hullerombullerpack

Talvireissu koiran kanssa

2022-12-05T14:30:00.000+02:00

Meillä koirat tulevat useimmiten mukaan reissuille, niin kesällä kuin talvella. Taitamme matkat yleensä autolla, mutta kertaalleen olemme talvella kokeilleet yöjunaa Lappiin ja takaisin. Koirien kanssa matkustaessa kannattaa ottaa muutama seikka huomioon, joten kokosin tänne onnistuneen talvireissun vinkkejä.

Varaa sopiva majoituspaikka

Kaikkiin hotelleihin, mökkeihin, jne. ei saa ottaa koiria, tai koirien määrä on rajoitettu. Lisäksi koirista tulee usein jonkinlainen lisämaksu. Selvitä siis etukäteen majoituspaikan kanssa, että koirat ovat varmasti tervetulleita, ja mihin hintaan.

Pohdi etukäteen, mitä haluat tehdä ja nähdä reissun aikana. Itse tykkään talvella sekä hiihtää että käydä retkillä kävellen, joten selvitän jo ennen majoituspaikan varaamista, mitä kaikkea alueella on tarjolla. Pyrin esimerkiksi katsomaan, että majoituspaikasta on lyhyt matka laduille, myös koiraladuille. Tykkään itse siitä, ettei aina tarvitse lähteä autolla majoituspaikalta, jotta pääsee esimerkiksi hiihtämään.

Lisävinkki talvireissuin mökkivalintaan: varaa sellainen mökki, missä on sekä pesukone että kuivauskaappi. Talviurheiluissa nousee usein hiki pintaan, joten on mukava saada vaatteita pestyä ja nopeasti kuivaksi. Kuivauskaapissa myös koirien tossut kuivuvat näppärästi.

Pakkaa mukaan koiralle

Talvireissuille koirien kassiin sujahtaa enemmän asioita kuin kesäreissuille lähtiessä. Talvella kassi täyttyy varsinkin erilaisista takeista ja tossuista.

Meillä on on jokaiselle koiralle yleensä ohuempi fleece- ja/tai villapaita sekä paksumpi talvitakki mukana. Näitä voi käyttää joko yhdessä tai erikseen riippuen lämpötilasta. Meillä koirat ulkoilevat toki myös ilman vaatteita, mutta varsinkin jos on luvassa rauhallinen kävely kylmässä kelissä, niin takeille on tarvetta. Samoin vanhempi koira, tai pentukoira on syytä pukea matalla kynnyksellä.

Takkien lisäksi tossut ovat monelle koiralle tärkeät kylmällä kelillä. Koirista huomaa nopeasti, jos tassuja paleltaa – koirat nostelevat tassuja ja hyppivät kolmella jalalla. Lisäksi varpaiden väleihin voi kertyä lumipaakkuja, jolloin tossujen käyttö voi olla paikallaan myös silloin, kun ei ole kovin kylmää (riippuen kuinka paljon paakut häiritsevät koiraa). Meillä on yleensä koirille mukana kahdet setit neljän kappaleen tossuja, yhdet ohuemmat ja yhdet paksummat.

Koirille on lisäksi mukana ensiapulaukku, missä on muun muassa haavanhoitotarvikkeita, kynsisakset ja mahdolliset lääkkeet.

Lisävinkki majoittumista ajatellen: Jos koiralla on tapana oleilla sohvilla ja nojatuoleilla, niin ota mukaan suojapeittoja, jottei majoituspaikan huonekaluihin tartu karvoja ja likaa.

Matkan taittaminen

Meillä koirat ovat tottuneita reissaamiseen, joten automatkat sujuvat rennosti. Takakontti on koirien valtakuntaa – siellä niillä on pehmeä ja lämmin alusta, sekä riittävästi tilaa.

Autolla matkustaessa on tärkeää, että koiria kuljetetaan turvallisesti. Koirille löytyykin paljon autoiluun sopivia varusteita, kuten häkkejä ja autovaljaita. Meillä on käytössä koiraveräjä sekä automerkin oma koirakalteri takakontin ja penkkien välissä. Näin koirat eivät pääse missään tilanteessa omatoimisesti pois kontista.

Muista että talvella voi olla tarpeen pukea koiralle jokin takki automatkan ajaksi. Meillä koirilla on usein villapaita tai muu vastaava vaate autossa talvisin.

Muista tauot! Koirat tarvitsevat jaloittelutaukoja. Meillä on tapana kävelyttää koiria noin kolmen tunnin välein.

Kertaalleen olemme talvella matkustaneet yöjunalla Lappiin ja takaisin (auto mukana). Piti olla ajoissa liikkeellä, että sai varattua paikan autolle ja lisäksi myös lemmikkihytin. Juna säästi meitä mukavasti ajamisesta, mutta juna oli kyllä sen verran äänekäs, ettei tullut nukuttua kovin hyvin. Koirille juna ei aiheuttanut mitään ongelmia.

Retkeilyä kohteessa

Parasta on tietenkin saapua kohteeseen ja viettää ihania talvipäiviä. Meillä koirat kulkevat mukana lähes kaikilla retkillä, toki jonkun verran hiihdetään myös ilman koiria.

Kansallispuistoissa on hyvä muistaa, että koiran tulee aina olla kytketty. Silloin pidempi remmi tai kelatalutin voi olla kiva, jotta koiralla on hieman enemmän liikkumavaraa – tietenkin ottaen huomioon muut kulkijat. Itse suosin valjaita pantojen sijaan, kun koirat kulkevat kytkettyinä. Valjaat ovat ystävällisemmät koiran kropalle verrattuna pantoihin.

Myös hiihtäessä koiran tulee aina olla kytketty ja hallinnassa. Koiran kanssa saa hiihtää koiraladuilla, sekä esimerkiksi myös laduilla, missä on erilliset koiravuorot. Hiihtäessä käytämme koirilla aina vetovaljaita ja remmeinä joustavia vetonaruja.

Talvireissujen kävelyretkille puemme koirille usein sekä tossut että takit, tai nämä ovat vähintään repussa mukana. Repussa on myös koirien ensiapulaukku. Hiihtolenkeillä koirillamme on usein kevyet tossut, sekä tarvittaessa ohut ja joustava fleecepaita.

Ihania talviseikkailuita kaikille!

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa. Tiesitkö, että Agrian asiakkaana sinua palvelee Vet Guide -etäeläinlääkäripalvelu joka päivä klo 7-24? Sen avulla apu on lähellä myös talvireissulla. Lue lisää palvelusta >>

Opi lisää Agrian koiravakuutuksista – kysymyksiä & vastauksia osa 2

2022-08-26T12:36:00.000+03:00

Olen ollut Agria Eläinvakuutuksen asiakas keväältä 2019, jolloin bordercollie Lina muutti meille. Pian alkoi myös yhteistyö Agrian kanssa, koska olen ollut enemmän kuin tyytyväinen Agrian palveluihin. Yhteistyössä Agrian kanssa blogistani löytyy nyt kaksi "Kysymyksiä & vastauksia vakuutuksista" -julkaisua. Tämä on niistä toinen. Löydät ensimmäisen täältä >>

Ensimmäisestä Kysymyksiä & vastauksia -julkaisusta löydät hieman yleisempiä kysymyksiä ja vastauksia niihin, mutta tässä julkaisussa hyppäämme syvempään päähän.

Jokainen alla oleva vastaus on saatu suoraan Agria Eläinvakuutukselta.

Kysymyksiä & vastauksia vakuutuksista – yllättävien tilanteiden sattuessa

❓Korvaako vakuutus tapaturmasta johtuvat vammat, jos koira on joutunut onnettomuuteen, kun se ei ole ollut kytkettynä?

💡Agrian vastaus: Tähän voidaan vastata tyhjentävästi vasta, kun tiedossa on tapahtuman yksityiskohdat sattuneesta vakuutustapahtumasta. Korvausarviointimme perustuu aina vakuutustapahtuman yksityiskohtien arviointiin ja vakuutuksenottajan toimintaan suhteessa Agrian Yleisissä sopimusehdoissa annettaviin pelastamis- ja suojeluvelvollisuusvakuutusehtoihin.

Mikäli vakuutuksenottajan tai koiran haltijan voitaisiin katsoa olleen tietoinen onnettomuuden mahdollisuudesta huomioiden, että kyseessä on vaistonvarainen eläin, joka voi lähteä esimerkiksi riistan perään (vaikka kyseessä ei olisi erityisen metsästysviettinen yksilö), ja vakuutuksenottaja tai koiran haltija tästä huolimatta ulkoiluttaa koiraa kytkemättömänä, voidaan vakuutuksenottajan katsoa toimineen huolimattomasti ja korvausta voitaisiin mahdollisesti alentaa. Kuvitteelliseen tilanteeseen ilman sattunutta vakuutustapahtumaa ei kuitenkaan voi vastata yleisellä tasolla.

❓Huomasin että koirallani on murtunut hammas, mutten tiedä miten tai milloin hammas on murtunut. Korvaako vakuutus hampaan mahdollista poistoa tai paikkaamista tällaisessa tapauksessa?

💡Agrian vastaus: Tähän voidaan vastata tyhjentävästi vasta, kun vakuutustapahtuman yksityiskohdat ovat tiedossa ja olemme saaneet tiedot siitä, milloin vakuutus on tullut voimaan ja milloin hampaan murtuma on tapahtunut. Korvausarviointi perustuu aina siihen, onko murtuma tapahtunut vakuutuksen voimassaoloaikana. Mikäli hampaan murtuma todetaan lähellä vakuutuksenottoa, tulee vakuutuksenottajan todistaa, että hampaan murtuma on tapahtunut vakuutuksen voimassaoloaikana eikä tätä ennen. Parodontiitista tai muusta suun huonosta kunnosta seurannutta hammasmurtumaa ei korvata.

Täsmentäviä kysymyksiä koskien MR- ja CT-tutkimuksia

❓Agrian vakuutusehdoissa on maininta, että MR-/CT-tutkimukset (magneettiresonanssi ja tietokonetomografia) korvataan vain Agrian ennalta hyväksymästä tutkimuksesta. Kuinka nopeasti ennakkopäätöksen voi saada ja mitä tietoja siihen tarvitaan?

💡Agrian vastaus: Päätökset voidaan antaa viikon kuluessa, tai jopa samalla viikolla, kun pyyntö on tullut Agriaan. On kuitenkin syytä varautua ennakkoon tekemällä ajanvaraus hyvissä ajoin etukäteen kuvaavalle klinikalle. Tämän lisäksi ennaltahyväksyntäarvioinnin tekeminen edellyttää, että vakuutusyhtiölle toimitetaan kuvaukseen lähettävän eläinlääkärin diagnoosi ja päätelmät, jotka ovat johtaneet kuvantamiseen lähettämiseen (aivan kuten tehdään ihmisten polvien ja nilkkojen kuvantamisen korvaamiseksi). Mitä yksityiskohtaisemmat tiedot saamme, sen helpommin voimme arvioida tuleva kuvantamisen korvattavuutta.

❓Entä jos ennakkopäätöstä ei ehdi saada ennen MR-/CT-tutkimusta, niin onko silloin kuitenkin mahdollista hakea korvausta jälkikäteen?

💡Agrian vastaus: On. Näissä tapauksissa korvattavuuden arviointi voidaan tehdä jälkikäteen. Tällaisessa tilanteessa Agrialle on toimitettava hoitaneiden eläinlääkärien arviot ja lausunnot koiran tilasta ennen kuvausta sekä kuvaussuositukseen johtaneet syyt (eli perusteet). On hyvä lisätä mukaan kuvauksen jälkeen tehty diagnoosi sekä tiedot mahdollisista jatkohoitosuosituksista. Tällä tavalla Agria voi arvioida, onko kuvantamisen kustannukset korvattava.

Mikäli kuvantamisen kustannukset eivät olisi jälkiarvioinnin jälkeen tai ennakkoluvan epäämisen jälkeen korvattavia, voivat muut kulut mahdollisesti olla korvattavia, jolloin Agria suorittaa osakorvauksen vähentäen korvauksista kuvantamisen osuuden.

Vakuutukset ja koirarodut

❓Agria Koirarotuvakuutuksen hinnoittelu on rotukohtainen koska eri roduilla on erilainen terveystila. Mistä saatte tiedot rotukohtaisista eroista ja sairauksista, mitä kaikkea tässä otetaan huomioon ja kuinka usein tiedot päivittyvät teillä?

💡Agrian vastaus: Vakuutuksen hintaan vaikuttaa asuinpaikkakunta, koiran ikä vakuutuksenottohetkellä sekä koiran rotu.

Koirarotuja ja roturyhmiä on useita ja ne on luokiteltu eri rotujen riskitekijöiden perusteella. Riskitekijät vaihtelevat rodun mukaan. Roturyhmien riskitekijät ovat moniulotteisia ja niitä on useita. Sen lisäksi ne eriävät toisistaan eri rotujen kesken.

Agrian rotuprofiilit on ensisijaisesti jalostuksen tueksi ja niiden kohderyhmiä ovat rotuyhdistysten jalostustoimikunnat. Rotuprofiilit ovat pitkällä aikavälillä myös eri koirarotujen sairauskirjasto, ja Agria antaakin rotuprofiileja rotuyhdistysten käyttöön tavoitteenaan tukea terveempää koiranjalostusta.

Agrian koirien rotuprofiilit (Breed profiles) sisältää tilastoa vakuutettujen koirien yleisimmistä sairauksista ja tapaturmista sekä kuolinsyistä ja niiden yleisyydestä kyseisellä rodulla verrattuna muihin koirarotuihin. Rotuprofiilit perustuvat Ruotsin Agrian vahinkotilastoihin.

Aikavälin 2011-2016 vahinkotilastoihin perustuva päivitys on neljäs ja uusin Agrian rotuprofiilipäivitys. On syytä muistaa, että tilastollista tarkastelua varten dataa tulee olla merkittävä määrä, jotta se on tilastollisesti luotettavaa. Tämän vuoksi dataa kerätään pitkällä aikavälillä, mutta se ei silti tarkoita, että tieto on vanhentunutta. Vasta kun dataa on riittävästi, voidaan tilastollisin menetelmin nähdä trendejä ja suuria linjoja eri rotujen terveydentilan kehityksestä.

Tässä olivat kaikki kysymykset ja vastukset tältä erää. Jos sinulla on mielessä vakuutuksiin liittyviä kysymyksiä, niin jätä kommentti. Lupaan selvittää vastaukset kysymyksiin Agrian kanssa.

Opi lisää Agrian koiravakuutuksista – kysymyksiä & vastauksia osa 1

2022-07-07T10:49:00.003+03:00

Koiran vakuuttaminen on aina ollut minulle itsestäänselvyys. Tutkailin eri vakuutuksia tarkkaan, kun meille viimeksi tuli uusi pentu kotiin keväällä 2019. Agria Eläinvakuutus tuntui minusta heti parhaalta vaihtoehdolta, ja vakuutus otettiin sieltä – lue lisää täältä miksi valitsin juuri Agrian. Olen edelleen erittäin tyytyväinen valintaani!

Yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa kävin läpi kysymyksiä ja vastauksia vakuutuksista, koskien muun muassa korvausaikaa, etäpalveluita ja pennun vakuuttamista. Jatka siis lukemista ja opi uutta! Ja jätä ihmeessä kysymyksiä, jos sinua askarruttaa jokin asia vakuutuksista, niin selvitän Agrian kanssa. Tulen julkaisemaan vielä toisen setin kysymyksiä ja vastauksia myöhemmin kesällä, joten pysy kuulolla.

Kysymyksiä & vastauksia vakuutuksista

Jokainen alla oleva vastaus on saatu suoraan Agria Eläinvakuutukselta.

❓ Koirani on ollut vuosia vakuutettuna Agriassa, eikä minulle ole sattunut vahinkoja. Nyt koirani loukkasi jalkansa ja meidän pitäisi käydä eläinlääkärillä ja tarvitsen vakuutusnumeroani. Mistä pääsen näkemään vakuutusnumeroni?

💡 Agrian vastaus: Kirjaudu Minun Agriaan verkkosivuiltamme. Minun Agriasta näet mm. vakuutusnumerosi, vakuutuksesi sisällön, tapahtumahistorian ja maksutiedot. Minun Agrian kautta voit myös hallita omia tietojasi sekä tehdä vahinkoilmoituksen ja seurata käsittelyn etenemistä.

❓ Koirani on vakuutettu Agriassa ja olen lähdössä kesämökille saareen. Mitä jos koiralleni sattuu siellä jotain, enkä pääse eläinlääkäriin?

