Auringonkehrääjän päiväkirja

Ryhävalas laulaa onnesta

2022-12-10T09:48:00.005+02:00

Miksi me laulamme?

Miksi me laulamme? Runonlaulajien jälkeläisinä vastaamme sen pitempää pohtimatta Larin-Kyöstiä lainaten: "En tiedä, miksi laulaa lintunen ja miksi jyräjääpi ukkonen. Vaan itse tiedän siksi laulavani, kun sävelet soivat rinnassani!"
tai näin:

Miksikä laulan? Nyt tiedän jo senki:

Laulu kun sieluhun voimia saa.

Laululla tenhon on voimainen henki,

Riemut ja tuskat se ain’ tasoittaa. –

Ääneni vaikk’ ompi kuuluton, räivän,

Laululla riemuiten ain’ alan päivän’,

Ukkoa Tuonelankin

Laululla tervehdin!

Vieno

(C. Edv. Törmänen 1855–1880)

Miksi lintu laulaa? Miksi ryhävalas laulaa?

Viimeaikaiset tutkimukset ovat Rauno Lauhakankaan mukaan osoittaneet linnun laulaessaan tuottavan dopamiinia aivoihinsa. Dopamiini on hormoni, joka saa ihmiset tuntemaan mielihyvää. Dopamiini on nk. kaksisuuntaisesti vaikuttava mielihyvähormoni: toisaalta se rauhoittaa, toisaalta se piristää. Minulle on ollut riemustattava tieto se, että oletettavasti dopamiini aktivoi meitä jäsentämään kaoottista ympäristöä havainnoimalla, arvioimalla ja suunnittelemalla. Toisin sanoen mielihyvä-hormoninvirtaus on avain elinympäristömme kaikkinaiseen ymmärtämiseen. Tämä ymmärrys johtaa meitä rauhoittumiseen ja tasapainoon ympäristön kanssa joka puolestaan saa aikaiseksi mielihyvän tunteita sekä tyytyväisyyttä. Laulu, laulettu runous, soitto ja tanssi ovat avaimia dopamiini-virtauksen aikaansaamiseksi. Todennäköisesti myös lintu laulaa mielihyvästä ja sydämen kyllyydestä, jotka ovat linnulle myös elinympäristön hallintaa.

Perinteisesti eläimen laulua on selitetty joko vastakkaisen sukupuolen houkuttelulla, urosten keskinäisellä kilpalaulannalla tai reviirin merkkaamisena, soitimella soittamisella. Mielenkiintoista, että äidinkielestämme puuttuu omakielinen sana "musiikki" ja musiikin tuottaminen on soittamista (eikä "pelaamista", vrt englanti). En tiedä pitäisikö valaan laulua kutsua soitoksi vai lauluksi....

Ryhävalaan laulu, joka "löydettiin" vasta 60-70-lukujen taiteessa "kylmän sodan satona". Yhdysvaltalaisten sukellusveneiden vakoillessa venäläisiä löytyi merkillinen äänien jatkumo, joka ei voinutkaan olla lähtöisin vihollis-sukellusveneestä. Ääni taltioitiin nauhalle. Samantien valkeni äänen alkulähteeksi suurikokoinen valas, ryhävalas. Laulua ei ensin haluttu julkaista, koska pelättiin valaanmetsästäjien näin kykenevän paikallistamaan valaita äänen perusteella. Ryhävalaan laulun julkaiseminen 70- luvun alussa sai aikaan valtaisan valaiden suojeluun tähtäävän ympäristöliikkeen. Nykyisten ympäristönsuojeluliikkeiden äiti on näin valaan laululla synnytetty. Tarkempi ryhävalaan laulun analyysi on osoittanut, että kyseessä on todellakin laulu, jossa on toistuvia säkeitä, jaksoja ja rytmi ja joka myös muuntuu samalla yksilöllä vuosien kuluessa. Kuin runonlaulajia ja runonlaulua hihkuu vanha folkloristi! Laulu on sanojen runoutta, soitto on ääneen runoutta...

David Rothenberg on soittanut klarinettia yhdessä useiden valaiden kanssa. Hän on kokenut valtaisia onnen hetkiä kun ilmeinen vuorovaikutus soittajan ja laulajan välille onkin syntynyt. Yhteisen soittosession järjestäminen ja sen suunnitellusti onnistuminen vaatii, kuten arvata saattaa, satojen tuntien ponnistelua ja myös pettymyksiä. Davidin teos "Thousand Mile Song" kertoo ryhävalaan laulun ensiäänityksestä ja sen julkaisun aiheuttamista kuohuista - sekä ympäristöliikkeen synnystä. Teos kertoo myös hänen omista soittohetkistä valaan kanssa. Yhden kerran hän on kertomansa mukaan onnistunut hetken "jammalemaan" maailman suurimman laulavan ja laajimman äänialan hallitsevan nisäkkään, ryhävalaan, kanssa.

