Enogastronomisti — Tieto lisää nälkää

Tšekkiläistä ruokaa joka molekyylistä nauttien – Pečená kachna s červeným zelím a bramborovými knedlíky

2026-10-12T20:40:05.190+03:00

Lokakuun alussa matkustin ystäväni ja entisen pomoni kanssa neljäksi päiväksi (ti-pe) Prahaan, kaupunkiin, jossa olin asunut perheeni kanssa vuosina 2013–2016. Majoituimme kauniissa Vinohradyn kaupunginosassa neljän tähden huoneistohotelli Sibeliuksessa, jota pyörittää pariskunta, jolla on läheiset siteet Suomeen. Lämpimät suositukset siististä ja rauhallisesta majapaikasta hyvien kulkuyhteyksien sekä palvelujen äärellä! Suomalainen sauna ja Koneen hissikin siellä on!

Neljässä päivässä ehdimme nähdä ja kokea paljon. Kiertelimme Vanhankaupungin historiallisilla kujilla, pistäydyimme Prahan linnaan ja Malá Stranaan, ihailimme Vltavan maisemia sekä nautimme upeasta Kafka: Oikeusjuttu -baletista, mikä päättyi vartin kestäviin raikuviin suosionosoituksiin. Päiviin mahtui myös puistoja, eläintarhaa, iloisia kohtaamisia paikallisten ja turistien kanssa, ostoksia ja tietenkin tšekkiläistä ruokaa. Kävelimme 8–10 kilometriä päivässä ja se oli kova juttu minulle, sillä toivun yhä vuosi sitten tehdystä tekonivelleikkauksesta. Sisulla siitäkin selvittiin, ja apuna oli se, että otimme navigointisovelluksen asetuksista käyttöön esteettömät reitit.

Ystäväni teki Prahan ensikertalaisena varsinaisen gastronomisen löydön, josta nautti, omien sanojensa mukaan, "molekyyli kerrallaan". Hän hurahti rapeaksi paistettuun ankkaan (pečená kachna), joka tarjoillaan haudutetun punakaalin (červené zelí) ja perunaknödelien (bramborové knedlíky) kanssa. Ensimmäinen suupala vei mennessään niin perusteellisesti, että hän olisi halunnut syödä samaa ruokaa joka päivä! Ettei näin olisi tapahtunut, vein hänet viimeisenä iltana belgialaiseen brasserieen, Bruxxiin. Tilasimme tuoreita ostereita ja "kalalautasen kahdelle", joka sisälsi kaksi grillattua meriahventa, kuusi paahdettua tiikerirapua, kahdeksan pientä kalmaria, pienen kattilallisen simpukoita Bruxxin tapaan, paahdettuja valkosipuliperunoita ja kaksi höyrytettyä pak choita.

Takaisin ankkaan. Mehevä ankka rapeine nahkoineen, makeanhapan punakaali ja pehmeät perunaknödelit kuuluvat tšekkiläisen kotiruokaperinteeseen. Niinpä päätin kaivaa esiin tšekkiläiset keittokirjani ja jakaa tämän reseptin myös blogissani.

Adaptoin reseptin tästä ruokakirjasta suomalaiseen makuun: Vaněk, R. (2011). Poklady klasické české kuchyně. Prakul Production

Uunissa paistettu ankka punakaalin ja perunaknödelien kera

Pečená kachna s červeným zelím a bramborovými knedlíky

4 annosta

Ainekset

Ankka

1 kokonainen ankka. Tuore: 2–3 kg | Pakaste: 1,5–2 kg.
K- ja S-ketjut myyvät pakasteankkaa. Sen sulattamiseen jääkaapissa menee 1–2 vuorokautta. Tuoretta ankkaa voi tilata ja noutaa Wanhantuvan Ankkalasta.
suolaa
1,5–2 rkl kokonaisia maustekuminan siemeniä (carum carvi / engl. caraway). Älä käytä juustokuminaa eli jeeraa! Murskaamalla siemenet juuri ennen käyttöä vapautat niiden aromaattiset öljyt ja saat ruokaan parhaan mahdollisen maun.
1 rkl hienoja vehnäjauhoja kastikkeeseen
suolaa ja pippuria
400 ml vettä paistovuokaan, lisää vettä tarvittaessa

Haudutettu punakaali

1 punakaali, n. 1 kg
1 sipuli
200 ml valkoviini- tai omenaviinietikkaa
6 rkl hienosokeria
ripaus jauhettua maustekuminaa
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
ota 2 rkl ankanrasvaa paistovuoasta

Perunaknödelit

Keitä perunat vähintään tuntia ennen ankan valmistumista!
1 kg perunoita (Valitse jauhoinen lajike)
300 g karkeita vehnäjauhoja.
Vinkki 1: Jos sinulla on vain tavallista vehnäjauhoa, korvaa puolet siitä mannasuurimoilla, jotta knödeleistä tulee ilmavia. Vinkki 2: Jauhoja voi tarvita hieman lisää, jos taikina on liian löysää.
3 kananmunaa
1 rkl perunatärkkelystä
suolaa ja pippuria
ota 2 rkl ankanrasvaa paistovuoasta valmiiden knödelien voiteluun

Vehnäjauhon voi hyvin korvata joko kaurajauholla tai maissijauholla, kastikkeen osalta maissitärkkelyksellä.

Valmistusohje

1. Ankan valmistaminen

Kuumenna uuni 160 °C:seen (tavallinen uuni, ei kiertoilma).
Poista ankasta mahdolliset jäljellä olevat höyhenet ja isoimmat höyhentupet. Viillä nahka, mutta älä riko lihaa, koska muuten lihasta tulee kuivaa. Leikkaa irti kaula ja siivenkärjet sekä poista ylimääräinen rasva (erityisesti ankan pyrstöpala eli pyrstörauhanen).
Älä kuitenkaan heitä mitään pois, vaan laita irrotetut osat paistovuokaan ankan kanssa. Mikäli sydän ja maksa on mukana, lisää nekin paistovuokaan. Näin paistoliemestä tulee maukkaampaa.
Hiero suolaa ja maustekuminan siemeniä huolellisesti ankan pintaan sekä sisälle.
Aseta ankka uunin ritilälle. Laita ritilän alle paistovuoka, johon olet laittanut ankan kaulan ja siivenkärjet. Kaada vuokaan vettä. Paistamisen aikana ankanrasvaa valuu vuokaan. Ankkaa ei tarvitse kääntää paistamisen aikana, vaan se kypsyy ja ruskistuu tasaisesti, ritilän ansiosta, joka puolelta.
Paista ankkaa koosta riippuen noin 2–3 tuntia 160 asteessa tai matalammassa lämmössä selvästi pidempään (lämpömittari ratkaisee!). Valele ankkaa silloin tällöin vuokaan kertyvällä paistoliemellä. Nosta lämpö lopuksi n. 200 asteeseen, että ankka saa kullanruskean rapean pinnan. Huom! Vuoassa pitää olla riittävästi nestettä (lisää vettä tarvittaessa), muuten rasva käryää. Tavoitelämpötila reisistä mitattuna on n. 85–90 °C.
Nosta ankka ritilältä leikkuulaudalle lepäämään n.15–20 minuutiksi ja sitten leikkaa annospaloiksi.

2. Haudutettu punakaali

Kokonaishaudutusaika noin 45–60 minuuttia, mukaan lukien viimeiset 15–20 minuuttia jauhojen lisäämisen jälkeen.
Aloita kaalin valmistaminen, kun ankkaa on paistettu noin puolet ajasta.
Halkaise punakaali ja leikkaa se neljään osaan. Poista kanta ja uloimmat lehdet.
Suikaloi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
Ota kuumasta vuoasta varovasti pari ruokalusikallista ankanrasvaa ja laita se kattilaan. Kuumenna rasva ja lisää sekaan hienonnettu sipuli sekä kumina.
Kuullota sipulia, kunnes se saa kauniin kullanruskean värin.
Lisää suikaloitu punakaali sipulin joukkoon. Mausta suolalla, sokerilla ja valkoviini- tai omenaviinietikalla
Sekoita hyvin, peitä kattila kannella ja anna hautua miedolla lämmöllä.
Kun kaali on puolikypsää, lisää hieman vettä. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
Ripottele kaalin joukkoon vehnäjauhot, sekoita hyvin ja anna hautua vielä 15–20 minuuttia.

3. Paistoliemestä valmistettava kastike

Nyt vuokaa tarvitaan kastikkeen tekoon.
Kaada ylimääräinen rasva puhtaaseen lasipurkkiin ja jätä vuokaan paistoliemi ja yksi ruokalusikallinen rasvaa. Sulje purkki rasvan jäähdyttyä ja säilytä jääkaapissa. Rasva sopii esimerkiksi lohkoperunoiden paistoon.
Nosta paistovuoka liedelle. Ripottele paistoliemen joukkoon vehnäjauhot ja sekoita kunnes jauhot ruskistuvat ja tarttuvat pohjaan.
Kaada n. 2 dl lämmintä vettä ja/tai paistolientä paistovuoan pohjaan. Kaavi lastalla pohjaan tarttunut ja ruskistunut aines.
Anna kastikkeen poreilla hiljalleen, välillä sekoittaen, noin 20 minuuttia. Kastikkeen tulee olla juoksevaa, joten lisää paistolientä tai vettä tarvittaessa.
Maista ja mausta suolalla ja/tai pippurilla.
Siivilöi valmis kastike kuumennettuun kastikekannuun.

