Kohti suurta unelmaa

Kauaskin on joskus lyhyt matka

2018-02-02T09:04:00.000+02:00

Melko usein saa todeta, että ajan käsite hämärtyy tulevaisuutta suunniteltaessa tai menneitä tapahtumia jälkeenpäin tarkasteltaessa. Pitkältä tuntunut vaikea aika kutistuu jo vuodessa yhdeksi ryppääksi muistoja. Selvät ja paperilla helpoilta näyttävät suunnitelmat puolestaan voivat hyvin kääntyä kovaa työtä vaativaksi puurtamiseksi.

Jokainen löytää varmasti esimerkkejä tästä ilmiöstä omasta elämästään. On kultareunuksen saaneita muistoja lapsien vauva-ajasta. Pitkään tärkeänä osana elämää olleita ihmisiä, jotka vähitellen siirtyvät uusien muistojen tieltä vähän kauemmas. On suunnitelmia, joiden toteutusvaihe muuttuu ikuisuusprojektiksi tai katkeraksi taisteluksi.

Omaan elämääni mahtuu näitä kaikkia. Olen aina vihannut ajatusta hetkessä elämisestä. Monet väittävät niin tekevänsä, mutta voisiko kyseessä olla vain se katalin itselleen valehtelemisen muodoista? Voi myös olla, että en vaan pidä asioista, joita en osaa.

Minulla on yksi asia ylitse muiden, jonka haluaisin oppia. Haluaisin oppia ymmärtämään, että jonkin uuden aloittaminen tai kova työ matkalla tavoitteeseen ovat osa elämää. Jos päämäärä on kolmen vuoden kuluttua, mahtuu väliin niin paljon muuta, että varsinainen tavoite ehtii siirtyä monta kertaa. Ja tärkeintä on kuitenkin muistaa elää samalla.

Minulla on jo teini-iästä alkaen ollut käytössä oma hyväksi havaittu metodi ajatusteni hallintaan. Kun tuntuu, että asiat eivät etene tai että kaikki on pielessä, muistelen mitä on ehtinyt tapahtua viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana. Se on laittanut asiat aika hyvin perspektiiviin, sillä noita tapahtumia on kyllä aina riittänyt.

Miltä tuo taustapeiliin vilkaisu näyttäisi tänään?

Aika tarkkaan viisi vuotta sitten jätin itkevän vaimon lentokentälle ja lähdin yksin kymmeneksi viikoksi Englantiin oppimaan kieltä paremmin. Tuon ajanjakson aikana sain itselleni uusia elinikäisiä ystäviä sekä huikeita muistoja. Olen ehtinyt aloittaa ja lopettaa työt autotehtaalla ja siinä välissä nähnyt sekä oppinut todella paljon. Ja tietysti tutustunut hienoihin ihmisiin.

Olen pelännyt synnytyslaitoksella ja saanut lopulta kahden vuorokauden taistelun ja valvomisen jälkeen pienen kurttuisen tyttövauvan paitani sisään. Minusta on tullut isä. Enkä aina ehtiessäni taida siinä hommassa olla enää aivan huonokaan.

Olen päässyt matkustamaan ja näkemään täysin omasta elinympäristöstäni poikkeavia maailmoja. Olen nähnyt Ecuadorin vuoret ja suurkaupungin ruuhkat. Olen pudottanut hattuni katsellessani Miamin pilvenpiirtäjiä. Olen viihtynyt englantilaisissa pubeissa ja ihmetellyt, miten erilaista voikaan olla niin lähellä.

Olen toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni ja perustanut oman yrityksen. Olen kertaalleen jopa maksanut itselleni vähän palkkaa, vaikkei siihen olisi varsinaisesti ollut varaa.

Asia toimii tietysti myös kääntäen. Viiteen vuoteen on mahtunut ikäviäkin hetkiä ja aikoja. Olen istunut sairaalavuoteen vieressä ja katsonut voimattomana, miten isä ottaa viimeisen raskaan hengenvetonsa. Olen itkenyt olohuoneen sohvalla sikiöasennossa ja manannut itseäni siitä, miten olen pilannut kaiken perustamalla yrityksen, jota en saa toimimaan. Olen ollut ajoittain aivan liian väsynyt keskittymään perheeseeni.

Muutamaan lauseeseen laitettuna tuntuu siltä, kuin elämässä olisi tapahtunut viidessä vuodessa todella paljon. Todellisuudessa siihen aikaan on kuitenkin mahtunut paljon tylsyyttä. Paljon arkista puurtamista. Ja vielä enemmän ihan normaalia elämää.

Jos haluaa ajatella positiivisesti, niin kuin yleensä tapana on ollut, elämästä kannattaa nauttia nyt, kun kaikki on hyvin. Ja seuraavan viiden vuoden aikanakin tulossa on varmasti paljon mukavia asioita, joita kannattaa odottaa. Todennäköisesti niitä on tulossa vielä aivan lähiaikoina!

Epävarmuus, yksinäisyys ja se suuri mahdollisuus

2017-10-01T10:01:00.001+03:00

Tämä blogi on ollut nyt muutaman viikon hiljaa. Se ei johdu siitä, etteikö olisi mitään sanottavaa. Asia on juuri päinvastoin. On niin paljon sanottavaa, että on niin paljon sanottavaa, ettei tiedä mistä aloittaisi.

Olen toiminut nyt yrittäjänä aika tarkkaan viisi ja puoli kuukautta. Itse laskisin kuitenkin niin, että oikeasti olen ollut yrittäjä vasta sen runsaat kaksi kuukautta, jonka kauppamme on ollut auki.

On mahdotonta kuvailla sitä kuilua, joka on monesti ollut omien odotusten ja todellisuuden välillä. Niin hyvässä kuin pahassa. Joka päivä on vaan niin erilainen. Liian monta päivää on esimerkiksi mennyt hukkaan oman osaamattomuuden vuoksi. Vaikeinta on hyväksyä hukkaan heitettyä aikaa, joka on valunut käsistä oman saamattomuuden tai huonojen päätösten vuoksi. Toisaalta kukaan ei ole virheideni vuoksi kuollut, vaikka itsestä saattaa hetkittäin siltä tuntuakin.

Yrittäjyystarinat ovat yleensä sankaritarinoita. Sellaisia, joissa yrittäjä on ollut alussa suurissa vaikeuksissa, mutta voittanut lopulta kaikki vaikeudet ylivoimaisen visionsa tai päättäväisyytensä avulla. Yrittäjätarinoissa yrittäjä ei vaan luovuta, vaikka kaikki ovat ensin vastaan. Lopulta yrittäjä aina keksii suuressa viisaudessaan keinon, jolla kaikki ongelmat ratkeavat ja yritys menestyy.

Menestystarinoita on hieno lukea, ei siinä mitään. Mutta joukkoon mahtuu varmasti vähintään yhtä paljon epäonnistumisia. Tarinoita, jotka jäävät kirjoittamatta. Harvoin myöskään kirjoitetaan menestyvien yrittäjien siitä vaiheesta, kun he eivät oikeasti tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä. Epävarmuudesta. Riittämättömyyden tunteesta. Yksinäisyydestä.

Itseäni kiinnostaisi kovasti kuulla, miten muut ovat käsitelleet riittämättömyyden tunnetta. Mitä menestyneet yrittäjät ajattelivat silloin, kun heidän yrityksensä ei kiinnostanut ketään? Entä miten he suhtautuivat siihen, että kukaan ei edes tiennyt heidän yrityksensä olemassaolosta? Kuinka vaikealta heistä tuntui olla huono isä tai äiti? Entä täysi turhake kotona? Miten he selvisivät siitä, että yrittäjyys ei ollutkaan aina kivaa?

Nämä kaikki ovat suuria asioita, joiden kohtaaminen voi jopa olla yksi iso erottava tekijä menestyvien ja menestymättömien yrittäjien välillä. Joillekin menestyksen hinta on menetetyt ihmissuhteet. Toisille onneton elämä. Varmasti on siis joskus myös viisautta luovuttaa.

