Hodge-Podge Of Emotions

Haluan vain muistuittaa..

2013-11-28T18:00:00.004+02:00

Että täällä mun juttuja ei enää kuulla, oon siis siirtynyt paremmille vesille ja toivon, että te rakkaat n. 30 lukijaani siirrytte mukanani tonne Jasmilla:n ihmeelliseen maailmaan.

TERVETULOA !

Uuteen ihanaan blogiini pääset TÄSTÄ =)

Tuumasta toimeen..

2013-11-08T23:19:00.002+02:00

http://jasmillaa.blogspot.fi/

Täältä voi lukea minun seikkailuistani jatkossa!

Hyvää viikonloppua < 3

Pitkän matkan tähän pisteeseen taivalsin..

2013-11-07T22:48:00.001+02:00

...ja olen tullut siihen tulokseen, että HPOE on nyt tullut tiensä päähän. Minun pienen n. 5 vuotisen bloggaaja urani aikana olen tämän lisäksi kirjoittanut kahta eri muuta blogia mutta tätä pisimpään.

Paljon mahtui aikaan tähän, muttei mitään liian vähän. Nyt on kuitenkin tämä ovi aika sulkea ja alkaa kulkea uusia polkuja ja avata uusia ovia. Olen päättänyt, että rennolla otteella minun toilailujani voi ehkä vielä tulevaisuudessa lukea jostain toisesta blogista, mutta siitä lisää jos riittää motivaatiota/ kautta aikaa siihen.

Elämässäni on tapahtunut lyhyeen aikaan paljon muutoksia ja tämä blogi ei pysynyt niissä mukana.

Iso kiitos teille, ketkä olette mukanani tämän mahtavan matkan kulkenut.

Jenni kiittää ja kumartaa < 3

Love you.

Reaaliaikainen postaus VIHDOIN

2013-10-17T19:08:00.000+03:00

Mooooikka !

Elossa ollaan, ja SUOMESSA ! Tulin siis viikko sitten takaisin suomeen ja oikeastaan koko tämä viikko on mennyt juostessa moikkamaassa tuttuja ja muuttohälinässä. Lauantaina asetuin vihdoin Lahteen ja kyllä tämä alusta asti kodilta tuntuu. Nyt on tullu juostua työhaastatteluissa ja ensi viikolle onkin jo töitä luvassa.. Asioillahan on tunnetusti tapana järjestyä :)

Mutta ilman kahta ystävää ketkä mulla lahdessa on ois tää alkuki ollu aika kankeeta, te ootte ollu kultanen apu < 3

Huomenna saan onneks rakkaimmat tyttöni tänne, joten viikonloppu menee täysin laatu seurasta nauttien!

Katotaan, miten tän mun blogin käy, motivaatio on vähä kadoksissa. Mut ehkä vielä joku päivä.

Kiitos, Anteeks.. let see.. :)

Minä, Espanja, au pair.

2013-10-17T19:02:00.004+03:00

Lähdetään kauas pois, sinne missä on lämmin ja niin elävämmin loistaa tähdet ja kuu. Ei se voi olla väärin, lähtee maailman ääriin.

Helmikuu 2013-Lokakuu 2013

En voinut uskoa silmiäni, kun katselin ulos lentokoneen ikkunasta. Minun pitkä-aikainen haaveeni oli vihdoin toteutumassa. Vaikka alkutaival oli pitkä ja kivinen, niin vihdoin oltiin matkalla. Elämäni ensimmäinen lentomatka yksin ja vielä kahdella vaihdolla, kyllä siinä isompaakin miestä hirvittää. No, matka oli raskas noin kaksi vuorokautta ja matkattua tuli niin junalla, lentokoneella kuin bussillakin, mutta keskiviikko-iltana kuudelta olin vihdoin perillä Espanjassa, Andalusiassa kaupungissa nimeltä Almería.
                      Netistä itsenäisesti löydetty perhe osoittautui ihan mukavaksi pieneksi Espanjalaisperheeksi. Noin 35-vuotiaat vanhemmat olivat mukavia, mutta jostain syystä en alusta asti tuntenut oloani kotoisaksi. Tiedä sitten johtuiko se kulttuurieroista, kielimuurista vai mistä. Muutaman päivän tutustumisen jälkeen aloitin työt, perheessä oli siis vain yksi melkein kolme vuotias poika. Työ osoittautuikin oletettua raskaammaksi, poika ei ollut helpoimmasta päästä ja minun kasvatusmetodini eivät kohdanneet espanjalaisen tavan kanssa ja tässä kehitin jo itselleni ensimmäisen ongelman. Ajattelin, että tämä on vain alkua, että kyllä tämä tästä… Olin väärässä. Minulta odotettiin paljon, minun kuului hoitaa paljon kotitöitä ja tuntui, että lapsi oli tarkoituksella hankala aina minun seurassani.
                      Kahden viikon jälkeen olin jo aivan kypsä koko touhuun. Itkuisilla fiiliksillä soittelin suomeen, koska luulin joutuvani palamaan häntä koipien välissä takaisin, mutta ei. Minun luonteeni ei sitä antanut periksi. Löysin kuin löysinkin uuden perheen, tällä kertaa vielä suomalaisen. He asuivat Fuengirolassa, alueella jossa asui myös paljon muita suomalaisia. Tämä helpotti verkostoitumista ja sosiaalistumista paljon. Minä kun olen ihminen, joka ei viihdy yksin ja huomaan ikävöiväni kotiin aivan kamalasti ihan vaan siksi jos minulla ei ole seuraa. Vaihdoin perhettä maaliskuun lopussa, jolloin olin kerinnyt olla ekassa perheessä vain kolme viikkoa, heille tuli jo uusi au pair ja minun täytyi lähteä odotettua aiemmin. Siitä syntyikin sitten pieni majoitusongelma, sillä tulevan host-perheeni isän 17-vuotias tytär asui heillä vielä kolme viikkoa sillä hän kävi suomalaista lukiossa kyseisessä kaupungissa. Onneksi host-äitini ystävä lupasi majoittaa minut kolmeksi viikoksi heille, koska heidän oma au pairinsa oli jo lähtenyt (vaihtanut perhettä, aiheesta lisää myöhemmin) ja heillä oli tyhjä huone. Ongelma oli siis ratkaistu, mahtavaa!
                      Sijaisperhe, niin kuin nyt tässä yhteydessä heitä nimitäin oli oikein mukava ja tunsin oloni heillä tosi kotoisaksi. Autoin perheen äitiä lasten hoidossa, perheellä oli siis 0,5-vuotias poika ja melkein 3-vuotias tyttö. Olin todella onnekas, että sain viettää nämä kolme viikkoa heillä sillä he näyttivät minulle paljon paikkoja ja kertoivat paljon asioita joita en tiennyt ja opettipa perheen äiti minulle Espanjaakin, vaikka hän oli siis itse suomalainen. (Ai mikä suomi-yhteisö?) Asiat, joista tässä perheessä tykkäsin olivat ne, että minusta tuntui, että he aidosti välittivät minusta enkä ollut heille vain työntekijä. (en tiedä johtuiko siitä, että ratkaisu oli väliaikainen, enkä oikeasti ollut heidän au pairinsa.) Juttelimme paljon, ja minulta kysyttiin usein mitä haluaisin kaupasta tai onko minulla ruokatoiveita, elin kuitenkin täysin heidän ehdoillaan, niin minusta oli mukava että minut huomioitiin esim. ruokajärjestelyissä. No, aika tässä perheessäkin oli vain se kolme viikkoa ja taas oli edessä muutto, aikamoista haippaakahan se alku oli ja ei kerinnyt sitten tuntea koti-ikävää eikä muutakaan.
                      Huhtikuun puolessa välissä muutin sitten siihen oikeaan host perheeseeni, ja minusta tuntui heti tosi mukavalta, ja hehkutin kaikille suomikavereille, miten kivaa minulla täällä on yms. Perheessä oli siis vain yksi 1,5 vuotias tyttö, joka on aivan ihana ja rakastin tätä tyttöä alkuhetkestä asti mahdottomasti. Perheen isä työskenteli suomessa ja äiti espanjassa, siksi he tarvitsivat au pairin. Perheen äidin kanssa tulin hyvin toimeen ja tuntui, että kaikki rullasi hienosti. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin riitaa, tietystä asiasta jota en nyt tässä halua käsitellä, mutta omasta tyhmyydestäni johtuen kuitenkin. Sen jälkeen minusta tuntui koko ajan, että sain olla jotenkin varpaillani kaiken suhteen minkä teen, vaikka ei siihen kai mitään syytä olisi ollutkaan. Välillä meillä meni tosi mukavasti ja välillä ei. Jossain vaiheessa olin mahdollisimman vähän kotona, näin paljon kavereita ja muuta sellaista. Kun kesä sitten koitti, kaikki kaverit joihin olin Espanja aikana tutustunut (olivat siis suomalaisia) palasivat suomeen. Aika alkoi käydä tylsäksi ja minusta tuntui, että minulla ei ole enää mitään nähtävää. Ja yksin ei huvittanut tehdä mitään, niinpä loppu aika meni aika lailla rutiinilla ”päivät töissä, illat ja viikonloput joko nettikahvilassa tai kotona nenä kiinni kirjassa.” Tiedän, että olisin itse voinut asioihin vaikuttaa ja tehdä enemmän asioita, mutta en ole ihminen joka haluaa lähteä tekemään juuri mitään yksinään. Esimerkiksi rannalle lähteminen yksin tuntui todella tyhmältä..

