Ankkalinnake

Tässäkö Kari Korhosen ensimmäinen Aku?

2012-01-25T23:49:00.000+02:00

Vuonna 1994 Ilta-Sanomissa julkaistu Jim Tucker - amerikkalainen Helsingissä saapui jälleen kaiken kansan nähtäville. Strippimuotoon tehty jatkotarina on loisteliaan piirrostyylin ja koukuttavan käsikirjoituksen lisäksi mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että se lienee Kari Korhosen ensimmäinen julkaistu sarjakuva. Ilta-Sanomat aloitti strippisarjan julkaisemisen internet-sivuillaan 1. tammikuuta ja jatkaa sitä niin kauan, kuin sarjaa kestää eli tämän kuun loppuun asti. Sarja on aikoinaan julkaistu huhtikuussa vuonna 1994 ja se oli osa Kuukauden kotimainen- sarjaa, jossa joka kuukausi uusi suomalainen sarjakuva-artisti pääsi näyttämään kyntensä.

Mutta sitten otsikossakin näkyvään aihioon. Katsokaa alla olevaa kuvaa:

Selvästi ensimmäisen ruudun yläkulmassa pilkahtaa Akun hattu!

Harhaanjohtava - peräti sensaatiohakuinen - otsikko? Ehkäpä, mutta lukekaahan nyt ihmeessä tuo tarina! Kari Korhonen olisi voinut valita uratiensä toisin - kyllä hän muutakin näemmä osaa rustailla kuin pelkästään Ankkoja (tai muita vihaisia lintuja.*) Ehkä vielä joskus pääsemme nauttimaan kokonaisesta albumista täynnä Korhosen ei-Disney- tarinoita. Tälle Jim Tuckerillekin on muuten tehty jatko-osakin, ehkä sekin vielä joskus nettiin päätyy...

*Kari Korhonen on nimittäin myös Angry Birds-piirtäjä.

Disney kahmi Oscar-ehdokkuuksia - ei kun...

2012-01-25T23:05:00.002+02:00

Kuva elokuvasta La Luna

Alhaalla listattuna Disneyn tämän vuoden Oscar-ehdokkuudet:

Paras musiikki
"Man or Muppet" - Bret McKenzie (The Muppets)

Paras lyhytanimaatio
"La Luna" Enrico Casarosa

That's all folks! Ei edes parhaan animaatioelokuvan Oscar-ehdokkuutta! Nalle Puh ja Salama Mcqueen, mitä tapahtui! No toki, pitäähän sitä hieman keinotekoisesti kasvattaa määrää, joten kyllähän kolme elokuvaa, joiden levittämisestä Disney on vastannut, keräsi yhteensä 11 ehdokkuutta. Mutta oikeita Disney-elokuviahan ne eivät suinkaan ole! Näiden lisäksi myös Chico & Rita-elokuva, joka taistelee parhaan animaatioelokuvan Oscarista, on merkitty Disneyn levittämäksi rainaksi, mutta monet ns. viralliset tahot eivät ole tätä mukaan laskeneet - joten saakoon kyseinen filmi meiltäkin vain lisämaininnan.

Huomioitavaa on muuten se, että Pixar jäi ensimmäistä kertaa vaille parhaan animaatioelokuvan ehdokkuutta. Hieno sarja meni poikki, mutta toki 11 perättäistä ehdokkuutta (vuosina 2002 ja 2005 Pixar ei julkaissut uutta filmiä, joten näitä vuosia ei lasketa) on hieno sarja. La Luna toi hieman lohtua Pixar-leiriinkin, sillä se taistelee vielä parhaasta lyhäristä. Tänä vuonna julkaistava Brave toivottavasti palauttaa Pixarin sinne, minne se todella kuuluukin...

Gaala järjestetään 26. helmikuuta ja sen esittää ABC, joka on Disneyn omistama televisiokanava.

Ei parta pahoille kasva - ei edes Disneylandissa

2012-01-25T22:58:00.000+02:00

Ilta-sanomat julkaisi seuraavan uutisen:

Disneyn teemapuistojen työntekijät saavat lopultakin kasvattaa parrat tai viikset.

Disneyn tiedottajan mukaan uusi käytäntö tulee voimaan ensi kuussa Floridan ja Kalifornian teemapuistoissa.

Disney on kieltänyt kasvokarvoituksen teemapuistojensa työntekijöiltä siitä asti, kun Disneyland avattiin Kaliforniassa 1950-luvun puolivälissä. Helmikuun kolmannesta päivästä lähtien viikset ja muu karvoitus kasvoissa on sallittua.

Yhtiö on säännöllisesti uudistanut työntekijöiden ulkonäkövaatimuksia. Tiedottajan mukaan nyt oli sopiva aika uudistaa "karvoitussääntöjä".

Portti-lehdessä Don Rosasta asiaa

2012-01-25T22:28:00.001+02:00

Don Rosasta väitöskirjaa laativa Katja Kontturi on kirjoittanut tulevaan Portti-lehteen artikkelin Rosan tarinasta "Ankka kuningas Arthurin hovissa". Ja lehtihän ilmestyy 27. tammikuuta, joten vielä ei tarvitse kirjakauppoihin asti vaivautua. Varmasti kuitenkin mielenkiintoinen ja informatiivinen tekele on kyseessä, joten ei kannata missata!

Portti on Tampereen Science Fiction Seura ry:n toimittama lehti, jota voit tilata täältä.

Elektroninen Ankkalinnan Pamaus - todellinen pakkohankinta ankisteille

2012-01-16T23:52:00.000+02:00

Mikäli sinulta puuttuu jokin loppuunmyyty Ankkalinnan Pamaus tai haluat saada lehtesi elektroniseen muotoon, on nyt hieno paikka lähteä ostoksille. Nyt nimittäin saat numeroa 9 lukuunottamatta kaikki lehdet välillä 0-24 tässä huikeassa CD-ROM- paketissa. Levyllä on mukana myös Don Rosalle vuonna 2011 tehty tribuuttinumero (josta et välttämättä ole koskaan edes kuullut, tämä on nimittäin HYVIN harvoin myynnissä nähty läpyskä) sekä englanninkielinen erikoisnumero The National Donaldistic Magazine.

Koska kiinnostuit kohteesta taatusti, tilaa se jo tänään! Täältä saat lisätietoa tilauksesta. Mainittakoon kuitenkin, että levyn hinta on vaivaiset 10€ + postitus 1,05€. Tästä ei tarjous parane!

Golden Globet jaettu - Disney ei näissä kemuissa juhlinut

2012-01-16T19:41:00.000+02:00

Pystit on laitettu taas jakoon, ja Disney ei näistä juhlista todellakaan voittajana poistunut. Ainoastaan yksi titteli tänä vuonna lähti Disneyn matkaan ja se oli parhaan komediasarjan Golden Globe TV-sarjasta Moderni perhe.

Parhaan animaatioelokuvan pystin vei muuten Tintti-elokuva. Autot 2 oli ehdolla, mutta ei aivan voittoon asti yltänyt...

Vuoden 2011 muikeimmat Disney-kirjat

2012-01-10T14:42:00.000+02:00

Vuonna 2011 julkaistiin paljon mielenkiintoisia Disney-kirjoja, joiden suomentamisesta voidaan vain haaveilla. Alla on lista viime vuoden parhaista teoksista. Valitsijana on toiminnut Didire Ghez, Disney-vaikuttaja vailla vertaansa. Hänen blogiin voit muuten tutustua täältä, kannattaa ehdottomasti lisätä kirjanmerkkeihin - sen verran usein tulee nimittäin mielenkiintoisia päivityksiä.

1. Timothy Susanin, Walt before Mickey: Disney's Early Years, 1919-1928 julkaisija University Press of Mississippi; 2011.

2. Floyd Gottfredson, David Gerstein (toimittaja), Walt Disney's Mickey Mouse: "Race to Death Valley" ja Walt Disney's Mickey Mouse: "Trapped on Treasure Island" julkaisija Fantagraphics Books; 2011.

3. Don Ballard, Disneyland Hotel 1954-1959: The Little Motel in the Middle of the Orange Grove julkaisija Don Ballard; 2011.

4. William Kallay, The Making of Tron: How Tron Changed Visual Effects and Disney Forever julkaisija William Kalley; 2011.

5. Don Peri, Working with Disney: Interviews with Animators, Producers, and Artists julkaisija University Press of Mississippi; 2011.

6. Lella Smith (toimittaja), Walt Disney Animation Studios The Archive Series: Layout & Background julkaisija Disney Editions; 2011.

Mukaan on mahtunut monenlaista kirjaa. Suomalaisittain "Race to Death Valley" sekä "Trapped on Treasure Island" ovat varmasti olleet ne mielenkiintoisimmat kirjat - ainakin ne ovat eniten olleet esillä suomalaisilla foorumeilla.

Disney-harvinaisuus - Markku Kivekkään piirtämä Aku Ankka

2012-01-09T01:51:00.001+02:00

Olettekohan moista ennen nähneetkään? Piirros on vuodelta 2003. Markku Kivekäs itse mainitsi, että taitaa olla ensimmäinen Aku, jonka hän jollekulle joutuu piirtämään. Varsin vänkä tekele kuitenkin, vai mitä sanotte. Huomioikaa muuten Markun signeeraus, joka muistuttaa kovasti Walt Disneyn omaa nimikirjoitusta.

Tangled Ever After - trailerintynkä julki

2012-01-07T18:48:00.001+02:00

Lyhytelokuva Tangled Ever After julkistetaan samaan aikaan, kun Kaunotar ja Hirviö saapuu elokuvateattereihin 3D:nä - eli siis 13. tammikuuta (ja vieläpä perjantaina). Nyt on kuitenkin oiva mahdollisuus ottaa pieni varaslähtö ja tarkistaa, mitä tuleman pitää...

Trailerin voit siis katsoa tästä!

Pixarin Brave-elokuvasta uutta materiaalia julki

2012-01-07T18:38:00.002+02:00

22. kesäkuuta ensi-iltansa saava Brave-elokuvasta löytyi jälleen muutamia uusia kuvia ja sen lisäksi traileri. Jo ennestään Ankkalinnake on julkaissut muutamia konseptipiirroksia sekä pienen pätkän elokuvasta. Alla on tuoreimmat kuvat:

Ja tässä vielä tuorein traileri!

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 385

2012-01-06T18:09:00.001+02:00

Aku Ankan taskukirja 385 – Hyvä tuli!

Hauskaa uutta vuotta!!!

On vuoden ensimmäisen taskariarvostelun aika ja viime tammikuiseen tapaan polkaistaan tämäkin vuosi käyntiin kahdesta muissa taskarimaissa erikseen julkaistuista kirjoista, mutta täällä Suomessa yhdeksi tuplapokkariksi kootulla numerolla. Sisäsivun artikkelissa huomioidaan 75-vuotiasta 313:sta ja viittaapa yksi kirjan tarinakin auton ensi-esiintymistä elokuvassa ”Don Donald (1937)”.