Monet todennäköisesti myös menestyvät sen vuoksi, että he nauttivat siitä mitä tekevät. Mielenkiintoista onkin selvittää, mikä itseasiassa on se tekijä, joka saa nauttimaan yrittämisestä ja omasta työstä ylipäänsä. Työstä nauttiminen ei ole kuitenkaan niiden pintaliitäjien etuoikeus, joilta löytyy työpaikalta flipperi, autopeli tai biljardipöytä. Ennemmin eteenpäin ajavat tietysti onnistumiset kuin epäonnistumiset. Mutta voisiko se suurin työstä nauttimiseen johtava tekijä kuitenkin olla tieto siitä, että jossain on olemassa mahdollisuus onnistumisesta?

Sehän meillä on kaikilla. Eikö niin?

Unelman elämisen onni ja haasteet

2017-08-13T08:54:00.000+03:00

Nyt ollaan yrittäjyys- ja unelman tavoitteluprojektini kanssa siirrytty jo sellaiseen vaiheeseen, että osittain elän sitä unelmaani joka päivä. Tiellä on tosin vielä myös monia hidasteita. Joudun tekemään päivittäin asioita, joita en osaa ja joista en oikein edes pidä. Toisaalta saan myös olla tekemässä todella mielenkiintoisia juttuja ja päättää täysin itse, mihin suuntaan haluan yritystäni lähteä viemään.

Yksi suurimmista kasvun ja menestyksen tiellä olevista hidasteista on se, että olen yritykseni kanssa toistaiseksi vielä liian yksin. Tämä ongelma minun pitäisikin saada ratkaistua hyvin nopeasti. Omat resurssit ja osaaminen eivät vaan kerta kaikkiaan riitä toteuttamaan kaikkia niitä suuria suunnitelmia, joita minulla on. Tämän vuoksi pyrin koko ajan kartoittamaan, josko ympärilleni löytyisi ihmisiä, joilla olisi riittävästi samoja päämääriä ja ennen kaikkea sellaista osaamista, joka täydentäisi omaani. En nimittäin ole itsekään mikään aivan tumpelo. Monessa asiassa väitän olevani jopa suorastaan hyvä.

Toinen harmillinen Maammekaupan myynnin kasvua hidastava kylmä tosiasia on, että yksistään Suomessa on miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole vielä kuulleetkaan kaupasta. Helposti tulee omien pienien mainoskampanjoiden tykkäämisiä seuratessa illuusio, että leviääpäs sana laajalle ihmisjoukolle. Ei se valitettavasti ole tainnut vielä sitä kuitenkaan tehdä. Huomioon pitää tietysti ottaa myös sellainen seikka, että pelkkä Maammekaupan nimen tietäminen ei riitä siihen, että se Suomessa valmistettu tavara löytäisi tietään asiakkaan ostoskoriin. Oikeanlaisen tunnettavuuden saaminen vaatii todella kovaa työtä ja ripauksen onnea.

On muuten ihmeellinen asia, miten suuri voima painetulla medialla edelleen on. Tarkoitan siis esimerkiksi ihan oikeaa sanomalehteä. Kun kuva ja nimi (vaikka se olisi väärinkin) on vaikka vaan paikallislehdessä, saa se aikaan ihan eri painoarvoista julkisuutta, kuin joku sosiaalisen media mainos tai julkaisu. Yrityksestä tulee yhtäkkiä todellinen. Siitä tulee luotettava ja oikeasti olemassa oleva. Eli tiedoksi koko maamme lehdistölle: Maammekaupan kauppias on yötä päivää tavoitettavissa (pois lukien sunnuntaina 20.8 puolen päivän jälkeen).

Yksi asia, josta olen viime aikoina nauttinut jopa yllättävän paljon, on se, että olen vihdoin päässyt elämässäni vaiheeseen, jossa kirjoittaminen kuuluu ihan työhöni. Tavoite on, että Maammekaupan blogiin ilmestyy uusi tarina, esittely tai muu kirjallinen tuotos ainakin kaksi kertaa viikossa. Hieman on ehkä vielä ollut kirjoittamisen kanssa hakemista, tai siltä se on ainakin tuntunut. Kirjoittaminen on kuitenkin asia, jossa haluaisin kehittyä oikeasti hyväksi. Siihen on vielä matkaa, mutta ainakin saan harjoitella niin paljon kuin itse haluan.

Olen tehnyt yritykseni suhteen monenlaisia suunnitelmia. Olen myös muuttanut niistä melkein kaikkia ja ennen kaikkea olen toteuttanut asioita täysin suunnitelmieni vastaisesti. On ollut tiettyjä asioita, joita olen muuttanut hetken mielijohteesta radikaalistikin.

Se on kuitenkin sellainen juttu, että kukaan ei tiedä, miten tässä projektissa tulee lopulta käymään. Olenkin monta kertaa sanonut, että Maammekauppa joko kasvaa ja menestyy tai sitten tehdään oikein komea konkurssi. No, se on sitä kuuluisaa vähän rankempaa huumoria. Itse uskon ennen kaikkea Maammekaupan arvoihinkin kirjoitettuun lauseeseen: Ole hyvä pelille, niin peli on hyvä sinulle. Ja kuten entinen presidenttimme Mauno Koivisto on sanonut: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”.

5 väittämää yrittäjyydestä osa 2

2017-07-23T10:19:00.000+03:00

Esitin viime syyskuussa tässä blogissa yrityksen perustamisprojektiin lähtiessäni 5 väittämää yrittäjyydestä. Lupasin silloin, että palaan aiheeseen muutaman kuukauden kuluttua, kun olen päässyt itsekin nauttimaan yrittäjyydestä. Muutama kuukausi venähti vähän pitkäksi, mutta nyt kun yksi etappi on saavutettu ja Maammekauppa on avattu, on hyvä hetki vähän tarkistaa väittämiä.

Lupaan palata niihin vielä kolmannen kerran, kun kokemusta on karttunut lisää. Kannattaa käydä lukemassa alkuperäiset perustelut täältä, kun välttämättä niitä ei tule tässä riittävän hyvin referoitua. Ainakin mielipiteet ovat olleet vajaa vuosi sitten hyvin jämäköitä!

1. Suomessa yritykset saavat valtiolta enemmän kuin mitä valtio ottaa

Tämä väittämä on edelleen helppo allekirjoittaa. Ajatus on ehkä jopa hieman vahvistunut. Ainakin alkutaipaleella yritys ja yrittäjä saavat Suomessa hyvin apua ja tukea. Tietysti sitä pitää osata itse hakea ja aina se ei välttämättä ole aivan yksinkertaista.

Olen elokuusta alkaen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti purkamassa tuntojani Ukipoliksen yritysneuvojalla ja tämä on siis tapahtunut täysin ilmaiseksi. Tarjolla on ollut ainakin seinä, johon peilata omia ajatuksia. Olen toki saanut myös paljon hyödyllisiä vinkkejä ja neuvoja. Yritykseni Suosiva Oy on myös hakenut ja saanut yhteiskunnalta tukea. Tukea on saatavilla, mutta sen hakeminen käy kyllä täydestä työstä. Valitettavasti tässä kokonaisuudessa vasen käsi ei aina tiedä mitä oikea tekee, vaikka kaikilla ihmisillä on sinänsä vilpitön halu ja tahto auttaa yrittäjää.

Mitä tulee alkuperäisen kirjoitukseni perusteluihin, niin nekin ovat edelleen hyvin valideja. Suomessa voi edelleen luottaa siihen, ettei maailma kaadu yrityksen alta yhdessä yössä.