💡 Agrian vastaus: Agrian asiakkaana sinulla on käytössäni maksuton Vet Guide -etäläinlääkäripalvelu. Vet Guide -sovelluksesta saat apua lemmikin lievien sairauksien ja tapaturmien hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointiin. Etäeläinlääkäri voi antaa joko ohjeita lemmikin kotihoitoa varten, tai lemmikin voinnin niin vaatiessa, lähetteen lähialueesi eläinlääkäriasemalle. Vet Guidessa sinua palvelevat kokeneet suomalaiset eläinlääkärit joka päivä klo 7-24.

Lataa sovellus jo ennen mökkimatkaa puhelimeesi AppStroresta tai Google Playstä. Muista rekisteröityä käyttäjäksi ja lisätä lemmikkiesi tiedot järjestelmään. Näin asiointi on tilanteen sattuessa nopeaa ja sujuvaa.

❓ Kuinka pitkä on korvaushakemusten käsittelyaika tavallisesti?

💡 Agrian vastaus: Mikäli asioit Agrian suorakorvausklinikalla ja suorakorvauspalvelu on avoinna (arkisin klo 9:00-16:30), saat korvauspäätöksen saman tien. Agrian suorakorvausklinikoita on Suomessa yli 100, lista suorakorvausklinikoista löytyy verkkosivuiltamme.

Agria käsittelee korvaushakemukset viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun olemme vastaanottaneet Agrian vastuun selvittämisen kannalta tarpeelliset tiedot. Tämä on määritelty vakuutussopimuslaissa.

❓ Voinko vakuuttaa monirotuisen tai rescue-koiran?

💡 Agrian vastaus: Kyllä, voit ottaa vakuutuksen myös monirotuiselle tai rescuelle.

❓ Minulla on 10-vuotias koira, jolla ei ole vakuutusta. Voinko vielä tässä iässä vakuuttaa koiran?

💡 Agrian vastaus: Kyllä, Agria Koirarotuvakuutuksessa ei ole yläikärajaa vakuutettavalle koiralle.

Katse pentuihin – kysymyksiä & vastauksia pentujen vakuuttamisesta

❓ Voinko ottaa pennulle vakuutuksen jo ennen kuin olen hakenut sen kotiin kasvattajan luota?

💡 Agrian vastaus: Tärkeintä on saada terveysselvitykseen ajantasainen tieto pennun terveydentilasta. Vakuutuksenottajan velvollisuus on vastata oikein ja täydellisesti vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin vakuutuksenantajan (tässä tapauksessa Agria) tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi sekä yhtiön vastuun arvioimiseksi. Ote on suoraan vakuutussopimuslaista.

❓ Riittääkö, että pennulla on kasvattajan teettämä eläinlääkärintarkastustodistus, ja että olen käynyt katsomassa pentua, vai pitääkö pentu tosiaan olla kotona ennen kuin vakuutus astuu voimaan?

💡 Agrian vastaus: Vakuutuksen ottamiseksi tarvitaan terveysselvitys. Terveysselvitys on omistajan tai kasvattajan (henkilön, jolla pentu on hallussaan), antama totuudenmukainen selvitys pennun sen hetkisestä terveydentilasta. Siinä tulee myös kertoa, mikäli pennulla on ollut sairauden oireita, vaikka näitä ei olisi hoidettukaan eläinlääkärissä.

Vakuutuksen voimaantulo määräytyy terveysselvityksessä annettujen tietojen perusteella tehdyn vastuuvalinnan jälkeen. Vastuuvalinnassa Agria valitsee (mikäli terveysselvityksessä on lisätietoja pennun normaalista poikkeavasta oireilusta tai sairauksista) ne vastuut, mitä se voi vakuuttaessaan lemmikkiä ottaa kantaakseen, sekä rajoittaa rajoitusehdoin vakuutusturvan ulkopuolelle sellaiset oireet tai sairaudet, mitä vakuutus ei jatkossa korvaa.

Pentutarkastustodistuksen merkitys vakuutusturvan laajuuteen:

Pentujen eläinlääkärintarkastus tulee tehdä 7 vuorokauden sisällä ennen tai jälkeen luovutuksen. Pentutarkastustodistus määrittelee, kuuluuko vakuutusturvaan (Agria Koirarotuvakuutus) mukaan tiettyjä turvia, kuten esimerkiksi piilevät viat, vai sovelletaanko näihin vakuutuksen muun sisällön osalta poikkeavia ehtoja, kuten esimerkiksi karenssia.

Kasvattajat ohoi!

Lopuksi vielä kaikille kasvattajille kiinnostava kysymys ja vastaus:

❓ Olen teettämässä koiralleni ensimmäistä pentuetta. Mitä Agria tarjoaa kasvattajille?

💡 Agrian vastaus: Agria Koirarotuvakuutuksen ja Agria Henki -vakuutuksen lisäksi tarjoamme myös seuraavia vakuutuksia kasvattajille:

Agria Lauma – vakuutus sinulle, jolla on yli 10 koiraa ja haluat saada edullisen vakuutuspaketin.
Agria Piilevä vika – vakuutus kasvattajalle pentujen piilevien vikojen varalle.
Agria Pentu Henki – maksuton henkivakuutus pentueelle, jonka kasvattaja saa rekisteröidessään pentueen Suomen Kennelliittoon.

Voit tehdä vakuutuksista entistäkin kattavamman lisäturvien avulla:

Agria Jalostus Hoitokulu on lisäturva jalostuskoiralle ja pentueelle.
Agria Jalostus Henki on lisäturva koiran jalostuskyvyn menetyksen varalle.

Lisäksi Agria Eläinvakuutuksella on oma Agria Breeders Club-kasvattajakerho koirankasvattajille. Jäsenyys on ilmainen ja jäsenenä voit kerätä pisteitä, joilla voit ostaa Agria Breeders Shopista tuotteita. Kasvattajajäsenenä sinulla on myös mahdollisuus tilata pentupakkaukset kasvateillesi oman vakuutusedustajasi kautta.

Aktivointia koiralenkin lomassa – aloita perusteiden opettamisesta

2022-06-17T14:29:00.005+03:00

Koiralenkin lomassa on kiva puuhata koiran kanssa muutakin, kuin ainoastaan kävellä lenkki läpi. Pysähdy esimerkiksi harjoittelemaan arjen tärkeitä taitoja, anna koiran etsiä piilotettua lelua, tai houkuttele koira kiipeämään kiven tai kannon päälle. Otetaan kuitenkin tässä vaiheessa askel taaksepäin ja aloitetaan perusteista. Jotta koiran kanssa voi pitää mukavia aktivointihetkiä lenkin lomassa, on koiran ensin oltava kiinnostunut remmin toisessa päässä olevasta tyypistä, eli sinusta. Tähän asiaan keskityn tällä kertaa täällä.

Riko arkisen koiralenkin kaavoja – tarjoa koiralle mukavaa aktivointia lenkin lomassa! Koirasi mahdolliset ei toivotut käytöstavat lenkillä tulevat samalla vähentymään kuin itsestään.

Hyvä kontakti koiraan on kaiken perusta

Yhteistyö koiran kanssa lähtee hyvästä kontaktista koiraan. On paljon helpompaa opettaa koiralle erilaisia asioita, kun koira on ensin oppinut ottamaan katsekontaktia sinuun, koska silloin teidän välillä on yhteys. Koiran tulisi mielellään, ja itsenäisesti tarjota kontaktin ottamista ihmiseen, eli tästä on syytä tehdä koiralle mieluinen temppu.

Voit harjoitella kontakti ottamista sekä kotona että lenkin lomassa, mutta aloita harjoittelu helpossa ympäristössä. Opeta ensin kontaktin tarjoamista, eli että koira tarjoaa itsenäisesti ja ilman houkuttelemista kontaktin ottamista. Aloita harjoittelu näin: seiso paikoillasi, sinun ei tarvitse mitenkään kiinnittää huomiota koiraan, mutta seuraa koiraa sivusilmällä. Heti kun koira katsoo sinua – kehu koiraa ja palkitse esimerkiksi namilla. Kun koira osaa tarjota kontaktia helpossa ympäristössä, voit aloittaa saman harjoittelun asteittain vaikeammissa ympäristöissä. Pian voit harjoitella tätä lenkin lomassa erilaisissa tilanteissa.

Voit lisäksi harjoitella kontaktia myös niin sanotun luopumisen kautta. Aloita harjoittelu näin: ota nami käteen, voit alkuun mennä kyykkyyn koiran tasolle. Laita kätesi, missä on nami, koiran eteen tai hieman koiran sivulle. Koirasi yrittää ehkä tavoitella kädessäsi olevaa namia? Hyvä, älä kuitenkaan anna koiralle sitä, mutta älä myöskään kiellä koiraa, vaikka se yrittää tavoitella kädessäsi olevaa namia. Ole aivan hiljaa ja paikoillasi, ja odota että koira kääntää katseen sinua. Kehu ja palkkaa heti, kun koira katsoo sinua eikä namia. Pidennä asteittain aikaa, kun koira pitää katsekontaktia sinuun, ennen kuin palkitset koiraa.

Videolla Lina-pentu näyttää mallia, miten opetellaan namista luopumista ja katsekontaktin ottamista:

Kun koira on oppinut tarjoamaan katsekontaktia, voit liittää käytökseen vihjesanan, esimerkiksi "Katso". Käytä vihjesanaa niin kotona kuin lenkillä, jotta koira oppii yleistämään vihjeen, ja siihen liittyvän käytöksen = katsekontakti, eri tilanteisiin. Muista aina palkita koiraa kehulla, ja riittävän usein myös namilla, tai lelulla ja leikillä, jotta tehtävä säilyy koiralle mielekkäänä.

VINKKI! Kun koira osaa katsekontaktin ottamisen vihjesanasta hyvin, voit käyttää opittua taitoa ohitustilanteissa. On paljon rennompaa niin koiralle kuin sinulle kohdata muita ihmisiä, koiria, ratsukoita, pyöräilijöitä, jne. niin, että koirasi on kontaktissa sinuun (eikä siihen vastaantulevaan).

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Luokkanousuja niin agilityssa kuin tokossa, sekä näyttelykäynti

2022-06-07T13:12:00.000+03:00

Kevään aikana täyttyi kaksi tavoitetta – lunastimme Linan kanssa kilpailuoikeudet niin agilityn 3-luokkaan kuin tokon EVL-luokkaan. Bonuksena Lina pääsi myös pyörähtämään näyttelykehässä toukokuussa.

Irene Erlingin ottama kuva JAU:n kisoista 12.2.2022.

Agility

Agilityn 2-luokasta keräsimme 2 hyppärinollaa ja 2 agilitynollaa. Lisäksi tuli 4 kpl 5-rataa, 2 kpl 10-rataa ja 7 kpl hylättyjä suorituksia. Viimeinen nousunolla tuli Salme Mujusen agilityradalta HSKH:n kisoissa 23.4. Tämän jälkeen pidimme hetken kisataukoa ja 3-luokan korkkasimme 5.6.

Linan kisavideot löytyvät kaikki täältä >>

Linan kanssa on ihan hurjan kivaa juosta agilitya! Lina on suoraviivainen etenijä, lukee rataa hyvin ja ottaa yleensä myös hyvin vastaan ohjeet ja ohjaukset. Suurin haaste ja työmaa on (edelleen) puomin juoksari, mutta on siinäkin tapahtunut kehitystä. Olemme nyt Hannamarin avulla saatu niitä täydellisiä osumia esille laskemalla alasmenon yhden pykälän. Vielä on kuitenkin matkaa, että tämä kantaisi ratatreeneihin, siellä kun osumat eivät ole olleet mitenkään parhaasta päästä. Työ puomin parissa siis jatkuu.

Videoita Linan juoksaritreeneistä löytyy täältä >>

Irene Erlingin ottama kuva JAU:n kisoista 12.2.2022.

Toko

Huhtikuun lopussa suuntasimme Janakkalaan toko-kokeisiin, missä korkkasimme VOI-luokan. Lina teki tosi kivalla asenteella kaikki liikkeet, ja saimme kasaan 292 pistettä, luokkavoiton (1/5) ja kunniapalkinnon. Tuomarina oli Mari Väänänen.

Pari pientä epätyypillistä virhettä tapahtui kehässä – Lina liikutti/nosti väärää tunnaria ennen kuin otti oikean (7 pistettä) ja kaukojen viimeisessä maahanmenossa jouduin antamaan 2 käskyä (8 pistettä), koska Linan keskittyminen herpaantui hallin oven käydessä (kokemuksen puutetta). Myös seuraamisessa tuli rikko keskittymiseen hitaan osuudessa ,ja jouduin antamaan yhden lisäkäskyn, ja lisäksi Lina seisoi yhden perusasennon, mutta muuten seuraaminen oli oikein hyvä ja pisteitä kertyi 8. Luoksarista tuli 9 pistettä, muista liikkeistä sekä kokonaisuusvaikutuksesta 10 pistettä.

En voisi olla tyytyväisempi Linan iloiseen fiiliksen kehässä! Olen keskittynyt fiilikseen todella paljon koko talvikauden ajan, sen sijaan että olisin hionut liikkeiden yksityiskohtia. Tämä on ehdottomasti ollut oikea ratkaisu Linan kanssa.

Palkintopallilla! 30.4.2022

Näyttely

Pitäähän pienen bordercollie-tytön kerran elämässä päästä näyttelykehään. Palveluskoiratapahtumassa 26.5. olikin oikeat silakkamarkkinat bc-kehässä! Tuomaroimassa oli Jari Laakso, joka on oikein hyvä valinta myös näille ei-näyttelylinjasille bc:ille.

Lina esiintyi oikein mallikkaasti olemattomista kehätreenistä huolimatta. Minäkin suoriuduin hyvin kehässä, ja mitä tärkeintä, Lina sai tarvittavan tuloksen:

AVO EH

3 v. Hyvä rungon pituus, riittävä tilavuus. Eturinta saisi olla täyteläisempi. Riittävät, mutta tasapainoiset kulmaukset. Hyvä ylälinja seistessä ja liikkeessä. Sievä pää. Erinomaiset sivuliikkeet, eestaasliikkeessä kapeutta.

Todistetusti kehässä, kuva: Kati Tenhonen

Koiran rauhallinen yksinolo syntyy harjoittelulla

2022-02-24T11:47:00.002+02:00

Jokainen koira tulisi osata jäädä yksin kotiin rauhallisena ja tyytyväisenä, riippumatta jääkö koira lähes päivittäin vai ainostaan harvakseltaan yksin kotiin. Koira ei välttämättä opi rauhallisen yksinolon itsestään, vaan koira tarvitsee usein apua oikean mielentilan löytämiseen. Varaa siis tarpeeksi aikaa yksinolon harjoitteluun, ennen kuin on aika jättää koira ensimmäistä kertaa yksin kotiin.

Aikuinen koira, joka osaa jäädä rauhallisena yksin kotiin voi olla hyvä roolimalli pennulle. Kunhan meno ei muutu villiksi leikiksi, kun ovi sulkeutuu.

Milloin on hyvä aloittaa yksinolo-treenit?

Itse aloitan harjoittelun heti, kun pentu on kotiutunut ja tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissa. Meillä pennulle on aina varattu oma, rajattu tila yksinololle. Meillä tämä tila on kodinhoitohuone, missä meillä on käytössä portti rajaamaan tila muusta talosta, mutta esimerkiksi pentuaitaus toimisi yhtä hyvin. Rajattu tila on helpompi hallita kuin koko asunto/talo, ja pennulle on usein helpompaa rauhoittua hieman pienemmässä tilassa. Pentua ei kuitenkaan tule sulkea liian pieneen tilaan tai häkkiin.

Voi myös syntyä tilanteita, jolloin aikuiselle koiralle pitää opettaa yksinolo joko kokonaan uudelleen, tai vahvistaa yksinjäämisen taitoa, jos aikuista koiraa ei esimerkiksi ole hetkeen jätetty yksin kotiin. Samat askeleet ja asiat pätevät niin pennun kuin aikuisen koiran yksinolo-opetuksessa.

Veikeä ilme ja sohvan pieni pureskelu ei anna parhaat lähtökohdat yksinolo-treeneille. Kannattaa siis valita rauhallisempi hetki harjoittelulle.

Mistä yksinolon opettaminen on hyvä aloittaa?

Oikea mielentila on tärkeä asia onnistuneelle yksinololle. Koiralla tulisi aina olla turvallinen ja rauhallinen olo, kun se on yksin kotona. Harjoittelen aina yksinolon mielentilaa vahvaksi, ennen kuin jätän pentua yksin kotiin.

Aloitan yksinolo-treenit sellaisena hetkenä, kun pentu on hieman väsynyt. Seuraan pennun vireystasoa, ja kun pentu rupeaa väsähtämään, pyydän pennun sille rajattuun tilaan, jotta pentu voi asettua nukkumaan siellä. Näin pentu oppii, että tämä tila on hyvä paikka nukkumiselle.

