HelloHelene

Blogini on muuttanut uuteen osoitteeseen

2015-05-14T22:45:00.003+03:00

Heippa,

olen siirtänyt blogini nyt uuteen osoitteseen... Jatkossa se löytyy siis osoitteesta: www.heleneauramo.com.

Nähdään siellä!

Ja kommentoikaa jos olette löytäneet sinne. :) Olisi kiva kuulla ketä siellä ruudun takana on!

Toukokuun ajatuksia

2015-05-04T20:10:00.001+03:00

"Onpas kummaa”, mietin kun näin köysiä ja erilaisia tikapuita melko korkealla puissa Talin metsissä (tai siellä suunnilla). Se oli jonkin sortin seikkailurata. Mielenkiintoista.

Näin myös valkovuokkoja. Jos minulla ei olisi ollut sauvakävelyn sauvat mukana, olisin napannut kimpun mukaani. Olin siis lenkillä ja mikä ihaninta, tämä tapahtui keskellä päivää. Koska olin kotitoimistolla, tämä oli mahdollista. Ja toisaalta kuitenkin niin pakollista...

On nimittäin terveystoukokuu. Tai niin se minulle esitettiin. Ensimmäinen reagointini oli vastahakoinen tuijotus. … Mutta nyt olen sitten mukana siinä yhdessä Pasin kanssa. Reseptinä on: ei sitä ja ei tätä ja ei myöskään sitä (tietenkään). Kaalia joo ja kasviksia juu. Tumma leipä on ok (sitä ihmettelin hieman).

Mutta ei se ruokavalion muuttaminenkaan vielä ole niin vaikeaa kuin ajan rytmittäminen siten että muistaa syödä ja muistaa liikkua. Kun kaikki työt ja lapsen jutut ovat vieneet aikatauluni aivan uudelle tasolle kuin vielä vuosi sitten, on yhtäkkinen täyskäännös huomattavan haastavaa. On vaikeaa muistaa syödä ja liikkua. Kuinka hölmöltä se kuulostaa! Miten tämän ikäisenä joutuu tuota säännöllisesti opettelemaan?

Kaiken tämän taustalla on kuin hiljaa hiipinyt vyötärölleni makkarat. Tai ehkä hiipiminen on väärä termi, sillä ne tulivat raskauden myötä melko nopeaa vauhtia ja eivät ole suostuneet poistua. Minulle on siis käynyt samoin kuin niin monelle. Raskauskiloja tuli ja ne ei lähteneet. Vielä on noin 5-6 kiloa ylimääräistä. Jospa ne kaikki lähtisivät tämän terveystoukokuun aikana. Toivon sitä. Ja minua saa nyt tsempata! :) Samaa olen kyllä jo toivonut edellisinä kuukausina, mutta nyt on ilmassa jotain uutta: olen siirtynyt toivomisen sijasta tekoihin. Ja kirsikkana kakun päällä: Onhan terveystoukokuu!

Totaalinen sekoaminen Ensilumesta

2015-01-03T20:02:00.001+02:00

Sekoan harvoin ostoksilla (hyvä niin). Nyt sekoaminen kuitenkin tapahtui.
Olin jo hetken aikaa haaveillut Lotta Niemisen Ensilumi -sarjan ostamisesta. Rakastan Lotan tyyliä ja olen joitain muitakin hänen suunnittelemia asioita haalinut keittiöömme. Tällä kertaa haaveilin kyseisen jouluisen sarjan pussilakanoista, patalapuista ja mukeista.
Yleensä tilaamme kaikki ruoat Foodien kautta. Mutta sattumien kautta päädyimme käymään ihan fyysisestikin Prismassa. Haistoin mahdollisuuteni tulleen.

Mutta mitä?!? Ensiluomi-tuotteet olivat osittain loppu. Tästä alkoi paniikki. Päädyin ostamaan, mitä nyt jäljellä olikaan: kaksi valkoista mukia, kaksi harmaata mukia, kaksi syvää harmaata lautasta, juustotarjottimen (tai mikä lie?), kaksi pussilakanaa, kaksi laatikkoa, kahvipurnukan, ja jos oli jotain muuta, en enää edes muista. Kotimatkalla tilasin vielä paniikkikohtauksessa netin kautta patalapun ja patakintaan. Laitoin viestiä jopa mummolle, että jos hän olisi matkalla Prismaan, ostaisi minulle puuttuvia osia. Hän löysi tarjottimen.

Nyt puuttuu enää toinen patalappu, valkoiset syvät lautasen (2kpl:tta) ja 4 valkoista isompaa lautasta. Näitä ei tunnu löytyvän mistään. Olisipa Prismoja enemmän ja lähellä.

Nyt on tunnelma laantunut ja juon kahvia uudesta mukistani. Paniikki on muisto vaan. Sainpas pyydystettyä monta ihanaa esinettä. Shoppailu voi olla aikuisen huvipuisto. Se onko se karuselli, kummitusjuna vai vekkula, se on tyypistä itsestään kiinni.

Matkalle Pariisiin

2014-12-28T09:59:00.001+02:00

Muistan ensi kertani. Kävin Pariisissa yhdessä äitini kanssa kun olin ehkä kolmannella tai neljännellä luokalla. Muistan vieläkin sen hetken kun näin Eiffel-tornin ensi kertaa. Se tuntui unelle tai sadulle. Siellä se möllötti kaukana ja se oli totta. Se ei ollut postikortti. En ole sen jälkeen sanut muista nähtävyyksistä samanlaista epätodellisuuden tunnetta, en pyramideistä, en Taj Mahalista, en vanhoista temppeleistä, en mistään.

Muistan myös kun kävin viimeksi Pariisissa. Olin puhumassa LeWebissä. Olin aivan paniikissa. Muistan kuinka Peter Vesterbacka sparrasi puheeseen. En tästä paljoa muista, mutta selvisin siitä. Kai se meni vielä ihan hyvin. Niin luulen. Sen jälkeen ei esiintymiset ole tuntuneet enää niin pahalta. Kiitos siis tästä. Tämä oli esiintymiskokemuksilleni erittäin merkittävä etappi.

Mutta jeejeejee! Liput on varattu. Pariisi ja minä kohtamme jälleen. Nyt kun ei ole LeWebiä ja Eiffel-tornikin on tavattu, mitä kannattaisi tehdä? Kahviloita? Näyttelyitä? Vinkkejä? Paikan varaamme Airbnb:stä, kuten ennenkin. Pääsemme siis elämään kuin pariisilaiset konsanaan. Ja mukana on minun lisäkseni luonnollisesti Pasi ja Mila (tuolloin 10 kk:tta) :)

Ensimmäinen joulu lapsen kanssa

2014-12-26T15:52:00.001+02:00

Lumi ja pakkanen kruunasivat tämän joulun. Tällainen ilma voisi olla joka joulu. Ikkunat ovat kuin taidemaalaus. Kinoksia puiden oksilla. Kynttilöitä ikkunassa. Tilhiä olisi ollut kiva nähdä myös, mutta ne olivat tänä vuonna jossain muualla.

Meillä jouluun kuuluu riisipuuro, joulurauhan julistus, kirkko, ruokaa ja lahjojen avaaminen. Aika perinteinen siis varmasti monesta. Katselimme myös Lumiukon sivusilmällä. Milaa se ei paljoa näyttänyt kiinnostavan.

Mila sai ihania lahjoja. Sellaisen puisen punaisen laatikon (Brio), johon voi laittaa puupaloja. Minulla oli samanlainen myös pienenä. Tosin moderni versio toimii hieman erilailla, sen yläosaa ei saa auki. Mila sai myös mustat Brion-kärryt, jolla pääsee harjoittelemaan kävelyä. Lisäksi tuli myyrä-matkalaukkua ja nukkea. Nukke kiinnosti häntä hieman eri tavalla kuin monet muut lelut. Isää kiinnosti junarata. :D

Saimme Pasin kanssa keittiötarvikkeita. Pasi sai minulta taulun. Minä sain Pasilta monta pienempää lahjaa, kuten lemppari Muumi-mukin ja valokuvakirjan. Lisäksi sain pari toivottua lehteä: Voguen 2015 malliston ja uusimman Monoclen.

Jos vain mentäis eteenpäin

2014-11-26T23:04:00.001+02:00

Mitä jos ei valitettaisi. Mitä jos mentäisiin eteenpäin. Mitä jos oltaisiin hieman hulluja ja uskallettaisiin uskoa isoihin (ja pieniin) asioihin. Uskoa, että me voimme olla maailman tai planeetan parhaita, kuten Peter Vesterbackalla on tapana sanoa.

Mitä jos tehtäisiin, eikä vaan puhuttaisi tai valitettaisi.

Mitä tehtäis? Mitä teen? Seuraavassa ajatustenjuoksuani seuraaville viikoille normitöiden ohella.

Haluan päästä raskauskiloista eroon -> Aloitan PT:n ensi viikolla // tapaaminen sovittu superhyvän PT:n kanssa, jota suositeltiin minulle.
Haluan saada myytyä supersiistin konseptin liittyen tulevaisuuden työhön (knowledge work), jotta pääsisin testaamaan ajatuksiani -> Sovin tapaamisen ensi viikolle eräälle asiakkaalle ja pitchaan sen. // kutsu lähetetty
Haluan työstää toisen nettikaupan pystyyn (Miksi? Koska se on nyt helppo laittaa pystyyn Zunystore.fi:n rinnalle ja sen konsepti on superhelppo. Nettikauppa on myös kiva harrastus kaiken ohella). Haluan tehdä sivun, jossa myymme tuotteita yhteisömanagereille. En ole löytänyt sellaista sivua, joten kokeillaan rakentaa se itse. Alkukustannukset ovat alhaiset, mutta potentiaalia tähän löytyy osittain myös Bloggerial.com:n kautta. Kyseisellä sivustolla vierailee koko ajan porukkaa vaikka en sitä usein päivitäkään). Tehtävänä on seuraavia juttuja, jotta päästään alkuun:

Tehdä resurssilaskelmat (arvio siitä paljonko aikaa ja rahaa tämä harrastus veisi).
Mietin sivustolle nimen -> kokeillaan sanageneraattoria ensin, jos se auttaisi pääsemään alkuun
Työstän ensimmäiset 5 tuotetta sivustolle myyntiin
Työstän asiakaskontaktilistan, jolle voin ilmoittaa sivun olemassaolosta kun se valmistuu

Kirjoitan tulevaisuuden markkinoinnin trendeistä erääseen julkaisuun -> ajatustyö on aloitettu, nyt puuttuu enää kirjoitus
Kirjoitan tähän blogiin useammin -> Kirjoitan tämän nyt ja sitten kanssa julkaisen, enkä jää pohtimaan. :D

Se on varmaa, ettei tulevaisuus ole parempi, jos mitään ei tee. Uskon, että kun olen nämä tehnyt olen hieman viisaampi ja kokemuksia rikkaampi.

