Annin aatoksia

Tsekistä Saksaan ja Berliiniin

2026-10-03T16:48:58.080+03:00

Maisemat alkoivat muuttua hieman, kun lähestyttiin Tsekistä Saksaan. Sotilaspoliisit tulivat junavaunuun ja tarkastivat passit, eka kerran. Junasta oli aika vaikea ottaa kunnon kuvia, kaikki hyvät kohteet vilistivät vauhdilla ohi, aivan kuin tämä koko elämä. Vastahan olin teini ja nyt jo seniori! Mutta jospa vielä päästäisiin yhdelle reilimatkalle eli jos terveyttää riittää, mennään taas! Kevät on reissuilun parasta aikaa.

Berliinin lentokenttä

Perliini oli aika positiivinen paikka.

Brandenburgin portilla oli joku musiikkitapahtuma alkamassa

Amerikka tuli vastaan

Vakava vainojen muistomerkki Hologaust

Modernismia

Junalla Italiasta alppien kautta Itävaltaan, Tsekkiin ja Saksaan

2026-10-03T16:27:56.974+03:00

Ja tänne tulee sitten joskus ehkä lisää tarinaa reilistämme, kun sitä aikaa vain löytyisi!? Interreilimme loppui Berliiniiin, koska minulle tuli flunssa. Olimme ajatelleet mennä vielä Gdanskiin ja siitä Viron kautta Suomeen, mutta lennettiinkin sitten kotiin parantumaan. Reilaaminen on kyllä tosi helppo tapa tutustua ei maihin. Erot ovat yllättävän suuret, kun vertaa vaikka Italiaa ja Tsekkiä! Ankeutta näkyi eniten Tsekissä. Rumia rakennuksia, tyhjiä kolhooseja, tyhjiä taloja, alakuloa!? Ja ne ihmiset, siinä voittaa Italia!

Taidemuseo Albertinassa Wienissä - Picasso.

Miro

World Run alkoi Wienistä, iso juoksutapahtuma.

Sacherkakkua - tottakai!

Juoksutapahtumassa

Schönbrunnin linna

Hyvä hotelli, kun alakerrassa oli pyykkitupa!

Euroviisuhuuma oli menossa!

Omenastruudeli oli hyvää

Lehmiä oli eniten Itävallassa. Siellä ymmärretään maitotuotteiden tärkeys.

Insbrukissa olitiin yö

Luksusjuna tuli vastaan.

Prahassa 2 yötä maksoi 63 euroa!

Taas museossa, kun ulkona satoi.

Ihana ruusukahvila Prahassa.

Kolhoosi Tsekissä

Kun tultiin lähemmäs Saksaa, alkoivat maisemat Tsekissä vähitelleen parantua.

Tsekissä peltoviljelyä eivät paljon yksityiset hoida. Suuret yritykset ja kollektiivit ovat pääasiassa viljelijöitä. Eihän siellä ole sitä veljelykulttuuria, joka on meillä. Omistaminen oli syntiä.

Sorrentosta Toscanaan ja Apenniineille

2026-10-03T14:17:18.135+03:00

Matka jatkuu...elämä jatkuu.

Sitten laivalla Sorrentoon

2026-09-17T12:57:37.331+03:00

Matka jatkuu. Kivahan tuota interrailia on muistella, ainakin näin syksyllä sadesäällä. Parhaita matkoja koko elämäni aikana. Kun lähdimme Salernosta kohti Sorrentoa, ilma oli todella hyvä. Loppumatkasta vähän tuulahteli ja vettä tuli pienen laivan kannelle asti ja siirryimme sisätiloihin. Mutta suurimman osan matkasta saimme ihailla hienoja Amalfin rannikon maisemia ja viehättäviä pikkukaupunkeja. Välillä kävimme rannassa tai satamassa.

Positanon rannassa

Hotellilla oli kaunis puutarha Sorrentossa.

Vesuvius ja Napoli näkyi Sorrentosta

Salernosta Sorrentoon

2026-09-14T13:22:40.225+03:00

Interrailimme siis jatkui Palermosta Salernoon. Junamatka pitkin meren rantaa oli ikimuistettava. Välillä mentiin vähän kauemmaksi rannasta ja kevään vehreät, kukkivat maisemat olivat upeita. Kaikkialla Calabriassa oli kauniin keväisen vehreää. Miten lienee vehreys tällä hetkellä, kun Italiassa oli ennätyskuuma kesä. Matkustimme siis toisessa luokassa ja sitten tapahtuikin niin, että aika pian alkumatkasta WC:t menivät epäkuntoon ja tuuletus myös. Eipä mittään, saimme heti siirron ensimmäiseen luokkaan ja mikäs siinä, hyvin meni loppumatka Salernoon. Yritin ottaa junassa maisemakuvia, mutta eihän se tietenkään onnistunut, kun junat menivät hurjaa vauhtia. Kerran katsoin näytölle ja huomasin, että vauhtia oli 195 km/tunnissa!

Salerno on viehättävä pieni kaupunki. Majoituimme siellä vanhaan kaupunkiin ja se olikin oikea ratkaisu. Siellä oli vanhan ajan markkinat ja paljon musiikkia ja käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Majoituspaikka oli yksityinen asunto ja siellä saimme taas hyvin pyykit pestyä. Talo oli aika vanha.

Salerno (kuva asuntomme seinällä)

Keskiajan markkinat

Majapaikan sisäpiha ei ollut kummoinen.

Kuin Urkki

Sama harrastus tädillä kuin minulla, juttua riitti.

Salernosta nousimme risteilijään, joka vei meidät Sorrentoon. Matka kesti yli kolme tuntia, mutta sää oli mitä parhain. Ja Amalfin rannikko pikkukaupunkineen ja vuorineen on kauneinta, mitä olen nähnyt!

Interrail-kuvia Sisiliasta ja Palermosta

2026-09-13T10:10:11.990+03:00

Lensimme siis Helsingistä Muncheniin ja sieltä Palermoon. Välilasku oli mukava, kun saimme jaloitella, eikä lentomatka tuntunut niin pitkältä. Palermoon saavutiin illansuussa ja bussimatkan piti kestää vain puoli tuntia lentokentältä keskustaan, mutta siellä oli jotain tietöitä tai muuta hämminkiä ja olimme kahden tunnin päästä vasta mapaikassa. Sekaannuksiakin sattui matkalaukkujen kanssa pimeässä. Mutta onneksi päästiin majapaikkaan, joka oli yksityinen majoitushuone yhteisellä keittiöllä keskellä kaupunkia. Huoneessamme oli parveke, josta näkyi eläväiselle kadulle. Parvekkeella oli kiva syödä aamupalaa ja katsella, kuunnella aitoa italialaista elämänmenoa.

Hyvä sänky.

Majapaikkamme bed and breakfast

Vanhan autoni kaima

Palermon arkeologinen museo oli hieno!

Vapunaaton viettoa

Pastat olivat hyviä.

Satamassa.

Junalautalle.

Sitten mentiinkin jo Messinan salmen yli junalautalla kengän kärkeen. Matka kesti tunnin verran, kun oltiin Italian mantereen puolella Calabriassa, jossa kevät oli kauneimillaan. Matkasimme sitten pääosin meren rantaa kohti seuraavaa majapaikkaa eli Salernoon.

Tässä Italian junakartta, jota käytimme matkan aikana Italian puolella.

Senior interrail keväisessä Euroopassa

2026-08-11T21:16:03.282+03:00

Palermo Sisiliassa

"Elämä on kuin junamatka. Lähtöasemalla ei voi tietää, mikä odottaa seuraavassa paikassa. Matka on aina täynnä yllätyksiä, niin kuin elämäkin."

Olipas se reissujen reissu! Meidän senior-interreilimme! Olimme varanneet 7 matkan interrailliput jo maaliskuussa, koska silloin sai reilut alennukset, noin 10%. Kuukauden aikana sai matkustaa 7 päivänä niin paljon kuin halusi. Lähdettiin jo huhtikuun loppupuolella matkaan, ensin lentäen Munchenin kautta Italiaan ja Sisilian saarelle Palermoon. Joo, hieman saastutettiin lentäen ilmastoa, mutta muuten olisimme matkanneet paljon pitempään ja siihen ei oikein ollut aikaa. Olen kyllä sitä mieltä, että lentääkin voi ja olen optimisti, lentokoneet tulevat olemaan tulevaisuudessa ilmastoystävällisiä. Kyllä ihminen ja insinööri vielä keksii! Siellä Sisiliassa olimme kolme yötä ja niinpä sieltä sitten aloitettiin mitä erikoisemmat ja erilaiset junamatkat. Ensin oli suuntana Parermosta lähdettyä Amalfin rannikko ja Salerno.