Siinä oli vähän kertomusta aika järjestyksessä, nyt haluan kertoa hieman laajemmin ja varmastikin paljon sekavammin.

Haluan sanoa heti alkuun, että en hetkeäkään kadu au pairiksi lähtemistä ja suosittelen sitä kaikille, mutta kannattaa muistaa, että se ei sovi kaikille ja jos tarvitset paljon omaa tilaa ja tykkäät asustella yksin, saattaa host perheessä asuminen aiheuttaa ongelmia. Eli vaatii paljon sopeutumista ja ainakin itse jouduin monta kertaa taistelemaan itseni kanssa, että itse olen tähän tielle lähtenyt. Minä asun toisten kotona ja hoidan heidän lastaan.. En ole perheen jäsen vaan työntekijä ja se tuli välillä valitettavan selväksi, mutta en halua millään tavalla tuomita ketään sillä saattaa olla että olisin itsekin toiminut joissain asioissa samalla tavalla, tämä on vaikea tilanne molemmin puolin ja vaatii sopeutumista. Loppu ajasta kärsinkin siis kovasta koti ikävästä, laskin päiviä suomeen jo silloin kun paluuseen oli viellä yli kaksi kuukautta aikaa ja se minua sinänsä harmittaa, etten osannut elää hetkessä ja nauttia siitä, mutta minkäs ihminen itselleen voi. Sain heinäkuussa tietää, että sain asunnon lahdesta ja pääsisin vihdoin rakentamaan omaa kotia, se totta kai ruokki koti-ikävää vielä enemmän. Mutta onneksi kivenkova luonteeni auttoi minua jaksamaan ja selvisin au pair ajastani kunnialla, vaikka se välillä tiukkaa tekikin. Myös äitiäni ja ystäviäni minulla oli mieletön ikävä ja sitäkin perus suomiarkea, koska elämä espanjassa oli kuitenkin niin erilaista. Kuin kuukausia kestävä etelän-loma.. En osannut tehdä siitä sellaista mukavaa arkea.. Ja okei, voi olla että syynä oli ehkä sekin, että suomessa näin paljon kavereita ja jos en nähnyt vietin aikaani paljon tietokoneella ja keskustelin heidän kanssaan, meillä ei moneen kuukauteen ollut kotona nettiä joten tämä vaikeutti asiaa, onneksi olivat nettikahvilat joissa sitten vierailin harva se päivä. Ja yksi asia mikä minulle tuotti myös ns. päänvaivaa oli se, että elin toisten jääkaapilla. Perheen äiti päätti mitä ruokaa tehtiin ja mitä sinne jääkaappiin ostettiin… Kyllä minä sen ymmärrän, koska se oli heidän elämää ja heidän kotinsa, mutta koska olin kuitenkin asunut kolmisen vuotta yksin ja saanut itse päättää kaikesta niin toisten armoille joutuminen oli iso juttu. Ja totta kai raha, au pairin taskuraha ei ole kummoinen. Vaikka sinun, ei tarvitsekaan itse maksaa ruokia, eikä elämistä, mutta silti tuntui, että ei sitten halunnut tehdä/ostaa mitään koska ne vähät rahat meni sitten heti siihen.

Paljon hyvääkin oli, totta kai! Tutustuin tuona reilun puolen vuoden aikana aivan mahtaviin ihmisiin ja toivoin, että muutamien heistä kanssa pidetään yhteyttä vielä suomessakin. Tein paljon asioita joista olisin suomessa vain voinut haaveilla. Esimerkiksi istuttiin ystävieni kanssa juhannuksena picnicillä Los bolichesin rannalla, joka oli täynnä paikallisia ihmisiä. Käytiin myös yöllä katsomassa smurffeja isolta screeniltä, joka oli pystytetty rannalle. Kiipesin kahdeksan tuntia mielettömän korkealla antennivuorelle kauheassa auringonpaisteessa. Kävin yöuineilla kaverin uima-altaalla.. Shoppailin itseni vararikkoon primarkissa. Biletin ystävieni kanssa aamuun asti ja vietin elämänä kamalimman darran. Löysin itseni jopa kerran mijasista…. Suukottelin ulkomaalaisia miehiä. Kävin vesipuistoissa ja eläintarhassa.. Vietin useita työpäiviä lasten kanssa leikkipuistoissa ja rannalla. Puhuimme au pair ystävieni kanssa siitä miten lapset kehittyvät ja tuntui kuin olisi oltu itse äitejä.. Heräsin synttäriaamuna Idan (host lapsen) lauluun ”paljon onnea jenni” . Ja sain myös tuta sen, että puhelimeni meni rikki kahteen kertaan ja lopuksi varastettiin.

Ja paljon kaikkea muuta jota en edes muista. Pitkä ja kivinen, mutta erittäin antoisa ja ihana matka on nyt kuljettu ja voin enemmän kuin hyvillä mielin palata suomeen rakentamaan elämäni ensimmäistä omaa, oikeaa kotia ja alkaa elämään sitä normi arkea.. ja vaikka unelmien prinssiä ei Espanjasta löytynytkään, niin ehkä se löytyy Suomesta, ken tietää?

Haluan kuitenkin kiittää host perheitäni, ilman teitä kokemus ei olisi ollut mitään, kiiiiiiiiiitos !

Tällainen oli minun au pair matkani, olisi mukava kuulla muitten kokemuksia?

Viime ajan mietteitä in spain

2013-10-17T19:00:00.001+03:00

Vähiin käy ennen kuin loppuu

viisi viikkoa.

Oon jo pitkään elänyt asenteella ”kohta suomeen kohta suomeen”. Tänään sitten iski tajuntaani, että todellakin kohta oon siellä rakkaiden keskellä ja saan palata takaisin siihen suomiarkeen, ihanaa tuo kaikki edellä mainittu. Mutta tajusin myös sen, että siellä on pakkanen, lumi ja loskakin. Siellä on se arjen stressi ja luultavasti myös ihmissuhde ongelmat.

Kohta en enää juokse iltalenkkejä pitkin välimeren (?) rantoja, en voi lähteä sunnuntaipäiväksi rannalle ja uimaan meren aaltoihin. Ei enää halpoja kiinakauppa ja primark-shoppailuja, eikä helppoja työpäiviä lastenvahtina. Vaan se ”oikea” elämä, toivon mukaan palkkatyö ja rahaongelmat, kotityöt yms.

