Olet oikeassa. Kuitenkaan Jarpin (puhun nyt geneerisestä Jarpista, en tietystä duudsonhahmosta, koska en tunne miestä tarkemmin) toiminta ei sellaisenaan ilmennä hyveellisten päämäärien puolesta toimimista, mitä “todellinen rohkeus” tuntuisi edellyttävän. Silti Jarppi olisi varmasti hyvä sotilas missä tahansa armeijassa (vaikka rohkeus ei olekaan ainoa asia mitä sotilaalta tarvitaan), mutta kaikki armeijat eivät taistele päämäärien puolesta jotka ovat puolustamisen arvoisia. Noiden päämäärien tiedostaminen ja kelailu on osa hyvän sotilaan luonnetta.

Nyt tovi kirjan lukemisesta listasin itselleni kolme itselleni mieleenpainuvinta ydinkohtaa:
1) Kuinka perinteistä strategiatyötä ja erityisesti sen implementointia voitaisiin nopeuttaa?
2) Kuinka hierarkkiset ja jäykät organisaatiorakenteet saataisiin dynaamisemmaksi?
3) Onko johtamisen tulevaisuus sosiaalisessa mediassa ja sen hyödyntämisessä?

Kolme erittäin hyvää syytä tutustua kirjaanne!

Kuten kerroitkin, vanhassa välillä vara parempi ja hyväksi havaittuja keinoja ei kannata aina heittää roskakoriin. Dynaamisen johtamisen kokonaisvaltaisuus on minulle haastavaa käsittää. Sen pureskelua on varmasti jatkettava vielä. Nettisivuillanne http://www.dynaaminenjohtaminen.fi olevat pikaoppaat ja esitteet ovat mukavasti asiaa auttaneet.

Mukavaa kesää myös teille!

Terveisin,
Kimmo

Ilokseni huomasin, että arviossasi oli runsaasti sekä ajatusta että asiantuntemusta. Olit myös oivaltanut joukon dynaamisen johtamisen jujuista, kuten myös sen, että emme yrittäneetkään tarjota “valmista maailmaa”, vaan aiheita syvällisempään keskusteluun.

Ilmeisesti kirjamme puutteellinen rakenne ei tarpeeksi korostanut ydinajatustamme, joka on johtamisen kokonaisvaltaisuus. Ei vanhoissa menetelmissä ole mitään vikaa, jos ne saadaan toimimaan dynaamisesti kokonaisuuden hyväksi. Se on vastakohta sirpaleiselle nykyjohtamiselle.

Meillä Urpon kanssa on pitkä työkokemus takana, joten emme hevin esitä työkaluja tai malleja, jotka eivät jo olisi toimineet myös käytännössä. Tälläkin hetkellä on olemassa organisaatioita, joita johdetaan dynaamisesti – vaikka he eivät ole lukeneet meidän kirjaamme.

Toivomme Urpon kanssa pitkää ja kriittistä jatkokestustelua aiheesta joko täällä tai kirjamme sivuilla.

Hyvää kesää kaikille!

Risto Matilainen

ps. “yrittää” eikä “erittää” (viettelyssaarikohassa)

Työnohjauksen ja johtajuuden kysymykset ovat tosiaan monella tapaa rinnakkaita. Arvostamme työnohjaajien viime aikaista aktivoitumista tällä foorumilla. Risto Alsilta tuli maaliskuussa vieraskynäkin:
http://www.hyvejohtajuus.fi/2287/tyonohjaus-parantaa-johtamista-ja-vahvistaa-johtajaa/

kolahtava kirjoitus. Tunnistan nuo kolmen E:tä asiantuntijoiden työnohjaustilanteista. Aika usein tunnistamaton paha olo, jota työnohjauksesta puretaan, liittyy siihen että “excellence” on määritelty työn tekijän omassa päässä (tai ympäriltä tihkuvassa työkulttuurissa) niin ettei koskaan koe suoriutuvansa hyvin. Kyse on usein näköharhasta: asiantuntijatyöhön kuuluu jatkuva liikkuminen omalla epämukavuusalueella, jolloin ei muista enää tunnistaa osaamiseksi niitä asioita, jotka ovat siirtyneet mukavuusalueelle.

Vielä ehkä keskeisempi epämääräisen pahoinvoinnin lähde on ongelma “ethic”in puolella, eli se, ettei työ enää vastaa omia arvoja eikä mahdollista eettiseksi koettua toimintaa. Työnohjauksessa itse asiassa työskennellään paljon arvojen ja hyveiden kanssa, koska vain sitä kautta työtä ja koko omaa elämää koskeva pohdinta saa kestävän pohjan.

Työnohjauksen ja johtajuuden kysymykset ovat monella tapaa rinnakkaisia, näistä löytyy jatkuvasti kiinnostavaa ajateltavaa!

Kiitos kertakaikkisen hienosta kolumnista taas jälleen kerran. Loistelias lopetus, naureskelin ääneen.