an0nymous angst

Ain't nobody got time for that

2012-12-15T19:50:00.001+02:00

Aikaisemmin puhuin ihmisten tekemistä tekosyistä olla tekemättä mitään. Kiire on yksi tekosyy myöhästymiseen. Onko se kiirettä, välinpitämättömyyttä vai jaksamattomuutta hoitaa asioita ajoissa ja olla myöhästymättä?

On helppoa sanoa myöhässä ollessaan "sori tuli vähän kiire" ja keksiä olemattomia menoja, vaikkei yksinkertaisesti vaan jaksanut nousta sängynpohjalta ajoissa olleessaan niin "masentunut". Ihmiset hei, älkää viitsikö. Sovitut asiat tulee hoitaa, se on kohtelias tapa. Herätkää vähän aikaisemmin ja nauttikaa se aamukahvi kaikessa rauhassa.

Ihmisellä tuntuu olevan myös kiire varttua. Nykyään lapsuus ja nuoruus ovat aivan liian yliarvostettuja, aikuiseksi tavoitellaan jo tarhaiässä. On se hyvä kasvaa henkisesti, mutta kaikilla on kiire. Barbit jätetään kuusivuotiaana ja meikkaamaan aletaan kymmenen vanhana. Neitsyys on kerettävä poistaa ennen kahtatoista ikävuotta ja silloin on pitänyt jo kaiken kokea. Aikuisuus on kaikilla edessä mutta miksei annettaisi lapsien olla lapsia? Aikuisuuteen keskitytään liikaa ja siihen painostetaan.

Monet valittavat kun on se lapsuus ja nuoruus jäänyt elämättä, kun paksuksi pamahdetaan kuudentoista vanhana. Seurustelusuhteissakin kiirehditään, mennään heti kihloihin, muutetaan yhteen, otetaan asuntolaina tai pyöräytetään muutama kakara yhden illan suhteiden seurauksena. Kaikki kostautuu siinä kolmenkympin paikkeilla, kun kotileikit eivät olekaan niin kivoja kun oltiin odotettu. Töiden jälkeen kotona odottaa muutama äpärä kakara ja nalkuttava emäntä ja tietysti vino pino laskuja.

Minkätakia nykypäivänä pitäisi varttua niin nopeasti? Itse parinkympin paikkeilla, ja mielelläni olisin vielä nuori kapinallinen, mutta ei minun anneta olla. Pitäisi ottaa vastuuta jo kaikesta ja rakentaa omaa elämää. En halua vielä. Haluan korvata ne puuttuvat nuoruusvuodet jotka laitoskierre minulta vei. Jouduin pakon edestä kasvamaan henkisesti liian nopeasti.

Elämä vie usein erikoisille teille, ei niitä voi ennustaa. Haaveita saa olla, mutta kiire pilaa nekin. Ottakaa ihmiset rauhassa ja miettikää mitä haluatte. Löytäkää pieniä onnellisia hetkiä elämästä ja piräkää ne tärkeinä. Tähdätkää pikkuhiljaa tavoitteisiinne, vaikka niiden laskupinojen takaa. Nauttikaa kun vielä voitte. Eläkää.

Ei tässä ole vielä kiire mihinkään.

Ennen oli kaikki paremmin.

2012-12-14T05:40:00.001+02:00

Nykyihminen on laiska. Nykyihminen saa olla laiska. Ihminen asettaa itselleen ongelmia, esteitä ja tekosyitä. Miksi? "Ennenvanhaan" ei tunnettu käsitteitä masennus, ulkonäköpaineet jne.. Oliko silloin kaikki paremmin?

Isovanhemmat usein kritisoivat, miksen käy koulussa tai töissä, "sinunikäisenä olin työskennellyt jo monen monta vuotta". Mitä siihen pitäisi sanoa? Minulla on masennus, en jaksa nousta aamulla sängystä tai... Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä "kun minä olin nuori, meillä ei tunnettu mitään masennusta vaan kaikki tekivät töitä.

