Kirjoituksia kusetetusta lännestä

Blogi on muuttanut

2014-08-15T01:27:00.004-07:00

Uusi osoite: http://uskallahaastaa.wordpress.com/

115. Erilainen viikonloppu

2014-05-02T15:21:00.000-07:00

Helsingissä käydessä huomaa, että vasemmistolainen ja muu vastaava humanistinen toiminta on varsin aktiivista verrattuna moneen muuhun suomalaiseen kaupunkiin. Sain jälleen huomata ja kokea tämän osallistuessani Nyt Saa Riittää -mielenosoitukseen, jossa vastustettiin ideologisia leikkauksia ja puolustettiin hyvinvointivaltiota yllättävän suurella osallistujajoukolla. Hienon ilmapiirin koin myös vierailtuani ensimmäistä kertaa Helsingin ruotsinkielisellä työväenopistolla, Arbiksella, Sosiaalifoorumin merkeissä. Monenlaista toimijaa ja järjestöä näkyi. Erityisesti tuona viikonloppuna moneen muuhun suomalaiseen kaupunkiin verrattuna Helsinki suorastaan huokui vallankumouksellisuutta ja maailmaa parantavaa energiaa. Toivottavasti konsensusvastainen ilmapiiri jatkaa kasvuaan ja valtavirtaistuu koko maassa.

Perjantaina, 25.4. suuri joukko nykyiseen ihmisvastaiseen politiikkaan ja oikeistolaiseen ilmapiiriin kyllästyneitä lähti Säätytalolta marssimaan kohti eduskuntataloa. Mielenosoituksen oli määrä alkaa 17 aikoihin. Protesti aloitettiin lukemalla manifesti, jossa tuomittiin leikkauspolitiikka ja Suomen itsemääräämisoikeuden myyminen. Paikalla oli muun muassa IPU:n (Itsenäisyyspuolueen), anarkistien ja SKP:n edustajia ja muita nykyiseen politiikkaan kyllästyneitä.

Suuntasimme siis suurella joukolla kohti eduskuntataloa. Joukon henki oli pääasiassa yhtenäinen. Oltiin saman asian (hyvinvointivaltion) puolesta ja samaa asiaa (leikkauksia) vastaan. Pari kertaa joukosta kuului huutoja tyyliin: "ulkomaalaiset vittuun Suomesta!". Onneksi huudot loppuivat melkein välittömästi muiden buuauksiin ja katseisiin. Matkalla eduskuntatalolle ei tullut häiriöitä vastaan. Olin näkevinäni ainoastaan etäämmällä Kiasman lähellä pari rasittavan näköistä skiniä ölisimessä jotain mielenosoituskulkueelle. Jos en nähnyt väärin, oli siinä taas yksi esimerkki siitä, että äärioikeisto ei todellakaan ole isänmaan asialla. Keskitytään vierasmaalaisen aatteen voimin mieluummin huutelemaan törkeyksiä eri näköisille ihmisille, kuin vastustetaan leikkauksia ja epäisänmaallista maan myyntiä.

Kulkue pysähtyi ja alkoi järjestäytyä eduskuntatalon portaiden edustalle. Banderolleja pidettiin näkyvästi esillä vaatien päättäjiä muun muassa toimeentulotuelle. "Meiltä ei leikata" -huudot raikuivat varmasti eduskuntatalon sisäpuolelle. Ilmassa oli selvästi epäsuomalaista tunnelmaa. Suomalaisethan eivät tunnetusti ole mielenosoituskansaa. Tälläkin kertaa huutoja olisi voinut kenties enemmän kuulua. Eduskuntatalon portailta muutamat innokkaimmat rohkaisivatkin muita mielenosoittajia tyyliin: "jos teillä on asiat huonosti, tulkaa tänne portaille. Jos teillä on asiat hyvin, menkää kotiin!" Mielenosoitus oli kuitenkin aikamoinen voimannäyte "tavalliselta rahvaalta" ja hieno aloitus vastaaville mielenosoituksille, joita tullaan toivottavasti näkemään lisää.

Mielenosoitus pysyi pääasiassa rauhallisena. Yhdessä vaiheessa näytti siltä, että tunnelma hieman ylikuumenisi. Portailla näytti vähän aikaa siltä, että poliisi ja mielenosoittajat ottaisivat kunnolla yhteen. Lopulta poliisi päätyi ruiskuttamaan pippurisumutetta, joka levisi myös niiden keskuuteen, jotka eivät portailla seisoneet. Kommunistisen Nuorisoliiton puheenjohtaja, Simo Suominen kuvailee tilannetta tarkemmin. Lopulta tilanne rauhoittui, eikä poliisi syyllistynyt muihin ylilyönteihin. Piti ilmeisesti säästää voimia vappupäivän ylivarautumista varten.

Seuraavaksi saatiin kuulla kriittisiä poliittisia puheenvuoroja nykyistä hallitusta vastaan. Muun muassa Jyväskylän SKP:n eurovaaliehdokas, Miguel Lopez, piti osuvan puheenvuoron päättäjien pelkuruudesta. Päättäjiä ei paikalla todellakaan näkynyt. Ei edes näennäisesti protestoijia ymmärtämässä. Olivatko arvon johtajat lomilla vai piileskelivätkö he kenties? Mihin Suomi tarvitsee tuollaisia päättäjiä? Jos ei ole rohkeutta kohdata kansalaisia, niin siinä tapauksessa olisi syytä miettiä alan vaihtoa. Suomi ei tarvitse elitistisiä kultaisten porttien taakse piiloutuvia vellihousuja.

Lopuksi soi poliittinen rap. Kuuntelin pari kappaletta ja siinä sivussa lievästi sanottuna omituisen puheen, jonka piti itselleni tuntematon henkilö. Hän antoi ymmärtää, että nyt tarvittaisiin "Putinin pelastusta". Tarkoitti hän sitten Ukrainaa tai Suomea, ihmettelen joka tapauksessa syvästi, mitä ihmettä putinisti teki hyvinvointivaltiota ja inhimillisyyttä puolustavassa tilaisuudessa. Vladimir Putin on tunnetusti kylmän realipolitiikan kannattaja, itäinen versio Ameriikan republikaaneista. Putin ei myöskään käsittääkseni ole mikään sosialisti eikä humanisti. En siis ymmärrä heitä, jotka häntä niin paljon ymmärtävät. Imperialistisia maita sijaitsee muuallakin, kuin vain lännessä.

Päätin lopulta lähteä valmistautumaan seuraavaa päivää varten. Lauantaina Arbiksella paranneltaisiin maailmaa ja kuunneltaisiin siinä sivussa myös hieman vaalipropagandaa.
Mietiskelin pois lähdettyäni samalla, kuinka tälläkin kertaa mielenosoituksesta varmasti uutisoitaisiin ja kommentoitaisiin asenteellisesti. Eipä tälläkään kertaa tarvinnut sen suhteen yllättyä. Valtamedia uutisoi pääasiassa siitä, kuinka väkijoukkoa piti hillitä. Mielenosoituksen sanomasta mainittiin yleensä vasta artikkelien lopussa, jos silloinkaan. Monet kommenttipalstat täyttyivät luonnollisesti asenteellisen oikeistolaisista ja lammasmaisista kommenteista. Vähintäänkin epäiltiin, että mieltä osoitettiin vailla sanomaa. Kommenteista suorastaan huokui viha erimielisiä kohtaan. Saatiinpahan taas syy ölistä siitä äärivasemmiston uhasta, joka, joo-o, näyttäisi olevan suurempi uhka, kuin sosiaalisen epätasa-arvon lisääntyminen ja maan itsenäisyyden myyminen. Saisipa vielä sen ölähtelevän Stubbin kertomaan, kuinka se tyhmänä ei erota äärivasemmistoa ja äärioikeistoa toisistaan. Sen olen kyllä oppinut, ettei näille oikeistoboteille kannata edes yrittää olla objektiivinen. Heille objektiivisuus on sitä, että lyödään vasemmisto lyttyyn, pamputellaan hippejä ja ylipäänsä vihataan eri mieltä olevia. Vaikka osoittaisit mieltä kuinka rauhanomaisesti, aina nämä samat sankarit pyrkivät vesittämään mielenosoitusten tarpeellisuuden. Jos ei muuta keksitä niin sanotaan, notta töihin kannattais mennä tai, että "mun" verorahoilla kitataan kiljua, poltellaan hamppua ja siinä sivussa osoitetaan mieltä. Maailmanparantajia ei haluta ymmärtää. Päinvastoin, heidän silkka olemassaolonsa herättää vihaa änkyräoikeistolaisissa ja halveksuntaa liberaalioikeiston parissa. Heidän kanssaan keskustelu ei ole hedelmällistä.

Tekisi hyvää noille oikeistolaisille käydä välillä vähän tuulettumassa ja nuuhkimassa maailmanparannus-henkeä. Tällaiseen henkeen sain kunnian itse tutustua lauantaina, jolloin järjestettiin viikonlopun mittainen sosiaalifoorumi-tapahtuma. Valitettavasti ehdin osallistua vain lauantain tapahtumapäivään. Ohjelmaa oli monenlaista. Oli erilaisia työpajoja sekä keskustelu- ja kuuntelutilaisuuksia. Ohjelma-aikataulu noudatteli samaa logiikkaa, kuin taannoin vastavirtafestivaaleilla. Monta mielenkiintoista ohjelmaa oli samaan aikaan, joista vierailijat saivat valita mielestänsä mielenkiintoisimman vaihtoehdon. Osallistuin seuraaviin tilaisuuksiin: kapitalismin sanakirja, naisten aktivoituminen mm. Ugandassa ja Intiassa sekä "Eurooppa -rauhaa vai rautaa rajalle?" -tilaisuuteen.

Saavuin hieman myöhässä ensimmäiseen tilaisuuteen, jossa käsiteltiin uunituoretta kapitalismin sanakirjaa, jonka ovat toimittaneet Teppo Eskelinen ja Inari Juntumaa. Kirjan kirjoittajaryhmään kuuluvat toimittajien lisäksi seuraavat henkilöt: Elina Aaltio, Antti Alaja, Timo Miettinen, Tero Toivanen, Tere Vadén ja Matti Ylönen. Mielenkiintoisen esittelyn ja kirjan kirjoittamiseen osallistuneiden ja muiden keskusteluun osaa ottaneiden välisen keskustelun jälkeen saatiin kuulla varsin kipakka yleisökysymys. Eräs paikallaolija kysyi, että "miksi painopaikaksi mainitaan Latvia? Eikö tällä tavoin viedä työpaikkoja suomalaisilta työntekijöiltä?" Tilaisuuden isännät ja emännät eivät osanneet oikein vastata aiheelliseen kysymykseen. Kenties painopaikan valinnalla oli käytännön syyt (halvempaa), mutta eettisyyden kannalta se on toki kyseenalaista. En tosin tiedä kirjailijoiden ja toimittajien tuloja, joten liekö sitten budjetti vaikuttanut asiaan. Pitäneepä tarkastella kirjojen painopaikkoja tarkemmin. Oma kysymykseni koski "shokkiterapia"-sanaa (termi, joka liittyy erityisesti entisissä neuvostoblokin maissa pikapikaa toteutettuihin uusliberalistiin uudistuksiin, jolloin demokraattisten uudistusten lisäksi romutettiin myös sosialismin ajan toimivat ja inhimilliset järjestelmät).

Kirjaa varmaankin päivitetään ja kirjan sanavarastoa kartutetaan, kunhan aikaa kuluu. "Shokkiterapia"-sana sopisi mielestäni uuteen tulevaan laitokseen. Sanottakoon tähän väliin, etten luonnollisesti ole mi(n)kään alan asiantuntija ja se, että kirja on loistava avaus syvemmälle ja sitä kautta vaihtoehtoisemmalle kapitalismin tutkimukselle. Ainakin "shokkiterapia"-käsitettä tulisi voida tutkia kriittisemmin. Kyseistä käsitettä voisi mielestäni pitää keskeisimpänä osana kapitalismin dogmaattista ideologiaa. "Shokkiterapialla" (ja sen hienovaraisimmilla versioilla) on saavutettu paljon vahinkoa muun muassa Venäjällä. Äärikapitalistiset uudistukset johtivat Venäjällä taloudelliseen ja sosiaaliseen katastrofiin. Lännessä myhäiltiin tyytyväisinä. Katastrofille voidaan hakea vertaistaan kenties natsi-Saksaa edeltäneestä Weimarin tasavallan ajasta. Tuohon aikaan erityisesti ranskalaiset halusivat laittaa Saksan maksamaan paitsi ensimmäisen maailmansodan sotakorvauksia myös siitä, että se (silloin, kun se tunnettiin vielä Preussina) kehtasi voittaa Ranskan vuonna 1871.

Kuten tuolloin ihanteena oli heikko Saksa, on Neuvostoliiton romahduksesta näihin päiviin saakka ollut ihanteena heikko Venäjä. Venäjän heikkouden hetkinä dogmaattiset taloustieteilijät ja poliittiset päättäjät länsimaissa hykertelivät riemusta katsellen tihutöidensä tuloksia. Jos natsi-Saksan noususta voidaan syyttää pääasiassa talouskriisiä ja ranskalaisia, voidaan Venäjän "kehityksestä" syyttää pääasiassa äärikapitalisteja ja Venäjään perinteisen halveksuvasti suhtautuvia länsimaita. Erityisesti USA on kunnostautunut Venäjän kiusaajana. Ei tule tietenkään unohtaa sitä, että ensimmäinen maailmansota (ja sitä myötä toinen maailmansota) oltaisi voitu kenties välttää, jos Saksassa oltaisi kuunneltu Rosa Luxemburgia ja kumppaneita. Venäjälläkin on toki vallanpitäjiä haastavaa oppositiota. Äärikapitalistisia liberaaleja ja äärioikeistoa olisi kuitenkin hyvä vältellä, kuin ruttoa. Venäjän federaation kommunistit vaikuttavat myös hieman epäilyttäviltä. Mikä tahansa vaihtoehtoinen hallitus, joka kunnioittaa ihmisyyttä, vähemmistöjä, ja luontoa sekä vastustaa imperialismia, kylmää realipolitiikkaa, äärinationalismia ja äärikapitalismia olisi Venäjälle suotavaa.

Toinen tilaisuus käsitteli naisten äänten voimistumista muun muassa Ugandassa ja Intiassa. Tilaisuus oli järjestetty yhdessä Solidaarisuus-järjestön, Työväen Sivistysliiton (TSL:n) ja Demarinaisten kanssa. Silmiin pistävää oli, ettei tilaisuutta seuraamaan osallistunut lisäkseni ainuttakaan miestä! Kyllä naisten asia on sen verran tärkeä kaikkien yhteiskuntien ja yleensäkin edistyksen kannalta, että soisi miesten enemmän kiinnostuvan aiheesta. Olisipa paikalla ollut edes huolestuneita äijiä Hommafoorumilta, jotka kritisoivat "sivistymättömiä kulttuureja" muun muassa sukupuolielinten silpomisista. Tämä asia nousi nimittäin jo heti alustuksessa esiin. Asia on selvästi nostettu tapetille ja sen haittavaikutuksista on alettu puhua enemmän. Alustuksen jälkeen tilaisuuden seuraajille näytettiin pari videota Ugandasta ja Intiasta. Haastateltavat puhuivat muun muassa perheväkivallasta, naisten työssäkäynnistä ja internetin tärkeydestä. Ugandassa on kuulemma järjestetty kursseja, joilla miehiä on koulutettu muuttamaan asenteitaan, pääsemään eroon väkivaltaisista taipumuksistaan ja osallistumaan enemmän perheen arkeen. Lisäksi videoilla nähtiin, kuinka nykyisin myös naiset työskentelevät "kuin miehet". Sain tietää, että vaikka esimerkisi Intiassa naiset eivät vielä ole politiikassa aktiivisesti edustettuina, ovat useat heistä mukana ammattiyhdistystoiminnassa. Internet ja internetin käytön osaaminen osana naisten kouluttamista ja kouluttautumista nousi esille.

Oli ilahduttavaa kuulla ja nähdä kuvauksia naisten heräämisestä kyseisissä esimerkki-maissa. Yleensähän erityisesti niin sanottuja kolmannen maailman maita pidetään äijämäisyyden tyyssijoina. Kenties näemme myyttien murtamista naisten aseman osalta tällä vuosikymmenellä entistä enemmän. Voisiko Suomi toimia aktiivisena osapuolena tässä asiassa? Oman mallin tuputtamiseen ei luonnollisesti tule maailmaa parantaessa ryhtyä, kuten Solidaarisuus-liikkeessä, Demarinaisissa ja Erkki Tuomiojan erityisavustajana vaikuttava Tarja Kantola huomautti. Osallistukaahan myös miehet naisten asemaa käsitteleviin tilaisuuksiin jatkossa aktiivisemmin!

Päivän viimeisen tilaisuuden aiheena oli "Eurooppa-rauhaa vai rautaa rajoille". Tilaisuus järjestettiin Kehyksen, Rauhanliiton ja Sadankomitean toimesta. Tilaisuudessa kuultiin niin sosialidemokraattien (ja Gandhi-fanin) Thomas Wallgrenin, Vihreiden Johanna Sumuvuoren, RKP:n Alina Bölingin, Perussuomalaisten Sampo Terhon, Vasemmistoliiton Heikki Patomäen, kuin myös Kehys ry:n Rilli Lappalaisen vastauksia. Kuten yllä kirjoitin, paneeli oli yhdistelmä tilaisuutta, jossa käsiteltiin rauhanasioihin liittyviä kysymyksiä ja vaalipaneelia. Panelistit vastailivat kysymyksiin muun muassa maahanmuutosta, EU:n nopean toiminnan joukoista, rauhaan pakottamisesta ja kertoivat näkemyksiään EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin seuraajasta. Ainoastaan Perussuomalaisten edustaja Sampo Terho oli sitä mieltä, että koko virasta pitäisi luopua. Vastaukset maahanmuutosta jakautuivat siten, että muun muassa Vihreiden ja Vasemmistoliiton edustajat puhuivat kansainvälisestä vastuun jakamisesta, kun taas Perussuomalaisten edustaja suhtautui ajatukseen kriittisemmin ja vaikutti kannattavan yhtenäisempää maahanmuuttopolitiikkaa ja rajavalvontaa EU:n alueella.

Tilaisuuden lopuksi jututin Vihreiden ja RKP:n ehdokkaita. Tiedustelin heidän mielipiteitään Kuuban vastaisista pakotteista, joiden puolesta taitaa puhua virallisen USA:n lisäksi aika harva maa. EU:kin luopui Kuuban vastaisista pakotteista vuonna 2008. Molemmat ehdokkaat olivat sitä mieltä, että kaikenlaisista pakotteista tulisi luopua. Ehdokkaat kokivat pakotteet aikansa eläneinä ja he näkivät, että pakotteista luopumalla päästäisiin eroon myös "diktatuurista". Toinen ehdokkaista uumoili (hieman haikeana?), että "tuleekohan Kuubaan nyt taloudellisten uudistusten myötä disneylandeja". Toivottavasti ei. Kommunismin vannoutuneemmat vihaajatkaan eivät voi kiistää sitä, että Kuuban vallankumouksen myötä kuubalaiset saavuttivat todellisen itsenäisyyden. Lisättäköön vielä, että todellinen riippumattomuus (pakon edessä?) koitti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Ennen vuotta 1959 Kuuba tunnettiin "Karibian porttolana", jossa mafia, kapitalismi ja imperialismi saivat vapaasti mellastaa. Sama meininki uhkaa nyt Suomea oikeistolaisen hallituksemme ansiosta ja Suomea voisikin jo hyvällä syyllä nimittää Pohjolan porttolaksi.

Lyhyt viikonloppu muodostui antoisaksi. Sain molemmista päivistä (perjantaista ja lauantaista) enemmän irti, kuin olin odottanut. Saatan jopa jatkaa ruotsin kielen opintoja saadakseni enemmän irti Arbiksen kursseista, joille mahdollisesti ilmoittaudun syksyllä Kolumbiasta palattuani, mikäli taloudellinen tilanne sen suinkin sallii. Itselleni jäi tuon lyhyen viikonlopun myötä myös toiveikas mieli pakkokonsensusvastaisen ilmapiirin lisääntymisestä. Erityisesti Arbiksella näkyi todella paljon erilaisia tulevaisuuden toivoja, joiden toivoisi edustavan maatamme aitovasemmistolaisten kanssa nykyisen korruptoituneen eliitin sijaan. Toivon, että nämä maammeparantajat ja maailmanparantajat ottavat aktiivisesti kohteekseen koko Suomen. Palveluja, kulttuuria, elämää ja häpeilemättömän kumouksellista toimintaa ei tule keskittää vain Etelä-Suomeen. Rauhanpuolustajia (jonka jäseneksi päätän Pääkaupunkiseudulle muutettuani liittyä päästäkseni hyvään tiimiin ja Monde Diplomatique -lehden tilaajaksi), ihmisoikeusjärjestöjä, ekologisia liikkeitä ja aitovasemmistolaisuutta löytyy toki muistakin kaupungeista. Etelä-Suomesta ylöspäin mentäessä on kuitenkin havaittavissa selvä ero aktiivisuuden osalta. Olen ymmärtänyt, että pääasiassa vain etelässä toiminta on todella aktiivista, vaikkakin hajanaista. Muualla ollaan vaisumpia. Helsingin ja Etelä-Suomen ulkopuolista aktivismia olisi hyvä tukea vierailemalla esimerkiksi eri kaupunkien vapputapahtumissa ja tutustumassa paikalliseen toimintaan muutenkin enemmän. Ensi vuonna voisi verbaalisesti häiritä jonkun demarin vappupuhetta Lapissa ja heitellä kiloittain koiranpaskaa patrioottien päälle, vaikkapa Turussa. Pidetään koko maa asuttuna ja kumouksellisena!

PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

114. Kuntakurjistuksesta

2014-04-22T13:34:00.000-07:00

Perussuomalaisia syytettiin aikoinaan siitä, että he yrittivät tehdä kunnallisvaaleista eurovaalit. Tehdäänpäs nyt eurovaaleista kunnallisvaalit. Jo kunnallisvaalien aikaan (vuonna 2012) tiedettiin, että EU:hun liittyvä päätöksenteko näkyy myös kunnallisella tasolla. Onkin tiedostettava, että kunnallinen päätöksenteko tulee olemaan entistä enemmän riippuvaista siitä, mitä Brysselissä päätetään. Tämä on haitallista tavallisten kuntalaisten kannalta. Jo nyt valitetaan, kuinka esimerkiksi kansalaisen äänet menevät hukkaan kunnallisvaaleissa, kun valtuuston kädet on joka tapauksessa epädemokraattisesti sidottu virkamiesten päätöksiin ja kaupunginjohdon tahtoon. EU, joka jatkanee vahvan oikeiston komennossa jatkossakin, tulee porvarikomissaarien johdolla viemään viimeisetkin rippeet kunnallisdemokratiasta (ja demokratiasta ylipäänsä) samalla, kun parlamenttiin valitut muutamat äärioikeistolaiset ja oikeistopopulistit vetävät omaa showtaan keskustavasemmiston tehdessä vain nimellistä vastarintaa.

Ei ole tuulesta temmattua väittää, että kuntauudistus on pääasiassa Brysselin poikien ja tyttöjen sanelema. On aina valitettavaa, että isompien maiden (jotka ovat usein imperialistisen laiskoja ottamaan oikeasti selvää paikallisista tavoista ja elinoloista) annetaan määrätä pienempien maiden kansalaisten elämästä tällä tavoin. Kuntia ei näillä näkymin onneksi kuitenkaan olla pakkonaittamassa keskenään. Järki näyttää sen osalta voittaneen. Pakkoliitospykälä ei missään vaiheessa ollut suosittu vaihtoehto. Erityisesti Keskusta, joka vielä jokunen vuosi siten mielellään profiloitui kuntakapinallisena, suhtautui pakkoliitoksiin nuivasti. On toki syytä mainita, että eduskunnan ulkopuolisista puolueista erityisesti SKP on suhtautunut alusta lähtien peittelemättömän kriittisesti kuntauudistukseen kokonaisuudessaan tuoden esille toisenlaisia vaihtoehtoja (toisenlainen vaihtoehto, eliitille vieras käsite). Siten SKP vaikuttaisi olevan keskustalaisempi, kuin Keskusta itse. Keskusta näyttää muutenkin pehmentäneen kritiikkiään Kokoomuksen suuntaan. Pienen seikkailun jälkeen ollaan palaamassa tuttuun ja turvalliseen konsensukseen etsien mieluummin yhtäläisyyksiä, kuin eroja.

Juha Sipilä ei tuonut mukanaan toivottua muutosta. Keskustan alennustila siis jatkuu Keskustan edelleen uhratessa aatteensa lyhyen tähtäimen voitot (hallitusvastuu vuodesta 2015 vuoteen 2019) mielessä. Juha Sipilän henkilökohtainen suosio on selvästi laskusuunnassa. Päädytäänköhän vielä yhtä alhaisiin lukemiin Ranskan nykyisen presidentin kanssa? Itselleni on Juha Sipilästä jäänyt lähinnä mieleen taannoinen retorinen piikki Jyrki Kataiselle. Ei se näemmä vaihtamalla parane, vai mitä Vanhanen, Kiviniemi ja Sipilä? Saavat sen tosiasian vielä Ranskassakin huomata, kun uuden pääministerin (joka, *nielaus*, on maininnut idolikseen muun muassa rauhankyyhkyn, Tony Blairin) aikaan saama alkuhuuma haihtuu. Erityisesti näinä aikoina tuoreet kasvot, jotka eivät kasvojensa lisäksi tuo politiikkaan mitään uutta, taipuvat päätymään unholaan ennätysnopeasti.

Päättäjämme tiedostavat suosion lyhytaikaistumisen. Tämän vuoksi onkin tehtävä oikeistolaisia uudistuksia vähintään yhtä nopeasti, kuin entisissä neuvostotasavalloissa tehtiin "shokkiterapian" aikoihin ja vielä olisi tahtia kiristettävä. Stressaavaahan se on, mutta lopussa kiitos seisoo, kun päästään Brysseliin. Sitä ennen olisi vielä saatava 5 miljoonan asukkaan maahan mammuttikuntia Kreikan tapaan, jotta päästään maalaismaisen junteista, pikkuisista ja mitäänsanomattomista kunnista eroon. Kadehdittavan lämpimällä vyöhykkeellä asuvat rennot kreikkalaisetkin ovat osanneet keskittämisen ja yhdistämisen jalon taidon. On se kumma, jos ei täällä pohjoisessa asuvat suomalaiset (joita on joskus verrattu tehokkaisiin saksalaisiin) saa muutamaa hassua kyläpahasta yhdistettyä. Alemmuuskompleksihan tässä uhkaa.

Keskittäminen ja yhdistäminen Suomessa aloitettiin toden teolla suuren muuttoliikkeen aikoihin, jolloin myös maaseutujen kurjistaminen sai alkunsa. Aikoinaan houkuteltiin maalaisia maaseudulta kaupunkeihin. Kaikki tietävät tuon muuttoliikkeen tuhoisat vaikutukset. Maaseutuvastainen asenne johti ihmisten juurettomuuteen ja vieraantumiseen luonnosta. Tämä on purkautunut monina sosiaalisina ongelmina yliarvostetuissa ja pilalle hinnoitelluissa kaupungeissa, betoniviidakoissa, neonvalojen sykkeessä, joissa vain vahvimmat ja varakkaimmat pärjäävät. Olisiko aika kääntää suunta päinvastaiseksi tai edes lopettaa moderni talonpojan tappolinja? Tätä menoa päättäjien ajama keskittäminen johtaa siihen, että lähipalvelut kaikkoavat pois Pihtiputaan mummon ja Iisalmen vaarin ulottuvilta kalliiksi kaukopalveluiksi monitoimikeskuksiin. Loput saavat tyytyä vapaaehtoisiin Skype-tohtoreihin. Resurssiviisautta kokoomuslaisittain.

Se, ettei kuntia näillä näkymin pakoteta yhteen, ei tietenkään tarkoita sitä, että sota olisi vielä ohi. Kyllä ne kunnat vielä jollain keinolla saadaan yhdistettyä. Se tietääkin sitten lopullista kuoliniskua hyvinvointivaltiolle, ihmisyydelle, itsenäisyydelle ja mitä ilmeisimmin myös yhtenäisyydelle. Ja kaikki vain siksi, että Brysselistä on tokaistu, että monet Suomen kunnat eivät asukastiheydellään täytä EU:n määrittämiä kaupungin kriteerejä. Tämän takia mummot halutaan saada liikkumaan, kuten Kanadassa. Ikään kuin päättäjiemme oikeasti kiinnostaisi vanhusten liikkuminen. Matothan ulkoilevat tunnetusti enemmän, kuin vanhukset.

Hallitus viis veisaa tavallisen kuntalaisen arjesta. Kun ei olla tekemisissä tavallisten kuntalaisten kanssa, on helpompi kurjistaa heidän elämäänsä ylhäältä päin. Se, että johtavassa asemassa olevat välttelevät tavallisten ihmisten kohtaamisia on toki maan tapa. Tutkaillaan vain lukuja papereista, eikä oteta huomioon sitä että arkitodellisuus saattaa olla täysin toisenlainen, kuin papereilla olevat luvut väittävät. Olisiko kuntalaisten nyt vedettävä asiasta johtopäätökset ja vaadittava eroa kuntia kurjistavan keskushallinnon alaisuudesta?

Onko nykyisen kokoinen Suomi aikansa elänyt? Pitäisikö alkaa pohtia hajautetumpaa ja ihmisläheistä kaupunkivaltioiden mallia? Näin ainakin hyvinvointipalvelut säilyisivät lähempänä ihmistä kuten myös lähidemokratia. Eliitti toki pyrkisi eristäytymään, kuten nykyisin, mutta ei niin helposti, kuin suurikokoisissa maissa. Itsenäiset kaupunkivaltiot saisivat myös itse päättää, omaksuako inhimillinen vai kova talouspolitiikka riippumatta siitä, mitkä puolueet Arkadianmäellä naruja vetelevät. Ei myöskään tarvitsisi kantaa huolta valtionosuuksista, joita hallitus aina mielensä mukaan vähentää. Suomen yhtenäisyys ei ole mikään kiveen kirjoitettu totuus. Lappikaan ei ole ollut niin perinteisen merkittävä osa Suomea ja Lapissa on varmasti tahoja, jotka haluavat vähintään suurempaa autonomiaa. Syystäkin, sillä päättäjiämme ei tunnu Lapin asiat kiinnostavan. Palvelujen keskittäminen ja kurjistaminen on surullisinta nimen omaan Lapin osalta. Pian lappilaisten ja saamelaisten on asioitava Oulun korkeudella tai Ruotsin ja Venäjän puolella, jotta saisivat edes niitä elintärkeitä peruspalveluja.

Suomen pirstaloituminen on nähdäkseni ainoa realistinen ratkaisu peruspalveluiden turvaamiseksi tällä hetkellä. Voimme toki esittää vain hyvin perusteltuja ja tutkittuja vaihtoehtoja ja vastalauseita kuntauudistuksille. Niillä saavutetaan kuitenkin vain lyhytaikaisia torjuntavoittoja, jos niitäkään. Hallitus ei tule kääntymään perinteisten puolueiden aikakaudella vahingossakaan tavallisten ihmisten puoleen paitsi silloin, kun pitäisi säästää ja saada rahvas tekemään uhrauksia omistavan luokan hyväksi. Vasemmalle ei mennä edes vahingossa. Olisiko aika näyttää, etteivät Suomen valtakunnan rajat ole jakamattomia? Ottaisimmeko mallia skoteista, katalaaneista, venetsialaisista ja muista edistyksillisistä separatisteista?

Vaihtoehtoja Suomen pilkkomiselle toki on, kun niitä vasemmalta laidalta uskaltautuu etsimään. Vanhan kunnon maalaisliittolaisuudenkin soisi nousevan. Sillä vain ihmisläheisellä, todellisen vasemmiston liittoumalla yhdessä todellisten maalaisliittolaisten kanssa varmistettaisiin, että Suomi säilyisi itsenäisenä, inhimillisenä, erilaisuutta suvaitsevaisena ja ennen kaikkea asuttuna. Tulemmeko säilymään yhtenäisinä, itsenäisinä ja toisiamme kunnoittavina? Kaikki riippuu siitä, saako kotimainen nurkkakuntainen vasemmisto voimansa yhdistettyä ja siitä, haluaako kansa herätä horroksesta. Vaihtoehtoina ovat joko aidosti vasemmistolainen Suomi tai Suomen hajottaminen palasiksi. Muuta vaihtoehtoa peruspalveluiden säilyttämiseksi en oikeistolaisuuden saastuttamassa ilmapiirissä ainakaan itse näe.

PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

113. Missä olet, Aito Vasemmisto?

2014-01-06T08:28:00.001-08:00

Uusi vuosi, uudet kujeet. Uuden vuoden kunniaksi Vantaan sisäisen lippujen hinnat nousivat viimein kolmeen euroon. Ollaan jo melkein Jyväskylän tasolla, vaikkakin silti Jyväskylän julkiseen liikenteeseen verrattuna on julkinen liikenne pääkaupunkiseudulla kehittyneempää ja hintalaatusuhde on vielä toistaiseksi tasapainossa. Vuonna 2014 tullaan myös näkemään uusia lakeja ja ~~keinottelijoiden inspiroimia~~ tuotantokustannuksista aiheutuva hinnannousuja. Toivottavasti tulemme tuoreen vuoden myötä, ja siitä edespäin, näkemään myös uusia keksintöjä. Teleportin todellistuminen olisi loistava lähtölaukaus uudelle aikakaudelle. Ainakin se toisi hieman käytännöllisyyttä matkustamiseen. Miten paljon turhaa energiaa kuluukaan stressaavaan pakkaamiseen ja murehtimiseen, että onko kaikki nyt varmasti mukana. Teleportin ansiosta voitaisiin keskittyä siihen tärkeimpään; matkustamiseen. Painavimmat laukut siirrettäisiin teleportin avulla ennalta sovitusti menopäähän (vierailtavaan kohteeseen). Matkailu ei siis kärsisi tai muuttuisi täysin teleporttailumatkailuksi, vaan keventyisi. Täältä päin ainakin tulisi todellista kannatusta arkipäivän elämää helpottavalle teleportille.

Sitä odotellessa pitää suunnata kaikki tarmo byrokratian keventämiseen. George Osborne ja Jyrki Katainen näyttävät mallia."Holhouksen sijaan haluamme olla oman elämämme päättäjiä, silloin kun siihen on valmiudet." Pois vaan holhoava hyvinvointivaltio ja työttömien tukeminen. Aikuiset ihmiset osaavat pitää huolen itsestään. Jokainen on oman onnensa seppä, tiukka ei ~~pummien tukemiselle~~ ihmisten elämän rajoittamiselle ja köyhyysloukuille! Enemmän itsenäisyyttä! Tulisi ottaa Etelä-Euroopan maista mallia. Ne osaavat toisistaan välittämisen ja toisistaan huolehtimisen. Ainoastaan irtisanominen on siellä vähän vaikeaa. Pitäs ottaaa meistä mallia. Niih, senkin etelän vetelät! Suomen uusi brändi voisi olla seuraavanlainen: maa, joka tarjoaa joustavan irtisanomissuojan ja joustavat verot! Tervetuloa ottamaan vapaata maata haltuun (erityisesti silloin, jos olet keskiluokkainen ja valkoinen länsimaalainen herrasmies). Tule, meillä ei sanoja "byrokratia" ja "korkeat verot" tunneta! Suomen brändääminen voitaisiin tänä ja ensi vuonna kohdistaa erityisesti monikansallisille suuryrityksille, joille jaettaisiin ilmaista maata aina saamelaisten alueille asti. Suomi, tulevaisuuden byrokratiasta, impivaaralaisuudesta ja vasemmistolaisuudesta vapaa maa, 100 prosenttisesti!

Byrokraatit ovat usein tunnetusti ikäviä. Virallisia asioita hoidettaessa saa usein kuulla "asia ei kuulu meille"-fraasia, jonka jälkeen asiakas ohjataan toiseen paikkaan. Toisessa paikassa sanotaan samalla tavoin ja asiakasta pompotellaan luukulta toiselle ja pahimmassa tapauksessa vieläpä samojen luukkujen välillä. Asterix & Obelix osaavat kertoa asian paremmin ja yksityiskohtaisemmin. Välillä varmaankin tekisi mieli tehdä polttoitsemurha jossain virastossa sen jälkeen, kun asiasta ollaan väitelty hyvän aikaa. Ainakin sanoma menisi silloin paremmin perille. Toisaalta aina voi ryöstää pankin tai lähettää postia byrokraateille osoittaakseen olevansa kyllästynyt nykyiseen menoon. Treffikutsuja tai tappouhkauksia ei varmaan kannata lähettää. Piileskelevä johto vain kätkeytyisi entistä syvemmälle koloihinsa ja norsunluutorneihinsa. Samaan aikaan tavalliset asiakaspalvelijat papukaijoina toistelevat maalaisjärkeä vaativissa tilanteissakin todellisuudesta vieraantuneen johdon näkemyksiä. Maalaisjärkeä nykyisillä johtavissa asemissa olevilla henkilöillä harvemmin on. Tavallisille asiakaspalvelijoille meuhkaaminen saattaa hieman helpottaa oloa, mutta huudot menevät kuitenkin täysin hukkaan. Sytyttämällä itsensä tuleen jossakin virastossa saisi kenties kuitenkin sitä kaivattua huomiota ihan johtavilta tahoiltakin.

Energiaa kannattaisi epäoikeudenmukaisuuksien pohtimisen sijasta satsata ehkä sittenkin mieluummin kilojen karistukseen. Joulun ja uuden vuoden jälkeen joulukinkku ja suklaa ovat varmasti tehneet tehtävänsä ja vatsa toteuttaa uutta tehtäväänsä kolmantena jalkana. Urheileminen ja kaloreiden polttaminen auttaa lopulta keskittymään itse tärkeimpään; positiivisuuteen (loputtomaan talouskasvu-uskoon) ja yhteen hiileen puhaltamiseen (tekemään kritiikittömästi kaiken, mitä eliitti sanoo). Pitäisikö liittyä keventäjiin? Pääsisi eroon ylimääräisistä kiloista ja vasemmistolaisuudesta. Vasemmistoliitto on kiitettävästi karistanut kilojaan. Hallituksessa ollessa joutuu ilmeisesti hikoilemaan Kokoomuksen ja (sosiali)demokraattien kanssa niin paljon, ettei kiloja tai ainakaan vasemmistolaisuutta ehdi kertyä. Jyrki Katainen voisikin alkaa yhdessä Suvi-Anne Siimeksen kanssa juontaa Suurin Pudottaja-ohjelmaa, joka olisi suunnattu vasemmistolaisille veneenkeinuttelijoille ja änkyröille. Ohjelmassa yhdistyisi ideologinen uudelleenkoulutus (esimerkiksi siinä vaiheessa, kun osallistujien vasemmistolaisuutta punnitaan jokaisen jakson lopussa) ja rankka treeni. Voittaja olisi se, joka olisi keventänyt vasemmistolaisuuttaan kaikkein eniten. Raskaasta vasemmistosta kevytvasemmistoon.

Moni on jo kauan aikaa ollut pettynyt Vasemmistoliiton toimintaan. Viimeisin pettymys koettiin viime vuoden loppupuolella, kun Vasemmistoliitto päätti jäädä hallitukseen. En ihmettele, vaikka tämä olisi joillekin ollut jopa syy erota Vasemmistoliitosta. Hallitukseen ollaan haluttu jäädä siksi, koska ilman Vasemmistoliittoa olisi politiikka vieläkin oikeistolaisempaa. Eli sitä ollaan ikään kuin hieman hidastelemassa vääjäämätöntä oikeistolaista kehitystä. Kyllä jarruttelijoita ja hidastelijoitakin tarvitaan. Riittääkö se kuitenkaan, että ollaan vain torjumassa ja jarruttelemassa oikeiston hulluimpia uudistuksia, kuten demokraatit USA:ssa? Ei keskustalaistumisessakaan ole mitään pahaa. Riittävätkö keskustavasemmistolaisten voimat kuitenkaan kovaa oikeistoa vastaan?

Vasemmistoliitossa ja Vasemmistonuorissa ollaan jollakin tapaa kapitalismikriittisiä ja vahvasti kommunismikriittisiä. EU:ta ja EU-politiikkaakaan ei tosiasiassa kritisoida. Ei ainakaan niin paljon, kuin Perussuomalaisissa (Perussuomalaisissakin vähän niin ja näin ja toisaalta kritisoihan Margaret Thatcherkin EU:ta). Ainoastaan Itsenäisyyspuolue ja SKP ovat todellisia EU-kriitikkoja. Loput ovat lähinnä hienovaraisesti inhimillistämässä nykyistä EU:ta, joka ampuu kaikki uusliberalistisesta linjasta poikkeavat ehdotukset poikkeuksetta alas. Vasemmistoliitossa ollaan tunnustettu tosiasiat. Liian vasemmistolaisia ei voida olla, ettei vain syytettäisi veneenkeikuttelusta ja kommunismista. Maltillisuus on muotia. Ei pidä vaatia liikaa. Vähän sama, kuin USA:ssa rotusorron aikaan, kun afroamerikkalaisia kehotettiin maltillisempiin vaatimuksiin. Kehotettiin neuvottelemaan ja odottamaan suoran toiminnan sijaan. Missä olisivatkaan USA:n afroamerikkalaiset tänä päivänä, jos suoran toiminnan sijaan oltaisiin vain neuvoteltu ja odoteltu? Minne päätyvätkään työläiset, joita hallitusvasemmistokin kehottaa neuvottelemaan, odottamaan ja toivomaan, että oikeisto hieman järkiintyisi?

