Hernekeppi

Semihipin kurpan p�iv�n asu

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Tue, 15 May 2012 20:18:06 +0300

Voiiih, Wanha Blogistania (FB-ryhm�)on her�tt�nyt minussa uinuvan pedon, muotibloggaajapedon. Jos en olisi t�llainen vanha kurppa, kahden p�iv�n p��st� 45-vuotias, olisin muotiblogannut jo vuosia.

Oikeasti syit� on muitakin:
1) Olen todella laiska kuvaaja, enk� etenk��n koskaan ole oppinut tyylill� kuvaamaan itse�ni, k�nnyk�ll�. No en kyll� mill��n muullakaan.
2) En ole l�hesk��n niin hyv� pukeutuja kuin haluaisin olla. Jokunen aika sitten kielt�ydyin odottamasta yst�v�rt� ostarilla, perusteluna: "En m� voi kun mullon t�mm�set karmeet pissiskuteet p��ll�!" Ne olivat: pillit farkut, maiharit, lyhyt, vetoketjullinen kevyttoppatakki, joku hippihuivi. Lerppapipo p��ss�?

WB siis haastoi kertomaan p�iv�n asun ilman kuvia.

1) Joskus muinoin kirpparilta ostettu reik�ommelkoristeinen paita, sininen, merkki Kookai. Silitt�m�t�n.
2) New Yorker -teinixliikkeest� ostetut farkkulegginsit, tummansiniset. Melkein kuin ei olisi housuja ollenkaan.
3) P�rnusta hamstratut vaaleanruskeat nahka-avokkaat, matalat, kumipohja. Merkki Freemood. Luulin ostavani keng�t -50 % alennuksella, kassalla huomasin ett� -5 %. No, puolet pois nahkakenkien hinnasta olisikin ollut liian hyv�� ollakseen totta. Klassinen esimerkki ostostelijan vauhtisokeudesta, n�et punaisen kyltin ja siin� numeron 5...
4) Vaaleanruskea vakosamettitakki, kirpparil�yt� ja todellinen luottovaatteeni (isot taskut, sopiva pituus, irrotettava huppu). Sopivan hippi ja rento. Takin valmistaja on Misstex Oy Haapavesi, sis�puolella on kaunis, hieman vanhahtava merkkilappu, ei haittaa jos se v�h�n vilahtaa.
5) Mutsilta jonkinlaiseen ikuisuuslainaan saatu (ja siskolta p�llitty) Three Bags -laukku, vaaleanruskea, luottokamoja t�m�kin. Ei liian iso, ei liian pieni, paksu nahka paranee vain k�yt�ss�, vaikka laukku lienee jo 70-luvulla hankittu? Laatu ihan huippuluokkaa, edes vuoritus ei ole kovassa k�yt�ss� mennyt juuri miksik��n.

Yo. lista kertoo muuten vaatevarastostani l�hes kaiken oleellisen. Valtaosa on a) ostettu kirppareilta tai second handeista, b) ostettu P�rnusta (jossa on sikahalpaa ja pieni� kokoja), c) saatu kierr�tettyn� joltain/jostain.

Ja tiivistys omimmasta tyylist�: rentoa, vaivatonta, semihippi�, satunnaisesti jotain v�h�n hassua. My�s hameita ja mekkoja. Erityisesti mekkoja! Varsinkin sen j�lkeen kun totesin, ett� ei olekaan sellaista lakia joka kielt�isi yli 40-vuotiasta k�ytt�m�st� minimittaa!

Huomisen vaatteet ovat l�j�ss� valmiina. Kuinka ollakaan, P�rnusta ostettu hippipaita, P�rnusta ostetut Fishbone-farkut, P�rnusta ostettuja kenki� tyrkyll� kolmet...

EDIT: korjailtu ihan �lytt�m�sti sielt� sun t��lt� sit� sun t�t�, on sit� ruosteessa... mit��n yliviivauksiakaan jaksa k�ytt��...

