Aatoksia

Monster Madness

Bitten — ti, 20 loka 2009 17:45:52 GMT

Suositeltavaa katseltavaa on joka-lokakuinen Cinemassacren Monster Madness, kauhuelokuvia käsittelevä videosarja tekijänään James Rolfe, joka tunnetaan kenties paremmin nimimerkillä Angry Video Game Nerd.

Antaa videon puhua perustelut puolestaan. Alapuolella lyhyt esittely 1933 ilmestyneestä The Invisible Manistä. Pieni varoituksen sana varmuuden vuoksi: Video voi sisältää lievästi shokeeraavaa materiaalia ja epäsoveliasta kieltä.

Tämän vuoden Monster Madness, joka siis kattaa lyhyen videon jokaiselle lokakuun päivälle, on kolmas perättäinen (vai peräkkäinen?) hirviömielettömyys. 2007 esittelyssä oli tunnetuimmat kauhuklassikot, mukaanlukien Dracula, Psycho, Alien ja From Dusk Till Dawn. Taisi seassa olla muutama tuntemattomampikin klassikko. Viime vuonna käsittelyssä oli sen sijaan japanilaiset Godzilla-elokuvat, joka aiheestaan huolimatta (tai sen ansiosta?) oli myös mielenkiintoista katsottavaa.

Tänä vuonna on esillä ollut enemmänkin kiinnostavia uusia tuttavuuksia kuin tunnettuja klassikoita.

Lista tämän ja edellisten vuosien Monster Madnesseistä löytyy täältä. ;)

Fiktion aiheuttamat tunteet

Bitten — ke, 30 syys 2009 12:54:31 GMT

Tässä on kaunein biisi ikinä. Suosittelen lisäämään volyymiä ja keskittymään. Se todella koskettaa. Ja jos ei kosketa, niin ihmettelen.

Tätä videota seuraa hieman mietteitä tunteista, fiktiosta ja semmoisesta. Tämän pitäisi asettaa oikea tunnelma. :)

Viime aikoina olen katsonut paljon draama-sarjoja. En sellaisia salkkareiden ja kauniiden ja rohkeiden tapaisia saippuoita, jotka vetoavat lähinnä ihmisten uteliaisuuteen törkyisillä juonillaan (myönnän, että ne voivat olla viihdyttäviä), vaan oikeasti hienoja ja koskettavia tarinoita.

Ehkä minä olen tuntenut vetoa näihin sarjoihin siitä syystä, että omasta elämästäni puuttuu tämä “sydäntä koskettava” puoli? Rakkaus ja sen semmoiset jutut, joista tällaisen pojankoltiaisen ei pitäisi edes kirjoittaa.

Kun kokee tällaisia “sydäntä koskettavia” tunteita, tai mitä tahansa tunteita, esim. jotain teosta, kuten tv-sarjaa, katsoessa (tai kokiessa), ne voidaan määritellä ns. ei-henkilökohtaisiksi tunteiksi. Henkilökohtaiset tunteet ovat sitten tietenkin niitä, jotka aiheutuvat omaan elämään liittyvistä tapauksista, kuten läheisen kuolemasta, ensirakkaudesta jne.

Jos ajatellaan tunteita sosiaalisina ilmiöinä (eli tunteita ei ole ilman kontekstia), tällaiset ei-henkilökohtaiset tunteet voidaan nähdä jotenkin vähemmän arvokkaina, sillä niiden konteksti (henkilöt, paikka jne.) ei kosketa itseä. Tv-sarjan hahmot eivät ole yhtä arvokkaita kuin omat läheiset. Tällä asialla on kuitenkin myös biologinen puoli, eli tietyn tunteen voimakkuus ei riipu pelkästään siitä, onko se ei-henkilökohtainen vai henkilökohtainen. Mutta ajatellaan nyt, että tunteet eivät ole vain biologisia ilmiöitä.

Ehkä ei-henkilökohtaiset tunteet ovatkin siitä hyviä, että ne eivät liity omaan elämään. Niitä on helpompi ns. hakea. Vaikka kokisi jonkun ei-henkilökohtaisen tunteen, se ei vaikuta omaan elämään mitenkään, eikä tarvitse huolehtia siitä, että esim. omalle läheiselle olisi käynyt jotain ikävää. Sen takia ei-henkilökohtaisia tunteita on myös vaikeampi tuottaa. Vain aniharvat tv-sarjat tai muut teokset kykenevät sysäyttämään katsojaansa.