David kysyikin yleisöltä: miksi ryhävalas laulaa (tai luo musiikkia, kuten hän itse valaan esityksen tulkitsee). Onko ryhävalaan laulu esitys - hän jatkoi? Vain uros ryhävalaat laulavat. Yleisimmät arvailut laulun tuottamisen "syihin" liittyivät pariutumiseen, viestin lähettämiseen satojen kilometrien päässä ruokaileville naaraille, naaraiden miellyttämiseen. Todellisuudessa tutkijoiden havainnot ryhävalaista ovat osoittaneet sen, että laulu ei tunnu naaraita lainkaan kiinnostavan tai se ei saa aikaiseksi minkäänlaista erityistä liikehdintää tai huomattavia reaktioita naaraiden parissa. Myöskään urosten välistä kilpalaulantaa ei ole tunnistettavissa.

Laulaako ryhävalas sydämensä kyllyydestä, ollakseen onnellinen ja yhtä ympäröivän maailman kanssa?

Vaikka ryhävalas on tunnetuin ja eniten tutkittu suurista valaista, kukaan ei todellakaan pysty selittämään, miksi ryhävalas laulaa. Laulut yleensä syntyvät pariutumislaitumilla, joten monet tutkijat uskovat laulamisen liittyvän pariutumiseen. Perinteiset tulkinnat uroksen miellyttämisyrityksistä, sosiaalisen aseman esiin tuomisesta, kilpailusta muiden urosten välillä, ovat liian yksinkertaisia. On tehty erilaisia uusia hypoteeseja valaita seuraamalla. Usein laulaja on yksinäinen uros. Toisinaan laulavalla uroksella on mukana naaras poikasineen, toisinaan myös toinen uros. Vahvimmat uudet hypoteesit liittyvät vuorovaikutukseen ja lauman yhteistoiminnan järjestämiseen, yhteisöisyyden vahvistamiseen sekä mahdollisesti urosten väliseen avunantoon pariutumisen onnistumiseksi. Myös valaiden aivoista on löydetty dopamiinia. Näyttäisi siltä että laulun ja äänen runoudella on perustavanlaatuinen merkitys niin ihmisen, kuin valaiden ja lintujen, ympäristön hallinnassa eli ympäröivän ekologian hallinnassa, tapahtui se sitten dopamiinin, kaikuluotauksen, liikkeen, mielihyvän ja yhteenkuuluvuuden vaikutuksista yhdessä tai erikseen.

Toimiakseen äänirunouden, soiton, musiikin on oltava hyvää! Voi vain arvailla mikä merkitys on kaikella äänisaasteella niin valaille kuin ihmisellekin - tai mitä aiheuttaa epämiellyttävä, "väärä" musikki, ihmismielelle?

Joka tapauksessa:
Onnellisuuden kysymykset ja mittarit olisi saatava mitä pikimmiten käyttöön ihmisten aiheuttaman lopullisen ekokatastrofin välttämiseksi!

Jääkukkia

2022-03-16T10:23:00.003+02:00

Karhusaaren selkä

Pakkanen kiristyy, jää kutistuu, syntyy railo

Jääkukat kasvavat pakkasukon kyntövaossa

Niin kaunis on jää ...

Vääriä värejä...

2022-03-09T15:52:00.005+02:00

...maaliskuussa.

Maaliskuu maata näyttää. Roskienkeruun aika. Voi ihminen, milloin opit?

Jäätävää

2022-02-18T20:37:00.235+02:00

Jää, veden jähmeä ja kova olomuoto, jäätynyt vesi (kielitoimiston sanakirja).

Halikonlahti on vahvassa jäässä.

Koitimme kepillä jäätä - suksensauvalla.

Ohuen pintajään alla on vettä, veden alla teräsjäätä.

Ystävämme kieltäytyi perinteisestä jäälenkistä.

Rikkoutuva pintajää tuntui tassuissa ikävältä ja ehkä turvattomalta.

...takaisin lähtörantaan.

Hankikanto on parasta ja hangen läpi kuuluvat äänet.

Jääsanasto ei ole läheskään yhtä rikas kuin lumisanasto. Jää ja jäätyminen on ilmiönä suoraviivaisempi. Yllättävän monta sanaa kuitenkin löytyy. Kohvalle ja uhkulle en olisi osannut antaa oikeaa selitystä.