Intialainen hamppu

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Mon, 14 May 2012 20:23:54 +0300

T�m� on tragikoominen (pit�� selitt�� jos ei muuten tyylilaji avaudu) avautuminen aiheesta ikuinen bad hair day ja samalla ihka ensimm�inen haircut-blogipostaukseni. Pit�isi varmaan selostaa tuo haircuttikin, mutta en ole nyt blogikurssia vet�m�ss�, niin j��k��t. Linkit�n johonkin fiksuun jos jaksan.

Olettehan te kaikki n�hneet lehdiss� ja televisiossa niit� silkkisin� hulmuavia tukkia, jotka eiv�t ihan kaikki ole kasvaneet juuresta saakka kantajansa omassa p��ss�? Puhun nyt siis hiusjatkeista. Taas piti selvent��... olenko min� ammattikirjoittaja vai enk� min� ole? Ep�ilys her�� t�ll� selittelyn m��r�ll�.

Koska tukka ei kertakaikkiaan nyt vaan kasva ja se on muutenkin kuin silkki� vaan, sellainen hahtuvaisen untuvainen omasta takaa, neronleimaukseni alkukev��st�, oikeammin viel� talven puolella, oli ottaa lainatukkaa. Minulla onnekseni on huippukampaaja joka hoitaa homman kuin homman. H�n valitsi upeanv�riset soirot ja j�nnityst� oli ilmassa l�hes yht� paljon kuin Suomi-pelien alla l�tk�n MM-skaboissa kun istuin tuoliin tukanpidennyst� varten. Tukkaa v�rj�ttiin ja tupsukoita kiinniteltiin ja viel� lis�� v�rj�ttiin, noin 1,5 tuntia ja ah! minulla todellakin oli upeanv�rinen pitk�hk� tukka! Olo oli outo, mutta onnellinen. Sen illan. Seuraavan aamun...ja siihen se sitten loppuikin.

Nimitt�in, kas kun on niin, ett� jos esimerkiksi intialaisen p��st� ottaa tukkaa ja istuttaa sit� uberskandinaaviseen p��lakeen, niin sep� vain on niin, ett� se intialainen tukka kaikista k�sittelyist� huolimatta tuppaa olemaan hieman erilaatuista kuin se silkkitukka. Kuljin hiusharja ranteeseen teipattuna, lykin p��h�n kaikki mahdolliset kosteuttavat aineet, hoidin lainasoiroja paremmin kuin omaa tukkaani, laitoin tukkaa, olin laittamatta tukkaa. Originaali kuningasajatukseni oli, ett� lis�tukka s��st�isi minulta hiustenlaiton vaivan: juuei. Pahimpana aamuna venytin ja vanutin soiroja kohdilleen 1,5 tuntia joka on melko tismalleen tunti enemm�n kuin mit� minulla kuluu normaalisti suihkuun + hiustenlaittoon + pikameikkiin.

Sen lis�ksi tukka tietysti tuntui erilaiselta. Paino, hiukset koskettaessa ja niit� laittaessa. Todella omituinen fiilis. Lapseni kielt�ytyiv�t koskemasta "�idin intialaiseen hamppuun" - se yksinkertaisesti inhotti heit�.

Kutina. Se paheni viikko viikolta. Tukka painoi oman ohuen hiuksen kiinni p��nahkaan ja kiinnityskohtien ymp�rilt�, erityisesti tietysti jatkek�ntsien alta, p��nahkaa kutitti raivoisasti.

Y�nuniinkin tukka vaikutti. Eih�n tupsukoita toki noin vain irronnut, mutta koko ajan kutiavassa takaraivossani oli alitajuinen pelko siit� ett� kun aamulla her��n, tupsukat ovatkin tyynyll�. Ne eiv�t olleet - mutta y�llinen py�riminen teki teht�v�ns� (varsinkin jos en muistanut laittaa hamppukasaa kiinni) ja aamulla peilist� katsoi medusamainen hahmo, jolla roikkui harjaaharjaaharjaa kaipaavia soiroja p��ss��n. Ja eikun sit harjaamaan, kampaamaan, aineilla silottamaan, k�hert�m��n.

