Kalispéra

Nettiseikkailuja

2012-02-01T23:15:00.000+02:00

Taitaa olla meille suomalaisille tuo netin käyttö jo niin itsestäänselvyys, että suurta hämmästystä herättää, kun yhteyksien saaminen ei toimikaan aukottomasti.

Matkalla mukavinta ja kätevintä on saada nettiyhteys pelaamaan omassa huoneessa. Hotellissamme oli sellainen saatavana maksua vastaan ja homman voisi saada suoraan verkosta luottokortilla. Hyvä juttu! Siitä vaan yhteyksiä tilaamaan. Etusivulla kehotettiin englanniksi ja espanjaksi toimimaan ohjeiden mukaan, niin yhteys saataisiin muodostettua ja kysyttiin millä luottokortilla aiot hoitaa maksun. Seuraavalla sivulla olikin pitkä litania kysymyksiä vastattavaksi - mutta voi! mihin oli unohtunut englanninkieliset ohjetekstit?

Reippaana poikana mies otti koneen kainaloonsa ja ajeli hissillä respaan ohjeita kysymään. Avuliaan, huonosti englantia taitavan virkailijan opastamana homma saatiin niin pitkälle, että 18 €:n maksu viiden päivän netin käytöstä saatiin onnistuneesti suoritettua. Nettiyhteyksiä sillä ei kuitenkaan onnistuttu avaamaan! Avaussivu kertoi, että meille oli lähetetty viestiä sähköpostiin - mitenpä sitä viestiä pystyisi avaamaan, kun ei niitä hemmetin nettiyhteyksiä ollut käytettävissä. Siispä reppu selkään ja kasinolle wifi-verkkoon postiviestiä katsomaan. Turha vaiva - viesti kertoi onnellisena, että maksutapahtuma oli turvallisesti suoritettu!

Vielä yritettiin receptionissa tivata käyttäjätunnusta ja salasanaa, mutta mies tiskin takana ei tainnut oikein ymmärtää nettimaailman salaisuuksia. Kului puolitoista vuorokautta (turhaa maksua), ennen kuin nuori nainen tiskillä onnistui päästämään meidät pälkähästä. Mietoa on kotimaiset laiteongelmat, vaikka niitäkin joskus manailee ja kiroaa huonoa toimivuutta.

Small-talk-kieltä

2012-01-31T19:35:00.000+02:00

Nirppanokkaisena ehdin päivitellä miehelle illallisella espanjalaisten huonoa englanninkielen taitoa. Onhan espanjankieli yksi maailman puhutuimmista kielistä - mitäpä siinä nyt muita mongeruksia opiskelemaan. Kaikki on tehty niin helpoksi; ulkomaiset tv-ohjelmatkin on puhuttu "päälle", toisin kuin meillä, jotka väkisinkin kuulemme telkkaria katsoessamme vierasta kieltä virtanaan.
Niinpä aamiaisella istuessamme, kanarialainen pappa oli jotenkin "vaistonnut" aatokseni ja poukkasi pöytämme viereen kuulumisia kyselemään. Sieltäpä virtasikin ruotsia, saksaa ja englantia niin vuolaasti, että hädin tuskin mukana pysyin. Se siitä kielitaidottomuudesta! "Small-talk" sujuukin taatusti muukalaisen kanssa näiltä paljon paremmin, kuin meiltä pohjoisen ihmisiltä.

Sapuskaa

2012-01-28T20:24:00.001+02:00

Nälkäisnä, mahat ruokaa kurnien, istahdimme viehättävn Cafe de Paris´n juuri vapautuneeseen pöytään odottamaan tarjoilijaa tuomaan meille ruokalistaa. Elävää musiikkia, iloisen rentoja turisteja - mikä sen mukavampaa iltaohjelmaa?

Kakasikymmentä minuuttia katselimme ohikiitävää tarjoilijan selkää - ja päätimme siirtyä vähemmän kansoitettuun ravintolaan ruokaa anelemaan. Muutamaa kymmentä askelta myöhemmin istuimmekin jo Cafe Berlinin terassilla ja saimme tuota pikaa tarjoilijan esittelemään auliisti mainiota punkkua ruokajuomaksi. Kului tovi ja tarjoilija tuli valitellen kertomaan, ettei heillä nyt sattunutkaan olemaan ko. viiniä, mutta toinen laatu olisi kyllä yhtä kelvollista. - No mitäpä tuosta, kyllä sekin passaa.

Ruokalistalta kumpikin halusi herkullista lasagnea uuniruukusta tarjottuna. Kohta elämä taas hymyilisi ja ruokanautinto olisi käsillä ihan hetken päästä. Viisitoista minuuttia kului - kohta annokset kannettaisiin tuoksuvina nälkäisten turistien eteen. Tuoltahan tarjoilija jo tuleekin ----kertomaan, että lasagne onkin päässyt loppumaan. Mitäpä me pienistä valittamaan! Otetaankin illalliseksi Pasta Carbonare.