Niin ihanaa kun suomeen palaaminen kaikin puolin onkin, kyllä mulle iso ikävä tulee tätä espanjaelämääkin. Noh, nyt kun tosiaan oon sisäistänyt sen että reilu viisi viikkoa on mulla enää jäljellä niin on kai aika oikeasti alkaa tekemään kaikkea tuota em. ettei sitten tarvitse suomessa katua.

Ohjelmassa on siis ainakin; jugurttijätskin syömistä, lempparijuttujen ja tuliaisten shoppailua, rantapäiviä, mijas ja marbella kierroksia ja rondan kaupunkiin tutustuminen. Ja totta kai yritän myös ottaa ilon irti iltalenkeistä rannalla ja lenkkikaverikoirista, jotka todella jaksaa juosta mun mukana. Ja yritän kyllä myös harrastaa ulkona syömistä vielä pari kertaa, ollaanhan sentään etelässä! Katotaa miten rahatilanne antaa periks tämän kaiken kun pakko noin puolet laittaa palkoista säästöön suomen paluuta varten, ei sitten _ihan_ tyhjän päälle palata.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan

2013-10-17T18:53:00.001+03:00

Täällä yks riemuidiootti hyvää päivää

~~Tämä on kirjoitetty siis 24.8.2013~~ ja oli lauantai, eikä tämä minun hyväntuulisuus johdu tällä kertaa mistään materiasta. Huomenna sunnuntaina tulee tasan puoli vuotta siitä kun minä jätin suomen ja lähdin espanjaan. Hassua, että siitä on jo niin kauan, tähän aikaan on mahtunut paljon hyvää ja huonoa. Tänään tajusin senkin, että kuusi viikkoa ja sitten kutsuu suomi ja uudet kujeet..

Koska tiedän, että loppu lähenee niin oon yrittänyt tehä asioita jotta ei sit kaduttaisi kun palaan Suomeen. Mutta aina se on mennyt siihen et mie vaan istun kotona tai jossain nettikahvilassa. No tällä viikolla ryhdistäydyin, käytiin hostien kanssa keskiviikkona eräässä kaupungissa jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista alhanramcfn tai jotain :D oli kivaa vaihtelua perus fuge-elämään..

Torstaina olin aamun Idan kanssa ja sitten siirryin rannalle, koska tajusin, että miun väritys on alkanut haalistua kun oon vaa makoillu sisällä ku ulkona on niin kuuma. No siinähän se rannalle meni.. kuusi tuntia. Uskaltauduin jopa uimaan kolme kertaa, se aalloilla ratsastus oli niin kivaa^^

Mutta palatakseni tähän riemuidiootti –jenniin. En oikein tiiä mikä muhun on mennyt, mutta tänään juttelin noin nelisen tuntia erään ihmisen kanssa, vaikka en ole koskaan edes kyseistä henkilöä nähnyt se sai mut vaan ihan mielettömän hyvälle tuulelle ja kotiin kävellessäkin hymyilin kuin mikäkin riemuidiootti, ja en tosissaan muista millon oisin viimeks ollu näin hyvällä tuulella!! Tekis nytkin vaan mieli soittaa suomeen ja hehkuttaa kavereille miten hyvä fiilis mulla on. Mutta ikuinen pessimisti, kohta taas vituttaa ::DD

Ja nauttikaa Suomen loppukesästä, täällä vietellään vielä 30-40 asteen helteitä.

Joitain satunnaisia mietteitä kauneudesta (espanjassa kirjoitettu)

2013-10-17T18:45:00.003+03:00

RAKASTUNUT HÖLMÖ JA KERRANKIN KAUNIS

Ei, en ole rakastunut. Toi otsikko vaan osu hyvin mun olotilaan niin siis tuohon kauneuteen. Aloin nimittäin yksi päivä miettimään, että huhtikuun jälkeen ei ole pahemmin tullut meikkailtua muuten kuin jos on ollut eritoten lähdössä ulos juhlimaan tai jonnekin, missä tiesi joutuvansa valokuviin. Niin on oppinut sitten katsomaan sitä naamaansa ihan naturellina ja yhä useammin ja useammin oon huomannut olevani ihan nätti ilman sitä meikkiäkin, totta kai meikki tekee paljon ja mieluusti sitä käytän mutta tän kuumuuden takia ei täällä ole jaksanut rahojaan kosmetiikkaan tuhlata. Mutta ainakin omalla kohdalla oon huomannut, että kun oon onnellinen ja hymyilen niin olen silloin kaiken kauneimmillani. Tukka kriisistäkin oon kärsiny jo kauan, mut jotenkin nyt parin päivän aikana oon saanu tukan tosi kivasti ja naamakin on näyttäny kivalta, juuri ilman sitä meikkiä.

Vaikka edelleen laihdutus pyörii mielessä ja tiedän, että -20kg on saatava pois ja tämä alkaa heti kun suomeen saavun ja uuden kotini ruokakaapit täytän. Mutta silti, tietyt asiat ovat minussa vaikka olisin minkä kokoinen tahansa ja se tekee minusta kauniin, ei se paljonko painan.

Eka kuva miltä näytän espanjassa, jos jaksan meikata eli harvoin. Yleensä ihan naturel. Ja toinen kuva on sitten kun halusin muistella miltä oli olla niin meikattu kun suomessa, paitsi huulipuna kokeiluna!

Minulla on pitkästä aikaa ollut kiva viikko, olen hymyillyt paljon ja tajunnut, että tästä loppu ajasta täällä pitää nauttia. Tähän saattaa olla joku erityinen syy muttei välttämättä. Me eletään vain kerran, ja jos joku ei meistä tykkää niin sitten ei, mut turha sillä on päiviänsä pilata. You have to live your life, because you have only one life. But if you use this smart, it’s inaf.

Espanjan yöhön lähdössä

En ollut viikkoon käynyt lenkillä ja tänään päätin, että nyt mun on pakko ei tuu muuten mitään. Otin koirat mukaan ja lähdin ja tajusin, että hölkkäsin puolet koko lenkistä, loppu lenkki menikin sit kävellessä ja ihmetellessä, hih. Sykemittari kiitti 42min lenkistä -52g rasvaa ja n. 420kcl !

ps. pakkailin eilen jo ekoja tavaroita laukkuun ja uskon, että saan kaiken tuotua, jee! nim. kaksi laukkua jo suomeen lähettäny au pair.

Tältä mie siis näytin yleensä suomessa, okei tää on otettu just ennen baariin lähtöä. Alhaalla kuva arkipäivälookista.

Nyt jään elämään näitä viimeisiä viikkoja tänne, ja nautin tästä hyvän olon tunteesta, koska täältä saattaa tipahtaa alas milloin vaan. Töiden kiivas etsiminen ja asunnon mielikuvitus sisustus ja sen tulevan oman elämän rakentaminen ja haaveilu pään sisällä jatkuu edelleen=)

29.7. ajatuksia

2013-08-13T18:52:00.000+03:00

Kauas pois,
sinne missä on lämmin
ja niin paljon elävämmin
loistaa tähdet ja kuu..

Ja se riitti siihen, että vesihanat silmissä aukes ja itkukohtaus oli valmis. Tiedän, että (en toki laske..) reilun kahden kuukauden päästä pääsen takaisin suomeen.
Mut mulla on ihan mieletön ikävä, ja sitä ei voi kieltää. Aina kun puhun niin asiat kääntyy jotenkin suomeen, ja tätä on ollut jo reilun kuukauden ajan. Enkä ala sitä
enää kieltää. Espanja on ihana, mutta koti on suomessa ja sinne mie ikävöin joka päivä enemmän. Vaikka ei mulla espanjassa olossakaan valittamista ole, mut jotenkin
vaan tuntuu et tää on jo eletty ja ei tääl oo enää mitää mitä haluaisin nähdä, tai ehkä olisikin mutta jotenkin ei kiinnosta, tai sitten ei ole rahaa en tiedä.
No, ensi viikolla varaan lennot ja sit alkaa lähtölaskenta. EI oo enää kauaa!

