Elämän makuista elämää - Clivianna

Tervetuloa ARKI

2018-01-02T19:16:00.000+02:00

No ihan vielä ei arki kunnolla käynnisty, sillä koulu ja kerho alkaa vasta ensi viikolla, mutta nyt mä jo täällä fiilistelen ihan tosissaan sen oikean arjen alkamista. Mä en tykkää sitte vähääkään näistä juhlapyhistä ynnä muista ylimääräisistä ryyppäjäisistä. Anteeksi karkea ilmaisu, mutta sellaisiksi ne juhlapyhät tuntuu muuttuneen monen osalta... Ylimääräinen vapaa= ylimääräinen kännäyspäivä
No näin ei onneksi oo mun kohdalla eikä tule koskaan olemaankaan.

Se mistä mä nautin on se tavallinen arki (kun saa aikatauluttaa ja pitää jokaisen langan käsissään, organisoida...) Hullultahan se kuulostaa, mutta tässä tapauksessa oon enemmän kuin mielelläni hullu.

Tälle vuodelle en taaskaan mitään uuden vuoden lupauksia tehnyt.
Tosin oman minän remontin aloitin jo tuossa kovasti ennen vuoden vaihdetta.
Ensimmäinen remontoitava kohde on mun ruokavalio. Minähän oon tunnettu siitä, että varsinkin kun stressit pukkaa päälle, mä oikeesti unohdan syödä! Toisin sanoen se näläntunne kaikkoaa kuin tuhka tuuleen ja järki ei stressatessa niin paljoa sano, että tajuaisin syödä tarpeeksi. Syön näissä tapauksissa just sen verran, että tolkuissaan pysyn... Viisasta? No kaikkea muuta...
Nyt siis tietoisesti kiinnitän huomiota siihen, että A) muistan syödä ja B) kiinnitän huomiota siihen MITÄ sinne suuhuni tungen. Ruokarytmin hakemisella siis on aloitettu ja kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa taas löytymään ja vireystasotkin on nousseet jo ihan kiitettävästi. Riittävä veden juonti on muuten kans yks asia, johon täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Sekin on tupannut jäädä taas... Täytynee tännekkin koittaa päivittää tämän pikku remontin edistymistä, silloin ehkä tulee vielä tarkemmin laiteltua ylös mitä syö ja milloin... Mä varmaan tarttisin jonku ravintovalmentajan tekemään mulle ihan oikean ruokavalion :D

Tänään otin ja "siivosin" joulun jo pois ja ai että nyt on hyvä mieli kun ylimääräistä krääsää on heti huomattavasti vähemmän jokapaikassa. Mua jotenkin aina alkaa ahdistamaan se tavaran (koristeiden) paljous ja kodin "levottomuus". No nyt ei ahdista enää sekään. Lapset oli mulla loistavana apuna ja nyt on kotikin sitten arjen aloitus kunnossa. Kovasti lapset on jo kyselleet, että koska pääsevät kouluun/kerhoon, no ensi maanantaina sitten aloitellaan taas nekin, onneksi! Kalenteri näyttää tälle kuulle vielä kovin tyhjältä, mutta eiköhän se siitä täyty taas ihan normaaliin tapaan kun kaikki ylimääräisetkin menot varmistuu.

Onko siellä muita, jotka jo oottaa innolla oikean arjen alkamista vai ollaanko siellä ihan loma moodissa vielä?

Joulua ja Uutta Vuotta

2018-01-01T21:21:00.000+02:00

Niin se hurahti Joulut ja vuosikin ehti jo vaihtua. Vuotta 2017 ei kyllä todellakaan ikävä tule ja toivotaan tästä alkaneesta uudesta vuodesta hitusen parempaa edes kuin edellisestä.

Palataan kuitenkin vähän vielä Jouluun

Tänä vuonna meillä ei pukki käynytkään, vaan Lahjat se oli jättänyt yöllä kuusen alle
(keskellä yötä yritettiin kaikessa hiljaisuudessa niitä sinne epätoivoisesti tunkea) no kukaan ei herännyt ja aamun yllätys siis onnistui. Lapset kun heräili aamulla ja lähtivät alakertaa kohti menemään, silmät levisivät portaiden puolivälissä, kun huomasivat lahjaröykkiön kuusen alla ja sittenpä se olikin hulabaloo valmis. No sain mä sentään aamupalan niille syötettyä ennen kuin koko olohuone ja osa keittiötäkin oli revittyjen lahjapapereiden peitossa. Voi sitä riemun määrää!!
Aatolle kun oli muutakin suunnitelmaa, niin sen vuoksi toimittiin näin, että jäi lapsille enemmän aikaa leikkimiseen ja touhuamiseen lahjojensa kanssa.

Itse seurasin lahjarumbaa taka-alalla ja aloin valmistella meille jouluruokia. Jouluateria me syötiin jo hyvissä ajoin ja seuraavaksi hypättiin autoon ja suunnistettiin Mummilaa kohti. Siellä vierähtikin sitten ihan iltaan asti hyvän ruuan ja hyvän seuran parissa. Taas niin itkettiin kuin naurettiinkin, muuta niinhän sen kuuluukin mennä :D

Yömyöhällä vielä saunan lauteilla kun istuttiin, totesinkin siinä, että nyt on kyllä takki ihan tyhjä.
Niinhän se on aina kaiken järjestämisen, hössötyksen ja stressin jälkeen, mutta nyt se oli oikein erityisen tyhjä. No, pikku yöunet väliin ja aamulla homma taas jatkui normaalilla rutiinilla, niin ei siinä jouda mitään tyhjiä takkeja miettimään ;)
Joulupäivä me vietettiin ihan kotosalla ja jatkettiin tietenki syömistä...
Minä manasin jo jouluaattona mummilassa, että mun ei tartte syödä seuraavaan kolmeen viikkoon yhtään mitään tän jälkeen... no söin kuitenkin. Sitä kun on tottunut syömään toooodella paljon vähemmän normaalisti, niin tuntui kyllä että maha sanoo työsopimuksensa irti, mutta hengissä selvisin silti.

Siinäpä se Joulu oikeastaan menikin ja kaikenkaikkiaan meillä oli kyllä ihana joulu, vaikka ennen aattoa olin sitä mieltä jo että koko joulu pitäis lailla kieltää :D Lapsetkin totesivat kuin yhdestä suusta, että meillä oli ihan paras joulu.

Uusivuosi me vietettiin railakkaasti kotona! Ylläri Ylläri!
Päivällä tytön kummitäti ja kummisetä kidnappasi koko pesueen mukaansa ja kävivät luistelemassa.
Takaisin ne palautti märkiä, punaposkisia ja enemmän kuin tohkeissaan olevia ipanoita, jotka tuumasi, että huomenna uudestaan :) Hauskaa oli ollut ja pitkät raportit sain touhuista kuunnella.
Tänä vuonna me ei osteltu raketteja, vaan iltasella harrastettiin pihalla rakettibongausta ja lapset jatkoi sitä vielä myöhemmin illalla yläkerran ikkunasta. Sieltä kun näkyy pitkälle tuonne kylälle ja rakettejahan siellä riitti...

Valettiin tinat jokaiselle (vielä kun niitä SAI valaa.... kaikki kiva kielletään, hitto!)
Jokaiselle tina lupaili rahaa, mulle tietenkin kaikista vähiten ja nuorimmaiselle eniten, on se niin väärin. Muuten istuttiin sohvalla ja katsottiin Muumit Rivieralla ja syötiin (tai no lapset söi) koko illan herkkuja, jotka olin heille kasannut luistelureissun aikana. Oli sipsiä, tacolastuja, dippiä, karkkia, suolatikkua, limpparia, nakkia, lihapullia... Ähkyyn ne taisi itsensä syödä, kun illalla simahti jokainen vähin äänin. No niin kyllä simahdin minäkin. Jostain luinkin iltasella tekstin, jossa luki kutakuinkin näin: Siitä tiedät olevasi vanhempi, kun uuden vuoden suunnitelmasi ovat: ennen 11 sänkyyn, jotta jaksaa herätä aamulla klo 06.00...
No ei onneksi siihen aikaan tarvinnut herätä :D

Tänään aloiteltiin uusi vuosi reippailemalla pulkkamäessä.
On se kyllä hyvää treeniä kun itsekin juoksee mäkeä ylös alas... sitähän voi lasten varjolla tehdä melkein mitä vaan näyttämättä idiootilta ;)

Mutta nyt toivotan jokaiselle Oikein hyvää UUTTA VUOTTA tai edes vähän parempaa kuin edellinen oli. Muistakaa nauttia niistä arjen pikkuasioista ja pitäkää itsestänne huolta <3

Täällä taas!

2017-12-06T18:20:00.002+02:00

Hengissä ollaan... ainakin noin suurinpiirtein. Flunssa yrittää kiusata vielä ja äänikään ei ihan omalta kuulosta, mutta jospa se tästä...
Edellisestä postauksesta on hurahtanut jo kuukausi ja rehellisesti sanoen koko kuukauden aikana en kyllä montaakaan ajatusta blogille ole uhrannut. Takana on melkoinen kuukausi, mutta sanotaanko näin, että mikä ei tapa niin se vahvistaa. Sehän on huomattu jo moneen otteeseen tässä elämän aikana. Mutta onneksi sitä on ehkä vähän kieroutunut luonne, sillä kun elämä vähän ruoskii, niin sitä ottaa vaistomaisesti sen asenteen, että 6-0 takaisin.... ähäkutti, luulitkos minut nujertavas ;)

Taivas löi tulta eräänä aamuna kouluun vientireissulla.
Joskus kannattaa pysähtyä hetkeksi, jotta voi huomata kuinka kaunista oikeastaan ympärillä on.

Kulunut kuukausi on ollut melkoista matalalentoa. Jotenkin tuntuu, että arkipäivät menee niin minuutilleen aikataulutettuna ja ties kuinka monta ylimääräistäkin juttua on kaikkien normimenojen lisäksi pitänyt päiviin sisällyttää. No kaikesta on selvitty ja illat on olleet edelleenkin ihan sitä omaa aikaa :D Ja jos joku kysyy, että miten sen oon onnistunut tekemään, vastaus on: Ei harmainta aavistustakaan! Viikonloppuna sitten meinaa jo tulla aika pitkäksi, kun ei välttämättä tarvitse mihinkään mennä... ja minähän en edelleenkään juuri osaa rennosti ottaa... kuinkahan vanhaksi sitä pitää elää, että osais olla oikeasti tekemättä yhtään mitään järkevää?
Jotenkin tuntuu siltä, että en taida oppia koskaan! Toisaalta, tartteeko mun ees oppia olemaan tekemättä mitään? Ei tartte!

Ja tässä vaiheessa tiedän jo, että tammikuu ei näytä yhtään sen helpommalta taikka vapaammalta kuin edellisetkään. Kalenteri täyttyy jo uhkaavaa vauhtia, paitsi että mulla vielä se kalenteri on kaupassa ja muistettavat hommat paperilla ja luultavasti kohta ne paperit on hukassa...

On ollut koulun itsenäisyysjuhlista lähtien kaikenlaista ja johan se joulukin painaa jo päälle uhkaavasti. Luojan kiitos, mulla ei nuita pikkujouluja ole tiedossa ensimmäisiäkään.
No vaikka olisikin niin tuskin menisin, ei oo oikein mun juttu mitkään ylimääräiset ryyppäjäiset.
Koulun järjestämä itsenäisyysjuhla oli kyllä kaunis ja ihana tapahtuma. Lapset esiintyivät niin täydellä tunteella ja pitihän sitä luonnollisesti vähän nessupakettiakin kaivaa esille...
Milloinpa sitä kykenisi ilman liikutusta mitään esityksiä katsomaan.

Peiliselhvie... todistusaineistoa siitä, että mulla on ollut päällä MEKKO ja jalassa KORKKARIT
eikä leggarit ja lenkkarit

Ensi sunnuntaina kaivellaan nessuja taas esille, kun on lasten kauneimmat joululaulut tiedossa ja meidänkin kerholainen siellä on laulamassa meille.

Tänään on vietetty Itsenäisyyspäivää ihan rauhallisesti kotosalla. Tuntematon Sotilas piti tietenkin katsoa ja eilen katsoin osan uudemmastakin versiosta... uni vaan voitti, ettei ihan loppuun asti jaksanut katsoa. Uusinta Tuntematonta Sotilasta en ole edes nähnyt vielä, mutta ehkä joskus vielä senkin saan katsottua. Mutta Alkuperäinen on silti aina mun sydämessä paikalla nro 1, vaikka sen sanatarkasti ulkoa muistankin.... ja kirjankin muistan ulkoa.

Nyt aletaan keskittymään linnan juhliin ja pukuloiston arvosteluun...

Ihanaa Itsenäisyyspäivän jatkoa jokaiselle ja

ONNEA 100 VUOTIAALLE SUOMELLE!

Youtuben suosikit

2017-11-03T18:32:00.002+02:00

Aiemmin en juurikaan youtube -kanavia seuraillut yhtään, mutta jotain kummallista on tapahtunut viimeisen puolen aikana. Oon vähän kuin vahingossa aina löytänyt itseni pyörimässä youtubessa.

