photo credit: estherase

• Lactobacillus GG ei estä imeväisten allergiaherkistymistä http://bit.ly/aSsiM2 via Pronutrionists #
• Tauriini saattaa lisätä hiukan rasvan hapettamista kestävyyspuolella, mutta ei paranna suoritusta http://bit.ly/8YdNga #
• Antifungal Properties of Chenopodium ambrosioides Essential Oil Against Candida Species http://bit.ly/bj4mTt #
• Mustaherukan siemenöljy ehkäisee pikkulasten atooppista oireilua http://bit.ly/blHPKE // Entä koirat? Mutta lukekaa ajatuksella rasvoista. #
• Hormonal regulation of calcium homeostasis in two breeds of dogs during growth at different rates http://bit.ly/chLn6D #
• Tiede: Bakteeri uhrautuu toisten puolesta http://bit.ly/d6Q8Wl // Antibioottiresistenssi ei olekaan niin yksinkertaista #

Powered by Twitter Tools

Asiaankiin liittyvät

• Hiivatulehdus (0)
• Valkosolut (0)
• Soija (0)
• Sisäloiset (0)
• Psyllium ja ärtynyt paksusuoli (0)

photo credit: vtengr4047

Yliaktiivisuus saattaa olla yksi yleisimmistä koirien käytöshäiriöistä. Usein mainitaan myös eroahdistus, mutta kohtuullisen usein nuo liittyvät toisiinsa. Eivät toki aina, sillä välillä eroahdistus on aitoa ahdistusta, jossa koira ei kestä olla yksin – ei jatkuvaa touhuamista ja paikkojen sekä tavaroiden tuhoamista. Syitä on vähintään yhtä monta kuin koiraa ja omistajaakin, mutta syyttävä sormi osoittaa kuitenkin kasvattajia. Hermostuneiden ja ylivilkkaiden käyttö jalostuksessa on ongelmaroduissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Oikeammin, luonneongelma ei ole jalostuksellinen este, ellei se estä koiraa saamasta hyväksyttyä luonnetestitulosta tai sertiä näyttelykehästä. Eivätkä aina nuokaan puutteet ole este astutukselle.

Yhtään ainutta koitaa ei saisi kuitenkaan käyttää jalostukseen, jos se ei sovellu hyvin tai erinomaisesti käyttötarkoitukseensa. Greyhoundeissa tämä tarkoittaa puhtaasti viehettä ajavaa ja nopeaa koiraa. Vaikka greyhoundia onkin joskus mainostettu maailmanhistorian pisimmälle yhteen käyttötarkoitukseen jalostetuksi roduksi, niin se ei pidä paikkaansa. FCI-maailmassa tuon tittelin ottavat kaikki muuta rodut yhdessä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Nykyajan koirarodut ovat kaikki jalostettu yhteen ja samaan käyttöön: olemaan hyviä seurakoiria. Jos koira ei kykene urbaaniin kotielämään yhdessä ihmisten kanssa ylivilkkauden, eroahdistuksen tai jonkun muun käytöshäiriön takia, niin se ei silloin toimi käyttötarkoituksessaan, eikä siten ole myöskään siitosmateriaalia. Siitosurosten kohdalla voidaan käyttää hieman suurempaa seulaa, mutta emänarttujen kohdalla ei kompromisseja saisi tehdä. On aivan herttisen yhdentekevää johtuvatko ongelmat ulkoisista tekijöistä, kuten kädettömistä omistajista, sillä emä opettaa pentulaatikossa jälkeläisensä hermostuneiksi.

Omistajia opetetaan joka puolelta touhuamaan koiriensa kanssa. Muistutetaan, että koiran aktiivinen aika täytyy olla pidempi kuin tunti vuorokaudessa. Jatkuvasti unessa oleva koira ei ole hyvinvoiva koira. Hevosta ei saisi seisottaa yksinään pienessä tarhassa ja syöttää sitä pari kertaa päivässä, sillä luonnon rakennekaavio väittää, että hevosen pitäisi kulkea hissukseen koko ajan eteenpäin syöden enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Koska näin ei enää tehdä, niin tilalle ollaan saatu kavio-ongelmia, oireilevia vatsoja sekä pureskeltuja tolpanpäitä. Kaikki juoruavat aina ongelmista. Koirat ovat aivan vastaavassa tilanteessa. Ne eivät syö, liiku ja puuhastele kuten niiden käyttöohje edellyttäisi.

