Ajankohtaista luonnosta ja retkikohteista

Lokakuun rareja

2026-10-17T09:37:24.852+03:00

Lokakuu on perinteisesti lintuharvinaisuuksien aikaa. Vuosikymmenien tauon jälkeen saatiin kaksi bongattavaa pikkutuulihaukkaa, ensin Ouluun ja sittemmin heti perään Inkooseen. Oulun lintu on yhä paikalla ja saalistelee hyvissä voimin. Kuun alussa toinen yksilö asettui kt 51 varteen ja sai satoja bongareita liikkeelle ja oli varsin helposti bongattavissa ja kuvattavissa. Jopa bongarien pinnakärjestä moni sai kauan kaivatun lisäpinnan. Vuodenaikaan nähden on erikoista, että kyläpöllönen viettää aikaa Muhoksella erään talon pihapensaissa. Tämä vain todistaa sitä, että mitä vaan voi löytyä, kunhan on silmät tarkkana. Utössä rariovea on paukuteltu tiuhaan, mm. saarelle uusi laji arotasku ja muuta mukavaa kuten isokirvinen, mustaotsalepinkäinen, tulipäähippiäinen ja sinipyrstö.

Arotasku illalla Salon Meriniityllä. Kuva: Janne Riihimäki.

Salokaan ei jäänyt paitsioon rareista, nimittäin viime torstai-iltana Joensuun kartanon sänkipellolla viivähti vähän aikaa arotasku, Salon toinen havainto. Samana päivänä havaittiin arotasku myös Kemiönsaaressa. Raritaskuja on liikkeellä, siitä osoituksena mm. Nokian sepeltasku, Hangon nunnatasku ja Tankarissa käväissyt aavikkotasku. Syyskuussa Salon Halikonlahdella verkkoihin eksynyt pikkusirkku oli sekin vasta Salon toinen havainto arotaskun ohella. Pääkaupunkiseudulla Helsingin Tähtitorninmäki vetää itäisiä uunilintuja puoleensa. Hippiäis- ja ruskouunilintu ovat olleet tärkeitä vuodenpinnoja siinä missä muutkin. Vuodarikärki lähenee 300 lukemaa. Leudoilla matalapaineilla maahan saapuu harjalintuja. Tällä hetkellä vaelluslintujen invaasio on voimakasta ja se näkyy etelärannikkoa ja ulointa ulkosaaristoa myöten. Etenkin talitiaisia tavataan runsaasti, Haliaksella laskettiin ennätysmäärä tinttejä. Parvissa on myös pähkinänakkeleita joukossa. Kesällä Suomessa tiaisilla oli huono pesimätulos aineistona pesäpoikas- ja verkkorengastukset. Vanhojen lintujen osuus on ollut varsin suuri, kun sen pitäisi olla päinvastoin. Valtaosa onkin todennäköisesti peräisin idästä Venäjän puolelta. Perämeren alueen ja Pohjanmaan pöllövaellus on jo hiipunut, sen sijaan rastaat ja tilhet ovat saapuneet pohjoisesta etelään ja syövät parvittain pihlajanmarjat nopeasti poskeensa.

Pikkusirkku Halikonlahdella.

Syksyn merkkejä - ruskaa ja vesisadetta

2026-09-19T18:58:41.333+03:00

Syksy on saapunut. Ruskan värit näkyvät jo etelässäkin etenkin vaahteroiden latvoissa. Koivun keltaiset lehdet irtoavat tuulessa ja peittävät maaperän. Vettä tulee ajoittain rankastikin ja pimeä aika vuorokaudesta lisääntyy. Sienille leuto syksy on otollista aikaa, kantarelleja voi löytyä korikaupalla tietyistä paikoista ja varvikot hehkuvat punaisina puolukoista. Amiraaleilla on ollut poismuuttoa etelään pitkin syksyä, viimeiset käyvät tankkaamassa maahan pudonneita puutarhan herkkuja. Erilaisia korentoja, sittiäisiä, heinäsirkkoja ja vaaksiaisia on liikkeellä. Lämpiminä päivinä hyttyset ovat inisseet korvissa kesäiseen tapaan. Hyönteisiä on tarjolla jonkin verran Afrikkaan matkaaville hyönteissyöjälinnuille.

Haarapääskyt matkustavat kauas Etelä-Afrikkaan.

Salon Halikonlahden ruovikoissa kerttujen ja pajulintujen päämuutto tapahtui elo-syyskuun aikana. Metsäkirvisiä ja pajusirkkuja näkyi kymmenittäin, mutta nekin ovat jo vähentyneet viime päivinä. Sen sijaan tiltaltti on nyt valtalaji. Pienistä vihreistä uunilinnuista taigauunilintu on ollut hyvin vähälukuinen Salon alueella. Harvinainen on aina harvinainen. Samoin on ollut sinirintojen kanssa, altaalla on näkynyt toistaiseksi vain yksi naaras koko syksyn aikana. Pohjoisempana rannikoilla on havaittu helmi- ja varpuspöllöjä, joita alkaa näkyä etelässäkin vaelluksen tiimoilta.

Metsäkirviset muuttavat aurinkoisina päivinä.

Pientä bongauksen meininkiä oli Salossakin, kun Yöntiläntien varrella piipahti isokirvinen. Laji nähtiin samana ajankohtana Utössäkin. Niin paljon kuin rannikolla ja Utössä on nähty pähkinähakkeja eivät ne Salon seudulle ole eksyneet. Viikko sitten Halikonlahden altaalle tuli yllättäen valkoselkätikkanaaras, 3-kv iältään, mitä ei ole havaittu koko syksyn aikana. Rarimaailmaa ovat täydentäneet useassa paikassa lennellyt arokotka, Vaasaan laskeutunut pronssi-iibis ja sitkeästi Virolahden kirkolle asettunut valko-otsalepinkäinen.

Tiltalteilla on ollut syyslaulua viime päiviin asti.

Elokuun megarari

2026-08-16T18:42:15.137+03:00

Elokuu on yleensä hiljaista aikaa bongausrintamalla. Yleisurheilun EM-kisoja seuranneet penkkiurheilijat joutuivat nyt toden teolla formulakaistoille, kun Virolahdelta löytyi Suomen toinen valko-otsalepinkäinen. Edellisestä havainnosta olikin ehtinyt kulua jo 44 vuotta, ensitapaaminen oli lokakuussa 1982 Lågskärin lintuasemalla. Vanha naaras paistatteli upeasti kirkon liepeillä hautausmaan puissa ja pensaissa, saalisti nopeasti pyrähtäen sudenkorennon ja morsiusyökkösen. Linnulla näkyi olevan sulkasato meneillään, mm. kuluneita höyhenten kärkiä ja käsisulkia kasvussa, mikä puoltaa vanhan linnun määritystä. Virolahti kutsui satoja bongareita paikalle. Valko-otsalepinkäinen oli koko viikonlopun paikalla, paikalle ehti niin ryhdistäytyneet Hämeen hitaat kuin Indonesiasta tullut bongarikin. Pääkaupunkiseudulta ehdittiin nopeasti pelipaikalle, joukossa tietysti ykkösmies Pekka Komi. Muista havainnoista mainittakoot viikon aikana riuttatiirojen ryntäys rannikolle erityisesti Hanko-Helsinki välillä.

Vasemmalta oikealle Ilpo Mutikainen, eliskärki Pekka Komi,
Sampsa Cairenius ja Kalevi Hiironniemi. Kovaa settiä.

Kirkkokansaa paikalla valko-otsalepinkäinen putkessa.