Tässä selaillessa sieltä on noussut esille muuan suosikkikanava, jota on tullut seurattua aktiivisemminkin.

Tässä mun suosikit:

Sita Salminen

Sitankaan kanavaa en ihan alussa oo seurannut, mutta viimeaikoina oon löytänyt itseni sieltä aina haahuilemasta, onko uusia videoita tullut. Jotenkin ehkä tuo pohojosen murre kuulostaa niin kivalta ja omalta, että videoita on mukava katsoa ja se merkkaa mulle tosi paljo, että homma ei oo väkinäistä eikä teennäistä soopaa tehtynä vain mainosmielessä, vaan mukana on ihan aito ihminen niin hyvine kuin huonoine puolineen. Aitous on se mikä uppoaa minuun.

Ananasraaste

Tää varmasti yllättää kaikki, että tästä on tullut mulle yksi katsotuimmista kanavista!
Jotenkin Sinin Espanjaan muutto on muuttanut myös videoiden fiilistä ja oon tykännyt viimeaikaisista videoista ihan tosi paljon, vaikka tunnustan ihan rehellisesti, että ennen en voinut suunnilleen edes sietää koko kanavaa. Näin se mieli muuttuu, kun pienikin asia videoissa muuttuu.
En oikeastaan osaa selittää, mikä niissä on muuttunut aiempaan nähden, mutta nyt oon tykännyt kovasti.

Family Fun Pack

Tää on meidän yhteinen suosikki ja tätä katsoo mys lapset aina.
Jenkkiläinen perhe, joka kuvaa omaa arkeaan, erilaisia haasteita, leluja, vaatteita, kotia, ruokaa, leikkejä jne jne. Kaikki videot on toteutettu lasten kautta eli pääosassa ovat perheen lapset.
Itse tietenkin ymmärrän puheen videolla, mutta vaikka lapset eivät ymmärräkkään englantia, seuraavat ne silti täydellä mielenkiinnolla videoita. Ja hyvä puoli tässä on se, että oppivat myös samalla englantia. Jokaisessa videossa saan aina olla suomentamassa joitain kohtia ja erikseen kysyvät mitä jokin sana tarkoittaa ja miten se sanotaan oikein. Eli on tästä hyötyäkin ;)

Muitakin kanavia toki oon löytänyt itseni katselemasta, mutta nämä 3 on jotenkin jäänyt vakioseurattaviksi. My day -vlogit on ihan ehdottomasti suosikkeja eli ihan tavallista arkea.
Tuote-esittelyt ym. jää aina vähemmälle katsomiselle ellei sitten tuote satu itseäni todella kiinnostamaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

BPhair uutuus

2017-10-22T13:15:00.000+03:00

Sain itsekin ihan vastikään kuulla tästä uutuudesta ja päätin heti tulla vinkkaamaan teillekin.
Tämähän ei siis ole maksettu mainospostaus, vaan ihan vinkki jokaiselle pidennyksistä kiinnostuneelle :)

BPhair pidennyksethän on mulle tuttuja jo useamman vuoden takaa ja aiemminhan ne on ollut saatavilla ainoastaan kampaajilta. Nyt on ennakkomyyntiin tullut uusi BPhair Multiway teippi- tai klipsipidennys ja tämä on tilattavissa myös kuluttaja-asiakkaille!
Mun aiempia kokemuksia BPhairista voit lukea vanhemmista postauksista:

mm. TÄÄLTÄ, TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ muissakin postauksissa löytyy aina jotain juttua BPhairista, joten kaikki löydät kun menet blogin alalaitaan ja sieltä klikkaat tunnistetta hiustenpidennykset.

Hiukset ovat samaa BPhair-laatua, kuin ennenkin eli kyseessähän on ihan huippulaadukas pidennyshius. BPhair brändin "Äiti" Anne Kaismo on tunnettu siitä, että laatu kulkee aina edellä ja tätä kehitystyötä hän on tehnyt vuosia rakkaudella ja intohimolla.
Multiway pidennyksiä voi käyttää perinteisten klipsihiusten tavoin tai teippipidennyksenä.
Hiusten pituus on 50cm ja paino 50g. Kokopään pidennykseen tarvitsee kaksi pakettia

Tästä kuvasta erottuu erinomaisesti se, kuinka ohut ja

huomaamaton tuo hiusnauha todellisuudessa on
verkkokauppa

kuva (C) BPhair

Erona aikaisempaan klipsipidennykseen on, että hiusnauha on hyvin ohut ja huomaamaton sopien myös hennolle hiukselle, eikä pakauksessa ole lainkaan liian isoja ja kömpelöitä 4 klipsin osioita.
Näin voit halutessasi valita 2 eri sävyä. Valikoimasta löytyy sekä yksivärisiä, että vivahteikkaita sävyjä. Myös viileitä ja erittäin vaaleita sävyjä.

Värikartta

kuva (C) BPhair

Jos haluaa käyttää pidennystä teippikiinnityksellä, ratkoo vain klipsit irti ja kiinnittää teipin nauhaan ja leikkaa nauhan leikkausmerkkien mukaisesti 4cm levyisiksi osioiksi.
Osioissa on nyt 2x enemmän hiusta kuin perinteisissä BPhair -teippipidennyksiä, joten koko pään pidennykseen tarvitsee entisen 20 parin sijaan vain 10 paria (2 pakettia).
Tämä uudistus, jossa osiossa on enemmän hiusta mahdollista nopean kiinnitysen ja huoltamisen, helpottaa pesua ja hiustenlaittoa, pidennykset pysyy paremmin piilossa,
kun ei ole "pää täynnä" kiinnityksiä..
Jos haluat käyttää pidennyksiä teippikiinnityksellä,on tietenkin suositeltavaa kääntyää lähimmän BPhair-pidennyksiä tekevän kampaajan puoleen, jotta lopputulos on varmasti hyvä ja ammattitaitoisesti tehty yhdistysleikkauksineen.

Teippirulla on tilattavissa myös ja se riittää jopa 6 Multiway pakettiin!

Ennakkotilaajille on nyt tarjous:

Ostaessasi 2 pakettia BPhair Multiway-pidennystä saat kaupan päälle BPcare Gift Box pitkille ja käsitellyille hiuksille.

Ostaessasi 1 paketin BPhair Multiway-pidennystä saat kaupan päälle BPcare Luxury Mistin 150ml.

(näistä ihanista BPcare -tuotteista voit lukea TÄÄLTÄ)

Tuotteet toimitetaan tilausjärjestyksessä viikolla 46. Tilaamaan pääset suoraan TÄSTÄ

Facebookiin on myös perustettu ihan uusi ryhmä BPhair hiustenpidennykset & BPcare
Ryhmä on avoin kaikille pidennyksistä kiinnostuneille ja sieltä saat varmasti nopeimmin avun mieltä askarruttaviin kysymyksiin. BPhair:n Anne siellä vastailee mielellään kaikkiin kysymyksiin ja jos vaikka tilatessa tilattavan pidennyksen sävy askarruttaa, niin sitä kautta saat varmasti avun ja oikean sävyn juuri sinulle. Ryhmästä löytyy myös värikartta!

En ehkä itse malta odottaa, että näitä jossain vaiheessa pääsen testaamaan.
Johan tässä on pitkään menty ihan omalla tukalla jo.
Suosittelen ehdottomasti tutustumaan valikoimaan.

Arki - vastauksia kysymyksiin

2017-10-15T08:48:00.001+03:00

Oon tästä aiheesta jauhanut niin tuhannen monta kertaa, että melkein hävettää jauhaa taas.
Mutta, minulta on niin paljon siitä kyselty niin jauhetaan vielä vähän...
Tein tämän suoraan kysymysten pohjalta, joita mulle on esitetty ja toivottavasti tämä vastaa kysymyksiin ja niihin ihmettelyihinkin, joita oon kuullut... :)

1. Miten hoidat aamukiireen?
Rauhallisella tahdilla. Meillä herätään aina vähän aiemmin ihan siksi, ettei sitä kiirettä edes pääse tulemaan. Laitan illalla jo kaiken valmiiksi aamua varten eli lasten ja omat seuraavan päivän vaatteet ja koulussa/eskarissa/kerhossa mahdollisesti tarvittavat ylimääräiset jutut. esim. liikuntakamat.
Lisäksi tarkistan illalla että jokaisen ulkovaatteet on siellä missä pitääkin, ettei aamulla oo yhdellä hanskat hukassa ja toisella ulkkarit ja kolmannella pipo...
vastaus lyhyemmässä muodossa: herään vähän ennen kuinon oikeasti ihan pakko ja ennakointi!

2. Miten jaatte kotityöt?
Emme jaa, minä teen ja jos mies haluais jotain tehdä, niin yleensä saan sen estettyä :D
Mulle on kunnia asia hoitaa koti ja lapset kaikkinensa. Mies hoitakoot omat työnsä työpaikallaan ja keskittykööt täysillä siihen ja minä hoidan oman tonttini täällä kotona. Pääasia tässä on se, että oon aina tottunut tekemään ja mulla menee yksinkertaisesti hermot, jos mulla ei oo mitään tekemistä!
Sitten eri juttu, jos oisin itsekin päivätöissä, mutta en minä näistä kotihommista osais luopua silloinkaan... jos on lapsesta asti suunnilleen tottunut aina tekemään, niin ei sitä osaa olla tekemättä aikuisiälläkään.

3. Miten jaksat?
Säännöllisellä päivärytmillä pötkii todella pitkälle. Illalla aikoinaan nukkumaan ja aamulla hyvissä ajoin ylös. Kun unirytmi on hallussa, on elämä todella paljon helpompaa.

4. Saatko omaa aikaa?
Saan, joka päivä. Mulla oma aika on sitä, että iltasella voin vaan olla tai kirjoittaa blogia tai tehdä mitä huvittaa kun lapset menevät nukkumaan meitä ennen. Oon päivän hommat tehty jo valmiiksi yleensä iltapäivällä, joten mua ei odota pyykit eikä tiskit enää illalla. Ja muistutan tässä, että minähän en oo luonteeltani vähääkään sellainen, että mulle se oma aika ois sitä, että pitäis mennä johonkin tai tehdä jotain oikein erityistä. Mulle se oma aika on parhaimmillaan just tuota olemista vaan.
Mä osaan rentoutua ihan kotona ja vain olemalla.

5. Miten sun hermot kestää tuota aikatauluttamista?
Hehh, no en oikeastaan enää edes koe että aikatauluttaisin, se tulee ihan selkärangasta automaattisesti. Mä oon aina ollu semmonen ja tuun aina olemaan. Mulla ei arki pyöris millään lailla ilman säännöllistä rytmiä ja aikatauluja. Ja kun mä nautin siitä, että saan pitää jokaisen langan omissa käsissäni ja organisoida. Oikeesti, kesällä mua turhautti ihan suunnattomasti, kun ei ollut mitään aikataulua elämässä, syksy kun tuli, niin johan helpotti :D
Hullu mikä hullu, ei kai tähän muuta voi vastata :D

6. Ootko koskaan myöhästyny mistään?
Joskus ehkä nuorempana, mutta sanotaanko näin viimeisen 10 vuoden aikana en ainakaan muista yhtään tapausta myöhästymisestä. Yleensä oon jokapaikassa 5-10 minuuttia etuajassa (vähintäänkin)

7. Onko sulla aikaa lapsille vai viekö kaikki kotityöt kaiken ajan?
On, joka ainoa päivä meillä on yhteistä aikaa, jolloin vaan ollaan yhdessä ilman että teen samalla jotain. Yleensä päivän nopeimmat kuulumiset ja tapahtumat vaihdetaan jo koulu/kerhomatkalla ja jatketaan syömisen äärellä päivän tapahtumien kertausta. Iltapäivällä yleensä 15-16 mennessä oon päivän kotihommat jo kovastikkin tehnyt eli meillä on yhteistä aikaa koko iltapäivä ja ilta.

8. Stressaatko arjesta?
Oikeastaan en. Vain silloin, kun tulee jotain ylimääräisiä menoja ja juttuja häiritsemään sitä normaalia aikataulua tai että pitäis olla suunnilleen kahdessa paikassa melkein yhtäaikaa. Ainoastaan silloin hetkelliseti saatan stressata, mutta kun hommat järjestelee ja organisoi uudelleen, se stressikin katoaa siitä.

9. Mitä muuttaisit arjesta jos voisit?
Jos ihan rehellisesti sanotaan, niin tässä vaiheessa en oikeestaan muuttais mitään.
Arki sujuu tällä hetkellä niin hyvin ja rutiinilla, että en lähtis tätä muuttelemaan. Sittenhän se muuttuu pakostakin, jos itsekin töihin pääsee, mutta se on sitten sen ajan murhe ja senkin otan luultavasti sitten vastaan sillä mielellä, että siistiä, taas saa järjestellä ja pähkäillä ja organisoida :D

10. Mitä neuvoja antaisit muille arjen pyöritykseen?
- unirytmi/päivärytmi kuntoon! Ajoissa herääminen ja ajoissa nukkumaan.
- ennakoi seuraava aamu ja jos vaan pystyy niin koko seuraava päivä
- osta kalenteri, johon mahtuu muistiin KAIKKI ja opettele käyttämään sitä.
- kaikki on alussa vaikeaa, mutta kun opettelee uusia toimintatapoja palanen kerrallaan, jossain vaiheessa ne palaset loksahtaa kohdalleen.
- muista että jokaisen arki on erilaista, ei oo olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa sitä pyörittää. Se mikä sopii mulle ei välttämättä sovi sulle. Se oma rytmi löytyy kyllä, kun sitä tietoisesti lähtee hakemaan!

