Harrastelijat Harjulla

Väsynyt uurastaja

2020-06-09T03:17:00.001-07:00

Meillä kaikki osallistuvat puutarhahommiin. Aivan kaikki.

Olin jo menossa sisään, kun ikkunasta huudettiin; "Nyt äkkiä pois sieltä!!" Jos yhtään osaan arvailla, veikkaan, että siellä ollaan käyty vähän koputtelemassa, josko vaikka seuraavan ulos salakuljetetulle luulle löytyisi mukava uusi jemma. Kuka hullu kaivaa kovaa vanhaa maata, kun joku on pehmentänyt valmiiksi kokonaisen penkillisen? !

Vai olikohan se Pirkka?

Taimet kiertoon uusiin koteihin

2020-06-08T02:21:00.001-07:00

Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että kasvien viljelyn ja puutarhanhoidon yms. pitäisi olla osa opetussuunnitelmaa. Osittainhan se varmasti nykyään onkin ja koulussa opitaan paljon käytännönläheisemmin kuin vain kirjoista pänttäämällä. Mutta monta kertaa penkkejä kääntäessäni, maalajeja miettiessäni ja juurakkoja tutkiessani, on tullut mieleen, että luonto ja ruuan kasvatus voisi olla vahvempi osa peruskoulutustamme. Tai, köh, olisin itse voinut ottaa asioista selvää jo paljon aiemmin. Tuntuu, että esim. Työväenopistoissa riittää kyllä huovutus- ja kangaspalakursseja, mutta "Näin tunnistat maalajit ja juurakot" -kursseja on vähemmän.


Tässä olis siis..noh..en tiedä.

Perinteinen lemmikki.

Toteutan myös parhaillaan yhtä puutarhasuunnittelun suurinta syntiä; "nykertämistä", mutta se on ainut tapa saada edes jotain valmiiksi. Suurten alueiden putsaamiseen ja istuttamiseen ei ole nyt mahdollisuutta, joten nyt kootaan palasia. "Katsotaan sitten ensi kesänä tilannetta uudelleen."
Penkkejä putsatessani olen yrittänyt laittaa parhaani mukaan löydöksiä jakoon paikallisessa puutarharyhmässä. Samalla saa itse vaihtareita, tai hyvän mielen siitä, että kasvit jatkavat elämäänsä uusissa pihoissa, eivätkä turhaan päädy kompostiin.

Rohtosuopayrttiä löytyi.

Iiristä, luulen.

Seuraava urakka - toivottakaa onnea

2020-06-06T04:03:00.000-07:00

Pukkaahan sitä perunaa - tai vartta!

2020-06-05T13:04:00.000-07:00

Kiitos auringon ja vesisateiden, näkyy perunalavassakin elämää. Olisikohan nyt multauksen aika?
Kyllä lajikkeissa on eroa. Jos Timo ja Annabelle ovat niitä aikaisia, niin olin jo luullut, ettei Violetta (keskellä) nouse ollenkaan.
Mutta juhuu, katsokaa - nehän näyttävät ihan perunanaluilta! Mutta tuleeko näistä juhannukseksi perunaa, siitä en olisi vielä aivan varma.

Kukkapenkkejä jakotaimista

2020-06-04T02:12:00.007-07:00

Montako kertaa on tullut luettua istuttamisesta, että "ei liian tiheeseen" ja "suunnittele ennen kuin istutat"? Monta - ja useammasta opuksesta, mutta ilmeisesti sitä itse kuuluu siihen kantapään kautta parhaiten oppivaan porukkaan.
Tänä keväänä olen nyt kaivanut kolme pientä penkkiä ylös ja laittanut niihin uudet kasvit. Maahan on laitettu mitä on saatu. Jos on saatu päivänliljoja ja kuunliljoja, niistä on penkki myös koostunut, suuremmin ajattelematta, kuinka hyvin ne loppujen lopuksi sopivat yhteen. Mutta sopivathan ne, ja nyt kun tänä kesänä sopeutuvat niin perkaillaan sitten ensi vuonna, ei se niin vaarallista ole.

On yllättävänkin vaikeaa arvioida pienistä tai supullaan olevista jakotaimista, minkä kokoisia ne ovat elokuussa tai seuraavana vuonna kasvaessaan. Myös kukkimis- ja kokoeroja joutuu pähkäilemään vauhissa, kun kuumana päivänä taimet ovat jo pihalla ja "pitää vaan saada jonnekin kuivumasta".