Aikuinen koira ei aina väsähdä yhtä selkeästi kuin pentu, joten aikuisen kanssa alkutilanne voi olla hieman vaikeampi kuin pennun kanssa. Aikuisen koiran kanssa voi siksi olla hyvä käydä kävelyllä ja/tai tehdä pieni treenituokio, ennen yksinoloharjoitusta, jotta tiedät ettei koiralla ole paljon purkamatonta energiaa.

Jo ensimmäisten kertojen jälkeen, kun koira on asettunut lepäämään sille rajattuun tilaan, kokeilen sulkea portin. Eli koira jää itsekseen portin taakse. Jos koira reagoi portin sulkemiseen, voin alkuun tehdä niin, että jään itse portin sisäpuolelle koiran kanssa. Odotan että koira asettuu uudelleen, ja poistun vasta sitten portin toiselle puolelle. Alkuun en juuri puuhastele mitään, kun koira on jätetty portin taakse, mutta pikkuhiljaa rupean puuhastelemaan omia juttuja.

Alkuun pidän porttia suljettuna ainostaan lyhyen hetken, ja pidennän sitten hiljalleen tätä aikaa. Pyrin siihen, että koira olisi koko ajan rauhallinen. Jos koira esimerkiksi ehtii ruveta ääntelemään, tai se pyrkii tilasta pois, on koiran mielentila jo väärä. Tällöin voi olla hyvä keskeyttää harjoitus, ja miettiä miksi yksinoloharjoitus ei tällä kertaa onnistunut. Oliko koira huonossa mielentilassa heti alusta? Jätettiinkö koira kiireellä portin taakse? Oliko aika liian pitkä? Pyri seuraavalla kerralla helpottamaan harjoitusta, voit esimerkiksi lyhentää aikaa.

Kun on aika avata portti, niin tämä olisi hyvä tehdä, kun koira on rauhallisessa mielentilassa. Portin voi hyvin avata, vaikka koira edelleen nukkuu. Portin avaamisesta ei muutenkaan kannata tehdä mitään numeroa, kuten innostaa koiraa tai kutsua sitä tulemaan.

Kun koira osaa jäädä rauhallisesti omaan tilaan, on aika ruveta poistumaan ulos ovesta. Ole alkuun vaan hetken pois ja pidennä sitten hiljalleen aikaa. Jos olet epävarma miten koira suhtautuu yksinoloon, kun olet poissa, niin tähän löytyy erilaisia seuranta-mahdollisuuksia. Markkinoilla on tarjolla useita verkkosovelluksia, joiden avulla voit esimerkiksi seurata koiraa videon välityksellä.

Jollekin koirille voi antaa ruualla täytetyn aktivointilelun, kun koira jätetään yksin. Joskus tällaiset virikkeet voivat kuitenkin olla enemmän hallaksi kuin hyödyksi.

Virikkeitä yksinolon ajaksi?

Koiralle on parasta, että se on rauhallinen yksinolon aikana. Tämän takia virikkeiden lisääminen yksinoloon kannattaa harkita tarkkaan. Pennulle jätän kuitenkin aina leluja ja puruluita yksinolon ajaksi, jotta pennulle on tarjolla sallittua pureskeltavaa. Puruluuksi valitsen aina tarpeeksi ison puruluun, jotta tiedän varmuudella, ettei pentu syö sitä kokonaan yksinolon aikana. Näin ei synny vaaratilanteita, kuten että pentu esimerkiksi hotkaisee luun.

Saatan itse myös antaa niin pennulle kuin aikuisille koirille ruualla täytetyn aktivointilelun, meillä tämä on yhtä kuin täytetty ja pakastettu Kong-lelu. Tämäntyyppinen virike ei kuitenkaan sovi kaikille, joten kannattaa tarkkailla miten koira käyttäytyy, kun on saanut lelun tyhjennettyä – hakeeko koira lisää tekemistä vai onko koira tyytyväinen ja asettuu lepäämään? Tarkoituksena ei ole, että koira tarvitsee jatkuvasti jotain tekemistä yksinolon aikana, joten sitä ei kannata sille myöskään opettaa.

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Kakkosluokka – täältä tullaan!

2022-01-28T15:11:00.000+02:00

Linan kanssa on nyt 1-luokka taputeltu ja seuraavaksi kisaamme agilityn 2-luokassa. Nollia tuli kerättyä yhteensä 5 kpl, joista 3 hyppäreiltä ja 2 agilityradoilta. Lisäksi meillä on 1-luokasta 3 x 5 vp ja 4 x HYL. Kisasimme keväällä 2021 ensimmäisen kerran, silloin ainoastaan muutamilla hyppäreillä, ja marraskuussa korkkasimme sitten agilityradat.

Nousu-kisoista Irene Erlingin ottama lennokas kuva 16.1.2021.

Puomin juoksari aiheuttaa hieman päänvaivaa

Puomi on se este, mikä on aiheuttanut meillä eniten päänvaivaa. Olemme osallistuneet kuuteen agilityrataan, kahdelta on tullut virhe puomilta. Ensimmäinen näistä osui hylly-radalle, mikä oli Linan uran ensimmäinen agilityrata. Toinen näistä on yksi meidän 5 vp -radoista, siinä oli Linalle entuudestaan vieras Dogantin puomi. Yhdellä agilityradalla oli ihan yläosuma puomille ja kolmella radalla hienot, selkeät alaosumat.

Tällä pienellä otannalla hyviä osumia edustaa siis puolet osumista. Eihän se ole missään nimessä huono luku tässä vaiheessa kisa-uraa, kun kilometrejä ei ole juurikaan takana, mutta silti se puomi on minulle sellainen pieni mörkö kisaradoilla. En juurikaan pysty vaikuttamaan osumiin, paitsi lähinnä pitämällä huolen siitä, etten ole turhan suureksi häiriöksi Linalle.

Linan puomi on parantunut paljon sinä aikana, kun olemme työstäneet sitä Hannamarin avulla (keväästä 2021), mutta ratatreeneissä on edelleen ollut ongelmia saada osumat kohdilleen. Yksi ongelma lienee varsinkin nyt hallikaudella se, että treenikentät ovat aika pienet, mikä vaikuttaa lähestymiseen ja jatkoon. Erillisissä puomitreeneissä Linan meno on kuitenkin kehittynyt selvästi, ja tosiaan kisoissakin Lina on näyttänyt miten hyvin parhaimmillaan suoriutuu puomista, joten toivottavasti positiivinen kehitys jatkuu.

Yleistä kisafiilistä

Lina on aika helpoo ja mutkaton kisakaveri, ainakin toistaiseksi se on samanlainen kisoissa kuin treeneissä. Linalla on kyllä hinku radalle, mutta samalle se voi hengailla hallissa ennen ja jälkeen omaa suoritusta.

Linan kisavideot löytyvät kaikki täältä >>

Harrastuskoira hyötyy treenitauosta

2021-12-30T10:25:00.000+02:00

Tänä päivänä monet harrastavat koirien kanssa ympäri vuoden, joko yhtä lajia tai useita eri lajeja. Treenihalleja on jo niin hyvin tarjolla, ettei myöskään sää estä treenaamista esimerkiksi talvella. Ollaan tilanteessa, ettei luontaisia treenitaukoja välttämättä tule lainkaan vuoden aikana. Koira, ja usein myös omistaja, kuitenkin hyötyvät treenitauosta – tauot auttavat niin koiran kehoa kuin mieltä palautumaan.

Talven treenitauolla voi esimerkiksi keskittyä nauttimaan lumisesta luonnosta koiran kanssa.

Milloin tauko on hyvä pitää?

Mikäli harrastaa lajia, tai useita, ympäri vuoden on syytä suunnitella treenitauot osaksi harrastusvuotta. Itse tykkään pitää hieman pidemmät tauot sekä talvella että kesällä, ja lisäksi saatan pitää esimerkiksi viikon mittaisia taukoja muulloinkin. Aktiivisina kausina treenaan keskimäärin 3-4 kertaa viikossa (1-3 eri lajia), joten viikonkin "minitauko" on aina välillään paikallaan pidempien taukojen lisäksi.

Niinä kausina kun tähtäimessä on osallistuminen arvokisoihin ajoitan tauot sen mukaan, etteivät tauot sotke valmistautumista isoihin kisoihin. Pidän tosiaan mielelläni pidemmän tauon kesällä, mutta juuri arvokisat saattavat toisinaan sotkea kesätauon ajankohdan, koska arvokisojen ajankohdat vaihtelevat ainakin meidän lajeissa jonkun verran vuodesta toiseen.

Niinä kausina kun en syystä tai toisesta kisaa arvokisoissa, en välttämättä suunnittele treenitaukojen ajankohtia kovin tarkkaan, vaan menen enemmän fiiliksen mukaan. Ainakin minulle on niitä ajanjaksoja, kun en millään malttaisi pitää treenitaukoa, ja silloin usein treenataankin ahkerasti. Sitten taas tulee niitä jaksoja, jolloin tunnen kaipaavani pientä hengähdystaukoa ja silloin on hyvä hetki ottaa treenitauko. Toki välillä käy myös niin, että oma treenimotivaatio vaan tuntuu pysyvän korkealla, mutta silloin pitää vaan jossain kohtaa päättää, että nyt on aika antaa koiralle taukoa treeneistä.

Mikäli koiran motivaatio rupeaa heikkenemään, niin kannattaa pohtia olisiko tauon paikka käsillä. Parasta olisi tietenkin pitää taukoa ennen kuin koiran motivaatiossa rupeaa näkymään merkkejä tauon tarpeesta. Myös jatkuvat jumit kropassa tai toistuvat loukkaantumiset voivat olla merkki siitä, ettei palautumiselle ole ollut riittävästi aikaa.

Treenitauolla nautimme ulkoilusta ja saatamme myös lähteä reissuun koirien kera. Tämä kuva on Norjasta 2019.

Treenitauko ja aktiivinen arki

Minulla koirat ovat harvoin mitenkään kokonaan levossa treenitauon aikana. Meillä treenitauko tarkoittaa ensisijaisesti, ettei koiran kanssa tehdä lajitreenejä. Emme esimerkiksi suuntaa agility-kentälle, emmekä hio toko-liikkeitä edes omalla pihalla. Sen sijaan vietämme usein aktiivista arkea pitkien lenkkien kera treenitaukojen aikana. Toki esimerkiksi kesäkuumalla tai paukkupakkasilla tulee myös niitä päiviä ja jaksoja, jolloin ei välttämättä käydä pitkillä lenkeillä vaan koirille tulee sitten enemmän lepoa.

Treenitauon aikana saatan kuitenkin aktivoida koiria muulla tavoin. Ehkä teemme vähän temppuja silloin tällöin tai annan koirien tehdä hieman työtä ruuan eteen. Nämä kun ovat asioita, mitkä kuuluvat muutenkin meidän arkeen.

Täytetyt, pakastetut Kongit tai vastaavat aktivointilelut ovat meillä kohtuullisen kovassa käytössä arjessa ympäri vuoden. Nämä tarjoavat koirille mukavaa ajanvietettä.

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Paranna koiran kehonhallintaa

2021-10-29T14:14:00.002+03:00

Varsinkin harrastuskoirille hyvä kehonhallinta on tärkeää, mutta myös kotikoirat hyötyvät kehonhallinta-harjoituksista. Kehonhallinta-treenin avulla koirat tulevat ketterämmäksi ja ne oppivat käyttämään kroppaansa tasapuolisemmin. Kehonhallinta-jumpat ovat lisäksi kivaa puuhaa koiran kanssa ja tuovat vaihtelua arkeen.

Lenkkien lomassa voi vahvistaa koiran kehonhallintaa esimerkiksi pyytämällä koira tasapainoilemaan kiven tai kannon päälle. Muista kuitenkin varmistaa, ettei alusta ole koiralle liukas.

Yksinkertaisia kehonhallinta-harjoituksia

Yksinkertaisiin kehonhallinta-treeneihin tarvitset ainoastaan laatikon – pienelle koiralle riittää pienempi laatikko ja isommalle koiralle pitää olla isompi (ja kestävämpi) laatikko. Koiraa voidaan joko houkutella namien avulla kävelemään laatikon yli tai sisään tai tätä voidaan myös tehdä tarjoamisen kautta, eli koira saa itse tarjota laatikon sisään/päälle astumista. Huomio että laatikon materiaali tulee olla pitävä, jottei koira liukastu. Voit tarvittaessa kiinnittää laatikon pohjaan (sisä- ja ulkopuolelle) pitävää mattoa tms.

Opeta koira esimerkiksi:

kävelemään laatikon yli
seisomaan laatikon päällä
seisomaan laatikon sisällä
peruuttamaan laatikon päälle niin, että takajalat ovat laatikolla ja etujalat maassa
seisomaan laatikon päällä etujaloilla, takajalat maassa ja pyörimään ympyrää
seisomaan laatikon päällä takajaloilla, etujalat maassa ja pyörimään ympyrää

Näet osan näistä kehonhallinta-tehtävistä alla olevalla videolla. Videolla esiintyvä Lina oli n. 9 kuukauden ikäinen kuvaushetkellä.

Kehonhallintaa ulkona

Ulkona voi aktivoida koiraa kehonhallinnan parissa yhtä lailla kuin sisällä. Tähän käy niin lähimetsä kuin kaupunkiympäristö. Laatikon sijaan voit hyödyntää esimerkiksi kiveä, kantoa, puunrunkoa tai betoniporsasta, ja tehdä samat "laatikko-harjoitukset" näiden avulla ulkona lenkin lomassa. Muista aina tarkistaa, että alustat ovat koiralle turvalliset – ei liukkaat tai terävät.

Arkisen kävelyn lomassa on helppoa pysähtyä hetkeksi vahvistamaan koiran kehonhallintaa. Kiipeäminen ja tasapainoilua epätasaisen kiven päällä kehittää kehonhallintaa ja pitää mielen virkeänä.

Mukavia jumppa-hetkiä! Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

BH-koe suoritettu hyväksytysti

2021-10-01T15:07:00.001+03:00

Tending syysleirillä olin yhtenä päivänä treenaamassa tottis-kentällä ja päätin kokeilla tehdä BH-kaavion läpi Linan kanssa. Ensin kärsivälliset kanssatreenaajat opastivat minut kaavion saloihin (olin sentään tutustunut siihen hieman myös etukäteen) ja sitten ei muuta kuin koira mukaan ja suorittamaan. Kaavio sujui sen verran mukavasti, että pari päivää leiriltä kotiutumisen jälkeen selailin jo BH-kokeita Virkusta. Yhtäkkiä minulla sitten oli koe-paikka alle viikon päähän Järvenpään Koirakerhon kokeessa.

Korkattiin Linan kanssa kolmannen kisakirjan!

Lämmin vastaanotto ja hyvä opastus

Olin kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita BH-kokeesta, lähinnä siitä miten parina oleva koira ei ole hallinnassa. Tällaisena pienehkön bordercollien omistajana tietenkin moinen jännitti. Järjestäjät olivat kuitenkin kivasti jakanut koirat uros-narttu -pareihin ja lisäksi pareina oli suunnilleen samankokoiset koirat. Meidän parina oli kiltti mudiuros, joten ei ollut tarvetta jännittää paria. Teimme parimme kanssa ennen kokeen alkua koemainen ilmoittautuminen, mikä oli hyvä harjoitus niin minulle kuin Linalle. Lina näki parinsa ja minä sain käydä läpi mitä kaikkea pitäisi muistaa sanoa ilmoittautumisessa.

Suoritusvuoromme oli toisessa parissa, joten ehdin katso ensimmäisen koiran liikkeet ennen kuin oli aika valmistautua. Siinä vielä pähkäilin, että miten saan pidettyä "kätevän" kaksimetrisen remmin järkevästi kädessä. Ystävällinen talkoolainen ehdotti nopeasti, että hän voi lainata minulle metrisen remmin, niin on helpompaa suoriutua kytkettynä seuraamisesta.

Kehässä tuomarina ollut Vesa Häkkinen oli rento ja tsemppaava. Koitti muistuttaa ettei tarvitse jännittää (ei toki auttanut minua), antoi selkeät ohjeet ja muistutti myös, ettei ole kiire lähteä suorittamaan liikkeitä. Tämä onkin tällaiselle tokoilijalle vielä vaikea juttu, kun pitää melko omatoimisesti suorittaa kaaviota, eikä ole liikkuria käskyttämässä. Minulla meni iso osa keskittymisestä laskiessa askeleita ja muistellessa miten se kaavio nyt menikään. Siinä jäi kyllä Lina raukka aikalailla oman onnensa nojaan.

