Näin lööpissä ison tekstin että “Salkkari-Seppo pakeni itsemurhakohua ulkomaille”. Jos se tarkoittais, että Salatuissa elämissä henkilö Seppo on lähtenyt ulkomaille, niin mistä lähtien saippuasarjojen juonenkäänteitä on kerrottu lööpeissä saakka? Ainakaan montaa viikkoa putkeen. No, kyllähän mulle sit selvis, että Seppo-hahmon näyttelijä on joutunut pakenemaan ulkomaille saippuasarjan itsemurhakohtauksesta syntyneen kohun vuoksi. Mistä lähtien suomalaiset on ollu ihan niin urpoja? Ai niin, siitä lähtien ku Kentsu jäi ratikan alle.

SOME

Ranuan eläinpuistolla on uusi some-strategia. Ensin kannetaan hylje rivarin pihaan ja sit laitetaan jääkarhuaitaukseen pallo, jossa on jääkarhunpäänmentävä reikä. Medianäkyvyys ja Facebook-liketykset on taattu.

MAINOKSET

Jos olisin viitsinyt kirjoittaa tästä oman juttunsa, olisin nimennyt sen “McCrap”. Oonko mä ainoo jonka mielestä Mäkkärin uutuustuote McWrap ei oo ehkä se kaikkein onnistunein brändinimilanseeraus? Beef Onion McWrap, Grilled Chicken McWrap, Sweet Chili Chicken McCrap.

Kuka sanoi että “elämys” on aina jotain positiivista?

Meillä oli hienosti ajoitettu keittiöremontti reissun ajaksi, ja jos nyt unohdetaan se remppapölyn määrä ja paluu asuntoon joka näytti siltä kuin oltais muuttamassa (Miten voi yhessä pikku keittiössä olla niin monta laatikollista rojua? Puhdas mysteeri.), niin olipahan kyllä hienoa palata kotiin jossa on uutuuttaan kiiltelevä keittiö. Tämmöisissä uusimisissa on vaan sellanen huono puoli, että yllättäin aiemmin ihan ookoosti hommansa hoitanut asia alkaa näyttää uuden asian vieressä nuhjulta. Tällä kertaa moisen kohtalon on kokenut valutusteline. Siis se, mihin haarukat, veitset yms. laitetaan kuivumaan. (Ei, meillä ne ei kuivu tiskikoneessa, koska meillä ei ole sellaista.)

No, kysyn vaan: Onko se niin helkkarin vaikeaa valmistaa KIVANNÄKÖINEN valutusteline? Ajattelin eilen että piipahdanpas tässä hakemassa moisen. Stockmann, Anttila, Sokos - ei mitään, nothing, nada. Löysin kolme erilaista, joista kaksi oli susirumia ja kolmas epäkäytännöllinen. Eikö kellään ole tällaista tarvetta enää, vai minne on hienot valutustelineet menneet? Ja kyllä, olen valmis siitä vähän maksamaankin. Vähän enemmänkin. Mutta en halua tällaista, enkä tällaista, enkä varsinkaan tällaista. Ilmiantakaa!!

(Itseasiassa en oo sitä nyt muutamaan päivään nähnyt, et ehkä arvon mainostajakin tajusi tuotteensa älyttömyyden. Mutta aion silti vauhkota siitä.)

Kyse on siis käsisaippuapullosta, johon ei tarvitse koskea käsin! Eli samaa teknologiaa kuin vaikka baarien vessoissa on paperitelineessä: huitaset vaan kädellä pullon lähettyvillä ja saippuaa tulee, uuh! No, ei siinä mitään, mutta kyseisen tuotteen tarpeellisuutta perustellaan sillä, ettet “levitä pöpöjä ympäristöön” kun kosket siihen pumppuun. Mut hetkinen - eikös se mene siinä järjestyksessä, että ensin kosketaan siihen pumppuun, ja sen jälkeen pestään kädet? Jokin tässä tuotteen tarpeellisuudessa ei nyt mun mielestä natsaa… Auttakaa?

Jouduin tänään uhraamaan lepopäivän ja lähtemään salille oikeestaan vaan siks, että pääsin suihkuun. Ja saunaan!