Varaston takaa löytyi myös erikokoisia ja muotoisia tiiliä, sekä vanhasta kukkapenkistä löytyi muutama upotettu kivi, niin tuli rakennettua reunustakin. Toivottavasti ne vähän hillitsevät rikkaruohojen hyökkäyksiltä.

Tästä lähdettiin.

Tähän päädyttiin.

Ensimmäisen kuvan viheralueelta löytyi tarha-alpia, pikkutalvio, jalopähkämöä, nokkosta, vuohenputkea ja maksaruoho. Perattuun penkkiin siirsin tähtiputkea toisaalta, jaoin maksaruohon, laitoin muutan arovuokon sekä pari saatua liljaa keskelle. Yhteen nurkkaan laitoin vielä jouluruusun. Löytyypä sieltä myös kuunliljaa sekä pari muuta saatua, jonka nimeä en kuullut/muista.

Tässä ollaan kesäkuun alussa.

Paras multasihti

2020-05-24T13:01:00.004-07:00

Missä tämä on ollut? Miksei tästä ole kerrottu? Miten tätä ei myydä jokaisessa myymälässä? Nämä kysymykset ovat kaikuneet päässäni näinä parina päivänä, kun olen sihdannut kukkapenkistä rikkajuuria "leipälaatikolla". Tämä vinkki tuli fb:n lohjalaiset puutarharharyhmässä ja osoittautui kullan arvoiseksi. En ensin tajunnut, että mikä voi olla "leipälaatikko", mutta sillähän tarkoitettiin muovista koria, jolla kuljetetaan kauppoihin ja leipomoihin leipää. Samanlaisissa kuljetetaan kuulemma usein herkkusieniä ruokakauppoihin, varmaan paljon muutakin.
MUTTA. Tämä kori säästi aikaa ja vaivaa tuntikaupalla. En olisi ikinä, ikinä jaksanut - tai edes pystynyt poimimaan rikkaruohojen juuria. Ja kaikki jotka siivoavat vanhoja kukkapenkkejä tietävät, että suo on loputon. Sihtaamiseen jää myös vähän koukkuun! Se nopeuttaa ja helpottaa niin paljon hommaa, että varmuuden vuoksi haluaa vielä kokeilla yhden lapiollisen - ja ehkä vielä yhden lapiollisen! Puolessa tunnissa lähti vanhasta penkistä iso korillinen rikkaruohon juuria, eikä niitä olisi edes voinut poimia käsin.

Odottavan aika on pitkä

2020-05-18T11:49:00.004-07:00

Luonnon kanssa samaa tahtia eläminen ja kasvien kasvattaminen ei ole hätäisen ihmisen hommaa. Toukokuu on ollut vielä niin kylmä, että tuntuu kuin koko kevät olisi pysähtynyt. Perunaämpärissä alkaa jo vartta pukata hyvin, mutta laarissa on ollut hiljaisempaa. NYT tosin näyttäisi siltä, että siellä vihdoin heräillään. Hallaharso on ollut päällä melkein joka yö, yhtenä yönä vähän mattoakin lisänä, kunnes vanhempi väki ohjeisti, että "jos niissä ei ole vartta, niin ei niitä sitten tarvitse peitellä." Se on se perunan varsi, joka on vetinen eikä kestä pakkasta.
Hieman alle neljä viikkoa on mennyt, että ensimmäiset varret ovat nostaneet päätään lavakauluksessa. Perunoita pitäisi mullata kun varret ovat noin 15 senttiä, etteivät mukulat saisi valoa. Lavan kanssa siitä ei tarvitse huolehtia, mutta ämpärissä alkaa vartta olemaan jo jonkin verran. Kolme isoa perunaa tuntuu tuollaiseen ämpäriin nyt vähän ahtaalta. Kaksikin olisi riittänyt, mutta tässä on nyt kuuliaisesti noudatettu ohjeita ja suosituksia. Kuukauden päästä olisi keskikesän juhla, saa nähdä nouseeko silloin vielä yhtään omaa perunaa.