X-MAS GARAGE HELSINGISSÄ

2014-11-23T12:58:00.001+02:00

Kävipäs hyvä flaksi! Koska olen jakanut omissa kanavissani juttuja Züneista (eli meidän vapaa-ajan puuhaprojektista nimeltä Zunystore.fi), niin My o Pauliina oli sitten bongannut nettikauppamme ja tarjosi meille mahdollisuutta päästä mukaan heidän X-MAS GARAGEen. Suostuimme ja tänään avatussa joulukaupassa on kasa meidän bookendejä, doorstoppeja ja paperweightejä. Sekä kaikista paras, eli jättikirahvi. Kauhea sanoa, mutta sisimmissäni toivon, ettei kukaan ostaisi sitä isoa kirahvia, sillä se on niiiin hieno ja haluaisin sen kotiin. :D

Olemme Pasin kanssa tästä joulukaupasta todella innoissamme, sillä putiikki on mitä tyylikkäin. Siellä on mukana myös joitain omia lempibrändejä, kuten R/H:n tuotteita, Lumi-laukkuja ja aivan ihania Teemu Järvi Illustrationsin tauluja (meillä on tuollainen Jänis-taulu itsellämme). Todella jännä fiilis kun omat tuotteet pääsevät heti näinkin hienoon seuraan.

Eli nyt kaikki joululahjat kannattaa ostaa XMAS GARAGEsta! Alla ottamani promokuva Züny-poroista. :)

Mistä X-MAS GARAGEssa on kyse?
Jouluinen design-garage avataan Aleksanterinkadulle Kluuviin kuukauden ajaksi (23.11.-23.12.2014). Yli 300 neliön X-MAS GARAGEen mahtuu stadin coolein lahjakauppa, Brooklyn Cafe, pingislounge ja paras jouluboogie.

Sen lavalaatikoista löytyy pukinkonttiin mm. designia, kirjoja, suklaata ja muita herkkuja, fillareita, vintage-huonekaluja ja –esineitä, kynttilöitä, valaisimia, joulupapereita, sisustusesineitä ja -tekstiilejä, leluja, koruja ja muita asusteita.

Aukioloajat: 23.11.-23.12. 2014 (ma-pe 11-19, la 10-17, su 12-17)
Osoite: Aleksanterinkatu 9, Kluuvi, Helsinki (My o Myn naisten myymälää vastapäätä). Sisäänkäynti tilaan suoraan Aleksanterinkadulta

Tähän olisi ollut kiva saada joku hyvä otsikko, mutten keksinyt mitään

2014-10-27T22:27:00.000+02:00

Milalla on ollut viime viikot todella aktiivista aikaa. Hän ei pysy yhtään paikallaan vaan koko ajan vähtää ja vääntelee. Olemme Pasin kanssa antaneet sille verbinkin: "milaaminen": :D Tietysti se on ihan mukavaa kun hän osoittaa olevansa tarkkaavainen, atleettinen ja utelias, mutta välillä se on haastavaa. Etenkin silloin kun itse tekisi mieli vain heittäytyä sohvalle.

My favorite outfit at the moment for Mila. I'd like to wear one too. 😆 #marimekko
A photo posted by Helene Auramo (@heleneauramo) on Oct 10, 2014 at 5:27am PDT

Lauantaina oli siskoni häät ja olimme Pasin kanssa yötä myöten ulkona. Toivottavasti omat hääni voisivat olla samanlaiset, yhtä välittömät ja hauskat. Pidin siellä myös pienen puheen. En ole pitänyt paljon tuollaisia henkilökohtaisia puheita. Pidän lähinnä vaan työjuttujen merkeissä esityksiä ja siksi en oikein innoissani ole puhumassa muualla.

Animals were at a wedding yesterday. Gorilla jumped, cow danced, penguin hugged and whale didn't do anything. #wedding #decoration #zuny #zunystore
A photo posted by ZunyStore (@zunystore) on Oct 10, 2014 at 10:14am PDT

Viikonloppu ja kiireinen viime viikko kostautuivat ja olen ollut ihan älyttömän väsynyt tänään... Ja huonolla tuulella myös väsymyksen takia. Illalla tein Zuny-juttuja. On ollut muuten ihana saada palautetta meidän päivityksistä (mm. Instassa). Niitä on kehuttu ja moni on luullut, että olemme saaneet kuvat jostain. Mutta ei, ne on otettu ihan itse. :)

Nyt menen katsomaat Netflixistä Modernia perhettä. Sinne oli tullut uusia jaksoja! Jeejee!

Mila 6kk:tta, kosinta ja nettikaupan pystytys

2014-10-19T20:50:00.001+03:00

Mila on tänään tasan kuuden kuukauden ikäinen. En vaan voi käsittää kuinka nopeasti aika on mennyt. Iltapäivällä meillä oli käymässä lähisukulaisia. Mummo oli tehnyt hienon joutsenkakun. Itse päivänsankari päätti saada aamulla ihmeelliset raivarit (hampaat tulossa?) ja nukahti viitisen minuuttia ennen vieraita. Nukkui sitten puolitoista tuntia putkeen ja kun heräsi aloitti taas saman huutoshown. Sitä se on siiten ollut tänään melkeen koko illankin.

Päivän kohokohta oli se kun vanhempani toivat minulle DVD:n, joka sisälsi vanhoja kaitafilmejä minusta alle vuoden ja kahden vuoden iässä. En ole kaikkia niitä pätkiä koskaan nähnyt ja olin aivan super innoissani. Oli jännä vertailla Milaa nyt ja minua samanikäisenä. Me näytimme hieman samalle pienenä, mutta emme todellakaan ole toistemme kopioita vaikka aika moni sanookin, että näytämme samalle.

Perjantaina minua kosittiin. Sanoin kyllä. :) Tämä kosinta tuli aivan yllätyksenä. Se hetki oli siksi todella kummallinen. Menin niin hämilleni, koska en ollut osannut yhtään odottaa. Myöhemmin illalla ei siksi saatu nettikauppaa pystyyn vaan avasimme sen lauantaina, eli se löytyy nyt täältä: Zunystore.fi, Instagramista, Facebookista sekä Twitteristä. On ihanat fiilikset sen suhteen. Nyt me osataan pystyttää nettikauppa ja listalla on heti pari muuta nettikauppaa, mitä pitäisi alkaa työstää. Ne on kyllä hieman helpompia pystyttää, koska tuotteet ovat simppelimpiä. Jos nettikaupan perustaminen kiinnostaa, bloggasin siitä Bloggerialiin oman postauksen.

Jännittävä viikko siis takana. Hyvä viikko kaikinpuolin. Ensi viikko on myös jännittävä, sillä siskoni menee naimisiin. Pitäisi joku puhe ehkä pitää. Olisiko vinkkejä hyvään hääpuheeseen?

Nettikaupan perustamista

2014-10-16T21:55:00.002+03:00

Nettikaupan perustaminen on kyllä ristiriitaista puuhaa. Minulle on muodostunut sitä kohtaan sellainen viha-rakkaus-suhde.

Isäni on maahantuonut koko minun elämäni ajan tavaroita Suomeen ja Suomesta pois. Hän oli 80-luvulla jopa Sanriossa neuvottelemassa HelloKittystä ja sen tulosta Suomeen. Joku muu kuitenkin kerkesi ennen ja isommalla summalla. Muistan kuinka lapsena minua harmitti. Olisin halunnut kaikki HelloKitty-tuotteet. Kenelläkään muulla ei ollut niitä tuohon aikaan Suomessa.

Hieman photoshoppailtiin Zuneja. :D

Kun satuimme Pasin kanssa törmäämään Zuneihin (ovistoppereihin ja kirjapidikkeisiin) Singaporessa, me molemmat ihastuimme niihin. Selvittelimme asioita ja nyt ollaan siinä pisteessä, että sopparit on tehty ja olemme laitettaneet nettikauppan melkein pystyyn.

Tämä on ollut kuitenkin aikamoinen vuoristorata. On pitänyt opetella vaikka mitä juttuja ja hermot on mennyt moneen kertaan. Vuorotellen ollaan oltu valmiita luovuttamaan. Kuitenkin Pasi on jaksanut puskea asiaa eteenpäin ja siksi ollaan tässä. Tänään laitoin sivustolle tileja pystyyn Twitteriin, Instagramiin ja Facebookiin. Huomenna ehkä avaamme sivut ja viilaamme niitä sitten lennosta eteenpäin.

Tämän homman ohella on syntynyt pari uutta nettikauppaideaa. Saa nähdä missä välissä niitä kerkeäisi tehdä. Kerkeekö ollenkaan? Näillä näkymin ei. :D

Kuulumisia ja äidinmaidonkorvikkeista

2014-10-01T22:53:00.000+03:00

On lomia ja "lomia". Nyt on menossa "loma". Tämä meinaa lähinnä sitä, että en ole toimistolla, mutta hommaa riittää niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Milan kanssa luonnollisesti tulee myös oltua. Hän löysi eilen ensimmäistä kertaa oman jalkansa (ja laittoi sen suuhun).

