Katinkontit! Cairnterrierien trimmaus ja kasvatus

Maailman huonoin kasvattaja?

2012-02-16T09:53:00.000+02:00

Nokkelimmat(pokkelimmat) ovat jo todennäköisesti päätelleet, että blogin hiljaisuus tarkoittaa sitä, että myös karvalapsirintamalla on kovin hiljaista. Molempiin asioihin löytyy syy Fru Kasvattajan opiskeluista. Syksyllä aloitettu opintie kohti sisar hento valkoisen ammattia on vaatinut käytännössä kaiken huomioni.

Vielä aivan loppuvuodesta parjasin itseäni, kun en ollut ehtinyt keskittymään riittävästi Tyynen sulhasen etsintään. Jossain vaiheessa totesin, että "pitäisi sitä ja pitäisi tätä"-ajattelu kuluttaa aivan liikaa energiaa ja että nyt on tehtävä päätös - joko tai. Asiaa hetken pyöriteltyäni tajusin, että minulla ei kevään aikana tule olemaan riittävästi resursseja (ei aikaa eikä energiaa), jotta voisin hoitaa penturuljanssin itseäni tyydyttävällä tavalla. Näin ollen pentusuunnitelmat siirtyvät puolella vuodella eteenpäin.

Tämän johdosta olen tuntenut syyllisyyttä. Enkö todella kykene panostamaan kasvatustoimintaan tämän vertaa? Näyttelyissäkin on tullut käytyä hurjan laiskasti. Molemmat ärripurrit näyttävät tällä hetkellä enemmän turriereilta kuin terriereiltä, kun en ole saanut rutistettua riittävän usein aikaa ja energiaa kokoon pitääkseni trimmejä yllä. Tuntuu, etten saa pidettyä yhteyttä nykyistenkään kasvattien perheiden kanssa riittävästi. Entä sitten kun karvalapsosia on maailmalla taas lisää? Kannattaisiko vain heittää kirves kaivoon ja antaa periksi, ehkä minussa ei ole sitä riittävää kipinää ja intohimoa?

Ehkä en kuitenkaan ole maailman onnettomin kasvattaja, ihan tavallinen ihminen vain. Ainakin yhdessä asiassa olen huippuluokkaa, pystyn syyllistymään aivan kaikesta! (Vai kuka muu myöntää tunteneensa syyllisyyttä siitä, ettei kierrätä tarpeeksi paljon? Tai ei käy hammaslääkärissä tarpeeksi usein? Tai ajaa autolla liikaa, kun ei edes tee niin? Niin ja pyykitkin ovat telineessä kuivumassa aina liian pitkään.) Ehkä onkin parempi kantaa syyllisyyttä siitä, että kasvatustoiminta on jäissä kuin siitä että penskulat jäisivät liian vähällä huomiolle. On parempi olla itselleen rehellinen ja myöntää, ettei pysty kaikkeen kerralla. Elämä jatkuu vielä tämänkin kevään jälkeen. ;-)

Erikoisia näyttelyitä

2011-08-28T15:00:00.000+03:00

Nyt on käyty näytelmöimässä pariinkin otteeseen. Tyyne on tehnyt tasaisesti hyvää työtä, neitonen esiintyy reippaasti ja tuntuu viihtyvän kehässä. Cairnien erikoisnäyttelyssä Typsy oli avoimen luokan neljäs (29:stä nartusta!), eilen Terri-Erissä puolestaan irtosi luokan kolmossija ja SA. Sassalle suurkiitos Tyllerön esittämisestä! Oli ilo kerrankin katsoa neidon hienoa esiintymistä. Tosin sivusta seuraaminen oli myös tuskallisen jännittävää, kehässä ollessa on jostain syystä paljon rennommin mielin.

Tässä Tynden arvosteluita:
Kuopio 6.8. Tuomari Linda Saich, Iso-Britannia
AVO ERI4: "Grey brindle. Nice sized girl. Expressive head. Dark eye. Good bite. Sound front & rear quarters. Good coat. Moved well."

Kuopio KV 7.8. Tuomari Norman Deschuymere, Belgia
AVO ERI: "Scissors bite. Nice head, good skull, strong muzzle. Dark eyes, good earset, good neck. Strong back, good tailset & chest & coat & angulations. Movement narrow in rear & a bit loose in front."

Lohja Terri-Eri 27.8. Tuomari Ann Waugh, Iso-Britannia
AVO ERI3 SA: "Happy, feminine bitch in good coat. Head formation correct. Moved well."

Kasvateista suurimman yllätyksen järjesti Vihtori, Katinkontin Tilanne Hallussa, voittamalla cairnien erkkarin pentuluokat! Fru Kasvattaja oli täysin ällikällä lyöty ensinnäkin pikkuisen mahtavasta esiintymisestä ja toisekseen siitä, että me tosiaan voitettiin. Vihtorin kotijoukot ovat tehneet mielettömän hienoa työtä pikku-ukon kanssa. Voin vain nöyrästi kiittää ja toivoa, että yhteistyö toimii jatkossakin yhtä mahtavasti. Toivottavasti saan viettää vielä toistekin kehässä yhtä hilpeitä hetkiä kuin alla olevassa kuvassa:

Pennut arvosteli Vesa Lehtonen.
Pennut 5-7kk 1 KP PU-1 ROP: "Hyvät mittasuhteet omaava, reippaasti esiintyvä nuorukainen. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautuneet edestä, mutta etuosan tulee vielä tiivistyä. Hyvä runko ikäisekseen, mutta rintakehän tulee vielä syventyä. Hyvin kulmautuneet takaa. Hieman korkea hännän kiinnitys, jonka vuoksi häntä pyrkii kääntymään hieman selälle varsinkin liikkeessä. Hyvä karva. Liikkuu hyvin takaa, edestä vielä hieman löysästi. Reipas esiintyjä."

Vihtorin velipoika Taneli, Katinkontin Taatusti Tahdon oli eilen ensimmäistä kertaa kehässä. Tanelin meno on vielä aika riehakasta, niinkuin noilla nuorilla miehillä vähän tuppaa olemaan. Hienosti poitsu kuitenkin jaksoi esiintyä, mitä nyt hiukan epäili tuomaritädin aikeita pöydällä ollessaan. Taneli sai hyvän arvostelun, jota minulla ei tosin tällä erää ole itselläni.

Myös Katinkontin Alfons Ooperi on käynyt esittelemään komeuttaan. Tässä Alpo eilen Lohjalla:

Alpo oli luokkansa toinen, JUN ERI 2. Arvostelua ei ole käsillä juuri nyt, mutta ainakin Alpon kaunista päätä tuomari arvosti.