Ihmiskunta on kasvattanut meitä ajansaatossa laiskoiksi sossunpummeiksi. Ihmiset tekevät itselleen ongelmia, eikä kukaan väitä edes vastaan. On yleistä vedota masennukseen, helppoa tuudittautua tähän tyhjyyden tilaan, jossa mikään ei tunnu miltään. Jos ihminen nyhjöttää neljän seinän sisällä, tulee pakostakin tyhjyyden tunnetta, turhautuneisuutta, syömishäiriöitä. Ihminen on tarkoitettu olemaan liikkeessä, mielenterveys kärsii kellä vaan erokoitumisesta ja syrjäytymisestä, vaikkei se olisi tahallista.

Ihminen luo itselleen tarpeita ongelmien "helpottamiseksi". huumeet, viina ja muut riippuvuudet "helpottavat" masennusta hetkeksi. Tietokone ja muu media helpottavat arkipäiväisiä asioita, kuten sosiaalista kanssakäymistä ja kaupassa käyntiä. Se menee jossain vaiheessa todennäköisesti siihen pisteeseen ettei tarvitse enää tavata ketään koska on tietokone tai puhelin. Liikuntaa ei saada koska on auto.

Ihminen haluaa päästä helpoimman kautta tavoitteeseen jonka on asettanut itselleen. Johtuuko se sitten siitä, että ihminen on niin älykäs että on keksinyt keinoja helpottaakseen elämäänsä? Liikaakin.

Kirjoitan tätä nyt ennen kouluun lähtöä, koska olen laiska enkä jaksanut edes lukea, vetoan masennukseen. Voin keksiä muille tuhat ja yksi tarinaa tekosyiksi tehtävien laiminlyöntiin mutten voi huijata itseäni.

Vapaus

2012-08-11T22:06:00.001+03:00

Tätäkö se on? Yksinäisyyttä, tylsyyttä. Ehkä en osaa vielä nauttia. Ensimmäinen aamu oli juuri sellainen kun kuvittelin; aamuauringon lämpöinen herätys. Mutta sitten totuus iski taas vasten kasvoja. Olen yksin. Ainoa asia jota olen aina pelännyt. Yksinäisyys. Joudunko tekemään epätoivosia valintoja hetkellisen hyvänolon tunteen saamiseksi. Olen päättänyt etten alene siihen enää. Miten löytää uusi? Sen ei pitäisi olla päällimmäinen kysymys mutta se on. En voi ajatella muuta.
Yksin taas.

Pilvilinnat

2012-08-02T05:36:00.001+03:00

Nyt on tullut se hetki. Elänkö yksin, vai huonossa suhteessa. Tunteet myllertää, kohta itken taas. Ilman rakkautta, en tiedä jaksanko elää. Seuraavassa hetkessä luon päässäni pilvilinnoja tulevaisuudesta.
Se ihana aurinkoinen kesäaamu, herään yksiössäni ilman kiireitä. Kukaan ei käske minua. Minä käsken vain itseäni. Herään, venyttelen sängynpohjalla pitkään, kissat nukkuvat yhä vieressäni. Voiko olla ihanempaa nähdä kaunis auringonnousu, vihdoin vapaana.
Nousen ylös, rauhassa, minun pitää muistaa että olen vapaa. Ei kiirettä. Avaan ikkunan ja kostea aamunhönkä tulee sisälle. Otan mukavan asennon ikkunalaudalla ja sytytän savukkeen. Mietin, miksi olen heittänyt aikaani hukkaan.
Tämä tuntuu kaukaiselta, mutta pyrin sitä kohden. Haluan olla vapaa.

omatunto

2011-11-01T17:01:00.000+02:00

minulla on aina ollut vahva omatunnon ääni. en pysty valehtelemaan muille kuin vanhemmilleni. omatuntoni ääni on voimakas, matala basso, joka jyskyttää sydämeni kanssa kilpaa. tällä hetkellä, se huutaa suoraa huutoa. sen kirkuminen silpoo sisälmyksiäni ja raastaa päätäni. en halua menettää onneani.

päätän olla hiljaa.

epätoivo

2011-10-25T14:00:00.001+03:00

mikä ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin? rakkaudenkaipuu, kuolema, yhteiskunnan asettamat paineet, ystävät, raha, maine.... syitä on monia, eikä kukaan voi kieltää, etteikö elämässä tule joskus epätoivon hetkiä.