Mukavaa sunnuntaita jokaiselle ja tsemppiä taas uuden viikon alkuun ja arjen pyöritykseen.

Perjantaita

2017-10-13T20:56:00.000+03:00

Taustalla pauhaa Tappara-Kärpät peli eli normi ilta aina, kun pelipäivä on! Niin se on taas perjantai, justhan se oli ja nyt on taas. Nämä viikot menee niin järkyttävää vauhtia ohitse, että aina on joko maanantai tai perjantai, muut päivät meneekin melkeen huomaamatta ohi, niin ettei niitä edes muista.

Viikko on ollut kohtalaisen normaali muuta mia ylimääräisiä menoja ja kulkemisia lukuunottamatta.
Eli lasten aikataulujen mukaan on juoksenneltu koko viikko. Tän viikon mulla onkin ollut auto käytössä koko ajan ja sehän on varsinkin sadepäivinä enemmän kuin tervetullut tilanne.
Tosin huono puoli on siinäkin.... heti kun on tullut vähemmän ulkoilua, oon saanut päänsäryt takaisin.
Etenkin sen oon huomannu, että se aamun eskarilaisen pyörällä kuskaaminen on edesauttanut päänsärkyjen pois pysymistä. Kyllähän siinä herää päivään ihan eritavalla, kun kuskauksen hoitaa ulkoillen. Taidampa siis siirtyä osittain ainakin taas pyöräkuskaukseen ja säästää auton käytön vain niille päiville, kun vettä tulee vaakasuorassa...

Kerholainen aloitti lomailun jo ja koululainen ja eskari paahtaa vielä ens viikon täysillä ja sitten alkaa loma heilläkin.

Tässä viikon aikana tein parikin uutuustuotebongausta, joista ajattelin mainita teillekin.

Tämän bongasin ostoskoriin paikallisesta Salesta.

Tosi harvoin oikeestaan ostan gluteenitonta leipää valmiina, sillä mun mielestä ne maistuu niin pers**** Anteeksi, perheohjelma... mutta siis, lähinnä kengänpohjaahan ne muistuttaa ja syömättä mulla tahtoo jäädä. Tämä oli muiden rinnalla ihan positiivinen yllätys ja maistuikin ihan kivalta.

Jos ylipäätään tykkää siemenistä leivässä, niin todennäköisesti tykkää tästäkin. Maku sopivan pehmeä, ei kuivakka eikä hapan. Mukavan neutraali ja jopa minunkin maha oli samaa mieltä makunystyröiden kanssa eikä alkanut temppuilla yhtään.

Tosin paketissa on vain 3 palasta leipää, joissa siis palaset vastakkain eli siis 6 pientä palaa ja hintaa liki 3 euroa... ei siis ihan jokapäivä viitsi ostaa...

Perjantai = herkkupäivä, joka siis koskee myös Äitiä :)
Jokaiselle salmiakin ystävälle, SUOSITTELEN!! Oli aika hiivatin hyvää!

Tänään pidettiin kyllä niin överimättöpäivä, että ei ihan tosikaan, mutta saa sitä joskus vähän överitkin vetää... Mutta juu, tuo jäätelökin oli ihan vahinko ostos, sillä se vaan pisti silmään ja pakkohan se oli ostaa, varsinkin näin vannoutuneena salmiakin suurkuluttajana.

Nyt jatkan perjantai-illan rötväilyä, mutta ennen sitä muistutan pienestä postauksiin liittyvästä jutusta: En monestikaan enää jaa kaikkia postauksia eri bloggaajaryhmiin yms, joten jos haluat postauksissa pysyä ajantasalla käy ehdottomasti tykkäämässä blogin Facebook -sivusta TÄÄLLÄ!
Sitä kautta saat varmimmin tiedon uusista postauksista.

Nyt toivottelen rentouttavaa viikonloppua jokaiselle!

Vauhdikas viikonloppu

2017-10-10T14:13:00.001+03:00

Huh huh... viikonloppu on jo takanapäin ja vauhtia riitti ihan omiksi tarpeiksi.

Lauantaina startattiin aamupäivällä jo miehen työpaikan avajaisiin, joissa lauantain esiintyjänä oli ihana Suvi Teräsniska. Ekaa kertaa pääsin livenä näkemään Suvin ja olihan se ihan huippua!
Suvi on yksi niistä artisteista, jonka ääni menee luihin ja ytimiin heti välittömästi lauloipa sitten mitä tahansa. Aina oon hänen kappaleiden kanssa lähes itku kurkussa ja nyt livenä tuo tunne oli vielä potenssiin 10! Lapsetkin tykkäsi ja lauloi ihan täysillä mukana. Pitihän meidän nimmarijonoon itsemme tietenkin haalata ja kotiinpäin lähdettiin jokainen oma nimmarikortti taskussa.
Jostain kumman syystä kotona kuului loppupäivän aina sieltä sun täältä, jotain tyyliin... "Yhtenä iltana...." tai vaihtoehtoisesti "hento kuiskaus....." tai no jos ihan rehellisiä ollaan niin Suvia on kuunneltu taukoamatta lauantaista asti ja lapsiltakin jokaiselta irtoaa kuin apteekin hyllyltä Suvin suurimmat hitit :D

Sunnuntaille oli sitten sama reitti tiedossa ja esiintymisvuorossa Peetu Pelle.
Paikan päälle kun päästiin ja lapset pellen bongasi hallista, katosi jokainen sen siliän tien...
No ei ne onneksi hukkaan pääse menemään.... bongaa pelle, niin löydät lapsesikin!
Pelle viihdytti lapsia mukavalla esityksellä, johon tuo meidänn neiti pääsi vielä assistentiksikin.
Palkinnoksi sai ilmapallo seepran.... tosin se kyllä näytti enemmänkin kirahvilta mun mielestä, mutta jos tyttö on sitä mieltä, että se on seepta niin sitten se on seepra. Kivaa oli ainakin ja onneksi mulla oli koko viikonlopun ylimääräisenä silmä- ja käsiparina nuorimmaisen kummitäti, joten suurkiitokset sinne :)

Touhukas viikonloppu siis takana ja nyt on palattu jo normiarkeen
Viikonlopun saldona siis

- Suvi Teräsniska
- Peetu Pelle
- ties kuinka monta laatikollista mainoskarkkeja
- pari karannutta ilmapalloa
- "muutama" kotiin asti mukana kulkenut ilmapallo
- nimmarikortit
- ilmapalloseepra, joka on jo vainaa...
- ties kunka monta hauskaa tilannetta
- väen paljoutta
- hyvää fiilistä potenssiin 10!!

Tämäkin alkanut viikko pitää sisällään kaikkea vähän ylimääräistä menemistä ja tulemista, joten ei tässä ehdi aika pitkäksi tulla edelleenkään. Ens viikolla kerholainen aloittaa jo loman ja siihen perään onkin sitten syysloma jo. Eli parin viikon loma tulee kerhoista ja yksi viikko sitten lomaillaan koko porukalla, paitsi isäntä tietty, joka painaa duunia meidän lomaillessa.

Mukavaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle ja koittakaa olla vilustuttamatta itseänne.
Täällä pauhaa ainakin kunnon syysmyräkkä ja vettä tulee vaakasuorassa ja puut alkaa olla kaljuja!

Lokakuu

2017-10-02T09:57:00.000+03:00

Niin se vaan on syksy kääntynyt jo lokakuulle. Aamun lenkki on tehty ja eskarilainen on kuskattu koululle. Aika hyvin sitä muuten herää kun pakosta joutuu aamusta asti ulkoilemaan.
Aika hurjaa muuten ... Kohta joutuu alkaan ärsyyntyyn Jouluhössötyksestä. Johan se kohta jo alkaa...

Meillä on arki rullannut omaa rataansa tasaiseen tahtiin eli arkipäivät menee lasten aikataulujen mukaan ja minä aikataulutan ja organisoin ja pyrin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikealla kokoonpanolla. Toistaiseksi ainakin oon onnistunut hyvin tässä urakassa. Saa nähdä mitä tämä kuu sitten tuo tullessaan, ajoittain näkyy tälle kuulle tuppaavan ns. ylimääräisiäkin menoja ja kulkemisia, joten ei tässä edelleenkään aika pitkäksi tule. Mutta jos tästä edestakaisin kulkemisesta jotain hyvää täytyy hakea niin sen olen oppinut, että osaan tehdä asioita tässä välissäkin, kun odottaa seuraavalle reissulle lähtöä. Ennen mulla oli se ongelma, että kun tiesin, että tiettyyn aikaan pitää olla menossa johonkin, en oikein osannut mitään alkaa tekemään. Nyt luonnostuu jo ihan helposti se, että aloitan jonkun isommankin homman ja käyn välissä hoitamassa kuskauksia ja jatkan sitten kun tuun takaisin. Tehokasta!

Tässä kuussahan päästään jo syysloman viettoonkin. Meillä ei sille viikolle suunnitelmia sen kummemmin ole, sillä mies on normaalisti töissä. No, me touhutaan omiamme ja otetaan rennosti.
Toivotaan nyt edes kunnon ilmoja sille viikolle, ettei tarvitse ihan neljän seinän sisällä olla.

syksyn värejä

Mä oon tässä kulkemisten välissä koittanut siivota kaappeja edes jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen ja järjestänyt ja järjestänyt ja vielä kerran järjestänyt. Aika jäätävä määrä oli taas kertynyt lastenkin kaappeihin pieneksijäänyttä vaatetta ynnä muuta ylimääräistä. Vielä siivoamista odottaa varasto ja lasten lelukaapit... pahimmat on siis vielä edessä. No jos ottais tavoitteeksi, että siihen syyslomaviikkoon mennessä sais (viitsis) kaiken tehdä valmiiksi.
Mä en kyllä tajua kuka sitä tavaraa jokapaikkaan jemmaa.... en minä ainakaan...!

Nyt kutsuu seuraavat hommat jo, joten jätetäämpäs jaarittelut sikseen.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle ja mukavaa syksyistä lokakuun alkua!

Kuulumisia

2017-09-17T17:45:00.002+03:00

Voi luoja... oon ehkä sata kertaa aina aloittanut kirjoittamisen ja sitten taas postanut kaiken mitä oon saanu aikaiseksi. En mä tiedä mikä lukkotila se on päällä ollut taas. Tosin, ei tässä tätä ylimääräistä aikaakaan toki kauheasti oo ollu, joten aattelin sitte kirjottaa oikeesti vasta siinä vaiheessa kun teksti tulee itsekseen ulos, ilman mitään vääntämistä.

No mitä me sitten on tehty?
Juostu pitkin kylää kaiken arkipäivät! Harvinaisen tyhjentävä vastaus.
Nuorimmainen tosiaan aloitti kerhokauden tuossa kuun alussa ja siitä tuli sitten 3 päivälle lisäkuskaukset mulle. Esikoinen aloittaa ens viikolla vielä liikuntakoulun. Se on vain kerran viikossa ja ensimmäisten parin kerran jälkeen poika kulkeekin siellä sitten ihan itsekseen, siihen ei onneksi minua tarvita. Matkakaan ei ole pitkä, kun on tuossa alle kilsan päässä.

Ulkoiltu on siis ihan omiksi tarpeiksi syksyisessä säässä. Onneksi on saatu nauttia niistä raikkaista ja aurinkoisistakin keleistä, välillä tosin oon kironnu koko maapallon alimpaan.... just sinne!
kun vettä tulee taivaan täydeltä ja mentävä vaan on. Aina sanotaan, että ei ole olemassa huonoa ilmaa, on vain huonoa pukeutumista. Saanen olla erimieltä asiasta, sillä eräänkin rankkasateen jälkeen tuli testattua minunkin ulkoilukamppeet sellaisissa olosuhteissa että voin suoraan haistattaa pitkät valmistajille, jotka väittää ns. jokasään kamppeiden olevan täysin veden pitäviä....
ja katin kontit ne tosiaankaan sitä ole! tai sitten ne on suunniteltu ihmisille, joilla on ees jonkinlainen järki päässä, eikä ne lähde järjettömällä rankkasateella pihalle. No mun on mentävä halusimpa tai en.

Nämä aamut pelastaa päivän aina niiden sateisten jälkeen...