2. Yritysten kuuluu kantaa yhteiskuntavastuuta ja niin ne yleensä tekevätkin

Itse ainakin kuvittelen laittavani vahvasti korteni kekoon suomalaisessa yhteiskunnassa, kun Maammekaupassa myydään ainoastaan suomalaisella työllä valmistettuja tuotteita. No joo, se ei tainnut kuitenkaan olla väittämän alkuperäinen pointti.

Ajatukseni oli enemmänkin se, että yrittäjien laittaessa tämän yhteiskunnan pyörät pyörimään, heidän kuuluu myös kantaa vastuuta siitä, että pyörät pyörivät oikeaan suuntaan. Hyvä kello kuuluu kauas ja somemaailmassa myös todella nopeasti. Vastuullisesti toimivat yritykset saavat varmasti "oikein" toimimisesta palkinnon jossain vaiheessa tavalla tai toisella.

3. Palkkaaminen ei ole Suomessa liian kallista - työntekijöille olisi vaan tarjolla liian tuottamatonta työtä

Minähän olen suorastaan nero, kun olen näin väittänyt. Enkä todellakaan tarkoita, että olisin saanut työllistettyä ihmisiä mitenkään tuottaviin töihin. Toistaiseksi kaikki työllistäminen on tainnut mennä johonkin aivan muuhun. Olen myös toistaiseksi työllistänyt vain yritysten kautta työtä tekeviä, mikä tietysti on aivan yhtä arvokasta.

Kuitenkin viimeksi juuri eilen pohdin, että minulla olisi Maammekaupan suhteen todella monta ideaa, jotka vaatisivat tekijän ja toteuttajan, mutta nämä pitäisi saada tehtyä niin, että maksettu euro tulisi kahtena takaisin. Tässä kohtaa tullaan siihen, että se olen minä yrittäjänä, jonka pitäisi keksiä keinot tämän yhtälön toteuttamiseksi.

4. Liian moneen asiaan keskittyminen tappaa

Niin tappaa! Ja minä olen ainakin ajanut tähän miinaan aika pahastikin. Olen huomannut päätyneeni tekemään paljon sellaisia asioita, joita en osaa ja näin ollen tuhlannut paljon aikaa saamatta aikaan tuloksia. Suunnittelin kyllä jotain aivan muuta...

Huomasin perjantaina kovimman kauppamme rakennuskaaoksen jälkeen, että itsellä alkoi tulla seinä vastaan. Olin touhunnut päivän saamatta mitään aikaan ja pää alkoi mennä tilttiin. Päätin lyödä läppärin kiinni ja lähdin juoksulenkille. Nyt on ensimmäinen steppi yrityksellä kuitenkin otettuna ja on hyvä aika alkaa haalia oikeaa osaamista ympärille. Toisaalta taidan myös pysähtyä hetkeksi syljeskelemään kattoon ja ajattelemaan suuria ajatuksia.

5. Jokainen voi löytää oman sinisen meren strategiansa kunhan pysähtyy hetkeksi ajattelemaan

Tämä väittämä on sikäli aika raflaava, että aivan pieni hetki ei välttämättä sinisen meren strategian löytämiseen riitä. Itse en ainakaan ole vielä lähelläkään. Minulla on toisaalta hahmottunut aika lailla selkeä kuva siitä, mikä se strategia voisi olla. Toteutusmielessä ei olla vielä kuitenkaan päästy edes oikeastaan alkupisteeseen.

Kilpailun kiertäminen ja oman markkinan luominen on sikäli hieno ajatus, että se mahdollistaisi lähes täysin omilla ehdoilla toimimisen. Tähän ei kuitenkaan pelkkä suunnitelma riitä, vaan sininen meri pitäisi myös luoda ja sinne pitäisi saada ohjattua riittävästi asiakkaita. Hetken ajattelun sijaan pitäisi siis myös tehdä valtavan paljon oikeita asioita!

Kokonaisvaltainen ote

2017-07-09T08:40:00.000+03:00

Keskellä kauneinta Suomen suvea voi nähdä kauneutta kaikkialla. Voi nähdä myös iloisia ihmisiä paljon enemmän kuin marraskuussa. Toistaalta saatetaan olla jo siinä vaiheessa, että joku yrittää epätoivon vimmalla nauttia kesälomansa viimeisestä päivästä.

Itse katson kesää tänä vuonna hieman eri suunnasta. Toisaalta tuntuu, että kesä on menossa kovaa vauhtia minulta ohitse. Toisaalta taas tänä kesänä olen elänyt tavallaan kovempaa kuin koskaan ennen, keskittyen vain yhteen asiaan. Yritykseni ja pian aukeava Maammekauppa ovat ottaneet minut täysin valtaansa.

Voi olla, että päässäni oli liiankin romantisoitu kuva yrittäjyydestä. Tai sitten ei. On hyvin kaksiteräinen miekka olla Nykäsen sanoin "Yksin siinä hyppyrin nokalla". Jokaisesta huonosta päätöksestä voi syyttää vain itseään ja aivan... jokainen fiksu ratkaisu sataa suoraan omaan laariin. Ehkä pitäisi yrittää tehdä jälkimmäisiä enemmän (hillittyä röhönaurua).

Sekin on hyvin kaksijakoinen tilanne, että tämä yrityksen ja kaupan perustamisvaihe on ottanut minusta vallan niin täysin. Pitkässä juoksussa on tuskin hyväksi, että yksi asia pyörii mielessä koko päivän, nukkumaan mentäessä, aamuyöllä herätessä ja aamulla noustessa. En kuitenkaan ole välttämättä huolissani. Olen ollut samassa tilanteessa monta kertaa ennenkin. Otan tämän kaltaiset asiat yleensä niin tosissani, että siinä vaiheessa, kun itselle uusia asioita ja epävarmuustekijöitä on paljon, ne pääsevät helposti ihon alle. Jotkut taitavat kutsua tätä intohimoiseksi suhtautumiseksi asioihin. Aina olen alussa haastavilta tuntuvissa tehtävissä onnistunut kääntämään hallinnan itselleni. Miksen siis nytkin?

Joskus on hyvä muistuttaa itselleen, että todennäköisesti kukaan muu ei ole asettanut minulle ja tässä tapauksessa tulevalle kaupalleni yhtä suuria odotuksia kuin minä itse. Maammekauppa ei ole tulossa valmiiksi. Se vain avataan pian. Haluaisin tietysti onnistua heti alussa mahdollisimman hyvin! Niin asiat lähtisivät rullaamaan nopeammin oikeaan suuntaan ja pään sisälle alkaisi todennäköisesti mahtua taas muitakin ajatuksia. Ehkä niitä suuriakin...

Mitä unemien tavoittelu vaatii?

2017-07-02T10:34:00.003+03:00

Aloitetaan tällä kertaa pienellä avautumisella. Olen ehtinyt olla jo elämän varrella monenlaisessa liemessä mukana, mutta koskaan en ole tehnyt töitä niin paljon kuin kahden viimeisen kuukauden aikana. Työpäivät (joita on viikossa seitsemän) ovat lähes järjestään venyneet yli 12 tuntisiksi ja asioiden pyörittely on aloitettu pään sisällä hyvissä ajoin aamuyöllä.

En tiedä onko kaikki tekemäni ollut täysin tehokasta tai järkevää, mutta kuitenkin touhussa on oltu. Eräs pitkän linjan yritysneuvoja opasti minua jokin aika sitten, että alkavalle yrittäjälle on olemassa seuraavanlainen kaava: 2 + 2 = 1/2. Tällä hän tarkoitti sitä, että kaikki vie kaksi kertaa enemmän aikaa, kun on suunniteltu, kustannukset ovat kaksinkertaiset arvioituihin nähden ja kuitenkin tulot jäävät puoleen budjetoidusta. Ainakin ajankäytön suhteen kaava vaikuttaisi pahasti liian optimistiselta.

