Kiristääkö silmukkaa?

Lämpöä talven pakkasiin

2016-02-22T03:43:00.002+02:00

Sain vähän aikaa sitten valmiiksi suuritöisimmäin neuleeni vähään aikaan. Tällä hetkellä en siis ole mikään himoneuloja, joten sallittakoon puolen vuoden valmistumisaika villaktakille. Mielestäni on kuitenkin hyvä suoritus, että neule ylipäänsä valmistui! Se on nopeaa toimintaa jos mikä!

Ostin langat kesällä vierailessani Tampereella, lankakauppa Kerässä. Muutama vuosi sitten, kun asuin vielä Tampereella, muistan, että sain vähän nihkeää palvelua Kerässä. Odotukset eivät siis olleet korkealla, kun vierailin kaupasa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun sain paljon hyviä vinkkejä ja apua langan valintaan.

Villatakki on Dexter (Ravelry) ja itseasiassa bongasin senkin Kerän Instagramista joskus alkukesästä. En edes muista, mikä lanka alkuperäisessä ohjeessa oli, mutta lankakauppias suositteli Isagerin lankoja (Alpaca 2). Arvoin jonkun aikaa värin kanssa ja koska lempivärejäni ei ollut tarjolla, päätin valita neutraalin luonnonvalkoisen. Lanka oli miellyttävä neuloa ja työ eteni nopeasti, vaikka se olikin yksitoikkoista sileää neulette melkein koko matkalta. Muokkasin ohjetta hieman, sillä pidensin hihoja ja vartalo-osan pituutta. Mikä olisikaan ärsyttävämpää kuin villatakki, jossa on liian lyhyet hihat?!
Sain Kerästä myös vinkin, että langan voi huoletta laittaa pesukoneeseen. Hieman jännitti nähdä mitä takille tapahtui. Mutta turhaan pelkäsin, sillä pesu teki vain hyvää villatakille ja suurimmat nöyhtät lähtivät pois. Mistä tulikin hyvä aasinsilta ainoaan negatiiviseen asiaan. Villatakista lähtee vieläkin ihan tuhottomasti karvaa. Jos alla on tumma paita, on se päivän käytön jälkeen ihan täynnä valkoistaa karvaa. Ei siis mikään kaikista käytännöllisin villatakki. Mutta olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Ihana oli saada valmiiksi oikeasti kivannäköinen ja käyttökelpoinen villatakki. Itsetehdyissä vaatteissa se kun ei aina ole niin varmaa, hahah. :)

Helpot säilytyskorit

2016-02-12T04:32:00.000+02:00

Tämän jälkeen sain täydellisen neulomisjumin. Sain jumin vähitellen selätettyä, mutta sitten tuli elämä. Sama tarina kuin huvittavan monella muulla bloggaajalla viime vuosina. Täälläkin asuuu nykyään pikkuapuri, joka usein enemmänkin hidastaa kuin nopeuttaa neulomis- ja muita DIY-töitä.
Jos vauvan tulo ei ole riittävästi, sain samaan syssyyn vielä muuton Atlantin toiselle puolen. Jatkossa siis raportoin täältä Yhdysvaltojen itärannikolta ja voisinkin kirjoittaa muutaman postauksen käsityöharrastuksesta amerkkalaisen näkövinkkelistä.
Mennäään aiheeseen selittelyjen jälkeen. Meillä lojuu lattiat täynnä kaiken maailman rojuja ja niiden säilytys on ikuisuuskysymys. Duplojakin on kerääntynyt jo ihan tuhottoman paljon ja ne pitää saada säilöttyjä johonkin. Tein siis luvattoman isolle kasalla Duploja säilytyskorit.

Jo pari vuotta sitten Suomessa asuessani seurasin Purl Sohon blogia, mutta en varsinaisesti ikinä muistaakseni toteuttanut mitään heidän projektejaan. Nyt kun posti- ja tullikulut eivät päätä huimaa, on tarvikkeiden tilaaminen netistä päässyt ihan uudelle levelille. Innostuin siis näistä säilytysratkaisuista ja tilasin tarvikkeet suoraan Purl Sohon nettikaupasta. Myöhemmin ompelin vielä muutaman korin lisää ja tilasin kankaat suoraan tukkumyyjältä. Oli muuten huomattavasti halvempaa. Toki Purl Sohossa maksetaan tarvikkeiden lisäksi brändistä.

Korit oli kohtuullisen helppo ommella. Hieman hampaita kiristi välillä paksu kangas ja sai jännätä suoriutuuko perus-Bernina työstä. Ompelukoneeseen kannattaa varata denim-neula, mutta muuten mitään erityistarvikkeita ei tarvittu.

No niin, nyt se on sitten palattu blogosfääriin. Hieman on meno toista kuin kolme vuotta sitten. Mutta katsotaan, jos me Peppiinan kanssa päästään taas juonen päästä kiinni. Kiva taas kirjoitella kässäjutuista!

Käärmeellä vetoa torjumaan

2016-02-09T14:52:00.000+02:00

Kirjoittelin viikonloppuna tuossa takkahuoneesta ja sen huonosta jamasta. Odotan, että löytyy aikaa huoneen sisustamiseen. Akuutti ongelma oli kuitenkin se, että asunnon alkuperäiset ikkunat ja ovet valskaavat siinä määrin, että piti tehdä jotain rajoittaakseen sisään tulevan kylmän ilman määrää talven pakkasilla. Erityisesti kun nakupellet pikkupojat juoksentelevat kylvyn jälkeen tässä huoneessa. Niinpä väliaikaisratkaisu eli kirjavaraidallinen froteepyyhe sai häädön valskauksentukkeena ja tilalle löysi käärme:

Veto oven edessä on niin paha, että sukat irtoaa jalasta, jos ei ole mitään tilkettä edessä.

Ohje käärmeeseen Guardianin sivuilta. (Ja on muuten mieheni vinkkaama ohje. "Etsäviitsisitsä")

Täytyy taas sanoa, että jopa oli taas aika säätöä, kun perhe-elämä rajoittaa harrastuksia. Kaahailin tuhatta ja sataa ompelukoneella, jotta ehdin tekemään kaikki konehommat nuorimman tunnin kestävien aamupäiväunien aikaan. Sen jälkeen tein käsinompelut vauvan kiipeillessä päälläni ja kirkuessa muuten vaan (vähän eroahdistusta ilmassa). Sillä seurauksella, että vähän on vinkura naama käärmepololla, mutta tuolla lattian rajassa sihistessään eipä isommin haittaa. Sisälle tungin ylijäämävaatteita, mitä oli löytynyt vaatekaappien siivoamisen jäljiltä.

Silmiä ommellessani esikoinen jo istui käärmeen päällä, ja eikös hänen vaippa vuotanut ja käärme sai ensikosketuksensa lapsiperhe-elämään, kun se kasteltiin pissalla :D
Ja mä mietin, että missä vaiheessa tää lainaamani totuus, että "vauvan (öööö, lapsen...) pissa on vaan vettä" muuttuu epätodeksi :D

Voi käärme-poloa!