Lopulta oma hius alkoi antaa periksi ja tupsukoita todella l�hti. Niit� poistettiin, niit� siirreltiin, kaikki oli hyvin taas hetken. Lopulta huomasin kuitenkin kulkevani se ihana, poskien ymp�rill� liehuva tukka mahdollisimman tiukasti kiinni ettei vain tarvitsisi harjata eik� muutenkaan laittaa. Eli olin l�ht�pisteess�, ikuisessa bad hair dayssa.

J�rki voitti. Poistatin intialaiset hamppuni. Olen nauttinut jokaisesta sekunnista sen j�lkeen, todella. Siit�, ett� voin raapia koko p��nahkaa silloin kun huvittaa, siit� ett� voin haroa tukkaa vapaasti ep�toivon hetkell� ja muulloinkin, siit� ett� saan tuskailla hiusten kanssa - ainakin karvat ovat omat, tutut pian 45-vuoden takaa (joojoo ne uusiutuu, mut siis noiiinku ajatuksen tasolla). Tied�n tismalleen miten ne k�ytt�ytyv�t ja kerrankin osaan nauttia siit�. Annan jo karvoilleni anteeksi pahat p�iv�t.

Onneksi minulla on ihana luottokampaaja. H�nell� on lainakarvani tallessa jos ne viel� vaikka haluaisin takaisin p��h�ni. Enp� usko. Mutta, jos joku kiinnostui, tiedustelut privaatisti, voin kenties testamentata intialaisen hamppuni seuraavalle hiuskuvien uhrille...

Uusi yritys

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Fri, 18 Nov 2011 10:15:09 +0200

Edellinen lopetus loppui lyhyeen. Lankesin. L�hti lapasesta, taas. Ajattelin poltella satunnaisesti, ihan vain yhden tai kahden tai muutaman silloin t�ll�in. Hyvin nopeasti lipsahdin takaisin aiempaan tahtiin, taisin jopa polttaa hieman enemm�n.

Viime viikolla kyll�styin tilanteeseen. Ihan �lyt�nt�.

Yli 40-vuotiaana alkaa olla jo puoliv�liss�, miksi siis lyhent�� ehdoin tahdoin elinik��ns� tai tehd� loppuajasta vaikeampaa.

Haluan hyv��n kuntoon ja se ei tupakkakeuhkoilla onnistu.

En todellakaan halua keuhkoahtaumatautia, joka lukemani mukaan ei en�� ole vanhojen tupakkamiesten tauti, vaan yleistym��n p�in nimenomaan keski-ik�isill� naisilla.

En halua ryppyj�k��n: niit� ei viel� liiemmin ole, mutta jos jatkan polttamista, olen kohta samann�k�inen kuin er�s ravintolassa kohtaamani tupakoinnin iloja ylist�nyt nainen. Istuin ko. naisen kanssa terassilla, tupakalla tottakai, ja pakko my�nt��, ett� j�rkytyin: korsteeninaisella oli valtavasti ryppyj� ja etenkin suun ymp�rill� syvimm�t imurypyt mit� olen koskaan n�hnyt, vaikka h�n ei i�lt��n ollut ainakaan kovin paljon minua vanhempi.

Joten: maanantaina 14.11. noin klo 16 stumppasin j�lleen kerran sen viimeisen r��kin. P�iv�t ovat menneet suht kevyesti ja t�ysin ilman mit��n korvikkeita. Ei nikotiinipurkkaa, ei tavallista purkkaa, ei edes porkkanoita. Jos hetkellisesti on tehnyt tupakkaa mieli, olen muistanut ett� mieliteko kest�� vain hetken ja menee ohi. Liikunta auttaa, kaikenlainen k�sill� tekeminen auttaa - t�st� syyst� kodin lattialla on useampikin lankaker� ja p�ydill� aloitettuja neulomuksia - , savuttomuuden etujen ajatteleminen auttaa.