Paikkiksen kautta liikkeiden pariin

Meidän vuoro osui niin, että aloitimme paikkiksella. Tuntuipa pitkältä ajalta seistä selkä kohti koiraa, ja kyllähän siinä varmasti n. viisi minuuttia vierähti. Lina oli ilmeisesti ollut ihan nätisti, minusta oli ehkä hieman kääntynyt vinoon tai sitten oli jo mennyt maahan vinoon.

Seuraavana vuorossa oli sitten se kaavio. Kytkettynä seuraaminen sujui ihan hyvin. Käännökset olivat vähän huonot, varsinkin täyskäännökset vasemmalle, mitkä Lina yleensä tekee ihan näyttävästi. Näihin vaikutti varmaan oma jännittäminen ja keskittyminen muuhun kuin meidän yhteiseen kuplaan. Henkilöryhmälle oli korona-poikkeus, joten siinä ei kierretty henkilöitä, vaan kuljettiin suoraan läpi pysähtyen keskellä. Vapaana seuraaminen sujui samaan tyyliin kuin kytkettynä seuraaminen.

Liikkeestä istumisen varmistin ja pysähdyin istumisen yhteydessä (tämä siis sallittua BH:ssa). Maahanmenon tein vuorostaan liikkestä, koska siinä Lina ei ikinä mokaa. No eipä, jäi istumaan – voi jestas! Huomasin tämän heti, joten pysähdyin ja käsin maahan. Luoksetulon Lina tuli suoraan sivulle, mikä ei yllättänyt, kun eteentulo on vielä sen verran vaiheessa.

Ihan en muista kaikki palaute, mitä saimme tottiksesta, mutta pääsääntöisesti positiivista palautetta. Seuraamisesta tuli kyllä maininta, että saisi olla hieman intensiivisempi. Lina tosiaan seurasi nyt omalla sievällä tavalla, mikä istuu paremmin tokon puolelle. Ja lisäksi käännökset olisivat saaneet olla paremmat. Linalta kyllä löytyy myös sellainen energisempi seuruu, ja se saattaa tulla esiin myös kokeisiin, kunhan saadaan enemmän rutiinia.

Tässä vielä video tottiksesta (ilman paikkista):

Kaupungin hälinään

Jos tottis aiheutti jännitystä, niin teki myös kaupunkiosuus. Tinon tai Devinin kanssa ei olisi jännittänyt mennä kaupunkiosuuteen, mutta Linalla on ollut, ja on edelleen omat juttunsa. Lina voi jäädä kiinni kohti tuleviin pöyräilijöihin sekä ihmisiin, jotka juoksevat. Tästä syntyy sitten pientä tuijotusta ja remmin kiristymistä.

Kokeessa koiranulkoiluttaja, pyöräilijä ja lenkkeilijä tulivat kuitenkin sen verran liukuhihnalla ohi, ettei Lina lainkaan reagoinut näihin. Muut asiat kaupunkiosuudessa eivät myöskään saaneet Linaa hätkähtymään, joten näin saimme kunnilla BH:n suoritettua hyväksytysti.

Tulevaisuuden pk-laji on ainakin näin alkuun jälki. Esineruutu ja jälki ovatkin aika lailla kisavalmiit, mutta tottis on vielä kesken.

Opeta koira etsimään hävinnyt hanska

2021-08-31T14:00:00.000+03:00

Esine-etsintä koiralenkin lomassa tuo mukavaa piristystä ja vaihtelua niin koiralle kuin omistajalle. Lisäksi taito löytää kadonneita esineitä voi tositilanteessa tulla todelliseen tarpeeseen, jos vaikkapa hanska on päässyt putoamaan taskusta lenkin aikana. Koirat nauttivat yleensä etsimisestä ja tällaiset haistelu-tehtävät ovat aina oiva tapa purkaa koiran energiavarastoja.

Vinkkejä hävinneen hanskan opettamiseen

Hävinneen hanskan, tai muun esineen, etsiminen on koiralle yleensä yllättävän helppoa. Itse ajattelen että tehtävä koostuu karkeasti kahdesta osasta – esineen etsimisestä ja esineen tuomisesta minulle. Esineen tuominen ei kyllä ole välttämätön, mutta jos koira ei osaa tuoda esinettä, niin silloin koiran tarvitsee jollain tapaa osata näyttää omistajalle, missä löydetty esine on.

Sekä esineen etsimistä että esineen tuomista voi harjoitella rinnakkain kahtena erilaisena harjoituksena/ tehtävänä. Sitten kun molemmat osat sujuvat, niin ne voi yhdistää toisiinsa.

Esineen tuominen

Esineen tuomista voi alkuun harjoitella esimerkiksi koiran omalla lelulla, varsinkin jos koira ei luonnostaan kanna/tuo erilaisia esineitä tai ole opetettu noutamaan esineitä. Tuomista voi harjoitella monella eri tapaa, tässä pari esimerkkiä:

Innosta koiraa lelun avulla ja heitä lelu pienen matkan päähän – katso samalla, että koiralla pysyy koko ajan mielenkiinto lelussa – ja päästä koira lelun perään. Kutsu koiraa luokse heti, kun koira nostaa lelun maasta. Alkuun ei haittaa, vaikka koira pudottaisi lelun matkalla. Kun koira saa ajatuksesta kiinni, niin matkaa voi askel kerralla pidentää.
Jätä koira odottamaan, aseta lelu/muu noudettava esine muutaman metrin koirasta ja näytä esinettä koiralle. Siirry sitten itse seisomaan tai kyykkyyn muutaman metrin päässä lelusta/esineestä ja pyydä koiraa tuomaan (koira, esine ja sinä olette siis ns. jonossa, sinä ja koira olette kasvot vastakkain). Kun harjoitus sujuu lyhyeltä matkalta voi kasvattaa etäisyyttä.

Jos haluat että koira luovuttaa esineen tietyllä tavalla, niin muista harjoitella myös se osuus. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätöntä, vaan hävinneen hanskan tuominen omistajan läheisyyteen on oikein toimiva tapa hanskan pelastusoperaatiota ajatellen.

Esineen etsiminen

Ota hanska tai muu esine mukaan, kun lähdet kävelylle. Pysähdy sopivassa kohdassa ja jätä koira odottamaan. Vie esine hieman piiloon, alkuun ihan vaan muutamien metrin päähän, ja näytä koiralle, että sinne se esine jäi. Palaa koiran luokse ja lähetä etsimään. Kehu koiraa heti, kun se reagoi esineeseen, eli alkuun ei kannata odottaa, että koira nostaa esinettä maasta vaan koiraa kehutaan jo siitä, kun koira paikallistaa esineen. Kun koira saa ajatuksesta kiinni voit pidentää matkaa, mistä lähetät koiraa etsimään.

Seuraava askel on häivyttää näyttämistä, eli et enää näytä, että tänne se esine menee vaan pudotat esineen vaivihkaa. Tätä voi harjoitella niin, että koira näkee kun viet esineen, mutta itse esineen pudottamisen teet niin, ettei koira tarkalleen näe, mihin esine putoaa. Toinen versio on tehdä niin että pudotat esineen, kun kävelette koiran kanssa yhdessä tietä tai polkua pitkin. Jatkat vielä jonkun matkaa kävelyä ennen kuin pysähdyt. Kysy nyt koiralta mihin esine jäi ja lähetä etsimään.

Yhdistä etsiminen ja tuominen

Kun koira osaa sekä etsiä että tuoda hanskan tai muun esineen on aika yhdistää palat. Lähetä koira etsimään, odota hetki ja katso nostaako koira esineen vai pitääkö sinun antaa vihjesana tai muulla tavalla innostaa koiraa tuomaan esine sinulle. Kun tuomista yhdistetään etsimiseen voi olla hyvä palata etsimisen ensiharjoituksiin, jolloin tehtävä on helpompi.

Iloisia esine-etsintöjä! Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Toko AVO-luokka koettu kyläkisoissa ja SM:issä

2021-08-11T15:16:00.003+03:00

Kesän kuumimpina päivinä treeni-motivaatio ei aina ollut parasta, mutta hieman pakon edessä sain tehtyä lyhyitä toko-treenejä läpi hellekauden. Olin nimittäin lupautunut Linan kanssa Tending-joukkueeseen tokon SM-kisoihin ja vieläpä AVO-luokkaan, joten liikkeet piti saada koekuntoon ja lisäksi myös tulos luokasta ennen SM-ilmoittautumisen umpeutumista.

Lina Tending kesäleirillä 2021, Jämi. Kuva: Riitta Jantunen-Korri

Kyläkisoista AVO-tulos

Pari päivää ennen SM-ilmoittautumisen sulkeutumista, 12.6., suuntasin Linan kanssa Hyvinkäälle AVO-kokeisiin. Linalla oli loppunut juoksu muutama viikko aiemmin, joten oli hieman valeraskaana, mikä näkyy Linassa vaisuutena. Tsempattiin kuitenkin koe läpi ja ainoa isompi virhe oli nollattu liikkeestä istuminen (Lina teki seisominen), ja lisäksi kaukoissa jouduin antamaan tuplakäskyn sivulle lopussa. Pisteitä kertyi 1-tuloksen verran (283,5 pistettä), mikä oikeutti näissä kisoissa 1. sijaan. Tuomarina meillä oli Mari Väänänen.

Lina Tending kesäleirillä 2021, Jämi. Kuva: Riitta Jantunen-Korri

Toko SM 2021

Tämän vuoden SM-kisat käytiin Mikkelissä paahtavassa auringonpaisteessa. Mittarilukema oli reilut 30 astetta. Meidän lähtönumero oli vasta n. 60 koirakon AVO-luokassa aivan loppupäässä. Kävin aamulla Linan kanssa luoksepäästävyydessä ja eläinlääkärintarkastuksessa, mutta sen jälkeen oli suunnattava viileisiin sisätiloihin odottamaan suoritusvuoroamme. Helle ei tee minun tai Linan jaksamiselle hyvää, joten tein parhaani, jotta meillä olisi energiaa astella kehään iltapäivällä. Sinällään kyllä tylsää, koska olisi tietenkin ollut kiva seurata muiden suorituksia.

AVO oli jaettu kolmeen yksilökehään ja viimeisenä oli vielä paikkis. En juurikaan tehnyt mitään liikkeitä tai liikkeen osia ennen kehiä lämmön takia. Ensimmäisessä kehässä oli kierto, liikkeestä seisominen, kaukot ja hyppy. Toisessa kehässä oli liikkeestä istuminen, luoksetulo ja nouto. Viimeiseen yksilökehään jäi näin ollen ruutu ja seuraaminen.

Kaikki liikkeet sujuivat ilman suuria virheitä. Meille viime aikoina ongelmaksi koituneet luoksari-tyyppiset sivulletulot hidastuivat kyllä liike liikkeeltä (eli kierto, hyppy, luoksari ja nouto). Ongelmana siis on, että Lina hidastaa selvästi vauhtia n. 5 metriä ennen ennen minua, ja nyt SM:issä osassa liikkeissä vielä aiemmin. Näihin en tietenkään ollut mitenkään tyytyväinen ja niistä lähti jonkun verran pisteitä (näistä liikkeistä 8-9 p.). Osasin kuitenkin odottaa tätä, koska olin saanut tämän ongelman aikaiseksi jossain vaiheessa loppukevättä/alkukesää. Muuten Lina teki varsinkin valeraskautta ja hellettä ajatellen omalla tasollaan – kaukot (10 p.) olivat oikein hienot, jäävätkin onnistuivat (10 p. molemmista) ja viimeinen yksilökehä oli kokonaisuutena tosi kiva – ruutu löytyi itsevarmasti (9,5 p.) ja seuraamista tuli erikoismaininta että oli nättiä (9 p.).

Paikkis sujui ongelmitta, vaikka ohjaajilla oli maskit päällä ja viereinen koira meni ehkä n. puolessa välissä aikaa maahan. Kun palasimme koirien luokse, niin tämä viereisen koiran ohjaaja käski vielä koiransa nousemaan istumaan juuri hieman ennen kuin ohitettiin koirat, mutta Lina ei onneksi välittänyt tästä.

Pisteitä keräsimme yhteensä 289,5, eli 1-tuloksen verran sijoittuen 7. isossa AVO-luokassa. Meidän parhaat joukkuekaverit olivat myös tehneet hienoja tuloksia ja niin meidän joukkue sai SM-hopeaa.

Hopea-joukkue! Vasemmalta: Jenni Hackzell & Lill, Mari Leiviskä (& Roima), Pipsa Sahrman (& Misu), minä & Lina, Lentsu Välimäki & Pätkis. Kuva: Riitta Jantunen-Korri

Rutiinit tukemaan koiran terveyttä

2021-06-23T14:44:00.000+03:00

Pienet muutokset koiran terveydessä voivat helposti jäädä huomaamatta. Koirat ovat lisäksi taitavia peittämään kipua, joten terveysongelmat voivat näin ollen hiljalleen paisua isoiksi ennen kuin ne huomataan. Tämän takia on hyvä oppia seuraamaan oman koiran vointia osana sitä tavallista koira-arkea.

Kynsisakset ja namitasku on otettu esille. Lina tietää, että nyt kannattaa ottaa rento asento koska luvassa on stressitön huolto- ja herkkuhetki.

Seuraa koiran liikkumista lenkeillä

Koiran arkeen kuuluu luonnollisesti päivittäistä ulkoilua. Suosittelen ehdottomasti, että jokainen koiranomistaja seuraisi oman koiran liikkumista ainakin hetkittäin jokaisella lenkillä, varsinkin koiran kävellessä ja ravatessa. Alkuun voi tuntua vaikealta arvioida koiran liikkumista, eli onko liikkuminen normaalia vai ei, mutta pienen harjoittelun jälkeen opit tunnistamaan mahdolliset poikkeavuudet koiran liikkeissä.

Poikkeavuus koiran liikkeissä voi esimerkiksi olla eriasteiset ontumat, tai että koira etenee hitaammin kuin normaalisti. Mikäli poikkeavuus on paha tai vaikka se olisi lievä, mutta toistuva, on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin.

Jokaisessa koira-kodissa tulisi olla koiran ensiapulaukku. Tämä on myös hyvä pitää mukana varsinkin pidemmillä lenkeillä/retkillä.

Seuraa koiran käyttäytymistä kotona

Koiraa ei tietenkään tarvitse olla yhtenään seuraamassa kotona, mutta muutamia asioita on hyvä pitää silmällä. Miten koira nousee ylös levon jälkeen – onko koira alkuun kankea vai nouseeko koira vetreänä ylös? Entä miten sujuu rappusissa kulkeminen tai sohvalle hyppääminen? Monet tuki- ja liikuntaelimistön vammat ja sairaudet, kuten esimerkiksi nivelrikko, voi näyttäytyä ensimmäisiä kertoja juuri levon jälkeisenä jäykkyytenä tai haluttomuutena kulkea portaita tai hypätä. Näiden sairauksien hoito on syytä aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Seuraa myös miten koirasi venyttelee, jotta huomaat mahdolliset muutokset tässä. Sekä vähentynyt että lisääntynyt venyttäminen voi olla merkki kivusta.

Koira voi näyttää kipua kotioloissa myös esimerkiksi liiallisella nuolemisella (varsinkin tassujen/jalkojen nuoleminen), lisääntyneen juomisen merkeissä ja ruokahaluttomuudella (mikäli koira normaalisti syö hyvin).

Opeta koira asettumaan kyljelleen vihjeestä. Tämä helpottaa monia hoitotoimenpiteitä – itse leikkaan esimerkiksi aina kynnet niin, että koirat makaavat kyljellään.

Säännölliset hoitotoimenpiteet

Koirien hampaiden pesu on viime vuosina yleistynyt, ja hyvä niin. Hampaiden pesu edistää koiran suuterveyttä ja samalla tulee tarkastettua koiran suu säännöllisesti. Kannattaa siis ottaa hammaspesu osaksi arki-rutiineja, ja samalla aina tarkistaa hampaiden kuntoa. Jos koiralle kertyy paljon hammaskiveä tai jos koiralla on lohjennut/murtunut hammas, niin on aika varata aika hammashoidolle eläinlääkärin luona.

Kynsien leikkaamista ei ole syytä jännittää, vaan säännöllisellä kynsienleikkuulla toimenpide tulee tutuksi niin koiralle kuin leikkaajalle. Itse leikkaan koirieni kynnet kerran viikossa, jolloin kynnet eivät pääse kasvamaan turhan pitkiksi. Pitkät kynnet altistavat koiran tassuja virheasennoille sekä varvas- ja kynsivammoille. Tämän takia on hyvä pitää kynnet sopivan mittaisina ja näin ennaltaehkäistä isommat ongelmat. Samalla kun leikkaat kynnet kannattaa kurkata koiran tassut läpi, eli katsoa että anturat ja varpaiden välit ovat kunnossa.