4. Perunaknödelit

Keitä perunat kuorineen toisessa kattilassa. Älä keitä niitä liian pehmeiksi, sillä muuten taikinasta tulee liian löysää.
Anna perunoiden jäähtyä. Huom! Voit keittää perunat jo edellisenäkin iltana. Raasta kuoritut perunat.
Tässä vaiheessa laita suureen kattilaan hyvin suolattua vettä kiehumaan knödeleitä varten.
Lisää perunaseokseen perunatärkkelys, vehnäjauhot, kananmunat ja suola. Sekoita nopeasti aineksista tasainen taikina.
Muotoile nopeasti taikinasta noin 5 cm:n paksuisia, pitkulaisia knödeleitä.
Pyöräytä kiehuva vesi pyörteeksi ja laita knödelit välittömästi veteen.
Knödelit painuvat aluksi pohjaan, joten pidä huoli etteivät knödelit tartu kattilan pohjaan. Irrota ne tarvittaessa varovasti. Kun vesi alkaa taas kiehumaan, laske lämpötilaa.
Älä ota knödeleitä pois heti niiden noustua pintaan (nämä eivät ole italialaisia gnoccheja!), vaan anna knödelien kellua miedolla lämmöllä (poreilevassa, ei rajusti kiehuvassa vedessä) noin 15–20 minuuttia. Voit leikata yhden knödelin auki kypsyyden testaamiseksi. Mikäli sisältä paljastuu raakaa jauhoa tai perunaa, jatka keittoaikaa.
Nosta kypsät knödelit reikäkauhalla kulhoon. Pistele niitä haarukalla tai coctailtikulla, jotta höyry pääsee ulos eivätkä knödelit painu kasaan. Voitele knödelit sulatetulla ankanrasvalla. Näin pinta ei kuivu eivätkä ne kovetu, vaan pysyvät pehmeinä ja mehevinä.
Leikkaa knödelit noin 1–1,5 cm:n paksuisiksi viipaleiksi terävällä veitsellä tai langalla juuri ennen tarjoilua.

Muokkasin tätä reseptiä suomalaiseen suuhun sopivaksi.

Pleittaus: Laita ensin ohutta kastiketta koko lautasen mitalle: Sitten asettele leikattu rintaleike tai koipi paikoilleen ja lisää knödeleitä sekä haudutettua punakaalia kylkeen. Simppeliä, mutta hyvää!

Perheemme kokkikirja – Ruoat, joiden äärellä poikamme kasvoivat

2026-09-06T12:03:48.928+03:00

Tämä viikonloppu oli yksi niistä perhehetkistä, jotka saivat minut katsomaan yhtä aikaa sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Esikoiseni juhli IB-valmistujaisiaan. Hän sai opintonsa päätökseen toukokuussa ja on sittemmin aloittanut ympäristötieteiden opinnot Helsingin yliopistossa. Hänen nuorempi veljensä, joka valmistuu ensi vuonna, toimi juhlassa kukkaismarsalkkana, Flower Marshalina. Hän on puolestaan päättänyt hakea ensi keväänä Aalto-yliopistoon opiskelemaan insinööritieteitä.

Oli jotenkin erityistä nähdä heidät molemmat koulun lavalla, kumpikin eri kohdassa samaa koulutuspolkua.

Poikien ollessa pieniä olin monta vuotta kotona heidän kanssaan. Tulevien eläkelaskelmien näkökulmasta tämä ei ollut kovin viisas taloudellinen ratkaisu. Kaikista muista näkökulmista en kadu sitä hetkeäkään. Taloustieteilijät kutsuisivat sitä vaihtoehtoiskustannukseksi. Luovuin ansioista, eläkekertymästä ja urakehityksestä jonkin paljon vaikeammin mitattavan hyväksi: ajasta lasteni kanssa.

Nyt tuon sijoituksen tuotto alkaa näkyä melko selvästi. Mieheni ja minä pyrimme alusta pitäen kasvattamaan pojat niin, että kirjat, kulttuuri ja urheilu olivat luonnollinen osa arkea. Halusimme heidän oppivan myös, että hyvä käytös merkitsee vähintään yhtä paljon kuin onnistuminen, ja että elämään kannattaa suhtautua tietynlaisella "kyllä me pärjäämme ja osaamme" -asenteella.

Isovanhemmilla oli tässä tärkeä rooli, erityisesti poikien skotlantilaisilla isovanhemmilla, jotka pitivät huolen siitä, että kirjoja virtasi Aberdeenistä milloin Helsinkiin, milloin Tuusulaan, Prahaan ja Vantaalle. Lukeminen oli yksinkertaisesti osa sitä ilmapiiriä, jossa pojat kasvoivat, ei jotakin, mitä heille olisi pitänyt erikseen tyrkyttää.

He näyttävät omaksuneen tästä kaikesta enemmän kuin ehkä tuolloin osasimme odottaa.

Olen parhaillaan toimittamassa kirjaa, joka perustuu englanninkieliseen ruokablogiini The Enogastronomist. Sen nimeksi tulee The Foods That Our Boys Grew Up With eli Ruoat, joiden äärellä poikamme kasvoivat, ja aion teettää siitä painetun kappaleen kummallekin pojallemme. Juu ei, kirja ei tule myyntiin!

Kun aloitin suomen- ja englanninkieliset ruokablogini, luulin tallentavani reseptejä ja samalla puhuvani kotiruoan puolesta. Käytännössä tulin tallentaneeksi paljon muutakin.

Vuosien varrella kirjoituksista muodostui eräänlainen perhearkisto. Niihin tallentuivat ruoat, joita söimme kotona ja matkoilla, onnistuneet kokeilut ja muutamat vähemmän onnistuneet, juhlat, tavalliset arki-illat sekä reseptit, joista tuli perheen suosikkeja.

Ruoalla on omalaatuinen kyky säilyttää yhteys aikaan ja paikkaan

Resepti saattaa vaikuttaa pelkältä ainesosa- ja ohjeluettelolta, mutta voi kantaa mukanaan myös muuta tietoa. Se voi palauttaa mieleen tietyn kaupungin, asunnon, talon, vuodenajan, matkan tai tietyn perhe-elämän vaiheen.

Olin aina ajatellut, että blogista voisi joskus olla hyötyä pojille. Jossain vaiheessa he muuttaisivat pois kotoa ja haluaisivat ehkä valmistaa jotakin tuttua tai lapsuuden lempiruokaansa. Vuosien ajan tämä pysyi teoreettisena mahdollisuutena. Nyt se ei enää tunnu kovin teoreettiselta.

Ja vaikka blogi säilyy edelleen, pidän ajatuksesta koota reseptit konkreettisempaan muotoon. Kirja voi seistä keittiön hyllyllä, saada tahroja erilaisista roiskeista, täyttyä muistiinpanoista ja väliin työnnetyistä paperilapuista ja ehkä aikanaan löytää paikkansa jonkun toisen keittiöstä.

Niinpä kokoan nyt reseptejä oikein urakalla kirjan kansien väliin.

Tarkoituksena ei ole määrätä, miten poikien tulisi laittaa ruokaa tai mitä heidän pitäisi syödä. Se olisi ajatukseni vastaista. Reseptit muuttuvat kulkiessaan ihmiseltä toiselle. Ainesosia vaihdetaan, määriä säädetään, tekniikoita parannellaan ja joskus ohjeet jätetään kokonaan huomiotta.

Tärkeää on, että jonnekin jää merkintä siitä, mistä kaikki alkoi ja miten perheemme yhteinen ruokamatka meni.

Tässä mielessä The Enogastronomistista on tullut enemmän kuin ruokablogi. Se tallentaa sen, mitä pöydässämme oli samalla kun lapsemme kasvoivat taaperoista nuoriksi aikuisiksi. Aloitin bloggaamisen siis poikien ollessa taaperoikäisiä vuonna 2012.

Valokuva-albumi näyttää, miltä ihmiset näyttivät, mutta perheen reseptikokoelma voi muistuttaa siitä, miltä elämä maistui. Arvelen, että juuri tämä on yksi syy siihen, miksi reseptejä on perheissä aina siirretty sukupolvelta toiselle.

Ennen pitkää molemmilla pojilla on omat keittiönsä ja varsin vankat mielipiteet siitä, mitä niihin kuuluu. He löytävät uusia ruokia, uusia paikkoja ja uusia tapoja valmistaa ruokaa, niin kuin kuuluukin.

Mutta kaiken uuden rinnalla heillä on myös tallessa se ruoka, jonka äärellä he kasvoivat.

Kasvisborssia ja -kulttuuria

2026-08-31T17:56:00.000+03:00

Viime viikolla ja taas tänään tein kasvisborssia. Jostain syystä juuri nyt tekee erityisesti mieli tätä ukrainalaisen ruokakulttuurin klassikkoa.

Mahtaa itänaapuria hieman närästää se, että UNESCO kirjasi v. 2022 ukrainalaisen borssin valmistuskulttuurin kiireellistä suojelua tarvitsevan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Ostin muuten eilen Julasta jäähdytysalustan, ja se osoittautui erittäin käteväksi. Keitto viilenee sen päällä nopeasti, minkä jälkeen sen voi annostella pakasterasioihin ja säilöä niitä hetkiä varten, kun tekee mieli kulhollinen borssia. Kuintenkin viimeistään syyskuun toisena lauantaina, kun vietetään kansainvälistä borssipäivää. Tänä vuonna sitä vietetään 12. syyskuuta.

UNESCO, Culture of Ukrainian borscht cooking.

Ruotsalainen omppupiirakka

2026-08-30T11:51:35.425+03:00

Äppelkaka

Nils-Emil Ahlinin keittokirja oli elämäni ensimmäinen keittokirja, ja siitä se kokkausinnostus sitten lähti! Kirjassa on paljon helppoja ja vaativampiakin reseptejä, mutta tämä on niistä ehdottomasti paras.

