100 Days Of Disapproval

Jannelle.

2018-05-30T18:40:00.004+03:00

Olit mies, joka jätti aina askeleensa taakseen, etkä koskaan katsonut yli olan. Mikä mennyt oli, sai jäädä - katseesi hamusi jo seuraavaa seikkailua. Olit syntynyt kulkemaan. Repullinen vaatteita riitti, etkä aikaillut koskaan. Jokin sinussa veti eteenpäin. Sinun rauhasi on minun rauhani ja siksi nukun yöni levollisesti kun nyt tiedän, ettei sinun ole kiire, eikä hoppu enää minnekään.

Kun näin sinut siinä viimeisellä sijallasi niin levollisena, mietin vain, että kuinka niin rauhaton sielu voikaan näyttää niin rauhalliselta lopultakin. Silloin ymmärsin: Sinun tiesi oli täysi. Pääsit viimein perille. Toivon kuitenkin, ettet mennyt kovin kauas, sillä tarvitsen opastustasi ja viisauttasi yhä omalla matkallani - ja kun kerran tulen perässä, niin olethan vastassa siellä.

Vaikka olet nyt poissa, tunnen sinut lähelläni koko ajan. Elät muistoissani niin vahvasti, että kuulen korvissani sinut yhä silloin tällöin. Mietin, kuinka olisit kommentoinut jotakin, tai miten olisit toivonut minun toimivan milloinkin. Viimeinen lauseesi minulle onkin ohjenuorani tästä eteenpäin: "älä hölmöile".
Lupaan, että saat vielä olla minusta ylpeä, jahka tapaamme jälleen. Lupaan, että kunnioitan muistoasi jatkamalla yhdessä aloittamaamme polkua niin, että voimme sitten yhdessä tuolla puolen jutella kaikesta mitä sen varrella näin ja koin.

En tule koskaan unohtamaan tapaasi katsoa maailmaa. Se oli ainutlaatuinen. Osasit nähdä tämän todellisuutemme ohi ja napata ihmeet arjen harmaan tavallisuuden keskeltä. Olit paitsi käsittämättömän älykäs, niin myös päättäväinen, luotettava, huolehtivainen, aidosti hauska ja tietty yhä uusia yllätyksiä pursuileva kumppani - sekä tietysti paras ystäväni. Kasvatimme toinen toisiamme. Olit aina siinä, kun sinua tarvitsin, etkä epäröinyt tuoda naurua epätoivon keskelle. Sinulle elämä ei ollut niin vakavaa, vaan yksi seikkailuntäyteinen etappi monista. Sinä teit minusta vahvemman, viisaamman, päättäväisemmän, toivorikkaamman ja ennen kaikkea avoimemman sekä avarakatseisemman ihmisen. Siitä - kuten en monista muistakaan asioista - pysty kiitollisuuttani edes ilmaisemaan.

Ilman sinua en olisi se, joka olen tänään. Tahdon kiittää sinua näistä kaikista vuosista, jotka valitsit viettää juuri minun kanssani - se oli etuoikeus. Siis kiitos vielä kerran ja.. Niin. Nyt minun on kai toivotettava jälkeesi ilmoille kohoava viimeinen hyvästi. Rakastan sinua iankaikkisesti - sillä ei mitään, eikä ketään sunlaistas ennen sua, eikä sun jälkeen.

Nyt sä saat sen. Saat luvan mennä. Hyvää matkaa, mupu, me nähdään vielä.

Loppuun Jannelle kirjoittamani ja muistotilaisuudessaan lukemani runo.

"Oli kätes yhä lämpöinen silloin
Kun luoksesi lopulta saavuin,
Mua voimin kai ootit sä viimeisin
Ja sua hetken vain syleilin

Vaan ei mikään, ei mikään murtais mua niin
Kun siinä itkin, pyysin, rukoilinkin,
Etkä sittenkään sä koskaan enää
Puristanut takaisin

Niinpä huomista ei ollut,
Vaan se tuli kuitenkin
Mä yksin aamuun heräsin
Oli paikkas nyt tyhjä ja ymmärsin;
Äkkiä kuolemaakin enemmän
mä elämistä pelkäisin

Olkoon siis niin, mä kuiskasin
Ja vuokses tuuleen lupasin:
Tulevat tunnit, päivät, vuodetkin -

Sun muistos ois kaikki mille eläisin."

Se päivä

2018-05-29T15:59:00.000+03:00

Mä en tiedä kuinka aloittaa. Paras siis aloittaa siitä, mistä kaikki alkoi. Siispä palaamme päivään ennen kaiken romahdusta, 27.4. Perjantaihin. Oulun yliopistollisen sairaalan ulko-oville.

Mä suutelin sitä neljä kertaa, kuten aina. Onnea tuomaan. Se oli meidän tapa. Mä sanoin rakastavani sitä ja se sanoi samaa mulle. Lähdin poispäin kyytiäni kohti, ja hän huikkasi mulle: "älä hölmöile". Mä vastasin, etten tietenkään.

Mitä kaikkea nyt sanoisinkaan, jos olisin tiennyt seuraavan aamun tapahtumista.

Lauantaiaamu, 28.4.
Istuin kavereiden luona viettämässä aikaa. Puhelin soi. Hänen äitinsä soittaa, paras vastata, voi olla tärkeää.
"Janne on tajuton ja odottaa aivoleikkausta." Romahdus. Paniikki. Mitä jos, mitä jos, ikuisesti mitä jos.

Sitten tuli puhelu, joka kirjoitti uusiksi kaiken, kaiken sen mitä olen, kaiken mitä musta tulisi ja kaiken, mitä olin pitänyt todellisuutena.
"Janne on aivokuollut."

Muistan vain huutaneeni lattialla loputtomasti ei. Joku toinen kai puhui hänen äidilleen. Käski pitää mut kasassa. Mut enhän mä kasassa ollut. En olisi enää koskaan. Siihen hetkeen olin enää puolikas. Aikojen loppuun saakka.

Siinä sängyllä mun rakas poika oli vielä niin lämmin. Me oltiin kaksin. Mä pidin kättä sen rinnalla ja tunsin heikon sykkeen. Hengityskone hoiti loput. Elvytyskielto oli voimassa. Mä silittelin sen kiharaista tukkaa ja puhuin hiljaa sen korvaan. Kerroin kuinka äärettömästi ja ylitse rakastankaan. Pyysin, älä mene vielä.

Sitten se tapahtui. Havaitsin sykkeen kadonneen. Janne oli poissa. Suuremmassa ajassa, eikä mikään olisi enää kuten aina.
Mä olin yksin. Täysin yksin universumissa.
Me oltiin aina kaksin. Me oltiin yksikkö. Meillä oli jotain, mitä harva kokee koko elinaikanaan. Ja nyt se kaikki revittiin musta kuin iho päältä.

Tää tukahduttava suru, tuska, epätoivo, kaipaus. Tää miljoonan vuoden yksinäisyys. Tää menetys, se muutti jotain musta. Jokin mun sisältä on nyt poissa. Yhteys pysyy, mutta silti tunnen hukkuvani. Valo alkaa hiipua yläpuolelta, keuhkot täyttyvät vedestä ja mun happi käy vähiin. Pohja hahmottuu.

Vetäkää mut ylös, sukeltakaa mut. Mä en tiedä missä ranta on, missä suunnassa elämä jatkuu. Mä tukahdun.

Janne, varjele.

Syntymästä velkaa

2016-06-04T18:27:00.000+03:00

Jännä, miten joillekin vanhemmille yksin se, että jälkikasvu pääsi edes työntymään ulos värkistä riittää kertamaksuksi sen uuden ihmisen täydestä kunnioituksesta paskojakin vanhempiaan kohtaan iankaikkisesti, tyyliin "äiti on aina oikeessa, koska se on äiti". Enkä puhu siitä, jos vanhempi on oikeesti psyykkisesti sairas, vaan kun ei osatahalutapystytä antamaan syntymälahjaksi juuri muuta kuin olemassaolon vaatimaton vaiva. Tekijänä olet vähintään kasvatuksen velkaa. Halusit, nyt hoidat. Miten se voi kunnioittaa sua, jos et tee mitään sen eteen?

Joskus ollaankin sitten vanhempina täysiä tunnetyhjiöitä oman kasvatuksen takia, eikä millään tavalla täytetä minkäänlaisia perusvelvotteita - ei edes oletuksena alkeellisia. "Ei pyge shh nope töist just ugh oo hiliaa kakru shh". Puhumattakaan, että alettas jopa korjaamaan niitä suvun perintönä siirtyneitä vahingollisia käytösmallikierteitä.

Joskus sitten vanhemmiten hoksaat, että ainakin elät vielä. Porukoina sulla on kaksi tunnetasolta perunaa muistuttavaa tuntematonta kannattelemassa lavasteita pintasiistissä muka-kodissa. Alat miettiä, että no, turpaan tuli usein ja mitä on kunnioitus, mutku ne kerran vatkas geenikeitot tulille nuorena ruotsinlaivalla jurrissa, niin miten sä oot siitä auki koko elämäs verran kiitollisuutta ja arvostusta? Suthan tehtiin, ehkä vahingossa. Ei sulla pitäs olla mitään velvoitetta tahi pakkoa maailmassa odottamassa. Et saa joutua maksamaan vaan koska oot nyt olemassa. Aiotko tosiaan syöttää vanhempiisi oman onnesi, kastella niiden multia omilla voimillasi, elää valhetta koska perinne, pakko ja pelko? Korvata pelkästään se, että oot?

Muistakaa, lukijaiset: ikinä ei ole pakko sietää mitään, ei ketään, ei koskaan.

Suomen Sisilia

2013-10-20T18:53:00.000+03:00

Kuten jotkut teistä saattavat tietää, olen asustellut viimeisen vuoden maalla, Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa pienessä ryteikkökylässä, viimeisten villimiesten ja karvahattujen asuttamassa Ruukissa. Paikassa, josta todella riittäisi kerrottavaa kolmen blogin verran ja paikassa, josta kukaan ei jaksa lukea edes yhden tekstin verran. Tämä Suomen Sisilia ei ole mielestäni koskaan saanut arvoistaan tunnustusta - Nyt on jo jukoliste aika!
(Huomio: Tekstin autenttisuuden säilyttämiseksi kirosanat on tässä tekstissä muutettu sopivampaan muotoon.)