Voiton puolella en todellakaan ole. Aiempi savuttomuus kesti viitisen p�iv��, nyt kokonaisia vuorokausia on vasta kolme. Ero aiempaan "lopetukseen" lienee siin�, ett� nyt en ole s�ilytt�nyt itsell�ni optiota poltella satunnaisesti. Yst�v�piiriss� on ihmisi�, jotka t�h�n pystyv�t, min� selv�stik��n en, koska Chisun sanoin:

beibe beibe beibe, m� oon v�h�n sellainen, ett� teen ihan t�ysill� kaiken

Quit Smoking Countergreat free widgetsWidgetboxMore info

Y�ll� voin tehd� mit� huvittaa

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Sat, 27 Aug 2011 14:40:02 +0300

Viides p�iv�. Vasta.

Viime y�n� taisin k�yd� parvekkeella r��kill�. En muista itse polttamista, mutta mietin unessa haiseeko parvekkeella viel� aamullakin tupakka, ts. j��nk� kiinni polttamisestani.

Eilinen ja t�m� p�iv� ovat olleet yht� suurta tupakantuskaa. Ei edelleenk��n fyysist� oireilua sanottavammin, mutta tukaluutta aiheuttava henkinen tupakantuska jatkuujatkuujatkuu. T�t� odotettavissa varmaan viikkoja ellei kuukausia, huoooh.

Juonittelen mieless�ni lipsahdusta. Juoni menee n�in: tapaan jonkun jolla on tapana polttaa muutaman lasillisen j�lkeen. Otamme muutaman lasillisen ja tadaa! - voin pummata yhden tupakan, ihan kokeeksi vain. Nyt kun juoni on paljastettu, sit� on vaikeampi toteuttaa.

En ihan oikeasti halua jatkaa polttamista. Yksi hyv� syy pysytell� savuttomana on raikkaampi ja jotenkin mystisesti kevyempi olo kuin aikaisemmin. Ehk� kuvittelen, mutta ihan kuin iho tuntuisi pehme�mm�lt� ja n�ytt�isi ilman meikki� paremmalta?

Lapset tietenkin kannustavat, mutta en usko heid�n kovinkaan hyvin ymm�rt�v�t kuinka tiukkana �iti saa itselleen olla. Koska en t�rise, tiuski ja raivoa (normaalia enemp��), lopettamisen hankaluus on heilt� piilossa. Ehk� pit�isi n�yt�sluontoisesti pultata pari kertaa? Purskahdella itkuun? Raastaa pari sohvatyyny� rikki?

En min� vaan ne muut

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Fri, 26 Aug 2011 08:39:51 +0300

Nelj�nnen p�iv�n aamu on vaikein t�h�nastisista. Onneksi minulla ei ole ollut tapana hamstrata tupakkaa vaan olen aina polttanut kaiken saatavilla olevan. Kiusaus olisi ylivoimainen jos jostain tupakkaa l�ytyisi.

T�ss� k�rvistelless�ni voin vaikka mietti� omaa kaksinaismoralistista suhtautumistani erityisesti tupakoiviin naisiin. Vaikka itse olen polttanut vuosia, en laske itse�ni siihen rupusakkiin joka kulkee kessu rypistyneess� suupieless� ja haisee pahalle. Viimeksi huomasin asenteellisuuteni parkkipaikalla, jossa ven�j�� puhuva nainen roikotti savuketta suupielest��n samalla kun puhui puhelimessa. Paheksuin - kamalan n�k�ist�! - mutta unohdin ett� olen itse kahden vuoden ajan kuljeskellut katuja juuri samalla tavalla: r��ki huulessa, luuri korvalla.

Varsinkin kahden vuoden tupakkaisuuteni alussa v�lttelin julkista tupruttelua. Sit� mukaa kun homma lipesi muutenkin, poltin yh� n�kyv�mmin ja julkisemmin, jopa kadulla. Stumppaaminen oli hankalaa: en olisi halunnut heitt�� natsaa kadulle, joten useimmiten etsin viem�riritil�n, jonne pudotin stumpin. Tiesin n�m� aukot kodin ja kaupan v�lilt� niin tarkkaan ett� osasin mitoittaa tupakkani niiden mukaan. Humps, tuohon kaivoon!