Viimein, kun saimme aterian eteemme, totesimme sen maultaan herkulliseksi, mutta sekin oli ehtinyt jäähtyä jo liiaksi. EI, ei tätä jaksa enää; senkun pistellään poskeemme.

Pienen riksankin jätimme tarjoilijalle, jota melkein kävi sääliksi; eihän ollut hänen syynsä, että viinuri ja keittiö tyrivät. Hänen epämielyttäväksi tehtäväkseen oli langennut kertoa se asiakkaille.

Valevalvojia

2012-01-24T19:48:00.000+02:00

Puerto de la Cruzin keskustassa on (ihme kyllä) ilmainen paikoitusalue, jonne vuokraamasi auto on pakko jättää yöksi, kun kaupungilta on mahdotonta löytää vapaata parkkipaikkaa.
Kun peruuttelet kärryäsi autosuman keskeltä löytyneeseen vapaaseen rakoseen, voi peruutuspeiliin ilmaantua "paikannäyttäjä", joka huitoo ja osoittelee sinulle opastuksiaan. Sitten kun nouset autosta, hän pyytä sinulta euroa vaivansa palkaksi. Eiköhän vaan romanian mustalaiset liene taas asialla?

Moni turisti menee varmasti halpaan ja raottaa kukkaron nyöriään luullessaan hepun toimivan parkkipaikan virallisena valvojana. Tiedäpä sitten, paljonko tällainen "valevalvoja" päivän aikana onnistuu tienaamaan.

Tenerife

2012-01-23T20:18:00.000+02:00

Reisussa jälleen! Vaihteeksi Teneriffalla, ankkuripaikkana Puerto de la Cruz.

Tammikuu on hiukan haastellista aikaa viettää lomaa lähialueella Euroopassa. Varsinkin illat ovat koleat, eikä päivisinkään ilmojenhaltijan oikuilta aina vältytä. No, kaikki tämä oli tiedossa jo lomalle lähdettäessä. Yritetään nyt nauttia näillä eväillä, mitä käytettävissä on.

Kirjoittelen päivittäin (?) pikku juttuja matkan varrelta sivulleni http://www.birgit.mummu.net/BirgitMummu.htm.

Heitteillejätetyt

2011-11-28T10:38:00.001+02:00

Kaikki eivät ole vielä siirtyneet itsepalveluaikaan, eivätkä halua järjestää netin kautta omatoimimatkaa, joten matkatoimistoilla on kysyntää.

Karmaisevalta tuntuu vanhemman, kielitaidottoman pariskunnan matkaseikkailu ja kohtelu, jonka he saivat Finnmatkojen Hua Hinin valmismatkan ostettuaan. Meille he kertoivat, että olivat joutuneet hankkimaan itse taksikyydin Bangkokin lentokentältä Hua Hiniin (230 km). Kohteessa ei ollut suomenkielistä opasta; sentään heille oli annettu kännykkänumero, johon voi soittaa, jos hätä tulee. Hotellista löytyi viimevuotinen hotellikirja, jonka tietoja ei ollut päivitetty, puhumattakaan, että opas olisi käynyt joskus hotellitapaamisella.

En ihmettele yhtään, että pariskunta oli hyvin epäileväinen kotiinkuljetuksen suhteen - ehkä matkatoimisto hoitaa kuljetuksen, jos sattuu muistamaan, että heidän asiakkaitaan on ko. hotellissa. Mihin ihmeeseen tällaista matkanjärjestäjää tarvitaan, joka jättää asiakkaat heitteille rahat rohmuttuaan?

Omatoimimatkalainen tietää, että on itse vastuussa matkan onnistumisesta, mutta kielitaidoton tuskin haluaa mennä ostamaan kuvatun laista extreme-matkaa, vaan odottaa, että saa rahoilleen jotain vastettakin.

Bangkokin kentällä

2011-11-28T04:16:00.000+02:00

Kun on tottunut suomalaisessa kulttuurissa palvelemaan itse itseään, ei tuosta tavasta ihan helposti osaa kasvaa palveltavaksi.

Kotimaassa on tullut tavaksi hoitaa ennen lentokentälle menoa lähtöselvitys netissä, jolloin matkapakaaseista pääsee kätevästi eroon palvelua jonottamatta. Bangkokin kentällä oltiin niin hyvissä ajoin, että lähtöselvityksen aukeamista oli tylsää jäädä odottelemaan ja raahaamaan mukana kolmea matkalaukkua, reppua, matkakassia ja käsilaukkua, joiden sisältö oli suunniteltu huolellisesti pakaten ja painot mitaten. Itsepalveluihmisinä hoksasimme hoitaa lähtöselvityksen lentokentän automaatilla, jolloin pääsisimme nauttimaan ulkomaan hallin mukavuuksista. Mutta voi - mistä löytyisi tiski, johon pakaasit voisi luovuttaa? Aikamme paikkaa haettuamme päädyimme kysymään asiaa infopisteestä.