Vasemmistoliitossa ja Vasemmistonuorissa (joista viimeksi mainitussa edelleen näen potentiaalia) on heitä, jotka kannattavat hieman räväkämpää ääntä. Lienevätkö enemmistössä kuitenkin ne, jotka kannattavat odottelua ja neuvottelua (kevytvasemmiston kielelle käännettynä: "parlamentarismia"?)? Keskustassa (erityisesti nuoremmissa keskustalaisissa) on varmasti yksilöitä, jotka lämpenevät vasemmistolaisuudelle ainakin jollakin tapaa. Olen tämänkaltaisia havaintoja joskus tehnyt ja kuullut, että etenkin nuorissa keskustalaisissa saattaisi olla yllättävänkin vasemmistolaista väkeä. Hoi toveri, sä oot keskustalaiseksi yllättävän punainen! Yllättävän moni sitoutumatonkin (josta ei päältäpäin uskoisi) saattaa tunnustautua vasemmistolaiseksi. Kyseinen sitoutumaton vasemmistolaisuus osoittautuu pidemmällä tähtäimellä sellaiseksi muodikkaaksi vasemmistolaisuudeksi, jossa toki halutaan tasa-arvoa ja oikeutta. Kannatetaan riittävän etäällä tapahtuvia kumouksia, kunhan kumoukset eivät tule meidän takapihoille. Itsenäisyyspäivän 6.12.2013 toisintoa ei haluta. Meillä on jo kaikki hyvin. Eikö niin, paronitar Appelsin? Vähän sama, kuin se että ollaan niin monikulttuurisuuden ja kehitysvammaisten oikeuksien puolustajia, kunhan monikulttuurisuus ja kehitysvammaisten asuntolat eivät leviä omaan hienoon ylhäisen keskiluokkaiseen ja yläluokkaiseen naapurustoon.

Epäilykseni Vasemmistoliiton keskustalaistumisesta saivat vahvistuksen luettuani Kansan Uutisten jutun, jossa kerrotaan Kansan Uutisten ja keskustavasemmistolaisen The Guardianin yhteistyön tiivistämisestä. Molemmissa lehdissä on mielestäni hyviä juttuja, joiden lukemiseen kannattaa silloin tällöin kuluttaa hieman aikaa. The Guardiania kehun hyvistä feministisistä, antirasistista ja laadukkaista maailmaa syleilevistä jutuista. Samalla lailla kehun Kansan Uutisia vastaavanlaisista monipuolisista jutuista. Molemmat lehdet kritisoivat ajoittain varsin terävästi USA:n politiikkaa. The Guardian-lehti on kunnostautunut Edward Snowdenin paljastusten esille tuomisessa, jolloin USA:n (ja monien muiden maiden) hämärähommat paljastuivat. Molempien lukijoiden joukossa on myös jonkin verran "hörhövasemmistoa", siitä myös plussaa. The Guardian on kuitenkin leimallisesti länsimyönteinen.The Guardian raportoi taannoin aktiivisesti Ukrainan tilanteesta. Tuolloin elettiin ratkaisevia aikoja sen suhteen lähentyisikö Ukraina länttä vai päätyisikö maa "Venäjän kiertoradalle" (vertailu, jota The Guardian usein käytti). Ei siinä mitään, en itsekään toivo, että Ukraina ainakaan pakottamalla lähentyisi liikaa Venäjää. Onko "länsi" (tässä tapauksessa EU) ainoa vaihtoehto? Onko EU:ta kaikki se, mikä edustaa "länttä"? Eikö oma tie voisi tulla kysymykseen? Onko nykyäänkin valittava puolensa, ikään kuin vielä elettäisiin kylmän sodan aikoja ja sitä edeltäviä historiallisia aikakausia? Onko aina pakko kuulua johonkin? Hallituksessa vaikuttava nato-fetissiä poteva hörhöoikeistomme lienee vahvasti sitä mieltä.

Joka tapauksessa, The Guardian edustaa vahvasti "läntistä", "sivistynyttä" maailmaa. Se on myös vahvasti EU-myönteinen. Kansan Uutiset Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajana allekirjoittanee samanlaiset "sivistyneet (vaikkakin ajoittain USA-kriittiset) länsimaiset arvot". Kun soppaan tunkee lusikkansa vielä sellainen karismaattinen ja älykäs keskustalainen tutkija, kuten Jussi Jalonen, on keskustavasemmistolaisuus virallista julistusta vaille valmis. Sotahistoriaa tutkivaa Jussi Jalosta tunnutaan laajasti arvostettavan vasemmistolaisissa piireissä (eikä varmasti täysin syyttä). Hänen kirjoituksiaan lainataan ja häntä seurataan vasemmistolaisissa piireissä. Keskustavasemmisto on näin ollen selvästi puolensa valinnut. Keskustavasemmistossa on toki puolensa. Keskustavasemmistosta ei kuitenkaan ole todelliseksi oppositioksi. Oikeistolainen meno vaan kiihtyy, kun Vihreät liberaalit, Keskusta, Vasemmistoliitto ja (sosiali)Demokraatit, ja toisella puolella Kokoomus ja Perussuomalaiset löytävät toisensa. Ennen kuin Suomeenkin ehtii muodostumaan konservatiivien ja liberaalien kartelli, on todellista oppositiota lähdettävä kiireen vilkkaa muodostamaan.

Nyt tarvitaan uudenlaista aitovasemmistolaista puoluetta, kun Vasemmistoliitto on keskustalaistumassa yleiseurooppalaista muotia noudatellen. SKP on loistava vaihtoehto yleiselle konsensushengelle (johon Perussuomalaiset pyrkii tuomaan lähinnä viime vuosisadan oikeistolaisuuden tuulahduksia), mutta ei riittävä. En usko, enkä halua, että SKP yksin haastaa oikeistolaisen konsensuksen. SKP:n rinnalle tulisi rakentaa jokin aitovasemmistolainen puolue, jonka jäsenet olisivat kapitalisminvastaisia ja puolustaisivat perinteisiä vasemmistolaisia arvoja ja oikeutta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen. Keskustavasemmistosta ei siihen ole. Vihreitä liberaaleja ja (sosiali)demokraatteja en edes mainitse.

Olen kuulunut Vasemmistonuorten lisäksi myös Kommunistiseen Nuorisoliittoon. Viimeksi mainitussa olen toiminut laiskana varapuheenjohtajana. En koe hirveästi kasvaneeni kommunistina, mutta Kommunistinen Nuorisoliitto on tällä hetkellä ainoa järjestö, joka on oikeasti kriittinen nykyistä kapitalistista menoa kohtaan. Siitä ei pääse mihinkään. Vasemmistonuorten merkitystä ei myöskään tule vähätellä. Kommunistista Nuorisoliittoa luonnollisesti tarvitaan, mutta sekin tarvitsee rinnalleen jonkin vastaavan aidosti kapitalismikriittisen järjestön. Tulisi myös miettiä, voisiko todelliselle isänmaalliselle vasemmistolle olla tulevaisuudessa kysyntää? Latinalaisessa Amerikassa osataan olla aidosti vasemmistolaisia ja silti isänmaallisia. Esimerkiksi Kolumbiassa kritiikki USA:n ja suurkansallisten yritysten läsnäoloa kohtaan yhdistää monia. Vaan mikä yhdistäisi niitä kriittisiä suomalaisia, jotka haluavat vasemmistolaisia ja isänmaallisia arvoja. Mikä saisi heidät liikkeelle?

PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

112. Oikeistolaisten esiinmarssi

2013-12-09T13:34:00.000-08:00

Halusin liittää itsenäisyyspäivään liittyneet tapahtumat osaksi laajempaa tekstiä, jossa käsittelen oikeiston logiikkaa. On keskustelu vaan menossa siihen suuntaan, että pakko ottaa täällä pikkuisessa blogissa hieman kantaa. Itsenäisyyspäivän tapahtumia tuskin tarvitsee sen enempää mainita. Materiaalia löytynee ihan riittävästi vaikkapa Youtubesta (jossa on nähtävissä esimerkiksi se video, jossa ratsupoliisi ajaa viattoman sivullisen päälle) ja sanomalehdistä, jotka yhä harvemmin peittelevät ideologiaansa. Uutisointi, poliisin tiedotus ja keskustelu on ollut sitä taattua suomalaista laatua; yksipuolista, leimaavaa ja pamputus-fantasioiden värittämää.

Uutisointi yleensä (joiltakin osin neutraalia Yleä lukuun ottamatta) osoittaa selvästi, mikä ideologia vallitsee. Pitkän aikaa tuntui monin paikoin vallitsevan munaton konsensus-henkinen kulttuuri, jolloin kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Kaikkia hallituksen päätöksiä tuettiin kritiikittömästi (surullisimpana esimerkkeinä kenties Helsingin Sanomien kumartelu hallituksen EU-politiikkaa kohtaan tai Keskisuomalaisen "keskustalaisen" mitään sanomattomat uutisoinnit valtuuston budjettineuvotteluihin liittyen). En siis tiedä, pitäisikö olla iloinen siitä, että valtavirtamedia alkaa paljastaa yhä rohkeammin rumat oikeistolaiset kasvonsa. Valtavirtamediahan on aina (silloin konsensusajan vallitessa) uutisoinut ideologiaa korostaneista vasemmistolaisista enemmän tai vähemmän asenteellisesti. Eli ei sinänsä mitään uutta tuo erimielisten leimaaminen. Ulla Appelsinin (joka kuuluisi mustavalkotelevisioiden aikakauteen) ristiriitaiset ja omituiset kommentit Rosa Parksista ja Sini Saarelasta edustavat ihailtavan kadehdittavaa mustavalkoisuutta. Awww, miten ihanan kritiikittömästi paronitar Appelsin kehuukaan suomalaista yhteiskuntaa. Eihä myö mikkää alapamaa olla. Rosa Parks oli ihan hyvä kansalaisaktivisti (silloin kauan sitten, ennen nykyistä sivistyksen aikakautta, kun vielä oltiin sivistymättömämpiä). Ei hyvää itsenäisyyspäivää! Jos paronitar Appelsin olisi tuolloin Alabamassa kirjoitellut, olisi hän ollut ensimmäisenä tuomitsemassa silloisia konsensushengen horjuttajia.

Taitaa muillakin Ilta Sanomien toimittajilla olla niin sanotusti hieman appelsiinia perseessä. Kyseisen artikkelin toimittaja vaivautui pirauttelemaan meikäläiselle esiintyen olevansa kiinnostunut Kommunistisen Nuorisoliiton viimeisimmästä kannanotosta ja vastapuolen näkemyksistä. Olisit, Pauliina, laittanut artikkeliisi myös sen kohdan, jossa mainitsin siitä, että Suomesta uhkaa tätä leikkausmenoa tulla uusi Kreikka. No, kaipa poliisi tulee ihan toimitukseen asti tarjoamaan teikäläisille rapsutuksia ja vähän makupaloja. Niin hyvin ootte hauvelit auttaneet poliisia. Ehkä Paatero tai joku muu vastaava tulee teitä vielä oikein kävelyttämään ja kusetuttamaan. Woof, woof!

Poliisiin kohdistunut kritiikki on vaihdellut riippuen siitä, mistä luokasta kritiikki poliisia kohtaan on tullut. Yläluokka ja heidän ahtereitaan nuoleskelevat laumaeläimet kritisoivat poliisia "liian löysistä otteista". Vastapuoli taas kritisoi poliisia ylilyönneistä ja sivullisten vahingoittamisesta. Sivullisten päälle ratsastaminen ei kyllä oikein edusta hyvää ammattitaitoa. Ammattitaitoa ei myöskään edusta poliisin viralliset lausunnot. Leimaaminen roskasakiksi on viimeisin todiste siitä, että poliisi on todellakin puolensa valinnut. Ei poliisi varmaan mikään natsisika ole, mutta vallanpitäjiä se kritiikittömästi vahtii. Huolimatta siitä, että vallanpitäjät kohdistavat leikkauksia poliisivoimiin. Olen vakavissani ja edelleen sitä mieltä, että kaltoinkohdellun luokan olisi järjestettävä suojelunsa itse. Poliisista ei siihen ole. Omat, vasemmistolaiset poliisivoimat, jotka pitävät huolta heikompiosaisten turvallisuudesta, ovat tarpeen. Suositeltavaa varmaan olisi myös, että alaluokka alkaisi treenaamaan itseään kuntoon kovia aikoja varten. Ei sitä koskaan tiedä...

Yhä useammin saa huomata, että hyvin moni "keskustelija", joka pitää itseään epäideologisena ja rationaalisena ajattelijana, on poteronsa valinnut. Sama "epäideologinen rationalisti" puhuu markkinavoimien puolesta "veneenkeikuttelijoita" vastaan. Toiset puhuvat puhtaan rodun, kovien ja konservatiivisten arvojen puolesta. Erimieliset eivät ole heidän silmissään edes suomalaisia, saatika ihmisiä. Niin, mitenkäs olikaan Ulla Appelsin, ei Suomi taida vielä Alabama olla. Kovaa vauhtia Suomesta uhkaa kuitenkin tulla sellainen. Kunhan markkinaoikeisto ja konservatiivinen punaniskaoikeisto lyövät kättä päälle, niin eiköhän tännekin saada kunnon vanhan ajan sortojärjestelmä. Sellaisessa järjestelmässä punikeilla, mokuttajilla ynnä muilla epäihmisillä ei olisi asiaa tietyille alueille. Niinhän se on, vapaus on tarkoitettu vain tietyille. Tulevassa EU:n pohjoisessa osavaltiossa voisikin EU-hymnin rinnalla soida aivan hyvin myös "Sweet Home Alabama" Ulla Appelsinin tulkitsemana.

En tiedä kumpi on pahempaa, se ettei mikään muu, kuin tosi-tv ja oma keskiluokkainen elämäntyyli kiinnosta massoja, vaiko se, että lähdetään määkien seuraamaan markkina-konservatiivien yhdistyneitä voimia fetissi-fantasioiden isosta ja kovasta. Mikähän siinä muuten on, että vaikeina aikoina vain kovat arvot ja kova oikeistolaisuus vetävät puoleensa? Olisikohan sillä jotain tekemistä irrationaalisten biologisten taipumusten kanssa? Halutaan alfauros pitämään jöötä. Toisaalta lapsuuden muistot vahvasta isähahmosta ja kätketyt seksuaaliset fantasiat vahvasta ja dominoivasta äijästä (kun miehet oli rautaa...) voisivat osaltaan selittää tuota kummallista taipumusta haluta sitä isoa ja kovaa. Onko punaniskaisuus sitten vain lisääntynyt viime aikoina vai ovatko punaniskat aina pitäneet tuollaista meteliä? Pamputus-fetissi ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö. Se, että Tampereella meteliä pitäneet tuomitaan kaikki ja niin monen taholta noin yksipuolisesti on toki surullista, mutta myös hälyttävä esimerkki siitä, miten arkipäiväistynyttä kova oikeistolainen ajattelu on tänä päivänä. Erimielisiä, heikommin pärjääviä ja yleensäkin erilaisia ihmisiä ei arvosteta, eikä edes suvaita.

Tämänlaisessa ilmapiirissä toivonkin, että kaikki kynnelle kykenevät luokkatietoiset vähäosaiset lähtisivät kaduille marssimaan. Kävisivät Ulla Appelsinin ja kumppaneiden pelot toteen, kun otettaisiin vähän mallia Tampereen protestoijista. Väkivaltaan en kannusta, mutta "laittomaan aktivismiin" kyllä. Mahtaakohan Ulla Appelsinia harmittaa, kun ihan the Guardianin äänestyksessä Sini Saarela sijoittui toiseksi? Jos Ulla Appelsinilta ja hänen hengenheimolaisiltaan kysytään, niin sanottua hyvää aktivismia on se historian aktivismi, jota voi ja uskaltaa näin turvallisesti ja muodikkaasti jälkikäteen ihaillakin. Entäs nykyajan aktivistit? Missä on heidän arvostuksensa? Arvostusta tuskin monilta kyseisiltä puolensa valinneilta ja hyvään elämään tottuneilta tulee. Siitä huolimatta asian puolesta on oltava valmis taistelemaan oli uhkana mikä hyvänsä. Nyt on tullut aika lähteä kaduille niin kuin Etelä-Euroopassa. Yleislakkoilulla voitaisiin myös näyttää, ketkä tätä maata oikeasti pyörittävät. "Laiton aktivismi" nouskoon kukoistukseen myös Suomessa. Talojen valtaus ja pankkien piirittäminen ovat jo liian kauan olleet aliarvostettuja ongelmanratkaisukeinoja.

PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

111. Moniäänisyyttä yksiääniseen Suomeen

2013-12-05T07:16:00.003-08:00

Jyväskylässä ovat sakset jälleen kovassa käytössä. Saksikäsi Katainen taas viestittää, että "pienelle trimmaukselle" on tilausta myös ihan valtakunnan laajuisesti. Nostetaan nyt hallitukselle hattua siitä, että tuovat tänne ummehtuneeseen Impivaaraan hieman yleiseurooppalaisia tuulahduksia. In euro and Europe we trust. Vaihtoehtoisesti motto voisi olla: "Ich bin ein Europäischer. Hatunnosto myös tunnetun konsensushakuiselle Keskisuomalaiselle siitä, että kehtasi tällä kertaa nostaa myös kommarin ("torpedo-Tynjän") näkemyksiä. Yleensähän Keskisuomalainen lainaa "kriittisiä" ja kriittisiä jyväskyläläisten valtuutettujen puheenvuorojen pätkiä esimerkiksi opportunistilta vaikuttavalta Mauri Pekkariselta, joltakin sosialidemokraatilta tai joskus jopa joltakin perussuomalaiselta. Kenties nyt, kun rahamaailman edustajilla on niskalenkki tavallisista pulliaisista ja punaisista paholaisista, voidaan todelliset kasvot tuoda pikkuhiljaa päivänvaloon ja varmoina voitosta voidaan pienien vastustajien antaa lohdutuspalkinnoksi sanoa sanottavansa. Ei niitä kuitenkaan kukaan kuuntele. Korruptoituneiden voimien johtamaan eduskuntaan voitaisiin jopa tuoda avoin mikki-kulttuuri, jossa kriittiset ja "kriittiset" äänet saisivat aina perjantaisin vähän julistaa mikrofonin ääressä. Pääsymaksu perjantain eduskunnan avoin mikki-tilaisuuteen voisi olla siinä 10 euron hujakoilla. Hintaan sisältyisi tilaisuus nähdä ihka aitoja poliitikkoja ja hieno tunne siitä, että on päässyt sanomaan jotain ja vieläpä eduskunnassa.

Eduskunnan avoin mikki-tilaisuus voisi olla hyvä itsetunnon kohotus niille, jotka eivät tällä kertaa tulleet valituksi eduskuntaan ja niille ihmisille, joiden ääni ei kuulu televisiossa eikä naama näy muotikuvastoissa. Ainakin se toisi vähän vaihtelua nykyiseen vallitsevaan tympeään muotiin, jossa muotia näyttäisi olevan se, että kuulutaan siihen lahjakkaaseen vähemmistöön, joka on "omilla ponnistuksillaan" päässyt käsiksi satumaisiin rahoihin. Sitä ollaan niin rikkaita, vaatimattomia ja ihanan vieraantuneita että on varaa omia jopa älykkyys itselleen tai päättää, kuka asuu esimerkiksi Helsingissä. Puhtoisessa Helsingin keskustassa asusteleva rahvas saadaan savustettua syrjemmälle poliittisesti (tai taloudellisesti) korrektein keinoin; nostamalla kuppaistenkin yksiöiden hinnat sille tasolle, että sitä luulisi majoittuvan ylihinnoitelluissa hotelleissa, joissa palvelut eivät pelaa. Kerjäläislaeilla (nykyajan irtolaislaeilla) voitaisiin vielä tehostaa huonomman väen häätöä. Keskiluokkaisilla taviksilla on vielä toistaiseksi (ikävä kyllä) varaa asua Helsingissä. Jotta kuitenkin erotuttaisiin myös tympeästä keskiluokasta, voitaisiin erityisesti talvisin laskea keskiluokkaisilla alueilla asuntojen lämpötilaa kun taas yläluokkaisten asunnot voitaisiin lämmittää trooppisen kuumiksi. Tätä yläluokkaista erottautumista voidaan sitten perustella ekologisilla syillä. Säästetään energiaa kato. Eks se oo ekologisempaa, et mieluummin pieni vähemmistö kuluttaa, kuin se, että kaikki 5 miljoonaa? Jos tulee liian kylmä, tee töitä ja tienaa enemmän (yritteliäisyyttä hei!), jotta saisit lisää etuuksia. Tai aina voi muuttaa Mallorcalle. Kaikki on itestä kii. Vähän nyt sitä positiivista asennetta! Ihme valittajii nää suomalaiset!

Ei valiteta. Keskitytään mieluummin pyytämään anteeksi laiskuudesta johtuvaa syrjäytymistämme, opetellaan tekemään oikeanlaisia Facebook-päivityksiä, eikä olla aina kädet ojossa pyytämässä, vaan myös joustetaan. Ei tulisi myöskään liikaa vaivata päätään sillä, jos tulevaisuudessa joutuu kävelemään vähän pidemmän matkan terveysasemalle tai jos joutuu maksamaan hieman enemmän laadusta. Laadusta pitää maksaa, vai mitä Hans Välimäki? Kyllä sitä ennen vaan pärjättiin ja jaksettiin paremmin. Vähällä tultiin toimeen, eikä valitettu. Rahvas tiesi paikkansa ja suutari pysyi lestissään. Politiikka ja talous ovat vaikeita asioita. Ei niistä tavalliset ihmiset mitään ymmärrä. Eiköhän vaan ulkoisteta työntekijäliittojenkin hommat niille, jotka osaa paremmin. Oikeastaan kaikenlaiset työntekijöiden liitot (lakoista puhumattakaan) tulisi kieltää. Saataisiin vähän jämäkkyyttä ja tehokkuutta tänne Albaniaan ja saataisiin talouskin jälleen rullaamaan.

Lähi- ja peruspalvelut ovat niin 1900-lukua. 2000-2010-luvuilla ja siitä eteenpäin kaukopalvelut ja laadukkaat etuoikeus-palvelut ovat nykyaikaa. Punaisia kulta-aikoja haikailevat enää nostalgikot ja jokunen muinaisjäänne. Muinaismuistojen luonnollinen (tai tarvittaessa avustettu) marginalisoituminen ja kuolema ja järkiintyminen auttanee kehityksen eteenpäin viemisessä. Pian eespäin-sana saa täysin uuden ja oikeutetumman merkityksen, kun kehityksen rattaat painelevat eespäin! Eespäin te etuoikeutetut! Kaikkien maiden etuoikeutetut, hajottakaa prekariaatti! Kaikki te kansalaisten maita haltuunottavat suuryrittäjät, joiden omatunto saattaa joskus tulla häiritsemään... Muistaako se tosiasia, että the world is yours! Olkaa oman elämänne arpinaamoja ja gordongekkoja. Vahvojen ehdoilla mennään. Luonnossakin heikot yksilöt karsiutuvat pois. Jyrkkä ei tasapäistämiselle. Opiskelu ei ole tyhmiä varten! Enemmän vahvoihin ja lahjakkaihin yksilöihin satsausta jo varhain niin, avot, johan ne Pisa-tuloksetkin ja se talous saadaan nousuun!

Arkipäiväistyneen oikeistolaista ajatuksen lentoa ei tunnu pysäyttävän mikään. Onhan se toki kivaa, että saa hieman hyötyliikuntaa, kun joutuu kävelemään entistä pidempiä matkoja terveysasemille. Vanhemmille ja liikuntarajoitteisille ihmiselle lenkkeily ei kuitenkaan tule kysymykseen. Jotkut saattavat päästä julkisilla (huolimatta siitä, että julkisen liikenteen bussilippujen hinnat ovat monessa kaupungissa hävyttömällä tasolla) tai vaihtoehtoisesti autoilla, joka on halvempaa, muttei ekologista. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungissa puhutaan kovin paljon resurssiviisaudesta, mutta edustaako palvelujen siirtäminen kauemmaksi resurssiviisautta, kun ottaa huomioon sen, että tulevien kaukopalveluiden käyttäjät joutuvat turvautumaan epäekologiseen matkustamistapaan? Kenties taustalla onkin ajatus siitä, että palveluja yksityistämällä saadaan vähennettyä palveluiden käyttäjiä. Köyhemmät sitten turvautukoot vapaaehtoisiin etätohtoreihin Skypessa. Vähemmän palveluiden käyttäjiä, vähemmän autoilua, vähemmän päästöjä. Ympäristönsuojelumitaleja päättäjille!

Kun nykyisin puhutaan kouluista, keskustelua hallitsee Pisa-kisa. Tuntuu, että nykyisin vain Pisa-tulokset ja niihin valmistautuminen merkitsevät. Jos ei mainita vasemmistolaisia tahoja ja joitakin huolestuneita vanhempia ja inhimillisiä yksilöitä, huomiota harvoin saavat sellaiset asiat, kuin luokkien koot ja tukiopetus. Olisivatko sisäilmaongelmat nousseet kiinnostamaan päättäjiä ilman aktiivista kampanjointia ja äänekkäitä vaatimuksia? Pisa-kisan lisäksi kiinnostusta saattavat herättää myös vaatimukset koulukurin lisäämisestä ja lukioiden ylioppilaskokeiden tulosten vertailut. Lisää Pisa-kisan tulosten ja lukioiden ylioppilaskirjoitusten tulosten ja keskiarvojen vertailua, niin saadaan tänne Suomeenkin vihdoin eriarvoistava koululaitos.

Itse Pisa-kisassa taas ymmärtääkseni testataan vain yksipuolisia asioita. Voisiko joskus vaikkapa mediakriittisyys tulla kysymykseen? Jospa Pisa-kisassa voitaisiin joskus vertailla vaikkapa erilaisia verkkolehtiä ja niiden artikkeleita ja pääkirjoituksia keskenään? Kyseisessä osiossa vastaajat saisivat päätellä, mistä lehdistä ideologia, stereotypiat ja yksipuolinen näkemys ei-länsimaisista maista paistaa selvimmin läpi. Kysymyksiä todellisesta ja konkreettisesta (ei vain teoreettisesta) oikeudesta erilaisuuteen ja tasa-arvoon (kaikessa mielessä; esimerkiksi poliittiseen ja taloudelliseen) voitaisiin hieman lisätä. Matematiikan osiossa voitaisiin joka vuosi kysellä eri teemoja liittyen oikeudenmukaiseen jakamiseen tyyliin: kuinka jotakin (you name it!) voitaisiin jakaa siten, että siitä riittäisi kaikille (jne.)? Miten poistaisit köyhyyden? Kuinkahan tulokset silloin jakautuisivat?

Onko tasa-arvon vaatiminen tasapäistämistä? Onko epäkohtien esille nostaminen vain suomalaisille tyypillistä valitusta? Eikö tulisi ollenkaan vaatia tuota tuulen tuomaa tasa-arvoa? Onhan se niin väärin, kun lahjakkaat ja voimakkaat yksilöt joutuvat olemaan samalla viivalla heikompilahjaisten tavisten kanssa. Sen tiesivät jo muinaiset liberaalit. Onko köyhyys sitten vain älykkyyskysymys, kuten Boris Johnson saarivaltakunnassa uskoo? Eikö heikompien ehdoilla tulisi mennä ollenkaan? Onko peräti niin, että vahvemmilla on oikeus riistää heikompiansa? Mitäs ovat niin heikkoja ja tyhmiä?! Joutomaita tulee edelleen voida ottaa käyttöön, kuin silloin villiä länttä valloitettaessa. Jos on niin alkeellinen hippi, ettei osaa kapitalistisen tehokkaasti hyödyntää maata, niin eikö ole vaan parempi, että suuryrityksen sedät ja tädit tekee niistä itelleen vaikkapa hiekkalaatikoita itselleen?

"Riistäminen käsitteenä on muutenkin määriteltävä uudelleen, kuten rasismikin. Aika harva kuitenkaan riistää siinä missä hyvin harvat ovat rasisteja. Ei tasa-arvokritiikki ole elitismiä, kuten ei maahanmuuttokritiikkikään ole rasismia. Joo joo, Pinochet-, sosiaalidarvinismi- ja Ayn Rand-kortit käytetty. Eikö tasa-arvoon liittyvistä asioista voida muka keskustella kriittisesti? Ihme hyssyttelyn kulttuuri! Mehän vain kritisoimme holtitonta tasapäistämisen politiikkaa. Emme suinkaan halveksi taviksia." Oi, jospa sitten vuonna 2015 tai edes vuonna 2019, kun aitovasemmistolaiset pääsevät eduskuntaan, ja entiset johtavat poliitikot puudelimediansa kera puhuisivat pimeyden voimista. Jyrki Katainen taas haukkuisi kaikki aitovasemmistolaisten äänestäjät tasapäistäjiksi ja kommareiksi. Jos muutkin nykyiset ja entiset johtavat poliitikot ovat osanneet leimailla, niin miksi ei Katainenkin?

Muutama sananen vielä riistämisestä (joka ei tosiaan katso kulttuuria tai ihonväriä). Kun maassa on sellainen meno, ettei työläisten oikeudet ja ihmisten oikeudet ylipäänsä paljoa paina, ei liene mikään ihme, että ulkomaalaisten riisto Suomessa jää vähemmän puhutuksi aiheeksi. Kokemukset sellaisesta riistosta, jota toteutetaan niin sanotusti etnisissä työympyröissä ei yleensä hirveästi kiinnosta. Kuinka voisikaan? Kun suomalaista kapitalistia ei kiinnosta edes omien duunareiden oikeudet, ja konservatiivinen persu julistaa ja valittaa 24/7 (oli kyse mistä tahansa vähänkin kansainvälisemmästä asiasta) että ensin ne suomalaisten työläisten ja vanhusten asiat pitäisi hoitaa kuntoon, ei voida olettaa, että muista kulttuureista tulleiden oikeudet kiinnostaisivat. Tämänkaltaisessa piittaamattomuuden ilmapiirissä on selvä markkinarako kyseisenkaltaisille rotille, jotka käyttävät hyväkseen muualta tulleiden ihmisten heikkoa asemaa. Törkeään hyväksikäyttöön syyllistyvät paitsi kotimaiset riistäjät (kuten thaimaalaisten marjanpoimijoiden tai ulkomaalaisten rakennustyöläisten tapauksessa) myös ulkomaalaistaustaiset riistäjät (kuten kyseisessä Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa ilmenee). Muitakin esimerkkejä varmasti löytyy kyseisen mielipidekirjoituksen lisäksi. Työsuojelupiireissä voitaisiin alkaa kiinnittää enemmän huomiota myös ulkomaalaistaustaisten omistamien yritysten (esim. etniset ravintolat) työoloihin. Ovatko työolot kunnossa? Maksetaanko työntekijöille asianmukaista palkkaa?

Ei-länsimaisen maahanmuuttajan ääni harvemmin kuuluu suomalaisessa julkisuudessa. Maahanmuutosta ja maahanmuuttajien asemasta ja ihmisyydestä keskustelevat viranomaiset, tutkijat, maahanmuuttokriitikot ja maahanmuuttokriitikoiden kriitikot. Maahanmuuttajia näkee harvoin kertomassa omia arkikokemuksiaan ja henkilökohtaisia näkemyksiään televisiossa. Se, että joku "vuoden pakolainen", Husein Muhammed tai Somaliliiton edustaja on äänessä, on toki merkki siitä, että eteenpäin ollaan menty. Myönnettävä se kuitenkin on, huolimatta fazereista ja stockmanneista, maahanmuutto erityisesti nykyisessä mittakaavassa on suomalaisille uusi ilmiö. Ei Suomessa olla totuttu erivärisiin ihmisiin niin paljon, kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa siltikin vielä 2010-luvulla arkipäivän rasismi ja institutionaalinen rasismi on aivan toista luokkaa, kuin Suomessa (toki Suomessakin on paljon rasismia ja yksi räikein institutionaalisen rasismin muoto on se, että erityisesti ei-länsimaisia tutkintoja ei Suomessa arvosteta). Olisikin jo korkea aika, että saisimme kuulla enemmän tavallisten maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä näkemyksiä. Nyt niin sanotut perusmamut ääneen! Muulloinkin, kuin vain silloin, kun puhutaan tärkeistä kulttuuriin liittyvistä asioista.

Suomessakin varmasti on sellaisia pyrkyreitä (enkä tällä siis tarkoita mainitsemiani Husein Muhammedia tai muita), jotka kokevat oikeudekseen esiintyä oman lähtömaansa tai (hurjemmassa tapauksessa) kaikkien Suomessa olevien (ei-länsimaalaisten) maahanmuuttajien äänitorvena ("Somalia olen minä", "Minä edustan Suomessa asuvia ei-länsimaalaisia maahanmuuttajia", jne.). Tämänkaltaisista tapauksista on olemassa ihan omia havaintoesimerkkejä. Ei siis kohdella kaikkia yksilöitä yksinoikeutettuina kulttuuripiiriensä edustajina. Jollakin samaan kulttuuripiiriin kuuluvalla saattaa olla täysin eri näkemykset, kuin julkisuudessa esiintyvillä etuoikeutetummilla maahanmuuttajilla. Eivät kaikki välttämättä ollenkaan samaistu samasta kulttuuripiiristä tulleeseen henkilöön, jolla on käynyt parempi tuuri ja esiintyy nyt telkkarissa. Vai mitä sanoisitte siihen, että sitten aikanaan Kolumbiassa asustellessani omisin itselleni suomalaisuuden käsitteen ja julistaisin, että suomalaisuus ruumiillistuu minussa? Hommalaiset? Kommentteja tähän?

110. Nuivuutta tasapuolisesti

2013-10-31T21:35:00.000-07:00

Nuivuutta on monenlaista. Avoin ja väkivaltainen muukalaisvastaisuus on ainakin Suomessa vielä jollakin tapaa marginaalista. Valtaosa nuivista ei niin sanotusti halua liata käsiään. "Marginaaliset kiljuskinit" siis hoitavat pääasiassa väkivaltaisen maahanmuuttokritiikin. Suomessa saatetaankin puhkaista venäläisten autojen renkaita, vahingoittaa etnisiä ruokaravintoloita ja jopa mukiloida ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Kreikan tasolla ei kuitenkaan vielä olla. Eiköhän täälläkin vielä päästä ihastelemaan suomalaista kultaista aamunkoittoa, kun villi kapitalismi, elopmaiset myyrät ja korruptoitunut eliitti tekevät tuhojaan termiittien lailla antaen edellytykset yleiselle tyytymättömyydelle ja sen purkautumiselle mustavalkoisen nationalismin kannatuksena. Voisihan sitä ihan vaan varmuuden vuoksi vastavetona alkaa jo suunnitella porvareiden muilutuksia länsirajalle. Jos historia vaikkapa sattuisi toistamaan itseään. Läppä oli hei! Eiks kellään nykyisin oo huumorintajua?!

Fiksummat nuivat tekevät pesäeroa tyhmempiin virkaveljiinsä. Vähän samaan tapaan, kuin Kokoomus, joka ei julkisesti halua allekirjoittaa kokoomusnuorten kannanottoja. Fiksummat kiistävät koko rasismin olemassolon tai väittävät sen olevan marginaalista. He ovat varsinaisten nuivien asianajajia, eräänlaisia älykkönuivia. Vaikka selvä rasistinen teko kiistatta heille osoitettaisiin, he pyrkivät kaikin tavoin kiistämään teon rasistisuuden. He peräti vierittävät epäsuorasti syyn uhrin niskoille. "Onko se nyt ihmekään, jos rasismia on olemassa epäonnistuneen ja holtittoman maahanmuuttopolitiikan vuoksi? Erilaisten keskiaikaisella sivistyksellä varustettujen kulttuurien integroituminen Suomeen on selvästi epäonnistunut. Rikoksen tekijän olisi toki hieman pitänyt hillitä itsensä, mutta oliko teko rasistinen? Kuinka rasismi määritellään? Jos katsomme tilastoja, voimme huomata, että maahanmuuttajat ovat yliedustettuina rikostilastoissa. He käyvät kantaväestön kimppuun ryöstäen, pahoinpidellen ja raiskaten heitä. Eikö se ole rasismia? Pakolaisille annetaan asunnot kantasuomalaisten nenien edestä. Maahanmuuttajat menevät kantaväestön edelle työnhaussa. Eikö tässä syrjitä suomalaisia positiivisen syrjinnän hengessä? Your honor, kiistän kyseessä olevan teon olleen rasistinen. Ennemminkin kyseessä oli ymmärrettävä, vaikkakin ehkä hieman liioiteltu tunteenomainen purkaus, joka syntyi koettujen epäoikeudenmukaisuuksien jälkeen."

Ei olla rasisteja, mutta... Tuodaan esille tosiasiat. Uhri on syyllinen, kuten murtovarkaalta kotiaan puolustava asukas Yhdysvalloissa tai kaltoinkohdeltu nainen Egyptissä. Rikollisuus, kulttuurien erilaisuuksien korostaminen ja länsimaisen kulttuurin parhaus ovat kaikki älykkönuivien avainsanoja. Mukaan mahtuu toki myös hieman tyhmempiä marttyyreja ja monia muita. Parempia ja tarkempia määritelmiä voi kysyä Vesa Puuroselta.

Kaikista pahinta nuivuutta ylläpidetään rakenteiden avulla. Onko ihme, ettei arkipäivän nuivuudesta päästä, kun jopa oikeuslaitoksessa esiintyy voimakasta asenteellisuutta? Kuinka lienee poliisissa, joka tapaa maahanmuuttajia ainoastaan virkansa puolesta, kuten sanotaan? Johtavat poliitikot eivät ainakaan monipuolisuutta ja mainostamaansa suvaitsevaisuutta lisää. Poliitikot puhuvat maahanmuuttajista ja rikkaudesta samassa lauseessa. Rikkaudesta puhuessaan he tarkoittavat kirjaimellisesti ja konkreettisesti, mitä sanovat. Halpatyö- ja pätkätyövoimalla sitä rikkautta nykyisin yrityspomoille luodaan. Poliitikot ja virkamiehet eivät maahanmuuttajien oikeuksista välitä. Kun kyseessä ovat työperäiset ei-länsimaiset maahanmuuttajat, osoitetaan suurta välinpitämättömyyttä tai vaihtoehtoisesti heittäydytään avuttomiksi. Suhtaudun myös melko epäillen siihen, että tilanne tulevaisuudessa Suomessa, nykyisen menon jatkuessa muuttuisi. Kaikenlaiset puheet muutoksesta tai uusimisesta tulevat osoittautumaan tyhjäksi sanahelinäksi. Ei-länsimaalaisten oikeus ei oikeistolaisessa Suomessa todellisia intohimoja herätä muualla, kuin vasemmistolaisissa piireissä.

Vasemmistoliiton poliitikot ja Vasemmistonuoret saavat tämän (ja monien muiden vastaavien asioiden) asian esille ottamisesta erityismaininnan. Vasemmistoliittoa, vasemmistolaisia piirejä ja tietenkin vihreitä lukuun ottamatta ei-länsimaisten maahanmuuttajien tai työntekijöiden oikeudet Suomessa saa huomiota juuri muilta, kuin joiltakin järjestöiltä. Näiden järjestöjen huomiot herättävät monissa tavallisissa suomalaisissa halveksuntaa ja väheksyntää. Itsekritiikki käännetään nopeasti "rakentavaksi kritiikiksi" muita "todellisia ongelmamaita" kohtaan. Johtavissa poliitikoissa kyseisenlaiset huomiot herättävät tylsillä korulauseilla naamioituja tuhahduksia ja olankohautuksia. Ei-länsimaiset maahanmuuttajat ylipäänsä nähdään joko tympeinä työllistettävinä, kulueränä tai kovia kokeneina objekteina; harmaana massana ja tilastoina. Viranomaisten ja asiantuntijoiden puheensorina peittää alleen maahanmuuttajien ihmisyyden ja heidän näkemyksensä.

Salkkuihin ja pehmeisiin penkkeihin mieltyneet poliitikot saattavat myös härskisti pyrkiä mielistelemään äänestäjiä yrittäen matkia maahanmuuttokriitikoita. Tuskin moni täällä Suomessa edes täysillä uskoi SDP:n "maassa maan tavalla"-retoriikkaan. Moni myös saattoi ihmetellä Matti Vanhasen ihmettelyä, jota jotkut saattoivat epäillä poliittiseksi silmänkääntötempuksi. Suomessa johtavien poliitikkojen yritykset matkia maahanmuuttokriitikoita ovat onneksi olleet lähinnä säälittäviä yrityksiä. Iso-Britanniassa taas jopa pääministeri on antamassa koko kätensä maahanmuuttokriittisille voimille siinä pelossa, että herra ei pääsisikään jatkokaudelle. Niin kova on paine ilmeisesti ollut maahanmuuttokriittisiltä voimilta ja lobbareilta. Saanemmekin jatkossa nähdä yhä enemmän idolsmaista tuomarointia siitä, kuka on niin sanotusti hyvä mamu. Kisasta putoavat "huonot mamut" eivät jostain syystä oikein kosketa linnake-Euroopan tuomareita tai sitten pudonneilta "kilpailijoilta" vaan puuttuu se jokin ja heidän kannattaisi maahan pyrkimisen sijasta tehdä jotain muuta. EI JATKOON!

