Olin taloyhtiömme hallituslaisena tekemässä kantelua taloyhtiömme vuodenvaihteessa entiseksi muuttuneesta isännöitsijäyrityksestä, jonka katsomme rikkoneen seitsemää hyvän isännöintitavan eettistä ohjetta — ja jatkaneen ohjeiden rikkomista maaliskuusta 2014 lähtien.

ISA on isännöintialan ”julkisen sanan neuvosto”, jonka auktorisointia isännöintiyritykset voivat halutessaan hakea.

Valvontamenettelyn seuraamus ei voi olla kasa rahaa taloyhtiöllemme, vaan jotakin kantelun aiheettomaksi toteamisen ja auktorisoinnin peruuttamisen välillä, mutta taloyhtiömme haluaa ennen kaikkea perusteluja: kun isännöitsijäyritys ei ole pystynyt perustelemaan epäselvyyksiä toiminnassaan, haemme perusteluja valvontamenettelyn kautta. Mikäli kantelumme todetaan aiheettomaksi, saamme perustelut epäilemättä ISAlta itseltään.

Entisen isännöintiyrityksemme toiminnassa voi kaikkiaan olla aihetta jopa kansallisen tason huomiolle, koska kyse on alansa suuryrityksestä. Nyt tehdyn kantelun lisäksi isännöitsijä on toiminut epäilyttävästi kolmessa neljässä muussakin asiassa, joita käsitellään alkavan vuoden aikana eri tavoin eri aikataulussa.

Yksi ensimmäisistä tutkimuskohteistani oli tietysti päähenkilö Walter Whiten auto, Pontiac Aztek. Tämä tässä:

Wikipedian Aztek-artikkeli ei sisällä spoilereita mutta paljastaa, että Pontiac Aztek

• oli Time-lehdessä sekä kaikkien aikojen 50 huonoimman auton (vuonna 2007) että kaikkien aikojen 50 huonoimman keksinnön listalla (2010).
• arvioitiin The Daily Telegraphissa kaikkien aikojen rumimmaksi autoksi (2008).
• lanseerattiin Yhdysvalloissa Selviytyjien ensimmäisen tuotantokauden yhteydessä ja annettiin palkintona kaikkien aikojen ensimmäiselle selviytyjälle, Richard Hatchille (2000).

Google Mapsin katunäkymä puolestaan paljastaa, että Walter ei taida olla juuri nyt kotona. Ainakaan hänen autonsa ei ole pihatiellä parkissa.

Päivitys 12.1.2015: Whiten asunto on tainnut vaihtaa omistajaa! Pihatiellä on auto parkissa, eikä se näytä ainakaan Walterin menopeliltä.

Olen kohtuullisen ylpeä, että blogi on vielä hengissä, vaikken muutaman viime vuoden aikana olekaan voinut ottaa siitä suurta kunniaa. (Kunnia on Mikan.)

Niin rakas harrastus ja tapa kuin bloggaaminen onjoskusollutkin, jää se näköjään toissijaiseksi, kun elämä ympärillä tapahtuu. Netin mahdollistamasta vapaa-ajanvietteestä arvostan tällä haavaa käyttäytymiseni perusteella eniten Netflixiä ja Twitteriä.

iPad on mullistanut puolisoni netinkäyttötavat ja minun televisionkatselutapani. Poikamme tapoja se ei ole mullistanut miksikään, mutta on hauska seurata, miten veijari oppii sitä käyttämään matkimalla ja kokeilemalla.

On hyvinkin parinsadan euron arvoinen tunne, kun oma lapsi ottaa isin sormesta kiinni ja tilkitsee Kapun metsässä majavan padon isin sormea ohjaillen. Omalla sormellaan puolitoistavuotiaalla on vielä vaikeuksia, kun kämmentä ei nyrkissäkään voi samaan aikaan painaa pädin näytölle.

Isiä temppu lämmittää, mutta lapselle se on vieläkin arvokkaampaa:

1. epäonnistumista seuraa pettymys
2. pettymystä seuraa oivallus
3. oivallusta seuraa onnistuminen.

Kaikki kai elämässä tärkeitä asioita.

Puoli vuotta Netflixiä käytettyäni en näköjään enää pysty – ”pysty” – seuraamaan edes Game of Thronesin tasoista huippusarjaa televisiotahtiin.

Game of Thronesin ongelma on, että vaikka se Suomessa onkin katsottavissa FilmNetin ja HBO Nordicin tilausvideopalveluissa, Amerikan HBO lähettää sitä kaapeli-tv-kanavallaan jakso kerrallaan.

Tuotantokausien väliset tauot on helppo ymmärtää (onhan jaksot kuvattava ja jälkituotettava), mutta yhden tuotantokauden jaksot on voitava katsoa omaan tahtiin. Kaksi jaksoa illassa… kaikki jaksot viikonlopussa… pari kolme jaksoa viikossa… 

Netflixin resepti House of Cardsin ja muiden tuottamiensa sarjojen kanssa on prikulleen oikea. Kaikki jaksot tiskiin heti.

Siis:

Käsikirjoitetut (laatu)sarjat pois perinteisiltä televisiokanavilta. Jääköön niille ajankohtaisuudet, urheilut, dokumentit, uusinnat, saippuaoopperat ja tosi-tv.

Minulla ei ole pioneeriudestani julkista arkistoa, vaan henkilökohtainen kätkö. Joskus tulevaisuudessa, kun vaimoni jättää ja lapseni unohtaa minut, epäilemättä palaan nerouteni alkulähteille illan hämärinä tunteina, piripintaan kaadettu viskilasi kädessä.

Elokuussa 2003 perustin kaverini kanssa Avokatsomon. Blogi ja sen 3052 julkaistua merkintää ovat edelleen luettavana ja Googlen löydettävänä.

Tämä kotisivustoni ei ole ollut olemassa kauaakaan, enkä ole aiemmin julkaissut täällä kirjoituksia. Olkoon tämä kirjoitus numero yksi.