Mustavalkoinen ja pahasti kesken

2016-02-06T14:46:00.000+02:00

Tiedättekö sen ilmiön, kun nainen on raskaana ja huomaa, että hyvänen aika, meidän on ihan pakko muuttaa! Meille kävi juuri näin ja nyt lähipiiriä seuratessani olen huomannut, että tätä tapahtuu aika usein. Jos muuttaminen ei onnistu, niin sitten tehdään kylpyhuoneremontti tai jotain muuta aikaa- ja rahaavievää. = hermojavievää.

Noin puolivälissä viimeistä raskautta tosiaan tämä muutontarve iski minulle. Siitä meni hyvän aikaa, että sai miehen suostuteltua mukaan tähän loistavaan suunnitelmaan. Sitten piti tietenkin myydä se vanha asunto ja kun se meni yllättävän nopeasti kaupaksi, niin paniikissa löytää uusi koti. Ja pikkuhiljaa alettiin olla raskauden loppupuolella ja tehtiin vauhdilla meidän uudessa, tai no uudessa vanhassa, 80-luvun alun alkuperäiskunnossa olevassa kodissa kylppäriremonttia todeten, että kosteuttahan siellä on.

Putkuti-putkuti sanoo kuivuri. Kahden viikon ajan. RV 34.

Muutama harmaa hius ja nyt olemme asustelleet uudessa kodissa 8kk (juniori nyt 7kk). Muutto oli vaivansa väärti ja nyt meillä on kaiken ihanan lisäksi vielä yksi huone enemmän kuin aiemmin eli vähän enemmän tilaa majoittaa sukulaisia ja vieraita. Ja eipähän ole ne lastenrattaat olohuoneessa, vaan takkahuoneessa.

Takkahuoneen tyylistä mulla oli jo heti alkuun ajatus. Kun koti on muuten melko valkoinen, niin takkahuoneessa voisi olla rosoisempaa ja tummempia sävyjä, jotka houkuttelevat käpertymään sohvalle tuijottamaan takkatulta. (No tuijottamaan, ettei vikkelät pikkujalat juokse tulikuumaan takkaan).

Kirppisverho (joissa sauma keskellä korkeussuunnassa, mutta hyvin sinne häviää).

Kiikkaatuoli, joka myös vaatisi vähän DIY-työtä. Lisätään listalle.

(Tarkoituksella vähän hämyinen kuva)

Sitten kaivelin vuosien saatossa keräämiäni kivoja kirpparikankaita -laatikkoa ja sieltä löytyi verhokangas. (Taitaa näitäkin laatikoita olla enemmän kuin yksi). Sohva ostettiin second hand, koska maailma tuntuu hukkuvan sohviin ja pari mattoa ostettiin ihan uutukaisina. Mutta vielä ei olla ihan tavoitteessa eli se tyylikäs mustavalkoinen löhöhuone on lähinnä mauton sekasorto erilaisine kuoseineen. Mun Pinterest-boardissa nää asiat on keskenään ihan sulassa sovussa, mutta käytäntö ei vielä ole löytänyt uomaansa.

Takkahuoneesta näkymä myös eteiseen, missä tällä hetkellä myös keskeneräistä.

Huokaus. Tämä matto ja verhokankaasta tehty lattiatyyny ei vaan istu toisiinsa.

Listalla.

Samoin huoneen valaistus on pahasti kesken.
(Tämän muuttoprojektin myötä olen hienosti oppinut elämään paremmin keskeneräisyyden kanssa eli tavoite saada koti valmiiksi noin viiden vuoden sisällä. Ja sitten muuttaa! (Vaikka ei olisikaan raskaana)).

Pääkattovalaisin löytyi Ikeasta ja takan spottivalaisimeksi löysin Finnish Designshopista Bollard lamp -lampun, joka myyntikuvissa näyttää tältä. Tykästyin erityisesti lampun säädettävyyteen yksinkertaisen muotoilun lisäksi.

Kuvat lainattu täältä ja täältä.

Ja alla kuva, miltä lamppu näyttää todellisuudessa.
Tästä lampusta on väännetty miehen kanssa muutaman kerran ja se on nyt aikalisällä tuossa roikkumassa. Näitähän olisi kaiken lisäksi kaksi kappaletta, joten tarpeen tullen voidaan lisätä tuplamäärä johtoja killumaan tuolta katosta ja takan hormista. Spottivaloprojektissa tällä hetkellä ohjenuorana (ohjejohtona) Inno-Markon ohje "korosta mitä et voi korjata" (vai miten se meni) , joten sillä tätä lähdetään jatkojalostamaan. Kun keretään...

Kaikki hyvät asennusideat otetaan vastaan karvaisia käsiä taputtaen!

Tahallaan mätä

2016-02-05T14:48:00.003+02:00

Meillä käy nyt säännönmukaisesti koko ajan niin, että kotiin ostetut banaanit alkavat olla mädänpuoleisia, minkä takia ne pitää pelastaa tekemällä banaanikakkua. Näin tuntuu käyvän nyt viikoittain.

En tiedä, onko tämä joku tiedostamaton tapa saada terveelliset banaanit muuttumaan herkullisen rasvaiseksi banaanikakuksi!

Eihän tämän näköistä banaania nyt tällaisenaan vaan voi syödä enää.

Alunperin anoppi tutustutti minut banaanikakun saloihin ja olenkin tehnyt tällä BBC:n reseptillä kakkua siitä lähtien.

140g voita

140g sokeria (laitan yleensä puolet määrästä jotain hippisokeria eli esim inkkarisokeria)

2 isoa munaa

140g jauhoja (ohjeessa self-raising flour, joka tässä avattu reseptiin Kinuskikissan ohjeen mukaan)

2,5tl leivinjauhetta

1/4tl suolaa

2 puolimätää banaania

Vatkataan voi ja sokeri vaahdoksi. Lisätään munat, banaani ja keskenään sekoitetut kuivat aineet varovaisesti sekoittaen. 180 astetta ja puoli tuntia ja herkuttelemaan!

Tällä kertaa laitoin myös venhäjauhojen sijasta rohkeasti koko jauhomäärän Malmgårdin luomuista kokojyväspelttijauhoa, eikä eroa juurikaan huomaa lopputuloksessa. Mutta näiden jauhojen ja hitaan sokerin myötä tämähän alkaa olla melkein terveysruokaa :D

Kotiäidin paras hetki eli päiväuniaika ja kakkua.

Yllä olevan teehetkikuvan taustalla viime vuoden synttärilahja miehelleni (jolla luonnollisesti on jo kaikkea) eli itse kerättyjä ja kuivattuja teelaatuja. Hän on nuhailuun (man flu) taipuvainen, joten monessa luonnon yrtissä on tervehdyttäviä vaikutuksia. Tällä kertaa sekoituksessa minttua, ruusunterälehtiä ja mustanviinimarjan lehtiä.