Sen jälkeen olenkin lohduttautunut tällaisella:

27 päivää ja mut voi siirtää raaputuskuvalla tuohon maisemaan. Se on alle kuukaus, menee vaikka päällä seisten. Tai ilman suihkua. (Toivottavasti se putkimies nyt kuitenkin tulee huomenna. Taas. Kävi se siis tänäänkin. Autto ihan sikana.)

Mun oli tarkotus avata peli sättimällä yhtä tuoretta mainosta, mut peliin tuli muutos kun meidän viime talven vieras aka Jäätyneet Putket uusi visiittinsä tänä aamuna. Sitä ei ihan äkkiseltään arvais, miten hankalaks elämä heittää kun kylppäristä jäätyy kylmävesiputket. “No mut lämmintä vettähän sitä tällasella pakkasella muutenkin käyttäis.” Wrong. Jos kylmää vettä ei tule ollenkaan, niin hanasta tuleva vesi on silloin - aivan oikein - kiehuvaa. Jääkylmä suihku on kammottava ajatus, mutta kuitenkin mahdollinen. Käyhän jengi avannossakin. Kiehuvassa vedessä suihkuttelu, no, se ei ole. Vessanpönttöäkään ei vedetä kiehuvalla vedellä, sitä ei siis tarvitse just nyt vedellä. Pyykkiäkään ei voi pestä, mutta se nyt on murheista pienin.

Huoltoyhtiöön soiton jälkeen otimme heidän meille unohtamansa viimetalvisen ratkaisun käyttöön, ja kylppärissämme huutaa nyt sellainen hyvin esteettinen teollisuuslämpöpuhallin. Älkää kysykö kuka sen aiheuttaman sähkölaskun maksaa.

Et helvetin siistiä kun tuli se talvi ja pakkasta!

Ps. Sitä mä vaan tässä mietin, et miten voi olla, et me ollaan asuttu tässä 6 talvea, ja tää putkiepisodi alkoi vasta viime talvena? Kuka on kämmänny? Tuli sit kans mieleen meijän yläkerran naapuri, joka kylppärirempan yhteydessä teki mukavan seurusteluaukon meidän kattoon, hänen lattiaansa. Hmmm…

Suppilovahverokastikkeen resepti on työkaveriltani, joka asuu Sipoossa suppiloparatiisi takapihallaan.

• suppilovahveroita
• 1-2 valkosipulinkynttä
• vähän chiliä silputtuna (alkuperäisessä ohjeessa oli chilimarinoituja valkosipulinkynsiä, mut kellä nyt sellasia on?!)
• suolaa & pippuria
• kermaa

Paistetaan suppilovahverot kattilassa tai pannulla ilman rasvaa, niin että niistä poistuu neste. Lisätään valkosipulinkynnet ja chilisilppu (tai ne chilimarinoidut valkosipulinkynnet) ja vähän ruokaöljyä maun mukaan ja jatketaan kypsennystä. Mausteeksi vielä vähän suolaa ja mustapippuria. Ja lopuksi kunnon luraus kermaa niin saa kastikkeen.

Kastikkeen kanssa tein jauhelihapihvejä reseptillä, jolla teen yleensä lihapullia:

• 400g naudan paistijauhelihaa
• muutama paahtoleipä
• purkki kermaviiliä
• vajaa 1 dl maitoa
• pussi ranskalaista sipulikeittoa
• 1 muna
• 1 tl suolaa
• 1/4 tl valkopippuria
• 1 tl paprikajauhetta

Käytän siis paahtoleipiä korppujauhon sijaan. Ne pieniks palasiks kulhoon, päälle kermaviili ja sekasin. Mukaan muna, sipulikeitto, maito ja mausteet. Lopuks jauheliha sekasin tän kaiken kanssa. Normaalisti pyöritän siis pullia pellille, nyt tein viisi tai kuusi pihviä. 225 asteessa noin vartti. Omnom.

Toinen suurenmoinen ruokalöytö oli Kebakot, jotka tein TaraBanxxin inspiroimana, tarkemman ohjeen ja kuvia voi käydä kurkkimassa sieltä. Lautaselle siis lampaanjauhelihakebakoita, tsatziki-tyyppistä soosia ja uunissa käytettyjä porkkanatikkuja. Mä oon normaalisti hysteerinen jos mittoja ei oo annettu tarkasti, mut nyt aattelin elää vaarallisesti ja kokeilla tätä anyway, ja oli niiiin hyvää et ei tosikaan. Omnom osa 2.