Hiostavan lämmintä on edelleen. Salo on paistatellut viime päivinä Suomen lämpimimpänä paikkakuntana, vaikka yhtenä aamupäivänä Salon Halikonlahden ruovikkoaltaalla käväistiin +1 asteen lukemissa. Paljon on muuttolintuja hävinnyt etelän maille. Kerttusista enää ani harva on vanha lintu. Valtaosa pajulinnuista ja kertuista onkin nuoria lintuja. Ajankohtaan nähden yllättävän vähän on pajusirkkuja viime vuosiin verrattuna. Lämpimät yöt saavat yöperhosia liikkeelle, tosin lajisto on ollut vain sitä tavanomaista paikallisfaunaa. Hangossa tummakultasiipi on vakiintunut alueelle, kuten Ahvenanmaalle ruostepapurikko. Uusia kasvilajeja villiintyy puutarhoista ja pihoista radan ja teiden varsille. Tällainen on korea keltakukkainen kultahelokki, jota löytää mm. Hangosta.

Luhtakerttusia tapaa vielä elokuussa ruovikoista.

Kultahelokki on rannikoiden kaunis perenna.

Hellekausi päättymässä

2026-07-18T19:18:54.029+03:00

Heinäkuussa on hikoiltu helteessä, paikoin ollut yli +30 astetta, mikä on kuitenkin ollut siedettävä lukema, sillä Lounais-Euroopassa lämpötila on kohonnut 40 asteeseen. Kun on kuivaa, maasto syttyy herkästi palamaan laajoille alueille ihmisen toimesta. Marjat ovat kypsyneet, satoa on saatu jo pitkään mansikoista ja vadelmista. Mustikat ovat kypsyneet etenkin tuoreissa kangasmetsissä ja hillat rämesoilla ympäri maata. Kantarellit puskevat maasta, vaikka sadekaudet ovat jääneet vähiin tai jakautuneet hyvin epätasaisesti.

Kirsikkasato on kypsynyt mustarastaiden iloksi.

Härkäpääkehrääjä päivälevolla.

Syysleimu on syrikän ohella hyvä perhoskasvi.

Päiväperhosista liikkeellä ovat olleet haapa- ja kuusamaperhoset sekä näyttävät häive- ja pikkuhäiveperhoset, joita on havaittu ja kuvattu runsaasti ja ilmoitettu somekanavissa. Häiveperhosia tapaa etenkin mäkisillä hiekkateillä, joiden varsilla kasvaa kookkaita lehtipuita. Keisarinviittoja ja apolloja löytyy mm. Paraisilta. Karttaperhosten tummaa kakkospolvea löytää monista paikoista. Virossa lentelee paljon isonokkosperhosia, saapa nähdä, tulevatko Suomenlahden yli joukolla. Salosta rysääni eksyi kiertoyökkönen, Acontia trabealis. Lajin toukka elää peltokierrolla ja karhunköynnöksellä.

Talitiaisen kakkospoikue on jo maailmalla.

Nuori västäräkki Salon Halikonlahdella.

Yölaulajat alkavat hiljentyä. Kuvassa viitakerttunen.

Lintumaailmassa lintujen pesinnät ovat pitkälti loppusuoralla, kakkosia ja uusintoja on vielä tiaisilla, rastailla, ruovikkolajeilla ja kyyhkyillä. Legendaariseksi muodostunut SSP-paikka Siikajoen Kullinkari raotti taas rariovea, kun paikalta löytyi vaaleakultarinta. Jurmossa on seikkaillut arokotka sekä Topinojalla haarahaukka ja pari kattohaikaraa. Kurppelolaji, luultavimmin useammin tavattava tundrakurppelo, viipyi vähän aikaa Mynämäen Mietoistenlahdella. Pääkaupunkiseudun sitkeät petostaijarit havaitsivat itään suuntaavan kilju- ja käärmekotkan.

Hyvää juhannusta

2026-06-18T18:55:59.808+03:00

Ainakin etelään saadaan juhannukseksi lämmintä ja poutaista säätä. Maisema on rehevöitynyt huimasti ja luonnonkukkaa pukkaa tien pientareista puutarhoihin asti. Syreenien kukinnan jälkeen pihojen koristuksina ovat kukoistaneet erivärisen punaiset pionit. Juhannusruusut aloittivat kukkia jo pari viikkoa sitten. Yöperhosista kesälajit alkoivat lennellä kuun alkupuoliskolla ja lajisto monipuolistuu keskikesää kohti, jolloin kiitäjiä pöristelee enemmänkin. Amiraaleja pöllähti etelästä jonkin verran Suomeen kuun alussa. Kesäpolven nokkosperhoset ovat jo kuoriutuneet.

Juhannusruusu kukkii jo kesäkuun alussa.

Horsmakiitäjä päivälevolla.

Lintujen pesinnät ovat menneet aika lailla kaksijakoisesti. Salon Halikonlahdella ruovikkomaastossa ja niiden laiteilla kylmän koleat yöt ja sadejaksot tekivät pahaa jälkeä niin avopesijöissä kuin pönttölinnustossakin ravinnon vähyyden vuoksi. Sen sijaan metsäisemmissä paikoissa tiaiset onnistuivat paremmin ja kirjosieppoja pesii miltei ennätysmäärä pöntöissä tänä vuonna. Poikasmäärä on ollut suhteellisen hyvä 5-7 poikasta/pesä. Viime aikoina lintubongarit ovat kolunneet samoja maastoja, pilkkaniska Enontekiöllä, arokotka Kuusamossa, töyhtökiuru Muhoksella sekä mandariinisorsa Salossa. Kaksi viimeksi mainittua olivat uusia pesimälajeja Suomelle. Lämmin lounainen virtaus näkyi tänään pääkaupunkiseudulla, kun siellä kuitattiin käärme- ja pikkukotka.

Tummanpunainen pioni on näyttävä kukka.

Kirjosieppoja pesii runsaasti pöntöissä tänä kesänä.

Kevätluonto parhaimmillaan

2026-05-28T06:51:54.571+03:00

Toukokuun luonto on vehreää ja värikästä. Siitepölyä leijuu ilmassa, mänty pölisee, kielot ja tuomet huumaavat tuoksullaan. Nurmikot ja joutomaat ovat keltaisenaan voikukkia. Syreenit ja hedelmäpuut kukkivat pihoissa ja puutarhoissa. Lämpimillä tuulensuojaisissa paikoissa nastakehrääjäkoiraita on näkynyt varsin runsaasti. Ensimmäiset kiitäjät ovat myös kuoriutuneet, mm. horsma- ja pikkukiitäjät vierailevat syreenin ja mäkitervakon kukilla.

Huuhkaja ilta-auringossa Halikossa.

Pöllön- ja rastaanpoikasia on maastossa. Pääosa tiaisista hautoo vielä, kuusitiainen on muita aikaisempi ja sillä onkin jo isot poikaset pöntössä. Kirjosieppojen muninta on paraikaa menossa. Halikonlahden altailla sinisorsalla ja telkällä on niin ikään poikueita liplattelemassa vesikasven suojassa. Kolmosaltaalla pesivällä laulujoutsenpariskunnalla on kuusi poikasta, koko joutsenperhe tepastelee esteettömällä polulla näkyvästi emojen tarkassa vartioinnissa. Aamuyöllä on lintukonsertti valloillaan, kun luhta- ja viitakerttuset, pensas- ja viitasirkkalinnut, satakielet, ruisrääkät ja pikkuhuitit ovat äänessä. Metsissä käen kukunta ja kehrääjän surina lämmittävät mieltä viilenevässä yössä.

Harmaapäätikka on löytänyt muurahaisia viheriöltä.

Bongarimaailmassa Utö on sykähdyttänyt usean päivän ajan mehiläissyöjillä, jotka ovat pysähtyneet saareen puuskaisten pohjoistuulien vuoksi, toki ruokaa on löytynyt riittävästi. Keltahemppo ja sepelsieppo ovat vakiorareja toukokuussa. Viime päivinä on havaittu Lapin tuntureille matkaavia keräkurmitsoja ja vesipääskyjä aivan etelärannikkoa myöten. Tulipäähippiäinen jatkaa yleistymistään, mm. Paimiostakin tehtiin havainto. Ruskosotka on yhä Salon Omenojärvellä. Pari punakottaraista on kuitattu pohjoisempaa. Rauman Kylmäpihlajassa siperianpilkkasiipi sai joitakin bongareita liikkeelle ja aivan viimeisimpänä vuodarikeräilijöitä juoksuttaa Joensuun pohjoispuolella kuultu kyläpöllönen. Viimeksi mainitusta lajista edelliset havainnot ovat Hauholta 2011 ja Kristiinankaupungista 2018.

