Asiat muuttuvat ja kehittyvät välillä tuskaisen hitaasti. Politiikan keskiössä ei pärjää pullistelijat ja sooloilijat vaan se on puhtaasti ryhmätyötä, jossa haetaan kompromissia ja siihen sitoutumista. Lainsäädäntötyö vaatii kärsivällisyyttä ja sitä, että kansanedustaja osaa hahmottaa asiat kokonaisuutena . Kukaan ei voi olla tekemässä vain mukavia päätöksiä vaan usein joudutaan tilanteeseen, että on olemassa vain sellaisia ratkaisuja, joista valitaan vähiten huono.

Toivottavasti ihmiset miettivät tarkoin äänensä arvoisen edustajan. Nyt kovimmat huutelijat näyttävät jo kaatuvan omaan näppäryyteensä. Ei Timo Soinikaan voi poimia vain rusinoita pullista.

Lakiluonnos sisältää mm. takuun siitä, että jokaiselle ikäihmiselle tehdään palvelutarpeen arviointi ja sen jälkeen yksilöllinen palvelu- tai hoitosuunnitelma. Esitetty ikäraja lakiluonnoksessa on 75 vuotta. Tämä on tutkimusten perusteella se ikä, jolloin toimintakyky alkaa heikentyä ja palvelujen tarve kasvaa.

Vanhuuseläkettä saaville kunnan olisi järjestettävä hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja. Tässä ikäraja olisi siis muuta lakia alempi ja perustuisi vanhuuseläkkeeseen, jonka raja on tällä hetkellä 63-68 vuotta.

Lisäksi hoitohenkilöstölle tulisi ilmoitusvelvollisuus, mikäli he havaitsevat ikäihmisten palveluissa epäkohtia. Lain myötä jokaiseen kuntaan tulisi myös vanhusneuvosto.

Hienoa, että ikäihmisten hyvinvointia halutaan turvata ja vahvistaa uudella lailla. Tällä hetkellä kaikki kunnat ovat saman kiperän kysymyksen ääressä, miten ja kuinka saamme järjestettyä hoivapalvelut asiallisesti paikkakuntamme ikäihmisille.  Haastetta ei yhtään helpota se tosiasia, että alalle on vaikea  saada työntekijöitä.

Hoidon tulisi painottua mahdollisimman pitkään kuntouttavaan toimintaan ja pyrkiä pois toimintakykyä alentavasta laitosmaisesta makuuttamisesta! Vanhus voi tarvita sairaalahoitoa lääketieteellisistä syistä, mutta kenenkään pysyväksi asuinpaikaksi sairaala ei sovi.

Voi itku, sanon minä! Ei kai kukaan voi tosissaan ajatella 2010-luvulla näin ahtaasti. Onneksi työelämässä on myös paljon työantajia, jotka arvostavat kotiäitiys-  tai isyysaikaa. Mikä on sen arvo, että lapsi saa olla vanhemman kanssa kotona? Mittaamaton, joka luo ihanat muistot loppuelämäksi. Mistään ratkaisustani en ole niin tyytyväinen kuin omasta lähes neljän vuoden kotiäitiysjaksosta. Myös vanhemmalle tekee hyvää saada välillä breikki työelämästä.

Meillä on laadukas varhaiskasvatusjärjestelmä, mutta itse en usko siihen, että 10 kk vauva kaipaisi vielä laitosmaista suoriutumista. Ehtiihän sitä vielä myöhemminkin. Ne lapset, joista on lastensuojelullinen huoli, on aina mahdollista saada päivähoitoon ,jos se on lapsen edun mukaista.

Kuntalisästä hyötyy myös kunta, jos sillä saamme lapsia jäämään kotihoitoon ja näin vapautettua päiväkotipaikkoja. Nykyään useassa kunnassa tarjotaan myös “paluutakuu”, jolloin lapsi pääsee takaisin samaan päiväkotiin kotijakson jälkeen. Mikähän olisi tutkijan tarjoama vaihtoehto kuntalisän tilalle? Saas nähdä…

Etelä-Suomessa tilanne on varmaankin aika hyvä. Ainakin omasta kaupungistani löytyy jokaisesta luokasta tietokone. Tarve koneille on todellinen, sillä kodin ja koulun yhteistyöstä tehdään pääosa nykyään sähköisen reissuvihko-järjestelmän kautta.