Pasin chilinen papukeitto

Tänään kävimme kävelyllä koko perheen voimin. Oli ihana syysilma ja taivaalla lensi muuttolintuja. Kävimme juomassa kahvit kahvilassa ja käppäilimme kotiin. Huomenna menen yhteen sparrausjuttuun illalla ja varmaan jumppaan kahvakuulalla ihan pienen jumpan. Pasi on innostunut uudesta proteiinipitoisesta ruokavaliosta ja sitä tulee sitten itsekin syötyä. Tänään söimme jotain papukeittoa (kuva yllä).

Mökkisaaressa

Olimme viikonloppuna mökillä. Oli ihan mielettömän ihanat ilmat. Öisin oli pilvetöntä ja tähdet näkyivät todella hyvin. Näin monta satelliittia ja utuisen linnunradan. Tunsin itseni pieneksi. Rakastan tähtiä. Olen aina rakastanut. Pienenä minusta oli hienoa katsoa kuuta, vähän vanhempana maata yöllä pellolla pahvien päällä (ettei tulisi kylmä kun maa oli viileä) ja katsoa tähtiä yhdessä siskon, isän ja enon kanssa.

Minulla on nyt liikaa asioita meneillään. Olen ahminut innoissani paljon juttuja. Haluaisin olla kaksi ihmistä. Silloin saisin kaikki kiinnostavat jutut tehtyä. Pitää taas priorisoida. Tästä tuli mieleeni Slush. Sinne kannattaa mennä jos on yhtään kiinnostunut startupeista. Se on nykyisin pohjoismaiden suurin startup-tapahtuma. Olen muuten yksi sen perustajista. (Se mainittakoon tässä kohtaa, ettei joku hermostu "piilomainonnasta".)

Kivan kokoinen sieni löytyi mökkisaareltamme

Mila on jo yli 5 kuukautta vanha. Tässä kohtaa vauva (ainakin Milamo) alkaa reagoida ihan eri tavalla. Minusta tuntuu, että hän on jo ihminen eikä vauva. Hän nauraa, haluaa koskea esineisiin (ja repiä minun hiuksiani), osaa möyriä, osaa löytää katseellaan minut nurkan takaa jos puhun. Aamulla hän seurasi katseellaan Papu-kania pitkään. Papua ei kiinnostanut yhtään. :D

Vauva muuttaa asioita monella tavalla. Yksi asia, mikä on muuttunut on suhtautumiseni maailmaan ja etenkin Maapalloon. Pelkään, että maailma menee huonommaksi ympäristöltään ja muutenkin. Pelkään, että lapseni ei voi kasvaa samanlaisessa turvallisessa ympäristössä kuin minä sain. Suomen tilanteesta olen myös huolissani. Me elämme omassa kuplassamme ja olemme koko ajan jäämässä jälkeen. Mietin näitä asioita joka päivä ja sitä mitä voisin tehdä asioille. Monet kaverini, jotka ovat olleet hyväpalkkaisissa tehtävissä ovat muuttaneet ulkomaille. Mietityttää, että ketä tänne jää jos asioita ei saada kuntoon. Siksi kai myös teen sitä työtä mitä teen. Koen, että voin auttaa suomalaisia ja pohjoismaisia yrityksiä.

Milaa kiinnosti persialaismatto

Sitten viimeiseksi äidinmaidonkorvikkeista. Koska korvikkeet ovat herättäneet mielenkiintoa kommenttiosion puolella, halusin nyt nostaa sen aiheeksi myös postauksessani. En suosittele korvikkeita yleisesti, enkä osaa sanoa niiden osalta mikä on paras kaikille. Meille paras korvike on ollut Valion Tuuti. Sain siitä suosituksen eräältä tutultani, joka on perehtynyt aiheeseen enemmän. Testasimme sitä sekä Nania ja Arlan orgaanista korviketta. Tuuti oli ainoa, joka tuntui vauvalle parhaalta. Eli se ei kiertänyt mahassa. Siksi päädyimme käyttämään sitä. Kun yksi toimii sitä jumittuu sitten siihen.
Toinen keskustelu kommenttiosion puolella on liittynyt rokotteisiin. Siihen minulla on kovin lyhykäinen vastaus: tulemme antamaan vauvallemme rokotteita.
Mukavaa iltaa!

Kuulumisia

2014-09-22T23:05:00.003+03:00

Viikot ovat taas vierähtäneet. Minulla oli kasa asioita listattuna mistä pitäisi kirjoittaa, mutta sitten kaikki muut jutut ovat vieneet voiton. Olen illat hengannut Milan kanssa. Päivät on menneet töissä ja sitten myöhään illalla olen puuhannut sitä sun tätä, lähinnä siivousta tai nettikauppajuttuja. Olemme pystyttämässä sellaista ja aikaani on viimeksi mennyt mm. tuotekuvien ottamiseen. Ja kivaa on ollut oppia uusia juttuja. Mutta muutama vinkki niille, jotka harkitsevat nettikaupan perustamista: a) se ei ole niin helppoa kuin voisi luulla b) se vie enemmän aikaa kun on ajatellut c) se vaatii monia erilaisia taitoja, jopa sellaisia mitä ei heti tule mietittyä kuten kirjoitustaitoa. Toistaiseksi ei kuitenkaan kaduta, vaikka kotimme onkin nyt täynnä tavaraa. Kerron tänne heti kun kauppa on pystyssä.

Mitä sitten minulle muuten kuuluu? :) Hyvää. Olen rakastunut, innostunut, inspiroitunut ja elämääni tyytyväinen (en nyt keksinyt muuta adjektiivia tähän, mutta oikeasti olen enemmän kuin tyytyväinen). Enkä nyt edes liiottele. Tuosta voisi siis päätellä, että olen onnellinen. Ja niin olenkin. Kaikki on hyvin. Paitsi nyt Milalla on hieman kuumetta. Se on onneksi nyt laskenut ja nyt hän nukkuu.
Minusta tuntuu aina silloin tällöin muuten oudolle se, että ihmiset tuntuvat etsivän onnellisuutta kuin se olisi joku ultimate-päämäärä, jolloin kaikki olisi hyvin... Minäkin etsin ennen. Mutta vasta nyt ymmärrän, että sen etsiminen ei auta. Se pitää itse luoda ja se on olotila. Nykyään kun se on osa omaa elämää, sen unohtaa helposti.

Joitakin muuten varmasti ärsyttää tämä oman onnen esiintuominen. Mistä se johtuu, että tulee jotenkin sellainen olo, että jos sanoo olevansa onnellinen niin sen voisi menettää. Miksi suomalaisuuteen tuntuu kuuluvan se, että sitä pitäisi jotenkin peitellä. On jotenkin sallitumpaa, että valittaa.

Tällaisia iltapohdintoja tänään. :) Kiitos muuten kaikille lukijoille, jotka ovat kommentoineet, että blogiani on ollut ikävä. <3 Ylläolevat kuvat ovat uusia tauluja, joita olen ripustellut seinille.

Juice-kirja on tämän hetken paras mehu- ja smoothiekirja

2014-08-24T19:14:00.000+03:00

Olen tänä vuonna ostanut kaksi kirjaa, jotka ovat olleet ylitse muiden. Toinen niistä on The Power of Habit: Why We Do What We Do (josta kerron sitten myöhemmin enemmän), mutta se mistä halusin tänään vinkata on “Juice: Recipes for Juicing, Cleansing, and Living Well", jonka ovat kirjoittaneet Pressed Juiceryn perustajat Carly de Castro, Hedi Gores & Hayden Slater. Alunperin törmäsin tähän kirjaan Instagramissa, kun Nicole Richie postasi siitä. Tämän seurauksena päätin tilata kirjan ja olen ollut siitä erittäin innoissani.

Vaikka kirjan nimi viittaakin mehuun, on kirjassa myös smoothie-ohjeita. Ja itse asiassa minulla ei edes ole mehustinta (vaikka niin kovin haaveilenkin sen aloittamisesta ja etenkin siitä kaikkein parhaasta ultimatum-mehustamosta nimeltä Norwalk Juicer.
Se miksi pidän tästä kirjasta ovat sen reseptit ja kuvat. Vaikka olen tehnyt smoothieita pitkään, olen tästä kirjasta oppinut vaikka mitä juttuja. Olen sen insiroimana tehnyt mm. mantelimaitokahvia ihan itse tehdystä mantelimaidosta ja saanut intoa kokeilemaan uusia reseptejä. Tämä kirja on saanut meillä myös Pasin hyväksynnän. Hänkin on tehnyt sillä jo monia reseptejä. Kirja yksinään ei tietysti pelasta. Vaikka mehustinta ei vielä olisikaan, tämän omaksunnassa ja reseptien käytäntöön siirtämisessä auttaa hyvä blenderi tai Vitamix (jota voin myös suositella).

Olen nyt selaillut kirjan lähes kokonaan. En osaa lukea reseptikirjoja, selailen ne aina. Ja haluan mehustimen. Minun on pakko saada se. Eli vinkkejä niistä otetaan vastaan. Onko kukaan muuten hurahtanut tuohon Norwalkiin? Se maksaa yli 3000€!! Miten ihmeessä se voi olla niin suolaisen hintainen?