Virkailijatyttö ei ensin ymmärtänyt mistä oli kysymys, mutta valmiita lentolippuja näytettyäni, ohjasi meidät menemään Q-käytävän päähän. Eipä löytynyt "pakaasinpudotus"-paikkaa, ei, vaan matkatavarasäilytys. Juju olikin siinä, että täällä on joka tapauksessa odotettava ko. lentoyhtiön lähtöselvitystiskin aukeamista.

Kun vihdoin laukut saatiin hihnalle, kertoi virkailija, että Air Francella hyväksytään vain yksi laukku per matkustaja ja laukun painon yläraja on 23 kg. LOISTAVAA - kolmen matkalaukun tavarat meni uudelleen järjestettäviksi. Yhdestä laukusta tehtiin käsimatkatavara - sisältönä vanhoja kenkiä ja likapyykkiä!! Repun vetoketju oli jo kulunut, joten siitä tavarat matkakassiin ja reppu roskikseen. Painot oli arvioitava mutu-tuntumalla, kun hieno matkadigivaaka oli ehditty aamulla myydä suomalaiselle matkailijalle, joka oli huolissaan matkatavaroidensa painosta.

Loppu hyvin - kaikki hyvin! Matkatavarat saatiin kuin saatiinkin tuotua ehjinä kotiin.

Räätäliluomuksia

2011-11-25T03:01:00.000+02:00

Yksiin eivät käy idän ja lännen makutottumukset, kun kyse on naisten vaatteista. Vaikka kuinka yritän selittää räätälille, että mekkoni voi olla suoralinjainen, mukavan väljä myös lantion kohdalta, niin eiköhän vaan sovitusvaiheessa tule tunne, että tunkee isoa ruhoa ahtaaseen makkarankuoreen.

Mallikirjasta olen valinnut mekon, joka näyttää siltä, että sitä olisi mukava pitää yllä myös täällä kuumassa ilmastossa. Ehei, heidän on ihan pakko vääntää "Versacen" mallista ihan oma versionsa. Räätäliliikkeiden ikkunat ovat pullollaan iltapukuluomuksia tiukkoine ja niukkoine yläosatoppeineen - missä ihmeessä sellaisessa mekossa näyttäytyisi, ellei ole sattunut saamaan kutsua linnan itsenäisyyskekkereihin?

Oppia ikä kaikki - seuraavalla matkalla voikin sitten nauttia ihan muista huvituksista, kuin räätälin pukukopin hikoilusaunasta!

Suomenkieltä nepalilaisittain

2011-11-21T02:04:00.000+02:00

"Ihmisiä on kuin muurahaisia, ne loputonta polkuansa taivaltaa". Täällä kaukana kotoa, Aasian ihmisvilinässä nuo Veikko Lavin laulun sanat alkoi jostain syystä pyöriä mielessä. Meille pohjoisen ihmisille, jotka eletään harvaan asutussa maassa, tekee joskus oikein hyvää joutua tälläiseen ihmisvilinään ja tungokseen. Ihmisiä vilisee kuin muurahaisia joka paikassa ja kotimaan liikenneruuhkatkin näyttää täältä katsoen kovin vaisulta.

Meille tyypillinen kainous ja oman reviirin vahtimisen tarve karisee, kun astuu täpötäyteen minibussiin. Pienten ja sirojen thaimaalaisten keskellä olo on kuin norsulla lasikaupassa - siinä tuntee itsensä liian pitkäksi, liian paksuksi ja liian kömpelöksi. Paljon auttaa tuon ujostelun karistamisessa näiden uteliaiden ja välittömien ihmisten rento asenne ja auttamisen halu.

Jos yhteistä kieltä ei tahdo löytyä, on käsillä puhumisen taidolla kysyntää. Oman räätälini innostusta suomenkielen oppimiseen jaksan päivittäin hämmästellä. Hänellä on nepalilais-thai-suomalais-englantilainen sanakirja, josta hän opiskelee sanoja ja kyselee niiden oikeaoppista ääntämistä. Innostuksen täytyy olla aitoa, kun hänellä on viitseliäisyyttä istua iltaisin pikku kirjoineen hotellimme edessä meitä odottelemassa ja uusia juttuja kyselemässä. Ymmärtäisin, että jonkun muun puhutumman kielen opiskelulle voisi olla kysyntää kaupallisessa mielessä, mutta kun meitä suomalaisia on niin vähän, ei tuo innostus selity rahallisen hyödyn tavoittelullakaan. Ehkäpä hän on vain halunnut ottaa harrastuksekseen ja mielenkiinnon kohteekseen mahdollisimman harvinaisen ja vaikean kielen.

