Fiskari31

Kuusi palloa kattoon eli vähän isompi valaisinprojekti

2019-05-12T09:15:00.000+03:00

Äitienpäivän kunniaksi esittelen tässä viime syksynä toteutettua valaisinprojektiamme. Mielestämme kysymyksessä oli yksi koko talohankkeemme huikeimmista kokonaisuuksista, jonka lopputulokseen emme juuri voisi olla tyytyväisempiä.

Valaisimien asennusta edelsi pitkä ja koukeroinen prosessi. Ensin suunniteltiin pari vuotta, sitten toteutettiin lähes yhtä kauan.

Aluksi tein vain suunnittelutyötä itsekseni. Valaisin tai pari tarvittiin, mutta millaisia? Yksi vai useampi? Tila oli kahden kerroksen korkuinen. Valoa tarvittiin erityisesti eteiseen, mutta myös toisen kerroksen aukkokohta kaipasi jotain täytettä. Mietin, vertailin ja piirsin kuukausitolkulla valaisimia 1. ja 2. kerrosten pohjapiirroksiin. Mille korkeudelle, minkä kokosia, värisiä ja näköisiä valaisimien pitäisi olla? Lopulta päädyin useaan eri kokoiseen, eri korkeuksille asennettavaan mustaan paperinaruvalaisimeen.

Entä mistä niitä saisi suhteellisen kohtuuhintaan? Hintahaarukkaa oli kympeistä satasiin, jopa tuhanteen euroon per lamppu. Lopulta päädyimme tilaamaan kuusi kappaletta mustia paperinaruvalaisimia amerikkalaisesta nettikaupasta. Hinnaltaan valaisimet olisivat edullisimmasta päästä.

Saapumisensa jälkeen valaisimet säilöttiin autotalliin, jossa ne lojuivat lähes vuoden enemmän tai vähemmän unohdettuina. Viime syksynä homma kuitenkin nytkähti eteenpäin ja tilasimme puusepältä valaisimia varten levyn – 16 mm kalustelevyä katon sävyyn maalattuna. Levy oli tarpeen, koska valaisimia ei voinut asentaa suoraan kattoon. Levyn kooksi valikoitui 1,5 x 1,5 m. Siihen saimme mahtumaan kaikki kuusi valaisinta.

Ennen ripustusta oli kuitenkin edessä vielä monta vaihetta. Ensin valaisimet piti saada sijoitettua oikeaan kohtaan levyyn. Tätä tarkoitusta varten siirsin valaisimien paikat pohjapiirroksista erilliseen keltaiseen paperiin.

Tämä vaihe ei ollut aivan yksinkertainen. Levyn tuli olla sivuttaissuunnassa eteisaukon katon keskellä, syvyyssuunnassa hieman lähempänä seinää. Ylimmistä valaisimista keskimmäinen piti saada katon keskikohtaan, ja alin valaisin eteisen sisäänkäynnissä olevan maton keskikohtaan. Riski homman epäonnistumisesta ei ollut mitenkään vähäinen. Lopputulosta ei ollut mahdollista arvioida ennen kuin levy oli löytänyt tiensä omalle paikalleen kattoon. Tässä valaisimet levyyn kiinnitettyinä ennen asennusta.

Ennen levyn ja pallojen asennusta tarvittiin vielä sopivat polttimot. Niidenkin valitsemisessa meni siinäkin oma aikansa. Yhä uudelleen kiikutin testilamppuja kaupan ja kodin väliä. Halusimme pehmeää tunnelmaa, mutta siitä huolimatta riittävästi valoa eteisessä touhuamista valaisemaan. Niin, ja lamppujen piti olla täysin himmennettävät. Päädyimme lopulta 60W hehkulamppuja vastaaviin 8W ledeihin, joiden värilämpötila on 2700K. Muut talomme valaisimet ovat 3000K eli väriltään hieman valkoisempia. Mustan pallon sisältä heijastavana väri tuntui kuitenkin juuri sopivalta.

Kun levy oli rei'itetty ja polttimot valittu, oli viimeisenä haasteena levyn kiinnitys kattoon. Kiinnitystä varten tarvittiin 5 metriä korkea rakennusteline, jonka päällä heiluen asennus lopulta toteutettiin. Levyn kiinnitystä varten rakennettiin aluksi kattoon kertopuista tukipuut.

Viimeinen vaihe oli kaikkein haasteellisin: levy piti saada nostetuksi juuri oikeaan kohtaan ja samalla vielä kiinnitettyä kertopuihin. Onneksi saimme avuksi neljä ylimääräistä kättä, ja ihme ja kumma, laitos saatiin lopulta kiinnitettyä. Itse en pystynyt toimitusta lainkaan seuraamaan, niin pelottavalta homma tuntui. Onneksi kuitenkin kaikki meni ilman naarmuja. Kovan tohinan (ja kiroilun) jälkeen levy saatiin kiinnitettyä kattoon.

Ja pienen väännön jälkeen saatiin myös valot toimimaan.

Kova oli homma, mutta mielestäni tuloksena on yksi talomme ehdottomasti cooleimmista yksittäisistä jutuista. Tässä muuta kuva valmiista kokonaisuudesta.

----------------

Hyvää äitienpäivää ja valoa kaikille äideille!

----------------

Talomme erikoisuuksia ja muita pieniä DIY-projekteja

2019-05-07T21:47:00.000+03:00

Blogini on viime aikoina hautautunut erilaisten työtehtävien ja kotiaskareiden alle, eikä ole herännyt eloon edes pimeimpinä keskitalven hetkinä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö talossamme olisi kuluneiden kuukausien aikana jotain tehty. Päinvastoin, on ollut vaikka mitä pientä ja vähän isompaa projektia. Seuraavassa on muutama kuva erilaisten DIY-projektien lopputuloksista näiden kuukausien ajalta. Koska jokainen näistä on oma erikoislaatuineen DIY-projektinsa, esittelen niistä jokaista vielä erikseen.

Blogi on herännyt pitkiltä talviunilta, tervetuloa kevät!

Pieni valaisinprojekti sisäänkäynnin 2-kerroksisessa aukossa

IKEA DIY-kaapisto vanhemman tytön tavaroiden säilytyspaikkana

Kahden kerroksen 5-metrinen kirjahylly ja pienempi valaisinprojekti

Kattokerroksen screenit, taustalla puuta ja valkoista kiveä

Sängynpäädyn detaljiikkaa = Tolomeo + IKEA + mustat paneelit

Muuramen uusi raikas ilme

Blogiyhteistyö: Coloria, Kestopuuteollisuus ry, Svarvars, Eurokangas

Terassimme on valmis!

2018-09-24T21:48:00.000+03:00

Olemme asuneet talossamme jo vuoden päivät, mutta kummallisella tavalla on aivan viime viikkoihin asti tuntunut siltä kuin asuisimme työmaalla. Tämä siitäkin huolimatta, että talomme on asuintilojen osalta ollut pieniä viimeistelyjä vaille valmis jo vaikka kuinka kauan. Suurimpana syynä keskeneräisyyden tunteeseen on ollut terassien silminpistävä keskeneräisyys. Näkymä keittiöstä on kirjaimellisesti ollut työmaalle.

Nyt tuo tunne on saanut väistyä valmiin terassin tieltä. Emme juuri voisi olla lopputulokseen tyytyväisempiä.

Terassin keskeiset elementit ovat ruskea kestopuu 145 mm levyisenä, valkoinen koristekivi sekä valkoiseksi rapattu muuri ja istutusallas havukasveineen. Olen esitellyt terassisuunnitelmiamme kahdessa blogikirjoituksessani: Piha, kattoterassi ja kesäkeittiö ja Salmiakkirimaa, leveää lautaa ja koristekiviä.

Terassin toteutuksesta vastasi puutyöt erinomaisesti taitava ekonomi-siippani, jonka ohjelmassa on rakentaa parin saunan jatkoksi muutama terassi. Nyt on yksi valmiina, ja toinen on pikkuhiljaa rakentumassa talomme ylimmässä kerroksessa.

Aivan pikkuhomma alaterassimme rakentaminen ei ollut. Monta oli vaihetta ennen kuin laudat löysivät paikkansa terassin lattiasta ja seinistä. Ensin rakennettiin istutusallas anturoineen harkkomuurin eteen, sen jälkeen kokonaisuus rapattiin ja terassiverhoilun valmistuttua maalattiin valkoiseksi.

Istutusaltaan valmistuttua päästiin varsinaisiin puutöihin. Ensi rakennettiin lattia runkoineen ja sen jälkeen seinärimoitus. Alaterassilla käytetään kaikissa pinnoissa 145x33 mm ruskeaa kestopuuta.

Puuverhoilun valmistuttua oli jäljellä valaisimien valinta. Seiniin ja istutusaltaaseen oli suunniteltu valaisimet. Kovan pohdinnan jälkeen päädyimme seinävalojen osalta lopulta varsin yksinkertaiseen, mattamustaan malliin. Istutusaltaan valojen valinta edellytti lumen, kelvin ja muiden arvojen vertailua, jotta valaistus oli juuri oikean sävyinen ja myös voimakkuusasteeltaan sopiva, ei liian kirkas eikä liian himmeä.