Nyt suunnittelen ensi viikon smoothieita ja tässä ovat valintani:

Barry Basil Bliss s. 90

- Kasa erilaisia marjoja, pinaattia, basilikaa, kookosvettä ja jääkuutioita

Lime in the Coconut s. 92

- Sisältää kookosvettä, kookosta, avocadoa, banaania, spirulinaa, limeä ja jääkuutioita

Peaches and Cinnamon (s. 92)

Sisältää mantelimaitoa, persikkaa, mansikoita, banaania, kanelia ja jääkuutioita

Our Favourite Blended Soup (s. 139)

- Sisältää kesäkurpitsaa, porkkanaa, vettä, pasraa, cayenne-pippuria, valkosipulia ja tuoreita yrttejä (mitä saatavilla)

Sitten olisi kasa mehuja, joita haluaisin tehdä, mutta ne jäävät haaveeksi ja odottamaan sitä päivää kun mehustin saapuu kolkuttelemaan ovellemme. Jotenkin minusta tuntuu, ettei se koputus ole kovin kaukana, mutta mistäs sitä tietää. :)

Viikon kuulumiset ja -2kg

2014-08-17T21:26:00.002+03:00

Minulle on tapahtunut taas niin paljon asioita, etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin ja uskaltaisinko aloittaa ollenkaan. Yksityisyys on asia, jota olen pohtinut jonkin verran viime aikoina ja sen merkitystä. Varsinkin kun olen tietoinen aina silloin tällöin verkossa käydyistä keskusteluista (joissa minutkin on mainittu). Ne ovat saaneet minut miettimään yksityisyyteni hintaa. Ennen en niin paljoa välittänyt siitä, mutta nyt kun minun lisäkseni minun tulee ajatella myös perhettäni, on se muuttanut ajatuksiani. Olen myös pohjimmiltani ujo. En päästä lähelleni kovin helposti. Ja se, että sitten blogissani päästänkin, tuntuu vieraalle. Kuitenkin haluaisin pitää tätä blogia, sillä se toimi ennen ihanana vastapainona ja harrastuksena muuten melko hektiselle elämälleni. Lopullista päätöstä minun yksityisyyteni hinnasta en ole tehnyt. Kuulisin muuten mielelläni teidän ajatuksia aiheesta. :)

Olen muuten takaisin töissä. Se on muuttanut asioita. Olen myös lukenut kirjoja (joka päivä bussissa). Ne ovat muuttaneet minua. Etenkin tällä hetkellä lukemani kirja ihmisten tavoista ja tapojen muuttamisesta on inspiroinut minua. Kirjoitan siitä myöhemmin enemmän, sillä se ansaitsee oman postauksensa. Ja jotenkin asioita on muuttunut minussa todella syvältä, että sen oikein tuntee. Se ehkä on alkanut sillä, että Milan kautta ymmärsin ensimmäisen kerran elämän lyhyyden tai sen rajallisuuden. Meillä ei ole loputtomasti aikaa olla täällä. On tärkeä tehdä valintoja sen suhteen mihin haluaa käyttää sen oman ajan, jonka täällä viettää. Jokainen voi vaikuttaa aikaansa niin paljon, ja silti niin moni käyttäytyy kuin ei omalle elämälleen mitään voisi. Suomessa en tätä ymmärrä. Ymmärrän, että jossain muualla tilanne on toinen. Anyways, tämä oivallus sai aikaan sen, että lopulta päätin kuunnella Pasia ja hänen ajatuksiaan ajanhallinnasta (en suostunut vuoteen kuuntelemaan :D). Olen parissa viikossa muuttanut kokonaan suhtautumiseni aikaan ja siihen miten päiväni suunnittelen. Priorisoin koko ajan ja kehitän omaa ajanhallinnan ymmärrystäni. Ja tulokset ovat olleet uskomattomia. Olen virkeämpi, motivoituneempi, tehokkaampi ja ennen kaikkea tiedän, mihin aikani on mennyt. Ja ehkä tärkeimpänä on se, että olen oppinut sanomaan ei.
Jotta osaa priorisoida, pitää ensin tietää mitä haluaa. Jos ei ole täysin varma sen suhteen mitä haluaa, tulee suhattua ympäriinsä ja oltua mukana liian monessa jutussa tai sitten (omasta mielestäni pahimmassa tapauksessa) tulee vaan hengattua (ja myöhemmin miettii, että mihin se aika katosi). Kun tietää mitä tavoittelee, huomaa heti jos jokin asia on harhaliike. Elämä on siksi helpompaa.

Olen myös laihtunut. Kaksi kiloa parissa viikossa. Tämä on tapahtunut ruokavaliota muuttamalla. Ja se on toiminut hyvin. Tuntuu etten olisi luopunut mistään ruoasta. Päinvastoin olen lisännyt ruokalistalle smoothieita, superfoodeja ja salaatteja. Nyt haaveilen mehustimesta. En saa sitä mielestäni. :D Haluaisin olla mukana myös mehuyrityksessä. Tässä kohtaa saa nauraa, mutta jotenkin minulla on sellainen olo, että haluaisin olla sellaisessa mukana. :D Se ei kyllä ole osa sitä isoa suunnitelmaa, mutta puussa saa olla jonkin verran oksia.

Tänään kävimme brunssilla parin tuttavapariskunnan kanssa. Sen jälkeen olen lähinnä järjestellyt Milan kuvia ja äsken designasin uusia nettisivuja nettikaupallemme. Mila oppi muuten nauramaan toissayönä. Hän hihitteli itsekseen. Ennen naurussa ei ole kuulunut ääntä ja tämä oli jotenkin äärimmäisen sympaattista. Innolla odotan sitä, että hän nauraisi myös kun on hereillä.

Ja ensi viikko vaikuttaa mielenkiintoiselle. Tässä tavoitteeni ja hauskat yksityiskohdat:
    •    Huomenna pääsen purjehtimaan samalla veneellä, jolla Hjallis aikoinaan purjehti maailmanympäri. Siitä en ole varma saapuuko Hjallis paikalle. Veikkaan, että ei, mutta pitää kysellä myöhemmin sitten siitä matkasta.
    •    Laihdun kilon
    •    Pääsen antamaan Milalle ensimmäinen lusikallisen ruokaa. Se tulee olemaan bataattia.
    •    Menen katsomaan dokkarin Alibaba:sta ja pääsen livenä kuuntelemaan/haastattelemaan yhtä sen perustajista.
    •    Saamme kotiin noin 30 eläintä postissa. Nämä eläimet eivät ole oikeita ja liittyvät nettikauppaan, jonka perustamme.

Kaikki kuvat ovat Amsterdamin reissultamme noin parin viikon takaa.

Airbnb-kokemuksia ja Amsterdam

2014-07-30T21:02:00.002+03:00

Terveiset Amsterdamista! Lähdettiin tänne pikalomalle ennen töiden alkua. Osa reissusta yövytään Airbnb:n kautta löytämässämme kämpässä, joka on aivan ihastuttava. Tämä asunto sijaitsee todella mukavalla alueella ja sopii vauvaperheelle (lue: sisältää pinnasängyn, hoitopöydän ja on rauhallisella alueella vaikka onkin keskustassa). Jos Airbnb kiinnostaa, tässä sinne 19€ alekoodi. Minulla on palvelusta toistaiseksi vain hyvää sanottavaa. Ideahan on pääpiirteittäin se, että vuokraat asunnon itsellesi yksityiseltä henkilöltä. Alla kuva olohuoneesta. Nyt istun juuri tuon pöydän ääressä. Oikealla taas on kuva, joka avartuu ikkunasta. Eikö näytäkin, että olisin jossain sadussa tai postikortin sisällä? Siltä minusta tuntuu.

Tykkäämme lomalla yleensä yöpyä ainakin kahdessa eri paikassa. Silloin näkee hieman enemmän ja voi etsiä täysin erilaisia yöpymiskohteita. Tällä kertaa loppuloma vietetään paikassa nimeltä Stout, jota kaverini suositteli. Siitä ehkä lisää sitten myöhemmin.

Amsterdam on näyttänyt parhaita puoliaan meille. Sää on ollut todella hyvä (joku 24C, ei sadetta tai tuulta). Myös Finnairin lento meni mallikkaasti. Se ei ollut yhtään myöhässä ja Mila ei protestoinut ensimmäisen lentokokemuksensa aikana yhtään. Paljon asiaa hänellä tuntui kuitenkin olevan. Olisi ollut mukava ymmärtää mitä hän jokelteli.

Tänään lähinnä käppäilimme ympäri kaupunkia. Ostin pari paitaa (mikä on nykyään todella harvinaista). En ole tainnut ostaa kuin yhden paidan puolen vuoden aikana. Kasan vaatteita ostin viimeksi Aasian reissultamme joulukuussa. Sitten en enää viitsinyt ostaa kun raskauden aikana kiloja tuli koko ajan enemmän ja enemmän. Nyt olen taas koko ajan laihtunut ja ostaminen tuntuu siksi hieman hölmölle. Nämäkin ostot ovan nyt hieman liian pienikokoisia. Ehkä mahdun niihin kuukauden päästä...

Omassa kämpässä (airbnb:n kautta) on muuten se hyvä puoli, että monissa asunnoissa on todella hyvät mahdollisuudet tehdä itse ruokaa. Ennen olisin ajatellut, että kuka hullu haluaa tehdä itse ruoat lomalla jos on rahaa syödä rafloissa, mutta nyt se ajatus houkuttelee siitä syystä, että näin voi tehdä uusia kokkailuja juuri niistä raaka-aineista kuin itse haluaa. Tänään oli ihana käydä kaupassa ja poimia niitä mielenkiintoisia kasviksia ja juustoja, joita halusimme maistaa. Teimme salaatin, jonka yhtenä pääelementtinä toimi juustotiskistä löytämämme hollantilainen luomujuusto (joka oli aivan superhyvä löytö, nimeä en kyllä valitettavasti muista... :/). Illalla istuimme omalla partsilla ja joimme samalla lasit luomuviiniä. Oli ihana miettiä, että istun jonkun toisen kotona ja saan pieniä maistiaisia hänen elämästään. Tein hänen kokkausvälineillä ruokaa ja söimme ne heidän astioista salaattia istuen heidän parvekkeella. Jotenkin kiehtovaa.

Huomenna olisi kiva vierailla taidenäyttelyssä. Mutta suunnitelmaa ei ole. Hyvä niin. Tää on nyt lomalla.

Syksyn tavoitteet

2014-07-22T23:02:00.000+03:00

Tänään päivä alkoi jo ennen seitsemää, koska Mila päätti herätä tuolloin. Nukkumaan hän meni kello 23, joten yöunet olivat riittävät. Tein aamupalaksi smoothieta pitkäksi aikaa. Lounaaksi syötiin salaattia ja kvinoaa... Mutta illalla sitten tuli sorruttua simpukoihin. Tuli sentään lenkki tehtyä ja muutenkin puuhattua kaikkea hyödyllistä. Eli päivä ei mennyt täysin harakoille. Tulin laittaneeksi Tori.fi:lle myös tavaraa myyntiin (matto, My Little Pony -talo sekä AVENT-juttuja). Se oli ihan hyvä päivän saldo se.