Ympäristö

Koska kukaan teistä ei kuitenkaan tiedä, missä Ruukki sijaitsee, annan vähän tuntumaa.
Se on Oulun lähellä, eli lähistöllä on vettä. Paljon.
Koskapa on lähistöllä vettä, on lähistöllä myös itikoita. Aivan jumalattomasti.
Jos metsään haluat mennä nyt, niin hei tossa on sellainen takapihalla.
Meren kuulet kuohuvan, ellei junan jyrinä peitä kaikkea elämää alleen puoli kolmelta aamuyöstä.

On siis vettä, itikoita ja metsää. Tämän lisäksi on suunnattoman määrän harraste- ja ajanviettomahdollisuuksia tarjoava Ruukin keskusta, eli Sale, K-Kauppa, pizzeria, ottoautomaatti sekä paikallinen monopolijuottola, Tervatupa, josta kerron lisää myöhemmin.
Nähtävyyksistä mainittakoon "monttukoulu" ja "rantabaari" -
Joka on siis kiviröykkiö kosken rannassa.

Ihmiset

Ruukin noin 5000 asukkaan sekava kylähässäkkä pitää sisällään melko homogeenistä väestöä - Tai ainakin heidät voi kaikki jaotella vailla vaivaa selkeisiin pienryhmiin. Näitä ryhmiä ovat:

1. Vanhukset.
Vanhukset lienevät Ruukin suurin asukasryhmä. Elo täällä "mualla" on raukeaa, joten mummut ja paapat eivät ehkä ole yhtä sitruunalla naamaan hierottuja kuin siellä kaupungin epileptisessä sykkeessä. Päinvastoin, Ruukin vanhempi väestö on tarmokasta, ylitsetallaavan pirtsakkaa ja perhana ethän nää ossaa mittään anna kun minä!
Väistä, kun kuulet rollaattorin äkäistä kitinää. Pian ohitsesi suhahtaa harmaa vauhtiviiva matkallaan kohti lauantain lottorivitystä - Ja pari metriä perässä tulevat poskirypyt.

2. Levoton nuoriso.
Ruukki ei juurikaan tarjoa tekemistä alle 40-vuotiaille, joten nuoriso täällä on lievästi sanottuna ahdistuneen oloista. Jos sinulla ei ole mopoa, mönkijää, traktoria tai lehmää, tulet tuskin pysymään kylän Helvetin Perkeleiden perässä. Perjantaisin vedetään römpsärallia kylänraitilla aution sossulan edessä, ja joskus harvoin päästään jytäämään Suomi-iskelmän tahtiin koulun diskoon.
Muina päivinä kyttäillään Salen edessä kulkupelit hyristen, että mitäs se naapuri osti. Ihan oikeasti.

3. Narkkarit.
Koskapa on nuorempi väestö niin ahdistunutta, on suurimmalla osalla edessä se väistämätön päihdehelvetti. Kaljaa saa kaupasta, naapuri kasvattaa kukkaa, voe vitura yks Raipe sai jostain jotain, hei kokeile tätä, tää on tosi jees. Yhtäkkiä huomaat, että kädestä käteen kulkee melkein mitä vain, ja meno on ihan että mitä, missä, kuka mä oon? Sossun luukku ratkeilee kuun viimeisinä päivinä liitoksistaan, kun kukin vuorollaan toimittaa tiliotteita ja selitteleviä selostuksia menoista ja tuloista punakynillä varustettuna. Sitten ihmetellään yhdessä, että miten se onkin elämä niin sekaisin ja perseestä. No enpä tiedä, olisiko vuosikymmenien kamanvedolla osuutta?

4. Lestat.
Saan varmaankin huomenna haulikosta ohimoon, jos.. Tai siis, lestadiolaisethan, nuo rakkauden ja Jumalan pyhät lähettiläät, he ovat Ruukin ainoa järkevä ja ehdottomasti avoimin väestönosa. On elämäkin muilla lapsilla sitten myöhemmin helpompaa, kun jo alakoulussa oppii väistämään ja pelkäämään parempaa ja ylivertaisempaa. Mitä sitten jos pari kertaa nokka punoittaa ja silmää vetistää, opitpahan olemaan. Hyväveliverkosto on toimiva johtojärjestelmä ja asiat hoituvat kivasti kun valta kulkee suvussa. Nämä pyhät, jatkuvasti poikivat karitsat tekevät sinulle kyllä kerralla selväksi, mihin kohtaan ravintoketjua kuulut.

Menomesta(t)

Oikeastaan menomestoja täälläpäin on tasan yksi, ellet sitten repäise ja köröttele Paavolaan haukkaamaan hampurilaista. Perjantaisin on tyämiähen ilona ottaa muutama kylmä keskiketterä, rasautella saunassa piikkisellä vihtalla pois viikon hiet, tilata yksi kylän kolmesta taksista ja lähteä viihteelle Tervatuvalle.
Tervatupa on lähes myyttisen maineen Jyväskylässä asti saavuttanut pubipahanen, jonne Ruukin kerma kokoontuu viikonloppuna iloliemen ääreen juhlistamaan elämän ihanuutta.

Tai sitten ei.

Pöydissä istuu joukko uupuneita, ruttuisia rusinoita, karvahatut niin syvällä päässä että tuurilla saattaa nähdä leuan viimeisten partakarvojen riemukkaan väpätyksen kun tuoppi tuodaan tiskille.
Alle 60-vuotiaana naissukupuolen edustajana voit valmistautua röyhkeään puristeluun, kiimaisiin katseisiin ja melko suorasukaisiin ehdotuksiin.Nämä urokset todella sanovat suoraan mitä ajattelevat.
Mikäli onnistut välttämään nämä haukkana iskevät naarasharppuunat ja pujottelet ovelasti baarin läpi sinne pimeimpään nurkkaan, saat rauhassa nauttia 70-80- luvun kuumimmista hiteistä, satunnaisesta Petri Nygårdista ja epävireisestä kieunnasta jonkun innostuessa karaokeen.

Tervetuloa siis elämäsi takuulla muuttavaan kokemukseen Ruukkiin!
Toivotan kaikki eksyneet sielut seikkailulle kanssani.
Tule, tseh! Maakuntamatkailua!
Täällä käytiin hei sotaakin, joskus, like, thousand years ago.

Kaikki on syöpää

2012-09-18T13:14:00.000+03:00

Osa teistä saattaa pitää tämänkertaista otsikkoa aika raffina. Se kuitenkin kirjoitti itse itsensä, ja mikäpä minä olen blogini tahtoa tuomitsemaan. Eikä minua oikeastaan ihan kamalasti edes kiinnosta - tänä kauniina alkusyksyn aamuna tunsin nimittäin kauan kaipaamani inspiraatiovihan tulvahduksen lukiessani ilmeisesti omasta lähes ilmiömäisen nerokkaasta blogistani kopioitua paskaa.

Tahtoisinkin siis puhua tällä kertaa joistakin mieltäni ruosteen tavoin nakertavista ominaisuuksista ja tavoista, joita ihmislapsen tulisi surkealla elon tiellään kaikin tavoin välttää, karttaa ja väistellä. Kukaan ei ole täydellinen, mutta ehdoin tahdoin typeryydessä vaeltaminen.. ei se Jeesuskaan itse ristille ripustautunut. Teksti ei ole kamalan pitkä, sillä aihe vituttaa ja aiheuttaa kirjoittajassa kouristuksia.

1. "Joku teki, mäkin teen"

Kävit näyttelyssä, sait inspiraation, ostit maalit ja sulkeuduit yksiöösi kuukausiksi näkkileipäkuurilla toteuttamaan sisäistä pellehermanniasi. Ei sillä että keksisit mitään omaa - päätit nimittäin maalata Mona Lisan uudestaan. Ja aika kamalahan siitä tuli.
Luit hienon teoksen, sait inspiraation, ostit paperia ja sulkeuduit kivenkoloon kuukausiksi hernekeittokuurilla toteuttamaan sisäistä Kafkaasi. Ei sillä että kirjoittaisit mitään omaa - ulos pullahti jokin kirjallisuuden sairas tekotaiteellinen sekasikiö, joka pitäisi haudata välittömästi sementtiin sata kilometriä maanpinnan alapuolelle.
Väkisin ei tarvitse yrittää. Kaikista ei esimerkiksi tule valokuvaajia - Uusi hieno järjestelmäkamera ei osta sinulle näyttelyä eikä varmasti tuo töitä. Loppujen lopuksi olet vain ironinen irvikuva etsimässä omaa juttuaan - eikä kukaan naura kanssasi.

2. "Moi mä oon Marja ja mä rakastan syyliä"

Tässä se on taas asia jota en ole koskaan tajunnut.
Mitä ajattelee ihminen, joka avaa keskustelun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa kertomalla, että sairastaa esimerkiksi jotakin suhteellisen vakavaa sukupuolitautia? Kuka tahtoo kertoa puolitutulle vetävänsä päivittäin raskaansarjan lääkitystä psykoosiin? Tai että oli niin rankka lapsuus, ettei uskalla vieläkään syödä ilman vesuria vasemmassa, atrainta oikeassa kädessä ja pikkusisko pitää tukistaa uneen joka yö?

Kyllä, elämäsi saattaa olla vitun ghetto. Kyllä, saatat olla oikeasti ihan mukava, mielenkiintoinen ja jopa ajoittain hauska ihminen. Mutta aloitapa tuttavuus jollakin surullisella, negatiivisia mielleyhtymiä aiheuttavalla dramaattisella tarinalla huumeriippuvaisesta prostituoituäidistäsi joka pakottaa sinut iltaisin ajelemaan häpykarvoitustaan. Ihan turha kuvitella että tuntisin sinua kohtaan sääliä. Lähinnä huvitun käsitysestäsi soveliaasta tavasta aloittaa tuttavuus.

"3. En ymmärrä, en osaa lukea, olen idiootti"

"Ohjeet kääntöpuolella"
- Nonii elikkäs mää soitin ku toinoinnii en noita ohjeita löytänä, ne on yleensä tässä etupuolella mutta nyt en löytänä, missähän ne on ne ohjeet?

"Virustorjuntaohjelmasi on havainnut haittaohjelman, suoritetaanko puhdistus?"
- Joo elikkäs äkkiä nyt kone kiinni voi helvatan helvata kuka niitä on niitä viiruksia ladannut miten ne nyt saa pois sitten ne viirukset?

"Sisäänkäynti Vittureijänkadun päädystä"
- Juu elikkäs mitenkä se nyt ei aukea tämä ovi, on ihme touhua joo, ei kato ei se vaikka miten mä nyt tästä vedän tästä kahvasta niin ei tää aukee yhtään tää ovi nyt?