Ahtojää on rykelmäksi ahtautunutta ajojäätä merellä.

Ajojää on liikkeellä oleva jäälautta.

Hile on jään tai jäätyneen maan päällä viipottava jääkide.

Hyhmä, lumi- tai jääsohjo

Iljanne syntyy alijäähtyneen veden osuessa maahan.

Kohme, jää.

Kohva syntyy kevätjään päälle lumen ja jään sekoituksesta.

Riite eli ohuenohut jääkerros lammen tai lumen pinnalla, myös maahan jäätynyt räntäsade. Myös: riide, riitta, riitto, kerte, kohme, hyyde

Routa, jäätynyt maa.

Uhku on jäälle nousseen veden ja lumen hyhmäkerros.

...sitten on vielä jää ja jääminen!

Talvi on niin kaunis...

2022-02-03T17:42:00.012+02:00

Kaikella on puolensa:

...ja välillä raskas.

Uudenvuoden aatto

2021-12-31T14:39:00.005+02:00

Ensimmäinen kerta, kun lämmminvesikeräimen pumppu heräsi Uuden Vuoden aattona +33C - eipä taida löytyä montaa kehruupäivää joulu-tammikuussa. Lieneekö enne siitä mitä tuleman pitää suhteessa ilmaston lämpenemiseen.

Taipumisen taito ja kuvituksia jäällä.

2021-12-27T10:06:00.012+02:00

Talvi-ihmeitä

Yllätys metsäpurolla:

Kuvituksia jäällä:

Talvipäivänseisaus

2021-12-21T18:26:00.002+02:00

Lumikota, lapsenlapset ja talvipäivänseisaus kello 17.59 eli kello kuus

***

Kiitollinen talvesta ja lumesta, vaikka se tuo haasteita vanhan talon asukkaalle. Lumi suojaa jäältä.

Puut puhuvat

2021-12-16T15:59:00.007+02:00

...punovat ja tanssivat

Kävelyretkellä virtaavaa joen reunaa pitkin sain niskat kipeiksi: lehtensä pudottaneet valtavan suuret puut sekä emäpuidensa ympärille kietoutuneet punokset, köynnökset, muodostivat yhdessä ihmeellisen kerrostuneen maailman ja monimuotoisuuden. Kiehtovaa, maaemon punontaa, villiä kudontaa, inspiroivaa!

Linnut, perhoset ja monet hyönteiset hyötyvät köynnöstäjistä ja varsinkin muratista, jonka marjasato kypsyy myöhään talven kynnyksellä. Emopuiden samanikäisyys ja rytmikäs asema toisiinsa nähden viittaa niiden saaneen alkunsa istututettuina. Tunnistin tammen, haavan ja saarnin sekä ehkä lehmuksen.

Puut näyttävät hyvinvoivilta ja sosiaalisilta sekä nauttivat toistensa seurasta.

Kemback Bridge, Skotlanti

Maaemon punontaa:

Ryhävalas, harvinainen vieras näillä vesillä

2021-12-12T21:05:00.002+02:00

Olipas tuuria. Tähän vuodenaikaan ryhävalaat ovat matkalla Pohjoiseen. Yksinäinen valas-vaeltaja päätti poiketa ruokailemaan Kinghornin lahteen, aivan valastutkija-tyttäreni kotikonnun lähelle. Oma laitteeni ei valitetettavasti kyennyt taltioimaan etäällä uivaa ja vain silloin tällöin pintaan hengittämään noussutta valasta. Mutta harmaalokki-emo poikasineen ei ujostellut ympärillä parveilevia valasbongareita.

Kaukana ja aina kauemmas ui...

Ryhä- ja miekkavalaista:

Miksi valaat ovat aurinkoja?

https://tuulanikulainen.blogspot.com/2016/01/miksi-valaat-ovat-aurinkoja.html

Saarelta toiselle. Kemback Bridge, Skotlanti

2021-12-10T20:42:00.007+02:00

Matka jatkuu meren toiselle puolen, saarivaltion itäiselle reunalle, kaupungista maaseudulle. Tyttäreni asuu puolisonsa kanssa vehreässä laaksossa, jonka halki virtaava joki laskee Pohjanmereen. Bonuksena kotipihaan rajoittuva hevoslaidun.

Aamu valkeni pikkupakkasen kuuraamassa maisemassa - niin kotoista, rauhallista ja raikasta.

