Mustavalkoista

Kevättä kohden

2015-02-15T14:09:00.001+02:00

Kuusamossa eletään ennätyksellisen lumista talvea, maisemat ovat mahtavan näköiset. Kevään ensimmäiset merkit ovat jo nähtävissä, tänään on ollut hienon aurinkoinen päivä, pakkasta toki vielä yli 10 astetta. Mitä mainioin päivä hiihtolenkille, mutta kärvistelen kotona flunssan kourissa. Niinpä on aikaa päivittää blogiakin pitkän tauon jälkeen...

Maisemia Rukalta Valtavaaralle päin tammikuussa 2015

Jallu ja Teemu ovat porskuttaneet hienosti eteenpäin pelastuskoiraharrastuksen parissa, ja läpäisivät syksyllä hienosti Suomen Pelastuskoiraliiton loppukokeiden päivä- ja pimeäosuuden. Keväällä/kesällä edessä on viranomaisten suorittama käyttöönottotarkastus ja sen jälkeen pojat ovat valmiina hälyhommiin. Kehitys on ollut vauhdikasta ja mielekäs tekeminen on ollut selvästi avuksi Jallun kanssa myös arkielämässä. Jallu on selvästi mielissään onnistumisista ja moottoriahan Jallusta löytyy, joten oikein motivoituna tekemisessä ei tule ihan heti rajoja vastaan.

Meidän lauma

Jopo onkin sitten aivan erilainen luonne, vaikka silläkin virtaa piisaa ja moottoria löytyy. Jopo on mamman mussu, innokas miellyttämään ja aina valmis antamaan parhaansa yhdessä tekemiseen. Olen panostanut sen kanssa ihan eri lailla rauhoittumisen harjoitteluun, ja pikku hiljaa treeni alkaa tuottaa tulosta. Ja kuten edellisessä postauksessa uhkailin, Jopoltakin tosiaan poistettiin piilokivekset syksyllä terveyssyistä. Vaikka operaatio oli hieman suurempi kuin Jepen tapauksessa, Jopokin parantui hienosti.

Mamman mussu

Metsästysjuttuja treenailtiin hiljakseen syksyn mittaan. Jopo on ollut aika arka ottamaan riistaa suuhunsa, ja kun siihen yhdistettiin vielä sen spontaani halu omia kaikki suuhun saatu "saalis", ollaan tosissaan menty eteenpäni tipuaskelilla. Cockeritiimin treenit ovat olleet meille tosi loistavia tilaisuuksia saada vinkkejä ja nähdä osaavampien koirakoiden etenemistä. Nyt talvella on niissä merkeissä ollut vähän hiljaisempaa, mutta eiköhän taas kohta herätellä treenejä käyntiin.

Brittien kisaolosuhteet

Metsästyskoulutuksen merkeissä vietin talvilomani tammikuussa vihreällä saarella seuraten Iso-Britannian cockerspanielien mestaruuskokeita. Reissu oli erittäin antoisa ja tapahtumarikas, lähden ehdottomasti uudelleen. Reissu tuli muutenkin sopivaan saumaan kun vuodenvaihteessa meillä vieraili eka kertaa kennelyskä, joten kaikkien lajien treenit olivat "jäissä" melkein 2 kk. Yskä oli kyllä lievintä mahdollista sorttia, kumpikin kokkeri yskähti ehkä kerran ja parsoniinhan ei tietty tartu mikään tauti... Jallu toki jatkoi sitten vielä showtyyliin pienellä pissatulehduksella, mutta siitäkin selvittiin antibioottikuurilla.

Agilityssa ollaan edetty hiljalleen, pysäytyskontakteja ollaan treenattu paljon kotona, mutta muita juttuja voidaan harjoitella vain maneesilla treeneissä. Keinu on Jopolle aika jännä juttu (sekä keinahduksen että paukahduksen takia), joten ollaan nyt keskitytty keinun ja pujottelun treenaamiseen. Pujottelu alkaa olla aika hyvällä mallilla, ollaan jo tehty joitakin kertoja 12 kepin settiä. Opetusmetodinahan meillä on 2 x 2, mutta harmittavasti meiltä ei löydy kahta kuuden kepin settiä, joten ollaan treenattu vähän soveltaen 4 ja 6 kepin seteillä. Käyhän se näköjään niinkin! Jopon pujotteluvauhti oli kuuteen keppiin päästäessä todella hyvä, mutta nyt 12 kepin kanssa vauhti on hieman hiipunut. Palaillaan tarvittaessa hieman takaisinpäin ja palastellaan treenejä, jotta saadaan koiralle hyvä itseluottamus tekemiseen ja rakettimainen vauhti takaisin.

Muu agilityosaaminen on tullut kyllä jotenkin ihan sivussa, parin viime treenin aikana ollaan tehty niistoja ja saksalaisia ihan tuosta vaan, vaikka niitä on treenailtu aiemmin lähinnä yksittäisillä esteillä pieninä osasina. Viime treeneissä Jopo teki eka kertaa sokkoputkea (mutkaputki) ja meni joka kerta täysin oikein, vaikka sellaista ei oltu tehty ikinä aiemmin. Jopo on tosi hienosti kuulolla radalla ja reagoi ihanasti ohjaukseen. Kunhan työrintamalla vähän rauhoittuu, haluaisin päästä treenailemaan Jopon kanssa Aaltosen Mikon luona Kiimingissä, kohta tarvitaan nimittäin uusia oppeja juuri tämän koiran ohjaamiseen. Jeppe on ollut minulle toki erinomainen treenikappale, jos sen kanssa saa jonkun ohjauksen onnistumaan, onnistuu kyllä Joponkin kanssa.

Jeppe talvehtii

Jepen kanssa ollaan tosiaan vain treenailtu agilitya, kisoissa ei olla käyty viime kesän jälkeen. Koira on paljon rauhallisempi kun sille ei laiteta suuria suorituspaineita. Treenaan usein Jopon kanssa ekana, mikä saa selvästi Jepen tsemppaamaan ja keskittymään enemmän kun sen kanssa treenaaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Toki Jeppe pääsee varmaan taas kisakentille sitten joskus kun aloitan kisaamisen Jopon kanssa, mutta suuria tulostavoitteita ei ole - Jepen mielenliikkeistä riippuen tavoitteena on joko hauskanpito yhdessä tai ohjaajan hermojen säilyttäminen...

Agilityn ja metsästyskoulutuksen lisäksi treenailen Jopon kanssa edelleen myös pelastuskoirajuttuja. Syksyllä päästiin jo yhdistämään haukkuiilmaisu hakuun, mutta syyspimeillä tajusin, että haukkuilmaisu on todennäköisesti Jopolle hieman liian vaativa. Jopo on ollut pennusta lähtien ns. mörköhaukkuja pimeällä, paikasta ja tilanteesta riippumatta. Se jätti maalimiehen ilmaisematta muutaman kerran syyspimeällä hakutreeneissä. Olin pohtinut ilmaisun vaihtamista ja tammikuun alussa meillä oli sopivasti maalimiesmotivaatioon liittyvä koulutus, jonka kokeneilta kouluttajilta sain apuja myös sopivamman ilmaisutavan pohdintaan. Päätin siirtyä rullailmaisuun, vaikka Jopon halu omia kaikki noutoesineet jännitti kyllä kovasti. Mutta aloitettiin rullatreenit sopivasti "mielenkiinnottoman" esineen ja riittävän hyvän palkan yhdistelmällä, ja treenit tuntuvat etenevän ihan kivasti. Toki koko rullailmaisu on minulle ihan uusi asia, onneksi saan apuja treenikavereilta ja tarvittaessa pitää hakea sitten oppeja vähän kauempaakin. Ja parhaassa tapauksessa tässä käy niin, että rullailmaisun treenaaminen auttaa myös metsästyskoulutuksen luovutusongelmissa!

Pelastuskoiratouhuihin liittyen piipahdettiin myös lumietsinnän kouluttajaseminaarissa Ylläksellä (päästiin Teemun kanssa peruutuspaikoille, eihän me noviisit muuten pyörittäis vielä tuommoisissa piireissä). Oli mukava tavata pelastuskoiraharrastajia ympäri maata, ja mukana oli myös poliisin ja pelastuslaitoksen edustajia sekä Ylläkseltä lumiturvallisuuskouluttaja. Itsellekin tuli uutta tietämystä lumivyöryistä pelastamisen osalta, huippua! Ja ihan näinä päivinä rakennellaan taas omalle treenialueellemme lumipiiloja - päästään treenaamaan sitten taas lumesta etsimistäkin. Seminaarin seurauksena päädyin mukaan lumietsinnän koulutusmateriaaleja kokoavaan ryhmään; mielenkiintoista päästä tutustumaan pelastuskoiraliiton koulutusjärjestelmään siitäkin näkökulmasta.

Talvimaisemia vuoden 2014 viimeisenä päivänä lumikenkäretkeltä Pyhävaaralta

Kesä tuli ja meni

2014-08-10T20:03:00.001+03:00

No hups, nytpäs sitä vasta onkin vierähtänyt pitkä väli edellisestä blogipostauksesta, yli puoli vuotta! Tämä ei johdu siitä, etteikö blogin kirjoittaminen edelleenkin kiinnostaisi; aikaa ei vain löydy kaikelle tekemiselle. Kuten edellisessä jutussa kerroinkin, aloittelimme Jopon kanssa vuodenvaihteessa pelastuskoiratreenejä. Niistä onkin sittemmin tullut iso osa viikko-ohjelmaamme, sillä treenaamme nyt ihan vakavissamme pelastuskoirakokeisiin ja tavoitteena on saada Joposta hälyvalmis koira (ja minusta riittävän osaava pelastuskoiran ohjaaja). Jopo on jo 1 vee, joten pikkuhiljaa aletaan eri lajeissa lähestyä kokeiden alaikärajaa.

Jopo 1 vee 4.7.2014 ja Jeppekin ehti täyttää 6 vee pari viikkoa aikaisemmin.

Peko-treenit ovat sujuneet ihan mukavasti, Jopolle ollaan kokeiltu haukkuilmaisua ja ensimmäiset onnistuneet ilmaisut hakumetsässä on jo koettu. Itse haku ei tuota meille ongelmia, Jopo hakee itsenäisesti ja vauhdikkaasti, kuitenkin minuun yhteyttä pitäen. Kevään rakennusetsinnöissä Jopo oli oikein reipas ja vauhdikas (vähän liiankin kanssa). Samoin raunioilla Jopo on edennyt mukavasti, tosin helteisen kesän myötä raunioilla on käyty vain muutaman treenin verran. Myös jälkitreenejä on kokeiltu, eniten ID-jälkeä heinäkuussa Kuusamossa pidetyn erinomaisen ID-jälkikoulutuksen myötä. Myös makkarajälkeä nurmikolla on tehty lähinnä järkevän jäljestysvauhdin löytämiseksi. Metsäjälki on meille edelleen kaikkein vaikein kun Jopo meinaa jäljestää turhan ilmavainuisesti, mutta siinäkin varmasti kehitytään.

Myös Teemun ja Jallun treenit ovat tuottaneet tulosta, he läpäisivät kesäkuussa Suomen Pelastuskoiraliiton ensimmäisen koetason eli hakuperuskokeen. Treenit jatkuvat kohden loppukokeiden päivä- ja pimeäosuutta (joissa hakualue on peruskoetta laajempi) ja lopullista viranomaistarkastusta, ehkäpä ensi kesänä...

Teemu ja Jallu hakutreeneissä heinäkuussa 2014. Jallu ilmaisee katolle "jumiin jääneen etsittävän".

Jepen kanssa ollaan treenailtu agilityä ja treeneissä parson kulkee kuin raketti, jopa ohjattavuuden osalta enimmäkseen ihan mallikkaasti. Mutta kisoissa tilanne on totaalisesti toinen. Jepen ominta osaamista ovat varaslähdöt starteissa, putkeen karkaamiset ohjauksesta riippumatta, juoksukontaktit (treenien pysäytyskontaktien sijaan) sekä yleinen kilarien saaminen kisaradalla milloin mistäkin aiheesta. Kävimme kesän vakkarikisoissa Kokkolan Klagissa, kaikilta radoilta hylly, ja homma kariutui joka kerta varaslähtöön startissa. Kirsikkana kakussa oli vielä narttukoirien perään sekoilu radalla... Viimeisenä oljenkortena päädyin nyt kastroimaan Jepen, osittain saadakseni hieman malttia kisatilanteisiin (uudet paikat, hajut, koirat jne). Mutta ollaanhan meillä myös elelty hieman veitsenterällä kolmen kastroimattoman uroksen taloudessa. Jeppe ja Jallu ovat käyneet pientä (koko ajan kasvavaa) valtataistelua. Jo nyt - kolmen viikon jälkeen kastraatiosta - koirien keskinäiset välit ovat parantuneet. Kastraation vaikutuksesta muuhun elämään on vaikea sanoa vielä mitään, kyllä Jeppe edelleen murisee muille uroksille, emmekä ole vielä oikein ehtineet aloittaa agilitytreenejä Jepen parin viikon sairasloman jälkeen.

Jopo ja Jeppe reissussa - sopuisasti samassa häkissä.

Jepellä ei mennyt kovin lujaa pallienpoiston jälkeisissä tunnelmissa

Myös Jopo kokee kastraation riemut syksymmällä vesien jähtymisen jälkeen, sillä sen kivekset eivät laskeutuneet, joten nämä piilokivekset poistetaan kivessyövän riskin ehkäisemiseksi. Joposta on kehkeytynyt melkoinen vesipeto, joten en halua pistää sitä parin viikon sairaslomalle ihan vielä.

Jopon kanssa ollaan treenailtu agilitya hiljalleen, lähinnä pujottelutreeniä muutamalla kepillä (2x2 -tekniikalla), laatikkotreeniä pysäytyskontakteja varten sekä yksinkertaista ratatreeniä. Irtoamista pitää treenata lisää, Jopo kyllä suorittaa esteitä mutta juoksisi mieluiten minun perässäni pitkin rataa eikä välttämättä suorita vielä kaikkia matkalle osuvia esteitä jos niitä ei erikseen ohjata. Helteisen kesän takia osa agilitytreeneistä on jäänyt väliin, mutta nytpä keli vaihtui Kuusamossa ja päästään taas treenaamaan mukavissa ;-) olosuhteissa.

Kesällä käytiin melomassa perinteiden mukaan myös Oulankajoella, useampaankin otteeseen. Jopo oli kanootissa eka kertaa ja otti ihan lungisti.

Laivakoira Jopo neitsytmatkallaan. Pelastusliivit on riisuttu helteen takia.

Laivakoira levyttää

Myös metsästysjuttuja ollaan treenailtu Jopon kanssa. Ollaan mukana Cockerspanielit ry:n Cockeritiimi-nimisessä treeniryhmässä, ja parit yhteiset treenit ovat jo takana, seuraavat edessä tulevana viikonloppuna kanitarhalla. Jopo ei tosin vielä pääse lähellekään pupuja, mutta koko ajan opitaan lisää malttia ja hallintaa. Edellisenä viikonloppuna olin eteläisessä Suomessa norjalaisen Thomas Stokken koulutuksessa, ja sieltä sain erinomaiset opit treenaamiseen.

Tässäpä meidän kevät ja kesä pähkinänkuoressa. Kun tähän lisätään vielä työ (heinäkuun lomaa lukuunottamatta) ja vapaapalokunnan treenit ja hälytykset, meinaa vähän pitää kiirettä... Mutta yritän löytää sopivan raon kuulumisten kirjoittamiseen, sikäli kun tätä blogia vielä joku lukee!

Jeppe, lainapoika Lulca, Jallu ja Jopo kesäkuussa lähilammen maisemissa.

* * *
In English: Too much to do, too little time. Rescue dog training is now a part of our weekly routines and there's not much time for updating our blog. Jopo is doing well in all training; search and rescue dog, agility and gun dog stuff, though the latter is most difficult for us since there's nobody to train with regularly in here, compared to training groups in other sports. Luckily we get support from Cocker Team trainings; we have had two meetings so far in May and June, and at least one more to come next weekend in a rabbit pen.

Teemu and Jallu have succeeded in the first test level of becoming a search and rescue dog. Three more levels to go and our "boys" are progressing well!

Jeppe on the other hand is causing me some headache with his tricks on agility competitions. He's been progressing well in the training but makes a total charade of all contests. He does not have the patience to stay foot in the start, he chooses whatever obstacles he wants (disregarding my leeding) etc. So I ended up trying one more thing: he's now been castrated to make both everyday life and competing a bit easier with him.

So things are ok and we are enjoying our life with our dogs. The hunting season has just started with pigeon hunting, so Teemu will be out there most of the time, but I'll carry on training as usual at least with Jopo. He's not ready for the real gun dog stuff yet, hopefully next August we've improved to that level. I'll try to update the blog a bit more often from now on.

Lunta ja pakkasta

2014-01-25T14:34:00.001+02:00

Nyt taidettiin saavuttaa meidän blogissa kyseenalainen ennätys eli pisin väli blogipostausten välillä. Pahoittelut meidän vakkarilukijoille (joista osa ehtikin jo kysellä uusien postausten perään) ja yritetään tsempata jatkossa vähän paremmin. Mutta pistetään tällä kertaa sitten vähän pidemmästi juttua tulemaan jokaisesta koirasta.

Jopo (Sinnilän Jeejee) 6,5 kk, 38 cm, 10 kg

Jopolla on nyt ikää 6,5 kk, säkä 38 cm, painoa 10 kg eli aika pikkuinen uros. Muutaman sentin saisi ainakin vielä venyä lisää korkeutta, jotta pärjäilee kokonsa puolesta mediluokassa (35-43 cm). Ja boltsit puuttuu edelleen, joten taitavat jäädä kokonaan ilmaantumatta, harmillista mutta ilmankin pärjätään.

Jopolla on aivan ihana luonne, se ottaa hienosti kontaktia minuun ja on reipastunut viime aikoina mahtavasti, kun ollaan aloitettu sekä agility- että (ihmis)hakutreenit. Metsästysjuttuja treenaillaan tietty myös; yritän treenata jotain pientä noutoon ja hallintaan liittyvää juttua päivittäin, ja aika hyvin Jopo on jo alkanut hiffata noudon perusteita. Ja ollaan jopa kerran käyty ihan tokotreeneissäkin, ja kivaa oli! (Testattiin Tessan ja Kaisan kanssa Rukan maanalaisen, puolilämpimän parkkihallin toimivuutta tokoilussa kovan lumisateen aikana ennen joulua, ja hyvin toimi, sieltä löytyi sopivan rauhallinen nurkka ja mukavasti häiriötä koirille, haastavimpana häiriönä valojen sammuminen jos kukaan ei liikkunut hetkeen, tämä oli ainakin Jopon mielestä aika jännää...)