Jade-mamma

2011-11-16T02:19:00.000+02:00

Ilmeisesti pohjoismainen blondiolemus viehättää vanhempia thai-naisia ja muutoinkin ystävällinen habitus houkuttelee tekemään lähempää tuttavuutta tuon niin kaukaisen maailmankolkan muukalaisten kanssa.

Täpötäydessä menomestassa löytyi pari hataraa jakkaraa istuimiksi illallistaan nauttivien thaimaalaisten (äiti & poika) viereisestä pöydästä. Eipä mennyt kuin tuokio, kun mummeli haluisi koskettaa vaaleita kutrejani. Hämmästyin, kun ilmeisen iäkäs thai-nainen puhui jotenkuten ymmärrettävää englantia. Siinä sitten hämmästeltiin toistemme ikää. Hän kertoili buddhalaisuudestaan ja innostuksestann laulamiseen; vetäisipä käsilaukustaan peilin, maalasi huulensa ja puuteroi nenänsä, hyppäsi esiintymislavalle orkesterin eteen ja aloiti jammailun!!!! - tuo 73-vuotias vauhti-mummeli!

Käsilaukustaan hän kaiveli pussukan, jossa oli sellofaanissa kauniita jade-kiviä. Laukun uumenista löytyi myös pieni rasia, johon hän valikoi pari kiveä ja antoi rasian lahjaksi uudelle suomalaisystävälleen kertoen, että täällä Thaimaassa voisin teettää hopeasormuksen 1.000 bathilla (n. 24€), johon upottaa tuo hänen lahjansa.

Vieraanvaraisina he tarjosivat myös maistiaisena pöydästään bambutikkuun pujotettuja "pallukoita?", jotka maistuivat tulisen hapanimeliltä; palanpainikkeeksi ryypättiinn jotain yrttivettä (mehua?).

Taas ollaan yhtä thai-kokemusta rikkaampia!

Aitoja tunteita

2011-11-14T03:00:00.000+02:00

Avolavaminibussi starttaa ja lähtee hitaasti pienen Takiabin kylän bussiasemalta kohti Hua Hinin kaupunkia. Vähän matkan päässä juoksee nuori nainen raskasta laukkua raahaten ja bussille kättään heiluttaen. Bussi pysähtyy ja jää odottamaan, että nainen ehtii hypätä kyytiin vastapäiselle penkille.

Auto pysähtelee missä sattuu matkan varrella poimien halukkaat matkustajat kyytiinsä. Kirjava joukko kansaa: tummia - vaaleita, vanhoja - nuoria, turisteja - paikallisia tulee ja menee. Neljästä nuoresta thai-pojasta yksi nousee ja luovuttaa täpötäydessä bussissa paikkansa vanhalle naiselle. Muut katselevat luimistellen varpaitaan.

Vastapäisen penkin nuori nainen pyyhkii silmiään ja nieleskelee itkuaan. Muut kanssamatkustajat katselevat hämillään poispäin. omassa päässä mielikuvitus saa vallan ja ajatukset laukkaavat tuon onnettoman tytön murheissa. Tytön raskaasta kassista voisi kuvitella, että nuori nainen on saanut häädön köyhästä kodistaan maailman turuille. Sellainen kohtalohan lienee täällä tuiki tavallinen, eikä tämä oma kuvitelmanikaan liene kovin kaukaa haettu. Joka tapauksessa kaikki sympatiani ovat tuon surullisen ihmisen puolella. Niinpä en malta olla taputtamatta tytön käsivartta bussisita pois noustessani. Hänen ilmeestään voin selvästi lukea, että osanottoni meni perille. Kyllä turistikin voi ilmaista aitoja tunteitaan!

Edulliset eväät

2011-11-11T02:16:00.000+02:00

Jos on harkitsemassa pidempiaikaista talvehtimispaikkaa, on Hua Hin mielestäni siihen oikein sopiva. Kaupunki on tarpeeksi suuri palveluineen, joten kaikki on käden ulottuvilla. Ilmastoonkin tottuu helposti, eikä 30 asteen helle koettele kuntoa, kun muistaa siemailla ahkerasti janojuomaa (vettä). Merivesi on kuin linnunmaitoa, siellä voisi kuluttaa joutilasta aikaansa määrättömän kauan.

Elämänmeno on muutenkin rauhallisempaa ja kodikkaampaa kuin monessa muussa turistien kansoittamassa kaupungissa. Tietysti täälläkin näkee joukoittain länsimaisia miehiä, jotka ovat tulleet hakemaan täältä thai-naisen seuralaispalveluja, mutta kun jättää moralisoinnin sikseen, ei asia enää mitenkään häiritse arkista elämää.

Ja ainakin elämisen kustannukset jäävät huomattavasti alle eurooppalaisen tason. Tietysti riippuu paljon siitä, minkälaisen palvelutason haluaa, mutta jos tyytyy esim. keskitason ravintolaruokaan, selviää kahden hengen illallisesta juomineen 15 eurolla. Paikallisten kansoittamassa "muovituolikuppilassa" maukas kananuudeliateria kahdelle, lasi punaviiniä ja 6,4 dl:n Chang-olut irtosi vähän päälle kuudella eurolla.