Ainekset

2 kananmunaa
200 g voita
3 dl hienoa sokeria
3 dl vehnäjauhoja
4-6 omenaa, kotimaisia
kanelia ja sokeria, oman maun mukaan
(50g karkeasti rouhittuja pähkinöitä)

Valmistus

Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Sulata voi ja sekoita se jäähtyneenä kulhossa sokerin, vehnäjauhojen ja kananmunien kanssa muutaman minuutin ajan.
Kaada taikina piirakkavuokaan. Kuori omenat, leikkaa ne lohkoiksi ja asettele taikinan päälle.
Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria. Halutessasi voit lisätä päälle rouhittuja pähkinöitä. Itse en laittanut tällä kertaa.
Paista 25–30 minuuttia.
Tarjoile vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Ahlin, Nils-Emil (1988). NILS-EMILS GODA MAT. 100 favorit recept. Sundbyberg: Semic AB

Thaikkuvaikutteinen perjantai-illallinen ystävien kanssa

2026-08-22T13:13:29.964+03:00

Som Tam -salaatti

Perjantai-iltana vastaanotimme kotiimme filippiiniläisiä ystäviäni. Valitsin thaimaalaisen ruoan ihan tarkoituksella. On nimittäin hieman pelottavaa valmistaa vieraille ruokaa heidän omasta ruokakulttuuristaan. He tietävät täsmälleen, miltä sen kuuluu maistua, miten heidän äitinsä tai isoäitinsä sen valmistaa, ja kaikki oikopolut tai vähän kyseenalaiset raaka-ainekorvaukset paljastuvat armotta.

Ensimmäiseksi tarjosin som tamia eli vihreästä papaijasta tehtyä salaattia. Se on niitä harvoja ruokia, joissa yhdistyvät rapeus, suolaisuus, happamuus, makeus ja tulisuus. Raaka vihreä papaija sekoitetaan ryöpättyjen vihreiden papujen, chilin, kalakastikkeen, limetin mehun, raastetun valkosipulin, tuoreen korianterin ja paahdettujen maapähkinöiden kanssa. Jos vihreää papaijaa ei satu löytymään, sen voi korvata suippokaalilla. Siinä on sama suutuntuma.

Pääruoaksi valmistin gai yangia eli thaimaalaista grillattua kanaa, jonka tarjosin jasmiiniriisin kanssa. Kana marinoidaan valkosipulilla, raastetulla [pakastetulla!] sitruunaruoholla, kalakastikkeella ja muilla aromaattisilla aineksilla ennen grillaamista. Sitruunaruoho kannattaa pakastaa, sillä se helpottaa raastamista.

Oman versioni pohjana käytin RecipeTin Eatsin Gai Yang – Thai Grilled Chicken -reseptiä. Minulla ei ollut tummaa soijakastiketta, joten kanasta ei tullut aivan yhtä tummaa kuin reseptin kuvissa. Grillaamisen jälkeen laitoin lihat vielä 120-asteiseen uuniin 10 minuutiksi lepäämään.

Gai Yang – Thai BBQ kanaa.

Tarjosin kanan ja jasmiiniriisin kanssa kirpeän tulista dippikastiketta, johon tuli valkoviinietikkaa, tuoretta sitruunamehua, fariinisokeria, valkosipulia, chiliä, salottisipulia ja vastajauhettua mustapippuria.

Improvisoitu kastike kanalle ja riisille.

Sitten illallisen menu tekikin yllättävän sivuhypyn. Olin nimittäin ostanut aasialaisesta ruokakaupasta niin hyvännäköisiä keittobanaaneja, etten voinut vastustaa kiusausta paistaa pannulla keittobanaaneja pancettan kanssa. Tämän ruoan minulle opetti ruandalainen ystäväni Gemma, joka oli naapurini lähes kolmekymmentä vuotta sitten Rooman San Paolon kaupunginosassa. Tempus fugit! Makea, karamellisoitunut keittobanaani ja suolainen pancetta eivät ehkä kuulosta kaikkein ilmeisimmältä makuparilta, mutta ne toimivat yhdessä hämmästyttävän hyvin.
Yhden illallispöydän ääressä matkattiin siis Thaimaasta Suomeen ja tehtiin siinä sivussa koukkaus Italiaan. Italialainen yhteys sopi iltaan erityisen hyvin, sillä ystäväni Imeldan sisar asuu Italiassa. Hänen kanssaan oli kiva keskustella italiaksi.
Juuri tässä on minusta yksi ystäville ja ystävien kanssa kokkaamisen suurista iloista. Reseptit matkustavat ihmisten mukana. Imeldakin on opettanut minulle muutamia filippiniläisiä ruokia. Reseptejä lainataan, muokataan ja muistellaan, ja lopulta niistä tulee osa omaakin reseptiikkaa. Eilisillan illallisessa ei niinkään ollut kyse yhden tietyn ruokakulttuurin tarkasta noudattamisesta, vaan siitä, että laitoin rakastamaani kotiruokaa ihmisille, joiden seurasta nautin yhteisen pöydän ääressä.
Keittopanaania ja pancettaa.

Jälkkäriksi söimme kaktushedelmiä ja melonia.

Höyrytettyä okraa filippiiniläisittäin soija-sitruuna -dippisoosilla

2026-08-18T19:23:05.877+03:00

Höyrystetyt okran puolikkaat

Tänään tein illalliseksi höyrytettyä okraa sitruuna-soija -dippisoosilla.

Ainekset

Okraa, hyvin huuhdeltuna, päät poistettuina ja halkaistuina

Halutessasi jokin dippikastike. Itse sekoitin soijakastiketta ja tuoretta sitruunamehua suhteessa 1:1.

Ohje

Kiehauta vesi ja aseta sitten höyrytysritilä tai -kori kattilaan.

Höyryttäminen sopii okralle paremmin kuin keittäminen, sillä näin rakenne ja maku säilyvät.

Laita okrat höyrytyskoriin, sulje kansi ja pidä lämpö korkealla. Höyrytä enintään 5 minuuttia. Ajastin kannattaa laittaa päälle, jotta okra ei kypsy liikaa.

Yksinkertaista, mutta todella hyvää! En taida enää koskaan tehdä okraa kookoskastikkeessa.

Höyrytettyä okraa filippiiniläisittäin soija-sitruuna -dippisoosilla. Oli miten hyvää!

Karvaskurkkua kanamunien kanssa — Ginisang Ampalaya

2026-08-18T15:43:44.775+03:00

Ginisang Ampalaya

Pidän kitkeristä vihanneksista, esim. radicchiosta, endiivistä ja karvaskurkusta. Viimeksi mainittu saattaa tosin olla useimpien suomalaisten makuun hieman turhankin kitkerä tai ainakin sen voimakas kitkeryys on varmasti monelle totuttelua vaativa maku. Päätin silti jakaa tämän reseptin. Karvaskurkkua saa Suomessa ainakin aasialaisista ruokakaupoista.

Ainekset

3 vihreää karvaskurkkua, halkaistuina, siemenet ja valkoinen sisus poistettuina (huom! siemenet ovat syömäkelvottomia!)
1 punasipuli, hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä, halkaistuina tai hienonnettuina
5 kypsiä tomaatteja, pilkottuina
3 kananmunaa, kevyesti haarukalla vatkattuina
Ekstra-neitsytoliiviöljyä paistamiseen
Vastajauhettua mustapippuria, halutessasi

Valmistus

Kuumenna paistinpannulla tilkka ekstra-neitsytoliiviöljyä ja kuullota valkosipulia ja punasipulia. Lisää pilkotut tomaatit ja kypsennä, kunnes ne alkavat pehmetä.

Lisää viipaloitu karvaskurkku ja jatka paistamista, kunnes se on kypsää mutta siinä on vielä hieman purutuntumaa.

Kaada loppuvaiheessa joukkoon kevyesti vatkatut kananmunat ja sekoita kaikki yhteen. Kypsennä vain sen verran, että munat juuri ja juuri hyytyvät kattilan kannen alla.

Viimeistele mustapippurilla.

Pizzaa umamisteroideilla: Pizza con fiori di zucca e acciughe

2026-08-08T18:18:50.433+03:00

Pizza con fiori di zucca e acciughe

Kesäkurpitsani puskevat tällä hetkellä kukkia oikein urakalla. Sen sijaan, että olisin taas friteerannut tai täyttänyt niitä tai keksinyt vielä yhden kesäkurpitsaruoan, sain idean.

Siistin kimpullisen kesäkurpitsankukkia, nappasin mukaan purkillisen sardelleja ja suuntasin uuteen suosikkipaikkaani, Kivistön Trattoria Napoletanaan, pyytämään keittiömestari Alessandrolta pientä palvelusta. Onneksi hän suostui. Asiaa saattoi avittaa hieman se, että hän on ystäväni.

Snadisti tomaattikastiketta, reilusti mozzarellaa, juuri poimimani kesäkurpitsankukat ja sardellifileitä.

Minä rakastan sardelleja ja kuulun niiden superkäyttäjiin. Muutama sardellifilee muuttaa koko ruoan. Se tuo suolaisuutta, syvyyttä ja ennen kaikkea umamia ilman, että ruoka maistuu lainkaan kalaiselta. Tästä päästäänkin vuonna 2024 lukemaani Christopher Beckmanin kirjaan A Twist in the Tail: How the Humble Anchovy Flavoured Western Cuisine. Kirja kertoo tämän vaatimattoman pikkukalan yllättävän suuresta vaikutuksesta länsimaiseen ruokakulttuuriin.

Pizzauunin kuumuudessa kesäkurpitsankukat pehmenevät juuri sopivasti napolilaisen pizzapohjan päällä. Niiden makeus toimii erinomaisesti suolaisten sardellien kanssa, mozzarella sitoo kaiken yhteen ja pieni määrä tomaattikastiketta tuo sopivasti hapokkuutta. Voisihan tuota tehdä myös biancona, eli jättää tomaattikastike pois.

Ja mikä makuyhdistelmä. Pizzaa umami-steroideilla!

Juuri tällaisesta ruoasta pidän: käytetään sitä, mikä on parhaillaan sesongissa, annetaan raaka-aineiden maistua itseltään ja annetaan sellaisen ihmisen tehdä niistä jotakin erityistä, joka todella osaa asiansa. Minä en osaa leipoa; saati sitten tehdä pizzaa... vaikka Saapasmaassa asuinkin yli seitsemän vuotta.

