Kissanelämää

Kissa sinä olet tähti

2015-03-31T16:08:00.000+03:00

Hei vaan kaikki uskolliset ihailijani. Minulla on teille loistavia uutisia minusta tulee filmitähti. Kyllä! Olin juuri mukana parissa isossa produktiossa. Ensimmäisen kuvasimme 10.3. täällä Helsingissä. Minulla oli siinä päärooli. Varastin koko show. Sivuosanesittäjänä toimi Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Annoin Erkin hoitaa puhumisen ja minä olin katseenvangitsijana.

"Erkki mä hoidan tän jutun. Luota muhun!"

Nyt kerron vähän tästä jännästä kuvauspäivästä teille. Kaikki tapahtui siis tiistaina keskipäivän aikaan eli juuri minun päiväunieni aikana, mutta kissan pitää tehdä kissan työ. Palvelijani kuskasivat minut Tuomiojan luokse. Perille päästyäni olin heti kuin kotonani. Huomasin heti, että joku kissa oli käynyt heillä ennen minua. Siellä oli hajuja ja hiekkalaatikkokin. Kuulemma jouluna joku tyttökissa oli ollut heillä kylässä. En antanut sen häiritä minua, sillä nyt minä olin siellä ja olin ainoa kissa. Aloin heti valloittaa asuntoa. Kartoitin kaikki huoneet ja pienimmätkin sopukat. En anatanut minkään häiritä tutkimustani. Lopulta lunastin paikkani asunnon kuninkaana.

"Mikä kerros? Hissiin en suostu!"

En ehtinyt kuitenkaan kauaa iloita uudesta reviiristäni, sillä oli aika tehdä töitä. Kaikki olivat saaneet jo tarpeeksi kauan odottaa minua. Toisaalta olin päätähti, joten minusta heidän kuuluikin odottaa minua. Asetuin herra ministerin kainaloon ja olin valmis lähikuvaani.

I'm ready for my close up now!

En kuitenkaan voinut olla aloillani enempää kuin minuutin pari, sillä minun piti käydä kierroksella uudessa reviirissäni. On tärkeää jättää hajujälkiä ympäriä uutta reviiriä sen jälkeen, kun sen on itselleen lunastanut. Sitä paitsi tiesin näyttäväni niin hyvältä filmillä, että minulla oli varaa käydä pienellä rundilla välillä.

"Hoidetaan tämä äkkiä että pääsen taas tutkimaan."

"Saatte vielä muutaman hetken sitten...

...pitääkin jo mennä taas tutkimaan. Anteeksi kissa tulossa!"

"Merkkaan varmuuden vuoksi kameramiestenkin laukut."

"No niin Erkki oletko valmis? Otetaan vielä kerran."

Pienen kierroksen ja vilvoittelu tauon jälkeen oli taas aika tehdä töitä. Onneksi ammattilaisen ei tarvitse kauaa hutkia. Istuessani toistamiseen Erkin turvallisessa sylissä katsoin pari kertaa suoraan kameraan tähtisilmilläni, jonka jälkeen filmi olikin jo purkissa. Priimaa tulee ilman turhaa yritystä. Lopputulos onkin jo klassikko syntyessään. Vähän niin kuin minä. Katsokaa ja nauttikaa.

Minusta siitä tuli ihan hyvä, mutta helppohan minun on sanoa niin. Enemmän minua kiinnostaa tietää, että mitä mieltä te rakkaat ihailijani olette ensimmäisestä roolisuorituksestani? Mainos on ollut perjantaista asti katsottavissa Youtubesta ja 1.4. se alkaa pyöriä TVssä. Ja ei, tämä ei ole aprillipila.

"Wau! Olenpa komia. Kyllä tämä minulle kelpaa!"

Minun edellistä Youtube-hittiä Kuinka käyttää vessapaperia oikein on katsottu jo yli 100 tuhatta kertaa. Saa nähdä tuleeko tästä uudesta videosta vieläkin suositumpi. Ainakin se sai heti ensimmäisten päivien aikana monta tuhatta katselukertaa ja kaikki kutsuvat sitä kissavideoksi eivätkä vaalimainokseksi. Joten videon päätähti ei ole jäänyt kenellekään epäselväksi, C'est Moi, Viiru. Tietenkin TVssä sen näkee vieläkin useampi ihminen, silloin puhutaan jo miljoonista. Ja muistakaa rakkaat ihailijani, jos joku kysyy kuka tuo suloinen kissa Tuomiojan kainalossa on, vastatkaa että se on Viiru - maailmantähti.

Mitäs tykkäsitte?

Kerroin aiemmin, että olin mukana toisessakin produktiossa. Se on vielä salaisuus tässä vaiheessa, mutta torstaina ilmestyy Seiska lehdessä pääsiäisaiheinen kuvasarja, jossa minulla jälleen kerran on päärooli. Voitte silloin jälleen kerran ihailla minua. Uskon, että ainakin minun osaltani kuvat onnistuivat, Tein vain sen minkä osaan luonnostani eli katseenvangitsijana toimimisen. Tässä pieni näyte miltä näytin ja missä kuvaus tapahtui. Enempää en tässä vaiheessa kerro. Ehkä myöhemmin...
Minusta on tullut oikea julkkissa, eli julkkis kissa.

Tämä on minulle jo arkipäivää. Olen julkkissa.

Terveisin Viiru - Julkkissa

Vuosi 2014 kissanelämää

2015-02-14T15:51:00.001+02:00

Hei pitkästä aikaa. En ole kiireiltäni ehtinyt päivitellä blogiani. Viime vuosi oli tapahtumarikas. Tapahtui kaikenlaista. Olin niin sanotusti karkuteillä kaksi viikkoa, vaikka itse sanon että olin seikkailemassa. Loppu hyvin kaikki hyvin ja palvelijani löysivät minut seikkailemasta ja toivat minut takaisin sivistyksen pariin.

Myönnän että retkeni oli melkko rankka, vaikka nautinkin täysin rinnoin vapaudestani. Aiheutin kuitenkin melkoista huolta läheisilleni ja kuulemma koko kylä etsi minua tai ainakin muutama ihminen. Netissä sitäkin enemmän. Minut oli nähty vaikka missä vaikka olinkin koko ajan ollut hoitopaikkani lähettyvillä. Se miten minut löydettiin onkin jo ihan oma tarinansa, josta lupaan kertoa myöhemmin lisää.

Vuosi sitten kohtasimme suuren surun, kun kummitätini Kille siirtyi täältä ikuisuuteen. Kille oli ehtinyt elää melkein 21 vuotta maan kamaralla. Kille oli oikea kissojen kissa. Vapaus ja itsenäisyys olivat hänelle vieläkin tärkeämpiä kuin minulle. Kille oli tehnyt pitkän elämäntyön elinympäristönsä riistanvartijana. Killen vahtiessa rotta- ja hiirikannat pysyivät aisoissa. Viime vuosinaan Kille jäi eläkkeelle ja jätti työnsä nuoremman Pomo kissan hoidettavaksi. Pomo ei tietenkään ole ollut yhtä hyvä kuin Kille, mutta siihen ei moni pystyisikään, en edes minä. Kiitos Kille opetuksistasi ja esimerkistäsi meille nuoremmille.

Killeä jäi kaipaamaan meidän kissaperheen lisäksi myös ihmiset, jotka elivät ja kasvoivat Killen kanssa. Kille piti huolta palvelijoistaan ja koulutti heidät huolella. Joka aamu ruoka kello viisi jonka jäljeen ulos metsästysretkelle. Jos Kille ei näitä saanut, niin palvelija kyllä tiesi mokanneensa. Mutta kukapa ei olisi hallunut palvella niin mahtavaa kissaa kuin Killeä. Hän oli oikea kuningatar, kaiken haltijatar.

Killelle läheisin kaikista oli Tapio. Kun Tapio kirjoitti koneellaan Kille katsoi vierestä. Kun Kille kuoli, Tapion sydän särkyi. Hän menetti parhaan ystävänsä. Onneksi Tapiolle jäi pitämään seuraa Pomo. Pomoa Kille oppi sietämään, mutta hän ei ikinä antanut anteeksi sitä kuinka Pomo varasti Killen paikan Tapion vierestä. Pomo alkoi omia Tapion eikä Kille enää voinut edes nukkua Tapion vieressä. Ihmiset olivat Killelle aina tärkeämpiä kuin kissat. Oikeastaan hän inhosi meitä muita kissoja. Kun me viisi pentua synnyimme, Kille muutti koko kesäksi autotalliin. Me silti aina kunnioitimme Killeä ja annoimme tilaa.

Eläimistä läheisin oli Nemo-koira. He elivät yhdessä melkein 10 vuotta. Nemo suojeli Killeä aina kaikelta pahalta muun muassa matosatsilta ja muilta kissoilta, ilmoitti kun Kille halusi sisälle retkiltään. Nemo oli Killen uskollisin palvelija. Varmaan hyppelevät yhdessä vihreämmillä niityillä tällä hetkellä jossain pilven reunalla.

Kille olit meille kaikille rakas ja jäämme kaipaamaan sinua aina...

Tämä kirjoitus on omistettu Tapiolle, joka itsekin on nyt sairaana ja odottaa näkevänsä Killen pian uudestaan... Ikuiset ystävät yhdessä jälleen kerran.

Terveisin Viiru - Killen kummipoika

AUTA! Hei olen Viiru! Oletko Nähnyt minua

2014-07-12T14:01:00.001+03:00

Hei nyt on käynyt hassusti. Olen lomalla Pohjanmaalla synnyinpaikassani, josta olen nyt lähtenyt "pienelle" retkelle. Minusta on kivaa seikkailla, mutta kotiväki kaipaa minua jo takaisin.

Minä olen erittäin ihmisrakas ja kesy kissa. Tykkää tulla syliin ja jutella ihmisille. Tulen myös mielelläni ihmisten koteihin kylälle. Eli siis jos olen tullut luoksesi älä päästä ulos ja ilmoita siitä palvelijoideni numeroon.