Ihminen ei historian aamunmoitossa tarvinnut sutta. Hän tarvitsi aivan uuden eläimen, jolla on määrätyt suden vahvuudet ilman heikkouksia. Sutta pidetään nisäkkäistä ehkä tehokkaimpana metsästäjänä, jonka vahvuus on aivan sama kuin ihmiselläkin: kyky yhteistyöhön. Mutta siinä missä ihmisen sosiaalisuus, oppiminen ja uteliaisuus ylittää reviiri- ja jopa lajirajatkin, niin suden sosiaalisuus rajoittuu omaan perhe- ja laumayhteisöön. Kaikki muu, varsinki vieras, voi uhka niin yksilölle kuin laumallekin, ja sitä on vältettävä. Jos et voi syödä sitä, pakene sitä. Lyhyesti: susi on erittäin arka, ja arkuus oli este sellaiselle työkoiralle, jota ihminen tarvitsi. Koirien jalostuksessa suosittiin uteliaita, työhalukkaita ja tarpeellisen rohkeita yksilöitä. Tällaisia ovat luonnostaan pennut, joten ihminen eräällä tavalla painotti “luonnevikaisia” – hän muutti suden täysikokoiseksi pennuksi. Oli syntynyt koira. Tämä domestikoitunut, infantiilisti käyttäytyvä suden lähisukulainen on se lopputulos, jonka kanssa nykyään painimme. Hyvässä ja pahassa.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kuten vaikkpaa maailman ensimmäinen syli- ja seurakoira italianvinttikoira, koirat kuitenkin joutuivat ansaitsemaan ruokansa. ne tekivät töitä. Kun ihmiskunnan talous vaurastui, ja aikaa riitti muuhunkin kuin henkiinjäämiseen, niin oli varaa luksukseen. Kuten koiriin, joiden ainoa arvo oli olla kaunis ja mukava. Ei tämän suhteen puhuta kuin noin sadan vuoden aikajänteestä. Vaikka tuohon aikaan mahtuu useita sukupolvia, niin lajin muuttumiselle se on lyhyt aika. Pelkkä silmänräpäys. Kosmeettisia muutoksia saadaan aikaiseksi, mutta lajin perustoja on vaikea muuttaa. Ja kun jotain todella radikaalia onnistutaan muuttamaan, niin kyseessä on lähes aina joku heikkous. Luonnonkin on ollut aina helpompi tuhota kuin rakentaa – ei moinen ole ihmisten etuoikeus, vaikka siinä ansiokkaasti olemmekin menestyneet.

Ihmisillä makaa nykyään päivät pääksytysten sohvilla tai häkkikanaakin arveluttavissa pihahäkeissä koiria, joiden perimä on sudessa, ja joita on kymmeniätuhansia vuosia jalostettu tekemään työtä. Ratsutalleilla makaa tolkuton määrä pullamössöksi syötettyjä tuntihevosia, jotka viedään takaisin pilttuun siinä vaiheessa, kun ne on lönköttelyvauhdilla ratsutettu lämpimiksi. Kun koiralle tulee ongelmia, niin syytetään kaikkea mahdollista rokotteista vehnään – mutta ei koskaan itse koiranpitoa kokonaisuutena. Hevosilla taitaa suurin syypää olla kaura (jenkeissä tosin maissi, mutta mitäs pienistä). Mutta samasta on kuitenkin kyse kuin koirillakin – hevosen arkielämä on liian kaukana siitä, missä sen pitäisi olle.

Hengissäpysyminen ei ole sama kuin optimi.