Hakutreeneissä ollaan lähinnä tutustuttu ihmisiin (palkkaamista ihmisten luo menemisestä) sisätiloissa ja etsitty ihmisiä lumiluolista, joihin Jopo menee tosi reippaasti ja pysyy kivasti (ja Jalluun verrattuna nätisti) maalimiehen luona kunnes maalimies tulee lukmiluolasta pois. Agilityssä tehdään vasta yksittäisiä esteitä, lähinnä hyppyä ja putkea. Pentutreffeillä joulukuussa saatiin Lotalta ja Hannalta kivoja uusia vinkkejä agilityn opettamiseen pennulle ja nyt treenaillaan niillä opeilla pari kertaa viikossa.

Pentutreffeillä Längelmäellä 7.12.2013; Ralla, Romu, äippä-Sinni, Jopo ja Kille

Pentutreffeillä oli muutenkin huisin mukavaa, oli ihana tavata kaikki pennut ja pentujen omistajat. Tarkoitus oli tavata uudelleen tänä viikonloppuna Lotan ja Hannan kanssa, mutta työkiireiden takia meiltä jäi nyt reissu väliiin. Ehkäpä sitten keväämmällä...

Jopolla on edelleenkin se yksi pieni pahe, joka meitä ihmisiä vähän harmittaa; Jopo tykkää sisustaa kylppäriä uusiksi aina aika ajoin. Pääasiassa sisustusvimma on kohdistunut puutavaraan, mutta välillä laitetaan uusiksi myös kankaisia kuoseja...

Itsestään hajonnut peti
(josta on myös sälöytynyt jotenkin yksi koristeviiluista
ja viimeisimpänä pedin etureunasta löytyi mittavasti hampaanjälkiä...)

Eteisen matto on siirtynyt mystisesti puoliksi koiraportin taakse kylppäriin työpäivän aikana.
Kuulemma "Jeppe ehkä teki sen, me ei nähty mitään."

Jepen kanssa ollaan treenailtu agilitya maneesilla nyt pari kertaa viikossa ja fiilis sekä koiran että oman jalkavaivan suhteen on aika hyvä! Kana toimii Jepelle treeninamina todella hyvin ja Jopon osallistuminen treeneihin saa Jepenkin tsemppaamaan. Kateus on kantava voimavara koirienkin parissa... Ja olen tosiaan itse pystynyt nyt juoksemaan ainakin maneesin hiekkapohjalla ilman jalkapohjan kipeytymistä, toivottavasti jalka kestää myös kovemmalla alustalla. Edelleen jalka on aina levon jälkeen melkoisen pökkelö, mutta phkeiden ja jalkapohjan venyttely auttaa tosi hyvin. Saunajoogasta on ollut myös yllättävän hyvä hyöty, vaikka siinä ei varsinaisesti pohkeita venytelläkään. Kisakalenteria siis katsellaan, josko helmikuussa lähdettäisiin jo hallikisoihin...

Jeppe on myös saanut viime aikoina ulkoilla vapaana, koska sille on yllättäen tuntunut syntyvän (viiden ja puolen vuoden jälkeen) jonkinlainen toimiva käsitys aiheesta "luoksetulo". Joulukuun alussa pentutreffien yhteydessä mökillä käydessä tosin luoksetulo ei mennyt ihan nappiin, kun Jeppe lähti omille teilleen sunnuntaiaamuna. Jäljestyskierroksen päätteeksi koira bongattiin rantasaunan lähistöltä kaivautumasta mättäässä olleeseen pesäkoloon (mitälie metsästänyt). Pakkastakin oli kymmenkunta astetta, onneksi koira löytyi niinkin helposti ja läheltä...

Jeppe mökillä karkureissun jälkeen 8.12.2013, edessä pesu ja aresti.
Not a happy puppy ;-)

Jallu on treenaillut Teemun kanssa hakua ja tokoa (jälkimmäistä vähän laiskanlaisesti mutta kehitystä syntyy onneksi siinäkin). Jallun kierrokset nousevat edelleen nollasta sataan ihan sekunnissa, mutta kyllä sillä alkaa pikkuhiljaa olla myös jotain käsitystä siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Se ei vain kerta kaikkiaan pysty vieläkään oikein hillitsemään itseään...

Jallusta otettiin myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat loppuvuodesta ja tulokset olivat kieltämättä mielenkiintoiset. Taustallahan on siis Jallulla puolivuotiaana havaittu radius curvus molemmissa jaloissa. Vasen etujalka on leikattu, sillä nivelrikon riski oli niin akuutti, että ilman leikkausta koira olisi ollut hyvin pikaisesti sairas. Eikä sitä tietenkään saanut leikkauksellakaan terveeksi, ainoastaan lykättiin nivelrikon etenemistä vähän pidemmälle tulevaisuuteen, mutta joka tapauksessa nivelrikko tulee Jallulle normaalia aikaisemmin. Eli koira ei missään nimessä ole terve, eikä sitä suositella käytettäväksi agilityyn, ja metsästystäkin koiralle suositellaan vain helpoissa maastoissa eikä pitkiä päiviä. Syksyllä muutaman kokeiluluontoisen pidemmän (koko päivän) reissun jälkeen Jallu ontui vasenta etujalkaa voimakkaasti. Tätä taustaa vasten oli kyllä erikoista saada virallisiksi tuloksiksi kyynäristä 0/0 ja lonkista A/A kun käytännössä koira on jotain ihan muuta. Täytyy vain toivoa, että edessä on silti monta tervettä vuotta meidän "Jalmarin" kanssa.

Jallu

Virtaahan Jallussa riittää, ja hienosti potentiaalia mm. hakutreeneissä. Joten toivoa täytyy, että koiran paikat kestävät vauhdissa. Hakutreenejä aloittaessa näytti siltä, että Jallun kanssa tullaan opettelemaan rullailmaisu, sillä koira ei haukkunut vaikka kuinka yritettiin haukuttaa. Pallolla houkutellen haukku kuitenkin löytyi alkutalvesta, ja nyt sitten "kärsitään" kolikon toista puolta eli liiallista intoa mennä maalimiehen syliin jos maalimies haukuttaa pallolla. Tauriaisen Mika keksi onneksi tähänkin ratkaisun: palloa täytyy pitää maassa käden alla kaukana kehosta, jolloin koira ei tunge syliin.

Kevät tulee, luonnonvalo lisääntyy, ehkäpä onnistun päivittämään blogiakin vähän tiuhempaan (vaikka elämä onkin juuri nyt kovin kiireistä töiden ja kaikkien harrastusten kanssa). Lisää Teemun ottamia kuvia kuvagalleriassa!

* * *

It's been a very long while since our last update, sorry! See photos above and in our photo gallery, quick update below.

Jopo is growing nicely, he's a rather small 6,5 months old youngster now, height about 38 cm and weight 9 kg. He was earlier a bit timid especially to loud noices and other dogs and kids running wildly around, but is now becoming braver. We try to train something small hunting related stuff daily, and we've also started training agility 1-2 times per week (single jumps and tunnel) as well as rescue dog stuff (searching people indoors and under snow i.e. snow quinzees). This has made Jopo much more active with other people and dogs, I'm happy about that. He's very easy to train, rather calm (compaired to Jallu) but still clearly a working cocker spaniel, active and eager to work. He does have a tendency to redocorate our bathroom i.e. demolish the wooden door frames and other chewable (though not so edable) stuff. And sadly, he still has no testicles. Well, nobody's perfect...

Jallu is continueing training for avalance rescue dog. He's eager to search and now Teemu starts to work with the way Jallu expresses he's found something. A couple of months ago it seemed like Jallu would not express the findings by barking, but this changed by using a ball to lure him to bark - now he barks so eagerly we have to find out to calm him from climbing on the hidden person's lap if this person has a ball as a reward for Jallu. This was solved by hiding the ball under the persons's hand, see video above.

Jallu was also x-rayed for the official elbow and hip results, which (oddly enough concidering Jallu's history with radius curvus) turned out to be top scores.The dog has been ok lately, but suffered limping during heavier days of the hunting season last autumn.

What about Jeppe then? I'm training agility with him usually 2 times per week. He's rather calm and smart, clearly Jopo's presence in the trainings boosts Jeppe to try harder (jealosy is nice sometimes). My leg problems are hopefully ok now so I'm planning on the next agility competitions in February.

Jeppe has also been allowed to run free on our daily walking trips since he seems to have understood the concept of "come here". There are some occasional mishaps though, like the one at the cottage of Teemu's parents in the beginning of December: Jeppe ran of in the morning and Teemu followed the tracks only to find him in 50 meters distance from the cottage, digging some animal's nest underground.

Days are getting longer and we start to get some more light for shooting photoes outside, too. So maybe I manage to update the blog a bit more often... no promises though, life's pretty hectic right now!

Jopon eka talvi!

2013-10-26T12:46:00.001+03:00

Maisemat ovat vaihtuneet kovin talvisiksi kahdessa viikossa:

Jopo kävi eilen tehosterokotuksessa, eli ikää on 16 viikkoa, painoa tasan 7 kg (ihan neljän eri punnituskerran perusteella vahvistettu lukema, Jopo nimittäin tykkäsi käydä vaa'alla kun siellä olemisesta sai kanaa, joten Jopo tarjosi tätä toimintoa innokkaasti koko ajan...) mutta palleja ei pikkukaverilla näy vieläkään. Jospa ne kulkuset sieltä vielä putkahtaisivat kun joulunaika lähestyy... Ja tällä kertaa selvittiin rokotuksesta ilmeisesti ilman ripulia; rokoteaine vaihdettiin ja raivotautirokote laitetaan erikseen aikaisintaan viikon päästä. Lisäksi syötin Jopolle aamusta lähtien Biobakia, ja vatsahan on pysynyt muutenkin hyvällä mallilla Maukas Juniorin ja Applaws Puppyn yhdistelmällä. Ja nameina Jopo saa pelkästään uunissa paistettua kanaa. Kyllä kelpaa!

Jopon terveiset joulupukille: "2 kpl kulkusia kiitos!"

Jopon kanssa ollaan treenailtu kaikenlaista pientä. Pentu on ollut mulla päivisin aika paljon töissä edellisessä postauksessa mainitsemani "sisustusvimman" takia.

Siis mä vaan istuin tässä kaikessa rauhassa ja sit nää säleet vaan sinkoili tuolta listasta!
Mä en kerta kaikkiaan tiedä, mitä siinä oikein tapahtui...

Tuota edellä mainittua pahetta lukuunottamatta Jopo on kyllä aivan ihana pentu, reipastuu päivä päivältä mutta on kuitenkin kivasti kuulolla. Jopo oppii nopeasti ja tarjoaa kivasti erilaisia toimintoja, joista (nopealla palkkauksella) voin sitten valita ne vahvistettavat jutut.

Jepen kanssa ollaan aloiteltu taas agilityn talvitreenikautta maneesilla, torstaina käytiin treenailemassa vähän hyppytekniikkaa. Okseri toimi kivasti (tosin ilman speed bumpia kun Jeppe ei kerta kaikkiaan halua istua sen taakse) ja myös etäisyysarviointiradalla Jepen hyppäämisen näytti hyvältä. Sunnuntaina treenaillaaan sitten rataa. Treenailemme siis kahdesti viikossa sikäli kuin torstain ryhmässä on tilaa (meidän vakioryhmämme on sunnuntaisin klo 16-18, mikä on sikäli kiva juttu, että kotiin pääsee ihan järkevään aikaan verrattuna torstain vuoroon klo 19.15-21.15).

Kisaamaan ei olla kuitenkaan ihan heti lähdössä, ellen saa Jepelle varakartturia. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, loukkasin kipeän jalkapohjani ihan kunnolla pari viikkoa sitten. Yleislääkäri diagnosoi vanhan vamma uusiutuneen, mutta fysioterapeutti arveli jalkapohjan kalvossa olevan myös pienen repeämän. Lisäksi yllättäen löytyi erittäin kipeä kohta myös nilkan nivelsiteen kiinnityskohdasta. Joten nyt pitää jättää juoksemiset sikseen ja venytellä pohkeita ja jalkapohjia joka käänteessä. Jepen kanssa voin siis treenailla hyppytekniikkaa, startteja, kontakteja ja rauhoittumista. Katsellaan kun toiset treenaavat ja silleen...

Onneksi metsästyskausi jatkuu vielä hetken aikaa, joten Jeppe pääsee ehkä vielä pari kertaa metsälle Teemun kanssa. Saalista on tosin tullut aika niukasti, metsäkanalinnut ovat olleet tosi arkoja tänä syksynä. Mutta ei se saalis tärkeintä olekaan, metsällä oleminen tuntuu olevan mukavaa puuhaa sekä Teemulle että koirille. Jeppehän ei olekaan varsinaisesti mikään noutaja, se omii saaliin joten se on hihnassa ja tiedottaa saaliin olemassaolosta ja karkottaa sen liikkeelle. Ja tietenkin jäljestää mahdolliset haavakot. Jallun osalta treenit ovat vielä hieman kesken, se hakee kyllä riistaa hienosti (ja sen aiemmn laaja haku on tiivistynyt kun koira on itse tajunnut, että laaja haku on liian työlästä) mutta pysähtyminen riistan karkoituksen yhteydessä ja nouto metsästäjälle ovat vielä työn alla.

Jallun virallisia kyynär- ja lonkkatuloksia odotellaan edelleen. Kasvuhäiriön leikanneelta lääkäriltä on pyydetty (ihan odotetustikin) kuvat ja leikkauskertomus. Nyt kelit ovat niin haastavat, että Jallua ei ole viety metsälle, vaikka koiralla olisikin siihen kyllä selvästi kova into. Pikkuhiljaa eteenpäin... Ja kohta päästään taas treenailemaan hiihtämistä (Jallulla ei toki vedätetä mitenkään kovasti) ja kaikenlaisia muita kivoja talvijuttuja!

Joulukuussa on Sinnin pentujen ensimmäinen pentutapaaminen, odotamme sitä Jopon kanssa innolla. Harmillisesti tosin Teemu jotuuu olemaan töissä, joten huristelemme etelään varmaan vain kaksistaan.

* * *

Winter is here again, about 15-20 cm snow and lakes are frozen. Surroundings are beautifully white and pure!

Our working cockerspaniel puppy Jopo is now 16 weeks, 7 kg and still missing his "balls" but hopefully they will pop out at some point. He's cute, smart and everything I hoped for. He does have one bad habit, biting the door frames when left "alone" (with our other dog Jallu) in the bathroom. Hopefully this habit disappears later, at least it did with Jallu (he was the one to start the mission "let's distroy the bathroom door frames" in the first place when he was a puppy).

Our parsonrussell terrier Jeppe is still working in bird hunting with Teemu since the cocker spaniels are still under training. Jallu is learning slowly but we need to make sure he does not get exhausted due to his front legs' growing disorder. The amount of grouse etch in the forest has been very variable so our freezer is filling only very slowly with game, but the most important thing is to provide the dogs with some interesting activity.

Jopo 14 vk

2013-10-13T20:54:00.002+03:00

Niin se aika rientää, Jopo on ollut meillä jo 7 viikkoa! Ja se on myös kasvanut hurjasti, se alkaa näyttää jo enemmän isolta koiralta kuin pennulta.

Me and mini me 15.9.2013, Jopo 10 vk

Jopon ensimmäinen riistakosketus; riista kiinnosti, ja namit myös! Ikää 10 vk

Iltakävelyllä Maston huipulla - Dumbo (12 vk) ja vilukissa

Jopo 12 vk, taustalla syksyinen Rukatunturi - valmiina talveen!

"Mugshot" Jopo 13 vk

Ollaan harjoiteltu ihan perusjuttuja, leikkimistä, istumista ja odottamista ruoan ja ulos menon yms. yhteydessä sekä luoksetuloa kävelylenkeillä. Jopo pysyy koko ajan kivasti lähietäisyydellä ulkoillessa, siitä olen tosi tyytyväinen. Luoksetulo hoituu myös pillikutsulla, ja nyt aletaan hiljalleen opetella myös muita pillikäskyjä. Jopo on selvästi arempi kuin Jeppe tai Jallu, varsinkin äänille. Se on kyllä sikäli jännä juttu, koska Jopo itse osaa kiljua ihan kamalalla ja kamalan kovalla äänellä, jos se jätetään yksin. Onneksi sillä on koiraseuraa koko ajan, Jallun kanssa se viihtyy tarvittaessa kylppärissä ihan hyvin ja autoon Jopon voi jättää kopassa hetkeksi ilman huolta huutamisesta.

Jopo alkaa olla jo sisäsiisti, tosin yöllä se tarvitsee yleensä vielä yhden pissakäynnin pihalla. Ja uusissa, jännittävissä paikoissa saattaa pissa lirahtaa sisälle ihan vahingossa kun kaikkea pitää tutkia niin innolla, että pissapuuhat unohtuvat. Herkän vatsan kanssa on ollut vähän haasteita; Applaws ja Natures Menun puppy -kuutiot aiheuttivat aika löysää kakkaa, vaikka tilannetta yritettiin parannella Tehobaktin avulla. Vaihdoin sitten ruoaksi Maukas Junior -pakastepötköt ja tasapainottajaksi Biobak, ja vot, vatsa rauhoittui kerralla! Nyt kokeillaan lisätä vähän Applawsia tuon pakastelihaseoksen kaveriksi ja toivotaan parasta.