Ehkä tunne-elämyksien hakeminen niin sanotusti oman elämän ulkopuolelta on jonkinlaista todellisuudesta pakenemista, voihan sen näinkin ajatella. Itse mieltäisin sen kuitenkin osaksi omaa elämää, oman hyödyn tavoitteluksi. Tunne-elämyksetkin voidaan nähdä “esineinä”, joita voi haluta ja tavoitella, riippuen tietenkin omista intresseistä.

Jotkut sanovat, että fiktion kokeminen (lukeminen, katsominen, jne.) on turhaa verrattuna faktan opiskeluun (jos nyt ajatellaan fiktiota ja faktaa vastakohtapareina). Fiktiota voi kuitenkin oikeuttaa esim. näiden ei-henkilökohtaisten tunteiden hakemisella. Jos ei koe tunteita, ei voi puhua tai kirjoittaa niistä, ei voi “olla tunteellinen” (toisin sanoen romanttinen, runollinen yms.) Sekin on oikeastaan taito.

Eiköhän tässä ole syytä tarpeeksi rakastaa fiktiota. Elokuvia, animea ja muita tv-sarjoja, sarjakuvia, kirjoja jne. Ainakin minä nautin näistä edellämainituista. Jos ne vain ovat hyviä.

Risuja polulla nimeltä Internet-markkinointi [2]

Bitten — pe, 18 syys 2009 19:29:28 GMT

Joskus aiemmin olen kirjoittanut rahan tienaamisesta netissä. Vaan mikäs minä olen siitä kirjoittamaan, kun en vieläkään ole menestynyt sillä saralla, heh? Toisaalta se, mitä silloin kirjoitin (ko. kirjoitukset eivät ole enää netissä) pitää mielestäni vielä aika hyvin paikkansa. Omaa sanaani enempää ei ole antaa todisteeksi, mutta tyydyttäköön tähän.

Siitä on joku puolisentoista vuotta, kun aloin kiinnostua tästä “verkkoyrittäjyydestä” tai miksikä sitä nyt kutsuisi. Silloin mielessä oli bloggaaminen problogger.netin opetuksien mukaisesti – verkkoyrittäjyyden kenttähän kattaa paljon muutakin, se tuli opittua intin aikana.

Kirjoitin myös ns. marginaalisivustoista, kuten itse niitä kutsuin – englanninkielestähän löytyy paljon luontevampi sana, “niche site”. Niche viittaa johonkin tiettyyn aihealueeseen, kuten madonkasvatukseen, kotivakuutuksiin jne. Ihan näin vain selvennyksen vuoksi mainitsin.

Paremmin näiden “marginaalisivustojen” luomista, monetisointia (onko suomenkielessä edes tällaista sanaa?) ja markkinointia voi kuvata sanalla “niche marketing”, mikä on se verkkoyrittäjyyden – mitä sanaa tässä nyt sitten käyttäisi? – osa-alue, joka minua kiinnostaa tällä hetkellä kaikkein eniten. Muina “osa-alueina” voisi pitää mm. PPC-markkinointia ja ns. offline-markkinointia.

Käytännössä se (siis “niche marketing”) meinaa sitä (ei välttämättä mikään täydellinen määritelmä), että perustetaan sivusto johonkin tiettyyn aiheeseen liittyen, monetisoidaan se mainoksilla, kumppanuusmarkkinointiohjelmalla (oletan, että kumppanuusmarkkinointi on tuttu sana?) tai omalla tuotteella. Sen jälkeen markkinoidaan tätä sivua tavalla tai toisella ja jätetään silleen. Tuloksena pitäisi olla pieni passiivinen “tulovirta” (aseta ja unohda -periaatteella), ellei sitten jokin mene pieleen.

Ja se mikä yleensä menee pieleen, on ettei se internetrikkauksista haaveileva hölmöläinen saa mitään aikaiseksi.

Jos yhdistit minun internetpennittömyyden, johon viittasin alussa, tuohon haaveiluun ja aikaansaamattomuuteen, yhdistit ihan oikein. Paitsi, että minun tarinani ei ole enää siinä vaiheessa, josta äsken puhuin. Jatka vaan lukemista, palaan tähän vähän myöhemmin.

Kärjistetysti voisi sanoa, että suurin osa – ellei kaikki – Internet-markkinoijat (eli ne, jotka tienaavat rahaa nettiä käyttäen) käyvät internet-urallaan läpi kolme vaihetta.