Laulujoutsenpariskunta poikueineen Halikonlahdella.

Koivut lehdittyvät, pöllönpoikia ja Tornien taisto

2026-05-10T22:10:58.158+03:00

Luonto tulee vehreämmäksi päivä päivältä. Puut ja pensaat lehdittyvät, eritoten koivun lehdet alkavat peittää maisemaa. Rusokirsikan näyttävät kukinnot alkavat olla kuitenkin ohi. Valkovuokkomeri kattaa maanpinnan värikkäästi. Aamuisin on ollut yhä pakkasta etelää myöten. Linnut laulavat kylmästä säästä huolimatta. Konserttia pitävät yllä rastaat, punarinnat, pajulinnut ja kirjosiepot. Ruovikoista kuuluu ruokokerttusten taukoamatonta laulua, jota satakieli säestää kosteikkojen reunoilla. Lapin satakieli eli sinirinta on saapunut jo Salon Halikonlahdellekin ja hyönteissyöjälintuja, kuten kerttuja ja leppälintuja saapuu koko ajan lisää tuulien käännyttyä etelän- ja kaakonpuoleisiin virtauksiin. Käki kukkuu aika monessa paikassa, sen sijaan pääskyt ovat olleet erityisen vähissä tänäkin vuonna.

Sinirinta on saapunut Salon Halikonlahdellekin.

Mestarilaulaja satakieli on vaatimaton väreiltään.

Lehtopöllöillä on isoja poikasia ja osa valmistautuu pesästä lähtöön piakkoin. Pöntöissä on etupäässä ollut rastaiden sulkia. Poikasmäärä on vaihdellut kolmesta neljään. Sorsilla ja telkillä on niin ikään jo poikueita vesillä. Kettu saalistaa tehokkaasti kosteikkojen rannoilla. Ja kaiken näkevä varis on aina ajan hermoilla mitä luonnossa tapahtuu. Viime lauantaina kisattiin Tornien taistoa yli 330 tornin voimin. Perämeren pohjukkaan meni jälleen voitto 113 lajilla. Salon Halikonlahti oli 66.sijalla 83 lajilla lähinnä peruslajistoa muuton ollessa lähes seis. Mainita voisi näyttävän 20 yksilön kuikkaparven ja noin 400 punakuiria kahdessa parvessa. Lapinsirri piipahti lietteille. Luhtakana ja liejukana mölyävät puhdistamonaltaalla.

Aamurusko Salon Halikonlahdella.

Halikonlahden esteetön luontopolku.

Toukokuun lämpimät sääjaksot tuovat kauan odotettuja linturariteetteja. Uudessakaupungissa on viikon päivät viihtynyt laulava iberiantiltaltti, Suomen toinen varmistettu havainto. Vasta viime päivinä alkoivat kattohaikarat parveilla maahamme, mm. Turun Topinojallekin. Tänään havaittiin Kemiönsaaren Björkbodassa astetta harvinaisempi mustahaikara. Lintutiedotukseen havaintoja on kertynyt enimmäkseen kiljukotkista, haarahaukoista ja sitruunavästäräkeistä. Itärajalla nähtiin viikonloppuna keisarikotka ja käärmekotka. Raahen mustajalkatylli ei myöskään ole jokavuotinen vieras. Lauantaina Helsingissä havaittiin mehiläissyöjäparvi. Värikkäät säihkylinnut pitävät kirkasta ääntä lentäessään taivaalla.

Rusokirsikka aloitti aikaisin kukintansa.

Punaruskea lehtopöllöemo Perniössä.

Kevätkukkia, perhosia ja linnun laulua

2026-04-17T19:31:00.001+03:00

Kevät on edistynyt isoin harppauksin huhtikuussa. Pienet yöpakkaset ovat yhä häirinneet aamuisin hyönteissyöjälintujen tuloa. Joinakin päivinä päivälämpötilat ovat kohonneet eteläisimmässä Suomessa jopa lähelle +20 astetta. Pensaat ovat alkaneet lehdittyä ja ruohot viheriöityä. Kukkivat pajut houkuttelevat yöperhosia. Tutut aikuisina talvehtivat päiväperhoset ovat kaikki lennossa. Kangasperhoset paistattelevat kuusen oksilla aurinkoisissa paikoissa. Yöperhoslajisto lisääntyy päivittäin, iso joukko raitayökkösiä, huhti- ja mänty-yökkösiä, kevätvillaselkiä ja tammimittareita mainitakseni. Kimalaisia pöristelee jo yleisesti. Maanpinnalla kukkivat runsaina sini- ja valkovuokot sekä sinililjat. Ensimmäiset mukulaleinikit ja keltavuokot ovat aloittaneet myös kukintansa. Kaupungissa omakotitalojen pihoissa kiurunkannukset ovat puhjenneet äkkiä väriloistoon.

Valkovuokot ovat aloittaneet kukintansa.

Sinililjat kukoistavat puistoissa ja puutarhoissa.

Linnuista tiaiset ovat alkaneet rakentaa pesiään pönttöihin etuajassa muihin vuosiin verrattuna. Pöllöillä poikaset ovat joko kuoriutumassa tai joissakin paikoissa jopa lähteneet pesistään. Pesinnän ajoituksessa on melkoisia eroja. Peippoja ja punarintoja saapuu maahamme lisää, västäräkkejä on harvakseltaan siellä täällä. Ruovikoissa valtalajina on pajusirkku. Isommista linnuista kuovi- ja kurkiparvet kiinnittävät huomion taivaalla. Salon Teijossa on viihtynyt viimevuotiseen tapaan eksoottinen mandariinisorsapariskunta. Jurmon suunnalla perussettiä ovat nykyään avosetit ja tulipäähippiäiset. Huhtikuu ei ole tarjonnut kovia lajeja muuta kuin Kiteen tammitikan, joka sekään ei kauaa paikalla viihtynyt monen bongarin harmiksi. Maaliskuun lopulta huhtikuun alkupuolelle piharuokinnoilla kävi kova vihervarpusten vilske. Nekin ovat jo jatkaneet muuttoaan pohjoisemmaksi. Aamulla kun lähtee ulos, kuuluu monipuolinen lintujen laulukuoro. Halikonlahdella naurulokkien mekastus ja lintujärvillä kaulushaikaran puhallus luovat tunnelmaa. Tänään koettiin jo tuulahdus kesästä, kun Helsingin suunnalla havaittiin haarapääsky.

Punarinnan soliseva laulu kuuluu monista pihoista.

Vihervarpuset kansoittivat ruokintapaikat kuun vaihteessa.

Muuttolinnuilla putki päällä Suomeen

2026-03-15T18:26:00.002+02:00

Etelänpuoleiset tuulet puskevat rivakasti muuttolintuja maahamme. Niinpä tilanne muuttuu päivittäin melkoisesti. Kurki-, joutsen- ja hanhihavainnot lisääntyvät. Halikonlahdella tavattiin pikkujoutsen ja altaiden tunnuslintu juhlapukuinen naurulokki. Sepelkyyhkyjä huhuilee Salon kaupungin kortteleissa jo yllättävän paljon. Erityisen huomion ansaitsee kulorastas, jota on kirjattu ajankohtaan nähden runsaasti. Pitkään odotetut vihervarpuset saapuivat tänään ruokintapaikoille. Hangossa ja Jurmossa kuitattiin ekat mustaleppälinnut. Pienellä lähiluontoretkellä Halikossa silmään osui kevään ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokko.

Joutsenet jonossa Halikonjoen suulla.

Laulujoutsen ponnahti lentoon.

Harmaahaikara liihottelee ruovikon yllä.

Näkymä esteettömältä lavalta Halikonjokeen.

Leskenlehdet kukassa Halikossa.

Kevään ensimmäinen sinivuokko kukkii Halikossa.