Jopo on ollut aika paljon mun mukana töissä, sillä Jallu on opettanut sille yhden erittäin ikävän tavan eli kylppärin ovenkarmien järsimisen. Onneksi ei ehditty vaihtaa Jallun tuhoamia karmeja uusiin ennen Jopon tuloa. Mutta siinä missä Jallu järsii karmeista pientä muhjua, Jopo vetelee irti ihan kunnon säleitä, ja tietenkin pelottaa, että pentu nielaisee näitä säleitä kun ei olla vahtimassa tekemisiä. Ja toisekseen meillä on näin syksyisin aika paljon iltatreenejä vapaapalokuntaharrastuksen parissa, joten Jopo on saanut olla niinä päivinä minun mukanani töissä ja meidän treenien ajan se on aina ollut "hoidossa". Meillä on aivan upea ystäväpiiri (eikä Jopon söpöyskään yhtään haittaa), joten Jopolle on ollut helppo löytää hoitajia. Ja kerta kerralta se on kotiutunut aina helpommin hoitoon tuttujen ihmisten luo. Yksi suurimmista Jopo-faneista on siskoni Marja, joka oli viime kerralla jättänyt hieman "raporttia" hoitosession sujumisesta (sillä kertaa Marja kävi katsomassa Jopoa päivällä, sillä olin itse työmatkalla koko päivän pitkälle iltaan eikä Teemu ehdi käymään kotona työpäivän aikana). Olipa kiva löytää tällainen viesti pitkän työpäivän jälkeen!

Hoitotädin raportti by Marja

Johonkin kaikki aika vain häviää, Jepen kanssa ollaan käyty agilitytreeneissä kerran viikossa. Koira tuntui jo kehittyvän mielenhallinnan osalta ihan jees, kunnes toissaviikon treeneissä sillä levisi pakka taas tuttuun tapaan. Starteissa oli ehkä vielä jotain malttia havaittavissa, mutta ensimmäinen putkihavainto romutti Jepen pelin ihan totaalisesti. Ja kun siihen putkeen ei siis ollut tarkoitus mennä, mutta Jeppehän tietty meni. Jaakotuksella sain hoidettua ekan putken pois päiväjärjestyksestä, mutta toisessa kohdassa rataa koira karkasi aina parin esteen kaarelta putkeen, vaikka kuinka yritin kääntää sitä takaisinpäin kepeille. Lopulta homma onnistui keppien takaa ne kaksi estettä leijeröiden, mutta varmaan vain yllätysmomentin avulla, eikä koira olisi ikinä irronnut leijeröintiin ekalla yrityksellä. Jotain positiivista kuitenkin: kontaktit menivät pääsääntöisesti hyvin, palkkailin toki edelleen 2on2off mutta koira sentään pysähtyi kontakteille itsenäisesti ja pysyi eritoten keinulla hyvin.

Vaikka treenit eivät menneet kaksisesti, ilmoittauduin Kajaanin kisoihin 13.10 sillä ajatuksella, että olisin tehnyt päätöksen kisaamaan lähtemisestä tämän viikon torstain treenien perusteella. Mutta kartturin ikääntyvä kroppa päätti toisin; loukkasin uudelleen elo-syyskuun ajan parantelemani jalkapohjan, tällä kertaa todennäköisesti vielä aiempaa pahemmin. Joten torstain treenit ja kisaaminen jäivät vain haaveeksi ja huomenna menen lääkäriin kuulemaan, kuinka pitkä lepo tällä kertaa on tiedossa. Miten voikin ihmisen jalkapohja romuttaa kaikenlaisen harrastamisen! Voi pylly!

Toivottavasti pääsen kuitenkin tulevaisuudessa vielä juoksemaan, ja onneksi nyt voin käyttää sitäkin enemmän aikaa Jopon peruskoulutukseen. Jeppeä käy toki sääliksi, onneksi se on sentään päässyt lintumetsälle isännän kanssa, kun Jallulla ei meinaa kestää niissä hommissa pää eikä kroppa. Jallulla on siis ilmennyt pientä ontumista vasemmassa (leikatussa) etujalassa, ja sen takia koira käytettiin kuvauksissa pari viikkoa sitten. (Nyt pistettiin kuvat myös ihan viralliselle lausuntokierrokselle, ihan omasta mielenkiinnosta, jalostuskäyttöön Jallu ei luonnollisestikaan sovellu.) Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään hälyttävää, ilmeisesti kyse on enemmänkin lihaskivusta, varsinkin kun vasen etujalka ei ole likimainkaan normaalin mallinen. Joten Jeppe on päässyt tuurailemaan linnustushommissa, ja välillä se kuulemma on ihan kivasti tehtäviensä tasolla, mutta välillä se erehtyy aina poronetsintään (sitähän sen kanssa on treenattu, joten ei siitäkään voi koiraa moittia). Muutaman poronraadonkin se on löytänyt metsästyksen lomassa. Saalista ei ole juurikaan tullut kun linnut ovat todella säikkyjä, mutta luontokokemuksia ja kivaa ulkoilua on pojille ollut tarjolla sitäkin enemmän.

Kohta Jopo pääsee tutustumaan lumeen elämänsä ensimmäistä kertaa ja me ihmiset pääsemme nauttimaan valaistuvasta ympäristöstä, kun lumetuksen ajan täällä Rukalla "yö on kirkkaampi päivää" varsinkin kun rinnevalot heijastuvat yleensä sekä lumesta että pilvistä. Jospa sitten muistaisin ottaa mysö vähän enemmän valokuvia...

* * *

Our puppy "Jopo" is no 14 weeks old and starts to look more like a dog and less like a puppy or a toy... He's so smart and quick to learn, he's everything I hoped for! He's a bit softer than our other dogs, and is sometimes a bit sensible for loud and sudden sounds. But he recovers quickly from exciting situations and is eager to investigate new things. We are concentrating on basic training; playing and learning how to sit, wait, and of course come when called. He's such a cute little puppy!

Jopo Jokamiehen Mopo on saapunut!

2013-09-01T12:01:00.000+03:00

Nyt ollaan saatu ihastella meidän uutta, rauhallista ja kaikin puolin fiksua (kasvattajan toimesta jo melkeinpä puoliksi koulutettua ;-) tulokastamme käyttölinjaista cockerspanielia Jopoa viikon verran, ja ollaan kyllä todella tyytyväisiä pennun valintaan. Eilen kahdeksan viikkoa täyttänyt pentu istuu jo pyynnöstä paremmin kuin Jallu tai Jeppe, joten nyt lähinnä pelätäänkin, millä kaikilla tavoilla onnistutaan pilaamaan tämä fiksu yksilö...

Kiitos kasvattaja Hanna Hyväriselle luottamuksesta, saimme aivan ihanan pennun! Jopon emään Sinniin (Namusillan Mareta) voit tutustua blogissa Sinni Sinnikäs ja pentujen edesottamuksia löytyy pentublogista Sinnin pennut. Meidän valintamme kohdistui tähän yhdistelmään Sinni & Ace emän ja isän terveystietojen ja luonteen perusteella. Ace (Saxondawn Elton at Breezybrook) on brittikoira, joten sen vanhempien tai esivanhempien osalta ei tosin ole tiedossa terveystutkimusten tuloksia. Pidetään peukkuja, että onnistuimme tällä kertaa saamaan terveen koiran (vrt. Jallun radius curvus). Luonteen puolesta sekä Sinni että Ace ovat ihan loistokoiria, ja myös metsästyksellisiä ansioita koirilta löytyy, vaikka kumpikaan ei ole mikään "champiooni". Joten toiveissa on saada minulle agilitykaveri ja Teemulle metsästyskaveri.

Jopon ainoa haaste tuntuvat olevan kovat äänet, lähinnä koiran kovaääninen haukunta. Käytiin torstaina agilitytreeneissä (suunnitelmissa oli tehdä Jepen kanssa rauhoittumisharjoituksia, mutta pääpainopiste siirtyikin sitten nopeasti Jopon totuttamiseen haukkuviin koiriin.) Siinäkin ollaan edistytty (Jepen tiedottessa usein ja isoäänisesti takapihan ohikulkijoista), joten eiköhän tästäkin jännityksen aiheesta päästä nopeasti ylitse.

Jallu on osoittautunut aivan loistavaksi isoveljeksi, se otti Jopon heti siipiensä suojaan ja leikittää pentua tosi hienosti. Välillä toki Jallunkin pitää ottaa hampaat ja isompi kokonsa aseeksi Jopon teräviä naskaleita vastaan, mutta nekin "koulutustilanteet" ovat sujuneet Jallun toimesta järkevällä voimankäytöllä.

Jeppe on puolestaan edelleen sitä mieltä, että pennun palautusoikeus on varmaankin voimassa ja sitä tulisi käyttää, mutta kyllä meidän mörököllinkin sydän alkaa pikkuhiljaa sulaa Jopon sinnikkäiden lähentymisyritysten edessä.

Tutustumista

Maailman menon ihmettelyä

Välillä ladataan akkuja

Jopo haluaisi kovasti tutustua Jeppeen

I'll be your wingman forever!

Leiki mun kaa!

Söpöliini

Nukkumisasentoja

Söpöstelyä (2 sekunnin päästä Jopo puri Jallua käpälään ja leikki alkoi)

Kännykän nuuskuttelua

* * *
We have a newcomer, a working cockerspaniel Jopo, now 8 weeks. He's extremely sweet, smart and lovable. Jallu and Jopo are already good mates, Jeppe is still considering returning the puppy to the breeder ;-) But he'll come around slowly but surely too!

Blogin muodonmuutos

2013-08-21T20:16:00.000+03:00

Kyllästyin vihdoin Bloggerin dynaamisen mallin puutteisiin, suurimpana niistä tuo kiinteän sivupaneelin puuttuminen; muiden kirjoittamien blogien seuraaminen jää itseltä ihan unholaan kun suosikkiblogien lista ei ole jatkuvasti näkyvissä. Dynaaminen malli ei myöskään toiminut kovin hyvin tabletissa tai kännykässä. Toki se oli visuaalisesti paljon päräyttävämpi. Tässä perinteisessä mallissa mulla ei ole edes yläkuvaa lainkaan näkyvissä koska en saanut sitä näkymään sellaisella tavalla, joka olisi miellyttänyt omaa silmääni.

Dynaamisen mallin etuja oli kuvien mahtuminen blogipostauksiin automaattisesti aika isossa koossa, mutta hetken etsiskeltyäni löysin mallin muokkauksesta mahdollisuuden muuttaa perinteisen mallin blogipostausten leveyttä niin, että blogiin aiemmin leveänä lataamani kuvat näkyvät oikein. Joten tällä mennään, kunnes keksitään jotain mukavamman näköistä ja toimivampaa!

Sorsanmetsästyskausi on alkanut, eikä kotona näy sen kummemmin miestä kuin cockeriakaan. Tältä näyttää onnellinen metsästyskoira:

Kuva: Teemu Torvinen

Jeppe-reppana sen sijaan saa tyytyä pyöräilylenkkeihin emännän kanssa. Juoksulenkille olisi tehnyt mieli, mutta minulla on rasitusvamma oikean jalan jalkapohjassa; sitä parannellaan nyt levolla kolmatta viikkoa, saa katsoa hajoaako pää ennen kuin jalka paranee... Jepen kanssa ollaan treenailtu kotona kontaktien alastuloa laatikkotreenillä (pienin edistysaskelin) ja tehty samalla erilaisia rauhoittumisharjoituksia. Ollaan käyty myös agilitytreeneissä istuskelemassa kentän laidalla ja katsomassa muiden treenaamista - rauhallisesti, huutamatta ja jopa kontaktia ottaen, sekä koira ohjaajaan että ohjaaja koiraan. Viime torstaina Jeppe käyttäytyi sen verran hienosti, että pääsi radalla Jennin ohjastamana - kiitos Jennille, se oli ehdottomasti Jepen viikon kohokohta! Jeppehän lähtee radalle kenen kanssa vain, mutta oli kuitenkin tilanteesta sen verran hämillään, ettei edes älynnyt huutaa startissa. Radalla kyllä kuultiin taas perinteistä nuottienlukua kartturille... Kontakteista radalla olivat mukana A ja keinu; jälkimmäiselle koira kyllä pysähtyi (joskin lukitsi sieltä putken vaikka ohjaus jatkui hypylle) mutta A-esteellä Jeppe valahti vauhdilla alastulon ohi. Eli kontaktitreenit jatkuvat, treenaillaan vielä vauhdikasta lähestymistä laatikolla ja aletaan vasta sitten yhdistää laatikkoa puomiin.

Perjantaina retki-Bokserin keula kääntyy taas kohti eteläistä Suomea ja reitti vie Vuorijärven mökin kautta Kangasalalle, josta mukaan lähtee toivottavasti ja todennäköisesti tällainen ihanuus:

Käyttölinjainen cockerspanieli Sinnikkään Jeejee "Jopo",
s. 5.7.2013, kuva: Hanna Hyvärinen

Oulangan lumo

2013-08-11T11:57:00.001+03:00

Tähän aikaan kesästä nautitaan aina "takapihan" tarjonnasta eli melonnasta Oulankajoella. Edellisenä viikonloppuna käytiin melomassa siskon tyttöjen ja tuttavaperheen kanssa. Omat kännykällä napatut kuvat eivät olleet kummoisia, mutta onneksi meille kanootit vuokranneen Erä-Suden Mirjalla oli mukana kunnon kamera ja hän sai pari loistavaa otosta Jallusta ja koko porukasta.

Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen. Mirjan kuvateksti "Etsi kuvasta 3 koiraa" on oikein osuva...

Jallu. Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen

Jallun sukellus. Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen

Nuorimmalle melojalle kävi "perinteisesti" eli väsymys yllätti, mutta voimaunien jälkeen puuhaaminen jatkui...

Tänä viikonloppuna lähdettiin taas joelle, tällä kertaa hiihtokoulun porukalla perinteiselle Hiekkaleirille. Kiitos taas Erä-Sudelle loistavasta kanoottivuokrapalvelusta! "What happens in Hiekkaleiri, stays in Hiekkaleiri", mutta tässä muutama otos laivakoira Jepestä nautiskelemassa auringosta ja elämästä.

Jepelle heitettiin pikkasen isompi keppi, ja terrierin peräänantamattomuus toi sen rantaan. Kuva: Erja Kumpuniemi

Turkin kuivausta piehtaroimalla

Taustalla olevan rinteen harjalla kulkee Karhunkierros - komeat on maisemat!

Biitsillä

Mikäs tässä istuskellessa... jokos paistetaan makkarat?

Ja perinteisiin kuuluu ilmeisesti tällä reissulla myös Jepen etsintä, sillä tälläkin kertaa varotoimenpiteistä (pitkällä narulla puunrankaan sitominen) huolimatta Jeppe pääsi karkuun. Koiran karkaaminen huomattiin nopeasti, mutta rannan vierestä alkoi heti tiheä metsä ja etsiminen tuntui aika toivottomalta. Onneksi Jeppe jäi narustaan kiinni puuhun ja haukkui (ilmeisesti poroja) pari haukahdusta, jolloin urhea etsijäpartio Kai & Kalle paikallisti koiran. Pojille iso kiitos! Ja loppuajan Jeppe olikin sitten visusti hihnalla kiinni omistajassaan... Tähän asti olemme periaatteesta jättäneet Trackerit yms. hankkimatta kun olemme ajatelleet, ettei se paljon lohduta nähdä Trackerista, minkä tien varressa se koira makaa auton kolhaisemana raatona, mutta tällaisissa paikoissa siitä olisi kyllä apua. Toki oltiin kansallispuistossa, jossa koirat tulee muutenkin pitää kiinni, joten Trackerin hankinta jää edelleen harkintaan.

Jos sää suosii, säntäämme Oulankajoelle myös ensi viikonloppuna. Siellä on aina niin ihanaa ja reissu on helppo toteuttaa, kun kanoottivuokraan sisältyy nouto alajuoksulta. Nämä kaksi viimeistä reissua ollaan melottu vain Nurmisaarenniemen alapuoliselle maihinnousupaikalle, mutta nälkä kasvaa syödessä ja pohdimme jo siskon kanssa, joko siskontytöt Jonna 8 v ja Saana 4 v jaksaisivat ihan yönylireissun Ansakämpällä (tarvittaessa teltassa) yöpyen. Suunnitellaan, suunnitellaan...

Teemu ja Jallu puolestaan avasivat metsästyskauden eilisaamuna kyyhkylintumetsällä. Saalista tuli ihan kivasti, tosin Teemu keskittyi ampumisen sijaan Jallun rauhoitteluun, kuten oltiin arveltukin etukäteen. Itse luulin koiran huutavan taas pilli suorana kun lintuja lenteli ympäriinsä, mutta kuulemma äänenanto oli jäänyt pieneen vinkumiseen. Jallu oli jopa päässyt etsimään muutamaa hukkaan mennyttä lintua, ja koira löysi yhden linnun elävänäkin - ei uskaltanut itse sitä tappaa tai tuoda elävänä, vaan oli tiedottanut Teemulle tilanteesta komealla haukulla ;-) Ei tuosta taida mitään metsästyskoemestaria tulla, mutta ei se ihan toivotonkaan ole, joten kyllä siitä jonkinlainen metsästyskoira tehdään.

Valmiina "sotaan"

Sotasaalis

Mitäs sitten tehtäis?

* * *
We have spent two weekends on Oulanka river, paddling and enjoying the scenes. We feel blessed to live near such a great place! Planning on a third weekend, maybe staying overnight on a wilderness hut Ansakämppä with my sister's kids too!?

Teemu and Jallu are learning more about spaniel hunting. Hunting season here starts with doves. Jallu was a bit noisy but did not go as nuts as I thought he would. Maybe we'll manage to train him for hunting after all...

Kesän riemuja

2013-08-05T22:48:00.003+03:00

Ollaankin nautittu kesästä niin täysillä, että blogin päivitys on jäänyt nolosti ihan kakkoseksi. Mutta tässäpä pikainen päivitys meidän kesän puuhiin:

Touko-kesäkuussa nautittiin ottopojan seurasta kun Luca oli meillä hoidossa. Koirilla oli kivaa kolmistaan, ja helteinen sää suosi ihanasti.

Jonouintia, Jallu johtaa joukkoja

Kesäkuussa vedin paljon agilitytreenejä ja treenailin itse sekä Jepen että Jallun kanssa; jälkimmäisen kanssa lähinnä enemmän puuhailun merkeissä ja oppiakseni itse ohjaamaan Jallun kaltaista helposti sheipattavissa olevaa koiraa. Jallu tarjoaa aktiivisesti erilaisia ratkaisuja sille annettuihin tehtäviin, joten Susan Garrettin pujottelun (2x2) opettaminen Jallulle on ollut mukava kokeilu.

Kesäkuun puolivälissä käytiin myös pyörähtämässä Lohjalla katsomassa cockeritiimin vesityötreenejä ja agilityn SM-kisoja. Olihan se hienoa seurata Suomen (ja maailmankin) huippujen suorituksia ihan paikan päällä. Sää oli tosin aika vetinen, joten kamppeiden kastumisen myötä päästiin kotimatkalle ihan kohtuullisen aikaisin.