Saatoin tosin luoda hieman harmillisen ennakkotapauksen. Niin kauan kuin kesää on jäljellä ja kesäkurpitsat jatkavat kukkimista, on olemassa riski, että Alessandro saattaa lukita ravintolan oven, mikäli näkee minut vielä uudelleen ulkoiluttamassa kesäkurpisan kukkia. No, sovitaan ettei tämä toistu.

Joka tapauksessa olen nyt hänelle palveluksen velkaa.

Ja samalla pieni mainos uudelle suosikilleni, Trattoria Napoletanalle Vantaan Kivistössä. Aitoa italialaista ruokaa, aidot italialaiset raaka-aineet ja ennen kaikkea omistaja, keittiömestari ja muu henkilökunta, jotka ottavat asiakkaat aina ystävällisesti vastaan ja pitävät huolen siitä, ettei kukaan lähde nälkäisenä kotiin.

Huhtikuussa 2026 avautuneen Trattoria Napoletanan omistaa Luigi, joka muutti Suomeen, koska hänen taitoluistelusta innostunut tyttärensä halusi harjoitella täällä.

Ystävieni kanssa olemme ehtineet nauttia trattoriassa jo monet lounaat ja illalliset.

Nyt on teidän vuoronne!

View this post on Instagram
A post shared by Trattoria Napoletana Kivistö (@trattoria_napoletana_kivisto)

Toscanalainen kesäkurpitsascarpaccia — helppoa ja maukasta kesäruokaa

2026-07-26T19:25:04.400+03:00

Toscanalainen kesäkurpitsascarpaccia — helppoa ja maukasta kesäruokaa

Puutarhassamme kasvaa multasäkeissä tavallista kesäkurpitsaa (Nelson ’Black Beauty’) ja raidallista kesäkurpitsaa (Nelson ’Latino’ F1). Lasitetulla terassilla kasvatamme lisäksi minikesäkurpitsaa (Buzzy® ’Patio Star’). En anna kesäkurpitsojen kasvaa kovin suuriksi, sillä en pidä pehmeästä siemenmassasta. Isommista kesäkurpitsoista koverran siemenmassan aina pois.

Kesäisin valmistan usein uunissa täytettyjä kesäkurpitsankukkia ja kesäkurpitsafrittereitä. Tänään päätin tehdä scarpaccia di zucchine. Se on Luccan maakunnasta peräisin oleva ohut ja rapea suolainen kesäkurpitsapaistos. Vehnäjauhot voi korvata hienolla polentajauholla, kikhernejauholla tai niiden sekoituksella. Itse poikkesin alkuperäisestä reseptistä sen verran, että lisäsin parmesaanilastuja.

Annosmäärä: noin 8-16 henkilölle / yksi iso uunipelti tai kaksi pienempää peltiä
Valmisteluaika: 15 minuuttia
Lepoaika: 1 tunti
Paistoaika: noin 30 minuuttia tai kunnes paistos on pinnalta kauniin kullanruskea ja rapea pohjasta

Ostin ranskalaisen de Buyer mandoliinin Eiring keittiötarvikeliikkeestä Helsingin Korkeavuodenkadulta yli 20 vuotta sitten. Se toimii yhä moiteettomasti ja siihen voi ostaa varaosia, kuten uusia teriä.
Eiring on yksi Pohjoismaiden johtavista keittiötarvikeliikkeistä. Sen valikoimasta löytyy laaja valikoima keittiövälineitä ja -tarvikkeita kaikkiin tarpeisiin. www.eiring.fi

Ainekset

1 kg kesäkurpitsaa
2 pientä punasipulia
200 g vehnäjauhoja
2 kananmunaa
30 g parmesaanilastuja
200 ml vettä
1/4 tl leivinjauhetta (valinnainen)
suolaa
ekstra-neitsytoliiviöljyä
ripaus korppujauhoja, jotka voi korvata hienolla polentajauholla
tuoretta rosmariinia

Valmistus

Pese kesäkurpitsat ja poista niiden kannat. Leikkaa kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi ja laita ne suureen kulhoon.
Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Lisää sipulit ja parmigianolastut kesäkurpitsojen joukkoon.
Lisää kananmuna, vehnäjauhot, leivinjauhot ja vesi seos, mikä on maustettu suolalla ja pippurilla. Seos voi olla aika tönkköäkin, mutta ei hätää, sillä kesäkurpitsoista irtoaa nesteitä. Sekoita lusikalla kunnes kaikki kesäkurpitsat ovat peittyneet seoksella.
Peitä kulho liinalla tai pellillä ja anna seoksen levätä huoneenlämmössä tunnin ajan, jonka jälkeen sekoita taas.
Voitele uunivuoka/-vuoat x-neitsytoliiviöljyllä. Pohjalle voit myös ripotella korppujauhoja.
Kaada seos pellille ja/tai vuokiin ja levitä se lusikalla mahdolisimman tasaiseksi ja melko ohueksi kerrokseksi.
Ripottele pinnalle hieman korppujauhoja tai polentajauhoa sekä tuoretta rosmariinia. Viimeistele x-neitsytoliiviöljyllä.
Paista kumpainenkin pelti yksitellen uunissa (ylä- ja alalämpö päällä) 180°C:ssa noin 30 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea ja rapea.
Leikkaa scarpaccia paloiksi ja tarjoile lämpimänä tai kylmänä välipalana, alkupalana tai aperitiivin kanssa.

Valmiina uuniin!

Kotipuutarhurin ilo!

Hirvipullat suppilovahveroilla ja pecorinolla

2025-11-03T18:45:00.015+02:00

Tänään työpäivän jälkeen poikkesin K-Supermarket Mustapekkaan, joka on yksi suosikkikaupoistani pääkaupunkiseudulla. Heidän asiakaspalvelunsa on erinomaista, ja valikoimasta löytyy aina sesongin raaka-aineita. Tällä kertaa löysin hirven jauhelihaa ja suppilovahveroita, jotka inspiroivat tekemään nämä syksyiset lihapullat.

Sienten paistamiseen:

800 g suppilovahveroita

Persiljasilppua maun mukaan

Ekstraneitsytoliiviöljyä paistamiseen

Suolaa

Lihapullataikina:

1 pkt hirven jauhelihaa (n. 450 g)

1 muna

2 rkl korppujauhoja

Loraus valkoviiniä

n. 50 g pecorinojuustoa (Galbani Pecorino Romano DOP)

3 katajanmarjaa, hienonnettuna

Jäähtyneet paistetut suppilovahverot

Suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Ohje:

1. Valmistele sienet

Puhdista suppilovahverot ja revi suuremmat kahtia.

Kuumenna paistinpannu, lisää loraus oliiviöljyä ja paista sieniä, kunnes ylimääräinen neste haihtuu ja ne saavat hieman väriä. Lisää joukkoon persiljasilppu, mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Jäähdytä.

2. Tee taikina

Sekoita kulhossa hirven jauheliha, kananmunan rakenne rikottuna, korppujauhot, hienonnetut katajanmarjat ja loraus valkoviiniä.

Lisää jäähtyneet suppilovahverot ja raastettu pecorino. Sekoita tasaiseksi massaksi, mutta älä vaivaa liikaa, jotta pullista ei tule sitkeitä.

3. Muotoile ja paista

Muotoile massasta tasakokoisia lihapullia (noin kymmenkunta).

Aseta pullat leivinpaperin päälle uunipellille.

Voit valuttaa päälle hieman oliiviöljyä.

4. Kypsennys

Paista [kiertoilma]uunissa 180 °C noin 17–20 minuuttia, tai kunnes pullat ovat kypsiä. Käännä lihapullat puolissa välin.

5. Tarjoa

Tarjoa esimerkiksi paahdettujen juuresten, perunamuusin tai tuoreen salaatin kanssa.

Okria kookosmaidossa

2025-08-09T16:37:00.003+03:00

Aiemmin tällä viikolla poliisi toi ovellemme suru-uutisen: läheinen iäkäs sukulainen oli nukkunut pois. Kun näin auton pihalla, ensimmäinen pelkoni oli, että jotain oli sattunut jommallekummalle lapsistani.

Samana päivänä tuli kuitenkin myös hyviä uutisia: ostotarjouksemme talosta hyväksyttiin. Ilo tuntui silti oudolta surun keskellä.

Pian sen jälkeen ovikello alkoi soida tauotta. Ensin joku pyysi tyhjiä pulloja palautettavaksi. Sitten 19-vuotias nuorukainen ilmestyi pyytämään sponsorointia karting-harrastukseensa, mikä tuntui täysin järjettömältä. Kolmantena tuli hälytysjärjestelmiä kauppaava myyjä. Kun ovikello soi neljännen kerran, kärsivällisyyteni petti kokonaan.

Eikä olisi pitänyt. Oven takana seisoi reipas naapurin poika, joka oli tuomassa tuoreita okria tervehdykseksi vanhemmiltaan. Lapsemme ja heidän lapsensa kävivät aikoinaan samaa kansainvälistä koulua Vantaalla (nyt he opiskelevat eri kouluissa IB-ohjelmassa). Perhe on kotoisin Maharashtran osavaltiosta Länsi-Intiasta ja on asunut Suomessa jo yli kaksikymmentä vuotta. Isä, rakennusinsinööri, kertoi ylpeänä, että he rakensivat talonsa itse, "koska olen rakennusinsinööri, minun oli pakko rakentaa oma talo". Hänen vanhempansa Intiassa viljelevät muun muassa hirssiä, mangoja, granaattiomenia ja okraa.

Olen itse yrittänyt monta kertaa kasvattaa okraa, mutta tuloksetta; ehkä ilmasto on väärä tai siemenet huonoja. Hän selitti, että se on omalaatuinen kasvi: se tuottaa palkoja vain yhden tai kaksi kerrallaan, ja vain jos ne poimii heti. Pienellä määrällä kasveja ei koskaan tunnu saavan tarpeeksi satoa curryä varten, mikä tekee okran kasvatuksesta turhauttavaa.