Sisiliassa oli aika lämmintä ja italialaista elämänmenoa heti yllin kyllin asuntomme alapuoleisella kadulla. Sitä oli hauska seurata oman asunnon parvekkeelta. Yllättävän paljon Italiassa ja Palermossakin oli turisteja jo huhti-toukokuussa. Varsinkin seniorit olivat liikenteessä, koska ilmat olivat +20 asteen hujakoilla koko ajan. Kesät alkavat olla kaikelle matkustamiselle jo liian kuumia Etelä-ja Keski-Euroopassa, ainakin meidän ikäisille +30-40 on liikaa. Palermo on mukavan rento ja eloisa kaupunki, paljon on nähtävää keskustassa ja jotenkin kotoisa olo. Mafiaa ei näkynyt, kuin mafian muistomerkkejä hurjista tapahtumista. Pieni laukkukommellus sattui kyllä heti alussa, mutta siitäkin selvittiin nopeasti ja ehdin miettiä, jokos se mafia nyt iski. Kommelluksilta ei muutenkaan vältytty! Valitsimme kaikki majapaikat kohtuullisen läheltä keskustaa ja myöhemmin sitten aina läheltä juna-asemaa. Käytimme Booking.comin palveluja, kun saimme keskittäen majapaikoista 10-15% alennukset, koska olimme Bookingin Genius-asiakkaita. Keskittäminen kannattaa rahallisesti. Palermon majoitus oli yksityinen huoneisto ja siksi söimme aamupalat ulkona tai ostettiin sämpylät asuntoon ja nautittiin ne samalla kadun elämää katsoen parvekkeella. Vietimme vapun Palermossa, mutta siellä se ei ole sama juhla kuin Suomessa. Ihmiset olivat ulkona, mutta mitään vappumeininkiä ei ollut, joku konsertti jossakin, perheet piknikeillä puistossa. Käytiin juomassa vappudrinkit ja syömässä mukavalla värikkäällä ruokakadulla. Hieno arkeologinen museokin löydettiin Palermosta. Majoituksemme Palermossa: Stupor Mundi Bed and Breakfast ( keskusta lähellä)

Sisiliasta mantereen puolelle mentiin Messinan salmen yli mahtavalla junalautalla. Matka kesti lähes tunnin, kun kaikenlaista junan asettelua lauttaan oli ennen kuuluisan salmen ylitystä. Se olikin aika kolinaa ja jyrinää. Sittenpä päästiinkin kauniiseen Calabriaan. Kevät oli kauneimillaan ja kukat kaikissa väreissä kukkivat, kaikki oli todella kaunista ja vehreää. Rata meni enimmäkseen meren rantaa pitkin ja maisemat olivat huikeita. Välillä toisen luokan vaunumme ilmastointi ja wc menivät rikki ja niinpä mentiin Salernoon asti sitten ensimmäisessä luokassa, jossa ilmastointi oli turhankin tehokas. Saavuttiin Salernoon ja sehän on kiva pieni eloisa kaupunki Amalfin rannikolla. Siellä majoituttiin yksityisessä asunnossa vanhassa kaupungissa nimeltä Dea`s Home, ja asunnossa oli parasta pyykinpesumahdollisuus. Meillähän ei ollut kuin pienet vetolaukut ja tavaraa minimaalisen vähän. Hyvin niillä pärjättiin. Vanha kaupunki oli täynnä tapahtumia ja ihmisiä.

Salernosta otimme laivaristeilyn Sorrentoon, joka kesti yli kolme tuntia. Se oli matkan kohokohta! Ilma oli hieno ja maisemat huikeimmat koko matkan aikana. Kävimme Positanon ja usen muun pikkukaupungin rannassa, näimme Caprin, Ischian ja muitakin kauniita saaria. Olo oli kuin elokuvassa olisi ollut, jotenkin epätodellinen. Pikkukaupunkien elämä on aidompaa kuin suurissa kaupungeissa. Siksi ohitimme nyt vilkkaan Napolin ja koko Napolin lahden. Napoli on kyllä tullut tutuksi Elena Ferranten kirjoista ja lukuisista sarjoista, kuten Mina Settembre. Napoli näkyi kyllä komeasti Sorrentosta, samoin Vesuvius. Pompeijissa olemme käyneet jo aiemmin, joten se sai nyt jäädä sinne sivulle. Onhan se Pompeiji upea historiallinen paikka ja aika vaikuttava. Siellä kannattaa käydä, jos suuntaa Italiaan. Sorrento on kaunis pikkukaupunki, joka on komealla paikalla. Maisemat Napolinlahdelle olivat aika vaikuttavat. Rantaravintolassa tapasimme ainoat suomalaiset, mukavan pariskunnan Pohjanmaalta. Hotellimme oli nimeltään Hotelli Tourist. Se oli viihtyisä pieni hotelli, jossa oli ihana ruusupuutarha ja uima-allas takapihalla.

Sorrentosta matkasimme junilla koko päivän ajan Toscanaan. Aluksi paikallisjunalla, jossa soi haitari vaunussa lähtöasemalla, oli tunnelmaa. Toscanassa majoitumme ystäväperheen luokse Viareggioon, joka on Pisan lähellä. Ilmat olivat koko ajan meille sopivat, vähän yli +20C. Ystäväperheen luona näimme aitoa italialaista elämänmenoa. Lapset kävivät koulussa ja vanhemmat töissä. Perheen äiti teki kotona välillä etätöitä. Hän valmisti lounaan, kun lapset tulivat koulusta. Sitten lapset menivät harrastuksiinsa. Illalla syötiin taas hyvin, kun koko perhe oli paikalla. Ruoka oli hyvää ja herkullista. Välillä kierreltiin illalla alueen nähtävyyksiä ja käytiin jopa Apenniineillakin. Perheen isä taituroi autollaan aika sujuvasti serpentiiniteitä. Ylhäällä vuorilla oli 10 astetta viilempää kuin alhaalla. Käytiin myös Torre del Lagon järvialueella ja se on kaunis. Sinne olisi mukavaa mennä joskus Puccinin oopperafestivaaleille. Viimeisenä iltana olikin sukua paikalla, syötiin ja puhuttiin, me englantia, mutta suku keskenään italiaa, jota ymmärrämme jonkin verran. Ei ole hiljaista seurustelu varrattuna suomalaisten seurusteluun! Hauskaa oli koko ajan ja taas saatiin pyykit pestyä, kiitos ihanalle emännälle.

Italiassa syötiin lähes koko ajan pastoja ja pizzoja, mutta paljon muutakin. Ruoka oli hyvää joka paikassa, mutta hintataso on noussut aiemmasta. Mutta ihanaa expressoa oli kiva juoda.

Seuraavana päivänä teimmekin jo pisimmän junamatkan Pisasta Rooman kautta alppien suuntaan Brennerin solan läpi aina Insbrukiin asti. Insbrukissa yövyimme Pension Stoi Budget guesthousessa, joka oli tasoonsa nähden liian kallis. Sillä junamatkalla kohti Itävaltaa maisemat vaihtelivat paljon viljavista maaseutumaisista peltomaisemista alppien jylhiin seutuihin. Kyllä kevät on parasta ja kauneita aikaa matkustaa, mietin monta kertaa! Italian maisemat muuttuivat koko ajan. Pohjois-Italia on jo Tirolia ja sen huomaa. Eniten pelotti junassa lähellä Insbrukia, kun juna oli vuoren rinteellä aivan vinossa alaspäin, mutta mieheni rauhoitteli, ettei se kaadu. Junasta näkyivät upeat sillat, joilla autot ajoivat todella korkealla, rekat ruuhkaisella tiellä. Huh-huh! Kyllä kysyy taitoa ja hermoja alppimaisemissa ajelu. Onhan siellä vaihtoehtona laaksoissa ja tunneleissa ajelu. Kaikkeen tottuu, kun on pakko. Ihminen on sopeutuvainen.

Insbruk on mielenkiintoinen alppikaupunki. Alpit ja laskettelupaikat heti ympärillä. Nuoret istuivat aamulla asemalla laskettelukamppeissa suksineen. Niin, onhan se ymmärrettävä harrastus noissa maisemissa. Lämpö helli todella paljon koko ajan Italiassa yli +20 ja vielä Itävallassa Wienissäkin, minne mentiin juuri sattumalta Euroviisujen aikaan. Ja sen kyllä huomasi, kun kansaa oli paljon liikkeellä ja samaan aikaan sieltä alkoi World Run-tapahtuma Schönbrunnin linnan pihalta. Olihan siellä menoa ja meininkiä. Lämmintä alkoi olla jopa liikaa keskustassa. Emme menneet kuitenkaan illan viisutapahtumaan, joka oli ilmainen eikä sinne olisi varmaan päässytkään, kun rajoitettiin ihmismäärää ja turvatarkastukset olivat mittavat. Kaikki jututtamamme ihmiset sanoivat, että kyllä Linda ja Pete ovat parhaat tai ehkä he olivat kohteliaita. En muuten edes muista, kuka voitti. - No Dara Burgariasta, tarkistin! Ei jäänyt yhtään mieleen koko voittajan kappale tai laulajan ulkonäkö.