Blogiyhteistyö: Kestopuuteollisuus ry

Kalasataman korttelipihojen katutaidetta

2018-06-17T15:06:00.000+03:00

Kalasatamassa on taidetta joka lähtöön. Ensin oli mammutti Sompasaaren eteläkärjessä ja graffiteja Ihana-kahvilan nurkilla, sitten tuli Kuukkeli, ja kohta saadaan nauttia REDIn monipuolisesta taidekokoelmasta ja pikkuhiljaa muustakin HAM:in tilaamasta taiteesta ympäri kaupunginosaa, on yhteisötaidetta, tanssiesityksiä ja muuta vastaavaa.

Yksi miellyttävimmistä taidekohtaamisista on asuinkortteleihin tilattu katutaide, joka elävöittää Sörnäistenniemen korttelipihoja. Teokset on toteutettu katutaiteeseen erikoistuneen Helsinki Urban Art -yhdistyksen ja Kalasataman Palvelut Oy:n yhteistyönä. Myös kortteleiden asukkaat ovat päässeet osallistumaan ideointiin.

Toistaiseksi katutaidetta voi bongata kahdesta korttelipihasta, Leonkatuun rajautuvista Stevari- ja Trokari-kortteleista. Trokari-korttelissa 50 m pitkän ajorampin seinät ovat saaneet pintaansa hienon muraalin, joka on katutaiteilijoiden Taneli Stenbergin ja Anetta Lukjanovan käsialaa. Kumpikin taiteilija sai tehtäväkseen yhden seinän maalaamisen: meriaiheinen muraali on Stenbergin; koira ja lapsi –aiheinen Lukjanovan. Taideteokset löytyvät osoitteesta Leonkatu 22.

Toinen katutaideteos, taiteilija Sara Multasen hiljattain valmistunut muraalisarja löytyy viereisen, Stevari-korttelin sisäpihalta osoitteesta Leonkatu 20. Sylenterimuotoisten ilmanvaihtoaukkojen teräskuoriin maalattujen muraalien lähtökohtana ovat maailman viisi suurta merialuetta: Pohjoinen jäämeri, Intian valtameri, Atlantti, Tyyni valtameri ja Eteläinen jäämeri. Maalaukset jatkuvat myös sylinterimuotojen kattoihin, joten korttelin asukkaat pääsevät näkemään teokset myös hieman eri näkökulmasta.

Alla kuvia Stevari-korttelin muraalisarjasta.

Mustien lautojen magiaa

2018-06-10T10:31:00.002+03:00

Yksi kotimme näyttävimmistä pintamateriaaleista on mustaksi maalattu, hienosahattu lauta, jota löytyy talomme 1. ja 3. kerroksista. Mustalla puuverhoilulla on toistaiseksi vuorattu yksi seinä alimman kerroksen vierashuoneessa sekä kahdessa wc:ssä kummassakin niin ikään yksi seinä.

Perusajatukseltaan kysymys on tehosteseinästä. Normaalisti tehoste kuitenkin luodaan käyttämällä huoneen muista seinistä poikkeavaa maalisävyä tai tapettia. Meillä tehosteseinä on luotu muuttamalla paitsi väriä myös materiaalia.

Olemme mustaan puuverhoiluun todella tyytyväisiä. Elävä puupinta tuo betonin rinnalle sopivassa määrin pehmeyttä – ja sopii mielestäni hienosti yhteen myös wc-tilojen jalavaviilua olevien kalusteiden kanssa.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla 3. kerroksen wc ja oikealla kuntosaliksi toisinaan muuntuva vierashuone.

Kuva: Jouni Ranta.

Katutasolla olevassa kerroksessa on puuverhoilua vierashuoneen lisäksi myös wc:n yhdessä seinässä. Alla olevassa kuvassa alimman kerroksen wc:n puuverhoilua.

Mustaa laudalla tullaan vielä joskus tulevaisuudessa verhoilemaan työhuoneen kirjahylly ja makuuhuoneen sängynpääty, mutta niin ne laudat vielä odottavat seppäänsä varastoksi muodostuneessa työhuoneessa. Talossa on niin paljon tilaa, ettei tuota ylimääräistä työhuonetta ole ymmärretty edes kaivata. Ja prioriteetit kun tässä viimeksi kuluneen vuoden aikana ovat liikkuneen enemmän pienten ihmisten ihmettelyssä kuin talon viimeisten nurkkien viimeistelyssä.

Musta laudat meille toimitti blogiyhteistyönä pohjanmaalainen Svarvars Trävaruhandel. Lisää valinnasta aiemmassa kirjoituksessani Mustien paneeleiden metsästys.

Loppuun muutama kuva mustasta verhoilusta eri tiloissa.

Salmiakkirimaa, leveää lautaa ja koristekiviä – terassisuunnitelmat osa II

2018-06-03T11:24:00.000+03:00

Vihdoin olemme taas päässeet lempiaiheeseeni, suunnitteluun – eikä ihan minkä tahansa suunnitteluun, vaan terassien suunnitteluun. Viime aikoina olemme talossa tehneet lähinnä pieniä viimeistelytöitä, mutta nyt päästään asiaan. Tavoitteena on saada terassilautojen avulla aikaiseksi hieman alla olevan kuvan kaltaista tunnelmaa. Toki meidän sijaintimme on urbaani ja etäisyys naapurin hieman läheisempi, mutta kuitenkin.

Yksi suurista syistä keskusta-asumisen hylkäämiseen oli halu siirtyä omista sisätiloista omiin ulkotiloihin. Toistaiseksi tuo mahdollisuus on ollut lähinnä teoreettinen. Ulkoalueemme eivät ole olleet missään kovin houkuttelevassa kunnossa – itse asiassa täysin viimeistelemättömiä vielä, ja jos en sanoisi, harkkomuureineen ja sähköjohtoineen lähestulkoon luotaantyöntävän kammottavia.

Lienee selvää, että odotamme terassien valmistumista kuin REDIä konsanaan. Uskon sen mullistavan asumisemme uudemman kerran. Viimeksi sen teki Isoisänsilta, joka toi Mustikkamaan aarteet omien jalkojen ulottuville. Nyt noihin ulkoalueisiin pitäisi saada hieman alla olevien kuvien fiilistä.

Terassisuunnitelmat ovat meillä olleet valmiina jo aikapäiviä sitten. Kunnianhimoiseen kokonaisuuteen kuuluu ulkoalueita joka kerroksessa, katolla vielä kaksin kappalein. On valkoista koristekiveä, istutuslaatikoita, ulkoallasta ja ties mitä. Olen esitellyt suunnitelmia kirjoituksessani Piha, kattoterassi ja kesakeittiö - terassisuunnitelmat osa I.

Suunnitelmat ovat matkan varrella hieman eläneet. Valkoisesta kivestä emme ole luopuneet. Sitä on tulossa kapea siivu lattian ja seinien liitoskohtaan. Suunnitelmiin merkitty ja 2. kerroksen pihalla käytettävä 145 mm leveä terassilauta on kuitenkin vaihtunut kattoterassilla 198 mm leveäksi, jykeväksi terassilankuksi. Kattoterassin lähes 3,5 metriä korkeat muurit puolestaan verhoillaan alla olevan kuvan mukaisella salmiakkirimalla.

Laudoitukset ja rimat asennetaan kaikkialla pystysuoraan. Inspiraatiota olen hakenut kahdesta hyvin erilaisesta kohteesta – Helsingin yliopiston Tiedekulmasta ja Allas Sea Poolista.

Allas Sea Pool (vas.) ja Helsingin yliopiston Tiedokulma (oik.)

Ennen kuin päästiin puita tilaamaan, oli puutyyppi kuitenkin valittava. Vaihtoehtoina olivat lämpökäsitellyt puulaadut, kestopuu ja suunnitelmiinkin merkitty lehtikuusi. Kaikilla näillä oli omat vahvuutensa. Kuten ennenkin tässä projektissa kiinnitimme valintaprosessissa huomiota erityisesti kotimaisuuteen, ekologisuuteen, ulkonäköön, ja toki myös hintaan. Yhtenä elementtinä mietimme myös terassin huoltoa. Meillä on tulossa terassilautaa niin paljon, sekä seiniin että lattiaan, ettemme pitäneet vaihtoehtona joka vuotista öljyämistä. Mahdollisimman huoltovapaa ratkaisu oli plussaa.

Päädyimme lopulta kestopuuhun – ja kovan pohdinnan jälkeen vielä ruskeaan väriin. Toivomuksenamme on, että puu harmaantuisi mahdollisimman nopeasti, mutta ennen harmaantumista ruskea puu on mielestäni kuitenkin jopa ihan hienon näköinen. Ideana kuitenkin on käsitellä lautojen pinta jollakin harmaantumista edistävällä aineella, mutta siitä hieman lisää myöhemmin näillä sivuilla.

Blogiyhteistyö: Kestopuuteollisuus ry

REDI ja taide

2018-05-27T22:22:00.000+03:00

Viikon kohokohta osui torstaille, jolloin pääsin kurkkaamaan REDIn työmaaporttien sisäpuolelle, näin uuden kauppakeskuksen yhteyteen tilattua julkista taidetta ja maan kovimman graffititaiteilijan, EGSin viimeistelemässä kauppakeskuksen Kallioparkin seiniin ja ajorampin kaarevaan seinään tulevaa teossarjaa Past and future islands.

Kartoista inspiroituneen EGSin teossarja luo eloa betoniseen parkkiluolaan.

Rakennusyhtiö SRV:n REDIn alueelle tilaama taidekokonaisuus on muutenkin vaikuttava. Osa teoksista on jo valmiina, osa vielä suunnittelupöydällä.