Eli siis jos näet minut pyörimässä tai siis seikkailemassa Vähässäkyrössä niin ota yhteyttä joko puhelimitse 050 590 9990 tai sähköpostitse kissanelamaa@gmail.com. Myös twitter @kissanelamaa voi ilmoitella havainnoista.

Lähdin Perkiöstä Perkiöntieltä kohti uusia seikkailuja. Eli voin edelleen pyöriä sillä alueella tai kirkolla. Voin myös lähteä takaisin mökillemme Merikaartoon Holttilanrannalle. Seikkailu on kivaa mutta tämä alkaa jo väsyttää. Kaipaan myös haleja ja hyvää ruokaa.

Toivoisin että jakaisit tätä linkkiä tuttavillesi, jotka asuvat alueella. Kiitos jo etukäteen.
#BringViiruBackHome

Nyt on elämäsi tilaisuus saada ilmaiseksi...

2013-07-31T22:52:00.001+03:00

... yhtä hienoja profiilikuvia kuin mitä minulla on. Valokuvaamo.net on avannut uuden studion Lauttasareen ja he haluavatkin juhlistaa uuden studion avamistaan tarjoamalla kaikille Facebook-tykkääjilleen ilmaisen profiilikuvauksen. Heti tykkäämään siis osoitteessa https://www.facebook.com/Valokuvaamo.net ja lunasta lahjasi. Open Photo Shoot päivä on perjantaina 2.8. klo 14-19. Riittää kun saavut paikalle.
Lisätietoja saat osoitteesta www.valokuvaamo.net ja tapahtumalinkki facebookissa.

Tässä vielä joitakin legendaarisia kuvia, joita minusta on otettu vuosien varrella. Ihailkaa profiiliani. Eikö se olekin vallan mainio. Olen ihka elävä sfinksi.

Terveisin Viiru - Oman Elämänsä Supermalli

Vuoden 2013 Oscareiden voittajat ja häviäjät

2013-02-25T00:53:00.000+02:00

Choose your language from the right

Taas on se aika vuodesta jolloin jaetaan elokuva-alan arvostetuimmat pystit. Voittajista ei aina olla yhtä mieltä ja välttämättä aina ei voita se vuoden paras elokuva vaan se, joka miellyttää enemmistöä äänestäjistä. Peli on kovaa ja ylilyönneiltä ei vältytä. Viime vuosina pienen budjetin elokuvat ovat pärjänneet paremmin kuin kalliimmat spektakkelit. Tänä vuonna ehdokkaiden joukosta lötyy niin pieniä kuin suuriakin elokuvia - Beasts of the southern wildin 1,8 miljoonan budjetista Life of Piihin, jonka tuottaminen kustansi 120 miljoonan dollaria. Suuri budjetti ei siis takaa välttämättä menestystä Oscareissa, vaan myös pienemmät voivat menestyä.

Oma suosikkini Life of Pi tuskin kahmii 11 ehdokkuudestaan huolimatta kovin montaa pystiä itselleen. Luultavasti se saa Oscarin parhaasta kuvauksesta ja muista teknisistä ansioista. Elokuva on kenties kaikkien aikojen hienoin ja vaikuttavin 3D elokuva. Se on elokuva, joka pitää kokea isolla kankaalla.

Tämä elokuva on lähellä sydäntäni myös siksi, että sen pääosassa on iso kissa, tiikeri nimeltä Richard Parker. Elokuva kertoo ihmisyydestä ja uskosta. Mikä on ihmisen ja eläimen ero? Joskus petoeläimestäkin saattaa löytyä enemmän inhimillisyyttä kuin ihmisestä. On hienoa nähdä pitkästä aikaa elokuva missä kissa saa ansaitsemansa huomion. Emme ole tottuneet jakamaan valokeilaa kenenkään kanssa.

Kuka siis on illan suurin voittaja? Onko se Argo, Lincoln, Django, Misérables, Silver Linings Playbook tai joku muu. Yksi vuoden palkintorohmuista on ollut Ben Affleckin ohjaama Argo. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo yhdysvaltain Iranin lähetystön työntekijöistä vuonna 1980. Affleck ei jostain syystä itse saanut ohjauksestaan ehdokkuutta vaikka on voittanut melkein jokaisen palkinnon työstään. Argo on siis se elokuva, joka pitää tänään voittaa.

Spielbergin Lincoln on toinen ennakkosuosikki ja mies luultavasti voittaa elokuvastaan ohjauspystin ja Daniel Day-Lewis kolmannen pääosa Oscarinsa. Varmaan melkein kaikki miehen upeiden roolisuoritusten ihailijat toivoisivat miehen häviävän, sillä hän on uhannut pitää taukoa näyttelemisestä vähintään viisi vuotta, jos voittaa.

Naisista voittajasuosikki on Jennifer Lawrence elokuvasta Silver Linings Playbook. Lawrence on vasta 22-vuotias, mutta voittanut suorituksestaan monta palkintoa jo aiemmin. Lisäksi miehet valitsivat hänet vuoden seksikkäimmäksi naiseksi. Viime vuosi on todellakin ollut Jenniferin aikaa.

Elokuvan muutkin näyttelijät Bradley Cooper, Robert de Niro ja Jacki Weaver ovat kukin ehdolla omissa kategorioissaan upeista roolisuorituksistaan. Naissivuosa Oscarin luultavasti vie Anne Hathaway Les Misérablesista. Miessivuosassa on enemmän hajontaa ollut tänä vuonna. Ennakkosuosikkeja ovat Tommy Lee Jones Lincolnista tai Christoph Waltz Djangosta.

Quentin Tarantino luultavasti voittaa elämänsä toisen käsikirjoitus Oscarinsa. Sovitetun käsikirjoitus palkinnon suurimmalla todennäköisyydellä vie puolestaan Argo.

Itävaltalainen mutta Pariisissa kuvattu elokuva Amour voittaa mitä varmimmin ulkomaisen elokuvan Oscarin. Elokuva on myös ehdolla parhaassa elokuva, ohjaus, naispääosa ja käsikirjoitus kategorioissa. Elokuva voitti viime vuonna kultaisen palmun parhaasta elokuvasta Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuva ei kuitenkaan luultavasti voita muita Oscareita tänä iltana, sillä harvoin ulkomainen elokuva voittaa useita Oscareita.

Hauskaa Oscar iltaa kaikille meille yöeläimille. Itse olen nukkunut koko päivän, että voin valvoa nämä seuraavat viisi tuntia. Voittajien ohella illan kohokohta on ensimmäistä kertaa juontajana toimiva Seth MacFarlane. Odotan hänen olevan hauska ja sopivan ironin. Miehen luomat sarjat Family Guy, American Dad ja Cleveland Show ovat niin hauskoja, että huononakin päivänään herra on hauskempi kuin moni muu. Mac Farlanen säveltämä kappale on myös ehdolla, mutta luultavasti Adelen Skyfall vie pystin Atlantin toiselle puolelle.

Vielä lopuksi haluaisin sanoa, että lyhytelokuvani Funny Cat Video - Cat uses toilet paper after peeing in the toilet olisi pitänyt olla oscarehdokas, mutta jäin tänä vuonna nuolemaan käpäliäni. Elokuvani on silti saanut mukavasti katselijoita. Jos et ole sitä vielä nähnyt voit katsoa sen tästä

Tässä omat ennustukseni:

Paras elokuva: Argo
Paras miespääosa: Daniel Day-Lewis
Paras naispääosa: Jennifer Lawrence
Paras miessivuosa: Tommy Lee Jones
Paras naissivuosa: Anne Hathaway
Paras ohjaus: Steven Spielberg (tai Ang Lee)
Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Django Unchained
Paras sovitettu käsikirjoitus: Argo
Paras Animaatio: Brave
Paras ulkomainen elokuva: Amour
Paras kuvaus: Life of Pi
Paras leikkaus: Argo (tai Zero Dark Thirty)
Paras laulu: Adele Skyfall

Täältä löydät kaikki loput ehdokkaat

Pimeydestä valoon

2013-02-07T22:30:00.000+02:00

Meillä kaikilla on oma pimeä puolemme, myös minulla. Yleensä olen hyvinkin herttainen ja killti kissa, mutta välillä minullakin on päiviä jolloin kaikki ottaa päähän. Tuntuu että kaikki muut ovat vain tielläni ja haluaisin vain olla yksin omassa pesässäni. Jokainen tarvitsee välillä omaa tilaa. Meille kissoille se oma tila on etenkin tärkeä.

Pimeänä hetkenä pieninkin valonpilkahdus on aina toivottavaa. Pohjoisessa aurinko pilkisti taivaanrannasta pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa melkein kahteen kuukauteen. En voisi elää ilman aurinkoa niin kauan. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kylpeä auringon lämmössä. Joka päivä täällä etelässäkin aurinko paistaa kauemmin. Kevät on lempiaikaani. Tunnen herääväni eloon silloin. Kevät on tärkeää aika meille kissoille. Meille tulee keväisin aina tarve lähteä seikkailemaan ja karistaa talviturkkimme pois. Voin jo haistaa kevään tulon.

Talven pimeinä kuukausina erilaiset keinovalot korvaavat auringon. Se ei tietenkään ole ihan sama asia kuin aurinko. Meillekin tuli viime syksynä kirkasvalolamppu. Meidän kissojen pitää vain olla varovaisia niiden kanssa. Siskoni Täplä erehtyi nauttimaan kirkasvalosta liian läheltä, joten hän sokeutui ja sekosi hetkellisesti. Nyt valo on niin korkealla, ettemme vahingossakaan katso sitä päin. Joskus siis liikakin valo voi olla haitaksi. Miten siis löytää sopiva balanssi valon ja pimeyden välille.

Olen viime päivinä tutustunut salamavaloihin lähemmin. Palvelijani saivat viime viikolla uuden salamalelun, joita he ovat käyttäneet minuun. Minua on valaistu kaikista mahdollisista kulmista ja jokainen piirteeni on ikuistettu. Tässä näette niistä kuvista muutaman.