Ehkä tää et päivittäin mietin mm. miten sisusta kodin :D ja että millä pääsen lentokentältä pois ja kenet nään ekana ei hirveesti auta, mutta minkäs teet kun pää
on jo ihan siellä ja jalat vaa tallaa täällä eteenpäin. Oi jos oisin tajunnut säästää mun säästöt niin oisin nyt just tälläki hetkellä ehkä suomessa käymässä.
No fiksuus ei tässä päässä kauaa viihdy..

Au pair kaverini lähti reilu viikko sitten, no sitä en silleen oo vieläkään tajunnut koska oon hengaillu Sissinn ja lasten kans niin paljon. Mut luulen, että kun hostit
(joita myös tajusin ikävöiväni, miten muka pärjään suomessa????) palaa ja työt alkaa niin sekin iskee vastan kasvoja ettei Magda enää ole täällä..
Olin idiootti ja missasin V:n lähdönkin enkä päässy hyvästelee sitä, mutta noh ei voi enää mitään.
a
Yritän joka päivä tehdä asioita, etten jäisi katumaan että en tehnyt sitä ja tätä. Haluaisin vielä kerran päästä käymään primarkissa vaikka sinnekkin oon jo pienen omaisuuden laittanu
ja haluaisin myös käydä vielä malagan vanhas kaupungis rauhas..

Ronda ois myös kiva nähdä ja Madrid ois kans huippu, mutta mun budjetil se jää varmaan käymättä.. :/

Rakastan Espanjaa, ja fuengirola on ihana! Ja tiedän, että tänne vielä palaan ehkä työharjoittelun merkeissä. Mutta, koska mulle läheiset ja ystävät on tärkeintä ikinä.
Erossa heistä olo on vaikeaa.. ja se että pääsen asettuu aloilellni (ja jos vaikka opettelisin elämään ilman, että koko ajan odotan jotain.. nii vissiin..) on jotain
sellaista mitä ootan ihan sikana. Oman kodin sisustaminen <3 font="" jee.="" nbsp="">

No mut hei.. *vilkaisee kalenteriin* 10-11 viikkoa vielä ja sit lennellää.. Pakkauskriisitki alotan varmaa jo ens viikolla kun varaan lennot :D Hei oikeesti mikä
mua vaivaaa?? :D

Naureskelen tälle mun shoppailumanialle.. Mulla oli tullessa jo liikaa tavaraa ja eka laukku suomeen lähti host isän mukana huhtikuussa.. Torstaina Sissin mukana
lähtee toinen ja ite sit pitäis kaks laukkua + käsimatkatavarat raahaa täältä.

Ainiin (sekavin postaus taas koskaan, sorry!).. ihmettelin viime sunnuntaina et miks mummo ja äiti oli kirjottanu naamakirjassa mun seinälle "sillee ai mul o nimpparit??!!"
nooh, perjantaina sit tuli kortti äidiltä joka sen oli pitäny ostaa ihan vaan sen takia että se teksti osu ja uppos kyllä ja syvälle tähän naiseen. Miten voikin horoskoopit
ja nimenkin luonnekuvaukset osua muhun niin hyvin :D

"Suomen Jenni on alkuaan englannin Jenny, joka on Johannan muunnosten hellittelymuoto. Hepreassa nimen merkitys on "Jahve on Armollinen."" Okei toi ei osu,
mut lukekaapa seuraava.. --->

"Tällä naisella on teräksinen tahto, joka siirtää vuoria tarvittaessa. Hänellä on itsehillintää vain tiettyyn pisteeseen. Ystäviän ja idedoitaan hän
puolustaa urhoollisesti"

En tiedä kuinka moni tätä mun blogia täällä asuvista lukee (asuneista) mutta haluun sanoo ISON kiitoksen teille kaikille ihanille joihin oon täällä tutustunu.
KIITOS.
Laura, Oskari, Jenna, Susanna, Leena, Magda, Sissi, Victoria, Ville, Jenni ja monet muut ja tietty hostit !

Mutta nyt palaan takaisin nukkumaa, josta siis nousin ylös kirjoittaa tätä tekstiä koneelle, koska nettiin en sitä nyt jaksa suoraan laittaa ( se temppuilee jostain syystä.)

Buenas noches amigos!

OON IHA KOUKUTTUNU PERHOSEFEKTIIN! "En aio tuhlaa aikaani, juoksemal muide käskyst. Elän täs nyt. Hyvä vetää hyvää lisää puoleensä ja mä saan sitä.."

Koska minulla on tylsaa

2013-07-02T18:04:00.001+03:00

ALUKSI

Miten rakkauselämäsi sujuu? - Rakastan itseani.

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden 2013 aikana? - Tarviis varmaa jo kaverinkin sormia, en laske enaa tammoisia.

Kuinka monta ystävää sinulla on? - Ystavia, varmaankin alle viisi.

Entäs kaveria? - Kavereita ja tuttuja riittaa.

Ikävöitkö ketään? - <3tietasitte p="" vaa="">

Oletko suututtanut ketään kaveriasi lähipäivinä? - En mie kai oo, mut miut periaatteessa on :D

Haluatko ketään ihmistä nyt palavasti? - En kai..

MINÄ

Mitä haluaisit juuri nyt? - Saada varmuuden yhteen kivaan juttuun, ja paasta myos viettaa aikaa miun suomikavereiden kanssa.

Mikä sinusta tulee isona? - Voi kerro sina?

Oletko mustasukkainen? - Olen.

Inhottavin tunne? - Epatietoisuus.

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi? - EEn.

Kuinka pitkä olet? - 165cm

TULEVAISUUS

Haluatko joskus lapsia? - Kyllä!

Montako ? - 3-4

Unelma-ammattisi? - En tiedä.

KENEN

Vieressä viimeksi nukuit? - Villen?

Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa? - Jonkun random miehen.

Luona oot viimeksi ollu yötä? - Victorian

Kenen kanssa tekstasit viimeksi? - Sannan

Kenen kanssa katsoit viimeksi tv:tä? - Hmm.. villen kai

Kanssa olet viettänyt ihanimmat hetkesi? - Itseni :D no en, vaa varmaa noitte kitteemursujen! Viivi, Roosa ja Sanna.

Kenen kanssa sinulla lentää jos jonkinlaista juttua? - Kuule, kaikkien kanssa :D

EILINEN

Saitko pusun? - No en saanu.

Olitko tietokoneella? - Olinko.. en?

Käytitko jotain päihdettä? - Een

Teitkö yhtään urheilusuoritusta? -joo, kävin lenkilla

Monelta aloit nukkumaan? - 23?

JOTAIN

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on? - semmosia mita tiian mievaan, vai? kai niit o

Mitä teit viime yönä? - nukuin ja luin kirjaa ja kirosin villen alimpaan helvettiin ku herasin 5:30 enka juuri saanut enaa nukuttua

Oletko koskaan suudellut ketään jonka nimi alkaa A:lla? - ...apua. Oonko? Oon varmaa :D

RAKKAUS

Kaipaatko ketään? - kylla, ja kovasti.

Tietääkö ihastuksesi, että pidät hänestä? - Ei tiiä.

Viimeksi halaamasi henkilö? - Ida ! <3 p="">

Tykkääkö kukaan sinusta? - Joo varmaan.

Tykkäätkö sinä kenestäkään - tykkaan monistakin ihmisista.

Oletko suudellu ketään viimeisen viikon aikana? - En oo

Entä viimeisen 2kk sisällä? - oon

Tahtoisitko halata jotain tiettyä ihmistä? - HALUAN!

OLETKO VIIMEISEN 7 PÄIVÄN AIKANA

Juonut alkoholia? - oon

Soittanut jollekkin? - oon

Saanut viestiä vastakkaisesta sukupuolelta? - oon

Lähettänyt viestiä vastakkaiselle sukupuolelle? - oon

POJAT TAI TYTÖT

Oletko playeri? - haha, oon.

Ihastutko helposti? - Liian.

Oletko opettanut ketään polttamaan? - En kai

Puhutko tunteistasi helposti? - Välillä liiankin.