Béal Feirste - otteita Belfastin päiväkirjasta 4

2021-12-05T18:44:00.061+02:00

Voiko kaupunkiin rakastua? Jos olisin kaupunki, olisinko Belfast? Jos olisi pakkoa asua kaupungissa, se voisi olla Belfast. Ihan hullua. Kaupunki, jossa on aivan liikaa rauta-aitoja, muureja, öisin suljettuja portteja. Muurien purkaminen on periaattessa aloitettu 2016. Uhma herää öisin. Nyt syynä on Brexit - mihin vedetään raja? Irlantilaiset eivät suostu ns kovaan rajaan Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille. Bussit palavat. Rauhattomuus kytee. Silti niin tavattoman hurmaava kaupunki. Tyttäreni perheineen asuu Belfastissa - toistaiseksi.

Beal Feirste - Vuoroveden Suu.

MURAALITAIDE - muisti ja rauhanprosessi. Otteita Belfastin päiväkirjasta 3.

2021-12-04T18:37:00.018+02:00

Belfastia halkovan Lagan-joen itäpuolelta alkaa Newtownardsroad, joka on protestantti-enemmistöinen alue. Enemmistön enemmistö on ns lojalisteja eli unionisteja. Brexit luonnollisesti kuumentaa alueen asukkaiden tunnelmia.

Irish Post 2019: "New UVF terror mural on Belfast wall". Uusi maalaus, joka kuvaa UVF-puolisotilaallisia joukkoja, ilmestyi Itä-Belfastiin keskellä kohonnutta jännitystä Pohjois-Irlannissa. Brexitin ja rajan tulevaisuus on epävarma ja parlamenttivaalit ovat vain viikkojen päässä."

On vaikea sanoittaa alueen pääkadun varrelta löytyvien muraalien nostattamia tunteita. Vaikeaa on myös ulkopuolisena ymmärtää Pohjois-Irlannin poliittista maisemaa ja olla sortumatta mustavalkoisiin johtopäätöksiin. Shokeeravia muraaleja katsellessa unohtui se tosiasia, että aseet ovat harrastus Suomessakin. Asevelvollisuus on periaatteessa kaikille miespuolisille pakollinen Suomessa (lievennyksenä siviilipalvelus -mahdollisuus).

Puolisotilaallisen Ulster Volyntary Force -järjestön muraaleja:

Muraalien rinnalle on noussut paljon suurikokoisia levyille vedostettuja julisteita.

Rauhanmuraaleja Newtownroadsin ympäristöstä:

C.S. Lewis: “You’re never too old to set another goal or dream another dream”

Newtownardsroadin itäpuolella on myös erillinen muuriin ja Lagan-jokeen rajoittuva katolisten asuinalue. Eri asuinalueita erottavia muureja on siis useita, mikä oli minulle yllätys

Belfast political murals and propaganda relating to the Northern Ireland conflict -linkki

MURAALITAIDE - muisti ja rauhanprosessi. Otteita Belfastin päiväkirjasta 2.

2021-12-02T18:35:00.010+02:00

Falls, Länsi-Belfast. Rauhanmuurilla jälleen.

Muraalitaide on kiehtovan kerroksellista: vanhat muraalit saavat pintaansa uusia värejä, muokkauksia, ajankohtaisia kuvia ja kommentteja. Orjuuden lakkauttamisen puolesta taistelleen Frederick Douglasin muraalista löytyy myös naissankari, sairaanhoitaja Sister Rosa, jonka panos espanjantautiin sairastuneiden sotilaiden hoitamiseksi 1918-1919 oli merkittävä. Rosa menehtyi potilailtaan saamaansa tartuntaan, kuten useat muutkin sankari-sairaanhoitajat, joita Rosa muraalissa edustaa. Tosin muraalin sairaanhoitaja on saanut ihon vaalennuksen ja vaatetus on nykyaikaistettu. Näin kuva vertautuu meneillään olevaan covid-epidemiaan, mikä on vaatinut terveydenhoitohenkilöstöltä uhrauksia myös Pohjois-Irlannissa.

Thank You Sister Rosa

Frederick Douglass -muraali:

Yksityiskohtia muraalista:

Bob Marley (vapaasti käännettynä): Sotaa käydään, kunnes yhtäläiset ihmisoikeudet on taattu kaikille, rotuun katsomatta. Ja siihen päivään asti unelma kestävästä rauhasta, maailmankansalaisuudesta sekä kaikille yhteisestä moraalista on vain ohikiitävä illuusio, jota ei koskaan saavutettu. Lähes kaikkialla käydään sotaa.