Tässä vaiheessa olin jo niin kyllästynyt kuvattuna oloon että päätin lähteä bussilla karkuun. Harmikseni salama ja kamera vain seurasivat perässä.


Päätin samalla kun olin kerran valokeilassa tehdä oman poliittisen kannanottoni. Koiravapaa vyöhyke alkaa tästä.

Tämä on paras puoleni. Näytän todella komealta ja kohtalokkaalta tässä valossa.

Siskoni Täplä tuli valittamaan että siitäkin pitää pistää edes yksi kuva joten tässä on. Täpläkin osaa jo poseerata paremmin kuin ennen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämän kertainen. Yritän jatkossa päivitellä blogiani useammin. Kiiton vielä Valokuvaamo.ne t hienoista kuvistani. Luultavasti lisää upeita kuvia on tulossa jatkossakin.

Terveisin Viiru - Pimeydestä valoon

Heikomman aineksen tuotos voi yllättää

2012-11-27T21:54:00.000+02:00

Jokin aika sitten nousi suuri kohu kun eräs poliitikko meni kirjoittamaan ettei heikkomman aineksen lisääntymistä pitäisi tukea. Kommentti aiheutti niin suuren vastalauseiden myrskyn, että yritti nuori poliitikko vielä asetella sanojaan uudestaan sanomalla ettei lapsilisiä pitäisi antaa niille, jotka eivät pysty tarjoamaan lapselleen hyvää elämää. Hänen mielestään jokaisella on oikeus hyvään lapsuuteen.

Nämä kommentit saivat minussakin monta ajatusta heräämään. Muistelin varhaislapsuuttani Pohjanmaalla pari vuotta sitten ja mietin myös äitini ja enoni ensimmäisiä vaiheita tässä maailmassa. Kuinka he nousivat neljälle tassulleen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Äitini ja enoni olivat hylättyjä kissanpentuja suurella maatilalla. Ilman apua ja muiden välittämistä he olisivat varmasti kuolleet ennen kuin heidän elämänsä olisi edes alkanut. He olivat varmasti kyseisen poliitikon mielestä sitä heikompaa ainesta. Ehkä heidät olisi pitänyt jättää oman onnensa varaan. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, sillä muuten en olisi tätä kirjoittamassa tässä ja nyt.

Äitini oli heikompaa ainesta.

Enoni oli varsinainen rääpäle.

He saivat kuitenkin tarvitsemaansa tukea ja hoivaa.

Evoluutioteorian ajatuksenahan on, että vain vahvimmat yksilöt selviävät ja tuottavat lisää vahvoja jälkeläisiä. Katson olevani vahva jälkeläinen lähtökohdistani huolimatta. Osaan vaikka mitä ja opin koko ajan uutta. Käyn pöntöllä tarpeillani ja osaan avata ovia ja ikkunoita. Olen myös todella sosiaalinen. Saan kenet tahansa tykkäämään itsestäni. Siinä auttaa myös komea ulkonäköni etenkin vaalea ja kiiltävä turkkina. Minulla on myös voimakas oma tahto. Saan yleensä sen mitä haluan tavalla tai toisella. Olen siis kissojen kissa. Olen sitä vahvempaa ainesta, jonka pitäisi lisääntyä ja tuottaa lisää huippuyksilöitä. En kuitenkaan ajattele näin vaan koen joka päivä kiitollisuutta äitiäni kohtaan, jolla ei ollut samoja edellyksiä elämään kuin minulla. Ilman häntä en olisi mitään. Hän antoi minulle jotain, mitä pieni kolli tarvitsee elämässään eniten - äidin rakkauden.

Ensimmäinen ruokahetki siskojeni kanssa.

Minulla ei ole isää. En tiedä kuka isäni on. Se voi olla kuka tahansa naapurin kolli, se voi jopa olla enoni. En ole silti ikinä kaivannut isääni. Miksi kaivata jotain mitä ei ikinä ollutkaan. Sain äidiltäni kaiken sen huomion ja hoivan mitä tarvitsin. Meitä oli viisi pientä nälkäistä pentua, joista ätini yksin huolehti. Te ihmiset sanoisitte häntä yksinhuoltajaksi. Meillä kissoilla on tapana, että naiset huolehtivat varhaiskasvatuksen ja hyvin äitimme huolehtikin. Hän ei jättänyt meitä hetkeksikään yksin ensimmäisen kuukauden aikana. Se oli varmasti raskasta, mutta välttämätöntä. Ei huonosti kissalta, joka oli niin sanottua heikompaa ainesta ja vielä itsekin lapsi.

Yhteisiä onnen hetkiä äitimme kanssa.

Äitini ei olisi kuitenkaan onnistunut ilman tukea ja apua minkä sai ollessamme pieniä. Jos hän ei olisi saanut ruoka- ja hoitoavustuksia, olisi lapsuutemme ollut paljon rankempaa. Sain kasvaa lämpimässä laatikossa sisällä enkä kylmässä ja kosteassa kolossa jossain pihalla. Elämäni edellytykset paranivat siis huimasti saamastamme avusta. Tahdonkin kiittää kaikkia auttajiamme.

Yritän tällä kertomuksella omasta kokemuksesta valottaa sitä todellisuutta missä moni meistä elää. Olosuhteet eivät aina välttämättä näytä hyviltä ja voimme vaikuttaa toivottomilta tapauksilta. Elämässä voi silti saavuttaa vaikka mitä vastoin kaikkia odotuksia. Siihen ei vaadita muuta kuin lähimmäisenrakkautta ja tukea.

Olen kissojen kissa heikommasta aineksesta huolimattta.

Koen itse olevani onnekas, kun olen päässyt näkemään elämää molemmilta puolilta. On helppo kritisoida jotain mitä ei ymmärrä ja tunne. Asioiden lähempi tarkastelu voisi yllättää monet ennakkoluuloiset. Yllättävistä paikoista voi löytyä lämpöä ja rakkautta. Kaiken ei aina tarvitse olla niin tehokasta ja tuottoisaa. Joskus voi vaan antaa ja saada rakkautta osakseen. Oma filosofiani on että halaa joka päivä rakastasi edes kerran.

Halaus päivässä pelastaa päivän.

Terveisin Viiru - Heikomman aineksen tuotos

Äänestä kissa voittoon!

2012-10-03T01:27:00.003+03:00

Hei taas uskolliset ihailijani. Olen palannut kesälomilta ja pitkän ja perusteellisen palautumisen jälkeen olen taas intoa ja tarmoa täynnä. Päätinkin heti paluuni kunniaksi osallistua taas valokuvakilpailuun. Viime vuonna pärjäsin melko hyvin, kiitos teidän äänestäjät, sijoittumalla toiseksi.

Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, joten tänä vuonna haluan voittaa koko kilpailun. Kuvatkin ovat aika hienoja kiitos Valokuvaamo.netin. Äänestä siis minua ja paras kissa voittakoon. Tässä linkki kilpailuun.

Tässä muutama kuva uusimmasta kuvauksestani. Lisää tulossa myöhemmin, mutta siihen asti katselkaa ja ihastelkaa näitä ja muistakaa käydä äänestämässä. Kiitos jo etukäteen.

Ensin pitää vähän groomata ennen kuvausta, että turkki kiiltäisi.

No niin olen valmis! Aletaanko nyt ottamaan niitä kuvia.

Katse vasempaan. Tämä on paras puoleni.

Katse eteenpäin.

Hei mikäs toi on. Näyttää jännältä.

Nyt alkoi jo vähän ramaista.


Ehkä otan pienet nokoset.

No niin meepäs sen kameran kanssa kauemmas. Minä nukun nyt.

Terveisin Viiru - Lomalta palannut ja virkistynyt

Kissan kasvukipuja - Kasva isoksi mutta älä aikuiseksi

2012-05-11T21:48:00.003+03:00

Select your language from the box on the right side.

Olen viime aikoina pohtinut syntyjä syviä. Olen jo kohta kaksivuotias miehen alku. Ihmisten iässä siis teini-ikäinen, lähes aikuinen. Fyysisesti olen jo täysikasvuinen. Näin hyvinkehittynyt vartalo voi vain kasvaa enää leveyssuunnassa. Olenkin yrittänyt laihduttaa talvella kertyneitä rasvavarastoja pois siinä onnistuen melko hyvin, vaikka itse sanonkin. Olenkin huomannut, että tytöt tykkäävät enemmän solakasta ulkomuodostani. Saan jatkuvasti kehuja.

No vaatimattomuudet sikseen ja puhutaan hetki vakavia. Olen tosiaan kasvanut mutta olenko vielä aikuinen. Olen edelleen melko leikkisä ja kiinnostunut samoista asioista kuin ennenkin: laatikoista, kasseista ja vessanpöntöistä. Olen kuitenkin rauhoittunut jonkun verran ja huomaan ahmimisen tuloksen heti vyötärölläni. Kertovatko nämä siitä, että olen tosiaankin jo aikuinen? Pitääkö minun siis alkaa käyttäytyä aikuisemmin? Enkö saa enää olla lapsellisen kiinnostunut kaikesta ympärilläni olevasta? Kuuluuko aikuisuuteen tietää kaikki ja käyttäytyä asiallisesti? Enkö saa enää kysyä miksi? Anteeksi taisin taas kysellä liikoja.

Joskus kulho oli koko maailmani

Monet ovat aina kysyneet minulta, että Viiru miten sinä olet niin fiksu ja kekseliäs. Olenkin kieltämättä melko lahjakas. Osaan käyttää vessaa ja vessapaperia, avata oven ja kaikkea siltä väliltä. Mitenkö olen nämä taidot oppinut? Siten miten yleensäkin opitaan, havainnoimalla ympäristöäni ja ihmisten puuhia. Uteliaisuus on yksi niistä lapsellisista ominaisuuksista, jonka toivon aina säilyttäväni. Älä siis ikinä lakkaa kysymästä miksi. Vain siten opit uutta ja kehityt.