Cockeritiimin vesityötreeneissä kuunteluoppilaina, Teemu soutajana (kuvassa Terhi-Marie, Ilona ja Kuura)

Ja kesäkuussa Jeppe täytti 5 vee, onnea meidän ärrierille!

Jeppe 5 vee 27.6.2013

Heinäkuussa lomailtiin, tosin Bokserin dieselpumppu hajosi Lohjan reissulla ja se saatiin kuntoon vasta heinäkuun puolivälin jälkeen. Joten reilun kahden viikon Etelä-Suomen turnee nipistyi sitten reiluun viikkoon keskisessä Suomessa. Heinäkuun puolivälissä käytiin Heidin ja Eveliinan kanssa pyörähtämässä Kokkolassa Klag 2013 -agilitykisoissa. Juostiin Jepen kanssa kolme starttia, joista eka ja vika komeasti kierroksia ottaen hyllyksi, mutta keskimmäisessä startissa Jeppe oli ihmeellisen rauhallinen ja onnistuttiin nappaamaan 1. sija 5 virhepisteen suorituksella (rima).

Keskimaan turneella keskityttiin lähinnä mökkeilemään. Reissu alkoi ihanasti pohjanmaan kautta ystäviemme Jussin ja Lotan tytön Ronjan ristiäisissä, jotka muuttuivatkin yllättäen myös Jussin ja Lotan häiksi. 80-luvun teemalla juhlittiin pitkälle yöhön, sää suosi ja tunnelma oli totaalisen "peace and love"!

Jussin ja Lotan häät sekä Ronja Jussintyttären ristiäiset

Mökillä kalasteltiin ja nautittiin ihanasta kesäsäästä. Jallu olisi uinut 24/7 jos olisi saanut, mutta räpylöiden kasvamisen pelossa pidettiin koira aina välillä kuivallakin maalla.

Pojat kalassa (Jallu huutää häkissä pää punaisena, se ei vielä osaa "kalastaa" eli hyppää heti kohon perään)

Treenailtiin samalla myös (aika heikolla menestyksellä) vesityöjuttuja, sillä Teemu oli ilmoittanut Jallun vesityökokeeseen Terälahdelle. Ilmeisesti koulutuksesta huolimatta koira oli kuitenkin oppinut jotain, sillä kokeesta saatiin hieno tulos AVO 3 pistettä (eli juurikin se tulos, jota lähdettiin hakemaan, vaikka ei uskallettu siitä edes haaveilla).

Käytiin myös nuuskuttelemassa erään ihanan cockeriemon pentulaatikon söpöläisiä, mutta siitä lisää sitten myöhemmin...

Mökiltä suunnattiin Joroisille Cockerspanielit ry:n järjestämään metsästyskoulutukseen, jonka vetäjänä oli brittien tämän vuoden cockerimestaruuden voittajakoiran kasvattaja Darren Skidmore (MoelFamau Cockers). Jallu oli selkeästi porukan heikoimmin koulutettu ja kurittomin kakara ja me saimme ihan perustellustikin kuraa niskaan heikosti toteutetusta peruskoulutuksesta, mutta saimme myös hyvät vinkit tilanteen korjaamiseksi. Eihän sitä voi osata kaikkea kun on eka kertaa cockeria kouluttamassa! Teemu onkin nyt treenannut Jallun kanssa perusasioita (istuminen, luoksetulo) monta kertaa päivässä ja treeni alkaa tuottaa tulosta. Skidmoren otteet olivat vähän ronskimmat kuin mitä olemme itse aiemmin käyttäneet, mutta jukuripää-Jallulle tämä lähestymistapa tuntui olevan suoraan sanottuna ihan tarpeenkin. Koira on jo rauhoittunut rutkasti aiemmasta ja alkaa olla ihan kivasti kuulolla.

Olin onneksi varannut vielä pari päivää lomareissusta "palautumiseen", sillä pieni lepo tuli kyllä tarpeeseen ennen pyykkivuoren kimppuun käymistä.

Metsästyskoulutuksesta toipujat & turistiterrieri

Nyt odotellaan metsästyskauden alkamista, Jallu pääsee alussa vain katselemaan metsästystouhuja ja Jeppe saattaa vielä päästä isännän metsästyskaveriksi, kunnes Jallusta saadaan toimiva apuri metsälle. Minä pidän pientä taukoa agilitysta ainakin radalla juoksemisen osalta oikean jalan rasitusvamman takia. Treenaamista ei kuitenkaan unohdeta, sillä teemme Jepen kanssa ratatreenin sijaan rauhoittumistreeniä. Sain erittäin hyvän kirjavinkin "Control Unleashed" ja pyrin nyt soveltamaan kyseisestä kirjasta oppeja Jepen kanssa treenaamiseen.

Jallun kanssa jätetään agility aika lailla pois treeniohjelmasta, sillä Teemu on tehnyt Jallun kanssa uuden aluevaltauksen ja treenaa koiran kanssa nyt pelastuskoirajuttuja. Jallulla on tarkka nenä ja loputtomasti intoa ihmisten (nakkien) etsimiseen. Se on kuulemma myös raunioilla tosi reipas etsijä. Ja joka paikassa ihan salamannopea! Pitkän tähtäimen tavoitteena olisi saada koulutettua Jallusta lumivyöryetsijä, mutta se vaatii toki melkoisesti työtä. Pikku hiljaa nähdään, mihin koiran ja ohjaajan rahkeet (ja aika) riittävät.

* * *
Lots of nice summer holiday memories above in photoes! Some success in agility courses, no zero results though. Jallu took part in his first hunting test (water works) and did really good, we are very pleased about that. We took part in a hunting training and found the lessons of Darren Skidmore very useful. Results remain to be seen...

Vihdoinkin treeni tuottaa tulosta!

2013-05-13T22:59:00.001+03:00

Tosin tulosta syntyi vain yhden kisan verran, mutta kuitenkin: Oulussa OKK:n kisoissa saatiin sunnuntaina 12.5. voitto 10 virhepisteellä.

Sari ja Jeppe, OKK 12.5.2013 D-rata, 1. sija, 10 vp

Ilmeisesti Eija Berglundin radat olivat muille jotenkin vaikeita, me kuusamolaiset päästiin sitten pokkailemaan palkintoja vaikka nollaratoja ei juuri tehtykään... Emmi ja Misti olivat kahdesti 3. sijalla 5 virhepisteellä ja Ansku ja Nyytti samoin 3. sijalla muistaakseni 10 virhepisteellä, kunnes pokkasivat voiton nousunollalla, eli tervemenoa kolmosluokkaan!

Lauantaina Jarmo Jämsän radat tekivät meille tiukkaa, Jeppe kävi kovin kuumana (kuten myös sunnuntain hyppärillä...) Mutta tuo yksi onnistunut rata osoitti, että kun koiran vire on oikea, tulosta syntyy. Ja loppujen lopuksi se meidän akilleen kantapää eli pujottelu oli ongelmana vain yhdellä radalla, toki sunnuntain hyppärilläkin koira olisi tehnyt hyllyn vielä toistamiseen valitsemalla pujottelun sijaan putken, mutta kun sain sen takaisin pujottelun alkuun, se kyllä haki pujottelun ekan välinkin ihan oikein ja pujotteli vaihdilla loppuun asti. Kontakteilla vapautin hyvinkin nopeasti, puomi mentiin läpijuosten, koira ei olisi kyennyt suorittamaan sitä oikein tuossa vireessä. Keinu on onneksi varma, ja A-esteelläkin se pysähtyi kun valssasin itse koiran eteen.

Tässäpä video meidän voittotuloksesta, virhepisteet tulivat siis kahdesta kiellosta (ilmeisesti molemmat samalta esteeltä tai sitten toinen kielto tuli pujottelun sisäänmenolta, tuomari ei näy silloin kuvassa):

Tässä muutama kuvakaappaus videoilta, kun järkkäriä ei ehtinyt juurikaan käytellä viikonlopun aikana:

Hups, ei sinne!

Hyppy! Eikä vieläkään onnistunut...

Löytyihän se oikea hyppy vihdoin, ohjaajaa naurattaa...

Lisää kuvia löytyy Picasan kuvagalleriasta.

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna oltiin Korpilahden Surkeenjärvellä cockerspanielien metsästysleirillä. Jallulle koirien, pikkulintujen ja sulan maan hajujen paljous oli yksinkertaisesti ihan liikaa, koira kävi ihan hurjilla kierroksilla. Sen jälkeen ollaankin otettu rauhoittumistreeniä pihalla istuskellen ja pelkkää hihnalenkkiä opetellen olemaan vetämättä. Eka treeni cockerileirin jälkeisenä maanantain Oulussa äitini pihamaalla veti tosin ohjaajan ihan pankkojäähän, tahtojen taisto kesti nimittäin kokonaista neljä tuntia! Seuraavana päivänä selvittiin jo alle kolmessa tunnissa. Tänään käytiin eka kerran pienellä metsälenkillä ja päästettiin Jallukin vapaaksi, alussa se hengaili hienosti lähistöllä mutta lähti sitten näkymättömiin muutamaksi minuutiksi, joten hihnalenkit jatkuvat...

Jallun rauhoittumisharjoitus, 4 h

Meidän laumamme kasvoi yhdellä lisäjäsenellä seuraavan viiden viikon ajaksi, kun ottopoika Luca tuli lomailemaan oman perheensä kesälomareissun takia. Luca on oikein fiksu yksilö, jospa sen älykkyyttä säteilisi vähän näihin meidänkin apinoihin!

Luca, Jallu, Jeppe ja kongit - leikkilupa-anomus parhaillaan käsittelyssä!

Seuraavia agilitykisoja ei ole vielä tsekattu kalenteriin, jatketaan rauhoittumistreeniä myös Jepen kanssa ja katsotaan taas sitten kisareissua Oulun tai pohjoisen suuntaan.
***
As you can see from the first photo above, we've actually won something in agility competitions! Not the wanted pure zero result though, but first place anyhow, 10 faults. So there's hope after all!

We've also been training with Jallu on a cockerspaniel hunting training in Central Finland, but the amount of dogs, birds and smells was too much for him. So Jallu is just learning how to chill and walk in a leash without pulling to all directions at the same time.

We've also got a third dog for the next 5 weeks, my sister's bordercollie Luca. He's very smart, maybe he'll teach our dogs a trick or two...

Jeppe-agilityn Kultaiset Säännöt

2013-04-07T10:52:00.001+03:00

Jeppe-agilityn Kuusi Kultaista Sääntöä

Jos koira kuumuu, kuumu sinäkin.
Jos koira huutaa, huuda itse kovempaa.
Älä ohjaa vaan oleta - kyllä koira osaa ja toimii ajatuksen voimalla, osasihan se treeneissäkin.
Kerätkää yhdessä kierroksia juoksemalla mahdollisimman kovaa.
Toista samoja virheitä, kyllä koira tekee joskus vahingossa sen oikein!
Kyllä koirasta saadaan kisavalmis kisaamalla!

Käytiin siis kisaamassa eilen Oulussa koko talven kestäneen kisatauon jälkeen. Tauolla ollaan yritetty etsiä Jepelle vähän maltillisempaa tapaa suorittaa tätä lajia. Ollaan kyllä edistytty, mutta eipä se paljon kisoissa näkynyt. No jaa, ohjasin kyllä pääosin äänettömästi (kun ei toi huutaja kuitenkaan mitään kuule) ja yritin pysyä viilipyttynä, mutta kyllä tää laji luonnetta kysyy...

Eka radalla (B-rata) koira aloitti karkaamalla radalle ennen mua (kamerakaan ei ehtinyt matkaan) ja kun en ehtinyt ohjaamaan, koira hyppäsi kolmantena esteenä ihan väärän esteen, tästä hylkäys. Kontakteilla Jeppe ei todellakaan pysähtynyt odottamaan vapautuskäskyä (paitsi keinulla, siitä olin iloinen) eikä pujottelunkaan eka keppiväli löytynyt. Juostiin sitten vain reitille sattuneiden esteiden kautta maaliin...

Toisella radalla sain koiran nippanappa pysymään startissa, mutta koiran linja valui ja sitä huomioimatta ohjasin itse koiran liian tiukasti kolmosesteelle eli sen ohi. Keinu meni ihan ok ja kartturikin sai jo vähän vipinää kinttuihin pitkälle viiden esteen kaarteelle, mutta sen jälkeen koira kävikin jo niin kierroksilla, että puuha kosahti pujotteluun. Parin kiellon jälkeen Jeppe vihdoin pujotteli ja oltaisiin saatu jonkinlainen tuloskin, mutta päätin mieluummin viedä kuumakallen maaliin.

Mielenrauha-treenit siis jatkuvat, ja samalla treenaillaan myös startissa pysymistä korkeassa vireessä sekä pujottelun eka välin löytämistä vauhdissa. Ja jos joku haluaa kokeilla kisaamista todella kuuman ja suht nopean koiran kanssa, Jeppe on valmis vaihtamaan kartturia koska vain...

Myös Anskulla ja Nyytilla oli kahden hyllyn päivä, tosin tekivät kaksi ihan erinomaista rataa, mutta A-radalla tuli hiuksenhieno ohjausvirhe ja B-radalla neuvoteltiin hieman liian monta kertaa keinun suorittamisesta (A-radan lentokeinun ja muillakin kontakteilla valumisen jälkeen). Onneksi kisareissu ei ollut ihan tulokseton; ensikertalaiset Emmi ja bordercollie Mistit saivat hienot tulokset kahdelta radaltaan (15 vp ja 10 vp), kaikki virhepisteet kertyivät pudotetuista rimoista, joten ongelma on helppo korjata. Maneesilla ollaan treenattu aika matalilla rimoilla kun hiekka on niin upottavaa, nyt siis nostellaan hieman rimoja Mistille ja kohtahan sitä päästään taas ulkokentille treenaamaan... Anskun kaksi rataa ja Emmin yksi rata näkyvät www.youtube.com/sariruka, sössin valitettavasti Emmin toisen radan videoinnin kun jännitin niin kovasti heidän puolestaan (ja ihan turhaan kun ovat jo niin taitavia).

Jallukin oli mukana kisaturistina, monet kävivät ihastelemassa nättiä cockeria mutta jotenkin vain tämä toinenkin koiramme kävi melkoisilla kierroksilla, kun se olisi halunnut tutustua ihan kaikkiin ihmisiin ja koiriin... Eipähän ainakaan voi syyttää epäsosiaaliseksi ;-)

* * *
I competed in agility with Jeppe yesterday in Oulu after a long break during winter. We've been searching for a more peacefull vibe for the dog. In training we are already seeing some good results, but no correspondence in competitions yet.

The upper video shows how the dog starts the course without waiting for my permission, thus performing wrong obstacles and we got disqualified. Lots of other mistakes too in contact obstacles and weave poles.

There was a bit more sense in the second course (lower video) but I made a mistake in my handling on the third obstacle. Weave poles were once again our biggest challenge. We could have gained some sort of a result (20 points or so) but I decided to lead the dog out of the course since it was again on such a high vibe.

So we need more training and maybe some competition now and then to progress. Agility can be so frustrating sometimes, espacially with such a dog as Jeppe...

Talvisella retkellä Myllykoskella

2013-03-16T18:14:00.000+02:00

Napattiin mukaan siskon muksut ja koira, äitini sekä oma lauma ja lähdettiin retkeilemään talviselle Kitkajoelle Myllykosken suuntaan. Aamulla oli Rukallakin pakkasta parikymmentä astetta, mutta aurinko lämmitti jo mahtavasti, joten retkikeli oli mitä mainioin. Koirilla ja lapsilla oli huisin mukavaa. Jännittävin juttu oli kaikkien mielestä Myllykosken riippusillan ylitys, lapset tykkäsivät eniten pyllymäen laskusta Myllykosken tulistelupaikalla ja koirat puolestaan grillimakkaroista, jotka lapsilta jäivät syömättä melkein kokonaan, kun mäenlasku kutsui. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

We enjoyed the most beautiful winter day at Myllykoski along Kitka river, with my mom, sister's kids & do and our own dogs. The most exciting moment for everyone was crossing over Myllykoski along the hanging bridge. More photos in photo gallery.

Lumen iloja

2013-03-09T17:37:00.003+02:00

Ja taas hurahti yksi kuukausi ihan silmissä - kevätaurinko paistaa jo lämpimästi vaikka viime yönäkin Rukalla pakkanen käväisi -20 C tuntumassa.

Tässäpä tulee taas katsaus mennneen kuukauden tunnelmiin (for English speakers: update below photos):

Jepen kanssa käytiin viime viikonloppuna Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilla Oulussa. Aivan mahtava kurssi, voin lämpimästi suositella kaikille. Videomateriaalia ja pohdintaa saatte ehkä katsottavaksi joskus myöhemmin, kun ehdin käsitellä videot hidastetuksi koosteeksi. Oman koiran hyppytekniikan puutteiden (ja korjausehdotusten) lisäksi viikonlopusta jäi käteen ihana huomio siitä, että Jeppe alkaa vihdoin osata rauhoittua ja keskittyä tarjolla olevaan tehtävään. Kerran se hieman kuumui kun yritettiin saada se ponnistamaan paremmin takajaloilla (etujaloilla kauhomisen sijaan), mutta muuten koira pysyi nätisti haukkumatta startissa, ja suoritti kuitenkin hyppytehtävät ihan vauhdikkaasti.

Olen nauttinut valtavasti koiran rauhallisuudesta ja senpä takia päätin vielä jättää maaliskuun kisailut väliin. Haetaan edelleen malttia yhdessä tekemiseen ja kisataan vasta sitten kun koiran vire on sellainen, että se pystyy suoriutumaan radoista ilman kilpajuoksun makua ja kamalaa kuumumista.