Perhe on tässä rytäkässä ollut kovilla ja tietenkin siinä samassa omatkin silmäpussit ovat alkaneet venyä alaspäin. Ehkä pahin hetki oli pari viikkoa sitten, kun yhtenä iltana alas työhuoneesta kavuttuani minulle muistutettiin, että kahvakuula alkaisi kymmenen minuutin päästä. Katsoin tytärtäni, joka puolestaan katsoi minua anovasti: "ei kai se iskä taas heti lähde...". No, en lähtenyt, vaan painuimme yhdessä rakentamaan legoilla. Se oli oikea päätös.

No, se siitä. Monesta suunnasta on tullut myös apuja. Osittain jopa täysin yllättäen ja pyytämättä. Ehkä vielä tärkeämpää on, että ymmärsin viimein jokin aika sitten itse pyytää lisää apuvoimia kaupan sisällön tekemiseen. Ja näyttää siltä, että tuo pyyntö meni ilmeisen oikeaan osoitteeseen. Aikataulut täsmäsivät ja valmista alkoi syntyä.

Yhden unelman perässä juokseminen on siis aiheuttanut hirvittävän määrän työtä ja kuten olen ennenkin maininnut, unelmien tavoittelu vasta todella alkaa siitä, kun Maammekauppa on auki. Oikeastaan kaupan kehitystyökin alkaa vasta tosissaan sen aukeamisesta. Ajattelen näin, koska en usko, että Maammekaupan tärkein tehtävä on pelkästään kylmästi myydä mahdollisimman paljon tuotteita. Kyllä se on jotain ihan muuta.

Taidamme muuten jo tietää päivämäärän, jolloin kauppa avataan. Maltatteko vielä hetken odottaa?

Kaupasta tulee Maammekauppa

2017-06-18T10:23:00.001+03:00

Kuten viikolla jo kerroinkin osoitteessa maammekauppa.fi, tulee uuden pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita myyvän verkkokauppamme nimeksi Maammekauppa. Tuo nimi kuvastaa mielestäni hyvin sitä, mistä kaupassa on kysymys. Toivoisin, että kaupasta tulee mahdollisimman monelle yhteinen juttu.

Kerroimme myös, että kauppa avataan heinäkuussa. Alkuperäinen tavoitteemme oli jopa heinäkuun 1. päivä, mutta se alkaa tuntua ehkä hieman liian läheiseltä ajankohdalta. Toivottavasti kauppa on kuitenkin auki heinäkuun aikana, jotta emme joudu pettämään heti ensimmäistä lupaustamme. Se olisi harmittavaa.

Tuotemerkkejämme emme vielä paljastaneet. Eikö ole hyvä jättää vähän jännitettävääkin? No, eiköhän niistä tule lisätietoa ensi viikolla. Aikataulut alkavat tosin olla jo niin kireitä, että joudun punnitsemaan tarkkaan, mitkä nimet uskallan julkaista, jotta ehdimme ne tuotteet varmasti myös lisäämään kauppaamme ennen avaamista. Tätä problematiikkaa vähän ennakoin jo viime viikolla (tässä tuo juttu).

Toisaalta ensimmäiset tuotteet ovat jo saapuneet kaupalle ja ensi viikolla pitäisi tulla paljon lisää. Siitä se sitten tosissaan alkaa.

Nyt ei kyllä auta jaaritella tämän enempää, sillä on vähän muuta hommaa tehtävänä. Kauppamme on vielä pahasti kesken ja se ei valmistu satuilemalla. Palataan aiheeseen ensi viikolla. Silloin onkin muuten jo juhannukset juhlittu ja kesä ohi. Kammottavaa, miten aika juoksee!

Ai niin, tykkää Maammekaupasta Facebookissa! Linkki tuohon toimitukseen tässä:

Ensi viikolla kerromme jotain hyvin jännittävää...

2017-06-11T09:50:00.001+03:00

Nyt aletaan olla todella jännän äärellä. Ei sillä, ettenkö olisi jo pitkään itse jännittänyt, hermoillut ja ollut muuten kuin tulisilla hiilillä tulevan verkkokaupan eteen töitä tehdessäni. Ensi viikolla asiat ottavat taas yhden askeleen konkreettisempaan suuntaan, kun julkaisemme kaupan nimen ja paljon muutakin tietoa kaupan sisällöstä. Tulemme myös julkaisemaan ensimmäisiä kauppamme tuotemerkkejä.

Rakennamme Suomessa valmistettujen tuotteiden verkkokauppaa tällä hetkellä hyvin päivässä kiinni eläen. Tästä johtuen en ole vielä varma pystymmekö varmaksi kertomaan ensi viikolla edes kaikkien niiden suomalaisten valmistajien nimiä, joiden tuotteita tulee olemaan kauppamme valikoimassa jo päivänä yksi. Päivät venyvät ja viikot vierivät. Vasta aika näyttää miten nopeasti saamme asioita todellisuudessa valmiiksi.

Olen jollakin tasolla ajatellut paljon sitä hetkeä, kun kauppamme avaaminen julkistetaan. Olenhan suunnitellut sitä jo lähes vuoden. Kuitenkin nyt kun the hetki on oikeasti lähellä, tunne on erikoinen. Uskaltaako päästää irti? Onko kaikki riittävän valmista kerrottavaksi? Mitä jos olen tehnyt pahoja virheitä? On ollut helppo ajatella mielikuvissa, millainen kaupasta tulee ja mitä arvoja sen kanssa itse haluaa edustaa. Hankalampaa on olla varma, että tämä kaikki toteutuu myös oikeasti muiden ihmisten mielissä.

Kaupan nimen miettiminen on ollut todella pitkä prosessi. Ensimmäiset nimiajatukset ovat pyörineet päässäni viime kesästä alkaen ja matkan varrella nimi on vaihtunut lukuisia kertoja. Kaikki nimikandidaatit ensi viikolla julkaistavaa nimeä lukuun ottamatta ovat olleet sellaisia, että ne eivät ole oikeastaan vakuuttaneet minua itseänikään. Yrityksemme nimeksi valikoitui viime kevättalvella Suosiva Oy. Se on hyvä nimi omassa tehtävässään, mutta kaupan nimi se ei ole.

Tulevan kauppamme nimi ei ilmestynyt sattumalta mistään tyhjästä, vaan työstin sen yhtenä iltana tytärtä nukuttaessani erään aikaisemmin päivällä käymäni keskustelun perusteella. Nimen piti olla vahva ja sellainen, että se kertoo kaiken oleellisen. Siinä ei saanut olla myöskään mitään negatiivista kaikua, mikä sulki yllättävän paljon teemaan liittyviä nimivaihtoehtoja pois. Valitettavasti.

Siinä lasta nukuttaessani pimeässä huoneessa ajatukseni lähtivät kiertämään mielikuvaa kioskin luukusta. Nimi ei liity kioskiin mitenkään, mutta pitkään jokin ajatus, josta en saanut kiinni iti mielessäni, kunnes se yhtäkkiä tuli sieltä ulos. Ihan tuosta vain. Vähän nimen muoto vielä eli, mutta lopullisen muotonsa saatuaan, ei itselleni eikä kenellekään muullekaan ole tullut kertaakaan mieleen, ettei se olisi täydellinen nimi kaupallemme.

Kaupan logoa ja värimaailmaa mietittäessä on väkisinkin joutunut pohtimaan paljon sitä, mitä näillä asioilla halutaan viestittää. Mielestäni kaikkien asioiden ei tarvitse olla aina täysin ilmeistä. Kysyin jokin aika sitten Suomalaisen valmistuksen puolesta -Facebooksivuilla miltä Suomessa valmistettuja tuotteita myyvän verkkokaupan tulisi näyttää. Sain hyviä kommentteja, vaikka otanta ei järin suuri ollutkaan. Voi kuitenkin hyvin olla, että sininen ja valkoinen saavat kaupassamme seuraa muiltakin väreiltä...