Tarkista lisäksi säännöllisesti, esimerkiksi kynsien leikkaamisen yhteydessä, koiran korvat ja silmät. Korvien tulisi olla puhtaat ja iho terveen näköinen (ei punoitusta). Silmissä ei tule olla punoitusta tai jatkuvasti rähmää.

Kynsisakset tulee olla koiralle kiva asia, eikä kynsien leikkaamista ole syytä jännittää. Leikkaa usein ja vähän kerralla, ja muista aina pysyä rauhallisena.

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Agility-kisaura korkattu!

2021-06-02T13:58:00.001+03:00

Lina pääsi huhti-toukokuussa aloittamaan kisaamisen agilityssa hyppyradoilla. Kuinka siistiä! Huhtikuun lopussa suuntasimme Riihimäelle hallikisoihin ja pari viikkoa myöhemmin oli vuorossa ulkokisat Konalassa. Tuloksina keräsimme pari vitosta ja yhden nollan. Samalla myös Lina mitattiin vajaat 51 cm korkeaksi, eli makseihin meni kolmella mittaustuloksella (toisena kisapäivänä oli sopivasti 2 tuomaria paikalla, joten saimme silloin 2 mittaustulosta).

Lina HAUn kisoissa 9.5.202, kuva Henri Luomala

Riihimäellä kisasimme Jessi Landenin kahdella hyppärillä, joista molemmista tuloksena 5 vp. Ensimmäisellä radalla kaatui yksi pituuden palikka ja toisella radalla tuli yksi kielto. Tässä videot:

HAUn kisoissa Konalassa juoksimme yhden hyppyradan, jonka tuomaroi Jouni Kautto. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta Linalle, kun tehtiin agilitya ulkona muualla kuin Ojangossa, mutta tämä ei vaikuttanut Linaan mitenkään. Tuloksena nollavoitto! Video:

Olipa tosi kiva aloittaa kisaaminen myös agilityssa! Nyt pitää vielä saada kontakteista varsinkin puomi parempaan kuntoon ja sitten suunnata myös agilityradoille.

Lina HAUn kisoissa 9.5.2021, kuva Sofia Sula

Neuleohje koiran palmikkopaidalle

2021-04-27T16:04:00.002+03:00

Olen vuosien varrella neulonut useat villapaidat koirille. Yhtään valmista ohjetta, mihin olisin 100% tyytyväinen en ole löytänyt. Näin ollen olen jokaisen villapaidan verran työstänyt työtä kohti sellaista mallia, mikä täyttää omat toiveeni paidan ulkonäöstä, istuvuudesta ja toimivuudesta. Viimeisin villapaitani tippui hiljattain puikoilta – Linan palmikkopaita, ja siihen tulee ohje ja vinkkejä tässä postauksessa.

Linan villapaita valmistui kesken kevään kurakelejä. Varsinainen käyttöönotto saa siis odottaa ensi talvea, joten tässä vaiheessa en osaa sanoa miten malli toimii ns. kovemmassa käytössä, mutta uskon toimivan hyvin.

Haluatko neuloa tämän paidan koirallesi?

Lina jolle neuloin tämän paidan on siro bordercollie-neiti. Linan kaulanympärys on n. 34 cm, rintakehän ympärys kainaloiden takaa n. 59 cm ja mitta säkä-hännäntyvi on n. 49 cm. Linan tavallisin takki-koko on 50 cm.

Tarvikkeet

Sukka- ja pyöröpuikot nro 3
Pyöröpuikot nro 4
Palmikkopuikko
Vinkki: itse käytin nro 3 pyöröpuikoissa pituuksia 40 cm (kaulus) ja 80 cm (helma) ja nro 4 pituutta 60 cm, sekä sovittaessa myös 80 cm.

Lanka: Drops Lima 50 g reilut 6 kerää

Vinkki: Olen aiemmin neulonut hyvin vastaavanlaisia paitoja myös Drops Karisma-langasta, mikä on Dropsin mukaan sellaisenaan vaihtoehtoinen lanka Limalle.

Palmikot

Kapea palmikko koostuu 4 silmukasta ja leveämpi letti 9 silmukasta. Palmikoiden/lettien välissä on aina 2 nurjaa silmukkaa. Tässä mallikerta ja selostus:

Kaulus

Luo 100 s sukka-/pyöröpuikoilla nro 3 ja neulo 2 o 2 n -joustinta 15 cm. Vaihda puikkoihin nro 4, neulo 1 kerros oikein ja lisää tasavälein 3 s. Työssä on nyt 103 s.

Aloitin kauluksen kolmesti ennen kuin löysin sopivan määrän silmukoita. Ensin tuli liian tiukka ja sitten liian löysä – sopiva löytyi näiden kahden välimaastosta. Suosittelen kokeilemaan kaulusta koiran päällä ennen kuin etenet työssä pidemmälle.

Palmikoiden aloittaminen

Kerros alkaa vatsapuolen 22 silmukasta. Neulo näillä "palmikko, 2 n" x 3 ja vielä yksi palmikko.

Seuraavat 81 s ovat selkäpuolen silmukoita. Neulo näillä 2 n, letti, 2 n, "palmikko, 2 n" x 2, "letti, 2 n" x 3, "palmikko, 2 n" x 2, letti ja 2 n.

Kiinnitä merkkilangat vatsasilmukoiden molemmin puolin ensimmäisellä palmikkokierroksella. Lue lisäysvinkki alla! Lisää sitten 1 s merkkilankojen sisäpuolella (vatsan puolella) joka krs x 18. Jatka näitä lisäyksiä vielä 6 kertaa ja aloita samalla lisäykset "lahjekiilaa" varten yhden silmukan päässä vatsapuolen silmukoista molemmin puolin seuraavasti: ”lisää 1 s, neulo 2 n, lisää 1 s” joka 2. krs x 4.

Lisäysvinkki/ tarkennus lisäyksiin:

18 + 6 lisäykset (työ kasvaa yht. 48 s) – lisätyillä silmukoilla neulotaan palmikoita. Molemmin puolin tulee 4 kpl uutta palmikkoa ja palmikoiden väliin aina 2 nurjaa silmukkaa.
Lahkeiden lisäykset (työ kasvaa yht. 16 s) – lisätyillä silmukoilla neulotaan joustinneuletta (2 o, 2 n).

Kun olet tehnyt viimeisen lisäyksen lahkeita varten, neulo vielä yksi kerros ympäri. Työn korkeus on nyt n. 23 cm. Siirrä tämän jälkeen 10 s molemmin puolin vatsakappaletta apulangoille odottamaan (lahkeita varten). Jätä selkäpuolen silmukat odottamaan ja jatka pelkästään vatsakappaleen neulomista.

Tässä näkyy miten 18 + 6 lisäykset lähtevät muodostumaan, eli reunimmaisten vaaleansiniisten merkkilankojen sisäpuolella (suoraan kulkeva merkkilanka kertoo minulla kerroksen vaihtumiskohdan).

Vatsapuoli

Lisää vatsakappaleen molempiin reunoihin 1 reunasilmukka ja neulo tasona (jatka palmikko-mallikertaa) näillä 24 s 15 cm. Jätä silmukat odottamaan ja neulo selkäpuoli.

Selkäpuoli

Lisää selkäpuolen molempiin reunoihin 1 reunasilmukka ja neulo tasona (jatka palmikko-/letti-mallikertaa) näillä 125 s. Kun olet neulonut selkäpuolta 10 cm lisää molempiin reunoihin ennen reunasilmukkaa 1 s x 6 joka kerros. Lisätyillä silmukoilla neulotaan 2 n ja 1 palmikko. Kun olet neulonut selkäpuolta tasona 12 cm, jatka suljettua neuletta työn kaikilla silmukoilla.

HUOM! Tarkista että olet samalla kerroksella vatsa- ja selkäpuolella mallikerran kanssa, kun jatkat suljettua neuletta.

Kokeile paitaa ennen kuin jatkat suljettua neuletta, jotta näet onko vatsa- ja selkäpuoli sopivan mittaiset. Tässä kuvassa selkäpuoli on vielä kesken, eikä tarpeeksi pitkä.

Yhdistetty työ etujalkojen jälkeen

Neulo suljettua neuletta kaikilla 163 silmukoilla. Kun olet neulonut 4 cm, aloita kavennukset 4 s päästä vatsakappaleesta molemmin puolin (eli kavennuksien sisäpuolelle jää 34 s): kavenna 1 s x 6 joka kerros, neulo 6 välikerrosta ja toista kavennukset (1 s x 6 joka kerros). Neulo 27 välikerrosta (17 cm mitattuna kainalosta) ja toista kavennukset (1 s x 6 joka kerros). Työssä on nyt 127 s.

Neulo vielä 4 krs mallineuletta. Jätä sitten vatsan alta 22 s odottamaan apulangalle/ylimääräiselle puikolle ja jatka tasona loppujen 105 silmukoiden kanssa. Päätä samalla joka krs 1 s molemmissa reunoissa x 13. Jatka tasona näillä 79 silmukalla kunnes mallineuletta on joustinreunasta mitattuna 60 cm (eli älä ota kauluksen mittaa mukaan).

Taas kokeillaan, jotta varmistuu sopiva mitta vatsapuolelle. Nartulle voi tehdä pidempään yhdistettyä neuletta, kun taas urokselle tämä en luonnollisesti onnistu. Tässä pitää ottaa huomioon, että vatsan alle tulee vielä helma/resori, joten älä jatka suljettua neuletta tässä vaiheessa liian pitkälle.

Helma

Vaihda puikkoihin nro 3. Lisää selkäpuolelle 1 s ja kiinnitä merkkilangat selkäpuolen molempiin reunoihin (eli merkkilankojen väliin jää 80 s), poimi molemmista sivuista 33 s ja ota työhön mukaan vatsapuolen odottavat 22 s. Työssä on nyt 168 s.

Neulo suljettua neuletta joustinneuletta (2 o 2 n) 1 krs. Aloita tämän jälkeen lisäykset joka krs selkäpuolen molemmin puolin merkkilankojen kohdilla, jolloin työ kasvaa joka krs 2 silmukalla (1 s per puoli). Neulo lisätyillä silmukoilla joustinta. Muista tehdä nämä lisäykset koko ajan, eli joka kerta, kun työ kulkee merkkilankojen ohi.

Nyt työssä ruvetaan tekemään lyhennettyjä kerroksia, jotta helma saa muotonsa. Lyhennetyssä kerroksessa työ käännetään, jolloin kaikkia silmukoita ei neulota joka kerroksella. Jos lyhennettyjen kerroksien neulominen ei ole tuttua, niin googla "lyhennetyt kerrokset" ja löydät hyvät ohjeet ja ohjevideot, esimerkiksi tämä Dropsin tekemä ohje on hyvä.

Neulo 1 krs ympäri kaikilla silmukoilla ja aloita lyhennetyt kerrokset:

Jätä selän keskimmäiset 10 s ja vatsan keskimmäiset 18 s, eli käännä työ ennen näitä silmukoita.
Jätä jokaisella lyhennetyllä kerroksella 5 s. sekä selän että vatsan keskikohtaa kohden 2 kertaa. Neulo kohti helman toista puolta ja tee toinen puoli samoin.

Neulo 3 krs ympäri kaikilla silmukoilla ja tee seuraavat lyhennetyt kerrokset:

Jätä selän keskimmäiset 16 s ja vatsan keskimmäiset 22 s.
Jätä jokaisella lyhennetyllä kerroksella 5 s. sekä selän että vatsan keskikohtaa kohden 3 kertaa. Neulo kohti helman toista puolta ja tee toinen puoli samoin.

Neulo 3 krs ympäri kaikilla silmukoilla ja tee seuraavat lyhennetyt kerrokset, tällä kertaa vaan kohti vatsaa:

Jätä vatsan keskimmäiset 36 s.
Jätä jokaisella lyhennetyllä kerroksella 5 s. vatsan keskikohtaa kohden 2 kertaa.

Neulo 1 krs ympäri kaikilla silmukoilla. Päätä sitten työ joustinta neuloen.

Lyhennettyjen kerrosten avulla hännälle saadaan muodostumaan pieni "lovi" ja helma laskeutuu aika kivasti reisien päälle.

Lahkeet

Ota sukkapuikolle nro 3 odottavat 10 s ja poimi lisäksi 54 s. Neulo 7 cm 2 o 2 n joustinneuletta ja aloita sitten kavennukset vatsan puolella: neulo 13. ja 14. s ennen "lahjekiilan" 10 s oikein yhteen joka krs x 8 kertaa. Kun kavennukset ovat valmiit, päätä lahje joustinta neuloen. Tee toinen lahje samoin.

Linalla paita jättää pientä löysyyttä vatsan alle/ etujalkojen väliin, mutta tämä toisaalta antaa enemmän tilaa liikkeille. Nähtäväksi jää, miten paita pitää muotonsa käytössä, mutta aiempien kokemuksieni mukaan palmikot ja letit ovat toimineet tässä asiassa hyvin.

Viimeistely

Päätä langanpäät ja palmikkopaita on valmis. Paitaa voi myös tarvittaessa kastella ja hieman muotoilla.

Mikäli huomaat ohjeessa virheitä tai epäselvyyksiä, jätä kommentti tai pistä viestiä.

Linalta terveisiä – vihdoinkin sovittelurumba on ohi ja palmikkopaita valmis! Paita odottaa nyt ensi talven lumia.

Synttärionnittelut Tinolle, kera terveyspäivityksen

2021-03-26T10:36:00.001+02:00

Paljon onnea Tino 11-vuotta! Ei ole vielä toista Tinon veroista koiraa tullut vastaan – Tinon pohjaton kiltteys, huumori ja huolettomuus on jotain aivan ainutlaatuista.

Tinon synttäripostaukseen on aivan pakko valita yksi kuva viime kesältä. Tinon ehdottomasti lemppari-elementti on nimittäin vesi. Ei ole mitään niin siistiä kuin uiminen, jos Tinolta kysytään.

Pissatulehdus

Alkuvuosi toi mukanaan muutaman murheen Tinon osalta. Helmikuun puolessa välissä Tinolle tuli ongelmia virtsaamisen kanssa ja yhden päivän aikana ongelma äityi niin pahaksi, että virtsan seassa oli verta ja veripaakkuja. Sain onneksi heti ajan meidän kylän eläinlääkärille (Laura Laakso / Paippisten eläinlääkäri – vahva suositus!). Virtsanäytteessä oli bakteereita, joten Tino sai lyhyen antibioottikuurin.

Antibiootit antoivat apua jo parissa päivässä, mutta vajaan parin viikon päästä kuurin loputtua ongelma alkoi uudelleen. Tulehdus ei tällä kertaa ehtinyt ihan niin pahaksi kuin ensimmäisellä kerralla, mutta Tino joutui nyt pidemmälle antibioottikuurille (3 viikon kuuri). Tämän kuurin viimeinen päivä oli eilen, joten nyt toivotaan ettei vaiva lähde uusiutumaan. Tinolta otettiin tällä kertaa myös verikokeet munuaisten ja testosteronien osalta. Kreatiini oli hieman koholla, jonka takia Tinolta otettiin reilu viikkoa myöhemmin vielä uudet näytteet, mutta silloin luku oli jo viitearvoissa.

Jalkavamma

"Sopivasti" samalla viikolla kun Tino oli menossa kontrolliverikokeisiin alkoi oikean takajalan ontuma. Ontuma alkoi ma 15.3. ja uudet verikokeet otettiin to 18.3., ja vaikka Tino oli ollut levossa tässä välissä, niin ontuma oli edelleen selvä silloin torstaina. Lauralla oli onneksi aikaa tutkia myös jalka verinäytteen yhteydessä.

Tässä itselleni muistiin lausunto:

"Gastrocnemius-lihaksen distaalipäässä turvotuspatti, lievää turvotusta myös tibian ulkotrokanterissa. Ultrauksessa turvotuskohdassa havaitaan hematooma, jossa alkavaa korkeakaikuista pistemäistä sidekudostumaa. Ulkotrokanterin luona havaitaan popliteuslihaksen repeämää. Polven ultrauksessa sivusiteet ja etummainen patellaside normaalit, mutta ulkokierukan vauriota ei voida poissulkea."