Keräämällä lehtiä nätteihin purkkeihin ja nätisti nimikoimalla näistä saa kivan lahjan melkein kenelle vaan teen juojalle. Erityisesti ruusunterälehdet ovat tosi nättejä (näissä vähän katsottava, ettei kerää kaikkein tiheimmin liikennöidyn tien varrelta). Ensi kevättä ja kesää jo odotellen, jolloin keräilijäintoilija villiintyy taas! :)

Parin vuoden pipoprojekti?

2016-02-04T21:29:00.000+02:00

Kaksi vuotta siinä sitten meni, kun blogi taukoili. Suorastaan huvittavaa, että viimeiseksi tekstiksi on jäänyt vauvapeittopostaus! Sen voi lukea kahdella tavalla, joko että oli niin kamala projekti, että ei ole koskenut lankoihin sen jälkeen tai niin, että vauvailu vei mennessään :D

Ebbu alunperin alkoi jutella, että pitäisikö taas alkaa bloggaileen ja itse heräsin tilanteeseen siten, että mun, siis vanhan käsityökonnan, lapsilla ei ole edes omatekemiä pipoja päässä. Pipoja siis vääntämään ja siinä yhteydessä sitten blogi-intokin alkoi nostaa päätään.

Katsotaan, mitä tästä tulee. Löytääkö kukaan enää meidän blogiin? Millaisiin taidonnäytteisiin sitä taipuu kahden pienen pojan viedessä lähes kaiken vapaa-ajan (vapaa-aika?!??!)

Itse huomaan olevani myös ihan ulkona koko scenestä! Mikä on tämänhetken kuumin lanka tai neulemalli? Missä kaikki neulojat kokoontuu (netissä)? Jne. Facebookissa seuraan muutamia ompeluryhmiä, mutta vastaavia neuleryhmiä en ole oikein löytänyt. Ehkäpä neulojat ovat edelleen Ravelryssä, mutta itsellä ei aika riitä vielä yhteen some-kanavaan. Kertokaapa vinkkejä, missä kaikki coolit neulojat jakavat ajatuksiaan? :)

Yksi syy blogihiljaisuuteen.

Tavoitteena nostaa siis blogi taas jaloilleen. Aihepiirit varmaan edelleen hyvin samanlaisia; käsillä tekemistä sohvalla, puutarhassa, keittiössä ja kodin diy-projekteja. Mitään isoa villapaitaprojektia en osaa kuvitella aloittavani juuri nyt, mutta pienempiä töitä. Järkkärikameraa tuskin ehtii ottaa avuksi, joten kuvailun taso voi laskea ja mallitkin voivat olla vähän liikkuvaa sorttia.

Kiukun kautta tämä ensimmäinen virallinen blogiprojekti lähti. (Jotainhan olen tehnyt parin vuoden aikana, mutta niiden dokumentointi on pitkälti jäänyt, ehkä Ravelryyn pääkohdat tullut tallennettua). Vaikka ihana kummitätini on ollut varaneulojana ja tehnyt kauniita toiveitani vastaavia pipoja pojille, ettei ole pelkästään kaupan pipoihin tarvinut luottaa, niin tämä on jäytänyt minua (suutarin lapsilla ei ole kenkiä).

Aloin tehdä hattua talven kylmille ja tuulille, koska olemassa olevissa kummitädin tekemissä hatuissa oli pyytämäni isot tupsut ja huppu ei oikein mahtunut päälle. Tämän piti siis olla sekä lämmin että huppuun mahtuva malli. Minusta lapsien neliöhatut ovat erityisen söpöjä, joten sellainen korvaläpillä valikoitui malliksi. En tähän hätään löytänyt valmista ohjetta, joten tein omasta päästä.

Ainaoikeaa, sileää ja i-cord-solmimisnarut.

Ei varsinaisesti mitään rakettitiedettä.

Lankaahan minulla on varastoissa niin paljon, että tuskin tarvii kauppoihin mennä moneen vuoteen. Koska ensimmäisen lapsen aikaan vielä ostin lankoja vanhasta tottumuksesta, vaikka vähemmän enää mitään tein. Tähänkin projektiin langat siis hobbyroomin varastolaatikoista.

Pikkuherra Sudenpentu alkaa olla minäitte-vaiheessa ja ei suinkaan suostu pyydettäessä sovittamaan hattua (mikä ei helpota välisovituksia). Korkeintaan, jos uhkailee laittavansa hatun pikkuveljen päähän, niin silloin saattaa innostua. Nyt tämä reilu parivuotias on myös alkanut innostua pukemisesta, joten näissä (tärähtäneissä) kuvissa hän riemuitsee, kun sai itse laitettua hatun päähän. Jes, josko mun pian ei ulos lähdettäessä tarvis pukea kuin yksi pikkumies!

Vähän vielä koordinaation kanssa harjoittelemista :)

Viime aikojen pipoihin olen laittanut aina lisäksi vuoren. Ulkoilemme lapsiperheiden tapaan paljon ja lämpimät vaatteet on onnistuneen ulkoilun a ja o. Tähän kyselisinkin vinkkejä muilta eli mitä vuorimateriaalia suositte pipoissa? Kun tekee villahatun, niin tuntuu vähän tyhmältä laittaa sinne fleece- tai trikoovuori! Toki lapsilla on talvella usein lisäksi (villainen) kypärämyssy, mutta villa itsessäänhän olisi lämpimämpi kuin nuo käyttämäni vuoret. Tähän pipoon pilkoin tuultapitämään yhden vanhan trikoopaitani. Lisäksi tämä ehkä olisi lapselle ilman vuorta vähän turhan pistelevä, joten vuori siksikin hyvä.

Jes! Mitä nyt sauma vielä edessä :)

Toivottavasti tästä nyt pikkuhiljaa alkaa blogielämä aktivoitua. Ilmoitelkaa, jos eksytte tänne, niin lisäilen myös muiden blogeja lukulistoille. Blogeja jaksoin lukea esikoisen ensimmäiset puoli vuotta, mutta sitten sekin jäin. Tämänkin harrastuksen voisi aktivoida ja puistossa seistessä lueskella joskus blogejakin. Nyt olen neulehimoja hillinnyt Pinterestissä katselemalla ja laittamalla muistiin malleja, mitä pitäisi kokeilla. Myös Pinterest-profiileja saa laittaa jakoon kommentteihin! :)

Tadaa! Tässä kohtaa aina kehun, kuinka komea poika meillä on :D

Malli: Oma, Ravelryssa yksityiskohtaisempaa tietoa

Lanka: Viking of Norway Baby Ull ja joku ohut epämääräinen kirppisangoralanka
Paino: 69g

Talvi saa tulla

2013-11-07T21:06:00.000+02:00

Kesäkuun lopussa esittelin blogissa neljä ankkaa. Tänään ankkoja on tuplamäärä ja ovatpa vielä saaneet taustakseen valkoisen. Minä olin saada hermoromahduksen ja blogikin oli kuolla koko projektiin. En tiedä, voiko romahdusta laittaa kaikkea ankkapeiton syyksi, mutta enpä naismuistiin muista moista tehneeni taas. Pitäisi varmaan käydä tarkemmin blogimuistiinpanoja läpi.