Esimerkkeinä alueelle tulevista teoksista voi mainita kansainvälisen kutsukilpailun perusteella Kalasatamankadun eteläpäätyyn kuvanveistäjä HC Bergilta tilatun Nereida-veistoksen, taidemaalari Silja Rantaselta Junatien kevyen liikenteen reitin yhteyteen tilatun, 182 metriä pitkän Kenen Helsinki -teoksen, keramiikkataiteilija Heini Riitahuhdan Majakka-asuintorniin valmistaman Merimaiseman sekä Englantilaisaukiolle Maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumo Oy:n ja H-L-P Arkkitehtien ja kuvanveistäjä Pertti Kukkosen yhteistyönä valmistunut, betoninen Valaskala-maisemaveistos.

HC Bergin Nereida on 7 metriä korkea veistos, jonka hahmo muodostuu alumiinilevyistä.

Heini Riitahuhdan keramiikkaa on tulossa asuintorni Majakan sisääntuloaulaan.

Silja Rantasen teos on 182 metriä pitkä, alumiinikomposiitille tulostettu maalaus.

Betoninen maisemaveistos Valaskala muodostaa osan REDIn ilmanvaihtorakenteita (kuvassa alhaalla).

Tiilijulkisivuja, merta ja rakennustyömaita Kalasatamassa

2018-05-17T20:44:00.002+03:00

Tein pitkästä aikaan kunnon kävelylenkin Kalasatamassa. Viime aikoina kävelyt ovat keskittyneet Mustikkamaan ja erityisesti Korkeasaaren suuntaan. Talven aikana kävimme vuosikortin turvin useamman kerran ihmettelemässä vesikon, tiikerin ja mangustien talvipuuhia. Oma kaupunginosa on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle.

Hämmästys oli suuri huomatessani, kuinka paljon alueen rakentaminen oli edistynyt. Erityisesti Sompasaaren pohjoisosassa, kanavan etelärannalla on rakennustöissä laitettu ylimääräinen vaihde päälle. Itäväylän reunalla, REDIn osalta edistystä voi odottaakin – kauppakeskuksen avaamiseen kun ei ole aikaa kuin muutama kuukausi.

Urbaanit tiilijulkisivut, välkehtivä meri ja rakennustyömaiden ryppäät ovat sanoja ehkä parhaiten kuvaamaan alueen tämänhetkistä tilaa. Jatkuvasti uusia rakennuskohteita alkamassa, hieman vanhempia valmistumassa ja uusia asukkaita tasaisena virtana muuttamassa uutuuttaan vielä harmaiden tiilijulkisivujen taakse. Kauniina kesäpäivänä alue täyttyy läheisille saarille suuntaavista turisteista – niin, ja kauluspaitaisista espanjalaisarkkitehdeistä tutustumassa kaupungin uuden asuinalueen arkkitehtuuriin. Säpinää löytyy.

Tänään oli kuitenkin hiljaista. Vain muutama lokki onnistui saamaan äänensä kuuluviin työmaiden tasaisen äänivirran takaa.

Tässä muutama kuva kävelylenkkini varrelta.

Kukkaloistoa Kalasataman päiväkodin ja peruskoulun liepeillä.

Uunituoreita townhouseja naapuritontin tulppaanien säyyn

Kalasataman puiston urheilukenttä on koulu- ja päiväkotilasten ahkerassa käytössä

Näkymä Kalasataman puistosta REDIn suuntaan. Taustalla keskustelua herättänyt vaalea Majakka.

Sompasaaren pohjoispäädyn rakennustyömaa nostureineen

Mustikkamaan kupeesta voi matkaa jatkaa kaupunkipyörällä.

Hienoja kuvia Climeconin sivuilla

2018-05-07T13:23:00.001+03:00

Pitkästä aikaan palaan blogiini. Tuntuu kuin blogini olisi liiskautunut oikean elämän alle. Real life on ollut se juttu viimeisten kuukausien aikana. Nyt kun nuorempi lapsi on nähnyt jo vuoden päivät, alkaa bloggaussormia taas syyhyttää.

Hyviä syitä tähän löytyy useita. On aurinko, joka tulvii valtavista ikkunoistamme. Sitten ovat kesän kynnyksellä alkanut terassien suunnittelu. Siitä kotvan kuluttua hieman lisää. Juuri nyt minut sai blogin ääreen kuitenkin venttiilinvalmistajamme Climeconin sivuille hiljattain ilmestynyt juttu hankkeestamme. Ja ne kuvat! Ihmettelen itsekin, kuinka kotimme on yhtäkkiä saatu näyttämään kuin suoraan sisustuslehdestä temmatulta.

Näissä kuvissa voi hieman kurkistaa katsomaan, miltä meiltä näyttää. Kovin montaa kuvaa en blogiini ole valmiista (tai ainakin melkein valmiista) talostamme ole laittanut, mutta tässä nyt alkuun pari otosta. Lisää kuvia löytyy Climeconin sivuilta: Townhouse Fiskari31.

Blogiyhteistyö: Climecon Oy

Kuvat: Jouni Ranta

Betonihommia

2017-10-23T23:03:00.000+03:00

Betonipinnat ovat suuri intohimoni. Ei, että sitä kotiini nyt välttämättä olisin edes halunnut, mutta nyt kun sitä on, on betonipintojen käsittelystä muodostunut minulle lähes pakkomielle.

Betonia ei voi jättää raakapinnalle, vaan betonin sisäpuolelle jäävä pinta on pakko käsitellä. Meillä betonipinnat käsiteltiin osin omin voimin, osin sen teki maalausurakoitsija viime keväänä. En kuitenkaan ollut lopputulokseen kaikilta osin täysin tyytyväinen. Koska olin koko kevään raskaana, en itse voinut mennä litkujen lähellekään ennen kesää. Sitten tuli loma ja muutto, eivätkä betoniseinät muutenkaan nousseet prioriteettilistalla kovin korkealle. Yritin olla huomaamatta virheitä, mutta niin ne vain olivat keskeisillä paikoilla, ettei niiltä oikein piiloonkaan päässyt.

Ongelmana ei ollut juurikaan varsinaisen betonin pinta, vaan erityisesti betonielementtien välisiin rajoihin ja erityisesti porraselementtien kiinnityskohtiin jääneet rannut. Itse olisin alunperin toivonut betonielementtien rajakohtien ja kolojen täyttöä siten, että ne olisivat jääneet näkyviin, mutta toisin kävi. Erilaisten väärinkäsitysten seurauksena betonipinnassa on nyt pitkät tasoitusalueet, jotka olivat kaikkea muuta kuin toivomusteni mukaiset. Alla olevassa kuvassa ongelma hyvin havainnollistuu.

Hieman tarinaa siitä, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Aikanaan talomme erilaiset seinä- ja porraselementit, ontelolaatat ym. betonielementit asennettiin päällekkäin, limittäin ja lomittain, jolloin elementtien väliin jäi erilaisia koloja ja aukkoja. Ensin kolot täytettiin ja tasoitettiin. Sitten ne käsiteltiin samalla betoninkäsittelyaineilla kuin betonipinnat. Tuloksena tasoitetuista kohdista tuli muuta pintaa huomattavasti vaaleampi, eikä sävykään ollut sama, kuten yllä olevasta kuvasta hyvin näkyy.

Nyt tehtävässä käsittelyssä on tarkoituksena saada nuo erilaiset rannut ja muut kolojen täytöt ja tasoitukset mahdollisimman saumattomaksi osaksi kokonaisuutta. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Oikean aineen, sävyn ja sekoitussuhteen löytäminen oli todella haasteellista. Sopiva väri ja tummuusaste saadaan aikaiseksi sekoittamalla kahta eri liuosta, tummempaa väriainetta vaaleaan pohjaväriin. Ongelmana on se, että kahden litkun suhde vaikuttaa paitsi tummuusasteeseen myös sävyyn. Lisähaasteen muodostaa pohjan väri, joka hieman vaihtelee rannusta ja paikkauksesta toiseen. Myös pohjaväri vaikuttaa sekä sävyyn että tummuuteen.

Nyt olen päässyt hommassa vauhtiin. Kymmenien testien jälkeen olen värittänyt piiloon jääviä betonipintoja yhä vaan uudestaan erilaisilla väriyhdistelmillä. Testejä tein paikkoihin, jotka jäävät katseilta piiloon.

Nyt on ensimmäinen pitkä lattiasta kattoon ulottuva rantu on saatu häivytettyä. Tässä kuva rannun sisältäneestä pinnasta käsittelyn jälkeen.

Olen lopputulokseen tyytyväinen. Edelleenkin rantu näkyy, koska tasoitettuun kohtaan ei koskaan saa samaa pinnan elävyyttä kuin aitoon betonipintaan. Nyt kuitenkin väri on hyvin lähellä viereisen betonipinnan väriä. Eikä rantua siitä tietämätön juuri huomaa.

Kuka muuten huomasi pienen tasotetun ja käsitellyn kohdan yllä olevassa kuvassa? Myös ikävästi huomiota herättänyt, väärään kohtaan tullut sähkörasian kohta sai nimittäin käsittelyssä huutia. Alla lähikuva tasotetusta kolosta ennen ja jälkeen käsittelyn.

Lähikuvassa pistorasian muoto vielä näkyy, mutta kauempaa katsottaessa, ei sähkörasian paikkaa sen paremmin kuin viereistä rantuakaan ei juuri huomaa. Tai, vielä parempi, jos huomaa, niin pinnan epätasaisuus tuo juuri sopivan särön muuten varsin tasaiseen betonipintaan.