Siskoni Täplä ihmettelee maailmaa uusilla silmilään.

Jos aikuisuuteen kuuluu vakavuus ja pysähtyminen, niin en ehkä haluakaan olla aikuinen. Kasva isoksi mutta älä aikuiseksi voisi sopia minulle. En ikinä halua menettää kykyäni nähdä maailma isona leikkikenttänä. Haluan tutkia kaikkea mitä näen ympärilläni kunnes olen tullut alkupisteeseen. Silloin voinkin jo alkaa tähystää tähtiin. Missä onkaan viimeinen raja, jota kukaan kissa ei ole koskaan ylittänyt, sinne suuntaan askeleeni.

Olen kahdessa vuodessa päässyt aika pitkälle. Synnyin Pohjanmaalla pieneen pahvilaatikkoon kylpyhuoneen lattialla. Meitä oli viisi, olin ensimmäinen. Vietimme kaksi ihanaa kuukautta yhdessä leikkien, nukkuen ja syöden. Aina kuitenkin koittaa aika sanoa hyvästit ja jatkaa matkaa eteenpäin. Lähdimme kaikki yhdessä pienessä laatikossa kohti etelää. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Emme tienneet mitä oli tapahtumassa. Tiivis ryhmämme hajotettiin ja lähdimme kaikki eri suuntiin enää tapaamatta toisiamme.

Olimme joskus erottamattomat. Maatessamme yhdessä pienessä kasassa näytimme kuin siamilaisilta viitosilta, enkä nyt tarkoita siamilaisia kissoja. No fense, siamilaisia kaksosia kohtaan siis.

Minulla on onneksi edelleen läheinen suhde siskooni Täplään, sillä asun nykyään siskoni Täplän luona. Meillä on toisemme. Olenkin asunut kolmessa eri paikassa ja muutamassa hankkimassani varakodissani. Minua rakastetaan ja ihaillaan kaikkialla ympäri tätä maapalloa.

Joskus voi tuntua että olet jumissa.

En koskaan ole yksin. Silti kaipaan jotain, jotain suurempaa. Tuntuu että kaikki tämä tuttu ja turvallinen alkaa käydä pieneksi ja ahdistavaksi. En enää pelkää muutosta. Sitäkö se aikuistuminen on? Pesästä ulos kasvamista ja maailman tuuliin lähtemistä. Olenko siis aikuinen... En enää edes mahtunut lempi pahvilaatikkooni.

Tämäkin laatikko on kutistunut.

Tähän loppuun onkin hyvä pistää video jonka tein. Videossa on kuvia ensimmäisistä kuuukausistani Fletwood Macin Landsliden tahtiin. Toivottavasti nautitte katsoa sitä yhtä mielelläni kuin minulla on muistella noita ensimmäisiä onnen hetkiäni tässä maailmassa. No tässä se siis on Kasvukipuja.

Tässä alla toinen video, jos ylempi youtube-linkki ei toimi mobiili-laitteilla.

Terveisin Viiru - Aikamies

Tervetuloa seuraamaan seikkailujani myös Twitteriin @kissanelamaa. Uusia kuvia ja tarinoita tulee päivittäin useasti.

Tervetuloa katsomaan live-lähetystäni Ustreamiin

2012-04-14T19:22:00.001+03:00

Olen luonut kanavan itselleni Ustreamiin. Aloitan kohta livelähetyksen. Tervetuloa seuramaan minun, siskoni, setäni ja kummitätini elämää. Tällä hetkellä olemme Pohjanmaalla sillä maatililla, jossa synnyimme toissa kesänä. Tervetuloa mukaan seikkailuumme.

Tässä linkki Ustream-kanavaani http://www.ustream.tv/channel/the-life-of-a-cat

Terveisin Viiru - Videotähti

Hyvää naistenpäivää elämäni naisille

2012-03-08T19:43:00.000+02:00

View this page in English. Not perfect.

Tänään vietetään kansainvälistä naisten päivää. Halusinkin osoittaa suurena naisten miehenä rakkauttani elämäni naisille. Naiset ovat aina olleet minulle läheisiä. Kasvoinhan äitini lämpimän turkin lämmössä kolmen siskoni kanssa. Tulenkin siis hyvin toimeen naisten kanssa.


Tästä se kaikki alkoi.

Naiset edessä ja miehet takana. Niin kuin kuuluukin. Naiset ensin.

Ensimmäiseksi haluaisin osoittaa syvän kunnioitukseni rakasta äitiäni Söpöä kohtaan. Hän oli vasta itsekin lapsi, kun yhtäkkiä sai vastuulleen viisi pientä ja nälkäistä pentua. Hän kuitenkin jaksoi antaa meille kaikkensa: rakkautta ja lämpöä.

Olimme aika ahneita. Voi äiti parkaa. Hän oli meistä niin ylpeä.

Muistoissani on äitini lämmin rinta nukahdettuani sen lämpöön maha kylläisenä. Voi niitä aikoja. Nykyään haen samanlaista tunnetta makaamalla lampaantaljan päällä. Mikään ei kuitenkaan voita sitä lapsuuden tunnetta, sitä ensimmäistä kosketusta, jonka sain äidiltäni.

Viimeinen yhteinen lepohetki ruuan jälkeen. Oi niitä aikoja.

Valitettavasti joudun myös myöntämään asian, jota olen pitänyt sisälläni jo jonkin aikaa. Äitimme katosi viime syksynä, eikä hän ole vieläkään tullut takaisin. Haluaisin silti ajatella positiivisesti, että äitini ei ole jättänyt meitä, vaan on löytänyt itselleen jonkun yhtä komian kollin kuin minä, kenties ilveksen ja nauttii elämästään hänen kanssaan metsästäen ja seikkailemalla loputonta seikkailuaan. Voi myös olla, ettei äitimme ikinä toipunut menettäessään meidät ja on lähtenyt meitä etsimään. Äitini jos luet tätä olit sitten missä tahansa, haluan sinun tietävän että olet minulle rakas ja olen sinulle elämäni velkaa.

This is the beginning of a beautiful friendship.

Toinen tärkeä nainen elämässäni on rakas siskoni Täplä. Kuten olen aiemmin kertonut synnyimme peräjälkeen ja olemme olleet erottomattomat siitä lähtien. Teemme kaiken yhdessä, nukumme, syömme, peseydymme ja leikimme. Hän tuntee minut paremmin kuin minä itse ja osaa lukea ajatuksiani. Hän on kuin varjoni, joka seuraa minua kaikkialle, ja minä olen hänen enkelinsä, joka suojelee häntä kaikelta pahalta.

Isoveljen tehtävänä on suojella pikkusiskoaan.

Nyt putsataan korvat. Pysy paikallas.

Kokovartalotyyny sen olla pitää. Pehmeä, lämmin ja mukava.

Täplä ei saa purra. Aiaiai... Tää kostetaan.

Välillä tietenkin riitelemme niin kuin sisarrusten kuuluukin. Viha-rakkaussuhteemme perustaa yhtä lailla kateuteen kuin huolenpitoon. Emme voi sietää toisiamme, mutta emme kuitenkaan voi elää ilman toisiamme. Ilman Täplää en tietäisi kuka olisin. Hän määrittää minut ja samalla ohjaa oikeille poluille, jos vahingossa eksyn kaidalle tielle.

Tassu tassua vasten kun makaamme on helppo nukahtaa.

Viimeisenä mutta ei missää nimessä vähäisimpänä haluan osoittaa ihailuani kummitätiäni Killeä kohtaan. Kille syntyi jo silloin kun Mauno Koivisto oli vielä presidenttinä eli vuonna 1993. Kille on mahtava kissa, oikea kissojen kissa. Kille on tehnyt mahtavan uran riistanvartijana, mutta on jo siitä eläköitynyt pari vuotta sitten. Välillä Kille tosin palaa lempiharrastuksensa pariin. Kerran Killen ollessa viettämässä kesälomaa mökillä, oli asuinalueemme rottakanta päässyt villiintymään. Killeä odotettiinkin malttamattomasti takaisin työnsä pariin. Pelkkä Killen paluu sai rotat lähtemään karkumatkalle.

Killestä löytyy myös rennompi ja herkempi puoli.

Kun synnyimme Kille järkyttyi siitä niin kovasti, että päätti muuttaa autotalliin asumaan loppukesäksi. Tuli sisälle vain syömään ja osoittamaan kiukkuaan meitä pentuja kohtaan. Hänelle oli jo ihan tarpeeksi sietää ja ojentaa kahta nuorta kissaa talossaan puhumattakaan viidestä vastasyntyneestä pennusta. Se oli jo kummitädilleni liikaa. Kun viime syksynä viimeksi näin Killen, ei hän edelleenkään tykännyt minusta. Sihisi vain ja meni piiloon. Silti haluan osoittaa vilpittömän ihailuni ja kunnioitukseni sinulle Kille. En ymmärrä miten olet onnistunut kaikessa aina niin hyvin. Olisinpa joskus yhtä hyvä kissa kuin sinä Kille.

Kille on aina kurkottanut tähtiin ja on siinä onnistunut. Kille olet tähti!

Tähän loppuun vielä muutama tuore kuva, jotta näette että meillä on Täplän kanssa vielä yhtä läheiset välit kuin pentuina. Välillä tosin pitää osata antaa tilaa ja omaa rauhaa, mutta kärsivällisyys palkitaan ja Täplä aina palaa vierelleni. Hän myös antaa minun jäädä vierelleen nauttimaan aamun auringosta, jos vaivaudun edes vähän osoittamaan hänelle huomiotani. Yleensä pieni korvapesu riittää.

Naisille pitää osata antaa omaa tilaa ja aikaa.

Joskus pelkkä korvapesu riittää vakuuttamaan naisen kyvyistäsi huolehtia hänestä.

Joskus voi vaan maata hiljaa tassu tassua vasten ja nauttia auringosta.