Kouvola 20.8. Tuomarina Anna Brankovic, Serbia
JUN ERI2: "Correct size and format. Nice masculine head, good muzzle, correct stop, nice ears. Good topline and tailset and carriage. Well developed chest. Correct quarters and angulation and movement."

Hienoja näyttelytuloksiakin enemmän Fru Kasvattaja iloitsee siitä, että Alpon silmät ja polvet on tutkittu, ja molemmat ovat kunnossa. Alpsu on luonteeltaan kovin eläväinen tapaus ja on järjestänyt isäntäväelleen yhtä jos toistakin pientä puuhaa päivien ratoksi. :-D Sporttinen jätkä kaiken kaikkiaan.

Kuvat: Sassa Stenroos ja Mika Huolman

Kasvatteja kehissä

2011-07-03T10:54:00.000+03:00

Kolme Katinkontin A-pentua on käynyt näyttäytymässä näyttelykehissä. Fru Kasvattaja on hurjan tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että karvalapsosten omistajat ovat intoutuneet viemään silmäteriään tuomareiden katsastettavaksi. Kiitos siitä!

Toukokuussa Tampereen KV-näyttelyssä debytoi Katinkontin Aamusta Asti eli ihanainen Bella. Bella esiintyi hienosti olosuhteet huomioon ottaen ja sai varsin mukavan arvostelun. Tuomarina oli Elfried Heidecken Itävallasta.
JUN ERI 4 Katinkontin Aamusta Asti:
"15 months. Feminine head & expression. Nice topline, correct tailset. Good front. Hindquarter angulation must develop. Excellent coat quality. In movement much better than in standing."

Eilen 2.7. Tuusulassa kehään pääsi Katinkontin Alfons Ooperi eli Alpo. Alpsun niukka turkki aiheutti hiukan pohdintaa ennen näyttelyä, mutta lyhyestä karvasta huolimatta poitsu hoiti homman kotiin. Tuomarina oli Otto Kracl, myöskin Itävallasta.
JUN ERI 1 SA Katinkontin Alfons Ooperi:
"15 months, quite juvenile in general apperance. Excellent proportions. Well angulated rear. Super head. Excellent coat quality, but trimmed down today."

Katinkontin Antaa Palaa eli Hupi kävi pääsiäisenä Sassan syynättävänä Lahdessa ja sai arvosanan H eli hyvä. Siltä keikalta ei ole arvostelua.

Mamma toivoo näkevänsä blondilapsosiaan jatkossakin näytillä, kyllä näitä kehtaa näyttää. Omista karvakorvista Tyyne on ilmoitettu cairnien erikoisnäyttelyyn, ja aikomuksena on ilmoittaa friidu myös Terrierijärjestön erkkariin Loimaalle. Kuopion erkkaria odottelemme jo kovasti, koska siellä pääsee näkemään ihania ihmisiä. Parasta koko näyttelyharrastuksessa! Koirien esittely on (lähes) täysin sivuseikka. ;-D

Parturissa

2011-05-15T21:20:00.000+03:00

Tyynen lapsoset ovat kasvaneet sen verran, että alkaa olla pentutrimmin aika. Penskoista kaksi on jo ehtinyt Fru Kasvattajan pöydälle, ja loputkin varmaan seuraavat pian.

Ensimmäisenä asiaan pääsi perehtymään Taneli, Katinkontin Taatusti Tahdon. Taneli on kasvanut hurjan hienosti, mamma oli kovin tyytyväinen ukkeliin.

Taneli on kovasti emänsä oloinen ja ilmeinen, mutta tästä kuvasta tulee kyllä ensimmäisenä mieleen ihanainen Turo:

Tänään trimmauksen saloihin sai tutustua velimies Taavi, Katinkontin Täyttä Höyryä. Taavi tuntuu olevan nimensä veroinen, energinen nuori mies. :-D Vai mitä sanotte tästä poseerauksesta?

Kyllä Taavilta luonnistui perinteisempikin poseeraus, ainakin juuri kuvan ottamisen ajan.

Taavillakin on kovin kaunis ilme.

Ja mikä tärkeintä, poitsulla on iloinen terrierimieli.

"Mää pussaan sut ruttuun!"

T-pentueen potretit

2011-05-10T15:25:00.000+03:00

Aika ei ole vain juossut silmissä, vaan suorastaan karannut Fru Kasvattajan käsistä. Seuraavat potretit on otettu maaliskuun alkupuolella, kun Tyynen pesue vielä asusti kantakodissa.

Ensimmäisenä poseeraa Taavi, Katinkontin Täyttä Höyryä:

"Mitä sää puhut siellä kameran takana?"

"Jaaha, mä lähden ny!"

Taavia seuraa Alma Almuskainen, Katinkontin Talvinen Tapaus:

Almalla on suloisista suloisin pieni naama.

Seuraavaksi tulee Taneli, Katinkontin Taatusti Tahdon:

Jotenkin tuo pikku-ukon ilme povailee sitä, että nimi on enne... Taatusti tahdon. Asentokin on melkoisen tomera.

Velimies Vihtori, Katinkontin Tilanne Hallussa:

Tokkopa Vittorilta voi kieltää yhtään mitään.

"No voiks sää kieltää, kun mää ny katon sua näin?"

"Mitä sää oikeen meinaat? Siis mitä varten pitäisi olla tässä paikoillaan?"

Viimeisenä tulee Klaara, Katinkontin Tyttökulta:

Friidu on isänsä näköinen.

Luonnetta on tainnut tulla molemmilta vanhemmilta. :-D "Emmää taho olla tässä!"

Koko katras:

Niin kovin sävyisiä ja lempeitä pikkukoiria. Eiku. Tanelilla on muuta mielessä kuin kuvassa pönöttäminen.

Huomenna ensimmäinen karvalapsi poikkeaa kantakotiin pentutrimmiä varten. Saas nähdä, miten hurjasti Taneli on ehtinyt tässä ajassa kasvaa.

Hämmästyttää, kummastuttaa

2011-03-08T22:01:00.000+02:00

Pienten koiralasten silmin maailmassa on niin kovin monta ihmeellistä asiaa. Fru Kasvattajaa puolestaan hämmästyttää kovin nopeasti kiitävä aika. Vastahan pennut syntyivät, ja nyt on jo tullut aika saatella pikkuiset maailmalle. Huomenna Vihtori muuttaa Turkuun, ja sen jälkeen sujuvassa järjestyksessä lähtee kolme seuraavaa lapsosta. Klaara jää vielä ilahduttamaan kantakodin väkeä ensi viikon ajaksi. Haikeita hetkiä on edessä, kun karvalapset siirtyvät muiden rakastettavaksi ja rapsutettavaksi.