Valmista kauppaa en vieläkään pysty näyttämään, joten paljon jää vielä ensi viikon jälkeenkin katsojan oman mielikuvituksen varaan. Toivon kuitenkin, että se mielikuva tulee olemaan positiivinen ja sellainen, että mahdollisimman moni odottaisi uteliaana ja innostuneena kauppamme avautumista.

The Shift -tapahtuman antia

2017-06-04T09:08:00.002+03:00

Tällä viikolla järjestettiin Turussa ja tarkemmin Turun linnan alueella The Shift festivaali, jonne pääsin osallistumaan Laitilan kaupungin siivellä. Hieno mahdollisuus tuoreelle yrittäjälle päästä näkemään, kuulemaan ja haistelemaan uusia juttuja. Kiitos siitä!

Ajattelisin, että koko tapahtuman tärkein tavoite oli tarjota kävijöille mahdollisuus uusien kontaktien solmimiseen ja muilta oppimiseen. Tapahtumaan oli mahdollisuus sopia jo etukäteen kasvokkain tapahtuvia tapaamisia Brella sovelluksen avulla sekä ilmoittautua roundtable keskusteluihin ja workshoppeihin. Lisäksi tapahtumassa oli suuri määrä mielenkiintoisia puhujia, näytteilleasettajia sekä tietysti samanhenkisiä ihmisiä.

No, siinä lyhyt yleisesittely. Mitä tapahtuma tarjosi sitten minulle henkilökohtaisesti? Ensiksikin ruoka oli hyvää. Kiitos myös siitä. Toisekseen päässäni alkoi muhia aivan uusi idea siitä, mihin suuntaan liiketoimintaani voisi viedä. En osaa sanoa suoraan mistä tämä idea edes tuli, mutta muutama hyvä keskustelu auttoi laajentamaan omaa ajattelua hieman tähänastisten suunnitelmien ulkopuolelle. Antaa näiden ajatusten nyt kuitenkin vielä muhia rauhassa hetken. Nyt on tärkeintä saada ensin putiikki auki ja homma rokkaamaan!

Tiedän, että erittäin hyvin järjestettyä tapaamisten järjestämismahdollisuutta olisi pitänyt hyödyntää paljon tehokkaamminkin. Toisaalta nyt osaa ensi kerralla varautua näihin hyvissä ajoin, vaikka omien aikataulujen suhteen olisikin epävarmuuksia. Jos joku niin uusien ihmisten tapaaminen on aina mahdollisuus, joka kannattaa käyttää.

Välttämättä tällaisen tapahtumat järjestäjä ei ajattele asiaa ollenkaan meidän introverttien kannalta. Kuitenkin juuri meille, joille luontainen keskustelunaloitus väenpaljoudessa tuntuu ehdottomalta nounou-jutulta, tämä on itse asiassa kaikkein suurin apu. Itselleni ei ainakaan tuota enää siinä vaiheessa verkostoituminen ja yhteistyön suunnittelu ongelmia, kun ensimmäinen kontakti on saatu sovittua ja päästään keskustelemaan kasvokkain.

Shiftissä näkemistäni puhujista ehdottomasti suurimman vaikutuksen teki Cecilia Tham, joka esiintyi otsikon THE POWER OF MAKERS alla. Se juttuhan ei useinkaan ole siinä, että mitä puhuja kertoo, vaan miten puhuja kertoo. Sarjayrittäjä Cecilia Tham oli aivan äärimmäisen innostunut asiastaan ja jotenkin se vaan uppoaa itseeni liian hyvin, kun nuorehko naispuhuja pudottelee sitä kuuluisaa F-sanaa innostuksissaan sopiviin paikkoihin. Pääviesti, jonka itse halusin Thamin kertomasta ottaa onkeeni oli: Lopettakaa työskentely, alkakaa tehdä! Vanha viisaushan on, että kun pelaat kiekkoa maalille niin hyviä asioita tapahtuu.

Yksi hyvin mielenkiintoinen ohjelmanumero, jota ennätin seuraamaan oli Boardroom Challenge, jossa yritysvaikuttajat Marina Vahtola, Torsti Tenhonen, Matti Capeland ja Matti Rihko laittoivat tiukille startup-yritys Doerz Co Oy:n perustajaa Tomi Virtasta. Ihan en ehtinyt kyseistä settiä seuraamaan loppuun saakka, mutta oli kyllä hyvin kiehtovaa seurata, miten erittäin sanavalmis (myös loistava esiintyjä) ja yritykseensä uskova Virtanen myi yritystään niin panelisteille kuin yleisöllekin. Tästä olisi varmasti paljon opittavaa.

Ehdottomasti muuten kannattaa tutustua tarkemminkin Doerz:iin. Yrityksen idea on siinä, että nykyään lomallaan matkustavat ihmiset haluavat tehdä asioita, joita eivät ole ennen kokeilleet sekä ennen kaikkea aidosti tutustua paikallisiin ihmisiin ja tapoihin. Doerz Co pyrkii yhdistämään ihmiset, jotka haluavat esitellä omaa kulttuuriaan sekä turistit, jotka haluavat kokea jotain uutta. Minkähän maalaisia turisteja erityisesti kiinnostaisi tulla ensi talvena seuraamaan jäniksen ja suomenajokoiran välistä hippaleikkiä?

Valitettavasti ehdin osallistua Shiftiin vain keskiviikkona, koska muiden aikataulujen kanssa alkaa olla aikamoinen paniikki päällä. Toisaalta keskiviikkona iski kunnolla kimppuun myös jo muutaman päivän muhinut flunssan alku. Onneksi siis päätin ajaa Turkuun jo ensimmäiseksi päiväksi heti Laitilassa aamukahdeksalta alkaneen palaverin jälkeen. Torstaina oli sitten hyvä pärskiä kotitoimistolla läppärin näyttöön. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Matkantekoa kohti liikkuvaa unelmaa

2017-05-28T10:21:00.001+03:00

Olen nyt tehnyt matkaani kohti suurta unelmaa jo yhdeksän ja puoli kuukautta. Matkan varrella on ollut aikoja, jolloin on ollut todellinen ilo herätä aamuisin suunnittelemaan uusia juttuja ja seuraavia steppejä. On ollut myös epätoivon hetkiä, jolloin olen ajatellut, että ehkä on vaan parempi antaa olla. Pitäkää tunkkinne... Jotenkin niissä hetkissä olen kuitenkin aina onnistunut kääntämään selän vaikeuksille ja päättänyt jatkaa eteenpäin.

Nyt alkaa ilmassa olla tietynlaista ramppikuumetta. Osittain tämä johtuu myös siitä, että viime aikoina yllättävän moni asia on sujunut eri tavalla kuin itse olisin toivonut. Jotenkin välillä tuntuu siltä, että alkavan yrittäjän aikaa ei juuri arvosteta. Ne negatiiviset kokemukset jäävät tietysti päällimmäisiksi mieleen johtuen siitä, että ne vievät mielettömän määrän ylimääräistä energiaa. Sääli sinänsä, sillä toisaalta vähintään yhtä paljon olen saanut asioida innostuneiden ja asiansa osaavien ihmisten kanssa.

En tiedä sitten onko kysymys vain lähestyvän H-hetken mukanaan tuomasta jännityksestä, vai suunnitelmieni liiallisesta optimismista, mutta viime viikkoina aamuöitä valvoessani olen todennut, että olen tainnut kahmia eteeni aika suuren annoksen. Tulevaisuus näyttää onko se ollut liian suuri. Toisaalta suuret ovat olleet unelmat ja tavoitteetkin.

Pakko on tehdä myös ikävä tunnustus. Olen sortunut juuri siihen virheeseen, josta varmaan eniten varoitetaan ja jota minun ehdottomasti piti välttää. Olen vienyt aivan liikaa tätä projektia eteenpäin yksin laput silmillä. Toisaalta olen ajatellut, että kunhan vaan saan kaupan auki, niin sitten on yhteistyökuvioidenkin suunnittelu taas helpompaa. Apukäsiä ja ehkä jopa fiksu pää kuitenkin ehdottomasti tarvittaisiin apuun varsin pian.