Koiran ylivilkkaus johtuu aina kehnosta hermorakenteesta. Aina ja poikkeuksetta, jos koiralle ei anneta piristeitä. Perusta on jalostuksessa ja korvien välissä. Mutta ilmaantumiseen saattaa kyetä vaikuttamaankin. Mikäli koiralla on taipumusta hallitsemattomaan vilkkauteen, niin aktivointi on highway to hell. Kun koiran kanssa vietetään aikaa, niin silloin sitä aktivoidaan ja väsytetään sen minkä ehditään. Mutta kun se on yksin, tai on joutoaikaa, niin kaikki aktivointi poistetaan. Ei anneta kingejä eikä kongeja. Ei ruualla täytettyjä lautapelejä. Koiralle on opetettava, että kun ollaan paikoillaan, niin laiskotellaan ja torkutaan – ei puuhailla, ei puuhastella. Eikä koskaan ikinä milloinkaan koira päätä koska leikitään, riehutaan tai trenataan. Jopa ulkoilulenkeillä, aktiivisen puuhan välissä, voidaan ottaa hetki, jolloin ei tehdä mitään. Ollaan vaan.

Liikunta lisää liikunnantarvetta. Mitä parempaan fyysiseen kuntoon koira (tai hevonen) tulee, niin sitä herkemmin ja mieluummin se liikkuu – ja kerta toisensa jälkeen kauemmin. Lihavat ovat leppoisia ei välttämättä päde henkiseen käyttäytymiseen, mutta kylläkin liikkumis- ja työntekohalukkuuteen. Ylipaino ja kehno fyysinen kunto takaavat, että kovinkaan pitkään ei jaksa riehua. Mutta tuota ei kannata pitää lääkkeenä, koska silloin voidaan ihan aiheellisesti kysyä, että kumpi on pahempi: sairaus vai lääke.

Jatkuvasti aktivoidulla koiralla on realistinen vaara saada eräänlainen psyykkinen ylikunto. Fyysisessä ylikunnossa kyse on nimenomaan hermostollisesta ärtymisestä. Sama seuraa jatkuvassa stressitilanteessa – jota aktivointi ja jatkuva työnteko on, vaikka sitä ei sellaiseksi mielletäkään. Onhan koiralla hauskaa.

Ruokinta tuskin tekee koira ylivilkkaaksi, enkä usko että sillä saadaan ADHD-koiraa parannettuakaan. Mutta muutamaa kikka kolmosta voi kokeilla.

Hevosilla kauran väitetään lisäävän energiaa. Nousevan päähän, ja tekevän pollesta kuuman. Ennen kuin toisin todistetaan, niin en usko hetkeäkään että ongelma on nimenomaan kaurassa, vaan sen sisältämässä energiassa. Jos eläin on edes joltisessa fyysisessä kunnossa, niin energia itsessään lisää jaksamista ja tekemisenhalua. Yliaktiiviselta kannattaa pudottaa turha energia pois, ja antaa sen jopa paisua hiukan. Ei tietenkään lihota, mutta antaa painon nousta normaalin ylärajalle.

Kaikki vanhemmat tietävät, mitä tapahtuu kun lapselle antaa illalla sokeria. Alkaa sekopäinen riehuminen, joka ei lopu ennen kuin sokerihumala haihtuu. Jos sokeria on saatu turhan paljon ja turhan myöhään illalla, niin vaikka uni tulee simmuun nopeasti insuliinipiikin romahtaessa, niin yöuni ei piristä. Lapsi on seuraavana päivänä väsynyt ja huonotuulinen. Tai muuten vain seko. Sama pätee koirallakin. Yliaktiiviselta täytyy poistaa hiilihydraatit. Mitä korkeampi glykemiaindeksi, niin sitä ehdottomampaa kielto on. Ei siis mitään keksejä, ei aktivointiin, ei palkitsemiseen. Eikä missään nimessä ennen yksinjääntiä. Yksinollessa on tarkoitus olla rauhallisesti, jopa nukkua. Ei antaa lisäenergiaa, joka on niin mukava purkaa isäntäperheen sohvaan tai sähköjohtoihin.

Ruoka annetaan kerran päivässä. Normaalikoiralle ilta-aika on usein käytännöllisin, mutta yliaktiivinen kannattaa syöttää tuntia tai kahta ennen pidempää yksinjääntiä. Kylläinen koira on aina rauhallisempi kuin nälkäinen.

Hevosilla uskotaan B-ryhmän vitamiinien rauhoittavan. Osa uskoo saman toimivan koirillakin. Näkemykset eroavat, mutta eipä kokeilemisesta ole mitään haittaakaan. Samaan kauppaan voi antaa ekstra-annoksen E-vitamiinia.