Ihan symppishän peitto on, mutta perfektionistinä harmittaa, että edelleenkään se ei ole täysin suorakulmainen, vaan vähän lerppa ja kahdelle sivulle pitäisi tehdä lisäkolmiot. Vaan kun lopussa on sekä lanka, hermot ja aika. Peiton tuleva käyttäjä on laskelmoitu saapuvaksi kahden viikon sisällä, niin nyt on vain annettava ankkojen olla ja kiiruulla tehtävä muita kylmän talven kutomuksia uudelle tulokaspololle.

Ohje on harvinaisen selvä ja osin jopa nautin ankkojen tekemisestä, mutta liekö se sitten se virkkaus, mikä tässä tökki. Ravelrystä olin ihastellut muiden tekeleitä, mutta omaan tuntuu vaikea olla tyytyväinen.

Malli: Freeform Crochet Blanket by Kirsti Hallamaa

Lanka: Ankat tein Seiska Veikasta, josta riittää jämiä. Valkoinen oli kiharaista jämä-Nallea kaksinkertaisena. Tämän käyttö voi olla osasyy projektin nahkeuteen.

Paino: 535g

Kaikkea pientä valmistautumista on pitänyt tehdä kotona muutenkin ankkojen kustannuksella eli onhan tässä ollut kaikkea järjestäytymistä, mitä lapsen tuleminen tuo tullessaan. Sisustamisen lasten huoneessa olen hoitanut räsymattoteemaan turvaten.

Käsityöläisenä tietenkin tarkoituksen on yrittää käyttää kestovaippoja ja hahtuvahousuja olen tehnyt ja lanoliinikäsitellyt. Koska oma käsitys vauvojen koosta on edelleen hakusessa, niin lääkkeenä tähän olen tehnyt villapöpäohjeesta kaikki koot.

Malli: Villapöpät by Meri Markus

Lanka: Pirtin kehräämön hahtuvalanka, beiget ovat samaista Viron villaa, mitä käytin Maija-paitaanikin.

Ja vieläpä kerkesin tekemään junasukatkin talvi-bebelle ja nyt jos vielä ehtisi tumput tehdä junasukkatekniikalla, niin sitten voin jäädä vain odottamaan h-hetkeä!

Malli: Junasukat by Kerttu Latvala
Lanka: Schachenmayr nomotta Extra Merino Premium
Puikot: 3 sukkapuikot
Paino: 47g

Ankkaisaa kesää!

2013-06-30T17:56:00.000+03:00

Tutuilta blogilukijoilta on jo tullut vaativaakin palautetta, että mikä on homman nimi, kun ei päivityksiä lumikuvien jälkeen ole näkynyt! :) Onko tytöt laiskistunut vai missä vika?

Elossa ollaan, mutta pääasiallisin syy hiljaisuuteen taitaa olla projektien loppusilauksen puuttuminen. Ollaan sekä yhdessä että erikseen väännetty kaikkea näppärää, mutta oikein saamatta mitään päätökseen.

Jotta mitään ei liian nopeasti tulisi valmiiksi, niin aloitin ensinäkemältä helpon oloisen ankkapeiton (Ravelry-linkki) virkkaamisen. Unohdan aina, että virkkaaminen on aika työlästä hommaa. Sittemmin olen saanut valmiiksi neljä ankkaa, mutta aika monta vielä uupuu. Kannan villa-ankkoja mukanani kesän rientoihin ja josko ne sillä keinoin lisääntyisivät!

Värikästä kesää kaikille blogimaailman ystäville!

Villapaitakausi on ohi

2013-04-15T19:07:00.000+03:00

Juuri parahuldaan kevään saapuessa saan talven villapaitaprojektin loppuun. Huippua!

Kun näin Maijapaidan Taito-lehdessä, se oli menoa samantien. Ihastuin. Samoin kävi aikoinaan blogin ensimmäisen bloggaukseni Vihervaaran kanssa. Pidän kovasti Mari Muinosen palmikkoneuleista ja varmaan vielä eniten näistä hieman yksinkertaisimmista designeista, joissa palmikon lisäksi jää enemmän tyhjää pintaa.

Ohje on selkeä ja siinä minimoidaan ikävien saumojen määrä. Palmikko pitää mielen virkeänä, mutta toimii myös kuitenkin hyvin tv-aktiviteettina. Koska paita tehdään kauluksesta helmaan, sitä on helppo sovitella työn edetessä ja varmaan senkin takia neule istuu hyvin.

Malli: Maija-paita by Mari Muinonen

Lanka: Uudelleen käytetty Viron villa

Puikot: puikkomitta hukassa...

Paino: 430 g

Lankana käytin Virosta 2000-luvun alussa ostaami jättivillapaitaa, jonka purin keriksi nyt. Alunperin mietin, että värjään langan, kun koen, että beige ei oikein pue beigeä ihon väriä, mutta taitaa se jäädä. Villa on aika rapsakkaa eli ilman alupaitaa ei varmaan tule käytettyä.

Vihervaaraa en taida olla käyttänyt paria kertaa enempää, mutta toivottavasti tästä tulisi nyt enemmän käyttöneule.

Kunhan roiskin

2013-03-23T18:02:00.003+02:00

Facebookissa kiersi tämä Vuoden siivojan bloggaus kevään muodista. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä, että kevään muoti on pahimmillaan aikaa kamalaa ja kaupoista löytyy aikamoisia virityksiä. Toisaalta taas olen ollut kamalan inspiroitunut kevään muotikuvista naistenlehdissä.

DIY-aktiiville kevään muotiin löytyy paljon toteuttamiskelpoisia ideoita. Kun samaan soppaan laitetaan lukemani Outsapopin Trashion-kirja ja mieltymykseni mustavalkoiseen, niin johan syntyy blogiinkin jotain valmista!

Vielä kun saisi niitä muotikuvia! Mies jaksoi ottaa kaiken kaikkiaan kahdeksan kuvaa, joissa puolessa näkyy peilistä keittiön tiskit yms. Ikävä omaa blogikuvaajaani!

Ostin halvan trikoopaidan, sisään muovipussi ja rentouttavaa kangasväriroiskimista ja voila, valmista! Pitäisi siirtyä enemmänkin tällaisiin projekteihin, koska neulomisurakointiin verrattuna aika vaivatonta puuhaa :)

Kovasti enempää en kuoseja laittaisi samaan kattaukseen, mutta esim mustan jakun kanssa menee ihan töissäkin, eikä kenelläkään ole ainakaan samanlaista!