Joskus tulee hetki, että voi tarjota tukea, kun sitä eniten tarvitaan.

Joskus vain hellä kosketus voi riittää kertomaan kaiken.

Kunnioittakaamme ja rakastakaamme elämämme naisia. Olemme heille paljon velkaa.

Terveisin Viiru - Naisten mies

And the Oscar goes to...

2012-02-26T21:45:00.003+02:00

View this page in English. Not perfect.

Taas on koittanut se päivä, jolloin jaetaan elokuvamaailman suurimmat tunnustukset eli Oscarit. Viime vuosina palkinnot ovat menneet pienen budjetin eli itsenäisesti tuotetuille elokuville. Eilen jaettiinkin Independent Spirit palkinnot, jotka saattavat antaa viitteitä tämän illan voittajista.

Suurin ennakkosuosikki parhaan elokuva Oscarin voittajaksi on ranskalainen The Artist. Elokuvan erikoisin piirre ei kuitenkaan ole sen alkuperä vaan se, että se on pääasiassa mykkäelokuva ja vielä mustavalkoinen. Jos The Artist voittaa parhaan elokuvan Oscarin, on se melko ainutlaatuinen asia, sillä vain yksi Oscar on aiemmin mennyt mykkäelokuvalle. Aivan ensimmäisen Oscarin voitti mykkäelokuva Wings ensimmäisessä gaalassa vuonna 1928. The Artist onkin eräänlainen kunnianosoitus mykkäajan elokuville. Samaan aikaan se kuvaa kehityksen perässä pysymistä tai siitä tipahtamista.

Geroge Valentin ei osaa puhua mutta osaa tanssia. Minä osaan molempia, mutta vain salaa ja yksin.

Elokuvan roolihahmolle Geroge Valentinelle meinaa käydä hullusti siirryttäessä mykkäelokuvista äänielokuviin. Hän ei millään usko niiden olevan tulevaisuuden juttu, eikä siksi suostu näyttelemään niissä. Lopputulos on kuitenkin jo ennakolta katsojien tiedossa. Äänielokuvat syrjäyttävät mykkäfilmit ja niin myös George jää unholaan.

Nyt nolottaa Georgen puolesta, mutta ainakin on melkein yhtä komia kuin minä.

Vertauskuvia löytyy siis monelta eri tasolta ja siksi elokuva sopiikin katsottaviksi kenelle tahansa. Me kissat samaistumme tähän tematiikkaan vahvasti, sillä emme totu muutoksiin kovinkaan helposti vaan päinvastoin pyrimme vastustamaan niitä kaikin keinoin. Tämä elokuva on siis meille kissoille varoittava esimerkki muutosten ja kehityksen vastustamisesta.

Hyi kun puistattaa katsoa. Onneksi on mykkä niin ei kuulu räksytys.

Elokuvan ainoa kompastuskivi on yksi pääosan esittäjistä. Elokuvan päähuomion nimittäin varastaa Jack Russelin terrieri Uggie. Elokuva sopii siis myös tyhmille koirille, jotka tunnetusti eivät ymmärrä kovinkaan paljon ihmisten puheista. Me kissathan ymmärrämme kaiken, mutta pidämme sen yleensä omana tietonamme. Ehkä elokuva olikin alunperin tarkoitettu koirille, mutta myös koiria vähän fiksummat ihmiset kokivat elokuvan omakseen.

Uggie osaa esittää kuollutta. Tuoko on söpöä. En ymmärrä miksi? Olisipa oikeasti kuollut, niin sitten ymmärtäisin.

Entäs me kissat? Sopiiko se meille? Mikä ettei. Onhan sen rauhallinen rytmi ja mustavalkoinen väritys meidän kissojen mieliin, kunhan vain pääsemme yli koiravihastamme. Olisihan elokuva ollut paljon parempi, jos siinä olisi ollut kissa koiran sijaan, mutta eiköhän se Oscar tule siltikin.

Tässä ennustukseni Oscar-voittajista:

Paras elokuva: The Artist
Paras näyttelijä: Jean Dujardin (The Artist)
Paras näyttelijätär: Meryl Streep (The Iron Lady)
Paras ohjaus: Michel Hazanavicius (The Artist)
Paras miessivuosa: Christopher Plummer (The Beginners)
Paras naissivuosa: Octavia Spencer (Piiat)
Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Woody Allen (Midnight in Paris)
Paras sovitettu käsikirjoitus: Alexander Payne (The Descendants)

Kaikki ehdokkaat näet täältä.

Tässä myös muita katsomisen arvoisia elokuvia viime vuodelta:

The Descendants, Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä, Piiat, Hugo, Midnight in Paris, Moneyball, The Tree of Life, Malancholia, Sotahevonen, Pappi lukkari talonpoika vakooja, My Week with Marilyn, Warrior, Drive, Nader ja Simin: Ero, Vallan kääntöpuoli, Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus.

Katso myös viime vuoden ennustukseni. Silloin osuin oikeaan 8/9. Saa nähdä miten käy nyt.

Terveisin Viiru - The True Artist

Kissojen leivittäminen vai kissojen nöyryyttäminen?

2012-02-10T16:58:00.000+02:00

View this page in English. Not Perfect.

Törmäsin muutama päivä sitten aluksi harmittomalta ja hauskalta vaikuttavaa videoon eräästä koirasta, joka tykkää pitää naamansa päällä kaikenlaista vastenmielistä ruokaa. Hölmö koira selvästi yrittää vain mielyttää isäntäänsä. Ei ne koirat ikinä opi, että paras keino ihmisen sydämeen on olla etäinen ja viileä. Silloin tällöin voi näyttää jonkinasteista kiintymystä, mutta ei ikinä liikaa. Emmehän me aivan tunteettomia ole, mutta ei pidä antaa ihmisen luulla, että kaikki olisi hyvin. Silloinhan kaikki vasta alkaakin mennä miten sattuu.

Joka tapauksessa tämän videon lopussa oli jotain niin järkyttävää, että vieläkin ihan tärisen sitä ajatellessani. Siinä kerrottiin internetissä leviävästä uudesta tyrmistyttävästä trendistä, jonka nimi on 'Breading' Cats eli suomennettuna kissojen leivittäminen. Eli kuvissa kissojen päitä reunustaa leipä niin, että se näyttää huomaamattomalta. Emmehän me kissat edes syö leipää. Hyi! Kuka idiootti tämänkin on keksinyt. Varo vain sinä onneton, tulen antamaan tassusta. Mur!

Onko surkeamman näköistä kissaa olemassa. Tämä ei ole hyvä!

Yleensä olen aika suvaitsevainen kaikkeen uuteen ja mielenkiintoiseen, mutta kun on kyse meidän kissojen oikeuksista ja kaltoinkohtelusta herää minussa kissojen oikeustaistelija eloon. Olisin kuitenkin aika pikkumainen, jos haukkuisin jotain uutta ilman että testaisin sitä itse. Vaikka kissat vaikuttavat aika alentuneilta ja noloilta kuvissa, en kuitenkaan voinut olla varma ilman omakohtaista kokemusta.

"Viiru lopetetaan jo! Ota jo se kuva."

Itse en tietenkään halunnut liata puhdasta naamaani sotkuisella leivällä niin, siksi pyysinkin siskoani Täplää poseeraamaan minulle leipä päässään eli leivitettynä kissana. Täplä ei aluksi meinannut suostua, mutta lupasin olla kiusaamatta häntä seuraavan viikon ajan. Tästä tuleekin rankka viikko, mutta se on yhteisen hyvän takia. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta, kyllä Täpläkin sen ymmärtää.

"Tää ei ole kivaa! Älä vaan itke!"

Täplän mukaan se todellakin on todella noloa ja alentavaa jopa ahdistavaa. Häntä vieläkin nolottaa niin paljon, ettei ole suostunut tulemaan sängyn alta pois. Täplä vain pesee siellä naamaansa uudestaan ja uudestaan hokien, "Se oli vain leipää, se oli vain leipää..." Uskon siis, että myös kaikki muut kissat kokevat leivittämisen yhtä kauheana asiana kuin Täplä, vaikka hän onkin aika herkkä kissa.

"Apua! En kestä enää. Think of a happy place..Om"

Nyt kun sain empiirisen tutkimustulokseni perusteella todistaa sitä, kuinka nöyryyttävä kokemus leivittäminen on meille kissoille, vaadin sille välittömästi voimaanastuvaa kieltoa. Me kissat olemme uljaita ja arvonsa tuntevia eläimiä, joten leivittäminen ei ole missään tilanteessa sopivaa tai sallittua. Jos haluatte leikkiä ruualla eläinten kanssa, niin hommatkaa koira, ne ovat kuin luotuja siihen. Jos siis joku kissa vieläkin tulee leivitetyksi, niin ehdotan kissojen vapautusarmeijan liikekannallepanoa. Silloin te kaikki ihmiset kadutte sitä, että ikinä keksitte mokaman leivän.

Terveisin Viiru - Kissojen oikeustaistelija nro I

Pupujen ja kissojen unelmia ja heikkouksia

2012-02-07T17:04:00.001+02:00

View this page in English. Not Perfect.

Pekka-Pupu on surullinen, kun Haavisto ei voittanut vaaleja ja tullut valituksi seuraavaksi tasavallan presidentiksi. Sanoinkin Pekka-Pupulle koko ajan, että se on unelma, joka ei luultavasti koskaan toteudu, kuten unelmani koiravapaasta maailmasta.

Pekka-Pupu on surullinen.

Siitä puheen ollen huomasin, kuinka Niinistön koirasta Lennusta nyt leivotaan maan ykköskoiraa. Koirahan on niin ruma, etten uskalla edes päin katsoa. Hyi! Kaikki sympatiani menevät Rontille ja Miska-aaveelle. Kuinka he mahtavatkaan kärsiä, jättäessään palatsinsa kuolaavan räksyttäjän vastuulle. Voi voi!

Siinä se nyt on, Lennu. Hyi!