Asiaankiin liittyvät

• Ruokinnan GI-voimat (1)
• Kuivamuonatko syyllisiä diabetekseen? (0)
• Zen ja greyhoundin treenauksen taito (0)
• Välineurheilun eliittiä (0)
• Sprintteri ja stayer (0)

Asiaankiin liittyvät

• Veden muisti (0)
• Tehottoman homeopatian teho (0)
• Tehoaako homeopatia (0)
• Niskalaukaus auttaa päänsärkyyn (1)
• Laimentavaa vahvennusta (0)

photo credit: mark i geo

Pii (Si) on alkuaine ja puolimetalli. Vaikka se on maankuoren toiseksi yleisin alkuaine, niin ravitsemuksessa se on hivenaine eli sen tarve on grammoissa mitattuna erittäin pieni. Kuten ylipäätään aika kivennäis- ja hivenaineiden kanssa, niin sitä ei suuremmin esiinny puhtaassa muodossa ja sen täytyy olla aina sitoutuneena johonkin muuhun muotoon, jotta ruuansulatus voisi sitä ylipäätään hyödyntää. Pii on erittäin vähän tutkittu ja vasta niinkin myöhään kuin 70-luvulla se miellettiin välttämättömäksi ravinteeksi. Pii on tärkeässä roolissa luuston muodostumisessa kasvun alkuvaiheessa sekä kollageenin synteesissä ja eläimissä sitä löytyykin kudoksista suurimmat määrät erittäin nuorilla vähentyen iän myötä.

Pii on lisäravinteissa yleensä piimaana tai zeoliittina. Piimaa on piilevistä sedimentoitunut maalaji – suomeksi vesistöjen pohjalla olevaa savea. Zeoliitit ovat alumiinisilikaateista koostuvien huokoisten mineraalien ryhmä, joka lisättynä on usein synteettistä, sillä luonnossa zeoliitit esiintyvät useimmiten kristallisoituneina. Kustannustehokkuus on myös määräävä, sillä “keinotekoisen saven” tekeminen on halvempaa kuin kaivaminen tai louhiminen.

Koska piitä on tutkittu niin vähän, niin kukaan ei tiedä sen todellista tarvetta. Ihmisille kuitenkin on ehdotettu määriä 21–46 mg/vrk. Määrien suhteen olisi myös huomioitava bioaktiivisuus, kuinka paljon annostellusta piistä kyetään hyödyntämään. Cefali ym. (1995) tekemän tutkimuksen suun kautta kapselina annostellusta zeoliitti A:sta saatiin piitä hyödynnettyä 2-3 %. matala bioaktiivisuus on aika normaalia kaikille hivenaineille, ja periaatteessa se on huomioitu annossuosituksissa. Paino on nimenomaan periaatteessa, varsinkin piin tapaisissa tapauksissa, joissa ei edes tunneta tarvittavaa saantia.

Koska pii osallistuu luuston muodostumiseen, niin sitä kaupataan lisäravinteena tai sen osana, jolla hoidetaan niveliä. Väitteet perustuvat olettamukseen, että koska piillä on rooli kasvavan yksilön luuston ja kollegeenin muodostumisessa, niin lisäravinteena annettuna se parantaisi tuota mekaniikka ja jopa parantaisi syntyneitä vaurioita. Oletus on vähintäänkin ontto niin kauan kuin näyttöä ei ole.

Asiaankiin liittyvät

• Taikauskoa ja harhaoppisuutta (0)

Powered by Twitter Tools

Asiaankiin liittyvät

• Proteiini ei hukkaa kalsiumia (2)
• Katiskatweet 2010-07-19 (0)
• Isoille koirille isot rakennusaineet (0)
• HauHau Suomen Mestaruus 2010: Supertripla (3)
• D-vitamiini (0)

photo credit: rachel_titiriga

Törmäsin tällaiseen foorumikierroksella:

Mun on muuten pakko antaa Bernille lihan osuutta päiväannoksissa enemmän kuin 20%. Se ei tolla 20% määrällä vaan pysy hyvässä painossa. Onko se nyt hirveän väärin?? Samassa suhteessa en kuitenkaan pysty lisäämään lihaisten luiden määrää, koska sitä määrää se ei sitten jaksaisi syödä