Kes�ll� muistin miniroskikset, ts. filmipurkit, joita Roska p�iv�ss� -liikkeen Tuula-Maria Ahonen jakaa turuilla ja toreilla ja kannustaa tuunailemaan niit� vaikka lahjaksi. Tapasimme Ahosen kanssa joskus jossain ja muistin, ett� minulla on h�nelt� saatu, valmiiksi tuunattu purkki kotona. Sainkin sen avulla lievennetty� omaatuntoani: purkkiin mahtui yll�tt�v�n monta stumppia ja se ei haissut t�yten�k��n k�silaukussa... tai ehk� en vain haistanut.

En�� en kylv� roskaa, phuih. Ja hajuaisti todellakin on kohentunut, jo parissa p�iv�ss�. Kuopuslapsi sytytti eilen suitsukkeen ja h�mm�styin sen voimakasta tuoksua... ihan kuin joku olisi k��nt�nyt hajuvolyyminapin kaakkoon.

Faijalta varastetuista se l�hti

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Thu, 25 Aug 2011 09:47:31 +0300

Olen kai helposti addiktoituvaa tyyppi�. Polttamiseni riist�ytyi aika nopeasti k�sist� kun siihen ensi kertoja perehdyin, joskus 14-15-vuotiaana uimarannan pukukoppien takana. Muistan, ett� joku kuittaili poskisavuista ja niinp� sitten oikein opettelemalla opettelin vet�m��n kunnolla henkeen. Nikotiini humahti aivojen per�lle alle 10 sekunnissa ja riippuvuus l�hti siit�. Poltin koko nuoruusi�n enemm�n tai v�hemm�n, en ollut tupakkalakoissa muutamaa p�iv�� pidemp��n, jos sit�k��n. Joskus teimme luokkakaverin rantasaunalla vaarallisia kokeiluja, joissa yritimme aiheuttaa itsellemme nikotiini- tai h�k�myrkytyksen polttamalla ketjussa mahdollisimman monta tupakkaa. Teorian mukaan sen j�lkeen ei tupakka en�� ikin� maistuisi. No, maistui se, jo samana iltana.

Is�ni poltti, osittain my�s sis�ll� ja autossa, ja vaikka muistan ett� tupakansavu aiheutti minulle pahan olon ja inhosin kaikkea mit� siihen liittyi, sek��n ei sitten toiminut varoittavana esimerkkin�. Alkuvaiheessa p�llin is�n askeista tupakat, en tied� huomasiko h�n... ja jos huomasi, ei ainakaan mit��n sanonut. Moralisointi olisikin ollut kohtalaisen turhaa. H�n aloitti polttamisen 9-vuotiaana (muistaakseni) ja polttaa edelleen. H�n on polttanut melkein 60 vuotta.

Itse lopetin polttamisen vasta aikuisena, poltettuani melkein 20 vuotta. Suurin motiivini lopettaa oli se sama kuin nytkin: esimerkkin� oleminen lapsille. Lopettaminen oli aika tuskaton prosessi, enk� tainnut ensimm�isen vuoden aikana lipsahtaakaan kuin kerran tai pari.

Lopettamisen j�lkeen minusta kuoriutui tupakkanatsi joka saarnasi ja kuittaili polttamisesta ja sai oksetuspy�rrytyskohtauksen liev�st�kin r��kinkatkusta. T�m�n jeesusteluvaiheen j�lkeen lienee oikeus ja kohtuus ett� repsahdin oikein kunnolla, per�ti kahdeksi vuodeksi. Hyv� muistutus siit�, ett� riippuvuudet eiv�t tosi asiassa mihink��n katoa, ne voi vaan painaa n�kym�tt�miin. Hieman kadehdin heit� jotka pystyv�t baarireissuilla polttamaan muutaman ja kitkatta olemaan v�liajat ilman. T�h�n en usko koskaan pystyv�ni: minulla ei ole varaa pelleill� tupakoinnin kanssa, se on joko on tai off.

Miss� koukku?

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Thu, 25 Aug 2011 09:11:57 +0300

Kolmas p�iv� r��kitt� k�ynnistyy. Ihan normaalisti aamukahvilla, en ole muuttanut rutiinejani.