Mutta mitä sille unelmalle kuuluu? Joko elän sitä? Olenhan jo yrittäjä ja kaikkea. Ensimmäisessä blogikirjoituksessani viime elokuussa kirjoitin, että tällä matkalla ovat yhtä tärkeitä sekä päämäärä että itse matka. Ne aamuyön tunnit, joita vietän tulevaa murehtien eivät välttämättä ole niitä hetkiä, joista silloin uneksin. Eikä niitä tietysti ole ne monet ennakoimattomat ongelmatkaan, joita matkan varrella tulee vastaan. Ne ovat kuitenkin osa elämää.

Eikä ne asiat nyt kovin hullusti ole. Kun joku asia tökkii oikein pahasti, voin aina lähteä koiran kanssa kävelemään keväiseen metsään ja sen jälkeen on taas helpompi aloittaa alusta. Lisäksi kokonaisen viikon saa aina onnistuneeksi, kun perjantaina ja/tai lauantaina voi vähän aikaa kuunnella Yle Suomea saunan jälkeen saunatuvassa. Hurjaa! Sen kauemmas vaikeuksista ja stressistä ei ihminen voi päästä. Matkaa on kuitenkin vielä paljon jäljellä ennen kuin se lopullinen päämäärä on lähellä. Sillä kun taitaa olla myös omat metkut mielessään.

Ajatuksia suomalaisesta työstä

2017-05-21T08:50:00.002+03:00

Suomalainen työ. Mitä se on? Se on tietysti retorinen kysymys, sillä jokainen työ on erilainen, niin kuin on sen tekijäkin. Lisäksi jokainen kokee työn merkityksen itselleen omalla tavallaan ja tehdyn työn laatukin on mitattavissa hyvin eri tavoin riippuen siitä, millaista työtä tarkastellaan.

Saatan olla hieman nyrjähtänyt, mutta itselleni asiaa pohtiessa tulee mieleen kolme hyvin suomalaista tapaa suhtautua työhön. Kaikki nämä tavat voidaan johtaa suoraan alenevassa polvessa yhden suvun miehien asenteista. Jussi Koskela suhtautui työhön nöyrästi ja piti sitä jopa tietyllä tavalla elämän itseisarvona. Koskelan Akselilla asenne puolestaan oli jopa vähän väkivaltainen. Siinä oli mukana kiukkua ja näyttämisenhalua. Ja sitten oli Vilho. Hän taisi olla työmiehistä paras, vaikka häneltä asiat tapahtuivat letkeästi ja ikään kuin luonnostaan. Työt tulivat tehtyä jouhevasti, mutta hän ei rikkonut itseään tai työkaluja.

Miten nämä kolme fiktiivistä raskaisiin töihin 1900-luvun vaihteen molemmin puolin tottunutta miestä liittyvät tämän päivän suomalaiseen työhön? Mitä yhtäläistä heillä on nykyään vaikka hoiva-, toimisto-, asiakaspalvelu- tai tehdastyötä tekevien kanssa? Ei varmaankaan suoraan paljon mitään, mutta kyse onkin paljolti siitä mielikuvasta, joka tavalla tai toisella varmasti monen muunkin suomalaisen mielessä työstä ja työnteosta on. Minulla tuo mielikuva vie Koskelan miehiin, mutta vaihtoehtoja on monia.

Samaan aikaan kun Koskelan miesten kaltaiset tavalliset ihmiset rakensivat maatamme omalla tavallaan, rakensivat muut toisaalla kansallismielisyyttä suomalaisille. Siinä työllä oli suuri rooli, mikä näkyy monella tavalla edelleenkin, vaikka merkitys olisikin enemmän symbolista. Työtä arvostetaan, ja erityisesti hyvää työtä. Uskoisin, että suomalaisessa kulttuurissa yksi vaikuttavimmista kehumisen muodoista on sanoa toiselle: "Teet hyvää työtä". Ikävä kyllä tuota lausetta käytetään liian säästeliäästi, vaikka varmasti lähes jokaisen meidän ympärillä pyörii päivittäin ihmisiä, joille kehun voisi osoittaa. Koittakaas vaikka jo seuraavana työpäivänä tätä hienoa tapaa saada suomalainen ensin hieman punastumaan, sitten kasvamaan pari senttiä pituutta ja lopulta vielä hymistelemään mielissään vähintään loppupäiväksi.

Onko suomalainen työ sitten niin hyvää ja laadukasta, että sitä kannattaa kehuskella ja sen puolesta kannattaa meuhkata? Omasta mielestäni on. Kun työhön suhtautuu nöyryydellä, intohimolla ja sopivalla rentoudella laatu on varmasti hyvää ja tehdään oikeita asioita. Työ on lisäksi niin suuri osa suomalaista elämää ja kulttuuria, että sitä toivoisi olevan mahdollisimman monella.

Ihminen määritellään Suomessa edelleen usein työnsä ja ammattinsa perusteella. En tosin sillä perusteella osaisi tällä hetkellä esimerkiksi itseäni määritellä, mutta todennäköisesti joku sitäkin varmasti jossain yrittää. Omaa suhtautumistani työhön voisin tietysti koittaa lokeroida, vaikka vaikeaa se on. Haluaisin olla enemmän kuin Vilho, taidan kuitenkin olla puoliksi Jussi ja puoliksi Akseli.

Miten sinä suhtaudut työhön?

Tavallisista maailman parhaista äideistä

2017-05-14T08:24:00.001+03:00

On äitienpäivä. Yleensä äitienpäivänä löytyy hyvinkin valkovuokkoja poimittavaksi, mutta en tiedä miten on tänä vuonna asian laita. Se ei tietenkään estä meitä tapoihimme kangistuneitakaan muistamasta äitejä jollakin muulla tavalla. Aamupalasta on hyvä aloittaa ja jatkaa halauksin.

Tunnen monta erinomaista äitiä. Tunnen oman äitini. Tunnen oman tyttäreni äidin. Tämän lisäksi voisin nimetä helposti monta muutakin äitiä, joita parempia äitejä heidän lapsensa eivät voisi millään ihmetempullakaan saada.

Mitä itse olen tilanteita seurannut, olen tullut siihen lopputulokseen, että äidiksi ei synnytä, vaan äidiksi kasvetaan. Tuo kasvuprosessi on niin vahva, että siitä ei taida olla enää paluuta entiseen. Äitiys on jollakin tavalla täysin kokonaisvaltainen asia. Äidit ovat äitejä joka solullaan jokaisena vuorokauden tuntina niin pienille lapsille kuin meille vähän isommillekin. Me isät voimme luistella välillä vähän pelin ulkopuolellakin.

Aidompaa iloa on mahdotonta löytää kuin se kun äiti näkee lapsensa olevan onnellinen. Toisaalta uskoisin, että emme kukaan löydä koskaan sellaista ihmistä, joka pelkäisi, huolehtisi ja tuntisi surua meidän puolestamme yhtä paljon kuin oma äiti.

Äidiltä vaaditaan miljoonia eri ominaisuuksia ja mikä parasta, heillä taitaa yleensä olla nämä kaikki. Äidit jollakin tavalla hengittävät lastensa kautta, joten he pystyvät löytämään voimaa epätoivoisissakin tilanteissa ja ratkaisut mahdottomiinkin ongelmiin. Usein käy kuitenkin niin, että lapsen mukana tulee myös lapsen isä. Se voikin olla sitten haastavampi juttu jopa äidille.