Ja sit on olemassa ihan kokonainen ruokaryhmä, jossa onnistun lähes aina: salaatit! Salaattitarpeita mä voin mennä ostamaan kaupasta jopa ilman listaa (tosin silloin yleensä unohtuu jotain oleellista, mutta pointti lähinnä se, että osaan lennosta miettiä mitkä jutut vois sopia yhteen - ja se on mulle saavutus). Viime viikkojen paras on ollu varmaankin tämä:

• salaattisekoitus
• kurkku
• avokado
• ilmakuivattu kinkku
• buffalomozzarella
• rucola
• basilika
• pieniä kapriksia
• raastettua parmesania
• oliiviöljyä
• valkoviinietikkaa
• sormisuolaa
• pippuria

Söisitkö?

Orastelevaa flunssaa uhmaten kävin salilla (tiedättehän: tuntuu että on tulossa kipeäksi, nyt täytyy viel äkkiä urheilla jotain kun kohta ei hetkeen voi) ja saavuin vähän klesaisena kaupan kautta tyhjään kotiin, aikeissa nauttia koko ilta parhaasta seurasta, omastani, hyvän ruoan ja television äärellä. Mutta sitä ennen suihku ja, kun nyt kerran tässä tätä aikaa on, nopea säärten epilointi (en menisi näin detaljitasolle, jollei se olisi tarinan kannalta oleellista). Säärten siistimisen jälkeen epilaattori puhdistetaan tökkimällä sen teräosia pikku harjalla. Sillai nopeasti ennen siirtymistä keittiön kautta sohvalle. Paitsi jos tökkää sillä pikku harjalla johonkin, joka irtoaa, sanoaa “kilinkilin” ja putoaa lavuaarin viemäriin. Tietysti.

Näkemättä mikä tuikitärkeä vieteri tai vastaava tästä ihmevempaimestani putosi, otin ruuvarin kauniiseen käteeni ja purin koko saakelin lavuaarin viemäriputkiston. Ravisteltuani tämän kadonneen pienen metallinpalasen ulos hajulukosta, pestyäni kaikki putken osaset, ruuvattuani ne takaisin paikoilleen ja pestyäni likaantuneen lattian (ja itseni) huomasin, että lavuaarin putki vuotaa. Joo, olihan se putki tosiaan vähän hapertunut, mutta ei se aiemminkaan vuotanut. Joten näppäränä likkana purin taas koko helahoidon. Ja kokosin uudelleen. Ja kuivasin lattian. Se vuosi edelleen. Näh. Laitoin vadin lavuaarin alle.

Sitten käännyin takaisin epilaattorin puoleen. Fiksuna ja itseeni tyytyväisenä laitoin nyt lavuaarin tulpan kiinni. Hähä. Aloin sommittelemaan karannutta osasta takaisin paikalleen. Ja pudotin sen uudelleen. Lattiakaivoon. Kiroilin rumasti, nostin ritilän pois paikaltaan ja kurkkasin kaivoon. Laitoin ritilän takaisin, pesin kädet ja menin laittamaan ruokaa.

…Mies, joka on oma-aloitteisesti hankkinut ja asentanut (teipannut ikkunan karmeihin) TALVIVALOT. Ja ostanut glögiä!

Paistaakohan se seuraavaks mulle kinkun?

Nokialla on menny aikalailla päin pyllyä jo pitkän aikaa. Viimeisimmässä tulosennusteessa alamäki näytti vihdoin taittuneen. Sitä vois kuvitella että suomalainen olisi silloin ylpeä ja riemuissaan, et nyt tsemppi päälle, täältä noustaan vielä! Mut ei. Sit kun se uus kännykkä tulee niin mikä vaan riittää mollaukseks, et kattokaa ny, taas ne urpot mokas. Nimi tarkottaa porttoa ja pieneenkin kehuun täytyy tunkea joku mutta.

Toki tuntuu hullulta, että mikäli tuo sana nyt ei kuulu johonkin pieneen slangimurteeseen, niin miten tätä ei oo tarkistettu/tajuttu. Tai sitten - julkisuusarvo on tajuttu ja nimi valittu tarkoituksella. “Uusi jatke Pajero-miehelle!” Että up yours, vääräleuat.