Perunan viljely lavalaatikossa

2020-04-23T22:26:00.002-07:00

Ensimmäisinä vuosina meillä oli keskellä pihaa oikein kasvimaa. Se oli ihan mukava, mutta emme tainneet olla oikein viljelyshenkisiä silloin vielä, ja koko iso piha sekä talo veivät sen verran aikaa, että kasvimaasta tulikin "tee-se-itse-puutarha".
Nyt pitkästä aikaa tuli halu saada omaa perunaa - ja mielummin vielä juhannukseksi. Yleensähän perunan kanssa on käynyt niin, että kesäkuussa muistaa, että "ai niin, nekin olisi pitänyt jo laittaa."
Tällä kertaa tuumasta toimeen. Paikallisesta liikkeestä löytyi Timoa, Annabellea ja Violet Queenia. Meillä ei varsinaisesti ollut mitään suosikkia, piti vain löytää jotain aikaista lajiketta, ja Violet tarttui mukaan, koska muutama vuosi sitten kaverilta Hollanista saadut violetit perunat olivat todella herkullisia!
Lavalle piti löytää uusi paikka, kun aiemi on "remontissa." Kyllä, siinä ikuisessa, mikä näissä vanhoissa taloissa ja pihoissa on usein meneillään. Puuvajan takana on lämmin ja suojaisa paikka, niin perunat saavat aurinkoa siellä. Alle katekangas ja vielä erillinen musta laatikkosuoja laatikoille. Aiemmin en ehkä olisi ymmärtänyt, että katekangas ja suojakangas on hyvä, mutta viimeksi sanomalehtien läpi alkoi pukata vuodenputkea ja lavakauluksetkin lahota.
Ei muuta kuin multaa lavaan ja perunavakoa kaivamaan! Perunamullasta onkin näemmä monenlaisia mielipiteitä; "pitää olla hiekkaisaa", "minä käyttäisin turvetta" ja "tavallinenkin käy" olivat yleisimmät. Kaupan kassalla takana oleva asiakas kehotti lisäämään turvemultaa puutarhamultaan, niin ei tule liian tinttaisaa, pysyy perunalle ilmavampana. Ja näin tein.
Siellä ne nyt sitten ovat! Kolmessa rivissä. Mahdoinkohan saada yhteensä 18 perunaa upotettua riveihin. Kummoistakaan kilomäärää yhteen lavaan ei mahdu, mutta tarkoitushan on pikemminkin saada tästä kesäksi Suuri Perunaseikkailu, kuin pärjätä hengissä talven yli.
Perunat istutin n. 15 centin syvyyteen. Paikko oli oikein mitalla mitata, kun pohdin heittääköhän silmämääräinen arvioni montakin senttiä. Vakojen väliin ei valitettavasti jäänyt niin paljon väliä, kuin olisi hyvä. Jossain ohjeissa 80 centtiä mutta se on mahdollista paremmin ehkä sitten oikealla perunamaalla. Toki tähänkin lavaan olisi voinut tehdä vain kaksi riviä.
Nyt sitten odotellaan. Viime yöhän jäi jo hallaharso laittamatta, mutta jospa sen tulevina öinä muistaisi.
Kuten näkyy, Unto oli myös ahkerana mukana. Multapussista sai mainion korokkeen naapurin puolelle kyttämiseen. Hän on meidän oma ullataalasmaamme.

Lisää Violet Queenistä tästä linkistä

Täällä ollaan!

2020-04-19T22:16:00.004-07:00

Ehei, emme me ole minnekään kadonneet, eivätkä projektitkaan ole loppuneet kesken. Näppäimistölle vain on ehtinyt laskeutua pienehkö pölykerros, mutta vettä ja viledaa, niin sillähän asia korjaantuu!

Tetristä laatoilla

2018-04-02T00:19:00.001-07:00

Ihana digiaika kun kaikkeen on tietokoneet ja ohjelmat. Mietin tuota kun ladoin lattialle laattoja ja vaihtelin niiden paikkaa. Joku matemaattisempi olisi varmasti tehnyt tuon nopeasti ruutupaperilla mutta kätevästi sen voi tehdä niinkin, että rajaa lattialle tarvittavan pinta-alan ja siinä sitten vaihtelee laattojen paikkoja haluamallaan tavalla. Kerrankin näkee sen kuuluisan kättensä jäljen.
Laatat ovat Bauhaussista, ja niitä on siellä meidän onneksemme ollut monta vuotta. Travertiini Rossoa 10x10, antiikkimarmori Nero(musta) ja Botticino (valkoinen)