Eläinlääkäritäti totesi pirpanat viime viikolla terveiksi ja terhakkaiksi. Fru Kasvattaja oli huojentunut ja onnellinen tämän tiedon johdosta, vaikkei mitään epäilyksiä pesueen terveydestä ollut ollutkaan. Aina se silti jännittää, että entäs jos onkin jotain.

Kennelliiton kirjoihin ja kansiinkin penskat ovat päätyneet. Tyynen ja Turon jälkeläisistä muotoutui varsin luontevasti Katinkonttilan T-pentue. Kas tässä:
Vihtori "Katinkontin Tilanne Hallussa"
Taavi "Katinkontin Täyttä Höyryä"
Taneli "Katinkontin Taatusti Tahdon"
Alma "Katinkontin Talvinen Tapaus"
Klaara "Katinkontin Tyttökulta"

Sunnuntain suosikit

2011-02-16T15:30:00.001+02:00

Saimme sunnuntaina mukavia vieraita Turusta. Sassa-isomummi ja Kirsi-mummi tulivat katsomaan penskoja. Sassa toi mukanaan myös kameransa, jonka tallentamia hetkiä saamme nyt ihailla. Sassalle suurkiitos ihanista otoksista!

Taavista on mukavaa käytellä uusia naskalihampaitaan.

Oikeastihan Taavi on kiltti ja viaton.

Kuten kuvasta näkyy...

Klaara-tyttönen on isin tyttö, pieni Turo-kopio.

Alma on pennuista tummin, terhakka pakkaus.

Vihtori on tiukka jätkä. "Älä mulle ala!"

Tanelikaneli keikistelee.

Pikku-ukkelit ovat jo tavanneet uudet perheensä, mutta tytöiltä vielä puuttuvat rakastavat kodit. Ota yhteyttä, jos sinulla on tarjota sellainen!

Tarkkasilmäinen Fru Kasvattaja bongasi Sisustusmatkalla Minnan kanssa -mainoksesta tutun pienen karvakuonon. Viime keväänä maailmalle lähtenyt Bella pääsi kesällä osallistumaan tv-ohjelman kuvauksiin. Joten kun sarjan uusissa jaksoissa kurvataan Tampereelle, suosittelen seuraamaan silmä kovana. :-)

18 vrk

2011-01-30T21:30:00.000+02:00

Penskoilla on tänään ikää 18 vrk. Sen kunniaksi pikkuiset saivat vihdoin ja viimein työnimet. Saanen esitellä lapsoset.

Ensimmäisenä syntyneestä pojasta tuli Taavi.

Taavi on tuollainen tumma söpöläinen.

Toisena syntynyt friidu nimettiin Almaksi.

Almalla on suloinen ilme.

Kolmantena maailmaan ponnistaneesta poitsusta tuli Taneli.

Kuten sisaruksensa, Tanelikin treenailee kävelyä jo kovasti. Tuo pää on vain niin kovin painava.

Neljäntenä syntynyt ukkeli nimettiin Vihtoriksi.

Vihtorin kävelytreenit ovat hyvässä vaiheessa.

Osaisikohan pentu olla vielä vähän suloisempi kuin Vihtori tässä, jos se oikein yrittäisi? Fru Kasvattaja ainakin on sydän sulana näiden pikkuhaukottelijoiden edessä.

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä tulee punatukkainen Klaara.

Klaaralla tuntuu riittävän reipasta asennetta. Tuo kuonon keskellä oleva vinkeä karvaharjannekin lienee joku irokeesin alku...

Pennut alkavat selvästi havaita, että tämä ympäröivä maailma on totta tosiaan olemassa. Pentulaatikkoon syntyy kuhinaa, kun pennuille juttelee. Haparoivat liikkeet ja pienen pienet murinat ja haukahdukset naulitsevat kenet tahansa pentulaatikon äärelle. Penskojen puuhia seuratessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Karvalapset ovat suorastaan rikollisen suloisia harjoitellessaan leikkimisen alkeita. Take my word.

Eyes wide open

2011-01-26T16:54:00.000+02:00

Viime päivinä on tuntunut, että tämä talvi vie voiton Fru Kasvattajasta. Eilen aamulla kun koetin jälleen kerran kaivaa autoa esiin hangen sisältä jäätävän tuulen puhaltaessa Pyhäjärveltä, suorastaan tunsin miten harmaa taivas painoi päätäni alas. Päiväsellä kuvittelin ulkoa tulevan valon riittävän siihen, että saisin pennut yksitellen kuvattua. Ee-hei, valo riitti juuri ja juuri siihen, että verenpaineeni nousi huippulukemiin. Kuvista tuli parhaimmillaankin hiukan tärähtäneitä, kuvaajasta puhumattakaan. Hyvin nopealla aikataululla keskeytin kyseisen projektin alkuunsa. Tuntuu, ettei oikein mikään onnistu tuossa ikuisessa harmaassa hämärässä. Pimeys laittaa sielun ryttyyn.

Toista se on pentulaatikon puolella. Pesueen silmät ovat auenneet, pian niillä jo näkeekin. Penskoja hämärä ei siis haittaa. Tänään lapsoset pääsivät ensimmäistä kertaa pedikyyriin, eikä sekään tuntunut haittaavan. Nimiä reppanoilla ei vielä ole. Miten se onkin nyt niin hankalaa keksiä tyypeille nimet? Kieltämättä ne ovat vielä hiukan persoonattomia pötköjä, jotka vasta alkavat herätä enemmän eloon.

Eloon saattaa herätä myös Fru Kasvattaja, sillä tänään näin pitkästä aikaa auringon! Se ei olekaan iäksi kadonnut, vaan on vain piilossa sen läpitunkemattoman pilviverhon takana. Toivoa siis on.

No news is good news

2011-01-17T10:13:00.001+02:00

Kun pentulaatikko on hiljainen, pennuilla ovat asiat hyvin. Pienikin piippaus hälyttää Tyynen paikalle, ja pikapikaa tuore äiti hoivaa pienokaiset taas hiljaisiksi. Edellispäivänä nappasin laatikon asukeista yllä olevan otoksen. Naperot nukkuvat limittäin ja lomittain, yksi pirpanoista oli päätynyt äiskän kainaloon.