Vein ministerille viestiä siitä, että kuntiin pitäisi valuttaa painetta tehdä jatkuvasti päivitettävät suunnitelmat koulujen tietotekniikan varustelusta. Vain näin asia saadaa myös osaksi kuntien budjetointia, sillä kyse ei ole pienistä rahoista koneiden ja ohjelmalisenssien yhteissummana.

Valtuustoryhmien puheenjohtajat iloitsevat sopimuksen valmistumisesta.

Ensimmäinen valtuustosopimus allekirjoitettiin 19.1.2011. Se tuo esiin ryhmien yhteiset tavoitteet. Tarkoituksena on vahvistaa valtuustolle kuuluvaa valtaa päätöksenteon ohjaamisessa.

Painopistealueiksi nostimme mm. lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämisen, selvityksen palvelusetelien käytöstä, Perhelän korttelin, maapolittiisen ohjelman uusimisen, investointijärjestelmän kehittämisen, kevyen liikenteen suunnittelun kehittämisen ja vuorovaikutuksen parantamisen asukkaiden kanssa.

Mistä oikein on kyse? Onko meillä päättäjilläkin järki aivan jäässä? Vastaan omasta puolestani, ettei ole vaan meillä on haluttu varmistaa, että kaupunkimme pysyy elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä vastakin. . Kärkeen on nostettu ajatus “Asiakkaan asialla” ja kiteytettynä halutaan siis penkoa omien toimintatapojen mielekkyys. Palveluiden laadusta ei tingitä vaan päinvastoin, sillä mittareita laadun arvioimiseen parannetaan hankkeen sisällä. Iloksemme ulkopuolelta kaupunkia kuuluu jatkuvasti arvostavia kommentteja siitä kuinka meillä tehdään laadukasta kehittämishanketta, josta moni kunta vasta haaveilee.

Tavoitteena on siis paremmin palveleva kotikaupunki! Minä ainakin toivon, että esimerkiksi kuntamme verorahat saadaan kehittämisen myötä hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla kuntalaisten palveluihin. Löysät on saatava pois, sillä lähivuodet tulevat olemaan karuja kuntataloudelle. Samalla on huolehdittava siitä, että menot eivät paisu kohtuuttomasti ja lapsillemme jäävä velkataakka pysyy hallinnassa. Tästä onkin jo hyvää näyttöä kahdelta viime vuodelta, sillä tarkan taloudenhoidon ansiosta meillä on mahdollisuus jopa lyhentää velkojamme.

Prosessimaiseen johtamisen välietapeista on yritetty viestiä säännöllisesti henkilökunnalle, päättäjille ja kuntalaisille. Viestintä onkin hankkeen vaativin osa-alue ja siihen pitäisi panostaa niin, että viesti olisi mahdollisimman konkreettinen. Lopullisesta tilasta on vaikeaa antaa selkää vastausta ihan siitä syystä, ettei sitä tiedä vielä kukaan. Sekin on tärkeää sanoa ääneen. Matka päätepisteeseen kestää vielä muutaman vuoden, mutta matka onkin se oppimiskokemus, joka onnistuessaan sytyttää luovuuden tehdä töitä ennakkoluulottomasti uudella tavalla.

Kukapa meistä haluaisi asua kunnassa, jossa vallitsee pysähtyneisyyden tila. Keski-Uudenmaan kunnat tulevat taistelemaan yhä kovemmin metropolialueen asukkaista ja kuntamaine nousee erittäin tärkeäksi vetovoimatekijäksi. Muutoksen keskellä oleva henkilökuntamme antoi aivan tuoreessa tutkimuksessa Järvenpään kaupungille työnantaja-arvosanaksi 8-, mikä on erittäin hyvä numero. Se kertoo siitä, että talossa on paljon työntekijöitä, joista jatkuva kehittäminen on oleellinen osa nykyaikaista työkulttuuria.