Olen kerännyt joitakin hintoja Thaimaan hinnat-sivulleni. Siellä on myös paikallisen Tescon (Sittarin) elintarvikkeiden hintoja. Eipä tulisi paljon maksamaan, jos riittäisi viitseliäisyyttä pyöräyttää pöperöt kotikeittiössä. Tuskinpa sitä kovin usein harrastaisin näillä ravintolahinnoilla.

Naaman valkaisu

2011-11-08T04:46:00.002+02:00

Tasan eivät käy naisväen toiveet naaman kauneudesta! Kun itse katselen näiden tummien thaimaalaisten kanssasisarten, mielestäni niin kauniita kasvoja tummine ripsineen ja kulmakarvoineen, ajattelen miten paljon helpommalla he naaman hoidossaan pärjäävät. Mutta eihän se niin menen!

Jäin katsomaan thai-television mainospätkää jostain ihmeitä tekevästä naamarasvasta - ja kas, lopuksi minulle selvisi, että kyse olikin voiteesta, jolla saataisiin kasvot kauniin vaaleiksi.

Olen joskus höynähtänyt ostamaan täältä vastaavaa naamarasvaa, jolla aioin vaalentaa naamassani kukoistavaa pigmenttiläikkää. Lieneekö olleet väärät geenit tai pigmentit, mutta mitään näkyvää tulosta en tuolla töhnällä aikaansaanut. Saavatkohan thainaiset kasvonsa pysyvästi vaaleiksi muutaman kuukauden töhnäkuurilla, vai käykö siinä niin, kuin yleensä näissä ylimainostetuissa kauneuskonsteissa, että tuntee pelkästään tulleensa raskaasti huijatuksi?

Pitääpä olla tarkkana purnukoiden valinnassa, ettei vahingossa valitse aurinkovoiteeksi naaman valkaisuainetta!

Thaimaan tulvat

2011-11-06T13:07:00.000+02:00

Kotona lähtiessä tuli seuratuksi Bangkokin tulvatilannetta hataran löysästi, kun ei sen vaikutusten kuvitellut mitenkään vaikuttavan omaan lomamatkaan.

Heti tänne Thaimaahan saavuttua tulva sai kuitenkin mielensopukoihin konkreettiset kasvot. Matka Bangkokista Hua Hiniin (vähän yli 200 km) kesti neljä tuntia. Moottoritie veti tavattoman huonosti Bangkokin liepeillä, kun yksi kaista oli varattu tilapäisesti kaupungista evakkoon tuoduille autoille. Taksin ikkunasta katseltiin kymmenien kilometrien pituisia bussien-, taksien- ja yksityisautojen jonoja. Rakennuksia oli suojattu hiekkasäkeillä ja vastaan tuli kuorma-autoja lastinaan soutuveneitä.

Tulvat ovat ymmärrettävästi esillä television uutislähetyksissä. Taksikuski kertoi, että Hua Hinissä on paljon thaimaalaisia lomailijoita, jotka ovat paenneet pääkaupungin tulvia tänne kuivalle maalle.

Isossa Lotus-marketissa ihmeteltiin joidenkin hyllyjen autiota ilmettä; lieneekö tavaroiden toimittamisessa tukkurilta liikkeisiin ongelmia tulvien takia - varmasti, jos varastot sattuvat sijaitsemaan tulva-alueella.

Sawadee Hua Hin (หัวหิน)

2011-11-01T04:34:00.000+02:00

Taas Thaimaa kutsuu marraskuun kammoajaa - ehkä Hua Hinissä aurinko armas auttaa unohtamaan yhä pimeämmäksi käyvän Pohjolan ilmaston. Perjantaina 4.11. noustaan KLM:n siiville, joka lennättää meidät Amsterdamin kautta tulvasta selviävään Bangkokiin. Onneksi siellä tulvatilanne on hellittämässä, niin ettei kanoottia tarvitse raahata mukana! Hua Hinissähän ei tulvasta ole ollut riesaa ja sadekausikin alkaa olla loppumassa muuttuen "viileäksi kaudeksi" (päivällä +31 / yölämpötila +25).

Tutusta hotellista (Tanawit) onnistuttiin varaamaan netin kautta huone ja auton kuljettajineen pitäisi olla kentällä vastassa, joten kaikki matkan järjestelyt on hoidettu. Pari kirjaa kassissa ja toiveikas mieli rennosta kolmiviikkoisesta tropiikin lämmössä - siinäpä loman eväät! Toivottavasti saan vielä nettiyhteyden omaan huoneeseen, niin olo olisi ruhtinaallinen.

Kirjoittelen (jos Buddha suo) tänne joskus muutaman sanasen päivän kokemuksista. Muutaman kuvankin voisin siinä samalla vilauttaa.