Eilen yritimme ottaa penskoista yksittäispotretit. Yritykseksi se myös jäi, luonnonvalo on tällä hetkellä todella riittämätön ja keinovalolla kuvista tulee ikävän kelmeitä. Tässä kuitenkin otos ensimmäisenä syntyneestä ukkelista:

Lapsoset kasvavat aivan silmissä. En tiedä, millaista maitoa Tyynellä oikein on, mutta melkoisen tuhdilta tavaralta se vaikuttaa. Pennuista kaksi on jo lähes tulkoon tuplannut syntymäpainonsa. Viidessä päivässä! Muillakin paino nousee hyvällä tahdilla.

Tämä neiti aiheutti Fru Kasvattajalle sydämentykytyksiä silloin taannoin yöllä:

Suurimman trauman yöllisestä syntymästä taisin onneksi saada minä. Vaalea neitonen on ottanut sisarustensa 12 tunnin etumatkan jo aikaa sitten kiinni. Näkeehän sen tuosta kuvastakin, että maitobaarissa on tullut notkuttua.

Pötköjen nuhinaa ja tuhinaa on helppo unohtua katselemaan. Vaikka tyypit ovat vielä kovin pieniä, niiden otteissa näkyy jo se terrierin vimma. Häntä pystyssä pikkuiset mönkivät pitkin laatikkoa, periksi ei anneta ennen kuin määränpää on saavutettu. Tavoitteet eivät toki vielä päätä huimaa, useimmiten reitti vie joko äidin luo ruokailemaan tai sisarusten kupeeseen nukkumaan. Mutta pienestähän se aloitettava onkin.

Ps. Tarkkasilmäisimmät saattavat huomatakin, että blogi sai eilen uuden ulkoasun. Muutos on jo pitkään ollut suunnitteilla, ja nyt sain vihdoin saatettua sen valmiiksi. Inspiraatiota uuteen ulkoasuun sain erittäin optimistiselta tyttäreltäni, joka viime viikolla hakiessamme pikkusiskoa eskarista huokaisi sydämensä pohjasta "Aah, ihanaa kun alkaa tulla kevät!" Itse katselin pöllämystyneenä tietä reunustavia korkeita lumivalleja ja yritin pitää auton tiellä. Kai se kevätkin sieltä talven keskeltä pikkuhiljaa alkaa heräillä, ei ehkä vielä tässä kuussa tai seuraavassa, mutta kuitenkin. Optimistit perivät maan, eikö näin ole? ;-)

Koira + lapsi = ?

2011-01-16T21:15:00.001+02:00

Olen saanut sähköpostissa jonkin verran tiedusteluita siitä, miten cairnterrieri soveltuu lapsiperheeseen. Aika ajoin tuntuu, että pitäisi vakavasti miettiä, miten kukaan soveltuu lapsiperheeseen, meno kun voi olla aika villiä. ;-) Lapset käyttäytyvät toisinaan arvaamattomasti, eivätkä osaa oikein itsekään selittää, miksi toimivat niinkuin toimivat. Sattuuhan samaa silti aikuisillekin. Voidaan myös pohtia, miten mikään eläin soveltuu lapsiperheeseen. Perheiden elämä voi olla varsin kiireistä. Koulu, työ ja harrastukset verottavat aikaa ja energiaa. Lemmikeistä juuri koira vaatii eniten panostusta monellakin osa-alueella.

Jos perhe kuitenkin päätyy siihen, että elämässä olisi tilaa uudelle karvaiselle perheenjäsenelle, rodun päättäminen voi olla kinkkinen paikka. Monet perinteisesti ns. perhekoirina pidetyt rodut saattavat todellisuudessa olla kaikkea muuta kuin omaan perheeseen sopivia. Cairnin näppärä koko ja tarmokas luonne tekevät siitä mukavan paketin, joka mahtuu mukaan moneen menoon.

Omien kokemusteni ja havaintojeni perusteella olen sitä mieltä, että cairnterrieri soveltuu lapsiperheeseen erinomaisesti. Lasten koiraksi cairnista ei missään nimessä ole, vaan aikuinen on aina ensi kädessä vastuussa koiran hyvinvoinnista ja koulutuksesta, aivan kuten minkä tahansa muunkin koirarodun tai yleisesti lemmikkieläimen kohdalla. Cairnterrieri tarvitsee johdonmukaisen kasvatuksen ja kuria, sillä noinkin pieneksi koiraksi siinä on aika lailla Koiraa. Omaa tahtoa löytyy kuin parhaastakin uhmaikäisestä, joten sääntöjen oltava selvät, eikä koiran pillin mukaan saa lähteä hyppimään. On aina aikuisen tehtävä vetää koiralle rajat ja pitää niistä kiinni.

Meille ensimmäinen porkkanahäntä tuli, kun kuopus oli hieman alle kaksivuotias. Koiran ja lasten yhteiselo on alusta asti sujunut moitteetta. Osansa lienee sillä, että lapsillemme oli pienestä pitäen opetettu, miten eläinten kanssa ollaan. Se onkin yksi avaintekijä siihen, että lapset ja koira sopivat saman katon alle. Kun lapset tietävät, miten koiran kanssa toimitaan, elämä on leppoisaa. Koira on lasten kanssa rento, kun se tietää, ettei saata minä hetkenä hyvänsä joutua tukistetuksi tai muuta vastaavaa. Tällöin koira myös helpommin sallii lasten hellyyden osoituksiksi tarkoitetut halailut, vaikkeivät ne koirasta niin mukavilta tuntuisikaan.

Cairnterrierillä on energiaa vaikka muille jakaa. Lapsille ja koiralle on helppo keksiä mukavia yhteisiä leikkejä, esim. namujen piilotusta tai palloleikkejä. Kaikki osapuolet nauttivat yhteisistä puuhista, ja samalla kaverusten välinen side lujittuu. Bonuksena sekä lapselta että koiralta kuluu tässä prosessissa ylimääräistä energiaa. ;-) Cairnin utelias luonne saa pienen ärripurrin menemään mukaan lasten touhuihin, vaikkei sitä aina niin tilattaisikaan sinne. Vähintään pitää mennä lasten lähelle torkkumaan, ettei mitään hauskaa vain mene ohi kuonon. Koska tahansa joku saattaa heittää pallon tai jotain vastaavaa, olisihan se nyt lähes pyhäinhäväistys haaskata sellainen tilaisuus. Joskus voi myös päästä pihistämään tutin parempiin suihin.