Ikävä on kyllä sitä aikaa kun pystyi löhöämään ilman pelkoa siitä, että joku huutaa kuin maantiekiitäjä omassa pinnasängyssään ja vaatii huomiota. Nyt on harvoin sellaista hetkeä, että voisin vain heittää jalat sohvalle ja vaikka napata kirjan kätösiin. Aikaa osaa arvostaa enemmän. Ja etenkin nyt ymmärtää sen rajallisuuden. Yhdessä päivässä ei saa paljoa mitään tehtyä. En usko, että ennen olin sisäistänyt ajan merkitystä. Kaikki ne, jotka ovat raskaana, nauttikaa oikeasti joka kerta siitä kun voitte heittää vaan heittää jalat sohvalle. Se on arvokasta aikaa ja sitä tulee ikävä.

Vaikka tämä nyt saattoi kuulostaa elegialle, en halua antaa väärää kuvaa. Mikään ei ole niin ihanaa kun aamuinen vauvan hymy. Mila on joka aamu selkeästi onnellinen herätessään uuteen päivään. Samalla sitä itse ajattelee, että "Hei, tää päivä on mun ja mä voin päättää mitä mä teen omalla ajallani. Mä voin siis tehdä siitä ihan minkälaisen vaan!". Sitten vauva sanoo byähähähäää ja ajatuksesi kupla poksahtaa: "Okei. Mä päätän melkeen kokonaan mitä teen."

Ollaan tässä kaiken lomassa muuten suunniteltu reissua Amsterdamiin. Aluksi mietimme reissua etelään, mutta sitten aloimme miettiä, että siellä voisi olla Milalle liian hikiset oltavat. Italia ja Espanja ruksattiin yli. Jos on vinkkejä tälle reissulle, niin kommenttiboksiin voi antaa vinkkejä.

Syksyn tavoitteet
Koska syksy alkaa jo kolkutella oven takana, on aika miettiä mitä sitä haluaisi saavuttaa. Syksylle olen asettanut seuraavat tavoitteet vapaa-ajalle ja näiden määrittelyssä olen käyttänyt IIN:n Circle of Life -kaaviota:

Health/Cooking
- Maidoton ja viljaton ruokavalio, 80-20 säännöllä
Olen todennut tämän hyväksi itselleni aiemmin. Tuo 80-20, eli 20% voi fuskata -sääntö on myös ollut minulle toimiva.
Miten aion päästä tähän? Yhdessä Pasin kanssa tekemällä ruokaostokset Foodie.fi:n kautta kerran viikossa (estän näin houkutukset). Foodie on muuten ollut todella hyvä palvelu. Kirjoitin siitä Image-lehteenkin. Suosittelen!

Physical Activity
- Urheilua vähintään 5krt/vko
Tavoitteena on päästä raskauskiloista eroon ja voida paremmin. Liitoskivut tuntuvat edelleen, eli se haittaa tätä projektia. Mutta liikunnaksi lasketaan myös kävely ja mm. Tracy Andersonin treenit, joista pidän.

Creativity
- Kirjoittaa kirjaani 10 sivua
Se olisi noin 2 sivua/kk. Ei mahdoton tavoite. Kalenterista pitää tälle vain varata aikaa.
- Lukea yksi kirja per kk.
Otan kirjan työmatkoille mukaan. Luen kyllä yleensä muutaman kirjan kuussa Kindle-sovelluksestani, joten yksi kirja per kk on aika pieni tavoite. Ehkä se pitäisi korottaa?
- Päivittää tätä blogia säännöllisesti
Tämä voi osoittautua haasteelliseksi. Ehkä otan tavaksi kerrata täällä päivän kulkua ja pitää tätä päiväkirjanani. Ehkä se silloin onnistuu. :)

Relationships
- Joka kuukausi viettää enemmän aikaa Pasin kanssa kahdestaan.
Tämä tavoite vaatii myös kalenterin hallintaa, eli meidän pitää vaan varata kalenterista aika ja saada hoitaja paikalle. Jos Katri luet tätä, vinkkivinkki. :D
Home environment
- Saada kodin pienet projektit valmiiksi. Näitä on listattu Pasin kanssa ylös. Isoin projekti on ehkä olohuoneen seinä.
Tämän tavoiteen onnistumisesta Pasi tulee pitämään kiinni, joten minun ei tarvitse pitää erillistä kirjaa siitä.
Finances
- Säästää mökkiä ja matkoja varten ja laittaa stopit turhille laskuille, joita tippuu postilaatikosta ja luottokortille.
Teen selkeän säästösuunitelman ja käyn läpi kaikki luottokorttilaskuni ja muut laskut. Osa luottokorttilaskuista minun kannattaa käydä läpi myös Pasin kanssa. Viimeksi huomasimme, että molemmat maksoivat Netflixistä samaan aikaan.... Vaikka tämä oli vaan noin 9€/kk, se on kuitenkin vuodessa jo yli satku.

Muita:
- Reissuja vähintään kaksi. Yksi pidennetty viikonloppu ja yksi pidempi parin viikon loma mm. Aasiaan tai Jenkkeihin.
Jotenkin minusta tuntuu, että tämän suunnittelu ei tule olemaan ongelma... :D
- Avata nettikauppa yhdessä Pasin kanssa.
Tästä tavoitteesta Pasi tulee pitämään kiinni, joten se tulee toteutumaan.
- Opetella parempaa ajanhallintaa
Tähän on jo koulutus sovittuna. Myös äitiys varmasti auttaa tässä.

Sellaisia tavotteita... Unohtuikohan jotakin? Se selviää myöhemmin.

Mitä lahjaksi vastasyntyneelle?

2014-07-18T19:48:00.001+03:00

Nyt kun olen sopeutunut vauva-arkeen (niin hyvin kuin minusta minä voin siihen sopeutua :)), on aika jakaa ajatuksiani tarpeellisista tavaroista, joita voi antaa lahjaksi pienen vauvan perheelle. Tämä toimikoon myös itselleni muistutuksena jos joku päivä en enää oikein muista, että mitä sitä oikein tarvitsikaan. :)

Ennen minulla ei ollut tästä aiheesta siis yhtään mitään käsitystä, mutta nyt on alkanut selkiytyä mikä on oikeasti tarpeellista ajattelin tästä syystä jakaa ajatuksiani. Kommenttiosioon voi laittaa omia vinkkejä! Minusta toimivimmat lahjat ovat:

Pyyhkeet ja rätit sekä peitot
Rättejä menee useita päivässä vauvan pulautellessa ja kuolatessa. Niitä ei minusta voi olla liikaa. Meillä on niitä varmaan parikymmentä käytössä ja silti aina silloin tällöin tuntuu, että niitä on liian vähän vaikka pyykkikone tuntuu pyörivän päivittäin. Rättejä voi olla sekä pieniä, että isoja. Itse olen tykännyt valkoisista ihan sellaisista perusrievuista ja bambupyyhkeistä. Hauskana juttuna muuten se, että minä en pienenä suostunut kuulemma käyttää mitään valkoista rättiä, jollei sen reunoja oltu puhkottu joko omien sormieni kautta tai sitten saksilla. :D
Peittoja menee sekä vauvan päälle, että sen alle jos se on vaikka sohvalla tai lattialla. Mila tykkää olla aika paljon sohvalla ja varsinkin kun se ei ole vielä ennen eilistä päivää osannut kääntyä se oli helppoa. Nyt on siis haasteellisemmat ajat edessä. :) Peittona pehmeät toimivat ja lampaantalja on myös aika toimivaksi todettu.

Bodyt ja vaatteet
Erilaiset vauvan asut ovat myös hyviä ostoksia. Tosin makuja on erilaisia ja jotkut eivät esimerkiki halua mitään vaaleanpunaisia juttuja tytöille tai vaaleansinisiä pojille. Siksi valkoinen tai sukupuolineutraali vaate voi olla paras ostos. Meillä näillä seikoilla ei ole ollut väliä, mutta jos ostan muille lahjoja kannattaa tämä huomioida varsinkin jos vanhemmat eivät ole kovin tuttuja.

Kun vauva on alle kaksi viikkoa vanha, sen kynsiä ei saa leikata ja se voi tästä syystä raapia kasvojaan. Etenkin vastasyntyneelle sellaiset bodyt, joissa on käännettävät hihat (joilla saa kädet ja kynnet piiloon) ovat hyviä. Ne voivat olla kuitenkin suhteellisen kalliita.

Huomioitavaa on myös kokojutut. Vauva kasvaa näistä kaikista pienimmistä vaatteista todella nopeasti ja osalle kaikista pienimmät vaatteet voivat olla heti jo liian pieniä. Ehkä suosisin tästä syystä 3-6kk vaatteita tai jopa vanhemmille vauvoille sopivia vaatteita. Kaikki kun tuntuvat antavan näitä vaatteita erittäin pienikokoisille, voi syntyä sellainen tilanne, että vauvan ollessa ihan pieni, vaatteita on paljon ja sitten yhtäkkiä vaatteita ei olekaan riittävästi.

Mila tällä viikolla. Saimme tämän ihanan sitruunabodyn lahjaksi. Se on ollut kovassa käytössä.

Sukat, housut ja sukkahousut
Sukkia, housuja ja sukkahousuja ei minusta voi olla liikaa. Sukat voivat tosin putoilla helposti jaloista, jos ne ovat liian isoja. Siksi ehkä housut ja sukkahousut ovat parhaita. Jos osaat kutoa, villasukat ovat myös talvella erinomainen lahja. Kenkiä vauvat eivät käytä ollessaan pieniä. Eli jos ostat kengät, ne tulee käyttöön sitten vasta myöhemmin. Ne ovat kuitenkin erittäin söpöjä, joten ihan sen takia myös kivoja lahjoja. :D

Mila sai ihanat Converset lahjaksi.