"Tavaratalo ei vastaa säilytykseen jätetyistä tavaroista"
- Tuotanoinnii elikkäs kun minä nyt jätin tuonne lokeroon minun kapsäkin ja nyt se ei se kapsäkki siellä ole ja ihan kamalasti tarvitsen sitä kapsäkkiä niin miksi te ette nyt sitä voi etsiä minulle sitä, on minusta kyllä kaupan vastuulla tämä?

"Hiljaisuus salissa"
- NO TERVE IRMA EI TÄSÄ MITTÄÄN ET YHTÄÄN PAHAAN AIKAAN SOITA, HYVÄ AIKA ON NYT, MITÄS SULLENNII KUULUU, MITENKÄ NE PETUNIAT SIELÄ JAKSELOO, ONKO OLLUNA KIPIÄNÄ POLOVET VIELÄ? MITENKÄ? EI KUULU!!!!!!

Lopettakaa nyt hyvät ihmiset.
Opetelkaa oma äidinkielenne, opetelkaa käytöstavat, opetelkaa lukemaan, opetelkaa ajattelemaan hetki ennen toimeen ryhtymistä - ja ennen kaikkea, opetelkaa vittu olemaan.

-
Kirjoittaja tahtoo lisäksi muistuttaa, että ei ne marjat sieltä metsästä itse itseään kerää.

Kansannousu ja -tuho

2012-08-16T20:56:00.002+03:00

Siis voi helvetti. Nyt on muuten kriisi. Ihan oikea, iskukuumennettu ja valurautainen kriisi. Eikä mikä tahansa kriisi, vaan yhteiskuntaa ravisteleva, järjetön, hillitön, huikentelevainen, ahdistava ja globaalia depressiota aiheuttava HELVETILLINEN KRIISI.

Mistäkö puhun?

No tietenkin siitä, että se on.. se näyttelijä on.. tiedättehän.
Vähän sellainen tummasävytteinen. ERIVÄRINEN.
Erilainen. Kamalaa. Mitä mä nyt teen. Helvetti on irti.

Rakkaat lukijani. Sain eilen pitkän tauon jälkeen haltuuni koneen, ja päätin heti käyttää harvinaisen ihmeen hyväkseni muistamalla teitä, uskolliset opetuslapseni. Olen kohdellut teitä huonosti minusta riippumattomista syistä selittelemällä kirjoituspuutostani milloin bisnesmiehisyydellä ja milloin aiheettomuudella - totuushan on se, että olen vain laiska ja seniili vanha jäärä. Kuitenkin, istuessani hiljaisessa asunnossa edessäni vain tyhjä blogisivu, en saanut aikaan mitään. Olin jo varma, etten pysty enää tyydyttämään janoanne - että olen lopullisesti menettänyt intoni ja mielikuvitukseni kirjoittamiseen. Tämänpäiväinen kauppareissuni Prismaan muutti kaiken.

Takanani kassajonossa seisoi perinteinen moraalinvartijamamma teinityttärensä kanssa. He kävivät Iltapaskan etusivun KOHUOTSIKON nähdessään seuraavan erittäin hedelmällisen keskustelun:

Äiti: "On toi kyllä toi. Että laitetaan neekeri Mannerheimiks. Huh huijakkaa."
Tytär: "No niimpä. Onkohan toi joku suvaitsevaisuusjuttu. Et yritetää saaha taas suomalaiset kuulostaa rasisteilt."
Äiti: "Mistä näistä tietää. Mutta on toi kyllä ihme juttu. Kas kun ei homoa."

Niinpä. Kas kun ei homoa. Hyvä että edes yksi valveutunut nuori nappasi suvaitsevaisuussalaliittokampanjan elokuvan takana. Nyt joku prenikka tälle tytölle hei.

Mun mielestähän koko juttu on ehkä mehevin pala piirakkaa sitten homokeskustelun ja sitä seuranneen käsittämättömän kohun. Odotan kieli pitkällä, että kyseinen näyttelijä tulisi kaapista oikein rytinällä, joidenkin epäselvien Kristen Stewart- tyyppisten kuvien kanssa.
Saan jotain sairasta nautintoa siitä kun Suomi kuohuu - ja mikäpä vispaisi paremmin, kuin kunnon naamat nutturalle vetävä suvaitsevaisuuden rajojen paukuttelu.

Toisaalta taas pitää ottaa kaikki huomioon. Ja koska monille selvästi tuli totuttua tummemmasta Mannerheimistä paha mieli, ehdotan seuraavia toimia tasapainon saavuttamiseksi jälleen - jos niitä yleensä voidaan enää saavuttaa. Oli tää kyllä sen kokoluokan juttu tää.

1. Mannerheim- elokuva asetetaan Suomessa mustalle listalle. Siitä ei saa puhua, uutisoida, kirjoittaa. Sitä ei saa edes ajatella - tai vielä pahempaa - katsoa. Joka katsoo, lähetetään johonkin kolmansista maista loppuelämäkseen. Menkööt sinne jos niin kerta tykkää niistä, saatana.

2. Kaikki erilainen on vaarallista. Siksi työpaikoilla on otettava käyttöön koulupukujärjestelmä.
Kun jokainen näyttää päivän aikana samalta, ei tule sitten ikävästi syrjittyäkään.

3. Kun kerran homot saa, niin miksei heterotkin saa. Siispä joka elokuu tästä eteenpäin kiemurtelee läpi Helsingin iloinen KUNNON IHMISTEN KULKUE. Teemavärinä toimii valkoinen. Se on neutraali kuin oikea mielipide, puhdas kuin Suomi ja ennen kaikkea kaukana homppeliväreistä.

4. Mannerheim julistetaan "Muhammed- kieltoon". Hänen kuvaansa ei saa häväistä,
olkaamme siis näyttämättä sitä. Eläköön hän mielissämme ja sydämissämme.

5. Viimeisenä toimena on otettava esiin koston elementti: jonkun on välittömästi tehtävä elokuva Mwai Kibakista, Kenian presidentistä. Näyttelijän on oltava kantasuomalainen, valkoihoinen hetero, jolla ei varmasti ole drag- taustaa. Siitäs saavat, mokomatkin.

Päivä, jona Opiskelijat luotiin

2011-11-15T14:26:00.001+02:00

Aikojen alussa, kun oli ihminen vielä vastasyntynyt, vastalangennut ja jo paratiisista ajettu, vietti Jumala laiskaa päivää. Joutessaan hukutteli Hän kaupunkeja ja loi joutessansa uusia, luonnottomia eliöitä kuten aksolotlin ja sarvivalaan juoden samalla lempiluomustaan, kaakaota. Paratiisissa oli hiljaista ja elo leppoisaa. Kenties liiankin leppoisaa.

Näin kului kauan. En kuitenkaan tähän hätään osaa kertoa kuinka kauan, sillä kello syntyi vasta myöhemmin ihmisen typerästä tarpeesta kavuta tuohon mystiseen numeroiden määrittelemään juoksupyörään. Kuitenkin, JONKIN ajan kuluttua oli lähellä, ettei Nietzsche kääntynyt tulevaisuuden kehdossaan, sillä Jumala oli kuolla tylsyyteen. Onneksi, kuten tiedämme, oli hänellä loppumaton ideoiden aitta. Hän päätti luoda vielä kolmannen ihmisen.

Miksi, sitä ei kukaan tiedä - ja virheen suuruudesta kiistelkööt kukin keskenänsä. Hän otti palan aasin kannikkaa, pätkän villihevon jännettä, asetti veret viinasta ja aivot laiskiaiselta, sekä loi suuressa viisaudessaan myös silmäpussit ja huonot hiuspäivät.

Näin oli syntynyt maailman ensimmäinen Opiskelija.

Opiskelija oli hämillään. Uneliaasti hän tutki ympäristöään, Paratiisia, nähden kirkkaana helottavat kirsikat, turkoosina juoksevat purot, smaragdisina välkehtivät lehdet, muttei kuitenkaan mitään, minkä tuntisi omakseen.

Niin kokiessaan hän vaipui ajatuksiinsa. Opiskelija on perusluonteeltaan tahtova; onhan hän Isänsä kuva. Hän kääntyi Jumalan puoleen ja kysyi:
- Pidän kyllä kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta missä ovat koulut? Missä opinahjot, missä arvostetut opistot, missä tiukat kansankynttilät?

Ja niinpä Jumala, koska oli hyvä, loi koulut. Hän loi ne opinahjot, ne opistot ja kansankynttilät, jotka Opiskelija vaatimattomuudessaan suuruuden edessä pyysi. Niin syntyivät Aalto-yliopistot, Lyseot, lukiot ja alakoulut jokaiseen nurkkaan ja koloon. Eikä ollut sellaista ruohonkortta, joka ei lähimpään osaisi osoittaa.

Kuitenkin on Opiskelija on perusluonteeltaan ahne; onhan hän Isänsä kuva. Yhä mietteissään hän kääntyi jälleen Jumalan puoleen, ja kysyi:
- Pidän kyllä kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta missä ovat juottolat? Missä synnin porttolat, missä tuo makea viini jota suoneni niin voihkivat? Missä raskaan päivän jälkeinen palkka, missä istuin janoiselle?

Ja niinpä Jumala, koska oli hyvä, loi juottolat. Hän loi ne porttolat, ne viinit, ne tahmaisten lattiain luolat ja baarijakkarat, jotka Opiskelija vaatimattomuudessaan suuruuden edessä pyysi. Niin syntyivät yökerhot, baarit ja huoratalot kaikkialle maailmaan, jokaiseen nurkkaan ja koloon. Eikä ollut sellaista kiveä, joka ei lähimpään osaisi osoittaa.

Opiskelija piti näkemästään, mutta kävi sitten yhä mietteliäämmäksi. Koskapa on Opiskelija perusluonteeltaan himoa täynnä; onhan hän Isänsä kuva, hän kääntyi Jumalan puoleen ja kysyi:
- Pidän kyllä kaikesta mitä olet luonut, Isä, mutta millä minä tämän kaiken saan? Miehillä on työnsä, naisilla lapsensa, heillä on ansaitut kuparikolikkonsa - mutta kuinka aukeavat porttolain, juottolain, opinahjoin ovet, ellei minulla ole osaa?

Jumala seisoi vaiti. Samassa Hän pyyhkäisi katseellaan yli maan
luoden välkähdyksen, joka kirkkaudessaan lähes sokaisi Opiskelijan.