Linkit:

KEIM-tuotteet Insinööritoimisto Sulin Oy:n sivuilla

Aina vaan uutta yritystä

2017-10-09T16:50:00.000+03:00

Jännä juttu. Olen lukuisia kertoja istuutunut tietokoneen ääreen kirjoittelemaan talohankkeestamme. Joka kerta kuitenkin kirjoitus on jäänyt kesken, ehkä kuvat eivät tyydyttäneet tai muuten vaan kirjoitus jäi viimeisteltäväksi seuraavana päivänä tai sitä seuraavana. Ei, etteikö tekstiä tulisi tai kuvia olisi vaikka millä mitalla. Mutta kun ei.

Ihmettelin asiaa pitkän tovin, kunnes pari päivää sitten keksin syyn. Muuton myötä tapahtui suuri muutos. Siinä missä aikaisemmin kirjoittelin hankkeesta erilaisine rakennusvaiheineen, on tuo työmaa nyt muuttunut kodiksemme. Tuntuu aivan erilaiselta laittaa kuvia omasta makuuhuoheesta kuin kertopuista ja betoniseinistä. Halu kirjoittaa ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään, joten tämän tiedostaen laitan uutta yritystä kehiin.

Juuri nyt olen lopen kyllästynyt vastaamaan hankkeestamme kiinnostuneiden kysymyksiin aina vaan samoilla nuoteilla, viikosta ja kuukaudesta toiseen. "Juu, ei ole ihan vielä valmista. Vielä on yksi tai kaksi pienen pientä vaihetta jäljellä. Kyllä tästä kohta valmista tulee." Näinhän se toki onkin, mutta kyllä odottavan aika vaan on pitkä. Tähän verrattuna ei perinteinen yhdeksän kuukauden odotus tuntunut missään.

Tätä kirjoittaessa julkisivupellitykset kuuluvat jostain talon seinien ulkopuolelta. Käynnissä ovat myös kadun puolen muurien rakennustyöt, hankkeen yhteisistä töistä viimeisiä. Takapihan muurit ovat muutaman viikon jo olleet pystyssä. Sisätiloissa teemme päivien ja iltojen ratoksi pieniä viimeistelytöitä. Silikonit ovat pikkuhiljaa löytäneet tiensä paikoilleen, matot lattiaan, verhot ikkunoihin. Betoniseinissä on vielä pientä viimeisteltävää, lastenhuoneiden huonekalut odottavat uutta maalipintaansa, parvet tekijäänsä jne. Kotiäidin viikot ovat täyttyneet erilaisista vauvaliitännäisistä askareista, eikä aikaa näille viilauksille oikein ole jäänyt. Mutta mikä kiire tässä edes on, valmiissa maailmassa?

Nyt tuo viisikuinen neiti vetää sikeitä ulkoilmassa, joten vielä ehtii laittaa muutaman kuvan hankkeestamme viime kuukausien ajalta. Valmiilta näyttää monilta osin, mutta paljon pieniä yksityiskohtia on vielä kesken.

Mitäs sitten tapahtui?

2017-06-08T11:16:00.002+03:00

Verkkohiljaisuus, ei kirjaimen puolikastakaan pariin kuukauteen. Mitä ihmettä tapahtui? Joku voisi ajatella, että rakennustöissä meni jotain niin pahasti pieleen, että blogi sai pikaisen lopun. Tai kirjoittaminen alkoi tökkiä, ja tuli totaalikyllästyminen. Tyhjän blogitekstin syndrooma? Tai ehkä oli muuten vaan pakko ottaa uutta suuntaa?

Itse asiassa syy on aika perinteinen. Pieneen perheeseemme liittyi vapun alla nimittäin kaksi uutta jalkaa. Nelivuotias, pieni prinsessamme sai pikkusiskon. Rakennustöiden äänet ovat sittemmin peittyneet hieman erilaiseen äänimaailmaan.

Kuluneiden viikkojen aikana olen ollut ennen kaikkea äiti. Visiitit Kalasatamaan ovat jääneet aivan minimiin. Tietokone tosin oli peittynyt fiktiiviseen remonttipölyyn jo hieman tätä ennen. Aprillipäivänä alkaneen äitiyslomani alkuviikot kuluivat ensin erilaisia työvaiheita talolla tarkastellen, ja synnytystä edeltäneet viikot sitten noista raksareissuista toipuen. Nelikerroksisen talon portaiden ravaaminen viimeisillään raskaana osoittautui hieman liian rankaksi treeniksi, ja synnytystä edeltäneet viikot olikin sitten pakko levätä.

Nyt on hiljainen hetki. Pieni tulokas makoilee ulkona, ja omat sormetkin ovat löytäneet tiensä takaisin näppäimistölle. Pitkästä aikaan pääsen katselemaan blogini sivuja. Niin paljon edistystä on talossa viimeisen kirjoitukseni jälkeen tapahtunut, etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Vielä emme ole muuttaneet, mutta ei sekään kovin kaukana ole. Osa tavaroista täyttää jo talomme tyhjiä huoneita. Sohva on paikallaan olohuoneessa, ja matto sen alla.

Sen sijaan, että läväyttäisin yhdessä kirjoituksessa kerralla kahden kuukauden tapahtumat blogini lukijoille ihmeteltäväksi, lähden liikkeelle verkkain askelin esitellen aihe aiheelta rakennustöiden viimeisiä vaiheita. Sen verran voin paljastaa, että kirjoitukset tulevat liikkumaan ainakin lasien, kankaiden, maalien, venttiileiden, saunan ja portaiden maailmoissa.

Pakko sanoa, että olen juuri nyt samanaikaisesti ihmeissäni ja innoissani. Kuluneisiin kahteen rakentamisvuoteen on sisältynyt paljon kaikenlaista. Harmailta hiuksiltakaan ei ole vältytty. Talo osoittautui matkan varrella hieman erilaiseksi, suuremmaksi ja vaativammaksi, kuin olimme ajatelleet. Aikamoinen matka tässä on kuljettu. Valmistuminen on nyt kuitenkin hyvin lähellä, mikä tuntuu itsessään jo pieneltä ihmeeltä. Kaiken tapahtuneen jälkeen muutto uuteen taloon ei tunnu enää vain oudolta, vaan on ajatuksenakin jo täysin absurdi.

Eli pysykää kanavalla. Vielä on juttua luvassa.

Kuva: Miki Kuusi

Katon uusi, lämpimämpi sävy

2017-04-16T08:29:00.000+03:00

Kirjoittelin tässä pari viikkoa sitten kirjastotilan katon väriin liittyviä pohdintojani. Mielestäni tehostevärillä maalatusta katosta tuli liian sinisävyinen. Onneksi siinä kävi niin, että uusi värisävy osoittautui nappivalinnaksi.

Näin jälkeen päin voi sanoa, että värisävyjen vertailuun nähty vaiva todella kannatti. Ero aiemmin maalattuun näkyy alla olevassa kuvassa selvästi.

Uusi väri L497 istuu asunnon värimaailmaan mielestäni kuin valettu. Katon sävy ja tummuusaste ovat nyt hyvin lähellä betoniseinän sävyä. Tummuusasteeltaan jopa niin lähellä, että hieman jo mietitytti, näyttääkö alaslasku liiaksikin betoniseinän jatkeelta.

Keittiön kaappeihin ja liesituuletinpömpeliin on nyt selkeä kontrasti. Väreiltään pinnat ovat kuitenkin samaa sävymaailmaa.

Blogiyhteistyö: Coloria Oy

Marmoritasot on nyt asennettu!

2017-04-09T21:37:00.000+03:00

Työmaalla on ollut todella vauhdikkaat pari viikkoa. Niin vauhdikkaat, etten ole blogiin ehtinyt juuri kirjoitella. Paikalla on ollut niin maalari, pari sähkömiestä, lasiasennusporukka kuin piippumiehetkin. Itse olen viettänyt aikaa talolla aamusta iltaan.

Viikon ehdoton kohokohta oli keittiön tasojen asennus. Ja nyt kun tasot on asennettu, en kyllä voisi olla tasoihin yhtään tyytyväisempi. Niin ovat huikeat nuo kauan odotetut tasot.

Pientä viilausta jouduttiin saarekkeen yhteen levyyn vielä asennusvaiheessa tekemään, mutta hienosti sujui painavien marmorielementtien asennus.

Tulikiven miehet seinustan tasoa asentamassa.

Marmoritasoista voi olla monta mieltä, mutta omasta mielestäni se on lopulta juuri niin täydellinen keittiöömme kuin olin haaveillut. Taso on ylipäänsä koko kakkoskerroksen todellinen katseenvangitsija ja piste iin päälle.

Tasoihin valitut laatat olin käynyt valikoimassa Tulikiven tehtaalla.

Seinustan välitilan kohtalon olimme tarkoituksella jättäneet päätettäväksi vasta tasojen asennuksen jälkeen. Betoniseinän nykyinen sävy kun ei istu lainkaan yhteen tason eikä kaappien sävyn kanssa. Sen sijaan keittiön kaapit ja tasot sointuvat yhteen täydellisesti. Betoniseinän käsittelyyn olen valinnut sävyn marmorikuvio löytyvän sävyn.

Välitila kun saadaan vielä käsiteltyä ja hanat sekä loput kaapinovet paikalleen, niin kokonaisuus on valmis. Ehkäpä ensi viikolla näemme keittiön vihdoin ihan kokonaisena.