Katsotaanpa ihan elävän elämän esimerkkien kautta millaisiin tilanteisiin äiti oikein voi lapsen ja isän (!) kanssa joutua:

Äiti tulee ovesta sisään ja löytää lapsen seisomassa alasti keittiön lattialta seurailemassa uteliaana isäänsä, joka yrittää epätoivon vimmalla puhdistaa pissaista mattoa sen jälkeen, kun iltatoimien tuoksinnassa on vaippa unohtunut pukea yöpuvun alle.
Äiti joutuu juoksemaan toisesta päästä taloa kuullessaan aikuisen miehen epätoivoisen avunhuudon. Lapsi on "räjäyttänyt" isälle liian suuren palan siivottavaksi...
Äiti on hoitanut lasta koko päivän ja kun isä saapuu töistänsä paikalle, alkaa äiti siivoamaan, ruokkimaan ja järjestämään ja kun isä saa yhden tehtävän, se jää joko tekemättä tai syntyy kauhea sotku (jonka äiti siivoaa).
Isän pukiessa lasta ulosmenoa varten varmistaa hän jokaisen vaatekappaleen kohdalla äidiltä vaatteen sopivuuden päivän säähän. Äiti joutuu tietysti vaihtamaan jokaisen.
Lapsi on oma itsensä, mikä saa äidin hymyilemään valloittavasti.
Isä on oma itsensä ja...

Varmaan 99 prosenttia äideistä tietää, miten olla maailman paras äiti juuri omalle lapselleen. Neuvojia on tietysti paljon, mutta harva heistä tietää asioita äitiä paremmin. Toivon siis, että jokainen äiti saisi tänään osakseen sitä arvostusta, joka hänelle kuuluu ja toivotan oikein hyvää äitienpäivää jokaiselle aivan tavalliselle maailman parhaalle äidille!

5 asiaa, jotka harmittavat tänään ja miten niistä päästään yli

2017-05-07T08:56:00.001+03:00

Olen luonteeltani ehkä vähän liiankin optimistinen ja positiivisesti ajatteleva. Tämä saattaa johtaa joskus pieniin ongelmiin, mutta saa myös toisaalta yrittämään juttuja, joita järkevästi ajattelevat eivät yritä. Ajattelin kuitenkin olla tänään vähän negatiivinen ja listata harmituksen aiheita.

1. Kaikki vie niin paljon aikaa

Olen tavallaan hyvinkin suunnitelmallinen kaikessa mitä teen. Aikataulutan tekemiseni yleensä hyvinkin tarkkaan, mutta se tietysti vähän harmittaa, että paperilla kaiken tekeminen vie yleensä paljon vähemmän aikaa kuin käytännössä. Viikko sitten maanantaina esimerkiksi tein tarkan listan asioista, jotka teen viikon aikana. Edelleen melkein kaksi viikkoa listan tekemisen jälkeen, on listalla monta kohtaa rastitettavana. Monta puhelua on vielä soitettavana ja monta suuritöistä hommaa on kesken. Tämä ei kuitenkaan kerro siitä, ettenkö olisi saanut kahdessa viikossa paljon aikaan. Tein vaan listasta alun alkaen aika pitkän ja lisäksi minulla on paha tapa lisätä tehtäviä listalle sitä mukaa, kun niitä tulee esiin. Näin ei listan tehtävät tule koskaan tehtyä. Voi minua poloista!

Jotain positiivistakin tässä tietysti on. Melko usein näitä työlistoja tehdessäni käykin niin, että kun lopulta listan tehtävät on kaikki tehty, ollaankin tilanteessa, että oikeasti työt ovat hyvällä mallilla. Kun minun listani tulevat valmiiksi, tulee maailmakin yleensä valmiiksi.

2. En omista kristallipalloa

Kun tulevaa ei tiedä, kaihertaa jossain tuolla rintalastan alla pienen pieni hiipivä epävarmuus. Avoimia asioita ja toisaalta aivan uusia opittavia asioitakin on paljon. Siitä olen varma, että saamme tehtyä hyvän kodin Suomessa valmistetuille tuotteille. Kaikki muu onkin sitten paljon epävarmempaa. Miten asiakkaat suhtautuvat kauppaamme? Miten paljon ylipäätänsä saamme ihmiset kiinnostumaan aiheesta? Nämä ovat asioita, jotka tietysti näkee sitten, kun kaupan ovi potkaistaan auki, mutta toisaalta tuomio ei ole lopullinen kumpaankaan suuntaan.

Minulla on paljon hyviä suunnitelmia kaupan suhteen, mutta en edes halua suunnitella tässä vaiheessa kaikkea liian tarkkaan. Koska lähdemme tietyllä tavalla hyvin pienestä liikkeelle, antaa se mahdollisuuden kysyä asiakkailta mihin suuntaan kauppaa tulisi viedä. Ja asiakkaiden on helpompaa toimia kristallipallona sitten, kun kauppa on auki.

3. On paljon asioita joiden pitäisi olla jo valmiina

Kun teemme monia asioita samanaikaisesti, tulee pakostakin välillä tilanteita, joissa suunnitelman asteella olevien asioiden pitäisi olla valmiina eilen. Sitten on vielä tämä ikuinen munan ja kanan kysymys. Kumpi oli siis ennen? Minulla on toisaalta pitkä pinna ja hyvät hermot, mutta olen myös samanaikaisesti kauhean malttamaton. Se, että minua neuvotaan odottamaan jonkin kiireellisen asian kanssa, jotta jokin muu tärkeä asia saadaan tehtyä ei ole yhtään kivaa. Se pistää minut raapimaan niskaa ja ähisemään tuskastuneena. Näissä tilanteissa kyllä yleensä auttaa rauhallinen hengittäminen.

4. Niska on edelleen aina jumissa

Viime ajat ovat menneet aika tiiviisti tietokoneruutua tuijottaessa. Kun tähän lisätään se, että melko usein hiirikäden työstettävänä on ollut jonkin näköinen excel-taulukko, voidaan sanoa, että kovin kaukana ei edes välttämättä olla siitä työstä mistä tähän unelman jahtiin lähdin.

No, verkkokauppiaaksi aikova ei voi oikein tietokonetta välttää, mutta toivottavasti kesällä pääsee rytmittämään työpäivää välillä fyysisellä pakkaustyöllä. Muistakaa siis, että jos haluatte auttaa minua niskojeni ja hartioideni kunnossapitämisessä, niin Suomessa valmistettujen tuotteiden ostaminen on kauppamme avaamisen jälkeen tähän paras keino.

5. Paparazzi kuvasi minut pakettiautosta

Olin perjantaina vähän liian kiireinen, kun olin menossa tapaamiseen. Kaupungin lähestyessä nopeusrajoitus laski kahdeksastakympistä ja aloin pikkuhiljaa vähentämään vauhtia. Tajusin, että nyt on tien sivussa pakettiauto, jolla ei ole puhtaat jauhot pussissa, mutta liian myöhään. Ehdin vähän jarruttaa ja sitten välähti.

Pakko kehua, että joku asia tässä yhteiskunnassa todella toimii. Tänään aamulla kello kuusi tuli sähköpostiin ilmoitus, että poliisilaitokselta on minulle kirje Netpostissa. Sain siis lopettaa arvailun siitä, että paljonko oli vauhtia, mikä oli ollut alueen nopeusrajoitus ja mitä tämä lysti minulle maksoi. Mentiin lähes auton suorituskyvyn rajoilla. Vauhtia oli 65 km/h, se nopeusrajoitus oli ikävä kyllä 50 km/h ja hintalappu 170 €. Mutta ei auta, pitää mennä vain eteenpäin ja luvata taas kerran, että en enää kaahaile enkä ainakaan hurjastele, muuten körömölli saa minut viedä.

No niin. Tulipa avauduttua. Nyt voin taas jatkaa vaaleanpunaisten ajatusten mietiskelyä.

Viehe on vedessä, on aika alkaa kelaamaan

2017-04-30T09:30:00.000+03:00

Kuten monet tässä blogissa aikaisemmin vierailleet ovat varmasti jo monta kertaa lukeneet, olemme perustamassa verkkokauppaa, jossa tullaan myymään pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita. Tämän tarinan seuraamiseksi tämän blogin aikanaan aloitin, joten itseltäni luvan saatuani jatkan taas asian kertaamista.