Steve Biko: Tehokkain ase sortajan käsissä on sorrettu mieli.

Nelson Mandela: Ollakseen vapaa pelkkä kahleista irtautuminen ei riitä, vaan on elettävä tavalla, joka kunnioittaa ja edistää muiden vapautta.

Yöksi portti sulkeutuu. Protestanttien puolen muurinseinämää värittävä raamatunteksti:

Asumme Belfastissa Falls´in ja Belfastin liikekeskuksen rajalla, josta on helppo lähteä kävellen eri puolille kaupunkia sekä muurille - tai oikeastaan muureille, koska niitä on useita. Kotimme lähellä on kävelysilta valtatien yli Fallsin asuinalueelle, jossa on rauhallista kulkea rattaiden ja pikkuisen kanssa kuuluisammalle (pisin ja eniten muraaleja)) muurille ja takaisin. Reittejä on useita ja lähes aina löydämme uusia muraaleja talojen seinistä, aidoista ja muureista.

Muraali Irlannin yhtenäisyyden ja itsenäisyyden puolesta. Helposti unohdamme, että puolet Irlannin saaresta on jäänyt Britannian hallinnon alaisuuteen

Kävelyreitin varrelta löytyy yksi Falls'n kuuluisimmista poliittisista muraaleista Sinn Féin -puolueen toimistorakennuksen tiiliseinässä:

Bobby Sands oli IRA:n vapaaehtoinen eli tasavaltalainen. Hän kuoli oltuaan 66 päivää nälkälakossa (Irish Hunger Strike 1981) Belfastilaisessa vankilassa vuonna 1981. Muraali sijaitsee Sinn Fein

Muraaleja on paljon ja ihan kaikkialla. Kuvat ovat vain pintaraapaisu

MURAALITAIDE - muisti ja rauhanprosessi. Otteita Belfastin päiväkirjasta 1.

2021-11-15T18:29:00.013+02:00

Saavuin kuun vaihteessa tyttäreni perheen luokse Pohjois-Irlantiin. He ovat asuneet reilut kolme vuotta Belfastissa, joten tiesin, että muraaleja eli seinämaalauksia on täällä paljon. Vietän paljon aikaa lapsenlapseni kanssa, jotta tyttäreni saa työskennellä rauhassa väitöskirjansa parissa. Kaikki valokuvat onkin kävelyretkiltä pikkuisen kanssa.

Retkikaveri. Taustalla kävelysilta, joka on läjellä kotiamme ja jonka kautta pääsee parhaiten kuuluisalle Falls´n muurille

Heti ensimmäisenä päivänä ymmärsin, että muraaleja on paljon ja eri puolilla laajaa kaupunkia, joten johonkin oli raja vedettävä. Runsaudesta jollain tasolla tietoisena päätin jo kotona keskittää kiinnostukseni näkökulmaan "muraalitaide rauhanprosessin ja muistin näkökulmasta" - antropologiaa Belfastissa opiskelevan tyttäreni ehdotuksesta.

Belfastin muraalit ovat sekä spontaaneja että yhteisöllisesti synnytettyjä. Yhteisölliset muraali-projektit, “troubles and murals”, ovat edelleen tärkeä osa Belfastin rauhanprosessia sekä eri osapuolten välistä kommunikointia. Kuvista nousee esiin yhteisiä ajatuksia, muistoja, toiveita sekä traumoja. Traumojen sekä eri yhteisöjen näkökulmien tunnustaminen taiteessa on ollut merkittävä osa rauhankeskustelua. Taide on ollut myös erittäin tärkeää yhteisöjen troubles-jälkeisen identiteetin muodostumisessa.

Troubles-käsite viittaa ajanjaksoon 1968-1998, jolloin Pohjois-Irlannissa oli irlantilais- ja brittimielisten välillä väkivaltaisia yhteydenottoja. Kärjistynein ja väkivaltaisin tilanne on ollut 60-luvun lopulta vuoteen 1976. Tosin hajanaisia väkivaltaisuuksia tapahtuu edelleen, joista esimerkkinä brittimielisten toteuttamat bussien polttamiset marraskuussa (ei henkilövahinkoja). Nyt hiertää brexit eri puolten välejä: "mihin luodaan raja" on uusi vaikea kysymys.

Perinteisten muraalien rinnalle on tullut uudenkiiltäviä kookkaita poliittisia valokuvakuvia, kollaaseja ja julistetyyppisiä tauluja. Visuaaliseen maisemaan kuuluvat luonnollisesti tägit (tagi) ja graffitit, joita voi olla useita kerroksia päällekkäin. Myös uusia muraaleja maalataan aktiivisesti vanhojen teosten päälle.