Jos matkailu kiinnostaa, käypä joskus vilkaisemassa blogiani!

Ohi on!

2011-09-16T06:04:00.000+03:00

16.9.2011 klo 5:56
Eilinen olikin sitten matkan helpoin osuus- ajomatka Pärnusta Tallinnaan ei paljon sielua rasittanut, vaikka se tavallisesti nyppiikin tylsyydellään.

Vähän "jotain pientä" kotiinvietävää käytiin vielä Tallinnassa hamstraamassa, kun auton jalkatilat ja penkkien aluset ammottivat tyhjyyttään. Kaara olikin sitten lopuksi täynnä kuin tiine sammakko - tuskin istuma-asentoa pystyi vaihtamaan. Hiukan väsähtäneinä, monta kokemusta ja sielun maisemaa rikkaampina palattiin reissusta kotoisiin maisemiin.

Nyt on kamera pullollaan materiaalia, jota alan matkaa muistellessa purkamaan kuva-matkakertomukseksi.

Euron valtakuntaan

2011-09-14T18:56:00.001+03:00

14.9.2011 klo 18:50
Vihdoinkin "sivistyneessä" maailmassa! Enää ei tarvitse räknätä, mitä tää oikeasti maksaa, kun päästiin vaihtamaan slotit, koronat, litit ja laitit euroksi. Matkakin taittui sutjakkaasti melko hyväkuntoista Via Baltikia pitkin; muutama pieni tienpätkä oli remontin alla.

Pärnussa yritetään nyt suhtautua loppulomanviettoon kaikella hartaudella, vaikka matkaväsymys alkaakin jo syödä reissuhaluja. Syksyn tunne ja navakasti puita repivä tuuli veivät terassihalut ja niinpä himoitut valkosipulileiväkkeet mennäänkin syömään hotellin kuppilaan.

Netistä saatiin varattua huomispäivälle laivaliput Helsinkiin. Kierros alkaa umpeutua!

Puolan tietyöhelvetissä

2011-09-13T23:32:00.000+03:00

13.9.2011 klo 21:00
Voihan kakan kakka! Nyt hatuttaa ja raskaasti! (vois nuo voimasanat olla vielä paljon rankempia!!!) Mitähän noiden puolalaisten päässä oikein liikkuu? Miten ne voikaan pistää melekein koko valtakunnan tiet yhtä aikaa remonttiin? Missään en ole vielä nähnyt, että kahden suurkaupungin välinen, satojen kilometrien pituinen valtaväylä pistetään kertaheitolla yksikaistaiseksi. Täällä koko pirun maa on yhtä suurta tienrakennustyömaata!

Eilinen alle 400 kilometrin matka kesti yli kuusi tuntia. Eikä mikään ihme, kun suurin osa matkaa köröteltiin viittäkymppiä pysähtyen vähän väliä liikennevaloihin. Rättiväsyneinä raahauduttiin hotelliin illan hämärtyessä.

Eipä tämä päiväkään tuonut helpotusta potutukseen, kun lähdettiin Varsovasta kohti Vilnaa. Samaa tien päällä kuppaamista! Lisämausteena liikennesopassa kiehui valtava määrä rekkoja. Uskomaton määrä tavaraa liikkuu pyörien päällä kapeilla, ruuhkaisilla teillä. Eilen alkumatkasta kummasteltiin tienvarressa kyttääviä ilotyttöjä; tänään oivallettiin asian laita - missä paljon (rekka)miehiä, siellä pokaa kyttääviä huoria!

Taaspa meni pitkäksi hotelliin tulo, kun vielä aikaero nappasi lainatun tunnin elämästä takaisin. Pimeässä olikin sitten oikein mukavaa etsiskellä hotellia, kun "Hulda" teki vanhanaikaisen ja ajelutti meitä ylimääräisiä kiemuroita omilla tarinoillaan.

Hyvästi Puola! Jos vielä tulen joskus käymään, taitan matkan taatusti lentäen!

Turistirysiä

2011-09-12T21:41:00.002+03:00

12.9.2011 klo 16:00
Etelä-Puolassa kun ollaan, silmä iskee kartalta parikin käymisen arvoista kohdetta. Sunnuntain iltapäiväksi ajeltiin 30 asteen helteessä Auschwitsiin, jonka karmaisevan historiansa vuoksi tuntee koko maailma. Onneksi keskitysleirin museoalue on säilytetty jälkipolville muistutukseksi ihmisen mielipuolisesta raakuudesta. Voi vain arvailla nuorten juutalaisten ison ryhmän tunteita, kun he kiertelivät katselemassa esi-isiensä ankeita asuntoparakkeja, kidutuskammioita, teloitusmuureja ja polttouuneja. On suoranaisen käsittämätöntä, miten paljon pahaa sairas mieli voi aikaan saada.