Diagnoosi: reisilihasrepeämä

Tino on nyt saanut levätä ja tehdä vaan lyhyitä remmilenkkejä vajaan kahden viikon ajan ja ontuma on hävinnyt. Toissapäivänä Tino pääsi myös fyssarin (Patricia Hirn) käsittelyyn. Tino oli vino ja varsinkin tuossa oikeassa takajalassa oli enemmän kireyksiä, joten oli hyvä saada kroppa hoidettua. Seuraava käynti on sitten 4 viikon päästä. Tässä välissä Tino saa hiljalleen ruveta liikkumaan hieman enemmän, mutta edelleen vaan remmissä.

Seniorikoiran kanssa harrastaminen

2021-03-25T14:06:00.000+02:00

Koiran vanhetessa aktiivinen harrastaminen jää usein vähemmälle ja koira saa siirtyä eläkkeelle tavoitteellisesta harrastamisesta ja kilpailemisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että seniorikoiran niin sanottu harrastusura on takana. Ei, varsinkin koira joka on läpi elämän treenannut paljon, kaipaa muuta tekemistä kuin pelkkää lenkkeilyä ja olemista. Harrastaminen muuttaa kuitenkin muotoaan, kun koira vanhenee.

Laumani vanhin koira Tino on 11-vuotias. Tino on harrastanut useita eri lajeja elämän aikana – agilitya, tokoa, vesipelastusta ja rally-tokoa. Kisoissa emme ole käyneet enää muutamaan vuoteen, mutta Tino nauttii edelleen kevyestä treenaamisesta.

Seniorikoiran fyysinen kunto

Koiran fyysinen kunto määrittelee mitä koiran kanssa on turvallista harrastaa. Seniorikoiran kanssa on harvoin syytä harrastaa fyysisesti hyvin kuormittavia lajeja, kuten esimerkiksi agilitya, Sen sijaan löytyy useita muita kevyempiä lajeja, kuten vaikkapa rally-toko ja nosework. Eikä harrastaminen tarvitse missään nimessä olla sidottuna lajiin, vaan koiran aktivointi voi myös olla erilaisten temppujen opettaminen.

Pidä mielessä että vanhempi koira on usein alttiimpi loukkaantumiselle kuin nuorempi koira. Vanha koira ei myöskään välttämättä kuntoudu loukkaantumisen jälkeen yhtä hyvin tai nopeasti kuin nuorempi koira, joten on erityisen tärkeää miettiä miten paljon seniorikoiraa kannattaa rasittaa fyysisesti. Varsinkin tiukat käännökset, hypyt ja pysähdykset kovasta vauhdista on syytä jossain vaiheessa jättää kokonaan pois.

Seniorikoiran henkinen kunto

Kun seniorikoiralle tarjotaan mielekästä tekemistä ja pulmien ratkaisemista, niin koiran mieli pysyy virkeänä ja nuorekkaana. Omat eläköityneet harrastuskoirat ovat aina nauttineet treenaamista tai vähintään kevyestä aktivoinnista ihan koko seniori-iän ajan, joten korkea ikä ei ole syy lopettaa koiran aktivointi.

Tämä ei ole sattumanvarainen kuvausasento, vaan erikseen opetettu temppu – Tino laittaa leuan maahan käskyllä "tylsää". Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä kaikkea koiralle voi opettaa, eikä koiran ikä ole este uusien asioiden oppimiselle niin kauan kuin koiran fyysinen kunto huomioidaan.

Vinkkejä seniorikoiran kanssa harrastamiseen

Mieti minkälaiset harrastukset sopivat koirallesi koiran fyysiseen kuntoon nähden.
Tee mieluummin useat lyhyet treeni-tuokiot kuin harvat ja pitkät.
Jatka samojen harrastuksien parissa kuin ennenkin, mutta kevennä harjoituksien fyysistä rasitusta.
Aloita uusi, kevyempi harrastus kuten esimerkiksi nosework.
Myös yksinkertaiset aktivoinnit tuovat iloa seniorikoiran arkeen ja pitävät mielen virkeänä. Annan koiran esimerkiksi etsiä osan ruuastaan karvaisen kylppärimaton seasta tai ulkona (älä kuitenkaan ripottele nameja ulos, jos et halua että koirasi syö asioita ulkona maasta). Voit myös piilottaa koiran lempilelun ulkona tai sisällä ja antaa koiran etsiä.

Anna seniorikoiran kiivetä kiville, kannoille ja muille kumpareille lenkillä, koiran fyysistä kuntoa huomioiden. Ole kuitenkin tarkkana, ettei alusta ole liukas. Tasapainoilu kivillä ja kannoilla ylläpitää ja kehittää lihaskuntoa ja tasapainoa.

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Varvasvamma-kuninkaan synttärit: Devin 8 vuotta

2021-03-19T10:44:00.000+02:00

Voiko se olla totta? Kyllä, Devin täyttää tänään jo 8 vuotta. Lisääntyneet harmaat karvat naamassa voivat antaa osviittaa, ettei kyseessä ole enää mikään teinikoira, mutta muuten ei ole minkäänlaisia merkkejä vanhenemisesta nähtävissä. Paitsi toki (varvas)vammojen määrä voi myös kertoa siitä, että takana on jo jokunen eletty vuosi. Synttäreitä juhlitaan kuntouttaessa viimeisintä varvasvammaa.

Alkuvuoden varvas-ongelmat

Viime kesänä Deviniltä luksoitui vasemman etutassun 2. varvas (siitä kirjoitin enemmän joulukuussa). Tämä varvas kipeytyi hieman nyt alkuvuodesta uudelleen, joten sitä tuettiin sitten teippaamalla jonkin aikaa. Nyt tämä varvas vaikuttaa kuitenkin taas olevan ok.

Tavallisen lenkin jälkeen helmikuun puolessa välissä Devin rupesi ontumaan levon jälkeen. Olin ensin vakuuttunut, että ongelmana on tuo kesällä luksoitunut varvas. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan ontuma oli toisessa, eli oikeassa etujalassa. Siitä etujalasta on jo amputoitu 2. varvas ja tällä kertaa se oli sitten 3. varvas, mikä oli ottanut osumaa. Varvas oli turvonnut ja lisäksi siihen oli tullut jonkinlainen verenpurkauma.

Kävin näyttämässä varvasta tuttuun tapaan ortopedi Mikael Moreliukselle (Sipoon pieneläinklinikka Morelius) muutaman päivän kuluttua siitä, kun vamma oli syntynyt (itselleni tähän muistiin, että eläinlääkärikäynti oli 19.2.). Röntgenin avulla todettiin että luusto on ehjä, mutta stressikuvassa oli nähtävissä, että varvasta pystyi taivuttamaan liian paljon ulospäin, eli kyseessä on luultavasti jonkinlaisesta vammasta keskimmäisen varvasnivelen sivusiteessä. Hoitona varpaan tukeminen.

Devin pääsi muutama viikko myöhemmin vielä fyssarimme Patricia Hirnin käsittelyyn ja siinä kävi ilmi, että yhdessä lihaksessa vaikutti lisäksi olevan venähdys. Jotain oli selvästi tapahtunut sillä tavallisella lenkillä, vaikkei Devin lenkin aikana oireillut mitenkään.

Kun ajoin hieman karvoja tassusta, niin verenpurkauma näkyi selvästi. (Iho on ehjä, joten tässä ei ole kyse haavasta, hankaumasta tms.) Väri palasi normaaliksi noin neljässä päivässä, mutta turvotusta esiintyi pidempään, ja on myös mahdollista, että varvas jää paksummaksi kuin ennen tapaturmaa koska varvas on edelleen hieman turvonnut/paksumpi kuin aiemmin.

Varvasvamma-kuninkaan tulevaisuus

Devin oli reilu 2,5-vuotias kun sille osui ensimmäinen varvasvamma. Tämän jälkeen eri varpaiden kanssa on ollut säännöllisesti ongelmia – Devinille on vuosien mittaan tullut vammoja yhteensä ainakin viiteen eri varpaaseen, ja muutama varvas on vaivannut Deviniä useamman kerran.

Etutassujen kanssa on ollut eniten ongelmia ja oikeasta etujalasta on tosiaan jouduttu amputoimaan yksi varvas. Uusin varvasvamma on tässä samaisessa jalassa, joten on erityisen tärkeää, ettei tämä varvas vammautuisi uudelleen. Tassu ei nimittäin enää toimi, jos tämä varvas menee sellaiseen kuntoon, että myös se pitäisi amputoida. Sen takia ollaan nyt tultu sellaiseen pisteeseen, että varsinkin tämä kyseinen etutassu kaipaa tukemista ennaltaehkäisevästi. Tämä onnistuu ainakin teippaamalla, mutta katsotaan keksitäänkö myös muita keinoja tähän.

Devin ei ole hetkeen juurikaan päässyt harrastuksien pariin. Agility jäi tauolle viime kesän varvasvamman jälkeen ja myös toko on ollut aika lailla säästöliekillä sen jälkeen. Pyrin tulevaisuudessa lähinnä Devinin mielenvirkistyksen takia treenaamaan kevyesti tokoa (tai rally-tokoa), mutta kisakentät saavat nyt jäädä taaksemme. Toivon sen sijaan että Devin pystyy elämään vauhdikasta arkea (muuta vaihtoehtoa kuin vauhdikasta ei ole tämän koiran kanssa) vielä monta vuotta, etutassu tai -tassut tuettuna.

Vinkkejä seniorikoiran arkeen

2021-02-26T10:11:00.002+02:00

Milloin koira on seniori-ikäinen? Tämä riippuu minusta monesta tekijöistä – ainakin rodusta ja yksilöstä. Ulkoinen tekijä kuten harmaat karvat silmien ja kuonon ympärillä eivät välttämättä vielä tee koirasta seniori-ikäisen. Itse tunnistan seniori-iän omissa koirissani muun muassa siitä, ettei niiden lihasmassa ole sama kuin aiemmin. Lihasjumeja tulee helpommin kuin aiemmin, mikä voi näkyä jäykkyytenä liikkeissä. Seniorikoirani ovat myös ruvenneet palelemaan enemmän ulkona kylmillä keleillä kuin aiemmin. Lisäksi kuulo ja näkö on voinut heikentyä, mutta tämä tapahtuu usein vasta hieman myöhemmin seniori-iässä.

Tino on n. 10-vuotiaasta lähtien käyttänyt jumpperia tai paksumpaa takkia pitämään selän lämpimänä, koska sen selkälihakset jumiutuvat helpommin kuin aiemmin. Näin vanhemmiten Tinolla palelee myös tassut kylmemmillä keleillä, siihen auttaa tossut.

Muuttuneet arkirutiinit seniorikoiran kanssa

Jossain vaiheessa seniori-ikää arkirutiinit tulevat muuttumaan. Kuinka paljon ja minkälaisia muutoksia tulee riippuu koiran voinnista.

Mahdollisia muutoksia arkirutiineihin:

Heikentynyt näkö – vanhuuden myötä näkö heikentyy, tämä voi alkaa heikentyneellä hämäränäöllä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun/jos koira on lähes sokea tai kokonaan sokea voi olla hyvä välttää turhat muutokset kodissa, jottei koira yllättäen törmää edessä oleviin esteisiin. Lisäksi jos koira saa kulkea paljon vapaana ulkona aitaamattomilla alueilla, niin on syytä pitää koiraa jatkuvasti silmällä. Tässä vaiheessa voi myös olla parempi pitää koiraa kytkettynä, esimerkiksi fleksitalutin tai pitkä liina antaa mukavasti tilaa liikkua, kun koiraa ei voi enää pitää vapaana.
Heikentynyt kuulo – heikentynyt kuulo voi johtaa siihen, että koira tuntuu nukkuvan sikeämmin, eikä se välttämättä reagoi samoihin ääniin kuin aiemmin. Koira ei ehkä myöskään tule kutsusta vaikkapa syömään. Kuten sokeaa, niin myöskään kuuroa koiraa, tai koiraa joka kuulee huonosti, ei ole enää järkevää pitää vapaana aitaamattomilla alueilla.
Pidätyskyky – vanha koira ei ehkä enää pysty pidättelemään samaan tapaan kuin aiemmin. Jos vanhalle koiralle rupeaa sattumaan vahinkoja sisälle on aina syytä tarkistuttaa koira eläinlääkärillä. Taustalla voi olla esimerkiksi virtsatietulehdus, mutta jos koira kuitenkin todetaan terveeksi voi kyse olla myös heikentyneestä pidätyskyvystä. Tällöin on syytä järjestää koiran arki niin, että koira pääsee tarpeeksi usein ulkoilemaan.
Liikunta – jossain vaiheessa vanhempi koira ei jaksa yhtä pitkiä tai reippaita lenkkejä kuin aiemmin. Olen itse huomannut että useampi hieman lyhyempi lenkki usein sopii seniorikoiralle paremmin kuin yksi pitkä lenkki.
Lihaskunto ja -huolto sekä liikkuvuus – yksi aikainen merkki, mistä itse tunnistan seniori-iän olevan käsillä on, että koiran lihaskunto heikkenee ja samalla paino tippuu hieman. Vanhan koiran liikkuvuus ei ole samalla tasolla kuin aiemmin, eli koira voi muuttua kankeammaksi. Tähän auttaa käynnit esimerkiksi fysioterapeutin luona, jolta voi saada yksilöllisiä liikkuvuusharjoituksia ylläpitämään vanhan koiran liikkuvuutta.

Huom! Selittämättömät muutokset vanhenevassa koirassa on aina syytä tarkistuttaa eläinlääkärillä.

Pippin ehti viettää monta arvokasta seniorivuotta – tässä arvon herra on lähes 17,5-vuoden iässä kesällä 2019. Tämä oli Pippinin viimeinen kesä. Pippin oli tässä vaiheessa lähes kuuro ja sokea, mutta nautti ison, aidatun pihan vapaudesta.

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Synttärisankari: 2-vuotias Lina

2021-02-22T12:09:00.000+02:00

Paljon onnea Linalle! Tänään tuli mittariin kaksi vuotta. Linan toinen vuosi on ollut jokseenkin hieman erilainen kuin olin ehkä ajatellut, koska korona. Ei juurikaan tullut kisattua (ainostaan toko-koeuran ehdimme korkata syksyllä) ja viikottaisista ohjatuista agilitytreeneistä ehdimme nauttia vaan nelisen kuukautta. Onneksi olemme kuitenkin päässeet treenaamaan omatoimisesti koko ajan, ja tietenkin ihan vaan nauttimaan arjen seikkailuista.

Narttu talossa kohta 2 vuotta

Olen aikoinaan todennut, että olen uros-ihminen. Nyt on kuitenkin kohta kaksi vuotta takana nartun, ja samalla sekalauman kanssa. Pojat ovat kastroitu, joten sekalauma ei sinällään itsessään aiheuta meillä mitään erikoisjärjestelyitä.

Olen siitä asti, kun Lina muutti meille saanut useita kysymyksiä, että minkälaista nyt on, kun on narttu talossa. Luonnollisesti Linan juoksujen myötä olen huomannut joitain muutoksia Linassa, mitkä liittyvät juuri hormonikiertoon. Linalla on vasta ollut kahdet juoksut, joten kovin paljon kokemusta tästä ei vielä ole, mutta sillä on ollut lievää valeraskautta ja silloin se on ollut muutaman viikon hieman vaisumpi ainakin treeneissä.

Mitään muuta selkeää sukupuoleen viittaavaa en ainakaan tässä vaiheessa osaa tunnistaa, vaan muut erot Linan ja poikien välissä liittyy minusta enemmän yksilöllisiin eroihin. Onhan Tino ja Devin aika lailla kuin yö ja päivä, vaikka ovat samaa rotua ja molemmat uroksia. Lina istuu ehkä tyyppinä poikien välimaastoon – Lina ei ole yhtä kiihkeä niin kuin Devin on monessa tilanteessa, muttei myöskään yhtä rauhallinen/tasainen niin kuin Tino.

Linalla oli ensimmäiset juoksut tammikuussa 2020, n. 11-kuukauden iässä. Toiset juoksut olivat sitten n. 8 kk myöhemmin syyskuussa 2020. Jos sama väli toistuu, niin kolmannet juoksut pitäisi osua noin toukokuulle.

Hauska harrastuskaveri

Lina tuntuu toistaiseksi olevan aika mutkaton harrastuskaveri, ja sillä on pilkettä silmäkulmassa – tätä olen kyllä myös itse ruokkinut, koska pidän siitä, että koiralla on huumoria ja että osaa olla vähän röyhkeäkin. Lina tuntuu oppivan monet asiat todella nopeasti, mutta on meillä myös ollut, ja edelleen on niitä vaikeampia pähkinöitä ratkottavaksi.

Toivottavasti vuosi 2021 tuo kisastartteja ainakin selkä agilityn että tokon puolella! Metsäjäljen kanssa jatkamme ehdottomasti myös, mutta siinä ei välttämättä olla kisavalmiita vielä tänä vuonna.