Pipot
Vaikka olisi kesä, vastasyntyneet ja vauvat käyttävät pipoja. Meille sanottiin synnytyslaitoksella, että hikka voi johtua siitä, että vauvalla ei ole pipoa. Pipo on meidän vauvalla kuitenkin sellainen, mikä tuntuu ärsyttävän sen pudotessa hänen silmilleen. Liian isot pipot ei siis toimi ja liian pienet ei mahdu päähän. Äitini kutoi todella hyvän kypärämallisen pipon. Se on Milasta ollut mukava.

Tuttipullot
Meistä parhaat tuttipullot ovat olleet Avent-merkkisiä ja niistä 1-tutilla varustettuja. Tuttiosioita on siis erilaisia ja tuttipulloja erilaisia. Jos meidän vauvalle antaa meillä esimerkiksi 2-tutilla maitoa, se pulauttaa sen lähes kokonaan ulos. Kakkostutti antaa vauvan suuhun enemmän maitoa kuin 1-tutti.
Muutama sana myös ihan näistä normaaleista tuteista tähän yhteyteen (ei siis maitopullon tuteista)... Moni ei suosittele tutteja käytettäväksi (hampaat voivat alkaa kasvaa väärin). Kaikki vauvat eivät niistä myöskään välitä. Esimerkiksi meillä Mila ei niistä tykkää. Tästä syystä tutti voi olla turha lahja.

Lelut
Vastasyntynyt ei leluista yleensä ymmärrä mitään. Ensimmäisenä astuu kuvioon erilaiset purulelut, joilla vauva voi helpottaa oloaan kun hampaita alkaa ilmestyä. Värilliset erilaiset rattaisiin kiinnitettävät lelut voivat myös toimia ja helistimet. Me ostimme Hymy-helistimen, mutta Mila ei ole siihen erikoisemmin reagoinut. Vauva ei myöskään ihan pienenä osaa tarttua leluihin, joten se on ihan hyvä huomioida niitä ostaessa. Lelut toimivat totta kai sitten myöhemmin. :)

Synnytyssairaalasta saimme tällaisen lahjapakkauksen, joka sisälsi mm. Pampersin ja Liberon terveiset.

Eli yhteenvetona ehkä nuo rätit ja pyyhkeet ovat helpoimpia lahjoja, tosin ehkä hieman tylsiä. Myös sukat, bodyt ja sukkahousut toimisivat meillä. Aina voi myös muistaa äitiä ja esim pieni pullo skumppaa tai sampanjaa voi olla toivottu lahja. Isoa pulloa kun imettäessä ei voi oikein juoda ja sitä ei sitten ehkä raaski avata. Näiden lisäksi myös itsetehty "hoitolipuke" voisi olla hyvä lahja, jossa lupaat antaa perheelle esim. lastenhoitoapua. Vanhemmat varmasti arvostaisivat omaa aikaa, jos voisit mennä auttamaan heitä esim. lasten hoidossa tai vaikka ruoanlaitossa. Kavereita voi muuten olla vaikea pyytää auttamaan arjen askareissa.

Onko teillä antaa lahjaideoita? Mistä olette itse tykänneet?

Olen äitinä 3 kuukautta vanha

2014-07-12T21:23:00.001+03:00

Aika on luksusta. Se on nyt ehkä päällisimpinä mielessäni. Oma aika. Se aika, jonka voi viettää vaikka suihkussa kun kuulee vaan sen veden ropinan ja laittaa silmät kiinni. Se on luksusta. Tai se kun laitan Bosen kuulokkeet korville ja voin laittaa niiden ääneneston päälle ja olla vain siinä hiljaisuudessa tai sitten kuunnella musiikkia niin kovaa etten kuule mitään muuta. Se on luksusta. Ja samalla mietin, että kuinka kauheaa on se, että ajattelen näin. Saisiko äiti ajatella näin? Minunhan tulisi nyt nauttia vauva-ajan joka hetkestä. Enkä halua olla kiittämätön, sillä kiitän koko sydämestäni kaikesta mitä olen saanut.

Minä venessä Uudessakaupungissa

Olemme tehneet paljon erilaisia juttuja viime aikoina. Olemme käyneet Uudessakaupungissa, Porvoossa, Suokissa ja vaikka missä. Aika tuntuu vain katoavan johonkin. Yhtäkkiä on koko päivä mennyt ja et osaa ihan tarkkaan sanoa, mihin se on kulunut. Se matelee ja menee jostain ihmeen madonreijistä eteenpäin. Välietapit tuntuu jäävän jonnekin unholaan. Harmillista, sillä tästä ajasta saisi jäädä enemmän muistijälkiä. Näihin hetkiin haluaisin varmasti joskus vanhoilla päivilläni palata.

Mila on ollut helppo lapsi ja nyt hänen täyttäessään kolme kuukautta on hänellä jo selkeä unirytmi olemassa. Hän nukkuu klo 23-06 välin lähes aina kokonaan. Se on luksusta. Se, että on yhtenäinen yö on arvokasta. Tosin ei minua haittaa paljoa herätä neljän aikaan aamuyöllä. Heräsin tuohon aikaan jo silloin kun olin raskaana joka yö.

Mila

En ollut koskaan ennen Milaa tuntenut ketään pientä vauvaa. Tunnustan, etten oikein pitänyt vauvoista ennen Milaa, koska ne olivat minusta jotenkin pelottavia. En osanut suhtautua niihin. Ne eivät olleet minusta ihmisiä eivätkä eläimiä. Ne olivat vauvoja ja en osannut käsitellä niitä. Pyrin välttelemään niiden sylissäpitämistä tai koskemista. Ei siis liene mikään yllätys, että minulle oli aikamoinen shokki se, että vauva olikin niin epäsosiaalinen. En tiennyt ettei vauva osaa nauraa, itkeä kyyneliä, katsoa ihmisiin, jokeltaa tai oikeastaan reagoida paljoa mihinkään. Vauva vaan söi, nukkui ja itki. Tämä osoittautui minulle ehkä kaikista haastavimmiksi, sillä olen tottunut käyttämään aivojani niin paljon töissäni, että yhtäkkiä kun vauva ei niitä laita samalla tavalla rasitukselle, se tuntui aika-ajoin melko turhauttavalle. Yritin keksiä erilaisia juttuja, jotta saisin itselleni virikettä jotta jaksaisin päiviä paremmin ja saisin ruokittua aivojeni ruokahalun.

Nyt Mila jo onneksi hymyilee ja jokeltelee. Ja muutenkin on paljon sosiaalisempi. Hän tuntuu nauttivan musiikista. Laulan hänelle joka päivä ja olen kehittänyt omia kappaleita, jotta huvittaisin samalla itseäni. Olen myös oppinut käsittelemään vauvoja ja ymmärtämään ja toisaalta olemaan ymmärtämättä niiden kommervenkkejä. :D

Liikunta on osoittautunut haasteelliseksi, sillä liitoskivut jatkuvat edelleen lenkkeillessä. Kävely kuitenkin toimii ja olen nyt aloittanut Tracy Andersonin Post Pregnancy -treenin. Se on minusta hyvä vaikka olinkin melkoisessa shokissa kun tein sen ensimmäisen kerran ja tajusin, etten pystynyt tekemään monia liikkeitä. Painonpuotukseni on pysähtynyt ja nyt tarvitaan liikuntaa ja ruokavaliomuutosta, jotta pääsisin vanhoihin mittoihini. Tämä haaste on otettu siis vastaan. :)

Smoothieta aamupalaksi

Kaiken kaikkiaan tämä kolme kuukautta on ollut sellaista aikaa, etten ikinä voisi siitä luopua. On ollut mielenkiintoista huomata kuinka lapsi on muuttanut ajatusmaailmaani todella paljon. Olen edelleen se sama Helene kuin ennen, mutta nyt minulla on kasa muita vastuita ja yksi uusi omaa elämääni tärkeämpi asia. Vauva on tuonut myös tämän kaiken ohella muita hyviä ominaisuuksia elämääni. Minusta nimittäin oma ajanhallintani on parantunut huomattavasti. Yhtäkkiä aikaa on vaan paljon vähemmän.

Mökin rannassa tällä viikolla

Eli siis mitä minulle kuuluu? Hyvää. Kaikki on hyvin ja olen kiitollinen. Mitä sinulle kuuluu?

P.S. Minua voi seurata Instassa @heleneauramo

Tempurin Ombracio-tyyny ja kuulumiset

2014-05-28T20:52:00.000+03:00

Pakko vinkata. Ne jotka tuntevat minut, tietävät että olen Tempur-fani. Minulla on Tempurin peitto sekä tyyny ja ilman sitä tyynyä en enää haluaisi enää nukkua. Muistan nuoruudessani erään ystäväni, joka aina raahasi omaa tyynyään mukana kun oli reissuilla. Silloin hieman kummaksuin hänen käytöstään, mutta nyt ymmärrän mistä oli kyse. :) Ja se, miksi tästä on nyt pakko mainita on se, että se on alessa. Tempurin Ombracio-tyyny löytyy nyt Stockmannilta alennuksineen 140 euron hintaan.
Sitten kuulumisiin. Päivät menee nopeesti ja jotenkin sellaisella kaavalla, etten aina oikein meinaa muistaa, mitä edellisenä (tai samana) päivänä on tapahtunut. Päivät ovat samankaltaisia ja kuitenkin erilaisia. Joka päivä olemme pyrkineet lenkkeilemään, tosin tänään sää on ollut niin kamala, ettei kauheasti huvittanut illalla lähteä käppäilemään. Toivottavasti Juhannus ei ole tällainen.

Tänään olin muuten neuvolassa jälkitarkastuksessa ja kaikki vaikutti menneen oikein mallikkaasti. Saan siis aloittaa kevyen juoksun (5.5 viikkoa synnytyksestä). Käväisin hakemassa testiin Suunnon ja nyt aion testailla sitä lenkeillä. Päivällä kävin lounaalla työkavereiden kanssa. Mila jaksoi taas hyvin ja siksi päivä menikin mukavasti. Jännä ja toisaalta hieman pelottavakin tunne muuten se kun oma mieliala on niin riippuvainen Milan mielialasta. Tavallaan aika häiritsevää se kuinka kokonaisvaltaisesti lapsi vaikuttaa. Sitä en kyllä mitenkään voinut käsittää etukäteen.
Nyt Mila istuu Pasin sylissä ja meneillään on nukuttamisoperaatio. Yleensä tässä menee noin tunti. Tämä tunti on omaa aikaa ja päätin käyttää sen ajan nyt kirjoittamalla blogiin. :D

Loppun vielä uusin Lana Del Reyn biisi. Mitä mieltä olette siitä?