Vessaremonttia pukkaa

2018-03-28T10:04:00.002-07:00

Purkaminen. Voiko ihanampaa vaihetta olla remontissa? Vihdoinkin se ensimmäinen vasaranisku osuu laattaan, ja tietää ettei paluuta enää ole. Enpä keksi. Nyt kun tuli lisää valoa ja muutamia vapaapäiviä aka talviloma, oli aika aloittaa se paljon lykätty vessaremontti. Tunnustan, että tuli selailtua myös äkkilähtöjä Madridiin, mutta järki - tai tylsyys - voitti. (Ei, eikä meillä ole vielä kalusteita valittuna.)

Hiljaiseloa? Ehkäpä - mutta ei näin hiljaista!

2018-03-28T09:43:00.002-07:00

Erittäin hyvää pääsiäisen odotusta kaikille! Täällä ollaan perinteisesti taas remppahaalarit päällä. Nyt yläkerran vessan kimpussa. Mutta eihän se ole ainut juttu mitä täällä on tapahtumassa. Saatiin viime vuonna tuo yläkerran toinen "huone" vihdoin tehtyä ja se on nähtävästi jäänyt nakuttamatta tänne kokonaan. Mikäköhän blogikevätväsymys lienee viime vuonna vaivannut. Mutta pitäneepä kaivella arkistoja ja laittaa vähän päivitystä kehiin siitäkin!

Liian hieno makuuhuone?

2016-05-24T05:27:00.002-07:00

Toisten mielestä remontit pitää tehdä nopeasti, muuten silmä tottuu vallitsevaan olotilaan. Voin kertoa, ettei neljässä vuodessa tottunut. Sen sijaan voi päättää, että sietää keskeneräisyyttä ja tekee muutakin kuin remontoi - tai vaikkei tee yhtään mitään, niin silläkin voi olla aikansa.
Nyt tuo makuuhuone alkaa olla valmis. Tarkkasilmäinen huomaa, että ikkunat on pesemättä, ovi ja pönttöuuni maalaamatta. Mutta listat on.
Nyt sitten viereisen huoneen keskeneräisyys ja vanha vessamme olotila korostuu. Nyt kesällä ei kyllä revitä auki mitään. Houkutus ammattilaisten apuvoimien käyttämiseen on suuri. Olisi hyvä, jos olisi toinen hitaimmassa vaiheissa auttamassa. Samalla myös oppii kun kokeneempi osaa ehdottaa. Ihminne myös kuvittelee ehtivänsä töiden jälkeen vaikka mitä. Ei ehdi. Ihminen tarvitsee töiden lisäksi ruokaa ja unta. Kun tämä yhdistetään hitaaseen nikkarointiin ja pitkiin työmatkoihin, ei valmista tule ihan viikossa.
Mutta hyvä tuli. Meillä on mainio tapa nähdä itsemme. Kun kokonaisuus on valmis, ällistelemme miten siitää tulikin niin hyvä. Vaikka itse tehtiin. Materiaalit ja värit ovat kummankin silmää miellyttäviä ja siisti huone saa aikaan joka päiväistä iloa. Mies jo pohti onko liian hieno. Nauroin, ja sanoin ettei ole. Harha katoaa nopeasti kun kävelee makuuhuoneesta uloa.

"No tällaisen mä siitä sitten tein"

2016-04-28T22:50:00.002-07:00

Ja lattiaakin näyttäisi syntyvän

2016-04-25T12:10:00.001-07:00

Nyt on blogipostausten otsikointi vähän kapea-alaista mutta energia ei oikein riitä monipuolisempaan runoiluun. Myös sisältö taitaa olla vähän niin ja näin mutta kun neljä vuotta on jonkun kanssa jumissa, niin innostuu sitä vähemmästäkin. Tänään tuosta lattian synnystä.

Jes - meillä on seinä!