Eriarvoistava viisumipolitiikka on yksi räikeimpiä esimerkkejä rasistisista rakenteista. Miksi joillekin kansalaisuuksille sallitaan helppo pääsy maahan, kun toisille taas ei? Syyt ovat raadollisia. Maahan ei haluta "rikollisia". "Länsimaiset" rikolliset kyllä pääsevät aivan laillisesti esimerkiksi Suomen maaperästä mineraaleja kahmimaan ja tekemään myyräntyötä. Tiettyjen kansallisuuksien geneettisiin ominaispiirteisiin kuuluu myös verojen välttely, "tasapäistävän järjestelmän" arvostelu ja kolonialismi. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan riittävä syy viisumipakolle "länsimaisten" vierailijoiden kohdalla. "Länsimaisuus" onkin ilmeisesti tae synnynnäisestä lainkuuliaisuudesta. Mitä muutamasta verokolikosta ja yhdestä särkyneestä sydämestä? Mitä sen on väliä, kun olet niin lätkässä, että sinulle riittää kun hän ("länsimaalainen") tulee käymään, edes silloin kun tykkää... Vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä... Verot on muutenkin tehty vältettäviksi. Joutomaat ovat olemassa sitä varten, että joku ne ottaisi tehokkaaseen hyötykäyttöön ja veisi maaperästä laiskana lokottelevat mineraalit parempaan talteen.

Eikö olisi reilua, jos kaikki maailman maat asettaisivat toisilleen viisumipakon? Tätä tuskin tulee tapahtumaan. Toivottavasti edes nousevat maat tulevaisuudessa älyäisivät laittaa viisumipakon "länsimaisille" valtioille. Miksi "länsimaalainen" saa vapaasti matkustaa tai tehdä rikoksia ympäri maailmaa, mutta köyhemmistä maista tulevat eivät? Miksi pääasiassa vain "länsimaalaisilla" on oikeus nuivuuteen, kun taas "kehitysmaat" joutuvat alistuen kestitsemään uuskolonialisteja? Turismi on toki monille miltei ainoa elinkeino ja paikallisilla korruptoituneilla johtajilla (jotka päästävät imperialistisia yrityksiä vapaasti maahan) on suuri rooli siinä, että "länsimaita" nöyristellään.
"Länsimaalaisuus" on käyntikortti, jonka ansiosta monet porttien ja ovien sisäänkäynnit aukeavat varsin helposti, melkeinpä itsestään selvästi. "Länsimaalaisuutta" ihaillaan ja minkä tahansa "länsimaan" kansalaisuutta halutaan, kuin Rooman kansalaisuutta muinoin. "Länsimaalaiset" vieraat otetaan muun muassa monissa Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa avosylin vastaan. Vieraanvaraisuus ei valitettavasti ole molemminpuolista. Länsimaihin pyrkiessään ei-länsimaalaiset vieraat saavat parhaassa tapauksessa tyytyä takaoviin ja takaportteihin tai moderneihin orjareitteihin. Huonoimmassa tapauksessa päädytään aaltoihin tai eristyksiin vankien tapaan.

Asenteiden koventuminen ja negatiivinen nationalistinen itseensä käpertyminen on etenkin nykyisin, ironisesti, kansainvälistä. Eriarvoistavana erotuksena kuitenkin se, että monella niin sanotulla kolmannen maailman maalla ei ainakaan virallisella tasolla ole toistaiseksi ollut varaa nuivuuteen. Eteläisessä Amerikassa paikallinen vieraanvaraisuus on muutenkin suomalaiseen ilmapiiriin tottuneelle jotakin aivan uskomatonta (monelle karjalaisuutta tunnustavalle ei niin vieras ilmiö). Etenkin virallista anteliaisuutta käytetään ahnaasti hyväksi. No on se ny per...! Jopa nuivuus on pääasiassa varattu rikkaille "länsimaille"! Kritiikkiä ja rasismia "länsimaalaisia" kohtaan varmasti esiintyy, mutta väitän, ettei siinä määrin, kuin "ei-länsimaalaisia" kohtaan "länsimaissa". Yllä mainitut asiat toimikoot esimerkkeinä. "Ei-länsimaalaiset" ja eriväriset ihmiset joutuvat yleisen kylmyyden ja kovuuden lisäksi kohtaamaan vähintäänkin nousevaa institutionaalista, rakenteisiin kätkeytynyttä nuivuutta, joka mielestäni on nuivuudesta pahinta laatua.

Olkoot eteläamerikkalaiset ja afrikkalaiset maat nuivempia ylpeitä "länsimaita" kohtaan. Toivon, että "länsimaisille" tuotteille tullaan asettamaan suojatulleja siinä missä niitä on asetettu köyhempien maiden tuotteille tässä mukamas vapaassa markkinataloudessa. Olisi vain reilua, että myös "ensimmäisen maailman maiden" asukkaat joutuisivat maksamaan viisumeistaan vieraillessaan loma- ja yritys(vero)paratiiseissaan. Maita ei tulisi niin helposti luovuttaa suuryrityksille eikä rikkaille "länsimaalaisille" ylipäänsä. Tämä on tasapuolisuutta. En usko, että esimerkiksi rikkaiden afrikkalaisten annettaisiin niin helposti ostaa maita vaikkapa Saksassa. Niin ikään suomalaisten täytyisi kansallistaa Sodankylän malmivarat ja rajoittaa ulkomaalaisten maaostoja Suomessa tasapuolisuuden nimissä. Eiväthän esimerkiksi venäläisetkään niin helposti maitaan ole myymässä, miksi siis suomalaistenkaan tulisi niin tehdä?

Puhuttaessa "länsimaalaisiin" kohdistuvasta rasismista, tulee monille ensimmäisenä mieleen Zimbabwe. Zimbabwen tilanne on, mitä se on, eikä se varmaan muuksi muutu ennen kuin johto vaihtuu. Etelä-Afrikassakaan tuskin toivutaan menneisyyden traumoista pitkään aikaan. Katkeruus koettuja historiallisia vääryyksiä kohtaan lienee syvään juurtunutta. Uutta Nelson Mandelaakaan emme varmaan tule näkemään. Kollektiivinen anteeksianto olisikin jatkuvan kehityksen kannalta tärkeää. Israelin ja Palestiinan tilanne on hyvä esimerkki siitä, mihin katkeruus ja kostonhalu johtaa. Huolimatta joistakin ikävistä tapauksista, Afrikan manner, kuten Etelä-Amerikkakin ovat nousemassa ja eteenpäin pyrkiminen jättänee ennen pitkää synkän historian varjoonsa. Esimerkiksi Kolumbiassa ei vain pohdita historiallisia vääryyksiä, vaan pyritään myös eteenpäin. Kunhan monsantot ja chiquitat potkitaan kansalaisten mailta pois, todellinen vauraus ja itsenäisyys odottanee aivan nurkan takana.

Jenkkiytyminen ja anglosaksien armeijat ovat kasvava uhka etenkin köyhille, nouseville maille. Paremmin sanottuna koko maailmaa ollaan jenkkiläistämässä, eikä niinkään islamilaistamassa, kuten tietyt tahot tuntuvat uskovan. Jos ette usko, niin katsokaa vaikka television nykyistä ohjelmatarjontaa. Viekö voiton suomalaiset ja monipuolisuutta edustavat ja korostavat ohjelmat muista maista vaiko jenkkiläiset/jenkkilästä inspiraation saaneet ohjelmat? Aiheena "islamilainen kalifaatti" olisi paremminkin jonkin romaanin aihe, kun taas pikku-jenkkilöiden pystyttäminen ympäri maailmaa on hyytävä tosiasia. Suomessa tämä näkyy siten, että pohjoismainen hyvinvointivaltio ja se vähäinenkin inhimillisyys, jota on jäljellä väistyy historiaan itsenäisyyden mukana, kun paikan ottaa suomalaiseen kulttuuriin täysin sopimaton itsekeskeisyys, ääri-individualismi ja markkinavoimat (joilla ei todellakaan ole minun kasvojani!).

"Muukalaisvastainen puolue pääsemässä parlamenttiin", "oikeistopopulistiselle ja maahanmuuttokriittiselle puolueelle äänivyöry vaaleissa", "muukalaisvastaisuus lisääntynyt Euroopassa", "maan pääministeri tiukentaisi turvapaikanhakijoiden pääsyä maahan". Vastaavankaltaiset uutisotsikot ovat käyneet viime aikoina melko yleisiksi. Viimeisimmät uutiset ovat koskeneet muun muassa kreikkalaisten äärioikeistolaisten rähinöintiä, Iso-Britannian pääministerin halua kiristää maahanmuuttopolitiikkaa tai uusimpia käänteitä käänteitä Norjan politiikassa. Entäpä, jos tulevaisuudessa tulisimme näkemään seuraavanlaisia uutisotsikoita: "kapitalisminvastaiset vasemmistolaiset voimat pääsemässä parlamenttiin", "kapitalisminvastaisuus lisääntynyt Euroopassa", "maan pääministeri tiukentaisi veropakolaisten pääsyä maahan" tai: "Afrikan sekä Etelä-ja Keski-Amerikan maat asettavat länsimaille viisumipakon ja tiukentavat suurkansallisten yritysten pääsyä maahan tasapuolisuuden nimissä". Jos on oltava nuiva, sallikaamme nuivuus kaikille tasapuolisesti.

PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

109. Talous vastaan ympäristö?

2013-10-06T11:44:00.000-07:00

Joukko Greenpeacen aktivisteja pidätettiin, kun he olivat tunkeutumassa venäläiselle öljynporauslautalle Venäjän arktisella alueella, aivan naapurissamme. Aktivistit joutuivat tutkintavankeuteen, jonka jälkeen heille langetettiin kovat tuomiot "merirosvoudesta". "Rikoksen" suuruuden huomioon ottaen on syytä kysyä, miksi noin kovat tuomiot? Lautalle tunkeuduttaessahan ei käytetty väkivaltaa, mitään ei varastettu, eikä ketään otettu panttivangiksi. Olisiko kysymys siitä, että Venäjä kenties haluaa näillä tuomioilla viestittää tiukkaa aktivisminvastaista linjaansa? Vai onko kysymys siitä, että Venäjällä on niin isot rahat pelissä, ettei se hyväksy minkäänlaisten terrorisoivien aktivistien häiritsevän elintärkeiksi katsomiaan toimintoja? Öljyhän on Venäjälle elintärkeää siinä, missä se on esimerkiksi Yhdysvalloille.

Greenpeace sai tempauksellaan asialleen haluamaansa julkisuutta. Greenpeace halusi nostaa esille näkökulmaa, jossa kiinnitettäisiin huomiota ympäristöön kohdistuviin riskeihin. Asia, joka niin usein sivuutetaan. "Kyllähän ympäristöasioista puhutaan", saattaisi joku tokaista. Valitettavasti tämänkaltainen keskustelu ei ole ollenkaan ennaltaehkäisevyyteen tähtäävää. Ympäristöriskeihin liittyvää vakavaa keskustelua käydään yleensä vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä ja vahinko on jo tapahtunut. Vastuun joutuu monesti kantamaan aivan joku muu, kuin itse vastuullinen, ellei vastuullista väsymättä ja peräänantamattomasti vaadita tilille aiheutuneista vahingoista. Esimerkeiksi käykööt taannoinen Meksikonlahden tapaus ja Kainuun Talvivaaran toiminta. Mainituissa esimerkkitapauksissa vastuulliset olisivat tuskin kantaneet vastuutaan ollenkaan ilman kovaa painostusta.

Usein öljynporauksesta ja kaivostoiminnasta puhuttaessa, rummutetaan vain sen puolesta, kuinka tärkeitä nämä kaivaukset ja poraukset ovat talouskasvun ja työllisyyden kannalta. Ympäristöön kohdistuvista riskeistä meteliä ainoina pitävät aktivistit koetaan rasittavina kehityksen jarruttajina. Vain talouskasvu ja työllisyys (tärkeitä asioita molemmat) merkitsevät. Kaikki muut vähintään yhtä tärkeät asiat jäävät täysin talouskysymysten varjoon. Ympäristökysymyksiä nykyisin tuskin edes mainittaisiin ilman ansioituneiden ympäristöaktivistien työtä. Siksi onkin valitettavaa, että ympäristöaktivismiin suhtaudutaan niin halveksuen ja parhaimmillaankin väheksyen.

Liian usein talous ja työllisyys asetetaan luonnon kanssa vastakkain. Liian usein ihmisoikeuskysymyksiä välttelevät johtavat poliitikkomme hiljenevät, kun kyse on ympäristöön liittyvistä uhkista. Onko maamme johto siis täynnä kylmäsydämisiä rahamiehiä ja naisia, joita eivät pehmeät arvot kiinnosta? Pitänee varmaan paikkansa ainakin monen oikeistolaisesti ajattelevan kohdalla. Voi myös olla, että ihmisyyteen ja luontoon liittyvät asiat kiinnostavat, mutta talousasiat menevät kaiken edelle johtuen ahneudesta ja/tai niin sanotuista realiteeteista. Kenties tässä ei haluta heittäytyä virallisesti liian hankalaksi, ettei taloudellinen kanssakäyminen Venäjän kanssa hankaloituisi. Ei haluta vaarantaa tärkeitä kauppasuhteita "pikkuasioilla". Tähän onkin helppo heittää mukaan sellaisia kommentteja, kuten: "mitäs menivät?" ja "aktivistit ottivat tietoisen riskin".

Vallalla on ajatus, että voidaan porskuttaa nykyiseen tahtiin aika lailla huoletta. "Hippien touhut" ei jaksa kiinnostaa. Ehkä olisi kuitenkin syytä alkaa kiinnostamaan. Lähettyvillämme ollaan poraamassa öljyä ja poraamisesta aiheutuva onnettomuus voisi aiheuttaa merkittävää tuhoa arktisella vyöhykkeellä, eikä tilanne olisi välttämättä läheskään niin helposti hoidettavissa, kuin esimerkiksi Meksikonlahdella. Arktiset olosuhteet tuovat omat haasteensa. Entä kuka kantaisi vastuun mahdollisen onnettomuuden tapahtuessa? Kyseinen yritys? Venäläiset, norjalaiset vaiko suomalaiset? Liekö tällä pallonpuoliskolla rohkeutta vaatia syyllisiä vastuuseen mahdollisen onnettomuuden sattuessa? Vai siinäkö sitä sitten kiisteltäisiin, kuka on vastuussa, samalla kun arktinen öljylautta tekisi tuhojaan?

Kaikkea ei voida perustella hyvillä taloussuhteilla. Talouskumppaneita on voitava arvostellakin. Joskus on otettava riski ja kritisoitava tärkeääkin naapuria, jos aihetta on. Eikö sen tulisi kuulua hyvien naapuruussuhteiden perusedellytyksiin? Joku voisi sanoa, ettemme ole niin sanotusti turvallisesti Keski-Euroopassa, josta päin on helpompi huudella itään. Kuitenkin meidän suomalaistenkin olisi korkea aika uskaltaa yksissä tuumin vaatia tärkeän asian esille nostaneita vangittuja aktivisteja vapaiksi. Moniäänisyyden on oltava mukana myös naapuruussuhteita käsiteltävissä asioissa. Uskaltakaamme siis vaatia aktivisteja vapaiksi. Uskaltakaamme vaatia todellista vastuullisuutta yritykseltä, joka tekee porauksia tärkeällä, vaarallisella ja erityisen haavoittuvalla alueella.

PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

108. Poliittiset sävelet

2013-08-23T12:19:00.000-07:00

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei tykkää "cheekeista" ja heti nousee haloo. Saan huokaista helpotuksesta ja huomata, ettei politiikan ja etenkään poliittisten vastakkainasettelujen aika ole ohi. Paavo Arhinmäen pienellä kommentilla nostatettiin pieni myrsky. Monet ovat kommentoineet siihen suuntaan, että on törkeää, kuinka korkeassa asemassa oleva ministeri kehtaa tölväistä kunniallista veronmaksajaa. Arvon kommentoijat ovat myös vihjailleet, että kenties Paavo Arhinmäen kriittisillä näkemyksillä olisi jotain tekemistä sen kanssa, että Cheek on hengaillut "ideologisten vihollisten" kanssa. Toisten mielestä kulttuuriministerin näkemykset olivat varsin virkistäviä maassa, jossa jo nuorena harmaantuvat poliitikot ja poliitikon alut jo varhain vain jauhavat kankean tympeää paskaa. Toisaalla myös allekirjoitetaan Paavo Arhinmäen kritiikki "bling-bling"-musiikkikulttuuria kohtaan.

Mielestäni on virkistävää kuulla rehellisiä ja suoria mielipiteitä ministereiltä. Vastaavanlaisiin suoriin mielipiteisiin tulee olla oikeus, vaikka ministereiden mielipiteitä ei allekirjoittaisikaan. Muistui mieleen, kun katsoin Youtubessa taannoin satunnaisia pätkiä Kummeleista. Joissakin pätkissä "pääministeri" päästää ilmoille varsinaisia sammakoita puhuen muun muassa "mutiaisista" ja muusta vastaavasta. Olisi hykerryttävää, jos tylsiltä poliitikoilta saataisiin suorasukaisia lausuntoja tai jos saataisiin tietää edes se, mitä he oikeasti ajattelevat. Pieni nyrkkitappelu eduskunnassa silloin tällöin piristäisi kummasti homehtunutta ilmapiiriä. Mallia voitaisiin ottaa vaikkapa Ukrainasta.

Toiset pyrkivät mukamas välttelemään kaikenlaisia yhteenottoja (puheiden tasolla) ja vastakkainasetteluja. Heidän mielestään on kamalaa, kun esimerkiksi musiikkia politisoidaan. Niin, pitäisi vain olla yhtä mieltä kaikesta ja turpa kiinni omista näkemyksistä. Sisällissota oli julmaa ja kyllä puolin ja toisin tehtiin vääryyksia, mutta menneet on menneitä. Jokin tossa EU:ssa mättää, mutta hei, euro tuo vakautta enkä mä mikään populisti halua olla. Nyökyttelevä konsensus sopii paljon paremmin, kuin turha politikointi. Ymmärrän kuitenkin toisaalta heitäkin, jotka haluaisivat pitää Muumit Muumeina ilman joka paikkaan tunkevaa ärsyttävää poliittista analysointia. Joskus valtio-oppi ja poliittinen näkökulma ylipäänsä voi sumentaa arkiajattelun vähän liiankin kanssa. Itsekin olen tehnyt usein hakuja Googlessa sanoilla: "Eminem" ja "politics".

Rap-musiikki ja politiikka mahtuvat kuitenkin hyvin yhteen. Sanoivat politikoinnin vastustajat mitä tahansa. Yhteiskunnallisesti kantaaottava rap ei ole mikään uusi ilmiö, kuten ei protestimusiikkikaan. Pohjoisamerikkalaista rappia edes vähän kuunnelleet osaavat erottaa eri rap-tyylit toisistaan ja siten erottaa esimerkiksi yhteiskuntakriittisen rapin niin sanotusta valtavirtaa kosiskelevasta rapista. USA:ssa esimerkiksi Public Enemy on ollut yhteiskuntakriittinen kokoonpano, kun taas joku Lil Wayne on valtavirtaa. Suomessa taas ei tarvitse olla rappia hirveästi kuunnellut, jotta osaisi tehdä eron Palefacen "kommari-rapin" ja kokoomuslaisen Cheekin valtavirta-rapin välillä.

Hyviä tai ei, mielestäni kenelläkään, joka suhtautuu kriittisesti jompaan kumpaan mainituista, ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia muita suhtautumaan kriittisesti toiseen artisteista, (kuten ei ole oikein vaatia täydellistä mielipiteettömyyttä). Ei edes niiden piirien sisällä, jossa muuten asioista ajatellaan hyvinkin samalla tavalla. Mielestäni Cheekilla on iskeviä ja siltä osin ihan hyviä kappaleita. Mutta ei niissä kyllä varsinaista sanomaa ole, toisin kuin esimerkiksi Palefacen sanoituksissa, joissa on sekä iskevyyttä että sanomaa.

Se, että musiikista on kokonaisuudessaan tullut sellaista, ettei tyylilajeja ja artisteja juurikaan erota toisistaan, on ongelmallista. Kaikki musiikki on tasapaksua mössöä ja "parhaimmatkin" kappaleet ovat parhaimmillaan vain ok:n kuuloisia. Kaikkialla hoilataan vain sitä samaa mukamas rakkauden, biletyksen, panemisen, rahan kuluttamisen ja yleisesti ottaen oman paremmuuden ihanuutta. Tätä ministeri Arhinmäki varmaankin tarkoitti kritisoidessaan "cheekeja". Haukku ei yleensä kohdistu vain yhteen artistiin, vaan siihen, kuinka yltiökaupallinen, samoja asioita toisteleva musiikki on vallannut kaikki soittolistat. Vielä puuttuu se, että levy-yhtiöiden mannekiinit alkavat "yleisestä rappiosta" hoilaamisen lisäksi tuoda lauluihinsa mukaan mainosmerkkejä. Tulemmekohan seuraavina vuosina kasvavassa määrin kuulemaan piilomainontaa? Aika ahkerasti nuo valtavirrassa roikkuvat rapparit ainakin rapakon takana ovat kappaleissaan mainostelleet. Vallassaolijat voisivat myös täällä Suomessa laittaa näkyvämmin tai kuuluvammin sormensa peliin ja pyrkiä levittämään ideologiaansa entistä aggressiivisemmin musiikin avulla.

Dallaan Stadin tuulisilla kaduilla

Askeleitani DC:t keventää, ne saa mut lentää

Lempee tuuli kasvojani hellii,

Marimekon ja Dolce&Gabbanan muoti näköaistii lellii

Espan puisto kutsuu,

Penkit täynnä hymyilevii ~~hutsui~~ typyjä lukee Cosmopolitanii

Istun viereen syömään omenaa, muistelen omaa ex-hanii

Päivitän statusta uudenkarheel älypuhelimel

Kirjotan et "mun vieres istuu kuuma kissa päällään H&M:t

Sydämeni jo kerran rikottu,

Vannon, et mun tielle ei enää tuu noi ämmät

Sielu sanoo ei,

Mut kuuma ilma saa lihan hakee päätökselle lykkäystä"

Vuodatukseni saa yli 500 tykkäystä

...

"I have a dream" sanoi jo Martin Luther King

Mun unelma on vapaat markkinat ja Burger King

Ooooo, laman lapsi mä oon,

Mut jeaaaa, villi ja vitun vapaa luonteeni on

En oo köyhä enkä kipee, liikkeissäni oon ripee

Aamiaiseni syön Kämpissä

Lihon ja laajenen

Niin vitun paljon että tarviin kuusion
Ja muut pikkuartistit hakeutuvat kanssani fuusioon...

*Kuulit juuri pätkän 6 minuutin mittaisesta, osittain sensuroidusta kappaleesta "Vapauden Ihanuus". Voit ladata kappaleen verkkokaupastamme edulliseen hintaan. Kaupan päälle saat deluxe-version kappaleesta "Listauduin Pörssiin". Edullisella hinnalla suosittelemme myös ladattavaksi erään toisen kuuman artistimme kappaleet: "Itken Pois Mun Maybellinet" ja "Sä Sotket Mun Lancômet". Jäsenemme saavat lisäksi latailla kerran kuussa, minuutin ajan kappaleita puoleen hintaan! Tutustuthan myös muihin etuihimme, joista pääset perille tilaamalla kerran kuussa ilmestyvän sähköisen uutiskirjeen. Seuraavaksi kuulet pätkän kappaleesta "Yritysverottajat On Huonoi Sängyssä".*

Mutta niin... Eräällä tavalla niin sanottu massamusiikki voi edustaa ideologiaa. Mistä lie tulevat nuo itseään toistavat aiheet? Etteivät vaan rahamaailmasta? Niin sanotuilla roolimalleilla voi olla tärkeä rooli mielipiteenmuodostamisessa. Etenkin, jos kuulijakunta on nuorta. Kun vielä artisteja hehkutetaan julkisuudessa "koko kansan artisteina" ja iloitaan siitä, kuinka Pikku G:n tai Cheekin musiikki on soinut myös perheiden autoradioissa. Vihdoinkin nuorten ja aikuisten maailmat kohtaavat! No joo, on muistettava, että nykyiset nuoret ovat yleensä todella fiksuja. Kaikki eivät myöskään kuuntele rappia tai niin sanottua valtavirtamusiikkia. Julkisuudessa olevien ja julkisuudessa hehkutettujen mielipiteillä saattaa silti olla yllättävän suuri merkitys. Liekö tehty tutkimusta Pikku G:n kepulaisuuden vaikutuksista ja siitä, miten Cheekin kappaleet ja arvomaailma vaikuttivat ja vaikuttavat niihin faneihin? (LISÄYS:) Kuunnelkaapa tarkkaan tämä kappale ja arvioikaa itse, voiko musiikki vaikuttaa asenteisiin.

Toisenlaista äärimmäisyyttä edustanee se, että lopetetaan oman mieliartistin fanittaminen silloin, kun kyseisen mieliartistin mielipiteet paljastuvat "vääriksi". Kun Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuonna 2008 vastakkain olivat Barack Obama ja John McCain, elettiin suurten odotusten aikaa. Ilmeisesti kumpi tahansa olisi ollut ainakin parempi vaihtoehto, kuin George.W.Bush. Tiedä sitten, kun kuuntelee ajoittain John McCainin sotasammakoita Venäjästä ja Iranista. Republikaani on republikaani. Suosittua puertoricolaista reggaeton-artistia, Daddy Yankeeta arvosteltiin siitä, että hän uskalsi tukea republikaaniehdokasta vuoden 2008 vaaleissa. Rap-artisti Fat Joe oli yksi kovaäänisimmistä kriitikoista. Toisen ihmisen äänestyskäyttäytymistä saa mielestäni ihmetellä ja kritisoida kovastikin. Henkilökohtaisuuksiin ja äänestyskäyttäytymisen tuomitsemisiin ei tulisi mennä. Monille usalaisille ja puertoricolaisille tuli varmaankin yllätyksenä Daddy Yankeen äänestyskäyttäytyminen. Toivottavasti monet eivät silti lopettaneet suosikkiartistinsa kuuntelua vain poliittisten mielipide-erojen vuoksi. Daddy Yankeen ja Cheekin kappaleet, niin vailla sanomaa, kuin ne (ainakin näennäisesti) ovatkin, pysynevät edelleen iskevinä huolimatta siitä, että kyseiset artistit äänestivätkin "vääriä henkilöitä". Tulen jatkossakin kuuntelemaan Youtubessa ja vastaavissa jopa joitakin Pitbullin kappaleita huolimatta siitä, että hän mielestäni pahasti liioittelee verratessaan Che Guevaraa Adolf Hitleriin ja on muutenkin mielestäni rähmällään "väärään suuntaan". Kyseisten artistien levyjä en kuitenkaan ostaisi.

Lisäys: Ideologia näemmä sittenkin jakaa musiikkimakua ;)

107. Paremman profiloitumisen puolesta

2013-08-13T09:44:00.001-07:00

Elokuun 3. päivä osallistuin "Reclaim the Street"-kadunvaltaustapahtumaan. Kadunvaltausta voidaan pitää vastalauseena ralleille tai vastalauseena läpikaupallisuudelle ylipäänsä. Valitettavan usein suomalaisissa kaupungeissa mennään kaupallisuuden ehdoilla. Unohdetaan, että kaupungeissa asuu myös vähävaraista väkeä, jolla ei useinkaan ole varaa kuluttaa. Kaupungeissa asuu myös niin sanotusti "erilaista väkeä", jota ei vaan satu kiinnostamaan shoppailu tai muut rahaihmisten huvit. Kaupungit on pääasiassa valjastettu tarjoamaan porvarillisia huveja. "Roskaväki" taas likaa katuja ja tuottaa pelkällä olemassaolollaan "paremmalle väelle" ahdistusta ja vitutusta. Keitä varten kaupunki on suunniteltu ja keiden ehdoilla kaupunkia kehitetään? Mielestäni jokavuotinen kadunvaltaus -tapahtuma tuo hyvin esille tätä kysymystä. Kun rallit ja mainostajat valtaavat kadut, haluavat kadunvaltaajat myös osansa Jyväskylän kaduista.

Tänä vuonna vallattiin pätkä Seminaarinkatua, yliopiston kirjaston lähellä. Mukana valtauksessa oli anarkisteja, joitakin vasemmistonuoria, kaksi kommunistinuorta (meikäläiset) ja mahdollisesti aktiiveja myös muista poliittisista järjestöistä. Kulkue lähti liikkeelle Kirkkopuistosta Hannikaisenkadun ja Yliopistonkadun kautta kohti Seminaarinmäkeä. Tunnelma oli ihan mukava. Hyvässä hengessä siellä istuskeltiin ja seurattiin esiintyjiä (erilaisia tansseja). Hyvillä mielin sieltä sitten lähdettiin pois. Päivän saldo: luoksemme tuli kaksi henkilöä, jotka toivon mukaan ovat oikeasti kiinnostuneita KomNL:n toiminnasta. Ihoni myös hieman paloi ja saimme lisäksi yhden "kommunismi on kuollut!"-huudon. Varsin onnistunut päivä siis.

Päivän päätteeksi kävin lukemassa Keskisuomalaisen verkkoartikkelin kyseisestä tapahtumasta. Selailin myös hieman kommentteja läpi. Ihan asiallisia kommentteja siellä oli, vaikkakin myös huomattavan paljon sivistymätöntä ajatusmaailmaa edustavia kommentteja löytyi myös (ovat näemmä hieman siistineet tuota keskusteluosiota sitten viime näkemän). Jotkut taisivat olla sitä mieltä, että "hippikulkueen" päälle olisi voitu ajaa. Mitäs ovat siellä tiellä... Joitakin epäideologisia rationalisteja tuntuu ärsyttävän pelkkä erilaisten ihmisten olemassaolo. Hipeille vaan pamppua, jiihaa ja ihahaa. Ratsupoliisin selästä. Vesitykkejäkin olisi voitu tuolle päivälle hommata viilentämään auringon lämmittämiä "hippipunkkareita". Hieman viilennystä sopisi välillä antaa myös arvon epäideologisille rationalisteille.

Sitten vähän itse ralleista. Ralleja kritisoidaan muun muassa siitä, että ne rajoittavat paikallisten asukkaiden liikkumista. Niitä syytetään kaupallisuudesta ja niistä lieveilmiöistä, joita "keskiluokkainen, örveltävä rallikansa" tuo tullessaan. Ralleista on sanottu, että se on meluisaa, saastuttavaa ja että se ei edes ole urheilua. En ota kantaa siihen, saastuttaako ralli, koska en ole asian suhteen mikään asiantuntija. En myöskään ota kantaa siihen, onko ralli urheilua vai ei. Itse taannoin katselin formuloita. Mielestäni rallit sinänsä eivät ole kaiken pahan alku ja juuri. Huvinsa kullakin. Olisi kuitenkin kohtuullista, että arvon mainostajat ja muu ralliväki vastaisivat kustannuksista, ettei "Suomen Ateenan" tarvitsisi tuhlata vähäisiä rahojaan, kun edes peruspalveluihin ei tunnu rahaa riittävän. Miksi profiloitua jonain sellaisena, mitä ei edes olla? Ei Jyväskylä ole mikään rallikaupunki. Missään Jyväskylässä en ole nähnyt sellaista liikettä, joka olisi erikoistunut juuri ralliin. Myydäänkö täällä ralliaiheisia tuotteita muulloin, kuin rallien aikaan? Ovatko jyväskyläläiset jollakin lailla rallin suurkuluttajia? Tulipa mieleen eräs Aku Ankka-sarjakuva, jossa Aku Ankka sisarenpoikineen matkustaa "San Rioon", joka on erityisen tunnettu jalkapallohulluudestaan. Kyseisessä kaupungissa kaikki liittyy aina jollain tavalla jalkapalloon. Jyväskylässä en vastaavaa hulluutta ole nähnyt rallin kohdalla. Olisiko aika kehitellä jotain muuta rallien tilalle, jotta voitaisiin profiloitua jonain sellaisena, mitä oikeasti ollaan?

Siinä missä maahanmuuttokriitikoilta ja Suomen "brändääjiltä" voitaisiin kysyä, mitä on suomalaisuus, voidaan Jyväskylän ja niin sanotun Keski-Suomen mittakaavassa kysyä, mitä on jyväskyläläisyys ja missä ihmeen Keski-Suomessa keskisuomalaiset asuvat? Keskisuomalaisuudessa ollaan profiloiduttu kohtalaisen hyvin. Täältä löytyy Keskimaata ja täällä luetaan Keskisuomalaista. Säämiehet ja säänaiset ennustavat säätä Etelä- ja Keski-Suomeen. Kun Suomen karttaa katsoo, on mielestäni hieman omituista, että täällä päin Suomea puhutaan Keski-Suomesta, kun Suomea löytyy ymmärtääkseni myös vaikkapa Kokkolan yläpuolelta. Ei Suomea tietääkseni olla katkaistu mistään Kokkolan korkeudelta ja Kokkolassakaan ei taideta olla puoli välissä. Kannatan toki ajatusta, että Lappi itsenäistyisi. Ei muualla Suomessa Lapista olla ainakaan hallinnollisella taholla kiinnostuneita ellei kysymyksessä ole Lapin alistaminen kansainväliselle pääomalle ja saamelaisten maiden anastus. Toiseksi "keskisuomalaisuutta" perustellaan sillä, että "Keski-Suomi" on liikenteen solmukohta ja se sijaitsee ikään kuin keskellä. Jos katsotaan vaikkapa Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakuntia, niin kyllä se Keski-Suomi tosiaan on siellä välissä. Suomessa on kuitenkin monia kaupunkeja ja alueita, jotka sijaitsevat kartassa keskellä. Oli kyse sitten vaikkapa Etelä-Suomesta tai Pohjois-Suomesta (Lapista).

Jyväskylä haluaa profiloitua kansainvälisenä opiskelukaupunkina. Jyväskylä onkin varsin kansainvälinen opiskelukaupunki niin hyvässä kuin pahassa. Tänne tullaan opiskelemaan läheltä ja kaukaa. Busseissa kuulee ulkomaisia kieliä ja kaupunki tarjoaa opiskelijoille kohtalaisen hyvät puitteet opiskeluvuosia varten. Kun tutkinto on taskussa, tänne ei suinkaan jäädä. Valmistuneet opiskelijat suuntaavat pääasiassa Helsinkiin ja muihin suurimpiin kaupunkeihin, joissa on paremmat työllistymismahdollisuudet.
Ikävä tosiasia on, että lähes kaikki on keskitetty Helsinkiin. Tampereella, Turussa ja Oulussakin taitaa olla paremmat mahdollisuudet työllistyä, kuin Jyväskylässä. Miksi Jyväskylässä on sitten vaikeampi saada töitä, kuin monessa muussa suomalaisessa kaupungissa? Miksi Suomessa ylipäänsä työnsaanti on vaikeampaa, kuine ennen? Jos markkinauskovaisilta työnantajaväen diktatuurin edustajilta kysytään, syynä ovat verot. Veroja pitäisi laskea ja markkinoita pitäisi vapauttaa lisää, koska ne eivät vieläkään ole riittävän vapaita (milloinkahan ne ovat?). Pois vaan kaikki holhoavat ja protektionistiset rajoitukset, niinkö? Kenties se todellinen vapaus koittaa, kun liitymme oikeiston ihannemaahan, Yhdysvaltoihin (kunhan meistä ensin tulee EU:n osavaltio). Totta kai syynä on myös nykyinen pullamössökansa, joka ei suostu joustamaan omista oikeuksistaan tarpeeksi ja laittamaan nimeään orjatyösopimuksiin.

Mitäs niistä narsisteista onkaan sanottu... Syy on aina muissa. Syy ei suinkaan liene siinä, että yrityspomot keskittyvät tienaamaan optioita ja säästämään työvoimakustannuksissa yritysten ja työpaikkojen kehittämisen sijaan. Mitä paremmin yrityksillä menee, sitä enemmän on pakko potkia työntekijöitä pois, koska tehostaminen. Koska kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttäminen. Uskon myös, että monessa yrityksessä riskinottokyvyttömyys vallitsee, eikä uutta työvoimaa haluta palkata. Pienyritykset voisivat työllistää paremmin, mutta näinä aikoina ei ole helppoa olla pienyrittäjä. Isoa ja suurta suositaan. Verohelpotuksia sataa suurille yrityksille, kuin taivaalta mannaa ja siitäkin huolimatta rahat eivät jostain syystä riitä veroihin, vaan valuvat veroparatiiseihin. Pienyrityksiä taas kuritetaan suurilla veroilla ja yksinyrittäjä on samalla yrityksensä työläinen.

Herra kaupunginjohtaja voisi virkamiesmafiansa kanssa ottaa huomioon myös nämä työllisyysasiat peruspalveluiden ohella kunhan tulevien asuntomessujen järjestämiseltä ja muulta tärkeämmältä puuhastelulta ehtivät. Voitaisiinko viimeistään Jyväskylän 200-vuotispäivänä profiloitua sellaisena kaupunkina, joka takaa julkiset, korkeatasoiset peruspalvelut? Eikö olisi hienoa mainostaa Jyväskylää kaupunkina, joka takaa kaikille tulotasoille inhimilliset puitteet viettää vapaa-aikaa? Voisiko "kansainvälinen opiskelijakaupunki" tarkoittaa myös pysyvyyttä? Olisi hyvä, jos Jyväskylästä tulisi ihan asuinkaupunki, eikä vain harmaantuva läpikulkupaikka. Tällä hetkellä Keski-Suomi vaikuttaa ennemminkin periferia-Suomelta ja periferia-Suomi siitä uhkaa tulla. Ettei vain kävisi niin, että (kuten Keskisuomalaisessa yhdessä sukkelassa kommentissa sanottiin) tien varteen tullaan pystyttämään Markku Anderssonin patsas, joka kerjää rahaa "Suomen Ateenalle"... Siinäpä sitä profiilia olisi kerrakseen!

PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

106. Herää vasemmisto

2013-06-16T08:10:00.000-07:00

Kommunistisen nuorisoliiton Jyväskylän paikallisosaston puheenjohtajuus ja varapuheenjohtajuus valtakunnallisella tasolla ei tunnu yhtään hassummalta. Ei ainakaan silloin, kun nuo pestit kestävät aina vuoden kerrallaan. Miksikö Kommunistinen nuorisoliitto? Eiks ne oo vaan nuoria kommareita, jotka ennen pitkää siirtyy SKP:hen? Osa kenties, mutta eivät varmastikaan kaikki. Kommunistinen nuorisoliitto on itsenäinen nuorisojärjestö, joka toimii autonomisten paikallisosastojensa kanssa läheisessä yhteistyössä SKP:n kanssa tekemättä sille kuitenkaan vaalityötä. Omien tähän astisten kokemusteni perusteella KomNL on selvästi suuntautunut tulevaisuuteen. KomNL tarjoaa myös oivan vaihtoehdon niille, jotka haluavat leikkiä vaikkapa valelääkäriä ilman erillisiä kokouksia ja joita tekemisen meininki kiinnostaa. Tähän asti homma on vaikuttanut ihan asialliselta. Katsotaan, kuinka pitkään jaksaa olla mukana.

Ei tule jättää sanomatta sitäkään, että olen myös Vasemmistonuorten jäsen. Huolimatta joidenkin ihmisten mahdollisista kriittisistä näkemyksistä, en näe minkäänlaista ristiriitaa sille, että kuulun molempiin järjestöihin. Olen teksteissäni usein kirjoitellut, Vasemmistoliittoakin kritisoidessani, että Vasemmistonuorissa on potentiaalia. Uskon ja toivon, että Vasemmistonuoret tulee tulevaisuudessa painostamaan emopuoluettaan äänekkäämmin äänekkäämpiin ja vähemmän konsensushenkisiin vaatimuksiin. Ääntä vain lisää kuuluviin. Kun puhun yhtenäisestä vasemmistosta, haluan myös konkreettisella tavalla näyttää, mitä yhtenäisen vasemmistolaisuuden muodostaminen omissa unelmissani voisi olla. En ole täysin varma, kuinka kyseiset nuorisojärjestöt suhtautuvat toisiinsa. Yhteistyötä on jonkin verran ollut. Maalaisjärjellä ajatellen, oletan, että molemmat nuorisojärjestöt haluavat kuitenkin pitää toisiinsa selvää hajurakoa.

Kun puhutaan aikuisista, Vasemmistoliitto tuntuisi kärsivän vieläkin siimesläisyyden haamusta ja monet kyseisen puolueen edustajat aina käteltyään kommunistia pyyhkinevät kätensä desinfiointipyyhkeillä ja heittävät tämän jälkeen pyyhkeet palavaan roskakoriin. Punatauti on tunnetusti tarttuvaa. Skpläiset taas kritisoivat Vasemmistoliittoa äärimmäisestä kompromissihakuisuudesta. Monet skpläiset ja vasemmistoliittolaiset haluavat pitää etäisyyttä toisiinsa. Ei ole syytä epäillä, etteikö näin olisi joiltakin osin myös vasemmistonuorten ja kommunistinuorten välillä. Henkilökohtainen toivomukseni on, että Kommunistinen nuorisoliitto ja Vasemmistonuoret tiivistäisivät yhteistyötään. "Mä en haluu leikkii sun kaa"-asenteella ei pitkälle pötkitä näinä aikoina, jolloin työnantajaväenliike ja rautainen työnantajaväen diktatuuri pitää tavallista kansaa kuristusotteessaan.

Itselläni oli tilaisuus vierailla SKP:n edustajakokouksessa, joka järjestettiin 8-9.6.2013 Vantaalla, Tikkurilan lukiolla. Viikonloppu oli SKP:n kannalta historiallinen. 1990-luvulta lähtien SKP:n puheenjohtajana ollut Yrjö Hakanen astui syrjään ja hänen tilalleen valittiin entinen pääsihteeri, Juha-Pekka Väisänen. SKP:hen saatiin myös varsin nuorta verta Kommunistisen nuorisoliiton entisen puheenjohtajan Heikki Ketoharjun otettua J.P.Väisäsen paikan SKP:n pääsihteerinä. Hieman outoa, ettei asiasta loppujen lopuksi hirveästi uutisoitu, vaikka sen verran merkittävä vaihdos kyseessä oli. Kenties Vasemmistoliitto on seksikkäämpi ja sillä on enemmän kurveja, kuin SKP:llä. Joka tapauksessa kyseessä oli varsin antoisa tilaisuus, jossa kuultiin paljon hyviä puheenvuoroja, niin omilta, kuin puolueen ulkopuolisilta vierailijoilta.