Itävallan maisemat ovat junareitin varrella kuin maisemapostikortista! Kaikki oli niin kaunista, siistiä ja puhdasta. Ja lehmiä oli laitumilla paljon enemmän kuin Suomessa. En nähnyt yhtään ruman näköistä taloa. Kaikki meni ohi liian nopeasti, oli aika vaikea ottaa ylensäkin valokuvia liikkuvassa junassa. Wienissä kävimme tietysti Schönbrunnin linnan puutarhassa, joka on parasta siinä suuressa Sissin linnassa. Sisälle emme lähteneet jonottamaan. Olen kävellyt joskus nuorena opiskelijana kurssimatkalla linnan kaikki salit läpi, kullattuja koristeita jäi mieleen. Silloin oli parasta, kun meidän opiskelijoiden hotelli oli linnan puiston vieressä ja kävelimme siellä puistossa usein. Wien on kaunis ja eloisa kaupunki. Söimme tietysti sacherkakkua kahvin kera ja illalla herkulliset wieninleikkeet. Wienissä olimme hotellissa, jonka aamupala oli paras koko matkan hotelleista. Myös hotellin alakerran pesutupa oli kiva, kun saimme taas puhtaat vaatteet. Majoituimme myNext Hotel Rudyssa. Se oli tasokas kaikin puolin ja se pesutupa oli yllätys meille.

Winistä mentiin sitten Prahaan. Matkalla maisemat muuttuivat aika paljon tai oikeastaan rajusti. Talot ja rakennukset eivät olleet enää samanlaisia kuin Itävallassa. Pellot olivat kyllä hoidetun näköisiä, mutta kuulimme, että eivät niitä paljonkaan yksityiset omista vaan isot yritykset. Tsekissähän ei ole ollut yksityisomistuksessa maatiloja ja kommunismi aikaiset kohloosit näkyvät edelleen peltojen laidoilla. Paljon on autioita ja rapistuvia rakennuksia maisemissa. Siellä näki rumaa ja ankeaa arkkitehtuuria yllin kyllin. Miten tuo kommunismin aate voi vaikuttaakin nin paljon kaikkeen ulkoiseenkin? Voi ankeus! Prahan jälkeen maisemat ja rakennukset paranivat aika paljon, mutta se onkin jo entistä Itävalta-Unkaria.

Praha on komea ja jykevä kaupunki. Kun tultiin sinne, aamulla oli +8 ja vettä satoi. Sain pienen flunssan tai koronan, en tiedä, kun en testannut. Onneksi ei ollut kuumetta vaan köhää ja kurkkukipua. Prahassa on nähtävää paljon. En ollut käynyt siellä ennen. Majoitus oli todella edullinen hotelli lähellä asemaa. Kaksi yötä maistuvine aamiaisineen tuli maksamaan 63 euroa! Hotelli oli Zlata Vaha. Siellä oli myös suomalasia. Ja alakerrassa oli ihana Ruusukahvila. Cafe Chloe`ja sen yhteydessä oli viehättävä keramiikka studio. Praha oli miehelleni tuttu kaupunki, kun hän kävi siellä opiskelijana ollessaan eka kerran. Hänelle taas Wien oli tuntematon. Prahassa piti mennä tietysti katsomaan sotamies Svjekin ravintola, se alkuperäinen siellä jossain kaupungin laitamilla! Kävelimme aikamoisen matkan, askelia tuli jopa liikaa pienessä flunssassa! Ruoka oli edullista, tukevaa tsekkiruokaa, josta puuttuivat salaatit. Muutenkin ruokaillessa huomasin, että suomalaiset tai ainakin me syömme paljon salaatteja, enemmän kuin Etelä-ja Keskieuroopassa. Italiassa salaatti korvataan hedelmillä, jotka ovatkin aivan omaa luokkaansa ja tietysti on ne ihanat, maukkaat tomaatit. - Prahan nähtävyydet kiertää kävellen, koska ne ovat pääosin keskustassa. Raskas historia on Prahassakin esillä.

Prahasta köröteltiin junalla sitten Berliiniin. Sielläkään ei ole ennen tullut käytyä. Berliini on tasainen kuin pannukakku, mutta aika nuorekas ja eläväinen. Tapasimme sukua siellä ja kävimme lähellä asemaa Spree-joen rannassa syömässä italialaistyylisessä ravintolassa. LÒsteria Berlin Humboldthafen, jota voimme suositella. Saimme kuitenkin odotella ruokapöytää jonkin aikaa. Oli helatorstai ja lähes kaikilla vapaapäivä. Ravintolat olivat täynnä väkeä. Hotellimme Amano Grand central oli lähellä juna-asemaa ja se oli matkamme kalleimpia, mustavalkea itsekirjautuva design hotelli. Tarkoitus oli vielä jatkaa Puolaan ja Gdanskiin sekä Viroon, sitten Suomeen, mutta kun oloni oli aika flunssainen, päätimme jatkaa lentoasemalle viimeisenä lippupäivänä ja lentää Helsinkiin. Matka siis katkesi hieman ennen aikojaan, mutta alkoi se koti-ikäväkin jo vaivata. Mökkipuuhat, kalastus, puutarhatyöt odottivat toukokuun lopussa.

Näin jälkeenpäin voin sanoa, että mukavinta elämää on pienissä kaupungeissa. Isot kaupungit ovat täynnä turisteja jo keväällä. Kiva on tietysti katsella nähtävyyksiä. Ihmiset ovat ystävällisiä pienissä paikoissa. Junamatkailu on todellakin huoletonta, kun olemme aiemmin kokeneet monet automatkat Euroopassa perheen kanssa. Junassa saa körötellä leppoisasti eteenpäin. Olemme kahdesti menneet junilla ympäri Italiaa reilaten aikuisina ja siksipä lähdimme taas. Missään asemilla ei nukuttu, eikä matkustettu yöllä kuten nuoriso tekee kai vieläkin. Eikä majoituksissa menty yhteismajoituksiin. Joku taso piti säilyttää, kun ollaan jo seniori-ikäisiä.

Kustannuksista eniten meni rahaa ruokaan. Itse emme tehneet kuin aamupalat silloin tällöin. Interrail-lippu oli kahdelta hengeltä noin 500 euroa. Majoituspaikat olivat kohtuullisen edullisia ja välillä ilmaisia tuttujen luona. Lennot Finnairilla tietysti maksoivat. - Jos ollaan terveitä, seuraava matka saattaisi olla Brittein saarille ja Irlantiin? Keväällä 2027 sen sitten näkee, mikä on elämän tilanne.

Lataan kuvia reissusta, kun taas on aikaa....

Elokapina

2026-04-08T19:57:00.002+03:00

Elokapinan tempaukset saavat joskus minut kummastelemaan ja ihmettelemään? Viimeisin tempaus oli tänne Savoon Lapinlahden meijerille. Tarkoitus oli ilmaista, että lehmät pitää hävittää ja maidon tuotanto lopettaa Suomessa! Mitä ihmettä kummaa? Meitä monia ei olisi edes olemassa, jos emme olisi saaneet lehmän maitoa lapsena. Se kalkki, mikä saatiin kasvuun ja luuston vahvistumiseen, oli aika tärkeää kasvaville lapsille. Samalla tulivat monet vitamiinit maidon ohessa, erityisesti D-vitamiini. Ja entäs kaikki ne päivittäiset maitotuotteet, juustot, jogurtit, viilit, uunijuustot, monet maitoruuat, jotka olivat isossa lapsiperheessä ennen todella tarpeen. Kyllä me kaikki tarvitsemme maitotuotteita edelleenkin pysyäksemme terveinä ja kunnossa.

Lehmät pelloilla eivät juurikaan saastuta. Kyllä suuret saastuttajat ovat muualla, kaupungeissa. Lehmien lantakasat olivat ennen hyvinkin tarpeellisia. Monet toukat ja ötökät viihtyivät niissä kesällä. Monet linnut ovat kadonneet maaseudulta, kun pelloilla ei ole enää hyönteisiä ja monenmoisia öttiäisiä syötäväksi. Hyönteiset ja öttiäisethän viihtyivät lantakasoissa. En ole nähnyt enää keväisin leivosta, joka oli kevään ihana merkkilaulu. Pellot ovat köyhtyneet luonnonlannasta ja yksi syy on lehmien katoaminen pelloilta, kun niitä pidetään nykyisin enimmäkseen sisätiloissa.

Maidosta ja maitotuotteista en luovu! Rakastan hyviä juustoja ja maidosta tehtyä jäätelöäkin. Kyllä terveyden perustat saadaan pitkälti maitotuotteista. Ajatus lehmien hävittämisestä tuntuu todella omituiselta. Elokapina on tainnut muuttua kapinaksi elämää vastaan ja hyvää elämistä vastustavaksi propagandayhteisöksi. Ihmisten mieliin on niin kovin helppo vaikuttaa!

Suomen kieli

2026-04-04T18:43:38.519+03:00

HS:ssa oli juttu siitä, miten vaikea ulkosuomalaisen, joka opettelee suomea, on aina ymmärtää kieltämme. Jos seitsemän on seiska jne. En ole mikään kielipoliisi, mutta kun aivan tahtomattaan tulee usein ihmeteltyä puhuttua kieltämme. Tottahan kieli muuttuu, mutta tuo englannin kielen sotkeutuminen suomen sekaan on jo aika paljoa. Suomenkieltä pitäisi puhua ainakin työpaikoilla ja useimmiten tv:ssä puhtaasti. Kieleemme on pesiytynyt outoja ilmaisuja kuten sairaan mukava yms ja mieletön, jotka ovat aika outoja ilmaisuja ulkomaalaisille, jotka opettelevat suomen kieltä. Aika köyhiä ilmaisuja sairas ja mieletön. Pitäisikö keksiä ihan uusia sanoja, kuten Lönnrot teki.