Kun nuorimmaisen kerho alkaa, jää mulle n. puolisen tuntia aikaa haahuilla joko kirjastossa taikka ihan muuten vaan, joten välillä tulee kuvailtuakin vähän enemmän.... mikäli siis ei tule vettä kuin esterin per.... anteeksi! tämä lienee perheohjelma, joten jätetään sanomatta...
Asia lienee tullu jokaiselle selväksi, kuin kettuuntunut oon näihin sateisiin :D

Viikonlopuillekin tässä on ollut lähes aina jotain menemistä ja tekemistä.
On juhlittu 80 vuotissynttäreitä, tsekattu mummilan väen uusi koti ja tälle viikonlopulle juhlittiin esikoisen 8 vuotis synttärit. Nehän toki aloitettiin jo perjantaina kaverisynttäreiden muodossa ja kuten voi jokainen arvata hulabaloota riitti. No poika itse oli ainakin tyytyväinen ja hauskaa oli. Eilen sitten jatkettiin juhlintaa aikuisemmalla kokoonpanolla ja tänään onkin sitten ollut jo takki aika tyhjä!
Huomiseksi koitetaan selvitä juhlahulinoista oikeaan arkeen ja ollaan onnellisia siitä, että seuraavat hulabaloot juhlitaan vasta keväällä :D

Synttärikakkua... onneksi ei ite tarttenu syödä, kun tein ihan normiversion enkä gluteenitonta...
Tosin käsien iho huusi hoosiannaa leipomisen jälkeen, kun onnistuin jauhot pöläyttämään käsille.
Mitäpä se ei äiti kärsis lapsensa vuoksi. No jokatapauksessa hyvin näytti juhlaväelle maistuvan eli kait se sitten onnistui ees jollain lailla.

Nyt sitten toivotellaan jokaiselle oikein reipasta alkavaa viikkoa ja tsemiä arjen pyöritykseen!

Edellisen viikon kuulumiset

2017-08-21T17:46:00.002+03:00

Tänään on alkanut jo uus viikko ja eipä hyvältä näytä tämäkään viikko...
Edellinen viikkokin meni aika persiilleen...

Maanantaina oli ihan normipäivä, tosin neiti vähän valitteli flunssaista oloa.
Tiistaiaamuna se olikin sitten siinä, että neidillä oli ääni poissa, tilalla yskä ja flunssa ja illemmalla nousi vielä kuume. Siinä menikin sitten 4 seinän sisässä seuraavat 3 päivää.
Eskariin päästiin takaisin vasta perjantaina. Kuulemma liikenteessä ihan kiitettävästi tätä tautia.
Näinhän se menee aina... koulua/eskaria ehti olla edellisellä viikolla tasan 2 päivää, kun alkaa epidemia jo jylläämään ja jokainen muksu vuorollaan kaatuu petiin.

Perjantai-iltana nousi sitten kuume tuolle nuorimmaiselle ja esikoinenkin tässä on ollut nuhainen, sillä ei ainakaan toistaiseksi ole kuume noussut.

Viikko siis on ollut täynnä tylsyyttä, kiukkua ja tyhmää äitiä!
No ei, ymmärtäähän sen kun touhukkaat muksut joutuu 4 seinän sisään lepoon, niin se kiristää hermoja niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Lauantai-iltana pidettiin muksujen kanssa kunnon leffailta popcorneineen kaikkineen ja ohjelmassa oli luonnollisesti Frozen - huurteinen seikkailu. No eka kerta oli mullekin kun tuon kokonaan katsoin ja eipä tuo lapsia haitannut vaikka ei ollutkaan suomeksi puhuttu, ainoastaan tekstitetty.
Hyvin kajahti aina lauluosuudet neidillä englanniksikin :D
Ja kiitos Youtuben ja Frozen addiktin eskarineidin myös minä osaan Let It Go:n englanniksi, suomeksi ja osittain jopa saksaksi...

Sunnuntai menikin sitten siivotessa.... Jotenkin mulle on muodostunut perinteeksi jo, että kun isäntä pakkaa metsästyskamppeet autoon, minä lyön kämpän matalaksi :D
Eli sorsajahdin aloituspäivä, niin mulla pitää olla tekemistä poistamassa sitä tuskaa, kun en ite pyynnissä ole. tasan klo 12 tietenki käyn pihalla kuuntelemassa aloituksen.
Oikeesti, aika monta vuotta on mennyt jo niin että aloituspäivänä mä teen suursiivousta :D

Lasten kanssa pidettiin kunnon lättysyömingit ja vedettiin ihan kunnon annokset, mansikoiden kanssa. No oltiin me se ansaittukin sen siivoushulinan jälkeen. Kuvaa en sattuneista syistä ehtinyt ottamaan. Lätyt ja mansikat oli tuhottu ennemmin kuin mulla ehti kuvaaminen edes käydä mielessä...

Iltasella sitten herkuteltiin sorsapaistilla koko porukka. Olihan se taas niin hyvää, että ei sanat riitä.
Lapsetkin söi niin antaumuksella, että murustakaan ei jäänyt...

Kuten tuossa alussa mainitsin, ei näytä tämäkään viikko kovin ruusuiselta. Mulla pukkaa päälle vuosisadan flunssaa ja nyt on inkivääriteetä ynnä muita rohtoja vedetty niin, että makuaistista ei ole enää tietoakaan. No olihan se selvä asia, että jossain vaiheessa tauti kaataa minutkin, mutta tää viikko on kyllä taas aika huono ajoitukseltaan... Toisaalta, mikään muukaan viikko tuskin ois sen parempi ollut sairastamiselle :D Luvassa on uintia sekä eskarilla että koululaisella, ja eskarin metsäretkeä, kerhon aloituskeskusteluakin pitäis aikatauluttaa, eskarin vanhempainilta olisi myös ja mitähän muuta mukavaa vielä saadaankaan tuupattua johonkin väliin. Ei tässä siis aika pitkäksi tule.
Kädet kyynärpäitä myöten siis ristiin nyt, että ei sentään kuume nousisi mulle.

Reipasta alkanutta viikkoa jokaiselle.

Mun arki

2017-08-20T15:40:00.001+03:00

Edellisessä postauksessa lupasin tehdä päivityspostauksen tästä mun omasta arjesta.
Kun muuttuu arki, muuttuu myös se tapa millä sitä hoitaa, joten ihan kivakin oli tätä tehdä ja huomata niitä pieniä eroja aiempaan. Kaikkihan se on kehitystä, se pienikin...

Tässä siis suurinpiirtein yhden arkipäivän kulkua maratonpostauksen muodossa

6.30 herätys ja kahvit tippumaan
lapsille aamupalaa ja aamupalan jälkeen päivävaatteet päälle, jotka olen laittanut alakertaan jo edellisenä iltana valmiiksi. Samoin valmiiksi on laitettu jo päivällä mahdollisesti tarvittavat liikunta ynnä muut varusteet. Lasten aamupalan jälkeen juon vähän lisää kahvia ja menen valmistautumaan itse lähtöön eli rakennan naaman = meikkaan. Vaatteet oon katsonut itsellenikin jo edellisenä iltana valmiiksi ja oon ehtinyt jo pukea ennen kun aamupalan tekoon alan. Mun meikki ja tyyli on aika huoleton ja arkimeikkikin syntyy 10 minuutissa. Ei ihan hirveitä hiuställäyksiäkään kannata alkaa rakentelemaan, koska liikun kaiket päivät ulkona, ilmalla kuin ilmalla...

Aamusella on aikaa vaihtelevasti riippuen siitä alkaako esikoisella mihin aikaan koulu.
klo 8 aamuina on tietenkin vähän kiireempää, mutta pääsääntöisesti aamuisinkin edetään rauhallisella tahdilla hoitaen hampaanpesut ja muut aamutoimet.

Pyykit koneeseen ja kone päälle ja samoin aamun tiskit koneeseen, jossa yleensä illalta sen verran tiskiä, että senkin koneen saa päälle. (en siis harrasta tiskien pesua puolityhjällä koneella)

n.8.30 lähdetään viemään neitiä eskariin
Tullaan kuopuksen kanssa kotiin, viikkaan kuivat pyykit ja laitan uudet kuivumaan.
Tässä välissä yleensä itse haukkaan vähän jotain syötävää, minä kun en edelleenkään oo oppinut kunnon aamupalaa syömään...

Tuuskataan kuopuksen kanssa jotain jonnin joutavaa ja samalla laittelen ruokaa alulle,
isäntä tulee ruokkiksella kotiin syömään ja samalla tietenkin kuopuksen kanssa syödään itsekkin.
laittelen tiskit siinä ruokailun jälkeen ja siivoan keittiön

n. 12.30 lähdetään hakemaan neiti eskarista ja tullaan kotiin, syöntiä.
Perjantaisin aikataulu on vähän aikaisemmassa eskarin aiemman päättymisen vuoksi.

Odotellaan esikoinen koulusta, hän kulkee itsekseen, mutta jos aikataulut sopii yhteen, niin tottakai tulee koulusta meidän kanssa yhtämatkaa. Läksyt hoidetaan heti koulusta tultua ja syönnin jälkeen.
Vasta läksyjen jälkeen alkaa se päivän vapaa-aika.

Loppupäivä ollaankin sitten yhdessä ja odotellaan ruuan kera isäntä kotiin, yleistä touhuilua ja hölmöilyä. Minä kuskailen aamulla viikattuja pyykkejä omiin kaappeihinsa, imuroin jossain vaiheessa päivää ja saatan siivota muutenkin. Pääsääntöisesti klo 18 mennessä päivän hommat on tehty sitä vaille, että aamuksi täytyy vielä katsoa kaikille kamppeet valmiiksi.

Lapset kun ovat menneet iltatoimien jälkeen nukkumaan, koko loppuilta on mulle käytännössä sitä vapaata aikaa. Arkisin lapset on aina 8 korvilla nukkumassa, joten meillä on tiedossa saunaa, iltapalaa, leffaa tai sarjoja. Nukkumassa mekin ollaan viimeistään klo 23, yleisimmin jo aiemmin.

Summauksena tähän vielä, että mulle siis jää aikaa itsellenikin joka ainoa päivä, jonka voin käyttää ihan vaan olemiseen, bloggaamiseen tai mihin vaan, en välttämättä tarvise erikseen siivouspäivää niin että kerran viikossa joutuisin uhraamaan kokonaisen päivän pelkkään kämpän jynssäämiseen. Paikat pidetään järjestyksessä päivittäin ja tavarat paikoillaan. En tunne termiä pyykkipäivä, en oo koskaan ees joutunu opettelemaan. Meillä lapset huolehtivat omat huoneensa päivittäin siihen kuntoon, että mun ei imuroidessa tarvitse väistellä levällään olevia tavaroita saati keräillä niitä, vaan voi huoletta imuroida. Isommat järjestämiset ja siivoukset hoidetaan sitten huoneen omistajan kanssa yhteistuumin, mutta päivittäisen perusjärjestyksen hoitaa lapset itse.

Ruuat mietin valmiiksi aina etukäteen ja jaakaapin sisällön mukaan. Kaupassa käynti hoituu näppärimmin neidin eskariin viennin jälkeen tai sitten iltapäivällä kun isäntä on tullut töistä.
Kaupassa ostokset tehdään niin, että muutaman päivän ruuat tulee kerralla hankittua, tosin mä oon aika mestari siinä että kauppalistasta huolimatta aina jotain oleellista unohdan :D
Ruuat on pääsääntöisesti kohtuu nopeasti valmistuvia ihan perus arkiruokia, jotka ei huimia valmistusaikoja ja valmisteluita tarvi. Viikonloppuna sitten voi siihen ruuan laittoonkin käyttää aikaa enemmän jos siltä tuntuu.

Äidin iltapalaa eli mennään siitä mistä aita on matalin eli mitä jääkaapista sattuu löytymään.
No ehkä huonomminkin olis voinu kuitenki valita. Valmistus kesti tasan sen verran kuin kananmunilla kesti kypsyä eli 10 minuuttia. Pohjalla varhaiskaali,johon lisukkeeksi
kurkku, tonnikala, raejuusto ja kananmuna

Käytännössä me ei ikinä olla myöhässä mistään, päin vastoin.... yleensä ollaan aina vähän etuajassa.
A ja O on se, että herätään riittävän aikaisin, että sitä aamurumbahelvettiä ei pääse edes syntymään ja ollaan riittävän ajoissa nukkumassa, jotta vältytään siltä väsähtämiseltä ja väsymyskiukulta.
Iso osa arjen asioista on tehty ja mietitty etukäteen tai ainakin ennakoiden, joten aikaa siihen kriiseilyyn ei tarvitse uhrata.

Näin rullaa meidän arki tällä hetkellä, tosin syyskuussa se muuttuu taas vähän, kun kerhokausi alkaa kuopuksella, joten ne kuskaukset tulee tuohon vielä lisäksi sitten 3 päivänä viikossa, mutta noin muuten muu paletti pysyy ennallaan. Aikataulu tulee menemään niin, että kun kuopuksen kerho alkaa, voin siitä suoraan siirtyä koulua kohti odottelemaan neidin pääsyä eskarista. Yhdessä sitten haetaan kerholainen kotiin.