Roope-setä - Talvinen Taistelu - Winter Siege of the Money Bin

Johtosarjassa Roope kummastelee leutoa talvea, mikä osuukin sopivasti tämän vuotiseen talveen. Milla Magia on päättänyt saada Roopen esikoiskolikon itselleen, tällä kertaa käyttäen apunaan mahtavaa Beiraa, kelttien talven jumalatarta. Beira langettaa rahasäilön ympärille loitsun, joka kuorruttaa rakennuksen ja sen sisällön jäällä. Kun loitsuminen on hoidettu, lähtee Milla hakemaan ensilanttia, mutta kohtaakin yllätyksen. Italialaistanskalaiset yhteistyöt näyttävät viime aikoina yleistyneen. Lieko Egmontilla pulaa taskariin sopivista piirtäjistä? Tarinan ovat kuitenkin kirjoittaneet Akkaristakin tuttu parivaljakko Pat ja Carol McGreal. Heidän tasoonsa nähden tarina on tuttua peruhuttua, mutta Giorgio Cavazzanon mestarilliset piirrokset nostavat tarinan tunnelmaa.

Musta Pekka – Loputon uuden vuoden aatto - Gambadilegno
e il blocco di Capodann

Lanttijahdin jälkeen lukijaa viihdyttää Musta Pekka ja Poliisimestari Sisu tarinassa, jossa kaksikko lähtee etsimään Sirkan ystävän, Mervin, kaapattua miestä. Mervin tytär toivoi, ettei vuosi vaihdu ennen kuin isänsä on saapununut kotiin. Musta Pekka taas on luvannut Hertalle, että tämä saa viettää ihanan illan eikä annan minkään pilata sitä. Tarina on kiinnostava jo pelkästään siksi, että siinä nähdään päähenkilöinä Musta Pekka ja Simo Sisu, mutta myös siksi, että tarinassa heidän keskenäistä suhdettaan syvennetään entisestään. Mikki jätetään seikkailussa selkeästi taka-alalle, jotta Pekan ja Simon puolista tulisi varmasti esille sellaista mitä ei välttämättä muissa tarinoissa nähtäisi. Simo esimerkiksi ihmettelee kun Pekka tituleeraa häntä etunimellä. Kohtausta ei sen enempää perustella, mutta se kiinnitti ainakin minun huomiotani. Tarinan idea tuo mieleen jokunen vuosi takaperin julkaistun tarinan ”Päättymätön Vuosi”, mutta Alberto Savini ei sorru suoraan matkimiseen. Piirtäjäksi valittu Corrado Mastantuono on ollut huippuvalinta.

Taikaviitta & Viitatar - Täydellinen poikaystävä - Paperinik,
Paperinika e il fidanzato perfetto

Aku sotkee vahingossa tavallisten karamelliensa sekaan UhKA-pillereitä ja unohtaa kuka on. Iines aikoo ottaa unohduksesta kaiken hyödyn irti ja koettaa muuttaa Akua itselleen miellyttävämpään suuntaan. Samalla kaupungilla riehuva rikollisuus kasvaa kun Taikaviittaa ei näy missään. Viitattaren on ryhdyttävä tuuraamaan Ankkalinnan ”vakituista” oikeuden puolustajaa. Samaan aikaan Akun muisti alkaa palailla… Fausto Brizzi ja Riccardo Secchi ovat saaneet aikaiseksi mukavan tarinan jossa vaihteeksi valokeilaan pääsee myös naispuolinen supersankari. Tarinassa tunnutaan osittain unohtavan, että Viitatar teki paluun taskarissa 344, mutta edellisestä taskariesiintymisestä on kuitenkin kosolti aikaa joten tietynlaisen paluun hahmo tekee joka tapauksessa. Tämäkin tarina esittää Taikaviitan tumpeloivana sählärinä jonka takia alun alkujaan Viitatar hävisi sarjakuvista moniksi vuosiksi. Silti odotan mielenkiinnolla uusia Viitatar-tarinoita ja sitä, kuinka supersankarittaren suosio pysyy yllä tänä päivänä.

Pelle Peloton – Monien mahdollisuuksien maali -Archimede e
l'indecisione colorcambiante

Pelle Peloton keksii maalin joka vaihtaa väriä kosketuksesta. Maalista tulee heti myyntihitti ja kaikki Ankkalinnalaiset ostavat sitä. Maalin värivalikoimassa on valitettavasti eräs pikkuinen ”mutta”. Tämän kaltaisia tarinoita, joissa Ankkalinna on jonkin villityksen kourissa, löytyy niin monia, ettei tämäkään tarina jaksa erityisemmin innostaa. Juoni ei tarjoa oikein mitään uutta ja kiinnostavaa. Stefano Ennan kirjoittaman tarinan on kuvittanut Ottavio Panaro.

Roope-setä ja Kroisos Pennonen – Torniterapiaa - Zio Paperone, Rockerduck e la cura della torre

Pennosen voitosta masentunut Roope lähtee vihreän metsän siimekseen etsimään terapiatorneja jotka virittäisivät aivotoiminnan äärimmilleen. Kroisos saa myös vihiä torneista ja aikoo päästä paikalle ennen Roopea. Aku saa kuitenkin selville professori af Aifodvärkiltä, että tornit ovat tuhoisia jos niitä ei osata käyttää oikein. Rodolfo Cimino lähettää Ankat jälleen tuntemattomille maailmankolkille etsimään outoa aarretta. Tarina kulkee mukavasti ja on jaksotettu siten, ettei se ole pitkästyttävä.
Maurizio Amendolan piirrokset saavat hahmot näyttämään sympaattisen viattomilta.

Mikki Hiiri – Hämärämiesten vartija - Through A Mickey Darkly

Joaquinin piirtämässä tarinassa Maukka ja Mikko Hiiru ovat etsintäkuulutettuja rikollisia ja kuin samasta sukupuusta Mikki Hiiren kanssa. Poliisimestari Sisu soluttaa Mikin Hiirun rikollissuvun sekaan ottamaan konnat kiinni itse teossa. Maukka ja Mikko kuitenkin alkavat epäillä, että heidän joukkoihin on päässyt sisään vakooja ja he ovat varmoja, että kyseessä on juuri Mikki Hiiri. Egmontin taskareihin tuottamia Mikkitarinoita ei ole juuri viimekuukausina näkynyt. Edellisestä taitaa olla aikaa peräti 10 kuukautta. Tätä tarinaa lukiessa ymmärtää hyvin miksi italo-Mikki on nykyään tutumpi näky taskarin sivuilla. Stefan Petrucha ei ole onnistunut kasaamaan niin kiinnostavaa juonta, että tarina yltäisi italialaismestarien tasolle. Sarjakuvaa ei kuitenkaan voi mielestäni haukkua huonoksi. On kiinnostavaa seurata miten Mikki jallittaa konnia, mutta myös sitä saako pahisjoukko oikean hiiren kiinni vai ei. Tosin me kaikkihan tiedämme kuinka tarinassa lopulta tulee käymään.

Taavi Ankka – Informaatiovyöry - Pico e la cultura informatica

Taavilla on ongelma kirjastonsa kanssa. Pelle ohjeistaa ystäväänsä skannaamaan kirjansa ulkoisille kovalevyille, jotteivat ne veisi niin paljon tilaa. Kun tilaa sitten kovalevyn hommaamisen jälkeen löytyykin, innostuu Taavi skannamaan yhä uusia ja uusia kirjoja kovalevyille. Lopulta kaupunki kuitenkin ilmaisee tyytymättömyytensä neron professorin pihaa kohtaan. Marco Meloni on piirtänyt Stefano Ambrosion kirjoittaman hersyvän hauskan Taavihupailun. Vaikka tarinassa ei olekaan kuin 4-sivua niin juuri näin ne pitäisikin käyttää.

Aku ja Touho - Viimeinen tehtävä - Paperino, Paperoga e l'ultima missione

Agentit ToTa 12 ja LäPä 7 saavat viimeisen toimeksiantonsa kun he testaavat tilalleen tulevia robotteja. Kaksikko ryhtyy nauttimaan leppoisasta elämästä, mutta huomaavat pian, että roboteissa on jotain mätää. En muista olisiko muissa ATP-tarinoissa kerrottu Akun ja Touhon lopettamisesta, mutta muilta osin tarina ei juuri poikkea tutusta ja tyls… öh, siis turvallisesta kaavasta. Tarinan tekemisestä vastaavat Matteo Venerus ja Marco Mazzarello.

Milla Magia – Noitakonstit kiertoon - Amelia e il transfert stregonesco
Milla Magia on jälleen pöllimässä Roopen ensilanttia, mutta tämäkään yritys ei ota onnistuakseen. Hän saa mieleensä muuttaa Roopen Noidaksi ja itsensä tavalliseksi ankaksi jotta rahasäiliön turvajärjestelmät ajaisivat isäntänsä ulos ja päästäisivät Milla Magian sisälle. Aukottomassa taijassa on vain yksi heikko kohta - sen loihtija. Kerrankin Milla koittaa yksinkertaista tapaa jolla hänen onnistuukin napata kolikko, mutta tarinan kirjoittaja Carlo Panaro on valitettavasti löysäillyt tarinan ratkaisua keksiessään. Roope vain ilmestyy Vesuviukselle tajutessaan omaavansa taikavoimia.

Aku Ankka – Laiskottelun loppu - Paperino e la pigrizia... a doppio taglio

Aku karkaa ”työintoisia” sukulaisiaan piiloon Lepo-klubin salaiseen bunkkeriin ystävänsä Petteri Possun kanssa. Sillä välin Avaruusoliot sädettävät koko Ankkalinnasta laiskoja vetelyksiä kaapatakseen nämä omalle planeetalle orjatöihin. Herättyään ja saatuaan selville maanpäällisen tilanteen Aku ja Petteri ryhtyvät pelastusoperaatioon jotta koko Ankkalinnaa ei uhkaisi orjuutettu tulevaisuus. Aika kehno ja tyhmä tarina täysin utopistisella juonella. Tykkään siitä, että sarjassa näkyy Akun ensiesiintymisen aikainen kaveri, mutta suomentaja ei ole sitä tainnut tajuta. Petteri Possu kun esiintyy tässä tarinassa nimellä Simo.

Ruutu tarinasta tarinasta "Täydellinen poikaystävä"

Tupu, Hupu ja Lupu - Alppihiihtoa antaumuksella - Qui, Quo,
Qua e lo sci alpino

Ankanpojat perehtyvät alppihiihdon saloihin. Marco Gervasio on sekä kirjoittanut, että piirtänyt hauskan opetushenkisen sarjakuvan joka sopii talviseen ajankohtaan.