Kun katsoo vaikkapa jotain tv-ohjelmaa, kaikki on nyt sairaan hienoa tai ihan mieletöntä! Jotkut sanat jopa sattuvat korvaan, kun niitä kuulee koko ajan, ja kuten se v-sana. Eikö kouluissa opeteta enää hyvää suomenkieltä? Itse en käytä noita outoja sanoja, olen sen verran vanhempi. Silloin nuoruudessani puhuttiin puhdasta äidinkieltä. Kielenhän me opimme kotona ja koulussa, tietysti kaverit vaikuttivat sanoihin, joita käytimme. Ukkimme, joka asui perheemme kanssa oli kyllä kaksikielinen, koska hänen äitinsä ja mumminsa puhui heille ruotsia ja isä suomea. Meidän ukin kieli olikin suomen ja ruotsin sekakieltä, joten koulukaverit usein kysyivät, miksi ukkimme puhuu niin erikoisesti. Siitä huolimatta opimme puhumaan selvää suomea ja mielestäni aika hyvin.

No, onhan se selvää, että kieli muuttuu koko ajan. Siitä ei pääse mihinkään. Tuskinpa ukkini ymmärtäisi minunkaan puhetta, jos minä ei aina ymmärtänyt mitä ukkini puhui. Puhekieleen on aina tullut sanoja meillä milloin idästä, milloin lännestä. Nyt tuntuu vaan tuo englannin kielen ylivoima aika hurjalta. Nuorisokieli on vielä erikseen. Se alkaa olla jo kuin urbaanilatinaa, jota on vaikea ymmärtää.

Kevätbongari

2026-03-27T12:10:00.006+02:00

Helsingissä kevät on pitemmällä kuin Kuopiossa.

Voin tunnustaa olevani aikamoinen kevätbongari! Seuraan keväällä oikeastaan kaikkea mitä tapahtuu ympärillä. Luontoa, eläimiä, lintuja, ihmisiä! Auringolla on ihmeellinen voima ja energia, joka vaikuttaa kaikkeen. Sitä, miksi joku masentuu keväällä, minun on vaikea ymmärtää. Olemme tietysti ihmisinä todella erilaisia, sille ei voi mitään. Itse yritän kulkea silmät avoinna, nähdä ja kuulla kaiken sen hyvän ja mukavan, mitä ympärillä tapahtuu. Ja ehkä tuo yltiöpositiivinen luonteeni auttaa selviämään masentavistakin kausista ja asioista, yleensä. - Mutta kevätväsymys kyllä iskee joka kevät ja mietin mistähän sekin johtuu. Imeekö talvi, kylmyys ja pimeys mehut vai onko vain vahva vuodenajan vaihtuminen syy väsymykseen? Väsymyksestä selviän syömällä terveellisesti ja tietysti popsin vitamiineja aika paljon!

Kevät on mielestäni ihmisen parasta aikaa vuodessa. Se on kuin herääminen uuteen aamuun. Valo on parasta, vaikka pölyt näkyvät. Ja siihen auttaa kevätsiivous.

Mökkitiemme on vielä lumen alla, eikä mökkikausi ole alkanut.

Talven selkä on jo taittunut

2026-03-09T16:25:00.007+02:00

Talvi tuli ja nyt se jo meni! Ehkä, ehkä ei, koska ainahan se takatalvi tulee. Mutta talven selkä on takanapäin, vaikka Pekka Pouta ennusti uutta talvea. - Tämä talvi olikin oikein kunnon vanhanajan talvi pakkasineen täällä Savossa ja luntakin tuli sitten talven lopulla tarpeeksi. Jos kevät tulee jo nyt, niin lyhyenläntähän se tämä talvi oli. Toisaalta, nuorena väsyin liian kylmään ja pitkään talveen, sain kevätväsymystä ja raudan puute vaivasi usein. Nyt ei ehdi väsyä. Ehdin hiihtää silti paljon ja kelkkailla Kicksparkilla, kuntopotkurillani, joka on mitä mainioin jääteiden superkulkupeli. Kotini vieressä on n 8 km jääteitä ristiin rastiin saarille ja asukkaiden koteihin. Siitä jääkelkkamenosta nautin todella paljon! Sekin lysti loppuu heti, jos nyt lämpenee ja jäät sulavat. Mutta, kun ikä on mikä on, niin sain liiasta liikunnasta polveni kipeäksi! En hiihtäessä, enkä potkuroinnilla vaan normaalilla liian pitkällä lenkkeilyllä se tapahtui hiihtolomalla pohjoisessa. Tänään sain kunnon piikit polviin, toivottavasti auttavat! Apua, jos joudun joskus leikkaukseen!!! No kyllä ne piikit auttoivat ja kahdessa päivässä! Kunto on tärkeintä maailmassa! Vaikka kyllä olen valmis leikkaukseenkin sitten joskus, jotta menotahti pysyy normaalina. Luin, että tanssija Kastanja oli joutunut polvileikkaukseen nivelrikon takia jo alle kolmekymmpisenä!

Oravia on muuten todella vähän tänä talvena. Olen syöttänyt oraville joulusta jääneitä manteleita, hyvin maistuvat. Oravien vähyyv johtuu siitä, että kuusen käpyjä on vähän ja ne ovat kuolleet talven pakkasten aikana, kun ruokavarastot ovat huventuneet! Voi pieniä ressukoita. Nyt oravia syöttämään!

Hiihtoa ja kommelluksia

2026-02-10T21:30:00.018+02:00

Olen aina pitänyt hiihtämisestä, koska sitä hienoa tunnetta ei saa mistään muusta liikunnasta. Olihan se lempiliikuntani jo lapsena ja koulussa. Ja olihan meillä maalla aikoinaan ihanat hiihtopaikat kodin ympärillä ja hyvät ladut läheisellä vaaralla, mutta eivät kuitenkaan latukoneiden tekemät. Ennen ne tehtiin latuhöylällä tai lanalla tai hiihtämällä. Nythän ladut ovat upeita liikuntapaikkoja, joista saa nauttia koko talven ajan! - Jo ekalla luokalla sain palkintoja kilpahiihdosta ja olihan se tosi mukavaa. Yksi lusikka taitaa olla vielä tallella. Muistan ihmetelleeni, minne ne muut jäivät, kun painelin ladulla (mietin, pitäiskö odottaa). Koulun jälkeen talvella lähdin joka päivä hiihtämään, useimmiten sen 5 km ja joskus pidemmän lenkin sään mukaan. Pontimena oli koulujen kansanhiihtokortti, jota täytettiin uskollisesti ja rehellisesti. Kyllä se varmaan vaikutti siihen, että oppi liikunnan merkityksen jo nuorena. Se olisi hyvä kortti koululaisille tänäkin päivänä. Tai jonkinmoinen liikuntasuorituskortti kuitenkin.

Tänä talvena aloitin hiihdot lapsuuden järveni rannalta. Siellä oli tehty mahtava hiihtolatu lähiasukkaiden talkoilla, paras latu pitkästä aikaa! Hiihdin melkein hurmiossa tuota vanhan retkisaaren ympäri tehtyä latua. Ilmatkin sattuivat upeat. Lenkille tuli pituutta lähes 14 km, kun kiersin saaren. Kyllä oli hieno hiihtoloma nro 1 tänä talvena. Edessä on vielä muitakin hiihtolomaviikkoja eri puolella Suomea. Tuossa alla lempilenkkini saaren ympäri, matkaa tuli yli 13 km!

Yksi hassukin juttu tapahtui! Kun lähdin tekemään kovimpana pakkaspäivänä oikolatua taloltamme järven ladulle isämme entisen venepaikan läheltä. Menomatka meni hyvin. Mutta tullessa sattui pieni kömmähdys. Kaaduin väsyneenä lumipehmeään rantaan ja kun sain ängettyä itseni ylös, otin sukset ja sauvat pois ja päätin nousta kävellen pienen mäentöyrään pellon laitaan. Hups, upposin rannan mutaan polviani myöten ennen peltoa. Huusin jopa apua! Kukaan ei kuullut! Kun kaikki oli märkänä polvista alaspäin, kävelin n 500 metriä. Kaikki märkä jäätyi kiinni kävellessäni, monot, housut ym. Menin suihkun alle ja sulattelin itseni, menin sitten saunaan ja loppuilta kyllä vain nauratti, että kaikkea sitä voi hiihtoretkellä sattua. Kaikkea sitä sattuu tekevälle ja menevälle! Tiesin sen paikan, mutta luulin että pakkanen oli jo jäädyttänyt sen. Naapurinkin kanssa puhuttiin siitä paikasta. Enää en oikaise siitä. Tein sitten seuraavana päivänä uuden hyvän oikoladun omalta pellolta ja onhan siellä vielä pitempikin oikolatu lisäksi. Suosittelen hiihtoa kaikille! Ladulla tapaa ystäviä, tuttuja, koulukavereita, mukavia ihmisiä! Ja saa hyvän olon!