Itse luotan omiin koiriimme omien lastemme kanssa ~98-prosenttisesti. Rinnakkaiselo sujuu mukavasti, kaikki tuntevat talon tavat ja säännöt, lapset rakastavat koiria ja koirat lapsia. "Vieraat" lapset ovat asia erikseen. Jos perheeseen siis tulee lapsivieraita, on hyvä pitää silmällä lasten ja koiran välejä. Säyseinkin perhekoira saattaa antaa takaisin, kun mitta tulee täyteen. On tärkeää myös pitää mielessä, että eläin on aina eläin, ja viime kädessä ne toimivat vaistojensa mukaan.

Pentuhuuruja

2011-01-14T12:23:00.000+02:00

Pennut ovat lähteneet kasvamaan oikein hienosti. Pontevat pikkuiset tuntuvat suorastaan puhkuvan elämää kiiltävine karvoineen ja pulleine vatsoineen. Tyyne-äiti pitää lapsosistaan huolta erinomaisesti.

Kaksi urospentua ovat kovasti samannäköisiä, ja Fru Kasvattaja luuli ovelasti ratkaisevansa tunnistusongelmat laittamalla penskoille eriväriset nauhat kaulaan. Tyynen katse ylläolevassa kuvassa kertoo tuosta ideasta kaiken: "Ootko nyt ihan pimeä? Miten ne muka noiden pötkylöiden kaulassa voisivat pysyä?" Niin. Reippaasti sitten opettelin erottamaan pennut muiden seikkojen perusteella. Aiemmissa pentueissa lähes kaikilla pennuilla on ollut joku yksityiskohta, josta ne on helposti tunnistanut, valkoinen käpälä, pieni vaalea läikkä rinnuksessa, todella selvä siima selässä. Nyt on sitten tällainen vähän tasapäisempi sakki.

Tässä on pentueen suurin jätkänpätkä. Vaaka viisasi tänään piirua vaille 300 grammaa! Mukavasti on siis maito maittanut, paino on nimittäin noussut lähes 50 g/päivä.

Pian penskoille pitäisi keksiä nimet. Nimeämistä ei tosin voi suorittaa ennen kuin pennut antavat merkkejä itselleen sopivasta nimestä. Väärällä nimellä saattaisi olla traagisia seurauksia. ;-)

Ässä hihassa

2011-01-13T09:12:00.000+02:00

Puoliltaöin heräsin siihen, että pentulaatikossa hälytettiin. Unentokkurassa nousin tarkastamaan tilannetta. Yksi pennuista oli jotenkin joutunut laatikon eteen lattialle. Laatikossa oli kuitenkin neljä pentua. Ja kädessäni yksi pentu. Laatikossa neljä ja kädessä yksi?! Hetken aikaa seisoin äimän käkenä paikoillani, kunnes heräsin sen verran, että ymmärsin kädessäni olevan pikkuisen olevan uusi tulokas. Lykkäsin pennun pikaisesti Tyynen kylkeen kiinni. Siihen se jäi tyytyväisenä imemään. Aamulla pentuja oli edelleen viisi, eli lopullinen saldo on ennakkotiedoista poiketen 3+2. :-) Hieno pesue meidän ensikertalaiselta!

Aamusella mieleeni palasi viikonloppuna näkemäni uni, jossa Tyynen vatsassa näkyi neljä pentua, joiden päällä oli vielä yksi penska. Tätäkö se tahtoi sanoa?

Väsynyt, mutta onnellinen

2011-01-12T16:05:00.000+02:00

Tyynen voipunut ilme puhuu puolestaan. 4 uutta elämää maailmassa! Kuka tahansa näyttäisi melkoisen ryytyneeltä moisen urakan jäljiltä. Ensimmäinen pentu syntyi aamulla noin klo 7.30. Tarkkaa aikaa en tiedä, sillä olin harhaisesti kuvitellut, että voin rauhassa syödä aamiaisen ja hörppiä aamukahvit ennenkuin mitään tapahtuu. Sattuuhan sitä, virheitä itse kullekin. Tulokas oli reipas poika, joka heti tilaisuuden tullen tarttui maitohanaan ja ryhtyi kasvattamaan pallovatsaa. Seuraava pentu tuli klo 8.45, tumma pieni tyttö. Seuraavat pojat syntyivät 9.55 ja 10.30.

Kaiken aikaa Tyyne makasi paikoillaan ja antoi pentujen imeä, ponnisteli vaan uuden pennun maailmaan ja ryhtyi nuolemaan sitä. Ihme friidu, tuo Tyyne. Olin valmistautunut nostamaan pentuja alta pois seuraavan pennun tullessa, mutta eipä se ollut alkuunkaan tarpeen. Tyyne on myös alkanut hoitaa pentuja todella hienosti, aivan kuin se olisi tehnyt sitä jo iät ja ajat. Fru Kasvattaja ei voi olla kuin iloinen. Niin ja aika väsynyt myös, olo on kuin jyrän alle jääneellä. Tuo jännitys imee mehut tehokkaasti, vaikka kaikki hyvin sujuisikin.

Pentuja voi kysellä sähköpostin välityksellä tai puhelimitse. Yhteystiedot löytyvät täältä. Kerron mielelläni lisää.

Päivä 58

2011-01-10T14:27:00.000+02:00

...ja Katinkonttilassa kaikki hyvin. Tyyne on edelleen paksu, eikä ole vielä näyttänyt mitään merkkiä aikomuksesta jakautua lähiaikoina. Toki neitonen ottaa varsin rennosti ja lähinnä vain huilailee, mutta kukapa ei tekisi juuri niin tuossa tilanteessa.

Joulua laumamme vietti vanhoissa tutuissa ympyröissä Porissa. Siellä oli monta syliä ja rapsuttajaa pienille ärripurreille. Voiko pieni koira enempää haluta?

Uusi vuosi aloiteltiin kotosalla. Tänäkään vuodenvaihteena koiramme eivät olleet ilotulitteista moksiskaan. Kumpikaan ei edes hätkähtänyt paukkuja, kun illalla kipaistiin ulkona.

Pyhäjärven jäällä avautuu tällä hetkellä tällaisia ulkoilumaisemia. Tuohon valkoisuuteen on mahdotonta hukata koiruuksia, vaikka ne aika pieniä ovatkin.

"Enkä mää kyllä sulta mamma hukkaan tahtoiskaan."

Lumessa tarpomisen jälkeen kelpaa taas ottaa pienet tirsat. Tuossa keittiön nurkassa on Tyynen vakiopaikka. On parasta olla tarkkana, kun ihmiset kokkailevat; siinä voi itsekin joskus päästä osingoille.