Jallun kanssa ollaan aloiteltu pentuagilitykurssia. Meillä on tosi mukava ryhmä, vauhdikkaita ja helposti motivoitavissa olevia koiria. Jallu tuntuu olevan todellinen menijä, mutta onneksi se on myös ihan mukavasti kuulolla. Aika reipaskin se on, tällä kertaa aloiteltiin heti pentujen kanssa keinun opettelusta (keinun alasmenopään "rämpyttelyn" ja alastulon 2on2off-treenin merkeissä), ja Jallu ei kyllä yhtään arastellut keinua. Mentiin keinua hihnassa kokonaissuorituksenakin, mutta siinä ongelmaksi muodostuu koiran vilkkaus; se pysähtyy kyllä 2on2off mutta ehtii pyörähtää jo pari kertaa akselin ympäri ennen kuin sen saa vapautettua namikipolle. Mutta nämäkin haasteet pystytään voittamaan kotitreenillä. Kotona ollaan treenailtu pujottelua 2x2-menetelmällä, siitäkin veivailen sitten videokoostetta kun päästään opinnoissa vähän eteenpäin. Ei olla nyt pidetty kiirettä tuon pujottelutreenin suhteen, kun koira on vasta 11 kk.

Enimmäkseen ollaan vaan nautittu siitä, että työpäivän jälkeen saattaa jopa vielä ehtiä nauttimaan auringostakin kävelylenkeillä koirien kanssa. Alla jokunen Teemun ottama otos ja lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta.

And a couple of words in English, too, since I noticed (to my surprise) that my blog still has quite a lot of readers abroad even if I have forgot to write in English for quite a long time.

Last time a wrote in English (May 26th 2012) Jallu the working cockerspaniel was a tiny puppy, trying to bond with our parsonrussellterrier Jeppe. Nowadays they are best buddies, playing happily together. Jallu is stll destroying bathroom furniture (mainly door frames) but since his moves are restricted to the bathroom while we are at work and during the night, the amount of demolition is also quite limited.

When Jallu was 6 months old, I started to get worried about his funny looking front legs. I took him to an expert in Oulu and he was diagnosed with "radius curvus" in both legs (growing disorder). Left leg needed surgery, right leg luckily straightened up on it's own. In the latest X-rays there's slight signs of arthritis visible in left leg (it scored 1 in scale of 0-3, 0 being healthy; right leg scored 0). He got "thumbs up" for working as a hunting dog (short days though, no long hunting trips), but he'll never become a trial agility dog. We are learning the basis of agility just for fun. It's a shame since Jallu clearly has potential in agilty, but such is life. Due to this we have plans for another puppy, more about this theme later...

Jeppe is still competing in class 1 and we haven't actually competed at all during winter, since I'm concentrating in getting some sense and calmness to the dog so that he could actually achieve something on an agility course. Our training is working fine and we'll continue competing during the summer at the latest. There are plenty of agility videos on www.youtube.com/sariruka (also about our training buddies), but mainly our training is just messing around. But since it's also fun for myself and the dog (for the dog now more than ever when he's learning to calm down).

More photos in photo gallery.

Pelihousujen repimistä

2013-02-09T15:44:00.002+02:00

Jaahas, taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta. Kerron siitä pelihousujen repimisestä tuossa vähän alempana, kun mukaviakin asioita on tapahtunut kuukauden aikana, päivä pitenee ja aurinko alkaa paistaa, ja koirien kanssa harrastetaan innolla. Jallu kävi kontrollissa ja sai epäviralliseksi kyynärtulokseksi vasemmalle (leikatulle) jalalle ykkösen ja oikealle jalalle nollan, mikä oli huojentava kuulla. Samoin vasen lonkka oli B ja oikea A. Vasemmassa kyynärässä on pieni nivelrikon alku (luupiikki), joten harrasteiksi suositeltiin metsästystä (ei kuitenkaan pitkiä päiviä). Agilityn osalta eläinlääkäri oli vähän varovaisempi; kisakoiraa tästä ei ikinä tule, mutta omaksi iloksi voidaan harrastaa pehmeillä alustoilla ja matalilla rimakorkeuksilla. Pahin vaikutus on kovalle alustalle laskeutuvalla hypyllä, josta lähdetään heti voimakkaalla käännöksellä uuteen suuntaan. Joten sellaisia pitää nyt sitten välttää, tosin koirahan ei sitä tiedä kun se touhottaa menemään metsässä ihan mahdottomalla vauhdilla...

Joka tapauksessa alan vetää pentuagilitya viikon päästä ja Jallu toimii mulla siinä mallikoirana; mallikkaasta en niin tiedä, mutta ainakin joitain juttuja pystyy Jallun kanssa näyttämään kurssilaisille. Ja onneksi Jallu on sekä ahne että pallohullu, eli sikäli hippasen helpommin koulutettavissa kuin Jeppe aikoinaan. Pujottelu meinataan muuten treenata Jallun kanssa Susan Garrettin 2x2-metodilla, tosin etenemme siinä nyt vielä hitaasti kun koira on alle vuoden ikäinen. Saimme ihanalta Heidi-ystävältä lainaksi tähän treeniin tarvittavat kahden kepin pujottelukeppisetit.

Kävimme tammikuun lopulla Aaltosen Mikon treeneissä Kiimingissä. Olipas taas mahtavat treenit, Mikko on kyllä huippuvalmentaja ja jaksaa sinnikkäästi kouluttaa jopa Jepen ja minun kaltaisia puolitoivottamia tapauksia! Yritin etsiä jotain hyvää videopätkää näytettäväksi, mutta tarjolla oli lähinnä katastrofeja, joten laitetaan nyt sitten niitä ;-)

Tässä ohjaaja on hieman myöhässä kepeille viennissä eikä koira selvästikään tunne koko estettä tai jarruttamisen käsitettä... (Okei, ohjurien laittaminen ei helpottanut asiaa, kun viime aikoina ei olla käytetty mitään apuvälineitä pujottelulla...)

Tässä menee jopa kohtalaisen hyvin, paitsi kun pitäisi saada koira puomille putken sijaan...

Tässä treenailtiin saksalaista, koira löysi ihan uusia hyppylinjoja siivekkeen yli...

Ja tämän viikon treenien videoista löytyy nolouden huipennus: Revin pelihousuni - siis ihan kirjaimellisesti; törmäsin siivekkeeseen ja pöksyt tarttuivat siivekkeestä törröttäneeseen naulaan.

Mutta kyllä meillä kehitystäkin tapahtuu, vaikkei sitä ehkä ihan heti huomaakaan ;-) Jepen kanssa ollaan tehty rauhoittumistreeniä agilitytreenien yhteydessä, ja se alkaa tuottaa tulosta. Lisäksi olen vaihtanut treeninamiksi kinkkua (todella tykätty herkku) ja kuljetan koiraa tarvittaessa radan alkuun sylissä kantaen tai maksapasteijatuubin avulla vedättäen, se on Jepen mielestä superherkkua ja rauhoittaa koiraa yllättävänkin paljon. Muutenkin kotosalla Jeppe on melkoinen mussu, toisen koiran läsnäolo on tehnyt Jepestä paljon helpomman käsiteltävän. Toki takaiskujakin sattuu, pari päivää sitten Jeppe vei Jallun kävelylle takapihan aidan yli (kun lunta alkoi olla takapihalla yli oman tarpeen), mutta koirat olivat näkymättömissä onneksi vain pari minuuttia ja kun huudeltiin niitä takaisin, Jeppe tuli yllättäen ensimmäisenä ja Jallu heti perässä.

Tässä muutama kuva meidän mussukoista, lisää kuvia kuvagalleriassa.

Nyt tehdään vielä kevään aikana Jepen kanssa paljon perustreeniä kontaktiesteillä ja pujottelun lähestymiskulma ja -vauhtitreeniä, jotta saadaan Jeppe kuulolle kesän kisoja varten. Ehkä käydään joku kisa maalis- tai huhtikuussa, mutta pääosin keskitytään ihan perustreeniin. Eikä tuolla pehmeähiekkaisella maneesilla ihan valtavan monimutkaisia kuvioita tai pitkiä ratoja pysty edes tekemäänkään.

Kauhukakarasta mussukaksi

2013-01-09T17:06:00.002+02:00

Tarkkasilmaiset saattoivat jäädä pohdiskelemaan, kuinka ihmeessä Jallu on muuttunut kuukauden sisällä "korvattomasta itsekseen metsästäjästä" isännän mussukaksi, jonka luoksetuloa ja kontaktia oikein kehuttiin edellisessä blogipäivityksessä. Selitys on hyvin yksinkertainen: PALLO. Ihan tuurilla huomattiin Jallun olevan erinomaisen pallohullu, ja kun Teemu osti sille pallonheittimen, yhteistyö oli taattua. Pallon avulla ohitetaan toiset koirat, ihmiset, jäniksenjäljet, melkeinpä mitä vaan - tiukasti isännän taskua tuijottaen, jos se ihana pallo sattuisi vaikka taas ilmestymään esille.

Alussa pallohulluus auttoi yhteispeliin vain silloin kun pallo oli esillä (tai välittömästi sen esillä olon jälkeen, kun vielä oli toiveita, että pallo saattaisi putkahtaa peliin uudelleen). Tämän lisäksi Jallu osoittautui myös lumen ystäväksi; lumityöt, lumipallojen heittäminen jne kiinnittävät salamannopeasti koiran huomion ohjaajaan. Näitä kahta elementtiä hyödyntäen Jallu on nykyisin jo niin fiksu, että sitä voi pitää lähipoluilla vapaana ja koira hakee koko ajan kohtaktia ohjaajaan, vaikka palloa tai lumitöitä ei olisikaan ihan välittömästi tarjolla. Olisitteko uskoneet? Ne me ei ainakaan oltais uskottu, ennen kuin tämäkin ihme koettiin!

Teiden varsilla ei toki pidetä koiraa vapaana, kun se saattaa edelleen singahtaa tielle jonkun roskan tai mielenkiintoisen lumipaakun perässä. Mutta hihnassa kävelykin sujuu nykyisin jo huomattavasti paremmin. Välillä pitää toki palautella molempia koiria ruotuun kun hihnassa vetäminen tuppaa olemaan ryhmäpaineessa kehittyvää käytöstä: kun yksi vetää, toinenkin katsoo sopivaksi alkaa kiskoa kovempaa eteenpäin.

Ollaan myös hankittu Jallulle vetovaljaat ja kokeiltu koirahiihtoa sen kanssa, ensin Teemun lyhyillä metsäsuksilla (140 cm pitkät, leveät, lumilautasiteillä ja skineillä varustetut hiihtimet) ja sittemmin ihan pertsoillakin; minun sairastaessani flunssaa isäntä hiihteli jopa kahden koiran kanssa ihan onnistuneesti. Tosin Jallun vauhtiin sopisi varmaan paremmin luisteluhiihto, kun taas Jepen lyhyeen askeleeseen passaa paremmin pertsa. Viiden kilometrin lenkillä lähiladulla Jepeltä loppui kuulemma kunto, mutta vauhtikin oli varmaan melkoinen... Eli yhteisiä hiihtolenkkejä näiden kanssa ei varmaankaan tulla tekemään, paitsi ehkä keväällä retkeilymielessä. Jeppe ei muutenkaan perusta kuntohiihtolenkeistä (ellei ole joku sopiva narttu kirittämässä edellä), joten Jallusta taitaa tulla meidän molempien koirahiihtokaveri.

Näin talven pimeimpinä hetkinä kuvia ei ole tullut näpsittyä, mutta jatkossa pitää taas tsempata. Tässä muutama joulun aikaan mun uudella työpuhelimella Facebookiin ladattu otos.

Agilityrintamalla mennään tällä hetkellä tasaista tahtia eteenpäin Jepen kanssa. Kisaamaan ei ole kiirettä, Mikon luona käydään Kiimingissä kerran kuussa ja Pohjois-Suomen aluevalmennuksen puitteissa treenaillaan samoin kerran kuussa pääsääntöisesti Oulussa. Kontaktitreenejä ollaan tehty muutaman kerran kotona ja enemmän sitten maneesilla, tosin siellä päästään treenaaman yleensä vain kerran viikossa. Alla videota meidän viime viikon treeneistä maneesilla. Irtoaminen kepeillä sujuu jo aika kivasti (vaikka vieressä oli ihana houkutusputki, jonne koira kyllä eka kierroksella lipesikin). Rata olisi jatkunut A-esteeltä putken kautta hypylle, mutta kartturi oli ulapalla ja yritti mahdotonta.

Kokeiltiin samaa kohtaa myös A:n takaa ohjaten ja työntäen koiraa ohjaajasta poispäin putkeen, mutta Jeppepä ei irronnutkaan putkeen vaan lähti palaamaan takaisin A-esteelle - aika yllättävää huomioiden koiran putkihulluuden! Tätä kohtaa samoin kuin radan loppuosan haastavaa vientiä hypyltä A-esteen ohi pujottelulle (putkiansan välttäen) pitää hioa joskus toiste, tällä kertaa aika loppui kesken. Peruuttaen vienti onnistui pujottelulle, mutta ohjaus oli tosi hankalaa, joten pitää kokeilla myöhemmin mm. apuohjaajan avustuksella pujottelulle vetäen sekä kuljettaen supernopealla vekkauksella vieden, Ansku sai näillä konstein onnistumisia Vanillan ja Nyytin kanssa (kiitos Tessalle vinkeistä). Lisää epäonnistuneiden ohjausten videotarjontaa www.youtube.com/sariruka.

Tämän viikon sunnuntaina olisi taas Seppo Savikon koulutusta Oulussa, toivottavasti toivun flunssasta siihen mennessä. Mukava päästä treenailemaan vähän paremmalla alustalla, ja viimeksi Sepon koulutus oli todella mielenkiintoinen.

Jallu käy kontrolliröntgenissä Oulussa 18.1. ja sen jälkeen tiedetään, voiko sen kanssa alkaa treenata agilitya. Jos lääkäri näyttää vihreää valoa, alan varmaan vetää pentuagilitya, jossa treenaan samalla itse Jallun kanssa. Vauhtia ja kimmoisuutta koiralla ainakin piisaa, joten pidetään nyt kovasti peukkua agilitykelpoisuuden puolesta! Toki tätä koiraa pitää seurailla aina tarkemmin kuin lähtökohdiltaan terveempää yksilöä, vaikka se saisikin lääkärin hyväksynnän agility- ja metsästyskäyttöön.

Joululoman riemuja

2012-12-27T17:06:00.001+02:00

Täällä ollaan ihan turvoksissa jouluherkuista! Onneksi kelit lauhtuivat ja päästään taas ulkoilemaan vähän pidempiä lenkkejä ilman että vilukissa-Jeppe jarruttaa menoa joka risteyksessä. Jalluhan nauttii lumesta täysin siemauksin.

Jallu ja pallo sekä mököttäjä-Jeppe

Tänään käytiin ihanalla lumisen metsän kävelyllä Terhi-Marien ja Petterin sekä heidän koiralaumansa kanssa, mukana cockerit Kuura ja Ilona sekä kelpie Per-Erik ja bortsu Victoria. Metsässä oltiin mukavasti suojassa tuulelta ja koirat ottivat ilon irti elämästä. Teemu oli niiiin ylpeä meidän pikkukokkerista, joka haki koko ajan kivasti kontaktia ja pysytteli näköetäisyydellä muutamaa pidempää hakurkierrosta lukuunottamatta.

Per-Erik, Victoria ja Ilona

Ilona hakee Kuuraa leikkiin

Ilona, Per-Erik ja Kuura

Jallu tykkää lumesta

Lisää kuvia kuvagalleriassa >>

Kohta hurautetaan Jepen kanssa tämän illan agilitytreeneihin. Jospa niiden jälkeen tuo parsonin rupsuttelukin vähenisi. Note to self: älä anna koiralle lanttulaatikkoa, siitä tulee kamalan hajuisia pieruja ;-)

Taas treenataan!

2012-12-01T12:42:00.000+02:00

Edellisestä postauksesta on kulunut melkoisesti aikaa, kun ei ole oikein ollut kirjoitettavaa. Agilityn suhteen tuli pakollinen treenitauko ennen Ruska Laukan maneesin valmistumista, ja valon vähäisyyden takia ei ole tullut edes valokuvailtua koiria. Kaivoin äsken Teemun kameran esiin tarkistaakseni, olisiko siellä edes muutama otos, mutta eipä niitä ollut kertynyt. Otin sitten pari kuvaa kavereista olkkarissa, Jeppe on oma mussu itsensä ja Jallu vähän jännitti, kun yritin saada siitä sivukuvaa seisomassa (häntä valahti alas). Melkoinen mäyräkoira-cockeri siitä on muotoutunut, ei todellakaan mikään miesmalli, mutta meille silti niin rakas! Ja mustan koiran kuvaaminen on muuten tosi haastavaa, pitää vissiin alkaa opetella kameran säätöjä...

Jallulle pitää kohta alkaa hankkia oma palttoo, kun sen kasvu korkeuskasvu on varmaan jo päättynyt. Koirahan ei tosin tunnu palelevan liikkeessä edes parinkympin pakkasilla, mutta palttoo on hyvä olla olemassa, jos koirat jotuuvat joskus olemaan paikoillaan kylmässä autossa. Back on Track voisi olla tuolle pitkäselkäiselle ihan sopiva (nyt käytän sillä Jepen BOT:ia, joka on Jallulle vähän lyhyt, mutta muuten menee ihan ok). Tai sitten Pomppa, niissä on tosi hyvä leikkaus.

Jallulle varmaan tulee vielä lisää massaa, nyt se on melko ruipelossa kunnossa (ollaan pidetty se kevyehkönä, jotta etupäälle ei tulisi niin paljon kuormaa). Toissapäivään asti vasen etutassu ei ole oireillut mitenkään, mutta Kiimingin reissussa päästin sen hetkeksi vapaaksi "leikkimään Vanillan kanssa", ja mitä tekikään cockeri - painoi saman tien kuono maassa 50 metrin päähän metsään, Vanilla ja Reetu perässään. Onneksi se palasi sieltä saman tien mun luo, tosin kolmijalkaisena; se oli kai jotenkin kopsauttanut tai venäyttänyt vasemman etujalkansa. Hetki mentiin sitten rampana, kunnes meidän "jalkapalloilija" unohti vaivansa. Se on kyllä niin herkkis, heti on kuolema lähellä, jos vähäsen sattuu johonkin kohtaan. Kuitenkin eilen pihalta sisälle hökeltäessään Jallu liukastui kynnyksellä ja taas oltiin hetki rampana, sama vasen etutassu ylhäällä. Joten pitää nyt seurailla, onko siinä jotain isompaakin ongelmaa.