Okria kookosmaidossa (4 annosta)

Ainekset

1–2 rkl kasviöljyä

2 pientä sipulia, hienonnettuna

3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

2 cm pala tuoretta/pakastettua inkivääriä, hienoksi raastettuna

400 g okraa, huuhdeltuna, kuivattuna ja paloiteltuna 1½–2 cm paloiksi

½ tl jauhettua kurkumaa

½ tl chilijauhetta

½–1 rkl palmusokeria (jaggery) tai muuta sokeria

Suolaa maun mukaan

2–3 vihreää chiliä

4 rkl vastaraastettua kookosta, valinnainen

150 ml kookosmaitoa

½–1 tl jauhettua korianteria

Tuoretta korianteria koristeluun

Valmistusohjeet

Valmista tahna: Jauha vihreät chilit ja tuore kookos sileäksi tahnaksi tehosekoittimessa, lisää tarvittaessa vähän vettä. Jos jätät tahnan tekemättä, lisää hienonnetut vihreät chilit valkosipulin ja inkiväärin kanssa myöhemmin ja käytä hieman enemmän kookosmaitoa. Tahna tekee currysta täyteläisemmän.

Tee pohja: Kuumenna öljy suurella paistinpannulla keskilämmöllä. Lisää sipulit ja paista, kunnes ne saavat vähän väriä. Sekoita joukkoon valkosipuli ja inkivääri, ja paista noin viisi minuuttia.

Lisää okra: Lisää okra, kurkuma, chilijauhe, palmusokeri ja suola. Sekoita ja paista viitisen minuuttia.

Hauduta: Lisää kookos–chilitahna (jos käytät), kookosmaito ja sen verran vettä, että okrat lähes peittyvät. Peitä kannella ja hauduta keskilämmöllä, kunnes okra on pehmeää.

Viimeistele: Sekoita joukkoon jauhettu korianteri ja maista. Koristele halutessasi tuoreella korianterilla ja tarjoa kuumana riisin tai leivän kanssa.

Vinkki: Jotta okra ei muutu limaiseksi, kuivaa se huolellisesti ennen paloittelua. Vältä liiallista nestettä alussa ja sekoita varovasti, jotta palat pysyvät ehjinä. Lisää happoa (esim. sitruunamehua, tilkka etikkaa tai valkoviiniä) loppuvaiheessa, sillä se auttaa pitämään rakenteen napakkana.

Marathiksi sanotaan Chavicha anand gya (चवीचा आनंद घ्या, "Nauti mausta").

Tervetuliaisjuoma Laurencelle: Kannullinen Pimm'siä

2025-06-07T23:36:00.007+03:00

Tänään saapui Suomeen Laurence – rakas ranskalainen ystäväni, johon tutustuin Rooman-vuosinani (1997-2004). Emme olleet nähneet toisiamme sen jälkeen kun hän muutti miehensä kanssa Lontooseen vuonna 2002. Sen jälkeen elämä vei hänet aina Australiaan asti, missä hän nykyään asuu. Nyt hän on ollut lyhyellä Euroopan-matkalla, pysähtyi tapaamaan perhettään Strasbourgissa – ja vihdoin myös minua.

Viimeksi hän kävi Helsingissä kymmenisen vuotta sitten, mutta me asuimme tuolloin Prahassa, emmekä tavanneet lainkaan. Nyt saamme jatkaa siitä, mihin silloin jäimme – brittiläisen kannullisen äärellä. Pimm’s juoman äärellä.

Mieheni palasi muutama viikko sitten Skotlannista kolmen viikon reissun jälkeen ja toi, tyypilliseen tapaansa, mukanaan klassisen brittipaketin: parasetamolia (ikään kuin Suomessa ei olisi kyseisestä särkylääkettä myynnissä), teetä, palapelin ja pullon Pimm’s No. 1:stä.

Käytännöllinen ja hieman ilkikurinen tuliainen, eli juuri sitä, mitä tarvitsin.

Polven tekonivelleikkaus on kesäkuun puolissa välissä (lonkissa jo tekonivelet), joten olen päättänyt tarttua jokaiseen keveään hetkeen. Ja Laurence sai tänään lämpimän vastaanoton tämän aurinkoisen mutta silti kevyen brittilasillisen muodossa.

My Pimm’s Welcome Drink (neljälle):

1 osa Pimm’s No. 1

3 osaa k-kaupan "ginger ale" limua

4-6 pilkottuja mansikoita, minikurkkua ja appelsiinia. Kourallinen vadelmia. Tuoreita mintunlehtiä, sitruunamehua ja jäitä.

Sekoita varovasti ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Tarjoile jäiden kera.

Kuten britit, tämä kesäinen juoma ei ota itseään liian vakavasti. Huoleton aloitus viikonlopulleni, joka tulee olemaan täynnä keskustelua, muistoja ja naurua.

À ta santé, Laurence. Malja pitkälle ystävyydelle, joka kulkee kauas ja löytää aina tiensä takaisin.

Uppopaistetut panellet – Panelle di ciciri

2025-06-01T18:10:00.027+03:00

Tänään valmistin panelleja, Palermon street food -klassikkoa. Ne tehdään kikhernejauhosta, vedestä, suolasta ja friteerausöljystä (halpaa kuin saippua!), ja ne tarjoillaan yleensä lämpiminä sämpylän sisällä sitruunamehun kera. Me tarjoilimme omamme sellaisenaan höyryävän kuumina ja sitruunamehulla viimeisteltyinä.

Perinteinen valmistustapa vaatii seoksen jatkuvaa sekoittamista liedellä noin 30 minuutin ajan. Koska en halunnut seistä niin pitkään (polven tekonivelleikkaus tulossa), ajattelin, että tätä voisi hauduttaa matalalla lämmöllä – vähän niin kuin puuroa. Sekoittelin ensin kikhernejauhot pieneen määrään kylmää vettä ja lisäsin sitten kiehuvaa vettä vähitellen, koko ajan sekoittaen. Kun seos alkoi paksuuntua, laskin lämmön minimiin (1/9 induktioliedellä), peitin kattilan kannella ja annoin tekeytyä 20 minuuttia.

Sen jälkeen massa oli valmis kaadettavaksi vuokaan jäähtymään. Minä käytin peltiä ja laitoin sen alle kylmäkalleja. Kun seos oli jähmettynyt, leikkasin neliöiksi ja uppopaistoin. Lisäsin persiljaa ja thaibasilikaa paistoöljyyn makua tuomaan. Kokkareita tuli, kun en ollut koko ajan hämmentämässä, mutta se ei vaikuttanut lopputulokseen!

Tarvitset:

400 g kikhernejauhoa
1,8–2,2 litraa vettä (jos seos on liian paksua, lisää vettä)
1 tl merisuolaa tai vähemmän
Öljyä paistamiseen (itse käytin Lidlin frittiöljyä)
(Valinnainen) 2 rkl hienonnettua persiljaa, sekoitetaan mukaan ennenkuin seos paksuuntuu.

Ohjeet:

Sekoita jauhot vähitellen kylmään veteen, jotta paakkuja ei muodostu.
Lisää suola ja kiehauta seos, sekoittaen jatkuvasti.
Keitä noin 30 minuuttia (jatkuvasti sekoittaen), kunnes seos on sileää ja paksua.
Kaada kuuma seos kevyesti öljyttyyn alustaan tai vuokaan ja levitä tasaiseksi, noin puolen senttimetrin paksuiseksi kerrokseksi.
Anna jäähtyä täysin. Leikkaa sitten suorakulmioiksi ja jäähdytä jääkaapissa (tai aseta vuoka kylmäkallejen päälle) jähmettymään.
Kuumenna runsaasti öljyä kattilassa. Paista fritterit kullanruskeiksi. Tarjoile höyryävän kuumana.

Kikhernejauhon monet muodot

Kikhernejauho on kiehtova raaka-aine, joka esiintyy lukemattomissa ruokaperinteissä – mutta aina omalla tavallaan. Ligurialaisessa keittiössä siitä syntyy ohut uunipaistos panissa (tai paniscia), joka on läheistä sukua sisilialaiselle panellelle. Jälkimmäinen leikataan viipaleiksi ja uppopaistetaan kullanrapeaksi. Lähi-idässä kikherne taipuu toiseksi klassikoksi – hummukseksi.

Intiassa lähestymistapa on aivan toisenlainen. Siellä kikhernejauhoa ei keitetä, vaan siitä tehdään maustettua taikinaa, jota höyrytetään, täytetään tai friteerataan. Ystävystyin useiden intialaisten naisten kanssa poikieni koulun, kansainvälisen yhteiskoulun ja IB-lukion, kautta. Nämä korkeasti koulutetut IT- ja koulutussektorin expatit ovat tuoneet elämäämme myös makuja kotoaan. He valmistavat usein herkullisia, käsintehtyjä kikhernepohjaisia lohturuokia: pakora, khandvi, dhokla, zunka. Rapeita, mausteisia ja rakkaudella valmistettuja. Ne ilmestyvät kotiovellemme usein juuri silloin, kun elämä heittää kapuloita rattaisiin. Kuin syötävä halaus.

Oreganouunitonnikalaa – helppoa kotiruokaa

2025-05-15T21:26:00.001+03:00

Tänään tein tunnu riganatua, oreganolla maustettua uunitonnikalaa, käyttäen paksuja tonnikalapihvejä (yht. 750 g). Koska herkullisia pomodori perini -tomaatteja ei saa Suomesta lähikaupasta, käytin Mutin polpa di pomodoro -tomaattimurskaa (400 g), joka toimi hyvin yhdessä halkaistun Palermo-paprikan (1 kpl), valkosipulin (3 halkaistua kynttä), kapristen (itse laitoin 1 rkl, mutta vähempikin riittää) ja kuivatun oreganon (1 tl) kanssa.

Kypsytin kastikkeen keskilämmöllä lämmöllä runsaassa neitsytoliiviöljyssä (6–7 rkl) välillä sekottaen; sitten lusikoin sen raakojen tonnikalapihvien päälle uunivuokaan. Uunin lämpötila: 180°C (kiertoilma). Mausta pippurilla ja suolaa varoen – kaprikset tuovat suolaisuutta!