Tämän töyrään alle humpsahdin!

Näin hassusti siinä kävi!

Uusi parempi oikolatu rantaan tehty oman pellon kautta!

PS - olen kai vähän urheiluhullu ollut aina ja hiihto, sen olympiamitalit olivat kyllä ihan huippua!

Kaunis talvi - beautiful winter!

2026-01-24T15:57:00.007+02:00

Tämä talvi on ollut aika lauha. Ei ole ollut kuin jonain yönä - 20C tai hieman yli. Luonto on kuoruttunut valkoiseen lumiharsoon kaikkialla. Nytkin on vain -11 C ja kun ei ole tuullut, ulkoilu on ihanaa! Olen viiletellyt potkurilla lähes joka päivä Kallavedellä jääteitä pitkin vauhdin hurmassa. Aurinko on ollut vielä enimmäkseen pilvien takana, joten valokuvista on tullut sinertäviä tai harmaita. Mutta kyllä on kaunista! Sielu lepää näissä oman maan maisemissa ja ulkoilu on suurta iloa. Latuja ei vaan vielä ole, mutta hiihtäjät näyttävät menevän omia latujaan luistelutyylillä. Luvassa on runsaasti lunta, joten eiköhän kohta latukoneet surise. Nyt on 16 cm lunta. Kohta se kevätaurinkokin alkaa paistaa.

Lisää talven luonnon kauneutta:

Kuin Alaskassa tai Grönlannissa vai ihan Siperiassa

2026-01-15T21:21:00.020+02:00

Tänään olin jäällä potkukelkalla huitelemassa yli 5 km:n matkan jäätietä pitkin Kallavedellä. Jää onkin todella loistavassa kunnossa ja kun siellä on kohtuullisen vähän lunta, voi mennä kävellen, kelkalla ja suksillakin ilman latuja. Mutta itse tykkään eniten kelkkailla. Ketään muuta ei näkynyt jäällä. Nyt oli vaan aika hurja tuuli. Luulin, ettei - 7 C ole yhtään kylmä, mutta kun pääsin selälle ja takaisin tullessa vielä taistelin vastatuuleen, alkoi tuntua, että tämähän on kuin Alaskassa! Tai Siperiassa!? Tosiasiassa täällä on nyt kylmempää kuin Alaskassa. Siellä lämpötilat ovat olleet aika maltilliset. Alaskassa on vain lunta lähes puoli metriä! Ihanaa oli ulkoilla ja mennä vauhdilla pitkin järven selkää, mutta olipas ihanaa tulla sisälle ja laittaa tuli uuniin ja glögimuki eteensä. Onhan meillä aika kylmää. Uunissa teen muuten talven aikana tosi paljon ruokaa, aina kun lämmitän sitä. Eli lähes 2-3 päivän välein.

Itselläni on tuttava, joka asuu Alaskassa. Kyllä hänen lähettämänsä kuvat ovat mahtavan näköisiä. Siellä hän elelee tyytyväisenä talossaan koiransa kanssa metsän keskellä. Talon ympärillä pyörii mahtavasarvisia hirviä ja kaikenlaisia arktisia eläimiä ja lintuja. Aikoinaan hän asui Kaliforniassa, mutta nyt hänestä paras paikka on Alaska. Onhan se outoa, kun ihmiset viihtyvät kylmässä luonnon keskellä!

Kummitätini ystävä asui myös aikoinaan Alaskassa. He olivat olleet kirjastossa työkavereita, mutta sitten miehen työ vei Alaskaan ja vaimokin meni perässä. Siihen aikaan ei ollut whatsuppeja eikä facebookeja tai instagrammeja. Ystävä lähetti Alaskasta pitkiä kirjeitä ja valokuvia tädilleni. Niitä sitten luettiin yhdessä ja ihmeteltiin Alaskan ihmeitä. Taisivat hekin tulla sitten eläkkeellä takaisin Suomeen. Varmaan ne Alaskan kirjeet ovat minulla tuolla jossain vieläkin tallessa.

Mutta täällä Suomessa meillä on ihan oma Alaskamme ja saamme nauttia siitä tai myös kärsiä jonkun mielestä. Kaikkeen tottuu, jopa kylmästä talvesta nauttimaan. Kuntoilusta tämä käy ainakin!

Tammikuu 2026

2026-01-10T13:58:00.013+02:00

Tulihan se kunnon ihana talvi viimeinkin! Pakkasta oli aamulla - 25C! Täytyy sanoa, että rakastan pakkasta, kun järvet jäätyvät ja pääsen taas jäätielle huitelemaan potkurilla ja laduille hiihtämään lempireittejäni. Kävin tänään testaamassa Kallaveden jäät. Hieno jäätie vie läheiseen saareen ja autotkin ajavat jo siinä. Ainut haitta pakkasissa on tietysti, kun lämmityskulut vähän nousevat ja puuta saa pistää uuniin useammin. Mutta sekin uunin lämmitys on oikeastaan mukavaa puuhaa. Uunissa voi laittaa samalla uuniruokia ja muita herkkuja, tänään mustikkapiirakkaa. - Toistahan se on nyt Lapissa. Siellä on aivan liian kylmää! -30-45. Se ei ole enää yhtään mukavaa. Eläimetkin kärsivät. Osa kuolee kylmyyteen. Linnut ainakin ovat kovilla. Koiraparat eivät uskalla kuin pikaisesti ulos. - Muistan kun maalla aikoinaan meidän koirat olivat ulkona lähes aina, mutta sitten kovilla pakkasilla tuvassa uunin vieressä koirantaljan päällä. Kävivät vain nopeasti ulkona. Ei koiria silloin lenkitetty, varsinkaan metsästyskoiriamme. Koirien tarkoitus oli paljon muutakin kuin seurakoiruus.

Jää on tässä meidän rannalla elävien ihmisten elementti. Sinne mennään koirien kanssa ja kalastamaan. Paitsi, että jotkut eivät vaan usko, kun jäät tulevat, että se ei kestä heti. Tänäkin talvena ehti jo kalastaja n. 70 v. hukkumaan, kun hän meni mönkijällä jäälle. Surullista kotiväelle ja läheisille. Tänäänkin näin jo viisi pilkkijää, mutta nyt jää kestää. Paitsi virtapaikat! - Seuraavaksi otankin esille jo potkurini, joita meillä on useampikin, tädin vanha sininen perinteinen ja sitten punainen kuntoilumalli, lisäksi lasten potkuri, ukin vanha. Tänään kiertelin rantoja kameran kanssa ja ihailin maisemia. Kyllä on henkeäsalpaavan kaunista! Jostain syystä en kaipaa yhtään etelän lämpöön, vaan nautin talven ihanasta tunnelmasta. Minä en lähde pakkasia pakoon. Vaan kestän kaikki mitä tulee vastaan talvellakin. - Jäätiekin on jo hienossa kunnossa! Ladut vain puuttuvat vielä.

Vanhanajan joulumuistoja

2025-12-25T21:19:00.024+02:00

Kun joulu on, tulevat kaikki ihanat joulumuistot mieleen. Tänä jouluna muistelimme niitä siskoni kanssa. Jostain syystä hän muistaa aivan eri asioita kuin minä! Ja sehän se onkin mielenkiintoista. Hän on hieman nuorempi kuin minä ja siksi muistikuvat ovat erilaisia. Hän ei taas muista niitä asioita useinkaan, jotka ovat minulla hyvässä muistissa. Eli muistojen säilytyskansiomme ovat aika erilaiset. Nyt muistelimme joulupukkeja. Hauskin oli kyllä kummitätimme, joka osasi muuttaa äänensä möreäksi esittäessään pukkia. Ja hän oli myös tosi hauska, kuin teatterista olisi tullut. Nauroimme koko perhe makeasti jouluaattona hänen ollessa joulupukkina. Muutenkin hän olisi sopinut tosi hyvin teatterikouluun, vaikka hänestä tulikin kuvataiteilija.

Hauska pukki oli myös naapurimme Otto. Mutta jossain vaiheessa joulupukki-illuusiomme katosi, kun hän kysyi aina jouluaattona, että oletteko tytöt käyneet uimassa!? Otto kun kysyi usein kesälläkin rantatiellä vastaan tullessa, oletteko käyneet uimassa. Pitikös hänen se salaisuus paljastaa meille juuri jouluaattona. Hieman se harmittikin. Otto oli kyllä muuten todella mukava tyyppi, karjalainen suurperheen isä, jolla oli aina hauskoja huumorin kukkasia kädessään, kun kohdattiin. Vaimokin oli maailman ystävällisin ja lempein ihminen, todella taitava iloinen lempeä emäntä, joka osasi varsinkin puutarhan hoidon ja hän myi omia kasvattamiaan kukkia torilla. Ihanat naapurit! - Isämme oli myös usein joulupukkina. Ihan pienenä emme tietysti tunnistaneet häntä. Ja kun aloimme tunnistaa, tulivat pukit naapureista tai suvustamme. Isä oli asiallinen joulupukki, joka lauloi mukanamme joulupukki-laulua.