Hyvissä ajoin maanantaiaamuna sonnustauduimme matkaan Wieliczkan 700 vuotta vanhalle suolakaivokselle, jotta ehtisimme kierrokselle ennen pahinta turistien tulvaa, Navigaattorimme "Hulda" taisi olla hämmentynyt uusista upeista moottoriteistä, kun ajatutti meitä kymmeniä kilometrejä harhaan. Parin tunnin opastetulla kierroksella ehdittiin nähä suolapatsas poikineen. Vaikuttavin oli syvällä maan uumenissa aukeava katedraali, jonka komeat kattokruunutkin oli tehty suolariipuksista.

"Maanalaista maratonia" tuli kierroksella paineltua kolmisen kilometriä; portaita reitillä lymysi 800 kpl, joita mentiin alaspäin - ONNEKSI, sillä ylöspäin mentäessä ahtauduttiin pienen pieneen hissiin, jossa oli todella tiivis tunnelma!

"Hulda"-pirulainen jatkoi temppuilujaan ja niinpä sekoilimme Krakowan kaupungin liikennehelvetissä, ennen kuin älysimme palata Katowitseen johtavalle mootoritielle (josta Varsovan opastinkyltit loppuivat heti alkuunsa).

Kuvakeromukseen Sivut 1-55 (Auschvits) ja sivut 1-36 (Wielizka)

Poliisin haavissa

2011-09-11T19:41:00.001+03:00

11.9.2011 klo 14:00
Kaunis, rauhallinen sunnuntaiaamu lähteä moottoritietä Prahasta letkeästi kohti Auschwitsiä, kunnes eteen ilmestyy poliisiauto takaikkunassaan vilkkuva teksti "Follow me!". Mitä, mitä? Eihän me ajettu ylinopeutta, eikä tehty muutakaan vilppiä!

Selkeästi englantia vääntävä poliisi selittää, että meidän tuulilasista puuttuu moottoritien maksutarra. VOI PYHÄ JYSÄYS !!!! Kukaan tästä ryhmä rämästä ei ole sattunut näkemään vilaustakaan tiemaksusta kertovasta kyltistä, ainakaan millään ymmärrettävällä kielellä. Jos kyltti on ollut tsekiksi, on mielenkiinto tyssännyt jo heti ensimmäiseen sanaan, jossa voi olla neljäkin konsonanttia peräkkäin. Lisänä kaikki heittomerkit kirjainten päällä. Otapa hänestä nyt sitten mitään tolkkua!

- No, koristetarra ostettiin ikkunaan 250 korunalla (n.12 €) ja lisäksi poliisi peri ihan ystävällisesti tuhannen korunan (n. 49 €) sakon. Mielestäni tuo tiemaksu on kyllä liioittelua tällaisesta kolkutusajosta, joka on kuin neliskanttisilla renkailla ajaisi. Johan tässä menossa munaliköörinikin muuttuu kokkeliksi!

Prahassa

2011-09-10T23:12:00.003+03:00

10.9.2011 klo 22:00
Voi naisellinen turhamaisuus!!! Ihania kenkiä ja vaatteita käytiin noukkimassa pitkin matkaa ajellessa Prahaan päin. Kenkäkauppa oli pullollaan sopivan kokoisia kenkiä, joten kumpikin eukko poistui kaupasta kahdet klopot kassissaan. Pakko oli sitten Prahassa lähteä uusilla kengillä keikoilemaan. Vaikka hotelli sijaitsi ihan keskustassa, kertyi kävelymatkaa tunnin verran "keskeisimpään kaupungin sydämeen" - tuloksena kipeät jalat ja puhjenneet, kivelevät rakot. Kyllä kannatti silti!!

Kesäpäivän lämpö syksyisessä Prahassa oli iloinen yllätys! Lämpötila kapusi reilusti yli kahdenkymmenen ja iltaa voitiin viettää kesähepenissä. Pakolliset kuviot Prahassa - Kaarlen silta ja turisteja täynnä tungeksiva keskusaukio oli pakko käydä tarkastamassa. Mukava oli tunnelma jokivarren kuppilassa kylmän Staroprammenin ääressä jokialuksia ja muita turisteja katselemassa. "Kotimatkaa" ei voinut kuvitellakkaan muutoin, kuin taksikyydillä. Toivottavasti yö pehmoisessa, mukavassa vuoteessaa parantaa vammat ja matkaa jaksetaan jatkaa taas huomenna tervein jaloin.

Kuvakeromukseen Sivut 1-34

Alpeilla

2011-09-09T22:52:00.003+03:00

9.9.2011 klo 21:50
Alpeilla aamu voi olla surkean sumuinen ja sateinen, mutta kun jaksaa olla optimistisen toiveikas, onnetar voi suosia ja aurinko armas ilmestyä pilvien takaa. Onneksi, sillä retki Aatu-sedän piilopaikkaan (Hitlerin kotkanpesälle) ei olisi antanut sateella ollenkaan samaa kuvaa, kuin kirkkaalla ilmalla. Vaikka tämän saman retken on kokenut jo monta kertaa aiemmin, kokemus on aina vaan yhtä vaikuttava. Maisemat ovat suorastaan mieltä ylentävät; ei ihme, että Aatulla vihelsi päässä, kun täällä sotasuunnitelmiaan punoi!