Esimerkkinä otettakoon vaikkapa Jyrki Yrttiaho, jonka Vasemmistoliitto luultavasti erottaa. Liekö kyseessä todellakin se, että Vasemmistoliitto katsoo Jyrki Yrttiahon (joka ei jostain kummallisesta syystä halua lähteä pois puolueestaan) toiminnan olevan puoluetta vastaan? Tai haluaako Vasemmistoliitto kenties hiljentää kaikki kriittiset äänet puolueen sisällä? On ne näemmä vaarallisia noi SKP:n tilaisuudet.

Millä lailla SKP:n linja nyt muuttuu, kun johtajisto on vaihtunut? SKP on vielä 2010-luvullakin monelle synonyymi stalinismille. Kommunistin kanssa kiistellessä riittääkin vielä nykyisin, että hänen todetaan olevan stalinisti. Herääkin kysymys, elävätkö menneessä pienen ihmisen asialla olevat kommunistit vai Stalinista alati jauhavat suuryritysten asialla olevat oikeistolaiset? Toisaalta skpläisiltä kysytään, miten he muka eroavat demareista ja arhinmäkiläisistä? SKP:stä ollaan sanottu, että se on "pitäisi-puolue" (sinänsä verrattavissa Perussuomalaisiin, josta sanotaan, ettei sillä ole konkreettisia vaihtoehtoja esittämänsä kritiikin vastapainoksi). SKP:tä ollaan moitittu linjattomuudesta. SKP:llä on kyllä mielestäni ollut loistaviakin ohjelmia, kirjoituksia ja näkemyksiä siitä, miten asioita tulisi hoitaa. Esimerkkinä "Toisenlainen kuntakartta"-pamfletti.

Aina voi tietenkin parantaa. Eräissä asioissa olisi paljonkin parantamisen varaa. Esimerkiksi suhteessa isänmaallisuuteen. Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi SKP tuntuu suhtautuvan isänmaallisuuteen torjuvasti ja parhaimmillaankin vähätellen. SKP ja vasemmisto saattavat kokonaisuudessaan kritisoida sellaista fasistista politiikkaa, joka tähtää vähemmistöjen (esimerkiksi baskien ja länsisaharalaisten) äänien vaimentamiseen ja suosii suuria pienten kustannuksella. Kun joku alkaa puhua suomalaisten oikeudesta olla riippumaton ja vapaa kansakunta, puhutaan vaarallisesta nationalismista ja taantumuksellisuudesta. Heti perään sanotaan kevyemmän vasemmiston suunnalta, että me olemme eurooppalaisia, emme Venäjän etupiiriä. Kokoomuskaan ei suomalaisten asialla ole myydessään Suomea pomotteleville Brysselin pomoille. Vasemmistoliitolta ei todellista ja uskottavaa kritiikkiä voi EU:n kohdalla odottaa. Vasemmistoliiton suurimpia ongelmia on mielestäni siinä, että se tähtää EU:n muuttamiseen nykyisissä oloissa, jossa itsekkäät rahamaailman valtiaat ja rahamaailman lobbarit torppaavat Brysselin pomojen suilla esimerkiksi Euroopan Vasemmiston aloitteita.

SKP on Perussuomalaisten ja kenties Itsenäisyyspuolueen (ja muiden marginaalisten järjestöjen) lisäksi ainoa, joka kritisoi EU:ta edes jollain lailla uskottavasti. EU kritiikki pitäisi kuitenkin viedä vieläkin pidemmälle. EU on isojen (muun muassa Saksan ja Ranskan) pää-äänenkannattaja, eikä anna pienemmille ja köyhemmille maille todellista ääntä. Köyhien maiden pitäisi vaan protestanttisen nöyrästi ja tyynesti maksaa velkansa ja säästää vaikka sitten tiedonkulun kustannuksella. Pienemmät maat, kuten esimerkiksi Suomi, saavat tyytyä uuteen (tai käytännössä nykyiseen) alistettuun asemaansa Euroopan Yhdysvalloissa. Mikään ei oikeastaan tulisi muuttumaan; itsenäisyyden siirtyminen historiaan vain vahvistettaisiin virallisesti ja saisimme kuulla jatkossa yhä enemmän "timber!"-huutoja, kun raaka-aineitamme viedään muualle päin Euroopan Yhdysvaltoja, kuten myös maaperässämme laiskana lekottelevia mineraaleja.

Lopultakin me pikkujenkit oltaisiin oikeasti amerikkalaisia! Ainakin itäamerikkalaisia, joita isoveli opastaa ja valvoo lännestä käsin. Maahanmuuttokriitikot ovat lopulta hyvillään unionin jäsenyydestä. EU-USA:n alati kehittyvä ja tehostuva pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka tulee nimittäin vielä saamaan aikaan pohjoisamerikkalaismaisen jaon, jossa likaisen työn (pakolaisten käännyttämiset/lahtaamiset) tekijöinä ovat muun muassa entiset itsenäiset valtiot, Kreikka, Italia ja Espanja. Likaisen työn tekijät EU-USA:n etelävaltioissa kyselevät papereita laittomilta siirtolaisilta Arizonan tyyliin, käännyttävät heitä ja ampuvat kolmannen maailman maista tulevia pakolaisia. Me muut täällä hieman pohjoisemmassa heristelemme sitten sormea omille "punaniskoillemme" EU-USA:n presidentin, Jutta "Barack" Urpilaisen johdolla ja moralisoimme etelävaltioita räikeän rasistisista ylilyönneistä. In euro and dollar we trust ja silleen. Utopia, mikä ihana tekosyy.

Herää vasemmisto, niin sun päiväs koittaa! Ei isänmaallisuutta tule nähdä taantumuksellisuutena, eikä sitä tule sivuuttaa. Suomalaisia on maailmassa noin kuusi miljoonaa ja suomalaisia tulee suojella isompien imperialismilta. Kansainvälisyys ei saa tarkoittaa kansallisen identiteetin pyykimistä pois. Kommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja Simo Suominen kirjoitti erinomaisesti pahamaineisessa Tiedonantaja-lehdessä isänmaallisuudesta. Hän otti hyväksi esimerkiksi ranskalaiset kommunistit, jotka eivät häpeä ranskalaisuuttaan. Miksi suomalaisten kommunistien ja vasemmistolaisten tulisi siis hävetä suomalaisuuttaan? Olkaamme häpeissämme negatiivisista piirteistä (muukalaiskammosta, väärästä ylpeydestä, epäsosiaalisuudesta ja vieraanvaraisuuden puutteesta). Kun nämä on korjattu, olkoot suomalaiset vielä reilummin ylpeä kansakunta kansakuntien joukossa vailla Venäjän pelkoa.

SKP:lla ja Venäjän kommunisteilla on erityislaatuiset suhteet. Historiaa lukeneet tietävät, mistä on kyse. SKP:n edustajakokouksessa näistä läheisistä suhteista saatiinkin kuulla, kun Venäjän federaation kommunistisen puolueen edustaja kävi lukemassa tervehdyksensä. Tervehdyksen jälkeen Venäjän kommunistien edustaja luovutti puolueensa nimissä lahjoja SKP:lle. Kahvitauolla kävin hieman tekemässä kysymyksiä kyseiselle edustajalle. Sain selville seuraavia asioita. Ymmärsin, että Venäjän federaation kommunistinen puolue (VFKP) haluaisi ottaa jollain lailla mallia esimerkiksi Kiinasta puhuttaessa 2000-luvun sosialismista. Edustajan mukaan VFKP on harjoittanut voimakasta painostusta Vladimir Putinia kohtaan ja Putin onkin joutunut tekemään usein eräänlaisia kompromisseja. Ilmeisesti kommunistien painostuksesta Putin joutui esimerkiksi palauttamaan Neuvostoliitossa ahkerassa käytössä olleen hymnin, tosin hieman muutettuna.

Kysyessäni vähemmistöjen asemasta mahdollisessa tulevassa kommunistionnelassa, minulle vastattiin, että Venäjän kommunistit kannattavat kaikkien kansallisuuksien rauhaisaa yhteiseloa toisten perinteitä kunnioittaen. Asia kääntyi kuitenkin pian siihen, kuinka uhanalaista venäläisyys vuosi vuodelta on. Väkiluku vähenee maassa hälyttävää tahtia ja kyseinen VFKP:n edustaja piti väestömäärän laskuun suurena syyllisenä länsimaista uusliberalisaatiota. Ylpeä isänmaallisuus näkyy selvästi Venäjän kommunistien parissa. Vinkkinä vaan niille, jotka vastustavat isänmaallisuutta.

Kukin toki saa ihailla, ketä haluaa. Ihailkoon vaikkapa Hitleriä ja natsismia omassa rauhassaan. Pidätän kuitenkin itselläni oikeuden hämmästellä sitä, miksi Kiinaa ihaillaan niin paljon, kun puhutaan kommunistisesta näkökulmasta? Kiina (kuten myös Intia ja Brasilia) tarjoavat vakavasti otettavan vaihtoehdon yksinapaiselle maailmalle. On vain reilua, ettei USA yksin hallitse tässä maailmassa. On kuitenkin kummallista, että Kiinaa tunnutaan vielä monien mielissä pidettävän jonain 2000-luvun sosialismin ihmemaana, uutena Neuvostoliittona, joka haastaa villin kapitalistisen lännen. Hyvin monesti tässä unohdetaan ja suoranaisesti sivuutetaan se tosiasia, että Kiinan kommunismi alkaa hämmentävällä tavalla muistuttaa uusliberalistista utopiaa, jota tosin ohjataan autoritäärisesti ylhäältä käsin. David Harveyn kirjassa, "Uusliberalismin lyhyt historia", pohditaan mielenkiintoisesti sitä, tuleeko Kiinasta tulevaisuudessa täysin uusliberalistinen valtio.

Toisaalta termi "Chinese Dream" (vrt. "American Dream"), jonka kuulin ensimmäisen kerran käydessäni saunassa keskusteluja erään aasialaisen kanssa, kuulostaa hieman hämmentävältä. Onko niin, että "Eläinten vallankumous"-teos on edelleenkin ajankohtainen? En tiedä Kiinasta paljoakaan, enkä sen politiikkaa ole mikään paras kommentoimaan. Maalaisjärki kuitenkin riittänee todistamaan sen, että Kiina on maa, joka sortaa vähemmistöjään, eikä anna vähemmistöille, eikä kansalaisilleen ylipäänsä hirveästi tilaa hengittää. Tiibetistä ja Dalai Lamasta ei saisi puhua ilman, että Kiinan johto närkästyisi. Kapitalismin kanssa on vähintään flirttailtu jo jonkin aikaa. Mielestäni Venäjän kommunistien ja myös SKP:n tulisi ottaa pohdittavakseen tämäkin näkökulma.

Mielestäni on väärin, että Kiinaa (joka käyttäytyy ainakin omilla alueillaan ja lähialueilla varsin imperialistisesti) ja esimerkiksi Irania (joka on tunnettu sortavasta uskonnollisesta eliitistään) pidetään imperialismin ja kapitalismin eräänlaisina haastajina tai (kuten Iranin tapauksessa) vain länsimaisen imperialismin uhrina. Samaan aikaan osataan varsin osuvasti kritisoida USA:ta ja esimerkiksi Turkkia, joka sattuu olemaan USA:n liittolainen, mutta jätetään esimerkiksi Kiinan ja Iranin kritisointi varsin ohueksi. Ei riitä, että osataan terävästi kritisoida "länttä" ja "länsimielisiä". Joskus pitää osata kritisoida myös muitakin imperialismin ja sorron muotoja.

Venäjääkin pitää voida kritisoida, kuten myös menneisyyden virheitä. Siinä eivät erityissuhteet saa olla rajoittamassa. Ystävällekin pitää voida esittää kritiikkiä. On oltava itsenäinen, on profiloiduttava. Suomessa kommunistit ja muu vasemmisto voisivat esimerkiksi korostaa omaa asemaansa kansallisten vähemmistöjen puolustajana. Ei tule puhua vain kauempana olevien kansallisten vähemmistöjen (esimerkiksi länsisaharalaisten) puolesta. Pohjoisella pallonpuoliskollakin riittää puolustettavaa. Esimerkiksi Venäjän kansalliset vähemmistöt ja pohjolan "kurdit", saamelaiset.

Lienee kuitenkin hankalaa puhua vähemmistöjen puolesta, kun vasemmisto itse on kutistumassa hyvää vauhtia uhanalaiseksi vähemmistöksi. Nykyisin oikeistolaisilla kun on Suomessa hegemonia. Heillä on varaa tehdä, mitä he haluavat. Oikeistolaiset ovatkin valmiita tekemään aggressiivisia aloitteita kuten Kokoomus on tehnyt ja saanut vasemmiston tähteet kiivaasti puolustamaan jo saavutettuja oikeuksia, johon kaikki voimavarat menevät. Siten vasemmisto näyttäytyy menneisyyden tahona.

Keskustaoikeistolaisille rahapussisedille tulee antaa samalla mitalla takaisin! Vasemmiston tulee alkaa tehdä omia aggressiivisia aloitteita, joita Kokoomus ja muut isänmaan ja työväen ystävät luonnollisesti vastustavat. Lopulta asetelma kääntyisikin päälaelleen. Oikeisto joutuisi puolustuskannalle, kun se pakotettaisiin keskittämään kaikki voimansa torjuntojen tekemiseen joka suunnalta tulevia radikaaleja vasemmistolaisia ehdotuksia vastaan. Tämä saisi lopulta oikeistolaiset näyttämään menneisyyden väeltä, jotka keskittyvät vain puolustamaan omia saavuttamiaan etuja.

Nyt ehdotuksia vaan kehiin. Miten olisi esimerkiksi vaatimus työpäivän rajusta lyhentämisestä ja samassa vaatimuksessa vaatimus työläisten palkkojen merkittävästä nostosta? Veroparatiisien, verosuunnittelun ja kaikenlaisen veronkierron kieltäminen? Rikkaille verofobikoille tuntuva veronkorotus? Suomen maaperässä olevat mineraalit on kansallistettava? Kaikille vähäosaisille on maksettava kuussa vähintään 1200-1300 euroa (SKP:n perusturva esim.)? Seis rahamaailman, rahamaailman lobbareiden ja virkamiesten ylivallalle! Nuo muutamina esimerkkeinä.

Nykyisestä pakkokonsensushenkisestä ilmapiiristä on uskallettava tulla rohkeasti ulos silläkin uhalla, että saa populistin tai riidanhaluisen rähinöitsijän roolin. "La Pola" tunnettiin Espanjan valloituksen aikana kamalana rähinöitsijänä ja hänet tuomittiin kuolemaan syytettynä maanpetoksesta. Nykyisin hänet muistetaan Kolumbiassa rohkeudestaan haastaa aikansa pakkokonsensushenkinen ilmapiiri ja häntä pidetään yhtenä itsenäisyystaistelun merkittävimmistä hahmoista.

Loppuun vielä muutama sananen suvaitsevaisuudesta. Vasemmisto kokonaisuudessaan on kaikenlaista rasisimia ja erilaisten ihmisten sortoa vastaan. Tämänlainen suvaitsevaisuus on ihailtavaa. Vasemmisto saisi kuitenkin myös itse opetella suvaitsevaisuutta. Vasemmistonuorten liittokokouksessa taannoin vierailleena kuulin monia hyviä puheenvuoroja, joista yhdessä kritisoitiin yleisvasemmistolaista asennetta, joka olettaa, että uskonnonvapaus on sama, kuin ateismi. Kritisoidaan mieluummin niitä instituutioita, ei uskiksia. Kaikilla, jopa vasemmistolaisilla on oltava oikeus käydä kirkossa ilman leimautumista uskonnolliseksi hihhuliksi. Kun vaaditaan suvaitsevaisuutta oikeistopopulisteilta ja muilta taantumuksellisilta, vaaditaan sitä myös omalta väeltä. Todellinen uskonnonvapaus, isänmaallisuus, radikalismi, yhtenäisyys ja määrätietoisuus kunniaan vasemmiston sisällä!

En tällä kertaa jaksanut julkaista hauskoja kuvia. Katellaan, milloin seuraavan kerran taas.

PS: Ei keskustavasemmistolaisuudelle! Keskustavasemmistolaisuus on vain hämäyskeino, jolla vasemmistolainen oppositio sulautuu/sulatetaan pehmeäksi osaksi keskustaoikeistolaista linjaa. Keskustavasemmistolaisuus on julistettava kirosanaksi

105. Sumuverhon takana

2013-03-16T14:21:00.001-07:00

Usein kuulee puhuttavan "syrjäytymisestä" ja vielä useammin "syrjäytyneistä" jotka ovat pudonneet yhteiskunnasta. Syrjäytyneet nähdään aina vain ongelmallisina tapauksina, jotka ovat A) kipeästi avun tarpeessa tai B) hengailevia loisia, jotka vain odottelevat helppoa rahaa, kuten Kelan etuuksia jne. Varmasti A- ja B-ryhmään kuuluvia yksilöitä on. On vain valitettavaa, että "syrjäytyneitä" katsellaan niin mustavalkoisesti. Alhaalta ylöspäin -tyylisellä asenteella heitä halutaan kaitsia haluamatta oikeasti ymmärtää heitä. Viime vuosina on ollut muotia puhua syrjäytyneistä ja heidän ahdingostaan. Sauli Niinistökin porukoineen on ottanut kantaa. Ratkaisut vain puuttuvat ja parhaimmillaankin ne vesittyvät. Todellista poliittista tahtoa ei ole.

Ei poliitikkoja (yksittäisiä marginaaliin jääviä poikkeuksia lukuun ottamatta) kiinnosta kenenkään sellaisen työllistäminen, joka ei kuulu omaan lähipiiriin. Ei talousmaailman eliittiä kiinnosta olla mukana luomassa työpaikkoja isänmaan talkoohengessä. Ei ainakaan sillä tavoin ja eväin, kuin tavalliset ihmiset toivoisivat. Ensinnäkin firmoja siirretään halpatuotantomaihin, joissa yrityspomojen ei tarvitse liata porvarillisen ylvästä otsaansa hikipisaroilla, joita ay-liikkeet, työläisten inhimillinen kohtelu ja asianmukaisen palkanmaksu synnyttävät. Ne yritykset, jotka uhrautuvat Suomeen tulemaan ja/tai jäämään, harjoittavat usein veroparatiisitaloutta ja kannattavat kyseenalaisia ehdotuksia työvoiman palkkaukseen liittyvissä asioissa. Ratkaisuina ovat yleensä aina eliitin suosimat ratkaisut; pitäisi mennä töihin alemmalla palkalla tai tehdä alussa ilmaisia jaksoja niin paljon, kuin mahdollista. Toisena suosittuna ratkaisuna on vihattujen verojen alentamisen vaatiminen. Mitä tahansa, kunhan omista eduista ei tarvitse joustaa.

Työnantajien lobbaajat puhuvat alati huolestuneen oloisten kokoomuslaisten suilla siitä, kuinka kaikkien pitäisi osallistua yhteisiin talkoisiin ja pidättäytyä maltillisissa palkankorotuksissa. Palkanalennuksiakin ollaan väläytelty. Vaikuttaisikin siltä, että käynnissä oleva "eurokriisi", lama, työttömyyden tahallinen kasvattaminen ja työttömyyden ylläpitäminen sekä se pelon ilmapiiri, jota ollaan luotu herrojen ja rouvien retoriikalla talouskasvun pysähdyksen vaaroista, ovat vain tekosyitä sille, että työntekijöiden ja vähäosaisten oikeuksia voitaisiin polkea yhä enemmän. Jatkuvan talouskasvun retoriikkaa ollaan hoettu niin kauan, että ihmiset pitävät sitä jo niin luonnollisena osana arkea, että talouden pienikin kriisi aiheuttaa aina pelkoa (vrt. George.W.Bushin USA ja kansalaisiin kohdistunut pelottelutaktiikka, kun "terrorisminvastainen sota" oli vielä täydessä vauhdissa). Tätä poliittinen ja talousmaailman eliitti käyttää aseenaan. Monenlaisia uhkailu- ja kiristyskeinoja käytetään, jotta saadaan pidettyä rahvas ruodussa.

Kokoomus, tuo tasa-arvon esitaistelija puhuu "monikultturismin" puolesta. Kokoomus puhuu julkisuudessa, kuinka Suomi tarvitsee maahanmuuttajia työllisyyttä parantamaan. RKP, vielä suurempi tasa-arvon puolustaja kannattaa monikultturismia niin ikään ja on julistautunut Perussuomalaisten vastaisten voimien pääryhmittymäksi. Tillsammans kan vi säga nej till rasismen, eller hur, SFP? Tosiasiassa Kokoomusta kiinnostaa vain ja ainoastaan kahdet työmarkkinat, jossa toisille (maahanmuuttajille) maksetaan paskaisempaa palkkaa, kuin kantasuomalaisille. Kokoomuslainen monikultturismi-myönteinen retoriikka on tosiasiassa silkkaa hämäystä. Ei Kokoomusta Suomen rikastuttaminen kiinnosta ainakaan niin paljon, kuin oman lompakon rikastuttaminen. Kokoomuslaisia ei voisi vähempää kiinnostaa se, sopeutuvatko maahanmuuttajat Suomeen ja löytävätkö he paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kokoomuslainen hämäysretoriikka "työllisyyden ja monikultturismin puolesta" on suoraan sanottua tökeröä ellei peräti älyä loukkaavaa.

Monelle suomea opiskeleville maahanmuuttajille hoetaan melkein heti, että heistä tulee lähihoitajia tai siivoojia. Unohtakaa siis (erityisesti "kolmannen maailman maista" tulevat) haaveet yrityksen perustamisesta. Onko ihme, ettei toitotettua integroitumista ole tapahtumassa, kun jo "integraatiokursseilla" annetaan viesti, tyyliin: "sä et ole mitään, ole kiitollinen edes tästä, mitä me tarjotaan!"? Toisaalta suomalaisia kannustetaan pro-kapitalistisessa ja protestanttisen työetiikan hengessä opiskelemaan ja tulemaan osaksi yhteiskuntaa, jossa kasvatetaan ja ylläpidetään työttömyyttä sekä piittaamattomuutta toisaalta myös työssäkäyvien oikeuksia ja jaksamista kohtaan. Motivoiko tämä ketään (maahanmuuttajaa tai edes kantasuomalaista) sopeutumaan yhteiskuntaan ja pysymään osana sitä? Miksi kunnioittaa sellaista yhteiskuntaa, jolle jo tasa-arvon alkeiden noudattaminen tuottaa suuria vaikeuksia ja jossa lait eivät ole kaikille samat (kuten esimerkiksi arvon ministereidemme tapauksessa)?

Kannatan kasvua, ihmisyyden, ihmisyyden kunnioittamisen ja tasa-arvon kasvua. Kannatan luonnon kasvua. Tämän kaiken on mentävä "talouskasvun" edelle. Talouskasvu olkoon hyvä lisuke, ei itseisarvo. On myös muistettava toisaalta se, että "talouskasvu" on vain hämäyssana, jolla kätketään se tosiasia, että vain 1% tienaa ja voi hyvin. Paljon palvotusta ja puhutusta talouskasvusta eivät tavalliset ihmiset nykyisin saa mitään muuta, kuin stressioireita, sairauksia ja unettomia öitä. Talouskasvun sokeat puolustajat ovat myös niitä kansanmurhan hiljaisia kannattajia ja kulttuurien tuhoajia. Muistetaan, että myös talouskasvun ideologia on se, joka on saanut aikaan kansanmurhia natsi-ideologian, turkkilaisnationalismin ja muiden vastaavien tapausten lisäksi. Pohjois-Amerikassa ryöstettiin maita alkuperäisasukkailta, koska he eivät eräiden fiksujen aikalaisajattelijoiden mukaan osanneet "hyödyntää" maitaan, eivätkä siten olleet oikeutettuja maihinsa. Myöhemmin "pimeydessä eläneitä villejä" kohtaan kohdistettiin kansanmurha käymällä sotia heitä vastaan. Heitä pakkosulatettiin vallitsevaan yhteiskuntaan (kansanmurhaa sekin) ja loput tungettiin reservaatteihin. Ei siis mennä talousretoriikan riistoansaan!

Kannatan monikultturismia, todellista monikultturismia. Kannatan kulttuurinrikastuttamista ja tuota (kamalaa) "rotujen" ja kulttuurien välistä sekoittumista. Monikultturismin on kuitenkin oltava todellista monikultturismia, jossa kulttuurit elävät rauhanomaisesti keskenään toisiaan ja toistensa erilaisuutta kunnioittaen vailla vaaraa siitä, että enemmistö tai vähemmistö nousee valtaan. Tässä tulee yhdessä miettiä tilapäisiä kompromisseja ja lakeja, jotta väkivaltaisia yhteenottoja ei pääsisi syntymään. Tämä ei ole ristiriidassa nationalismin kanssa, vaan päinvastoin voi jopa muokata sitä paremmaksi. Hyvä nationalismi ei ole ristiriidassa hyvän kansainvälisyyden kanssa toisin, kuin äärinationalistit, "internationalistit" ja heidän ymmärtäjänsä väittävät. Suomessa tulisi olla terveellä itsetunnolla valettu pohjoinen identiteetti, joka ei kumartele talouskasvun ideologialle, Brysseliin päin, suomenruotsalaiselle tai millekään muullekaan aphartheidille. Avoin Suomi kaikille, jotka ovat valmiita omalla panoksellaan luomaan entistä parempaa Suomea.

Tuli tässä muuten asiasta taas vaihteeksi poiketen mieleen ihmetellä, miksi Perussuomalaisten lisäksi esimerkiksi Vasemmistoliitto ei ole pitänyt meteliä Kataisen ja Hautalan tapauksista? Olen jo pitkään myös ihmetellyt Vihreiden hiljaisuutta tai parhaimmillaan vaisuja kommentteja Talvivaaraan liittyen. Miksi ympäristöarvoista retorisoiva puolue ei pidä meteliä ja painosta Talvivaaraa? Vastaus kysymykseen taitaa ratketa lähitulevaisuudessa. Kädet on luultavasti sidottu hyväveliverkoston naruilla tässäkin asiassa. Jos Vasemmistoliitto ei pikku hiljaa ala pitää meteliä näistä asioista, on mielestäni syytä huolestua ja alkaa epäillä myös Vasemmistoliiton puhtautta korruption suhteen. Vasemmistoliiton korruptio olisi hyvin valitettava ja masentava juttu, mutta toisaalta se selittäisi Vasemmistoliiton saamattomuutta ja haluttomuutta edustaa todellista vasemmistoa.

Kaksipäinen kaksinaismoralistinen kotka


Oikeiston ja "vasemmiston" erot tänään

Santanderin (espanjalaisen pankin) uusi uhkaileva logo

Kyproksella tulevia tukipaketteja odotellaan jo innolla

PS-osio vaihtuu jälleen.

PS: Ei keskustavasemmistolaisuudelle! Keskustavasemmistolaisuus on vain hämäyskeino, jolla vasemmistolainen oppositio sulautuu/sulatetaan pehmeäksi osaksi keskustaoikeistolaista linjaa. Keskustavasemmistolaisuus on julistettava kirosanaksi!

104. Vallankumous ei pysähdy!

2013-03-06T10:01:00.001-08:00

Tänä aamuna sain surukseni todeta, että Venezuelan presidentti, Hugo Chavez, on kuollut. Nyt Venezuela on astunut epävarmaan aikaan, eikä kukaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toivoa vain sopii, että maa jatkaa edelleen valitsemallaan tiellä huolimatta räksyttävistä pahaa tahtovista tahoista ja heidän puudeleistaan. Venezuela (Bolivian ja muutaman muun edistyksellisen eteläamerikkalaisen maan tavoin) on näyttänyt hyvää esimerkkiä siitä, mitä oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo tarkoittaa. Kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö köyhien olot Hugo Chavezin kaudella olisi kohentuneet. Mutta sehän ei tietenkään kiinnosta niitä kolonialistisia tahoja (ja heidän puolustajiaan), joiden järkiajattelun rahaa takova uusliberalismi on sumentanut. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät mahdu samaan lauseeseen kapitalismin kanssa.

Toivon todella, että Venezuelassa ei toisteta historiallisia virheitä ja palata kapitalistien kuoleman syleilyyn. Obaman suulla USA:n uusliberalistiset mahtimiehet ovat kylmästi todenneet, että haastavat ajat odottavat venezuelalaisia (IMF:n tai muun vastaavan uhkaus?). Lisäksi hoetaan sitä samaa oikeistolaista ideologista höttöä, jonka mukaan ollaan sitouduttu tukemaan maan demokratian, oikeusturvan ja ihmisoikeuksien (ja se mitä ei sanota: vapaiden markkinoiden uudelleenistutusta Venezuelan maaperään) kehittymistä. Suomessakin tietyt tahot varmasti iloitsevat, kun maailmassa on taas "yksi vasemmistolainen diktaattori" (ei se diktatuuri sinänsä, vaan se vasemmistolaisuus) vähemmän. Ne Chavezin vihaajat (joiden järjen valoa ei uusliberalismi ole vielä sumentanut) voisivat silmien avaamisen jälkeen hieman opiskella Venezuelan historiaa ja tarkkailla myös vaikkapa nyky-Suomea, jossa uusliberalismi ratsastaa valtoimenaan (tehden Suomesta talousmaailman rengin). Varoitan, se on todella rumaa ja häijyä katseltavaa ja voi parhaimmassa tapauksessa aiheuttaa suuttumusta sorrettujen puolesta (edellyttäen siis, että asianomainen henkilö ei tosiaan ole täysin ulkoistanut ajatteluaan uusliberalistisille ajatusmuodoille ja argumenteille).

Jo tammikuussa Kolumbiassa ollessani huomasin, kuinka paikallisilla televisiokanavilla spekuloitiin jopa päiväkausia Venezuelan entisen presidentin, Hugo Chavezin terveydestä. Sama spekulointi oli toki meneillään ympäri maailman. Muun muassa Yhdysvalloissa ja Suomessa (maissa, joissa tavallista kansaa kurjistava markkinadiktatuuri on täysin valloillaan) oikeistolaiset piirit (nuo rationaalisen järjen edustajat) spekuloivat jo tuolloin varsin avoimesti Chavezin jälkeistä aikaa. Tavallista kansaa ja vasemmistoa ideologisessa sielussaan halveksivien rationaalisen järjen edustajien salaisina ja avoimina toiveina ovat olleet Hugo Chavezin kuolema tai vähintäänkin vetäytyminen. Siten päästäisiin avaamaan markkinat, tuhoamaan tasa-arvo ja sivistys, ja tekemään maasta USA:n ja monikansallisten suuryritysten vasalli. Moni oikeistolainen näkee myös märkiä unia siitä, kuinka Kuubasta tulee jälleen kapitalistinen maa (="Karibian porttola"). Sitä odotellessa on rationaalisten ideologiattomien tahojen tyydyttävä esimerkiksi Suomeen, pohjolan porttolaan.

Hugo Chavezin terveydentila on siis ollut pohdinnan aiheena jo kauan aikaa. Jo vuodesta 2010 lähtien, kun Hugo Chavezilla todettiin olevan vaikealaatuinen syöpä. Sairaus osoittautui jo tuolloin vaikeaksi voitettavaksi ja ristiriitaiset tiedot presidentin terveydentilasta herättivät hämmennystä. Hugo Chavez oli käynyt monia kertoja Kuubassa hoidattamassa itseään. Kuubassa onkin tunnetusti varsin hyvä (ja tasa-arvoinen) terveydenhuoltojärjestelmä huolimatta USA:n asettamasta ideologiaan perustuvasta kauppasaarrosta. Aina ajoittain Hugo Chavezia lähellä olevat tahot (esimerkiksi varapresidentti Nicolás Maduro) olivat vakuutelleet "comandanten" voivan hyvin. Toisaalta taas Venezuelassa oppositio oli vaatinut täsmällisiä tietoja Hugo Chavezin terveydestä. Venezuelassa tilanne olikin jo silloin poikkeuksellisen jännittynyt. Oppositio oli kyseenalaistanut Hugo Chavezin mahdollisuudet toimia presidenttinä sairastellessaan. Oppositio saikin tästä lisää bensaa liekkeihinsä ja anti-Chavez -mielenosoituksiinsa, kun taas "chavistat" järjestivät omia mielenosoituksiaan presidenttinsä tueksi.

Hugo Chavez herätti maassaan ja maailmalla ristiriitaisia mielipiteitä. Jokaisella politiikkaa ja maailman tapahtumia edes vähän seuraavalla lienee hänestä mielipide. Toisten mielestä hän oli kansan mies, niitä harvoja, jotka olivat kiinnostuneet tavallisesta kansasta ja ainakin yrittivät auttaa heitä parhaansa mukaan. Sosiaalisia ohjelmia ollaan toteutettu tuossa varsin toimivassa systeemissä. Lukutaito on nousussa, koulutus on varmasti tasa-arvoisempaa (kuin, mitä se olisi vapaiden markkinoiden hallitsemassa mallissa) ja kaikkein köyhimpien ihmisten sanotaan hyötyneen Chavezin valtakaudesta. Vastustajat eivät Hugo Chavezille lämpene. Heidän mielestään Hugo Chavezin kaudella toteutetut sosiaaliset uudistukset ovat populismia (!!!!). Niin... Nykyisinhän kaikenlainen tavallisen kansan puolesta puhuminen ja itsenäisyyden korostaminen on populismia (tai äärivasemmistolaisuutta).

Hugo Chavezia ollaan syytetty epädemokraattisuudesta. On väitetty, että hänen kaudellaan sananvapautta on rajoitettu. Häntä ollaan syytetty muun muassa median vapauden rajoittamisesta, huonosta matikkapäästä ja anti-amerikkalaisesta asenteesta. Chavez onkin arvostellut muun muassa Yhdysvaltain entistä presidenttiä George.W.Bushia varsin värikkäin sanakääntein. Itse uskon, että esimerkiksi syytökset median vapauden rajoittamisesta ovat kuitenkin voimakkaasti liioiteltuja. Skisma Hugo Chavezin ja yksityisen median (monesti pro-kapitalistisesta ja roskaviihteellisestä aineksesta koostuva) välillä johtui siitä, ettei presidentti halunnut uusia lähetystoimilupia. Johtuuko se sitten yksityisen median verofobisuudesta ja osallisuudesta vuoden 2002 vallankaappausyritykseen, mene ja tiedä. Joka tapauksessa en hirveän luotettavina näitä pro-kapitalistisista "älyköistä" koostuvia oppositiovoimia pitäisi. Ei tule myöskään unohtaa, että Chavezin kaudella panostettiin vaihtoehtoisen median tukemiseen, joka ei länteä kumartele. Kanava Telesur (joka pyrkii käsittelemään Etelä-Amerikkaa nimen omaan Etelä-Amerikan asukkaiden näkökulmasta ja maailmaa objektiivisemmin, kuin länsimedia) käy tästä loistavana esimerkkinä.

Ennen Chavezia Venezuelassa nähtiin monia diktatuureja ja oikeistolaisia hallituksia. Oikeistolainen ylivalta huipentui vuoden 1989 teurastukseen. Teurastuksen toimeenpanija oli Venezuelan entinen presidentti, Carlos Andrés Pérez, joka alussa vaikutti hyvinkin vasemmistolaiselta. Ainakin vasemmistolaisemmalta, kuin edeltäjänsä. Hän esimerkiksi kansallisti öljy-yhtiön, vastusti Augusto Pinochetin diktatuuria ja tuki Espanjan demokratisaatiota. Häntä kuitenkin syytettiin muun muassa korruptiosta. Hän myös liittoutui IMF:n kanssa huolimatta hänen toista kautta edeltäneestä populistisesta "anti-IMF"-kampanjasta. Pérez aloitti toisella kaudellaan maassaan mittavat uusliberalistiset toimet, juuri kuten IMF ja "Washingtonin konsensus" halusi ja vähän enemmänkin. Luonnollisesti tästä kansankurjistamisesta seurasi se, että kansa marssi kaduille vastustaen kyseistä äärikapitalistista politiikkaa, joka tähtäsi köyhien aseman huonontamiseen entisestään. Kansan mitta täyttyi ja Venezuelan pääkaupunki, Caracas, näki hyvin vakavia mellakoita. Presidentti Carlos Andrés Pérez kutsui armeijan hätiin, joka lopettikin mellakat, verisesti. 3000 ihmisen sanotaan kuolleen pääasiassa armeijan toimesta väkivaltaisissa mielenosoituksissa, jotka saivat nimekseen "caracazo".

Pérezin kaudella toteutettiin myös vallankaappausyrityksiä, joiden toimeenpanija oli nykyinen presidentti, Hugo Chavez. Lopulta Pérez joutui astumaan syrjään korruptiosyytösten vuoksi. Hänet korvasi Rafael Caldera, joka alistui IMF:n orjuuteen niin ikään. Hänet tunnetaan myös vallankaappausta Pérezin kaudella suunnitelleiden armahduksesta. Rafael Calderaa seurasi Hugo Chavez. Hugo Chavez nousi presidentiksi vuonna 1999.

Vuodesta 1999 lähtien voidaan rehellisesti sanoa, että kaikkein köyhimmille on annettu omanarvontunto. Lukutaidon yleistyminen ja muutamat muut sosiaaliset ohjelmat puhukoot puolestaan. Hugo Chavez selvisi myös vuoden 2002 vallankaappausyrityksestä ja oikeistolaisten vastavoimien harjoittamista mustamaalaus -kampanjoista. Nyt Hugo Chavezin matka on tullut tiensä päähän. Toivon, että venezuelalaiset eivät lannistu näinä vaikeina aikoina, vaan jatkavat vasemmistolaisen vaihtoehdon tarjoamista alueella, jossa uusliberalistinen diktatuuri on kurittanut kansaa. Se, että nousevan alueen asukkaat uskaltavat olla eri mieltä alati vajoavien alueiden (läntinen Eurooppa, USA) ei tee heistä diktatuurin kannattajia. Hugo Chavez ei tietenkään ollut täydellinen johtaja. Hänen kaudellaan väkivalta on lisääntynyt ja Venezuela on kahtia jakautunut maa, jossa tunnelma on ollut kireä jo jonkin aikaa. Hugo Chavez oli kuitenkin mielestäni paras mahdollinen vaihtoehto verrattuna esimerkiksi monen muun maailman (myös Suomen) uusliberalistisiin johtajiin, joita ei kiinnosta edes se "vähä", mitä Chavezin kaudella ollaan tehty.

Nyt ei ole lannistumisen aika. Tulee jatkaa samalla tiellä aina voittoon asti. Matkalla saattaa tulla kaatumisia, uhreja ja kiviä kenkään, mutta ne saavat olla korkeintaan hidasteina. Juna jatkakoon kääntymistä vasemmalle oikeistolaisten jäädessä asemalle. Vallankumouksen jatkuminen ei saa eikä voi olla vain yhdestä ihmisestä kiinni. Muuten homma menee henkilöpalvonnaksi ja vallankumoukselle voidaan heittää hyvästit jälleen kerran. On surtava ja otettava osaa suruun, mutta valmistauduttava samalla tukemaan Hugo Chavezin seuraajaa, Nicolás Maduroa, joka jatkakoon vallankumouksen linjoilla peräänantamattomasti. Tämän lisäksi ei tule unohtaa yksilön oman henkilökohtaisen panoksen tärkeyttä. Ei antautumista länsimaiselle kolonialismille ja pääomavirroille! Näyttäkää meille suomalaisille mallia, jotta mekin lopulta huomaisimme, että vaihtoehtoja on, vaikka talousmaailmaa lobbaavat päättävät tahot meille muuta hokevat. Aina voittoon asti!

EDIT: Toivon myös malttia Chavezin kannattajilta. Vaikka asioista ollaan eri mieltä, ei väkivalta missään tapauksessa ole suotavaa. Ei edes uusliberalisteja ja aynrandylaisia kohtaan. Oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ei voi nyrkein vaatia. Sehän olisi muutoin sama, kuin tuettaisiin USA:n sotaretkiä "demokratian" puolesta.

LISÄYS: Oli muuten harvinaisen hyvää pohdintaa Kansan Uutisten paperisessa versiossa liittyen Hugo Chavezin kuolemaan. Kyseisessä Kansan Uutisten artikkelissa pohdittiin lopuksi sitä, kuinka Venezuela on nykyisin Hugo Chavezin jälkeen kahtia jakautuneempi, kuin ennen häntä. Entäpä jos onkin tosiaan niin, että nykyisin Venezuelan köyhät ovat vain saaneet omanarvontuntonsa takaisin ja uskaltavat pitää enemmän ääntä, kun ennen he olivat näkymättömiä uusliberalistisessa uuskolonialismista kärsivässä maassa. Paremmin en olisi itse osannut pohdiskella! Epäideologiset kapitalistithan haluavatkin, että köyhät olisivat näkymättömiä ja poissa heidän tieltään likaamasta uutuuttaan kiilteleviä kenkiä. Nyt vaan Suomen vähäosaiset liikkeelle!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla

103. Tasapuolisuuden puolesta (0sa 2)

2013-03-04T10:36:00.002-08:00

Etelä-Kymessä ei luennoida keskiviikkona. Poliisien vaatimukset ylittivät Vasemmistonuorten (ja niin kyllä jollakin tapaa meikäläisenkin) ymmärryksen. Oikeusoppineetkin ovat ymmällään. Poliisille ei kelvanneet tavalliset järkkärit, jotka olisivat Kotkassa pidettävää keskustelutilaisuutta turvanneet. Tämän lisäksi poliisi edellytti, että tilaisuutta varten oltaisi järjestetty pelastussuunnitelma 14 päivää ennen järjestettävää Äärioikeisto Suomessa -tilaisuutta. 10 päivää oli liian lyhyt varoitusaika. Ilmeisesti halutaan olla erityisen varautuneita sen suhteen, että joku paikallinen patriootti päättäisi tehdä "Jyväskylät".