Blogiyhteistyö: Tulikivi Oyj

Laadukasta sisäilmaa kotimaisilla venttiileillä

2017-03-31T07:50:00.000+03:00

Rakennusprojektin aikana olen törmännyt lukuisia kertoja tuotteisiin, joiden olemassaolon olen kyllä noteerannut, mutta joihin en ole kiinnittänyt kovin paljon huomiota. Puhumattakaan siitä, että olisin tuoteryhmän erilaisia tuotteita tai niiden laatua osannut arvioida.

Yksi näistä tuoteryhmistä on ilmanvaihtoventtiilit. Olen toki edellisiin asuntoihin tulo- ja poistoilmaventtiileitä hankkinut, mutta olen lähinnä ihmetellyt, miksi eri tiloihin tarvitaan erilaiset venttiilit. Uudessa asunnossamme on ilmanvaihto toteutettu myös tuloilman osalta ilmanvaihtokanavien välityksellä. Ovirakojen kautta tapahtuvaa tuloilma on käytössä vain wc- ja kylpyhuonetiloissa. Yhteensä venttiileitä meille tulee valtava määrä, 26 kpl.

Ilmanvaihtoventtiileiden toimittajaksi valikoitui Climecon. Ensimmäisen kerran törmäsin yrityksen nimeen jo ilmanvaihtosuunnitelmassa, jossa venttiileiksi oli speksattu Climeconin tuotteita. Toisen kerran kysyessäni sisustusarkkitehdiltamme esteettisesti sopivaa venttiiliä saunaan.

Climecon on kotimainen valmistaja, jonka tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa, Pihtiputaalla ja Kausalassa. Climeconin valikoimasta löytyy tuotteita niin asuntoilmanvaihtoon kuin ammattikeittiöihin, teollisuus- ja liiketiloihin sekä kouluihin ja päiväkoteihin.

Kuvassa Climeconin seinään asennettava tuloilmaventtiili CLIK

Asuntoympäristössä ilmanvaihtoventtiileiden tulee täyttää kolme tärkeää kriteeriä. Esteettisyys, tehokkuus ja käytännöllisyys. Kattoon ja seiniin asennettavat laitteet ovat osa sisustusta, minkä vuoksi niiden pitää muodoiltaan ja väreiltään istua asunnon pintamateriaaleihin ja muuhun sisustukseen. Oleellista on myös helppo puhtaanapito ja se ettei tuote aiheuta likaisia jälkiä seinä- tai kattopintoihin. Lisäksi venttiileiden tulisi tehdä mahdollisimman tehokkaasti sitä, mihin ne on tarkoitettu. Venttiilit ovat ilmastoinnin tärkeimpiä elementtejä. Laadukkailla ratkaisuilla saadaan vedoton, hiljainen ja hyvin sekoittuva sisäilmasto

Pari viikkoa sitten kävin visiitillä Climeconin showroomillta Helsingin Herttoniemessä. Climeconin valikoimasta löytyy useita eri malleja sekä tulo- että poistoilmakanaviin asennettaviksi laitteiksi.

Värejä voi valita kunkin venttiilimallin omista vakioväreistä, muiden Climeconin tuotteiden värivalikoimasta tai melkein mistä tahansa värikartasta. Toki hintaan vaikuttaa se, onko kysymys vakioväristä vai erikseen tilattavasta erikoisväristä.

Kattoon asennettavien Rino-venttiileiden vakiovärit

Venttiilimallien ja värien valintaan vaikuttaa ilmanvaihtokanavan ulostulon sijainti. Osa venttiileistä on suunniteltu seinään asennettavaksi. Lisäksi Climeconilla on kattomalleja sekä tuloilma- että poistoilmakanaviin. Alla meille valitut venttiilit FINO, RINO, PINO ja CLIK.

Venttiilien värien valinta ei ollut ihan helppo homma. Lopulta päädyin siihen, että seinä- ja kattomaalia sävyltään lähellä olevaa valkoista vakioväriä käytetään pienemmissä tiloissa, kuten makuuhuoneissa ja wc-tiloissa. Mustaan lautaseinään ja keittiön kattoon valitsimme sähkökalusteisiin hyvin sointuvat mattamustat venttiilit. Neljännen kerroksen sauna- ja kylpyhuonetiloissa venttiilit ovat lämpökäsitellyllä puupinnalla, johon sopivimmalta tuntuivat grafiiitinharmaat venttiilit. Eteiseen ja 2. kerroksen tehostesävyisiin kattoihin valitsimme katon väriä lähellä olevan värin, jonka uskoisin toimivan myös eteisen betoni- ja viilupintojen läheisyydessä.

Blogiyhteistyö: Climecon Oy

Kuvat: Climecon Oy

Keittiötaso on valmistumassa!

2017-03-28T14:47:00.002+03:00

Tulikiven Espoon tehtaalta tihkuvien tietojen ja valokuvien mukaan keittiötasojen ja saarekkeen osat ovat valmistumassa.

Seinustan viereen tuleva taso odottamassa aukotukseen pääsyä

Vasta viikon päästään näitä tasoja ihmettelemään livenä talomme keittiössä, mutta kärsimätöntä auttavat kummasti kuvat valmistumassa olevista tasoista. Tasojen ja saarekkeen eri osat olin edellisviikolla käynyt valikoimassa Tulikiven tehtaalla. Alla olevassa kuvassa saarekkeen olohuoneen puoleiseen päätyyn valitsemani laatta.

Alla olevassa kuvassa sovitetaan yhteen yllä olevan kuvan laatasta leikattuja osia jiirikulmineen. Kuvassa saarekkeen olohuoneen puoleinen pääty ja saman puolen taso.

Ennen jiirikulmien sovitusta osat oli leikattu oikean mittaisiksi ja hiottu. Sen jälkeen saarekkeen osat sovitettiin yhteen. Alla olevissa kuvissa pätkä valmiiksi leikattua saarekkeen tasoa hiontapöydällä, jiirikulmien sovitusta ja saarekkeen pääty valmiiksi leikattuna.

Vielä viikko pitäisi jaksaa odottaa ennen tason saamista lopulliseen sijoituspaikkaansa. En kuitenkaan uskaltanut ottaa asennusta vielä tälle viikolle. On parempi antaa lattian käsittelyaineiden kunnolla kovettua ennen tason, lasien ja muiden jäljellä olevien massiivisten elementtien asennusta.

Blogiyhteistyö: Tulikivi Oyj

Kuvat: Tomi Huovinen

Se hetki, kun työmaa muuttui taloksi

2017-03-26T18:10:00.002+03:00

Kielenkäytössäni on vaivihkaa tapahtunut kummallinen muutos. Kuin puolivahingossa olen ryhtynyt viittaamaan tulevaan asuntoomme talona. Aivan viime päiviin asti kysymys on itsestäänselvästi ollut työmaasta.

- Äiti, missä isi on?
- Talolla. Ei kun työmaalla.

Miten tämä kummallinen, yhtäkkinen muutos oikein tapahtui? Oma osansa on varmasti ollut seinien maalipintojen valmistumisella, toisaalta myös lattian vapautumisella kovalevyjen pinteestä. Ehkä myös omat ajatukset ovat pikkuhiljaa siirtymässä sisustuksen maailmaan ja sitä kautta työmaan on pakko muuttua joksikin muuksi. Eihän työmaalle oikein verhoja voi tilata!

Vaikka talo meille on tässä näköjään tullut, aivan vielä ei kysymys kuitenkaan ole kodista. Siihen menee vielä tovi. Niin hämmentävältä tuntuu vieläkin ajatus siitä, että jonain lähitulevaisuuden päivämääränä todella muutamme tuohon lähes ikuisuusprojektiksi muuttuneeseen taloon.

Tämän ihmettelyn päätteeksi muutama kuva talostamme siinä kuosissa, jossa se näinä kauniina kevätpäivinä auringonsäteistä nauttii.

Dinesenin lattian käsittely

2017-03-25T09:04:00.001+02:00

Meille asennetut Dinesenin lankkulattiat eivät ole asennuksen jälkeen vielä valmiit, vaan lattia tulee käsitellä valmistajan tarkkojen ohjeiden mukaisesti. Douglaskuusesta tehty lattia voidaan käsitellä usealla vaihtoehtoisella tavalla. Valitsimme lipeällä ja valkoöljyllä tehtävän käsittelyn.

Käsittelyn seurauksena douglaskuusen hieman punartava sävy häviää, ja lattiasta tulee hyvin vaalea.

Lattioiden käsittely alkoi maanantaina. Nyt käsittely on viimeistä käsittelykertaa vaille valmis.

Ennen käsittelyä lattiapinnat tyhjennettiin. Oli hämmentävää löytää maaliroiskeilla kyllästettyjen kovalevyjen alta kaunis mutta hieman punertava lattiapinta.

Jo edellisviikolla tarkastettiin lattian tilanne. Lattia-asentaja viimeisteli lattian reunat. Kaikki kolot täytettiin, ja lattia muutenkin viimeisteltiin käsittelyä varten.

Lattian käsittely alkoi hionnalla. Hionta alkoi karkealla hiekkapaperilla, jolloin ensin pinnasta saatiin kauttaaltaan tasainen. Tämän jälkeen hiekkapaperi vaihdettiin hienompaan, ja hionta tehtiin uudestaan hieman hienomman pinnan saamiseksi. Tässä vaiheessa pinnan pitäisi olla tasainen ja kauttaaltaan hiottu. Hyvä ja tasainen hionta on käsittelyn hyvän lopputuloksen ehdoton edellytys. hiomakoneella tasaisen pinnan saamiseksi. Hionnassa käytettiin Harley Davidson -tarralla varustettua laitetta.