No kaikkeen uuteen pitää tottua, vaikka me kissat olemmekin siinä aika huonoja. Tänään tapahtui taas jotain sellaista, mikä muistutti minua tästä meidän heikkoudestamme, kuinka vaikeaa on vaihtaa paikkaa ja tottua uuteen järjestykseen.

Meillä on Täplän kanssa ollut aina vain yksi kissansänky, jota olemme vuorotellen vaihdelleet. Se joka voittaa painimatsin saa nukkua pedissä niin kauan kuin huvittaa. Mutta heti kun siitä nousee vuoro siirtyy toiselle.

"Kyllä mä tähän mahdun, tai ainakin melkein."

"Viiru mee pois! Tää on mun sänky."

Tällainen ratkaisu syntyi siksi, koska aivan aluksi yritimme nukkua sängyssä molemmat, mutta jouduimme myöntämään, että olemme liian suuria ollaksemme siinä yhtäaikaa, tai Täplän mielestä minä olen liian iso hänen sänkyynsä. Päätimme siis ratkaista asian painien.

Nyt saat tassusta Viiru. Et sä mua voita.

Yleensä minä olen saanut kunnian nukkua sängyssä, mutta myös Täpläkin on välillä oveluudellaan sen minulta vienyt. Hän myös jaksaa edelleen väittää, että sänky on oikeasti hänen ikioma pesänsä, ja minä olen vain vieras mies talossa. Usein olenkin sitten vain nukkunut siinä vieressä kovalla tasolla, kun Täplä ei ole suostunut jakamaan sänkyään. Olenkin sitten vuorostani kostanut tämän kylmän kohtelun Täplälle.


"Täplä nouse jo se on mun vuoro välillä."

Tää on mun pesä eikä kenenkään muun. Mun!

No nukun sitten tässä vieressä. Ainakin on lämmin patteri.

Vihdoinkin pääsin tähän. Aah... Peitto päälle ja unten maille.

Nyt tiedät miltä tuntuu nukkua siinä kovalla tasolla.

Tästä en nouse vaikka tipahtaa lattialle nurinpäin. Täplä ei tätä saa.

Viime viikolla kuitenkin saimme myös toisen nukkumispaikan. Rohkeampana yksilönä minä tietenkin valtasin korin heti enkä sitä katunut. Vaikka se on paljon pienempi ja epämukavampi kuin vanha pehmeä kissansänkymme, tykkään siitä silti enemmän.

Tämähän on yllättävän mukava. I like it a lot..

Vihdoinkin voin nukkua rauhassa omassa pesässäni.

Tämähän on kivaa, kun molemmilla on omat sängyt. Ei tarvitse enää tapella.

Tänään Täplä sai minut kuitenkin suostuteltua kokeilemaan pientä vaihtoa. Aluksi vanha sänky tuntui mukavalta ja kotoisalta, kuin palaisi vanhan ystävän syleilyyn.

No miltä tuntuu? No tämähän on aika kiva.

Tulin kuitenkin pian katumapäälle, sillä huomasin kuinka tyttömäinen vanha sänky on, sillä siinä on koristeina kaiken näköisiä laukkuja ja kenkiä. Naisten juttuja siis. Ihmettelin kuinka en ollut tätä aiemmin huomannut, olin ollut sokea. Kori taas, vaikka on aika kova ja karu, on selvästi miehekkäämpi ja minulle sopivampi.

Täplä vaihdetaan jo takaisin. Se on mun kori. -Ei vielä.

Näytän ihan naurettavalta tässä Täplän sangyssä. Ei me miehet tarvita mitään pehmikkeitä tai koristeita sänkyymme, kullä se uni tulee muutenkin. Pyysinkin sisartani perumaan vaihdon, mutta Täplä oli taas niin itsepäinen, ettei suostunut vaihtoon, kun oli juuri tottunut uuteen koriin. Sanoi että katsotaan uudelleen parin tunnin päästä. Miksi Täplän pitääkin olla niin kissamainen näissä nukkumisasioissa. Miksi ikinä suostuin tähän touhuun. Enkö ole jo oppinut, ettei naisia pidä kuunnella tai ainakaan totella. Nyt voin enää nähdä unia siitä, kuinka nukun ihanassa korissani. Toivottavasti en kuitenkaan näe painajaisia Lennusta.


Pääsenkö enää takaisin koriini muuta kuin unissani...

Terveisin Viiru - Yhden korin mies

Pekka-Pupukin tykkää Haavistosta!

2012-02-02T18:48:00.001+02:00

View this "Peter Bunny likes Haavisto" in English. Not Perfect.

Viime päivinä moni julkisuuden henkilö on niin sanotusti tullut ulos kaapista ja kertonut ketä kannattaa seuraavaksi presidentiksi. Itsekin kerroin viime viikolla kuinka tuen Pekka Haavistoa. Nyt myös ystäväni Pekka-Pupu on liittynyt Haaviston tukijoihin. Yhdessä päätimmekin perustaa Eläimet Haaviston takana tukiryhmän. Tähän siis liittymään kaikki muutkin eläimet.

Pekka-Pupu tykkää Haavistosta!

Pekka-Pupu, kun on sellainen linssilude, pyysi minua ohjaamaan pienen mutta ytimekkään kannustusvideon kaimalleen. Vaikka itse sanonkin, siitä tuli ihan hyvä. Tietenkin se olisi ollut parempi, jos minä olisin ollut siinä pääosassa, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Tässä siis video.

Jos musiikki ei kuulu, päivittäkää sivu tai suurentakaa katseluruutu.

Pekka-Pupu tykkää halata.

Pekka-Pupun löydät myös Facebookista. Tässä linkki.

Terveisin Eläimet Pekka Haaviston takana

Heijastus toisesta ulottuvuudesta

2012-01-30T22:59:00.000+02:00

View this page in English. Not perfect but nothing is.

Pari päivää sitten törmäsin todella ilkeään mutta komeaan kolliin. Hän nimitteli minua kaikilla kissoja halventavilla nimityksillä, kuten kotikissa, ihmisrakas ja muilla mitä en tässä kehtaa edes luetella. Yritin haastaa häntä tappeluun, mutta kolli oli niin munaton että jänisti. Siitä lähtien olen yrittänyt löytää tuota jänishousua, että voisin antaa hänelle kunnolla tassusta. Se olikin kunnon haaste, sillä en millään meinannut löytää häntä, vaikka kuinka etsin ja etsin. Yötä päivää ajattelin vain tuota arkkivihollistani ja hänen kohtaamistaan silmästä silmään, mies miestä vastaan. Päätin silloin, että tulen vielä löytämään hänet. Hän saa vielä katua sitä, että ärsytti minua.

Löydän sinut vielä, my nemesis...

Onnekseni sisukkuuteni palkittiin vihdoin tänään. Olin rauhassa katselemassa kaloja akvaariossa. Kello 19.30 akvaarion valo sammui odotetusti, ja silloin näin hänet. Viholliseni ilmestyi kuin tyhjästä silmieni eteen typerä virne naamallaan. Haastoin hänet siltä istumalta oitis kaksintaisteluun. Jokin meni kuitenkin mönkään ja kadotin taas viholliseni ennen kuin sain edes kynteni esille. Hän vain haihtui yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Pitihän se arvata, kun miettii millainen jänishousu hän on. Olisin niin halunnut kunnon tappelun, kissatappelun.

Tässä video kohtaamisestamme. Huomaatte kuinka raukkamaisesti hän karkaa kynsistäni. Well until we meet again my nemesis. (Klikkaa kuvaa.)

Olen yrittänyt pääni puhki miettiä minne arkkiviholliseni oikein katosi. Ehkä hän oli toisesta ulottuvuudesta täällä käymässä. Rinnakkainen ulottuvuus, jossa kaikki on päinvastoin kuin omassamme. Siellä minun näköiseni, mutta ei tietenkään yhtä komia, kolli on pahis, kun taas minä olen tämän ulottuvuuden sankari, oikea rauhanturvaaja. Parempi vain, jos se jänishousu loikki takaisin sinne mistä oli tullutkin. Täällä ei kaivata ilkimyksiä. Ketään ei saa kiusata. Siitähän se Pekka Haavistokin puhuu.

"Ei saa kiusata tai annan tassusta!"

Terveisin Viiru - Tämän ulottuvuuden rauhanturvaaja

Presidentinvaalien kierrokset kovenevat

2012-01-25T15:36:00.002+02:00

View this page in English. Not perfect but nothing is.

Suomeen valitaan uusi presidentti 11 päivän päästä. Vastakkain ovat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Olenkin nyt miettinyt viime päivät kumman ehdokkaan taakse asetun. Olen huomannut, että monilla tunnetuilla ja tärkeillä ihmisillä, kuten misseillä, urheilijoilla ja laulajilla, on tapana liittyä valitsemansa ehdokkaan tukijoukkooon. Minulta tietenkin odotetaan tätä vastausta yhtä lailla, vaikka olenkin kissa. Asemani eläinkunnassa ja myös ihmisten parissa on kuitenkin niin merkittävä, että uskon mielipiteelläni olevan merkitystä.

Olen tutustunut ehdokkaiden mielipiteisiin eläinten oikeuksista Animalian nettisivulla olevasta presidenttitentistä. Ehdokkaiden välillä ei ollut suurta eroa, muttaa pari asiaa kuitenkin korostui. Haavisto sanoo vastustavansa turkistarhausta ja on kasvissyöjä. Niinistö taas ei vastusta ja on lihansyöjä mutta syö onnelisen kanan munia. Itse vangittuna sisäkissana en myöskään kannata turkistarhausta. Sympatiani ovat vangittujen kettujen puolella, vaikkakin ne luonnossa varmaan metsästäisivät meitä kissoja.