Yll�tt�v�n helposti sujuu. Jopa niin helposti, ett� mietin josko vieroitusoireet ja kamala tupakantuska iskev�tkin viiveell�. Eilen teki muutaman kerran mieli tupakkaa (asteikolla 1-10 7-8), huimasi ohimennen ja p��ns�rky melkein alkoi - mutta oikeasti mit��n kamalia fyysisi� vieroitusoireita ei ole ollut.

Positiivisia juttuja:

- ei tarvitse huolehtia r��keist� ja tulentekov�lineist�
- aikaa tuntuu olevan enemm�n kuin kaikenlainen s�tt��minen tupakoinnin ymp�rill� on loppunut
- en tunne huonoa omaatuntoa polttamisen vuoksi
- palaan hajuaistiltani vihikoiraluokkaan
- tuoksun ja maistun paremmalta

Kun ensimm�isen kerran lopetin, luulin tupakattoman el�m�n olevan synkk�� ja kamalaa. Tietenk��n se ei ole, yli 10 vuoden kokemuksella tied�n sen. Mutta koska kahden vuoden takainen repsahtamiseni liittyi olennaisesti vapauden tunteeseen, kapinalliseen olotilaan - voin tehd� mit� vain, jopa polttaa taas - olen edelleen vaaravy�hykkeess� jos annan itselleni luvan polttaa syyst� tai toisesta. Lupa on nyt ev�tty ja toivon ett� mik��n ei saa minua en�� sit� itselleni my�nt�m��n. Olen kyll� aika hyv� perustelemaan asioita, my�s itselleni, mutta kun t�ss� nyt joka tapauksessa ollaan jo v�hint��nkin puoliv�liss� el�m��, miksi lyhent�� loppuosaa. Eli kun tekee mieli tupakkaa, mietin kuolemaa. Mustia keuhkoja, keuhkoahtaumatautia, kuihtunutta kehoa joka ei toimi eik� jaksa. Ovatko ne yhdet savut sen arvoisia?

Toisen p�iv�n pahin haaste

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Wed, 24 Aug 2011 08:14:00 +0300

Olen kuulunut niihin, jotka s�nt��v�t tupakalle jopa ennen aamukahvia. T�t� pidet��n merkkin� eritt�in kovasta nikotiiniriippuvuudesta, testeiss� saan ropisemalla pisteit� juuri siksi ett� poltan aamulla heti ja suhteessa tihe�mmin kuin muutoin. Siis poltin.

Eilinen ilta oli yll�tt�v�nkin helppo, en juurikaan miettinyt tupakkaa ja mink��nlaisia vieroitusoireita en tuntenut. Sen sijaan jos nyt kotona olisi tupakkaa, saattaisin lipsahtaa ja painella sille ihanalle aamur��kille. Onneksi ei ole. Ja onneksi luin ett� pahin tupakanhimo kest�� vain minuutteja. Jos kest�� sen hetken, on taas yli yhden tukalan tilanteen.

Ja kest��h�n sen. Kun lopettamisen positiiviset vaikutukset p��sev�t voitolle nikotiininhimosta, homma muuttuu helpommaksi. Nikotiinista, muista tupakkamyrkyist�, tupakkayhti�iden oveluudesta ja tupakoinnin moninaisista vaikutuksista voi lukea Tytt�jen ja naisten tupakkatietokirjasta (Hannu Vierola, 2010). Karua luettavaa, mutta luen silti, koska minuun tepsii nimenomaan tarkka tieto, ei mik��n yleinen tupakkatappaa-h�s�tys. Kirjassa vinkataan, ett� tupakkavalistus on kenties liian sairauspainotteista: harva osaa nuorenakaan ajatella omia keuhkojaan 20-30 vuoden p��h�n. Tehokkaampaa on muistuttaa tupakoinnin v�litt�mist� vaikutuksista esimerkiksi ulkon�k��n, tuoksuun, jaksamiseen etc.