Hionnan jälkeen pinta imuroitiin ja käsiteltiin ensimmäisen kerran. Tämän, lipeällä tehtävän käsittelyn seurauksena pinnasta tuli vaalea. Puulle ominainen punaisuus hävisi. Lipeä nosti puun sisältä aineita pintaan ja keskeytti puun patinointiprosessin.

Lipeäkäsittelyn jälkeen pinnan annettiin kuivua pari päivää, minkä jälkeen lattia hiottiin kevyesti ennen valkoöljykäsittelyä. Valkoöljykäsittely tehdään kahteen kertaan. Käsittelykertojen välissä lattia hiotaan kevyesti. Alla olevassa kuvassa tilanne ensimmäisen valkoöljykäsittelyn jälkeen.

Nyt jäljellä on vielä toinen valkoöljykäsittely. Sen jälkeen kestää kolme vuorokautta ennen kuin pinta saavuttaa maksimikestävyyden. Siihen asti työmaalla, tai voisikohan pikkuhiljaa jo sanoa asunnolla, ei kovin paljon muita töitä pysty tekemään.

Tehostesävyn hankala valinta

2017-03-22T22:29:00.001+02:00

Viimeksi kuluneen viikon ajan olen perehtynyt erilaisiin väreihin, sävyihin ja sävyeroihin. Harmaan nimittäin.

Meillä on talossa ja erityisesti sen toisessa kerroksessa harmaata erilaisissa muodoissa. Keittiön kaapit ovat keskiharmaat. Betoniseinät ovat vaaleaa betonia. Valkoiset seinät ovat maalarin valkoista, jossa vivahde harmaata siinäkin.

Harmaan eri sävyihin minut johdatti kirjastohuoneen katto ja sen tehosteväri. Toisen kerroksen tila jakautuu kolmeen osaan. Pihan puolella on keittiö, kadun puolella olohuone ja näiden kahden välissä kirjastotila. Nämä kolme tilaa erotetaan toisistaan keskimmäisen tilan alaslasketulla katolla ja maalataan tehostesävyllä.

Tuo alaslasketun katon tehostesävy on nyt asian ytimessä. Sävyn pitää olla riittävän tumma, jotta kontrastia saadaan viereisiin valkosävyisiin seiniin ja riittävän vaalea, jotta se erottuu keittiön sävystä. Lisäksi väri ei saa olla liian kylmä, koska betoniseinät ovat lämpimän harmaat.

Vasemmalla viereisten kattojen ja oikealla keittiön kaappien väri.

Alunperin väriksi oli suunniteltu koodinumero N497. Kun maalipurkki avattiin, aloin epäillä värin sopivuutta tilaan. Ensiksi väri tuntui liian tummalta, ja sittemmin myös sävyltään hieman liian lämpimältä.

Asiaa ensin itsenäisesti tutkailtuani otin lopulta yhteyttä sisustusarkkitehtiimme, joka ehdotti värin vaihtoa vaaleampaan ja kirkkaampaan sävyyn K496 tai hieman tummempaan L496. Ero edelliseen värivalintaan oli melkoinen.

Elettiin viime perjantaina, joka oli myös maalarimme viimeinen työpäivä. Asialla oli kiire. Katto oli tarkoitus maalata hetkellä millä hyvänsä. Juoksin rautakauppaan, valikoin väreistä vaaleamman ja otin taksin työmaalle. Hieman minua epäilytti värin aavistuksen kylmä sävy, mutta katto maalattiin kuitenkin tuolla uudella sävyllä, K496.

Sitten alkoi epäily. Tulikohan katosta liian kylmän sävyinen? Epäilykseni sai vahvistusta samana iltana, kun mieheni soitti työmaalta ja kertoi värin olevan aika sininen. Ongelmalliseksi asian tekee se, että lämpimämmän sävyiset harmaat näyttävät sen rinnalla ruskeilta. Niin keittiön kaapit kuin betoniseinätkin.

Kävin itse lauantaina varmistamassa tilanteen, eikä päätös sen jälkeen ollut vaikea. Keskimmäinen, alaslaskettu katto oli väriltään raikas, mutta kerroksen muiden värien rinnalla liian kylmä. Värikarttojen värejä vertaillessa sävy ei näyttänyt aivan niin kylmältä kuin todellisessa ympäristössä. Alla olevassa kuvassa oikealla keittiön väri, vasemmalla kattopintojen peruväri ja niiden keskellä tuo katon nyt maalattu väri.

Minulle oli täysin selvää, että katto oli maalattava uudelleen, ja sävyltään hivenen lämpimämmällä värillä. Muutos on edellytyksenä siihen, että alaslaskun väri saadaan linjaan keittiön ja betoniseinien sävymaailman kanssa.

Tämän viikon alussa juoksin työmaalla ja rautakaupassa vertailemassa harmaan eri sävyjä. Vein vinon pinon värikarttojen lappusia työmaalle, ja sain selville betoniseinän värimaailmaan kuuluvat sävyt.

Betoniseinän sävyjä lapuilla: vasemmalta M497, K487 ja X487.

Nyt minulla oli selvillä kaikki kerroksen keskeiset sävyt: valkoisten kattojen, keittiön kaappien ja betoniseinien tarkat värit. Suuntasin jälleen rautakauppaan ja vertailin löytämiäni värejä jälleen värikarttojen väreihin. Vaihtoehtoja oli hieman ruskeammasta vihreämpään suuntaan. Työmaalla niin vaaleilta näyttäneet sävyt näyttivät rautakaupassa tummilta ja jopa ruskeilta. Niin erilainen oli valo rautakaupan pöydällä.

Oikealla ylhäällä ovat betoniseinän sävyt, vasemmalla keittiön väri. Alla värivaihtoehtoja.

Päädyin valitsemaan sävyn samasta sävymaailmasta betoniseinän perusvärin kanssa. Vaihtoehtoja oli kolme: alla olevat kolme sävyä, K497, L497 ja M497.

Ero maalattuun sävyyn ei ole suuri, mutta uskon, että kokonaisuuden kannalta se on merkittävä. Kovan pohdinnan jälkeen päädyin keskimmäiseen tummuusasteeseen. Väri on hieman betoniseinän perusväriä vaaleampi, mutta kuitenkin riittävän tumma kontrastin luomiseksi suhteessa kahteen viereiseen kattoon ja toisaalta riittävän vaalea suhteessa keittiön väriin.

Uusi väri viereisten kattojen (vas.) ja keittiön kaappien värin (oik.) välissä.

Jännityksellä odotan, millainen katosta uuden maalauksen jälkeen tulee. Uskoisin, että tämä kolmas maali on juuri se oikea. Hieman lämpimämpi ja astetta tummempi kuin nykyinen väri. Hyvin lähellä betoniseinän sävyjä.

Ei ole värien ja sävyjen valinta ihan yksinkertaista. Lohdullista on, että aina voi maalata uudella värillä, jos ei ole tyytyväinen.

Keittiötason yllätysvalinta

2017-03-16T08:15:00.000+02:00

Kuten olen blogissani useaan kertaan todennut, keittiötason valinta on ollut yksi haastavimmista sisustuksellisista valinnoista koko hankkeessamme.

Nyt tuo pitkään harkittu valinta on tehty. Päätös on yllätys, jopa itselleni.

Finaaliin päässeet kolme vaihtoehtoa, joista yksi on kvartsi ja kaksi marmoria.

Vielä pari viikkoa sitten etsin kvartsitasoa. Kävin läpi lähes kaikki mahdolliset valmistajat ja kiertelin eri keittiöliikkeissä malleja katsomassa. Kirjoittelin sähköpostia ja soittelin suomalaisille tason valmistajille.

Lopulta löysin itseni Tulikiven Espoon studion takapihalta ja olin myyty. Olin lähtenyt katsomaan kvartsitasoja, mutta eksyin raiteilta. Niin, eikä takaisin ollut enää tulemista. Vaikka luulin valitsevani tasoa, minusta tuntui kuin olisin ollut taideteosta valitsemassa.

Ennen kuin paljastan valintaamme, mennään hieman taaksepäin. Pieneen italialaiseen kaupunkiin Toscanan maakunnan pohjoisosassa. Siellä aloitettiin erityislaatuisen vaalean kiven louhintatyöt parisen tuhatta vuotta sitten.

Carraran marmorilouhokset näkyvät kuvassa vaaleana; taustalla siintää Välimeri.

Alueella louhittua materiaalia on vuosien varrella käytetty paitsi kodeissa myös esimerkiksi Michelangelon veistoksissa ja useissa julkisissa rakennuksissa, meillä Suomessa Finlandia-talossa.

Niin, paikka on tietysti Carrara, mutta emme kuitenkaan valinneet Carraran marmoria. Toki samalta paikkakunnalta valitsemamme marmorikin on peräisin. Valintamme on juovikkaampi kuin tuo, maailman ehkä tunnetuin marmorilaatu.

Kuva juovikkaan vaalean marmorin louhos.

Marmoria sen kuitenkin on oltava. Kaikesta epäkäytännöllisyydestään ja herkkyydestään huolimatta en millään voinut valita mitään muuta. Ajattelen, että jos ruotsalaiset ja italialaiset käyttävät marmoria keittiötasoinaan, niin miksen myös minä. Tuleehan se varmasti elämään ajan kanssa, mutta niin on tarkoituskin.