Aluksi ihmettelin Haaviston kasvissyöntiä. Se on meille kissoille niin omituinen ja kaukainen asia. Emme elä pelkillä kasviksilla. Me olemme lihansyöjiä, me tarvitsemme lihaa elääksemme, mieluiten syömme vielä tuoretta lähiruokaa. Sitten pohdin asiaa toiselta näkökannalta, että jos kaikki ihmiset olisivat kasvissyöjiä, meille kissoille riittäisi enemmän lihaa. Joten kasvissyöntihän on ihan hyvä juttu, eikä siitä ole mitään haittaa ihmisille - päinvastoin.

Olen siis päätynyt kannattamaan Pekka Haavistoa seuraavaksi presidentiksi. Ratkaisuuni ei vaikuttanut pelkästään Pekan kasvissyönti vaan myös hänen sukupuolinen suuntautumisensa, sillä eno-iskäni Pomo-Homo kuuluu samaan vähemmistöön. Haluankin siis kunnioituksena enoani kohtaan tukea Haavistoa.

Ensimmäisen mielipidemittauksen mukaan jopa 25% äänestäjistä ei tiedä tai ei kerro ketä äänestää. Tässä siis hauska mutta myös ajatuksia herättävä kuva kaikille teille epävarmoille äänestäjille. Ehkä saatatte löytää itsenne kuvasta.

Terveisin Viiru - Kokoaan suurempi kissa

Oletko jo nähnyt hauskan mutta opettavaisen videoni - Kuinka käyttää vessapaperia kuin kissa

Pöö on paras ja Twitter!

2012-01-21T19:14:00.001+02:00

Olen kuluneella viikolla tutustunut paremmin Twitterin saloihin, vaikka tweet-tilihän minulla on ollut jo melkein vuoden. Olenkin saanut jo monta karvaista, ja myös vähemmän karvaista, kaveria eri puolilta maapalloa. Olenkin samaa mieltä kuin presidenttiehdokas Pavvo Lipponen, että Twitter on paras. Se on helppo ja nopea tapa löytää samanhenkisiä kissoja ja miksei myös ihmisiäkin ja pysyä ajantasalla.

Viime keskiviikkona osallistuin MTV3:n järjestämään vaalikeskusteluun Twitterin kautta. Olin jopa niin etevä, että kommenttini "Pöö on paras!" pääsi suoraan tv-lähetykseen. Siksi siis twitter on paras ja myöskin Pöö, eli siis Paavo Lipponen.

Siinä se nyt on, Pöö on paras!

Kissoille ei ole vieläkään annettu äänioikeutta tässä maassa, vaikka tyhmillä ihmisilläkin on ollut äänioikeus ja yli 100 vuotta. Jos siis voisin äänestää, äänestäisin Paavo Lipposta. Pääsinhän televisioonkin Pöön takia, mikä olisikaan parempi syy kannattaa Lipposta.

Olen huomannut kuvista, että valitettavasti Lipposella on kyllä koira, mutta ainakin hän on eläinrakas ja onhan hän Tarjan kaveri, jolla on kissa. Olis se kyllä hienoa olla Mäntyniemen valtias. Terveisiä vaan Rontille, Mäntyniemen todelliselle valtiattarelle. Hyvin on 12 vuotta sujunut. Toivottavasti jaksat muuton aiheuttaman stressin, ja totut nopeasti eläkepäiviisi. Olet ne ansainnut.

Siis kaikki te, jotka voitte, äänestäkää huomenna siis vitosta. Oikeasti on helpotus, ettei minun travitse lähteä huomenna äänestämään, sillä en haluaisi mennä ulos tässä säässä. Mutta te ihmiset lumesta viis ja lappuun viis.

P.S. Älkää ainakaan äänestäkö Niinistöä, sillä haluan toisen vaalikierroksen, että pääsisin taas televisioon. Julkisuus on kuin huume, joten tahdon sitä lisää. Muistakaa, että Twitter on paras!

Tässä twitter-tilini teille kaikille lukijoilleni, joilla sellainen on. Liittykää siis mukaan kasvavaan joukkooni. Seuraan myös teitä takaisin :)

Terveisin Viiru - Tweettaja

Tunnelileikkejä kissojen tyyliin

2012-01-21T06:35:00.000+02:00

View this page in English. Not perfect but nothing is.

No niin nyt se hetki on koittanut, jota te kaikki olette kieli pitkällä odottaneet. Nyt paljastan, mitä Täplä oli tehnyt sillä aikaa, kun nukuin riippumatossani, ja mitä tapahtui seuraavaksi. Olen tehnyt tilanteesta mahtavan videon, tai ainakin minä tykkään siitä. Täplän mielestä se on vähän liian pitkäveteinen, mutta hän tykkää siitä kuinka hän vaikuttaa paljon fiksummalta kuin minä. Siis vain videossa. Muutenhan minä olen paljon fiksumpi kuin Täplä. Osaanhan minä käydä jopa pöntöllä asioillani. Täplä pissaa välillä minne sattuu. Ei vaikuta fiksun käytökseltä. Hän taas väittää sen johtuvan minusta ja hajuistani. En usko, sillä kaikki tietävät minun olevan erittäin siisti kissa, kaikin puolin. ;)

Kuva paljastaa jo jotakin mitä on odotettavissa, mutta video kertaa koko tarinan. Katso siis video!

Terveisin Viiru ja Täplä - Tunnelin valtiaat

Riippumatto kissan lempipaikka

2012-01-18T19:56:00.000+02:00

View this page "Hammock is the best place for cat" in English. Not perfect but nothing is.

Eilisen järkyttävän kävelyn jälkeen etsin sopivaa paikkaa, missä olisi mukavaa rentoutua ja unohtaa se järkyttävä kokemus. Löysin kuin löysinkin mahtavan paikan, jossa ottaa pienet rauhoittavat nokkanunet. Ihmettelen kuinka en ollut huomannut tätä jokaisen kissan unelmien täyttymystä aiemmin, nimittäin roikkuvaa muovipussia (mutta ei siinä vielä kaikki vaan paranee entisestään), jonka sisällä oli pahvilaatikko.

Kaksi asiaa, jota rakastan eniten yhdistettynä: muovipussi ja pahvilaatikko. Kaiken lisäksi se vielä roikkui jonkinlaisesta vaatetelineestä, siis todellinen kissojen riippumatto tai paremminkin taivas. Tässä alhaalla pieni video, siitä kuinka nukun riippumatossani.

Jos ihmettelette miten oikein onnistuin kapuamaan riippumattooni, niin se ei kyllä onnistunut omin avuin. Aluksi kyllä kokeilin omin päin, mutta joudun nyt myöntämään, että epäonnistuin siinä pahasti. Tipahdin maahan ja juoksin nolona sohvan taakse piiloon. Kyllä hävetti. Epäonnistuminen on ainoa asia, missä me kissat olemme huonoja. Nöyränä sitten pyysin apua ja pääsin vihdoinkin omaan pieneen riippumattooni.

"Apua! Tarvitsen apuasi. Epäonnistuin ja ylpeys meni."


No niin nyt onnistuu, kun pussi pysyy paikallaan.

Kestääköhän tämä painoni. Eiköhän.


Vähän pienikin tämä on, kun en saa päätä sisäpuolelle mahtumaan.

Jos se on liian pieni, niin minä voin tulla tilallesi. Olen paljon pienempi.


Kuules Täplä, tämä on minun riippumattoni, etkä sinä tänne pääse. Onko selvä!

Hei täällähän on jotain maukasta paperia välipalaksi, jos tulee nälkä. Nam nam!

Hei lopeta se kuvaaminen, otan nyt tirsat.

Oikeesti tuo salama häiritsee pahasti. Hoh hoh kun väsyttää...

Heaven, I'm in heaven... zzZZzz

Nukuin rauhasssa noin puoli tuntia kunnes siskoni Täplä tuli minut herättämään ja kertomaan jostain jännästä jutusta, jonka oli väsännyt. En olisi vielä halunnut nousta, mutta uteliaisuuteni sai minusta yliotteeen, niin kuin yleensä, ja lähdin tutkimaan Täplän aikaansaannoksia.

Hei Viiru, herää jo! Tuu katsomaan mitä tein.

Kai sitten pitää mennä katsomaan Täplän juttuja. Olipa hyvät tirsat.

Seuraavalla kerralla kerron sitten, mitä Täplä oli oikein tehnyt, ja mitä itse pidin siitä. Voin kyllä sanoa sen, että meillä oli aika hauskaa.

Terveisin Viiru - Riippumaton valloittaja

Lumikävely kissan suurin painajainen

2012-01-17T23:51:00.000+02:00

View this page in English. Not perfect but nothing is.

Kävin tänään pienellä kävelyllä ulkona. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi voinut oikeastaan jäädä väliin. Ulkona oli märkää ja kylmää. Siellä satoi taas sitä valkoista omituista ainetta, mikä tuntuu tassunpohjissa ikävältä, lumeksi sitä kai kutsutaan. En tykkää siitä kyllä juurikaan. Tämä onkin vasta toinen talveni. Ensimmäisenkin vietin pääosin sisätiloissa. Kävin kyllä ulkona pari kertaa huonolla menestyksellä.

"Milloin tämä kidutus loppuu?"

Tässä muutama kuva reissultani. Yritin kaikkeni, ettei minun tarvitsisi tarpoa lumessa. Samalla sain myös hoidettua päivän hyötyliikuntani. Täplän mukaan mahani on talven aikana kasvanut, kun olen enimmäkseen vain makoillut. Itse en tietenkään näe itsessäni mitään vikaa, mutta pitäähän naisia aina yrittää miellyttää. Minusta Täplälläkin on tullut hieman lisää mahaa, mutta eihän sellaista sovi naisille sanoa. Toivottavsti Täplä ei lue tätä blogiani tai saan taas tassusta.

"Mielummin istun kieli keskellä suuta postilaatikon päällä kuin kävelen enää metriäkään."

"Roskiksen päälläkin on parempi olla kuin maassa, vaikka tämä onkin aika alentavaa."

"Mites täältä pääsee alas? Täältähän on kivat näkymät."