Oletko menettänyt rakkaitasi? - Tavallaan.

Oletko menettänyt perheenjäseniäsi? - En oo

SINÄ

♥ oletko varattu vai vapaa? - vappaa ku taivaan lintu

♥ miksi olet vapaa? - no miks yleensa ollaan?

♥ oletko onnellinen tällä hetkellä? - Olen!

♥ haluaisitko itkeä vai nauraa? - nauraa

♥ minkä värinen paita sinulla on päällä nyt - Korallin varinen mekko!

♥ entäpä housut? - mustat microshortsit

♥ minkä väriset silmät sinulla on? - vihreät joissa on hiukan ruskeaa

YSTÄVÄT

♥ kenen kanssa vietät ystävistäsi eniten aikaa? - Talla hetkella espanjassa varmaan villen.

♥ luotatko ystäviisi? - tottakai

♥ ovatko ystäväsi aina tukemassa sinua? - on!

♥ omistatko yhtään hiljaista kaveria? - joo

♥ annatko ystävillesi lempinimiä? - en kai

♥ mikä on pahin riitasi jonkun ystäväsi kanssa - en haluu muistella

♥ mitä mieltä olet rakkaudesta? - Rakkaus tuntuu ja rakkaus sattuu.

♥ oletko ihastunut ? -NO VITTU ÄLÄ TOISTA KYSYMYKSIÄ

♥ oletko kokenut sydänsuruja? - oon

♥ haluaisitko rakastua huomenna? - noh en valttamatta, mut en pistas vastaankaan

♥ oletko koskaan rikkonut kenenkään sydäntä? - En kai

♥ onko kukaan rikkonut sinun sydäntäsi? - on.

♥ pystyykö ilman rakkautta elämään? - Ei.

♥ oletko halannut ketään tämän viikon aikana? - oon

♥ oletko pussannut ketään tämän viikon aikana? - idaa vahan valia :D

♥ kuinka usein olet surullinen? - No oon semmonen tuuliviiri, etten itekkaa ota itestani selvaa.

♥ itketkö suruusi? - Yleensä joo.

♥ oletko ollut surullinen lähiaikoina? -En surullinen, vaan ikavoiny vaa.

♥ tappaako suru? - en usko

♥ tekeekö itkeminen oikeasti hyvää? . Joskus

♥ kun olet surullinen syötkö enemmän kuin yleensä? - En

♥ miten sinua pitää lohduttaa? - Halaamalla.

♥ mitä joit viimeksi? - Cocista?

♥ entä mitä söit viimeksi? - Leipaa?

♥ milloin viimeksi rikoit jotakin? - een muista

♥ onko sinulla hyvä huumorintaju? - Huono ;D

♥ onko sinusta kiva haukkua ihmisiä? -:DDDDDD

♥ keneltä on uusin viestisi? - En juuri viestittele, vaan whats up

♥ mitä haluaisit eniten? - Eniten, sita etta saisin syksyn asioihin selvyyden.

juhannus 2013

2013-06-29T15:03:00.007+03:00

PIENET PILEET OLI! BUENO FIESTA!

yhä ylös yrittää antennivuorelle hän kiipeää

2013-06-29T14:57:00.001+03:00

Pari viikko takaperin kiivettin retkueemme kanssa tonne pienelle (14km) vuorelle.. kahdeksan tunnin uurastus oli kyllä sen arvoinen kokemus, suosittelen!

biopark!

2013-06-29T14:45:00.002+03:00

Jostain syystä kirjoitusta ei nyt pahemmin irtoo mutta nauttikaa kuvista!

Yritän täs viel pari postausta kuvapainotteisia laittaa..

Edelleen netitöntä elämää

2013-06-05T17:47:00.003+03:00

Lupailin nettiä jo pari viikkoa sitten... tuloksetta. Elämme edelleen netitöntä elämää, mutta noh tämä opettaa vierottumaan.
Maailmassa on paljon muutakin kun tämä pirun tietokone. Liikunnalle, kirjoille, lehdille ja kaikelle muulle asioille jää
enemmän aikaa. Vaikka olisi vapaa ilta saatan silti peuhata Idan kanssa, koska se nyt vaan on kivaa ja mie en tuijota koko
ajan tietokoneen ruutua niinku mie normaalisti tekisin.

Tällä hetkellä miulla on hyvä fiilis, koska sain taas viikon sairastamisen ja salitauon jälkeen raahattuani itteni sinne ja
voi ihanaa, mikä tunnetila taas, ah!
Kotiutin lauantaina hostien kanssa primarkissa (se on petollinen paikka, tuun työntää tän 10kkden aikana sinne omaisuuden...)
ihanat blingbling-kuulokkeet ja tälläkin hetkellä oon uppoutunu suomiräpin ihmeelliseen maailmaan pää kuulokkeiden välissä.
Huumetta. Primarkista lähti mukaan siis myös pitkähihainen kauluspaitatunika tummansinisessä värissä, jollaisesta oon haaveillu
jo ainaki parin kuukauden ajan ja nyt 13euron hinta sai mut tuomaan sen kotiin. Myös lastenpuolelta tuli yks laukku mukaan,
pieni, musta, niittikoristeltu, olkahihnalla just sopivan kokoinen baariilloiks.. koska rakastan tanssimista
ja kädessä kannettava laukku on vaa ärsyttävä..

En tiiä oonko sanonut, mutta mun puhelimen näyttö meni rikki pari viikkoa sitten TAAS. jo toisen kerran, mutta rahapulan takia
en ole sitä korjauttanut, nyt oottelen et kusti polkis ja tois äipän lähettämän sen vanhan puhelimen mulle.
Kaveri lähetteli mulle tänään kuvia uudesta ekasta omasta asunnostaan ja voi, että se oli ihana. Ihan neitin näköinen.
Mulle toisen nurkissa asuminen on vaikeaa ja mulla on koko ajan tunne, et haluan oman kodin, mut noh reilu 4 kuukautta ja
sit ois jo lähtö takasi suomeen ja arki pamahtaaki varmaa aika kovasti vaste kasvoja, joten ei tässä nyt kannata valittaa.
Enköhä mä kerkee kokkaa ja siivoo omaa kotii viel iha tarpeeks, luulen ainakin.

Mutta asiaan mistä pääasiassa tulin kirjottelee (mitennii hyppään aiheesta...hehe) aupparikaverini sai mut puhuttuu
mukaan vhh-ruokavaliolle ja nyt sunnuntaista asti on sillä oltu, ja voi että! Vaikka se host-perheessä aiheuttaaki omat hankaluutensa
niin en kyllä lopeta! Minä joka oon AINA ollu ihan kaamee hiilarihiiri ni en oo viel edes sortunu ja tää olo on nii mahtava.
Oon aina iha turvoksissa, mut nyt pullamössöt jätettyäni ni voi ihanaa..

Sen sanon, että koko loppu aikaani espanjassa en aio olla ilman tuoretta patonkia, pizzaa ja pastaa. Mut nyt synttäreihin asti ainaki
yritän.. juhannuksesa, ehkä annan itelleni luvan repsahtaa mutta sit palataan taas ruotuun. Tällä tavalla jos rupeis toi paino
kin tippumaan, vaikka siitä en jaksa stressiä ottakkaan, tippuu jos on tippuakseen. Liikunta on kuiteki edes joteki osana mun elämää
ja se on jo iso asia. Pienin askelin..
Ja tukkakriisikin on alkanu helpottaa, eihän tää nyt mikää hieno ja kiva ole, mutta toivotaan että suomeen palatessani olen melkeen pitkä
hiuksinen ja hoikka kaunis ruskettunut ruskeasilmäinen kaunotar joka kaataa jokaisen hyvän päälle ymmärtävän suomalaisgigiolon.
....tai sitten en :D Mutta ihan sama.