Iines Ankka - Ajelulla - Driving Miss Daisy
Akulta ja Iinekseltä jäävät meksikolaishenkiset juhlat väliin kun Akun auto tekee tenän. Iines hommaa Akulle Hannun onnen avustuksella uuden huippuhienon Lamporkiinin. Mutta kun Iines lähtee ostoksille ja jättää Akun vahtimaan autoa huomaa hän pian sen kiinnostavan kaikkia kanssakulkijoita. Kaksikko poistuu paikalta, mutta menettävät auton onnettomuudessa. Aku saa vanhan 313:sa korjattua ja he viettävät siinä Iineksen kanssa romanttista kynttiläillallista Iineksen syntymäpäivien kunniaksi. Flemming Anderssen on piirtänyt ilmeiseti 313:n ja Iineksen synttäritarinaksi tarkoitetun hauskan tarinan. Tarinassa viitataan elokuvaan Don Donald jossa Akun auto ja niin kutsuttu ”esi-Iines” eli Donna Ankka tekevät ensiesiintymisensä. Iines nähdäänkin Donna Ankan asussa muutamalla tarinan sivulla.

Mikki Hiiri – Miq Qin ja mietteliään lohikäärmeen salaisuus - Topo-Lee e il segreto del dragone pensoso

Mestari Ho pongin oppipoika Miq Qin lavastetaan syylliseksi koruvarkauteen ja hänet karkotetaan kylästä. Matkallaan hän tapaa tytön nimeltä Min Nin. yhdessä he harjoittelevat taistelulajeja ja palaavat Ho Pongin opinahjoon jossa Mus Tao havittelee lohikäärmepatsaan sisälle säilöttyä voittamattomuuden salaisuutta. Miq Qin ja Min Nin tekevät Mus Taon aikeet tyhjiksi ja passittavat tämän telkien taakse ja kuten hyviin tapoihin kuuluu, on hyväntekijä palkittava. Italialaisen käsikirjoittaja Rudy Salvagnini ja piirtäjä Graziano Barbaro antavat lukijalle mainion näytteen kuinka Mikki-tarinoita tehdään. Historialliset seikkailut lisäävät muutenkin tarinan kiinnostavuutta joten tässä tarinassa ei ole epäonnistuttu. Ottakaa Egmontilla mallia!

Taikaviitta – Hyväntekijä hyökkää - Paperinik e l'amichevole minaccia

Corrado Mastantuonolta nähdään toinen tarina ja tällä kertaa mestari on päässyt piirtämään Taikaviittaa. Aku on huolissaan Pelle Pelottoman rankoista työpäivistä. Keksijä kaipaisi pikimmiten lepoa, mutta vaativia asiakkaita on riittämiin. Vaativin heistä on Roope-setä jonka juttusille Aku usuttaakin Taikaviitan. Rahasäiliöllä tapahtuu kuitenkin kummia. Mystinen varas vie koko säiliön sisällön kertaheitolla ja käyttää Karhukoplaa hämäyksenä. Taikaviitan täytyy ottaa selvää kenestä on kyse ja saa kuin saakin selville varkaan henkilöllisyyden. Kyseessä ei vain ole kuka tahansa konna. Bruno Ennan kirjoittata Taikaviitta-tarina pesee monet nykyiset ”tusinataikikset” mennen tullen. Tarina etenee dekkarimaisesti kohti loppua ja jättää loppuratkaisun jännittävästi auki mahdollista jatko-osaa varten.

Roope-setä – Kauhea Kiukku-Viu - Zio Paperone e l'abominevole Peu Meu

Roope-setä lähtee etsimään Kiukku-Viu hirviön vartioimaa aarretta. Aku ja Ankanpojat lähtevät mukaan ja saavat kinuttua itselleen kerrankin palkkion tekemästään reissusta. Roope ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi tyytyväinen aarrejahdin tuomaan antiin. Ciminon kirjoittama tarina tämäkin joten totta kai ankat etsivät aarretta kaukaisilta mailta oudolla kulkuvälineellä. Näitten normien bongaaminen tarinassa oli valitettavasti ainoa hauska seikka sen lisäksi, että Aku onnistuu viimein jallittamaan Roope-setää. Tämä on toinen Ottavio Panaron piirtämä seikkailu tässä kirjassa.

Aku ja Touho – Musikaalista menoa - Paperino e il carburante musicale

Kirjan toinen ATP-tarina on tätä edeltävän tarinan tavoin Ottavio Panaron piirtämä. Tarinassa LäPä 7 Ja ToTa 12 lähtevät etsimään musiikilla kulkevan auton prototyyppiä minkä ATP:n vihollisjärjestö Blonk aikoo varastaa. Vaikka tarinan idea on hyvä, jää sisältö valitettavasti tyypilliseksi ATP-sekoiluksi. Itse asiassa tällaiset samaa kaavaa toistavat agenttisekoilut eivät jaksa järin enää innostaa niitten juonen liiallisen toistuvuuden takia. Jutusta ei jää juuri mitään mieleen.

Roope-setä – Prinssi rahanen - Il bell'addormentato nel deposito

Milla Magia on saanut tarpeekseen siitä, että hänen jatkuvat yrityksensä Roope Ankan ensilantin varastamiseksi menevät aina mönkään. Jos hän ei saa rahaa, ei Roopekaan tee sillä mitään. Milla noituu ensilantin joka nukuttaa Roopen ikiuneen. Rahasäiliö alkaa muistuttaa sadun Ruususen linnaa piikkiohdakkeineen ja lohikäärmeineen. Vain tosirakkaus voi herättää uinuvan pohatan… Kirjan kolmesta tarinasta, joissa Milla Magia esiintyy, tämä on ehdottomasti onnistunein. Vaikka noita-ankan rooli jääkin lyhyeksi ei tarina lähtisi käyntiin ilman Millan osuutta. Aku, ankanpojat, Juuso, Riitta, Taavi ja Pelle yrittävät parhaansa mukaan herättää nukkuvaa Roopea. Lorenzo Pastrovicchio on kuvittanut tarinan erityisen tunnelmallisesti Fabio Michelini kirjoittaman juonen pohjalta.

Karhukopla – Hyvän käytöksen viikko – I Bassotti e la settimana della buona creanza

Sergio Cabellan kirjoittamassa ja piirtämässä tarinassa Roope saa vastaansa Karhukoplan. Hyvän käytöksen viikkona vastapeluria on kohdeltava kohteliaasti ja tämä on käytettävä vierailulla molempien asunnossa. Sanomattakin selvää, että Roopea tämä ei järin innosta. Ei vaikka kilpailun voittamisesta on luvattu muhkea summa rahaa. Vastakkainasettelu on melko yleistä Italialaisissa tarinoissa. Jos juoni on toteutettu hyvin ne viihdyttävät, jos ei niin eivät sitten. Tätä tarinan suola on Roopen töykeät kommentit Karhukoplaa kohtaan kilpailun aikana. Ja vaikkei maailman rikkain Ankka voitakaan kilpailua, hän tietää kyllä kuinka ottaa viikosta kaikki hyöty irti.

Indiana Hopo – Kadonnut Kaivanto - Indiana Pipps e il soccorso obbligato

Kaivanto on tehnyt arkeologisesti merkittävän löydön. Pian poliisi ottaa Indiana Hopoon yhteyttä ja kertoo, että Kaivanto on siepattu. Indiana Hopo ja Mikki lähtevät selvittämään Kaivannon kohtaloa, mutta kun he viimein löytävät tämän huomaavat he Kaivannon huiputtaneen heitä. Indiana Hopo on suosikkihahmojani ja tämä tarina on piristävää luettavaa. Vastaavanlaista juonta ei varmasti ole vielä tehty joten käsikirjoittajaparia Giorgio Figusia ja Roberto Gagnoria voi mennä hyvillä mielin kehumaan. Tässä tarinassa nähdään myös Kaivannon melko mahtipontinen kotitalo. Elo saattaisi kyllä olla vaarallisen puoleista.

Aku Ankka - Putki ja pamaus - Frigid, fiery fowls

Vuoden ensimmäisen taskukirjan päättää Mark ja Laura Shawin käsikirjoittama tarina jossa Aku ja Roope matkaavat kylmään Alaskaan jäätiköllä sijaitsevalle öljynporauslautalle jossa öljynnostaminen on pian alkamassa. Ennen sitä Roope kuitenkin pitää esittelykierroksen lautalla. Putkistossa Akulta leviää koko hänen setäänsä varten mukaansa ottama lääkevarasto ja ankat jäävät nalkkiin öljyputkeen kun pumppaus aloitetaan. Shawin kaksikon lopetustarina on tuttua Egmont-tyyliä. Tämän kaltaisia tarinoita sai vielä taannoin Bancells kuvitettavaksi, mutta onneksi tämäkin projekti on toteutettu Italia-Tanska-yhteistyönä joten piirtäjäksi on saatu Marco Gervasio.

Vuosi 2012 ei ala erityisen vahvoissa, muttei erityisen kehnoissakaan merkeissä. Näihinkin 512 sivuun mahtui niin hyvä kun huonoja tarinoita, mutta ehkä enemmistö jäi kuitenkin vain kultaisen(vai pitäisikö sanoa keltaisen) keskitien rajapyykille. Ensi kuussa pääsemme sitten mitä ilmeisimmin nauttimaan pitkästä Tuplanollakertomuksesta. Innolla odotan…

Vicar (1934-2012)

2012-01-05T02:02:00.005+02:00

Mittavan uran Disney-sarjakuvien parissa tehnyt Victor José Arriagada Rios, tuttavallisemmin Vicar, on menehtynyt 3. tammikuuta 2012 taisteltuaan pitään leukemiaa vastaan. Kuollessaan hän oli 77-vuotias.

Vicar on varmasti jokaiselle Disney-sarjakuvien ystävälle tuttu, onhan hänen tarinoitaan julkaistu Aku Ankassa lähes viikottain aina 1970-luvulta lähtien. Kaiken kaikkiaan Aku Ankka-lehti on julkaissut huimat 1085 kappaletta hänen kuvittamiaan tarinoita, joka tarkoittaa yhteensä 10267,5 sivua.

Nuori Vicar kuvituksen äärellä

Santiagossa 16. huhtikuuta syntynyt Vicar aloitti uransa poliittisena pilapiirtäjänä, mutta vuonna 1966 siirtyi sarjakuvienkin pariin. Hänen tunnetuin oma sarjakuva lienee Bang Bang Sam, josta muuten DDF(R)appet ("Tanskan Ankkalinnan pamaus") julkaisi vuonna 2004 pienipainoksisen lehdenkin. Tätä sarjaa Vicar piirsi vuosina 1960-1970, juuri sopivasti ennen siirtymistä Disneyn leipiin.