Lahjat olivat aina käytännöllisiä ja tarpeellisia, usein hyviä kirjoja, vaatteita, neuleita, pelejä, suklaata ja lihakunnan makkaraherkkuja ja meijerin ihania juustoja meille tuottajille. Monet hyvät puusukset lapsille tulivat tarpeeseen ja usein ne taisivat mennä poikki alkutalven mäenlaskussa, varsinkin isolla veljellä. Navetan ylisiltä kun laskettiin ja siihen piti tietysti tehdä se hyppyri, jossa ne sukset rapsahtelivat päreille, jopa minullakin. Kun veli kasvoi, hän meni kylän isoon hyppyriin ja tuli sieltä usein sukset säpäleinä kainalossa ja itku kurkussa.

Muistelimme myös jouluruokia, jotka olivat aika tavallisia ja perinteisiä. Lounaalla oli joskus lipeäkala, valkokastike maustepippurilla ja sipulilla sekä perunat. Ja se turskalipeäkala oli kyllä koko perheen herkkua. Joskus oli lounaana vain riisipuuro ja luumukiisseli. Joulun ajan kahvit olivat suuria herkkuhetkiä, usein oli kahvivieraitakin, lähinnä sukua joulun pyhinä. Joulun yövieraita olivat vain kauempaa tulleet tädit ja mummi. Juhlapöydädässä oli joulupullaa, pipareita, ässiä, torttuja, maustekakkua ja usein ihanaa kinuskitäytekakkua, jonka äiti osasi todella hyvin tehdä. Sitä syötiin joulupäivän kahvilla ja toinen kakku sitten tapanina tai uuden vuoden päivänä. Jouluillallisella oli lasimestarin silliä, keitettyä perunaa, joskus alkuruokana lipeäkala, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, sienisalaattia ja tietysti iso kinkku sikalan omasta possusta. Ja olihan niitä karjalanpiirakoita ja munavoita, mutta ehkä usein aamiaisella tai illalla. Jälkiruokana oli usein luumukiisseli kermavaahdolla. Ruokaa ei ollut niin monta lajia kuin nykyisessä joulupöydässämme, koska lähes kaikki tehtiin itse. Ennen ruokaa meillä oli aina ruokarukous, jossa kiitimme ruuasta. Ruokaa syötiin hitaasti, kun pöytään sitten päästiin viimein päivän töiltä. Ruuan jälkeen kiitettiin aina ruuasta. Me tytöt kiitimme niiaten äitiä, isää ja aina myös ensin ukkia. Veljet kumarsivat. Ja piti kysyä vanhemmilta, saammeko jo nousta pöydästä. Tavat ovat jonkin verran muuttuneet. Lapset eivät saaneet häiritä vanhempien keskustelua, ja se oli joskus vaikeaa (varsinkin minulle). Kiroilu oli kielletty, eikä sitä harrastettu muutenkaan meillä kotona. Vain renkimme tai työntekijät kiroilivat. Jouluna heillä oli vapaata.

Ruuan jälkeen pidettiin pitkä joulujuhla talon salissa. Kuusi oli tuotu vasta aamulla sisälle ja se koristeltiin iltapäivällä. Joskus se kuusi oli niin surkean näköinen, kun isä haki sen omasta metsästä, että meitä suorastaan nauratti. Äiti oli joskus jopa vihainen, mutta eihän metsän hyviä kuusia voinut ottaa. Kuusen sai kuitenkin joulukuntoon peittämällä sen runsailla koristeilla. Teimme paljon itsekin joulukoristeita, vaikkapa kivoja nauhoja väripaperista. Kuusessa oli oikeat kynttilät ja piti vahtia, etteivät ne sytyttäneet kuusta. Monesti laitetiin oksille myös tähtisadetikkuja ja katselimme niiden kipinöintiä ihastuneina. Salissa isä luki yli satavuotiaasta talon 1853 painetusta raamatusta jouluevankeliumi, joka oli vanhasuomea. Joskus se nauratti meitä lapsia. Sitten lauletiin ensin kaikki hartaat joululaulut ja sitten iloisemmat leikkien tip-tap tip-tap tai hei tonttu-ukot hyppikää. Isä ja äiti olivat kovia laulamaan. Varmaan tunti meni lauluihin ja kyllä se aika tuntui pitkältä odotella pukkia. Viimein päästiin siihen ohjelmaan eli kuuntelemaan eteisestä pukin kepin kopinaa ja sitten laulamaan jo joulupukille. Lahjojen jakaminen ja purkaminen oli jouluaaton illan huipennus. Usein oli mukana myös suvun tätejä, mummi tai setiä aaton vietossa. Lopuksi syötiin jouluomenat. Nukkumaan piti mennä ajoissa, kun aamulla ajettiin hevosella ja isolla reellä kirkkoon. Herätys oli jo ennen klo 6! Nukutti paljon, kun istuimme karhun taljan päällä äidin vieressä. Mutta oli kiva kuunnella aisakellon helkkämistä, kavioiden kopsetta, katsoa tähtitaivasta. Kylän alussa mummoja tuli reen jalaksille kyytiin, kuin laulussa. Kirkonmeno tuntui ikuisuudelta ja joskus olin kärventyä kirkon puu-uunin vieressä, kun ei muuta istumapaikkaa ollut. Tulomatka oli yhtä juhlaa! Hevonen oli levännyt omia heiniä syöden kirkon mäellä, missä oli kymmeniä hevosia rekineen. Hevosen vauhti oli aika kova kotimatkalla.

Jouluna muistettiin myös eläimiä. Hevoselle annettiin kauroja ja kanoille kaurapuuroa. Lehmät eivät muistaakseni saaneet mitään erikoista, ehkä saivat parempaa heinää ja rehuja enemmän, turnipseja myös, kaikkea ei voi muistaa elämänsä jouluista. Joululoma oli kuitenkin vauhdikasta aikaa, kun me kaikki lapset olimme kotona. Kylässä kävivät serkut, koulukaverit, naapurit, sukulaiset. Eipä ihme, jos äiti oli mielissään, kun loman jälkeen menimme taas kouluun.

Kyllä joulut olivat ihania lapsuudessa ja nuoruudessakin. Huonoja lahjoja ei tullut tai en muista. Itsekin tehtiin paljon lähjoja. Tietysti aika kultaa muistot ja ne tuntuvat ihanilta menneisyyden hetkiltä.

Marraskuukin on vain väliaikainen

2025-11-20T13:45:00.004+02:00

Onhan nyt pimeää ja aika tylsää, kun valoa ei paljoa näy, mutta tämäkin aika menee nopeasti joulua ja kevättä odotellessa. Voisihan sitä lähteä etelään pakoon, mutta kun palaa takaisin, sama sää on vastassa. Joten parempi vain odotella lunta, joulua ja talvea. Jos aurinko pilkistää, lähden heti ulos lenkille. Pienikin lenkki piristää. Aivan turhaa on valittaa, että onpas harmaata ja niin ikävää. Sitä ruikutustahan saa kuulla joka puolella. Eihän se auta yhtään, mutta ehkä helpottaa. Parempi siis nauttia sisäpuuhista ja niitähän jokaisella riittää, jos luovuutta vain löytyy. Ja aina on valoa tulossa mustankin tunnelin päässä.

Tottahan se on, että elämä on tosi tylsää ja ikävää tähän aikaan vuodesta. Murheet tuntuvat paljon suuremmilta, kun valoa ei juuri näy. Mutta ei voi mitään, Suomeen ollaan synnytty. Kestettävä on kaikki säät ja pienet tai suuret murheet, sisulla. Eteenpäin on mentävä, sanon minä mummo kohta toivottavasti lumessa. Se on sitten eri asia, jos masennus vie kaiken voiman elämästä, silloin on tosi kurjaa ja siitä ei kyllä yksin selviä. Tunnen ja tiedän tapauksia, jolloin henki on lähtenyt oman käden kautta juuri marraskuussa. Mutta ihminen on yleensä selviytyjä, noustaan sieltä murheen aallokosta.

Kuopion on juhlinut 250-vuotista oloaan. Kyllä oli hienot valojuhlat kolmen päivän ajan! Paljon on kaupunki muuttunut vuoden 1775 jälkeen. Talot olivat toista kuin tämän päivän laatikkotalot. Asukkaita on nyt 125 000, joten kyllä tänne vielä mahtuu. Vuonna 1775 asukkaita oli vain muutama sata, 1800-luvulla jo muutama tuhat ja nyt reippaasti yli 125 000 ja onneksi asukasluku vain kasvaa. Tervetuloa Kuopioon!