Niin Jumala loi Opintotuet, Toimeentulotuet ja Opintolainat. Hän loi Asumistuet, Lapsilisät ja Lainantakaukset, niin, ettei vähempiosaisinkaan joutuisi janossa vaeltamaan. Niin ettei kukaan, joka Häneen uskoo, kärsisi oppimattomuudesta, vähäosaisuudesta tahi typerien aamuyön nettiostosten kärventävästä katumuksen tunteesta.

Mutta samalla oli Hän pettynyt. Oman povensa luomus oli Hänet pettänyt osoittamalla samaista turhamaisuutta kuin kaksi ensimmäistäkin. Niinpä jylisi Hän kaikessa pyhässä vihassaan Opiskelijalle, niin että jokainen vuori ja jokainen tippukivi sen kuuli;

- Sinä olet Isästäsi tullut ja tiedät että kaiken saat. Kuitenkin ahneudessasi kaipaat yhä enemmän noita kovin turhia tarpeitasi varten. Jumalallisella logiikallani minä asetan niin, että vaivalla ja tuskalla tulee sinun tukesi tienaaman. Möyrit sinä joka kuukauden kymmenes päivä Toimistoon, ja siitä Toimistosta saat sinä lomakkeita, jotka tulee sinun täyttämän. Ne sinä palautat takaisin - ei postitse vaan omien kasvojesi edessä kantaen - niin että häpeäsi tunnet. Käsittelyajaksi asetan minä kokonaisen kuunkiertämän, jonka kärsit ja kärvistelet makaroniesi ja nuudeliesi tähden.

Kuun ensimmäisenä päivänä olet lopulta iäti saava osasi; mutta vain sen verran, ettei jäisi persauksesi pyyhkimäti. Näin olkoon asetettu nyt ja iankaikkisesti; sillä minä olen Isä, sinun looginen Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita tulonlähteitä.

Mutkattomuuksia

2011-06-12T19:59:00.009+03:00

Blogiteksti on aina hyvä aloittaa jollakin kornilla, hiostavankliseellä aloituksella. Näin varsinkin tässä tapauksessa, kun se sopisi loistavasti aiheeseeni:
Ihmisiä on monenlaisia. On hyvä-ja huono-osaisia, osa-aikaistyöttömiä ja uraputkimiehiä, bordellikkoja ja bordellisteja. Emme aina jaksa muistaa, että tekemisemme näyttävät yksissä silmissä yhdeltä, toisen silmissä toiselta. Hyvä näin, sillä saattaisi olla aavistuksen raskasta pohdiskella pikkujuttujen vaikutuksia - kuten purkkatyynyn ostamista tai bussin alle juoksemista - jatkuvasti muiden kannalta. Aihe kuitenkin laittoi kaikessa yksinkertaisuudessaan köyhän mielikuvitukseni kerjuulle, tuoden mukanaan niitä hillittömiä tilanteita, joissa tällainen vastakkainasettelu eritoten näkyy. Toivon että kukaan ei ota esimerkkejä henkilökohtaisesti.. mutta jos kuitenkin niin ikävästi sattuu käymään, että satunnainen kukkahattuteini macbookinsa äärellä suutahtaa - No vittu yhyy, mutise muualle.

Tilanne #1: Liikuntavammaisten arjen helpottamiseen tarkoitetut älykätsät ramppihässäkät.

Mitä kunnanjohtaja ajattelee: "Ei meillä ole varaa mihinkään (%¤@#¤# ramppeihin. Jos ei pääse niin pysykööt jumakauta ulkona, me muutenkaan vammasia kahviloihin kaivata. Ajat on kovat sano vanhan liiton mies."

Mitä omaishoitaja ajattelee: "Tosi surullist et niinku tällee syrjitää liikuntakyvyttömii. Tosi häikäilemätönt satsata niinku puistoihin ja tällee, eikä mietitä yhtää niinku vammasii. Tosi surullist on kyllä."

Mitä vammainen ajattelee: "gblxghwbwlskf"

Tilanne #2: Kassajono venyy ja paukkuu.

Mitä kassaneiti ajattelee: "JOO VITTU ANTEEKS KAUHEESTI NEITI RYPPYVOIDE ETTÄ MEIDÄN HOMMA EI OO PUNNITA SUN VITUN NAURIKSIA OISIT AJATELLU SIELLÄ VIHANNESOSASTOLLA ETKÄ TÄSSÄ EI _HYVÄÄ PÄIVÄÄ_ NO MINÄ PUNNITSEN MINÄ PUNNITSEN JOO!!!!!"

Mitä asiakas ajattelee: "Koittasivat yrittää mennä eteenpäin. Ei tässä koko päivää ole aikaa. Joo nyt mä kuulen sen parkkipirkon koronkopinan. Nonni. Sakkoa tulee aivan varmasti. Se on kaikki ton epäpätevännäkösen teinin syytä tossa kassalla. Reklamaatioo lähtee valonnopeudella kyllä nyt."

Mitä kaupan omistaja ajattelee: "Tää on helvetin hyvä. Nyt ne pitkästyy ja rupee kattelee ympärilleen. Sit ne hiffaa noi alennuskorit tuolla, joo. Sit ne ehkä lähtee kuluttaa vielä aikaa tonne käytäville, joo. Mä lähetän Markun heti myymään niille jotain. Oikeen verenmaku suussa tiedäks. Joo. Mä taidan saatana poistattaa punnituslaitteet kokonaan. Siinähän vaeltavat sitte."

Tilanne #3: Hetki ennen pilkkua.

Mitä baarimikko ajattelee: "Mä rupeen nyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Nää ei nää vitun daijut tajua että mä en jaksa enää samoja läppiä. "Käytsä täällä usein" - Joo no mulla on viis työvuoroo viikossa että joskus joo käyn kääntymässä. Nyt ne tuopit tyhjiks ja painukaa vittuun."

Mitä pelimies ajattelee: "Pakko saada. Pakko saada. Pakko saada. Noni ensimmäinen vastaantuleva kanttura kumoon ja se on sit siinä. Noni. Tuo se on. Ihan hirvee kotka mut pakko ottaa."

Mitä paikallinen mykkä hämydoku, jota kukaan ei tunne, ajattelee:
"Jos valitaan polttopisteet F1 ja F2, hyperbelin pisteellä X on ominaisuus |X − F1| − |X − F2| = vakio............ Hyperbeli syntyy myös, kun taso leikkaa kaksiosaisen kartion molempia osakartioita.... Aristoteles."

Tilanne #4: Vanhukselle mobiililaite, avulias sukulaispoika avustaa.

Mitä vanhus ajattelee:
"Ai herranen aika mitä vöyhötteitä.. kaikennäköstä metallia ja vimpainta ja vempainta.. nippulaa ja nappulaa.. sillon kun minä olin nuori niin ei ollunna kun purkki ja naru välissä, justhin jutustelthin toiseen huoneeseen korkeintasa, sanomahan mentiin jos asiata oli.."

Mitä sukulaispoika ajattelee:
"Ei vittu tässä menee koko iltapäivä. Ota nyt edes joku. Ei hyvä päivää et nyt kattele sinne kodinkoneosastolle. Uskallapa mennä.. et lähe sinne.. nonni joko oot menossa.... nonni sinne meni, vitun hieno homma, kiitti tästä."

Mitä myyjä ajattelee:
"Se on kuule kurttuperse nyt sillä tavalla, että otitpa sä minkä hyvänsä niin et tajua siitä teratavun vertaa, eli nyt kassan kautta kotiin Kauniita ja Rohkeita nauhottelemaan."

Mikä sitten oli mielikuvaleikkini tarkoitus? En tiedä, toivottavasti te tiedätte, kun olette sitä uutta blogitekstiä niin paljon vinkuneet. Muistakaa, että muillakin on oikeus mielipiteeseen - olipa se sitten kuinka paska, nolo tai väärä hyvänsä.

Suhdeologiaa

2011-05-10T10:28:00.011+03:00

Olen seurustellut nyt kahdeksantoistakesäisessä elämässäni viisi kertaa. Tällä hetkellä on menossa juurikin tuo viides rundi, se paljonpuhuttu jota moni odotti (joko kauhulla tai riemulla. Kiitos tukijoille ja tietenkin anonyymeille, ilman teitä olisimme tuskin tutustuneet näin hyvin - ja ennenkaikkea tavanneet niin pian. Miltäs nyt tuntuu?)

Neljästä aiemmasta lienee turha ruveta turinoimaan sen kummemmin. Ovat kestäneet kahdesta vuodesta kuukauteen ja tasoiltaan hyvin vaihtelevaa luokkaa. Kertonee jotain, että ne ovat menneisyyttä ja luojan tähden sinne saavat jäädäkin. Mutta mainittakoon, että kaikkien exieni kanssa olen oikein hyvissä väleissä.

Mutta koska jostakin lienee autuaaseen lukijalegioonaani iskostunut ajatus, että olen jonkinsortin seksimessias ja suhdeguru, niin tulipa tuumaksi, iskipä aatteeksi sulkakynäillä pienisuuri suhdeopas tänne blogiini teidän tutkailtavaksenne. Niksejä neuvottomille, pikkupurtavaa poropeukaloille ja apua avuttomille, kuinka kantturasta kuoritaan kisumirri. Teksti vaatisi loputtoman määrän varoituksia (johtuen viimeaikaisesta inhovaasiosta jokaisesta somekanavani solkasta), mutta tyydyn linkittämään tähän tuiki tärkeän informaatiosivuston: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi sekä lisäämään, että KAIKKI HERKKÄHERMOISET HIESKARPALOT SULKEKOOT SIVUSTON TÄHÄN JA JATKAKOOT MUIHIN TOIMIIN, kuten maiharinkiillotukseen.

1. Suhteen aloittaminen...
- On asia joka kannattaa unohtaa heti alkuunsa, ellei ole aivan varma asiasta. Tarkistettuasi halukkuutesi sekä keskusteluasi itsesi kanssa vakavasti peilin ääressä, sekä päädyttyäsi myöntävään vastaukseen omassa pikku päässäsi on aika kääntyä ystävien puoleen. Sääntö numero yksihän on, että jolleivät frendisi pidä ehdokkaasta, on haistettava virheen lemu. On muistettava, että ystäväsi tuntevat sinut sinua paremmin ja että ypärilläsi pyörii usein kuvajaisia itsestäsi. Tämän tehokkuus kumoutuu vain, jos kaveripiirisi koostuu pelkistä existä. Mutta pointtina oli, että jolleivät ystäväsi tule ehdokkaasi kanssa toimeen, niin tuskinpa tulet pidemmän päälle sinäkään.