Egmontiin Vicar tutustui jo piirtäessään lastensarjakuvia, mm. Rasmus Nallea, 1960-luvulla. Ensimmäisen Ankka-tarinansa hän sai julkaistuksi jo vuonna 1971 ja jatkoi työskentelyä samaisen kustantamon hommissa vuoteen 2008 asti. Vietettyään vuodet 1960-1975 Espanjassa, Vicar palasi kotimaahansa Chileen ja perusti Vic-Art- nimisen studion, joka hoiti ankkamestarin tussaustyöt hänen puolestaan. Näin jatkettiin aina näihin päiviin asti.

Näyte tarinasta Talvisia älynväläyksiä

Harvinaista kyllä, Vicar ei pitkän uransa aikana juurikaan käsikirjoittanut itse Ankka-tarinoitaan. Ainoat poikkeukset ovat Talvisia älynväläyksiä (AA 5/1986) sekä Ankantuuria (AA 33/1997). Muiden käsikirjoituksista mainittakoon kaksi Carl Barks- tarinaa (Pitkän iän salaisuus (mm. AA 38/2004) sekä Rämäpäiset riippuliitäjät (mm. Ankantekijät 3: Itsehillinnän mestari)), joihin Vicar pääsi tekemään loisteliaan kuvituksen. Barks muuten arvosti Vicaria kovasti ja piti häntä parhaana Disney-sarjakuvien tekijänä - jopa itseään parempana! Eikä pidä unohtaa myöskään Mauri Kunnaksen käsikirjoittamaa tarinaa Puujalkainen avaruusolento (AA 30/1974), jonka Vicar piirsi puhtaaksi jo vuonna 1972.

Pitkiä päiviä vuosikaudet tehnyt ("Yleensä aloitan noin yhdeksältä aamulla. Pidän välillä pieniä taukoja, mutta yritän piirtää noin kahdeksa-yhdeksän tuntia päivässä" -Ankkalinnan pamaus 8, s.15) taiteilija ehti tehdä visiitit Suomeen kuitenkin peräti kahdesti. Ensimmäinen kerta tapahtui vuonna 2001, toinen vuonna 2004. Molemmilla kerroilla jo varsin iäkäs Vicar jaksoi jakaa nimikirjoituksia ja piirroksiakin lukuisille faneilleen.

Vielä viimeiset kaksi elinvuottaan Vicar työskenteli Sanomille tehden Ankka-tarinoita hollantilaiseen Donald Duck-lehteen.

Ankkalinnan vaalit - äänestä suosikkiasi

2012-01-03T23:49:00.001+02:00

Jälleen on aika äänestää Ankkalinnan tulevaa pormestaria. Edellisten vaalien voittaja, Tiku, ei tällä kertaa ole mukana, joten pormestari tulee Ankkalinnassa varmuudella vaihtumaan.

Mukana vaaleissa ovat seuraavat ehdokkaat:

2, Pepi
3, Teppo Tulppu
4, Professori Hupelo
5, Hauis Harteikko
6, Pikku-Pelle
7, Rouva Hallikainen
8, Sissi Simasuu
9, Lauri Lokki

Professori Hupelolta on ilmestynyt myös Höpsismistä kertova kirja, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli tämän herran aatemaailma kiinnostaa.

Omaa suosikkia voi äänestää Aku Ankka- lehden kotisivuilla aikavälillä 4.1.–22.1. Kannattaa kuitenkin ensin tutustua vaalikoneeseen, jotta oma ehdokas löytyisi helpommin.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 384

2011-12-12T21:22:00.000+02:00

Aku Ankan taskukirja 384 – Rahat mielessä

Vuosi lähenee loppuaan ja tämänkertainen taskukirjavuosikerta päättyy numeroon, jossa juhlistetaan 60-vuotta täyttävää Karhukoplaa. Artikkelisivu käy hieman läpi koplan historiaa, mutta pääasiassa siinä keskitytään kertomaan kuinka laaja-alainen rikollisjärjestö Karhukopla oikeastaan onkaan.

Kotiluolan kohtalo

Carol & Pat McGreal ovat kynäilleet mestari Giorgio Cavazzanon kuvittaman Karhukopla-juhlasarjan, joka avaa taskukirjan. Tarinassa Konnansuon vankilasta vapautettu Karhukelmikolmikko saa kuulla, että ensi kerralla kun he jäävät kiinni rötöstelystä, eivät he enää pääsekään tuttuun kotiselliinsä lusimaan vaan joutuvat uuteen vankilaan. Ankkalinnan kaupungilla ei ole enää varaa ylläpitää vanhaa vankilaa, jonka takia se on saanut purkutuomion. Karhukoplan into varkausten tekemiseen menee, sillä heitä ei järin innosta joutua uuteen vankilaan jossa pääohjemistoon kuuluvat työnteon sijaan zumbatunnit ja luomuruoka. Tarina on piristävän uudenlaista Karhukoplaa. En ainakaan itse muista lukeneeni tarinaa, jossa Konnansuon vankila olisi tällä lailla uhattuna. Poikkeuksellisen vivahteen tarinaan tuo myös Konnamuorin esiintyminen, mikä on koplatarinoissa varsin harvinaista. Vaikka loppuratkaisu ei järin yllätäkään, jää kertomuksesta silti mukava mieli. Varsinkin kun koplalaiset esitetään tarinassa omalla tasollaan oikein rehteinä nuorina miehinä.

Viikko hukassa

Kaupparatsuksi ryhtyneen Mustan Pekan kanssa vietetyn lomaviikonlopun jälkeen Mikki herää vuoteestaan ja huomaa, että kaikki ei ole kohdallaan. Hänen elämästään on kulunut viikko ilman, että Mikki itse muistaa siitä päivääkään. Käy ilmi, että Musta Pekka kärsii samoista ”oireista”. Kaksikko lähtee selvittämään kadonneen viikon mysteeriä Itä-Iorgurtslaviaan, missä juttu mutkistuu, mutta myös ystäväksi tekeytyneen Pekan todelliset motiivit selviävät. Casty on pistänyt taas parastaan kirjoittaessaan tätä dekkaritarinaa. Sarjan tunnelma on castymaiseen tapaan tutun arkinen, mutta samalla ilmassa leijuu jännityksen ja mysteerin tuoksu. Tarinan ratkaisevat juonenkäänteet on osattu rytmittää sopivasti eikä vauhdikas tarina tunnu liian kiireiseltä. Sarjakuvan on piirtänyt mainio Marco Mazzarello.

Karmivien puhelimien hyökkäys

Taskukirjassa 370 ilmestynyt tarina ”Tekninen vihollinen” saa jatkoa, kun Riccardo Pesce palaa aiheeseen Valurautaritarin taistelusta edistystekniikkaa vastaan. Tällä kertaa kohteeksi joutuvat kaupungin museon puhelinkopi,t jotka muuttuvat odottamattomasti eläviksi hirviöiksi, joita vastaan Taikaviitan on taisteltava estääkseen Ankkalinnan tuhoutumisen. Valurautaritari antoi jo edellisessä esiintymisessään kuvan turhasta hahmosta, joka olisi pitänyt älytä jättää rauhaan ensimmäisen tarinan jälkeen. Onneksi kuitenkin tämän tarinan viimeinen ruutu viittaa siihen, ettei hahmon paluuta nähdä enää ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Suomentajaa haluaisin hieman ojentaa. Edellisen osan tapaan tässäkin Fantom Ankkaa tituleerataan tyhmästi Musta Ankaksi. Vuosikaudet Fantom Ankkana tunnetuksi tullut Taikaviitan edeltäjä tuskin tarvitsee suomennettua nimeä enää tässä vaiheessa. Ainakaan noin typerää…

Andoran ruukku

Carlo Panaro lähettää Akun, Roopen ja Ankanpojat Kreikkaan etsimään runsauttaan kultakolikoita ylitsevuotavaa maljakkoa. Tarinan ei juuri enempää kuvausta tarvitse. Tylsähkö juoni laukkaa eteenpäin liian nopeasti ja sarja loppuukin jo enemmän kuin tavanomaiseen Akun ja Roopen takaa-ajoon kun Aku menee möläyttämään ruukun löytymisestä väärille korville. Näin ollen laki tulee vastaan ja Ankkaseurueen on luovuttava löydöstään. Tarinan kuvittaneen Giampaolo Soldatin ystävät saattavat saada tarinasta kuitenkin enemmän irti.

Velkajahti

Kirjan vanhempaa tuotantoa edustaa Micgele Gazzarrin kirjoittama ja Romano Scarpan piirtämä vauhdikas tarina Akusta, jonka huolenaiheena ovat iänikuiset velat. Tämäkin tarina on edellisen tapaan melkoista kohellusta, mutta onnistuu kuitenkin viihdyttämään lukijaansa paremmin. Jutussa velkojat eivät näytä kaihtavan koviakaan keinoja saadakseen mikä heille kuuluu. Myös Roope nähdään sarjassa tuon ajan tapaan varsin normaalisti haulikon kanssa heilumassa. Tarina on siis valmistunut 1960-luvun puolessa välissä.

Satelliitisumutus
Kuten muutaman viimeisimmänkin taskarien tapaan, tässäkin taskarissa on valokeilaan päästetty yksi sivuhahmona paremmin tunnetuista, mutta tärkeistä henkilöistä. Eka Vekara auttaa Simoa ja Mikkiä nappaamaan professori Hiukkasenhalkojaa, joka on kotoisin samasta ajasta ja paikasta kuin Eka itsekin. Lyhykäiseksi jäänyt tarina on onnistunut, vaikkakin sitä olisi mielellään lukenut lisääkin. Yleensä tarinoiden lyhyys tuntuu olevan Aku Ankka-lehden vitsauksena, ei niinkään taskukirjojen. Kuitenkin jo pelkästään Eka Vekaran näkeminen pääroolissa nostaa tarinan pisteitä korkeammalle. On hienoa, kuinka italialaiset uskaltavat kuitenkin käyttää vanhoja, joittenkin mielestä jo unohtuneitakin hahmoja. Tarinasta vastaavat Stefano Ambrosio ja Massimo De Vita.

Ensikipaleen jäljillä

Italian uudistuneen Topolino-lehden 60- vuotisjuhlanumerossa nähtiin toissa vuonna tarina, jossa on hauska viittaus sikäläiseen Mikki Hiiri viikkolehteen. Bruno Sardan kirjoittamassa ja Giuseppe Dalla Santan piirtämässä tarinassa Aku ja Touho lähtevät Roope-sedän käskystä metsästämään ensimmäistä taskukirjaa, joka toimi erään italialaisen sarjakuvalehden koon muuttamisen innoittajana 60-vuotta takaperin. Selviää, että serkusten metsästämä kappale löytyy Milla Magian omistuksesta, kun Millaa vainonnut Amanda noidan onnistui varastaa taskukirja. Aku ja Touho eivät kuitenkaan uskalla kertoa sedälleen, mistä ensikipale löytyy ja saavatkin yllätyksekseen sekä helpotuksekseen uuden toimeksi annon.