Kypsennysaika: noin 20–25 minuuttia.

Tarjosin annoksen kuumana Fazerin porkkana-perunabaguetin kanssa; pehmeällä leivällä saa lautasen puhtaaksi käden käänteessä.

Alkuperäinen resepti Giuseppe Corian kirjasta Profumi di Sicilia.

Yksinkertaista. Aitoa. Kotiruokaa.

Nonnas (Netflix, 2025): Oodi isoäideille ja äideille

2025-05-13T20:19:00.004+03:00

Ruoka on rakkautta: Nonnas on elokuva naisista (isoäideistä ja äideistä), jotka ovat pitäneet perheet (ja ehkä kokonaiset yrittäjyyteen liittyvät arvoketjut) koossa arjen askareiden, ruoan ja muistiperinteen kautta. Se näyttää, miten yksinkertaiset rutiinit – vaatteiden silitys, ruoanlaitto, tarjoilu ja lasten opettaminen kokkaamaan – kantavat kulttuurista merkitystä ja siirtävät arvoja eteenpäin.

Asuin Italiassa lähes kahdeksan vuotta ennen kuin muutin takaisin Suomeen ja perustin perheen skotlantilaisen mieheni kanssa. Saapasmaassa minua opettivat nonnat (isoäidit) ja mammat, jotka näyttivät minulle muun muassa, miten housut ja paidat silitetään ja miten ruoka valmistetaan heidän omien alueellisten tapojensa mukaan. Näin opin ymmärtämään arkea ja liiketoimintaa erityisesti Roomassa, Piemontessa ja Sisiliassa. Luin myös La Cucina Italiana -lehteä, yövyin lukuisilla agriturismo-tiloilla ja osallistuin ruoanlaittoon niiden keittiöissä, kävin alueellisilla viinimessuilla ja Slow Food -tapahtumissa, joissa opin paikallisia ruokia ja tapoja. Opin, miten ruoka, työ ja luottamus liittyvät toisiinsa.

Elokuva heijastaa tätä todellisuutta. Enogastronominen oppiminen tapahtuu näyttämällä, ei selittämällä. Kun apina näkee, apina tekee.

Viisi tähteä. Ja kyllä, ekstraneitsytoliiviöljyä.

— enogastronomist.com

Gastrodiplomatia — Ruoka yhdistää ihmisiä

2025-04-18T15:02:00.009+03:00

Viime aikoina olen työssäni laatinut runsaasti menukortteja ja käsiohjelmia. Ruoka – olipa kyseessä fine dining tai kotona valmistettu ateria – on aina ollut intohimoni. Niin on myös kulinaarinen diplomatia, jota seuraan suurella mielenkiinnolla.

Viime vuosikymmeninä maailma on todistanut poikkeuksellista muutosta siinä, miten ruokaa käytetään – ei ainoastaan ravintona, vaan myös diplomaattisena työkaluna. Kulinaarinen diplomatia, jota kutsutaan myös nimellä gastrodiplomatia, hyödyntää ruoan universaalia voimaa kulttuurisen ymmärryksen rakentamiseen, konfliktien ratkaisemiseen sekä kansainvälisen yhteistyön ja kaupan edistämiseen.

Mikä on gastrodiplomatia?

Gastrodiplomatia määritellään ruoan ja keittiöiden käyttämiseksi välineinä kulttuurienvälisen ymmärryksen edistämiseen ja diplomaattisten suhteiden vahvistamiseen valtioiden ja kansojen välillä (Muhammad & Adilbekova 2023). Chapple-Sokol (2013) kutsui tätä kulttuurista strategiaa nimellä commensality, joka tulee latinan sanoista com (yhdessä) ja mensa (pöytä), viitaten yhteisen aterian luomaan siteeseen.

Koska ruoka ylittää kieli- ja kulttuurierot, se mahdollistaa jaetun kokemuksen, jossa luottamus ja tuttuus voivat kasvaa. Valtiot ovat alkaneet institutionalisoida tätä pehmeän vallan muotoa ulkopolitiikkaansa – aina korkean tason illallisista ruohonjuuritason pop up -ruokatapahtumiin ja kokki-lähettiläiden ohjelmiin.

Historialliset juuret

Vaikka kulinaarisen diplomatian virallinen käyttö sai tunnustusta vasta 2000-luvulla, itse käytäntö juontaa juurensa antiikin kauppareiteille ja kuninkaallisiin juhlapitoihin. Esimerkiksi Silkkitie mahdollisti mausteiden, yrttien ja ruoanlaittotekniikoiden leviämisen, jotka muovasivat kokonaisia sivilisaatioita (Kaplan 2020). Renessanssin aikana loistokkaat pidot toimivat paitsi vallan näyttönä myös neuvottelualustoina (Grellmann 2018).

Modernissa historiassa esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeriön "kulinaarilähettiläät" kylmän sodan aikana auttoivat lievittämään jännitteitä kilpailevien valtioiden välillä (Collins 2012). Nykyään valtion illalliset – kuten presidentti Donald Trumpin vuonna 2018 Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kunniaksi järjestämä illallinen – ovat tärkeitä välineitä suhteiden rakentamiseen (VOA News 2018).

Esimerkkejä maailmalta

Useat maat ovat onnistuneesti käynnistäneet kansallisia gastrodiplomatia-kampanjoita. Italia, jonka kulinaarinen vaikutusvalta on maailmanlaajuinen, on toteuttanut hankkeita kuten "The Extraordinary Italian Taste", jonka tarkoituksena on edistää aitojen italialaisten tuotteiden tunnettuutta ja suojata niitä jäljitelmiltä globaalilla tasolla (Italian Trade Agency 2019). Thaimaan "Kitchen of the World" -aloite puolestaan pyrki lisäämään thaimaalaisten ravintoloiden määrää maailmalla ja varmistamaan aitouden Thai Select -sertifioinnin avulla (Arunmas 2018).

Sri Lankassa ruokafestivaalit ja diplomaattiset ruokatapahtumat ovat edistäneet matkailua ja lisänneet tietoisuutta paikallisista herkuista, kuten pol sambolista ja ambul thiyalista (Vidanapathirana, 2020). Myös Nigeria hyödyntää kulinaarista diplomatiaa tapahtumilla, kuten Amala Fiesta, joka edistää kansallista identiteettiä ulkomailla (Adesina, 2017).

FIN-USA gastro- ja urheiludiplomatia

Tuore esimerkki kulinaarisen ja urheiludiplomatian yhdistämisestä nähtiin marraskuussa 2025, kun Suomen presidentti Alexander Stubb tapasi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin. Kaksikko nautti yksityisen aamiaisen, pelasi ystävällismielisen golfkierroksen ja lounastivat sen jälkeen yhdessä.

Tämä näennäisen rento tapaaminen sisälsi syviä diplomaattisia sävyjä. Yhdistämällä ruokaa ja urheilua molemmat osapuolet pystyivät rakentamaan luottamusta paineettomassa ympäristössä. Aamiainen loi rennon keskusteluilmapiirin, golf mahdollisti epämuodollisen vuoropuhelun ja yhteinen lounas vahvisti siteitä kulttuurisen jakamisen ja symbolisen leivän murtamisen kautta.

Pienenä kevennyksenä: Murtaako Trump seuraavalla Suomen-matkallaan jään vielä tehokkaammin – vaikkapa steam diplomacyn keinoin saunassa? Ja syntyykö siinä samalla diili jäänmurtajista?

Tällaiset tarkasti suunnitellut epämuodolliset kohtaamiset voivat täydentää virallista diplomatiaa merkityksellisellä tavalla. Ne tarjoavat johtajille tilaisuuden rakentaa luottamusta, keskustella herkistä aiheista ja luoda pysyviä henkilökohtaisia suhteita, jotka edistävät laajempaa kansainvälistä yhteistyötä.

View this post on Instagram

A post shared by Tasavallan presidentin kanslia (@tpkanslia)

Kuten presidentin kanslian (@tpkanslia) julkaisemasta postauksesta käy ilmi, vierailuun sisältyi yhteisiä aterioita ja golfin peluuta.

Kv. suhteiden ulkopuolella

Gastrodiplomatia ei rajoitu enää pelkästään virallisiin diplomaattipiireihin. Se kukoistaa myös ruohonjuuritasolla yhteisöllisissä kokkaustapahtumissa, ruokafestivaaleilla ja kansainvälisissä kokkiyhteistyöissä. Somealustat ovat laajentaneet sen vaikutusta, mahdollistaen virtuaalisen gastrodiplomatian globaalille yleisölle (Murcott 2014).

Kuten Foreign Affairs Review (2020) toteaa, yhdessä kokkaaminen ja syöminen voi usein onnistua siellä, missä viralliset neuvottelut epäonnistuvat – lieventäen jännitteitä ja edistäen empatiaa ristiriitaisten osapuolien välillä.

Gastrodiplomatia & konfliktinratkaisu

Ruoka toimii neutraalina välineenä vaikeiden keskustelujen aloittamisessa. Vuoden 2018 symbolinen ateria Pohjois- ja Etelä-Korean johtajien välillä on hyvä esimerkki siitä, miten ruoka voi tasoittaa poliittista jääkenttää (Korea.net 2018); tosin ei pysyvästi.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO 2021) mukaan ruoka edistää osallistavaa vuoropuhelua, tehden siitä hyödyllisen työkalun konfliktien jälkeisessä sovinnossa ja rauhanrakentamisessa.

Haasteet & huomioitavaa

Vaikka kulinaarinen diplomatia on vahva väline, se ei ole haasteeton. Kulttuurinen herkkyys, omiminen ja kaupallistaminen voivat vesittää sen viestin, ellei niitä hallita huolellisesti. Käytännön toteuttajien on löydettävä tasapaino kulinaarisen identiteetin juhlistamisen ja aidon kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämisen välillä.