2. Flirttailu...
- On taitolaji jota kirjoittaja itse ei koskaan oppinut vaan rämpi eteenpäin suhteiden sotarintamalla epätoivoisesti sammaltaen niitä kliseisimpiä. Toki tiedämme, että flirtti lähtee pienistä asioista;
- Silmien räpsyttelystä (Ei kännilupsumisesta)
- Hymystä (Ei hampaattomasta irvistelystä ja kielenheiluttelusta sormien välistä) sekä
- Myhäilevän seksikkäistä katseista ja katseenväistelyistä (Ei siis epäilyttävää stalkkausta ja tuijottamista, kun toinen yrittää vältellä haukansilmiäsi baarin toisessa päässä).
On hyvä aloittaa keskustelu miellyttävästi välttäen päällekäyvää asennetta. Tehkää siis juuri päinvastoin kuten minä; Allekirjoittanut mulkaisee alta kulmain, hörppää olutta, kävelee uhrin luokse ja seuraavaksi näkyy peilissä puoli kasvollista punaista kämmenenkuvaa.

Iskulauseista saattaa myös olla avitetta jos tilanne on kertakaikkisen jumissa. Välttäkää niitä limaisimpia - ainoa oikeasti toimiva on tarjota juotavaa. En ole vielä tavannut ketään, jolle ei ilmainen napsu maistu. utta auta arias taivas, jos se lortto kuvittelee vain juovansa rahasi ja livistävänsä..

3. Jättäminen...
- Ei ole koskaan sujunut - eikä tule sujumaan - kivuttomasti. Mutta kaikkeen kannattaa suhtautua kuten pirtelöön: aluksi se on makeaa, keskivaiheessa alkaa jo kyllästyttää ja kun lopulta koko tonkka on imetty kuiviin, on aika asettaa purkki nätisti sinne minne se kuuluukin. Ehjänä mieluusti, jotta kierrätys pysyy käynnissä. Kaikkien pirtelöt eivät tietenkään toimi näin (eikä kukaan tässä vaiheessa enää tajua mistä puhun), mutta joka tapauksessa. Älä roiku kiinni missään, mikä ei selvästi toimi. Repäise se irti itsestäsi kuin punkki juuriaan myöten. Keskustelu mahdollisesta päätöksestä on hyvä aloittaa lempeästi, eikä kuten minä (lue: jääkaudenviileä ilmoitus, että tää ois tässä moro).
Älä vajoa masennuksen synkeään kehtoon, vaikka kyseessä olisi ollut minkälainen uljas urho. Uusia tulee ennen kuin ehdit entisen ylittää ja ennen kuin huomaatkaan, elämä vie sinua eteenpäin kaulapannasta kiskoen. Joskus laahustaen, joskus polvet maata raapien. Mutta usko mua - kaikesta selviytyy. Myös Samuli Edelmannista.

4. Romantiikka...
- On puhdasta kieroilua. Romantiikkaan pohjautuvat suhteet lähtevät yleensä siitä, että on päällä sotatila - kumpi tuhlaa enemmän rahaa, kumpi on huomaavaisempi, kumpi pääsee tossun päälle kun kyseessä on lemmenluikuttelu?

Unhoittakaa ne iänikuiset tuhannet ruusukimput ja suklaarasiat, nyt laitetaan järeät aseet kehiin.
Helpoiten niskan päälle kapuaa, kun on perusolemukseltaan antiromantikko. Näin ollen joka kerta, kun näytät häivähdyksenkin lemmekästä leimahdusta, saat osaksesi ehdottoman palvonnan ja valunnan (ymmärtäkää kuinka haluatte) kumppanisi osalta.
Jos et joka päivä sepittele imelikkäitä runoja tai vie häntä teattereihin, alkaa sydämesi sytyttäjä arvostaa kummasti jopa sitä, kun avaat oven hänen edellään tai tarjoat kahvit. Tuskin kovinkaan moni jaksaa päivittäin nuokkua sohvalla, kun luet neljäsivuista oodiasi elämäsi ykköselle, tasoluokkaa ala-aste. Kömpelöt riimiyhdistelmät roskakoriin - on aika ottaa kova kovaa vastaan.

5. Kehuminen...
- Sujuu parhaiten kun ei yritä yhtään. Toki, silloin tällöin on tervettä laukoa edes jonkinsortin kohteliaisuuksia. Jos vielä osaat kohdistaa ne niihin osiin naistasi tai miestäsi, jotka ovat hänestä kaikkein kamalimpia, niin avot, taivaan portit aukeavat hempeästi narahtain. Tietysti, jos hän sattuu olemaan vaikkapa neliraajahalvaantunut, on hyvä ymmärtää, että "Aahh.. sun ihana veltto ruhosi.." ei ole välttämättä kaikista parasta antia. En myöskään usko kumppanisi kiihottuvan suonikohjujen suuteloinnista tai ihraperseen hyllyttelystä. Tiedosta rajasi äläkä mene niiden yli. Jos nainen kysyy onko hän lihava, vastaa että älähän akkaseni kysele tyhmiä ja juokse. Sillä vastasitpa mitä tahansa, mankelointi odottaa joka tapauksessa.

Nyt, kun jokainen teistä lukijoistani tuntee sen pienen Casanovan sisällään, saatatte kehitellä tarvetta lähteä jahtiin kevään riehuessa rinnassanne. Pöyhikää kuontalo kuohkeaksi kuin riikinkukolla ikään, sipaiskaa vähän väriä kalmankalpeille kasvoillenne ja valloittakaa se unelmienne lemmitty kuin vettä vain. Älkääkä sitten haastako raastupaan jos neuvoni jättävät toimimatta - en anna täyttä takuuta. Valitettavasti olette viime kädessä omillanne.

Jalat auki, Suomineito, täältä tulee hauki

2011-04-11T09:47:00.015+03:00

Oi Suomi armas synnyinmaa, sua häpeä en mainostaa, sä aina mulle aiheen annat, oman osas blogiin kannat. Huolimatta kiihkeästä kiinnostuksesta näennäisvaikuttamisen kentille, en puhu nyt pelkästään politiikasta. Puhun suomalaisesta nutturasuumeiningistä, suomeksi siis suomalaisesta mökömökökulttuurista, yltäkylläisyyteen tuudittautumisesta, jodisekoilusta ja yleisestä urpoilusta. Suomalaisuuden seitsemästä kuolemansynnistä.

1. Jurous.
Saksalainen kättelee, britti smalltalkkaa, ranskalainen suutelee. Suomalainen vetää turpaan. Älä istu sen viereen, se saattaa mulkaista pahasti. Älä anna sille kutsukorttia häihin, ei se tule kuitenkaan ja jos tulee, niin sukat sandaaleissa. Älä pistä sitä puhumaan, kuulet vain mutinaa. Ja mistäpä se puhuisikaan - makkarastako?

Mikä siinä on, että synnymme norsun vagina nenän paikalla? Vaikka suomalainen saisi ilmaismatkan Goalle kaikkine herkkuineen, joutaisihan mokoma vielä valittamaan, että voi perkele kun on niin trooppista ja voi perkele kun kaikki on niin rauhallista ja voi perkele kun on tummia naisia ja voi perkele kun on tuo hiekkakin niin saakelin valkosta. Perkele.

2. Mollivoittoisuus.
Tämä liittyy nyt niin vahvasti jurouteen, että laitan sen heti perään. On yleinen fakta, että Suomi tekee sitä musiikkia, mitä muualla ei osata tai voida - siis mahdollisimman mollivoittoista. Poikkeuksena Norja, tuo karjantappokirkonpolttoräimeen luvattu maa.

Tunteekohan sen, kun saapuu tänne? Japanilainen astuu perheineen ulos koneesta, boom. Välitön depressio puskee päälle tuhansien Eppu Normaalin lyriikoiden voimalla. Popedaa popitetaan pikkujoulujen pikkutunneilla pikkupäissään ja kohta ollaankin kirves otsassa.
"Yhyy byhyy, nainen jätti, yhyy byhyy, turpaan mätti. Tuskaa pimeää, keli kylmä harmaa, koko elämä pahaa karmaa. Kaamoskaamos. KAAMOSKAAMOSKAAMOS PORO PERKELE PUUKKOJA!"
Aineet suomalaiseen superhittiin, lätkäistään vielä esittäjäksi A.W. Yrjänä, niin johan on listakärki kädessä.

3. "En mää tiiä".
Otatko kahvia? - No joo vaikka ehkä emmätiä.
Pannaanko? - Mnjooemmätiäehkävissiin.
Miten menee? - Iha semisti jees kai jotenki sillee.
Missään muussa maassa ei tätä siunattua lausetta käytetä niin paljon kuin täällä. Kysyt mitä kysyt, aina ammutaan kuin tykin suusta että en mä tiedä, murre vain vaihtelee. Joskus sitä höystetään vaihtelun vuoksi: No en vittu tiiä, mistä vitusta mä tiiän yms. Samalla mentaliteetillä rullataan joka tilanteessa - siis korostan, aivan joka tilanteessa - olipa sitten kyse vaaleista tai vaikka tupakkamerkin valinnasta. "En mää tiijä, pistä vaikka punasta. Ihan sama."

4. Latteus.
Kyllähän suomalaisen turistin tunnistaa. Ei riitä, että se kuseskelee julkisesti ja vaikuttaa maansa, voinsa ja vaimonsa myyneeltä, mutta että pitää vielä näyttääkin 60-luvulta karanneelta? Sukkasandaaleista Crockseihin, hawaijipaidoista maastoshortseihin ja takaisin. Lisää vielä Karjala-lippis, niin olet jo melkein valmis. Enää puuttuu vyölaukku, tuo kohuttu kalastajan kaveri ja turistin täsmätuote.

Esimerkiksi Venäjällä naiset uskaltavat olla naisia. Korkokenkiä ei arastella käyttää ja huulipunaa sipaistaan muuallakin kuin omissa häissä. Miehet panostavat pukeutumiseen huomattavasti enemmän. Kaapista löytyy muitakin pukuja, kuin se isän vanha kierrätetty vanha kolme numeroa liian suuri riepu, joka suomalaisille riittää kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin.
Armahtakaa.

5. USAnnointi.
McDonald's? Check. Lihavat ja diabeettiset? Check. Kieroutunut demokratia? Check.
Lista jatkuu täältä iäisyyteen ja vielä sen yli. Tällaisen pikkumaan on varmaankin pakko ottaa jostakin isoveli pärjätäkseen, mutta minä kun luulin sen olevan Ruotsi?