Elämänkertoja tilaustyönä
Roberto Gagnor on kirjoittanut tarinan Riitasta ja Kuunosta, jotka innostuvat tehtailemaan julkkisten elämänkertoja haamukirjoittajina. Viimein vuoroon tulee myös Roope Ankka, josta tehtailtu kirjan teksti päätyy kuitenkin Kroisos Pennosen käsiin. Pennonen muokkaa tarinasta mieleisensä, tarkoituksenaan loata kilpailijansa maine. Roope saa tämän selville ja kirmaa Riitan ja Kuunon kanssa painotalolle, mutta liian myöhään. Kaikkien yllätykseksi kirjasta tuleekin suursuosittu lasten keskuudessa. Nyt Roope Ankka näyttää myös lasten silmissä ihailtavalta esikuvalta. Tarina on mukavaa luettavaa, muttei sisällä sen ihmeellisempiä käänteitä. Tuttu Riitta-kaava johon on sisällytetty myös Roopen ja Kroisoksen nahistelua, Roopen tottakai vetäessä taas kerran pidemmän korren.

Kevyesti paras

Kirjan yksi kiinnostavimmista tarinoista löytyy pokkarin lopusta. Ankkalinnaa vaivaa painottomuuden väheneminen. Maata lähestyy toinen planeetta, joka vie maalta painovoiman - mikä tietenkin aiheuttaa ongelmia rutiinielämiselle. Pelle Peloton selvittää, ettei aikaa planeettojen törmäämiselle ole kuin yksi päivä ja vain hän ja Aku tietävät sen. Muut Ankkalinnalaiset ovat autuaan tietämättömiä kohtaavasta tuhosta. Roope toivoo Pellen kehittelemän kojeen vahvistavan rahasäilönsä seiniä, mutta koneen vaikutus säätyykin päinvastaiseksi, mistä saattaa olla yllättävää hyötyä maailman pelastamiseksi. Michael T. Gilbert on iskenyt nappiin kirjoittaessaan tätä tarinaa. Juttu sisältää hienoja kohtauksia, joissa Aku tajuaa, että loppu todellakin alkaa olla lähellä ja pistää asioita tärkeysjärjestykseen. On haikea katsella kuinka Aku koettaa viettää viimeisiä ikimuistoisia hetkiä perheensä ja lähimmäistensä kanssa samalla pitäen suuren salaisuuden tuhon lähenemisestä. Tarinassa lukijaa muistutetaan lähimmäisten tärkeydestä, mikä tuppaa unohtumaan tänä päivänä vähän liiaksikin. Kertomuksessa muistutetaan, myös kuinka hauras rakentamamme maailma voi suuren tuhon uhatessa todella olla. Flemming Andersenin valitseminen tarinan kuvituksen tekemiseen on ollut hyvä valinta.

Joululuun kirja ei ole sen pahempi kuin edellisetkään tämän syksyn kirjoista. Taskari on jatkanut tasaisen varmalla otteellaan jo pitkään ja tämä numero päättää kuluvan vuosikerran hienosti. Mielenkiinnolla jään odottelemaan ensi vuoden tarjontaa ja niin jäävät varmasti monet muutkin taskarifanit.

Aku Ankka-lehti 60 vuotta -tapahtuma Jumbossa lauantaina 3.12.

2011-11-30T22:14:00.000+02:00

Ankkaa juhlitaan tulevana lauantaina Jumbossa. Tarkemmat aikataulut löydät sekä Jumbon-sivuilta että alta:

Keskusaukion lavalla ohjelmaa klo 10.-16.30. Juontajana Ville Klinga.

Klo 10.00 - Aku Ankka -lehden juhlahumu alkaa
Räpylät liikkeelle ja pyörähdä DCA-tanssikoulun kanssa ankkamaiseen juhlatanssiin! Saatat myös tavata rakkaan nimikkohahmomme!

Klo 12.00 - KÄÄK! Aku Ankka -lehden 60-vuotisjuhlapäivän viralliset avajaiset
Aku Ankka -lehden päätoimittaja Aki Hyyppä vie ankallistiedon lähteille ja Itä-Vantaan musiikkikoulun lapset laulavat 60 vuotta täyttävälle sankarille. Saatat myös tavata suosikkihahmomme suoraan Ankkalinnasta!

Klo 12.45 - Puhuva Kone räppää

Klo 13.15 - Tunnetut Ankka-fanit astuvat estradille

Klo 13.20 - Aku Ankan ratkiriemukas minivisa

Klo 14.00 - Räpylät liikkeelle ja pyörähdä tanssikoulun kanssa ankkamaiseen juhlatanssiin! Saatat myös tavata rakkaan nimikkohahmomme!

Klo 15.00 - Puhuva Kone esittäytyy ja saatat tavata Ankkalinnan huono-onnisimman sankarin

Klo 15.40 - Puhuva Kone räppää

Klo 16.15 - Räpylät liikkeelle ja pyörähdä mukaan tanssiryhmän ankkamaiseen juhlatanssiin! Saatat myös tavata rakkaan nimikkohahmomme!

Klo 16.30 - Aku Ankka -lehden päätoimittajan loppupuheenvuoro

Lavaohjelman lisäksi pääset kokeilemaan Hannu Hanhen onnenarvontaa, ihailemaan Aku Ankan autoa, osallistumaan maailman pisimpään onnittelukirjeeseen Aku Ankka -lehdelle sekä toteuttamaan jouluisia taidonnäytteitä Mummo Ankan piparienkoristelupisteellä!

Vaapu mukaan juhlahulinoihin!

Disney tuo satoja leffoja YouTuben vuokrauspalveluun

2011-11-24T19:12:00.002+02:00

MikroPC uutisoi seuraavaa:

YouTube ja Walt Disney Studios ovat tehneet sopimuksen, joka tuo videopalveluun satoja Disneyn, Disney-Pixarin ja DreamWorks Studiosin leffoja vuokrattaviksi, TechCrunch-blogi kertoo. Ensimmäiset Disney-elokuvat tulivat saataville keskiviikkona.

Palvelusta voi vuokrata esimerkiksi verrattain tuoreen Liisa Ihmemaassa -leffan 1,99 dollarin hintaan ja uusimman Pirates of the Caribbean -elokuvan 4,99 dollarilla.

Leffoja voi katsoa tietokoneella, Android-puhelimella tai -tabletilla tai Google TV:ssä. Katseluaikaa on jopa kuukausi, mutta kun katselun kerran on aloittanut, leffa on katsottava loppuun 48 tunnin kuluessa.

Disney-sopimus koskee vain Yhdysvaltoja ja Kanadaa. YouTube Moviesin maksullinen palvelu toimii myös Isossa-Britanniassa, mutta Suomeen sen tulosta ei ole tietoa.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 383

2011-11-20T20:32:00.001+02:00

Aku Ankan taskukirja 383 – Tuplanolla ja amorin nuolet

Vuoden toiseksi viimeinen taskukirja esittelee jälleen rikkaan hahmogallerian, kun jokainen kirjan yhdeksästä tarinasta omaa jo pelkästään eri nimikkohahmon. Yhdeksän tutun nimihahmon rinnalle ovat päässeet sellaiset harvinaisemmat sivuhenkilötkin kuin Hertta, Poppi, Into Ankka, Klaara Kotko, Toimi sekä Parta-Jussi ja tämän uskollinen koira Hannibal. Näistä taskarin sivuilla harvinaisimpia ainakin viimeaikoina lienevät viimeksi mainittu kaksikko, jotka kirjan viimeisessä tarinassa pääsevät jahtaamaan kahta konnajoukkiota itsensä Taikaviitan kanssa.

Rahojen raivo

Kirjan kuitenkin aloittaa tuttuun tapaan Tanskanmaalla kyhätty johtosarja. Tarinassa Roope vippaa rahalaariinsa rakennustyömaa-alueelta löytämänsä kolikon, joka kuitenkin pitää sisällään yliluonnollisia voimia keräten kaikki säiliön rahamassat yhdeksi eläväksi hirviöksi. Hirviö lähtee suuntaamaan kohti Italiaa ja tulivuori Vesuviusta, jossa koko sotkun alulle panija odottaa rahahirviötä malttamattomana. Tarina on melko yllätyksetön eikä tarjoa juuri mitään uutta, mutta onnistuu avaamaan kirjan tutulla ja turvallisella tavalla.

Luontoystävällinen lomasafari

Mikki ja Hessu tarjoutuvat avustamaan koruryöstön selvittämisessä, mutta poliisilaitoksella kaksikkoa ei olekaan vastassa Simo Sisu, vaan tämän sairassijainen, koppava Komisario Yli-Juppi. Komirasio hylkää ”harrastelija-avun” ja käskee kaveruksia olla sekaantumatta asiaan millään lailla. Mikki päättää antaa Yli-Jupin selviytyä rikoksen selvittämisestä omin avuin ja lähtee Hessun kanssa lomailemaan eläinpuistoon. Puisto sisältää kuitenkin ratkaisevan yksityiskohdan ryöstöön liittyen. Mestarit Guido Martina ja Romano Scarpa pitävät lukijan mielenkiinnon yllä läpi koko tarinan, vaikka mitään erityisen erikoista juoni ei sisälläkään. Komisario Yli-Juppilasta on onnistuttu luomana niin ärsyttävä hahmo, että lukija voi innolla odottaa hahmon nöyryyttävää häviämistä ”harrastelijaetsiville”. Silmiinpistävintä lienee Hessun pakonomainen tarve kantaa eläinpuistoon mukana unettavilla patruunoilla ladattua revolveria.

Amorin nuolet

Tuplanolla jatkaa seikkailujaan vielä tässä taskarissa ennen taukoaan. Monessa viimeisimmässä pokkarissa mukana ollut Tuplanolla on saanut toimeksiannon tällä kertaa Saksasta missä hänen on otettava selkoa, mitä Toimiston vastapeluri Järjestö oikein tekee Amorin nuolet nimisellä maalauksella. Episodi ei itsessään kuljeta saagan tarinaa eteenpäin, mutta pesee monet ”tusinahupailut” mennen tullen. Valitettavasti itse Tuplanolla-sarja alkaa lässähtää useiden juonta eteenpäin kuljettamattomien tarinoiden jälkeen. Huolitellun kuvituksen takana on monista muistakin osista tuttu Francesco D'Ippolito.