2016-04-25T00:26:00.000-07:00

Huh huh ja hoh hoh - nyt meillä on sitten seinä! Tekisi mieli vaan toljotella sitä ja väänellä päätä kun valo osuu puun pintaan. Tätä ennenhän siinä oli melkein mustanruskeaa kuviollista "paneelijäljitelmää", joten valoisuuden lisääntymisen tunne on noin 200 %. Siparilan sisustuspaneeli löytyi melkein vahingossa. Vaikka vähemmän jaksaa enää selata mitään sisustuslehtiä, jostain muistan mielenisopukoihin jääneen struktuuripinnan ja pienellä googlaamisellahan se löytyi. Kiiltävääkin toki olisi löytynyt mutta ehkä meidän meininkiimme sopii sellainen pieni viimeistelemättömyys parhaiten. Aikaa meni kahdelta mieheltä viisi tuntia ja parivaljakko pysyi puheväleissä loppuunasti. Välissä syötiin pala suklaakakkua.

Siparilan sisustuspaneelit

Ja seinää ja lattiaa!

2016-04-24T02:33:00.000-07:00

Olo on epätodellinen. Pelkästä tapetista huone muuttui..melkeinpä vieraaksi. Valoisaa, puhdasta ja rauhallista. Katto on valkoinen, pönttöuuni on pesty soodalla ja jopa maalattu valkoinen patteri näyttää..oudon puhtaalta! Tällaista ihmisten kodeissa varmaankin on.
Vanhempi Nestori tuli apuun pyhäpäiväksi. Tuntuu luksukselta, kun on ihan hereilläoloa ja päiväaikaa remontoitiin. Iltatapetoija nukkui tänään kymmeneen. En ihmettele - illat ovat venyneet myöhäisiksi ja aamuisin kello soi kuitenkin samaan aikaan. Tänään Seniori ja Juniori suunnittelevat saavansa paneelit seinään ja parketin lattiaan. Niin paljosta en uskalla yhdelle päivälle haaveilla mutta toinenkin on jo hyvä.

Linnoittauduimme vahtikoiran kanssa alakertaan. Yläkerrassa kompura huutaa pyhäpäivän kunniaksi kuin tuomiopäivän pasuuna. Kasa opintokirjoja tuijottaa sivupöydältä odottavasti. Naurattaa. Mitäköhän muut ihmiset tekevät tänä sunnuntaina..?

Ja oikeat tapetit

2016-04-23T08:44:00.001-07:00

Tulihan ne oikeatkin tapetit. Jäi myös ihan hyvä mieli paikallisen liikkeen Latvalan palvelusta. Myyjä, jolle vähän hätäillessäni soitin, josko ne tapetit j o olisivat tulleet, henkilökohtaisesti pahoitteli ja pyyteli anteeksi, kun henkilökohtaisesti oli ottanut väärät tapetit vastaan. Nauroin ja sanoin, ettei se hänen vikansa ollut, jos tehtaalta lähetetään väärää tapettia - ja jos ei niitä seiniä ole tapetoitu muutamaan vuoteen, niin ei se nyt enää sitten viikosta kiinni ole. Tosin ei myöskään haitannut, että pyytämättä viivästyksestä tuli 30% alennus. Loppu hyvin, kaikki hyvin - ja on taas mukava mennä uudestaankin. Kyllä asiakaspalvelussa saa mokata. Kukapa ei aina välillä mokaa.
Pari ensimmäsitä levyä on tapetoitu. Tulee siistiä. Kertakaikkisen siistiä. Ehdin jo huolestua, että vähän liiankin siistiä. Kuka on huolissaan siitä, että tuleeko liian siistiä?? Ehkä nyt neljän vuoden jälkeen ero vain on niin huimaavan suuri, etten ole uskoa silmiäni ja muutos kuitenkin on - suuri. Erilainen.
Tapetoija on erittäin tyytyväinen väriin. On sitä ääneen pohtinut jo monta kertaa. Totesi, että "sulla kun on niin hyvä värisilmä"; missä kohdsassa tekee mieli aina tirskahtaa, koska sitä juuri ei ole. Mutta pakko on valita ja kokeilla, eikä auta itku markkinoilla. Vaikka harjaantunutta silmää ei ole, niin silti on ehtinyt oppimaan, että "kyllä sen sitten tietää". Niin kuin nytkin. Hapuiluun menee vain vähän aikaa - ja jollakin jopa hermoja kun sitä voi luulla, että se hyväsilmäinen ottaa ensimmäisellä kerralla sen sopivan tapetin. Mutta ei, se vaan ottaa neljä kokeiltavaa. Josta kaksi jää. Haetaan neljä lisää. Joista viisi lähtee. Yksi vanhoista jää. Haetaan taas viisi lisää. Mutta sitten tuleekin se valaistus. "Tämä se on." Helppoa kun sen osaa. Etenkin jos istuu autossa ja miettii; "tämäkö me oikeasti valittiin". Seinässä se taas näytti siltä, että "kyllä, tää se just oli" mutta saatiinhan vielä yksi epäröinnin hetki itsellemme aikaiseksi.