Näihin väleihin sitten aikataulutellaan tarpeen mukaan hammaslääkärikäynnit, mahdolliset neuvolat ynnä muut menot ja muistamiset. Niitä muistettavia juttuja onkin sitten sekalainen seurakunta koulun ja eskarin puolesta, mutta seinäkalenteri, johon mahtuu kirjoittamaan (paljon) pelastaa tilanteen aina.
Tosin meidän kalenterista ei taida ottaa selvää kukaan muu kuin minä, mutta minähän se olenkin se, joka pitää kaikki muutkin aikatauluissa ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan :D

Kaikkihan on lopulta kiinni siitä, että on tottunut koko ajan tekemään jotain.
En esimerkiksi jumita koneelle tai kännykälle kovin pitkäksi aikaa istumaan tai sittenkin teen siinä välissä aina jotain. Vaikka tässä varmasti tuntuu olevan ahdistavan paljon kaikkea, musta välillä kuitenki tuntuu siltä, että on vähän jo tylsää, kun päivän "työt" on tehty kaikki jo iltapäivällä.
Tottakai joskus huonosti nukutun yön jälkeen kaikki tökkii ja ketuttaa, mutta niinä päivinä voi vähän vähemmän tehdä niitä kotihommia ja se peruspaletti ei siltikään kaadu mihinkään. Sitten on eriasia, jos niitä laiskoja päiviä tulee harrastettua enemmän. Siitä on seurauksena stressaantunut ja kettuuntunut minä, jonka kanssa on äärimmäisen vaikea tulla toimeen. Joskus esimerkiksi sairastuessa se parin kolmen päivän makaaminen, meinaa saada hermot loppumaan ihan tyystin, mutta kun taas on saanut sen oman päiväjärjestyksen takaisin, palautuu se normaali minäkin takaisin.

Hukatut elämänhallintataidot

2017-08-14T16:46:00.003+03:00

Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että tekeillä on oma postauksensa siitä ilmiöstä, kuinka nykypäivänä ihan normaalit arjen rutiinit ja oman arjen hallinta tuntuu olevan enenevässä määrin hukassa ihan aikuisemmaltakin väestöltä. Ei ainoastaan elämäntyyliltään ja tavoiltaan parjatuilta nuorilta aikuisilta.

Juttelin tuossa jokin aika sitten työkkärin virkailijan kanssa mahdollisesti tulevista opiskelukuvioista, JOS näitä nyt on tullakseen. Niin ensimmäinen kysymys oli, että jaksanko minä?
WHAT? Ihan tosissani vähän hämmästyin kysymystä, mutta siitä tuli mieleen, että onko väestö nykyisin tosiaan niin väsähtänyttä vai johtuuko siitä että normaalit elämänhallintaan liittyvät asiat on nykypäivänä niin hukassa, että jaksaminen ei riitä enää mihinkään? Ihmiset ei oikeasti nykyisin osaa enää aikatauluttaa arkea omien realististen resurssien mukaan, saati hoitaa normaaleja arjen asioita omatoimisesti. Tää muuten tulee vielä yhteiskunnalle kalliiksi jossain vaiheessa... merkit on jo näkyvissä :(

Onhan se totta, että yhteiskunnan vaatimukset kansalaisille kasvaa kasvamistaan koko ajan ja mukana on vaan pysyttävä. On oltava tehokas sekä töissä, että kotona, on kasvatettava lapset, harrastettava, sometettava, oltava sosiaalinen. Täytyy vielä reissata lomilla, rempata mökki ja huolehdittava niistä kaverin asioista paremmin kuin omistaan. On tiedettävä kaikki ennalta ja osattava täydellinen medialukutaito ja osattava lukea sieltä rivienvälistä ja kaiken tämän keskellä on muistettava pitää se oma kulissi pystyssä kuinka kaikki on ihanaa ja mahtavaa ja upeaa. Kuulostiko tutulta?

Pysähtykääpä jokainen hetkeksi ja miettikää sitä omaa oravanpyörää, jossa elätte.
Vastaa näihin kysymyksiin rehellisesti mielessäsi ja omassa rauhassasi:

1. Oletko onnellinen? jos vastaat EI, kerro 2 syytä miksi et ole onnellinen

2. Nukutko tarpeeksi?
3. Stressaatko kotitöistä?
4. Annatko aikaa itsellesi ja omille ajatuksillesi?
5. Elätkö itsellesi vai muille?

6. Syötkö oikein?

Jos vaan keskityt suorittamaan omaa elämää, et voi olla onnellinen. Mieti elämäsi tarkkaan, mikä tekee just sut onnelliseksi. Muista huomioida myös ne arjen pienet asiat. Ajattele asioita siltä kannalta, että jos jokin asia poistuisi ja poistettaisiin elämästäsi, kaipaisitko sitä?

Ole tarkka unirytmin kanssa. Jos univaje on itseaiheutettua, sen pystyt muuttamaan ainoastaan SINÄ itse. Sitä ei pysty muuttamaan puolisosi, vaikka kuinka sille siitä nalkuttaisit.
Tee raaka temppu ja kärsi seuraukset. Nosta itsesi väkisin ylös sängystä viimeistään 8.30 vaikka et edellisenä yönä olisikaan nukkunut. Mene sänkyyn illalla viimeistään klo 10 ja unohda kännykkä, telkkari ja tietokone. Toista sama useaan kertaan ja huomaat rytmin pikkuhiljaa kääntyneen ja olet virkeämpi.

Tee kotitöitä jokapäivä vähän. Unohda ne tietyt pyykkipäivät ja siivouspäivät.
Et tarvitse niitä, kun teet joka päivä tietyt asiat. Pyykkivuori ei kasaannu, kun peset tarpeeksi joka päivä ja viikkaat ne pyhtaat pyykit suoraan kaappiin, etkä jemmaa niitä odottamaan sitä hetkeä kun sinulla on aikaa... Tee perus siivous jokapäivä. Esim. imurointi.
Siivoa keittiö joka kerta heti ruokailun jälkeen aläkä jemmaa keittiön tasoille tai muuallekaan sinne kuulumatonta tavaraa. kun tavarat on paikoillaan aina, etä myöskään tarvise aikaa siihen itkupotkuraivarikohtaukseen, jonka hukassa olevat avaimet aiheuttaa...
Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla, mutta kun huolehtii vähän joka päivä välttyy siltä stressiltä, joka tekemättömät työt aiheuttaa.

Niin, osaatko antaa aikaa ihan omille ajatuksille, haaveille ja unelmille?
Jos et pysty olemaan hiljaa itsesi kanssa, et luultavasti pysty olemaan kenekään muunkaan kanssa.
Opettele hyväksymään itsesi, omat ajatukset ja tunteet ja elämä on paljon helpompaa.
Kenenkään ei tarvitse ajatella samalla tavalla kuin toinen, meillä jokaisella on oikeus omiin ajatuksiin ja tunteisiin.

Elätkö itsellesi vai muille? Teetkö asioita vain toisten mieliksi vai siksi että oikeasti nautit niiden tekemisestä? Teetkö asioita vain siksi, että muutkin tekevät niin? Arvioitko itseäsi muiden tai somen kautta?
Nämä pointit kannattaa miettiä tarkkaan. Jos hukkaat elämäsi elämällä muiden vaatimusten mukaan olet pulassa. Jos et osaa elää omien tarpeidesi mukaan ja tehdä juuri sitä mikä tekee sinut onnelliseksi, et ehkä pysty antamaan edes omille lapsillesi sitä parasta itseäsi ja näyttää heille kuinka elämästä voi nauttia. Karsi elämästä esimerkiksi turhat harrastukset, joista et oikeasti edes nauti, vaan harrastat siksi koska naapurikin... Tässä tapauksessa unohda some ja kaikki muutkin mediat kokonaan. Arvioi itse itseäsi järjellä ja sydämellä, ei minkään median luoman mielikuvan kautta.

Mitä laitat suuhusi? Pelkällä ravinnon muutoksella voit tehdä aivan järkyttävän suuren muutoksen jaksamiseen ja mieleen. Unohda kaikki pikadieetit ja ne mitä saa syödä ja mitä ei saa syödä. Suosi puhdasta ruokaa ja tee se ruoka itse, jos et osaa opettele. Netti pursuaa nopeita ja helppoja ruokaohjeita, joista varmasti löytyy jokaiselle jotain hyvää.
Oikeanlainen ravinto ei ole mitään rakettitiedettä, vaan maalaisjärjellä pärjää todella pitkälle.

Tee päivillesi aikataulu ja opettele pysymään siinä, kohta huomaat, että se arki on oikeasti sujuvampaa ja olet itsekin pirteämpi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos ihmisellä ei ole turvallisia perusrutiineja, haalii itselleen huomaamatta liikaa kaikkea ja unohtaa olla onnellinen ja nauttia elämästä. Täytyy muistaa se, että me jokainen ollaan yksilöitä ja se rutiini joka sopii minulle ei välttämättä sellaisenaan sovi sinulle. On pikkuhiljaa opeteltava rakentamaan ne omat rutiinit ja ja osattava rakentaa itselle se toimiva arki, joka tekee juuri sut onnelliseksi. Sitä ei tuu tekemään puoliso, ei lapset ei ystävät eikä varsinkaan some, vaan sinä itse pystyt siihen!
Sitä arkea eletään kuitenkin suurin osa ajasta, eikö se aika kannata käyttää niin, että se tekee sinut onnelliseksi?

Miksikö jauhan tästä asiasta ties kuinka monetta kertaa? Siksi, koska mä voin puhua kokemuksesta.
Oon omassa elämässäni monet kerrat joutunut tilanteiden eteen, jossa on oikeasti joutunut pakostakin laittamaan palapeliä kasaan ja ne palaset on kuulkaa olleet pieniä murusia, joista koko palapeli on täytynyt kasata ja saada kokonaiseksi. Mutta se työ, jonka sen eteen on nähnyt kyllä palkitsee... ;)

Seuraavassa postauksessa vähän tarkemmin siitä, mitä on mun arki ja miten sen oon tällä hetkellä järjestänyt. Oon samanlaisen postauksen tehnyt aiemminkin, mutta kun muuttuu arki erilaiseksi, muuttuu myös se, miten sen hoitaa...

Sateista sunnuntaita

2017-08-13T17:06:00.000+03:00

Sateista sunnuntaita sinne ruutujen toiselle puolelle.

Kuinkas se arki on lähtenyt käyntiin vai onke se ylipäätään lähtenyt käyntiin? Vähän siellä sun täällä medioissa tuntuu olevan keskustelua siitä, kuinka hankalaa se arkirutiineista kiinni saaminen on lomien jälkeen, no kai se on hankalaa kun arkirutiinit tuntuu nykyisin enenevässä määrin olevan hakoteillä ihan oikeasti aikuisväestölläkin, ei ainoastaan niillä parjatuilla nuorilla aikuisilla.
Tästä muuten on tekeillä ihan oma postauksensa...

Meillä on havaittavissa pientä väsymyksen poikasta näin koulun ja eskarin aloituksen tiimoilta ja se näyttäytyy tietenkin yleisenä kiukutteluna ja siskon/veljen/veljien äärettömänä ärsytyksenä.
No tähän olin jo varautunut, tosin se eskarin varsinainen alkuväsy taitaa olla vasta tulossa, jos muistelee yhtään tuon esikoisen eskarin aloitusta.

No kyllä se arjen alku näkyy vähän itselläkin ja varsinkin siinä kun tuo liikuntamäärä taas äkisti lisääntyi. Vaikka muutenkin liikun paljon päivittäin, niin silti se on jotenkin erilaista, kun liikkuu aikataulutetusti ja reippaammalla tahdilla ja syöhän se tietenkin energiaa se kaikki taustatyö, jota täytyy tehdä siinä aikataulussa pysyäkseen, puhumattakaan tuosta lasten kiukkupuuskasta.
Varmasti tätä kiukkua löytyy muistakin koulu- ja eskaritaipaleensa aloittaneilta, siitä oon varma.
Onneksi itsellä on ainakin taipumus aika nopealla tahdilla saada niin kroppa kuin mielikin palautumaan, joten ens viikko oletettavasti mennään jo virkeämpänä.

Tällä hetkellä tuntuu tosiaan, että jokaisella muksulla on jonkin ikäkauden uhma meneillään ja siitäpä sitten voi päätellä kuinka ruusuista se elo on aina niinä huonompina päivinä... 3 uhmista, jotka uhmaa vanhempia, sisaruksia ja tuntuu että jos ei muuta keksi niin tappelevat vaikka itsekseen :D
No elämä opettaa tässäkin tapauksessa ainakin äitiä, mä osaan sujuvasti laskea ainakin tuhanteen ja samalla koittaa hillitä itseni, vaikka hermot tuntuu olevan jo riekaleina. Mutta kyllä mulla on melkoiset lehmän hermot jo kehittyneet tässä vuosien varrella. Hermojen kehittymisen taso testataan viimeistään sitten kun kaikki on yhtäaikaa teinejä.... no onneksi mun ei tartte ajatella asiaa vielä tarkemmin niin pitkälle. (onneksi)

Lopetampa tämän jonninjoutavan höpinän tältä erää ja toivotav vaan jokaiselle energistä tulevaa viikkoa ja jatkan inkivääriteen litkimistä.

Arjen startti

2017-08-10T17:12:00.000+03:00

Tänään se sitten koitti se suuri päivä ja meidän neitikin aloitti varmoin askelin koulutien harjoittelun eli oli eskarin eka päivä. Tähän oli tietenkin valmistauduttu jo hyvin ja suurella hartaudella. Reppu ynnä muut tarvikkeet oli katsottu valmiiksi ja kylläpä aamulla oli jännät paikat.
Onneksi tuo meidän neiti on sen verran sosiaalinen ja reipas tapaus, että tiesin jo etukäteen sen,
että ei taida ongelmia tulla sen kanssa, etttä eskariin meneminen olisi jotenkin vastenmielistä ja uusi tilanne pelottaisi. Reipas neiti se on. Ja pointsit äitille.... mä hillitsin itseni ja en märissy :D

Lähtövalmiina. Ketään meidän neidin tuntevaa ei varmaankaan yllätä tuo reppuvalinta...
Kaikki on Frozenia... ihan kaikki penaali, kynät, kumit...