Tähti on syttynyt

Carlo Panari kertoo jälleen moneen kertaan kierrätetyn tarinan jossa Pikkuapulainen ei saa kaipaamaansa huomiota kun asiakkaat kiittelevät vain Pelleä ja he ketkä myös häntä, niin täysin väärällä nimellä. Ankkalinnan suurimman lampputehtaan omistaja Harri Ehku törmää apulaiseen ja haluaa värvätä tämän mainoskampanjansa keulahahmoksi. Pikkuapulaisesta kehkeytyy suurtähti ja Pelle Peloton unohtuu… mutta vain hetkeksi. Vaikka tarina onkin toisinto useasta kaltaisestaan, on siinä silti tärkeä opetus. Kaveria ei jätetä, varsinkaan maineen ja kunnian takia. Pikkuapulainen tajuaa hienosti tarinan lopussa kuinka Pelle on kaikkea kansansuosiota tärkeämpi hänelle.

Koukutus

Kirjan ainoaksi naispääosanesittäjäksi on päässyt Iines. Kirjaimellisesti, sillä ankkaneito esittää tarinassa nuorta Ella Ankkaa joka on muuttanut setänsä Ruupertin luokse opiskeluidensa takia. Koulussa Ella törmää komeaan Akusti Anculéseen jonka kanssa lähemmän tuttavuuden tekeminen ei ole kaikkein helpoin homma. Sinnikkään yrittämisen jälkeen Ellalle kuitenkin selviää, että Akusti on myös ihastunut Ella Ankkaan ja miksi hän on pitäytynyt kertomasta sitä hänelle. Vampyyrina Akustin halu purra tyttöä olisi liian suuri, eikä hän tietenkään halua vahingoittaa sydämensä valtiatarta. Tarina on parodia supersuositun Twilight-elokuvasarjan ensimmäisestä osasta. Elokuvan nähneet tunnistavat varmasti tarinan ja toimisipa elokuvan näkeminen tämän sarjakuvan jälkeenkin, niin uskollisesti tarinassa seurataan elokuvan juonta. Tarinan kirjoittanut Roberto Gagnor on tosin tehnyt sarjakuvasta suuren luokan komedian. Viimeksi taisin taskaria tavatessani nauraa yhtä makeasti kun luin Triplan(AATK 369) toiseksi viimeistä tarinaa ”Paparazzit”. Piirtäjävalintakin on osunut paremman kerran nappiin. Kukapa olisi parempi kuvittaja tällaiselle huumoripläjäykselle kuin Giorgio Cavazzano joka hallitsee myös mitä moninaisemman katraan eri hahmoja, mikä näkyy kyllä tämän tarinan kuvitusta katsellessa.

Hirmuinen Musta Ankka

Hupimestari Enrico Faccini on kynäillyt lyhärin Tupusta Hupusta ja Lupusta jotka luettuaan satua Musta Ankasta huomaavat taloonsa tunkeutuneen tumman puhuvan hahmon olevan kuin sadun Musta Ankka. Neuvokkaat pojat eivät aio jäädä tutisemaan pelosta huoneeseensa vaan kolkkaavat tunkeilijan ja alkavat tutkia ”saalistaan”. Tarina ei herätä yhtä hersyviä nauruja kuin edellinen elokuvaparodia, mutta ei jää pekkaa pahemmaksi. Taskarin mittapuulla lyhyttä 15-sivuista välipalaa ei voi ainakaan täytetarinaksi mollata.

Nazcan portaat

Kirjan arkeologiseikkailusta vastaa edellisenkin pokkarin tapaan Augusto Macchetto joka vie tällä kertaa Indiana Hopon ja Saija Sanasiepon Nazcan tasangolle josta löytyy kuuluisia jättimäisiä piirroksia eläimistä. Ufojen tekeleiksikin epäiltyjen piirrosten mysteerille mietitään uusia teorioita ja Indy on vakuuttunut teoriastaan minkä mukaan tasanko on taannoin toiminut entisaikojen lentokenttänä. Mukana kapuloita rattaisiin on laittamassa niin ikään edellisestäkin tarinasta tuttu TV-tähti Mister Mysteeri. Tarina on itsessään ihan viihdyttä, vaikka se eteneekin lähinnä takaumana mikä etsii ratkaisua Nazcan tasangoille ilmestyneistä suurista eläinkuvioista. Jutun loppu, joka kuitenkin sijoittuu ihan nykypäivään, on hieman töksähtävä ja tarina itsessään tuntuu turhalta toisinnolta näin heti edellisessä taskarissa nähdyn tarinan jälkeen. Massimo De Vitan piirrokset ovat kuitenkin juuri sitä mitä mestarilta on totuttu näkemäänkin.

Verkon valtiaat

Kirjan ainoassa Aku-tarinassa nähdään lisää harvinaisia sivuhahmoja. Touho tuo mukanaan veljenpoikansa Toimin ja tämän kaverin Leon testatakseen ideoimaansa pettämätöntä käytöskoulutusta. Poiken innostus Ufoista kuitenkin sotkee Akun rauhallisen koti-illan kun lauma avaruustutkijoita ryntää Paratiisitie 13:sta tutkimaan Toimin tilaamia avaruushirvioiden näköisnukkeja. Marco Mazzarello on kuvittanut Valentina Camerinin kirjoittaman pöhkön tarinan. Touho ei enää riitä pilaamaan Akun koti-iltaa vana tämän yli-innokas veljenpoikakin on otettu mukaan mikä toisaalta tuo tarinaan tuoretta mielenkiintoa, mutta ainoastaan tätä harvinaista hahmoa kohtaan.

Taikaviitta vastaan kanavarkaat

Kirjan kiinnostavin sarjakuvatarina on säästetty viimeiseksi. Mahdollisesti taskukirjaa varten tilaustyönä tuotettu I/D-koodinen sarja on tämäkin kahden mestarin käsistä lähtöisin. Tito Faracin ja Giorgio Cavazzanon yheistyönä on syntynyt hilpeä dekkarihupailu joka sijoittuu Ankkalinnan lähellä sijaitsevalle Synkkäsuolle. Taikaviitta selvittää Roope Ankan rahasäiliöön murtautunutta konnajoukkiota joka on onnistunut saamaan saaliikseen muutaman miljoonan. Synkkäsuolla Taikaviitta törmää tuttuun karvanaamaan Parta-Jussiin joka vierailee taskarin sivuilla ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden elokuun. Parta-Jussi jahtaa tietämättään Taikaviitan tähtäimessä olevan konnakoplan serkkuja jotka ovat vieteen Jussin ja monen muun lähitienoon kanat. Sarjakuvan synkkä, mutta huumoria viljelevä tunnelma on harvinaisen onnnistunut ja Cavazzanon piirroksetkin näyttävät saaneen uutta tuoreutta, kenties juuri uusvanhojen hahmojen ansiosta. Parta-Jussi olisi tervetullut lisä taskarisarjaan vähän useamminkin jos se pitää käsikirjoittajat ja piirtäjät tällaisessa terässä.

Marraskuun taskukirja jatkaa syksyn tasaisen kovaa linjaa. On hauska huomata, ettei vanhoja hahmoja olla kokonaan unohdettu vaan niitä kaivetaan esiin ja päästetään tuoreisiin rooleihin vielä tänäkin päivänä piristämään sekä nuorta, että vähän varttuneempaakin lukijaa.
Joulukuussa olisi sitten luvassa Karhukoplan juhlistamista mestari Cavazzanon kanssa. Italialaiset koplatarinat ovat ainakin melko usein onnistuneet viihdyttämään tanskalaisia töherryksiä monin kerroin edustavammin.

Roope-setä lehti muuttuu!

2011-11-05T13:06:00.000+02:00

Kaikille tuttu Roope-setä lehti tulee kokemaan lähaikoina hurjan muutoksen. Pikkulinnut nimittäin visertelevät, että lehden kokoa oltaisiin muuttamassa radikaalisti suurempaan suuntaan. Tämä mahdollistaa tulevaisuudessa siis myös nelirivisten tarinoiden julkaisun.

Ankkatietäjä 2011 - voittajan mietteet

2011-11-01T03:48:00.001+02:00

Musta hevonen takana, Jaakko Hosio edessä (kiitos Lurkerille kuvasta!)

Kirjamessut on takanapäin ja Don Rosakin on jo lähtenyt kohti uusia seikkailuja. Onkin hyvä aika hieman kerrata viikonlopun tapahtumia.

Don Rosan vierailuhan ei suinkaan ollut ainoa messutapahtuma, joka sai kaikki ankistit liikkelle. Lauantai-aamupäivän ehdoton kohokohta oli nimittäin huikea tietokilpailu, jossa voittaja kruunattiin viralliseksi Ankkatietäjäksi 2011. Vastaavanlaisia titteleitä on jaettu toistaiseksi vain kerran aiemmin, tämä tapahtui Aku Ankka-lehden 50-vuotis juhlavuotena kymmenen vuotta sitten. Silloin voittajaksi selviytyi Tero Kyhyräinen (jonka pienimuotoisen haastattelun voit muuten lukea täältä).

Kilpailun kakkonen poistuu estraadilta kolmipyörällään - ja tietenkin ajaen ilman päätä!

Kilpailun alkukarsinnat käytiin kolmessa osassa Akuankka.fi:n puolella, joista Kirjamessujen suureen finaaliin selvisi viisi huipputietäjää: Toni Joukanen (36), Antti Suni (34), Anne Herranen (25), Jaakko Hosio (29) sekä Taneli Pyysalo (41). Koitoksen ainoa naisedustaja, Anne Herranen, joutui kuitenkin jättäytymään pois finaalista, joten yleisöstä valittiin hänelle korvaava edustaja. Sattumalta tämä Musta hevonen-nimellä kulkenut kilpailija oli järjestää todellisen jymypaukun osoittaen jo heti alkukierroksilla vahvaa osaamista. Vauhti ei kuitenkaan aivan riittänyt loppuun asti ja Musta hevonen saikin tyytyä toiseen sijaan. Voiton nappasi tällä kertaa Jaakko Hosio, jonka vastaukset visaisimpiinkin pähkinöihin tuli kuin apteekin hyllyltä! Viimeiseen kysymykseen, Rahat vai kolmipyörä?, Hosiokin kuitenkin vastasi väärin: pieni sangollinen riihikuivaa käteistä oli houkuttelevampi vaihtoehto, joten kakkoseksi yltänyt Musta hevonen joutui ajamaan kolmipyörällään kohti Don Rosan haastattelutilaisuutta.

Loppuun on hyvä tietenkin udella hieman uuden Ankkatietäjän mietteitä:

Onneksi olkoon voiton johdosta! Kuinka kauan olet ollut Aku Ankan lukija?

Siitä asti kun opin lukemaan, eli noin neljännesvuosisadan.

Millä tavoin valmistauduit finaaliin?