Niin, miltä se valittu marmori nyt sitten näyttää? Statuario Venatoksi sitä kutsutaan. Kysymys on itse asiassa siitä nimenomaisesta tasomateriaalista, jonka sisustusarkkitehtimme oli keittiöömme alunperin speksannut.

Keittiön värisuunnitelma sisustusarkkitehtimme pöydällä.

Minua valintamme hieman hymyilyttää. Viimeisimmät sisustukselliset valinnat talossamme ovat todellisia Suomi-Italia -kombinaatioita. Ensin päädyin pitkän harkinnan jälkeen suomalais-italialaisen liesituulettimen, joka on lähtöisin Marchen maakunnasta vain 15 kilometrin päässä viime kesäisen lomamatkamme reiteiltä. Muutama viikko myöhemmin päätin tilata suomalaiselta toimittajalta tason, jonka materiaali on kotoisin - niin tehän jo tiedätte mistä.

Sattumaahan tämä ei tietenkään ole. Jos kodin saisin perustaa sinne, minne kaikkein eniten haluaisin, olisi se tietysti Italiassa. Siellä kokkailisin vanhan kivitalon tunnelmallisessa keittiössä, valkoisella marmoritasolla italialaisen puheensorinan kuuluessa jossain taustalla. Ehkäpä pohjimmainen toiveeni on, että osa tuosta tunnelmasta tulisi moderniin kotiimme valitsemamme tason mukana.

Blogiyhteistyö: Tulikivi Oyj

Kulmikkaita pintoja ja siveltimen vetoja

2017-03-12T09:30:00.001+02:00

Talossamme on maalarimme mukaan yhdessä huoneessa erilaisia kulmia saman verran kuin normaalisti kokonaisessa talossa. Tämä johtuu osin siitä, että eri tasoissa olevia alaslaskettuja kattoja on useissa tiloissa. Kattoon asti ulottuvista ikkunoista johtuen olemme lisäksi joutuneet rakentamaan verhosyvennykset lähes kaikkiin huoneisiin. Kulmikkaita pintoja löytyy siksi vaikka muille jakaa.

Maalaustöitä tekee meillä vain yksi maalari, minkä vuoksi maalaustyöt etenevät hyvinkin verkkaisesti. Jälkeen olemme kuitenkin olleet niin tyytyväisiä, ettemme ole kaivanneet useampia tekijöitä. Päinvastoin, olemme mykistyneitä siitä, miten upeaksi ennen niin kammottavan näköiset pinnat ja kulmat ovat maalaustöiden myötä muuttuneet.

Maalaustöissä on ollut yksi hämmentävä piirre. Hajuttomuus. Aiemmin maalausvaihe on ollut ehkä epämiellyttävin ajanjakso koko rakentamisen aikana. Nyt kuitenkin Colorian hajuttomien maalien käyttäminen on johtanut siihen, ettei maalaustöitä ainakaan hajun perusteella voi arvata tapahtuvaksi.

Maalaustöiden myötä rakennustyömaa alkaa pikkuhiljaa näyttämään asunnolta. Paljon hämäävät vielä kovalevyt lattioilla. Helposti unohtuu, että maalitahraisten kovalevyjen alta löytyy pintakäsittelyä vaille valmis lattia. Onneksi pian päästään nekin poistamaan lattiapinnoilta. Ensi viikolla on ohjelmassa lankkulattioiden valmistelu seuraavalla viikolla alkavaa pintakäsittelyä varten.

Blogiyhteistyö: Coloria Oy

Missä oikein mennään?

2017-03-09T21:29:00.000+02:00

Aiemmista rakennusprojekteista on muistissa monikin asia, mutta tällä hetkellä yksi päällimmäisistä on se, miten nopeasti viimeistelyvaiheet etenevät. Ensin tehdään hommia kovalla tohinalla kuukausitolkulla ja tuntuu, ettei mitään edistystä oikein tapahdu. Ja sitten yhtäkkiä koko homma onkin pari viikossa paketissa.

Ihan valmis talomme ei ole. Ulkopuolelta näyttää vielä hyvinkin keskeneräiseltä. Ikkunoista puuttuu osa ikkunakarmeista, myös betonisaumojen viimeistelyt ovat tekemättä. Pihat, parveke ja terassit vaativat myös viimeistelyä. Sisätöissä on viimeisen viikon aikana kuitenkin edetty kiitettävää tahtia. Keittiössä asennetaan kodinkoneita. Maalaustöissä on päästy osin jo pintamaalikerroksiin asti. Ja kiintokalusteetkin alkavat pikkuhiljaa löytämään paikkojaan asunnon eri tiloissa.

Tehtiin miehen kanssa viime viikonloppuna aikataulutusta viimeisiin vaiheisiin. Jäljellä olevia isompia työvaiheita ovat vielä käynnissä olevien maalaustöiden lisäksi lattian viimeistely, lasien asennus, erilaisten paneloinnit sekä vesi- ja sähkökalusteiden asennukset. Haasteelliseksi aikataulutuksen tekee se, ettei talon 2-4. kerroksissa yli viikon kestävän lattiapintojen käsittelyn aikana voi muuta tehdä. Seuraavien kahden viikon aikana pitäisi 2.-3. kerrokset käytännössä saada ainakin lähes valmiiseen kuntoon. Sitten tehdäänkin viikko vain ensimmäistä kerrosta.

Tässä muutama kuva viimeisen viikon ajalta.

Mustien paneeleiden metsästys

2017-03-02T18:10:00.000+02:00

Taloomme on betonin, lasin ja maalattujen seinien rinnalle hieman pehmeämpänä elementtinä suunniteltu musta puuverhoilu. Sillä verhoillaan useampi sisäseinä, makuuhuoneen sängynpääty sekä työhuoneen yli 5 metriä korkea kirjahylly.

Edellisessä asunnossamme oli vastaavanlainen verhoilu, mutta valkoisena. Tuolloin ostimme hienosahattua lautaa, jonka työmaalla maalasimme valkoiseksi. Nyt kuitenkin toivoin löytäväni helpomman vaihtoehdon, jotta asennus voitaisiin toteuttaa ilman mittavaa maalausprojektia ja lautojen välisten rakojen mittausta. Se nimittäin helpottaisi merkittävästi asennuksen suorittavan mieheni työtaakkaa.

Lähdin etsimään valmiiksi maalattua, päätypontattua paneelia joko hienosahattuna tai muuten struktuuripinnalla. Puuverhoiluun käytetyn puun pinta ei saanut olla sileä kuten yleensä, vaan haimme mahdollisimman rouheaa pintaa.

Tavoitteena oli löytää musta sisustuspaneeli joko hienosahattuna tai muuten struktuuripinnalla niin, että puun syyt näkyivät. Leveyttä paneelilla tuli olla 120 mm, mutta myös 145 mm oli vielä hyväksyttävissä.

Sisustusarkkitehtimme oli speksannut meille Siparilan Kajo-paneelin, jota kuitenkin löytyi vain valkoisena, eikä pinta muutoinkaan ollut mielestämme tarpeeksi elävä. Siparilalta löytyi paneeli myös struktuuripinnalla, joka olisi muuten ollut täydellinen, mutta mustan paneelin tuotanto meille sopivan levyisenä oli lopetettu. Ainoana vaihtoehtona olisi ollut helmiäisharmaan sävyisen paneelin maalaaminen mustaksi, mutta lopputuloksesta ei valmistaja uskaltanut antaa takuuta.

Siparilan struktuurimaalattu paneeli helmiäisharmaana

Googlasin ja selvitin, soitin ja ihmettelin, mutta tuntui kuin olisin hakannut päätä seinään. Kävin läpi kaikki rautakaupat ja sahat. Hienosahattua paneelia löytyi eri toimittajilta vain talon ulkopanelointiin tarkoitettuna. Ulkoverhoilussa paneelin profiili on kuitenkin väärä. Sisäverhoilun on tarkoitus näyttää laudoitukselta, ei talon ulkoseinältä.

Ylimpänä sisustuspaneelin profiili, alla ulkopaneeleiden profiileja

Kävin läpi myös erilaiset saunapaneelit, mutta niistäkään ei löytynyt ratkaisua asiaan.

Lopulta olisimme saaneet Siparilalta struktuuripintaista, 145 mm leveää paneelia puuvalmiina, jolloin olisimme kylläkin joutuneet itse käsittelemään paneelit. Toimitusaika venyi kuitenkin liian pitkäksi. Koko projekti tuntui epätoivoiselta.

Mutta sitten löysin Svarvarsin - puutavarakaupan Uusikaarlepyystä Pohjanmaalla. Siellä oli juuri sitä, mitä etsimme: mustaksi maalattua, hienosahattua, päätypontattua paneelia, jota oli saatavilla sekä 120 mm että 145 mm leveyksillä. Täydellistä! Seiniin valitsimme kapeamman paneelin, kirjahyllyyn ja osin myös sängynpäätyyn leveämpää sorttia.

Paneelit saapuivat tontille viime viikolla. Ne eivät ole erikoiskuivattuja, minkä vuoksi niiden pitää vielä viikon verran totuttautua talomme ilmastoon ennen asennusta. Parasta kuitenkin on, että paneelit ovat nyt olemassa. Puuverhoilu voidaan asentaa ilman mittavia maalaustöitä ja lautojen välisten rakojen mittaamista. Helpottaa (rakennus)mieheni elämää merkittävästi.