Kuvaan halpis-kännykälläni vaivihkaa, sillä en halua kiinnittää ihmisten huomiota. En halua myöskään häiritä, joten en kuvaa ihmisiä ja heidän kotejaan. Valokuvat ovat minulle muistiinpanoja matkasta Belfastiin, toiseen aikaan ja mieleen, tuntemattomien taiteilijoiden ja yhteisöjen maailmaan sekä omiin tunteisiin. Belfastin, Pohjois-Irlannin ja Irlannin historia koskettaa.

Alla yleisnäkymiä kuuluisalta rauhanmuurilta. Minulle oli yllätys, että katolisten ja protestanttien asuinalueita erottavia muureja on useita eri puolilla kaupunkia

28.10.2021 Rauhanmuuri ja sen kaksi puolta. Portit suljetaan yöksi.

Falls road:

Yksi erottuva muuri-julisteiden teema katolilaisella puolella on solidaarisuus mm palestiinalaisia ja kurdeja kohtaan.

11.11.2021 Löytyi muurikartta:

Koululaisryhmiä tutustumassa muuriin. Matkailusesonki on ohi.

.....

2021-02-18T11:51:00.004+02:00

Aurinko-asentaja Timo Jodat kävi huoltamassa järjestelmän (pumpun vaihto). Ensimmäinen huolto sitten keräinten asentamisen v. 2004. Klo 10.30 lumi peitti vielä osan keräimistä, mutta pumppu oli jo käynnistynyt. Yhdentoista jälkeen systeemi toimi jo täysillä ja lämminvesivaraajaan virtasi +50-asteista vettä.

Minulta kysytään usein: kummat olisivat paremmat: tyhjiö- vaiko vesikiertoiset keräimet. En osaa tuohon vastata, mutta todennäköisesti aurinkolämmön talteenotto on kehittynyt viidessätoista vuodessa. Tämä järjestelmä toimii edelleen moitteettomasti alkuperäisillä tehoilla, joten en ole joutunut aiheeseen perehtymään.

Aika tutustua naapureihin!

2021-02-17T11:53:00.031+02:00

Pitkä lumitalvi on antanut mahdollisuuden perehtyä siihen, keitä kaikkia asuu naapurustossa! Lumijälkiä on valtavasti.

Lumihanki nostaa esiin kaikki ne tyypit, naapurit, joiden kanssa jaamme yhteisen ympäristön. Useimpia emme näe tai huomaa juuri koskaan, joidenkin olemassaolosta emme edes tienneet - tai olemme unohtaneet. Jälkiä heiltä, joita kutsumme eläimiksi.

Ja vielä nämä hyvin rantojen tuntumassa asustavat veijaritkin liikkuvat paljon oletettua laajemmalla alueella:

Helmeilevä helmikuu ja oikea talvi!

2021-02-09T16:02:00.001+02:00

Aurinkokeräimet heräsivät! Jonkun aikaa keräimistä virtasi +40C vettä lämminvesivaraajaan. Vielä ei sillä pestä hiuksia, mutta ehkä villasukissa nukkaantuneet varvasvälit!

Talvikuu

2020-02-04T12:30:00.000+02:00

Lumeton talvikuu, talven sydänkuu, on ollut tavattoman pitkä ja musta: joulu-, tammi ja helmikuukin toistaiseksi.

Lunta on satanut (jäädäkseen hetkeksi) vain kerran tammikuussa, loppiaisena, päivänä jolloin pihalle ilmaantuivat ison kissan jäljet - vai olivatko metsän koiran? Lopullista vastausta emme saaneet...

Pakkashuurru kimaltelee oksistoissa ja pihanurmella. Aurinkokeräin kehrää. Lämmintä vettä (+65) virtaa lämminvesivaraajan alaosaan maksimaalisella vauhdilla.

Koulurakennuksen varjo vanhan keittolarakennuksen seinustalla, talonharja entisen navetan ikkunan alla.

Lumeton talvi on ollut jääkiteiden juhlaa...

...juhlaa jota varjostaa vahvistunut tieto ilmaston lämpenemisestä. Toivoa tuo se, että asia on alettu ottaa vakavasti, vaikkakin liian varoen. Viimeiset uutiset turvetuotannon jatkosta heitti pölyisen varjon kotimaan ilmastopolitiikan ylle.