Kenties ajoittain parjattu poliisi halusi osoittaa olevansa noheva ja särmä. Halutaan viestittää, että poliisissa todella kannetaan huolta kansalaisten ja tilaisuuden järjestäjien puolesta. Joku voisi kuitenkin sanoa, että näillä varotoimenpiteillä kaikki ("ääri")vasemmistolaisten järjestämät tilaisuudet vetävät puoleensa ongelmia ja ongelmatapauksia. Halutaanko tässä sittenkin viestittää, että kaikki vasemmistolaisten järjestämät tilaisuudet ovat vaarallisia ja ne tulisi oikeastaan kaikki kieltää? Näin varmastikin ajattelevat (muiden, kuin oikeamielisten) sananvapautta halveksivat patriootit ja käsitteitä tahallaan sekoittavat ~~ideologiset keskustaoikeistolaiset ja uusliberalistiset kapitaalifiilit, jotka myös haaveilevat hippien pamputuksista~~ järjellään ajattelevat rationaaliset ideologiattomuuden puolustajat. Nämä "epäideologiset" tahot ovat muuten läheistä sukua niille muinaisille lapualaisille (jotka tunkivat maltillisen ja myös konformistisen vasemmiston samaan kategoriaan kommunistien kanssa) sekä heidän äänekkäille ja hiljaisille tukijoilleen.

Oli miten oli, kansallissosialistit ovat saavuttaneet erävoiton vasemmistosta ja demokratiasta. Tilaisuuden peruuntumista voidaan pitää selkeänä viestinä, joka rohkaisee patriootteja hyökkäämään kaikkiin vasemmistolaisiin tilaisuuksiin. En halua uskoa, että poliisi tarkoituksella hankaloittaa vasemmistolaisten oikeutta sananvapauteen. Patriootit voivat kuitenkin tästä tapauksesta rohkaistuneena aiheuttaa lisää paniikkia ja kaaosta vasemmistolaisten järjestämissä tilaisuuksissa luottaen siihen, että poliisi (kenties tahtomattaan) hankaloittaa vasemmistolaista toimintaa, joka (pahimmassa tapauksessa) johtaa lopulta vasemmistolaisten äänien vaikenemiseen. Poliisissa olisi hyvä ottaa tämäkin näkökulma tulkittavaksi.

Toivottavasti peruuntuminen jää ainutkertaiseksi. Jos vastaavanlaiset peruutukset tulevat kuitenkin lisääntymään, en itse näe muuta vaihtoehtoa, kuin vasemmistolaisten poliisivoimien perustamisen. Kataisen hallitukselle uskollisten poliisivoimien ja järjestyksenvalvojien puute ei saa olla tekosyynä demokratian rajoittamiselle. Vasemmistolaiset poliisivoimat ajaisivat saman asian, kuin viralliset lainvalvojat. Tuotaisiin turvaa siinä missä viralliset tahot eivät sitä kykene tuomaan. Siinä on sitten turha hurskastella tyyliin: "olihan niilläkin teleskooppipamput ja muut aseet". Tai ainahan sitä voi suutaan piestä. Oikeistolainen on aina oikeistolainen. Samalla mitalla voidaan sitten täällä vasemmalla laidalla hurskastella takaisin kodinturva- ja maakuntajoukoista, kyläpartioista sekä oikeistolaisesta asenteellisuudesta, joka vähättelee (ääri)oikeistolaista väkivaltaa ja paisuttelee vasemmistolaisten väkivaltaa.

Missä muuten viipyvät natsilait? Eivätkö patrioottien teot puhu jo puolestaan? Eikö ihan tasapuolisuuden vuoksi voitaisi kieltää natsistiset järjestöt siinä missä kommunistiset järjestöt kiellettiin viime vuosisadoilla? Tulisiko myös ihan läpällä ja kännissä harkita itää halveksivien länsimielisten ja patrioottien muiluttamista länsirajalle? Muinaisia lapualaisia mukaillen: täällä on jo tarpeeksi pilkattu kaikkien ihmisten tasa-arvoista Jumalaa, harjoitettu epäisänmaallista toimintaa leikkaamalla vähäosaisilta (samalla, kun lapioidaan rahaa ulkomaisille pankeille) ja halvennettu demokraattista isänmaata kieltämällä tietyistä asioista puhuminen (kuten Äärioikeisto Suomessa -tilaisuus on osoittanut) ja ajamalla Suomi liittovaltioon, nyt se leikki loppuu tähän kerta kaikkiaan!

Tasapuolisuutta jälleen odotellessa voin vain todeta ja tokaista, että onneksi on olemassa mielikuvitus ja... älä ota oikeistolaista vakavasti!

Natsi hymyilee komeammin, kuin Naantalin aurinko kuultuaan Kotkan Äärioikeisto Suomessa -tilaisuuden peruuntumisesta

Pekka Himanen ja Jyrki Katainen filosofioivat

Free Kurdistan!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla

102. Kapitalismin todellisuus

2013-02-19T13:19:00.000-08:00

En suosittele nykyisin seuraamaan metsästäjä-(rahan)keräilijä-Kataisen, Suomen kuuluisimman Obama-fanin; Urpilaisen, älyministeri Stubbin, ketjupolttaja Häkämiehen tai yleensä kenenkään nykyisen määräävässä asemassa olevan julkisia puheenvuoroja. Tulee vaan paha ja turhautunut olo jälkeen päin, kun huomaa, että ajan olisi voinut käyttää paremminkin, kuin, anteeksi ruotsini, tyhjäpäisen paskapuheen kuuntelemiseen. Onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka tyhjyyttään kumisevia nykyisten vaikuttajien puheet ovat? Joku, joka on vähänkin seurannut dokumentteja esimerkiksi Brysselin lobbareista (ja yleensäkin on tietoinen siitä, kuinka rahamaailma tosiasiassa hallitsee politiikkaa), ei varmaankaan enää purematta niele Suomen nukkehallituksen jäsenien ja rahamaailman lobbareiden puheenvuoroja. Itse asiassa nuo samoja ulkoa opeteltuja lauseenparsia ja korulauseita uutisissa ja erilaisissa ajankohtaisohjelmissa hokevat tyhjänpuhujat voisi korvata puhuvilla päillä. Idea olisi sama, kuin tv-chateissa; katsojat lähettelisivät tekstiviestejä, joita puhuvat päät sitten lukisivat. Ne "tjtjtjtj"-viestit olisivat paljon laadukkaampia, kuin nykyisten puoskaripoliitikkojemme toistelemat homehtuneet fraasit työllisyydestä ja talouskasvusta. Kuultu jo, haloo! Vaihtakaa nyt edes levyä!

Oikeastaan, näin vuokratyömallin aikakaudella, poliitikon ammatin voisi aivan hyvin tuoda vuokratyömallin alaisuuteen. Kuka tahansa tavallinen vuokratyöntekijä osaisi neuvotella Suomen kannalta surkeita EU-sopimuksia ja nöyrästi totella rahamaailman määräyksiä siinä missä nykyiset ammattipoliitikot. Nyt varamiespalvelut, baronat ja workpowerit mainostamaan vuokrapoliitikon paikkoja. Kelatkaa, "haetaan pääministeriä, valtiovarainministeriä ja elinkeinoministeriä TTK- (tarvittaessa työhön kutsuttavaan) työsuhteeseen"! Nykyiset ammattipolitiikot menkööt kaikki sinne Lääketeollisuus-yhdistykseen, Hiihtoliittoon, Veikkaukseen, Elinkeinoelämän Keskusliittoon, Harvardin yliopistoon, Brysseliin, Caymansaarille tai muualle, missä pysyvät virat ja leppoisat eläkepäivät ovat taattuja.

Vuokratyöpoliitikkojen työmarkkinoita odotellessa on vain hyväksyttävä vallitsevat olosuhteet ja ehdottomasti sisäistettävä se, että elämme demokratiassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Tämän tosiasian kritisoiminen olisi riittävä peruste hullun papereille. Hoitoon vaan (vaikkakin säästösyistä johtuen ala-arvoiseen sellaiseen) kaikki sellaiset salaliittoteoreetikot ja hörhökriitikot. Ettekö tajua, että elämme Shangri-Lassa? Nykyisin on myös ehdotonta ymmärtää se, että demokratia ei ole demokratia ilman markkinoita, jotka ovat vapaita tai mahdollisimman vähän rajoitettuja. Ne, jotka eivät ole omaksuneet vapaiden markkinoiden ideologiaa, ovat hirveitä sosialisteja, impivaaralaisia, muslimeja tai intiaani-hippejä, joiden pelkkä olemassaolo uhkaa ra(u)haa rakastavaa länsimaailmaa. Vapaat markkinat tuovat vapautta ja vaurautta. Vapaat markkinat tuovat valoa pimeyteen (kuten enkelit paimenille aikoinaan). Samalta viivaltakin me kaikki lähdetään (juu, täydellisessä anarkismissa ja juoksukisoissa).

On huvittavaa, että kapitalismi vapaine markkinoineen laitetaan samaan lauseeseen demokratian kanssa. Kapitalismia (siis sitä kapitalismia, jonka edut rajoittuvat valkoiseen kristittyyn/ateistiseen eurooppalaiseen herrarotuun) vaaditaan myös silloin, kun haetaan EU-jäsenyyttä.

Membership criteria – Who can join?

The Treaty on the European Union states that any European country may apply for membership if it respects the democratic values of the EU and is committed to promoting them.
The first step is for the country to meet the key criteria for accession. These were defined at the European Council in Copenhagen in 1993 and are hence referred to as 'Copenhagen criteria'. Countries wishing to join need to have:

stable institutions guaranteeing democracy, the rule of law, human rights and respect for and protection of minorities;
a functioning market economy and the capacity to cope with competition and market forces in the EU;
the ability to take on and implement effectively the obligations of membership, including adherence to the aims of political, economic and monetary union.

No se onkin sitä EU-kapitalismia. Joka tapauksessa ainakin Euroopan sisällä yleisestikin on toteutettava kapitalismia. Kyllä ne kehitysmaatkin jonkinlaista kapitalismia toteuttavat, kunhan vaan älyävät alistua antaen suuryritysten tulla mailleen ryöstämään mineraaleja ja pitämään paikallisia kurissa ratsupiiskan ja musketin kera. Niin ja sama juttu pitäisi tapahtua myös Suomessa. On jo korkea aika, että joillekin kelpaa tää kova ja karu maaperä. Sehän on vaan hyvä juttu, että muut hoitavat sen omalla kustannuksellaan. Hyvä, kun joku ne poimii sieltä maaperästä makaamasta ja ehkä tiputtelevat kuormasta vahingossa murusia. Se on kapitalismia kato, vapaa maailma! Ei mitään Moralesin ja Tsavetsin sosialismia tänne!

Kapitalismia on se, että vahvimmat ja nopeimmat vievät sen, minkä tulisi kuulua kaikille. Se, mikä on iät ja ajat ollut olemassa (jo ennen nykyisiä kulttuureja ja ihmistä), onkin yht'äkkiä jonkun omaisuutta, johon muilla ei ole oikeutta. Pian me suomalaisetkin saamme tuijottaa pyssyjen piippuihin liikkuessamme yht'äkkiä jonkun yksityisillä mailla. Sitä varmaan pitäis alkaa ostamaan metsää omaan käyttöön. Ja ilmaa! Niin, ettette perkeleet tule saastuttamaan mun omaa ilmatilaani! Pitäisi vielä varmuuden vuoksi kysyä joltain varuskunnalta ilmatorjuntaohjusta saastuttavien koneiden varalta. Oman metsän vois vielä miinoittaa siten, etteivät seikkailijat ja urbaanit juntit riehu ja samoile mun metsissä. Rajoittamaton kapitalismi, mun metsä ja ilmatila, mun säännöt!

Ideologiattomuuden kannattajat unohtavat yhden tärkeän asian, kun he vauhkoavat kapitalismista ja demokratiasta samassa lauseessa. Kapitalismi on ristiriidassa demokratian kanssa siitä syystä, että se tarjoaa oikeutta inhimilliseen elämään vain niille, joilla on rahaa. Vapaa-aikaan ovat oikeutettuja vain ne, joilla on kapitaalia tileillä lepäämässä. Vapaa-aika on näinä villin kapitalismin vuosina porvarillistunut hyvin paljon ja se näkyy kaduilla kävellessä hyvin usein. Esimerkki George Orwellin kirjasta "Katalonia, Katalonia", jossa kuvaillaan Barcelonan porvarillista ilmapiiriä Espanjan sisällissodan aikoina, käy tähän loistavasti (kenties hieman äärimmilleen vietynä). Suomi on täynnä porvarillisia kaupunkeja, joissa porvarilliseen makuun ollaan panostettu kiitettävästi. Kaipa sitä pitäisi alemman luokan kehitellä itselleen omaa ei-kaupallista vapaa-aikaa.

Hyvänä alkuna voisi olla se, että esimerkiksi porvarillisen urheilun vastapainoksi ja luokkatietoisuuden osoitukseksi perustettaisiin yhä näkyvämmin todellisia 2000-luvun työväen seuroja TUL:n rinnalle. On aika, näin kapitalistisella 2000-luvulla, tuoda voimakkaammin ja äänekkäämmin esille sellaista urheilua, jossa voittaminen tai yksilön omien taitojen korostaminen ei ole itseisarvo. Ainakin sellainen aito työväen (paremminkin vähäosaisten) urheilu olisi puhtaampaa, kuin porvarillinen. Kapitalistisessa yhteiskunnassamme, opimme nimittäin jo lapsesta saakka himoamaan voittoja (maaleja, ykkössijoja, paalupaikkoja jne.). Porvarillisessa joukkueurheilussa jo junnuliigoissa päihin taotaan, että joukkueen on voitettava. Surkeat yksilöt laitetaan vilttiketjuun. Vain valioyksilöt ovat etuoikeutettuja edustamaan kansallista urheiluamme maailmalla. Paineet on kovat. Sponsorit ynnä muut rahoittajat hääräävät ja määräävät taustalla. Voitto hinnalla, millä hyvänsä. Muuten ei rahaa tipu.

Tässä ajaudutaankin helposti samoihin kikkoihin, joita halveksitussa DDR:ssä usein käytettiin. Doping on saanut ihmeitä aikaan niin idässä kuin lännessäkin. Onkin mielenkiintoista, että meilläkin päin, jossa puhtaan urheilun käsite on osoittautumassa kyseenalaiseksi, vitsaillaan itäsaksalaisista urheilijoista. Pata kattilaa soimaa ja niin edelleen. Usein myös vaikuttaa kasvavassa määrin siltä, että mainostajilla on suurissa urheilukisoissa suurempi rooli, kuin itse urheilulla. Sen saimme huomata viimeistään Lontoon olympialaisissa.

On miljoonia vahvoja todisteita sille, ettei kapitalistinen yhteiskunta ole sama, kuin demokraattinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Kiinalainen malli kelpaa paatuneemmallekin kapitalistille. Kiina olkoon todisteena siitä, ettei kapitalismi tarvitse demokratiaa. Kapitalistit mielellään myös käyvät kauppaa diktatuurien kanssa. Asekauppakin on osa kapitalismia (raadollisimmillaan), eikä kapitalismi tunne moraalia. Siksi onkin moraalitonta tunkea kapitalismi samaan lauseeseen demokratian kanssa ja vaatia rajoittamattomia markkinoita, joita yövartijavaltion suojelee. Yhdysvallat taas olkoon esimerkkinä siitä, ettei kapitalismi ole sama asia, kuin tasa-arvo. Se, että on teoriassa tasa-arvoinen ei aina tule vastaan käytännössä ja oikeassa elämässä. Kyselkää lukemattomilta amerikkalaisilta vähäosaisilta, jotka haaveilevat laadukkaasta terveydenhuollosta tai hyvästä koulutuksesta lapselleen.

Eiköhän olisi jo aika herätä niistä aamukahvin ja pullan tuoksuisista mielikuvien täyttämistä unista. Se, että äänestää Kokoomusta, ei tuo sinua yhtään lähemmäksi heikäläisiä (ellet ole rahamiehiä tai naisia). Kommunisti- ja vasemmistokriitikoiden on hyvä muistaa kommunisteja ja vasemmistolaisia haukkuessaan, että epäisänmaallisuudesta ei kannata väärää puuta haukkua. Haukkukaa mieluiten niitä erilaisuuden ja monimuotoisuuden vihaajia, joiden tarkoituksena on liata nationalismin käsite. Haukkukaa niitä tahoja, jotka ovat olleet myymässä maatamme saksalaisille viime vuosisadan alussa ja ovat nyt myymässä maatamme uusfrankeille ja kasvottomalle pääomalle. Kapitalistisen demokratian ja tasa-arvon ihanuus ja kauneus on jo nähty. Kapitalismia ei myökään voi hioa ihmiskasvoiseksi. Kapitalismi ei muutu miksikään, kun sitä hieman "tuunataan" söpöksi ja viattomaksi. Kapitalismia oli kiva kokeilla, nyt on aika jättää se historiaan, potkia ~~keskustaoikeistolaiset agentit~~ Vasemmistoliiton kasvojen kohottajat ja "modernisoijat" ulos ja alkaa vaatia todellista, vasemmistolaisempaa demokratiaa aidolla vasemmisto-oppositiolla. Vaadin Forssan uusintaa vuonna 2013. Vaadin todellista tasa-arvoa!

Nyt muuten, kun Pohjois-Koreasta ja ydinaseista taas vaihteeksi meuhkataan, unohdetaan jälleen eräs asia. Tosiasiassa ydinaseita ihmisiä vastaan on käyttänyt toistaiseksi vain ja ainoastaan Yhdysvallat. En sen enempää halua tässä käsitellä kyseistä räikeää sotarikosta. On kuitenkin jotenkin huvittavaa, että erityisesti nuo ideologiattomuutta korostavat tahot ovat aina vauhkonneet enemmän niistä, jotka mahdollisesti käyttävät ydinaseita tulevaisuudessa, kuin niistä, jotka niitä ovat jo käyttäneet. Harvemmin sitä USA:ta ainakaan tästä muistutetaan muualla, kuin punaisten paholaisten parissa. Aina Kuuba, Venezuela, Iran ja Pohjois-Korea sitä. Aina anarkomarxistiäärivassarivihreät tätä. Että sellaista tasapuolisuutta ja monipuolisuutta näiltä objektiivisilta sediltä ja tädeiltä taas tällä kertaa.

EU:n pohjoisen osavaltion diktaattori Ville ”Berlusconi” Niinistö (lukuisten kauneusleikkausten ja syväjäädytysten jälkeen hyvin säilyneenä vuonna 2100) ei näe tarpeellisena sitä, että kansanäänestyksiä harrastetaan liian tiheään. Ehkäpä vuonna 2994 voidaan miettiä asiaa uudestaan.

Myöskin Carl Haglund (mies, jolla on visioita) pitää EU-jäsenyyttä peruuttamattomana valintana


Sauli Niinistössä on ainesta New Age-liikkeiden puhujaksi


Jutta Urpilainen toimittajan kysyttyä häneltä politiikan avoimuuden tärkeydestä

Pentti Oinonen vaatii sudenlihaa markkinoille päätyneen hevosenlihan rinnalle

Teoston soturit

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.

101. Tasapuolisuuden puolesta

2013-02-04T12:35:00.000-08:00

Suomessa herättiin viime keskiviikkona lintukotohorroksesta hyytävän kylmään todellisuuteen. Välikohtaus Jyväskylän kaupunginkirjastossa todisti, että äärioikeistolaisten väkivaltainen toimintamalli on pesiytynyt myös Suomeen. Lienee tullut aika todeta, että vastakkainasettelujen aika ei olekaan ohi. Viime keskiviikon hyökkäys oli hyökkäys demokratiaa vastaan. Kansallisen vastarinnan patriootit pyrkivät keskiviikkona 30.1.2013 iskemään äärioikeistoa käsittelevään tilaisuuteen. Ovimies ei laskenut patriootteja sisään ja sai puukosta. Lisäksi tilaisuutta häiriköitiin särkemällä pulloja. Onneksi hyökkäyksen tekijät eivät saavuttaneet tavoitteitaan, vaan tilaisuus vietiin tyylikkäästi loppuun saakka.

Pääministeri Jyrki Katainen tuomitsi hyökkäyksen, hatunnosto siitä. Pääasiassa muutkin ovat tuominneet hyökkäyksen. Silti vähättelijöitäkin löytyy. Hommafoorumilla ja muillakin tahoilla ollaan pohdiskeltu erilaisia salaliittoteorioita. Ollaan epäilty, että kyseessä olisi ollut ovela kikka, jolla äärioikeistoa käsittelevää kirjaa oltaisiin mainostettu. Ollaan myös epäilty, että kyseessä olisi ollut eräänlainen lavastettu "false flag"-hyökkäys. Toiset ovat sitä mieltä, että hyökkäys oli vain valitettava yksittäistapaus ja "pari idioottia" vain vähän riehui. Ovat jotkut jopa esitelleet sellaistakin vaihtoehtoa, että äärijärjestön jäsenet siellä vain ottivat mittaa toisistaan.

Hörhöt ja salaliittoteoriat voidaan jättää omaan arvoonsa. On kuitenkin vastenmielistä vähättelyä, kun puhutaan "yksittäistapauksista". Breivik on muka vain yksittäinen hullu, jolla ei ole mitään tekemistä äärioikeistolaisuuden kanssa. Yleensä myös kyseiset vähättelijät vetävät vasta-argumentikseen äärivasemmistolaiset. "Entäs ne äärivasemmistolaiset sitten?" Aina, kun joku mainitsee tai tuomitsee äärioikeistolaisten tekemät rikokset, vaaditaan heti perään "anarkomarkojen" tuomitsemista ja oikeastaan kaikkien niiden rikollisten tuomitsemista, sillä edellytyksellä, että rikolliset eivät jaa vähätteliljöiden ja kaksinaismoralistien ajatusmaailmaa. Tasapuolisuuttako?

En suinkaan vaadi, että Perussuomalaisten tulisi sanoutua irti kyseisestä välikohtauksesta. En usko, että Perussuomalaisilla on asian kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan vaadin, että Perussuomalaiset sanoutuvat irti kaikenlaisesta vähättelystä ja tuomitsevat kaikenlaisen hyökkäyksen demokratiaa vastaan, kuten muutkin lainkuuliaiset kansalaiset. Perussuomalaiset ei ehkä ole sama asia, kuin Kansallinen Vastarinta. Jos vastaavanlaista vähättelyä ja asian sivuuttamista ei kuitenkaan tuomita, antaa Perussuomalaiset selvän merkin siitä, että se sallii äärioikeistolaisen hyökkäyksen demokratiaa vastaan. Timo Soini tai ainakin Pirkko Ruohonen-Lerner (tuore Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, onnittelut!) tuominnee vähättelyn, vai kuinka?

Pääministeri Jyrki Katainen tuomitsi tapauksen. Hyvä. Viranomaiset hoitivat homman niin kuin piti. Vielä parempi. Tilanne hoidettiin hyvin ja haluan myös uskoa, että syylliset saavat vielä ansaitsemansa rangaistukset. Kukaan ei voi kuitenkaan vannoa, etteikö tulevaisuudessa asiat olisi toisin. Kuka tulevaisuudessa "vassaripaskoja" taikka "laitapuolen kulkijoita" suojelee? Poliisien määrärahoja leikataan alati, eikä poliisin resurssit enää edes riitä kaikkien tehtävien hoitamiseen. Usein, ikävä kyllä, poliisinkin joukossa on asenteellisuutta. Kyllä sitä mieluummin kunnon kansalaisia halutaan suojella, kuin niitä heikommin elämässä pärjääviä tai niitä, jotka tunnustavat vähänkään vasemmistolaisempaa aatetta, kuin esimerkiksi Kokoomus, Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto. Lainvalvojien todellinen asenne tulee myös esille yleensä Smash Asem -tyyppisissä tapahtumissa. Tässä ollaan myös menossa huolestuttavaan suuntaan, kun poliisivoimien alasajon seurauksena kansalaiset ovat perustamassa omia vapaaehtoisia viranomaisjoukkojaan. Kaikki historiaa ja vähänkään maailman tapahtumia (esim. Italia) seuraavat tietävät mitä siitä seuraa, kun tuollaisia joukkoja aletaan perustamaan.

Onkin mielestäni tullut aika miettiä vaihtoehtoisten joukkojen perustamista. Täysin tavallisimmat ja huonoiten elämässään pärjäävät tarvitsevat suojelua siinä missä "paremmat ihmiset". On tullut aika perustaa vapaaehtoisten duunareiden joukot. Kutsuttakoon niitä vaikka Robin Hood-kaartiksi, Robin Hood ja Iloiset Veikot -kaartiksi tai Duunareiden Turvaksi. Esittelin joskus tämän blogin alkuaikoina idean Robin Hood-kaartista, joka harjoittaisi eräänlaista tehostettua verotusta keräten ökyporhoilta "hiluja" hyvällä tai pahalla. Unohdin mainita mahdolliset rangaistuskeinot siinä tilanteessa, jos porvarilliset porsastelijat vastustelevat. Jos yläluokka ei suostu lahjoittamaan, tulisi siinä tilanteessa miettiä sellaisia rangaistuksellisia keinoja, jotka saavat porvarit pakon edessä hellittämään kukkaronnyörejään. Varteenotettavia keinoja voisivat olla tuntikausia kestävät saarnat oikeudenmukaisuudesta, joiden kuulumisen varmistamiseksi voitaisiin ottaa megafoni siltä varalta, että pohatat sulkisivat ovensa. Toisaalta rikkaan luokan pihamailla voitaisiin lauleskella työväen lauluja tai lähettää "trubaduureja" ikkunan alle lauleskelemaan (nuotin vierestä), kuinka kaunis ja ihana kyseisen laulannon kohteena oleva porvarin rouva on.

Olisihan tuollainen rikkailta köyhille -tyyppinen toiminta toivottavaa. On kuitenkin mietittävä, mikä nyt tällä hetkellä on realistista. Eli vakavasti puhuen, olisi todella mietittävä "laitapuolen kulkijoiden" suojelun järjestämistä. Poliisi ja kodinturvajoukkojen tyyppisten tahojen intresseissä ei ole esimerkiksi kodittomien suojelu. Intressit ovat itseä lähellä olevissa, pääasiassa materiaalisissa asioissa ja paremman väen hyvinvoinnin turvaamisessa. Se on ymmärrettävää. Poliisi on valtiovallan vahti ja vapaaehtoiset "kyläpartiot" eivät yleensä vasemmistolaiselle lellimiselle lämpene. Vapaaehtoisista koostuva Duunareiden Turva -tyylinen turvajärjestö voisi olla lähtökohtana unohdettujen ihmisten oikeuksien turvaamiselle ja parantamiselle. Se olisi sitä todellista tasapuolisuutta. Vasemmistolaista turvajoukkoa kehiin!

Vastavoima hallituksen poliisijoukoille ja kodinturvajoukoille

Molavi Päenää ei ole rasisti. Hän käyttää värikästä kieltä ja haukkuu kaikenväriset tasapuolisesti


Uusnatsin vastaus, kun häntä väitetään natsiksi ja syytetään äärioikeistolaisesta, demokratianvastaisesta käytöksestä


Pääministeri Netanyahun kummelimainen vastaus siihen, kun häneltä kysytään, mitkä ovat Israelin suurimmat haasteet (vrt. Kummelin kisailijat ja "Kanada!"-vastaus)

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.

100. Suomi vuonna 2013

2013-01-18T19:29:00.001-08:00

Vuonna 2013 Suomen ja tavallisten suomalaisten alamäki näyttää jatkuvan. Työntekijöitä irtisanotaan, työpaikkoja karkaa ulkomaille, mineraalivaroja lahjoitetaan ulkomaisille suuryrityksille kultaisella tarjottimella ja rikkaat sen kuin rikastuvat ja köyhät köyhtyvät kiihtyvällä vauhdilla. Hyvinvointivaltiosta on vielä sentään jotain jäljellä. Eiköhän siihenkin pian saada muutos, kun pian Kelan tukien ja sosiaalituen saamista tullaan vaikeuttamaan entisestään ja opiskelu tullaan tulevaisuudessa hoitamaan lainarahalla, väliaikaisesti. Tämän siirtymäkauden jälkeen opiskelusta tulee vain harvojen etuoikeutta. Vanhukset saavat vanheta rauhassa omissa ulosteissaan laitoksissa ja työntekijät saavat nauttia kiihtyvistä raipan iskuista. Isot pomot yksityistää, tuottaa ja tuotattaa palveluita heikolla laadulla tai sitten myyvät ulkomaille antaen aina ajoittain potkuja työpaikoilleen jäävien työntekijöiden ylikuormittuessa. Kaikki merkit tosiaan viittaavat siihen, että tässä ollaan palaamassa 1800-luvulle, jolloin villi kapitalismi kukoisti. Tervetuloa 2010-luvun (1800-luvun) Suomeen!

Suomi oli noina "vanhoina hyvinä aikoina" kehitysmaa. Tavalliset suomalaiset eivät hyötyneet silloisesta kasvusta, vaikka Venäjän vallan aikana kasvua ja kehitystä toki tuli. Ainakin enemmän, kuin Ruotsin vallan aikana. Harvoista luonnonrikkauksista eivät suomalaiset tulevaisuudessakaan saa nauttia. Siitä pitävät huolen ne tahot, jotka tulevat ennen pitkää lakkauttamaan jokamiehenoikeudet ja myyvät mineraalit ja metsät ulkomaisille suuryrityksille. Käytännössä kaikki on Suomessa kaupan aina kanadalaistunutta Nokiaa myöten. Mitä eroa nykyisellä Suomella vuonna 2013 (ja siitä eteenpäin) on esimerkiksi tyypillisen "kolmannen maailman" maan kanssa, jossa suuryritykset ja ahne eliitti saavat mellastaa rajoituksetta jättäen paikallisille luun käteen? Erona on tietenkin se, että "kolmannen maailman" maissa on yleensä lämmintä!

Kehitysmaalle on tietenkin tyypillistä kansasta erillään oleva eliitti, joka nauttii norsunluutorneissaan suussa poreilevaa shampanjaa, kaviaaria, tryffeliä ja sulavasti vatsassa sulavia hanhenmaksapalleroita. Suomessa tämä ~~norsunluutornissa~~ eduskunnassa viihtyvä eliitti katsoo parhaakseen pitää hajurakoa tai niin sanottua sosiaalista etäisyyttä tavalliseen kansaan. Kansaa lähestytään aina silloin tällöin sanomalehtien tai television välityksellä. Aina ajoittain saamme kuulla isällisen huolestuneita lausuntoja siitä, kuinka ikuisesta vasemmistolaisesta teinipuna-angstista kärsivä Suomi talouskasvuineen on romahdusvaarassa. Jos ei isä-Kataista uskota, niin asialle laitetaan ~~joku työnantajien lobbari~~ suuri asiantuntija, joka sitten vakavalla naamalla sanoo, että kyllä asian laita on niin. Aina ollaan vaarassa taantua tai romahtaa, jos ei suostuta "maltillisiin palkankorotuksiin" tai muihin vastaaviin talkoisiin talousmaailman hyväksi. Sveitsiläiset pankkitilit ynnä muiden veroparatiisien pankkiholvit jostain syystä kuitenkin pullottavat ääriään myöten täynnä persaukisten rahamiesten kätkettyjä verovaroja, joita ei Suomessa tulla näkemään.

Nämä isänmaan urhoolliset ja epäitsekkäät palvelijat eivät ole juurikaan edistäneet työpaikkojen lisäämistä Suomessa. On ollut niin kiire varoitella kansaa romahdusvaarasta, palkankorotusvaatimuksista ja puhua "yhteen hiileen puhaltamisen" puolesta, ettei olla oikein jaksettu hoitaa esimerkiksi telakkateollisuutta eikä oikeastaan muitakaan teollisuuden aloja. Meneehän se aika myös siihen, että varmistetaan hyvä veli -kulttuurin olemassaolo. Rahan lapiointi "Kreikkaan" on myös luonnollisesti vienyt herrojen ja rouvien aikaa.

Toki jokaisessa kehitysmaassa on myös omat vähemmistönsä, jotka ovat joko sorrettuina tai sitten vähemmistöt kurittavat enemmistöä. Suomen tilanne on tässä mielenkiintoinen. Täällä ei olla kansanmurhattu ketään. Mitä nyt hassusti puhuvien ja kirjavissa vaatteissa kulkevien saamelaisten oikeuksien yli ollaan aina silloin tällöin kävelty. Suomenruotsalaisia kohtaan ei myöskään tietääkseni olla kohdistettu kansanmurhasuunnitelmia. Suomenruotsalaiset olivat alun perin niitä ruotsalaisia, joita Suomeen (Ruotsin itäiseen provinssiin) tuli keskiajalla ja, joita sittemmin on alettu kutsua suomalaisiksi, vaikka ainakin tiedostava osa taitaa pitää itseään ennemminkin suomenmaalaisina. Nämä "suomenmaalaiset" asettuivat taannoin rannikkoseuduille asumaan, eivätkä he sieltä juurikaan muualle maahan ole levittäytyneet sisämaa-ahdistuksen takia. Yhtenä syynä voi olla myös pelko joutua kosketuksiin verenhimoisten villien erämaiden asukkien kanssa.

Suomenruotsalaiset tulivat siis Suomeen Ruotsista. He ovat sittemmin joutuneet suosikkiasemaan Suomen ruotsinkielisten ja venäjänkielisten hallitsijoiden aikana.

Itsenäistyneen Suomen etnisiä suomalaisia edustaneet hallitsijat olivat katkeria. Ruotsalaiset ja venäläiset siirtomaaherrat olivat suosineet ruotsinkielisiä suomenkielisten kustannuksella melkoisesti. Tähän oli tultava muutos. Ruandan suomalainen versio on jäänyt kuitenkin tapahtumatta, onneksi. Sen sijaan suomenkieliset vallanpitäjät aloittivat oman suomenruotsalaista eliittiä lellivän kamppanjansa näyttääkseen pitkää nenää historian suurlellijöille. Pakkoruotsia ollaankin puolustettu kiitettävästi, vaikka perustelut ovat vähän kusseet. Puheet maan eheyden säilyttämisestä, kansallisesta ja historiallisesta velvollisuudesta ja hyödyistä eivät oikein vakuuta. Perustelut sille, ettei itäsuomalaisille annettu mahdollisuutta korvata ruotsia venäjällä, olivat outoja niin ikään. Sanoisivat suoraan vaan, että tässä on kyseessä vain rkpläisten lelliminen. Sanoisivat ne lännettyneet poliitikot suoraan, että haluavat mieluummin länsimaisen happamatonta hurria, kuin itäisen hapatettua ryssää.

Tää nyt menee ihan Hikipediaksi ja äärivasemmistolaiseksi impivaarahöpinäksi koko juttu. Pahoittelut, jos muuten olen ollut tavallista änkyrämpi. Johtuu suklaattomuuden aiheuttamista vieroitusoireista. Oikeesti mä olen kiitollinen. Ainakin kiitollisempi, ku se Umayya Abu-Hanna! Saakelin kiittämätön mamu värillisen pentunsa kera! Kehtas valittaa rasismista! Olis vaan ollu hiljaa! Ei täällä saa omista kärsimyksistä puhua! Pitää hiljaa kärsiä, hys hys! Kyllä ~~neekereitä~~ maahanmuuttajia saa nyt vähän kritisoida. Nehän tulee ihan erilaisesta kulttuurista ja maista, jotka elää keskiaikaa. Tämä siis on vain rakentavaa kritiikkiä! Äläkä yritä sanoa vastaan senkin vihervasemmistolainenfemakkomokuttajamarxisti!

Eli nyt kaikki suomalaiset vaan suu hymyssä ain laulain työtä tekemään ja uskollisuutta pääoman alttarille vannomaan. Vaaditaan, että palkkoja lasketaan siten, että jokainen tienaa 50 senttiä tunti. Vähän globaalia henkeä nyt hei! Otetaan mallia muista. Afrikassakaan ne ei valita! Ei oo varaa kato sulkeutua ja suomettua. Änkyröinti ei kuulu 2010-luvulle! Vaaditaan myös veronkevennyksiä rikkaille ja veronkorotuksia vähävaraisille. Vähävaraisilla on muutenkin liikaa poltettavaa lompakoissaan ja liikaa vapaa-aikaa. Ja sitten eiköhän kaikki mennä vuonna 2015 äänestämään RKP:ta. RKP pääpuolueeksi! Ruotsinkielistetään koko maa tai vielä parempaa, liitytään Ruotsiin. Harri Olli oli oikeassa. Suomi on paska maa ja ei me itsenäisyydellä mitään tehdä. On vaan virhe mainita liittyminen ja Venäjä samassa lauseessa! Siis osana niitä ryssiä?! Usch! Mieluummin Ruotsiin. Ai niin, mut mehän ollaan jo EU:n osavaltio. No eiköhän herra Barroso anna meille luvan olla osana EU:ta ja Ruotsia samaan aikaan. Kyl niist direktiiveistä joku porsaanreikä on pakko löytyä!


EU:n pohjoisen osavaltion lippu


Jussi Halla-aho puhkaisi ensimmäisen mätäpaiseen, Umayya Abu-Hanna toisen

Ei huolta herra Vihriälä, ei varmasti tule toistumaan näin kokoomushegemonian aikoina


Stephen Elop tapailee Nokian uutta tunnaria

Tunnettu miesasialiikkeen puheenjohtaja, Vladimir Putin

NRA:n vaikuttaja, Wayne LaPierre, puolustaa uhanalaisten valkoisten lihaa syövien heteromiesten oikeuksia

Äärinationalisti ja maltillinen nationalisti

Humanismia erdoganilaisittain

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.

99. Äärivasemmistolaista solidaarisuutta

2013-01-03T14:33:00.000-08:00

Pakko ottaa lyhyesti kantaa keskustelua herättäneeseen palkka-aleen. Karismaattinen presidenttimme Sauli Niinistö yhdessä joidenkin ministereiden ja kansanedustajien kanssa on valmiita leikkaamaan palkkojaan. Palkkojen leikkauksissa kyse on esimerkin näyttämisestä. Halutaan näyttää mallia tyyliin: "jos me pystymme, niin kyllä tekin pystytte". Kansa meni luonnollisesti sekaisin. Hymyillään, kuin Naantalin aurinko ikään ja todetaan, että kyllä Sauli on meidän mies. Kuinkas muuten? Esimerkin voimaa ei sovi aliarvioida. Karismaattisia ja uskottavimpia ovat ne, jotka puheen lisäksi toimivat. Sauli Niinistö onkin näin tehnyt. Hän toteutti lupauksensa ja toivotti Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan ja on laajentamassa "yleistä palkka-alea" poliittiseen eliittiin.

Timo Soini, Sauli Niinistön vankkumaton kannattaja, on ollut innoissaan niin ikään presidenttimme uudenvuodenpuheesta, kuten myös "populistisesta" halusta pudottaa palkkaansa. Inhottavat, kateelliset ja vaalitappioistaan katkeroituneet vasemmistolaiset ovat uhkaavasti pilaamassa ihailijoiden iloa. Osa on syyttänyt palkka-alea populistiseksi. Paavo Arhinmäki taas ihmettelee, kenelle esimerkkiä halutaan näyttää. Joidenkin mukaan esimerkkiä halutaan näyttää tavallisille palkansaajille, joiden tunteita muun muassa Ilpo Kokkila ja Jyri Häkämies ovat kuumentaneet. Toisten mukaan tällä tavalla halutaan näyttää esimerkkiä muun muassa verofobisille yritysjohtajille.

Toisaalta taas mielipiteet jakautuvat. Toisille Sauli Niinistö on nyt (ellei ole sitä ollut jo alusta asti) sankarien sankari, jonka vertaista saa hakemalla hakea. Heille palkka-alen laajennus poliittiseen johtoon asti on vain yksi osoitus Niinistön ylivertaisuudesta. Toiset taas haluavat pilata iloa ja "toppuutella" hieman Niinistön ihailijoita. He suhtautuvat hieman epäilevämmin palkka-aleen. Epäilevämmän näkökulman edustajat ovat sitä mieltä, ettei palkka-ale käännä Suomen taloutta nousuun. He myös kyseenalaistavat uhrautumisen mielekkyyden, koska "kuusi tonnia tienaavilla on enemmän varaa tinkiä" palkoistaan. Pienituloisiin kohdistuvaa palkka-alea en itsekään hyväksy. Ei tule puhua yleisestä palkka-alesta, vaan (epäreilua tai ei) palkka-alen tulisi kohdistua pääosin niihin, joilla on varaa alentaa palkkojaan. Ei tule kurittaa niitä, joilla on jo nyt vaikeaa jokapäiväisessä selviytymisessä.

Yleinen palkka-ale pitäisikin supistaa herrojen palkka-aleeksi. En näkisi sitä mitenkään epäreiluna tai rikkaita rankaisevana tekona, vaan ainoastaan solidaarisuuden osoituksena niitä kohtaan, joilla on vaikeaa. Sitä en kiistä, etteikö presidenttimme halu pudottaa palkkaansa olisi tervetullut. Nostan ehdottomasti Che Guevara lippalakkiani tälle ehdotukselle. Tämän lisäksi, kuten monet muutkin (pääasiassa vasemmistolaiset) ovat puhuneet, on myös kiristettävä hyvätuloisten verotusta. Progressiivinen verotus olisi askel oikeaan suuntaan. On myös suunnattava katse niihin verofobisiin epäisänmaallisiin voimiin, jotka piilottelevat tulojaan veroparatiiseissa. Suomen poliittisen johdon on tehtävä ehdottoman selväksi se, ettei veroparatiisitaloutta suvaita. Kaikenlaiset rikkaiden ja suursijoittajien veronkevennykset on peruttava. On se nyt vaan kumma yhtälö, että mitä enemmän rahaa on, sitä vähemmän on varaa maksaa veroja. Roistojen palkitsemisen lopettamista voitaisiin myös harkita.