Mukavaa viikkoa!

Tavotteita ja ajatuksia tältä viikolta.

2014-05-25T22:19:00.002+03:00

Tänään kävimme aamulla äänestämässä ja samalla teimme pienen lenkin. Luin eilen yöllä Sports Ladyn blogia ja sieltä nappasin seuraavan idean: voit sauvakävellä
samalla kun mies työntää rattaita. Kaivoin siis pölyttyneet sauvat esiin ja testasin niitä. Tuntui käsissä. Vitsit kun tuli tajuttua, etten ole tehnyt mitään käsitreenejä sataan vuoteen. Tavoitteena on nyt käydä joka toinen päivä tämmöisellä lenkillä. Lähes aina kun Pasi tulee mukaan.

Muuten en olekaan sitten tänään oikein tehnyt muuta kuin viihdyttänyt Milaa. Syötön aikana katsoin samalla katsoin muutaman leffan. Toinen niistä oli Blackfish-niminen dokumentti miekkavalaista. Trailerin voi katsoa täältä. Kyseinen pätkä löytyi Netflixistä ja voin suositella sitä. Päälimmäisenä jäi mieleen sääli näitä vankina eläviä eläimiä kohtaan ja sitten toisaalta niiden älykkyys. Niiden aivot ovat ilmeisesti osittain kehittyneempiä kuin ihmisten.

On ollut ihana huomata muutaman viikon aikana Milan kehityksessä seuraavia etappeja:

Hän pystyy ryömimään vatsan päällä pienellä avustuksella.
Mila pystyy kääntämään päätä kun makaa mahallaan.
Mila pystyy ponnistamaan jaloilla maasta kun häntä tukee ilmassa.
Minusta on ihanaa kun hän on nykyisin myös hereillä entistä enemmän. Hän on selkeästi aktiivisempi ja läsnä. Enää arki ei ole ainoastaan pääasiassa syömistä ja nukkumista. Nyt mukana on tämä nk. liveaika. Olen yrittänyt keksiä erilaisia tekemisiä hänen kanssaan, joista itselleni on ehkä mieluisin laulaminen ja hänen liikuttaminen rytmissä. Minusta Mila näyttää tykkäävän musiikista ja rytmistä.

Tässä hieman suunnittelin ensi viikon juttuja. Mitään suurta ei ole tiedossa. Olisi kiva jos saisimme Milan huoneen lopulta järjestykseen ja erään välihuoneen kirjahyllyt seinille. Muutama pakollinen juttu on kuitenkin tiedossa:

Ensi viikolla on synnytyksen jälkeinen jälkitarkastus. Se on siis noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen ja jotenkin minusta tuntuu, että se on kovin myöhään. Tosin en osaa oikein verrata muihin. Minulla olisi kauhea hinku lenkille, mutta se ei taida olla vielä mitenkään mahdollista. Siitä siis ajattelin ensi viikolla kysyä. Haluaisin saada raskauskilot pois elokuun alkuun mennessä. Nyt kun kunto alkaa olla jo hyvä, ajattelin aloittaa plänäämisen tätä tavoitetta silmällä pitäen.
Pitäisi hoitaa ristiäissuunnittelut. Ne lähestyvät parin viikon päästä. Ristiäismekko on hoidossa. Se tulee olemaan sama kuin minulla oli aikoinaan. Myös kastemalja on sama.

Tämän viikon Hip 3:

1) Suihku. En ole koskaan nauttinut suihkusta niin paljon kuin nyt. Syynä on se, että siellä on täysin oma rauha. Alla esittelyssä lempparisuihkutuotteet tällä hetkellä.

2) Laihtuminen. On ihanaa kun on niin paljon kevyempi kuin loppuraskaudessa. Minulta lähti parissa viikossa kymmenen kiloa. On ihanaa kun voi taas kävellä ilman, että sattuu ja tuntuu painavalle.

3) Vierailu Oopperan kulisseissa. En ollut koskaan tiennyt, että siellä tehdään kaikki puvut ja lavasteet itse. Pakko päästä Oopperaan. Aivan mahtava kokemus. Alla muutama kuva sieltä ja illalliselta:

Mukavaa ensi viikkoa!

Täydellinen päivä

2014-05-24T22:36:00.002+03:00

Tänään Helsingissä oli aivan loistava sää. Aurinko paistoi ja mittarilukemat taisi olla about 27C. Lähdimme Pasin kanssa kävelylle. Aluksi tarkoituksenamme oli suunnata Gallen Kallelan museota kohti, jossa olin ollut kävelyreissulla eilen. Loppujen lopuksi päädyimmekin ainoastaan kiertelemään Munkkivuoressa. Rakastan tätä Helsingin kaupunginosaa ja minua ei yhtään haittaisi joskus asua siellä.

Sattuikin mukava yllätys. Helsingissä olikin siivouspäivä. Tämä tarkoitti sitä, että pihoilla oli kirppiksiä. Ostimme muutamilla euroilla Milalle vaatteita ja parit taulunkehykset.

Istuimme Milan kanssa kahvilassa. Tuntui kuin olisi ollut lomalla jossain etelässä.

Myös Munkkivuoren ostarilla oli joku juhla ja oli ihana nähdä niin paljon hyväntuulisia ihmisiä nauttimasta kesäpäivästä. Extempore kävimme ottamassa Milalle myös passikuvat. Eli seuraavaksi passinhankintaan ja sitten voimmekin aloittaa reissaamisen. Ensimmäisenä matkakohteena on luultavasti Tallinna, mutta haaveilemme Etelä-Euroopan matkasta ja loppuvuodesta Aasian reissusta. Viime jouluna olimme Malesiassa, Singaporessa ja Thaimaassa. Joku samansuuntainen matka olisi ihana. Toisaalta haaveilen Japanista, Hong Kongista ja Taiwanista. Mutta saa nähdä miten käy, hieman katsomme vielä miten Mila tulee käyttäytymään seuraavina viikkoina ja kuukausina. Jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänkin asti, niin silloin reissu on mahdollinen jo melko pian.

Iltapäivällä kävimme vielä kavereilla grillaamassa. Söin siellä aivan superhyvää porkkanakakkua, jonka resepti oli poimittu Lähiömutsi-blogista. Sitä pitää testata.

Illalla meille viritettiin kisastudio. Mila nukkui tyytyväisenä ja toivottavasti hän herää seuraavaksi syömään puolen yön aikaan. Se tarkottaisi, että sitäseuraava ruokailu on noin neljän aikaan. Minä saisin nukkua kunnolla. <3

Tänään minulla on ollut sellainen jännä tunne, että olen unohtanut jotain tärkeää. En muista mitä ja se tunne on todella ärsyttävä. Toivottavasti se ei ole mitään todella suurta.

Raskaana ja äityislomalla oleva yrittäjä

2014-05-21T20:11:00.001+03:00

Toimistovierailut on nyt koettu Milan kanssa hänen täyttäessään kuukauden. Niiden onnistumisprosentti on toistaiseksi ollut 50% (N=2). Ensimmäisellä kerralla Mila nukkui koko vierailun ajan, paitsi välillä söi 20 minuuttia. Toisella kertaa hänen kanssaan tuli sitten seurusteltua koko aika ja nukkuminen ei kiinnostanut ollenkaan. Mutta kivaa oli!

Kun sain tietää olevani raskaana, aloitin netissä metsästyksen, jonka tavoitteena oli löytää ohjeita siihen miten yhdistää yrittäjyys ja vauva. Tulokset olivat siinä suhteessa heikot, etten löytänyt hyviä lähteitä. En löytänyt sellaisia henkilöitä, joiden tilanne olisi ollut juuri sama kuin minulla. Suurin apu tuntui löytyvän ulkomailta ja etenkin kirjojen muodossa. Ostin jopa Darla DeMorrow:n kirjan nimeltä "The Pregnant Entrepreneur". Se toi jotain pientä lohtua minulle kun se oli postissa matkalla luokseni (tuntui, että olin etenemässä tässä projektissa). Sen hyödyt olivat kuitenkin loppujen lopuksi minimaaliset. En saanut kirjasta oikein mitään sellaista irti, mitä olisin halunnut. Mitä sitten halusin? Ehkä jotain vastauksia ja selviytymiskeinoja.

Mitä olen sitten oppinut vauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistämisestä?
9 kuukautta on hyvä aika saada asioita suunniteltua (niin paljon kuin niitä nyt yleensäkin voi suunnitella. Eli suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi. Esimerkiksi minun vauvani päätti tulla ulos kaksi viikkoa etuajassa. Se oli oikeasti kaksi viikkoa omia suunnitelmiani etuajassa.) Tämä aika on tärkeässä roolissa. Sinun tulee tehdä päätöksiä kuinka hoitaa se aika kun olet poissa ja toisaalta miten varmistaa, että palattuasi töihin, homma alkaa heti rullaamaan. Itselläni tämä merkitsi töissä tehtävien uudelleenorganisointia ja toisaalta monien palaverien sopimista vasta kuukausien päähän, siihen kun itse olisi jo takaisin maisemissa.
Käsityksesi ajasta tulee muuttumaan. Kun ennen tarvitsit sähköpostin lähettämiseen viisi minuuttia, nyt se voi viedä 4h kun et vain pääse lähettämään sitä. Päivä menee hetkessä.
Älä ota itsellesi liikaa työtä/vastuuta äitiysloman ajaksi. Se hajoittaa jos et pysty takaamaan samaa laatua kuin ennen (näin ainakin minun kohdallani). Vauvalla on oikeus sinun aikaasi. Mikä on vauvasi tunnin hinta jos se menee töihin? Nämä kaksi lausetta sai minut pysähtymään. Totta kai silloin kun hän nukkuu voit tehdä mitä haluat, mutta hänen nukkumisajankohdistaan ei ole mitään takeita. Joskus hän voi nukkua neljä tuntia putkeen. Joskus taas koko päivä menee valveillaoloon, itkuun ja syöttöön.
Vauvalla on vaikutus liiketoimintaasi. Se tulee hyväksyä. Ja se on ok. Itselläni on hyvä tilanne siitä syystä, että pystyn tekemään töitä myös etänä ja minulla on tiimiä, joka pystyy tekemään töitä itsenäisestikin. Yksityisyrittäjillä tilanne on toinen.
Aivosi toimivat eri tavalla. Yrittäjänä olen totuttanut aivoni prosessoimaan paljon tietoa nopeassa ajassa ja hallitsemaan monia asioita samanaikaisesti. Vauva-arjessa aivot ovat toisella tavalla rasituksen alla (monelle unen puutteen takia). Itselleni on ollut haastavaa se, että en voi käyttää aivojani samalla tavalla kuin ennen. En voi paneutua haastaviin tai luoviin projekteihin, jotka ovat olleet minulle aina onnentuojia. Kai se voisi olla verrattavissa siihen, ettei harrastaisi liikuntaa kun on tottunut aiemmin joka päivä näin tekemään.