Parhailta torkut taitavat kuitenkin maistua kaverin vieressä paksun maton päällä.

Odotus jatkuu, mutta ei enää hirveän pitkään. Jännäksi käy. Fru Kasvattaja on viettänyt jo yhden yön nähden levottomia unia pentuihin liittyen ja kuunnellen Tyynen liikehdintää. Yhdessä unistani pystyin näkemään, että vatsassa on viisi pentua, neljä rivissä ja yksi pötkötteli niiden päällä. Pennut pystyi helposti laskemaan, sillä mahanahka oli niin kireä, että penskat erottuivat sitä vasten. Oishan tuo kovin näppärää. Nyt täytyy tyytyä odottamaan vielä muutama hetki ja sitten vasta laskeskella tuloksia.

On korvia, tassuja, pulleita massuja!

2010-12-03T13:50:00.000+02:00

Katinkonttilassa odotetaan joulua kasvattelemalla vatsaa muutenkin kuin suklaakonvehtien voimalla. Tyynen ja Turon treffit tuntuvat nimittäin olleen hedelmällistä sorttia. Fru Kasvattaja on sen johdosta sangen iloisilla mielin. Tyyne puolestaan vaikuttaa potevan pahoinvointia. Toisinaan mammakokelas istuu hiljaa nurkassa päätään roikottaen ja seinää tuijottaen. Ressukan olemuksesta suorastaan huokuu, että nyt ei tunnu hyvältä.

Koiralapsonen on myös viime aikoina ollut normaaliakin hellyydenkipeämpi. Erityisesti talouden miäshenkilö on saanut osansa paijauskerjustelusta. Tyyne saattaa iltaisin istua pitkät pätkät iskän nojatuolin vieressä odottamassa rapsutuksia. Myös koiraäidin läheisyys tuntuu lämmittävän tällä hetkellä, kuten yllä olevasta kuvasta voi todeta. Tyyne hakeutuu usein Ilon lähelle nukkumaan tai muuten vaan hengaamaan. Nyt on sitten sekin päivä nähty, että meidän riahulaps on rauhallinen.

Rakkautta ilmassa

2010-11-15T11:09:00.000+02:00

Tyyne on vihdoin päässyt treffeille suloisen sulhonsa, Turon kanssa. Tänään ajelemme toisen kerran Turkuun samoissa merkeissä. Tuloksia näiltä reissuilta on toivottavasti luvassa tammikuun puolivälin tienoilla.

Sormet ristissä ja peukut pystyssä!

Cherbourgin sadepuvut

2010-08-26T18:00:00.000+03:00

Muuton myötä asumme tyystin erilaisessa asunnossa kuin aiemmin. Suloinen pikkutalo vaihtui 2000-luvulla rakennettuun rivitaloon, jossa pesuhuone on sijoitettu näppärästi yläkertaan. Koiranomistajan unelma siis. Kesä oli silmämääräisten havaintojeni mukaan erittäin aurinkoinen ja mukavan sateeton, joten en juurikaan joutunut vaivaamaan päätäni kuraisilla pikkutassuilla. Vaan syksy tulla rynnistää ja sadepäivät sen mukana.

Huoh. Olen päätellyt, että meillä on tässä tilanteessa noin kolme vaihtoehtoa.
a| Voimme antaa koiralasten vapaasti levittää hiekkaa jaloistaan ja vatsakarvoistaan ja siivota lattiat pari kertaa per päivä.
b| Voimme kantaa koirat eteisestä yläkertaan pesulle ulkoilujen jälkeen.
c| Voimme hankkia koiralapsille kurapuvut.
Koska minä olen se, jonka ääni painaa eniten, vaaka painuu vakaasti vaihtoehdon c puolelle. Puhumattakaan siitä että nuo kaksi muuta vaihtoehtoa ovat melko absurdeja, kun ne suhteutetaan koirien emännän siisteysneuroosiin + pieneen laiskuuteen. Edellä mainittujen lisäksi pohdin hyvin lyhyen hetken jostain lukemaani vinkkiä lapsiperheen kuraruljanssin helpottamiseksi yhtenä vaihtoehtona: Kun perhe tulee sisälle, lapsi riisutaan Ikean ison kassin sisällä, jolloin kuraiset vaatteet karistavat hiekat kassin sisällä eteisen lattian sisään. Jotenkin tuo ei koiriin sovellettuna kuulostaa erityisen eläinrakkaalta: Kun tulet koiran kanssa sisälle, laita koira Ikean ison kassin sisälle kuivumaan, jolloin hiekka varisee kassiin lattian (ja sohvan) sijaan. Eh. Eipä meillä kyllä lapsiakaan riisuta kassin sisällä.

Seuraava askel lienee etsiä tytöille sopivat kurapuvut. Tähän asti olen pitänyt koirien pukemista jonkin verran epäeettisenä puuhana. Koirilla on turkki, jonka tarkoitus on suojata piskistä tuulelta ja tuiskulta. Cairnien turkki on erityisen otollinen suojaamaan kantajaansa, joten sadepuvun pukeminen cairnille on vähän kuin itse laittaisi sadetakin kalliin goretex-ulkoilupukunsa päälle. Turhaa. Olosuhteiden pakosta siihen on nyt kuitenkin taivuttava. Uskon kurapuvuista seuraavan huomattavasti vähemmän hammasten kiristelyä kuin jos niitä ei olisi. Kuvaraporttia on luvassa heti, kun sopivat haalarit löytyvät ja neidot saavat ne päälleen ensimmäistä kertaa. Kyl ne siitä varmaan niim pali tykkäävät.

Kimpsut ja kampsut Pirkkalassa

2010-07-30T15:53:00.000+03:00

Katinkonttilan lauma pakkasi tavaransa muuttoautoon ja siirtyi kesäkuun puolivälin tienoilla reilun 100 kilometriä itään päin. Uusi kotimme löytyy Pirkkalasta, pikku-Pispalan ja Pyhäjärven välistä. Asumme maaseudun helmassa, kuutisen kilometriä Tampereen keskustorilta. Voisihan sitä ikävämpiäkin asuinpaikkoja löytyä.