Esittäisin vielä toiveeni siitä, että kiinnitettäisiin aidosti huomiota työllisyyden parantamiseen. Toivon, että näinä aikoina "oleskeluyhteiskunta"-sanaa käytettäisiin harkiten. Kaikki eivät ole vapaaehtoisesti työttömiä. Jos töitä ei yksinkertaisesti näinä yt-neuvotteluiden aikoina ole, niin tyhjästä on paha nyhjästä. Johtavat herrat ja rouvat saisivatkin nyt aidosti pohtia, kuinka saada lisää työpaikkoja. Se, että potkitaan telakkateollisuus pois Suomesta ja annetaan isänmaanpettureiden myydä firmojaan ulkomaille paremman verotuksen toivossa, ei ole auttanut asiaa. Työllisyyden edistämisen parantamiseksi ei myöskään käy se, että otetaan ilmaista työvoimaa "harjoittelijoiksi" tai se, että maksetaan palkkaa alle euro päivässä. Yrityspomoilla on rahaa, millä mällätä. Käytettäköön niitä rahoja myös siis kohtuullisen palkan maksamiseen.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, on muistettava opiskelijat. On surullista huomata, kuinka kasvavassa määrin halutaan opiskella vain sitä, mistä on hyötyä. Äärimmäinen rationalismi vie voiton tunteista. Humanistiset tiedekunnat halutaan ajaa alas ja filosofeja ei haluta tukea. Usein saa varmasti kuulla niiltäkin, jotka opiskelevat pääaineenaan jotain yhteiskunnalle hyödytöntä, että he ottaisivat ainakin sivuaineikseen jotain hyödyllistä, jonka turvin sitten rakennetaan tulevaisuutta. Taloustieteitä ynnä muuta rationalismin teorioita vaan kansalle, muu joutaa romukoppaan. Silloin aikoinaan, kun Facebookissa olin, huomasin siellä monia vitsikkäitä kuvia, joissa tuotiin esille oman alan työllistymisen mahdollisuuksista tyyliin: "this is how my parents and my wife see me" ja "this is the reality".

Kun nyt sanotaan, että kaikenlaista työtä tulee arvostaa, tulisi myös arvostaa kaikenlaisia tiedekuntia. Jos se ja edellä kirjoitettu on äärivasemmistolaisuutta, niin olkoon. Punainen lippu häpeilemättä liehumaan äärivasemmistolaisen solidaarisuuden puolesta!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.

98. Mayoja ja tulisieluja

2013-01-01T09:52:00.000-08:00

Hyvää vuoden 2013 ensimmäistä päivää maailmasta, joka on kuin onkin ollut olemassa jo melkein kaksi viikkoa suuren vouhotuksen jälkeen, joka saavutti huippunsa reilu viikko sitten. Jenkki-tyyppinen hysteria valtasi maailman huolimatta maya-asiantuntijoiden ja mayojen kiistämisistä. Mayat osasivat sentään ottaa iisimmin tuon joulukuun 21. päivän. Olikohan tuo juhla jonkinlainen enne? Välillä tulee sellainen tunne, että rappeutuneet länsimaalaiset (jotka eivät halua elää hetkessä) melkeinpä toivovat maailman tuhoutuvan. Tämä (alitajuinen?) toive näkyy muun muassa siten että vauhkoina tulkitaan Ilmestyskirjaa ja mennään aina ihan sekaisin, kun tuomiopäivän profeetat julistavat maailmanloppua (ties monettako kertaa). Rahaa tuhlataan kaikenlaiseen katastrofiaiheiseen Hyväuskoisten kuluttajien rahoja ongittiin taskuista polttelemasta esimerkiksi 2012-elokuvalla ja muilla vastaavilla.

On muuten mielenkiintoista huomata, että ensinnäkin kaikki suuren luokan katastrofielokuvat tuotetaan Hollywoodissa. Toiseksi, on myös mielenkiintoista huomata, että vastaavanlaisissa elokuvissa ja monia muita tyylilajeja edustavissa elokuvissa keskipiste on aina USA. Suurin tuho tai joku muu ratkaiseva hetki koetaan aina USAssa, tuolla modernin ajan Jerusalemissa, tuolla maailman keskuksessa, josta etelään ja pohjoiseen ei suositella menevän (ellei kuulu USA:n puolustusvoimiin tai usalaiseen eliittiin). Pohjoisessa ja etelässä saattaa nimittäin vaania vaarallisia merihirviöitä ja kauheita barbaareja.

Suomen Wikipediassa "2012-ilmiöstä" on tehty aika tiivis artikkeli. Lyhyestä virsi kaunis. Kyseisen artikkelin keskustelusivulla taas on hieman kinasteltu siitä, riittääkö "maailmanlopun peruuntumiselle" viralliset lähteet vai omat silmät. Uusimmasta "maailmanlopusta" puhuttaessa ovat myös näkemykset vaihdelleet. Valtavirtateoreetikot eivät joko ota kantaa tai sitten he silmät pyöreinä odottavat tulta ja tulikiveä. Toiset sanovat, että maya-kalenterin aikakauden päättyminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että sen enempää mayat eivät laskeneet, eikä siinä sen kummempaa. Toiset ovat sitä mieltä, että "maailmanlopulla" tarkoitetaan lähinnä vanhan maailman ja vanhojen asenteiden kuolemaa. Heidän mukaansa astutaan uuteen aikakauteen, jossa moraali on korkeampi jne. Toivottavasti nyt uudella aikakaudella tulemme tosiaan näkemään paremman maailman. Toivon myös, että tulemme näkemään enemmän esim. Rosa Luxemburgin kaltaisia rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat taistella paremman maailman puolesta.

Rosa Luxemburg oli traaginen vallankumoussankaritar. Hän uskoi sosialismin olevan tie kansojen vapautumiseen. Jos kaikki sosialismin kannattajat ja ne, jotka ovat väittäneet ja väittävät olevansa sosialisteja jakaisivat Rosa Luxemburgin rohkeuden, periksiantamattomuuden ja väkivallattomuuden periaatteen, ei sosialismin toimivuutta tarvitsisi epäillä lainkaan.Rosa Luxemburg oli puolalais-saksalainen juutalainen ja nainen, joka jo varhaisessa vaiheessa kypsyi tavallisen ihmisen kaltoinkohteluun. Tovereidensa Leo Jogichesin ja Julian Marchlewskin kanssa hän perusti "Työläisen asia"-nimisen lehden uskoen, että taistelu kapitalismia vastaan oli tärkeämpää, kuin itsenäisyys. Tämä näkemys on tosin asetettava historialliseen kontekstiin, jolloin sekä monarkia että kapitalismi kurjistivat tavallista kansaa. Nykyisin (suomalaisten näkökulmasta katsottuna) tavallista kansaa kurjistavat paikallinen poliittinen ja taloudellinen eliitti työnantajajärjestöineen, ilpoineen ja jyrihäkämiehineen EU:ta (tuota kaikkien kansojen ja ihmisten tasa-arvoisuuden esiintuojaa, jonka edustajat jättävät esim. Gandhin ja Martin Luther Kingin auttamattomasti kakkosiksi) unohtamatta. Painotan myös edelleen sitä, että kansallisvaltion rajojen sisäpuolella tapahtuva vastarinta ei ole ristiriidassa globaalin vastarinnan kanssa.

Rosa Luxemburg aloitti poliittisen toimintansa Saksan sosiaalidemokraattisessa puolueessa vastustaen puolueen sisällä vaikuttaneita revisionistisia näkemyksiä, jotka poikkesivat huomattavalla tavalla alkuperäisistä marxistisista näkemyksistä. Saksalaiselle imperialismille ja militarismille hän ei myöskään kumarrellut. "Punainen Rosa" kannatti yleislakkoa, eikä hyväksynyt Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen enemmistön näkemystä, joka kannatti ensimmäiseen maailmansotaan lähtemistä. Yleistä konformistista ilmapiiriä vastustaen, Rosa järjesti sodanvastaisia mielenosoituksia ja rohkaisi aseistakieltäytymisiin. Palkkiona tästä Rosa pääsi tiilenpäitä lukemaan.

Lopulta vapauduttuaan, Rosa läheisen ystävänsä Karl Liebknechtin ja muiden kumppaneiden kanssa perusti Spartakistiliigan. Spartacus, merkittävän orjakapinan johtaja Rooman tasavallassa, toimi innoittajana liigan nimelle. Spartakistiliigalaiset julkaisivat "laittomia" sodanvastaisia pamfletteja vastustaen sotaa, jota Saksan sosiaalidemokraatit tukivat. Hän myös yllytti saksalaista proletariaattia sodanvastaisiin yleislakkoihin, jolloin Rosa Luxemburg päätyi jälleen vankilaan, kuten tällä kertaa myös Karl Liebknecht.

Kun Rosa Luxemburg toverinsa Karl Liebknechtin kanssa vapautettiin, alkoi samaan aikaan Saksassa tapahtua. Saksa oli hävinnyt ensimmäisen maailmansodan ja Saksan keisarikunta oli siirtymässä historiaan. Häviäjän niskoille langetettiin kaikki vastuu ja tuomio. Ehkä niitä vastavoimia olisi tällä kertaa kannattanut kuunnella. Ehkä sosialistit eivät niin väärässä tässä asiassa olleetkaan. Sosialistien varoituksista ja vastustuksista huolimatta tuhon tietä kuljettiin katkeraan loppuun saakka kiittäen järjen ääniä tukahduttamalla ne väkivaltaisesti. Sotaan lähdettiin, sota hävittiin ja sodan jälkiä siivottiin kotirintamalla kauan. Voisi sanoa, että melkein kokonaisen vuosisadan ajan.

Sodan jälkien siivoaminen alkoi eriäänisten hiljentämisellä. Rosa Luxemburgin vapauduttua tapahtui Saksassa kumouksia ja kapinoita. Spartakistikapina oli kapinoista merkittävimpiä. Spartakistikapinan ansiosta esimerkiksi Vilhelm II joutui viimein astumaan syrjään. Kumouksista tuli myös väkivaltaisia. Rosa Luxemburg vastusti ehdottomasti väkivaltaa ja kumoukseenkin hän suhtautui epäilevästi. Hänen mielestään kumousta ei voitu toteuttaa, ellei kumouksella ollut kansan tukea. Karl Liebknecht oli kumouksellisista innokkaimpia. Ennen kuolemaansa Karl Liebknecht ehti olla mukana Saksan kommunistisen puolueen (Spartakistiliigan uusi nimi) perustamisessa. Ennättipä hän jopa julistaa sosialistisen tasavallan syntyä. Lopulta sosiaalidemokraattinen Friedrich Ebert komensi armeijan ja puolisotilaalliset Freikorps-joukot kukistamaan kumouksellisen toiminnan. Demari on demari vaikka voissa paistaisi. Freikorps-joukot teloittivat Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin ja tämän jälkeen viskasivat heidän ruumiinsa jokeen.

Tässä kohtaa sopii mukaillen lainata Walt Disneyn Notre Damen kellonsoittajan suomeksi dubatussa versiossa esiintyvää tuomari Frollon tokaisua: "mädäntykööt petturit kosteaan hautaansa". Taisivat Rosa ja Karl olla niin saatanallisia, ettei heille edes kunnollista hautapaikkaa löytynyt. Mitäpä heitä turhaan kylmän porvarillisen puhdasta Saksan maaperää likaamaan. Jumalahan on muutenkin tunnetusti porvari. Joka tapauksessa tähän päättyi kahden tulisieluisen sankarin taival. Liikehdintä ei kuitenkaan vielä hiljentynyt. München ehti lyhyen aikaa olla sosialistinen tasavalta ja Ruhrin alueella kapinoitiin vielä jopa Weimarin tasavallan olemassaoloaikana.

Huolimatta siitä, ettei valtavirtahistoria ja esimerkiksi koulun historiankirjat tunnusta näiden edesmenneiden sankareiden merkitystä, ei heidän muistonsa ole haihtunut. Heidän merkityksensä Saksan historiaan on todella merkittävä. Poliittinen tilanne olisi voinut mennä ihan toisin ja onkin hämmentävää, ettei Rosa Luxemburgia ja Saksan kuohuvia vuosia sen enempää huomioida historiankirjoituksessa. Rosa Luxemburgin elämästä ja Saksan kuohuvasta poliittisesta tilanteesta saa lisää tietoa esimerkiksi eräästä hyvästä dokumentaarisesta elokuvasta, jota Kansan Uutisetkin taannoin mainosti. Kyseinen elokuva on saatavilla myös DVD-versiona ja DVD:n luulisi olevan lainattavissa kirjastoista.

Muutama sana mustavalkoisesta historian tulkinnasta. Puhuttaessa Saksan poliittisesta tilanteesta viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä laajemmin, on ikävä huomata, että valtavirtahistoria muistaa vain ensimmäisen maailmansodan, jossa "saksalaiset yhtenä rintamana" tukivat aggressiivista hyökkäyspolitiikkaa. Weimarin tasavalta hyperinflaatioineen mainitaan niin ikään. Äärioikeistolaisten ja äärivasemmistolaisten väliset kahinat saavat myös maininnan, kuitenkin siten, ettei taustoja tuoda edes lauseen vertaa esille. Rosa Luxemburgia en ole usein nähnyt mainittavan. Natsien nousu ja natsien tuhoisa valtakausi toisen maailmansodan ohessa näyttelee tietenkin pääosaa ja Saksa leimataan mustavalkoisesti syylliseksi kaikkeen pahaan.

On totta, että Saksa harjoitti aggressiivista hyökkäyspolitiikkaa jo ensimmäisessä maailmansodassa, jonka jälkiä siivottiin melkein vuosisadan ajan. Ensimmäinen maailmansota oli lopullinen kipinä useita vuosia kestävälle poliittiselle kuohunnalle Saksassa. Sitten natsit nousivat valtaan, toinen maailmansota alkoi, koettiin Saksan jako ja lopulta myös yhdistyminen. On kuitenkin syytä muistaa, etteivät kaikki saksalaiset tukeneet ensimmäiseen maailmansotaan lähtöä. On myös hyvä välttää mustavalkoisuutta natsi-Saksasta ja natseista puhuttaessa. Ensinnäkin se klisee, etteivät natsien valtaannousu ja toinen maailmansota olisi välttämättä tapahtuneet, ellei Ranska niin innokkaasti olisi ollut vaatimassa saksalaisia päitä vadille, pitää edelleen paikkansa.

Toiseksi, puhuttaessa natseista, on hyvä tuoda esille, että he olivat alun perin käytännössä joukko räyhähenkiä, jotka käyttivät äärioikeistolaispopulistisessa propagandassaan häikäilemättömästi hyväksi niin historiaa, jota tietenkin muokattiin omiin tarkoitusperiin sopivaksi, kuin myyttejäkin. Hyvin usein niin sanottu selkäänpuukotusteorian (näkemys, jonka mukaan kotirintamalla muun muassa juutalaiset ja kommunistit "puukottivat Saksaa selkään" aiheuttaen ensimmäisen maailmansodan tappion) sanotaan olevan pääasiassa natsien keksintöä. Tässä kuitenkin unohdetaan se seikka, että selkäänpuukotusteoriaa viljeltiin jo varhaisessa vaiheessa ja aika yleisesti katkeroituneiden sotaveteraanien keskuudessa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksi teorian innokkaimpia puolestapuhujia oli Erich Ludendorff, entinen kenraali, joka ensimmäisen maailmansodan tappion jälkeen kehitteli varsin korkealentoisia tarinoita "myyttisestä Saksasta" ja "Saksan vihollisista". Natsit siis vain sattuivat käyttämään vanhaa selkäänpuukotusteoriaa hyväkseen äärioikeistolaispopulistisessa propagandassaan, kuten myös Nietzschen yli-ihmisteoriaa sekä yleiseurooppalaista (ja USA:ssakin yleisesti vallinnutta) anti-semitismiä, joka kuitenkin Saksassa saavutti äärimmäiset mittasuhteet.

Loppusanat: Nyt vuoden 2013 ensimmäisenä päivänä, "uudella aikakaudella" toivon, että tulemme näkemään enemmän Rosa Luxemburgin ja Che Guevaran kaltaisia taistelijoita, jotka uskaltavat haastaa vallitsevan homehtuneen ilmapiirin, jossa tulee olla vain samaa mieltä eliitin kanssa. Esimerkiksi Suomessa on paljon potentiaalisia kykyjä, joilla olisi mahdollisuuksia kohdata vallitseva eliitti rohkeasti. Valitettavasti kaikki uskottava vastavoima on kuitenkin hyvin hajanaista. SKP on varteenotettava haastaja, mutta yksin se ei vallitsevaa eliittiä kykene haastamaan. Uskon, että Vasemmistoliitossakin on kyvykkäitä haastajia, joilla riittäisi intoa vallitsevan eliitin kaatamiseen. Vasemmistoliiton kyvykkäät haastajat on kuitenkin hiljennetty ja pakotettu konformistiseen politiikkaan. Toivon, että lähiaikoina nämä kyvykkäät haastajat yhdistäisivät voimansa. SKP ja Vasemmistoliiton todelliset vasemmistolaiset lyöttäytykööt yhteen. Loput niin sanotut vasemmistolaiset liittykööt demareihin, vihreisiin, keskustalaisiin tai kokoomuslaisiin; miten parhaaksi näkevät. Nyt vuonna 2013 on korkea aika pohtia työväenliikkeen ja vasemmistolaisuuden asemaa. Forssa 2013 nyt!

Onnellista, parempaa, vasemmistolaisempaa vuotta 2013!

Meksikon uusinta presidenttiä Peña Nietoa kutsutaan politiikan Justin Bieberiksi

Venäjän arkkipiispa teki elämänsä diilin

Barroso, tuo aikamme Gandhi

Uusi vuosi, uudet haasteet

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!

97. Perinteisten rintamalinjojen tuolla puolen

2012-12-08T14:52:00.000-08:00

Yksi Hamasin keskeisistä johtajista, Ahmed al-Jabari sai surmansa Israelin ilmaiskussa. Operaatio oli osa laajempaa sotilasoperaatiota, jonka kohteena ovat olleet Gazan kaistaleen sotilaalliset ryhmittymät. Ahmed al-Jabaria syytetään monista Israeliin kohdistuneista terrori-iskuista. Israelin konsulaatin mukaan hän on muun muassa ollut taustapiruna eräässä operaatiossa, jossa israelilaisia sotilaita tapettiin ja yksi kaapattiin. Tämän tapahtuman vuoksi Gazassa satoi kesällä tavallista rankemmin. Ahmed al-Jabarin kuoleman jälkeen Gazasta ammuttiin taivaalle uudenvuoden raketteja hieman etuajassa ja Israel jälleen hiiltyneenä vastasi raketteihin ylimitoitetuin kostotoimin. Ajoittain on pohdiskeltu sitäkin mahdollisuutta, että Israelin kovan linjan oikeiston vuoden lopulle osuneet sotatoimet olivat vain osa vaalikampanjaa.

On se kyllä mielenkiintoista, että aina raketteihin vastataan suuremmilla jysäyksillä. Tässä on toki muistettava se, että Israelille tulee sallia täysin kaikki. Jos vähänkään kritisoi, on kauhea antisemitisti ja Israelin tuhoamisesta märkiä unia näkevä äärivasemmistolainenmuslimiterroristimilitantti. Vallalla tuntuu olevan näkemys (etenkin ei-vasemmistolaisissa "rationalistisissa" ja "aatteettomissa" piireissä), että palestiinalaiset ovat syyllisiä kaikkeen. Palestiinalaisia ei pidetä edes kansana, vaan jonain arabisekamelskana. Palestiinalaiset nähdään aina hyökkäävänä osapuolena ja Israel vain kärsivänä osapuolena, joka vain "yrittää puolustaa itseään". Israel, tuo oikeusvaltio.

Palestiinalaisille ei tulisi näiden näkemysten mukaan tarjota minkäänlaisia myönnytyksiä. Ei omaa valtiota, armeijaa tai mitään vastaavaa. Palestiinalaisten pitäisi vain laskea aseensa ja melkeinpä kiitollisina alistua Israelin apartheidiin, "joka tuo autiomaihin vehreyttä". Siirtokunnatkin tulee hyväksyä mukisematta, jotta saadaan vähän lisää maata "arabisekamelskalta". Israelin ystävät syyttävät "vihervasemmistolaisia Israelin vihaajia" usein ideologialasien käytöstä. Israelin ystäväthän eivät edusta ideologisia näkemyksiä, vaan silkkaa rationalismia. Taitaa nuo Israelin ystävien "objektiiviset" näkemykset olla kuitenkin yhtä yksisilmäisiä, kuin heidän kritisoimiensa "jumalattomien", kuuba/neuvostoromantikkojen näkemykset. Ihan vaan vinkiksi kaikille uskonnollista näkökulmaa ja oikeistolaista ideologiaa (siis tuota epäideologisuutta korostavaa rationalismia) tunnustaville Israelin ystäville: ottakaa ensin se hirssi pois omista silmistänne ja riisukaa ne ideologialasit päästänne ennen kuin käytte hyökkäämään vihaamianne kommareita vastaan. Muuten teistä saa sellaisen kuvan, että te olette amerikka- ja israelromantikkoja, joille Israel (USA:n lisäksi) on vähän sama, kuin Kuuba ja Neuvostoliitto kommareille.

On samaan aikaan surullista ja puuduttavaa aina vaan huomata, että Israelista ja Palestiinasta puhuttaessa vain tietyt kestoteemat hallitsevat. Israelissa ei ole muita, kuin juutalaisia ja muslimeja. Siellä on vain israelilaisia ja arabisekamelskaa. Muusta ei puhuta, kuin uskontojen välisestä sodasta. Vastakkain ovat keskiaika ja moderni sivistys, jota "valittu kansa" edustaa. Oi, milloin loppuukaan tuo status quo, josta saadaan syyttää brittejä (esimerkiksi Balfourin julistus) ja pohjoisamerikkalaisia (heidän erityissuhteensa Israelin kanssa, joka on este kaikenlaiselle puolueettomuudelle)? Milloin tulemme näkemään juutalaisen ja palestiinalaisen vasemmiston nousun?

Tosiasiahan on, että Israel on tunnetusti imperialistinen ja apartheid-politiikka harjoittava valtio, mutta myös kylmän kova kapitalistinen valtio, jossa jopa "omat" alkavat leipääntyä Israelin johdon politiikkaan (olkoonkin, että mielenosoittajat on helppo vielä tässä vaiheessa nähdä vain omien etujensa ajajina). Olisi mielenkiintoista selvitellä tarkemmin tuota israelilaista uusliberalismia. Mallin alkuperä on toki selvä. Israelia voikin hyvällä syyllä nimittää pikku-Jenkkiläksi. Imperialismi, apartheid ja uusliberalistinen talouspolitiikka on ilmiselvästi kopioitu rapakon takaa. Näin toki vain vahvistetaan ja tiivistetään erityissuhteita suuren ja mahtavan kanssa. Erityissuhteita, joiden vihjaillaan syntyneen jo "Amerikan alkuaikoina".

Onkin syytä kysyä, miksi USA:n ja Israelin suhteet ovat niin erityisen läheiset ja tärkeät? Johtuuko se siitä, että molemmat maat jakavat samanlaiset näkemykset kurjia kurittavasta talouspolitiikasta? Luoko uskonnollis-imperialistinen fundamentalismi yhteisöllisyyttä maiden välille? Pitääkö USA Israelia tosiaan pyhänä maana, jota tulee suojella ja aseistaa paholaismaisia muslimeja vastaan? Varmasti nuo näkemykset ovat tärkeässä roolissa. Syistä vähäisempänä ei voida myöskään pitää sitä, että Israel nähtiin kylmän sodan aikana liittolaisena pahaa itää vastaan, kun itäinen ja läntinen blokki taistelivat rikkauksista ja sieluista. Sinänsä mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta on se, että Stalin tuki aluksi Israelia uskoen saavan Israelista liittolaisen "ilkeitä läntisiä imperialisteja" vastaan. Avioliittoa ei kuitenkaan Neuvostoliiton kanssa syntynyt, vaan Israel päätyi USA:n voimakkaille käsivarsille. Historian omaa saippuaoopperaa...

Tukisiko USA vasemmistolaista Israelia? Tuskin. McCarthymaisia ylilyöntejä lukuun ottamatta USA:ssa podetaan edelleen kommunismifobiaa. Kaikki republikaaneista ja demokraateista vasemmalla olevat ovat epäisänmaallisia sosialisteja ja Eurooppakin on kuulemma täynnä sosialistisia holhousvaltioita. Miksi USA siis suhtautuisi vasemmistolaiseen Israeliin poikkeuksella? USA:ta moititaan siitä, että se antaa Israelin tehdä käytännössä mitä vain puuttumatta siihen. Kenties vasemmistolaisten voimien suvaitsemisessa tulisi raja vastaan (That's it! Our tolerance has its limits too!).

Millaisia ne Israelin vasemmistolaiset sitten oikein ovat? Onko siellä Israelissa ja lähiseudulla vain marginaalista arabivasemmistoa, joka vaatii oikeutta palestiinalaisille? Onko siellä vain hajanaista juutalaisvasemmistoa, jota yhdistää siionismin äänekäs puolustaminen? Israelissa ei ymmärtääkseni merkittävää vasemmistoa ole. On tosin huomattava, että Israelissa on äärimmäisen helppo leimautua vasemmistolaiseksi. Esimerkiksi Susan Nathanin "Toinen Israel"-kirjan mukaan siihen riittää se, että "omat" kritisoivat Israelin kyseenalaista politiikkaa. Susan Nathan kuvaa "vasemmistolaisuutta" Israelin kohdalla puhuttaessa "tyhjänä käsitteenä" ja on sitä mieltä, ettei Israelissa ole merkittävää vasemmistoa. Israelin Työväenpuolue julisti ainakin taannoin ajavansa "siionistista sosialismia". Tässä kohdin tuo näkemys "tyhjästä käsitteestä" osuukin oikeaan. Meretz lukeutuu pääasiassa samaan luokkaan erona se, että se näyttää haluavan todellista rauhaa israelilaisten ja palestiinalaisten välille. On myös olemassa tahoja, jotka kieltäytyvät palvelemasta Israelin miehitysjoukoissa. Maininnan arvoinen on myös Ma'avak Sotzialisti, joka kieltäytyy siionismista ja puhuu todellisen tasa-arvon puolesta. Ohessa linkki aiheeseen liittyen:

http://www.socialistworld.net/doc/2737

Palestiinan vasemmistoryhmiä näyttäisi yhdistävän pääasiassa vaatimus Länsirannan ja Gazan miehityksen lopettamisesta ja vapaasta Palestiinasta. Esimerkiksi PNI (Palestinian National Initiative) kannattaa rauhanomaisia keinoja taistelussa miehityspolitiikkaa ja rasismiin perustuvaa sortoa vastaan. PNI vaikuttaisi olevan oiva vaihtoehto Hamasin kaltaisille äärijärjestöille. Näemmekö jonain päivänä niin palestiinalaisten, kuin israelilaistenkin keskuudessa nousevan esiin voimia, jotka yhdessä ajavat alas Israelin nykyisen johdon, joka harjoittaa eriarvoistavaa politiikkaa kaikella mahdollisella tavalla sekä palestiinalaisia että israelilaisia kohtaan? Alkaa näyttää siltä, että sekä juutalaisilla että muslimeilla on pian hävittävänään vain kahleet.

Ajatelkaa. Vasemmistolainen hyvinvointivaltio-Israel, jossa juutalaiset ja muslimit kulkisivat käsi kädessä. Brrr... Siinäpä olisi jenkeille oiva kauhutarina. Pitääpä ottaa yhteyttä Jenkkilän Fox-Tv:n tyyppeihin. Ties vaikka saisivat tehtailtua tuosta aiheesta kauhuleffan seuraavaksi halloweeniksi...

Katainen hauskuuttaa Barrosoa

Mikko Ketonen pitää kiinni herkkänahkaisten oikeuksista

Israelin sotilas rauhoittelee viimeiselle matkalle päätyvää nuorta palestiinalaista John Lennonin kappaleella

Pääministeri Netanyahu on taas pukenut ylleen takin, joka on ollut hänelle kaikkein pyhin ja arvokkain. Hän riisuu sen vasta voiton jälkeen – tai hän kantaa sitä kuolemaansa saakka

USA:n erityislähettilään suuret lupaukset YK:n ilmastokokouksessa

Velkaantunut tyyppi on löytänyt hyvän piilopaikan


EK:n iso pomo näyttää yritysjohtajille mallia, millä sanoin ja millä ilmeellä alaisten tyhmiin ehdotuksiin vastataan

96. Euroskeptisyydestä

2012-11-20T12:29:00.000-08:00

Alkupohdintoja

Keskiviikkona (14.11.2012) yleislakkoiltiin ja tuettiin yleislakkoilijoita ympäri Eurooppaa (enemmän tai vähemmän). Erityisesti eteläisessä Euroopassa yleislakkoihin lähdettiin innostuneina, eikä Pyreneillä, Kreikassa ja Italiassa loukkaantumisilta vältytty. Suomessakin esimerkiksi Kriittinen ay-verkosto ja Jyväskylän torikokous osoittivat omalta osaltaan solidaarisuutta yleislakkoilijoille. Jyväskylässä osoitettiin tukea yleislakkoileville sisarille ja veljille peräti viiden (minä mukaan laskettuna) ihmisen voimin. Helsingissä taas Talvivaaran vastainen mielenosoitus oli suurempana mielenkiinnon kohteena, kuin Euroopan yleislakko. Se on toisaalta hyvä asia. On hienoa, että paikalliset ongelmat kiinnostavat. Talvivaarasta puhuttaessa on myös mielenkiintoista havaita, kuinka helsinkiläisiä tuntuu kiinnostavan Talvivaaran luonnonvastainen toiminta kovastikin, kun taas paikallisia ei juuri ollenkaan. On ne sotkamolaiset ja kainuulaiset ylipäätään aika kovia. Mikään ei tunnu heitä liikuttavan. Itkettäisiköhän heitä enemmän Talvivaaran kaivoksen lopullinen sulkeminen, kuin paikallisen luonnon tuhoutuminen? Työllisyys vaikka sitten ympäristön kustannuksella?

Kadulla seisoskellessa tuli myös mielenkiintoisella tavalla esille se, kuinka joillakin ihmisillä tuntuvat menevän käsitteet ja käsitykset joistakin asioista sekaisin. Jyväskylän torikokouslaisia ja Kriittisen ay-verkon edustajia tultiin esimerkiksi syyttelemään suomalaisten rahojen tuhlailusta. Luultiin siis, että mielenosoittajat olivat sitä samaa sakkia, joka kannatti pankkien tukemisia. Pääsanoma tuli kuitenkin aika lailla selväksi; "ekaksi tulisi hoitaa suomalaisten asiat kuntoon". Ei siis saisi osoittaa minkäänlaista solidaarisuutta muille (äärimmäinen vastakohta joka suuntaan poukkoilevalle maailmanhalaamiselle). Tuonkaltainen ajattelu on mielestäni sitä poteroitumista (sana, jota kokoomuslaiset ja niin sanotut Kokoomuksen vastavoimat viljelevät laajalti), jota en ymmärrä, kuten en ymmärrä myöskään sitä ajatusta, jonka mukaan nykyisin kaikenlainen paikallisuus ja kansallisvaltioajattelu on impivaaralaista ja edustaa äärioikeistolaista ajattelua. Jospa paikallisuus ja kansainvälisyys kuitenkin tukisivat toisiaan? Muistakaa Occupy, muistakaa M15, muistakaa pohjoisen Afrikan kumoukset! Ei ole hyvä myöskään täysin eristäytyä ulkomaailmasta omiin poteroihin.

Kyllä joitakin ihmisiä kuitenkin tuntui aidosti kiinnostavan, mistä hommasta oli kysymys. Eräskin rouvashenkilö halusi keskustella pitkään. Välillä ihmiset ottivat vastaan esitteitä (eurooppalaiseen yleislakkoon liittyen), toiset eivät. Aluksi hämmästelin osallistujien pientä määrää. Lopulta kuitenkin ymmärsin syyn. Asiasta oli ymmärtääkseni jonkin verran informoitu, mutta ei kyllä tunnuttu pitävän samalla lailla meteliä, kuin muualla. Ollessani eräiden järjestöjen sähköpostilistalla ja hieman seuraillessani kyseisten järjestöjen toimintaa Suomessa, on eräs käsitys vahvistunut. Kaikkia tuntuu kiinnostavan vain se oma juttu. Kehitellään juttuja pienen piirin kesken. Ollaan mukana, mutta ei osallistuta aktiivisesti. Touhu jääkin vain muutamien aktiivien harteille, jotka lopulta väsähtävät työn määrään. Kenties aktivismi on vielä hakemassa muotoaan. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, jotta lopulta nähdään, mikä toimii.

Oli tosin hienoa huomata, että erästä vasemmistonuorta tuntui kiinnostavan kyseinen solidaarisuus -kampanja. Toivottavasti lähitulevaisuudessa osoitettaisiin mieltä ainakin torikokouslaisten, vasemmistonuorten, vasemmistoliittolaisten ja skpläisten kanssa. Suunnitelmaa on toki hiottava ja päämäärää kirkastettava. Samaa suosittelen myös eteläeurooppalaisille. Hienoa, että tässä vaiheessa edes eteläisessä Euroopassa ollaan aktiivisia. Ilman selvää suunnitelmaa, päämäärää ja yhtenäisiä rivejä vastarinta kuitenkin helposti hajoaa. Jotenkin myös tuntuu välillä siltä, että siellä valtaistuimilla istuvat räkäisesti käkättävät keisari palpatinet ovat laskeneet kaiken etukäteen ("everything is proceeding as I have foreseen"). Mistä me loppujen lopuksi tiedämme, minkälaisia "Plattin lisälausekkeita" meidän päänmenoksemme ollaan kehitelty ja vielä kehitellään?

Euroskeptisyydestä

Alkulöpinöiden jälkeen päästäänkin sitten varsinaiseen asiaan. Olen tosiaan aiemmin kirjoittanut tämän euroskeptisen tekstin esseen muodossa opiskeluihini liittyen (aiheena oli pohtia, "mitä ongelmia kriitikot ovat nähneet liittyvän jälkikansalliseen kansalaisuuteen esimerkiksi EU:n kaltaisissa poliittisissa yhteisöissä"). Pyrin myös samalla vastaamaan kysymykseen: miksi olen euroskeptinen?

EU ollaan esitetty eräänlaiseksi menestystarinaksi monella eri tavalla. EU:ta ollaan kehuttu rauhan säilyttämisestä Länsi-Euroopassa natsi-Saksan romahdettua ja kohtalaisen rauhan säilyttämisestä Itä-Euroopassa Neuvostoliiton romahdettua. EU:n edeltäjä, EEC loi edellytykset Saksan ja Ranskan väliselle (ja sitä kautta käytännössä koko ”Euroopan” käsittävälle) rauhalle. Voidaan puhua eräänlaisesta Pax Romanasta (paremminkin Pax Bruxellae), kultaisesta rauhan ajasta, jolloin suurempia sotia ei olla käyty. Entisen Jugoslavian hajoamissodat ovat toki tuoneet poikkeuksen tähän sääntöön. Nykyisin kuitenkin jopa Balkan on rauhoittunut (ainakin päällisin puolin) ja EU on laajentunut Itä-Eurooppaan viime vuosikymmenellä. Muun muassa Serbia on parhaansa mukaan tehnyt parannuksia ja pyrkinyt täyttämään EU:n vaatimuksia

muun muassa sotarikollisten kiinniotoissa. Syistä vähäisempinä ei siis varmastikaan voida pitää halua olla EU-kelpoinen. EU on siten ainakin joiltakin osin toiminut eräänlaisena suunnannäyttäjänä ja siten myös rauhan laajentajana kyseisellä alueella.

EU:ta ollaan myös kiitelty esimerkiksi taloudellisen vaurauden ja vakauden (erityisesti valuuttapolitiikan vakauden) edistämisestä, josta esimerkiksi 1990-luvun lamasta kärsinyt Suomi katsoo hyötyneensä. EU:ta ollaan myös kiitelty matkustusrajoitusten vähentämisestä (esimerkiksi Schengen-sopimus) ja mahdollisuuksista opiskella ja työskennellä muissa maissa (esimerkiksi erilaiset Erasmus-ohjelmat). Toki myös se, että 17:llä EU-maalla on käytössään euro, helpottaa myös maksamista kyseisissä euromaissa. Ei tarvitse vaivata päätä vertailemalla rahayksiköiden arvoa keskenään jne. Hinnat ovat sen sijaan nousseet käsittämättömälle tasolle erityisesti Suomessa.

EU:n olemassaoloa perustellaan myös sillä, että nykyiseen "globaaliin" maailmaan eivät kansallisvaltiot mahdu.

Globalisaatio on ollut muotisana viimeistään 2000-luvun alusta lähtien. Sen ovat huomanneet yhtenäisen Euroopan puolesta liputtavat päättäjät Suomessa ja Brysselissä. Niinpä näin ollen nykyisen ”kolmannen aallon” aikana, globalisaatio- käsitettä hyväksi käyttäen ollaan puhuttu ”Euroopan integraatiosta”, josta voimme havaita esimerkkejä näinä päivinä yhä kasvavassa määrin (puheet liittovaltiosta). Unelmana näyttäisi olevan eräänlainen ”Euroopan Yhdysvallat”.

Puhuttaessa laajemmin globalisaatiosta ja maailmankansalaisuudesta, ollaan vastakkain asetettu ”menneisyyteen tuijottava nationalismi” ja ”eteenpäin katsova, vapaasti hengittävä globalisaatio”. David Held ja Anthony McGrew puhuvat kirjassaan (Globalisaatio – Puolesta ja vastaan) "globalisteista" ja "epäilijöistä" . Kansallisvaltioiden nationalismi nähdään vaarallisena eristäytymisenä. Kansallisvaltioiden puolestapuhujille esitetään vasta-argumentiksi esimerkiksi viime vuosisatojen nationalismi, joka monesti ajoi kansat väkivaltaisiin yhteenottoihin.

Hyvin monesti globalisaatiosta, EU:sta ja eurostakin puhuttaessa puhutaan välttämättömyydestä. Valtapuolueet asettavat vastakkain "impivaaralaisen Suomen" ja tulevaisuuteen katsovan, "globaalin Suomen". Tavallisille kansalaisille toistellaan, ettei ”menneisyyteen paluuta ole” ja uskotellaan, että tavalliset kansalaiset hyötyvät globalisaation ja EU:n tuomista eduista muun muassa lisääntyvinä työpaikkoina ja vähäisinä matkustusrajoituksina. Tämän lisäksi puhutaan tietenkin myös talouskasvusta, vakaasta valuutasta ja taloudellisen vaurauden lisääntymisestä. Erityisesti poliittisessa retoriikassa onkin tullut tavaksi puhua EU:sta ja globalisaatiosta välttämättömyytenä, peruuttamattomana valintana. EU:ta ja globalisaatiota puolustamaan ollaan valjastettu monenlaisia tahoja; poliitikkojen lisäksi ”eteenpäinkatsomisen” puolesta puhuvat myös talouden asiantuntijat ja tietyt kulttuurialan vaikuttajat. He puhuvat globalisaation ja Euroopan integraation puolesta ”impivaaralaista”, ”protektionistista Perus-Suomea” vastaan.

Nykyistä menoa kritisoivat tahot eivät ole purematta nielleet vakuutteluja globalisaatiosta ja Euroopan

unionista. Kriitikot ovat asettaneet vastaavanlaiset puheenvuorot kyseenalaisiksi ja osoittaneet huolensa esimerkiksi kansallisen suvereniteetin puolesta. Kriitikot pelkäävät muun muassa sitä, että kansallisessa mittakaavassa poliittinen suvereniteetti ja demokratia kaventuvat siirryttäessä globalisaation ja erityisesti Euroopan Unionin syvään ytimeen. Esimerkkejä voimme havaita miltei päivittäin. Nyt eurokriisin ollessa päällä ja täydessä käynnissä, ollaan väläytelty puheita esimerkiksi yhteisestä talousunionista ja allekirjoitettu vakaussopimus, joka vaatii julkisen velan pitämistä kurissa (esim. sivu 3). Muutenkin näyttää siltä, että olemme menossa sellaiseen suuntaan, jossa kansallisvaltiot saavat päättää budjeteistaan ja muista taloudellisista asioista entistä vähemmän, kun vaikeaselkoisiksi kritisioituja direktiivejä tulee Brysselistä lisää.

Nykyinen meno saa kritiikkiä myös kansalaisyhteiskunnan sivuuttamisesta. Kansalaisyhteiskunnan puolestapuhujien kritiikistä on luettavissa, että niin sanottuun maailmankansalaisuuteen ja euronationalismiin uskovia vaivaa liiallinen optimismi. Kyseessä olevat ”idealistit” eivät ole ottaneet huomioon käytännön asioita. Kysymys kuuluukin, kuinka realistista on mahduttaa kansalaisyhteiskunnan käsite maailmankansalaisuuden käsitteeseen? Kriittiset puheenvuorot ovat tuoneet varsin oikeutetusti esille sen, kuinka vaikeaa esimerkiksi poliittinen osallistuminen tällaisessa yhteiskunnassa olisi. Herää myös kysymys, voidaanko kosmopoliittisessa

ympäristössä puhua enää kansalaisyhteiskunnasta? Minkä maan kansalaisia me olisimme oikeasti globaalissa yhteiskunnassa, jossa yksikään kulttuuri tai taho ei olisi korostamassa omaa identiteettiään?