Johtopäätökset

Gastrodiplomatia on enemmän kuin trendikäs ilmiö – se on strateginen väline maiden brändäykseen, kulttuurivaihtoon, talousdiplomatiaan ja rauhanrakentamiseen. Muuttamalla ruokapöydät vuoropuhelun foorumeiksi, edistämme empatiaa, uteliaisuutta ja molemminpuolista kunnioitusta. Maailmassa, jossa politiikka usein jakaa, kenties pysyvimmät yhteydet syntyvät edelleen yhteisen aterian äärellä.

Hyvää pääsiäistä ja Chag Pesach Sameach kaikille, jotka juhlivat! Toivon teille herkullisia aterioita, iloista yhdessäoloa ja antoisia keskusteluja.

Referenssit

Adesina, O. S. (2017). Projecting Nigeria's Soft Power Through Culinary Diplomacy. African Journal for the Psychological Study of Social Issues.

Arunmas, P. (2018). Kitchen of the World gets reboot. Bangkok Post.

Chapple-Sokol, S. (2013). Culinary Diplomacy: Breaking Bread to Win Hearts and Minds. The Hague Journal of Diplomacy, 8, 161.

Collins, R. (2012). The Cultural Cold War and Culinary Ambassadors. Smithsonian Magazine.

FAO (2021). Food and Diplomacy: Dialogue through Cuisine.

Foreign Affairs Review (2020). Delectable Diplomacy: What is Culinary Diplomacy?

Grellmann, G. (2018). Banquets and Politics in the Renaissance.

Italian Trade Agency (2019). The Extraordinary Italian Taste.

Kaplan, D. (2020). Spice Routes and Cultural Exchange.Korea.net. (2018). North-South Korean leaders share a symbolic meal.

Muhammad, A., & Adilbekova, K. (2023). Culinary Diplomacy: Unveiling the Palate as a Pathway to Stronger International Relations. ISOEC Journal.

Murcott, A. (2014). Social Media and Culinary Globalization. Food Culture & Society.

Vidanapathirana, V. (2020). A Diplomacy of Pol Sambol and Ambul Thiyal: The Role of Gastrodiplomacy in Strengthening Sri Lanka's International Relationships. ResearchGate.

VOA News (2018). Trump Hosts Macron for First State Dinner. Voice of America.

YLE Finnish Broadcasting Company (2025). After golfing with Stubb, Trump says US will "purchase badly needed Icebreakers" from Finland.

Mitä kahvisi oikeasti sisältää? Kahviteollisuuden hiljainen käytäntö

2025-04-16T20:18:00.008+03:00

Kahvi on monille meistä päivittäinen nautinto – hetki rauhoittua, herätä tai vain kutkutella makuaistia suklaan kanssa. Mutta tiedätkö, mitä kahvipussiisi todella on pakattu? Teollisessa mittakaavassa tuotettu kahvi ei aina vastaa sitä mielikuvaa, jonka markkinointi meille antaa.

Kahvin uudelleenkäyttö – hiljainen mutta yleinen käytäntö:

(II 9 febbraio 2025, la trasmissione "Report" su Rai 3 ha mandato in onda un'inchiesta riguardante lo stabilimento Lavazza di Gattinara (VC). Secondo un dipendente anonimo, all'interno della fabbrica esisterebbe un reparto dove vengono raccolti gli scarti di caffè confezionato, sia in pacchi che in cialde. Questi scarti verrebbero poi recuperati e miscelati con il caffè destinato alla vendita nei supermercati.)

Monet suuret kahvintuottajat palauttavat sisäisesti tuotantoon pakkausvirheellistä tai muutoin hylättyä kahvia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pusseja (jauhettua tai papuja), joissa etiketti on väärin, kapselia jossa paino ei täsmää, tai kahvia joka on palautunut tukusta. Nämä erät eivät välttämättä ole pilaantuneita – mutta ne eivät myöskään ole enää tuoreimmillaan.

Tällainen kahvi kerätään, ja sekoitetaan takaisin uusiin tuotantoeriin, joita myydään tavallisina tuotteina kaupoissa. Vaikka käytäntö on sallittu ja joskus perusteltu kiertotalouden hengessä, se herättää kysymyksiä:

Säilyvätkö aromit ja tuoreus, jos kahvi on jo kerran pakattu ja varastoitu?
Miten kuluttaja voi tietää, onko kahvi ”ensituotantoa” vai osittain kierrätettyä?
Onko tämä laadun vai kustannustehokkuuden nimissä tehty kompromissi?

Alla lisää tietoa heille joita aihepiiri koskettaa:

According to the Report broadcast on Rai 3 on 9 February 2025, the whistleblower from the Lavazza Gattinara plant claimed that coffee scraps from packaged products (bags and pods) are being recovered and mixed back into new retail coffee. This raised concerns about the integrity and freshness of the final product sold in supermarkets.

Lavazza’s response was that they only reintroduce ground coffee that is still compliant with quality standards, even if the packaging is defective. However, they did not deny the reuse of coffee, which can still spark doubts about:

1. Loss of aroma and freshness – if coffee is even slightly exposed to air or stored improperly, its flavour degrades.

2. Mixing of different coffee batches – could impact consistency and flavour.

3. Lack of transparency – consumers are not informed if reused coffee is in the blend.

So while Lavazza claims it adheres to safety protocols, the real concern is quality degradation — and Report clearly implied that consumers might not be getting coffee as fresh or premium as marketed.

Rai.it is the official website of RAl (Radiotelevisione Italiana)

My Greek Meatballs - Ihmisen vaikutus metsäpaloihin

2023-07-23T22:52:00.010+03:00

Välimeren aluetta ovat jo vuosia koetelleet mittavat metsäpalot, eikä Kreikka ole poikkeus, kuten olemme voineet viime päivinä seurata mediasta. Nämä tulipalot aiheuttavat merkittäviä uhkia ympäristölle, mukaan lukien kasvisto ja eläimistö, sekä yhteisöille, ja kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä. Aikana, jolloin asuin Roomassa ekspattina, opin suomalaiselta palomieheltä — joka oli metsäpalojen erikoisasiantuntijana Yhdistyneiden kansakuntien ruoka- ja maatalousjärjestössä (FAO) — että reippaasti yli 90% metsäpaloista aiheutuu ihmisten toimesta, oli sitten kyse tietämättömyydestä, vahingosta, piittaamattomuudesta, ilkivallasta tai muista syistä. Ihmiset ovat siis keskeisessä roolissa näiden tuhoisien tulipalojen sytyttämisessä.

Koska minulla oli jääkaapissa lampaanlihaa ja eilistä riisiä, päätin valmistaa illalliseksi kreikkalaisia lihapullia tomaattikastikkeella.

Ainekset lihapullille:

Lampaan jauhelihaa, 300 g
Eilistä riisiä, 1,5 dl
Keskikokoinen kananmuna, 1 kpl
Mustapippuria, 1 tl
Kuivattua oreganoa, 1 tl
Suolaa, maun mukaan

Valmistusohjeet:

Sekoita kaikki ainekset yhteen.
Muotoile lihapullia, joiden halkaisija on 3-4 cm.
Pyörittele pullat korppujauhoissa ja taputtele kevyesti, jotta ne peittyvät kokonaan.
Litistä pullia kevyesti tasaisen kypsennyksen varmistamiseksi.
Paista pullat pannulla 2 rkl ekstra-neitsytoliiviöljyä, 1/3 tl chilihiutaleita ja kaksi hienonnettua varhaissipulia, kääntäen niitä ajoittain.
Lisää hienonnettua tuoretta minttua parantamaan makua.

Ainekset tomaattikastikkeelle:

Murskattua valkosipulia, 2 kynttä
Ekstra-neitsytoliiviöljyä, 2 rkl
Eilistä kaltattua ja grillattua punaista paprikaa, hienonnettuna, 1 kpl
Paseerattua tomaattisosetta, 500 g
Tiivistettyä tomaattipyreetä, 2 rkl
Vettä, 1/2 dl
Kalamata-oliiveja, 15-20 kpl
Minttua, oreganoa, suolaa ja mustapippuria mausteeksi

Valmistusohjeet:

Kuullota kattilassa murskattua valkosipulia, lisää sitten tomaattipyree, hienonnettu grillattu paprika ja paseerattu tomaattisose.
Lisää loput ainekset ja anna hautua, sekoittaen ajoittain, noin 12-15 minuuttia.
Kaada kastike lihapullien päälle ja anna hautua edelleen 20 minuuttia miedolla lämmöllä kannen alla. Muista sekoittaa silloin tällöin, ettei pala pohjaan.
Tarjoile lihapullat sellaisenaan tai paahdetun/grillatun leivän kera. Nauti!

#HomeAloneDinner #GreekCuisine #MeatballRecipe #TomatoSauce #MediterraneanFlavors

Marsala-sienikermakastike

2022-10-30T12:31:00.002+02:00

Näin valmistat marsala-sienikermakastikkeen

HUOM! Kypsennä sienet erissä, äläkä ahda paistinpannua liian täyteen, sillä tarkoitus ei ole keittää sieniä vaan ruskistaa ne.

Paista viipaloidut sienet (sekoitus herkku-, shitake- ja portobellosieniä, yhteensä 500-600 g) voissa ja extra-netisytoliiviöljyssä paistinpannulla, kunnes sienet ovat ruskistuneet. Laita sitten lämpö täysille ja sekoita paistettujen sienten joukkoon n. 1 dl kuivaa marsalaviiniä (Semisecco), sekoita, kunnes alkoholi on haihtunut. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon hienonnettua persiljaa ja timjamia ja siirrä sivuun. Yritä tässä vaiheessa olla ahmimatta kaikkia marsalasieniä!!!

Nyt tehdään kastike!