Kun se netti meille vihdoin saadaan, niin mun pitäis alkaa tehhä työhakemuksia ja suunnitelemaan kouluun hakemista ja duunipaikan
löydettyä ettiä kämppä, ettei sit suomeen palatessa tuu paniikkia. Ja kyllä olen ajoissa, mutta noh se on perus minä! :D Aina
tulevaisuudessa, noh mutta elämähä olis iha tyhmää jos hetkessä osais elää ja ei haaveilis mistään.

ps. alkoholiton elämäki on alkanu ihan hyvin! jee. Juhannuksena ja synttäreinä on lupa repsahtaa siinäkin, mut
iha vaa ihran vuoksi, yritän nyt pitää taukoo siitäkin. Kaverit, älkää säikähtäkö en mie oikeesti oo lopettanu :D
Pitää mun enne heinäkuun loppuu yrittää solmii uusii ystävyyssuhteita koska sit häippäsee mun ainoot kaverit täältä.

Oon kamala ihmine anteeks susy! Hää pyyti mua tänään malagaan, mut koska halusin vaa olla hetken yksin ja mun rahatilanne on
iha kakka ni kieltäydyin.

Ja muutama sana vielä au pairiudesta että tää olis mahollisimman sekava postaus :D Vaikka tää on kaikinpuolin ihan matava kokemus
ja en hetkeekää kadu että lähin, ja oon ylpee itestäni et uskalsin niin on tässä paljon huonojaki puolia. Vaikka kuinka rakastan mun
perhettä ja muuta ni silti välillä tulee ulkopuolinen olo ja aina ei vaa oo helppoa. Ja minä joka oon aina käyny palkkatöissä,
ni tällä palkalla kituuttamine on iha kamalaa! :D Mutta opettaa hitto vie.

MUKAVAA VIIKKOA IHANAT!

Yritän nauttia tästä kaikesta ihanasta, vaikka odotan jo paljon suomeen paluuta ja kavereita ja OMAA KOTIA ! :)

norsuilua

2013-05-18T16:43:00.001+03:00

Muutamia sanoja treenailusta

Miten tämän aloittaisi fiksusti.. no mullahan siis ns. treenitaustaa on nyt tammikuun lopusta asti,
jolloin salikärpänen pääs mua purasee. Salille lähtö on edellee vaikeaa,
mutta luoja se tunne mikä nytkin on on kahtena päivänä tullut
kun oon siellä salilla rehkiny, awesome.

Senttejä multa on kadonnut muutamia, mutta vyötäröstä ja lantiosta tosi niukasti ja sehän mua ärsyttää.
No vikahan löytyy ihan peiliin katsomalla..
Nimittäin ongelmana mulla on se, että mä elän syödäkseni, rakastan ruokaa
ja itsekuria en omista tän suhteen laisinkaan..
Oon niin sosiaalinen syöjä kun olla ja voi, että pysyn ruodussa
ja saisin pidettyä syömiset kurissa tarvitsisin siihen apua myös läheisiltäni,
yksin se ei selvästikkään onnistu.

Jollain ihmeen tavalla sain kaksi vuotta sitten pois about 15kg..
mutta niistä 10kg on hiipinyt takaisin. Ja nyt se paino uhkaavasti
taas lähenee sitä ysillä alkaa lukua mitä vannoin etten enää koskaan halua nähdä.
Mulle riittäis et se paino alkais joku kaunis päivä
seiskalla.. ja unelma ois jos se alkais kutosella.. mut lihaksista en enää tingi, se on varmaa.

Salilla kaipaan välillä sitä et joku tulis oikeesti patistaa sua yli sen mukavuus
rajan koska useimiten sitä ihminen jummaa paikallaan
eikä tajua että kehitystä ei tapahdu jos ei lisää painoja tai muuta vastaavaa.

Ehkä sitten joku päivä kun asustan taas sielä suomen maassa niin mulla olis varaa iha oikeesee personal treinerii.. :D

Mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri että treenaamisesta tuleva tunne on huumetta.
Jos mä joku päivä saan itteni ja syömiseni kuriin ni oon kyl ylpee itestäni.. mut nytteki söin puol tuntii sit kanaaja riisiä..
ja mulla on ihan kamala nälkä nyt jo..

Huvikseni kirjailen tähän tämän päivän syömisiä.

Aamupala 9:30
Kaksi palaa vaaleaa leipää + voita, sekä kinkkua ja juustoa
Banaani
½ kuppia kahvia maidolla

Lounas 12:00
2 lasia vettä
Riisiä n. 1,5 dl
Broileria sitruunaisessa kermakastikkeessa n. 1,5dl

..ja mulla on nyt jo nälkä 12:39

edit:// pulla ja kahvi 13:15

edit://15:42 maitokahvi

Jos joku ihana haluaa kertoa miten saan nää ylikilot pois huomioon ottaen, että asun espanjassa suomalaisessa hostperheessä.
Olen viisipäivää viikossa n. 2 vuotiaan tytön kanssa työntelen rattaita ympäriinsä. Emme omista autoa. Lenkkeilen rannalla
satunaisesti about kerran- kaksi viikossa. Ja käyn kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa. Rakastan ruokaa. Rakastan hiilareita. byää.

Tässä taas tämä avautuminen siitä miten olen norsu. Kiitos ja anteeks.

Avautumista part. 488420203

2013-05-18T16:12:00.001+03:00

Koneeni syövereistä löytyy nyt muutamia talteen kirjoitettuja mietelmiä mitä espanjassa olo aikana oon kirjottainu.
Koska nettiongelmat on estäneet etten ole heti voinut kirjoittaa ja julkaista postauksia blogiin kun mieli on tehnyt,
niin päätin sitten alkaa kirjoittaa niitä koneelle muistiin että voin julkaista ne silloin kun netti on saatavilla.
Nyt on siis 18.5. ja eilen melkein kuukauden tauon jälkeen istuskelin kahvilassa/baarissa ja datailin täällä espajanssa
tutustumani lauran kanssa ja sainkin teille postauksen. Harvinaisen sekavan kyllä mutta postauksen kuitenkin.

Viikkoa vailla kolme kuukautta olen nyt sitten täällä espanjan maaperällä asustelut ja ai mitä tykkään?
No rakastan tätä maata ja tää elämä täällä on niin erilaista kuin suomessa.. mutta olen myös ruennut kaipaamaan suomea.
En niin paljon että ennen lokakuuta täältyä palaisin, mutta kuitenkin. Välillä mietin miten kiva olisi rupatella äidin kanssa
ja päästä saunomaan, miten kiva olisikaan lenkeillä oman ihanan koirani kanssa. Mutta sitten taas tämä kokemus
ja elämä täällä on kokemisen arvoista ja suomeen paluuta jaksan siksi odottaa.
En uskonut tälläisen tunteen minulle tulevan mutta tuli kuitenkin.

(kirjoittaessani tätä host perheen koira makaa kyljessäni kiinni.. hellittää kivasti koiraikävää!)
Tottakai kaipaan mahdottomasti myös ystäviäni, en tiedä saiko tämän tunteen aikaan se, että yksi parhaista ystävistäni
suomesta oli täällä käymässä vai mikä.. jollainn tapaa olin onnellinen että vaikka hän lähti suomeen sain vielä itse jäädä tänne,
vaikka omalla tavallaan olisin voinut myös lähteä hänen mukanaan suomeen. (Pääni on ihmeellinen asia...).

Minuu harmittaa etten pääse muutamien ystävieni lakkiaisiin ja valmistumisjuhliin, en mummoni 60-vuotis päiville,
en saa vietettyä maailman tyhmimmän iän synttäreitä elämäni ihanimpien ihmisten kanssa. Mutta samaan aikaan oon mielettömän
onnellinen että saan olla täällä, olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, saanut uusia ystäviä, saan asua ihanassa host-perheessä
ja mikä parasta asua Espanjassa, lämpimässä.. Ja joku voisi sanoa, että tämä on irtiotto arkeen ja sitähän se tavallaan onkin,
elämä täällä on vain niin erilaista kuin suomessa. Mutta silti välillä kaipaan sitä "arkea".. Eniten kaipaan ehkä omaa kotia.