Tammikuulla on tarkoitus kuvauttaa etujalat, jotta saadaan Soppelalta lausunto koiran käyttömahdollisuuksista jatkossa. Ja joko silloin tai sitten virallisina kuvina myöhemmin kuvautetaan varmaan koko otus, varmuuden vuoksi. Minusta on itsestään selvää, että näin pahasti kehityshäiriöistä koiraa ei missään nimessä tule käyttää jalostukseen, ja siksi olisi hyvä saada merkintä leikkauksesta näkyviin virallisiin kuviin, jos koira vaikka sattuisikin menestymään kokeissa myöhemmin tms. (Tieto voi olla jollekulle tärkeä kun kasvattajat tutkailevat eri jalostuslinjoja.) Olen yrittänyt selvittää, miten nää jutut merkitään Koiranettiin, mutta enpä ole saanut tästä selvyyttä. Tosin jalan asentovirheen perusteella uskoisin, että vasen kyynärpää ei saa kovin hyvää arvosanaa, joten leikkausmerkintä ei sitten ole niin oleellinen. Ja toisekseen toi apina on kyllä niin holtiton, ettei se tuommoisenaan tule ikinä saamaan yhtään hyväksyttyä koetulosta ;-)

Jallua ulkoilutettiin marraskuun alkuun asti pelkästään hihnalenkeillä, sillä vapaana sillä lähtee mopo keulimaan ihan välittömästi; luoksetulosta ei ole tietoakaan, kun koira tekee metsässä omaa hakukuviota. Joten treenailtiin tiukkaan hihnassa ja eritoten sivulla kulkemista, kun vetohalut ovat melko kovat. Kehitystäkin tuntui syntyvän, tosin hyvin hitaasti.

Marraskuun alussa homma kuitenkin hankaloitui melkoisesti, kun Jeppe päätti ottaa Jallun omaksi "tyttöystäväkseen" ja alkoi astua sitä jatkuvasti. Yllättäen kylppärin "jäähyaition" kuninkaaksi päätyikin Jeppe, sillä se oli jatkuvasti Jallun kimpussa, Ja tätä myöten myös hihnalenkeistä oli pakko luistaa, sillä jos näitä kahta apinaa yritti ulkoiluttaa yksin, Jeppe oli koko ajan Jallun kimpussa. Jallun mielestä kyseessä oli vain tosikiva leikki, joten se ei edes ymmärtänyt häätää Jeppeä kauemmas. Niinpä Jallu on päässyt ulkoilemaan vapaana, voi sitä holtittoman säntäilyn määrää! Nameilla palkkaaminen ei auta yhtään, ohjaajasta tulee aivan ilmaa, kun nenä vie jäniksenjälkien perään. Ohjaajan piiloon meneminen auttaa hieman (joskus on havaittu jopa pientä hätääntymistä, kun muu lauma on ollut hukassa) mutta välillä itsenäinen puuhastelu jatkuu ihan liian pitkään. Kyllähän koira toki väsähtää hieman, joten ensimmäisen puolen tunnin jälkeen se alkaa tulla jo välillä kutsusta luoksekin. Eipä se silti järin lämmitä, koira ei ole yhtään hanskassa. Mistä meille aina siunaantuukin näitä kovapäisiä itsekseen metsästäjiä, tai mitä me tehdään väärin?

Jeppe sen sijaan on ihan mamman mussu, vapaana se ei toki edelleenkään ulkoile, mutta liekö lähtisi kovin kauas - tai jäniksen sattuessa kohdalle varmaan lähtisi, mutta muuten sille kelpaavat herkut ulkoillessa ja sisällä kilpaillaan kotiväen huomiosta. Ja aina agilitytreenien jälkeen koira hakee mun huomiota vielä enemmän, on selvästi tyytyväinen itseensä jos treenit ovat sujuneet, ja haluaa koko ajan tehdä juttuja yhdessä.

Päästiin aloittamaan talven agilitytreenit Ruska Laukan maneesilla marraskuun puolivälin jälkeen. Maneesin hiekkapohja on vielä tamppaamatta tiukkaan, joten treenit ovat melkoista tarpomista upottavassa hiekassa, mutta eipä se haittaa. Tällä viikolla ei tosin oltu kisaavien treeneissä, sillä oltiin treenailemassa Kiimingissä Aaltosen Mikon luona. Olikin taas ihan huippukivat treenit, Mikko on mahtavan kannustava ja opitaan aina jotain uutta. Nyt tehtiin vähän ohjaajan sivuttaista irtoamista pujottelussa (muutaman ohjurin kera) ja puomia kertauksena, ja treenailtiin erilaisia valsseja. Mä olen niin kamalan huono valssaamaan, mutta opin taas toivottavasti jotain, koira puolestaan kesti mahtavasti toistoja.

Edellisenä viikonloppuna olin Pohjois-Suomen aluevalmennuksen koulutuksessa Torniossa. Kouluttajana Seppo Savikko, aiheena ohjaajan liikkuvuus ja koiran motivointi. Todella kiinnostava koulutus, josta sain ihan mahtavasti eväitä omaan treeniin. Oman liikkuvuuden harjoitteet olivat loppujen lopuksi tuttuja juttuja OKL:n liikunnan erikoistumisopinnoista, nyt niitä pitäisi vain muistaa soveltaa omaan tekemiseen. Sepon ajatukset koiran motivoinnista kolahtivat kympillä, lähdetään nyt työstämään niitä Jepen kanssa, vaikka helppoa se ei tule olemaan. En avaa koulutuksen antia tässä sen enempää, sillä suoraan sanottuna nuo jutut pitäisi jokaisen kuulla perusteiden kera Sepolta; teen asialle karhunpalveluksen jos edes yritän kertoa, mitä kaikkea me opittiin. Ja vaikka muutama videonpätkä tulikin kuvattua, ilman asian avaamista niitä on turha näyttää.

Torniiossa moikkailtiin myös kavereita ja nautittiin itse, kun maisemat vaihtuivat vähäsen kotiin verrattuna. Toki kotiinkin oli kiva palata varsinkin kun viikon vesisateiden ja nastalenkkariliukkaiden jälkeen saatiin taas kunnon talvi ja lunta. Toki meillä maisemat pysyivät valkoisina lauhankin jakson ajan (tienpintoja lukuunottamatta), mutta nyt kelit ovat taas oikeasti talviset eikä sisään kantaudu enää rapaa. Eilen tupsahti hieman pakkaslunta ja tänään päästiinkin aamulenkillä testailemaan, paakkuuntuuko lumi Jallun anturoihin. Ja paakkuntuihan se, joten kotona koettiin sitten uusi "kuolemaakin karmeampi" juttu eli tassukarvojen leikkaus. Maksaherkkujen avulla siitäkin selvittiin elävänä, mutta kyllä Jallun mielestä kuolema liippasi turhan läheltä. Minuakin vähän jännitti kun koira sätki holtittomasti (lieko tassuja kutittanut), jos tökkään sitä vahingossa saksilla anturoihin. (Saksien kärki ei toki ole kovin terävä, mutta silti voi tulla viiltoja.) Hassu homma, kynsien leikkuu ja anturoiden rasvaus sujuvat aika kivuttomasti, mutta toi karvojen leikkaus oli ihan eri juttu.

Joulukuulla tiedossa ei ole treenireissuja, sekä Mikko että Pohjois-Suomen aluevalmennus ovat treenitauolla joulukuulla. Eli Jepen kanssa treenaillaan kerran viikossa torstaisin, sen enempää treeniaikaa maneesille ei ole ollut järkevää ottaa, kun ei ole maksukykyisiä treenaajia. Maanantaisin vedän mölliryhmää ja tiistaisin vedetään yhtä möllitasoista treeniryhmää vuorotellen muiden kouluttajien kanssa. Omalla vetovuorolla voin treenailla myös Jeppeä, joten välillä tulee onneksi kaksikin treeniä viikossa. Näillä mennään läpi talven, lisäksi tammikuulta toukokuulle on treenit Mikon luona kerran kuussa ja PS-aluevalmennukseen osallistun myös ainakin kerran kuussa. Tulossa on mm. Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssia, sitä odotan oikein innolla!

Ja kun tuo Jallun tilanne tarkentuu, ehkä vedän helmikuulta alkaen myös pentuagilityryhmää, jossa treenaamme samalla Jallun kanssa yhtenä koirakkona. Mutta se on vasta kaukainen haave...

Erkkari ja ensilumi

2012-10-16T11:03:00.002+03:00

Otsikossa tähdellisimmät. 7.10. käytiin siis pyörähtämässä parsonien erkkarissa Hyvinkäällä, jossa tuomari Tarmo Viirtelän arvioimana saatiin tulos EH (erittäin hyvä) KÄK4 (käyttöluokan 4. sija kun oli vain 4 urosta): "Hyvä päänmuoto. Purenta ok. Vaaleahko kirsu ja silmät. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Hyvä lapakulma. Hieman suora ja lyhyt olkavarsi. Tiiviit tassut. Rintakehä mitattavissa. Hyvä selän pituus ja rungon muoto. Iloinen häntä. Hyvät takakulmat. Erinomainen karva ja lihaskunto. Liikkuu hieman lyhyellä askeleella ja nenä maassa. Hyvä käytös." Surkeaan liikkumiseen nähden tämä oli meille ihan loistava tulos.

Edellispäivänä käytiin myös Tuuloksessa, jossa tuomari Markku Kipinä arvioi H:n (hyvä, lisätty 23.10.2012 kun unohtui mainita alun perin) arvoisesti Jeppeä näin. "Hyvärunkoinen, niukasti kulmautunut uros. Lyhyehkö kaula. Selkälinja saisi olla tiiviimpi ja suorempi. Tilava rintakehä. Rullalle kiertyvä häntä. Hyvä pään muoto. Purenta ok. Tummat silmät. Saisi kantaa korviaan paremmin. Ei parhaassa turkissa tänään. Liikkuu lyhyellä rungon alle jäävällä askeleella. Olemuksesta puuttuu ryhdikkyys."

Pelkkien arvioiden perusteella mulla olisi ollut mukanani kaksi eri koiraa, mutta kun kyse on arvostelulajista, näinkin voi käydä. Pääasia on, että erkkarista saatiin kiva tulos ja uroslistalle vaaditut kolme tulosta aikuisena (joista yksi erkkarista) on nyt kasassa. Huomenna vuorossa on silmä- ja polvitarkastus, ja jos tulokset ovat ok (kuten uskallan toivoa) pistetään tiedot menemään parsonien poikamieslistalle ;-)

Oli mukava käydä "sukuloimassa" ja tervehtimässä Teemun vanhempia ja sisaruksia perheineen sekä Teemun pappaa, mutta kyllähän matka Rukalta Tuusulaan on aika kamalan pitkä! Viime viikonlopun Oulun reissu (yksin ajaen) ei tuntunut suoraan sanottuna miltään, vaikka ajelin Ouluun lauantaina ja palailin sunnuntaina. Teemana agilityn Pohjois-Suomen aluevalmennustiimin ensimmäinen koulutusviikonloppu. Olin varannut Jepelle paikan Anna Oreniuksen valmennukseen molempina päivinä. Lauantaina aikataulutuksessa jäi vähän toivomisen varaa, mutta onneksi olin varautunut seurailemaan muiden treenejä, joten kolmosluokan koirakoiden treenien seuraaminen ja kuvaaminen paikkasi tilannetta. Ja sunnuntaina huolehdittiin sitten itse, että jokainen sai sovitun verran treeniaikaa, ja homma toimi hienosti.

Lauantaina treenailtiin kontakteja. Ongelmanahan on, että radalla kierroksilla käydessään Jeppe ei malta pysähtyä 2on2off-asentoon. A-esteellä se tulee joskus alas niin vauhdilla, että pysähtyminen ei ole edes mahdollista. Ja jos Jeppe muistaa pysähtyä esim. puomilla 2on2off, se ei välttämättä lähde etenemään heti ensimmäisellä vapautuskäskyllä. Keinulla se saattaa jäädä himmailemaan puolestaan aika ylös (siinä siltä ei vaadita maakosketusta). Aaltosen Mikon kanssa suunniteltiinkin jos, että palautetaan kosketusalusta takaisin käyttöön etupalkan kera ja aletaan lisätä sanallisia ja liikkeen häiriöitä. Anna puolestaan muistutti kehumaan juuri kun koiran tassut osuvat alustalle, jotta voin sitten vapauttaa sen saman tien etupalkalle. Nyt alussa pyritään treenaamaan enemmän niin, että olen itse liikkeessä vapautuskäskyn antaessani. Lisäksi pitää muistaa treenata myös siten, että jään itse koiran taakse. Samoin sivuttaisia irtoamisia pitää muistaa harjoitella, ja niissä tarkoitus on vaatia koiraa kuitenkin suoraan asentoon. Lisäksi pitää muistaa treenata myös vinoja (takaisinpäin) lähtöjä kontaktilta, mutta niiden jälkeen treenataan aina 3-4 toistoa suoralla etupalkalla. Alla koostetta meidän kontaktitreenistä.

Lisäksi treenailtiin päällejuoksua ja saksalaista, tässä meidän päällejuoksutreeniä.

Pujottelua ei treenattu kuin radalla, jossa sisäänmenokulma suoraan sivulta vauhdilla osoittautui Jepelle turhan haastavaksi. Pujottelun treenaamiseen verkoilla Anna antoi hyvän vinkin siinä vaiheessa kun koirakko alkaa vähentää verkkoja: verkosta kannattaa irrottaa ensin vain etuosa, jota käännetään sitten hiljalleen sivulle päin. Eli koiralle houkutus karata "avoimesta" kohdasta on aika pieni, kun sen pitäisi kääntyä taaksepäin tai vähintäänkin siirtyä aika paljon sivusuunnassa, jotta se pääsisi pois pujottelulinjasta. Tämän jälkeen irrotetaan myös taaempi osa, ja siirretään verkkoja aina kerta kerralta kauemmas pujottelusta. Lisäksi Anna kehotti treenaaamaan joka kerta kaikki sisäänmenokulmat (yhteensä 8 pujottelukertaa), pikku hiljaa etäisyyksiä ja vauhtia kasvattaen.

Meidän tapauksessamme tarvitaan edelleen sisääntulokulmien treeniä kahdella verkolla varmistellen, ja samoin olisi hyvä opettaa koiralle poispäinkääntö ja tiukka takaisin kääntö pujottelun ulostulopäissä.

Sunnuntain ratatreeniin antia: persjätöissä minun tulisi edetä rohkeammin koiran edellä (jos koira ohittaa koko esteen, käytetään siivekkeitä ohjaamaan koira oikealle linjalle). Lisäksi ennen vaikeampia takaakiertoja (vrt. radalla pituus + takaakierto) koira tulee muistaa ottaa haltuun vastakädellä ja kääntämällä hartialinjaa kohden koiraa, samalla kun ohjaajan juoksulinja vie kohti siivekettä. Silloin koira on helppo vapauttaa ajoissa takaakiertoon ilman pelkoa siitä, että se hyppää esteen väärään suuntaan. Niistoissa pitää muistaa edetä vauhdilla ja rohkeasti niistoasentoon.

Jallun osalta meneillään on hihnakävelyn tehotreenin viikko numero kaksi; koira on ollut mun mukana töissä ja ollaan kuljettu työmatka jalkaisin sivulla kulkemista opetellen. Hihna on mun vyötäröllä niin lyhyenä kuin mahdollista, ja pysähdyn heti kun koira vetää tai huutaa. Ja sehän kiljuu kuin kuolemankielissä heti kun se näkee tai kuulee pikkulintuja lähistöllä. Ja palkkaa tulee aina kun koira kulkee sivulla hihna löysällä ja huutamatta. Pahimmillaan ollaan edetty askel kerrallaan pysähdellen ja pisimmillään kahden kilometrin työmatkaan on kulunut melkein kaksi tuntia. Edistystä tapahtuu todella hitaasti. Viime viikolla kuljettiin latupohjaa pitkin (mikä tarkoitti lyhyen mutta sitäkin kiihottavamman polunpätkän kulkemmista matkan varrella), mutta tällä viikolla helpotin hommaa ja siirryttiin kokonaan asfalttitielle. Ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu... Tosin eilen illalla Jallu hämmästytti meidät; Teemun ja Jepen tullessa illalla metsältä Jallu säntäsi yläkerran portaiden viereen (jossa koiria yleensä pyydetään odottamaan kun joku tulee ovesta), istui ihan pyytämättä ja kävi vielä maahankin makuulle odottaemaan, että Teemu ja Jeppe pääsivät tuulikaapista eteisen puolelle. Ja koira liikkui vasta kun annoin luvan! Eli kyllä ne kaksi hernettä pikkukokkerin aivoissa kohtaavat tiettävästi toisensa aina silloin tällöin!

Tulevana viikonloppuna Teemu suuntaa koirien kanssa Joroisille cockerien mestruusmittelöitä seuraamaan, kun taas minä vietän viikonloppua työpaikan synttärijuhlien merkeissä.

Niin ja se ensilumi tuli Rukalle eilen, tässä otos webbikamerasta ja parhaillaan tykitetään lunta rinteille :-D

Pikkumusta pätevänä

2012-10-03T23:06:00.001+03:00

Pikkumustan eli Jallun pentukurssi sai tänään päätöksensä loppukokeen myötä. Vastaantulijoiden (ihmisten ja koirien) tervehtiminen eli koiran kannalta tervehtimättä jättäminen, paikoillaan olo (ohjaajan kiertäessä koiran ympäri) ja luoksetulo sujuivat hienosti. Valo meinasi loppua kesken, joten kuvat ovat vähän tärähtäneitä ja tummia, mutta kyllä niistä selvää saa.

Valkoinen paholainen (Jeppe) on puolestaan kunnostautunut lintumetsällä omimalla teeren ja jäljittämällä kaikkea mahdollista oravasta karhuun (harvemmin niitä lintuja... ;-) No, kohtuullisen karuista linnunluovutusneuvotteluista huolimatta metsästyspuuhat ovat sille varmasti mieluisempia kuin tämän viikonlopun ohjelma, eli pönötystä ryhmänäyttelyssä Tuulosessa ja rodun erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Jos näistä näyttelyistä saadaan vähintään tulos H (hyvä), parsonien uroslistalle pääsystä puuttuu enää voimassa olevat silmä- ja polvitarkastustulokset. Tarkastuksiin ollaan jo ilmoittauduttu, joten aika hyvällä mallilla on tämäkin projekti.