Koiramaiset harrasteet ovat koostuneet lähinnä lenkkeilystä helteen niin salliessa ja pulikoinnista tuossa lähirantsussa. Tyyne-tyllerö on varsinainen vesipeto ja voisi todennäköisesti uida päivät pääksytysten. Neidon joutuu väkisin vetämään pois vedestä... Ilo puolestaan suhtautuu uimiseen tällä erää hiukan epäillen. Pikaisesti voi toki kastautua ja uida pienen lenkin, mutta jotain kummaa siinä hommassa kyllä on. Ehkä se on se järvivesi, rouva kun ei ole sellaiseen tottunut. ;-)

Kesään on mahtunut yksi ainoa näyttely, Porin KV. Tyyne edusti kehän ulkopuolella vallan mallikelpoisesti, mutta kehässä neiti täydellisesti unohti, miten siellä yleensä käyttäydyttiin. Onhan se mukavaa toisinaan esittää totaali-aasimaisestikin käyttäytyvää karvakaveria. Sveitsiläistä tuomariherraa vain nauratti: "She's a bit wild." Arvostelu oli kaikesta huolimatta varsin hyvä:
"Proper breed type. Shown in good condition. Excellent neck. Correct head. Very typey expression. Could have a little more ribcage. Correct coat texture. Proper tailset. Proper topline. Nice temper."

Tyynelle olisi tarkoitus nyt etsiä sopiva sulhanen. Sitä ennen neidon täytyy poiketa eläinlääkärin pakeille tutkituttamassa polvet ja silmät. Josko pääsisimme sitten vuodenvaihteessa taas paapomaan koiravauvoja.

Kiikuti kaakuti

2010-06-03T11:54:00.000+03:00

Kesän näyttelykausi startataan tänä vuonna poikkeuksellisesti vasta heinäkuun alussa. Sekin oli vähän kiikun kaakun, vielä eilen illalla yhdeksän maissa olin kahden vaiheilla, ilmoittaako vaiko eikö ilmoittaa. Olihan siinä kolme tuntia aikaa pohdiskella ennenkuin ilmoittautumisaika Porin KV:hen loppui... Päädyin kuitenkin laittamaan ilmon sisään, täytyyhän Tyllerön päästä kotikentällä kehään. Neidolla on kyllä tällä hetkellä kohtuullisen hoikat sääret karvan puolesta, joten toivotaan, että sieltä pukkaa pikaisesti turkkia. Nyt ohjelmassa on nyppäistä kevään mammalomalaisesta loput mammishipsut pois, josko Iltsukin sitten pääsisi vaikka Turun Elonäyttelyyn esiintymään. Loppukesälle voisi bongailla vielä pari näytelmää lisääkin.

Vaisuun näytelmöintikauteen on useampikin syy. Pennut osaltaan verottivat Fru Kasvattajan koiravoimavaroja, mutta suurimpana syynä on kuitenkin lähestyvä muutto. Tällä hetkellä muutto on pisteessä "mikään ei ole niin varmaa kuin se, että kaikki on epävarmaa", joten sen saralta ei ole juuri mitään kerrottavaa. Paitsi että se on väistämättä tulossa ja suuntautuu Tampereen kupeeseen.

Pippuri lähetti kuvaterkkuja. Neiti näyttää kasvaneen aivan silmissä.

Pippurilla on nykyään toisen sorttinen isoveikka nimeltään Veikka. Tyyppien yhteiselo on kuulemma alkanut yllättävän jouheasti.

Muinoin meillä kotona koiraäiskä adoptoi kaksi navetan vintiltä lautatapulin alta löytynyttä kissanpoikaa. Siiri-mummo antoi penskojen pyöriä turkissaan ja nassuttaa. Toinen kollipojista jäi meille asustamaan, ja kieltämättä sille tarttui eriasteisia koiramaisuuksia lapsuudestaan. Kyllä sillä vaan on suuri merkitys, millaisessa seurassa aikaansa viettää. ;-)

Koiramaisuuksista kukkakeppiin - menkäähän ihmiset luovuttamaan verta. Sitä ei tiedä, milloin tulee se hetki, kun itse tai joku itselle rakas tarvitsee verta. Että jos vain suinkin mahdollista, menkää. Veripalvelun sivuilta löytyvät verenluovutuspisteet. Lähes kaikissa veriryhmissä on kovasti pulaa.

Muksut maailman tuulissa

2010-05-25T14:44:00.001+03:00

Lauantaina viimeisetkin lapsoset lähtivät uusiin koteihin. Perhe oli kovin haikeissa tunnelmissa, erityisesti esikoiselle otti koville hyvästellä penskat. Uutta perheenjäsentään hakevien onni on kuitenkin niin kouriintuntuvaa, ettei siinä voi olla naama nurinpäin. Ajatelkaa, miten paljon iloa kasvattaja voi antaa! Jos johonkin pieneen pakkaukseen mahtuu paljon riemua, niin terrierilapseen. :-D

Pippuri Alli-emännän sylissä:

Pippuri on kuulemma ottanut uuden kodin Raisiossa hyvin haltuun. Reipas neiti.

Asteri matkusti Tampereelle Railin ja Ullan hoiviin. Nimen Bella neito sai Railin ensimmäisen koiran mukaan. Bellallakin pyyhkii hyvin. Kuvassa Bella tapaa uuden isosiskonsa Mellin. Neidon otteissa on autenttista terrieri-loikkameininkiä. Tsäbädääm!

Sunnuntaina Katinkonttilassa oli varsin hiljaista. Pitkästä aikaa tuli oikea sadepäivä, ja suurimman osan päivästä lauma venyi sisällä.

Tyyne askarteli tuntitolkulla puruluiden kanssa.

Nyt pitäisi nypätä friidujen tukat kuntoon ja miettiä, minne me vielä kerittäisiin ilmoittautua näytille. Erikoisnäyttely jää tänä vuonna valitettavasti väliin, mutta ensi vuonna me ei missata sitä mistään hinnasta!

Ensimmäinen pari uunista ulos!

2010-05-17T12:22:00.000+03:00

Viikko sitten lauantaina Alpo hyppäsi Kylliäisen perheen kelkkaan. Nyt ukkeli vaikuttaa Lappeenrannassa ja onkin kuulemma jo valloittanut kaupungin. Hyvä Alpo, jatka samaan tahtiin! Viikko velimiehen jälkeen Otso lensi pesästä. Otso muutti Lahteen Nöpön pikkuveljeksi. Pojat ovat oikeastikin veljekset, sillä Nöpö on Ilon ensimmäisestä pentueesta.

Fru Kasvattaja potee tällä hetkellä pahemmanlaatuista kevätflunssaa, joka tuntuu vaan kiristävän otettaan. Kai tämä tästä pikkuhiljaa hellittää. Viimeisiä opiskelujuttuja pitäisi vielä rutistaa kasaan, mutta jotenkin loogiset ajatukset karttelevat pientä päätäni juuri nyt.