Lumihileellä kirjottu ruska

2019-10-29T16:13:00.000+02:00

Yöpakkaset, jonka jäljiltä kuuran hopeista kimmellystä riitti päivän puolellekin. Maisema ja ilmapiiri raikastui kerrasta.

Omenapuu ja vuoden viimeiset aurinkolämpimät vedet:

Omenapuun alla

Jääkuutioitu ja huurteella kirjottu kasvihuone

Karhunvatukan syysmekko

Jään kirpaisemat ruusunkiulukat maistuvat makealle

Hiirenportaat huurteessa

Seitsemän vuoden remontti

2019-10-27T17:14:00.000+02:00

Ensimmäinen rempaton vuosi takana.

Huokaus ja helpotus. Onkin ollut hieman tyhjä olo: ei lainkaan stressiä. Tyhjyys tältä osin on ollut hyväksi. Olen nauttinut upeasta luonnonympäristöstä, pihapiiristä, sen koommin mitään muuttamatta, korjaamatta. Olen tarttunut pensseliin ja hieman vasaraan vain ehostaakseni ulkohuusia talomaalien jämillä.

Rakennustelineet eteläseinustalla

Löytyi ilmakuva vuodelta 2011, jolloin pystytimme talon eteläseinustalle ensimmäiset rakennustelineet. Hirsiseinästä oli löytynyt huomattava lahovaurio. Sen kunnostaminen aloitti seitsemän vuoden remonttiputken - mutta ei sentään seitsemän vuoden painajaista, vaan onnistumisen iloa, ihailua, väsymystä ja pettymyksiäkin. Ajattelin, että tämä on vain vaihe, joka on elettävä: otetaan iisisti, tehdään huolella ja rauhassa, talovanhusta kunnioittaen vanhoilla hyviksi todetuilla entisöinti-metodeilla. Tahtia määräsi myös talous.

Nyt voin vahvalla kokemuksella lohduttaa kaikkia vanhan talon asukkaita/hankkimista harkitseville:

Hiljaa hyvää tulee, kaikesta selviää, eikä tarvita paksua lompakkoa. Toki silloin täytyy myös itse tehdä ja opiskella yhtä sun toista, vaan ammattilaista se ei korvaa.

Remontti alkaa sisältä

Ostimme talon vuonna 1986. Aloitimme ensimmäisen "oikean sisärempan" vasta vuonna 2011. Tavoitteena oli myös hieman luksusta: sisä-kuivahuusi ja induktioliesi puuhellan rinnalle sekä lämpöeristyksiä: lattioiden alle ja välikattoon lisää purua, seiniin huokolevyä. Puuhella on toki edelleen päivittäin käytössä, samoin ulkohuusi, josta samalla voi tarkkailla vaikka lintuja. Ai niin, ilmalämpöpumppu, se meinasi unohtua: ei se tupaa kaunista, mutta enää ei tarvitse reissuilta palattuaan aloittaa talonlämmitystä alusta.

"Opettajan kamarin" seinän sisäpintoja avatessamme löytyi kosteusläikkiä. Ikkunan puitteet paljastuivat lahoiksi ja hirsissä oli sienikasvustoa. Talon ulkoseinää vaurion kohdalta tutkittuamme huomasimme ulkolaudoissa rakoa ja pullistumia. Eteläseinän ylimmäinen poikittainen lista oli vääntynyt sisäänpäin uittaen vettä ylemmille hirsille ja näin lahovaurio oli edennyt hiljalleen alaspäin hirsien ja vuorilautojen välissä. Tästä havainnoista alkoi seitsemän vuotta kestävä remonttijakso: yksi ulkoseinä ja huone kerrallaan.

Laho ei lannista. Vahinkokartoitus 2011:

https://photos.app.goo.gl/kMcEeX8KEehv7dEP9

Laho ei lannista 2: Tuumasta toimeen. Korjaus 2012

https://photos.app.goo.gl/pWD3RTQGEYHwE4JA8

Lahovaurion korjaamisen jälkeen maalasimme seinät ja kunnostimme ikkunat - yksin ja yhdessä, vaihtelevalla perhe-kokoonpanolla. Samaan aikaan tehtiin myös sisäpuolella pintaremonttia. Onneksi perhepiiristämme löytyy perinnerakentamista arvostava, koulutuksen saanut talonrakentaja.

Telineiden rakentaminen laudoista on hidasta. Kaikki työvaiheet korjauksista maalaamiseen ja ikkunoiden kunnostuksiin tehtiin yksi seinä kerrallaan, valmiiksi asti. Monivaiheiset työt pystyi tekemään huolella ja omaan tahtiin ilman vuokratelineistä aiheutuvaa palautus-stressiä. Kivijalaltaan korkeampi talon itäpääty eteisineen vaati nosturin apua.