Tuossa kiteytyy muutamakin barffin ongelma, niin koirien kuin omistajienkin suhteen. Barffilla ja kuivamuonilla on yksi yhteinen tekijä: säännöt. Kuivamuonissa säännön luo (mainostekstien lisäksi) annostelusuositukset. Kuivamuonailijat ovat kuitenkin laiskoja, he eivät lue muuta kuin isolla ja värikkäällä painetut. Jopa tuoteseloste on liian teknistä liian pienellä präntillä. Kuivamuonaa siis täräytetään kuppiin se mitä sinne on totuttu laittamaan, ja jos koira laihtuu, niin määrää lisätään. Kun määrää on lisätty niin paljon, että se tuntuu lompakossa, niin valitellaan huonosta tai muuttuneesta laadusta ja vaihdetaan merkkiä. Sen sijaan barffaajat… Koska BARF on eräällä tavalla enemmänkin elämäntapa (puhun usein uskonnosta) kuin ruokintatapa, niin muotoja ja sääntöjä noudatetaan tarkkaan. Jopa pilkuntarkkaan. Ollaan unohdettu, että ruokinta on koiraa varten, ei koskaan toisinpäin.

BARF on monelle koiralle toimiva tapa, mutta ainoastaan jos ei anneta idealismin hämärtää koira. Aina on katsottava ja nähtävä koira.

Joku sanoi joskus, että ateisimi on ainoastaan käänteistä uskoa. Toinen uskoo vakaasti näkymättömään, vaikka todisteita ei ole. Vastapuoli uskoo aivan yhtä vakaasti, että näkymätöntä ei ole – vaikka siitäkään ei itseasiassa ole todusteita. Kummassakin idea perustuu siis uskoon. Ruokinnassa on erittäin usein kyse aivan vastaavasta tilanteesta. Kuivamuonapuristit uskovat vakaasti, että ruoka on terveellistä, tasapainoista ja ainoa oikea, koska valmistaja sanoo niin. Barffaaja uskoo vakaasti, että bones and raw food annetuilla liha/luu-suhteilla on terveellistä, tasapainoista ja ainoa oikea, koska Billinghurst tai joku muu guru sanoo niin. Kummallakin äärilaidalla ruokinta siis perustuu uskoon jonkun muun väitteisiin – ei omaan koiraan ja ruokinnan silminnähtävään toimivuuteen.

Yleistys? Toki, mutta yleistys on tehty yleisen tilanteen mukaan – eikä se, että molemmissa leireissä on täysipäisiä, ajattelevia ja fiksuja ihmisiä, muuta tilannetta mihinkään.

Jos koira ei mahdu käytetyn ruokintafilosofian teorioihin, niin filosofiaa ja teoriaa muutetaan koiralle sopivaksi. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää (poislukien äärilaidan virheet). Mutta jos koira syömä ruokamäärä on liian suuri, eikä se silti saa tarvitsemaansa energiaa, niin siinä ei ole enää kyse tulkinta- ja rajataoauksesta, vaan perustavanlaatuisesta ruokintavirheestä.

Suurin yksittäinen virhe BARF:ssa on nimenomaan luiden ja kasvisten liian suuri osuus. Niistä ei saada kuin einen suojaravinteita (mineraaleja ja hiukan vitamiineja), mutta ei käytännössä yhtään valkuaista ja rasvaa – jotka ovat ne kaksi peruspilaria.

Kyllä, luuytimessä on rasvaa ja luuydin on erinomaista ravintoa. Mutta sitä ei ole kanansiivissä tai -kauloissa. Luuydintä löytyy tarpeeksi suuria määriä ainoastaan suurista putkiluista, joka tarkoittaa, että sillä ei ole suurtakaan ravitsemuksellista merkitystä. Jota luuydintä saataisiin edes kutakuinkin tarpeeksi, niin samalla olisi syötävä tolkuton määrä luuta, jonka lisäksi ei enää saataisi riittävästi valkuaista tai kokonaistarpeen suhteen rasvaakaan.

Ja ei, luuston valkuainen ei ole hyödynnettävissä. Tämäkin on yksi niistä monista virheellisistä väittämistä, joita olen tavannut kytkettynä barffiin.