Linkit
Svarvars Trävaruhandel - hienosahattu sisustuspaneeli
Siparilan sisustuspaneelit

Lasielementtejä neljässä kerroksessa

2017-02-24T08:45:00.001+02:00

Yksi talomme keskeisistä elementeistä on lasi. Sitä on runsaasti paitsi valtavissa ikkuna-aukoissa myös talomme sisätiloissa. Lasia on tulossa ennen kaikkea erilaisten kaiteiden muodossa. Lasikaiteita on sekä tasanteilla että kolmessa valtavassa portaikossa.

Betonielementtiset portaikot laseineen ja valaistuksineen on yksi näkyvimmistä ja tunnusomaisimmista piirteistä talossamme. Portaikko tuo mukanaan taloon myös ilmavuutta. Niin kummalta kun se kuulostaakin, näkyy talomme sisäänkäynnistä aukkojen ja portaikon lasitusten läpi aina neljännen kerroksen kattoon asti.

Kaiteiden suunnittelu on toteutettu yhdessä lasintoimittajamme, Lasitehdas.comin kanssa. Lasitehdas.comin kanssa sovittiin lasitoimitukseen liittyvästä blogiyhteistyöstä alustavasti jo lähes vuosi sitten. Lasitehdas.com on vajaa kaksi vuotta sitten perustettu yritys, joka toimittaa laseja sekä rakentamisen että sisustuksen tarkoituksiin niin rakennusliikkeille kuin suoraan kuluttajillekin.

Haasteelliseksi lasikaiteiden toteutuksen talossamme tekee se, että porraselementit eivät ole aivan luotisuorassa. Elementtien pienet vinoumat tulee siten saada suoristetuksi lasien asennuksen yhteydessä. Muuten lasit tulevat vinoon, ja vielä niin, että eri elementteihin kiinnitetyt lasit ovat keskenäänkin vinossa. Yksityiskohtaisessa suunnittelussa käytettiin tämän vuoksi apuna ammattimittaajaa.

Ylimmän portaikon ja 4. krs:n kaidesuunnitelma / Promittaus Oy

Lasiasia eteni tällä viikolla tilaukseen asti. Sitä ennen yksityiskohdat käytiin läpi moneen kertaan lasintoimittajan kanssa. Jossain vaiheessa jokaiseen porrasnousuun oli tulossa useampi lasi. Lopulta kuitenkin päädyimme siihen, että nousuihin ja tasanteille tulee jokaiselle vain yksi lasi. Tämän ajatuksena on hieman rauhoittaa portaikkoa.

Kaidekorkeus on asia, jota mieheni kanssa mietimme loppuun asti. Rakennusmääräysten mukaan 3-6 metrin pudotuksilla kaidekorkeudeksi riittää 1000 mm. Vasta tämän ylittävillä osin kaidekorkeuden tulee olla 1200 mm, mikä talossamme tarkoitti ainoastaan 4. kerroksen kaiteita ja porraskaiteita liikuttaessa 3. kerroksesta ylöspäin. Näin meille oli alunperin suunniteltukin.

Erityisesti 2. kerroksen aukon tasanteella metrin korkuinen kaide tuntui kuitenkin liian matalalta. Kysymys on keittiön ja olohuoneen muodostamasta yhtenäisestä oleskelutilasta, jossa on lapsille tarjolla sopivasti tuoleja kaiteelle nousua varten. Matala kaide yhdistettynä usean metrin pudotukseen alimman kerroksen kivilattialle tuntui painajaismaiselta ajatukselta. Päädyimme lopulta 1200 mm kaiteisiin kaikissa muissa paitsi 1. kerroksen portaikon alaosassa.

Viimeisenä kysymysmerkkinä olivat käsijohteiden sijainnit ja niiden kiinnitystä varten tehtävien reikien sijoittaminen. Meille on suunniteltu portaikon ulkoreunassa kulkeva käsijohde. Ainoastaan toisesta kerroksesta lähtiessä kaide kuitenkin tulee lasiin, muissa kohdin käsijohde kiinnitetään seinään. Käsijohde voidaan kiinnittää lasin päälle vain enintään 1000 mm korkeissa kaiteissa. Suositeltu kaidekorkeus liikkuu 850-900 mm välillä. Lopulta päädyimme sijoittamaan käsijohteen siten, että käsijohteen yläpinta tulee n. 890 mm korkeuteen.

Lasia tulee lasiseinien ja -ovien muodossa myös neljänteen kerrokseen ja kolmannen kerroksen kylpyhuoneeseen. Viikko sitten meille asennettiin profiilit näitä lasiseiniä varten. Olimme valinneet alumiiniprofiilit, jotka 4. kerroksessa upotettiin niille jätettyihin uriin.

Lasit ovat nyt tuotannossa, ja parin-kolmen viikon kuluttua niitä päästään asentamaan. Sitten pääsemme vihdoin eroon myös portaikoita kiertävistä, väliaikaisista puukaiteista.

Blogiyhteistyö: Lasitehdas Oy

Linkit
Lasitehdas.com

Savo - tyylikäs ja ympäristöystävällinen liesituuletinvalinta

2017-02-15T13:16:00.000+02:00

Kirjoitin viime vuoden lopulla blogiin liesituulettimen valintaan liittyviä pohdintojani. Meille on suunniteltu kattoon asennettava liesituuletin, eikä vaihtoehtoja ollut lopulta kuin kaksi. Useiden puhelinsoittojen, IV-suunnittelijan kanssa käytyjen keskustelujen ja oman salapoliisintyöni tuloksena saimme homman vihdoin pakettiin.

Valintamme on Savon ECo-mallinen, kattoon asennettava liesituuletin eRH-9511-S.

Savon liesituuletin kiinnitetään liesituulettimelle rakennetun pömpelin alareunaan.

Laitteessa on kolme isoa plussaa: muotoilu, ekologisuus ja kotimaisuus. Olen jo aiemmin kirjoittanut blogissani siitä, kuinka vaikeaa on ollut löytää taloomme suomalaisia tuotteita ja materiaaleja. On tuntunut, että suomalaiset ovat järjestäen hävinneet taistelun etenkin saksalaisia tuotteita vastaan. Aivan täysin suomalainen tämäkään laite ei kylläkään ole. Siinä on italialainen runko ja suomalainen tekniikka. Savo on rakentanut huippuimuria ohjaavan EC-puhaltimen ja laitteen ohjauselektroniikan sellaiseksi, että laite sopii suomalaisille huippuimureille. Laitteessa on italialainen muotoilu yhdistetty suomalaiseen insinööritaitoon - aika täydellinen yhdistelmä!

Entä miten liesituuletin voi olla ympäristöystävällinen? Eikö kysymys nimenomaan ole tuotteesta, joka kuluttaa kohtalaisen paljon energiaa? Syy tuotteen ekologisuuteen löytyy ennen kaikkea laitteen ilmanpoiston toteutuksesta ja energiatehokkuudesta.

Ekologisuus ja ympäristöystävällisyys olivat taloprojektiin lähtiessämme niitä asioita, joiden olin toivonut kulkevan kantavana teemana talomme materiaaleissa, tuotteissa ja ylipäänsä valinnoissamme. Näin ei kaikilta osin ole ollut, osin omista, muotoiluun liittyvistä mieltymyksistämme johtuen, mutta osin myös meistä riippumattomista syistä.

Teknisesti liesituuletinta on mahdollista käyttää omalla, sisäisellä moottorilla tai vaihtoehtoisesti se voi ohjata ulkoista IV-laitetta, joko ilmanvaihtokonetta tai katolle sijoitettavaa huippuimuria.

Suomessa yleinen käyttötapa on liesituulettimen yhdistäminen katolle sijoitettuun huippuimuriin, jota ohjataan joko perinteisellä AC-moottorilla tai uudemmalla EC-ohjauksella (= electronically communicated). Näistä vaihtoehdoista valitsimme nimenomaan EC-ohjauksen, joka on perinteistä AC-moottoria energiatehokkaampi ratkaisu huippuimurin ohjaukseen.

Huippuimuriin yhdistetyn laitteen toiminta. Kuva: Savo

Valitsemamme Savo eRH-9511-S -liesituuletin on suunniteltu yhdessä ECo-huippuimurivalmistajien kanssa ja on täydellisesti yhteensopiva esimerkiksi niin ikään kotimaisen VILPEn energiatehokkaiden ECo-huippuimureiden kanssa, jollainen meilläkin löytyy katolle asennettuna, malliltaan ECo 220S. Myös äänitaso on uusissa ECo-huippuimureissa AC-moottoreita pienempi. Meillä on poistokanavaan asennettu myös äänenvaimennin, joten äänitason keittiön päässä pitäisi olla varsin maltillinen.

Yksi valintamme keskeisiä syitä oli varmuus siitä, että laitteet ovat yhteensopivia ja homma toimii. Savon informatiivisilta nettisivuilta löytyy valintaa helpottavien esitteiden lisäksi tuotesuodatin, jolla pystyy haarukoimaan sopivat tuulettimet esim. asennuspaikan ja ilmanvaihtojärjestelmän mukaan. Tämän lisäksi sivuilla on kaksi taulukkoa, joista voi tarkistaa laitteiden yhteensopivuuden eri huippuimureiden kanssa.

Blogiyhteistyö: Savo Design & Technic Oy

Linkit
Savon liesituulettimet (nettisivut)
Savo liesituulettimet EC-ohjauksella 2016 (esite)
VILPE ECo -huippuimurit (esite)