Vielä ennen poikien lähtöä otimme yhteispotretit. Kuvassa vasemmalta alkaen Otso, Asteri, Alpo ja Pippuri.

Yllättävää kyllä, yllä oleva on ainoa otos, jossa tyypit olivat jotenkin sivistyneesti.

Asteri oli ihan mukana meiningeissä. "Mää näytän tolle mustalle lampaalle, rau!"

Fru Kasvattaja tuntuu ajattelevan, että kyllähän tää sujuu.

"Mää vähän pusutan sua."

"Ehkä tää riittää jo. Kai niistä joku onnistui."

Tässä vielä näytteenä Iltsun ensimmäinen erä. Aika suloisia tyyppejä nämäkin. Vasemmalta päin mamman sormia nyrhivä Lempi (nykyään Hirmu), lempeä pikku-Lyyli, rennosti rötköttävä Tyyne, jätkämies Viljami ja viimeisenä jo edellä mainittu Otson isoveikka, Nöpö (joka tunnettiin meillä ollessaan Toivona). Tyyne ei edelleenkään ihmeempiä ressaile, mitäpä sitä valmiissa maailmassa.

Penskat löytyvät nyt JalostusNetistäkin, tuntui aika mukavalta nähdä ensimmäinen oma pentue kirjoissa ja kansissa. Tällä viikolla tytötkin lähtevät maailmalle, toivottavasti olemme onnistuneet antamaan hyvät eväät elämää varten.

Strike a Pose

2010-05-03T21:22:00.000+03:00

Tyypit joutuivat tänään valokuvauksen uhreiksi. Karvalapset paheksuivat moista melkoisesti. Näin ollen tulokset ovat jälleen moninaisia.

First born first. Otsomies Porkkakoski eli "Katinkontin Antaa Palaa":

Otso on varsin isäntämäinen koiranpentu. Poika juoksee häntä viuhuen sinne tänne ja tulee aina iloisena katsomaan, mitä se mamma huutelee.

Ihaninta ukkelissa on kuitenkin tuo sieluun käyvä katse.

Seuraavana jonossa oli Pippuri eli "Katinkontin Aina Oikeassa":

Pippuri on aivan hurmaava nuori neiti, joka on totaalisesti varastanut osan fru Kasvattajan sydämestä.

Tosin epäilen, että neidolla ei välttämättä ole loistavaa tulevaisuutta valokuvamallina. "Mää en ny vaa taho olla tässä."

Pieni pörröinen kaunotar.

Alpo eli "Katinkontin Alfons Ooperi" halusi tulla ikuistetuksi melkein yhtä paljon kuin siskonsakin. "Iskä, mitä varten toi kiusaa mua tälla lailla?"

"Mää en ymmärrä, miksi täytyy pitää pientä koiralasta ihan tälleen paikallaan? Ei oo yhtään luonnollisen tuntuista."

Pieni nappinokka

Viimeisenä vaan ei missään tapauksessa vähäisimpänä tulee Asteri eli "Katinkontin Aamusta Asti". "No siis tiedän kyllä olevani ihana."

"Mitäs nää on?"

Asteri on täysin tulevan nimensä mukainen - Bella, kaunis pieni koiruus.

Huomenna taitaa olla edessä jälleen ihan uusia kidutusmuotoja, korvakarvojen nyppiminen. Perjantaina posse pääsee tutustumaan meidän mukavaan eläinlääkäritätiin. Toivottavasti kaikki on mitä parhaiten. Ennen perjantaita taidetaan jo käydä huristelemassa lapsille ensimmäiset autoilukilometrit mittariin. Ettei sitten tule liian montaa uutta ja yllättävää asiaa yhtenä iltapäivänä.

Vapun viettoa

2010-05-01T21:35:00.001+03:00

Pennut pääsevät nyt ulkoilemaan jo käytännössä joka päivä ja useampaan otteeseen. Energiaa piisaa ulkoriehuista huolimatta. Painimatseja jatketaan vielä sisälläkin, tosin hiukan aiempaa vähemmän. Kasvattaja on vielä tällä hetkellä maailman ihanin ihminen, ja pennut iloisina kirmaavat luokseni kun lirkuttelen niille.

Otson tyylinäyte. "Huusiksää mua, mamma?"

"Täältä mää tuun!"

Myös Asteri heitti tyypit luoksetulon suhteen.

Vain pihassa oleva pieni sorakasa oli aika ajoin magneettisempi kuin mamman seireenikutsut.

"Nenuun meni hiekkaa. Mikset sää sanonut, ettei kannata niin paljon tonkia..." Otso ja Osson pienenpienet korvat.

"Ja mul on kanssa sitä juttua tossa nenänpäässä."

Soran tonkimisen lisäksi Pippuri on kunnostautunut puutarhan hoidossa. "Mamma, mä katoin, että sulta on vähän jäänyt näitä vanhoja varsia tähän poimulehteen. Mä vaan haluun auttaa sua."

"Jaahas pitäisköhän näitä unikoitakin vähän karsia?"

Alpo ei tiedä mitään moisista terroritoimista. Se, joka silppusi mamman tulppaaneita, oli joku ihan toinen tyyppi, joka vaan kovasti näytti Alfonsilta. Sädekehä rajautui valitettavasti pois kuvasta. ;-)

Huomisen suunnitelmassa on ottaa penskoista potretit. Saas nähdä, millaisia tuloksia saamme.

Ihan pihalla

2010-04-29T10:40:00.000+03:00

Naperot ovat päässeet haistelemaan ulkoilmaa. Jostain syystä rouva kuvaaja halusi säätää kameran asetuksia vähän joka välissä, joten otoksien laatu on kauniisti sanottuna vaihteleva.

Alpo katsoi parhaaksi lykätä päänsä purkkiin, Otso-poika nauraa vieressä.

"Sainpas kaverilta purkin, eikun menoks!"

Pippuri ottaa pienen luovan tauon.

"Mitäs sitten seuraavaksi?"

Joka välissä voi ottaa pienet painimatsit.

Alfons oli hetken aloillaan, huilitauko ilmeisesti.

Jatketaan harjoituksia.

Täytyy myöntää, etten ole aivan varma, onko kuvassa Alpo vai sisarensa Asteri, mutta vahva veikkaus menee velimiehen hyväksi.

Ryhdikäs Alpo poseeraa.

Asteri tekee yllätyshyökkäyksen.

Suloinen blondilapsonen.

Eipä Asteri kauaa paikoillaan viihdy.

Kuvaussession aarteita...