Olen aina ollut Ruotsin perseennuolentaa vastaan, mutta Yhdysvallat ei tasanvarmasti ole yhtään parempi. Aseasioissa täällä sentään näytetään ajattelevan vähän omillakin aivoilla, mutta enpä tosiaan haluaisi nähdä sitä päivää, joka täälläkin on edessä jos Suomineito ryhtyy intensiiviseen lesbodraamaan Rouva Libertyn kanssa; Joko olet ylilihava, tai alipainoinen ja puoliksi muovia. Melkoista meininkiä, ei voi muuta sanoa.

6. Rasismi.
Suomi suomalaisille! Kunnia veteraaneille! Lahjoita nyt! Linnan juhlat on koko perheen harrastus! Työväenjuhla on pyhä! Älkää koskeko Suomileijonaan!

Hauskaa, että valitetaan maahanmuuttajien vievän työt, mutta itse istutaan illat pubeissa ja valitetaan kun ei jakseta vääntäytyä työkkäriin. Jännittävää että vituttaa, kun se isokullinen tumma poika vei muijan - kuka haluaa lihavaa, seniiliä, ohimoilta kaljuuntuvaa keskivartalolihavaa suomalaista, jos tarjolla on tummaa ja tulista? Eihän mustille voi puhua. Ne saattaa tartuttaa HIVin?

Ihan tosi nyt, te kaikki reppanat jotka elätte vieraanpelossa: astukaa ulos siitä pienestä valkoisesta kuplastanne. Heti. Suomalainen rotu ei ole, eikä koskaan ollutkaan arjalaista, me voitimme sodat mielistelyllä ja kotikenttäeduilla, me emme ole muita parempia eikä meillä todellakaan ole varaa puhua sossun tuilla elämisestä.

7. Pakonomainen normien mukaan eläminen.
Saattaahan se joillekin sopia. Se sellainen omakotitalo-koira-kaksi lasta-farmariauto-meininki. Mutta miksi sitten keskustelupalstat ovat täynnä "olen tyytymätön itseeni ja oikeastaan kaikkeen"- tyyppistä kitinää? Miksi kukaan jäisi elämään, jota ei halua?

Koska sinun odotetaan tekevän niin. Ilman rasvattuja osia ei koneisto pyöri. Jonkun on pakko alistua markkinavoimiin ja liukuhihnaduuniin kahdeksasta neljään. Jonkun on pakko kasvattaa ne lapset, joista saadaan lisää uutteria tekijöitä merkityksettömiin töihin. Jonkun on kertakaikkiaan pakko jäädä tänne pelkäämään niitä ulkolaisia ja valittamaan kuumuudesta. Siksi Jumala aikojen alussa loi suomalaiset; näyttämään muulle maailmalle, että hei, vaikka teillä on sotia, lapsiorjia ja luonnonmullistuksia, niin ainakaan teidän ei tarvitse olla suomalaisia.

--------------
Kirjoittaja on todellisuudessa suhteellisen kansallismielinen suomalainen ja teksti oli puhdasta provosointia. Suvivirsi, sinivalkoinen lippu, karjalanpaisti, 6-1 jne.

Makuukammariekologiaa

2011-04-05T10:07:00.011+03:00

Noniin, naiset ja lapset. Nyt on aika puhua siitä kaikista kutkuttavimmasta. Siitä ihanan kielletystä. Minun on joka tapauksessa joskus pakko ronkkia allekirjoittaneelle kaikista rakkainta aihetta, ja tämä olkoon se päivä. Nokkelimmat pikku veikkoset siellä jo varmasti aavistavatkin, että tänään pyöritellään seksiä.

Oma henkilökohtainen mielipiteenihän on nyt ja on aina ollutkin, että kaikilla saa vapaasti olla omat mieltymyksensä - fiksut tai ei-niin-fiksut - kunhan liikutaan laillisuuden rajojen sisällä. Tällä tarkoitan siis sekä niitä älykkäitä ja konservatiivisia vaniljasekstaajia että kaikenmoisia vekkuleita kakkaoksupissavaippajuttuineen. Jokaisen luulisi tahollaan tietävän mitä haluaa, kun lakanoihin päätyy möyhimään. Tänään en kuitenkaan pureudu aiheeseen niin perusteellisesti, kuin te pikku pervot siellä ehkä toivoisitte, sillä olen jo hetken aikaa makustellut kirjoitusaihetta ULTIMAATTISISTA TURN-OFFEISTA. Eli siis mitä minä en todellakaan toivo keskelle sitä kauneinta.

"Mä rakastan sua."
Joo, eiköhän tää ollut tässä. äijä pihalle eikä soitella enää, mielellään ikinä. Minä en - siis korostan EN - halua kuulla lässyromanttisuuksia juuri silloin. Pure vaikka tyynyä, jos meinaa lipsahtaa. Tunge nyrkki suuhun kun tyyny ei enää auta. Muutoin joudun ehkä itse tunkemaan omani. Tunteiden tunnustamisille on kyllä muitakin hetkiä. Saman reaktion tuottavat myös seuraavat lauseet: "sä oot niin kaunis" ja "sä oot niin hyvä."

Ei sillä että viimeistä olisin koskaan kuullut. Lähinnä että "sä oot niin ihana..n keskiverto".

Kyseleminen.
On tietysti arvostettavaa, että ottaa vähän selvää mistä toinen pitää ja mistä ei. Mutta se taas ei ole arvostettavaa, että koko repliikkirepertuaari rakentuu "onks tää hyvä":stä tai "tykkäästä tästä":stä. Ei. Mieluummin paskaa seksiä kuin jatkuvaa kälätystä korvanjuureen. Minä en ole mikään avoin seksiopas, että tee näin, kun haluat että tapahtuu näin. Jos et tiedä mitä teet, improvisoi. Mutta älä luojan tähden villiinny senkään kanssa. Vähempi on enempi.

Huono intiimihygienia. Tai oikeastaan mikä tahansa huono hygienia.
Unelmiesi nainen suostuu vihdoinkin raottamaan rakkauden hautaansa. Olet tietysti valmistellut tätä aluevaltausta viikkokausia, puunaamalla joka kolon kehostasi kuin pyhää riittiä varten. Hänelle tilanne on tietenkin kuin täysin puskasta. HARMI VAIN ETTÄ TÄSSÄ TAPAUKSESSA SE EI OLE KIELIKUVA. Saat taistella viidakkoveitsin ja puskatrimmerein läpi tiheimmän viidakon ihmiskunnan historiassa. Yritä nyt siinä sitten virittäytyä oikeaan moodiin. Lisää vielä ripaus käyneen kinkkurasvan ja suolasillin aromia, niin anelet pian jo Luojalta armoa. Parasta näissä kävelevissä babylonin puutarhoissa on se, että puskaliisaa ei tunnista edes naamasta. Kauneinkin miss galaksi saattaa olla alakerrasta miss karvaturri. Pidä varasi.

Liika itsevarmuus.
Saatat kuvitella olevasi mieletön seksijumala, oikea uudestisyntynyt Ron Jeremy, mutta todellisuus ei aina vastaa omia käsityksiä. Pidä oppimisasenne yllä sängyssäkin, vaatimattomuus on hyve. Mieluummin positiivinen yllätys kuin kilometrien pudotus maan alle naisesi repiessä tapetteja seinistä - ei kiihotuksesta, vaan puhtaasta tuskasta. Juuri kun kuvittelit tietäväsi kaikki kikat, tajuatkin ettet tiedä juuri mitään. Ei ole mitään surullisempaa kuin ihminen, joka kaikessa itsevarmuudessaan touhuilee toosasi kimpussa täyttä häkää, samalla kun itse pohdiskelet ennemmin aamun lehdessä reviteltyä julkimoskandaalia.

Liioittelu.
OOH HERRANJUMALA OOH JEES OI KYLLÄ OI KYLLÄ VITTU AAH OI KYLLÄ OI KYLLÄ JOOOOO JOOOOO MMMMMMMMMMMMMMMMMMMH!
..Ei. Ole hiljaa. Tai edes HILJEMPAA, hyvänen aika. Naapureita ei aivan varmuudella kiinnosta hekumasi huippuhetki, eikä kyllä minuakaan kauaa, jos et osaa kääntää volyymia vähän pienemmälle. Moni kuvittelee, että mitä kovemmin huutaa, niin sitä enemmän kumppani sinua haluaa, mutta kun ei niin ei. Inhimilliset äänet kyllä, mutta siinä vaiheessa kun mylvintäsi muistuttaa sotavoimien ilmahälytyssireeniä, niin on korkea aika kulkea toiseen suuntaan. Tai sitten eri suuntaan minun kanssani.

Lahnaaminen.
Kyllähän te tiedätte ne sellaiset. Siinä se maata rötköttää eikä päästä elettäkään. Onkohan se edes hengissä? Teet kaikkesi, käytät koko osaamisesi siihen että tämä elävä ruumis väräyttäisi edes sieraimiaan, mutta mitään ei tapahdu. Puolen tunnin väsäämisen jälkeen kuuluu äärimmäisen hiljainen, kuin kuiskaus tuulesta: "ah", ja se oli siinä. Jos joku osaisi minulle edes hieman valaista mistä tällainen johtuu? Jos et tunne mitään, mene leikkaukseen? Jos olet liian ujo näyttämään tuntemuksia, niin sitten sinun kannattaa ehkä hankkiutua vaikka jollekin lahnankuntoutuskurssille?

Maailman parhaat asiat ovat moraalittomia

2011-03-29T10:33:00.013+03:00

Tänä aamuna heräsin, katsoin peiliin ja huomasin mielettömän määrän sukupuolitoimintovälineitä ympäri ohimoitani ja otsaani. Revin vaatekaapin lattialle, kävin niin kuumassa suihkussa että selkänahka irtosi ja lampsin kahden metrin askeleilla keittiöön päräyttämään uskollisen Moccamasterini tulille. Samalla kun kuuntelin ihanaisen kojeen rupsutusta, lääräsin naamaani erinäisiä maaleja ja mietin että miten helvetissä jo herätessään voi olla niin pahalla päällä.
Ulkona näytti hyytävälle, vaatteet olivat yön aikana muodostuneet epäsopiviksi ja inhottaviksi, naama ei näyttänyt yhtään siltä kuin olisin toivonut sen näyttävän ja hiuksista ei varmaan tarvitse edes mainita.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun olin haparoivin käsin ryystänyt ensimmäisen kupillisen kahvia. Se oli kuin olisin hypännyt yksisarvisen selkään, juonut seksistä ja rakkaudesta puristettua eliksiiriä ja matkannut mikä-mikä-maahan. Sitten rakas iPodini yhtyi muumimukini yritykseen pelastaa edes jotkin järjellä olevista hermoni rippeistä käynnistäen omatoimisesti hampaista paikkoja ravistelevan dubstep-session. Näin oli aamuni jälleen raiteillaan ja olin valmis kohtaamaan opintien. Aamuinen suostanousemisepisodini sai minut miettimään materiaalisia- ja muita iloja, joista ihminen repii voimia tuleviin päiviin. En nyt puhu pikkulässytyksistä, kuten "rakkaudesta" tai "siitä kun joku hymyilee sinulle", vaan aidoista, kunnon iloista. Niistä, mitä me materialistit rehellisesti kumarramme. Eläköön materialismi. Eläköön maalliset ilot.