Ensin tulee se haaveilu- ja oppimisvaihe, joka alkaa, kun ko. haaveilija ensin kuulee tästä mahdollisuudesta nimeltä “tienaa rahaa netissä”: Hän alkaa unelmoida omasta Internet-urastaan, kerää mahdollisimman paljon tietoa siitä, miten edetään ryysyistä rikkauksiin netissä (ja tämä tieto yleensä maksaa) ja kenties osallistuu jonkinasteiseen sisäpiiritoimintaan ja -keskusteluun – sivuhuomiona mainittakoon Internet-markkinoijien ykköskohtaamispaikka, Warrior Forum.

Tietenkään tämä haaveistaan humaltunut hölmöläinen ei saa vielä mitään aikaiseksi, vaan lopputulos on yleensä se, että hän tuhlaa läjän rahaa erilaisiin e-kirjoihin ja -kursseihin, kenties myös palveluihin ja työkaluihin, mutta ei tee mitään oppimallaan. Kuuleman mukaan jotkut ovat jämähtäneet tähän vaiheeseen moneksi vuodeksi. Suurin osa taitaa kuitenkin jatkaa eteenpäin muita polkuja. Pieni prosentti taas pääsee seuraavaan vaiheeseen, johon itse uskon päässeeni.

Ja tämä toinen vaihe on siis ns. opi epäonnistumalla-vaihe. Haaveilijasta on tullut action man (tai -woman) ja hän perustaa sivustoja ja markkinoi niitä (jotkut tosin vain perustavat niitä, se kun tuntuu olevan jollakin tavalla helpompaa kuin markkinointi?).

Minulla on tasan kaksi valmista tällaista sivustoa, joista olen tosissani yrittänyt tehdä rahantekijöitä, ja kumpikin näistä kahdesta on epäonnistunut (vaikka vähän rahaa kumpikin niistä tuottaakin). Sanotaanko vaikka niin, että vaikka seuraisi tiettyä tapaa tehdä ja markkinoida sivustoja (eli toimisi jonkun e-kirjan tai vastaavan ohjeiden mukaan), ja välttäisi useimmat virheet, sitä tulee silti näin aloittelijana tehtyä paljon omiakin virheitä.

Ilmeisesti kolmas meneillä oleva projektinikin tulee epäonnistumaan. Mutta se on vissiin ihan ok, hm? Ei kenestäkään tule tennistähteä ensiyrittämällä? Internet-markkinointikin on vain joukko taitoja muiden joukossa, näin ainakin itse ymmärtäisin.

“Collect panties, then something… And finally: Profit!” muistan joidenkin maahisten tai vastaavien sanoneen jossain komediassa… Hmm. Eivät siis tienneet, miten pikkuhousuilla tienataan rahaa, oli jutun vitsi. Noh. Nythän on siis kyse siitä kolmannesta vaiheesta, jossa action manistä tulee success man (tai edelleen, -woman) ja hänen yrityksensä onnistuu, ja rahaa tulee juuri se tavoiteltu määrä. Tätä seuraa tietenkin menestyksen kopioiminen (koska yhdellä projektilla harvoin tienaa koko elantoa) – tai sitten suuntaaminen uusille urille Internet-markkinoinnin saralla, jossa hän sitten joko epäonnistuu tai onnistuu.

Asiasta toiseen. Minä toivon, että neljäs projektini (tai oikeastaan tässä on jo parikin suunnitteilla, en tiedä, onko hyvä työskennellä kahden projektin kanssa yhtäaikaa?) tulisi onnistumaan. Tällä kertaa sain päästäni tämän aatoksen, ehkä joku osaa nauttia tästä hirviöstä. Ja ehkä palaan tähän aiheeseen jatkossakin. Paljon nimittäin jäi sanomatta tähänkin blogikirjoitukseen liittyen… Siihen asti moi.

Katsomisen arvoisia videoita

Bitten — su, 06 syys 2009 16:33:56 GMT

Katsomisen arvoisia videoita – Eli minun Youtube-kanavani

All pumped up [3]

Bitten — ke, 02 syys 2009 14:27:09 GMT

Vuoden taival intissä päättyi minulta heinäkuussa. Sen jälkeen tuli tehtyä reissu tunturi-Lapissa, jossa on kenties Suomen hienoimmat maisemat. Katsos kun ei ole puita estämässä näkyvyyttä, niin näkymät kantavat kilometrien päähän.

Ja nyt se hetki, jota on tullut jo odoteltua. Pesästä lento ja uusi elämä yliopisto-opiskelijana. Eilen oli orientaatioviikon ensimmäinen päivä. Tänään lintsasin viralliset avajaiset. Toivottavasti ei mitään tärkeää ollut.