Ulkopuolinen urakoitsija

Kaikkein stressaavin remontin vaihe oli ulkopuolisen kattourakoitsijan työn seuraaminen ja oma-valvonta. Turha kiltteys ja empatia työntekijöitä kohtaan pitäisi osata työntää syrjään, varsinkin silloin kun alkaa tuntua, että jotain on pielessä.

Ei siis tullut ihan priimaa, mutta niin sitä silmä tottuu jopa huonoon työn jälkeen: repsottaviin otsalautoihin, jatkettujen lautojen irvistäviin saumoihin ja katon oikomisen puutteisiin, sekä kohtaan, jossa naulapyssyllä on paukutettu 9 naulaa samaan kohtaan, joista 7 hutia (onneksi piilossa). Naulapyssyä on käytetty katon viimeistelyssä, räystäs- ja tuulilautojen kiinnityksissä, kohteissa, joissa naulapyssyä ei tulisi käyttää lainkaan.

Sinisilmäisenä maksoin urakan viimeisen erän etuajassa urakoitsijan nätisti sitä pyydettyä "...jotta saisin työntekijöille maksettua palkan..." Tämän jälkeen ei ollut enää "asetta", millä reklamoinnin olisi saanut maaliin. Kattoremontista jäi ikävä maku: lopun palkat saattoivat urakoitsijalta jäädä sittenkin työntekijöilleen maksamatta, koska ammattitaitoiset timpurit tekivät katolla silmiinpistävän huolimatonta jälkeä. En tiedä, paitsi sen, että yritys meni konkurssiin - pian urakan jälkeen.

https://aurinkolanka.blogspot.com/2018/09/aito-savitiilikatto.html

Täytyy kuitenkin ilolla mainita, että katto ei vuoda ja seitsemän vuoden remppaa on tukenut Museovirasto, sillä talo on maakuntakaavassa suojeltu. Tukea ovat saaneet piipunpellitykset (90-luvulla), katon sekä ikkunoiden kunnostus. Pieni helpotus, suuri ilo ja arvonanto!

Museoviraston vuoden 2020 rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustusten hakuaika on 1.10.2019 kello 9:00 - 11.11.2019 kello 15:00.

Tästä se kaikki alkoi, lokakuussa 1986 kävimme katsomassa vanhaa koulua: ihastuin! Hyvä kodiksi sekä työpaikaksi - ja teimme kaupat. Kevättalven -87 paukkupakkasilla muutimme uuteen kotiin.

1986 lokakuu

2018 marraskuu.

Vanhan talon remontti -tunnisteella julkaistut tarinat päättyvät tähän.

Auringonkehrääjä jatkaa satunnaisesti luonto- ja käsityöaiheilla.

Naapurisopu.

2019-03-13T13:44:00.000+02:00

Ystävyyden ja yhteisymmärryksen liitto.
Olemme hyvin otettuja naapurimme vierailusta reviirillämme - tervetuloa toistekin!

Jäätävää grafiikkaa

2019-03-06T15:29:00.000+02:00

Kirjakkalan selkä

Jää paukkuu ja vouvvaa - äänet kuuluvat sisälle asti.

Syntyy grafiikkaa, optisia harhoja ja tuulen maalaamia lumiotuksia. Saukon jäljet kaislikon reunassa.

Aurinkokeräin kehrää

2019-02-16T19:40:00.003+02:00

Aurinkokeräimen pumppu pyörähti tänään käyntiin. Lattialämmityksen vesi on ollut aamuisin (ilman puulämmitystä) noin + 20 asteista, mutta tänään kiertoveden lämpötila nousi jo 35 asteeseen. Aurinkokeräimien nesteen lämpötila oli korkeimmillaan 43,5 astetta noin klo 13.

Tänä vuonna aurinkokeräimet ovat olleet 15 vuotta katolla - ilman minkäänlaista huoltoa (jos nyt lumenluontia ei lasketa mukaan)

klo 11:15

13:15

Pakahduttavaa kauneutta kaikilla ilmansuunnilla

2019-01-29T18:29:00.000+02:00

Ilmastonmuutos. On syntynyt erityinen tarve tallentaa vuodenaikoja, erityisesti talvea. Talvi on arvaamaton. Juuri nyt lumi lämmittää taloa ja hivelee sielua.

Kotimänty, maailman napa.

Etelä

Lounas

Länsi

Luode

Pohjoinen

Koillinen

Itä

Kaakko