1. Dubstep.
Se tärisyttää taulusi seiniltä. Se pysäyttää, tai vaihtoehtoisesti käynnistää, sydämesi. Se pystyy ratkaisemaan rubikin kuution. Tai vaikka viisi. Se päivittää blogisi, saa sinut laukeamaan tuhansien universumien voimalla. Se jopa keittää kahvisi ja polttaa tupakkasi puolestasi. Et tarvitse enää muuta, kun sinulla on Rob Sparx, Tek-One ja vaikkapa Noisia. Siitä ei ole paluuta, mutta tahdot silti sisään. Ja vaikka et tahtoisikaan, niin pakko ottaa. Pakko ostaa paremmat kuulokkeet, pakko ostaa paremmat kaiuttimet. Pakko tykätä, myös naapureiden.

2. Ruoka.
Niin surullista, mutta tottahan se on; Ruoka pystyy täyttämään sielustasi sen tyhjiön, jonka joku urpo on sinne kaivertanut. Kuvitellaan tilanne, jossa olet eronnut ja ystäväsi eivät osaa auttaa syystä tai toisesta. Leikitään nyt että he kaikki vihasivat entistäsi. Kuka on vierelläsi silloinkin, kun muut nauravat? Kuka seisoo ylpeänä käsipuolessasi, kun maailma on sinut hyljännyt?
- Tuplajuustopizza. Kinkkuvoileipä. Jauheliha ja makaroni. Lasagne, hampurilainen, levyllinen tummaa suklaata. Sinä ja ruoka, yhdessä, ikuisesti. Se ei puhu sinusta pahaa: kuinka eilenkin kävit salaa imaisemassa pirtelöä. Tai kuinka kuolasit kadulla ohimenevää muffinsia. Sinun on lupa, sillä ruoka on universaalia ja ylittää kaikki rajat.

3. Alkoholi.
Alussa Jumala loi miehen ja naisen, vain nähdäkseen että se oli ihan paska idea. Sitten hän loi alkoholin ja näki että se oli hyvä. Ihmiset lisääntyivät, täyttivät maan, ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Alkoholi on kuin se hyvä haltijatar ja sinä vain rääsyläinen. Betonituhkimo. Elät tuhkanharmaassa todellisuudessa, joka pakottaa sinut kohtaamaan itsesi antisosiaalisena, lihavana, rytmitaidottomana molopäänä, joka "tunnetaan" vain paskasta läpästään. Nyt sinulla on kuitenkin mahdollisuus muuttua yhdeksi illaksi prinsessaksi. Osta jo tänään, niin maailma näyttää paremmalta [lasin läpi ja korkeintaan noin 7h]. (Varoitus: Saattaa aiheuttaa riippuvuutta epätodelliseen minääsi, epätoivottuja sikiämisiä, rasvamaksaa ja aamupahoinvointia. Ei pienille, eikä oikeastaan isommillekaan lapsille.)*

4. Kahvi.
Hyvää huomenta kulta. Täällä minä sinua odotan, märkänä, tummana ja tulisena, kuumana omalla paikallani keittiössä. Tule ja litki minua, niin saan olosi paremmaksi. Anna minun hukuttaa murheesi ja ankeutesi, väsymyksesi ja aamupäivän palaverisi. Anna minun hyväillä makunystyjäsi hellästi, kuin hieroja väsynyttä runkoasi. Nosta minut käsivarsillesi, niin lupaan viedä kaiken pahan pois, sillä kuten ruoka ja chili, mekin kuulumme yhteen.

5. Tietokone(+internet).
Voit olla mitä ikinä haluat. Voit olla insinööri, malli tai vaikka Leonardo DiCaprio. Näet Megan Foxin (melkein) alasti halutessasi päivittäin. Löydät uusia jännittäviä tuttavuuksia esimerkiksi Demilästä, Habbo Hotelista, Hamppufoorumilta, mitä ikinä keksit. Saatat tienata vähän rahaa, tunnet ehkä olevasi haluttu ja voit paikata sielussasi ammottavan yhteisöllisyydentarpeen tässä ihmeellisessä maailmassa, jonka vain oma rakas koneesi voi sinulle tarjota. Anna itsellesi lupa kadota ja unohtaa olemassaoleva, sillä nyt ei ole aika haaveilla. Nyt on aika toteuttaa.

---
100daysofdisapproval ei suosita saati arvosta alkoholismia.

Isompia sanoja kuin vikoja

2011-03-28T12:46:00.005+03:00

Kuinka moni on joskus koulussa joutunut, vaikka äikäntunnilla, kirjoittamaan leikkimielisen seuranhakuilmoituksen? Täältä nousee yksi käsi ja hörähdys päälle. Olen myös joskus tehnyt kavereiden kanssa nettiin moisen, joskin ei ihan kamalan vakavasti. Saimme kolme yhteydenottoa sisällöltään niin sairaita, että oli pakko poistaa koko tunnus. Hikisiä suomalaisia karvajurmoja sohvanpohjalta, juuri niitä joista kerrotaan karmeita tarinoita iltanuotiolla, eikä siitä sen enempää. Minun julkinen seuranhakuni päättyi siihen ja nykyään olenkin sitten sinkkuna..

Lueskelin tässä jokunen aika sitten lehdestä seuranhakuilmoituksia. Suurin osa on ihan asiallista settiä, ainakin päällisin puolin. Mutta mitä löytyykään rivien välejä raottelemalla? Raottelua sielläkin havitellaan, joskin jonkin aivan muun. Ajattelin perehtyä tässä kirjotuksessani seuranhakemisen limaiseen maailmaan, joten herkimmät älkööt vaivautuko kulkemaan tätä polkua ainakaan kovin kauas. Ottakaamme ensimmäinen juna toiseen todellisuuteen, jossa lihavat ovat laihoja, finnifarmit siloposkia eikä kenelläkään ole häiritseviä, seksuaalisia kieroumia.

Mies, 27-vuotta, Hämeenlinna.
"En käy kapakoissa, joten päätin kokeilla deittisivua. Olen siisti, 170cm ok näköinen mies, en harrasta tällä hetkellä mitään mutta olen töissä kopiokonefirmassa. Etsin mielenkiintoista, eleganttia ja älykästä naista joka tykkää istua kotona rauhassa vaikkapa leffoja katsellen."
- Sua ootan armahain

(Olen sosiaalisesti surkea, hintelä äidin helmoissa pyörivä reppana, joka kaipaa vain vähän syliä. Haaveilen epätodellisista naisista, kuten 2D-mangahahmoista sekä sinusta, söpö sihteerikkö jolla ylikasvanut rintavarustus. Tuothan omat pizzasi.)

Nainen, 51-vuotta, Karkkila.
"Täälläpä XL-kokoinen kotirouva vailla salaista seuraa. Olen seksuaalisesti aktiivinen ja viriili "nuori neitonen" jolle välimatkat eivät ole ongelma. Toteutan salaisimmatkin haaveesi ja olen se piristys yksinäisiin iltoihisi, sinulle nuori mies iältäsi 20-25, joka kaipaa rehellistä kypsää seksiä."
- Yön kirpakka kukkanen

(Täälläpä VÄHINTÄÄN XXXL-kokoa lähentelevä tusinatonnikeiju vailla minkäänlaista seksielämää. Olen yli-ikäinen nymfomaani, joka hieroo vaikka vompatinpaskaa naamaansa saadakseen seksiä. Mieheni ei minua enää tuhansien rasvamakkaroideni vuoksi halua ja puksuttaa nuorta sihteerikköään minkä vetelältä mikropenikseltään jaksaa, mutta minä tyttöpä puumailenkin silloin tällöin ostarin kulmilla. Sitä se seniili vanha mulkku ei saa ikinä tietää.)

Mies, 20-vuotta, Rovaniemi.
"Heissulivei. Mie oon hassutteleva, savuton nuorimies pohjosesta, lapinmies siis muttei sentään mikkään poroäijä hahahah!!! Etsin kaunista vaaleaverikköä miun kanssa luonnon helmaan istuksimmaan, marjoja poimimmaan ja kahtelemmaan aamusumuja. Mie oon hyvä kertommaan vitsejä eikä miun seurassa varmasti ole tylsää. Toivottavasti sie tykkäät autoista."
- Mies siun makkuun

(Heissulivei. Jos olet mielestäsi liian rauhallinen ja tasapaksu ihminen, olen vastaus rukouksiisi. Juttuni saavat sinut mielummin työntämään vaikka itsesi jätepuristimeen kuin jatkamaan kuuntelua. Luen iltasella pikku-kallen tuhmia vitsejä ja heittelen niitä sitten ominani nk. "ystävilleni", vanhoille kylähulluille Joukolle ja Tarmolle, paikallisella Shellillä. Elämäni sisältö rakentuu pääosin isäni vanhasta ladasta, jota tykkään rassailla aamuneljään. En osaa tehdä ruokaa enkä rakastella. Syytän siitä murrettani.)

Nainen, 34-vuotta, Turku.
"Olen Turkulainen blondi tyttö vailla elämänsä miestä, tositarkoituksella ja ikuiseen onneen tietenkin :) Tykkään mm. Katsella elokuvia, leikkiä kissani Paavon kanssa ja lifestyleblogata. En ole ennen kokeillut tällaista deitteilyä, mutta katsotaan josko löytäisin sinut, komea mies lähiseudulta, iältäsi noin 30-40."