Suurimman osan valmistautumistyöstä tein lukemalla Aku Ankkaa aikuisiälle asti todella aktiivisesti ja senkin jälkeen epäilemättä keskimääräistä ankkalukijaa intohimoisemmin. Finaalipaikan varmistuttua selasin muistin virkistämiseksi Barksin kootut ja Rosan kovakantiset läpi.

Tämähän oli jo toinen kerta, kun maassamme käydään tämän mittaluokan kamppailu ankkatietämyksestä. Osallistuitko jo vuoden 2001 kilpailuun ja miten siinä pärjäsit?

Osallistuin tuolloinkin, mutta jäin harmittavasti finaalin ulkopuolelle vastattuani yhteen karsintakysymykseen väärin. Itse finaalitapahtumaa Kemin sarjakuvafestivaaleilla seurasin paikan päällä, ja silloin jäi mielikuva, että ankkatietous olisi riittänyt voittaja Tero Kyhyräisen haastamiseen.

Kun osallistuit ensimmäiselle kierrokselle, uskoitko pääseväsi finaaliin ja lopulta voittoon asti?

En suoraan sanottuna ajatellut silloin vielä noin pitkälle. Oli selvää, että kisaan osallistuu valtava määrä osaavia Aku Ankka -tietäjiä, joten en uskaltanut odottaa aluksi liikaa. Toivoin toki menestystä.

Oliko joko alkukarsinnoissa tai itse finaalissa jokin sellainen kysymys, joka tuotti erityisesti päänvaivaa?

Alkukarsinnassa oli muutama todella kinkkinen kysymys, kuten "Mikä Brutopian teollisuudenhaara on saanut oman moniosaisen teossarjansa". Finaalissa yhtenä vaikeimmista kysymyksistä mieleen jäi kysymys intiaanipäällikkö Hippa-Heikin elinkeinosta. Hahmo mainittiin Barks-klassikossa Aku Ankka ja junaryöväri Partasuti, mutta häntä ei tarinassa koskaan nähty.

Mitä mieltä olit yleisesti finaalikysymysten vaikeustasosta?

Finaalin ensimmäisillä kierroksilla oli muutamia liian helppoja kysymyksiä, jotka kaikki finalistit, ja suuri osa yleisöstäkin, varmasti tiesivät. Tämä johti siihen, että vastausvuoron tuoneen viittauskäden heilautuksen nopeudella oli minun makuuni hieman liian suuri rooli alkukierroksilla. Toisaalta vaikeitakin kysymyksiäkin oli joukossa, ja jyvät kyllä erottuivat akanoista. Finaalin viimeisessä vaiheessa kysymykset olivat kaikin puolin erinomaisia.

Tietokilpailun kysymykset koskivat "vain" Aku Ankka-lehteä, mutta olisivatko myös esimerkiksi Aku Ankan taskukirjoja koskevat kysymykset luonnistuneet vaivatta?

Olen lukenut lapsuudessa taskukirjat 1-200 moneen kertaan ja uudempiakin satunnaisesti, joten en olisi pannut pahakseni, vaikka taskukirjat olisivat kuuluneet visailun piiriin.

Tuhansia ja tuhansia Ankka-tarinoita lukeneena osaat varmasti helposti nimetä suosikkisarjasi. Entä löytyykö suosikkipiirtäjiä tai -käsikirjoittajia?

Barks on ylivoimainen ykkönen sekä piirtäjänä että käsikirjoittajana. Suosikkitarinoita on monia: Pitkistä tarinoista esimerkiksi Koralliluolan kummitus, Vanhan Linnan salaisuus ja Kulmikkaat munat ovat lähellä sydäntä. Kymmensivuisista mainittakoon Kruuna ja klaava ja tietenkin tarina Tietokilpailu - molempien yhteiskuntakritiikin säilä on kestänyt aikaa erinomaisesti.

Don Rosa on myös loistava ideanikkari ja Barks-faktojen kunnioittaminen ja jalostaminen muissakin kuin Elämä ja teot -sarjan tarinoissa on arvostettavaa. Gottfredsonin klassisia Mikki-tarinoista olen oppinut pitämään toden teolla vasta ihan viime aikoina. Muista piirtäjistä tykkään muun muassa Scarpasta, Brancasta, Murrysta ja Vicarista, näistä Scarpa on myös erinomainen käsikirjoittaja.

Kaltaisellasi ankkatietäjällä tulee olla valtava kokoelma Akuja. Kattaako kokoelmasi kaikki Ankat vuosien varrelta? Onko kokoelmassasi jokin todellinen helmien helmi?

Omistan Aku Ankka -lehdet 70-luvun puolivälistä eteenpäin ja näköispainokset 60-luvun loppuun saakka. 70-luvun alkupuolen lehdistä puuttuu suurin osa. Rajalliset säilytystilat ja budjetti rajoittavat valitettavasti keräilyä. Taskukirjojen keräilyn lopetin numeroon 240, jota aiemmat numerot kokoelmasta löytyy. Omistan lisäksi suurimman osan Barksia ja Rosaa sisältävät Suomeksi ilmestyneet kovakantiset kirjat, kaikki Parhaat sarjat -albumit ja Ankantekijät sekä ison määrän muitakin opuksia. Jonkin verran olen hankkinut myös Barksia, Rosaa ja viimeisimpänä Gottfredsonia alkuperäiskielellä.

Selkeästi arvokkaimmat keräilyhankinnat ovat olleet Barksin kootut ja kaksi Barks-litografiaa. Mitään huippuharvinaisuuksia en omista.

Ja loppuun pakollinen trivia-kysymys: Kuinka monta sangollista vettä virtaa joka päivä Ankkalinnan kanavan halki?

Noin 972 kvintiljoonaa. Kvintiljoona on sen verran iso luku, että kvadriljoonat, triljoonat ja sen sellaiset voidaan unohtaa. Itse asiassa opettelin oikean vastauksen Ankkatietäjä-visan finaalia varten, mutta sitä ei sentään kysytty.

Loppuun haluisin vielä kiittää hienosta blogista! Jatkakaa fanikulttuurin ylläpitämistä!

Ankkalinnake kiittää Jaakko Hosiota haastattelusta! Ja fanikulttuurin ylläpitäminen jatkuu!

Don Rosa-dokumentti DocPoint-festareille(?)

2011-11-01T03:05:00.000+02:00

24.-29. tammikuuta 2012 järjestetään kymmenennet DocPoint-festivaalit Helsingissä. Villit huhut kertovat, että mukana olisi tällä kertaa myös dokumenttielokuva Life and Times of Don Rosa. Huhut ovat vielä toistaiseksi vahvistamattomia, mutta Ankkalinnake tietenkin seuraa tilannetta. Pysykää siis kuulolla...

Hollannin Aku Ankka iPad-versiona

2011-10-31T18:10:00.000+02:00

Hollannin Donald Duck-lehti on nykyisin mahdollista lukea myös iPad-versiona. Hintaa lehdelle tulee 2,30 euroa tai 2,99 dollaria. Lisätietoja sitä hamuaville löytyy DCW-sivustolta.

Koskakohan Suomenkin Aku Ankkaa voi lukea digitaalisena versiona? Siihen suuntaan ollaan epäilemättä kuitenkin menossa...

Mitä vuosi 2012 tuokaan tullessaan - entä loppuvuosi 2011?

2011-10-31T18:04:00.001+02:00

Pian on Aku Ankka- lehden juhlavuosi 2011 ohi, joten on hyvä aika tutkastella hieman tulevankin vuoden tarjontaa. Aku Ankka- lehden sekä Roope-sedän ensi vuosi onkin käyty jo läpi aiemmin (ohjelman voit tarkastaa täältä!), mutta muutamia mielenkiintoisia tietoja on kuitenkin onnistuttu onkimaan vielä näidenkin lisäksi.

Aku Ankka Ekstrassa nähdään ensi vuonnakin neljää erilaista teemaa, jotka ovat tällä kertaa:

Harvinaisia vieraita
Hessu
Kolmiodraama
Lukijoiden äänestämä teema

Myös Taskukirja saa jälleen uudeen sisarjulkaisun, tällä kertaa ilmeisesti kovakantisen. Ensi vuonna alkaa nimittäin 29€ hinnalla koristeltu sarja "Aku Ankan Taskukirja esittää".

Salaisuuden verhoa on tietenkin myös hyvä hieman raottaa tämän vuoden osalta. Aku Ankka- lehden juhlanumerossa nähdään nimittäin pikkulintujen mukaan kauan kaivattu Don Rosa-tarina, jota ei ennen Suomessa ollakaan nähty. Kyseessähän on tietenkin Don Rosa käsikirjoittama Ankronikka-tarina, joka on tehty aikana ennen Rosan huippusuosiota.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Noel Van Horn, Williamin poika, on nyttemmin siirtynyt myös Ankka-tarinoihin. Aiemminhan hän työsti Mikkiä tehden samalla selvän eron isäänsä, joka tunnetaan Ankka-taiturina. Noelin uusia Ankka-tarinoita lukeneet ovat kilvan ylistäneet häntä, joten lähivuosina Aku Ankassakin nähdään varmasti mielenkiintoisia sarjakuvia.

Uutta Barksia jälleen - ensi viikolla muissa Pohjoismaissa, ehkä myös Suomessa

2011-10-16T23:30:00.000+03:00

Ensi viikolla julkaistaan ihka uusi Carl Barks-tarina ainakin muissa Pohjoismaissa, Suomessakin mahdollisesti hieman jäljessä. Tarinan on käsikirjoittanut John Lustig Barksin omien muistiinpanojen pohjalta. Lustig oli tämän tarinaidean ostanut aikoinaan Barksin kuolinpesästä ja viimeisteli sen nyt nähtävään muotoon. Tarinan kuvituksesta vastaa itseoikeutetusti Daan Jippes. Yllä oleva kuva sekä uutinen on bongattu mainiolta Sekvenskonst-blogista.

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja 382

2011-10-16T23:21:00.000+03:00

VilleT. jälleen vauhdissa. Olkaapa hyvät!

Aku Ankan taskukirja 382 - Näköalapaikka

Lokakuun pimeille illoille - ja miksei päivillekin – voi varata aikaa tuoreimman taskarin parissa. Komea synkkätunnelmainen kansi ainakin on mitä sopivin näin pimeään vuodenaikaan. Tietokanta Inducks kuitenkin paljastaa, että kansikuva on alkujaan kaavailtu käytettävän tarinan ”Taikaviitta ja ajankumous” kanssa. Suomessa, kuten miltei kaikissa muissakin taskarimaissa, tämä tarina nähtiin huhtikuun kirjassa tänä keväänä, edellä mainitun kannen kera, mutta syystä tai toisesta suomalaiseen julkaisuun oli tilattu oma kansi. Hienoa, että kuva kuitenkin saatiin julkaistuksi myös meillä, mutta tietämätön lukija varmasti odottaa näkevänsä vähintään yhtä huikean Taikaviitta-tarinan pokkarin sivuilla. Näkeeköhän sitten, se onkin tyystin toinen asia.