"Milloin se koillisväylä aukeaa? Tulen ulos seuraavan kerran vasta sitten."

"Puissa on kyllä kiva kiipeillä. Ah kuinka olenkaan kaivannut tätä."


"Lumi maistuu kyllä paremmalta kuin miltä tuntuu. Nam Nam!"

"Hei kansi kiinni, tänne tulee kylmä."

"Ehkei roskikseen meno ollutkaan niin hyvä ajatus. Täällä haisee, mutta ainakaan ei ole märkä. Kuulemma jotkut ihmisetkin asuvat näissä. On tämä silti ehkä liian kylmä paikka kissalle."


"Liikkennemerkeissä on sitten kivaa kiipeillä. Mitäköhän ne tarkoittavat?"

"Mitä jos menisin pienelle skootteriajelulle. Menisin ihan etelään asti johonkin lämpimään. Mites tätä ajetaan?"


"No nyt sain oman chaufferin. Hanat auki vaan. Avanti!"


"Ehkä kuitenkin kiipeän kotiin, niin pääsen nopeammin lämpimään."

"Vihdoinkin pääsin makaamaan patterin lämpöön. Harmi kun Täplä on ominut paremman paikan, mutta silti parempi tässä kuin ulkona. "

Terveisin Viiru - Sisäkissana kunnes koillisväylä aukeaa

Kissan neuvot vessapaperin asianmukaiseen käyttöön

2012-01-16T20:48:00.003+02:00

View this page in English. Not perfect but almost.

Kerroin aiemmin siitä kuinka tykkään tyhjentää vessapaperirullan pönttöön. Olenkin sen jälkeen kuullut, että ihmiset käyttävät sitä paperia peittääkseen jätöstensä hajun. Mutta minusta he eivät kyllä onnistu siinä kovinkaan hyvin, sillä haistan metrien päähän heidän kamalat hajunsa. Luultavasti he eivät käytä paperia tarpeeksi. Olenkin siis päättänyt tehdä teille kaikille tietämättömille ihmiselle opetusvideon, kuinka käyttää vessapaperia oikein. Tärkeintähän on peittää hajut ja siihen ei pari palaa riitä. EI! Tarvitaan vähintään koko rulla. Koko pönttö vaan täyteen.

"Ah mikä kaunis näky!"

Tässä opetusvideossa näette kuinka aluksi pissaan pönttöön, peitän sen muilla hajuilla, vessapaperilla ja tietenkin pesen lopuksi vielä tassut. Siinä teillä oppimista ihmiset hygieeniseen vessakulttuuriin. Videota on hieman lyhennetty sillä alkuperäinen oli puolet pitempi. Toivottavasti video auttaa mahdollisimman montaa ihmistä parantamaan tapojansa. Klikkaa kuvaa.

Terveisin Viiru - Vessapaperin asiantuntija

Löydät minut myös Facebookista.

Viirun kissavideoarvostelut osa I

2012-01-15T22:17:00.000+02:00

Olen taas tutustunut netin ihmeelliseen maailmaan tai tarkemmin sanottuna Youtubeen ja sen tarjontaan. Minäkin olen sinne lataillut muutamia videoita elämästäni, mutta en ole sen tarkemmin sitä tutkinut. Nyt siis päätinkin tehdä pienen tutkimusmatkan youtuben tarjontaan ja varsinkin kissavideoihin.

Huomasin, että suosituimmat kissa-aiheiset videot ovat jonkinlaisia mainoksia. Niitä näytetään siinä isossa toosassa. Niiden tarkoituksena on ymmärtääkseni saada ihmiset haluamaan kaikkea tarpeetonta. Meihin kissoihin ei sellaiset alkeelliset manipulointiyritykset tehoa. Siksi puhunkin meidän kaikkien kissojen puolesta, kun sanon että meidän kissojen käyttäminen näissä typerissä ja alhaisissa mainoksissa on nöyryyttävää ja kissa-arvoa alentavaa.

Osa niistä mainoksista on silti aika hauskoja ja oivaltavia, jopa meidän kissojen mielestä. Osa taas antaa meistä kissoista ihan väärän kuvan, että vain punoisimme juonia ihmisten pään menoksi päivät pitkät. Olemme oikeasti ihan mukavia ja kilttejä eläimiä, ainakin jos verrataan teihin ihmisiin. Tässä pari hyvää esimerkkiä sellaisista mainoksista. Jos jotakin hyvää näistä videoista voisi sanoa, niin ainakin meidät kissat kuvataan todella kykeneviksi ja älykkäiksi. Se onkin ainoa asia, mikä on totta näissä videoissa.

Tässä videossa kissa yrittää kaikin keinoin karistaa kaikki muut miehet pois palvelijansa elämästä. Oikeasti kissathan tykkäävät saada ympärilleen paljon ihmisiä. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän palvelijoita ja huolenpitoa.

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Yllä olevassa videossa on ehkä pieni totuuden siemen, sillä olisi kivaa omistaa peukalot. Siihen se kuitenkin jää. Emme silti kaataisi itsellemme omaa maitoa, sillä on kivaa saada palvelua, hyvää sellaista.

Tämä videon sanomaan voin kyllä yhtyä, sillä olen usein itsekin ihmetellyt noita suuria ja mahtavia hiekkalaatikoita, joissa vaan tyhmät lapset pelleilevät. Tehkää jo tarpeenne tai antakaa teitä fiksumpien hoitaa asia siis meidän kissojen.

,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Tämä video on traileri mahtavasta elokuvasta, jonka ovat tehneet kissat itse. Laatukamaa ja todella mielenkiintoinen. Näkisinpä koko elokuvan. Tää on hyvä! Täältä voi katsella lisää videoita elokuvan teosta ja tähdistä.

Tähän onkin hyvä lopettaa, mutta paljon jäi vielä näyttämättä. Ne jääköön ensi kertaan.

Terveisin Viiru - videoarvostelija

Saapasjalkakissa - realistinen kissaelokuva

2012-01-14T20:15:00.001+02:00

Katsoin pari päivää sitten yhden parhaimmista elokuvista, mitä olen ikinä nähnyt. Elokuvan nimi oli Puss in Boots eli Saapasjalkakissa. Kerrankin on tehty elokuva, mikä kuvaa meitä kissoja realistisemmin ja postiivisemmassa valossa kuin yleensä. Olen kyllästynyt siihen, kuinka meidät kissat aina kuvataan oman edun tavoittelijoiksi, ahneiksi ja itsekeskeisiksi. Me kissat pystymme myös epäitsekkäisiin ja sankarillisiin tekoihin. Olemmehan me kaikin puolin täydellisiä olentoja: kauniita, nopeita, voimakkaita, älykkäitä ja rohkeita. Todellisuus on siis tarua ihmeellisempää.

Sellaiset kissat kuin Karvinen ja kumppanit pilaavat meidän kaikkien muiden kissojen maineen. Teemme paljon muutakin kuin syömme, nukumme ja juonittelemme. Esimerkiksi välillä saatamme myös hauskuuttaa ihmisiä ja tehdä heille palveluksia. Olen viime päivinä huomannut, että ihmiset yrittävät hävittää sitä paperia, mitä on vessassa heittämällä sitä vessanpönttöön. Ongelmana on vain se, että te ihmiset olette kauhean tehottomia ja hitaita sen hävittämisessä. Olenkin siis oma-aloittteisesti tarjonnut auttavaa tassuani ja onnistuin, älykäs ja neuvokas kun olen, hävittämään paperin vessanpönttöön nopeammin.

"Job Well Done!"

Mitenkö sen tein? Tartuin vain tassullani paperin päähän, jonka tiputin sitten pönttöön. Sen jälkeen vedin hitaasti mutta määrätietoisesti loppurullan myös pönttöön, kunnes rulla oli ihan tyhjä. Olen myös onnistunut tässä toistamiseen, viimeksi tänään. Kyllä me kissat osataan vaikka mitä. Tässä alla vielä video urotyöstäni.

Kissa, joka sai kunnian esittää legendaarista Saapasjalkakissa, teki minusta loistavan roolisuorituksen. Tietenkin jos minut olisi valittu roolin olisin ollut vielä parempi, mutta en kiireiltäni ehtinyt lähteä Hollywoodiin. Minulle on kuulemma kuitenkin luvassa rooli jatko-osassa. Pitää kuitenkin tarkistaa kalenterini onko minulla kiireiltäni aikaa siihen. Olen kuitenkin mielummin sankari todellisuudessa kuin vain elokuvissa, sillä se on paljon antoisampaa.

Terveisin Viiru - Saapasjalkakissaakin suurempi sankari

Uusi vuosi, uusi tyyli

2012-01-12T23:52:00.001+02:00

No niin nyt sain vihdoinkin tarpeeksi inspiraatiota uudistaa blogini tyyliä. Itse tykkään uudesta ja raikkaammasta otteesta. Toivottavasti uusi tyyli kelpaa myös lukijoilleni. Meillä kissoilla kestää aina tottua uusiin asioihin aika kauan ja siksi tykkäämmekin suunnitella ja miettiä rauhassa ja huolella ennen kuin ryhdymme toteuttamaan uudistuksia. Siinä suhteessa olemme aika konservatiivisia, vaikkemme muuten olekaan. Suosittelisin sitä ominaisuutta myös kaikille ihmisille, etteivät ne tekisi tyhmiä ratkaisuja. Kannattaa tutkia ennen kuin hutkii.

Hyvää uutta vuotta myös kaikille. Meillä kissoilla kestää myös aika kauan tottua uuteen vuoteen 2012. Minä kun pidin vuodesta 2011. Tapahtui kaikkea jännää ja kivaa, vaikka olenkin edelleen vankina. Vielä ei tiedä mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Mutta emmehän me kissat välitä teidän ihmisten ajoista, meillä on ihan oma ajantaju. Siihen kuuluu nukkumista 80% ja loppu koostuu sitten kaikkesta muusta kivasta.

Terveisin Viiru - Hiljaa hyvä tulee