Kevät etenee vauhdilla

2026-03-14T20:23:00.002+02:00

Maaliskuussa lumet ja jäät ovat saaneet kyytiä, etenkin viime päivien sadekuurot, tuulet ja korkeat +10 asteen päivälämpötilat ovat vauhdittaneet kevään kulkua. Pellot ovat jo lumettomia, mutta vesistöt pääosin jäässä. Lintujen kevätmuutto on vilkastunut koko ajan, hanhia, jalo- ja harmaahaikaroita, laulujoutsenia, kurkia ja sorsalintuja on alkanut ilmaantua pelloille ja sulapaikkojen ääreen. Saaristo on hyvin pitkälti jääpeitteessä, mikä hidastaa vesilintujen tuloa. Kahlaajapuolelta on saapunut yksittäisiä lehtokurppia ja tyllejä, eilen Hangossa piipahti varhainen avosetti. Aroharmaalokkeja on havaittu useita, mustakaularastas ja isohaarahaukka nähtiin Porissa sekä töyhtökiuru edelleen Vermossa mainitakseni. Suurempia peippo- ja rastasparvia odotellaan mantereelle. Västäräkistä vähäsen kesään pätee ainakin Jurmossa. Halikonlahden ruovikoihin on jo ilmestynyt pajusirkkuja.

Laulujoutsenia ja variksia on saapunut sulapaikoille.

Käpytikkoja on ilmestynyt ruokintapaikoille lisää.

Huomaamattomimpia tulijoita ovat ruokintapaikoille ilmestyneet uudet sini- ja talitiaiset ja käpytikat. Tikkojen rummutukset kaikuvat monin paikoin. Pöllöillä on pesintä jo meneillään, ainakin lehtopöllöt ovat aloittaneet muninnan Salossa tällä viikolla. Pitkästä aikaa Varsinais-Suomessakin voi kuulla helmipöllön puputusta. Toisessa maakunnassa Uudellamaalla havaittiin jo ensimmäiset sitruunaperhoset, ruostesiiven toukkia on bongattu jo aiemmin. Ullakkokärpäset ovat heränneet ikkunalautojen väleissä auringon lämmössä. Kevään ensimmäisistä kukkivista kasveista voi mainita lumikellon ja talventähden.

Talventähti avaamassa kukkaansa.

Lumikellot nousevat kukkapenkeistä.

Talvista menoa - lunta ja pakkasta

2026-02-16T21:24:00.002+02:00

Talvi kiristi otettaan kunnolla tammi-helmikuussa. Saaristomerellä ja Suomenlahdellakin on pitkästä aikaa paksu jääpeite. Salossa on enemmän lunta kuin Turun seudulla. Kireä pakkasjakso on koetellut siivekkäitä. Tiaisissa ja mustarastaissa on tapahtunut selvää vähennystä, joskin näyttäisi siltä, että osa mustarastaista oivalsi lähteä kovia pakkasia pakoon muualle. Pilvisillä ja tuulisilla päivillä linnut eivät juuri liiku, sen sijaan auringon lämmittäessä tiaisten kevätlaulut kaikuvat ja takaa-ajot kertovat kevään lähestymisestä. Lintumäärät ovat olleet selvästi pienempiä edellistalveen verrattuna vastaavaan ajankohtaan nähden.

Yksittäisiä pyrstötiaisia käy ruokinnoilla.

Hömötiainen on harvinainen näky pihapiirissä.

Ruokinnoilla on käynyt tuttujen talvilintujen tapaan joitakin pyrstötiaisia, joille ovat mieleen hyönteisiä sisältävät talipötköt. Näitä murenia myös puukiipijä hyödyntää silloin tällöin. Pari hömötiaista ilmestyi aivan yllättäen pihapiiriin metsän kätköistä. Valkoselkätikat kiertelevät laajalti Halikonlahden rantamilla, mitään pysyvää paikkaa niillä ei tällä hetkellä ole. Pöllöt valmistautuvat pesintään, yksi hiiripöllökin tavattiin Perniön Matildedalissa. Harvinaisuudet ovat olleet vähissä. Töyhtökiuru selvisi kovista pakkasista Espoon Vermossa, pikku-uikkuja on sulapaikoissa, idänturturikyyhky viihtyy yhä Hollolassa ja tunturikiuruja talvehtii muutamassa paikassa. Salon mustakaularastaasta ei ole enää havaintoa reiluun viikkoon.

Mustarastaat ovat kaikonneet ruokinnoilta.

Talvinen näkymä Halikonlahden rantametsästä.

Valkoselkätikka ja mustakaularastas Salossa

2026-01-18T17:16:00.000+02:00

Eteläänkin saatiin lunta ja pakkasta viikolla. Tosin nyt on lauha suojasää ja liukasta. Kovat pakkaset verottivat selvästi tiaisten määriä. Ruokinnoille on saapunut vanhoja lintuja, jotka kestävät paremmin talven ankaria olosuhteita. Mustarastaita on jäänyt talvehtimaan varsin runsaasti, pihabongauksessa tämä tulee näkymään varmasti. Salosta löytyi yllättäen hyvin harvinainen mustakaularastas, TLY:n neljäs ja Salon ensimmäinen havainto. Salon Halikonlahdella talvehtii valkoselkätikkoja, koiras paremmin nähtävissä vanhoja tuulen kaatamia raitoja naputtelemassa. Ruokinnat vetävät puoleensa myös petoja. Varpushaukat kyttäävät mustarastaita ja peippoja, lehtopöllöt myyriä ja hiiriä. Lehtopöllö aloitti jo soidinhuutelun ensimmäisillä lauhoilla säillä. Pikkuotukset houkuttelevat myös lumikoita saalistusretkille.

Valkoselkätikkakoiras. Kuva: Janne Riihimäki.

Kireää pakkasta

2026-01-09T17:22:00.002+02:00

Tammikuu on alkanut talven merkeissä. Pakkasta on ollut viikolla kireimmillään -22 astetta, tosin tänään tuulen kera -15 astetta tuntui hyytävän kylmältä. Lapissa -40 asteen pakkaslukemat ovat kuitenkin toista. Lunta on alle 5 cm. Ohuella hangella näkyy runsaasti eläinten jälkiä, jäniksiä, oravia, lumikoita, vaivaishiiriä, fasaaneja ja harakoita. Kylmien pakkasöiden jälkeen tiaisia on näkynyt selvästi vähemmän, vielä vuodenvaihteessa ruokinnoilla kierteli suuria parvia. Mustarastaat ovat pitäneet pintansa. Ne saapuvat jo hämärissä ruokintapaikoille etsimään siemieniä, pähkinämursketta ja rusinoita. Parhaimmillaan eräässä pihassa on käynyt 20 mustarastasta. Salon Halikonlahdella talvehtii yhä peukaloinen ja punarinta, ojassa liejukana ja laulujoutsenia, joita ei pidä pakkasilla häiritä ja kuvata. Vuodenalku ei ole tarjonnut erikoisia rareja, kuningaskalastajia on näkynyt siellä täällä sikäli kuin hengissä ovat pysyneet. Töyhtökiuru on edelleen bongattavissa Espoossa, sen sijaan keltahemppoa ei ole enää löytynyt viime päivinä. Etenkin Ahvenanmaan talvilintulaskentareiteillä on yhä viivyttelijöitä mm. hyönteissyöjälintuja, jotka uhmaavat talvea. Toistaiseksi ennuste lupaa kireää pakkasta jatkossakin.

Osa sepelkyyhkyparvesta Salon Enolassa.

Laulujoutsenperhe viettää talvea Halikonlahdella.

Halikonlahden kolmosallas talviaamuna.

Sinisorsat uimassa hyytävässä pakkasessa.