Matkat taittuu nopsaan pyörällä, minä tosin kävelen (juoksen)
rinnalla, sillä kun itsellä ei ole pyörää mukana on tilanteiden hallitseminen vähän helpompaa ja nopeampaa JOS sattuisi vaikka joku äkkitilanne.

On se vaan aina yhtä liikuttavaa katsoa niitä pieniä ihmisen alkuja, jotka vähän epävarmana pälyilee ympärilleen vanhempien helmoissa ja se reppu on tietenkin vähintäänkin yhtä iso kuin kantajansakin.

Esikoinen aloitti tokaluokan ja poika tietenkin otti koulun alun ihan coolina ja kuin vanha tekijä.
Antoi tietenkin aamulla siskolleen täsmäohjeita eskarin alkuun :D
Kieltämättä itse piti vähän mennä sivummalle hihittämään, kun kuunteli niiden juttuja.
No jokatapauksessa ensimmäinen päivä meni erinomaisesti molemmilla.

Minä ja tuo kuopus ollaan se kuskaustiimi ja saatiinkin tänään kunnon kaste näihin hommiin.
Aamu meni kivasti mukavassa säässä, mutta iltapäivän hakulenkille kun täytyi lähteä, alkoi tulla vettä.... ja takisin tullessa sitä tuli tosiaanki kuin esterin.... just sieltä...
Oltiin siis kuin uitettuja koiria koko sakki ja vaatteet vaihtoon jokaiselta.
Nyt jo vähän hymyilyttää koko sirkus, mutta voitte kuvitella, että ei muuten hymyilyttänyt vähääkään tuolla tienpäällä tallustaa vettä valuvana. No eihän me vähästä hätkähetä, mutta silti...
Tuli ainakin kertarysäyksellä se todellisuus eteen arjen kanssa :D
Tätä tää nyt on jatkossa taas, satoi taikka paistoi.

Laskeskelin tuossa jo ennen koulun alkua, että päivittäin tulee tosiaan se 6 kilsaa liikuntaa pelkästään tuon eskarilaisen saattelusta. Syyskuussa kun kerhokausikin starttaa, siihen saadaan vielä se n. 4 kilsaa lisää aina 3 päivänä viikossa. Eli ei ehkä tarvitse huolehtia tuosta lenkille lähtemisestä taaskaan... päivittäin askelia tulee sen verran kiitettävästi, että lienee tuo arkiaktiivisuus ihan kuosissaan. Moni varmaan aattelee, että miksi ihmeessä en hoida autolla näitä hommia...
No olisihan sekin tietenkin mahdollista, tosin mies kulkee sillä töissä, mutta jos oikeasti tarvitsisin, auton kyllä käyttöön aina saisin. Mutta, miksi ihmeessä menisin autolla kun pääsee kävellenkin ja toisaalta sitten olisi kuitenkin jotain liikuntaa harrastettava, miksipä ei siis hoida sitä lenkkeilyäkin tässä samalla? Elämä on valintoja ja tämä valinta sopii mulle ja just meidän arkeen paremmin kuin täydellisesti. Tietenki tämäkin vaatii vähän sitä hulluuttakin, mutta sehän on mulle ihan normaali olotila ;D

Nyt vedetään sitten ilta vihreää teetä höystettynä tujulla määrällä inkivääriä.
Kummasti meinasi sen kastumisen jälkeen aivastuttaa, joten otetaan homma varman päälle.
Tosin tuo inkivääritee on mun päivittäiseen juomamäärään kuulunut jo viikon verran eli
ennakointi tulevaan flunssakauteen on jo aloitettu :D

Puutarhaunelma kuvia

2017-08-07T17:00:00.001+03:00

Niin se on kääntynyt tämäkin kesä elokuulle ja tällä viikolla palataan täysillä arkeen koulun ja eskarin aloituksen myötä.

Tuossa reilu viikko sitten kävimme mutkan ihan mun kotipaikalla ja siellä oli taas niin huikea puutarhaunelma vastassa, että ehdottomasti täytyi tulla jakamaan tämä satumaailma teidänkin kanssa.
Kuvat ei kerro edes puolta totuutta siitä, kuinka upea tämä ihan livenänähtynä on, mutta jospa edes pienen osan saisitte tekin tästä irti.

Ja nythän ei puhuta mistään kukkapenkeistä vaan taidokkaasti suunnitelluista istutuskokonaisuuksista, joita ympäröiviä polkuja kierrellessä aika tuntuu pysähtyvän ja jokainen pienikin yksityiskohta kertoo omaa taianomaista tarinaansa.

Itsellä päällimmäisenä oli vain jäätävän nöyrä kunnioitus sitä mieletöntä työmäärää kohtaan,
jonka tää kaikki oikeasti on vaatinut. Puutarhuri itse siellä luultavasti on myös ruudun toisella puolella, joten terveisiä sinne :)

Katsokaa ja nauttikaa!

Eikös vain olekin upea?

Puhelimen kätköistä

2017-07-28T16:34:00.002+03:00

Random kuvia puhelimen kätköistä...

Pitkästä aikaa sain jopa luettua yhden kirjan loppuun asti.
Oon tämän muutamaan kertaan lukenut ennenkin, mutta aina se on yhtä mukaansa tempaava.
Tässä siis koottuna lottien aitoja tarinoita sotavuosilta. Suosittelisin luettavaksi monelle nuorelle...
Ehkä vähän saattaisi avata silmiä moneltakin :)

Tämä piti oikeasti ikuistaa ihan kuvaan.
Kuvitelkaa, koko kuukausi ihan tyhjä ilman mitään pakollisia merkintöjä.
Melkein jo ahdisti, mutta tästäkin selvittiin. Heinäkuu vetelee viimeisiään ja elokuulla päästään taas täyttämään kalenteria urakalla. Tai no elokuu on vielä meille vähän sellaista "harjoitusta arkeen", syyskuussa sitten vedetään jo ihan täysillä ja tutulla minuuttiaikataululla.

Tämä on kesän paras löytö!
Mies bongasi tämän ja luonnollisesti teki loistavat kaupat.
Eli tämähän on Helena Tynellin suunnittelama Corona -pullo.
Monelle on tutumpi Aurinkopullo, ja tämä kuvassa oleva on tavallaan aurinkopulloja edeltänyt malli.
Täysin virheetön ja signeerattukin vielä.

Kesän toinen loistolöytö, Ivana Helsingin pikkulaukku.
Tämä löytyi nettikirpparilta ihan pilkkahintaan ja oli vielä muoveissa täysin käyttämättömänä.

Ainoa miinus tässä on tuo lukitus, normaali "kukkaromallin" lukko olisi käytännöllisempi ja mukavampi käyttää, mutta tähänkin malliin on jo tottunut.
Tänne justiinsa menee kännykkä, avaimet, pikkukukkaro ja muut tarpeelliset pikkutavarat, jotka yleensä on kulkenut taskussa. Kesäisin kun harvemmin on taskuja käytettävissä, niin tämä osoittautui erittäinkin tarpeelliseksi kapineeksi.

Ei liene kaipaa selityksiä...? vettä on tälle kesälle saatu ihan riittämiin, mutta nyt muutaman päivän helteiden jälkeen tuntuu, että tämäkin jo riittäis.
No, muutaman päivän päästä käännetään sivu elokuulle ja sehän on mulle se henkiin heräämisen kuukausi. Pimeneviä, lämpöisiä iltoja.... kyyhkyjahti, sorsajahti....
Itse en tietenkään pyyntiin pääse, mutta fiilistelen silti.... aina!

Vadelma-kaurapiirakkaa gluteenittomana.
Tähän vielä omatekoinen vaniljakastike kylkeen.... ei vaatine sen kummempia selityksiä ;)

Tässä vielä kesän ykköshankintojen aatelia.
Sähkösavustin saatiin vihdoin hankittua tuossa jo alkukesästä ja tuleehan siinä niin uskomattoman hyvää kalaa, että sitähän syö itsensä melkeen kipeäksi. Lapsetkin tykkäävät ihan hulluna ja reilun kilon file katoaa alle aikayksikön. Tähän oon yleensä tehnyt yrttituorejuustolla/koskenlaskijalla maustetut uuniperunat folio nyyteissä.

Lämpöistä viikonloppua kaikille!

Päivitystä kesäkuulumisiin

2017-07-21T16:36:00.001+03:00

Ajatukset on ollu ihan muualla kuin blogissa viime ajat, enkä oikeastaan oo uhrannu ees ajatustakaan kirjoittamista ajatellen.

Edellisestä postauksesta on hurahtanut ihan kiitettävästi aikaa, ja paljon on touhuttu eli päivitämpä touhuja ihan vaan lyhkäisesti...

- ollaan käväisty Nivalan mummulassa kyläilemässä ja saunomassa. Ulkosaunan löylyt vaan on NIIN... niissä on sitä jotain!

- ollaan käyty Hailuodossa päivä riekkumassa rannalla. Ilma ei tosin ollut kovin lämmin, joten uimaan ui tohdittu, mutta eipä tuo vauhtia hidastanut

- ollaan riekuttu pihalla

- hypitty trampalla tai siis lapsethan likimain asuis trampalla kaiket päivät

- on pyöräilty, ihmetelty ja tuuskattu ihan omiamme

Tänään just lapset kotiutu yökyläilyreissusta tuossa aamupäivällä.
Siitä huomaa kyllä, että lapset ei oo kotona, kun klo 10 mennessä aamulla, olin pessy 2 koneellista pyykkiä, tehny viikkosiivouksen, leikannu nurmikon... ja loppuajan ihmettelin, että mitä hemmettiä mä seuraavaksi keksin tekemistä :D Isäntäkin kun oli töissä, niin tylsyys meinasi iskeä jo!
Hullu mikä hullu, mutta minkäs teet. Kun on aina tottunut jotain tekemään, niin sitten kun kaikki järjellinen on jo tehty, iskee se tylsyys väkiselläkin.

Jotenkin mä jo niin ootan, että koulu, eskari ja kerhot jo alkais ja pääsis siihen normaaliin arkeen taas.
Minä kun niin nautin siitä aikataulutetusta arjesta (ja ennen kaikkea siitä, että saan aikatauluttaa.... hullu!) No normaalit rytmit meillä likimain on säilynyt tässä kesän aikanakin, kun Isännällä sitä lomaa ei ole ollut eli meillä ei ole sitä ongelmaa tiedossa, että tarvitsisi erikseen alkaa rytmiä muuttamaan, kun koulun alku lähestyy. Ja hyvä niin, helpommalla päästään siis siinäkin :D

No mutta nyt lakkaan jaarittelemasta joutavia ja laitetaan tähän loppuun pieni kuvapläjäys mitä kännykkä on kesän aikana onnistunut syövereihinsä tallentamaan.

Metsä täynnä tarinoita, menninkäisiä, peikkoja ynnä muita yhtä jänniä juttuja...

Hiekkalinnan rakennustyömaa

Mystinen meri.... kohtalainen aallokko oli kyllä ja vesi niin kylmää, että meinasi sielukin jäätyä, mutta niin me vaan lorkittiin koko sakki

Gluteenitonta peltileipää.... jessus muuten että oli hyvää!
sadepäivän puuhailuja!

Mukavaa viikonloppua jokaiselle ja toivotaan nyt, että taas saan ajatukset koottua seuraavaakin postausta varten ennen kuin taas yli kuukausi on kulunut....

Tämän hetken suosikit iholle ja hiuksille

2017-06-14T16:39:00.000+03:00

Tällaista postausta en olekaan tehnyt aikoihin, joten korjataampa tilanne heti välittömästi.
Tämähän ei sitten ole mikään maksettu mainos, vaan jokaisen tuotteen oon ihan omilla rahoilla ostanut ja testannut jo pidemmän aikaa.

Ensimmäisenä ihon suosikki tuote:

Tämähän on tarkoitettu erittäin kuivalle iholle. Mun iho ei näin kesäisin ole ihan luokiteltavissa erittäin kuivaksi, mutta tämä ei kuitenkaan tunnu olevan liian kosteuttava ainakaan minun iholle.
Oikeastaan juuri optimaalinen tuote. Ei jätä ihoa tahmeaksi eikö ole sellainen ällöttävän raskas.
Tuoksu on oikein kesäinen; hunaja ja kukat. Jotenkin tulee vähän sellainen trooppinen vaikutelma tuoksusta, itse tykkään ainakin kovasti, sillä tuoksu ei kuitenkaan ole liian voimakas.
Tämä kyllä on pitänyt jalkojenkin ihon hyvässä kunnossa, vaikka näin kesällä niitä saa olla sheivaamassa vähän väliä ja yleensä mun iho ei siitä tykkää, mutta nyt iho on pysynyt tosi hyvänä.