(Ymmärtänet, että jo sanat TURKULAINEN ja BLONDI kertovat tarpeeksi, mutta se että harrastan moista moskaa vapaa-ajallani, paljastaa varmasti älykkyysosamääräni melko selkeästi. Minulla on ollut viimeksi mies 15-vuotiaana, jos siis pullonpyörityksessä kuolaus lasketaan..? Pelkään jääväni vanhaksipiiaksi, siksi tahdon naimisiin vaikka väkisin. Eli tulepa tänne, sinä epätoivoinen, aivan sama minkä näköinen tai oloinen perusmies, niin molemmat pääsevät kivasti toteuttamaan turhia suomalaisia normeja.)

Meistä on moneen julkiseen

2011-03-23T11:58:00.005+02:00

On tullut aika pureutua syvälle kaupunkiemme kenties ihmisepäystävällisimpiin kohtauspaikkoihin, noihin tautien ja ahdistusten pesiin, joissa jokainen varmasti ainakin kerran elämässään vierailee. Visiitti kestää vain hetken, joskus pienen tovin, mutta saattaa olla sitäkin eläväisempi ja ikimuistettavampi. Milloin mielekkäitä aromeita elämän nurjalta puolelta, milloin viivästyksiä, liukastumisia, myöhästelyitä ja oksennuspusseja.

Kuten varmasti nokkelimmat jo arvasivat, kyse on tietenkin linja-autosta. Bussista, linikasta, nyssestä. Kauhun ja paholaisen kakaroiden pesästä. Ihmiset, jotka yleisillä matkustavat, ovat pääasiassa keskiluokkaisia tai sen alapuolella olevia ihmisiä matkalla kuka minnekin: töihin, kotiin tai vaikka baarista kotiin. Meno on useimmiten myös sen mukaista ja kulkijaa voi nähdä jos jonkinmoista. Koko yhteiskunta kasautuu minimaaliseen tilaan, jossa ennakkoluulot on vain puristettava väkivalloin kasaan, niin että matka taittuisi edes välttävästi.

Aion nyt käsitellä joitakin itseäni eniten kyrpiviä tilanteita busseissa, omakohtaisia kokemuksia tai muiden jakamia yleisiä ajatuksia.

Hei, olen Liisa-Pirjetta 79 vuotta. kukaan ei tiedä, millä jumalan keinolla olen edelleen hengissä ja vieläpä kävelykykyinen. Käyn maanantaiaamuisin vanhustentalolla tervehtimässä ystävätärtäni Pirjettaa ja se on tekosyyni tuhlata eläkerahani busseihin, niin etteivät kiittämättömät lapsenlapseni saisi senttiäkään. Jekku piileekin siinä, että maksan matkani viiden sentin kolikoina. Joskus ripottelen sekaan neuvostoaikaisia ropoja elävöittääkseni sitä tuskan mylvintää, kun ihmiset tajuavat minun hamuavan käsilaukustani kolikkopussukkaa vain huomatakseen ettei minulla ole aikomustakaan kiirehtiä maksutoimituksessa. Tärisevin käsin asettelen nappulat kuskin käteen, yksi kerrallaan. Toisinaan tiputtelen niitä myös lattialle - sillä saa hauskasti kerättyä veitsenteräviä katseita.

Terve. Olen Pertsa, 60 vuotta. Olen polttanut kuin merimies siitä lähtien kun opin vetämään ihan henkeen asti. Norttia, tietenkin, kuten kunnon mies ainakin. Keuhkoni ovat kuin hiili-ja tervapussit, mutta toimivat toistaiseksi. Huolehdin toki hygieniastani; sainhan viime jouluna vaimoltani lahjaksi elämäni ensimmäisen deodorantin. En ole vielä aivan sisäistänyt sen saloja, mutta rutiinit ovat juurtuneet niin pirun syvälle, että vaikea on aamuaikatauluun mitään höpöhöpöä ahtaa. Odöörit ovat varsinkin kesäkuumalla aherretun tietyön jälkeen niin mahtavat, että bussi tyhjenee viisi riviä edestäni lähes poikkeuksetta. Ja voi sitä raukkaa joka viereeni erehtyy istumaan. Toisinaan vaimo tekee papusoppaa ja lankeaa laittamaan kyytipojaksi tavallista maitoa. Voitte vain kuvitella.

Heippa. Olen Siiri, 34, ja minulla on peräsuoliongelmia jo toista vuotta. Hyvin läheinen siskoni asuu Lohjalla ja päivittelen hänelle yleensä kuulumiset töistä tullessa. Mikäs siinä kun on hyvää aikaa bussissa istuessa. Toisinaan saan kummaksuvia katseita ympärillä istuvilta, mutta mitäs tuosta; kyllähän Mirkun pitää tietää, miten se eilinen umpisuolitähystys meni. Mirkulla kun on niin huono kuulokin, että melkein huutaa pitää, mutta tuskin se ketään haittaa. Kerron myös koirani vaikista pukamista ja mieheni mädästä takahampaasta. Pidätelkööt kanssamatkaajat päiväkahvejaan sisällä minkä pystyvät, milloin on näiden asioiden aika ellei julkisissa?

Hyvää päivää, olen Raimo, 50 vuotta. Olen ollut nyt 30 vuotta linja-autokuski Turun seudulla. Vanhana konkarina tiedän tietenkin kaikki jekut ja päivän piristykset tunnelman keventämiseksi, onhan paikallaan monta tuntia istuminen melko tylsää. Lempparini on "jätä tumma poika* pysäkille"-leikki - jokaisesta nyrkkiään puivasta tai muuten ärtyneestä kahvinaamasta saa yhden pisteen varikolla ja jos on vielä ollut kunnon viima ja lumituisku, niin pistetään plussaa päälle. Siellä sitten poikain kanssa kahvien kera kerrotaan hauskoja tarinoita, että montako mulkkua tänään jäi kyydistä. Tulisivat ajoissa pysäkille, perkeleet. Tykkään myös lykätä jarrun pohjaan mitä erikoisimmissa paikoissa, niin että varsinkin seisovat ihmiset lentävät naama edellä ikkunasta toiseen hampaiden viuhuessa kilpaa ilmassa. Haaveilen, että jonakin päivänä joku kauniista naisista, joiden eteen tietenkin aina pysähdyn, ottaa minulta poskeen ajaessani vuoron päätteeksi varikolle.

Moro. Mä oon Sami, 16, ja mua ei vittu kiinnosta. Mee vittu muualle istumaan saatanan rampa koska tähän ei tod tartte tulla, joo tiedän et bussi on täynnä ja käytävä tukittu niinku sun PERSE iltasin vitun HOMO mutta viereen et istu, et sä nää että siinä on MUN REPPU? NO EN VOI OTTAA SYLIIN, VITUN KUSIPÄÄ PAINU VITTUUN.

Tämä kirjoitus saa kenties jonakin päivänä jatkoa. Tai itse asiassa saa aivan varmasti, sen verran viulunkielellä ovat hermoni varmasti tänäänkin kotimatkalla. Meitä on toki monennäköistä menijää, mutta yritetään ottaa toisetkin huomioon. Ei ole paljon pyydetty pieni panostus vähentää olemuksellaan muiden matkustushetken vaivaa, on nimittäin varmasti itselläkin sitten kivempi olla.
Ja mummot: me tiedetään että teillä on rahaa. KÄYTTÄKÄÄ NIITÄ TAKSEJA.

---
*100daysofdisapproval ei hyväksy rasismia.

100 Days of Disapproval

2011-02-09T14:55:00.001+02:00

Jaa, katsohan. Ilmeisesti maailmassa jossain tuolla on ihmisiä, joita kiinnostaa mitä minulla on sanottavaa. Sain käskyn luoda blogin ja tässä sitä olis nyt tarjolla.

Itsestäni aavistuksen avatakseni:
olen siis parinkymmenen kypsemmälle puolelle jo lipsahtanut nainen, syntyjään Keski-Suomalainen, mutta sittemmin vaeltanut meren äärelle tänne harmaantasaiselle Pohjois-Pohjanmaalle - ja syyn tietää yksin Luoja, älkää multa kysykö.

Mielikuvituksekas, jokseenkin ehkä älykäskin, päättäväinen, itsenäinen, yksityisyyttään vaaliva sekä pohjattoman utelias. Hiljainen muka-taiteilija-analyytikko. Itsepäinen, omaa hiljaista aikaa paljon vaativa introvertti, jolle maailma on toisinaan aika ylivoimainen kokemus. Nautin oppimisesta ja jaan joskus turhaakin tietämystäni mielelläni, tänne esimerkiksi. En tee mitään ellen saa siihen hyvää selitystä - on aina oltava merkitys. Ideoin, suunnittelen ja vetelen johtopäätöksiä kuin se olisi eloni edellytys. Useimmat kirjoittamattomat sosiaaliset säännöt, kuten väkinäinen kohteliaisuus (jossa molemmat osapuolet tietävät näyttelevänsä mutta teatterin on silti jatkuttava syystä jota en hyvällä tahdollakaan käsitä) on mielestäni yksinkertaisesti niin vaivaannuttavan teennäistä, etten kerta kaikkiaan kykene siihen. Tutustuessani menen suoraan asiaan viipymättä. Hoidan asiani viime tingassa tai vähän myöhässä.Teen aika lailla tasan just sitä, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä - ja juoksentelen älyttömien impulssien perässä mitä mielenkiintoisimpiin tilanteisiin päätyen.

Vilpitön mutta vipillinen, iloinen veronmaksaja. Hallitsen väliviivat mutten ajatuksiani. Pystyn kontrolloimaan tekstiäni mutten puhettani. Lapsena vastakarvaan silitetty tuittupää, josta voisi ottaa virtaa useampaan dynamoon. Aina sanojensa takana kuin tatti sateessa, tosin kummemmin en sienistä välitä ja nirso ehkä noin muutenkin. Avarakatseinen ja henkisesti vaippoihin sidottu vapaa-ajattelija sekä sananvapauden soon-to-be marttyyri, luova lightnihilisti ja sillä lailla seksikkäästi misantrooppinen. Mielipide löytyy oikeastaan asiasta kuin asiasta, kunhan uskallat kysyä. Vastuu tosin on yksin kuulijalla.

Blogin sisällöstä en vastaa kuin itselleni.
Älä vaivaudu kitisemään, jos tunnet takapuolessasi ikäviä punoituksen tahi ärtymyksen oireita - paina silloin yläoikealta punaista ruksia ja lunasta apteekista helpottava pikku tuubi Bepanthenia.

Oon mä ihan kiva kusipääksi. Kirjoitan, koska mun on pakko.

Onnea siis lukijoille/-alle, tai kuinka vain.