Mustaa joulua etelässä

2025-12-23T13:57:00.005+02:00

Eletään vuoden pimeintä aikaa, talvipäivänseisaus on takana ja kevättä kohti ollaan menossa. Kun ei ole lunta, on maisema synkän puoleista, mutta jouluvalot tuovat tunnelmaa. Vesisateet ovat vähäksi aikaa ohi. Jos kaikki sade olisi tullut lumena, niin täällä olisi melkoiset kinokset. Joulukuu on ollut harvinaisen leuto tilastojenkin valossa. Kontiaiset lyllertävät aktiivisesti maanpinnan alla ja työntävät ylöspäin multakasojaan keoiksi. Palokärki on aloittanut jo soidinhuutonsa ja on laulunpoikasta tiaisiltakin jo kuultu. Linnut ovat aika hyvin hajaantuneet. Pakkasaamuina on ruokintapaikoilla enemmän vilskettä. Hyvillä paikoilla käy keltasirkkuja ja pikkuvarpusia hetkittäin, muutoin lähinnä sini- ja talitiaisia sekä muutama mustarastas. Salon kaupungin keskustan puistoissa liikkuu pieniä sepelkyyhkyparvia, silloin tällöin näkee myös turkinkyyhkyparin.

Sinisorsia Salonjoessa.

Maisema on tummaa Salonjoen varrella.

Vuodenpinnabongareista vain yksi ylitti 300 lajia, toisilla aika ei riitä enää. Hollolassa viihtyy edelleen idänturturikyyhky. Jyväskylään asettui pikkusirkku, tulipäähippiäiset havaittiin Jurmossa ja Porissa sekä joulun alla hippiäisuunilintu Hangossa ja keltahemppo Järvenpäässä. Porkkalankärjen edustalla on lennellyt pikkukajava. Samat lajit päivästä toiseen. Salon Halikonlahdella talvehtimista yrittävät useat peukaloiset, punarinta, rautiainen ja tiltaltti sekä liejukana. Kovemmilla pakkasilla ojien komppausta ei pidä tehdä. Retkeilyt pitää suunnata muualle. Vesistöt ovat sulana laajoilla alueilla. Talvilintulaskennoissa voi löytyä jotain mielenkiintoista.

Viivyttelijöitä ennen talven tuloa

2025-11-12T09:34:00.002+02:00

Viime päivät ovat olleet harmaita, sateisia ja pimeitä. Leutoon loppusyksyyn on jäänyt kesäisiä lintuja. Marraskuussa on muuttanut vielä useammassa paikassa sääksi. Myöhäisiä ovat hernekertut, kivitaskut, pensastasku ja ennen kaikkea Riihimäeltä löytynyt sulkiva viitakerttunen. Halikonlahdella piipahti suokukko ja Helsinkiin asettui taviokuurna. Tänä syksynä on havaittu ennätysmäärä kashmirinuunilintuja ja tulipäähippiäisiä, vm. paljon mm. Utössä, jossa nähtiin Säpin lisäksi myös taigakirvinen. Syksyn vakiokalustoon kuuluvat harjalinnut, joita saapuu meille etelästä. Toivottavasti ymmärtävät lähteä pois ennen talvea. Eilen Hangossa lenteli haara- ja räystäspääsky, mistähän nekin ovat tulleet. Vaaleakiitäjiä emme saaneet hyvilläkään virtauksilla, sen sijaan ruotsalaiset nappasivat taas perinteisesti potin. Sanan mukaisesti idästä tulleita idänturturikyyhkyjä lentelee vuosittain marraskuussa Suomeen ja paikkakunnat ovat usein melko pohjoisessa yhtä Hangon lintua lukuun ottamatta. Lintujen ruokintapaikoilla käy jo vilske, tosin valtaosa on sini- ja talitiaisia. Hyönteisiäkin on yhä maastossa, joitakin mittareita, pikkuperhosia ja yökkösiä. Hallamittarit istuskelivat yön yli valaistuilla seinillä aina viime viikkoon asti. Tammetkin ovat pudottaneet jo viimeisiä lehtiään, pohjoisessa on jo talvi, kylmempää on eteläänkin luvassa viikonlopulla.

Vertailuksi Halikonlahden rytikerttunen.

Viitakerttunen paransi myöhäisyysennätystä reippaasti.

Pyrstötiaisinvaasio ja vaahteroiden väriloisto

2025-10-14T18:48:00.001+03:00

Etelässä jatkuu vielä syksyinen sää, vaihteeksi vähän poutaisempi jakso joskin yöt ovat kylmenneet. Tammi on saanut rusehtavankeltaisen asun, mutta kalpenee vaahteran värikkäässä ruskaloistossa. Haapa on pudottanut lehtiään keltaiseksi matoksi. Sieniäkin riittää kerättäväksi mm. kantarelleja ja suppilovahveroita. Ihan viime päiviin asti lämmittävillä auringonpaisteilla surffaili sudenkorentoja. Linnuista pyrstötiaisilla on voimakas invaasio meneillään ja niinpä niitä kuuluu ja näkyy miltei kaikkialla ja ovat löytäneet myös Halikonlahden altaat. Vm. paikassa viikolla näyttäytyi myöhäinen rytikerttunen. Altaat ovat jokseenkin tyhjentyneet kokonaan, vain jokunen pajusirkku, punarinta ja tiltaltti on enää jäljellä. Tähän aikaan vuodesta pohjoisen isolepinkäiset tulevat saalistelemaan tänne pikkulintuja ja myyriä. Vuodenpinnakärki lähenee 300 lukemia, mutta töitä on tehtävä loppuun asti. Täydennystä ovat tuoneet viime päivinä Porin pronssi-iibis, Eurajoen valkoposkitiira, Isonkyrön ja Kotkan nunnataskut sekä lukuisat hippiäisuunilinnut ympäri Suomea.

Pyrstötiaiset ovat lähteneet vaellukselle.

Myöhäinen rytikerttunen lokakuussa.

Hippiäinen on harvinainen Halikonlahden altailla.

Salonjoen ruskaa kuvattuna viime viikolla.

Ruskan värejä, syyssateita ja vaeltajia

2025-09-20T08:39:00.002+03:00

Syksy etenee, koivujen lehdet kellastuvat, sadekuuroja miltei päivittäin, sieniä joka paikassa ja puolukat kypsyvät. Lintujen muutto jatkuu aktiivisesti. Lapissa kylmenneet yöt laittavat järripeippoihin vauhtia etelämmäs. Kymmenien yksilöiden äänekkäitä räkättirastasparvia kiertelee pihlajanmarjapensaissa. Tunturi-Lapin värikkäät sinirinnat ovat ehtineet etelärannikolle asti, valtaosa poistuu kuitenkin kaakon kautta pois Suomesta pohjansirkkujen tavoin. Joitakin sinirintoja on näkynyt Salon Halikonlahdellakin, jossa niitä ei keväällä havaittu lainkaan. Isompia kurkiparvia on alkanut näkyä taivaalla yhä enemmän. Vuodenpinnakärki huitelee 292 lukemissa, eiköhän se 300 mene vielä rikki tänä vuonna. Tietyt rariteetit ovat olleet pitkään paikalla kuten Porin tundravikla parisen viikkoa ja Nurmeksen mustapäätasku kuun vaihteesta saakka. Syyskuun lämpimät kaakkoisvirtaukset toivat ryppään taigauunilintuja. Pääkaupunkiseudulla on saatu ihastella useiden kiljukotkien liitelyä. Kotkassa viivähti usean päivän käärmekotka ja Torniossa asti nuori mustahaikara, joka lopulta päätyi hoitoon heikkokuntoisena. Utössä on havaittu nuoria punajalkahaukkoja. Salon Halikonlahdella syyskuu tarjosi vaihteeksi muutaman pikkurarin, altaalla käväisi kirjokerttu, ruokosirkkalintu ja taigauunilintu. Sitä ennen voisi mainita mielenkiintoisen pajusirkkukontrollin, jolla oli ranskalainen rengas jalassa (Paris). Syyskuusta on tullut perinteisesti perhosharrastajien unelmakuukausi. Vaeltajia lentelee tänne asti lähinnä etelärannikolle akselilla Virolahti-Hanko-Utö. Näistä poimittakoot keltavaellusyökkönen (Heliothis peltigera) mm. Utö, muukalaisyökkönen (Prodotis stolida), kirjovaellusyökkönen (Protoschinia scutosa) ja kaariritariyökkönen (Catocala elocata). Paljon muita erikoisuuksia on myös havaittu näiden lisäksi. Pihoissa ja puutarhoissa käyskentelee paljon amiraaleja, jotka tankkaavat käyneitä ja mädäntyneitä hedelmiä lähteäkseen muuttomatkalle etelän suuntaan Suomenlahden yli.