Mikkelin Muisti ja Päämaja - sodan ja rauhan museot

2025-10-12T14:39:00.007+03:00

Kävimme viimeksi Helsingistä Kuopioon tullessa Mikkelissä Sodan- ja rauhan museossa, jonka nimi on Muisti. Vieressä samassa rakennuksessa keskellä kaupunkia on myös Päämajamuseo. Halusin nähdä tämän museon, koska isäni oli Mikkelissä nuorena armeijassa. Hän kertoi nähneensä myös marsalkka Mannerheimin ratsailla silloin tällöin. Marsalkan lempihevosen nimi oli Cathy. Armeijan kasarmialue, jossa isänikin kouluttautui siihen aikaan vuoden verran sähköttäjäksi, on noin kilometrin päässä. Siellä on vielä jalkaväkimuseo, jossa käymme seuraavan kerran. Isäni ei joutunut eturintamaan, vaan sähköttäjäksi Kontiomäkeen, koska oli maatilan ainut poika ja heitä suojeltiin tällä tavalla. Isäni kokoontui usein Mikkelissä armeijakaverien kanssa vielä vanhanakin ja varmaan he muistelivat tuota yhteistä aikaa. Mikkelissä olikin viestintäkeskus Lokki ja sille on omistettu Päämajamuseossa kokonainen huone. Toinen vastaava on Euroopassa vain Englannissa. Sain nähdä siellä koneita, joilla isäkin oli sähköttänyt. Joskus hän opetti meille lapsillekin morse-aakkosia ja se oli hauskaa, vaikka tiesimme, että sen oli isämme sotaa varten opiskellut. Miten tuo viestintä onkaan tänä päivänä noista ajoista muuttunut? Todella paljon, luulen. - Mannerheimin työhuone Päämajan museossa oli sekin vaikuttava karttoineen ja työpöytineen. Melkein tuntui, kuin Mannerheim itse olisi katsonut jostain menoamme.

Museo oli hyvin vaikuttava ja kyllä siellä tulee esille sodan hulluus ja rauhantyön tärkeys. Monet sodan kauhut ja asiat ovat siellä konkreettisia. Yhteen huoneeseen en pystynyt menemään, jossa sota näkyy virtuaalisena kauhuna rintamalla tykin pauhuineen. Sota on maailmassa pahin, mielettömin, sairain, kauhein, kamalin, tyhmin, ahdistavin asia, josta mekin saamme kärsiä jatkuvasti, vaikka ei niin kuin vanhempamme, jotka joutuivat evakkoon ja menettivät paljon. Äitini kotitila jäi rajan taakse ja siellähän se tuhottiin maan tasalle. Mummin veli katosi rajan taakse, eikä löytynyt.

En ole pitkään aikaan käynyt näin vaikuttavassa museossa kuin Mikkelin Muistissa. Välillä kuljin tippa silmässä, kun mieleen tulivat äidin, isän, ukin, mummin kertomukset sodan kauhuista.

Mannerheimin lempihevosen nimi oli Cathy.

Ihan kin isä olisi tuo sotilas hevosen vieressä

Sähköttäjän työkaluja

Morse-aakkosia

Päämajan päähuone

Mannerheimin työhuone

Evakkotavaraa

Rauhan mies

Koli

2025-09-16T21:03:00.008+03:00

Koli, kyllä se on Suomen kaunein paikka. Se tuli taas todettua kesän aikana. Ainakin jos sää sattuu olemaan sopiva, maisemat ovat mykistäviä! Turhaan ei sanota Kolin järvimaisemaa Suomen kansallismaisemaksi. Polkuja ja reittejä riittää kuljettavaksi. Ainut puute on mielestäni se, ettei nuotiopaikkaa ole lähempänä pysäköinti- ja hotellialuetta. Tai jos on, tietoa niistä ei löytynyt. Lapsiperheille ja vanhuksille pitäisi olla hotellin tai parkkipaikan lähellä joku mukava ja kaunis levähdyspaikka. Lähimmälle nuotiopaikalle oli aika pitkä matka. Ainakaan mistään opasteesta emme löytäneet tietoa lähellä olevista nuotiopaikoista ja vasta kysymällä saimme tietää yhden uuden paikan kauempana, joka ei näy missään opasteissa. Opasteissa olisi aika paljon petrattavaa joka puolella Kolia. Varsinkin, jos vieraat tulevat ulkomailta.

Kolilla on kuitenkin aivan oma tunnelmansa. Kesällä siellä on mukavinta vaeltaa, kun vain ei ole liian kuuma. Hyvät kengät ja hyvät varusteet ovat aina tarpeen, olipa vaellus pitkä tai lyhyt. Kokemusta meillä on kyllä jokaisen vuodenajan vaelluksesta Kolin maisemissa ja monessa muussakin hienossa paikassa. Nyt kun mukana olivat 12- ja 15-vuotiaat pojat, heidän avullaan näimme monta uutta mielenkiintoista asiaa Kolin luonnossa.

Voi voi, nyt se kesä taisi loppua?!

2025-08-21T20:59:00.016+03:00

Ei voi mittää! Kaikki kiva loppuu aikanaan! Niin se humahti tämäkin kesä ohi kuin pikajuoksija. Elokuun perhoset tulivat puutarhaan. Amiraalit ja horsmakiitäjät. Neitoperhosia ei ole näkynyt kuten aiempina kesinä. Mutta ehkäpä saadaan vielä kylmän henkäyksen jälkeen lämpimämpääkin säätä. Metsään olisi vielä mukava päästä sieniä ja vähän lisää marjoja keräämään.

Mikä oli parasta tässä kesässä? Tietysti lämmin jakso ja omien lasten perheet ja ihanat lastenlapsemme. Uiminen ja oma puutarha sekä rento mökkielämä. Mukavaa oli myös kohdata vieraita Suomesta ja ulkomailta, kun majoitamme siskoni kanssa matkaajia ympäri Suomea ja maailmaa synnyinpaikkakunnalla olevassa talossamme maaseudulla. Sveitsiläisen ryhmän kanssa tavattiin Kuhmon kamarimusiikkijulilla, sen jälkeen kun he olivat talossamme majoittuneena. - Todella hauskaa oli tavata myös sukua toiselta puolelta Suomea, kun he tulivat majoittumaan taloomme, emmekä ollet aiemmin tavanneet. Heistä yksi oli jopa syntynyt siellä naapurissa olevassa vanhassa synnytyslaitoksessa!

Kesän erittäin kiva juttu oli myös saada perheystävämme Italiasta kotiimme lähes viikoksi kahden lapsen kanssa. Kyllä ei kukaan ollut hiljaa ruokapöydässä ja kaikki ruoka upposi kaikille iloisesti, poronkäristyskin. Kulttuurien erilaisuus näkyy monessa, vaikkapa lasten kasvatuksessa. 14-vuotiaskaan ei räplää kännykkää, vaan seurustelee aikuisten kanssa tai ainakin kuuntelee osallistuvasti. Vanhimman kännykänkäyttö rajoitetaan minimiin. Kohteliaisuus aikuisia kohtaan ja tottelevaisuus omien vanhempien kanssa on vähän erilaista kuin meillä Suomessa, ainakin vierailun aikana. Siitä pisteet Italiaan! Ja se ihana italian kieli, se on kuin musiikkia korville! He nauttivat mökkielämästä ja tykästyivät mölkkypeliin.

Retki yhdessä Itä-Suomeen avaa kyllä omatkin silmät siihen, mitä kaikkea meillä täällä oikeasti on. Metsää, peltoja, paljon luontoa, vesistöjä, kalliota ja maaseutua. Käytiin Puijolla, Kolilla ja Bomballa. Elokuussa on luonto vielä vehreää. Mutta selvästi palvelut ovat osittain jo hävinneet, kun turistikausi on ohi. Koulujen myöhäistäminen vaikkapa viikolla piristäisi matkailualaa kummasti.

Tässä majoituskohteemme:

Talo Nurmeksen Porokylässä - Talot vuokrattavaksi in Nurmes, Pohjois-Karjala, Suomi - Airbnb

Kesä senkun jatkuu!

2025-08-11T21:30:00.005+03:00

Vielä on kesää paljon jäljellä Kyllä on ollut mainio kesä! Helteitä tarpeeksi ja nytkin on mukavaa säätä tiedossa aina syyskuulle asti. Kaikki kasvaa ja kukoistaa puutarhoissa. Kukkapenkissäni loistavat nyt syysleimut ja kasvihuonekin alkaa antaa satoa, kun tajusimme kaataa suuren unkarinsyreenin, joka varjosti kasvihuonetta. Karsittin siitä reipaasti oksia ja johan alkoivat tomaatit kypsyä. Tänä kesänä on saanut kastella kaikkea joka päivä ja parhaana päivänä kaksikin kertaa, aamulla ja illalla. Mutta, miksi se kesä menee aina liian nopeasti, nopeammin kuin talvi? Ehkäpä se jotuu siitä, että on niin paljon ohjelmaa. Nythän tuo alkukesä oli tosi kylmä, joten lämmin kausi jäi lyhyeksi, kuukauden mittaiseksi.