Matka jatkui Itävallassa kohti Linziä ja hyvästit saatiin jättää kauniille alppimaisemille. Vaikka kuinka yritimme löytää yöpymispaikaksi kaunista maalaismaisemaa, ei Alppien veroista paikkaa löytynyt mistään. Pakko oli tyytyä vähemmän kauniin kaupungin hotelliin Bad Schallerbachissa, josta on helppo jatkaa matkaa huomenna Prahaan.

Taas tupeksittiin syömään lähdön kanssa ja kun pikkukaupungin kuppiloiden kokit haluavat nukkumaan varhain, saatiin syödä loistokkaasti toastit salaattipedillä, jotka oman hotellin baarimikko suostui meille loihtimaan. Ehkä huomenna on paremmat eväät, mutta ei tässä vaiheessa uskalla vielä toivoa, ennenkuin tipahtaa......

Kuvakertomukseen sivut 1-27

Viimein perillä

2011-09-08T22:51:00.003+03:00

8.9.2011 klo 21:45
On matka pitkä ja kivinen on tie! Tänään ei onneksi ole tarvinnut kykkiä autossa istumalihaksiaan kipeiksi, vaan pitkän alkutaipaleen jälkeen päätettiin ottaa hiukan löysemmin. Naissukukunnan toiveita päästiin toteuttamaan ostoksilla Munchenissä, jossa viihdyttiin tuntitolkulla ostosparatiisin C&A:ssa; välillä sentään lounastettiin "kalahampurilaispaikassa" maistuvilla purilaisilla. Auton säilytystilat alkaa olla jo uhkaavan täynnä, vaikka matkanteko ei ole vielä puolessakaan. Maisemat vaihtuivat Baijerin vihreistä kummuista Itävallan Alpeiksi. Tänne oli kotona suunniteltu koko reissun päämäärä ja täältä meidän pitää lähteäkin paluumatkalle, jos aiotaan olla kotona noin viikon päästä.

Netistä edellisessä paikassa varattu edullinen hotelli osoittautui perillä neljän tähden mukavaksi alppihotelliksi, jonne haluttaisiin jäädä vielä seuraavaksikin yöksi. Majaa on kuitenkin vaihdettava, ellei peruutuksia satu aamulla tulemaan. Pitkälle ei kuitenkaan huomenna aiota suunnistaa, joten Alppimaisemissa pysytään.

Kuvakertomukseen sivut 1-33

Romantische Strasse

2011-09-07T23:04:00.002+03:00

7.9.2011 klo 21:52
Nyt on nettiriippuvaiset eukot ilosii, kun viimein sai tänä iltana yhteyden ulkomaailmaan. Systerin mieskin pääsee matkustamaan "ulkojäsenenä", kun vierailee meidän huushollissa skypen kautta webbikameralla.

Päivän pääkohteena ollut ajomatka Romantischche Strassea pitkin kohti etelää onnistui pienen sekoilun jälkeen ongelmitta. Matkan varrella palloiltiin Rothenburgin vanhassa kaupungissa muiden turistien joukossa, joita olikin ihmeen paljon ajankohdan myöhäisyydestä huolimatta.

Yöpuulle päädyttiin Ingolstadtin kaupunkiin pieneen perhehotelliin. Huomenna on aikomus sitten siirtyä Itävallan puolelle. Sitä ennen pyöritään vielä aamupäivä tämän kaupungin outleteissä ja Munchenin tavarataloissa, kun sääennuste ei kovin mukavia ulkoilukelejä lupaile.

Kuvakertomukseen sivut 1-39

Reeperpahnilla

2011-09-07T19:59:00.001+03:00

6.9.2011 klo 21:35
Viimein saatiin kiireettömän turistin ote päälle ja nautittiin päivästä ostoksilla Lubekissä. Täällä löytyi menokenkää "isokenkäisemmänkin" tarpeisiin.

Hampurissa St.Paul ja Reeperpahn oli tietysti käytävä syynäämässä. Päiväsaikaan tuo pahamaineinen seutu on ihan kesyn ja kiltin oloinen (ilotytöt on nukkumassa). Suuresti ihmetyttää, että se ylipäätään on yhä olemassa.

Kalasataman liikennelabyrintistä selviytymisen jälkeen ei haluttukaan jäädä Hampuriin pyörimään, vaan suunnattiin kohti etelää. Yötukikohdaksi löytyi vanhassa, ihanassa talossa, Mundenin keskustassa sijaitseva hotelli Rathausschänke

Kuvakertomukseen sivut 1-45