Viime viikonloppuna käytiin Mikko Aaltosen treeneissä Haukiputaalla, olipas taas erinomaiset treenit. Treenailtiin sivuttaisirrotusta renkaalle, niistoja, mutkaputkeen takaa lähetystä ja takaaleikkausta.
Niistoissa mä olen vielä ihan liian hidas ja ajoitus ja asennot ovat vähän (tai vähän enemmänkin) pielessä, mutta opitaan, opitaan!

Tässä niistoa ja pujottelua.

Tässä radan loppuosaa.

Syyspuuhia

2012-09-23T21:08:00.002+03:00

Sanovat, että kyllä kaksi koiraa menee siinä missä yksikin. Ei muuten pidä paikkaansa. Tuntuu, että vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja kaikkeen, mitä pitäisi tehdä töissä, kotona ja koirien kanssa. Blogin päivittämiset yms. tietokonepuuhat jäävät tässä kisassa helpostikin kakkoseksi.

Viime viikot ollaan menty edelleen hihnalenkeillä Jallun jalan takia, sillä koira on ontunut leikkaukesta lähtien, joten ollaan rajoitettu sen liikkumista. Asia alkoi huolestuttaa (kun kuulemma kuukauden päästä leikkauksesta koiran olisi pitänyt olla oireeton), joten käytiin röntgenissä eläinlääkäriasema Otuksessa tämän viikon tiistaina. Saatiin sikäli mielenrauha, että luu oli ihan hyvässä asennossa ja akuutimman nivelrikkovaaran estämiseksi oli tehty kaikki voitava. Luutuminen on kuitenkin vielä hieman kesken, ja ilmeisesti se aiheuttaa koiralle kipua. Joten hihnalenkeillä jatketaan vielä 2-3 viikkoa (ja ontuminen onkin jo vähentynyt tämän viikon aikana). Jallun soveltuvuudesta metsästyskäyttöön ei lääkäri osannut sanoa vielä mitään: koira tulee sitten kuvauttaa kunhan sen kasvu on loppunut, ennen kuin sen kanssa aletaan touhuta rankemmissa maastoissa ja pidempiä settejä. Ennen leikkausta oltiin tehty korkeintaan puolen tunnin metsälenkkejä, ja varmaan seuraavat puoli vuotta jatketaan sitten vielä aika lailla samaan malliin, koiraa varovasti kuormittaen. Jallulle tuli tosiaan eilen mittariin puoli vuotta, onnittelut meidän pikkumustalle! Hetken jo tuntui, ettei tuosta vääräsäärestä ole eläjäksi, mutta jospa siitä vielä tulisi ihan toimiva koira ja jopa metsästyskoira. Aika näyttää. Agilitykoirasta en uskalla edes haaveilla :-(

Ja virtaahan tuossa pikkumustassa riittää, joten hirvittää ajatellakin, kuinka sillä lähtee mopo keulimaan kun se pääsee ulkoilemaan vapaana. Siis jos pääsee, sillä sen tottelevaisuus on tällä hetkellä ihan nolla. Pikkulinnut kiinnostavat niin paljon, että koira karkailee jopa oven välistä pihalle eikä tule takaisin ennen kuin on "metsästänyt" riittävästi. Herkut, lelut,.linnunsiivet yms. on kokeiltu, tuloksetta. Samoja ongelmia koettiin Jepen kanssa, näköjään historia toistaa jälleen itseään. Tuleekohan meille ikinä sellaista koiraa, jolle luoksetulon opettaminen olisi helppoa? Ei varmaankaan. Mutta mussukoita ne on silti!

Jepen ilme ;-)

Jallun jarru petti

Kullekin kokonsa mukaan?

Lääkärikäynnistä vielä sellainen lisäys, että samassa rauhoituksessa hoidettiin myös Jallun kylkeen kasvanut patti, joka osoittautui tulehtuneeksi talirauhaseksi. Sen tyhjentäminen onnistuu kuulemma tarvittaessa myös kotikonstein (jos kertatyhjennys ei riittänyt), mutta oli se kyllä sen verran brutaalia ja sottaista puuhaa, että toivotaan homman hoituneen kerralla kuntoon.

Meidän perheen "fiksumpi" metsästyskoira (heh) Jeppe on puolestaan päässyt mielipuuhaansa ihan luvan kanssa, tuloksena heti kaksi metsoa kahdelta ensimmäiseltä "iltakävelyltä". Tosin jälkimmäinen rääpälemetso osoittautui erittäin harvinaiseksi korpimetsoksi (metson ja teeren sekoitus), joka olisi ehdottomasti kannattanut täyttää trofeeksi, jos Jeppe ei olisi ensin rouskauttanut siltä toista jalkaa poikki ja pikkasen kylkiluita ruttuun ja Teemu sen jälkeen (tilanteen harvinaisuutta tiedostamatta) suolistanut linnun. No, saatiinpa paistia pataan. Tänään Teemu oli metsällä kaverinsa Mikon ja weimarinseisoja Avan kanssa, kotiin tuomisina yksi riekko ja jänis. Kokeiltiin tarjota jänistä Jallulle kannettavaksi (noudettavaksi), pentu ei ihan vielä ymmärtänyt asiaa.

Jeppe ja metso

Agilityakin ollaan kisattu ja treenattu vaihtelevissa määrin. Käytiin Anskun kanssa Haukiputaalla KAS:n kisoissa syyskuun alussa, Jepelle kaksi hyllyä, eka radan keskeytin kun se ryykäsi A:lla, toisella radalla se karkasi putkeen. Kontaktien kanssa oli myös ongelmia, mutta pujottelu sujui kivasti ja koira pysyi paikoillaan lähdössä, vaikka kävikin tosi kuumana.

Ansku ja Nyytti saivat hienosti kaksi tulosta ja niillä palkintosijan, vaikka nollatuloksia eivät olleetkaan. Ja Vanilla debytoi mölliradalla hienosti kakkossijalle. Tarkoitus oli käydä myös Limingan ryhmänäyttelyssä samalla reissulla, mutta aivokapasiteetin tilapäisen häiriön takia ilmoitin koiran näyttelyyn samalle päivälle kuin agilitykisaan, joten näyttelyreissu jäi sitten käymättä.

Muutoin agilitytreenejä on ollut vähemmän, mutta ollaan treenattua pujottelua kotipihalla. Tänään oli Henrika Itäniemen vetämä koulutus, Jeppe meni hyppyrataa hienosti, itse kävin hetkittäin aika "hitaalla". Pujottelu sujui taas hienosti, siihen olin tyytyväinen, ja starteissakin pysyttiin ihan hyvin.

Ja koira lukee hyvin ohjausta, jos se on oikea-aikaista ja oikeín kohdistettua. Jarrutukset eivätä ole sen vahvin puoli, niitä pitää muistaa treenailla. Ehdittiin myös tehdä melkoista pyörittelyrataa tavallista lyhyemmillä esteväleillä (rimat maassa), eri ohjauskuviot käytiin läpi vaikeimmissa kohdissa, kunnes löytyi kullekin koirakolle toimivin ohjaustapa. Sylkkäri toimi meillä aika monessa paikkaa.

Tässä edellisen radan loppuosa.

Syksylle ei ole suunniteltuna kisoja, sillä päästiin mukaan agilityn Pohjois-Suomen aluevalmennusryhmään, ja alkavalla talvikaudella keskitytään treenaamaan, kisoja ei muistaakseni kuulu harjoitusohjelmaan lainkaan. Ja mitäpä sitä turhaan kisaamaan, kun kontaktit ovat vielä selkeästikin vaiheessa.

Lisäksi saatiin sovittua Aaltosen Mikon kanssa treenit Active Dogin hallille kerran kuussa, joten tänä talvena tulee kyllä paljon treeniä hyvien valmentajien ohjaamana. Ja myös meidän talvitreenipaikan tilanne on tulevana talvena aiempaa parempi, kun päästään treenailemaan marraskuussa valmistuvaan uuteen maneesiin. Ja ympärivuotista treeniähän me kaivataan, jotta voidaan kehittyä tässä lajissa.

Näyttelyhommiakin on tiedossa, sillä lauantaina 6.10. mennään ryhmänäyttelyyn Tuuloseen ja sunnuntaina 7.10. parsonien erkkariin Hyvinkäälle. Keräillään uroslistalle tarvittavia näyttelytuloksia, ja niiden lisäksi käydään sitten vielä polvitarkastuksessa, ja sen jälkeen Jepellä pitäisi olla vaadittavat tulokset ja tutkimukset tehtynä. Sitten jäädään vain odottelemaan parsontyttöjen yhteydenottoja henkeä pidätellen ;-)

Eilen käytiin pönöttämässä treenimielessä Multasniemen mätsärissä, palkintosijoja ei tullut mutta koirat käyttäytyivät ihan mukavasti. Jallu oli yllättävän rauhallinen ja Jeppe seisoi kehässä ihan kivasti. Sen takajalkojen asentoa tai häntää on turha lähteä hipelöimään, koira vetää heti selän köyryyn ja alkaa väistellä, joten yritän vain saada sen seisomaan edes jossain määrin nätissä asennossa.

Tässähän tulikin kerralla koko kuukauden kuulumiset ja näin jälkikäteen ajatellen ei ole ihme, jos elämä tuntuu kiireiseltä, kun mukaan laskee vielä Jallun viikoittaiset pentukurssitreenit, vapaapalokuntatreenit, ruska-aikana selvästi kasvaneen hälytysten määrän ja syyskuun alussa olleen pelastuslaitoksen eläintenpelastuskurssin Muhoksella (suurkiitos äidille koirien päivähoidosta, Jallulle pidettiin mahtavasti kurikoulua ja Jeppe sai fiksun koiran tittelin ;-). Eläintenpelastuskurssi oli tosi mielenkiintoinen, taluteltiin hevosia ja kohtuullisen eläväisiä vasikoita, ohjailtiin lammaslaumaa, harjoiteltiin lintujen kiinni ottamista ja pitelin käärmettä eka kertaa eläissäni! Oli siellä vielä käärmettäkin eksoottisempi otus, kuten kuvasta käy ilmi!

Eläintenpelastuskurssin eksootttisimpia tuttavuuksia

Ulos, ulos ja tulos!

2012-08-19T18:37:00.000+03:00

Pienen kisatauon jälkeen juostiin tänään kolme agilityrataa Tornion Elorallissa. A-rata oli Jepeltä taas perinteistä sikailua; varasti startissa, ryykäsi kontaktit (paitsi puomilla pysyi hämmärstyttävästi) ja possuili pujottelussa. Toisaalta ohjaus oli vieläkin luokattomampaa kuin koiran meno: olin vakaasti päättänyt keskeyttää heti jos koira pöljäilee, mutta tämä päätös unohtui autuaasti jos ihan alussa koiran karatessa radalle. Hylly tuli koiran karatessa väärään putkeen, ohjaajan moka kun yritin vastakääntöä hypylle ja ohjauskin taisi olla ihan myöhässä...

B-rata meni jo yleisesti ottaen paremmin, koira pysyi startissa mun edetessä parin esteen päähän. Kierroksia oli kuitenkin sen verran, että eka rima kolisi. Pujottelun ekaa väliä haettiin vähän ja A:lla koira ei pysähtynyt 2on2off (mutta jäi kuitenkin odottamaan A:n jälkeen). Eli 10 virhepistettä oli kasassa kun koira tuli hienosti putkestä renkaan ohi - unohdin käskyttää äänellä renkaan ja vaikka olin vastaanottamassa sen takana, Jeppe juoksi komeasti ohi (eikä ollut muuten ainoa koira, jolle näin kävi). Kun lähdin palauttamaan sitä renkaalle, se lipesi (aika odotetusti) uudelleen putkeen. Puomilla taas hieno alastulo, siitä jäi hyvä mieli!

C-radalta saatiin sitten jo tuloskin (15 vp) täysin kaamealla ohjauksella! Olin suunnitellut radalle hienoja niistoja ja persjättöjä, sen sijaan juoksin sinne tänne ja valssailin kuin apina ja unohdin muka vielä radankin (kun koira oli puomilla kuten pitikin, onneksi se ei kääntynyt sieltä takaisin mun sekoillessa). Taisin jaakottaa itseni sekaisin ennen puomia, eikä jaakotus edes auttanut, koiran linja valui silti aika pitkäksi. Virheitä ropisi TAAS ekalta hypyltä riman pudotuksena sekä pujottelulta (ekan välin löytyminen vaati kaksi yritystä, tosin itsepä taisin ohjata koiran juurikin siihen kakkosväliin). A:lla koira ei taaskaan pysähtynyt 2on2off vaan vasta esteen jälkeen, mutta puomi meni taas tosi hienosti. Kaiken kaikkiaan koira toimi tosi hienosti, ohjaajan tipuaskelin tapahtuva kehitys ei vain yllä samalle tasolle ;-) Kiitos Arille viimeisen radan kuvaamisesta ja Annelle vinkeistä pujottelun suhteen, nyt on taas vähän "kättä pidempää" seuraaviin treeneihin!

Kepo ei tosiaan ehtinyt kuvaamaan viimeistä rataa, koska Bokseri "kuoli" kisapaikalle päästyämme. Ensin luulimme auton akun tyhjentyneen, mutta vika olikin ilmeisesti jossain muualla, sillä sulakkeiden yms. räpläily sai sähköt mystisesti palaamaan. Vilpitön kiitos Teemua avustaneelle karavaanari-kanssakilpailijalle, asiantuntemuksesta oli apua vaikka varsinaista vikaa ei lopulta löytynytkään! Pitänee viedä pirssi huoltoon, jotta ei jäädä tien päälle saman ongelman takia uudelleen.

Muuten eka reissu Bokserilla sujui ihan hyvin, vaikka jokunen elämää helpottava esine jäikin pakkaillessa kotiin (kuten pressu auton edustalle kompostiverkkoaitauksen alustaksi, nyt soraa kantautui sisään aika tavalla). Viriteltiin koirien boksit sängyn alle, Jepen boksi oli enimmäkseen auki (mutta koira viihtyi siellä niin hyvin, että tuli asuintilan puolelle vasta kutsuttaessa). Jallu puolestaan sinkoilia autossa sinne tänne, joten se pääsi aina välillä jäähylle suljetun oven taakse boksiinsa. Yöt koirat nukkuivat kyllä nätisti bokseissa. Samaan häkkiin niitä ei kyllä voi vielä ajatella laitettavaksi, sillä Jeppe murisi Jallulle aina kun Jallu laitettiin boksiin (eli kun Jallu tuli liian lähelle Jepen valtakuntaa). Mutta tämä järjestely on aika jees, boksit eivät pääse ajon aikana juurikaan liikkumaan (kun muuta tavaraa on yllättäen sängyn alus täynnä) ja sängyn alla on omat ilmankiertosuuttimensa ilmanvaihdosta huolehtimassa.

Meidän leiri oli pystyssä ystäviemme Eevan ja Kaitsun vuokra-asunnon pihapiirissä Torniojoen rannassa ja lauantai-iltana nautiskeltiin sitten porukalla saunasta, uinnista, hyvästä ruoasta ja viinistä heidän luonaan. Illan kruunasi joen vastarannalla gosbel-festareilla soittanut tosi hyvä soul/funk-bändi Ole Börud, oli kyllä mahtavat soundit, harmi että ei hoksattu bändiä heti kun se aloitti, vaan missattiin osa biiseistä.

Lauantaina varustelin Bokseria IKEA:n kokonaisedullisilla tuotteilla sillä välin kun Teemu oli koskimelomassa Kaitsun kanssa. Mm. oven päälle ripustettavat koukut istuivat mainiosti hattuhyllyn ja vessan viereisen seinän reunalle (koko autossa ei ole muutoin yhtään ripustuskoukkua vessaa lukuunottamatta), biojätteille ja tyhjille tölkeille on nyt oma säilytysratkaisunsa ja autosta löytyy nyt lisäksi kaikenlaista muuta pientä kivaa. Kävin myös IKEA:n viereisessä rakennuksessa olevassa Djurmagasinetissa, joka oli tavaramäärästään huolimatta vähän pettymys; paljon blingblingiä, mutta loppujen lopuksi vähän esim. kuivattuja koiran herkkuja irtomyynnissä, suppea valikoima dameja ja valjaita. Turkinhoitotuotteita ja lisäravinteita yms. toisaalta löytyi monta hyllyllistä.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva kisareissu. Seuraavat startit ovat sitten sunnuntaina 2.9. Oulussa; lauantaina 1.9. käydään patsastelemassa ryhmänäyttelyssä Limingassa. Koiran trimmaus on tosin vielä vähän kesken, vatsanalus pitänee leikellä harvennussaksilla kun sen nyppiminen tekee koiralle ilmeisesti niin kipeää, että se pitäis muutoin nyppiä karva kerrallaan. Ja persposkia pitää myös saksia (vielä vähän lisää), jotta koiralla nyt oleva pyrstö saadaan jonkinmoiseen järkevään kuosiin. Ja kai sitä esittämistäkin pitäis treenata...

Oulangalla melomassa

2012-08-12T23:38:00.002+03:00

Eilen vietettiin meidän perheen perinteistä melontapäivää Oulankajoella. Sää oli aivan fantastinen, aurinkoinen eikä liian kuuma. Jallulta poistettiin tikit perjantaina ja samalla jätettiin tassuside pois (se oli hangannutkin vähän kainalosta, joten annettiin ihon vähän toipua). Olihan se jalka tosi hervoton pitkän siteissä olon jälkeen, mutta aika nopeasti koira alkoi varata jalalle ja käveli pian melkein ontumatta. Lauantaiaamuna Jallu pisteli jalalla menemään niin koreasti, että ei laitettu uutta sidosta edes jokiretkelle. Ja hienosti meidän toipilas on pärjännyt, tosin menoa pitää kyllä rajoittaa välillä pistämällä kaveri omaan boksiinsa lepäilemään, kun ainakaan kipu tai järki eivät näytä rajoittavan menoa...

Yllättäen reissun jännittävimmästä hetkestä vastasi Jeppe, joka pääsi epäonnisesti omille teilleen kanoottien nostopaikalla (pikkanen takauma parin vuoden takaa melontareissulta, silloin kävi ihan samoin mutta Jeppe ehti jo aika paljon kauemmas ennen kuin se saatiin kiinni). Kukaan ei hoksannut, että ärrieri vaelteli porukassa hihna perässään, kunnes äitini onneksi näki sen hipsuttelevän tietä pitkin sadan metrin päässä. Äiti kutsui sen takaisin ja koirahan totteli kutsua - hämmästyttävää kyllä - ihan viivana. Ja sai siitä kyllä ihan megahyvät palkat, nakkia posket pullolleen! Kyllä siitä alkaa tulla aika fiksu koira!