Pakkasia odotellessa

2013-01-29T22:19:00.000+02:00

Tässä se nyt on. Syksyn suur-projekti, jonka sain viimeisten vitkutteluiden jälkeen valmiiksi. Vaihtelevalla innokkuudella tein tätä pitkin syksyä ajatellen, että jouluna saisin villatakin ensimmäistä kertaa päälle. Eihän se ihan niin mennyt, mutta pääasia, että valmista tuli.

Ihastuin tähän Rowanin syksy/talvi 2012 lehden malliin, koska siinä oli niin kauniit värit ja kuviot. En ole aikaisemmin tehnyt näin paljon kirjoneuletta kerralla. Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän hyvin ja kivuttomasti se kuitenkin meni. Lankojen päättely meni myös sujuvasti. Tosin tein sitä pitkin työtä, kun kaipasin vaihtelua kutomiselle.

Tein hihoista reilusti pidemmät mitä mallissa oli. Ehkä jopa sentin pari liiankin pitkät, kun näin jälkikäteen ajattelee (ja sovittelee). Lisäksi tein selkä- ja etuosista myös muutaman sentin pidemmät, mutta niitä olisi saanut tehdä vieläkin pidemmäksi. Aika lyhyt tuo takki on nimittäin vieläkin. Ehkä pitää vielä yrittää vähän venytellä sitä. Jos joku siis innostuu tämän tekemään, suosittelen, että tekemään pituutta lisää.

On toinenkin asia, jossa tein virheen. Tai no, asian, jonka tekisin erilailla on se, että tekisin etu- ja takaosan ehdottomasti yhtenäisenä kappaleena. En tajua, miksi en ajatellut asiaa sen kummemmin. Tai miksi ihmeessä ohjeissa ei suosita yhden kappaleen tekotapaa. Alaosassa ei nimittäin ole edes mitään kavennuksia, joten senkin takia se olisi fiksuinta.

Malli: Orkney by Marie Wallin (Ravelry)

Lanka: Rowan Felted Tweer DK

Puikot: 2,75 ja 3,25

Muuta: Johan oli villatakki!

Eri värejä villatakissa on 13 kappaletta. Kokonaisuus on mielestäni kyllä tosi kaunis. Lankaa jäi aika paljon jäljelle, joten jotain kivaa niistä voisi vielä keksiä.

Itse takkia kohtaan on kyllä vielä toistaiseksi hieman ristiriitaiset fiilikset. Hieman meni lopussa hermo viimeistelyyn. Varsinkin etuosan tukikaistaleet oli vaikea saada onnistumaan nätiksi. Kunnon höyrytys toi kyllä hieman apua ja nyt kaistaleet eivät näy rumasti ja ne eivät ole niin paksut.

Loppuun vielä kuva neulojasta, joka on äärimmäisen onnellinen ja innostunut, että takki on valmis! :) Ja kiitos Peppiinalle kuvausavusta!

Nam nam

2013-01-25T21:43:00.002+02:00

Oli pakko tehdä jotain kevyempää settiä hullun kirjoneuleprojektin väliin. Viimeistä viedään silläkin rintamalla, mutta saas nähdä kuinka paljon villatakkia tulee pidettyä. Tässä meinaa käydä perinteisesti, eli kun työn kanssa on jurnuttanut kuukausi kaupalla, ei sitä huvita valmistumisen jälkeen paljoa katsella. Noh, katsotaan nyt sitten, kun saisi ne hihat vielä kiinni.

Nämä söpöt donitsit tein pienelle synttärisankarille, joka sai teeleikkeihinsä hieman tarjottavaa. Näitä oli ihana tehdä ja hirmuisen nopeitakin vielä.

Malli: Doughnut

Lanka: Lanett by Sandness Garn

Puikot: 2,5

Muuta: Ihquja! :)

Töppösiä

2013-01-03T20:18:00.000+02:00

Vanhempiemme talossa on aina turkasen kylmä. Talon asukeilla onkin akuutti tarve lämpimille töppösille.

Lahjoin sekä äitiä että isää jouluneulomuksilla. Ulkoistin lisäksi kuvaamisen lahjansaajalle.

Malli: Novitan neulotut ja huovutetut palatossut

Lanka: Novita Huopanen (eri värejä)

Puikot: 8 sukkapuikot

Muuta: Erittäin stressivapaa projekti

Tein ensin äidin töppöset täysin ohjetta noudattaen. Isän jalkaan koko 38-39 ei mahdu, joten lisäämällä 3 silmukkaa kuhunkin neliöön sain raavaan miehen koon 46-töppöset. Siinä vaiheessa langat alkoi olla jo aika vähissä eli käytin Huopas-varastoni lähes kaikki loput langat ja syntyi raidalliset hyväntuulen töppöset.

Aina Huopasesta tehdessäni on peloittava vaihe se, kun avaa pesukoneen ja selviää pesun vaikutukset neulomukseen. Yleensä kaikista huovutuksistani on tullut rumia möykkyjä, mutta tällä kertaa siltä vältyttiin ja olettaisin, että sekä lahjan antaja että saajat olivat iloisia.

Ruskeat kotitöppöset sopii hienosti ruskeiden kotisammareiden kanssa! :)

Kaulurit

2013-01-02T10:00:00.000+02:00

Mies varustettiin talveen Mobius-huivilla, mutta sittemmin alkoi tulla nurinaa, että tuuli pääsee tuivertamaan herran herkkää hipiää. Talvipyöräilyä silmällä pitäen tein lapsuudestakin tutun kaulurin hälle.

Malli: Simple Yet Effective by Alexa Ludeman
Lanka: Bouton d'Or Laika, jota jäänyt pienen pojan villatakkiprojektista
Puikot: 6-pyörö

Pimeässä sai otettua hienoja, rakeisia taidekuvia. Hmm.

Tarpeen tullen kaulurin saa vedettyä naamalle, jos pakkasta on -20 ja pyöräillä vain pitää...Hulluja nuo britit!

-----------------

Ebun kehoituksesta oli aika luopua vuodelta 2003 olevasta "jätesäkkitalvitakista" ja uusi ylväs untuvatakkini sai parikseen kimaltavan Baktuksen. (Vanha takki jää muuten vielä käyttöön, mutta ehkä talvesta pystyy nauttimaan hieman enemmän, jos pukeutuu asianmukaisesti eli lämpimästi).

Joulun aikana olen erityisesti kunnostautunut lopettamaan keskeneräisiä neulomuksia ja tämänkin huivi on ollut tekeillä nyt jo ainakin vuoden päivät. En ihan muistanut, olinko aloittanut tekemällä joka kolmannen rivin pidennetyillä kierroksilla (eli langankierto, joka annettiin aina seuraavalla kierroksella pudota), mutta jotenkin siihen malliin lopettelin nyt lomalla huivin.