Vanhan koiran koulutus vs. pennun koulutus

2021-01-29T13:31:00.000+02:00

Koulutan koiriani aikalailla koko niiden elämän ajan. Pennulle tulee kyllä opetettua paljon enemmän uusia asioita kuin aikuiselle tai seniorikoirille, mutta opetan aina jonkun verran ihan uusia juttuja myös vanhemmille koirille. Vanha ns. seniori-ikäinen koira voi oppia uusia asioita ihan siinä missä pentu, mutta oppimisprosessi saattaa luonnollisesti olla hieman hitaampi.

Milloin koira on seniori-ikäinen? Seniori-ikä tulee eri roduissa ja eri yksilöissä vastaan eri aikaan, eikä minusta voi sanoa, että kaikki koirat ovat senioreita tietyssä iässä. Siinä missä 10-vuoden ikä on jollekin koiralle korkea ikä, toinen koira voi edelleen olla hyvinkin vetreässä kunnossa. Seniori-ikä on siis yksilöllistä.

Mitä yhteistä on pennun ja seniorin koulutuksessa?

Tietyssä mielessä pennun ja seniori-ikäisen koiran kouluttamisessa on paljon samaa. Sekä pennun että vanhemman koiran kanssa pitää vähintään jossain määrin miettiä, miten koiran fysiikka vaikuttaa opetettavaan asiaan. Pennuille ei pidä teettää liian fyysisesti kuormittavia liikkeitä, koska pennun kroppa vielä kasvaa ja kehittyy. Seniori voi vuorostaan kärsiä vanhoista vammoista, nivelrikosta tai muuten vaan jäykistyneestä kropasta, jolloin tämä pitää ottaa huomioon ja jättää fyysisesti vaativat temput jopa kokonaan opettamatta.

Sekä pentu että vanha koira hyötyvät useista lyhyistä treeni-tuokiosta enemmän kuin yhdestä pitkästä. Tämä toki pätee myös moneen aikuiseen koiraan, mutta on erityisen tärkeä asia niin pennun kuin vanhan koiran kanssa. Pennut väsyvät nopeasti varsinkin henkisesti, kun taas vanhemmat koirat voivat väsyä selvästi myös fyysisesti.

Miten pennun ja seniorin koulutus eroaa toisistaan?

Pentu on kuin tyhjä taulu, kun taas seniorikoiralla on vuosien historia mukanaan. Kokemukseni on että pentu oppii uusia asioita nopeasti ja helposti, kun taas vanha koira saattaa olla hieman kangistunut kaavoihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö seniorikoira oppisi uusia asioita. Seniori saattaa vaan tarvita hieman enemmän aikaa kuin pentu.

Otan esimerkkinä nykyisistä koiristani Linan ja Tinon, ja käsikosketuksen opettaminen. Lina on nyt kohta 2-vuotias, eli sen pentuajasta ei ole kovin pitkä aika. Linan ollessa pentu opetin sille pari erillaista käsikosketusta: 1. käteen tökkääminen kuonolla ja 2. pitkäkestoinen kosketus käteen kuonolla. Linan temppu-repertoaarissa ei ollut ennestään temppuja, missä käsi oli mukana osana temppua. Lina oppikin nämä käsikosketus-temput tosi nopeasti ja on myöhemmin oppinut myös erilaisia variaatioita näistä, kuten sivulla seuratessa poskella koskeminen käteen.

Tino on vuorostaan kohta 11-vuotta vanha. Tino on treenannut useita eri lajeja ja siinä sivulla myös opetellut erilaisia temppuja koko elämänsä aikana. En kuitenkaan ikinä ollut opettanut Tinolle minkäänlaista käsikosketusta. Päätin nyt opettaa sille sellaisen tarjoamisen kautta – eli näytän kämmentä ja odotan että Tino itse rupeaa tarjoamaan nenäkosketusta siihen. Tinon ensimmäinen reaktio oli tassun antaminen ja kun se ei kelvannut, niin Tino olisi tehnyt ylävitosen. Nämä ovat kaksi temppua, mitkä opetin Tinolle jo sen ollessa pentu. Käsikosketus-treeneissä Tino jaksoi aika hanakasti jonkin aikaa tarjota näitä sille entuudestaan tuttuja temppuja, mutta kärsivällisyydellä sain hiljalleen esille myös nopean nenäkosketuksen käteen.

Käsikosketus-temppu ei ole vielä aivan valmis Tinon kanssa, koska kosketus käteen on ajoittain jokseenkin epätarkka, jolloin osuma ei välttämättä osu lainkaan käteen. Aina välillä Tino erehtyy myös edelleen huitomaan tassulla, kun annan sille käsikosketuksen käskyn. Säännöllisellä harjoittelulla käsikosketus tulee kuitenkin aivan varmasti vielä muuttumaan paremmaksi, vaikka oppimisprosessi ei olekaan yhtä nopea kuin mitä se oli Lina-pennun kanssa.

Vanhan koiran kanssa saa siis varautua siihen, että ihan uusia temppuja opettaessa koira luultavimmin pyrkii ensin tarjoamaan niitä temppuja, mitä se jo osaa. Toisaalta, jos uusi temppu on jossain määrin muunnos vanhasta tempusta, niin tällaisen opettaminen sujuu vanhan koiran kanssa usein aika nopeasti.

Pieni pentu tarvii paljon lepoa, mutta niin tarvitsee myös vanhempi koira. Tämä kuva on otettu kaksi vuotta sitten, kun Lina-pentu oli vasta n. 8 viikkoa vanha ja Tino oli täyttänyt 9 vuotta muutamia kuukausia aiemmin. 9 vuotta ei vielä ole bordercolliella erityisen paljon, mutta Tinon kanssa olin jo tässä vaiheessa lopettanut rankemmat treenit. Tinolla on vanha vamma toisessa olkapäässä, mikä rupesi ajoittain vaivaamaan kovempien treenien jälkeen. Tämän takia oli luonnollista jättää tällaiset treenit pois.

Seniorikoiraa kannatta kouluttaa ja aktivoida siinä missä pentua

Vanhaa koiraa, oli se sitten eläköitynyt harrastuskoira tai tavallinen kotikoira, kannattaa ehdottomasti aktivoida ja kouluttaa niin kauan kuin koira tästä nauttii. Koulutustuokiot pitävät koiran mielen virkeänä ja varsinkin eläköityneet harrastuskoirat usein ihan kaipaavat treenaamista, vaikkeivät enää harrasta mitään lajia kilpailumielessä.

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Linan juoksari-opinnot

2021-01-25T15:25:00.000+02:00

Korona on perunut meidän ohjatut agility-treenit jo marraskuusta lähtien, kun Ojangon halli on nyt auki vaan vapaatreenaajille. Näin ollen on ollut hyvä aika hinkata esimerkiksi juoksareita Linan kanssa omitoimitreeneissä. Lina on minulla ensimmäinen juoksari-koira, joten opettelemista ja pohtimista on riittänyt.

Targetista eroon ja osumien palkkaus

Alkuvaiheessa opetin Linalle juoksu-targetia maassa, mutta jätin tämän pois jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun olin siirtänyt treenit puomille. Lähdin sen sijaan vahvistamaan osumia toivotulle alueelle. Palkkaan näin ollen kaikki kontakti-osumat, paitsi ihan rajatapaukset, ja pyrin lisäksi palkkaamaan matalat osumat reilummin.

Käytin alkuun namiautomaattia palkatessa, mutta ahneelle Linalle se osoittautui vähän liiankin houkuttelevaksi, jolloin Lina ei ihan pystynyt keskittymään osumiin. Vaihdoin lelupalkkaan ja pidän lelua siivekkeen takana, kun tällainen "piilossa" oleva lelu tuntuu toimivan Linalla paremmin kuin jos palkka on suoraan nähtävissä.

Liikehäiriö

Vaikkei Lina muuten reagoi mitenkään erityisen paljon minun juoksemiseen, niin puomilla minun liike saattaa saada aikaiseksi korkeat osumat tai jopa loikkia. Kokeneemman vinkistä lähdin työstämään tätä lisäämällä ensin Linan lähestymisvauhtia, jolloin itse pysyin vuorostani lähes paikoillaan. Näin Lina pääsi kokeilemaan kovempaa vauhtia puomille ilman häiriöitä minusta, ja vasta tämän jälkeen olen hiljalleen lisännyt omaa liikkumista. Tässä video tällaisesta treenistä:

Puomilta jatkaminen

Tällä hetkellä painimme puomin jälkeisen elämän kanssa, eli miten jatkaa rataa puomin jälkeen. Linan osumat tuntuu nopeasti huononevan, kun puomin jälkeen onkin jokin este. Putki tuntuu olevan hyppyä vaikeampi puomin jälkeen, joten tällä hetkellä työstän puomilta jatkamista hypyllä. Olen hieman vaihdellut palkkaamisessa – palkka on ollut joko näkyvissä hypyn takana tai sitten olen tehnyt hypylle vasemman/oikean käännöksen ja palkannut kädestä. Jotta osumat pysyisivät hyvänä teen yleensä 1-2 kertaa esteen puomin jälkeen ja tämän jälkeen palkka on siivekkeen takana odottamassa.

Nämäkin treenit aiheuttivat taas sen, että osumat rupesivat vaihtelemaan melko paljon. Lina hyppää harvoin kontaktialueen yli, mutta korkeita osumia tulee herkästi.

Tässä treenissä palkka on vaihtelevasti siivekkeen takana, hypyn takana tai minulla (ruutuun ei valitettavasti mahdu palkan sijoittelu/hyppy):

Puomin ylösmeno-kontakti

Enpä olisi arvannut, että puomin ylösmenosta näyttää koituvan ongelmia Linan kanssa. Lina tuntuu kuitenkin herkästi ajautuvan hyvin lähelle puomia ja ponnistaa sitten niin, että osuu joko kontaktialueen ylärajalle tai ei ollenkaan. Päätin tämän takia lisätä bumperin ohjaamaan ponnistuspaikkaa ja ensimmäisen kokeilun perusteella tämä voisi olla toimiva ratkaisu:

Entäpä A?

Lina on vasta ihan muutaman kerran päässyt kokeilemaan Aata. Ensimmäisen kerran madalletulla ja tämän jälkeen pari kertaa täyskorkeana. Tässä video ensimmäisestä treenikerrasta:

Mihin keskitytään seuraavaksi?

Haluan seuraavaksi saada kuntoon "puomi + este puomin jälkeen" -kuvion, puomin käännökset ja toki myös Aan. Jotta puomista tulee joskus rata-valmis, niin pitää saada esteet puomin jälkeen toimimaan paremmin. Lisäksi pitää yrittää löytää aikaa myös käännös-treeneille. Olen vähän tehnyt käännöksiä puomilta, mutta ne eivät oikein vielä mitenkään toimi ja pitää nyt miettiä miten lähden niitä työstämään.

Aan treenamista jatketaan myös. Sitä Lina on tehnyt niin vähän, että nähtäväksi jää tuleeko siihen osumat kuinka luonnostaan.

Raketti matkalla! Kuva: Maarit Karhu-Teiskonen / Riemukauppa

Kun mörkö vaanii – miten suhtautua koiran mörkövaiheeseen?

2020-12-21T15:09:00.001+02:00

Monet nuoret koirat kohtaavat mörkövaiheen tai mörkö-iän murrosiän aikana. Mörkö-iäksi kutsutaan sitä kehitysvaihetta, kun nuori koira käyttäytyy pelokkaasti tilanteissa, joihin koira on aiemmin suhtautunut normaalisti. On hyvin yksilöllistä kuinka pitkään mörkövaihe jatkuu ja kuinka voimakkaat koiran reaktiot ovat.

Koiran elekieli kertoo paljon koiran mielentilasta. Teini-ikäinen Lina on juuri hetkeä aiemmin reagoinut tiellä kulkevaan oletettuun "mörköön" ja juossut haukkuen aidalle. Mörkö osoittautui vaarattomaksi naapuriksi, mutta tilanne jäi hieman päälle, mikä näkyy korvien asennossa, ilmeessä ja liikkeissä.

Mikä mörkövaihe?

Nuori koira tulee murrosikään tavallisesti 6-12 kuukauden ikäisenä. Murrosiän aikana tapahtuu usein muutoksia koiran käytöksessä, ja jo opittuja tapoja tai sääntöjä voi olla hetkessä unohdettu. Yksi tavallinen muutos koiran käytöksessä murrosiän aikana liittyy aikaan, mitä usein kutsutaan mörkö-iäksi tai -vaiheeksi. Mörkövaiheen tunnistaa siitä, kun koira esimerkiksi alkaa käyttäytymään pelokkaasti pimeässä tai koira pelästyy vaikkapa poikkeavasti pukeutunutta ihmistä.

Auta nuorta koiraa mörkövaiheen läpi

Omistajalla on tärkeä rooli nuoren koiran mörkövaiheessa. Oikeanlaisella suhtautumisella voimme tukea koiraa tämän kehitysvaiheen läpi ja mörkövaihe poistuu yhtä yllättäen kuin se saapuikin. Varaudu kuitenkin siihen, että jollain koirilla voi kestää kuukausia ennen kuin mörkövaihe häviää kokonaan.

Muutama yleinen vinkki koiran mörkövaiheeseen:

Miten koirasi reagoi pelästyessään? Koirat voivat näyttää pelkonsa monin tavoin – siinä missä yksi väistää, toinen liikkuu kohti haukkuen, karvat pystyssä näyttäen ennemmin vihaiselta kuin pelokkaalta. Opi tunnistamaan milloin koirasi pelkää.
Älä hermostu tai kiellä koiraa, kun se yllättäen muuttuu pelokkaaksi.
Ole koiran tukena, mutta älä sääli tai lohduta pelokasta koiraa. Pysy rauhallisena.

Näin voit ratkaista erilaiset mörkö-tilanteet:

Lievä mörkö-tilanne – koira pelästyy vaan hieman ja/tai on vähän jännittynyt. Lievä reaktio voi laueta, kun jäätte oleilemaan tilanteeseen. Koira toteaa usein melko nopeasti tilanteen vaarattomaksi ja pystyy pian taas rentoutumaan.
Voimakas mörkö-tilanne – koiran pelästyy selvästi. Koira esimerkiksi väistää voimakkaasti, eikä koiraan oikein saa yhteyttä tämän jälkeen. Kun koira reagoi voimakkaasti on parasta heti ottaa etäisyyttä tilanteeseen. Siirry rauhallisesti niin kauas tilanteesta, että koira rauhoittuu ja pystyy rentoutumaan. Koira ei välttämättä tällä kertaa pysty kohtaamaan tämän pelokkaan tilanteen sellaisenaan. Anna tällöin koiralle pari päivää aikaa unohtaa tilanne kokonaan ja aloita sitten asteittainen siedätys. Aloita kaukana pelottavasta tilanteesta ja kun koira pysyy rentona, voit asteittain siirtyä lähemmäksi.

Pysyviä pelkotiloja?

Koiralle voi jäädä pysyviä pelkotiloja mörkövaiheen jäljiltä, jos tilanteet on käsitelty huonosti tai ei ollenkaan. Pysyviä pelkotiloja voi toki muodostua myös muista tilanteista koiran elmän aikana, esimerkiksi pennun puutteellisen sosiaalistamisen tuloksena (lue tekstini pennun sosiaalistamisesta) tai huonon hermorakenteen ja huonojen kokemuksien seurauksena. Monia pelkotiloja voi kuitenkin työstää pois tai vähintään opettaa koiraa selviämään näistä tilanteista.

Koiran pelkotiloja voi työstää esimerkiksi siedättämällä koiraa. Tällöin koiraa viedään asteittain niihin tilanteisiin, mitkä saavat aikaiseksi pelkotilan. On tärkeää seurata koiraa tarkoin ja pitää huolen siitä, että koira pysyy rauhallisena ja rentona. Etäisyys pelottavaan tilanteeseen/asiaan pitää aina olla sellainen, että koira pysyy rauhallisena.

HUOM! Muista ettei pakote ole ratkaisu koiran pelkotilaan. Pakote saa aina aikaiseksi entistä pahemman pelkotilan koirassa.

Vinkki: Koiran pysyviä pelkotilanteita voi olla vaikeaa työstää yksin. Ota tarvittaessa yhteyttä ammattilaiseen koirankouluttajaan.

Koiran murrosiän aikana koira tulee sukukypsäksi. Nartuilla murrosiän mörkövaihe saattaakin osua samoihin aikoihin, kun nartulle tulee ensimmäiset juoksut. Linalla mörkövaihe alkoi jo kuukausia ennen ensimmäisiä juoksuja ja mörkövaihe ehtikin ainakin jossain määrin taantua ennen juoksuja, mutta nousi sitten uudelleen pintaan juoksujen jälkeen.