Keitä valkoviiniä (kuivaaa, 1 dl), vettä (4 dl), sipulia (2 pientä, lohkottuina), laakerinlehtiä (3 kpl), porkkanaa (pikkusormen kokoinen pala, hienonnettuna), selleriä (idem), persiljaa ja mustapippuria (vähintään 10 kokonaista pippuria) kattilassa kasaan, kunnes jälkellä on vain noin puolet (2.5-3 dl) nesteistä. Kaada redusoitu neste siivilän läpi kulhoon. Hävitä sipulit, laakerinlehdet, jne.

Vatkaa 2 dl kermaa ja 3 keltuaista kulhossa, siirrä sivuun.

Sulata 2 rkl voita pannulla, lisää 1 rkl extraneitsytoliiviöljyä ja 2 rkl hienoja venhäjauhoja ja kypsennä roux-kastikepohjaa sekottaen 5-10 minuuttia riippuen siitä, kuinka vaaleaa tai tummaa haluat kastikepohjasta. Suosin vaaleaa roux-kastikepohjaa lihan kanssa ja valkoista rouxia kalan ja äyriäisten kanssa.

Nosta roux-pannu pois liedeltä ja kaada pikku hiljaa sekaan redusoitu neste ja sekoita koko ajan. Menettele välittömästi samoin kerma-keltuaisseoksen kanssa. Palauta pannu takaisin liedelle ja keitä koko ajan sekoittaen. Älä kiehuta seosta, sillä et halua tehdä munakokkelia! Kun kastike on suurustunut, sekoita joukkoon marsalasienet ja mausta suolalla ja pippurilla. Käytän itse paahdettua rouhittua mustapippuria lisämakua antamaan.

Lombardo Marsala Fine I.P. D.O.C. – Ambra Semisecco

Tarjoile marsalasienikastike esimerkiksi paistettujen rib-eye-pihvien, hasselback-perunoiden ja paistettujen maa-artisokkien kanssa.

Penne alla quasi-puttanesca

2022-09-21T11:46:00.001+03:00

Hyvänen aika, tämä pasta oli maukasta!!!! Eilen savustettu lohi sai pastan laulamaan!

Kastike

runsaasti oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi, viipaloituna
1 punasipuli, hienonnettuna
6-8 anjovisfileetä
chiliä, niin paljon kuin on tarpeen
5 San Marzanon tomaattia, raastettuna
loraus valkoviiniä
1 rkl kapriksia
8 vihreää oliivia, viipaloituna
mustapippuria, rouhittuna
persiljaa, hienonnettuna
Ei lisättyä suolaa, paitsi pastaveteen.
400 g grillattua savustettua lohta (eilisillan tähteet).
500 g pastaa

Kaada pannulle ekstra-neitsytoliiviöljyä ja lisää valkosipuli, punasipuli ja sardellifileet. Paista, kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää sitten tomaatit ja jatka paistamista, kunnes kastike on tasaista. Kaada joukkoon kuiva valkoviini ja sekoita hetki. Lisää lopuksi kaprikset, oliivit ja lohi. Mausta mustapippurilla, sekoita ja peitä kannella. Keitä pasta. Sekoita al dente pasta kastikkeeseen. Ripottele päälle hienonnettua persiljaa.

Käytin tähän piattoon lohta, jonka puolisoni grillasi eilen. Tavallinen hiiligrillikin voi ajaa saman asian kuin savustin. Meillä on vanha Weberin savustuslaatikko usein käytössä. Sillä saa herkullista savun makua mihin tahansa grillattuun ruokaan.

Miten kuoria ja syödä viikunaopuntioita

2022-08-24T08:01:00.006+03:00

Ostin eilen paikallisesta Lidlistä kaksi rasiallista sisilialaisia kaktuksen hedelmiä (4€/kg). Taannoin Sisiliassa opin, miten viikunaopuntioita poimitaan, liotetaan (piikit poistetaan), kuoritaan ja syödään. Viikunaopuntioiden poimiminen on vaativaa ja vaarallistakin hommaa, sillä ohuet piikit lentelevät kaikkialle ja pitkälle, vaikka hedelmiä irrotettaisiinkin kaktuksesta asianmukaisella pitkällä poimintatyökalululla. Kehoaan, silmiään ja keuhkojaan on siis suojeltava näiltä inhottavilta piikeiltä. Kaktuksen hedelmät laitetaan yksi kerrallaan vedellä täytettyyn ämpäriin ja annetaan niiden liota kunnes hedelmän ohuen ohuet piikit ovat irronneet, ja huuhdellaan kertaalleen ennen kuorimista. Ruokakaupoissa myydään onneksi vain piikittömiä kaktuksen hedelmiä ja, YouTubessa on monia videoita siitä, miten ne kuoritaan ja syödään.

Sisiliassa opin, että kuoritusta hedelmästä haukataan ensin pala hedelmälihaa, jota sitten hellästi painellaan kielellä kitalakea vasten ja niellään. Siemenet voi siis niellä, mutta niitä ei pidä purra, koska ne ovat hyvin kovia. Voit toki sylkeä siemenet ulos, mutta menetät kuituhyödyt. Viikusopuntiat ovat hyvä kuidun lähde ja sisältävät paljon vitamiineja ja kivennäisaineita.

Leikkaa ensin päät pois. Tee sitten viilto hedelmän kuoreen ja poista kuori käsin kuorien.

Cooking to Save Your Life

2022-08-09T14:56:00.004+03:00

Sain juuri kauniisti kuvitetun keittokirjan -- joka tulee tekemään kaikki muut keittokirjani tarpeettomiksi -- intialaisilta ystäviltämme, jotka ovat juuri palanneet Suomeen kesälomaltaan.

Abhijit Banerjeen kirjoittama ja Cheyenne Olivierin kuvittama "Cooking to Save Your Life" on todella kansainvälinen keittokirja täynnä mielenkiintoisia ja helppoja reseptejä. Olen kokeillut jo kuutta netistä löytämääni reseptiä (olen blogannutkin niistä!), ja nyt minulla on paljon uusia reseptejä kokeiltavana.

Nota Bene! Tätä kirjaa ei vielä löydy Euroopasta. Sitä myydään vain Intiassa, Pakistanissa, Sri Lankassa, Bhutanissa, Nepalissa ja Bangladeshissa.

Banderjeen alkusanat:

"Tämä kirja syntyi, kun olen monta vuotta yrittänyt tehdä vaikutuksen ystäviini aterioilla, jotka näyttävät hienoilta ja maistuvat herkullisilta, mutta tulevat helposti kasaan. Se on omistettu teille kaikille kiitoksena jatkuvasta suvaitsevaisuudestanne ja innostuksestanne (silloinkin, kun uskottavuus on venynyt)."

Keittokirjani

Kesälomaruokaa: Salade niçoise #nizzansalatti

2022-07-27T19:33:00.004+03:00

Salade niçoise eli Nizzan salatti on salaattien kuningatar ja parasta kesälomaruokaa.

Perusraaka-aineet ovat esim. vihreät pavut, kiinteät perunat, sardellit, tomaatti, ranskalaiset oliivit, kaprikset, kanan tai viiriäisen munat ja dijon-sinapilla maustettu vinaigrette. Laitoin salaattiin myös kurkkua, romaine-salaattia, punasipulia ja kotivalmisteisia latva-artisokkia italialaisittain. Teen nizzansalaattia vain kesäisin, sillä vihannekset pitää olla uuden sadon tuotteita.

Raaka-aineet: Valkosipulia, shalottisipulia, minttua, luomusitruuna, valkoviiniä, neitsytoliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Stanley Tuccin ruokaelämänkerta

2022-07-23T14:50:00.004+03:00

Kuinka monta kertaa sinulle on käynyt niin, että lukiessasi ruokaa käsittelevää kirjaa silmäsi ovat yhtäkkiä kostuneet, koska koet tunteiden ryöppyä, kun huomaat, että voit samaistua kirjan kirjoittajaan? Stanley Tucci on loistava kirjailija ja upea tyyppi.

Tucci, Stanley (2021). Taste: My Life Through Food. Penguin Random House, London.

Sensaatiomainen peruna kuorrutettuna seesaminsiemenillä — Resepti belgialaisesta lehdestä

2022-02-24T13:20:00.064+02:00

"Rakastan perunoita niiden eri muodoissa.
Perunan monipuolisuus on kerta kaikkiaan vastustamaton."
– Abhijit Banerjee

Nappasin tämän Abhijit Banerjeen reseptin belgialaisesta viikonloppujournaalista (L'Echo Sabato), mutta muutin sitä itselleni sopivammaksi. Olen tilannut intialaisten ystävien kautta Banerjeen uniikin keittokirjan, sillä Amazon Intia ei sitä toimita Intian rajojen ulkopuolelle. Olen luvannut miehelleni, että se on vihonviimeinen keittokirja minkä meille hankin.

Raaka-aineet

500 g Mummon käyttövalmiita pariisinperunoita
hieman suolaa
4 rkl extraneitsytoliiviöljyä
½ tsp sinapin siemeniä
½ tsp kuminan siemeniä
½ tsp nigellan eli sipulin siemeniä
8 rohtosarviapilan siementä
tuoretta tai kuivattua chiliä (niin paljon kuin sielu sietää)
Asafoetida eli hingiä tai hajupihkaa
0,5 – 1 dl seesamin siemeniä
½ tsp maustekurkumajauhetta (raastoin noin 3 cm pitkän kurkumajuuren)
2 tbsp aamchur (etnististä kaupoista löytyy aamchuria mikä on makeankirpeää mangojauhetta. Aamchurin sijasta käytin tajin mausteseosta, mikä on yhtälailla makeaa ja kirpeää)

Ohjeet

Käytä käyttövalmiita pariisinperunoita
Kuumenna öljy ja ripottele siihen sinapin siemenet. Kun sinapinsiemenet alkavat poksahdella, on aika lisätä perunat ja muut mausteet.
Paista ja sekoita kunnes perunat ovat ruskistuneita.

Söimme eilen siis näitä herkullisia perunoita. Olin myös paistanut ankanrintaa ja uunissa kypsentänyt Lidlin punajuuri-aurajuustohässäkkää.