Jk. Hehee, näissä blogeissahan on tapana kertoa tuotteiden merkit ja mallit. Tapetti löytyi siis Boråsin mallistosta: nimi Mineral ja numero 4211. Luulimme tosin, että se on harmaata mutta kyllä tuon numeron kohdassa lukee: beige. Kaikenlaista.

Väärät tapetit

2016-04-19T00:53:00.000-07:00

Meillä oli kunnianhimoinen tavoite saada tapetit seinään ja lattia valmiiksi ennen viime viikonloppua ja vieraita. Ei saatu. Käytiin melkoisella haipakalla paikallisessa tarvikeliikkeessä hakemassa tilattuja tapetteja mutta kuinkas ollakkaan - väärät tuli. Eikä ollut edes lähellä, niin piti suosiolla jättää liikkeeseen ja odottaa.
Eipä silti, mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.Tapettimestariakaan ei viivästys hetkauttanut. Iltamyöhäinen katse ilmoittaa, että alkaa olla hänen puolestaan aivan sama mitä kukakin haluaa seinään läntätä.

Kuten kuvasta näkyy vaihtoehdot pysyivät raikkaan räväköinä loppuun asti mutta minkäs sitä silmälleen mahtaa. Ei ollut kaupassa muuta sopivampaa tällä kertaa.

Maailmassa ei ole koskaan tarpeeksi kukkakuvia

2016-04-07T05:03:00.002-07:00

Nämä samat kuvat toistuvat joka vuosi. Samasta paikasta, samat kukat - samalla innolla. Mutta sitähän se vuodenaikojen kanssa eläminen on! Pirkka-Pekka Petelius sanoi kerran luontoillassa, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tärkeämmäksi nämä tutut luontohavainnot tulevat. Tämä tuli mieleen tänään koiralenkillä kun yritin kuikuilla kurkia. Ne ovat keväisin ja syksyisin olleet sellainen tärkeä vuodenajan vaihtoon liittyvä merkki ja kateellisena olen vain seurannut kun muut ovat iloitelleet kurkihavaintojensa kanssa.

Mutta sinivuokot ilahduttivat oikein mättäänä tänään ja keltaiset krookukset olivat puskeneet salaa itsensä läpi peittävän lehtikeroksen. Siinäkin sitä iloa yhtään päivään. Pahoittelun mutta hetken päästä tulee varmasti kuvaa tulppaanien aluista ja esikoista. On kevät. Järvi on auki! Iloa!

Onko vaalea haalea? Vai pitäisikö hankkia väriä elämään?

2016-04-06T02:44:00.000-07:00

Kävin viime viikolla tuttavalla kylässä ja ihastelin hänen kauniin voimakasta tapettiaan. Tapetissa kukki aniliinen punaiset kukat, siinä oli jotain minun silmääni myös itämaisen ikuista ja kehuin miten uskoin sen kestävän aikaa ja katselua.
Miksi sitten kaikki meille haetut tapettimallit ovat vaaleita - ja kerta kaikkisen haaleita. Eikö sitä väriä voisi täräyttää tehosteseinään tai toiseenkin? Värit ovat mahtavia, ne tuottavat iloa Suomessa niin kesällä kuin talvellakin ja kun kuvio on mieleinen, se jaksaa ilahduttaa vuodesta toiseen.
Onko sitten oman maun kehittymättömyyttä? Ei tunnista sitä mieleistä kuviotaan vai ottaako sitä valinnat liian vakavasti - saahan ne sitten tapetoitua uudestaan myöhemmin, jos siltä tuntuu. Jos ei kokeile, niin ei myöskään tiedä.
Toisaalta taas vaaleat ja harmaat sävyt ovat kauniita ja rauhoittavia. Tauluilla saa nopeasti seinälle katseltavaa ja jos seinä itsessään on todella värikäs ja kuviollinen, ei taas ripustettu kuva erotu siitä.