Kenties tässä yhteydessä rajat tosiaankin koskisivat maapalloa ja käsite ulkomaista siirtyisi käsittämään vieraita planeettoja. Varsin ihanteellinen ajatus. Vaan, kuinka tehdä maapallon yhdistyneestä monimuotoisuudesta realistista käytännössä? Kuinka mahduttaa samaan muottiin kaikki planeettamme ihmiset ja kulttuurit? Kuinka pitää kiinni omasta erilaisuudestaan ja oikeudestaan harjoittaa omaa kulttuuriaan loukkaamatta toisia? Näitä kysymyksiä joudutaan pohtimaan esimerkiksi silloin, kun monikulttuurisessa yhteiskunnassa vietetään uskonnollisiin perinteisiin perustuvia juhlia.

On myös syytä kysyä, miten on mahdollista luoda yhtenäistä maailmaa, kun alueiden ja maanosien yhtenäisyyttäkään ei haluta tunnustaa? Latinalainen Amerikka ja Afrikan manner on täynnä erilaisia kansallisvaltioita. Huolimatta monin paikoin hyvin samanlaisista kulttuureista Afrikan maat ovat käyneet sotia keskenään, eivätkä Latinalaisen Amerikan maatkaan tunne keskenään syvällistä yhteenkuuluvuutta (esimerkkinä Kolumbian ja Nicaraguan kiistat San Andrés -saaresta), vaikka monet samankaltaisuudet tunnustetaan. Vielä hankalampaa on nähdä mitään todellista yhteyttä ”Euroopan” sisällä. Jo pelkkä käsite ”Eurooppa” on käsitteenä ongelmallinen. Eurooppa-käsite on varsin tuore, eikä sitä tiedostettu menneinä vuosisatoina. Mikä on Eurooppaa? Mistä Eurooppa alkaa ja mihin Eurooppa päättyy? Useat hyväksynevät sen käsitteen, että eurooppalais-aasialaiset Venäjä ja Turkki muodostavat tietynlaisen ”rajan” Euroopalle. Tällöin kuitenkin puhutaan vain kulttuurillisista ja uskonnollisista eroista ja unohdetaan se tosiasia, että Eurooppa kuuluu maantieteellisesti Aasian ja Afrikan mantereeseen.

Ollaan myös sanottu, että kosmopolismiin ja EU:n integraatioon uskovat ovat sivuuttaneet erään tärkeän seikan. Kosmopoliittisen eliitin piirissä käsitys kansallisesta identiteetistä haluttaisiin vähätellen jättää taka-alalle. Vastakkain asetetaan jälleen ”impivaaralainen äärinationalismi” ja globalisaatio. Välimuotoja ei tunneta. Nykyisessä globalisaatioretoriikassa ja EU-politiikassa ei oteta huomioon sitä, kuinka tärkeää kansallisvaltioajattelu on monille. Kaikki näkökulmat on otettava huomioon. Ei toisten näkemyksiä voi vain lakaista maton alle.

Unohdetaan myös, että niin sanotun Euroopan historiaan mahtuu lukuisia esimerkkejä epäonnistuneista kokeiluista, joissa eri kansallisuuksia ollaan yritetty mahduttaa samaan valtioon. Surullisin esimerkki tästä lienee entinen Jugoslavia, joka hajosi väkivaltaisten sotien jälkeen useiksi pieniksi valtioiksi. Hajoamissotiin oli

monia syitä. Yhtenä syynä voidaan pitää edesmenneen Slobodan Miloshevichin ”serbikeskeistä politiikkaa”.

Onkin syytä kysyä, kuinka realistista on yhdistää Eurooppa-nimisen alueen kansat, jotka ovat tunnettuja eripuraisuudestaan ja kulttuurillisesta pätemisestään? Nykyinen Euroopan ”manner” oli vuosisatoja kriisien ja sotien manner. Yhtenäisyyttä ei tunnettu. Vahvemmat mahdit/valtiot (muun muassa Rooma, Frankkien valtakunta, Itävalta-Unkari, Venäjä ja Ottomaanien imperiumi) alistivat valtaansa lukuisia pienempiä kansoja välittämättä juurikaan näiden identiteeteistä (pieniä "myönnytyksiä" lukuun ottamatta). EU:hun uskovilla onkin siis tehtävänä ratkoa se ristiriita, jonka yhtenäisen Euroopan utopia ja yleinen yhteenkuulumattomuuden tunne aiheuttavat. Lisäksi on varmistettava, etteivät tiettyjen alueiden näkemykset muodostu vallitseviksi, kuten nykyisin on valitettavasti käymässä. Kuinka suuret ja vaikutusvaltaiset valtiot, kuten esimerkiksi Saksa, Ranska ja Beneluxmaat saataisiin aidosti kiinnostumaan pienestä Suomesta (muulloinkin, kuin vain silloin, kun tarvitaan rahaa ja batistamaista nyökyttelyä), joka sjaitsee kaukana jo pelkästään EU:n keskusalueelta katsottuna?

Itse näen, että todennäköinen EU-liittovaltio toteutetaan lähinnä vain suurimpien ja vaikutusvaltaisimpien maiden etuja silmällä pitäen. On muistettava, että EU (entinen EEC) muodostui samalla alueella (niin sanottujen kuutosten alueella), jossa syntyi Frankkien valtakunta. Skeptisimmät voisivat sanoa, että koko EU-projekti on silkkaa Brysselin ja ”kuutosten” aluepolitiikkaa, jossa pienempiä maita valloitetaan taloudellisin keinoin ja yhdistetään ”fasistisesti” kuutosten ydintä hyödyttämään.

Vähiten ei kritiikkiä saa myöskään EU:n siirtolaispolitiikka ja uusliberalistinen politiikka. EU:n siirtolaispolitiikka on viimeaikoina tiukentunut. EU on helppo nähdä eräänlaisena linnakkeena, jonka asukkaat saavat liikkua kohtalaisen vapaasti, mutta jonne ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa. Schengen-sopimuksen piiriin kuuluvien maiden kansalaiset saavat liikkua melko vapaasti toisiin Schengen-maihin. Tämän lisäksi EU-maissa ollaan pyritty edistämään niin sanottua eurooppalaista opiskelua (opiskelua muissa EU-maissa), kuten myös työn ja pääoman vapaata liikkumista.

Siihen se vapaus sitten pitkälti jääkin. Tiukentuneen siirtolaispolitiikan johdosta esimerkiksi kolmannen maailman maiden pakolaisten on entistä vaikeampaa päästä EU:n alueelle. Tämän lisäksi näyttää pahasti siltä, että EU noudattaa sitä perinteistä esimerkkiä, jonka ansiosta maailmankaupasta ovat hyötyneet pääasiassa vain rikkaat teollisuusmaat kehitysmaiden kärsiessä suurkansallisten yritysten harjoittamasta uuskolonialismista, EU:n suojatulleista ja yleensäkin EU:n CAP-sopimuksesta.

EU:ta on myös kritisoitu pitkälle menneestä uusliberalistisesta politiikasta, jossa hyvinvointivaltiolla ei ole sijaa. EU:n ajama ”moderni sosiaalipolitiikka” (”joka perustuu nousevaan talous- ja sosiaalipolitiikan uuteen suhteeseen”) on helppo nähdä todellisen uusliberalistisen mallin esiintuomisena. Usein kuulee nimittäin sanottavan, ettei "EU:n sosiaali- ja terveyspoliittisen ajattelun lähtökohtana ole enää kansallisen ja eurooppalaisen hyvinvointiajattelun suhde, vaan eurooppalaisen hyvinvointiajattelun sovittaminen globaalin kilpailun ja talouden vaatimuksiin” . Kyseinen lainaus on paljonpuhuva, joka myös heijastaa yleistä uusliberalistista retoriikkaa ”harmaata” ja ”aikansa elänyttä”, "rajoittavaa" hyvinvointivaltiota vastaan. Selvääkin selvempää on, että hyvinvointivaltio ei mahdu edes samaan lauseeseen globaalin kilpailun tai talouden vaatimusten kanssa. Sama pätee nykyiseen eurokriisiin (tai vaihtoehtoisesti pankkikriisiin, kuten jotkut sanovat); ”on pakko tehdä leikkauksia, jotta lainat saadaan maksettua ja euro pidettyä vakaana. Julkinen velka on pidettävä kurissa".

Kritiikin eri suuntaukset osuvat mielestäni aika hyvin oikeaan kaikissa tapauksissa. EU-valtioiden itsemääräämisoikeus alkaa olla historiaa, kun säästöjä vaativat markkinat, pankit ja EU:n johtajat ja muut vaikuttavat EU-uskovaiset tahot pyrkivät kontrolloimaan maiden budjetteja ja epäsuorasti vaalituloksia sekä taannoista suunnitelmaa Kreikan kansanäänestyksestä. Viimeistään nyt on myös selvää, että ”yhteistä eurooppalaista identiteettiä” lähdettiin rakentamaan hyvin epävarmalta pohjalta. Viimeisimmän kriisin vallitessa erilaiset kansallismieliset lausunnot ovat nousemassa esiin. Esimerkiksi kreikkalaiset ovat paikoin nostaneet oman kansallisen ylpeytensä jalustalle ja verranneet Merkelin Saksaa Hitlerin Saksaan ,joka on valmiina miehittämään Kreikan, kuten 1940-luvulla ("Greece has retaliated with its own media campaign which has included front-page pictures of the Chancellor, Angela Merkel, dressed as Hitler and claims that Berlin's politicians are behaving like the Nazis who occupied Greece during the Second World War"). Monissa maissa taas kritisoidaan "laiskoja kreikkalaisia". Italian Monti puolestaan kritisoi Saksan pohjoispuolella sijaitsevia maita.

Solidaarisuutta ja ihanteellista eurooppalaista ilmapiiriä saa hakemalla hakea ja tuskinpa sitä silloinkaan on nähtävissä. Eurooppa (hatarana abstraktina käsitteenä) on kenties olemassa, mutta eurooppalaiset loistavat poissaolollaan. Mitä muuta voineekaan odottaa ”mantereelta”, jossa on sodittu viimeksi reilut 13 vuotta sitten? Kuinka sotien repimältä ”maanosalta” (jonka vauraus on pitkälti perua siitä, kun kourallinen imperialistisia maita lähti valloittamaan maailmaa) voi mitään yhtenäisyyttä odottaa? ”Eurooppa” on koostunut pääasiassa alistajista ja alistuvista. Vapaaehtoisuuteen perustuvia unioneita on ”Euroopan” historiassa esiintynyt vain harva se päivä. En näe nykyisessä EU:ssa (jota ”kuutosten” voimin lähdettiin synnyttämään) ja muinaisessa Frankkien valtakunnassa suurtakaan eroa. Suurten maiden edut menevät pienten maiden etujen edelle.

EU on myös omituinen yhdistelmä byrokraattista protektionismia ja uusliberalistista pankkipolitiikkaa. Toisaalta EU (”Euvosto/Eurostoliitoksikin” haukuttu) ajaa kaikenlaisia direktiivejä ja kehittelee paperiviidakoissaan mitä ihmeellisimpiä säädöksiä. Toisaalta EU:ssa ajetaan ”modernia eurooppalaista hyvinvointia”, jossa julkisen sektorin velka ”pysyy kurissa”. Puhutaan kilpailuttamisesta, tuetaan pankkeja (erityisesti nykyisen kriisin aikana) ja kritisoidaan esimerkiksi Argentiinaa protektionismista, vaikka EU itse on vuosien saatossa asettanut suojatulleja köyhien maiden tuotteita vastaan. Aika myös näyttää tuleeko EU todellakin vastaamaan nykyajan kansainvaellusten muodostamaan haasteeseen luomalla linnake-Euroopan.

Kävi, miten kävi, itse en kuitenkaan tukisi jälkikansallisuuden ideaalia, etenkään nykyisillä ehdoilla ja näkemyksillä. Nykyistä jälkikansallisuutta ajettaessa suuret edelleen vievät ja pienet vikisevät. En kuitenkaan suhtaudu täysin kriittisesti ”maailmankansalaisuus”-käsitteeseen. Kenties tulemme näkemään täysin toisenlaisen EU:n (tai jonkin muun vastaavan) joskus tulevaisuudessa, joka ei perustu vain suurten maiden ja talousmaailman intresseihin. En pidä myöskään maailmankylää mahdottomana, kunhan se ei merkitse pakkosulautumista samaan muottiin oman identiteetin kustannuksella.

Tästä lähtien pyrin aina lopuksi lisäämään muutamia "hassuja kuvia". Tässä ensimmäiset:

Arvatkaas kuka?

Ville Niinistö vähän hukassa

Jutta Urpilainen

Sankari kohtaa vastustajansa

Vladimir Putin lääkärissä

Yhden illan tapaukset aiheuttavat Berlusconille harmaita hiuksia


Moody'sin herralla jäänyt vähän levy päälle

95. (Talvi)vaara vaanii luonnossa

2012-11-10T13:44:00.000-08:00

Vesistöjä saastutetaan. Myrkyllisiä mineraaleja valuu ympäristöön taukoamatta. Nyt ei siis olla Kiinassa, vaan Suomessa, jossa Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj on kunnostautunut luonnon tuhoamisessa. Talvivaaran kaivosta pyörittävä firma on tullut tunnetuksi monenlaisesta kohelluksesta. Vuoden alussa Talvivaarassa sattui kuolemantapaus. "Työtapaturman" vuoksi kuolleen "vainajan ympäriltä oli löytynyt rikkivetyä". Erityisesti Sotkamon luonnossa liikkuessa kannattaa siis olla varovainen. Vastaan voi tulla vaarallinen Talvivaara-niminen susi. Talvivaara on ansainnut meriittejä ympäristön pilaamisesta jo jonkin aikaa. Hämmästyttävää, että tämän annetaan jatkua. Suomalaiset päättävät tahot ovat epäilyttävän vaisuja tapauksen suhteen. Jotain hämärää tässä on oltava taustalla. Jopa EU:kin epäili, että "Talvivaaran kaivos saatettiin hyväksyä laittomasti".

Uusimmat vuototapaukset eivät ole ainoaa (eivätkä varmasti viimeistä) laatuaan. Aina ajoittain vuotaa. Sitten raportoidaan, että vuotoa tukitaan. Lopulta sanotaan, että vuotaa taas. Tänään viimeksi uutisoitiin, kuinka "Talvivaarasta vuotaa jälleen pohjoisen suuntaan". Turvapadon rakentaminenkin taitaa hieman venähtää. Käsittämätöntä kohellusta. Talvivaarassa ei olla turvallisuutta juurikaan ajateltu. Ei Talvivaaran pojat katsoneet pohjia tarpeelliseksi varoaltaisiinsa. Kun homma on hoidettu juosten kusten, onko ihmekään, että altaat vähän pissivät ja koko homma kusee?

Eipä tässä taida enää olla varaa syyttää Kiinaa, USA:ta ja itäistä Eurooppaa vastuuttomasta ympäristöpolitiikasta. Kyllä meilläkin päin osataan aivan yhtä innokkaasti saastuttaa. Hyvin usein Suomessa kehuskellaan, kuinka täällä on puhdasta luontoa ja ihmisiä ja firmoja, jotka kunnioittavat luontoa. Puhutaan tuhansien järvien maasta. Näyttääkin pian siltä, että maatamme pitäisi sen sijaan kutsua tuhansien saastuneiden järvien maaksi. Olen hyvin pettynyt suomalaiseen "osaamiseen" ympäristöasioissa. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että ympäristöön suhtaudutaan äärimmäisen väheksyen. Perun aikaisemmat puheeni siitä, että Suomessa muka kunnioitettaisiin luontoa ja ympäristöä enemmän, kuin jossain muualla. Suomessa suhtautuminen on joko välinpitämätöntä ja paikkoja roskataan kaljakelluntojen ja festareiden hengessä. Toisaalta luonto halutaan nähdä vain ihmistä hyödyttävänä ja kaikenlaisia "viherpiipertäviä torakoiden ja tupajumien pelastajia" halveksitaan.

Voit tupajumi- ja torakkaparkoja. Kalojakin käy vähän sääliksi ja asukkaita. Sen sijaan sääliksi ei käy skandaalista vastuussa olevia. Talvivaaran hallituksen puheenjohtajaa ei julkisuus kiinnosta. Kainuun ely-keskus ei taas ole nähnyt "järeitä keinoja tarpeelliseksi". Tukesilla taas olisi voimavaroja puuttua tilanteeseen järeästi. Ei kuitenkaan tunnu paljon kiinnostavan. On paljon mukavampaa ja helpompaa kiemurrella pois vastuusta siirtämällä huomio ympäristölainsäädännön suuntaan. Ministeriössä se kiemurtelu ja vastuun vierittäminen muiden suuntaan on vielä näkyvämpää.

On kummallista, ettei ympäristöministeri Ville Niinistö kykene Talvivaaran suhteen muuta (edes) sanomaan, kuin, että on ärsyyntynyt ja turhautunut. Vihreiden Ville Niinistöllä ympäristöministerinä olisi mahdollisuus edes vähän ponnekkaammin kommentoida Talvivaaran katastrofia, jonka jo ennakoidaan olevan maailmanluokkaa. Vihreällä ympäristöministerillämme on nyt tuhannen markan paikka todistaa vihreytensä. Toivon todella, että tässä ei ole taustalla mitään hyvä veli -verkostoja, jotka painavat enemmän, kuin luonto. Jos Ville Niinistö ei enempää aio asian suhteen tehdä taikka sanoa, voidaan sanoa, että Vihreät on tullut todella kauas Koijärviajoistaan (kuten myös nykyiset urbaanit luontoaktivistit, jotka ovat harjoittaneet hämmästyttävän kesyä toimintaa Talvivaaran suhteen). Onko Vihreät nyt siis mukana hiljaisesti hyväksymässä ympäristön saastuttamista? Haiseeko tässä nyt jäteveden lisäksi se likainen raha, jolla päättäjät ollaan saatu hämmentävän myötämielisiksi ympäristöä tuhoavaa Talvivaaraa kohtaan?

Ville Niinistö syyttää tapauksesta "huonosti hoidettua pohjatyötä". On ilmiselvää, että vastuusta väistyneet ja oppositiossa olevat konnat (Mauri Pekkarinen, Paula Lehtomäki, Matti Vanhanen ja muut vastaavat) ovat tässä asiassa suuria syyllisiä. He istuivat päättävillä paikoilla silloin, kun Talvivaaralle annettiin luvat toimia. Minkäänlaista vastuuta he eivät kuitenkaan aio tästä kriisistä ottaa. Sen sijaan Ville Niinistö voisi syyttelyn ja julkisen ärsyyntymisen ja turhautumisen lisäksi ottaa hieman voimakkaammin kantaa. Ymmärrän toisaalta, "ettei valtuuksia ole". Se ei kuitenkaan saa olla tekosyynä oman vastuun täydelliselle unohtamiselle. Kyllä ympäristöministeri (jos likainen raha ja hyvä veli -verkostot eivät ole käsiä sitoneet) jotain sentään voi tehdä. Kyllä ympäristöministeri jotain voi tehdä vaikuttaakseen siihen, että ympäristöministeriön tavoitteet toteutuvat. Ville Niinistöllä itselläänkin on varsin vastuullinen asema. Käyttäköön sitä hyväkseen. Jos ei muka voi, niin mitä virkaa mokomalla ympäristöministeriöllä sitten on?

Olisiko jo aika sulkea Talvivaara? Lappu luukulle ja Talvivaara-saastuttajat siivoamaan ympäristöä ja korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Nykypäättäjämme eivät tosin näytä olevan Talvivaaran sulkemisen kannalla. Onhan se tuonut kainuulaisille töitä jo vuosien ajan. Työllisyyden takaaminen (ja eliitin voittojen varmistaminen hinnalla, millä hyvänsä) tässä taitaakin pääasiassa olla perusteluna sille, miksi tuollainen vastuuton yritys saa vielä täällä toimia. Ei sinänsä yllättävää tuo työllisyys-perustelu. Vaalikoneissakin asetettiin ympäristö ja työllisyys vastakkain tyyliin: "ympäristöarvoista voidaan joustaa, jotta työpaikkoja voidaan lisätä". Talvivaaran kohdalla vastaavanlaista periaatetta ollaankin noudatettu aika hyvin ja ympäristöarvoista ollaan joustettu varsin kiitettävästi työllisyyden hyväksi.

Antakaahan siis pojat vuotaa vielä vähän lisää. Saadaan loputkin työttömät kainuulaiset työllistettyä, kun menevät sinne siivoamaan teidän sotkujanne. Ehkä tätä asiaa pitäisi katsoa myös laajemminkin positiivisesta vinkkelistä. Kun vedet nyt täällä pilataan, saadaan mekin tänne oikeasti tuottoisa pullovesi-business ja pullovesikulttuuri. Kelatkaa hei! Nyt meistäkin tulee moderneja, kun voidaan vihdoinkin litkiä pullovettä sen (hyi yäk, miten rahvaanomaista!) kraanaveden sijaan. Eli nyt kaikki suomalaiset saastutustalkoisiin! Itse voin kantaa korteni kekoon virtsaamalla Jyväsjärveen. Tämän lisäksi voisin pommittaa valtuutettuja ehdotuksilla siitä, että kaupungin jätevesi laskettaisiin jälleen puhdistamattomana Jyväsjärveen. Suomi pullovesimaaksi!

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!

94. And the winner is...

2012-11-07T12:25:00.002-08:00

Loistavaa, että kävi näin! Pitkään saatiinkin jännittää, julistetaanko voittajaksi Barack Obama (jonka erityisesti vuonna 2008 uskottiin ratkaisevan suunnilleen kaikki olemassa olevat ongelmat) vaiko yritysten ihmiskasvoisuuteen uskova Mitt Romney. Kuten tavallista, koko vaalien ajan hehkutettiin "tiukoista ja jännittävistä vaaleista. Alussa hehkutetaan, kuinka istuva presidentti johtaa. Sitten yht'äkkiä haastaja nousee johtoon hyvin menneen ensimmäisen vaaliväittelyn jälkeen ja lopulta ollaan tasoissa. Jännitetään vaa'ankieliosavaltioiden valintoja. Halutaan viestittää kaikella mahdollisella tavalla, että vaalien tulos selviää vasta varsinaisena vaalipäivänä.

Suurin piirtein samanlaista muistaakseni oli myös vuoden 2008 presidentinvaaleissa. Erona oli kenties se, että ennen vuoden 2008 presidentinvaaleja molemmat ehdokkaat (demokraattien Barack Obama ja republikaanien John McCain) olivat monille aika tuntemattomia. Vuoden 2008 presidentinvaalien aikaan molemmat olivat enemmän tai vähemmän tunnettuja. John McCain tarjosi toki jonkinlaisen haasteen, mutta Obama voitti McCainin selvin luvuin. "Yes we can"-motosta tuli niin kuuluisa, että jopa Jutta Urpilainen käytti samaa mottoa toivoessaan muutosta Eurooppaan. On tainneet äänet sen suhteen hieman vaimentua. Jo ennen vaalien tulosten julkistamista alkoivat ihmiset puhua Obamasta, kuin Messiaasta. Kaikki toivo asetettiin yhden miehen varaan. USA:n talous ja maine ulkomailla oli pudonnut varsin alas kiitos George W.Bushin ja republikaanien cowboy-politiikan. Pankkikriisi oli tuonut maan kuilun partaalle ja samaan aikaan sijoitettiin huomattavia summia kahteen sotaan, joista toinen on näennäisesti ohi. USA:n maine kärsi kovan kolauksen "terrorisminvastaisen sodan" ja äärirepublikaanisen politiikan takia. Muutosta kaivattiin. Muutosta olisi jo pelkästään se, että ensimmäinen afro-amerikkalainen valittaisiin USA:n presidentiksi.

Voitto tuli, mutta niin tuli myös pettymys. What?! We thought the Mess... Obama would have solved all the world's crisis and our problems already! Pian lehdistä saatiinkin lukea, että Obaman kannatus oli laskussa. Laskuhumala iski yllättäen. Näytti myös siltä, että Obama joutuisi hieman "joustamaan" vaalilupauksistaan. Vähiten emme saa tästä kiittää sitä, että kongressin edustajainhuone on edelleen republikaanien hallussa. Obama oli muun muassa luvannut lopettaa Irakin sodan, sulkea Guantánamo Bayn vankileirin (jossa "laittomia taistelijoita" säilytetään) ja viedä läpi terveydenhuoltouudistuksen. Irakin sota on näennäisesti ohi, mutta Afganistanin sota on vain kiihtynyt. Irakin sota taidettiinkin lopettaa sen vuoksi, että voitaisiin keskittyä enemmän Afganistanin sotaan, joka on imperialistinen niin ikään. Guantánamo Bayn vankileiri on vielä auki. Republikaanien jarrut ja kapulat toimivat hyvin.

Republikaanien jarrut ja kapulat ovat olleet kovassa käytössä myös vastustettaessa Obaman ajamaa terveysuudistusta. Uudistus, jonka Obama sai runnottua läpi republikaanien kovasta vastustuksesta ja kongressivaalien tuloksesta huolimatta, tuo kymmenille miljoonille amerikkalaisille sairausvakuutuksen. Lisäksi vähätuloisia autetaan hankkimaan itselle sairausvakuutus. Nykyisin sairausvakuutus on pakollinen, joka on sakkojen uhalla hankittava. Ennen tätä amerikkalaiset joutuivat omatoimisesti hankkimaan itselleen vakuutuksia mielivaltaisesti toimivilta vakuutusyhtiöiltä. Uudistuksen yhtenä tärkeänä tarkoituksena onkin vähentää vakuutusyhtiöiden mielivaltaista politiikkaa. Laadukasta hoitoa saivat siis vain vakuutuksensa omatoimisesti hommanneet. Vakuutuksettomia ollaan hoidettu vain hätätapauksessa. Ennaltaehkäisvä hoito on ollut rikkaiden etuoikeus. "Terveysreformi" ei vaikuta kovin suurelta uudistukselta, mutta se voi olla alkua jollekin suuremmalle. Kenties joskus hamassa tulevaisuudessa valtio kustantaa kansalaisilleen vakuudet. Vielä hienompaa olisi, jos pohjoismainen sivistysvaltio hyvinvointijärjestelmineen leviäisi myös rapakon taakse. Tällä hetkellä USA, joka panostaa sotateollisuuteen miljardeja, on esimerkiksi koulutuksen, terveydenhuollon ja tasa-arvon suhteen valitettavasti kehitysmaa.

Uskonnolliset hurskastelijat ja konservatiiveiksi itseään kutsuvat yövartijavaltion kannattajat ovat potkineet sivistyksen pois USA:sta. Jos samat tahot saavat jatkaa näkyvillä ja vaikuttavilla paikoilla, on mahdollista, että mennään vielä alemmas. USA oli joskus suuri ja mahtava. Suuruus ja mahti saatiin ryöväämällä maita alkuperäiskansoilta ja siirtomaita muilta maita. Toki vaurautta saatiin myös omalla yritteliäisyydellä ja vahvalla uskolla tulevaan. Nyt nuo suuruuden päivät ovat jäämässä taakse (talouskriisin vuoksi) ja tästä johtuen takerrutaan menneeseen. Muistellaan vanhoja suuruuden aikoja miettien kuumeisesti, minne seuraavaksi voitaisiin hyökätä (valitettavasti monissa aiemmin ja nyksyisin riistetyissä maissa ollaan vähitellen heräämässä puolustamaan omia oikeuksia) vastustetaan hyviä muutoksia ja ehdottomasti villin kapitalismin suitsimista ja muita saatanallisia sosialistien suunnittelemia muutoksia.

Muutos tekee hyvää vainoharhaisille ja sisäänpäinkääntyneille oikeistolaisille, jotka näkevät Obaman yhtä aikaa antikristuksena, sosialistina ja yrittävätpä he vieläpä todistella, ettei hän ole sovelias Yhdysvaltojen presidentiksi! Kun ei saa enää sanoa että "neekeri", niin vastustajat ovat kehitelleet erilaisia salaliittoteorioita. Salaliittoteorioiden mukaan Obama on muslimi ja hänen syntymätodistuksensa on väärennös. Näillä keinoin he ovat yritelleet saada istuvaa presidenttiä pois vallasta yrityksissään onnistumatta. Lisää salaliittoteorioista täältä. Miljardööri Donald Trump on kunnostautunut hörhöteorioiden puolestapuhujana. Ehtipä hän jopa julistaa, että hänellä oli "suuria uutisia" Barack Obamaan liittyen. On tainnut raha lopullisesti sekoittaa ja sokaista herran. Saman herran, joka haluaa antaa itsestään kuvan, että hän hengaa kaikkien kanssa. Saman herran, joka ehti julistaa Mac Millerin seuraavaksi Eminemiksi. Nyt miljardööri valittaa, että vaalit olivat epäoikeudenmukaiset ja suuri huijaus. Ei herra Trump täysin väärässä sen suhteen ole. Kieltämättä noissa vaaleissa saatiin huomata aika kyseenalaisia piirteitä. Toivon, että Obaman vaalivoiton myötä tällaisiin demokratian kannalta kyseenalaisiin tapauksiin puututtaisiin.

Toivon myös, että vaalit voittanut Obama vetäisi joukot pois Afganistanista. Käynnissä oleva Afganistanin sota on samanlaista miehityssotaa, mitä Neuvostoliitto kävi aikoinaan Afganistanissa. Terrorismikaan kun ei enää uhkaa (liekö koskaan aidosti uhannutkaan?) maailmaa samalla tavalla. Suurempana uhkana maailmanrauhalle pidän USA:n, Venäjän ja Kiinan sotakoneistoa sekä jossain määrin esimerkiksi Iranin nykyhallitusta. Toivottavasti Obama, republikaanien vastustuksesta huolimatta, jatkaa muutosten tiellä ja saa tehtyä vielä suurempia myönteisiä muutoksia, jotka tuovat Yhdysvallat sivistysvaltioiden joukkoon. Yhtenä esimerkkinä tulevista hyvistä muutoksista voisi olla Guantánamo Bayn vankileirin sulkeminen. Kyseinen "laittomien taistelijoiden" vankileiri on ollut suurena syynä nykyiseen laajaan ja kovaan USA-kritiikkiin. Mielestäni USA voisi myös sulkea Guantánamo Bayn laivastotukikohtansa. Guantánamo Bayn laivastotukikohdan olemassaolo perustuu historialliseen vääryyteen, jota kutsutaan Plattin lisälausekkeeksi. Kuuban kauppasaarron tarpeellisuuttakin voisi alkaa miettiä tarkemmin.

Vaalien kakkonen Mitt Romney tarjosi kovan haasteen istuvalle presidentille. Kovin usein häntä vähäteltiin, eikä uskottu, että hänestä olisi merkittävää vastusta Obamalle. En itsekään aluksi uskonut. Eikös Romney edustakin sitä USA:n 1%:ia, joka on USA:ssa joutunut niin huonoon valoon viime vuosina? Onko Romney loppujen lopuksi mitään muuta, kuin suuryritysten keulakuva, joka laukoo ristiriitaisia kommentteja? Ennen ehdokkuuttaan hän on toiminut muun muassa kuvernöörinä Massachusettsissa. Boston.com -sivustolla olevan artikkelin mukaan hän joutui kuvernöörin tehtävät aloittaessaan kohtaamaan samanlaisen haasteen, kuin Obama aloittaessaan ensimmäisen kautensa presidenttinä. Tiedetään myös, että Mitt Romney on opiskellut Cranbrook-nimisessä yksityiskoulussa, jota käyneitä on piikitelty esimerkiksi 8-Mile -elokuvassa.

Mielenkiintoista nähdä, saako Mitt Romney yhdistettyä riitaisat republikaanit. Vielä silloinkin, kun Romneyn valinta presidenttiehdokkaaksi varmistui, vaikuttivat republikaanit varsin eripuraisilta. Romneyn persoonasta ja näkemyksistä saatiin myös melko ristiriitaisia käsityksiä. Mormoniuskoa tunnustava entinen presidenttiehdokas toisaalta vastusti abortteja, mutta toisaalta taas ei. Aika tuuliviirimäisen kuvan kyseisestä herrasta siis sai. Voi toki olla, että kantoja jouduttiin lieventämään vaalien alla siinä uskossa, että pressana sitten Romney voisi toteuttaa omia ja taustapirujen kahjoimpiakin suunnitelmia. Mitt Romneyn "todellista persoonaa" voi käydä katsomassa esimerkiksi Youtubessa.

Mielestäni oikea mies voitti vaalit. Yhdysvalloilla on vielä jonkinlaista toivoa. Haluan myös uskoa siihen, että USA ainakin vähentää imperialistista politiikkaansa Obaman aikana. Maalla riittää niin paljon sisäisiä ongelmia, että niiden ratkaisuun tarvittaisiin kaikki käytettävissä olevat voimavarat. Toivottavasti Obama lähtee nyt rohkeasti muutosten tielle. Se vaatisi Obaman tarmokkuuden lisäksi republikaanien vastaantuloa ja inhimillisyyden lisääntymistä republikaanien joukossa. Taitaa olla helpommin sanottu, kuin tehty. Oli kyseessä republikaanien jarruttelu Obaman uudistuksia vastaan tai ei, Obamamania on melkein hävinnyt. Vuoden 2008 kaltaista hurmiohenkeä ei vaaleissa nähty. Ennemminkin ilmassa oli varovaista toiveikkuutta Obaman suhteen, kun toiset taas pitivät Obamaa "pienempänä pahana" (vertaa suomalaisiin mielipiteisiin "rutosta ja kolerasta") "kahdesta pahasta". Republikaaneja luonnollisesti harmitti, kuten myös äärihihhuleita ja Kokoomusnuoria. Olivat sentään ihan Floridassa asti kannattamassa pohjoisamerikkalaista aatetoveriaan. Vaihtoivat Kokoomusnuoret ja republikaanit varmaankin ajatuksia esimerkiksi verotukseen liittyen. Tullaankohan yrityksiä (noita suuria isänmaan palvelijoita) tulevaisuudessa siirtämään vielä enemmän sinne Viroon ja Meksikoon?

Nyt voi myös huokaista helpotuksesta, kun vaalit ovat ohi. Varmasti moni poti eräänlaista vaaliväsymystä. Nyt vaan siellä yhdessä rakentamaan parempaa ja tasa-arvoisempaa USA:ta. Suomen lehdistökin alkaa vähitellen jättää aiheen sivummalle. Suomestakin riittää paljon puhuttavaa ja pohdittavaa. Esimerkiksi voitaisiin kirjoitella siitä, kuinka demokratia palautettaisiin EU-eliitiltä ja EU-uskovaisilta takaisin Suomen kansalle. Vähiten ei tule myöskään pohtia sitä, miten ympäristöstä piittaamattomat yritykset saataisiin kuriin. Niskalenkin saaminen liukkaista markkinavoimista ei ole aina niin helppoa, vai mitä Jyrki?

93. Miten mä jouduin tänne?

2012-10-31T13:07:00.001-07:00

Ei juma, mikä fiilis! Uniikin biisi soi päässä, hirvee hedari, eikä tiedä, miten päin olis. Toisaalta tekis vaan mieli maata, mut sekin tekee huonoa. Tosi outo olo, eikä mikään oikeen kiinnosta. Teinköhän mä itestäni pellen ja ottiks ne must noloi kuvii, jotka nyt sit päätyy nettiin ikuisiks ajoiks? Siis ei apua! Toski yhes kuvas mä näytän ihan kauheelta! Tuli varmaan myös avauduttuu vähän liikaa. Saankohan mä kuulla tästä vielä pitkään? Ei v***u, mä en halu elää!

Vaalikrapula voi olla ikävä asia, jos sille antaa liikaa valtaa. Jälkeenpäin voi olo tuntua hieman tyhjältä. Sitä vaan on kaikkien kiireiden jälkeen, et "täh, oliks tää nyt sitten tässä?" Ensin sähköposti oli melkein joka päivä melkein täynnä ja puhelinkin soi tavallista useammin. Siinähän meinasi ihan arki unohtua. Nyt kaikki on muka sitten ohi. Oli kyllä varsinkin sunnuntaina illalla ja maanantaina aamulla opiskelujen jälkeen sellainen olo, ettei mikään kiinnosta. Ajattelin, että jaksaisikohan sitä enää edes kirjottaa tai ylipäänsä tehdä mitään muuta, kuin maata. Yleisemmällä tasolla vähän samantapainen olo, kuin eräällä "besserwisserillä". Kyllä sitä myös mietti, että tuliko niistä omista kuvista noloja. Vaalikuvasta ja niistä vaaliaiheisista kuvista jotka otettiin vaalien aikaan ja laitettiin vasemmisto-oppositio kuntavaaliehdokkaat 2012, Jyväskylä Facebook-sivulle. Tulikohan sitä myös avauduttua muille vähän liikaa? No jospa ei nyt sentään.Kyllä mä Jutta Urpilaiselle kerran taisin viestin lähettää, jossa hieman avauduin nykyisestä (EU-)politiikasta, mutta se oli jo aikaa ennen kuntavaaleja.

EU:sta ei olisi joidenkin tahojen mukaan saanut puhua kunnallisvaaleissa. Piti kuulemma keskittyä "asiaan". Kyllähän siitä aluksi helposti tuli mieleen, että Perussuomalaiset pyrkivät ratsastamaan EU-kriittisyydellä myös kunnallisvaaleissa. Olisihan se helppoa sanoa, että siinä ne opportunistit vaan lähtivät puhumaan onttoa retoriikkaa toistellen sitä vanhaa tuttua "missä EU, siellä ongelma"-lausahdusta. Kuitenkin näyttää siltä, että EU:lla olisi odotettua suurempi rooli myös kunnallispolitiikasta puhuttaessa. EU-sääntelystä näemme, että Brysselin herrat pyrkivät ujuttamaan talouskuria myös Pihtiputaalle asti. Suomi voi siis tämän mukaan "joutua sanktioiden kohteeksi heikon kuntatalouden vuoksi. Brysselin herrojen ja rouvien nenät yltävät siis varsin pitkälle ja syvälle. Kenties tätä osaa EU-kritiikissä oltaisiin voitu tuoda kuntavaaleissa enemmän esille.

EU-kritiikillä ratsastamisesta syytetyt Perussuomalaiset saivat 12,3 % annetuista äänistä. Tulos oli parempi, kuin viime kunnallisvaaleissa, joissa Perussuomalaiset saivat reilut 5 %. Eli ihan hyvinhän ne vaalit heidän osaltaan menivät verrattuna edellisiin kunnallisvaaleihin. Eduskuntavaaleihin verrattuna taas voidaan sanoa, että jytky totisesti suli. Kuka siis voitti vaalit? Eniten ääniä saanut Kokoomus (21,9 %), joka taas sai enemmän ääniä, kuin eduskuntavaaleissa, mutta vähemmän, kuin edellisissä kunnallisvaaleissa? Vai tuliko voitto sittenkin Perussuomalaisille, jotka pärjäsivät viime kunnallisvaaleja paremmin, mutta eduskuntavaaleja huonommin? Riippuu näkökulmasta.

Suoraan sanottuna Kokoomuksen vaalivoittoa enemmän harmitti alhainen äänestysprosentti. 58,2 % on järkyttävän alhainen. Kyllä sitä huomasi jo vaalilautakunnassa ollessa, että hiljaista ja rauhallista oli. Mikä on syynä, ettei enempää äänestäjiä paikalle saapunut? Viime kunnallisvaaleissa äänestysprosentti oli sentään yli 60 %. Onhan sitä tosin osuvasti sanottu jotenkin siihen suuntaan, että kävi vaaleissa kuinka tahansa, seuraavissa vaaleissa puhutaan edelleen samoista teemoista. Se tietenkin riippuu siitä, mitä puolueita on äänestänyt ja mitkä puolueet ovat vallassa. Hyvin usein kuulee sanottavan, että "omalla äänellä ei ole merkitystä". Oman äänen nähdään menevän hukkaan. Krisoidaan "suhteellista äänestystapaa", "puolueiden ja ehdokkaiden samankaltaisuutta", "karisman puutetta". Ei uskota, että mikään muuttuisi.

Koetaan myös, että kotiin jääminen olisi eräänlainen protesti kokonaisuudessaan vallitsevalle menolle. Itse kuulun siihen vanhaan koulukuntaan, jonka mielestä kotiin jäämistä on vaikeata nähdä minkäänlaisena protestina. Mielestäni vallitsevan menon kritisointi menettää uskottavuutensa, jos ei itse ole valmis osallistumaan ja olemaan aktiivinen edes ulkoparlamentaarisella tasolla. Presidentinvaalien äänestämättömyyden ymmärrän. Ei sillä presidentillä nykyisin suurta virkaa taida olla. Kunnallisvaalit ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä, kuin eduskuntavaalit. No, ei pidä liikaa kritisoida nukkuvia. Ei ehkä pitäisi lukea niitä keskustelupalstoja. Sitä muuten voisi saada väärän käsityksen Kokoomuksen suosiosta ja luulla, että ihmiset oikeasti haluaisivat vaikuttaa nykyiseen menoon. Ehkä äänestys tulisikin toteuttaa siten, että katsotaan, millaisia kommentteja esimerkiksi MTV3:n ja HS:n nettisivuilla on. Katsottaisiin voittavatko ehdokkaiden ja puolueiden kannalta hyvät vai huonot kommentit. Ei se Facebookin yleislakkokaan täysin huono idea ollut. Pitäisi vaan hieman laajentaa sitä Facebookia siten, että kaikilla olisi siellä omat avattaret, joilla sitten voitaisiin aktiivisesti lakkoilla ja osoittaa mieltä virtuaalisesti.