Joku ehdotti taas, että koulun alkua muutettaisiin myöhemmäksi. Kyllä, ehdottomasti näin pitäisi tehdä, että koulut alkaisivat vasta 15.8. Lapset ja aikuiset kärsivät, kun pitää mennä sisälle kuumin luokkiin, eikä saa olla ulkona kesäisessä säässä. Jututin juuri autotallikirpparillani käyneitä 10-12-vuotiaita poikia. He sanoivat, että on tosi kurjaa olla sisällä näin hyvällä säällä. - Muistan, kun yksi lapsistamme aloitti koulun ja oli todella lämmintä koko elokuun ajan. Hän tuli koulusta kotiin itkien ja huusi, miten hän inhoaa koulua ja heitti repun kaaressa eteisen lattialle. Varmaan kaksi viikkoa kesti tätä huutoa, ettei hän halua mennä kouluun. Ei ehkä paras aloitus kolulle. Juttelin sitten opettajan kanssa, että voisivatko he mennä ulos lasten kanssa välillä pitämään tunteja. Luokassa oli todella huono ilma, kun silloin ei ollut vielä edes ilmastointeja. Ei, ei, opettaja sanoi! Emme voi mennä ulos, kun luokka hajoaa ympäri pihamaata. - Hmmm...olen sitä mieltä, että kyllä opettajan pitää osata pitää kuri lapsille. Ja pitäisi kuunnella lapsia ja vanhempia. Kyllähän lapset, jotka tulevat ekalle luokalle, osaavat kuunnella ja totella vielä opettajaa. Ehdotukseni olisikin, jos koulun pitää alkaa jo elokuun puolessa välissä, opetusta olisi alussa parin viikon ajan vain enintään kaksi tuntia, muu aika leikkiä, ulkoilua, pelejä, kilpailuja ja tutustumistä koulukavereihin.

Huh hellettä!

2025-08-01T09:11:00.009+03:00

Ihana lämpö ja hellelukemat ovat hellineet meitä jo yli 20 päivää, lähes kuukausi. Elokuu tuli vauhdilla! Koko heinäkuu oli niin täynnä ohjelmaa, etten paljon ehtinyt pysähtyä miettimään tätä vauhdikasta maailman menoa. Uutiset sujahtivat ohi kuin kilpa-autot, tuskin huomasin pöllähdystä. Pääuutiset tulevat esille eri kanavilta ja medioista, niin ettei niitä tarvitse edes seurata. Koulut ja päiväkodit alkavat ensi viikolla. Se on ihanaa, vaikka opettajat odottavatkin heti jo seuraavaa lomaa! Onneksi ne kännykät ovat nyt poissa tunneilta.

Näkymätön Putin on vallassa edelleen ja yrittää näyttää elävältä, vaikka tuskin on elossa enää. Puolisoa tai perhettä hänellä tuskin on olemassakaan. Kaikki mitä kerrotaan, on valhetta tai propagandaa. Trumppi on kuin trumpetti, joka töräyttelee totuuksia ja valheita vuorotahtiin. Hän on sentään näkyvä ja perhekin on olemassa, vaikka puoliso on kyllä aika totinen hissukka. Olisipa edes sanojensa mittainen pitkä mies tuo trumpetti.

Gaza on täynnä kansaa, joka kärsii ruuan puutteesta, lapset varsinkin. Ihmiskasat huutavat ruokaa kuin nälkäiset eläimet ja miten kaikki tuo on taas mahdollista? Me herkuttelemme ruokapöydissä ja syömme itsemme ylipainoisiksi, kun jossain ei taas ole juomaa, eikä ruokaa, mutta meillä on vielä, jopa liikaa. Näin on vain aina ollut. En voi lähettää rahojani avustuksiin, kun niistäkin rahoista menee iso osa vääriin paikkoihin. Ukrainaan lähetän vain tavaraa, toivottavasti ne menevät perille. Viimeksi lähetettiin ukin vanhat kalaverkot drooniesteiksi. - Ukraina taistelee hirviötä vastaan epätoivoisesti. Trumpilla on suuret puheet, mutta pienet teot ukrainalaisten suhteen. Jos auttajat olisivat tosissaan ja samaa mieltä, sota loppusisi kuin seinään.

Mutta mitäs näistä maailman murheista. Niin pitkään kuin ruokaa riittää, katto on pään päällä ja on kesä, pitää nauttia elämästä ja ihanista hetkistä, joita elämässä ja kesässä vielä on jäljellä. Koskaan ei tiedä tulevaisuudesta, mutta harvoin sitä arjessa ajattelee. Mennään vain täysillä eteen päin päristellen kuuluvasti, vaikka ääntäkin kuulusi liikaa!

Hellepuuhia

2025-07-21T09:06:00.011+03:00

Kylläpä kesä muuttui kuin taikaiskusta! Helle hellii nyt meitä kaikkia jo toista viikkoa ja mikäpä sen hauskempaa. Itse nautin helteistä enkä valita tai ruikuta. Sitten saatan sanoa jotain, jos lämpö nousee reippaasti yli +30. Helteellä elämä on rennompaa, ihmiset iloisempia, mutta joskus tuntuu, että pienet lapset ovat kiukkuisempia ainakin iltapäivän kuumuudessa. Ja tottahan vanhukset, joilla ei ole ilmastointia, voivat pahoin. Se huono olo voi olla myös nestehukkaa. Parasta helteellä on, kun kaikki lihaskivut kaikkoavat itselläni, kun selkä ja hartiat joskus kolottavat. Ainahan voi mennä sisälle varjoon puuhastemaan. Ulkopelit ovat kyllä mukavia lasten kanssa, ja niitähän Suomessa riittää. Mölkky, sulkapallo, kroketti, jalkapallo, petankki, lentoapallo, koripallo, frisbee, ja vaikka mitä....

Jahas, mitäpä sitä tekisi helteillä? Uiminen on parasta ja saunominen, kaikki pihapuuhat mökillä ja kotona. Ja jos oikein porottaa, voi mennä varjoon lukemaan, kirjoittamaan, maalaamaan tai vain nukkumaan riippukeinuun. Tai rannalle kalastamaan. Pitkiä matkoja en lähde vaeltamaan. Vesilläkin on helteellä liian kuumaa. Yökalastus on kyllä mukavaa vesillä. Sitäkin olen kokeillut yöpuku päällä! Ja kalaakin tulee yöllä paremmin! Illalla voi jo ihailla hienoja auringonlaskuja, jotka vain paranevat kohti elokuuta mennessä.

PS - 30.7. Helleputki onkin nyt ennätyspitkä! Jo 18 päivää, mutta ei onneksi kovin paljon yli +30. Mikäs tässä, kun on viilennyslaitteet, mutta kyllä nautin lämpimästä todella paljon ulkona. Enää en makoile laiturilla kuten ennen vanhaan kerran kesässä. Laiturilla käyn pesemässä matot. Paarmatkaan eivät haittaa, kun laittaa tarpeeksi hajukarkoitteita. Laitoin kolmea eri suihketta ja tepsihän se. Sitten vain järveen uimaan matonpesun jälkeen. Kalatkin saavat siitä omat arominsa kuulema. -Rakastan kyllä lämmintä jaksoa, en kärsi yhtään, kun tiedossa on, että kohta viilenee. Ehkäpä sekin vaikuttaa, että olen syntynyt heinäkuussa. Syntymäpäivä ja nimipäivä ovat vielä samassa kuussa. Lapsuudessa heinäkuu oli paras, kun oli synttärit ja nimmarit keskellä kesää ja sain lahjoja. Muut sisarukset olivat siitä minulle jopa vähän kateellisia.

Sadepuuhia

2025-06-25T21:46:00.009+03:00

Kun ulkona on viileää ja sateista, silloin sisäpuuhat edistyvät vauhdilla. Siivous, silitys, pyykinpesu, ompelu, matonkuteiden teko, käsityöt, korjaukset, tavaroiden läpikäyminen, lukeminen, kirjoittaminen, laskujen maksaminen, papereiden selvittely, toimistotyöt, joita riittää lopuksi elämääni. Oikeaa sadepäiväpuuhaa kyllä riittää. Sade raikastaa kaiken, pölyt katoavat, ja puutarha kiittää, kun kosteutta riittää! Lepo ja lukeminenkin on ihanaa sateella! Ei se sade niin paha ole, jos sitä vettä ei vaan tule joka päivä.

PSsss .....ja nyt olen täällä mökillä. Yöllä alkoi sataa tosi kovasti. Ihana tunnelma, kun sade ropisi kattoon. Nukutti niin makoisasti. Aamullakin satoi, mutta klo 10 jälkeen ei enää. Sain siivottua monta kaappia aamulla. Osan tavaroista ja vaatteista vien omalle kirppikselle myyntiin. Kohta lähden taas kalojani syöttämään laiturille. Ne syövät innolla pois kaapista vanhat myslit. ja sitten me ongimme ne syötäväksi!

Suomen kesä

2025-06-24T19:56:00.008+03:00

Suomen kesä on just sitä, mistä Olli Halonen laulaa! Kyllä se on lyhyt, mutta oi ne ihanat valoisat kesäyöt! Ja tänä kesänä, hups, alkukesä onkin niin sateinen. Mutta vielä on varmaan kesää jäljellä, heinäkuu ja elokuu! Minne se meidän kasvihuoneilmiö katosi? En kyllä halua + 30:n helteitäkään koko kesäksi. Yksi hellevikko riittäisi. Kun tulisi edes elokuussa intiaanikesä, ai niin ei voi sanoa enää intiaani, vaan kuuma kesä. - Kai tämä kaikki johtuu Golf-virrasta, muuttikohan se suuntaansa?

Olli on Kuopion poika ja osaa lyriikan laulamisen!

Viime kesänä kuuntelimme häntä Kuopion viinijuhlilla, on hän todella hyvä!

Tänä vuonna on ajatuksena mennä taas viinifestivaaleille J. Karjalaista kuuntelemaan.