Tapettimestari yritti työntää kuonoaan joka rullaan - josko niihin olisi piilotettu herkkuja juuri hänelle. huokaus

Puuta ja aurinkoa

2016-04-03T03:34:00.001-07:00

Makuuhuoneeseen on nyt saatu aika hyvin kipsilevyä seinään, vielä muutama ja sitten voidaan siirtyä maalaamiseen, tapetointiin ja sisustuspaneelin nakuttelemiseen. Tasan kahden viikon kuluttua tosin on tulossa vieraita, joten silloin olisi mukavaa, etteivät he kompastelisi eteisessä levynpalasiin tai joutuisi kahlaamaan puruvanoissa.
Eilinen auringonpaiste oli mahtava! Olisi tehnyt mieli vain istua ja kerätä aurinkoenergiaa mutta onneksi pihalle tuli puupöllilähetys, niin sai vähän liikuntaakin samalla.
Ensimmäiset sinivuokot ja tulppaanin alkujakin on jo bongattu - krokuksia ei vielä vaikka niitä muualla on jo kuvista päätellen pongahdellut näkyviin. Annan vielä pihan uinua lehtien alla, jos kuitenkin tulee pakkasia niin pysyvät lämpimämmässä siellä.

Ja jatkuu ja jatkuu...

2016-03-29T08:47:00.002-07:00

Jos jotain saisi kaikille remonttia tekeville antaa, niin se olisi apu. Jos jotain ei oikein osaa tehdä, tai ole aivan varma mikä siinä on järkevintä, niin silloin konkreettinen apu ja neuvot ovat stsemppiäkin arvokkaampia. "Kyllähän sitä sitten tekee, kun tietää mitä." Omat tiedot ja taidot ovat sen verran vajavaiset, että muutaman kerran joutui turvautumaan ihan puhelimeenkin ja kilauttamaan kaverille mutta ehkäpä ne asiat siitä selvisivät. Onneksi mekin saimme taas apua suurelta ikäluokalta, muuten olisi saattanut mennä pari lattia levyä vähän uusiksi.
Katto saatiin siis maalattua ja lattia on melkein levytetty, muutamaa soiroa vajaa. Sitten levytetäänkin seinät ja olisi hyvä tietää mitä pinnoiksi tulee. "Varmaan maalia ja tapettia - tai ehkä vain tapettia ja sisustuspaneelia. Ja lattiaan korkki - tai parketti. Katsotaan.
Herra Nelijalkaisella on ollut vähän vaikeaa, kun totuttu järjestys muuttuu ja epätavallinen touhu valtaa talon. Remonttihuoneeseen tuleminen on pitänyt kieltää useampaankin otteeseen mutta se kuulo tuntuu aika nopeasti katoavan. Eilen piti tulla heittelemään tennispalloa työkalujen, sahanpurun ja lastulevyjen keskelle. Sen sijaan osallistuminen näihin sisustusvalintoihin oli laimeampaa.

Pääsiäispuuhastelu jatkuu

2016-03-26T09:55:00.000-07:00

"Koolaukset vai ei? Vaihdetaanko katto? Jätetäänkö pinkopahvit alle? Entä pitääkö laudoitus poistaa lattiasta alta? Entä sähköt, vedetään ylä- vai alakautta."
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että toisesta yläkerran huoneesta on saatu vanhat lattia ja seinämateriaalit poistettua ja katto on maalattu kerran. Kattoa maalatessa tuli taas mieleen, että mikseiköhän tätäkin voinut tehdä aikoja sitten.
Pihalla odottavat kipsilevyt ja vaneri. Hirvittää niiden yläkertaan raahaaminen. Portaiden yläpään oviaukko näyttää kapealta.

Kevät tuo remontit

2016-03-25T04:45:00.000-07:00

Kevät ja pääsiäinen taitaa olla sitä meille sopivaa remontointiaikaa. Niin sopivaa, kuin aika koskaan on remontille. "Minne tavarat, mikä ensin, mitä tarvitaan, mitä tuon kohdan kanssa, entä mitä tehdään tuolle?" Kysymyksiä enemmän kuin vastauksia. Tehdään vain ja mietitään sitten. Jos ei tehdä, niin ei saada ikinä tehtyä. Yläkerran remontti on odottanut..kröhöm..neljä vuotta.

Aika aikaansa kutakin, niin kuin kuvasta näkyy. On täällä ennenkin rempattu ja tapetoitu. Ainakin vuonna 1953.