Melkeen päivittäin mietin sisustusjuttuja mitä haluan sitten kun minulla on taas oka koti.. Noh viisikuukautta ja sit todennäköisesti
olisi lähtö suomeen, en halua edes ajatella, koska toisaalta en mä sinne stressin keskelle halua. (Okei mitä mä täällä teen
päivittäin stressaan tulevaa ja ylianalysoin kaikkea mm. miehiä..)

Noh kerkeen varmasti vielä asua omassa kodissa kyllästymiseen asti.

Hiukan tosta yliajattelusta.. tosiaan oon täällä ollessa kyllä mielestäni vähän vähentänyt kaiken maailman stressaamista
ja liikaa ajattelua mutta välillä sitäkin tulee harrastettua..

Mieskuvioista en täälläkään oo päässy eroon, ne kurjimukset aiheuttaa mulle täälläkin pään vaivaa. En edes muista milloin
viimeksi olen tuntenut ihastumisen perhoset vatsassa ja täällä oon saanu sen tunteen jo kahdesti (kyllä molemmilla kerroilla kyseessä
on ollut saman kansallisuuden omaava tapaus.. fuengirola.. ) mutta toisesta tapauksesta pääsin nopeasti yli ja herrasta tuli
mulle ku oma pikkuveli, ihana tapaus! Toivon että tämä vaasalainen pysyy mun ystävänä vielä suomeen palattuakin, oot huippujäbä!

Tää toinen taas.. voisin sanoa että kännissä tulee tehtyä tyhmiä asioita.. Mutta ensimmäistä kertaa aamulla herätessäni mullei ollut
morkkista.. noh tiedän jo nyt et tää juttu on tuhoon tuomittu.. mut haaveilen silti. Kai sitä ihminen saa haaveilla ja nauttia tästän tunteesta
, jota ei oo saanu tuntee pariin vuoteen. Mulle tulee näist hairahduksista lähinnä mieleen teini-iän ihastumiset, mut entäs sitten.

On myös yks kolmas tyyppi, hän ei ole samaa kastia kanssani, mutta aivan päätä pahkaa muhun rakastunut, olkoon mua ei vaan satu kiinnostaa..
Toisaalta ärsyttää koska herra on komea, mukava, ja täysin erilainen kuin suomalais miehet, tiedä onko se sitten se ongelma..
Ehkä ne jurot suomalaisidioottimiehet vaa sattuu kiinnostaa mua enemmän, who knows?

Päivittäin, joskus useemman kerran päivässä mietin mun tulevaisuutta.. Kun avaan naamakirjan ja etusivu on täynnä täynnä vauvauutisia,
kihlautumisia ja sen sellaisia.. omassa ikäluokassa ja vielä ihan lähipiirissäkin. kyllä sitä väkisin tulee pieni "entäs minä?"- ajatus mieleen.

Meidän ystävä porukastamme mä oon tällä hetkelle vissiin ainut tyttö, joka viihtyy sinkkuna. okei oon myös ainut joka asuu ulkomailla..
Mutta olen myös ainut, joka on aina puhunut perheen perustamisaikeista, lapsista, häistä ja sen sellaisista..
Mun suurin pelko vaan on että jos en koskaan rakastu niin että sen miehen kanssa voisin perustaa perheen, entäs jos en koskaan saakkaan lapsia..
tai en voikkaan saada lapsia.. olen nuori kyllä ja tälläisiä ei tarvitsisi miettiä mutta mietin silti.

Suomeen palattuani, mun pitäis etsiä asunto (mielellää jo enne..), päättää kaupunki mihin haluaisin muuttaa ja asua siellä nyt ainakin sen viitisen
vuotta, etsiä töitä ja myös opiskella koska ravintola-alan hommia mä tuskin tulen tekemään kovinkaan kauan, ei vaa nappaa.

Katotaa mite menee, kyllä musta tuntuu et se sosionomi on se mun juttu ja ne lapset, en mä siitä ajatuksest pääse yli enkä ympäri.

Oho, jopas tuli romaani. Mutta tätä kaikkea minä pääni sisällä mietin ja tämä lauantai aamu oli mainio aika pukea nämä ajatukset
sanoiksi tänne tietokoneen (toivottavasti tänään myös julkaisen)

Mutta oikein hyvää lauantaita ja viikonloppua teille kaikille, mie jään tänne oottelee et mun aupparikaverilt loppuu työt ja päästään juoruu ja (datailee..)
jonnekki kivaa kahvilaa. Joskus on vaan hyvä pitää biletyksetön viikonloppu.. ens viikon perjantai nimittäin kun on sitten kaikkea
muuta.. pikkuveikkapoijjaan synttärit ja lauran läksiäiset, koska tyttönen palaa suomeen lauantaina, en kestä!

Love
Jenni

netitön elämä tekee minut hulluksi

2013-05-17T22:23:00.003+03:00

Piiiitkän hilajaisuuden jälkeen mie oon jälleen täällä. Meillä ei siis kotona toimi netti, ja kännykällä en jaksa rueta kirjoittelemaan. Toivotaan et lähipäivinä saatais se netti meillekkin... i hope so ( btw, on aika syvältä kirjoittaa kun koneesta puuttuu h-kirjaimen näppäin ja omistaa rakennekynnet.. fuck yeah.. :D

Mulla olis ihan sikana kerrottavaa mut pää on ihan tyhjä! Mutta siis, oon tuhlannu melkeen kaikki säästöni ja elän nyt köyhää aupairin elämää. Ihmiset yks kerrallaa lähtee takasi suomeen.. ja vaikka sainkin juuri viettää 8 päivää yhden parhaista ystävistäni kanssa, mulla on jo hiipinyt pieni suomiikävä takaraivoon. Vaikka rakastankin elämääni täällä, myös paljon rakasta on suomessa, Mutta ei, en aio palata ennen lokakuuta ainakaan.

Hyppelen tosi salakavasti aiheesta toiseen suokaa anteeksi.

Tosiaa, ihanainen sanna vietti luonani 8 päivää joista neljä itsekkin lomailin kun host-perheeni oli suomessa. Oli ihanat mutta myös kamalat vapaat :D tämän viikonlopun olenkin sitten kiltisti kotona.. (tällä hetkellä muuten datailen ystäväni kanssa yhdessä brittibaarissa läppärit sylissä, nolife?) Turisteiltiin syötiin, juotiin, shoppailtiin ja nyt mulla on vaikka mitä uutta kivaa jee.

Mä mietin joka päivä uutta tatuointia itselleni.. mutta että sen saisin pitäis kai säästää rahaa.. mistä? who knows??

Salitreeni jatkuu.. salille pääseminen ja lähteminen aiheuttaa edellee tuskan kyyneleitä mut voi luoja se tunne siellä ja pois tullessa, en lopeta tätä koskaan! Nyt olisin vaan kipeesti uuden ohjelman tarpeessa. jelppa mei?

Mutta palaillaan toivottavasti pikimiten, yritän aktivisoitua tämän blogini kanssa.

Paljon terkkuja suomeen ja kaikille ihanille sinne ruudun toiselle puolle!

I survive! love

jenni

Niin, ja ne kuvat.

you only live once

2013-04-21T15:37:00.002+03:00

Hellou sinne ruudun toiselle puolelle! Tajusin juuri, et edellisestä postauksesta on kulunut huomattavan pitkä aika...Melkein 20 päivää. Shortsiiit.
Noh, mutta mitäpä mulle sit kuuluu? Parempaa ku koskaan! Musta tuntuu, et elämä hymyilee ja oon onnellinen, mitä sä sit luulit?
Tosiaan kohta on kaksi kuukautta Espanjassa takana ja melkeen kuukaus fuengirolassa, ja en mä voi muuta sanoo ku et tää on mun koti, mä rakastan asua täällä. Minuu onnisti koska tällä hetkellä asun maailmana ihanimmassa perheessä, jossa tunnen oikeesti olevani osa tätä kokonaisuutta.. Ja Ida on ihana lapsi!