On totta, että nykyisiin valtakunnallisella tasolla tehtyihin päätöksiin on vaikea vaikuttaa kunnallisella tasolla. Ei tule kuitenkaan väheksyä esimerkiksi niitä muutamia aitovasemmistolaisia valtuutettuja, jotka saavat sentään jarruteltua hulluimpia oikeistolaisten valtuutettujen ehdotuksia, jotka ovat saaneet inspiraationsa valtakunnallisella tasolla työskenteleviltä oikeistopoliitikoilta. Yhtenä esimerkkinä Riitta Tynjä, Jyväskylän SKP:n varapuheenjohtaja, joka sai kuin saikin valtuustopaikan seuraavalle neljälle vuodelle. Riitta Tynjä on tullut tunnetuksi vastustaessaan Jyväskylän entiselle kaupunginjohtajalle, Pekka Kettuselle, myönnettyä erorahaa. Tuoreemmasta esimerkistä käyköön Jyväskylässä hylätty valtuustosopimus. Valtuustosopimuksessa pohdiskeltiin Jyväskylän heikkoja taloudellisia näkymiä ja ratkaisuja niihin. SKP (jonka jälkeen pian myös Vasemmistoliitto) irtaantui sopimuksesta ensimmäisenä kutsuen sopimusta "yksityistämispaperiksi". SKP leimattiin tästä syystä vastuuttomaksi. Lopulta myös SDP, jolle Keskisuomalainen antoi tapauksesta kaiken kunnian, irtaantui myös valtiosopimuksesta. Tässä vain pari esimerkkiä sen puolesta, että SKP myös tekee puhumisen lisäksi.

Meikäläiselle vaalit olivat varsin antoisa ja opettava kokemus. Idea lähtemisestä vaalisirkukseen oli toisaalta aika spontaani, mutta toisaalta jollakin oudolla tavalla harkittu. Ollessani vaimoni kanssa Kolumbiassa vuonna 2011, vaimoni sanoi, että minun pitäisi asettua ehdolle tuleviin kunnallisvaaleihin. Vaimon isä sanoi samaa. Totesin tuolloin, että voisihan tuota harkita, mutta en rehellisesti sanottuna harkinnut realistisesti missään nimessä vaaliehdokkuutta. Suomeen tullessamme aloin miettiä, että sitä haluaisi kuitenkin olla jotenkin mukana politiittisessa toiminnassa saaden hieman käytännön kokemusta tulevaisuutta varten, kun valtio-oppi kuitenkin on pääaineena. Harkitsin alussa jopa demarinuoria eräänlaisena ponnahduslautana, josta saisi hieman kokemusta ja josta voisi sitten siirtyä muualle. Päädyin kuitenkin sille kannalle, että Vasemmistonuoret oli se kaikkein vakuuttavin ja uskottavin. Tässä vaiheessa en siis vieläkään harkinnut ehdokkuutta saatika liittymistä SKP:n riveihin.

Vantaalta Jyväskylään muutettuamme (minä toista, vaimo ensimmäistä kertaa) halusin ottaa selvää, oliko Jyväskylässä olemassa varteenotettavaa vasemmistolaista vaihtoehtoa. SDP ei enää hyvin lyhyen mietinnän jälkeen kiinnostanut, eikä myöskään Vasemmistoliitto sattuneesta syystä johtuen. Jostain syystä eräänä päivänä tuli mieleen etsiä Facebookista tietoa Jyväskylän SKP:sta. SKP:n Jyväskylän piirijärjestö oli järjestämässä kaikille avointa kokousta, jonne päätin mennä mukamas Vasemmistonuorten edustajana. Silloin Jyväskylän SKP:ssa vielä haettiin suuntaa tuleviin vaaleihin. Kuukausia kului ja päätin kesemmällä olla yhteydessä paikalliseen SKP:n piirijärjestöön. Kävin keskusteluja muun muassa Riitta Tynjän, Vesa Lankisen ja Satu Kortelaisen kanssa. Vierailin myös Kiviniemessä Heinäkuun lopulla, jossa skpläisten kanssa vietettiin mukava päivä.

Selvittelin hieman SKP:n ohjelmia ja itseeni vetosi puolueen EU-kriittisyys. Vau! Onko niitä muitakin EU-kriittisiä, kuin vain Perussuomalaiset? Huomaamatta aloin olla yhä enemmän mukana SKP:n toiminnassa ja yht'äkkiä olinkin jo Vaajakosken Kohinoilla jakamassa kadulla Tiedonantajia. Toiminta alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja suuntakin oli jo selvillä. SKP oli taannoin järjestänyt katugallupin, jossa kyseltiin jyväskyläläisten mielipiteitä Jyväskylän nykytilasta. Haluttiin tietää, olivatko kaupunkilaiset tyytyväisiä vai tyytymättömiä. Tyytymättömiltä udeltiin, mihin he haluaisivat kiinnitettävän huomiota Jyväskylässä. Tuloksena oli siis SKP mainoslauseella: "tekoja lähipalveluiden puolesta".

Osallistuin myös SKP:n Kypärämäen osasto ry:n 60-vuotisjuhlaan ja SKP:n Jyväskylän piirijärjestön piirikomitean kokoukseen. Siellä yritettiin meikäläistä värvätä SKP:n riveihin ja kuntavaaliehdokkaaksi. Suhtauduin vielä tuolloin elokuun puolessavälissä aika kielteisesti ehdokkuuteen. Pian tämän jälkeen aloin kuitenkin harkita liittymistä SKP:hen. Kynnys oli suuri. Oikeistolainen propaganda oli purrut ja ennakkoluuloista päästyäni pelkäsinkin lähinnä sitä, kuinka muut reagoisivat. Mitä sukulaiset sanoisivat? Minkälaista kansalaispalautetta tulisi jne. Kun lopulta päätin lähteä SKP:n sitoutumattomaksi ehdokkaaksi leimasi toimintaani alussa tietynlainen arkuus ja pidättyneisyys. Aikaa myöten kaikenlainen arkuus ja muiden mielipiteiden pelkääminen karisi ja uskaltauduin lopulta tulemaan kaapista ulos. Nyt sitä oikeastaan häpeää aikaisempaa suhtautumista. Ainakin nyt voin sanoa olevani viisaampi sen suhteen. Ei siis kannata uskoa kaikkea, mitä oikeiston sedät ja valtaosa ihmisistä kertoo.

Osallistuin Jyväskylän yrittäjien järjestämien kunnallisvaalivalmennusten lisäksi hienoille Vastavirtafestivaaleille Helsingissä. Tämän lisäksi järjestettiin kokous kuntavaaliehdokkaille, jossa viimeisteltiin SKP:n paikallistason vaaliohjelmaa ja pohdiskeltiin, millä eväillä kunnallisvaaliehdokkaat vaaleihin lähtisivät. Loistavan ehdokkaamme yliopistonopettaja Miguel Lopezin vaalitapahtumaan leipomia arepa-leipiä maistellessa oli kyllä todettava, että ihan hyvillä eväillä!

Vaalikadulla ollessamme tuli monenlaisia ihmisiä keskustelemaan teltallemme. Hyvin vähän tultiin kyselemään Stalinista. Eräs herra kylläkin tuli juurikin sellaisella provosoivalla asenteella teltalle ihmetellen kovaan ääneen SKP:n olemassaoloa vielä 2000-luvulla. Hän myös tiedusteli meidän suhdettamme Staliniin. Eipä sellaiseen provoon voinut muuta vastata, kuin että "hieno mies oli". Kyseinen herra sanoi siihen: "ton mä halusinkin kuulla", nappasi karkkeja mukaansa ja mutisi lähtiessään "harasho, harasho". Enemmänkin huvittavaa, kuin ärsyttävää. Historiaa hieman lukeneet tietävät, että SKP on muuttunut ja jakaantunut monta kertaa olemassaolonsa aikana. Nykyisellä SKP:llä ei myöskään ole mitään tekemistä Stalinin tai aseellisen vallankumouksen kanssa. 1900-luku meni jo :)

Päällisin puolin suhtautuminen oli kuitenkin neutraalia tai positiivista. Eräät tulivat kertomaan moneen kertaan, kuinka "he aikovat äänestää meitä". Eräs kiinnostunut esitti mielenkiintoisen näkemyksen (jota olen itsekin joskus hurjimmissa mielikuvissani pohdiskellut). Hän pohdiskeli, että jos ja kun SKP tulevaisuudessa nousee merkittävään asemaan, voisi odotettavissa olla samanlaisia tapahtumia, kuin Chilessa sotilasvallankaappauksen aikaan. Hän pohdiskeli sitä, että tulisiko armeija siinä vaiheessa esiin. Riitta Tynjä vastasi siihen, ettei armeijaa todennäköisesti käytettäisi "koska eihän Suomella enää kaikkien leikkausten jälkeen mitään armeijaa ole". Kyllä siitä varmasti jonkinlaista painostusta tai vähintäänkin samanlaista lokaa lentäisi niskaan, kuin Perussuomalaisten niskaan heiteltiin. Puhuisiko Paavo Lipponen jälleen "pimeyden voimista"? Perussuomalaisten äänestäjät olivat kuulemma kaikki rasisteja. Minkälaisia ihmisiä SKP:n äänestäjät olisivat? Stallareita? Luusereita? Oman vastuun ulkoistajia? Yhteiskunnan elättejä?

Tunnelma teltalla ja vaalikadulla kokonaisuudessaan oli lämminhenkinen ja miellyttävä. Uskaltauduin jutustelemaan myös muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa ja kyselin heidän vaaliteemojaan. Nappasin myös mukaani vaalimateriaalia ja ilmaista naposteltavaa toisten teltoilta. Vaalit on käytettävä hyödyksi, kun kerran ilmaista ruokaa on saatavilla. Kelpaa hyvin tällaiselle akateemiselle pummille. Keskustellessa vahvistui mielessäni se näkemys, että kunnallisella tasolla, erityisesti tietyt sdpläiset ja vasemmistoliittolaiset ovat uskottavia. Valtakunnallisella tasolla taas SDP:n ja Vasemmistoliiton ei soisi minkäänlaista kunniaa nauttivan, ennen kuin kääntyvät oikeasti vasemmalle.

Usein kysellään, että mitä eroja puolueilla on? Kaikki tuntuvat olevan niin samanlaisia. Tämä kysymys tuli viimeksi esille Keltinmäen asukasyhdistys ry:n Keltinmäen Keitaalla, jossa järjestettiin keskustelutilaisuus ehdokkaiden ja asukkaiden välillä. Loppupeleissä Keskusta, Vihreät, SDP ja Vasemmistoliittokin tuntuvat olevan hyvää pataa Kokoomuksen kanssa. Nykyinen hallitus käyköön esimerkkinä. Puhuttaessa taas kunnallisesta tasosta, on hyvä muistaa, että esimerkiksi hylättyä valtuustosopimusta eivät olleet SDP ja Vasemmistoliittokaan ensimmäisinä hylkäämässä, vaan SKP. Tässä kenties se ero. SKP uskaltaa olla aidosti vasemmalla vastustaen lähipalveluiden keskittämistä ja "tehostamista" (myös vaalien ulkopuolella), kuntaliitoksia ja kumartelua rahaeliitille.

Kenties myös ainakin puheiden tasolla näkemykset peruspalveluiden yksityistämisistä toivat jonkinlaista eroa myös ihan vasemmistolaisten ja oikeistolaisten puolueiden välille; vanhan rintamalinjan mukaisesti. Kokoomus, Keskusta ja Vihreät tuntuvat olevan yksityistämisen kannalla, kun taas SKP, Vasemmistoliitto ja SDP:kin suhtautuvat yksityistämiseen kriittisesti. Eräässä paneelissa (Jyväskylän normaalikoululla järjestetyssä), jossa vasemmistopuolueista paikalla oli vain SKP, keskusteltiin esimerkiksi verotuksesta. SKP:n edustaja Riikka Kaikkonen toi esille progressiivisen verotuksen ideaalia, jota melkein kaikki muut paikallaolleet puolueiden (esim. Keskusta, Piraattipuolue, Vihreät ja Kokoomus) edustajat vastustivat. Eihän sitä nyt työnteosta saa rangaista! Onko ny ihmekään, et verovaroja menee veroparatiiseihin, kun tää Suomi muutenkin on tällanen v***n Albania!

Melkein kaikissa paneeleissa toistui sama teema; Jyväskylän talous on kuralla ja siihen pitäisi löytää ratkaisu. Minä yritin tuota ongelmaa ratkoa yhdessä muiden panelistien kanssa Tikkakosken lukiolla, Sepän lukiolla ja Jyväskylän nuorisovaltuuston järjestämässä paneelissa Veturitalleilla. Odotin tulevia paneeleita varsin jännittyneenä. Selviäisinkö minä maakuntaanmuuttaja, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta poliittisesta toiminnasta, tulevista paneeleista? Kyseltäisiinkö siellä vaikeita kysymyksiä? Näitä kysymyksiä mietin, kun matkasin yhden paneelin järjestäjän autossa Tikkakoskelle aamulla varhain. Tikkakosken lukiolla ehdin hieman henkisesti valmistautua ja sain jopa lukea etukäteen paneelikysymyksiä. Lopulta paneelin aika tuli. Ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ollutkaan, kuin olisi luullut. Kysymykset olivat varsin selkeitä ja paneeli hyvin järjestetty. Kysymysten aiheet koskivat Jyväskylän taloutta, peruspalveluita ja niiden yksitäistämistä, jättilukioita ja lupauksia tyyliin: "mitä asioita aiot ajaa valtuustossa?". Vastailin kysymyksiin varsin lyhyesti vastustaen muun muassa peruspalveluiden yksityistämisiä ja jättilukioita. Vaaliteemoikseni mainitsin esimerkiksi lähiöiden viihtyisyyden parantamisen.

Ensimmäisestä paneelista jäi ihan mukava olo. Paneelin jälkeen meille tarjottiin lounas. Ruokailun ja pienen jutustelun jälkeen oli aika lähteä jälleen kävelykadulle SKP:n teltalle. Bussimatka keskustaan Tikkakoskelta maksoi pienen omaisuuden (5,90). Onneksi kauniit maisemat tasasivat kalliista maksusta aiheutunutta sydämentykytystä. Mieli tekisi joskus toteuttaa kävelylenkki keskustasta Tikkakoskelle. Kenties käynti Tikkakoskella aktivoi jälleen innostuksen pitkiä lenkkejä kohtaan, joista olen aina perinteisesti nauttinut.

Seuraavana päivänä kiirehdin Sepän lukion vaalipaneeliin. Alussa täytyi lyhyesti esitellä itsensä ja oma puolueensa. Esittelystäni tulikin varsin lyhyt. Noin parin lauseen mittainen. Esittelyjen jälkeen pääsimme vastailemaan kysymyksiin, jotka olivat myös aika yleisiä ja niin ikään käsittelivät esimerkiksi Jyväskylän taloutta ja mammuttilukioita. Maahanmuutostakin kyseltiin jotakin. Paneelissa kysymyksiin vastailtiin siten, että kukin panelisti nosti vuorollaan kättään, kun halusi vastata yleisökysymyksiin. En suinkaan aina nostanut kättäni ylös, vaan vastasin vain niihin kysymyksiin, joihin minulla oli jonkinlaista näkemystä. Omalla kohdallani tapahtui myös pieni kömmähdys ja vastailin hieman omituisesti kysymykseen palvelujen ulkoistamisesta. No, niillä mentiin ja loppujen lopuksi myös Sepän lukion paneelista jäi ihan hyvä jälkimaku suuhun. Samaa voi sanoa myöhemmin illalla järjestetystä paneelista Jyväskylän Veturitalleilla.

Omalla kohdallani viimeinen vaalipaneeli oli Veturitalleilla, uusissa nuorisotiloissa. Nuorisovaltuusto oli onnistunut tilaisuuden järjestämisessä todella hyvin, eikä kekseliäisyyttä ja luovuutta puuttunut. Alussa panelisteilta kysyttiin jotain omaan itseensä liittyen vaalien hengessä luonnollisesti. Itseltäni tiedusteltiin jotakin siihen suuntaan, kuten mitä tarkoitin "vasemmistopatriotismilla", josta olen blogissani kirjoitellut. Yritin määritellä "vasemmistopatriotismin" siten, että puhuttaessa vastarinnasta, siinä yhdistyisi sekä paikallinen että kansainvälinen vastarinta. Ei siis tule sivuuttaa paikallistason voimaa. Olisihan sitä enemmänkin voinut tuoda näkemyksiä esille. Esimerkiksi Sodankylän malmivarojen kansallistamisesta olisi voinut mainita jotain ja yleisestikin siitä, että isänmaallisuus on valitettavan usein ollut sitä porvarillista tai äärioikeistolaista isänmaallisuutta. Jälkiviisaus on parasta viisautta...

Jälleen kerran suosittu kysymys toistui paneelissa; ratkaisua Jyväskylän talousongelmien ratkaisuun kaivattiin edelleen. Itse lähdin paneelissa säästämään esimerkiksi kerskarakentamisesta (kiva sana muuten) ja veroparatiiseista, jonne verorahoja (ja eläkerahoja) katoaa miljardien arvosta. Yhdestä asiasta oltiin paneelissa yksimielisiä, nimittäin siitä, että alle 18-vuotiaiden liikuntapaikkojen on säilyttävä maksuttomina. Tuota maksuttomuuden ideaalia voitaisiin mielestäni aivan häpeilemättä laajentaa. Varallisuus ei saa määrätä sitä, miten sinä ja minä vietämme vapaa-aikaamme. Ei-kaupallisuus kunniaan!

Toisaalta paneelissa keskusteltiin Jyväskylän asuinalueiden eriarvoistumisesta. Puhuttiin ghettoutumisesta. Keskustalainen Joonas Könttä olisi valmis hajasijoittamaan vuokra-asumista alueiden eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Muistan hämärästi, että keskusteltaessa Jyväskylän alueiden eriarvoistumisesta, mainittiin "Jyväskylä" ja "ghetot" samassa lauseessa. Totesin tähän, että jyväskyläläisestä näkökulmasta meikäläinen sitten ilmeisesti asuu ghetossa (nykyinen asuinalueeni kantaa nimeä Keltinmäki, jolla jostain syystä on huono maine). Lisäsin vielä, että "entiseen kotikaupunkiini Vantaaseen verrattuna Jyväskylässä ei ole ghettoja". Tuota kohtaa lainattiin viime torstain (25.10.2012) Keskisuomalaisessa. Seison edelleen näkemykseni takana. Haluaisin kuitenkin tarkentaa sanomisiani. En siis missään nimessä halunnut leimata entistä kotikaupunkiani "ghettojen Vantaaksi". Totuus on kuitenkin se, että Vantaaseen verrattuna asiat ovat Jyväskylässä ainakin jollakin lailla paremmin. Monet tietävät Vantaan surkeaakin surkeamman taloustilanteen ja muistavat "surullisenkuuluisan" Hakunilan ja vuoden 2000 "rotulevottomuudet", jolloin skinheadit ja somalit tappelivat keskenään. Aiheesta varmasti tuolloin revittiin skandaaliotsikoita ja taidettiin tuolloin tosiaan puhua "rotulevottomuuksista".

Huolimatta noista ikävistä tapahtumista ja siitä, että näin eräänä päivänä Hakunilassa jokaisessa lyhtypylväässä ja penkissä monia patrioottien levittämiä tarroja ja huolimatta Hakunilan ikävästä maineesta ja ankeudesta, ei Hakunila mikään ghetto ole. Mielestäni ghetto-sanan käyttö on muutenkin kärsinyt suoranaisen inflaation näinä vuosina. Kun kuulen sanan ghetto, tulee mieleeni lähinnä USA:n ongelmalliset asuinalueet, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa. Ghetoissa rikollisuus todella rehottaa; aseelliset jengit riehuvat ja uusliberalistiset huumekauppiaat velkojineen (katujen perintätoimistot) kurittavat velkaantuneita ihmisparkoja. Lisäksi ghetoissa rakennukset ovat todella huonossa kunnossa, eikä niitä ole tarkoituskaan kunnostaa. Toiset taas ovat valmiit kutsumaan ghetoiksi niitä alueita, joissa asuu muutama Suomen romani, somali tai ylipäänsä valkoisesta ihonväristä poikkeava yksilö. Vuokra-asunnot koetaan luotaantyöntävinä. Vuokra-asunnot "yhteiskunnasta pudonneine roskaväkineen" nähdään synonyyminä ghetoille. Ehkä olisi kuitenkin (itsenikin) hyvä hieman miettiä, missä yhteydessä ghetoista voidaan puhua. Suomessa ei ghettoja (vielä) ole eikä toivottavasti tule. Hallituksen suunnittelema kuntauudistus ei varmasti ole askel oikeaan suuntaan. Keskittämisellä ollaan harvoin saatu hyviä tuloksia aikaan muille, kuin voitontekijöille. Vantaan ja Helsinginkään kohdalla en puhuisi ghetoista. Ankeita alueita Vantaalla, Helsingissä ja Jyväskylässäkin toki on. Onneksi hetkittäiseen "ghettoahdistukseen" voi hakea lohtua fiilistelemällä esimerkiksi Myyrmäen ja Keltinmäen omia hymnejä. Ankeutta voitaisiin vähentää myös esimerkiksi siten, että panostettaisiin enemmän asukastoimintaan ja ympäristön kaunistamiseen. Kannatan Keltinmäki-mallia. Miksei luonto ja urbaani ympäristö voisi olla symbioosissa keskenään? Ei aseteta luontoa ja urbanismia vastakkain. Keltinmäki saattaa näyttää nopeasti katsottuna ankealta lähiöltä, mutta täällä on myös luontoa ja ihan metsääkin. Omalla toiminnallaan voi myös saada paljon aikaan. Asukkaat voisivat myös kaupungin tukemana itse panostaa oman asuinseutunsa viihtyvyyden lisäämiseen.

Hieman menin sivupolulle, mutta se suotakoon. Nyt palaan vielä hetkeksi Veturitalleille. Paneelissa edettiin jälleen kerran viittaustekniikalla ja mielipiteen sai myös muiden paneeleiden tapaan esittää näyttämällä punaista tai vihreää lappua riippuen siitä oliko eri mieltä väittämien kanssa. Vihreä siis tarkoitti, että oli samaa mieltä ja punaista näyttämällä taas viestitettiin, että oltiin eri mieltä väittämän kanssa. Lappuja näyttämällä vastattiin muun muassa sellaisiin kysymyksiin, kuten haluttiinko liikuntapaikkojen olevan maksuttomia alle 18-vuotiaille. Meiltä tiedusteltiin myös, joko tiedämme, ketä äänestämme vaaleissa. Jälkimmäisen kysymyksen vastaamiseen osallistui myös yleisö. Saimme myös tehtäväksi laittaa mainitut asiat (esim. vanhustenhuolto, ympäristö, Jyväskylän brändi jne.) tärkeysjärjestykseen. Lopuksi saimme rustailla vaalirunoja yleisön antamia kolmea sanaa käyttäen. Aikaa oli pari minuuttia.

Kuten edellä kirjoitin, Veturitalleilla järjestettyn paneelin valmisteluun oltiin selvästi panostettu. Kysymykset olivat hyviä ja järjestäjien ote oli kohdillaan. Ei saanut rönsyillä liikaa, eikä puhua asioista ympäripyöreästi sanahirviöistä puhumattakaan. Muuten tuli "sakkoja". Meikäläinen sai yhden "sakon". Pidettiin myös hyvin huolta siitä, ettei panelisti "puhunut liikaa", toisin sanoen, haluttiin kuulla se, mitä panelistit olivat asioista oikeasti mieltä. Kaikista paneeleista, joihin osallistuin, on minulla vain hyvää sanottavaa. Toivon lisää vastaavia ja toivon, että vastaavanlainen kekseliäisyys saisi jalansijaa muissakin paneeleissa. Siitä oli merkkejä havaittavissa seuraavana päivänä järjestetyssä paneelissa Jyväskylän normaalikoululla, jossa panelistit joutuivat rustaamaan runoja niin ikään. Toivotan pitkää ikää tällaiselle kekseliäisyydelle ja nuorekkuudelle. Ei kaiken aina tarvitse olla niin aikuismaisen jäykkää.

Vaalien jälkeen voin sanoa olevani jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Olin aika untuvikko uuden kotikaupunkini asioiden suhteen ja koen olevani sitä vieläkin. Sain kuitenkin hyvät eväät tulevaan opiskeluun (varsinaisen opiskelun lisäksi Jyväskylään liittyvien asioiden opiskelu) ja osaan kenties kiinnittää enemmän huomiota omaan arkielämään vaikuttaviin asioihin. Sain myös tietää, minkälaista on äänestäjien merkintä sähköiseen rekisteriin ja nähdä, millaista ääntenlaskenta on työskennellässäni vaalilautakunnassa Vaajakoskella. Ääniäkin tuli sentään 4. Ei niin paljoa, mutta kuitenkin. Tärkeintä oli se, että sain mahdollisuuden nähdä ja kokea, mitä vaalityö todella on.

Joku voisi kysyä, että miksi tällainen "asioista mitään tietämätön pojankoltiainen" lähti mukaan täysin kokemattomana vaaleihin. Enhän edes tiennyt paljoakaan siitä, mitä Jyväskylässä oikeasti tapahtuu. Mutta, kuten sanottu, vaalit olivat minulle samalla koulu ja uskallan sanoa, että näkökulmani kaupungista on laajempi, kuin mitä se oli ennen vaaleja. Kyllä sitä monta kertaa jo silloin Vaajakosken Kohinoilla, Jyväskylän Kauppakadulla seistessä ja paneeleissa vastaillessa mietti, että "miten mä jouduin tänne?". Tässä sitä nyt ollaan, iloisella mielellä siitä, että SKP sai valtuustopaikan ja iloisena myös siitä, että valtuustoon valittiin myös nuoria ja uusia kasvoja esimerkiksi Vasemmistoliitosta. Toivon ja uskon sydämestäni, että nämä nuoret, uudet ja "koskemattomat" kasvot tuovat valtuustoon uusia, raikkaita tuulia ja hyviä näkemyksiä, mikä voisi heijastua Vasemmistoliiton valtuustotason politiikkaan ja aina valtakunnallisen tason politiikkaan asti.

Hyvä me! Pidän valtuustopaikkaa vaalivoittona, enkä siis häpeä käyttää sanaa "vaalivoitto" tässä yhteydessä ollenkaan. Pelkäsin jo, että vaalivoitto jäisi saamatta alhaisen äänestysprosentin vuoksi. Nyt jaksaa taas hieman uskoa tulevaisuuteen ja siihen, ettei oikeistoblokki laita paikkoja ihan täysin remppaan. Kiitokset ensinnäkin vaimolleni, joka on ollut suurena tukena vaalien aikana ja yleensäkin, kaikille äänestäjille, skpläisille, ~~"vihollisille"~~ kilpailevien puolueiden edustajille (keskustelutuokioista ja haasteen tarjoamisesta) ja paneelien järjestäjille. Otetaan joskus uusiksi! Ehkäpä sitä voisi ihan läpällä osallistua eurovaaleihin vuonna 2014...

92. Paljon melua tyhjästä?

2012-10-19T13:50:00.002-07:00

Kyllä sitä edelleen jaksaa yllättyä suomalaisen eliitin ja muun "parhaimmiston" mentaliteetista. Lukuun ottamatta vuotta 2006 Suomi ei ole euroviisuissa juurikaan loistanut. Melkeinpä surkuhupaisaa, kun esimerkiksi silloin, kun Teräsbetoni oli ehdokkaana, hehkutettiin, kuinka Suomi on yksi suosikeista. Eräät vedonlyöntitoimistot olivat kuulemma laittaneet rahansa likoon Teräsbetonin puolesta ja jopa MTV3:n sivuilla uutisoitiin toiveikkaasti, että "jos vedonlyöntitoimistoja on uskominen, niin viisujen musta hevonen Teräsbetoni voi tehdä todellisen yllätyksen huomenillalla Belgradissa." No ei Teräsbetonista sitten "uutta Lordia" tullut, vaikka saattoivat nuo 35 pistettä jonkinlainen yllätys joillekin olla. 35??? Ai niin hyvin?! Rahat vaan meni vedonlyöjillä hukkaan. No, kaipa sitä hullumpiinkin juttuihin ollaan rahoja sijoitettu. Tuollaset olis muuten pirun hyviä sijoituskohteita! Tuo ilma nimittäin. Pitääpä vinkata Jutalle, Jyrkille ja Alexille. Ollaanhan sitä luvattu Suomelle miljardien arvosta ilmaa jo aiemminkin.

Sitä sitten yhdessä terapeuttisesti pohdiskellaan, että miksi nyt taas kävi näin. Syyksi ovat kelvanneet muun muassa se, että siellä idässä ne maat yleensä äänestävät vain toisiaan. Toisaalta pohditaan sitä vaihtoehtoa, että englanninkielisellä kappaleella oltaisiin pärjätty paremmin. Lopulta sitä sitten ruoskitaan itseä. Itketään yhdessä, kuinka me vaan oltiin taas niin noloja ja yksinkertaisesti niin huonoja. No ensi kerralla sitten voitetaan. Vuodelle 2013 voitaisiin valita vaikka joku islantilainen edustamaan Suomea jonkin kivan islantilaisen lurituksen kera. Kappaleen aiheena voisi olla vaikka Islannin ilmatilan valvonta. Se taitaa kuitenkin olla se paljas pinta, mikä myy. Vaihtoehtoisesti Malmöön voitaisiin siis lähettää Petri Nygård ja joku vähäpukeinen nainen rappaamaan ja laulamaan erästä kuuluisaa kappaletta hieman muutetuin sanoin: "mä oon sun Romeo, mä oon sun Julian, tää Assangen suvun on kai tuuria".

Miksi kirjoitan euroviisuista nyt, kun niistä on jo kulunut aikaa ja kuitenkin niitä saadaan vielä odottaa? Siksi, koska viimeaikainen keskustelu Suomen YK:n turvallisuusneuvoston ehdokkuudesta toi väistämättä mieleen Suomen median euroviisu-hehkutukset (kuten Timo Soinikin tänään Ylen 20.30 uutislähetyksessä kommentoi). Ensin kampanjoidaan näkyvästi alkaen ulkoasiainministeriöstä ja tuhlataan rahaa kampanjoihin, joiden tarkoituksena on saada Suomi turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi. Eräät uskalsivat jopa julistaa Suomen ennakkosuosikiksi.

Vaan kuinkas taas kävikään? Hehkutus vaihtui pian karvaaseen pettymykseen. Voiton vei Suomen nenän edestä rauhanturvaamisen suurmaa, Luxemburg. Pettyneet pyrkivät kilvan löytämään syitä Suomen häviölle euroviisujen hengessä. Maailmanpolitiikan Teivo Teivainen perusteli Suomen häviötä kehitysmaiden äänillä, jotka päätyivät Luxemburgille. Hän pohdiskeli, että kenties syinä olivat muun muassa Suomen päätökset sulkea suurlähetystöverkot esimerkiksi Venezuelassa ja lopettaa Nicaraguan kehitysapu. Olen itsekin ihmetellyt sitä, miksi esimerkiksi Kolumbiassa ei ole Suomen suurlähetystöä. Venezuelan suurlähetystön sulkemista pidän myös kummallisena. Onko kyseessä rahalliset syyt, kiinnostuksen puute kyseiseen maanosaan, lännettymisen aikaansaama sokeus vai mikä sulkemisiin on syynä? En ymmärrä ollenkaan.

Toisaalta en täysin tuomitsisi nykyisenlaisen kehitysavun lopettamista. Nykyinen kehitysapumalli on ikävä kyllä osoittautunut aika toivottomaksi, vaikka ollaan sillä saatu jotakin myös aikaan. Kehitysavusta voidaan olla montaa mieltä. Toivon kuitenkin, ettei Suomi täysin sulje ovea Nicaraguan suuntaan eikä minkään muun maan suuntaan kehitysavusta puhuttaessa. Ennemminkin olisi kuitenkin parasta viedä suomalaista osaamista, tietoa ja näkemystä muualle. Siitä olisi vain etua. Ei olisi toisaalta vaaraa kristillisestä moralismista eikä kiinalaisesta imperialismista. Suomi on ainakin suurelta osin demokraattinen maa, eikä Suomella taida olla suunnitelmissa kolonialisoida muita maita. Ei tarvitsisi myöskään pelätä kehitysapuvarojen päätymistä vääriin käsiin ja sitä, että kehitysapua saataisiin vain korruptoituvien ulkomaisten järjestöjen ehdoilla. Samalla luotaisiin suhteita. Pitää vaan olla varuillaan, ettei Argentiinan ja Uruguayn kaltainen kiista toistu. Suomen tulisi myös toimia vastuullisesti laajentaessaan yritystoimintaa muualle. Shellin tie älköön olko suomalaisten yritysten tie.

Palatkaamme taas Suomen häviötä käsittelevään jälkipyykkiin. Kehitysmaiden äänestyspäätösten lisäksi ollaan ajateltu, että kenties myös ranskankielisten maiden tuki Luxemburgille oli merkittävä siinä missä englanninkielisten maiden tuki Australialle. Jos taas otetaan se näkökulma, mikä otetaan silloin, kun pohditaan Suomen surkeaa menestystä euroviisuissa, voidaan jälleen sanoa, kuinka "naapurit ja samaan kulttuuripiiriin kuuluvat äänestivät vain toisiaan". Kyllä se edelleen on se maantiede, joka ratkaisee. Suomi sijaitsee maailman laidalla, eikä Suomea voida edes enää pitää idänsuhteiden asiantuntijana. Oikeistolaiset vallanpitäjät sanovat "Venäjä, Venäjä, Venäjä" ja kaikenlaiset bäckmanit levittävät valheita. Ei siis ole ihme, että Luxemburgin kaltaiset maat ovat suositumpia. Ne sentään ovat maantieteellisesti lähellä uusfrankkilaisia ja koollaan sekä historiallaan päteviä maita. Luxemburg on myös ~~veroparatiisi~~ varsin vetovoimainen maa.

Me voimme toki vain haukkua Luxemburgia veroparatiisiksi ja parasiitiksi (ei täysin varmaan tuulesta temmattua), kyseenalaistaa Luxemburgin saavutukset rauhanturvaamisen alalla ja julistaa, kuinka Luxemburgin kaltainen pieni maa pitäisi liittää johonkin sitä ympäröivistä maista (itse ainakin olen sitä mieltä). Voimme myös pohtia, mitä voisimme tehdä paremmin saadaksemme näkyvyyttä tai edes jonkinlaista kunnioitusta. Sitä ei saavuteta sillä, että kyyneleitä nieleskellen pyydellään anteeksi "euroänkyröintiä", kumarrellaan länteen (tuohon pyhään ilmansuuntaan) ja ollaan pahoillamme olemassaolostamme. Nykyinen batistamainen nyökyttely tuo mieleen erään Itse Valtiaiden jakson, joka on hyvin kuvaava nykyiselle menolle. Kyseisessä jaksossa "Paavo Lipponen" luulee ihan oikeasti olevansa hyvää pataa "isojen poikien" (taannoisten vaikuttajien "Tony Blairin" ja "Gerhard Schöderin") kanssa. Hän on jopa valmis järjestämään eräänlaisen huippukokouksen "isoille pojille" Helsingissä suurella summalla. "Schöder" ja "Blair" eivät luonnollisesti tule ja lopulta "Lipponen" hermostuu ja sanoo julkisesti jotain "hyvin sopimatonta" ja aloittaa kriittisen suhtautumisen EU:hun. Pian tämän jälkeen "Schöder" ja "Blair" soittavat "itku kurkussa" sanoen, "ettei heitä olla koskaan loukattu sillä tavalla". He ovat jopa valmiita tekemään myönnytyksiä Suomelle. Vaan "Lipponenpa" itsetyytyväisenä onkin valmis luopumaan kaikista myönnytyksistä ja tarjoaa jopa Suomen maaperää ydinjätteiden säilytykselle. Jälleen ollaan lähtöruudussa. Niin... oliko kyseessä sittenkään vain fiktiivinen jakso? Mielestäni pelottavan realistinen sellainen, vaikka kyseinen jakso esitettiin yli kymmenen vuotta sitten. Miten olikaan sen Erkki Tuomiojan lausunnon kanssa? Entäpäs sitten ~~lampaiden~~ jämäköiden päättäjiemme ja vaikuttajiemme reaktiot ja tuomitsemiset moiseen "sopimattomaan spekulointiin"?

Onko siis ihmekään, että jäimme ulkopuolelle? Toisaalta meillä ei ole maantieteellistä etua, emmekä toisaalta ole riittävän jämäköitä puolustamaan oikeuksiamme. Pelkäämme epädemokraattisten ja hienohelmaisten EU-päättäjien reaktioita naurettavuuksiin asti. Eipä meissä myöskään, ainakaan vielä, taida olla ainesta ~~veroparatiisiksi~~ vetovoimaiseksi maaksi. Ne perhanan ay-liikkeiden tähteet ja holhousvaltio, joka jakaa helppoa rahaa laiskureille! Suomesta välittyy kuva jonain ei minään maana, joka sijaitsee jossain ei missään ja joka ei ole suuntautunut kansainvälisesti vaan lännettyy (suomettumiseen verrattava käsite) ja myy itseään suuryrityksille ja uusfrankkilaisille päätöksentekoelimille.

Lienee myös syytä näin "jälkiviisaana" ja "katkerana" kysyä, olisiko turvallisuusneuvoston kahden vuoden jäsenyydestä lopulta ollut Suomelle mitään hyötyä? YK:n turvallisuusneuvosto on siis se elin, joka "voi käsitellä jokaista riitaa tai kiistaa, joka voi johtaa kansainväliseen selkkaukseen." Turvallisuusneuvosto "voi suositella menettelytapoja ja ratkaisumalleja kiistojen selvittämiseksi" ja "suositella toimenpiteitä rauhaa uhattaessa tai rikottaessa tai hyökkäystekojen sattuessa". Lisäksi YK:n turvallisuusneuvosto "tekee suosituksia yleiskokoukselle pääsihteeriehdokkaista". YK:n turvallisuusneuvostossa "on kerrallaan yhteensä 15 maata, joista viidellä (Iso-Britannialla, Ranskalla, Kiinalla, Venäjällä ja Yhdysvalloilla) on pysyvä paikka". Lisätietoa saa esimerkiksi tästä Ylen artikkelista ja Wikipediasta. Myös Heikki Patomäen ja Teivo Teivaisen kirja Globaali Demokratia tarjoaa mielenkiintoista tietoa ja mielenkiintoisia (vaikka ei ainakaan tässä suurten heinäsirkkojen dominoimassa maailmanajassa realistisesti toteutettavia) näkemyksiä.

Kaikella kunnioituksella, mutta mielestäni YK on osoittautumassa vähän samanlaiseksi instituutioksi, kuin Kansainliitto taannoin oli. YK on toki ollut tehokkaampi, kuin edeltäjänsä, mutta viimeistään Irakin sota todisti YK:n näivettyneisyyden. YK ei ole tehokas kriisien ratkaisija turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaidenkaan takia. Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat (kolme suurinta uhkaa ja estettä maailmanrauhalle, jotka ovat myös roistovaltioita tai omaavat vähintään roistovaltioiden piirteitä) tekevät tehottomiksi liian monet turvallisuusneuvoston aloitteet. Jos joku mainituista jäsenvaltioista käyttää veto-oikeuttaan ("kielto/tai tahdonilmaus, jolla valtionpäämies, muu valtioelin tai yhteisö taikka yksityinen toimija estää jonkin päätöksen syntymisen tai voimaantulon."), ei päätöstä synny. Turvallisuusneuvostoa ollaankin moitittu tehottomuudesta. Herääkin kysymys, mitä virkaa vaihtuvilla jäsenillä sellaisessa elimessä on, jossa suuret dominoivat? Verkkolehtien kommenttipalstoilla ollaan myös fiksusti pohdiskeltu sitä, kuinka Suomi voisi tulevissa Venäjän ja USA:n välisissä kiistoissa jäädä pahasti välikäteen. Samoilla kommenttipalstoilla uskottiin, että Suomi saisi myös pääasiassa kumileimaisimen roolin.

Ehkä onkin vain parempi pysyä pois. Pysytään ainakin heinäsirkka-maiden kiistojen ulkopuolella. Sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, miten Suomi pääsisi "pöytiin, joissa päätetään" (siis seuraamaan ja kuuntelemaan keskustelua vailla merkittävää roolia), tulisi keskittyä siihen, kuinka Suomi saataisiin nykyaikaan. Itsesäälistä luopuminen voisi toimia näin ensi alkuun. Toisekseen voitaisiin herätä siihen, että on olemassa muitakin ilmansuuntia, kuin länsi. Lännen palvomisella ja rahan tuhlailulla emme saavuta muuta, kuin ainaista kritiikkiä Etelä-Euroopan maiden korruptoituneilta hallituksilta sekä aliarvostusta ja alentuvia paijauksia uusfrankeilta. Olisi hyvä myös keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. Ei pidetä meteliä tyhjistä asioista, eikä lässytetä joutavia. On jo aika hylätä voivotteleva alamaisuus. Valitaan kerrankin oma tie, ollaan aidosti kansainvälisiä ja ylpeitä nationalisteja. Miksi katsetta ei voitaisi suunnata esimerkiksi Latinalaiseen Amerikkaan ja Afrikkaan? Ei anneta kiinalaisten viedä kaikkea. Siellä sitä potentiaalia on, kun käy päivä päivältä selkeämmäksi, että länsi uppoaa. Eikö tietynlainen Itämeren kauppa-aluekin voisi myös tulla kysymykseen? Haluaako Suomi olla uppoavien vai nousevien maiden joukossa? Valinta on tehtävä nyt!