Onnea matkassa

Taskari aukeaa Byron Ericksonin kirjoittamalla Roope-tarinalla jossa multimiljardöörin matkaseurana nähdään poikkeuksellisesti Akun sijasta Hannu Hanhi. Päähenkilöiden vastustajana nähdään taskarissa hieman harvinaisempi hahmo, nimittäin Kulta-Into Pii. Tarina ei ole erityisen pitkä joten siitä löytyy ehkä hieman nopeatempoista toimintaa, mutta toisaalta lukijalle ei ainakaan tule sellaista tunnetta, että tarina jurnaisi liiaksi paikallaan. Johtosarjaksi, eikä sen juoni vaikuttele mutkikkuudellaan, mutta silti sarjaa lukiessa. En tiedä onko kirjoittaja tehnyt tietoisen valinnan, mutta kaikki sarjassa esiintyvät hahmot ovat Carl Barksin luomia. Joka tapauksessa, Flemming Andersen piirtää näitä henkilöitä parhaalla mahdollisellaan, lennokkaalla tavalla.

Mäihämolekyylit
Mikkimestari Casty päästää hiiren ja Hopon jälleen vauhtiin tarinassa jossa Mikki ja Hessu joutuvat tekemisiin epäonnea aiheuttavien mokahiukkasien kanssa. Sankarit lähtevät professori Kärsäsen kanssa sulkemaan venttiiliä, josta näitä epäonnen hiukkasia virtaa maailmaan. Mutta kaveruksia auttava professori paljastuu kaikkea muuta kuin avuliaaksi. Tämä tarina on jälleen näyte siitä kuinka yksinkertaisesta ideasta voi rakentaa mestarillisen tarinan josta ei puutu, jännitystä ja hauskuutta, muttei myöskään yllätyksellisiä käänteitä ja oivaltavia vitsejä. Enrico Faccini on kuvittanut tarinan mahtavan eläväisesti.

Harhoja kankaalla

Tuplanolla lähetetään mitä yksinkertaisimmalle tehtävälleen hakemaan maalaukseen piilotettu mikrokameran Roomasta, jotta Toimisto voisi tunnistaa Järjestön uuden kätyrin. Kuten arvata saattaa, yksinkertainen reissu muuttuu sekavaksi mysteeriksi, jonka takia tavoitteeseen pääseminen viivästyy. Käsikirjoittaja Marco Bosco - joka oli mukana ihka ensimmäisen Tuplanolla-tarinan kirjoittamisessa – onnistuu juonen kehittelyssä paremmin kuin muutama edellinen osa. Tällä kertaa tarinasarjan juoni kulkee jälleen eteenpäin mikä lisää mielenkiintoa tulevien osien odottamiseen.

Noidan paras ystävä

Korri Korppi pääsi elokuun taskarissa ensikertaa parrasvaloihin ja hahmon voittokulku sivuroolista päähenkilöksi jatkuu jälleen. Tämän kertaisessa tarinassa on dekkariaineksia, mutta mielestäni Korri on laitettu pääosaan liian väkinäisesti. Monta samankaltaista juttua on julkaistu ihan Milla Magian otsikolla. Inducksin mukaan ainakin Puolassa näin on jopa tehty. Mutta suomessa on varmasti haluttu vain olla uskollinen alkuperäiselle käännökselle mikä toki on plussaa. Kenties aiemmin alkujaan Korri-tarinoiksi otsikoidut sarjat on käännetty meillä Milla Magiaksi, että tällä saralla ollaan menossa positiiviseen suuntaan.

Pellen Arvaamaton Mölytoosa

Taskarin kiinnostavimmalta vaikuttava sarja on PAM-saagan 15:sta osa joka on oikeasti 14. Inducks tietokannasta selviää, että kuten Tuplanolla-saagassa, myös tässä tarinasarjassa ei olla oltu uskollisia tarinoiden järjestykselle. Tosin tässä tapauksessa se ei juuri haittaa, sillä jatkuvuus PAM-tarinoista hävisi joo muutamien ensimmäisten osien jälkeen. Tässä tarinassa Aku ja Touho joutuvat tiukkaan tilanteeseen kun heidän on työskenneltävä PAMille salassa omien sukulaisten ja ystävien keskellä herättämättä huomiota. Pelle Peloton on keksinyt aaveradion jonka voi virittää kuolleiden taajuudelle. Tämä mahdollistaa tuonpuoleisessa elelevien kanssa kommunikoinnin. Aaveet eivät vain ole erityisen mielissään siitä, että heitä on häiritty maanpäällisillä härveleillä. Oikein onnistunut ja piristävä jatko, jo hieman itseään toistavaan tarinasarjaan. Flemming Andersen on kuvittanut tämänkin osan kadehdittavan taitavasti, kuten kaikki aiemmatkin.

Theran salaisuus

Roberto Vian on päässyt piirtämään hienon Indiana Hopo-seikkailun jossa seikkailija-arkeologi metsästää kadonnutta sivilisaatiota mereen uponnutta Atlantista. Mukana häärii muutamassakin tarinassa Indylle seuraa pitänyt arkeologhi Saija Sanasieppo joka taitaa olla hieman ihastunut Indianaan. Tarinassa on paljon samankaltaisuuksia aikaisempienkin seikkailutarinoiden kanssa. Esimerkiksi Atlantista ainakin on etsitty jo lukemattomia kertoja myös muissa tarinoissa. Indianan tehtävää häiritsee omahyväinen televisio kasvo joka aikoo hyötyä arkeologikaksikon löydöistä. Tarinan loppuratkaisu on mukavan yllättävä, sillä Atlantiksen yhteys tarinaan paljastetaan vasta viimeisimmillä sivuilla.

Karmivat kuvaukset

Roopen levy-yhtiölle työskentelevä Milla Magian suosikkiyhtye Yngve Tö ja H.E.R. kuvaa uuden hittinsä musiikkivideota Roope Ankan rahasäiliöllä, pienellä pudjetilla. Videoon halutaan kauhuvaikutteita joten noidille on pätkällä kysyntää. Milla Magia aikoo osallistua videolle ja siepata samalla Roopen esikoiskolikon. tarina on hauska yritelmä, mutta valitettavasti samanlaisia on nähty monet ja taas monet kerrat ja varmaan tullaan näkemään jatkossakin. Juttu ei tarjonnut mitään yllättävää, eikä tarinan piirtäjäksi valitun Valerio Heldin jälkikään juuri innosta.

Pukudraama
Aku likaa Taikaviitan työasun ottaessaan varkaita kiinni. Aamulla Iines tulee hoputtamaan Akua siivoamisessa ja vie tämän pyykkikorin pesulaan ennen kuin Aku ehtii sanoa vastaan. Miksikö…? Aku on tietenkin unohtanut Taikaviitan tamineet koriin ja nyt hänen on varastettava kori Iinekseltä tämän huomaamatta. Tarina on toki hauska, mutta kansitarinaksi tästä lyhyestä 10-sivun hupailusta ei mielestäni sentään ole. Oikeastaan on hyvä, että sarjan kirjoittaja Gabriele Panini ei ole lähtenyt venyttämään juonta yhtään pidemmäksi. Ratkaisua voisi jopa pitää nerokkaana, sillä yleensähän tarinat tuppaavat jäämään liian lyhyeksi. Panini on selkeästi tajunnut, ettei tällaisella aiheella ole tarvis leikitellä kymmentä sivua enempää. Tai ainakin toivon niin, sillä todennäköisesti tekele kuitenkin paljastuisi tilaustyöksi…

Karhukopla ja Triplanolla-serkku

Taskarin selkeästi kehnoin tarina ei ole yllätys. Jotkut Karhukopla-tarinat ovat ihan kelpo luettavaa, jopa erinomaista, mutta valitettavasti tämä ei sitä ole. Juoni kulkee jo turhankin tutulla, tuntematon serkku tuppaa kuvioita sotkemaan ja huiputtaa lopuksi koko koplaa kaavalla. Pelkoa herättää sarjakuvan loppukohtaus joka jättää ilmoille mahdollisuuden serkkutulokkaan uusintavierailulle. Nino Russon kirjoittaman tarinan on piirtänyt Andrea Lucci.

Onneton onnenmyyrä
Vuoden kymmenennen taskukirjan päättää onneksi hyvä Hannu Hanhi-tarina. Sarjan kirjoittanut Riccardo Secchi ei yllätä uudella idealla, sillä hän laittaa Hannun haluavan eroon onnestaan. Hannu on nähty epäonnisena tai tavallisena kadun tallaajana ainakin tarinoissa ”Onni yhdellä” (AA 2/03) ja ”Kolmoistikliaisen merkki” (AA 2/98). Vanhaa ideaa ei ole kuitenkaan kulutettu puhki ja Secchi saa tuotua tarinaa tuoreuden tuntua ja hauskoja tilanteita minkä takia tarina on mitä mainioin valinta taskarin päätteeksi. Hannun ihastuminen ja sen eteneminen on oikeastaan kiinnostavinta seurattavaa. Sarjakuvan kuvittamisesta vastaa Francesco D'Ippolito, joten ulkoasu on silmiä hivelevää katseltavaa.

Aku Ankan taskukirja jatkaa tyytyväisen hyvällä linjalla eteenpäin. On mukavaa, että italialaisperäisissä tarinoissa on näinkin monipuolista tarjottavaa, vaikka kaikki tarinat tässäkin kirjassa ovat aika tuoreita. Toivottavasti ensi kuu jatkaa samaa tasaisen vahvaa linjaa…

Don Rosan Suomen vierailun aikatauluja

2011-10-11T13:03:00.006+03:00

Kuva: ESS/Mirja Hussain

Kirjamessujen ohjelma on selvillä, ja sen voit Disney-tarjonnan osalta nähdä täältä, mutta Don Rosa vierailee toki muuallakin. Tässä hieman tarkempaa aikataulua:

ti 25.10. Helsinki, Aleksanterinkadun Suomalainen kirjakauppa, alkaen klo 16.00
ke 26.10. Turku, Akateeminen kirjakauppa, alkaen klo 16.00
to 27.10. Tampere, Koskikeskuksen Kirja-Kärkkäinen, alkaen klo 16.00
pe 28.10. Helsinki, Kirjamessut, messuosasto 7h22, alkaen klo 14.00
pe 28.10. Espoo, Ison Omenan Suomalainen kirjakauppa, alkaen klo 18.00
la 29.10. Helsinki, keskustan Akateeminen kirjakauppa, alkaen klo 9.00
la 29.10. Helsinki, Kirjamessut, messuosasto 7h22, alkaen klo 14.00