Cold turkey

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Tue, 23 Aug 2011 10:47:00 +0300

Stumppasin juuri toivottavasti vihoviimeisen savukkeen ikin�. Lopettaminen pit�� tehd� mahdollisimman julkisesti, siin� syy my�s t�h�n p�iv�kirjaan. Kokemusta on: kun edellisen kerran lopetin, pidin verkossa (kotisivuillani) lopettamisp�iv�kirjaa ja onnistuin pit�m��n itseni irti tupakasta yli 10 vuotta. Yritin etsi� ko. p�iv�kirjaa sek� netist� ett� omalta koneeltani, mutta harmikseni en sit� en�� l�yt�nyt. Taisin seurata tupakoimattomuuttani noin vuoden ajan, tosin ensimm�isten kuukausien (3-6) j�lkeen merkinn�t harvenivat huomattavasti.

Uudelleen aloittaminen l�hti hyvin viattomasti liikkeelle. Yhdet hatsit otollisessa tilanteessa (mies, kuutamo, seikkailuloma), lis�� hatseja, "j�t� j�m�t", "anna m� sytyt�n sulle r��kin" (ja poltin puolet), viikon sis�ll� ensimm�inen oma 10 savukkeen aski. Poltettujen savukkeiden m��r� kasvoi vaivihkaa ja jo noin puolessa vuodessa poltin taas l�hes aina kun siihen oli mahdollisuus. Viimeisen puolen vuoden aikana tupakka on jo ik�v�ll� tavalla m��ritellyt ajank�ytt��ni, koska tupakalla kaikki pit�� aloittaa, tauottaa ja lopettaa. Se vie aikaa! Viimekertaisesta lopettamisesta muistan juuri sen, ett� tupakoinnin lopettaminen vapautti yll�tt�v�n paljon aikaa.

Lopetin aiemminkin ilman nikotiinivalmisteita, niin aion tehd� nytkin. Nikotiinipurukumia on laatikossa, mutta se aiheuttaa kihelm�inti� ja kirvely� kurkussa - vaikka miedointa mahdollista onkin. Ensimm�iset p�iv�t ovat vaikeimpia, aika nopeasti sit� (muistaakseni) keksii uudet rutiinit tilalle. Salmiakkipurkka toimi viimeksi, ehk� nytkin?

Muutaman tunnin p��st� voi olla jo hankalaa, mutta siin� vaiheessa muistuttelen itse�ni kaikista niist� kamaluuksista joita tupakka aiheuttaa. Lopettamista ovat toivoneet erityisesti lapseni, joten ihan kunnioituksesta heit� kohtaan en voi repsahtaa.

Siivousta, stailausta, elvytyst�

minnini@iki.fi (Minni Niemel�) — Mon, 11 Jul 2011 15:16:34 +0300

Suutarin lapset jne. Blogikursseja vedet��n, mutta omat blogit j�tet��n kommenttispammin armoille! Poistelen parhaillaan tuhansia ja taas tuhansia l��kemainoskommenttiroskia. Merkint�jen kommentointi on t�ll� hetkell� suljettu (tai ainakin pit�isi olla).

Tarvitsen juuri nyt jonkinlaisen losotustilan, joten Hernekeppi saanee uusia merkint�j� heti kun alusta on siin� kunnossa ett� blogia viitsii p�ivitt��. HK:n historia ylettyy niin monen vuoden taakse, ett� olisi s��li lopettaa - ja miss��n nimess� en piilota tai tuhoa aiemmin kirjoitettuja merkint�j�. Ihan kaikesta en ehk� ole en�� tismalleen samaa mielt� tai ainakin kirjoittaisin toisin (suurimman osan kyll� allekirjoitan 110 % edelleen), mutta kaari ja kehitys ja muutokset saavatkin n�ky�. El�m��n kuuluu olennaisena osana muuttuminen ja kasvaminen.

HK tulee s�ilytt�m��n nykyisen alustansa (Nucleus), koska merkint�j� on niin hillit�n m��r�, ett� niiden siirt�minen uudelle pohjalle olisi liian hankalaa ja monimutkaista (joskus kokeiltu). Perusta toimii kuin junanvessa, mutta ulkoasu yms. ovat hankalasti muokattavissa, joten mit��n kovin hienoa ei ole odotettavissa. Keep it small and simple = KISS.