Reissusta jäi muistoksi vain muutama kuva, alla parhaimmistoa. Kiitokset taas Erä-Suden Safari Cafen Tapsalle loistavasta palvelusta, ihan paras reissu!

Lähtötunnelmissa

Jonna, Erja ja Luca rantautumassa Nurmisaarenniemeen tauolle

Iloinen joukkio paluumatkalla, Jallu levyttää

Tänään perehdyttiin karavaanarielämään auttamalla äitiä ja siskoa asuntovaunujen siirrossa Rukan vaunualueella (vanhat vaunupaikat poistuivat uuden SkiBistron ja lasten rinnealueen tieltä). Eniten aikaa meni etutelttojen pystyttämisessä uudelleen. Jallu puuhasteli sielläkin innolla apuna, tosin välillä sen meno oli niin vauhdikasta, että se joutui "pakkolepoon". Vajaan parin viikon toipilasaika näytti jo eilen kostautuvan valtavana vauhtina ja korvattomuutena, joten tänään mulla oli taskut täynnä herkkuja (nakkeja ja keitettyä hirven munuaista). Jallu pysyikin näillä eväillä aika mukavasti parin metrin säteellä ja touhusi hienosti mukana. Vielä ei lähdetä varsinaisesti ulkoilemaan, lähinnä tosiaan touhutaan omassa pihapiirissä tai muutoin pienellä alueella. Varmaan vielä tämä viikko menee näin ja sitten aletaan katsoa, miten jalka kestää pieniä hihnalenkkejä. Samalla voidaan treenata luoksetuloa ja hallintaa, joissa tuntui olevan pieniä haasteita ennen leikkausta. Tötteröstäkin päästään varmaan kohta eroon, kun koira ei pyri enää nuolemaan leikkaushaavoja.

Edessä on ihanan vauhdikas harrastusviikko: maanantai-iltana vedän agilityn möllitreenit ja tiistaina ohjatun vapaavuoron (jonne otan varmaan myös Jepen mukaan treenaamaan). Keskiviikkona alkaa Jallun pentukurssi. Torstaina ja perjantaina (jos pystyn livistämään töistä) olisi taas poronraadon etsintäkoulutusta. Torstai-illan kisaavien agilitytreeni jää väliin kun koira saattaapi olla aika sippinä päivän etsintähommista. Ja perjantaina ajellaan Tornioon ja pistetään Bokseri ekaan koko perheen yöpymistestiin (Teemu kävi jo ennakkotestaamassa yöpymisolot kyyhkysmetsällä torstaiyönä); lauantaina Teemu menee varmaan meloskelemaan koskille ja minä käyn katsomassa agilitykisoja eli Elorallin kolmosluokan ratoja. Sunnuntaina meillä on Jepen kanssa sitten kolme omaa starttia. Kotona ollaan varmaan vasta maanantaiyön puolella...

Ruokajutuista vielä sen verran, että Jallulle vaihdettiin nyt Hill'sin penturuoan (Medium Chicken) tilalle kokeiltavaksi Virbacin Baby-ruoka, sillä Jallulle kertyy aika paljon töhnää korviin. Muutoin Hills kyllä tuntui sopivan Jallulle tosi hyvin, sapuska maistui ja kakka oli kiinteää. Tikkien poiston yhteydessä tosin Jallulta tyhjennettiin anaalirauhaset eka kertaa, sillä jostain syystä ne eivät olleet tyhjentyneet itsestään (eivät kuitenkaan olleet tulehtuneet ja neste oli ihan kirkasta). Ja koska Virbac maistuu Jallulle ja kakka pysyi hyvänä, tilaan huomenna varmaan Virbacin Junior-ruokaa (Baby-ruokaa suositellaan syötettäväksi korkeintaan 6 kk asti ja Jalluhan on jo kohta 5 kk ja ruokasäkit on ovat aika isoja, joten sama siirtyä suoraan seuraavan ikäryhmän sapuskaan). Ja Jeppe jatkaa vielä ainakin jonkin aikaa Hill'sin Sensitive Stomach -ruoalla (kakka on kiinteämpää eivätkä anaalit vaivaa, ja ruoka maistuu tosi hyvin).

Koipitoipilas, osa 1

2012-08-04T18:06:00.000+03:00

Tiistaina käytiin Jallun jalkaleikkauksessa Oulussa. Kasvuhäiriön takia siis katkaistiin liian hitaasti kasvava kyynärluu ja laitettiin väliin lonkasta vähän rasvaa, tavoitteena saada luu luutumaan hieman nykyistä pidemmäksi. Leikkaus meni hyvin ja illalla ajeltiin takaisin Rukalle. Matkalla koira valitteli jonkin verran kipujaan ja yritti järsiä tassusidettä, joten päädyin matkustamaan takapenkillä, koira oli mun vieressä kopan pohjaosassa ilman kopan kattoa. Se rauhoittui selvästi kun jompikumpi meistä oli sen lähellä.

Kotona järjestelimme vierashuoneen Teemulle ja Jallulle yöpymiskuntoon, mutta Jallu oli itsepintaisesti päättänyt nukkua kylppärissä, joten myös Teemu meni sinne pötköttelemään retkisängyllä. Yöllä Jallu oli alkanut vähän valitella, mutta rauhoittui kun Teemu otti sen viereensä sänkyyn. Se siitä periaatteesta, että meillähän ei koirat nuku ihmisten sängyissä...

Keskiviikko ja torstai sujuivat erittäin hyvin. Jallu oli mun mukana töissä, sillä se yltää järsimään tassusiteen päätä tötteröstä huolimatta. Torstaina eläinlääkäriasema Otuksestakin soiteltiin ja kysyttiin Jallun vointia. Jalluhan oli yhtä energinen kuin yleensäkin eikä tuntunut kipuilevan jalkaa.

Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt rajoittaa vähän enemmän sen liikkumista, innoissaan se ei varmaan aina huomaa, jos liikkuminen vähän sattuu. Perjantaina ja tänään lauantaina koira on nimittäin ontunut aiempaa enemmän. Eilen vaihdettiin tassuside, joka näytti alkaneen antaa vähän periksi nilkan kohdalta. Haava oli tosi siisti, samoin kuin tuo lonkassa oleva haava. Ensialkuun uusi side näytti tukevan nilkkaa hieman liian vähän, joten Teemu lisäsi toisen itsestäänliimautuvan idealsiteen. Se tuli ilmeisesti liian tiukalle, kun koira alkoi valittaa jalkaa. Jätimme toisen siteen pois yöksi ja Teemu laittoi sen uudelleen tueksi aamulla. Nyt ollaan yritetty pitää koiraa levossa tämän päivän ajan. Kaulurikin on ollut päässä aiempaa enemmän, sillä koira selvästi kipuilee jalkaa välillä ja yrittää järsiä sidettä. Lisäksi tötterö hidastaa vähän koiran menoa muutenkin.

Kotona leikkauksen jälkeen

Tötteröpäät päivänokosilla

Paino selkeästi terveellä etutassulla

Auringonpalvojat

Jallulla on tuo tassuside pari viikkoa ja sitten tikkien poiston jälkeen vielä toinen pari viikkoa rajoitettua liikuntaa. Ikävä yllätys oli se, että kasvuhäiriöt on rajattu koiravakuutuksen ulkopuolelle. Nyt meille räpsähti siis itse maksettavaksi melkein tonnin lasku. Ja jos toisen jalan tilanne huononee, sekin pitää sitten leikata... Toivottavasti ei, mutta pitää joka tapauksessa varautua pahimpaan.

Kaksi jännää seuraamusta tästä Jallun sairastamisesta on ollut: Pissoja tai kakkoja ei ole tullut sisälle eilen tai tänään, kun jompikumpi meistä on ollut jatkuvasti päästämässä koiraa terassille tarpeilleen. Toisaalta yksinolo tuntuu nyt olevan koiralle tosi vaikeata, kun se on tottunut jatkuvaan vierihoitoon. Ensi viikolla voi siis olla vähän vaikeaa, kun en voi enää ottaa sitä töihin mukaan, vaan pääsen ainoastaan tarkistamaan sen vointia lounastauolla. Tosin jos homma menee oikein hankalaksi ja koira on levoton tai repii tassusidettä, voin onneksi varmaan tehdä etätöitä kotoa käsin. Mutta koira lepää varmasti enemmän, jos se on itsekseen kylppärissä.

Jallu on ollut tietenkin kaiken hössötyksen keskipisteenä, mutta onneksi päästiin Jepen kanssa agilitytreenehin torstaina. Ja Jeppehän oli pätevä kuin mikä - alla meidän treenirata (1. lk rata), tuloksena periaatteessa 5 vp (rima ennen keinua), poislukien mun palautus puomin alastulolle. Itse juoksen taas tyypillistä tätijuoksua, mutta koira toimii kyllä ihan kivasti. Pujottelukin menee ok! Ja kerrankin ymmärsin lopettaa kun sujui; otimme eka setissä vain tämän onnistuneen suorituksen ja toisessa setissä sitten neljän esteen sarjan puomille asti, jotta saimme treenattua puomin alastuloa - siinä koira hakee vielä pysähtymispaikkaa, joten puomia pitää muistaa kerrata. Koira oli kyllä kovin hämmentynyt, kun palautin sen boksiin yhden radan jälkeen - sen harasi vastaan ja olisi halunnut uudelleen radalle, mutta kerrankin oli parempi lopettaa onnistumiseen! Ja taas Jeppe lenkkeili lämppärin ja jäähdyttelyn vapaana; alussa korvat olivat vähän koristeena, mutta lopussa koira kulki vaan nätisti vierellä ja suorastaan kerjäsi namipaloja - siis meidän riistaviettinen, ruoalla vaikeasti motivoitavissa oleva tosikko-Jeppe, voitteko uskoa!

Jepen seuraavat agilitykisat ovat tiedossa Torniossa kuun puolivälin jälkeen; sununtaina 19.8. juostaan kolme starttia ja kotona ollaan varmaan sitten vasta maanantaiaamun puolella... Syyskuussa käyn varmaan Jepen kanssa kahdessa kisassa Oulussa; kuun alussa kisakeikkaan yhdistetään ryhmänäyttelyvisiitti Liminkaan. Lokakuussa olisi sitten tiedossa erkkari eteläisessä Suomessa - tavoitteena Jepen saaminen parsonien uroslistalle. Jos molemmat näyttelyt menevät mukavasti, uroslistan vaatimuksista puuttuu enää tuore silmätarkastustulos, eli pitää alkaa kyttäilemään silmätarkastuspaikkaa Kuusamossa.

Meidän autohankinta eli Peugeot Boxer Casa Car on aivan ihana, mutta ei ole ehtitty vielä keskittyä juurikaan sen varustamiseen tässä Jallun jalkahössötyksessä. Jospa huomenna olisi hyvä sää, niin voitaisiin pistää Bokseri parkkiin pihalle ja alkaa tsuumailla tavaroita paikoilleen. Siskoni Erja osti Bokserin "tuparilahjaksi" kevyet kesäpeitot ja äiti liinavaatteet, ja itse kävimme hieman keittiö- ja matkailuautotarvikeostoksille, joten kyllä sillä reissuun voi jo lähteä, kunhan saadaan nämä kamppeet paikoilleen. Testataan Bokseria sitten Tornion kisareissulla! Ja eka pidempi ajo tehtiin tiistaina Ouluun - auto oli yllättävän ketterä ja vakaa ajettava, ja matka-ajossa kulutus oli eka laskelman mukaan alle 8 l/100 km, mikä oli ihan positiivinen yllätys. Minäkin olen uskaltautunut sompailemaan sillä jopa Kuusamon keskustaan, hyvin mahduttiin sinnekin (ainakana ei rutattu ketään tai mitään ;-).

Kääntyvät etupenkit ja "olohuoneessa" istuimet kahdelle turvavöineen

Paljon tavaratilaa sängyn alla!

Ajotila & kääntyvät etupenkit

Makuuhuone

Tupakeittiö-olohuone

Vinoon kasvanut

2012-07-24T19:48:00.000+03:00

Aina ei elämä mene niin kuin suunnitellaan: käytiin tänään Jallun kanssa Oulussa eläinlääkärissä Otuksessa Esa Soppelan luona tutkituttamassa sen vänkkyröitä etujalkoja. Diagnoosi: kasvuhäiriö, jossa kyynärluu kasvaa molemmissa etujaloissa hitaammin kuin värttinäluu. Syytä tähän ei tiedetä/voida määritttää. Jallu leikataan tiistaina; värttinäluu katkaistaan ja väli täytetään pakarasta otettavalla rasvapalalla; tällä yritetään oikaista mutkalle mennyttä kyynärluuta, jotta se ei työnnä niveltä ulos kupistaan. Pitänee alkaa tutkia vastaavien tapausten lopputuloksia internetin syövereistä. Jospa tästä vielä koira tulisi, ehkä jopa metsästyskoira, ei varmaankaan agilitykoira. On se silti söpö ja meille niin rakas!

Niin ja rauhoituksen jälkeisissä hoito-ohjeissa sanotaan, että rauhoitusaineen poistuminen elimistöstä kestää 1-2 vrk. Eipä tuota huomaa, Jallu vetäisi taas Jeppeä pataan (leikisti) jos sitä ei vähän rauhoittelisi...

Kisamatkailua ja treeniä

2012-07-21T23:42:00.002+03:00

Edellinen viikonvaihde ja alkuviikko hurahti tien päällä agilitykisarundilla Kokkolassa ja Oulussa. Kisakoirana Jeppe, turistikoirana Jallu, ja matkaseurana olivat lisäksi Heidi ja kisaava kelpie Pate sekä turistikoira kroatianpaimenkoira Reetu. Menopelinä Heidin paku ja majoitustilana varmaan maailman pieni asuntovaunu Matkaaja 460, hyvin mahduttiin koko porukka! Mä ajoin eteenpäin (pikku-e) ja Heidi taaksepäin (kaverit tietää, kuinka emähuono mä oon peruuttamaan...;-) Kaikki koirat käyttäytyivät todella hienosti. Reetusta löytyi heti eka iltana punkki, tosin vain karvojen päältä. Punkkisyynejäkin tehtiin, mutta onneksi lisää punkkeja ei löytynyt. Kokkolassa vietettiin tiiviisti aikaa radan varressa katsoen muiden luokkien suorituksia, eritoten tutut koirat/ohjaajat tietty kiinnostivat, ja kolmosluokan huikeat suoritukset. Ja parsonit ja kokkerit ja kelpiet ja kroatit... Oulussa päästiin äidin herkkuruokien ääreen, kiitos vaan huoltojoukoille!

Tulostakin tuli kisoista, tosin meille vain yhden radan verran eli eka agilityradalla Kokkolassa. Nollaa ei saatu juhlia, kolmossijaa kylläkin 10 virhepisteellä. Tässä pönötetään.

Klagi 2012, B-radan 3. sija, 10 vp

Ja tässä meidän tuloksekas rata.

Samoin Heidi ja Pate tekivät elämänsä ekalla yhteisellä radalla hienon tuloksen 30 vp, ja paransivat vielä Oulussa, saldona 10 vp agiradalla. Suunta on siis oikea! Ja helmenä oli Oulussa Anskun ja Nyytin eka nolla kakkosissa, hyppärillä.

Vaikka hyllyratoja tuli kisareissulla paljon, kokemusta saatiin sitäkin enemmän. Jepen ongelmat ovat runsaat ja harvinaisen selvät: varaslähdöt, kuumuminen pujottelulla ja kontaktien ryykäämiset. Pate puolestaan liitelee ja pudottelee rimoja. Lisäksi pujottelu on sille vielä vähän liian paineistava este. Tiedetäänpä, mitä treenata! Lisää kisavideoita: http://www.youtube.com/user/SariRuka/videos ja laita hakusanaksi Klagi tai OKK.

Tänä viikonloppuna treenataan rovaniemeläisen Henrika Itäniemen ohjauksessa. Henkka oli tehnyt meille melkoisen mutkikkaan radan. Tässä radan alkupätkää, pujottelu haastaa Jeppeä:

Ja tässä radan loppuosa, mun valssit ovat ehkä maailman surkeimpia ja sokkopussi on edelleen vaikea... Mutta pujottelu menee hienosti!

Sillä välin kun me juostiin agilityradalla, Teemu ja Jallu kävivät katselemassa kanalintutilannetta Valtavaaralla. Siellä heiteltiin (ja onneksi myös noudettiin) vähän damia ja nautittiin nätistä kesäpäivästä. Lisää kuvia Picasassa.

Huomenna agilitytreenit jatkuvat. Ja kaikenlaista muutakin jännää on tiedossa ensi viikolla: Jallu käy tiistaina tutkimuksissa Oulussa Esa Soppelalla Otuksessa vänkkyröiden etujalkojensa takia. Ja meillä vaihtuu toinen ajopeli - Pasu saa väistyä Boxerin tieltä! Eli kisareissuja helpottamaan meille tulee kompakti kahden hengen retkeilyauto Beugeot Casa-Car Boxer. Sittenpä on aina makkari, olkkari ja keittiö kätevästi mukana. Siihen siis mahtuu nukkumaan kaksi henkeä, mutta matkustuspaikat turvavöineen löytyvät neljälle. Kuvia tulee tyrkylle sitten kun menopeli on oikeasti meidän (noutopäivää ei ole vielä sovittu, mutta ensi viikolla heti kun mahdollista). Ja Pasu menee kätevästi vaihdossa.

Ja siinä se loma sitten menikin, eli ensi viikolla on viimeinen lomaviikkoni. Sitten palataan taas karuun arkeen. Jallu saa taas totutella olemaan päivät "yksin" kotona (poislukien keskipäivän pissatauko). Ja mä totuttelen menemään nukkumaan järkevään aikaan... Nytkin on nukkumatti heittänyt unihiekan jo aikaa sitten, eritoten kun ajattelin aamulla ehtiä katsoa vielä vähän agilityn MM-kisakarsintojen livestreamia kasilta alkaen ennen treeneihin lähtöä, ja koirat pitää ulkoiluttaa tietty ennen sitä... Mutta vakiyleisön paine (terkkuja vaan "mummille") alkoi käydä niin suureksi, että oli pakko päivittää vähän tätä blogia ;-)