Asiaankiin liittyvät

• Punaista luujauhoa (0)
• Katiskatweet 2010-07-16 (0)
• Eri sulamisajat ovat murhaa (0)
• BARF – uskoa vai ruokintaa? (1)
• Yliruokinnalla laihtuu (0)

Proteiineista rakennetaan kudokset. Jos proteiineja ei ole tarpeeksi, niin rakennukselle käy kuin Turun Myllysillalle: se ei kestä. Jos proteiineja annetaan liikaa, niin ne hävitetään, viedään kaatopaikalle – koira poistaa ne munuaisten kautta virtsaan. Niillä ei siis ylirakenneta yhtään mitään. Rasva on puhdas polttoaine. Sillä tuotetaan se energia, jolla systeemi pysyy käynnissä. Kalsium on kaksikomponettiliiman kovete, jolla luusto pysyy ryhdissään. Vitamiinit ovat katalyyttejä, jotka käynnistävät eri toiminnot – eräällä tavalla starttinappuloita siis. Mutta sulava hiilihydraatti… sillä ei ole lihansyöjälle mitään roolia. Se on sekasyöjälle nopeaa hätäapuenergiaa. Onko ravintoketju tuttu? Vaikka se mielletään pyramidiksi, niin itseasiassa se on eläimille kaksiportainen. Toiset eläimet syövät kehnoa hiilihydraattia ja erittäin matalaa kasvisproteiinia ja lihottavat sitten itsensä. Toinen porras sitten syö nuo eläimet. Pedon kannalta katsottuna voitaisiin jopa sanoa, että kasvissyöjät ovat ainoastaan väliporras, joka muuttaa ruohon lihansyöjälle sopivaksi ravinnoksi.

Kaikkia tarvitaan, ja yhden palapelin osasen muuttaminen väärään muotoon tai poistaminen muuttaa ja pilaa koko kuvan.

The BAP activity, osteocalcin concentration, and CTXII concentration were greater during growth than at 18 months of age. The food that was proportionately higher in protein, calcium, n-3 fatty acids, and antioxidants increased lean body mass and may have positively affected cartilage turnover as maturity was attained. Whether the rate of cartilage turnover during growth affects development of orthopedic disease or arthritis in adulthood has yet to be determined.

Schoenherr et al 2010: Evaluation of body composition and cartilage biomarkers in large-breed dogs fed two foods designed for growth

Asiaankiin liittyvät

• Proteiini ei hukkaa kalsiumia (2)
• Katiskatweet 2010-08-29 (0)
• Trikalsiumfosfaatti ja kalsiumkarbonaatti (0)
• Proteiini ruokinnassa (1)
• Panoisteiitti (0)

tutkitusta asiasta ja sen merkityksestä – puhdasta mielipidettä siis, ja viimeistään siitä haistaa miksi asiaa on alettu tutkimaan ja mitä on yritetty löytää.Niistä löytyi selitys siihen, miksi proteiinin lisäys näkyy kalsiumina virtsassa. Kukaan ei itseasiassa edes tiennyt, että mistä tuo kalsium tulee. Looginen johtopäätös oli, että syödyn proteiinin nostaman happamuuden on irrottava elimistön kalsiumvarastosta, joka on luusto. Siispä proteiinia ei välttämättä pitäisi syödä turhan paljon, koska se “liuottaa” luuston. Kaunis teoria. Mutta väärä.