Näitä ajatuksia tänään. Onko minulla kohtalotovereita?

Ensimmäinen äitienpäivä ja ajatusvirtaa

2014-05-11T23:07:00.004+03:00

Heräsin aamulla siihen, että Mila saapui onnittelemaan. Eihän se tietysti osaa vielä oikeasti onnitella, mutta paljon asiaa sillä tuntui olevan. Isä oli pukenut sille uuden puvun, jonka saimme perhetutuilta lahjaksi. Mila näytti juhlavalle. Maailman ihanin hetki. Kiitos siitä.

Ei sitä vieläkään oikein ymmärrä, että Mila on oma lapsi. Aika usein vain katson häntä ja mietin, että hän on minun lapseni ja en silti pysty käsittämään sitä. Milloinkohan sen voi ymmärtää? Voiko sitä edes oikeasti käsittää, että hän on osa minua ja että hän on asunut minussa sen lähes yhdeksän kuukautta. Ja mitä sitten tapahtuu kun sen ymmärtää? Onko sillä merkitystä?

Eilen illalla mietin, että minkälainen luonne Milalla on. Sitä oli aika vaikeaa määritellä. Mietin, että miksi edes yrittäisin määritellä. Mikä sen tarkoitus olisi? Mila on Mila ja hän muuntuu joka päivä.

Kuten voi huomata, aikaa on mennyt pohdiskeluun ja asioiden pyörittelyyn. Sitä se vauva minun kohdallani tuntuu teettävän. Aikaa ei olekaan tehdä niin paljoa töitä tai muita projekteja. On siis aikaa vain olla ja ajatella. Tietysti usein ajatuksia värittää tietty väsyneisyyden sumu. Ehkä se vaan hämmentää soppaa. Ehkä niin on hyvä.

Monet sanovat, että huolten määrä kasvaa kun lapsi syntyy. Minulla ei ole ollut suuria huolia hänen suhteensa. En jatkuvasti käy katsomassa hengittääkö hän tai muutenkaan en höösää. Mila on tullut mukaan meidän elämäämme, osaksi sitä. Mila kulkee meidän mukana ja haluan tarjota hänelle virikkeitä myös ulkomaailmasta. Tietysti kaikki asiat eivät enää ole niin kuin ennen. En voi ajatella pelkästään itseäni. Toisaalta kovin pitkään olen jo ajatellut myös muita kuin pelkästään itseäni tai läheisiäni. Olen tehnyt näin esimerkiksi yritysteni kautta. Ne ovat tavallaan rajoittaneet elämääni jo pitkään. Ehkä siksi tämä uusi rajoittava tekijä ei tunnu niin rajoitukselta. Ja onhan se palkitsevaa. Kun Milan hymyili tällä viikolla ensimmäisen kerran, se tunne oli maailman ihanin. Vauvan hymyssä on aito onni. Se ei esitä.

Olen ollut nyt kolme viikkoa kotona. Sopiiko se minulle? Kyllä ja ei. On ollut hauska olla kotona ja olen nauttinut hetkistä Milan kanssa, mutta en näe itseäni täällä pitkään. Minulle ei vain riitä kotona oleminen. Mieleni kaipaa ärsykkeitä. Kaipaan älykkäitä keskusteluja, työkavereita ja mielenkiintoisia projekteja. Huomaan kaipaavani luovuutta ja aivoille älyllisiä haasteita. Etenkin flown saaminen on vaikeaa kotona, sillä vauva voi keskeyttää koko ajan. Se on harmillista siksi, että olen opetellut viimeiset vuodet tekemään töitä flow-tilassa. Käytännössä ilman flowta minä en saa asioita hyvin tehdyksi tehokkaasti. Olen ehkä kolmen viikon aikana ollut kerran flowssa. Silloin Mila nukkui kolme tuntia putkeen ja jotenkin tiesin sen nukkuvan pitkään. Olen jopa alkanut kyseenalaistamaan sitä, että onko flown harjoittelusta ollut edes niin paljon hyötyä, kun tässä uudessa todellisuudessani sen opettelu on ollut pikemminkin haittatekijä.

Äitiysloman ohella olen myös onneksi saanut tehdä töitä jonkin verran. Esimerkiksi tänään on tarkoitus tehdä noin neljä tuntia hommia. Töiden teko on paljon hauskempaa kuin kotityöt. Olenkin joutunut toteamaan, etten ole hyvä kotitöissä. En jaksa kiinnostua kodin pikkuisista askareista samoin kuin monesta muusta asiasta. Jos minulla olisi voimakkaampi pesänrakennusvietti tämä olisi varmasti kivaa aikaa kun voisin panostaa kotiin kerrankin aivan täysillä. Valitettavasti niin ei vain koskaan ole ollut eikä tule olemaan. Ja se ei haittaa. Olen silti äiti ja Milalle se paras, hänen ainoa äitinsä.

Perheessämme on uusi jäsen

2014-05-09T19:48:00.003+03:00

Blogissa on ollut hiljaista, sillä Mila syntyi kolme viikkoa sitten. Hieman etuajassa siis. Äiti ja isä ovat onnellisia ja kaikki voivat hyvin.

Viikon top 3 ja ruokareseptejä pääsiäiseen

2014-04-18T20:45:00.000+03:00

Koko päivä on mennyt siivouksen parissa. Ja se ei todellakaan ole mitenkään lempipuuhaani. Mutta vaikka kuinka yritin luikerrella tästä tehtävästä, se ei oikein onnistunut. Olen käynyt vanhoja papereita läpi, vaihtanut lakanat, sisustanut työhuonetta ja löytänyt kaikkea mielenkiintoista vanhaa tavaraa, kuten Star Trekin keräilyaseen. :D
Puuhastelun ohessa olen haaveillut siitä, että pääsisin koneen ääreen ja voisin avata vaikka photoshopin. Jotenkin luovuus halusi puskea läpi ja siinä vaiheessa kun lopulta pääsin istumaan koneen ääreen, se oli luikahtanut jonnekin muualle. Yritin saada flowta aikaiseksi, mutta ei siitä mitään tullut.

Äsken P teki ruokaa ja on pakko laittaa reseptit jakoon, tuli nimittäin niin hyvää:

Helpot ja nopeat karitsan sisäfileet ja minttupestoa

Hasselbackan perunat

Vihreää parsaa ja parmesania

Asettelu ei nyt ole mitenkään maailman kauneinta, mutta niin ei ollut tarkoituskaan. Minusta on ollut jotenkin vapauttavaa se, että IIN:ssä (health coach koulussani) opetettiin, ettei kaikki ruoanlaitossa ole niin justiinsa. Kannattaa tehdä vaan fiilispohjalla ja vaikka vaan heittää salaatit lautaselle. :D

Joku joskus aikoinaan kirjoitti tänne blogin kommenttiosioon, että mitä pakenen kun on jotenkin niin kiire koko ajan. Enää ei ole niin kiire. Tai vauhtia on, mutta olen oppinut pysähtymään ja nauttimaan pienistä hetkistä. Ja en usko, että edes aiemmin pakenin.

Viime viikon top 3:
Ilosofian oppitunti. Olimme P:n kanssa katsomassa kenraaliharjoituksia ja täytyy kyllä sanoa, että hauskaa oli. Voin siis suositella- Mukana ennen esitystä pääsimme kuulemaan myös lyhyen Jukka Virtasen haastattelun/jutustelutuokion. Hän sanoi aika kivasti: "Taiteilijanelämä on... Elämä, mitä taiteilijat elävät." :D
Kävelyretki lähipuistoon. Minulla on ollut hieman vaikeuksia kävellä erinäisistä syistä ja jokainen kivuton ulkoiluretki tuntuu luksukselta. Kävelimme eräälle lammella katsomassa sorsia ja vaan istuimme penkillä kuin kaksi vanhusta. Tai niin olen aina haaveillut, että joskus vanhana istuisin pusiton penkillä puolisoni kanssa ja vaan muistelisimme kaikkea kokemaamme. Tuona iltapäivänä kaikki tuntui rauhalliselle ja hyvälle.
Kotikampaaja. Tuntui kuin lottovoitolle kun sain kotiin kampaajan leikkaamaan hiukseni. Noloa myöntää, että käyn kampaajalla ehkä 1-2 kertaa vuodessa yleensä. Voin suositella Harrietia kaikille kiireisille ihmisille ja etenkin kotiäideille, jotka tarvitsevat kampaajan kotikäynnille. :)

Loppuun viikon biisit:

Minulla on monta asiaa, mistä ajattelin kirjoittaa lähiaikoina. Mikä niistä kiinnostaisi eniten teitä?:
- Pakistanilaisten naisten auttaminen ja mitä olen oppinut siitä
- Vauva ja rahanmeno
- Aasianreissuni matkavinkit
- Raskaus ja mitä olen oppinut siitä (yllätykset)
- Virtuaaliassarin kanssa työskentely

Mukavaa pääsiäistä!