ihminen tarvitsee rakkautta, joku saattaa siitä syystä ruveta huoraamaan. silloin epätoivon piru istuu olkapäälle ja oravanpyörä alkaa pyöriä. läheisen kuolema pysäyttää miettimään, onko mulla tässä maailmassa enää mitään ilman häntä, jaksanko elää? itsemurha on epätoivoinen teko. joku saattaa tehdä epätoivoisia tekoja siksi, että saisi ystäviä ja pääsisi porukkaan.

mutta epätoivoisilla teoilla ei saa kunnioitusta.

miksi toiset ihmiset ajavat toisia epätoivon partaalle? syynä on, että he ovat itse epätoivoisia.

epätoivo on kuin kulkutauti joka leviää ihmiseltä ihmiselle.

epätoivon hetkinäkin pitäisi vain pystyä löytämään iloa pienistäkin asioista ja jaksaa eteenpäin.
mutta aina se ei ole mahdollista.

onnellisuus

2011-10-24T13:42:00.001+03:00

mitä se on? onko se sitä, että joku jaksaa välittää sinusta, ja voit sanoa, "olen onnellinen". onko se sitä kun voitat lotossa, ja rahahuolet häviävät, sanotko taas "olen onnellinen"? onnellisuus on vaikea käsite selittää, se on jokaiselle erilaista. toinen voi sanoa olevansa onnellinen rahasta, toinen rakkaudesta.

onnelisuuden sanotaan koostuvan pienistä asioista. tuleeko se kauniista auringonlaskuista, hymystä, suklaasta, hyvästä seksistä, siitä että mies siivoaa, ja hoitaa kotiaskareet? siitä että perhe muistaa ja huolehtii sinusta? mitä jos ei enää tunne onnellisuutta, ei nää mitään hyvää enää, jaksaako elää?

jos kysyisin ulkopuoliselta ihmiseltä, olenko MINÄ onnellinen, hän vastaisi; "sinun pitäisi olla onnellinen". jos kysyisin mieheltäni, hän sanoisi "haluan, että olet onnellinen". jos kysyn vihamiehiltäni, he vastaisivat "toivottavasti olet onneton". mutta jos kysyisin itseltäni, sanoisin, "en ole onnellinen". tiedän, että minun pitäisi olla onnellinen miehestäni, pienoisistani, perheestäni, ystävistäni, mutta en pysty. onko se väärin? jos en ole onnellinen, olenko onneton? ei, en ole sitäkään.

millainen on onnellinen ihminen? iloinen, pirteä, elämästään nauttiva, positiivisesti ajatteleva, tulevaisuuteen tähtäävä... ehkä pystyn peittämään kaiken pahan ja näyttämään onnelliselta, mutta kukaan ei voi nähdä sisälleni.

kun tulee aika jättää tämä maailma, voitko sanoa "nyt olen onnellinen"?

epätietoisuus

2011-10-23T21:13:00.001+03:00

seurustelen, vai enkö seurustele? seurustelenko? en kohta enää tiedä. ensimmäinen hali, pusu, sitten suudelma, sitten sänkyyn, kihloihin, naimisiin, lapsia... AAARGH!
en tiedä mitä haluan.
en tiedä mitä haluan huomiselta.
en tiedä mitä haluan tulevaisuudelta, ystäviltä, perheeltä, MIEHELTÄ. välttämättä en halua tietää.
jatkuva epätietoisuus syö ihmistä sisältä. sitä elää jännityksessä, ja odottaa, että joku kertoisi, mutta kukaan ei vastaa. haluanko edes elää enää tässä piinavassa tilassa ja olenko valmis luovuttamaan, kysyn itseltäni jälleen kerran. tiedän jo vastauksen. se kumpuaa aivojen kautta sydämestä. mitä ihminen voi tehdä kun elää ristiriidassa oman itsensä ja ruumiinosiensa kanssa? syvällä sisimmissäni sydän huutaa ironisen "kyllä" vastauksen. aivojen kohdalla se pysähtyy miettimään, missä meni pieleen, ja antaa lopullisen vastauksen; "ei".
huokaus.