Malli: Baktus by Strikkelise
Lanka: Novita Crystal parin vuoden takaa. Parantaako marinointi tämän akryyli-ihanuuden... :)
Puikot: 7-pyöröt

Valkeutta talveen

2013-01-01T19:42:00.000+02:00

Olen aiemminkin kirjoitellut, että olen työpaikalta saanut valkoista matonkuteen tapaista nauhaa, joka menisi energiajakeeseen, jollei sitä pelastaisi käyttöön. Hirmuisen prosessoinnin ja pesemisen jälkeen nauha on valmista käytettäväksi. Sitten onkin vain mietittiävä, että mihin kaikki materiaalit käyttäisi.

Törmäsin jo syksyllä Nouseva myrsky -blogissa hauskaan ovikoristeeseen, johon materiaalini soveltuu mainiosti. Eli nyt maton ja amppeleiden lisäksi kotiamme koristaa söpöinen ovikranssi.

Malli: Virkattu kranssi by Liisa T. (Nouseva myrsky)
Virkkuukoukku: 8
Muuta: Kranssi hautui jo hyvän aikaa projektikassissa, mutta joululoma sai ihmeitä aikaan.

Minulla kranssin runkona on useampi kerros pahvilaatikosta leikattuja renkaita, jotka toimivat vallan hyvin. Kaikki materiaalit siis kierrätysmatskuja!

Pitkään hautunut projekti

2012-12-27T08:32:00.000+02:00

Aloitin tämän neuleen pääsiäislomalla tänä vuonna, kun vierailimme villatakin omistajalla ensimmäistä kertaa. Tyttö oli tuolloin vajaa puolivuotias.

Takki ei valmistunut ja projekti jatkui. Tyttö kasvoi tahollaan.

Nyt marraskuussa sain takin valmiiksi ja siinä vaiheessa alkoi olla jo selvää, että takki olisi tarpeeksi iso tytölle, vaikka hän alkoi olla jo lähemmäksi vuoden ikäinen. Ajankohta valmistumiselle oli hyvä joulun ollessa tuloillaan.

Välttääkseni blogin kaksiulotteiset lastenneulekuvat ystäväni lainasi tytärtään, joka malttoi olla mallina riittävät kaksi minuuttia :) Kuvausmallini on jo useamman vuoden vanhempi kuin lahjan saajaksi kaavailtu pikkuneiti ja neuletakki hienosti mahtuu päälle.

Malli: Drops 18-25 Cardigan in garter stich
Lanka: Regia Hand-dye Effect
Puikot: 3-pyöröt
Muuta: Tein neuleen pituuden isommaksi kuin ohjeessa neuvottiin, koska osassa kuvista takki näytti aika lyhyeltä.

Jostain syystä en päässyt sinuiksi ohjeen kanssa ja tekeminen oli vähän takkuista. Toisaalta lopputulos on ihan kaunis. Ainaoikeinneule taitaa olla kovassa huudossa ja itsekin siitä tykkään. Samoin minusta on hauska, kun ohjeen neulomissuunta on tavallisesta poikkeava ja raidotus ja kuviointi tulee raikkaasti eri tavoin kuin normaalisti.

Pinkkejä sulkkuja

2012-12-26T09:24:00.000+02:00

Olen taas tehnyt pienille tulokkaille neulomuksia. Pikkuinen oli pikkusiskomekon saajatyttö, vain muutaman viikon ikäinen. Pikkusisko on ollut jo pidempään listallani, koska se yksinkertaisuudessaan kovasti miellyttää silmääni. Neule oli helppo tehdä ja edistyi pikaiseen, kun sen sileän neuleen osuutta saattoi tehdä paikkaan ja aikaan katsomatta lähes missä vaan.

Malli: Little sister's dress by Tora Frøseth Design

Lanka: Debbie Bliss Rialto pinkkinä

Puikot: 3,5-pyörö

Vielä lentokoneessa ja junassa menomatkalla vierailulle päästin menemään pienen pipon, jonka Ebbu minulle suositti. Itsellenikin olen miettinyt turbaanin tekemistä ja ainakin tämä minikokoinen on aika suloinen ja istuu mekon raitoihin myös hienosti. Pickles-designer-kaksikko säilyy myös edelleen suosikkisuunnittelijalistani kärjessä.

Malli: Lazy Daisy turban by Anna and Heidi Pickles

Lanka: Debbie Bliss Rialto

Puikot: 3,5-pyörö

Harmillista, että kaikki tehdyt vauvaneuleet tulevat blogiin vain kaksiulotteisina lituskoina. Pieniä malleja on vaikea saada kuvauksiin. :)

Panostusta joulukoristerintamalla

2012-12-15T16:54:00.002+02:00

Minua puri pienoinen himmeli-kärpänen marraskuun kädentaitomessuilla. Siellä oli yhdellä jos toisellakin myyjällä myynnissä erityyppisiä himmeleitä. Himmeleitä oli perinteisiä olkisia, mutta myös modernimpia lasi- ja muovipillihimmeleitä näkyi siellä täällä. Itse innostuin ostamaan Raahen taitopajalta himmelintekokitin, johon kuului sopiva määrä lasiputkia, neula, lankaa ja ohjeet himmelin kokoamiseen. Pientä naureskelua sain osakseni ystävältäni tästä innostuksestani. Tosin luulen, että ystäväni lapsuuden aikaiset olkityötraumat heräsivät henkiin himmeleiden kautta.

Lasiputkista tehty himmeli on aloitteljalle erityisen hyvä, sillä lasiputket eivät mene herkästi rikki. Voin vain kuvitella, kuinka hermo menisi, jos yrittäisin tehdä olkisen himmelin. Nyt lankaa pystyi rennolla kädellä kiristää eikä ollut pelkoa putkien hajoamisesta. Muutamaan kertaan tuli lankaa kiristettyä vähän liikaakin, kun lanka napsahti poikki. Kun juonesta sai kiinni, alkoi kokoaminen olla jo helpompaa ja himmeli alkoi saada muotoa.

Tällainen suht yksinkertainen himmeli on minun makuun, mutta en kyllä lähtisi edes yrittämään tekemään sellaista isoa ja monimutkaista himmeliä. Siinä vaaditaan jo paljon taitoa ja hermoja. Peukkua heille, jotka niitä tekevät. Mutta eipä tähän kämppään oikein sellaista saisikaan, joten olen tyytyväinen tähän omatekemään väkerrykseen. Kiva oli saada joulukoriste, joka on perinteinen, mutta jossa on kuitenkin ripaus tätä päivää materiaalin kautta.