Sinirintakoiras on upean värinen ilmestys.

Kirjokerttua nähdään hyvin harvoin Salossa.

Ruokosirkkalintu yllätti ruovikossa syyskuussa.

Kehrääjät pysähtyvät muutolla Halikonlahden ruovikoihin.

Lintujen syysmuutto käynnissä

2025-08-16T17:51:00.000+03:00

Syksyä kohti mennään. Pitkä hellejakso on takana. Elokuussa päivä- ja yölämpötilat putosivat ja sadekuurot yleistyivät. Mustikkasato on paikoin runsas. Rastaat ovat huomanneet tämän. Pihlajanmarjojakin on tulossa jonkin verran, ne tosin syödään melko pian. Hyönteissyöjälinnuista paljon on jo muuttanut pois. Elokuun puoliväliin mennessä huomattava osa ruoko- ja rytikerttusista lähti helteillä muuttomatkalle. Viimeisiä punavarpusia ja satakieliä näyttäytyy pensaikoissa. Tiaispoikueita kohtaa varsin vähän. Myös kertuissa selvää pudotusta on jo havaittavissa, vaikka niitä pitäisi pajulintujen ohella olla runsaammin tähän aikaan. Nuoret pikkulepinkäiset alkavat ilmaantua ruovikoiden laiteille. Viikolla ensimmäiset kehrääjät siirtyivät metsistä ruovikoiden päälle saalistelemaan yöperhosia. Marssijärjestys on ollut vanhat ensin ja nuoret muuttavat sen jälkeen muuton venyessä pitkälle syyskuun jälkipuoliskolle. Katukuvassa luonnon hiljenemisen huomaa tervapääskyjen puuttumisena, poikkeuksellisen paljon nuoria lentokyvyttömiä poikasia on kiikutettu lintuhoitolaan. Lintubongarit ovat saaneet olla aika rauhassa, vain vuodenpinnatehtailijoita ovat hiukan häirinneet Espoon töyhtökiuru aina heinäkuun lopulta tähän päivään asti, Kokkolassa viihtyneet pari ruostesorsaa, jotka ilmeisesti tänään lähtivät paikalta ja Helsinkiin putkahtanut nuori mustanmerenlokki. Perhosrintamalla päiväperhosten tuoreet polvet lentelevät pihoissa ja pientareilla, etenkin amiraalit ja sitruunaperhoset näkyvät helposti väriensäkin puolesta. Yöperhosmassaa tulee valoille, lajit vaihtuvat, mutta mitään harvinaisuuksia ei joukossa ole tutun kaavan mukaan.

Nuori pikkulepinkäinen rengastajan kädessä.

Kehrääjäkoiras yön pimeydessä.

Helteistä heinäkuuta

2025-07-17T11:39:00.001+03:00

Kun kesäkuun ja heinäkuun alun viileys päättyi, alkoi helle porottaa tukalasti. Ukkoskuuroista on tullut paikoin vettä rankasti joillekin alueille. Aika monet matalapainerintamat kulkivat eteläisempää reittiä Salon ohittaen. Kun lämmintä on ollut, metsissä mustikat ovat jo kypsiä. Valorysissä oli alkukesästä niukasti saalista, nyt määrät ovat parantuneet, joskin harvinaisuudet ovat loistaneet poissaolollaan. Ehkäpä loppukesää ja alkusyksyä kohden saamme taas etelästä ja kaakosta tukun kaukaa tulleita vaeltajia. Etelänpäiväkiitäjiä pörräilee monen pihassa, haapaperhosia on havaittu varsin paljon ympäri Suomea. Tienvarsien matalat ja värikkäät kukat kuten nätkelmät, virnat, maksaruohot ja kellokukat pitää jättää niittämättä. Viikate on myös vaarallinen piileskeleville eläimille.

Juuri pesästä lähtenyt rytikerttusen poikanen.

Tämän kesän piskuinen ruokokerttunen.

Lintupuolella harvinaisuudet keskittyivät jälleen Pohjanmaan rannikon suunnalle ja ylemmäs keskiseen Suomeen kuten viirusirkkalintu Äänekoskella, arotasku Sonkajärvellä ja amerikanjääkuikka Raahessa. Poikkeuksen tästä teki mustanmerenlokki, joka pistäytyi Kemiönsaaressa vähän aikaa. Kiharapelikaanikin siirtyi Ruotsista Norjaan. Ruovikoissa näkyy jo runsaammin ruoko- ja rytikerttusten sekä pajusirkkujen tämän kesän poikasia lennossa. Heinäkuun puolivälissä käynnistyy jo vaivihkaa nuorten pajulintujen kerääntyminen ruovikkoaltaille kirvoja tankkaamaan syysmuuttoa varten. Lintuja vielä laulaa aktiivisesti, kuten pajulintu, ruokokerttunen, pensaskerttu ja punavarpunen mainitakseni. Käki taitaa olla hiljentynyt viime päivien aikana, heinäkuun puolella niitä kukkui vielä pitkin päivää. Turun Topinojalla kattohaikara sai yhden poikasen. Mediassa on ollut vähän väärää tietoa Kosken v. 2015 pesinnästä. Alunperin poikasia syntyi kolme, mutta yksi niistä kuoli jo heti alussa. Rengastin lukurenkailla kaksi poikasta FI1 ja FI2, jotka kehittyivät lentopoikasiksi asti. Toinen niistä, Kintuksi nimetty törmäsi lankoihin Koskella. Kontti nähtiin toisen emonsa seurassa Kosken peltojen yllä korkealla matkalla etelään kaarrellen, ilmeisesti samat tekivät välilaskun Pertteliin parin päivän päästä. Sen koommin näistä haikaroista ei ole kuulunut mitään missään vaiheessa.

Pikkutikat vierailevat säännöllisesti ruovikkoaltaassa.

Siili lyllertää iltapuuhissaan Salossa.

Suven lintuharvinaisuuksia

2025-06-24T09:45:00.003+03:00

Ahvenanmaan Kökarin saaristomaisemista löytyi Suomen ensimmäinen kiharapelikaani viime viikonlopulla. Samainen lintu nähtiin aiemmin Ruotsissa. Havainto tietysti odottaa RK:n hyväksyntää ja tulkintaa luonnonvaraiseksi harhailijaksi. Kiharapelikaania tavataan Kaakkois-Euroopassa Välimeren seudulla. Pitkän matkan lintu on joka tapauksessa tullut. Jyväskylässä piipahti samaan aikaan paksujalka, joka vierailee meillä lähinnä kesäisin. Raisionlahden hyville lietteille tupsahti tundrakurppelo, joka oli laatuaan toinen TLY:n alueella. Pikkukanadanhanhi viettää yöttömän yön päiviä yhä Utsjoella. Viimeisinä muuttajina saapuneita lapinuunilintuja löytyy Pohjois-Lapista. Ennen juhannusta Merijärvellä tavattiin maamme toinen aasianpääskykahlaaja.

Salon Halikonlahden maisemaa.

Tänä vuonna syntynyt pajusirkku.

Kirjosiepot ja sinitiaiset ovat onnistuneet pesinnöissään hyvin. Salon Halikonlahdella pesästä lähteneitä nuoria pajusirkkuja tiksuttelee ruovikoissa, kun vanhat koiraat laulavat aktiivisesti jo toista kierrosta. Ruoko- ja rytikerttusilla samoin kuin kertuilla on kiire syöttää poikasiaan. Muutama luhtakerttunen piileskelee myös ruovikkopensaikoissa, laulu kuitenkin paljastaa lajin olemassaolon kuuluvasti. Peltolinnut ovat vähentyneet dramaattisesti nykyään. Tuulihaukkoja näkyy lekuttelevan peltomaisemissa kiitos pöntötysten. Pääskyjä tulee entistä vähemmän Suomeen. Pesivät pääsky-yhdyskunnat ovatkin harvinainen näky. Perhosmaailma on ollut varsin köyhä viileiden öiden vuoksi. Yöperhoslajisto on ollut niukkaa vailla harvinaisuuksia. Vaeltaneita amiraaleja tapaa monissa paikoissa, nokkosperhosella on jo tuore kesäpolvi lennossa.