Oon saanu täältä päästä jo muutaman kaverin ja viikot vierii ohi nopeesti, kun melkee joka päivä on jotain tekemistä. Okei, rahaakin on ehkä kulunut hieman liikaa, mut nyt alan rajottaa ;) I promise!

Eilen oltiin ihanaisen Laura tyttösen kanssa ulkona ja vaikka suomalaisia oli pilvin pimein oli silti mahti ilta!
Ja hei Lauran blogia ja neitosen seikkailuja täällä fugessa voi seuratata TÄÄLLÄ!

Jooo, sorry sorry! Tää oli nyt ehkä maailman pahin ihanaa-hehkutus postaus mut minkäs teet. Mä en haluu unelmoijja miu elämää vaa ellää miu unelmaa.

Haluan myös mainita, että treenitki on alkanu taas maistuu! woopwoop. Kun vielä ruokapolitiikka... pikkuhiljaa..hiljaa.

Sain kuulla parisen viikkoa sitten että ihana kaverini suomesta piti lupauksensa ja varasi lennot tänne aurinkoon! Eli 7.5. saaan hieman vieroitushoitoa ikävään kun sannamurunen lentää tänne, jeee! I can't waaait sweetyy.

Nyyyyyt, mä voisin lähtee suihkuun ja matkata rannalle, hyvää sunnuntaita!

Sekavin koskaan. Kiitos ja Anteeks.
Jenni

naamakala/facefish

2013-04-04T20:53:00.003+03:00

Kerrankin jaksoi vähän panostaa ulkonäköön.. ps. mulla on vihdoin salikortti ja tänään kävin hakee urheilukaupasta vähän motivaatiota. Polvikipun takia tänään jää saleilut väliin, mutta katotaan jos huomenna!

primark

2013-03-28T21:43:00.001+02:00

Käytiin Sussun kanssa viinillä ja vähä syöpöttelemäs kiinalaises tiistaina, ihana ilta! Mie niiiiin tykkään siitä tytöstä!

Tonne mä vielä NIIIIIIIIN palaan!

tummat silmät ruskea tukka

2013-03-28T21:38:00.001+02:00

Lyhyesti ja ytimekkäästi!

MITÄS TYKKÄÄTTE? Kuva ei ehkä oo kaikista paras, mutta eiköhän niit tuu parempiakin vielä.

fUENGIROLA

2013-03-28T21:35:00.001+02:00

Terkkuja Fuengirolasta!
Tosiaan maanantaina oli aika hyvästellä mun ensimmäinen perhe täällä. Tykkäsin omalla tavallaan tosipaljon, mutta tiedän, että tämä vaihtoehto on parempi molemminpuolin.

Nyt asustelen siis Fuengirolassa, tässä on viellä vähän säätöä sillä en päässyt vielä siihen mun lopulliseen perheeseen, koska minun makuuhuoneeni on käytössä 12.4. asti hostperheen isän tytöllä, joka on täällä lukiossa. Noh, mutta hostäiti hommasi minulle sitten sijaisperheen kolmeksi viikoksi ja nyt majailen sitten suomalaisessa perheessä, jossa on kaksi lasta puolivuotias Thomas poika ja 2,5 vuotias Carla tyttö.
Tykkään perheestä aivan tosi paljon! Ja tällä hetkellä oon just todella onnellinen, kaupunkinakin fuengirola näyttää niin kivalta, tykkään sanon minä.

Oon myös siis tosi paljon tekemisissä sen oikeen perheen kanssa ja mm. lauantaina on luvassa reissu Gibralttarille, jee!
Toivotaan, vaan että kerkeen parantua siihen mennessä, nyt nimittäin sain jonkun mahapöpön ja oon ollun sänkypotilaana eilisestä yöstä asti.

Kunhan kotiudun kunnolla ja pääsen vauhtiin ni tulee kuvapläjäys. Teen vielä postauksen primarkista, joten pysykää linjoilla!

Muuttujia, suomityttöjä ja granada!

2013-03-17T14:15:00.000+02:00

Eilen vietin varmasti yhen elämäni ikimuistoisimmista päivistä, kahden malagassa tällä hetkellä asustavan suomitytön piti tulla almeriaan mutta noh espanjan bussiliikenne on mitä on, ni tuli pari muuttujaa ja löysmminekin muutamien tuntien kuluttua itsemme Granadasta..

Kerkesin olla Granadassa noin about viisi tuntia, mutta silti. Käytiin syömässä pizzaa, irkkubaarissa ppäivittelemässä rugbyn turhuutta ja juomassa halpaa vino blancoa, matkustettiin taksilla kaatosateessa näköalapaikalle, naurettiin vatsalihakset kipeiks, otettii paljon valokuvia, puhuttiin suomea ja oltiin sika täydessä bussissa, jossai aiheutettiin pahennusta! Hyvä päivä siis!

Mutta, koska nyt koen väsymyskuolemaa, nälkää ja turhautuneisuutta tosta vesisateesta. Koitan motivoida itteni siihen, et illala meen kahville jonkun randomin kanssa, wtf.

Hyvää sunnuntaita !

Rakastatko lapsia ja haluat asua espanjassa? HOX

2013-03-12T23:29:00.003+02:00

Moikka!
Muutaman päivän aikana on kerennyt tapahtua paljon..
Sunnuntaina olin varma, että joudun kuun vaihteessa takaisin suomeen, mutta siinä sitten paniikissa lähettelin sähköpostia yhdelle jos toiselle perheelle. Ja au pair wordlista löysin ihanan suomalaisperheen, joka sitten maanantai aamuna otti minuun yhteyttä.

Olin siis varma, että nykyinen perheeni ei halua minua enää pitää. Noh, kysyin asiaa sitten suoraan sunnuntai iltana ja he sanoivat, että kielitaitoni takia haluavat vielä miettiä.. Tykkäävät musta kyllä kovasti ja kaikinpuolin muuten kaikki on hyvin (molemmin puolin). Mutta noh, tämän upean uuden perhetarjouksen saatuani, päätin itse että on parempi etttä he saavat parempikielitaitoisen au pairin ja mie pääsen itse suomalaisperheeseen, missä kommunikointi on helpomaa ja alueelle josta saisin helpommin ystäviä!

Tänään kuitenkin nykyisen perheen äiti sanoi, että olisin saanut jäädä heille :D No, olin kuitenkin päätökseni jo tehnyt ja sitä en ala enää pyörtämään. Paljon on hyviä ja huonoja. Mutta hyvät voittaa tässä uudessa vaihtoehdossa.

Huhtikuun toisella viikolla mua kutsuu siis fuengirola! jee.

Mutta asiaan. Nykyinen perheeni tarvitsisi siis nyt uuden au pairin tilalleni, mieluiten suomalaisen! Eli jos olet luotettava, ahkera, lapsirakas, osaat tehdä ruokaa ja et pelkää kotitöitä. Puhut hyvää englantia ja haluat asua Espanjassa, ota minuun yhteyttä pikimiten!

Kerron mielelläni lisää perheestä ja muutenkin. Perheellä on minua ennen ollut kaksi au pairia, suomalainen tyttö joka oli noin vuoden ja ruotsalainen joka oli about 5kk.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että au pairius on työtä, ei lomailua! Ja tässä tapauksessa tarvitset hyvät hermot, koska vaikka tämä lapsi onkin ihana, täytyy muistaa että se on uhmaiässä :D

Laita minulle sähköpostia jos au pair työ Espanjassa, ihanassa perheessä kiinnostaa! =)

Mail: Jennishca@hotmail.com

Maailman ihanin ja paras ja kaunein koira!

2013-03-09T21:30:00.001+02:00

ÄÄNESTÄ SINÄKIN MINUN IHANA PIKKU PRINSESSANI VOITTOON!

Oon sen sille velkaa, koska parempaa koiraa en itelleni ois voinut toivoa!

Äänestämään pääset tästä linkistä! Eli äänestää voit siis tykkäämällä sivusta naamakirjassa, kiitos ja kumarrus!