Syksyn viimeiset

2012-12-08T20:16:00.002+02:00

Äkkiä muuttuu maisemat ja/tai hitaasti käy bloggaaminen. Pari viikkoa sitten sai kuvattua vielä syksyisissä tunnelmissa ja esitellään vihdoin blogissakin talven kylmään valmistuneet putiikkipipa ja kalanruotokaulaliina.

Malli: Sideways Grande Cloche by Laura Irwin (Boutique Knits)

Lanka Malbrigo Yarn Rios

Puikot: 5-pyörö

Pipo oli helppotöinen ja lopputuloskin miellyttää. Letistä ei tullut kamalan paksu sivuläystäke, vaikka moni Ravelryn kanssapipo onkin vähän paksun näköinen ja pelkäsin sitä etukäteen omassanikin. Talven tuiskuja uhmaamaan taidan lisätä vielä vuoren tuulenpidikkeeksi.

Kalanruotoneulosta oli hauska, joskin vähän hidas, tehdä. Ohjeessa ruodon tekeminen vaikutti alkuun tosi hankalalta, jotenkin niin vaikeasti se opetettiin laajan kuvaesityksen kera. Käytännössä jokainen silmukka neulotaan kahteen kertaan ja aina pudotetaan vain puikon ensimmäinen silmukka. Näin siis helpommin ajattelen.

Malli: Big Herringbone Cowl by Purl Soho

Lanka: Malbrigo Yarn Rios

Puikot: 5-pyörö

Tästä on hyvä jatkaa talveen minunkin.

Lämmikettä

2012-10-28T11:28:00.000+02:00

Tein talven varalle uudet tumput ja pipon. Olen ehkä vähän tylsä, mutta toivon kyllä ettei tämä lumi vielä pysy maassa. Tulee niin kylmä ja liukasta!

Malli: Pompon and seeds hat by Carolin Call (Ravelry)
Lanka: Artesano Aran
Puikot: 4
Muuta: Piposta tuli hiukan liian löysä.

Malli: Bella's mittens by Marielle Henault (Ravelry)
Lanka: Artesano Aran
Puikot: 4
Muuta: Tumpuista tuli melko passelit.

(Blogi)laiskurin To do -lista

2012-10-21T15:06:00.001+03:00

Blogilaiskuri panee parastaan vihdoin. Kolmas postaus viikon aikana! Onko moista nähty hetkeen! Aiemmin jo kiitin Marjaa, jonka haaste laittoi paineen niin kovaksi, että vihdoin alkoi tapahtua. Haaste oli kirjata oma To do -lista ja jo pelkkä ajatuskin asiasta sai listan lyhenemään (vrt. kaksi aiempaa tämän viikon postausta).

Seuraavassa listassa kuvat ovat rumia ja ehkä se on omiaan myös kirittämään minua tekemään jotain asioiden hyväksi.

1) Olen suurisuisuuksissani luvannut maalata sohvan yläpuolelle taulun, joka peittää seinässä olevat naulanreiät. Ollaan asuttu kodissamme nyt kaksi vuotta ja projekti on edennyt niin pitkälle, että kk sitten ostin maaleja ja maalausalustan. Tämä on mieheni suosikkikettuilunaihe, jos painostan häntä tekemään juttuja, jotka hänen pitäisi tehdä kotona..

Tyhjä on seinä, tyhjä..

2) Toinen akuutti homma on hobbyroomin järjestäminen. Ostimme jo kolmannen osan hyllyyn, mutta mikään ei tunnu auttavan, vaan lisää rojua kasaantuu pitkin lattioita. Hobbyroomin järjestäminen pitää sisällään pari ala-todo-projektia, jotka voinen eritellä omiksi kohdikseen.

Voihan hobby sentään!

3) Leikekirjojen leikkeiden kiinnittäminen. Lienee aika vanhanaikaista kerätä leikekirjaa digiaikana, mutta kirjani sisustusjutuista, resepteistä ja hortoilusta ovat päivityksen tarpeessa. Jotenkin NIIN hankala kaivaa erikeeper-pullo ja alkaa liimaileen.

4) Kasa vaatteita, joille pitäisi vilauttaa ompelukonetta; korjata tunikan halkio, pidentää iltapukua, jne. Hmph.

5) Kesällä aloin kerätä kahvipaketteja tehdäkseni sienikorin. Sienestyskausi alkaa olla lopuillaan ja koristani tuli aloittelijamaisesti vauvan kehdon kokoinen. Ja vaikka sienisaaliit ovatkin olleet aika isoja, niin korin koko ehkä kuitenkin liiottelua.

6) Vesiviljelysysteemimme on vähän surullinen ja pitäisi laittaa kuntoon. Viime talvena tykkäsin kasvattaa yrttejä keinovalossa, koska ilona on yrttien lisäksi kirkasvalolamppu, joka pitää virkeänä talven pimeydessä ajastimen avulla.

7) Heinäkuussa ostin kolmella eurolla tämän nojatuolivanhuksen, joka pitäisi päällystää ja ehkä hieman hioakin. Kangasmalleja on katsottu ja nyt pitäisi vaan pinnistää ja ostaa kankaat ja alkaa työhön.

Livenä tuoli on pahemman näköinen.

8) Viime viikolla vietiin rojua kierrätyskeskukseen ja tultiin isompien rojujen kanssa takaisin eli nämä pinnatuolit kotiutuivat ja ovat kunnostuksen tarpeessa. Ehkä parin vuoden päästä voisi harkita aloittavansa :)

Haastan listailuun seuraavia kanssabloggaajia:
- Haltiakummi
- Huippuhomman Katri
- Tyttö kylmän maan Sara
- Hepuli puikkoja heiluttaa
- Ebbu-sissu

Käsin tein nämäkin

2012-10-17T17:00:00.000+03:00

Ebbu on puolustanut käsityöblogistatustamme. Käsin tein nämäkin ja siksi minäkin olen vähemmän neulonut.

Kuvassa siis herkullisia hillotörppöjä, joita olen täytellyt pitkin syksyä. Jos väri on näin tymäkkä, niin makukin on ehkä jotain sen suuntaista.

Olen erikoistunut tänä vuonna lähiölähitienoon marjojen hyödyntämiseen, joiden tujakkaakin tujakampaa makua olen pehmentänyt omenoilla.

Marja-aronioita löytyy varmasti jokaisen kaupunkilaisenkin reviiriltä. Näitä olen kerennyt Espoon puskista, milloin mistäkin. Maku on uskomattoman hapan pelkiltään, mutta vitskut kohdillaan ja saatavuus hyvä. Hillona ihan kelpo kamaa (mukana siis myös omenaa, vaikka dymoetskassa ei sitä luekaan).

Pihlajanmarja on kokeiluistani ehkä kehnoin. Virheeni taisi olla, että keräsin marjat innokkuuksissani vähän liian aikaisin, enkä ensimmäisten pakkastenpuremien jälkeen (purin niitä pakastimen verran eli jäädytin ja sitten vasta tein). Maku hillossa aika kirpakka edelleen.