Luhtakerttunen on taitava laulaja.

Lehtokurpan poikaset maastoutuvat ympäristöönsä hyvin.

Kesän vehreyttä, kukkia ja lintujen poikasia

2025-06-08T09:27:00.002+03:00

Kesäyöt jäävät mieleen yölaulajista ja valoisuudesta. Kehrääjät surisevat metsissä, käet kukkuvat ja lehtokurpat lentävät soidinrataansa. Kosteikolla raksuttavat ruisrääkät, satakielten laulukonserttia säestävät luhta- ja viitakerttuset sekä sirkkalinnut. Vielä on tulijoita kevätmuutolta kun ensimmäiset kahlaajat poistuvat jo maastamme. Maastossa näkyy yhä enemmän linnunpoikasia, kottaraisia, rastaita, tiaisia ja pikkuvarpusia. Pelloilla töyhtöhyypän poikaset yrittävät suojautua parhaansa mukaan pedoilta. Lehtopöllön poikaset kerjäävät emoilta ruokaa hämärän tultua. Varpuspöllökatraat menestyvät paremmin korpikuusikoiden kätköissä.

Vielä lentokyvytön lehtopöllön poikanen.

Pöntössä tusina sinitiaisen poikasta.

Linturariteettien suhteen painopiste on jatkuvasti ollut pohjoisen suunnassa. Touko-kesäkuun vaihteessa Kuhmossa puputteli idänkäki, lieneekö sama töyhtökiuru, joka löytyi Vaasasta ja vähän myöhemmin Oulusta ja nyt Kilpisjärven mökkialueelta. Suunta ja päivämäärät sopisivat hyvin, mutta etäisyydet ovat siltikin mittavia. Inarista löytyi sepeltaskukoiras kesän vietossa. Utsjoella Tenovuon varressa on lymyillyt varsin erikoinen rariteettikeskittymä, lyhytnokka-, kilju- ja pikkukanadanhanhi sekä ruostesorsa. Amerikankurmitsa löytyi puolestaan Torniosta. Etelässä on havaittu pitkä liuta pikkurariteetteja.

Pikkulepinkäiskoiras tähystää metsäreviirillään.

Punavarpuset viihtyvät Halikonlahden pensaikoissa.

Kevätyöt ovat olleet viileitä ja se on näkynyt valorysän saalistilastoissa. Yöperhosia on ollut sangen vähän. Kiitäjiä tulee valolle yksin tai kaksin. Päiväsaikaan lentävä nastakehrääjäkoiras on tuttu näky metsäpoluilla. Kesäkuun alussa on alkaantunut ilmaantunut vaeltajia kuten gammayökkösiä, amiraaleja ja ohdakeperhosia. Kasvisto rehottaa ja luonto on kauneimmillaan. Mäkitervakot loistavat punaisina tienvarsien rinteillä ja kalliokedoilla, suopursut tuoksuvat soilla, kielot, syreenit ja pihlajat kukkivat parhaimmillaan. Mänty pölisee erityisen voimakkaasti, keltaista siitepölyä kulkeutuu kaikkialle tuulen mukana.

Nastakehrääjäkoiras päivälevolla.

Suomen kansalliskukka kielo kukkii.

Kevät edistyy pohjoistuulista huolimatta

2025-05-16T21:02:00.002+03:00

Toukokuun yöt ovat olleet kylmiä. Vain muutamina öinä on ollut sen verran plussan puolella, että hyönteissyöjälintuja on saapunut vaivihkaa pieniä määriä. Viikonlopuksi onkin luvassa lämmintä ja lisää tulijoita. Halikonlahden altailla ruoko- ja rytikerttuset sekä neljä peruskerttulajia ja satakielet laulavat aktiivisesti. Rastaskerttunen viipyi vain hetken aikaa tuttuun tapaan. Eilen Halikonlahden koleassa aamussa lenteli pieni tervapääskyparvi. Tänään enteili jo vähän kesän tuntua, kun punavarpunen vihelteli tornin juurella +20 asteen lämmössä tuomien kukkiessa. Kirjosieppoja lurittelee pönttöjen suulla yleisesti. Huomaamaton kaupunkilintu on leppälintu, joka surumielisesti lauleskelee aamuyöllä puiden latvoista tai rakennusten katoilta. Pesiviä lehtopöllöjä on Salon seudulla varsin niukasti kevään aktiivisista soidinhuuteluista huolimatta. Pesinnöissä on paljon hajontaa. Myyriä ei pöntöissä näy, sen sijaan rastaansulkia on verraten runsaasti, joukossa myös oravanhäntää ja rusakonpoikanen. Sorsilla ja telkillä on jo ensipoikueet vesillä, tosin varikset ryöstävät poikueesta valtaosan. Korpilla on niin ikään lentopoikueet ja koskikaroilla myös poikasvaihe pitkällä. Karoja pesii myös Salon seudulla.

Tämä lehtopöllöemo on jo 13-vuotias.

Koskikaralla on nokka täynnä ruokaa poikasilleen.

Toukokuu on yleensä parasta linturariteettien aikaa, mutta jatkuvat pohjoisenpuoleiset virtaukset ovat pitäneet huolta siitä, että megaharvinaisuuksia ei ole Suomeen eksynyt tänä keväänä. Porissa käväisi pelloilla lehmähaikara, jota eivät nähneet kuin jotkut paikalliset. Raisionlahden ohitti komeasti arokotka, joka on useasti nähty TLY:n alueella. Pari amerikanmustalintua säväytti Porvoossa ja Lågskärillä. Uudessakaarlepyyssä piipahti mustajalkatylli. Tyypillisiä pikkurariteetteja ovat olleet lampiviklo, punajalkahaukka, Utön ja Jurmon sepelsiepot, Vaasan töyhtökiuru, useat keltahempot, tulipäähippiäiset, mandariinisorsat ja punakaulahanhet. Turun Topinojan kattohaikarat jatkavat pesintäänsä, toivottavasti onnistuvat. Ruokosirkkalintuja pirisee Etelä-Suomen ruovikoissa vuosittain. Itse sain lajin elikseksi v. 1986 Inkoosta legendaarisilla TLY:n bussiretkillä. Lämpimillä säillä saapuu mm. harjalintuja ja mehiläissyöjiä. Paljon tulee nyt havaintoja lintuasemilta, jotka ovat hyvin miehitettyjä tähän aikaan vuodesta. Mainittakoon löydöistä vielä Säpin lännenrusokerttu vappuna. Ja monissa paikoissa kukkuu käki joko ilta- tai aamuyöstä suon laidalla.

Tuomenkukat tuoksuvat voimakkaasti.

Kevätlinnunsilmä kukkii korean keltaisena.

Yöperhoslajisto on ollut niukkaa kylmistä öistä johtuen. Äitienpäivänä ja sitä seuraavana arkimaanantaina päiväperhosia alkoi taas lennellä enemmälti, mm. suruvaippoja, lanttu- ja sitruunaperhosia. Salon kaupungin puistossakin lenteli värikäs auroraperhoskoiras ja Halikon Viurilassa paatsamasinisiipi. Lämpimällä hakkuuaukealla auringossa paistatteli risainen talvehtinut neitoperhonen, joka on käynyt hyvin vähälukuiseksi viime vuosina. Lämmintä säätyyppiä jatkuu ennusteen mukaan tiistaille saakka. Sen jälkeen sää viilenee huomattavasti Jäämereltä käsin juuri kun ensimmäiset tiaispoikueet varttuvat lentokykyisiksi.