Hiusten suosikit

Jos oot värjäyksillä ja muotoiluhärveleillä hiuksesi onnistunut pilaamaan niin kuin minä, tämä tuotesarja on just sulle. Tämä OmegaPlex on vähän kuin marketti kopio kampaamoiden olaplexistä, tai ainakin siihen käsitykseen mä oon päässyt... tähän sarjaanhan kuuluu omat hiusväritkin, jotka oon kans testannu ja ovat parempia kuin yksikään muu markkettiväri. Esimerkkinä voin kertoa sen, että jokainen hiuksia itse värjäävä varmasti tietää sen tunteen, mikä on kun väri on vaikuttanut ja peset seen pois, mutta et ole vielä laittanut hoitoainetta. Eli hiukset on melkoinen takkupesä, karheat ja tuntuu että ne on niin solmussa, että kestää tuomiopäivään saada ne auki, tai sitten vaihtoehtona on kalju. No, näillä väreillä sitä tunnetta ei oo, vaan hius (ainakin mun) on sileä ja pehmeä jo siinä vaiheessa kun väri on pesty pois, mutta hoitoainetta ei vielä ole laitettu. Tähän ei oo vielä yksikään muu kotiväri pystynyt.

No nämä shampoot ja hoitoaineet menee ihan samaan kategoriaan, että muita vastaavia ei ole vielä vastaan tullut. Hiuksista tulee aivan uskomattoman hyvän tuntuiset. Hoitoaineen kanssa kannattaa miettiä vaikutusaikaa vähän pidemmäksi, niin lopputuloskin on parempi. Itse annan vaikuttaa ihan reilusti joskus 10 minuuttiakin. Tuon hiuksiin jätettävän hoitosuihkeen oon jo melkein loppuun kuluttanut ja tuo on sellainen tuote, että ei pärjää enää päivääkään ilman! Tuolla oon saanu taltutettua sähköisyydenkin vähemmäksi. Mulla kun on luonnostaan niin onnettoman ohut ja liukas hius ja sitten kun se on vielä värjäämällä pilattu, niin voi taivas se välillä oli niin sähköinen, että tuntui että se ei asetu kerrassaan mitenkään. Tämä hoitosuihke pelasti sen tilanteen.
Lämpimät suositukset siis tälle tuotesarjalle!

Tätä öljyä oon käyttänyt aina välillä ihan hiusten latvoihin ja välillä ihan tehohoitona.

Hyvä ja perus hiusöljy joka toimii monelle hiuslaadulle. Tämä on sellainen tuote, jota mulla on aina jemmassa. Välillä oon selvitellyt tytönkin kutreja tämän avulla, sillä kun luonnonkiharaa ja pitkät hiukset niin lopputuloksen voi vain kuvitella...

Tässäpä siis tämän hetken suosikkituotteet.

Tenavien Tempaus'17

2017-06-13T16:22:00.000+03:00

Sunnuntaina hypättiin autoon ja kurvattiin kohti Paavolaa ja Ruokolahden lavaa.
Edellisen kerran tuolla on tullut käytyä viimeksi varmaan joskus ihan teininä...
Joskus muinoin oli tapahtuma nimeltä RuukkiRock.... ja siitä ei sitten sen enempää :D

Mutta nyt esikoisen kummitäti vinkkasi meille tästä tapahtumasta ja hetihän me tietenkin tartuttiin tilaisuuteen ja lähdettiin liikenteeseen. Tapahtuma on siis nimensäkin mukaisesti lapsille suunnattu ja ihan ILMAINEN. Tapahtumassa oli esiintymässä pellepariskunta Nelli ja Niilo ja lapsille oli runsaasti erilaisia pisteitä, joissa kaikissa erilaista touhuamista. Kaikki on järjestetty ihan talkoovoimin ja hatun nosto moisesta ponnistuksesta jokaiselle asianosaiselle. Tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja touhua riitti koko ajaksi. Loistavasti viihtyi sekä lapset että aikuiset.

Tapahtumapaikalla seikkailivat myös Raahen Teatterin eläinhahmot lapsia ja
aikuisiakin viihdyttämässä.

Kuva on enemmän kuin huono, mutta siinä Nelli ja Niilo valmistautuvat esitykseensä.
Oli muuten kiva huomata, että valmistautuessaankin olivat huomioineet esitystä odottavat lapset ja viihdyttivät ja hauskuuttivat heitä, vaikka esitys ei ollut edes alkanut vielä.

Poniajelu oli tietenkin yks päivän kohokohtia...

Lapset nikkaroi meille ihan omin käsin linnunpöntön.
Tyypit paukutti nauloja kuin vanhat tekijät

Lisäksi oli palokuntalaisten järjestämää tehtävä rataa, sählyä, makkaranpaistoa, pullan paistoa, ongintaa (siis ihan oikealla ongella ja ihan oikein joessa....) ja vaikka mitä muuta mukavaa.
Tyttöä vielä onni suosi myös arvonnassa ja postissa on tulossa leffaliput.

Sää suosi meitä ja aurinko helli ihan täydeltä terältä koko päivän.
Oli kyllä tosi mukava reissu ja ens vuonna endottomasti uudelleen.

Tätä kauttakin kiitos esikoisen kummitätille seurasta ja kipeistä vatsalihaksista :D
Jos nauru todella pidentää ikää, taas saatiin lisävuosia aika roimasti!

Ja Kiitokset myös järjestäjille! Paljon ponnistuksia vaatii tuollainen päivä järjestää,
mutta siitä vaivannäöstä on palkkana ainakin iloisia ja aurinkoisia lasten kasvoja.
Todella onnistuneen tapahtuman loitte ja elämyksiä pienille ihmisille!

Kesäpäiviä

2017-06-10T10:31:00.002+03:00

Oikea kesä on täällä! Tällä viikolla ilmat sitten lopulta lämpeni ihan tosissaan ja viikossa käytännössä on tullut kunnon lehti puihin, nurmikko alkoi rehottamaan niin, että eilen jo sain kesän ekan kerran ajaa nurmikon. No ois sen voinu toki aikaisemminkin jo ajaa, mutta nyt se oikeasti näytti jo siltä,
että oli jo ihan pakko. Vaikka minä itse en todellakaan oo mikään auringonottajatyyppi, en sitte vähääkään, oon jo saanu rusketusrajat aikaiseksi. Mulla ei hermo kestä maata/istua kovin kauaa paikoillaan auringossa, ihan liian tylsää hommaa mulle. Mulla on aina oltava jotain tekemistä.

Alkuviikosta omenapuussa vain pienet lehdet, nyt se jo aloittelee kukintaa

Alkuviikon maisemia. Nyt on jo moninkertaisesti kesäisempi maisema

Metsäpolku tässä ihan meidän lähellä. Tämä on jännä paikka lasten mielestä.
Oikein sankka ja synkkä kuusikko ympärillä, paljon kaatuneita ja sammaloituneita puita.
Lapsilla mielessä ehkä miljoona teoriaa mitä kaikkea siellä metsässä VOI olla....
Onneksi tuo oma mielikuvitus sentään nykyisin jo pysyy aisoissa,
vois muuten olla liian jännä paikka minullekin...

Pisteet mulle, oon saanu jopa kesäkukat hankittua!!
ja kerrankin siinä vaiheessa kesää,
kun oikeasti löytyikin vielä jotain muuta kuin ne surkeimmat yksilöt!

Saa nähdä, kun ensimmäinen kunnon tuuli sattuu tulemaan, että lentääkö tuo rehu tuosta huitsin kuuseen, vai pysyykö pöydällä.... veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa!

Päivät on siis menny aika aktiivisesti ulkosalla. Lapsethan nyt ois siellä niin paljon kun voivat ja enemmänkin. Välillä joutunut vähän jopa rajoittamaan, etteivät auringon pistosta saa kun äkkiseltään tämä kesä pääsikin yllättämään. Nythän tuo ilma vähän viileni... mun mielestä onneksi!
Turhan kuuma oli mun makuun jo nukkua yöllä. Mun mieleen paras keli on just sellainen sopivan aurinkoinen ilma, max 20 astetta lämmintä, ei mielellään yhtään enempää.

Mukavaa ja kesäistä viikonloppua jokaiselle ja nauttikaa olostanne!

Kesälomatekemistä

2017-06-05T17:38:00.000+03:00

Jokapaikasta saa lukea toinen toistaan huimempia listoja siitä, mitä kesällä TÄYTYY tehdä.
Eikö se ollutkaan lomailua varten? Mua jotenkin ärsyttää ajatus siitä, että kesää ei voi viettää ilman, että täytyy tehdä jotain ja sitten suurimmaksi osaksi tyypit vielä kehittää itselleen stressin siitä kaikesta mitä pitää kesän aikana tehdä. Toisaalta saa sitten lukea näitä surullisempia tarinoita siitä, kuinka ei voi tehdä kesällä mitään. Perheillä ei ole varaa ja lapset ovat käytännössä kesän neljän seinän sisässä. Toki raha asettaa nykypäivänä haasteet yhä useammalle perheelle kesän viettoa ajatellen, kaikille kun ei ole itsestään selvää edes se päivittäisen lämpimän aterian saaminen.
Tuntekoon piston sydämessään jokainen, joka kehittää itselleen stressin siitä helvetillisestä listasta, joka TÄYTYY kesällä tehdä, makoi mitä maksoi.... murr!

Jos mä jotain omista lapsuuden kesistä haluaisin palauttaa tähän päivään, se olis ehdottomasti heinäpellolle meno! Sen tunteen, tuoksun, fiiliksen kun nyt saisin takaisin, niin tekisin melkeen mitä tahansa. Mä oon varmaan ainoa, joka syksyisinkin nuuhkii vedet silmissä vasta puitua peltoa...
Joo, kyllä! Olen outo ja ylpeä siitä :D
Jos mulla jonain päivänä olisi mahdollisuus, järjestäisin vähävaraisille lapsille elämyskesiä vanhaan maalaismaisemaan.

Tässä omassa listassani vinkkejä kesätekemiseen lasten kanssa, joka EI maksa paljoa tai on jopa ilmaista.

1. Metsäretki
Lapsilla on onneksi taipumus kehittää seikkailu pienestäkin asiasta.
Menkää siis metsäretkelle, tutkikaa, ihmetelkää, löytäkää, keksikää retkellenne tarina. Syökää omat eväät, se pelkkä juustoleipäkin maistuu satakertaa paremmalta kun sen syö pihalla.
Ja ps. kaupunkilaisillekin vinkiksi, kaupunkien lähimaastoista löytyy kyllä metsiäkin tai edes puistoja...

Tässäkin viimekesäisessä kuvassa... vain pieni metsäpolku, mutta rajattomasti seikkailuja ja tarinoita... mutta vain jos osaa päästää mielikuvituksen valloilleen
- lapset osaa, anna niiden auttaa!

2. Puistopiknik
Tätä tuskin tarvinnee selittää enempää, jos jokapäiväinen ruoka on kuitenkin eteen taiottava, voi sen taikoa myös sinne puistoon mukaan otettavaksi. Ja kuten edellä, se ihan tavallinen eväsleipä maistuu paljon paremmalta ulkona syötynä, kuin siinä oman ruokapöydän ääressä.

3. Uimaranta
Ei liene kaipaa selityksiä

4. Jäätelöbileet/jätskikisa
Tarvitset muovimukeja, hedelmiä/marjoja ja mehua. Tikuiksi käy ihan vaikka lusikat.
Tee erilaisia mehujää yhdistelmiä ja anna lasten sotkea ja nauttia. Laita pystyyn kisa kuka tunnistaa silmät sidottuina jätskissä käytetyt hedelmät/marjat.
Ja on muuten satakertaa terveellisempiä kuin kaupan versiot...

5. Vesisota
Tähänkään ei tarvitse ostaa sitä huippukallista SuperSoakeria, vaan sen kaverin/äidin/naapurin pystyy kastelemaan täysin vaikka tyhjällä ketsuppipullolla. Pääasia että lapsilla on hauskaa, äidillä ei ehkä aina niinkään, mutta kun löysää sitä pipoa edes vähän niin on hauskempaa :D

6. Perinneleikit
Netistä löytyy jäätävä määrä oikeita vanhan ajan perinne leikkejä, jos ei omassa muistissa ole leikit säilyneet. Ne on hauskoja, niissä saa liikuntaa ja ennenkaikkea hyvän mielen.

Tässäpä listattuna ihan muutama idea, jotka ei maksa käytännössä juuri mitään.
Löysätkää hei jokainen vähän niitä kiristävän pipon nyörejä. Kesä on nauttimista ja elämistä varten. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että reissussa on oltava useampaan kertaan kesän aikana ja jokapaikassa pitää ehtiä käymään ja sitä, tätä ja tuota tekemään. Ottakaa hetki kerrallaan ja päästäkää se oma sisäinen lapsi irti, silloin on niillä lapsillakin oikeasti hauskaa ja sillä tavalla tehdään niitä muistoja, jotka oikeasti säilyy siellä muistissa ihan aikuisiälle saakka!