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Devinin varvaspäiväkirja: kesän luksoitunut varvas

2020-12-15T17:28:00.001+02:00

Meitä pidempään seuranneet tietävät, että Deviniä vaivaa varvasvammat. Mitään selkeää syytä vammoihin ei ole – toki Devin on raju liikkeissään varsinkin arjessa, mutta on vastaavia koiria muitakin maailmassa, ilman toistuvia varvasvammoja. Devinällä on lisäksi oikein siistit ja kompaktit tassut, eikä sen varpaat tai kynnet ole pitkät (tämä tällaisena sivuhuomiona, kun usein yhdistetään varvasvammat pitkiin varpaisiin ja/tai kynsiin).

Sijoiltaan mennyt, eli luksoitunut varvas

Devinin varvaspäiväkirja on jo tovin kaivannut päivittämistä, mutta olen tässä odottanut tarinan seuraava käännettä. Tätä käännettä ei kuitenkaan (vielä) ole tapahtunut, joten parempi nyt vaan päivittää päiväkirjaa ennen kuin unohdan asian kokonaan.

Oli heinäkuun puoliväli kun Devin ontui kevyesti toista etujalkaa yhtenä iltana. Mitään selkeää kipupistettä en löytänyt ja totesin että pitääpä seurata. Seuraavana aamuna, kun nousin ylös Devin intoili ja rupesi sitten yhtäkkiä valittamaan ja piti vasenta etutassua ilmassa. Yhtä nopeasti kuin valitus alkoi se myös loppui. Hieman myöhemmin samana päivänä sama toistui, ja nyt näin että 2. varvas sojotti hieman sivulle. Varvas oli siis mennyt sijoiltaan, luksoitunut. Kun varvasta painoi kevyesti se "hyppäsi" takaisin paikoilleen ja akuutti kipu hävisi. Varvas oli kuitenkin tässä vaiheessa löysän tuntuinen.

Luksoitunut varvas oli minulle tuttu juttu. Samaa homma oli ollut toisen etutassun saman varpaan kanssa, se mikä sitten loppujen lopuksi piti amputoida. Teippasin tämän uuden epäonnekkaan varpaan tuttuun tapaan, jottei se pääsisi uudelleen luksoitumaan. Teippaamista varten ajoin karvat tassusta ja silloin paljastui punainen verenpurkauma (?) ihossa 2. varpaan keskimmäisen nivelen kohdalla. Iho oli siis ehjä, eli kyse ei ollut haavasta. Jotain oli selvästi tapahtunut ja saanut aikaiseksi myös näkyvän vamman, mutta mitä emme tiedä.

Teippauksen lisäksi Devinille napsahti heti saikkua, sekä käynti eläinlääkärin luona viikkoa myöhemmin (loma-kautena en saanut aikaa ortopediseen tutkimukseen aiemmin). Kävimme tuttuun tapaan Sipoon Pieneläinklinikka Moreliuksella, lääkärinä Pia Björkenheim Mikun ollessa lomalla. Devinin molemmat etutassut kuvattiin varuiksi, jotta mahdollinen murtuma voitiin heti sulkea pois.

Tässä eläinlääkärin lausunto:

Vasemman etujalan II-varpaan keskimmäisen varvasnivelen kohdalla turvotusta ja varvasnivel luksoituu osittain pois paikoiltaan. Tunnustellen todetaan II-varpaan toiseksi alimman varvasnivelen sisemmän sivusiteen löysyys/vaurio.

ja diagnoosi:

Vasemman etujalan toisen varpaan keskimmäisen varvasnivel subluksaatio, mediaalisen kollateraalinivelsiteen vamma.

Varpaan kontrolli ja kohti normaalia elämää

Devinillä oli vielä varpaan kontrolli Mikulle n. 4 viikkoa myöhemmin (eli n. 5 viikkoa vamman ilmestyttyä). Varvasnivel todettiin olevan paksuuntunut (tämä normaalia tällaisen vaurion seurauksena), varvas stabiili eikä kipeä. Varvas oli ollut teipattuna 24/7 kontrolliin saakka, eli viiden viikon ajan. Remmiliikuntaa oli pikkuhiljaa lisätty ja kontrollin paikkeilla Devin teki muistaakseni pisimmillään 45-60 min lenkkejä.

Kontrollin jälkeen sain kehoituksen lisätä rasitusta/vähentää tukemista. Siinä oli sitten jonkin aikaa pientä säätöä, kun ensin Devin sai olla kotona sisällä ilman teippiä, mutta ulos teippasin. Sitten oli kotona ja lyhyen (10-15 min) kävelyn ilman teippiä ja pidemmät lenkit teipattuna. Sitten kotona, lyhyet lenkit ja osan ajasta pidemmillä lenkeillä ilman teippiä jne. Sain siis joka päivä olla teippaamassa varvasta uudelleen (muuten yksi teippaus pysyy siis 2-4 päivää vähän riippuen keleistä ja kuinka paljon saa liikkua, mutta nyt piti tosiaan joka päivä saada myös "ilman tukea aikaa").

Varpaan tilanne nyt

Devinin tuntien olin itse vakuuttunut, ettei tämä varvas tule kestämään. Sen verran löysä se varvas oli silloin alkuun, että ajattelin ettei se tule vahvistumaan tarpeeksi. Näin 5 kuukautta myöhemmin varvas on kuitenkin edelleen mukana matkassa, toistaiseksi ilman takapakkia.

Devin on päässyt takaisin aktiivisen elämän pariin, mutta agilityä en ole tehnyt sen kanssa. Putkia ja hyppyjä ollaan tehty rally-toko -kokeiluissa joitakin kertoja, sekä muutamia hyppyteknikkaa-harjoituksia, mutta puhdasta agilityä ei, ja näin ajattelin jatkaa ainakin toistaiseksi. Tokon SM:iin meillä olisi ollut tulokset kasassa, mutta jätin ne väliin, kun minusta en ollut siinä vaiheessa saanut nostettua treenimäärät sellaiselle tasolle, että olisin tiennyt tulisiko varvas kestämään vai ei. Esimerkiksi vasta nyt joulukuussa olen uskaltanut kokeilla kiertohässäkkää ja stoppeja ensimmäisiä kertoja hallissa.

En ole vieläkään mitenkään vakuuttunut siitä, että varvas tulee kestämään. Välillä olen näkevinään pieniä merkkejä siitä, että Devin olisi oireilevinaan – näin pari päivää sitten, että Devin nuoli kyseistä varvasta pariin otteeseen saman päivän aikana, ja joskus hallissa olen katsonut, että nostikohan Devin hieman poikkeavasti tätä etutassua. Ontumaa ei kuitenkaan ole esiintynyt ja fyssarilla kroppa on ollut ok tai ei ainakaan ole ollut toispuoleisia jumeja. Jään siis edelleen seuraamaan tilannetta ja katsotaan mistä aiheesta kirjoitan seuraavan päivityksen Devinin varvaspäiväkirjaan.

Aiempia päivityksiä Devinin tassuista/varpaista löydät täältä >>

Tältä näyttää teippaus, mikä on meillä toiminut tuohon keskimmäisen varvasnivelen tukemiseen (teippausohjeet saatu fyssarilta, älä teippaa ilman ammattilaisen apua/ohjetta). Tässä kuvassa on teipattuna oikea etujalka, siinä kun on aiemmin ollut sama ongelma ja vammautunut varvas jouduttiin sitten myöhemmin amputoimaan.

Pennun sosiaalistaminen – miten ja miksi?

2020-11-27T15:08:00.004+02:00

Koiranpennun sosiaalistamisella on tärkeä rooli koiran koko elämälle. Toistuvat huonot kokemukset ja puutteellinen sosiaalistaminen voi tehdä jopa rohkeasta pennusta aran. Samaan tapaan rutkasti hyviä kokemuksia ja monipuolinen sosiaalistaminen auttaa kasvattamaan aran pennun itsevarmuutta. Tue siis pennun kehitystä ja varaa tarpeeksi aikaa pennun sosiaalistamiselle.

Yksi osa-alue pennun sosiaalistamisessa on tutustuttaa pentua erilaisiin alustoihin. Pennun on hyvä päästä liikkumaan erilaisilla pohjilla niin ulkona kuin sisällä – esimerkiksi hiekalla, asfaltilla, nurmella, metsässä, kaivonkansien yli, kumimatoilla ja kivilattioilla.

Aloita pennun sosiaalistaminen heti

Pennun sosiaalistaminen alkaa jo pentulaatikossa kasvattajan toimesta. Kasvattajan luona on esimerkiksi käynyt vieraita ihmisiä katsomassa pentuetta, kasvattaja on vienyt pentuja ulkoilemaan ja monet kasvattajat huolehtivat myös siitä, että pennut pääsevät liikkumaan erilaisilla alustoilla ja kuulemaan erilaisia ääniä. Sinun tehtävä on jatkaa tätä tärkeää työtä heti, kun pentu on kotiutunut hyvin. Pennut tottuvat usein nopeasti uuteen kotiinsa, joten sosiaalistaminen uusiin asioihin voi tavallisesti aloittaa jo muutaman päivän kuluttua.

Muista että sosiaalistaminen tapahtuu aina pennun ehdoilla. Pentua ei pakoteta pelottavan tai jännittävän asian luokse. Pidä aina sellainen etäisyys uuteen asiaan, että pentu pysyy rentona ja rauhallisena. Ajan kanssa ja hyvien kokemuksien myötä pentu tulee muuttumaan itsevarmemmaksi, jolloin pääsette lähemmäksi kohdetta. Mikäli pentu reagoi pelokkaasti johonkin asiaan, niin kasvata etäisyyttä pelottavaan kohteeseen. Ole itse rauhallinen, äläkä tee mitään numeroa asioista – ei myöskään ole syytä sääliä tai lohduttaa pentua. Paras ratkaisu jos pentu pelkää, on että siirrytte kauemmaksi ja että tuet pentua olemalla rauhallinen ja itsevarma.

Yksi hyvin arkinen asia, mihin pennun tulee tottua on kaulapanta ja/tai valjaat. Lina-pentu ei alkuun ollut kovin tyytyväinen tällaiseen vapauden riistoon ja saattoi jököttää paikoillaan useita minuutteja. Nopeasti neiti kuitenkin tottui siihen, ettei aina voi kirmata vapaana.

Mihin kaikkeen pentua on syytä tutustuttaa?

Uudet ihmiset – aikuiset ja lapset

Eri roduissa ja yksilöissä esiintyy ihmisarkuutta, mikä voi hankaloittaa elämää – esimerkiksi jo rutiinikäynnit eläinlääkärin luona vaikeutuvat, jos koira ei anna vieraan ihmisen tulla lähelle. Kun koira suhtautuu uusiin ihmisiin järkevästi, tämä helpottaa elämää monella tavalla.

Koiranpentua on hyvä tutustuttaa uusiin ihmisiin useita kertoja viikossa heti pienestä pitäen. Huomio etteivät kaikki ihmiset osaa kohdata koiraa, saatikka pentua järkevällä tavalla. Varsinkin arka pentu voi muuttua vielä aremmaksi, jos ihmiset lähestyvät pentua kovaäänisesti, nopeasti ja/tai kumartuen pennun yli. Tällainen käytös voi myös tehdä reippaasta pennusta epävarman, ja toistuvien kokemuksien seurauksena aran. On aina parasta, että pentu saa lähestyä ihmistä, ei toistepäin.

Reipas ja ihmisrakas pentu saattaa juosta innokkaasti vieraiden ihmisten luokse. Hieman arempi pentu suhtautuu vuorostaan usein varauksella uusiin ihmisiin. Ole silloin erityisen tarkkana siitä, että pentu saa lähestyä ihmistä omaan tahtiin. Joskus arkaa pentua auttaa, jos ihminen menee kyykkyyn tai istahtaa lattialle, ja ettei ihminen katso pentua. Voi myös olla hyvä, ettei vieras ihminen ota minkäänlaista kontaktia pentuun, niin kauan kun pentu arastelee ihmistä. Vasta kun pentu on rento, vieras ihminen voi esimerkiksi jutella ja antaa nameja pennlle.

Muista myös totuttaa pentua lapsiin. Ole silloin erityisen tarkkana siitä, että lasta on etukäteen opastettu kohtaamaan pentua rauhallisesti – ei kiljumista tai juoksemista.

Vieraat koirat, ja muut eläimet

Pentua on hyvä totuttaa myös vieraisiin koiriin ja mahdollisesti myös muihin eläimiin. Ei kuitenkaan ole tarvetta tai edes järkevää antaa pentua tervehtiä useita vieraita koira esimerkiksi kävelyn aikana. Parasta on sopia tutustumistreffejä ihan erikseen tuttujen, rokotettujen ja kilttien koirien kanssa. Varmista aina, että pennulle vieras koira pitää pennuista ennen kuin annat pentusi lähestyä koiraa. Anna pennun lähestyä vierasta koiraa omaan tahtiin.

Ota huomioon koirien mahdollinen koko-ero, mikäli koirat innostuvat leikkimään keskenään. Riehakas leikki hyvin erikokoisen koiran kanssa ei ole turvallista pennulle. Leikkiminen on tämän takia syytä tapahtua samankokoisten koirien kanssa.

Pentua voi myös olla hyvä tutustuttaa muihin eläimiin. Jos esimerkiksi kohtaatte säännöllisesti hevosia, niin pennun on syytä osata kohdata nämä ongelmitta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että pennun tarvitsee päästä hevosten lähelle tai jopa tervehtimään. Riittää että pentu oppii suhtautumaan hevosiin neutraalisti, kun kohtaatte niitä esimerkiksi kävelyillä. Aloita kohtaamiset etäältä ja siirry hiljalleen lähemmäksi.

Erilaiset paikat ja alustat

Pyri käymään pennun kanssa uusissa paikoissa säännöllisesti pienestä pitäen. Jos asutte maalla, niin tee välillä retkiä kaupunkiin, tai toistepäin. Ota pentu mukaan kylään ja esimerkiksi lemmikkitarvikeliikkeisiin.

Katso myös että pentu pääsee liikkumaan erilaisilla alustoilla niin ulkona kuin sisällä. Vie pentua esimerkiksi kerrostalon rappukäytävään, laattalattialle ja karvalankamatolle. Anna pennun kiivetä kannon päälle ja tassutella soratiellä. Mitä enemmän kokemuksia eri alustoista pentu saa, sitä vähemmän se tulee reagoimaan uusiin alustoihin jatkossa. Jos pennulla esiintyy alusta-arkuutta, voit harjoitella eri alustoja myös kotona tutussa ympäristössä. Hanki kotiin esimerkiksi paloja erilaisista alustoista ja totuta pentua niihin.

Äänet

Ihmis- ja alusta-arkuuden lisäksi ääni-arkuus on melko tavallista koirissa. Arjessa pentu tottuu kuin itsestään kodinkoneiden ja telkkarin ääniin, lisäksi imuri tulee myös tutuksi. Imurin ääneen liittyy toki itse imuri ja sen kanssa onkin syytä olla tarkkana, ettei pennusta kehity imurin tappaja. Laita tarvittaessa pentu portin taakse imuroimisen ajaksi, jottei pennulle suoda edes mahdollisuus leikkiä imurin mielenkiintoisesti liikkuvan suulakkeen kanssa, tai pelästymään lähestyvää, pöhisevää mörköä.

Totuta pentua myös kodin ulkopuolella oleviin erilaisiin ääniin kuten autojen, mopojen, bussien ja junien ääniin. Muista myös erilaiset paukkeet – vaikka ilotulitteet eivät kuulu tavallisen arjen ääniin, niin pentua voi ja kannattaa tutustuttaa myös näihin. Esimerkiksi YouTubesta löytyy paljon videoita, missä kuuluu ilotulitteiden ääniä. Soita näitä pennulle – ensin hiljaa ja sitten kovempaa. Näin koira ei välttämättä tule reagoimaan ilotulitteiden ääniin, mitkä kantautuvat uudenvuoden aikaan sisälle.

Pennut ovat uteliaita, mutta saattavat myös herkästi pelästyä. Jos pentu pelästyy, niin käyttäydy itse rauhallisesti ja siirry sellaisen matkan päähän pelottavasta tilanteesta, että pentu rentoutuu ja unohtaa mitä äsken tapahtui.

Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Agria Eläinvakuutuksen kanssa.

Muistathan vakuuttaa pentusi! Parhaan turvan saat, kun vakuutat pennun ennen kuin se on täyttänyt 4 kuukautta. Lue miksi minä valitsen juuri Agrian vakuutuksen >>