Halikonlahden esteetön polku.

Näkymä Viurilanlahden pohjukan lietteille.

Linnut, kasvit ja hyönteiset etuajassa

2025-04-20T11:24:00.008+03:00

Kevät eteni isoin harppauksin kesää kohti lämpöennätysten siivittämänä. Ennen pääsiäistä hätyyteltiin lähes hellelukemia eteläisessä Suomessa. Taitaa tulla taas uudestaan lämpimin vuosi Euroopan mittaushistoriassa. Kasvit ovat puhjenneet kukkaan ennätysajassa. Koivun lehdet hiirenkorvalla ja valkovuokkomatot huhtikuun puolivälissä kertovat korkeasta lämpösummasta. Raidat ovat kukkineet jo pidemmän aikaa, kaupungin ja puistojen laiteilla värikkäät ja tuoksuvat sinililjakasvustot ovat levittäytyneet laajoille alueille. Keltavuokot, kiurunkannukset, imikät, voikukat, käenrieskat ja rentukat loistavat kauneudellaan. Päiväperhosista näkyvimpiä ovat sitruunaperhoset teiden varsilla. Pienet kangasperhoset taiteilivat kuusten alaoksilla auringon paisteessa. Lukuisat yöperhoset yökkös- ja mittarilajeineen lentelevät öisessä kevätmetsässä. Viikolla niin ikään kirjokehrääjät yleistyivät. Tätä kirjoittaessani on edessä parin päivän runsas ja viileä vesisade, joka puhdistaa pölyistä ilmaa. Maisema on tullut vehreämmäksi muutamassa päivässä tuomipensaiden lehdittyessä. Kaupunkien kukkaloistoa koristavat jo rusokirsikkapuut.

Koivun lehdet ovat jo hiirenkorvalla.

Rusokirsikka tuo väriä kevääseen.

Lintumaailmassa on edistystä tapahtunut paljon. Hyönteissyöjälintuja alkoi saapua maahamme enemmälti vasta tämän viikon aikana. Västäräkit tulivat suoraan pesimäpaikoilleen. Ensimmäiset leppälinnut, kivi- ja pensastaskut, mustapääkertut, sirittäjät, käenpiiat ja kirjosiepot löytyvät vakiopaikoiltaan. Pieni parvi haara- ja räystäspääskyjä saapui sekä Turun puoleen Järvelän kosteikolle että Salon Halikonlahden altaille. Pääskyjä tulee vuosi vuodelta entistä vähemmän maahamme. Huhtikuu ei ole antanut bongareille mitään megaluokan rariteetteja. Tavanomaista pikkuharvinaisuutta on tarjoiltu kuten harjalintuja, aro- ja niittysuohaukkoja, haarahaukkoja, sepelrastaita, sitruunavästäräkkiä, pari pussitiaista, mandariinisorsia, punapäänarskuja, punakaulahanhia ja tulipäähippiäisiä etupäässä. Kattohaikara piipahti Saloonkin pariksi päiväksi. Ruotsissa havaittu pensassirkku kelpaisi tosin monen elislistalle Suomessa. Lajia tavataan yleisemmin Välimeren maissa sekä Ranskassa ja Espanjassa.

Kattohaikara lepäilee usein valotolpassa.

Punarintoja lauleskelee monissa paikoissa.

Lämmintä ja lintuja pukkaa

2025-03-30T21:07:00.000+03:00

Maaliskuun viimeisinä päivinä on saatu nauttia kevään lämmöstä ja linnuista. Lämpötilat ovat kivunneet sisämaassa lähes +15 asteeseen. Talvehtineet päiväperhoset ovat lennelleet lämpimillä aurinkoisilla paikoilla, mm. nokkos- ja sitruunaperhoset, vähemmistönä myös herukkaperhoset ja suruvaipat. Pienet koivutyttöperhoset poukkoilevat metsänreunoissa. Sinivuokkoja puskee kukkaan aluskasvillisuuden ja kuivuneiden lehtien seasta. Merenlahdet ja altaat ovat avoinna, sen sijaan useat järvet ovat edelleen jäässä Etelä-Suomea myöten.

Naurulokit Salonjoen riippusillan kaiteella.

Viime päivinä maahamme on saapunut ennätysmäärä lajeja, joita on totuttu näkemään meillä enemmän vasta huhtikuun puolella. Lämmin etelätuuli on siivittänyt kymmenittäin punajalkavikloja. Porin Enäjärvelle saapui jo tuttu sorsaparivaljakko viime vuodelta, koirasnokisorsa ja sen kumppani silmäkulmajuovainen naarassinisorsa. Porissa havaittiin lisäksi aikaiset mustakurkku-uikku ja punakuiri. Turun Topinojan maisemissa viihtyy yhä kattohaikara, sille on kyhätty tekopesäkin tolpan nokkaan. Edellisestä pesinnästä onkin jo vierähtänyt aikaa Koski Tl:ssä v. 2015. Peräti 11 avosettia piipahti Hangossa, Salon Viurilanlahdella saatiin tyytyä vain yhteen, mutta se olikin sitten koko päivän bongattavissa.

Telkkäkoiras Salonjoessa.

Kesän pitäisi olla jo käsillä, kun 29.3. Lohjalla pihapiirissä havaittiin haarapääsky. Hangon kalatiira kävi vain kääntymässä Haliaksella. Tiibetinhanhi saapui myös hyvin aikaisin Hämeenkyröön, lienee sama kuin aiemmin Jokioisista pikaisesti häipynyt lintu. Orimattilan punakaulahanhi sai bongareita liikkeelle pääkaupunkiseudulta. Isohaarahaukka säväyttää aina, lajia seurattiin Lågskäriltä aina mantereelle saakka. Maaliskuun aikaista antia ovat täydentäneet sääkset, merikihut, suokukot, tiltaltit ja kivitaskut. Pihapiireihin on alkanut ilmestyä peippoja, punarintoja ja räkättejä. Salonjoen Moisionkoskelle on kevät tullut, kun satapäiset naurulokit kirkuvat kivillä, joukossa myös norsseja kärkkyviä harmaa- ja selkälokkeja. Järvien ruovikoista kuuluu kaulushaikaran puhaltelua. Kevättä on ilmassa.

Harmaa- ja naurulokit norsseja kärkkymässä.

Muuttolintuja tulee

2025-03-07T20:14:00.003+02:00

Parin päivän ajan on saatu nauttia todella keväisistä päivistä. Lämpötila on kohonnut +10 asteen paikkeille. Syreeneissä on isot silmut ja pajunkissoja on näkynyt jo jonkin aikaa. Yöperhoset ovat heräilleet talvikoloistaan, lennossa ovat olleet useat aikuisina talvehtineet yökköslajit. Ruostesiiven toukkia näkyy ryömimässä peltojen reunamilla. Kevätkukat kukoistavat seinustoilla, mm. lumikellot ja talventähdet. Muuttolintuja on alkanut saapua tällä viikolla enemmälti lähinnä eteläiseen Suomeen. Maat ovat lumettomia, altaat ja järvet ovat sen sijaan jäässä. Salon Halikonlahdelta löytää joutsenparvesta monia eri hanhilajeja, hyvin aikainen yksinäinen kurki lepäili parven joukossa. Pelloilla hyöri kymmeniä uuttukyyhkyjä ja satapäinen parvi kottaraisia sekä ainakin 15 töyhtöhyyppää. Aamupäivällä Salon Merikulmalla kevään eka peippo lauloi lyhyitä säkeitään. Puoli kuuta peipposesta kesään. Harmaapäätikka on kuikutellut aktiivisesti päivittäin Halikonlahden rantametsissä. Merikotkia kaartelee kaupungin eteläpuolella säännöllisesti. Niiden lentoa on aina uljasta seurata.

Talventähti on aikainen kevätkukkija.

Lumikellot kukkivat niin ikään varhain alkuvuodesta.

Vihervarpusia on alkanut ilmaantua pihapiireihin.

Sinitiaiset etsiytyvät reviireilleen. Kuvassa vanha koiras.