Jotenkin se jalkapallon perässä kompuroiva äiti on paljon hauskempi kuin se valkoisissa sandaaleissa ja minishortseissa puistonpenkillä istuva äiti... Vaikka lapset osaisivatkin keksiä jos jonkinlaisia seikkailuja ihan itsekseen, useimmiten niiden huikeiden seikkailuiden esteenä ollaan me vanhemmat!
Annetaan siis lepsille mahdollisuus seikkailujen kesään ja otetaan siitä kaikesta ilo irti itsekin.

ja hei... eihän sitten vedetä herneitä nenään, jookos? ;)

Kesäkuun ensimmäinen

2017-06-01T12:52:00.003+03:00

Kesäkuun eka päivä, ei kyllä ihan uskois! Täällä tuli hetki sitte lunta!!
Onneksi tuo oli vaan pelkkä kuuro, mutta silti... voisko se kesä jo oikiasti tulla!

Tänään meidän kuopus täyttää 5 vee, jäätävää miten tää aika meneekin, tyttökin täytti pari viikkoa sitten jo 6 vuotta. Oikeasti, tuntuu kyllä ihan hirveältä tää ajan kulu, kun aivan hetki sittenhän tuo nuorimmainen tuli enemmän kuin vauhdikkaasti maailmaan pikku nyyttinä. ja nyt se on jo noin iso!
Aamulla pikkumies mittaili itseään ja oli takuuvarma asiasta, että yön aikana oli kasvanut ja oppinut uusia temppuja, olihan hän nyt jo viisivuotias :)

Tässä on taas edellisestä postauksesta vähän vierähtänyt aikaa ja tuo aika on mennyt pääsääntöisesti ihan persiilleen. Ensin piti olla lapsilla kerhoilla synttärijuhlintoja jo vähän etukäteen, kun kerhot jäi lomalle jo aiemmin. No ne kaatu flunssaan... kevät retkille ja kevät kirkkoon kuitenkin pääsivät ja saatiin kevätkirkossa saateltua meidän ihana kerhotätikin eläkkeelle. Suurella tunteella lapset taas esiintyivät meille, olihan lauluesitystä harjoiteltukin ihan urakkahommina.

Sunnuntaina oli tarkoitus juhlia neidin ja tuon kuopuksen yhteissynttäreitä sukulaisten voimin, mutta se kaatui siihen, että sunnuntain vastaisena yönä tuli kylään YRJÖ. Se niistä juhlista sitten...
Sehän sitten kaatoi petiin koko porukan ja siinä meni sitten esikoisen kevätjuhlat ja kevätkirkkokin. Laskeskeltiin, että viimeksi viitisen vuotta sitten meillä on näin raju oksennustauti ollut.
No ei sentään ihan vähän väliä tartte näitä kestää, mutta kyllä se heikkoon kuntoon veti koko porukan. Nyt ollaan jo sentään kuosissa ja kunnossa. Jos jotain positiivista täytyy tästä yrjöämisestä hakea niin tiiämpä ainakin, että mulla on lihaksia paikoissa, joissa en tienny niitä ees olevan...
Kipu paljastaa kyllä paikan!

Tuostapa tulikin mieleen, tämä oma ns. jemmaaminen... yleensä pyrin siihen, että jemmaan kaappeihin, pakastimeen sellaista säilyvää ja nopeasti valmistuvaa super helppoa ruokaa ja synttäreitä varten olin jemmannut limpparia ynnä muuta pikkusuolaista jne.
Nämä jemmat tuli kyllä todella tarpeeseen nyt kun perheen aikuisista kumpikin kaatuu yhtäaikaa.
harrastatteko te tätä jemmaamista? Tuossa sairastaessa mietin, että kannattaa se olla aina jonkinlainen pahanpäivän vara esimerkiksi just sairastumisia varten. Lirissä oltais oltu, jos ei jemmakätköjä ois ollut...

Mulla taas iski tukkakriisi huippuunsa ja niinpä siinä sitten kävi (TAAS) että tukka vaihtoi väriä...
Vielä on projekti vähän vaiheessa, joten kuvamateriaalia ei vielä ole tulossa.
Sitten vasta kun operaatio etenee...

Jospa nyt ois sairastelut sairasteltu hetkeksi ja päästäis viettämään vihdoin kesälomaa.
Esikoisella vielä lauantaina koululla pikainen käynti ja sitten se ois ekaluokka käytynä.
(kai mä saan vähän ees vetistellä tässäkin tilanteessa.... liian nopeaa nuo lapset kasvaa)

Annatko millaisen mallin?

2017-05-12T19:57:00.002+03:00

Tätäkin postausta oon pyöritellyt mielessäni moneen kertaan ja joskus aiemminkin aihetta sivunnut ohimennen, mutta ajattelin kuitenkin pyhittää tälle ihan oman postauksensa.

Jokainen vanhempi varmasti, jossain vaiheessa ainakin, herää miettimään millaisen mallin antaa lapsilleen. Valitettavan usein se meiltä aikuisilta kuitenkin unohtuu, että olipa itsellä lapsia tai ei, niin ympärillä niitä on jokatapauksessa. Vaikka eivät olisi edes tuttuja lapsia, lapset kaikkialla ympäristössä ammentaa vaikutteet itseensä meiltä aikuisilta.

Konkreettinen esimerkki. Olen itse lapsille tolkuttanut alusta saakka, että pyörä TALUTETAAN suojatien ylitse, sitä EI ajeta. Näinhän sanotaan liikennesäännöissäkin.
Ollaan kerhomatkalla pyörällä, aikuinen ihminen ajaa suojatien ylitse pyörällä ja kieltämättä ei edes vilkaise tuleeko autoja... poika kysyy heti, että saanko ajaa minäkin. No et tietenkään saa. Miksi tuo täti sitten saa ajaa. No ei sekään saisi ajaa.... Mutta miksi se sitte kuitenki ajaa?
Selitäppä tämä kohta 5 vuotiaalle, jolle on kyllästymiseen asti väännetty asiaa, että siitä suojatien yli EI ajeta ja miksi sitten aikuiset siitä noin vaan ajaa...

Esimerkki 2.
Olen lapsille teroittanut asiaa, että vaikka ulkona liikkuessa söisit vaikka paperipäällysteisen karkin, roska laitetaan lähimpään roskikseen, jos roskista ei ole lähettyvillä, roska taskuun ja kotona sitten roskiin. Taas ollaan liikenteessä pyörätiellä ja nyt talven jäljiltä kaikki paljastuneet roskat on herättäneet enemmän kuin ihmetystä lapsilla. Monta kertaa oon joutunu vastaamaan kysymykseen, miksi nuo on tuolla maassa. Niin, kun kaikki ei noudata sitä sääntöä, että roskat kuuluu roskiin, ei tien varteen. Mutta miksi kaikki ei vie niitä roskiin? Niinpä...
Ollaan kaupan edessä ja lauma koululaisia tulee kaupasta, roskis on alle kahden askeleen päässä, mutta roska silti pudotetaan maahan. Nuorimmainen sanoo heti; Kato, tuo ei laittanu roskiin tuota, miksi? Niinpä, seuraavana päivänä sama juttu mutta roskaajana oli ihan aikuinen ihminen, joka käveli meidän edellä pyörätiellä. Taas sama kysymys!

Näinkin yksinkertaiset asiat ja monta monta muuta on viimeisen vuoden aikana tullut eteen, joissa saa selitellä lapsille aikuisten käytöstä ja sitä miksi aikuisilla on eri säännöt kuin lapsilla. No eihän ne näissäkään tapauksissa erilaiset ole, mutta... miettikääs sitä miksi meidän nuoriso toimii kuten toimii.
Oisko meillä aikuisilla, IHAN JOKAISELLA peiliin katsomisen paikka.
Mistä muualta niitä pahoja tapoja opitaan kuin meiltä aikuisilta... no oppiahan voi monestakin paikkaa nykyisin, mutta pääsääntöisesti meillä jokaisella on tosiaankin peiliin katsomisen paikka!
Ei se riitä että koulussa ym. valistetaan ja opetetaan, jos muualla aikuiset vetää kaikelta opitulta mattoa jalkojen alta. En tässä halua syyllistää pelkästään koteja ja vanhempia, vaan tarkoitan ihan jokaista aikuista. Vaikka ei itsellä olisikaan lapsia niin ympärillä niitä on aina, halusipa sitä tai ei.

Niinkuin sekin, että moneen otteeseen on väännetty siitä, että kaverin kotona tehdään niin ja näin, miksi meillä tehdään näin? Kuten esimerkkinä se, että tullaanko koulusta suoraan kotiin vai jäädäänkö haahuilemaan koululle tai kylälle. No ei tasan jäädä jos minulta kysytään!
Siitäpä tuleekin sitten kysymys, että miksi kaverit saa jäädä? No, jokaisessa kodissa on omat sääntönsä, mutta mielestäni ekaluokkalaisen paikka ei ole jäädä koulun jälkeen mihinkään haahuilemaan, vaan tullaan suorinta tietä kotiin ELLEI muuta ole ETUKÄTEEN sovittu esimerkiksi, että menee kaverille käymään ja sen kaverin vanhemmat on myös tietoisia asiasta ETUKÄTEEN. Selitäppä siinä sitten lapselle asia, että jokaisessa kodissa ei ehkä välttämättä edes välitetä missä lapsi liikkuu. Tietenkään asiaa en noin ole lapsille sanonut, mutta vaikeaa se on selittää niin, että lapsi sen ymmärtää...

Vai mitä te siellä ruudun toisella puolella olette mieltä; Onko eka-tokaluokkalaiselle ok pyöriä koulun jälkeen kylällä vai onko koulusta tultava suoraan kotiin?

Tätä listaa vois jatkaa ihan loputtomiin, sillä esimerkkejä löytyis ihan toooosi jäätävä määrä, mutta herättikö tämä teissä jotain ajatuksia? Ois hienoa kuulla myös muiden mielipiteitä asiasta ja etnkin lapsettomien, että tuleeko koskaan edes ajateltua tuolla kaupingilla kulkiessa, että siellä voisi umpioudot lapset ottaa esimerkkiä juuri sinun toiminnasta? Käveletkö päin punaisia? Ajatko suoraan suojatien yli pyörällä? Nakkaatko sen energiapatukan kääreen maahan vai roskikseen? Kuljetko nenä kiinni kännykässä? Väistätkö jalakulkijat asian mukaisesti kun olet itse auton ratissa? Ajatko päin punaisia? Tervehditkö kaupan kassalla? Kiroiletko? (tähän väliin tunnustus, kyllä kiroilen ja hävettää ittiäki ihan riittävästi, siinä annan todella huonoa mallia itsekkin)

Mitäpäs ootte mieltä?

Näiden ajatusten myötä, Mukavaa ja esimerkillistä viikonloppua kaikille.
Muistakaa hemmotella Äitejä sunnuntaina <3

Oi ihana kevät

2017-05-10T08:19:00.000+03:00

Mä jokseenkin koitan pitää kielenkäytön kohtalaisen kurissa täällä blogissa, onhan tää ihan perheohjelma...
Mutta nyt ei meinaa pystyä eikä kyetä hillitseen itseään.

Tämän alkuviikon, siis käytännössä kahden päivän aikana oon liikkunut tuolla ulkosalla n. 13 kilometrin verran ja oon saanu nauttia kerran auringonpaisteesta, jokaisen kilometrin aikana jäätävästä tuulesta, muutaman kilometrin verran lumisateesta, muutaman kilsan verran räntäsateesta ja muutaman kilsan näistä kaikista yhtäaikaa :O
Siis oikeesti, en ihan justiinsa muista milloin ois edellisen kerran ollut tällainen kevät, että yhtäaikaa voi tuulla niin että sielu jäätyy, samaan aikaan silti paistaa aurinko, mutta siltikin saman aikaan tulee taivaalta lunta/räntää.

Toukokuun 8 pv. vuonna 2017

Jotain rännän/lumen/rakeiden sekoitusta tuli taivaan täydeltä

Vaikka tuossa edellisellä viikolla sain käsiini elämäni parhaat uikkariostokset, ei nekään juuri mieltä lämmitä tällä hetkellä. Mulle alkaa ihan justiinsa riittää tää ihana kevät. Joko joku muukin siellä on kyllästynyt tähän? Aamulla kun laittaa koululaista kouluun saa pitää lottoarvonnan, mitä sille päälle ehdottelis; laitetaanko ihan toppaa vai vähän kevyempää vai kevyempää pienellä välikerroksella?

Kohta oon 8 vuotta näitä muksuja pukenu ulos eri ikäisinä enkä muista yhtään ainoaa kevättä millon tää pukeminen ois ollu näin vaikeaa arvioida ja jokseenkin tällä kokemuksella voisin jo luulla osaavani valita oikeat vaatteet.... kun vaan ne ilmat ois mun valintojen kanssa samaa mieltä!

Kyllä muuten sydäntä kylmää itsellä kun katselee näitä teinejä kouluun pyöräilemässä näillä keleillä. Valehtelematta melkein jokaisella nilkat paljaana (no ne on ollu kyllä koko talven paljaana näillä muutenki) päällä, revityt farkut, joita pitää päällä juuri ja juuri sivusaumat, eli paljastaa enemmän kuin peittää, takkina kevyt bomber ja joku toppi alla, ja se takki on tietenkin auki.

Onneksi tänään ei oo pakko poistua kotoa mihinkään... herättäkää mut sitte kun oikeesti on tullu kevät!