Joku jossain ja joskus on ilmeisesti löytänyt nuo teoriat, koska sitä käytetään lyömäaseena lihapohjaista ruokintaa kohtaan ja puolustamaan kuivamuonia. Toinen, johon ne on liitetty, on teoria korkean proteiinin aiheuttamasta nopeammasta kasvunopeudesta ja sen aiheuttamasta nivelvaurioista. Kun kuivamuonassa raakavalkuainen on vaikkapa 32 %, niin se tarkoittaa, että sadassa grammassa on 32 grammaa valkuaista, jonka hyödyntäminen on luultavasti välillä 40 – 80 % eli noin 13 – 26 grammaa – tarkkaan kukaan ei tiedä, koska emme edelläänkään tiedä millaista valkuaista kuivamuonassa on; raakaproteiini kertoo vain typen määrän ruuassa. Kun annamme jauhelihaa, niin saamme ehkä 14 – 20 grammaa valkuaista sadasta grammasta riippuen rasvan ja muun ainesosan määristä, josta imeytyminen on haarukassa vähimmillään viidessä grammassa ja parhaimmillaan luokkaa 16 grammaa – taas riippuen lihan laadusta; paljonko joukkoon on jauhettu täysin hyödytöntä sidekudosta. Tiedän, että vertailu on sinällään typerää, koska kuivamuona on nimensä veroisesti kuivaa (vettä n. 10%) ja liha taasen märkää kuin se kuuluisa tiskirätti (kosteus 60-80 %). Harvempi kuitenkaan uittaa kuivamuonaansa samalla määrällä vettä kuin mitä liha sisältää. Tällöin kuivamuonaa itseasiassa annetaan usein enemmän kuin lihaa (rasva ainoastaan määrää lihottavuuden) ja koska saaduissa grammoissa ratkaisee se, mikä laitetaan suusta sisään, ei kuiva-aineprosentit, niin köyhällä ruokinnalla (eli kuivamuonilla) syöttävät ja  kasvua säätelevät itseasiassa syöttävätkin vahvempaa ruokaa kuin lihalla olevat – jo siksikin, että koirien jauhelihat eivät laadultaan päätä huimaa. Se sitten unohdetaankin, että kun ostetaan matalaa valkuaista ja rasvaa, niin saadaan korkea hiilihydraatti – jolla on selvät ja eittämättömät terveysongelmat.

Koska ajatus valkuainen-tuhoaa-luuston on hivenen uusi koiramaailmassa, niin laitetaan näkyviin pari ihmispuolen tutkimusta. Koirilla asiaa ei ole tutkittu, joten meidän on pakko vain luottaa, että sama mekanismi toimii koirillakin – koira kuitenkin on puhtaampi lihansyöjä.

Kerstetter ym (2003) tutkivat asiaa Yhdysvalloissa ihmisten osteoporoosin takia. Tulos oli, että korkea proteiini ei irrota kalsiumia luustosta, vaan syöty proteiini (ja sen aiheuttama happamuus) vaikuttaa suoliston toimintaan. Mutta havaittiin myös, että matala proteiini laskee (naisten) murtuma-alttiutta. Usein syyllistytään siihen, että kun saadaan joku tulos, niin vastakkaisen syyn on silloin aiheutettava vastakkainen tulos – jos tämä hyväksytään tutkimatta, niin kyseessä on vakava päättelyvirhe. Niihin valitettavasti törmää jatkuvasti, varsinkin lisäravinnetutkimuksissa. Vai pitäisikö sanoa “tutkimuksissa”. Tärkein havaittu asia kuitenkin oli, että emme oikeastaan tiedä yhtään mitään luuston homeostaasista, tasapainotilasta, mitkä kaikki siihen vaikuttavat ja – tärkeimpänä – miten.

There is agreement that diets moderate in protein (in the approximate range of 1.0 to 1.5 g protein/kg) are associated with normal calcium metabolism and presumably do not alter skeletal homeostasis. Approximately 30–50% of adults in the United States consume dietary protein that could be considered moderate. At low protein intakes, intestinal calcium absorption is reduced, resulting in increases in serum PTH and calcitriol that persist for at least 2–4 wk. The long-term implications of these findings are unknown; however, recent epidemiological data suggest increased rates of bone loss in individuals consuming such diets. Individuals consuming high protein intakes, particularly from omnivorous sources, develop hypercalciuria that is attributable for the most part to an increase in intestinal calcium absorption. Whether high protein diets result in an increase in bone resorption and higher fracture rates remains uncertain. Bone is complex tissue that changes slowly. As such, it is difficult to design and conduct well-controlled nutrition studies in humans to quantify the effect of one nutrient on bone. However, given the increasing prevalence of osteoporosis and the clear impact of dietary protein on calcium metabolism, it is imperative that we gain a better understanding of the complex interplay between dietary protein and skeletal health. Toward that end, longer-term physiologic studies and, eventually, dietary intervention studies will be required to provide better-informed dietary protein guidelines for optimal skeletal health.