Ruusunmarjahillo on ehdottamasti makeimman ja siksi minusta parhaan makuista. Ruusunmarjojen esikäsittely oli tosin kaikkein työläintä, joten siksi saantokin oli vähän pienempi kuin muissa. Arvoikkain & rakkain näistä.

Hillojen lisäksi olemme tehneet erilaisia sienikokeilua sienisadon ollessa suur. Tämän kauden uudeksi suosikiksi noussut sienidippi, johon olemme dipanneet artisokkaa. Kyseessä ihan perinteinen kermasienikastike, johon olemme dipanneet puolisen tuntia kiehutettuja artisokkia ja kyllä maar on ollut hyvää. Artisokkaa vähemmän syöneenä se myös sen hauska ulkomuoto ja näpertelyä oleva syöminen ovat olleet ehdotonta plussaa!

Jotta en peittelisi totuutta, niin laitetaan pisteeksi iin päälle myös tämä vielä tymäkämpi hillokokeilu. Laitoin hilloreseptiini vahingossa tuplamäärän vettä. Näppäränä tyttönä haihdutin ylimäärävesiä 45 minuutin vesijuoksutuntini ajan ja todentotta: kyllä oli vesi haihtunut sillä aikaa!

Välillä jotain valmistakin

2012-10-15T22:28:00.000+03:00

Sain mahtavan haasteen Soppaa ja silmukoiden Marjalta kirjata To do-listani. Muuten olisi ehkä blogihiljaisuus kestänyt vieläkin kauemmin, mutta nyt jotenkin orientoiduin edes ajattelemaan blogia, ja vaikka listaa ei vielä ole, niin ainakin yksi postaus tässä :) Onneksi blogimaailman ystävät vähän potkivat persuuksiin :)

Kirjoittelen lisää syyshauskasta, mutta tähän väliin vihdoinkin kuvia vessastamme, joka viime keväänä (huom!) näytti tältä, mutta joka nyt on valmistumaan päin:

Projektissa oli tarkoitus köyhäillä ja kierrättää ja välttyä tekemästä rakeenteellisia muutoksia. Projekti käynnistyi tietenkin taas Kierrätyskeskuksesta.

Sieltä löytyi kopio siitä Villeroy Bochin lavuaarista (à 250€), jota olimme katsoneet rautakaupassa. Maksoimme siitä muhkeat 25€.

Projektin isoin kompastuskivi oli mittojen mukaan tehtävät liukulasiovet, joiden takia hakkasin päätäni kehnoon asiakaspalveluun ja haluttomuuteen K-raudassa (onneksi asiakas voi äänestää jaloillaan). Lopulta onneksi tajusin kysyä eteisemme isojen liukuovien tehneeltä Lasistamo-yritykseltä, jonka jälkeen homma lähti eteenpäin. Heillä ei alunperin ollut meille sopivaa (tarpeeksi pienisyvyyksistä) rakennetta, mutta yhdessä meilaillen, soitellen ja pohtien lasistamolaiset keksivät ratkaisun. Hintakin oli ok ja mieheni asensi ovet itse. (Yhteystietoja Lasistamoon saa, jos tarvetta). Hianot tuli!

Teemana meillä oli putket, joita emme lähteneet piilottamaan, vaan otimme Inno-Markon opit käyttöön eli niitä korostettiin rapsuttamalla kupariväri näkyviin. Kuparia tuotiin sitten vessaan valkoisen rinnalle kukkapurkkien muodossa.

Jotta tyyli ei olisi liian kylmä tai tehdasmainen, niin paninpa tikuttaen pitsimattoa, jota mieheni vastusti alusta lähtien. Tämä on taas näitä kulttuuritörmäyksiä, mitä tulee eli Englannissa laitetaan kokolattiamatto, joten tällainen pikkumatto vessassa on ennenkuulumaton. :P

Malli: Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu (en löytänyt enää netistä, mutta onneksi olin tulostanut tämän aikaa sitten käytettäväksi)
Lanka: ennenkin blogissa esitelty ylijäämämateriaali, jota olen kinunnut töistä.
Puikot: 8 virkkuukoukku (yksi meni poikki eli kertonee virkkaustiukkuudesta)
Muuta: Kiva malli! Saatanpa tehdä toisenkin.

Ikeasta ostimme lasioviin mätsäävät lasihyllyt, joissa säilyy meikit peltipurkeissa. Peltipurkkien lisäksi on mattoon mätsäävä virkattu kori isommille rojuille.

Totesimme, että kori on ehkä kuitenkin paras vessan hyllyllä, eikä herran hattuna.

Käsin tehtyä

2012-10-13T17:46:00.001+03:00

Nyt on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun syksyllä on kivaa. Jotenkin kummasti syksyn tulo, pimenevät illat ja kylmentynyt ilma eivät vielä ahdista. Pessimisti ei pety, eli ehkä se pahin on vielä edessä kuukausien edetessä.

Ehkä olen vain tajunnut ottaa ilon irti syksyn parhaista puolista. Peppiinan innostuksen myötä olen itsekin käynyt sienestämässä ja kuivannut omenoita puutarhan sadosta. Eikös nekin lasketa käsillä puuhailuksi? Tämä blogi on siis käsityöblogi, ei neuleblogi. :)

Elokuussa innostuin perinteisesti Rowanin syksn lehdestä ja aloitin ihanan kirjoneuleen, Orkneyn. (linkki Ravelryyn). Tavoitteena olisi saada se ennen joulua valmiisi, saas nähdä. Päättelemistä on ainakin törky-paljon. Huoh. Lanka on mehevää Rowan Felted Tweediä. Palataan asiaan, kun on jotain esiteltävää.

Köyhä karviaishillo

2012-08-19T13:02:00.001+03:00

Mehutalkoista jäi karviaismäskiä, jolle piti löytää käyttökohde. En erityisemmin pidä karviaisesta sellaisenaan, joten mielin lisätä jotain sen sekaan.

Köyhän miehen lakkahillo -ohje kuulosti mielenkiintoiselta, joten se valikoitui testattavaksi. Omani taitaa olla vielä tästä ohjeesta köyhempi, koska parhaat maut oli jo mehustettu pois. :)

Köyhä karviaishillo

½ litraa karviaismäskiä (mukana myös sitruunan ja mintun rippeet)

500 g porkkanoita

muutama dl vettä

500 g sokeria

Keittelin marjoja ja raastettua porkkanaa aikani kattilassa. Lisäsin sokerin ja keittelin taas lisää. Purkitin.

Lakkahilloksi tätä en uskaltaisi kutsua. Värikin minun hillossa vähän likainen. Maku oli kuitenkin mieluisa ja eiköhän tämä hienosti taas tämäkin maustamattoman jugurtin mausteena mene. Lakkahillossa tykkään lakan siemenistä ja tässä hillossa myös siemenet kivasti raksuvat hampaissa.