Low Protein Intake: The Impact on Calcium and Bone Homeostasis in Humans

Asiaankiin liittyvät

• Trikalsiumfosfaatti ja kalsiumkarbonaatti (0)
• Proteiini ruokinnassa (1)
• Maito (0)
• Lihalla luusto kuntoon (0)
• Kilpailuruokinta (3)

photo credit: gedal

Koiramaailmassa korjataan kaikki mahdollinen heikentämällä ruokintaa. Tipautetaan valkuaiset alas, jätetään rasva pois. Yleensä tämä järjettömyys perustellaan toisella järjettömyydellä: kasvuvauhdin hidastamisella. Joku on joskus keksinyt, että kun kasvua hidastetaan, niin luusto kasvaa kuten pitääkin ja kehittyy todella vahvaksi. Tämä varmasti lohduttaa italiaanojen omistajia, niillä koirilla kun kasvukausi lyhyt vasta onkin. Joka tapauksessa kukaan ei ole koskaan pystynyt kertomaan, että kuinka paljon kasvu hidastuu milläkin proteiinin määrän vähentämisellä. Kukaan ei ole myöskään kyennyt koskaan selittämään millä mekanismilla ruokinta kasvua hidastaa, ja saa luuston vahvistumaan. Eipä uutta, koiramaailma perustuu luuloihin, folkloreen, uskomuksiin ja taikauskoon.

Cao ym (2010) tekivät tutkimuksen ihmisillä korkean valkuaisen vaikutuksesta luustoon ja kalsiumin hukkaamiseen. Tulos oli aika mielenkiintoinen. Kun ylitettiin suositukset ja käytettiin nimenomaan lihavalkuaista, niin luusto vahvistui. Löytyykö tästä yksi syy siihen miksi lihapohjaiseen ruokintaan siirtyneet kasvattajat ovat alkaneet saamaan lonkkienkin suhteen niitä tuloksia, joihin ei ole koskaan pevisalla päästy? Okei, tuo ei ole tieteellinen väite, vaan perustuu kokemuksiin ympäristöstäni – mutta silti.

Increased potential renal acid load resulting from a high protein (intake above the current Recommended Dietary Allowance of 0.8 g protein/kg body weight) intake has been closely associated with increased urinary calcium excretion. However, recent findings do not support the assumption that bone is lost to provide the extra calcium found in urine. Neither whole body calcium balance is, nor are bone status indicators, negatively affected by the increased acid load. Contrary to the supposed detrimental effect of protein, the majority of epidemiological studies have shown that long-term high-protein intake increases bone mineral density and reduces bone fracture incidence. The beneficial effects of protein such as increasing intestinal calcium absorption and circulating IGF-I whereas lowering serum parathyroid hormone sufficiently offset any negative effects of the acid load of protein on bone health.

On the basis of recent findings, consuming protein (including that from meat) higher than current Recommended Dietary Allowance for protein is beneficial to calcium utilization and bone health, especially in the elderly. A high-protein diet with adequate calcium and fruits and vegetables is important for bone health and osteoporosis prevention.

Acid diet (high-meat protein) effects on calcium metabolism and bone health

Asiaankiin liittyvät

• Proteiini ruokinnassa (1)
• Kilpailuruokinta (3)
• Voittajia pikaruualla (0)
• Trikalsiumfosfaatti ja kalsiumkarbonaatti (0)
• Toimintakyky +3 (0)

photo credit: natedregerphoto

• Muscle protein breakdown has a minor role in the protein anabolic response… http://tinyurl.com/32nlxba #
• Ennakkoilmo: AUS-greyhound Brett Lee lopetetaan ensi viikolla, ja täytetään http://tinyurl.com/2wrorac // Paras radalla, kallein siitoksessa #
• Greyhound, 480 m SM-kilpailu
  Supertripla 3 pe 20.08. klo 06.00 su 22.08. klo 15.05 #

Powered by Twitter Tools

Asiaankiin liittyvät

• Twitter (0)
• Katiskatweet 2010-08-12 (0)
• Katiskatweet 2010-08-08 (0)
• Katiskatweet 2010-08-07 (0)
• Katiskatweet 2010-07-14 (0)