Nyt on jo vähän aikaa huomannut, että päällä on selvästi hallitse... siis hallittu kaaos. Olen heitellyt verkkoja vesille moneen suuntaan ja yrittänyt löytää sopivia palasia omille paikoilleen tulevaan verkkokauppaamme. Koko ajan tapahtuu mielenkiintoisia asioita ja onneksi tulee myös vastaan mielenkiintoisia yhteistyöehdotuksia. H-hetken lähestyessä on kuitenkin myös vähitellen alettava hahmottamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja olennaista, sillä joka suuntaan ei enää pysty repeämään samalla tavoin kuin silloin kun tavoitteet olivat vielä vähän kauempana.

Olen ollut yhteydessä monien todella mielenkiintoisten valmistajien kanssa ja onneksi monen kanssa olemme myös ilmaisseet yhteistuumin kiinnostuksemme yhteistyöhön. Ensimmäiset tilaukset lähtevät kaikella todennäköisyydellä ensi viikolla. Yksi asia, mikä nyt täytyy kuitenkin viimeistään ottaa tosissaan työlistalle, on asioiden loppuun saakka sopiminen aivan kaikkien niiden valmistajien kanssa, joiden kanssa ollaan päästy alkuun. Hirvittävintä olisi huomata lopulta juuri ennen kaupan avaamista vastaan tulevan paljon tilanteita, ettei tuotteita saadakaan hyllyyn.

Hyvin paljon se, että monien toimittajien kanssa ollaan vielä hieman puolitiessä, johtuu puhtaasti siitä, että omat prosessit ovat vielä olleet vähän vaiheessa. Nyt ne eivät kuitenkaan enää saa olla, vaan täytyy lähteä täydellä rähinällä eteenpäin. Tietysti on myös paljon asioita, jotka eivät ole näin suoraan omissa käsissä. Minun pitäisi myös pystyä vakuuttamaan valmistajia siitä, että meille on järkevää myydä ja kaupassamme kannattaa olla mukana. Monia myös kiinnostaa hyvin paljon se, keiden muiden tuotteita kaupassamme myydään. Paljon on tietysti kysymysmerkkejä ja loppujen lopuksi se on niin, että mitä hienomman ja kodikkaamman kodin pystymme Suomessa valmistetuille tuotteille rakentamaan sitä enemmän saamme sinne ajan myötä asukkaita.

Yksi hyvin konkreettinen ja tärkeä työvaihe, joka on parhaillaan menossa, on myyntiin otettavien tuotteiden valinta valmistajien laajoista valikoimista. Kun on täysin selvää, että näin alussa ei voida investoida valtaviin varastoihin, on osattava valita juuri oikeat tuotteet, jotta kokonaisuudesta tulee hyvä. Nyt oikeastaan vasta huomaa, miten suuri työ on tehdä tällaista periaatteessa yksinkertaista valintaa. Asioita pitää tietysti punnita hyvin monista eri näkökulmista ja lopulta luottaa jonkin verran myös omaan vaistoon.

Varsinaisen verkkokaupan rakennus alkaa nyt olla siinä tilanteessa, että monella rintamalla edetään samanaikaisesti. Siksi pitää pystyä varmistamaan, ettei synny tilanteita, joissa jollain osa-alueella joudutaan odottamaan jotain muuta ilman, että päästään tekemään mitään. Kaupan kanssa ei ole edetty vielä oikeastaan ollenkaan mikään tekninen asia edellä, vaan keskiössä ovat olleet aivan muut asiat. On pitänyt hahmotella mahdollisimman tarkkaan sitä kuuluisaa omaa juttua.

En missään nimessä halua, että kauppamme tulee olemaan vain yksi kauppa muiden joukossa, ainakaan pitkässä juoksussa. Haluan tarjota asiakkaille jotain erityistä. Haluan tarjota elämän makuisia tarinoita ja haluan nostaa suomalaisten tuotteiden valmistajat näiden tarinoiden keskiöön. Haluan myös olla itse vahvasti osa tarinaa, mutta vielä enemmän haluan, että asiakkaamme ovat osa sitä ja kertovat miten tarinan kuuluisi jatkua.

Ai niin. Ja tietysti etsimme koko ajan lisää mielenkiintoisia Suomessa valmistettuja tuotteita kauppaamme. Jos siis sinulla on käsissäsi korkealaatuinen ja kiinnostava Suomessa valmistettu tuote, niin ole ihmeessä yhteydessä. Osoite mistä keskustelua lähdetään viemään eteenpäin on toimittajaksi@suosiva.fi.

Suomalaisen valmistuksen puolesta

2017-04-23T10:18:00.001+03:00

Kun kerron tekeväni työtä suomalaisen valmistuksen puolesta, joudun väkisinkin miettimään, miten suomalainen valmistus määritellään. Varmaan mikään asia tässä maailmassa ei ole täysin mustavalkoinen. Yksi plus yksi on melko usein kaksi, mutta oikean pyöristämisen kanssa onkin sitten jo aina tulkinnanvaraa.

Termi valmistettu Suomessa, voi tarkoittaa hyvin monia eri asioita. Sataprosenttisesti suomalaiset tuotteet ovat harvassa, vaikka suomalaisella valmistajalla olisi pyrkimys tähän päästäkin. Mutta mitä tehdä, jos tuotteen valmistuksessa tarvittavaa raaka-ainetta ei esiinny luonnossamme? Entä mikä neuvoksi, jos valmistukseen kuuluu jokin pieni välivaihe toimialalta, joka on maastamme ajettu kokonaan alas jo 90-luvulla?

En ole ihan varma onko suomalaisen valmistuksen tarkka määrittely lopulta kovin tärkeää. Kokonaisen tuotteen valmistuksesta voidaan esimerkiksi tehdä vain pieni murto-osa Suomessa, mutta tuo osuus voi työllistää 3000 ihmistä. Samalla tavoin yksityinen käsityöläinen voi valmistaa tuotteensa täysin ulkomaalaisista materiaaleista, mutta samalla työllistää sataprosenttisesti itsensä ja tehdä rautaisella ammattitaidolla huikeaa laatua. Ei varmaan ole näissä tapauksissa syytä tuijottaa uppiniskaisesti valmistuksen kotimaisuusastetta, vaan iloita siitä valmistuksesta, joka täällä tehdään.

Tilanne on tietysti tuote- ja toimialakohtainen. Jos samankaltaisista tuotteista toisessa on laadukasta suomalaista työtä 90 prosenttia ja toisessa 20 prosenttia, on ainakin itseni helppo tehdä valinta, kumman tuotteen haluan ostaa. Mikään kotimaisuuspoliisi en halua olla. Myös suomalaisten yritysten ulkomailla valmistettujen tuotteiden suosiminen kokonaan ulkomaalaisten sijaan on suomalaisen yhteiskunnan ja työpaikkojen kannalta ehdottomasti tärkeää.

Tiedän, että monet suomalaiset valmistajat joutuvat todella rimpuilemaan Suomen korkean kustannustason kanssa. Jos haluaa myydä tuotteita oikeasti paljon esimerkiksi keskusliikkeiden kautta, pitää hintaa pystyä painamaan silmät kiinni ja hammasta purren alas. Monet siinä jopa onnistuvat, mutta kaikkien ei onneksi tarvitse edes yrittää. Asiat voi tehdä monella tavalla. Halpa hinta ei ole kaikille ainoa valintakriteeri ja muitakin myyntikanavia on olemassa.

Ilahduttavan monelle yritykselle on sydämen asia toteuttaa valmistuksesta mahdollisimman suuri osa Suomessa. Monet näkevät valtavasti vaivaa etsiessään suomalaisia yhteistyökumppaneita toteuttamaan tuotteisiin kuuluvia työvaiheita, joita ei ole itse mahdollista tehdä. Aina ei yhteistyökumppaneita löydy tai vaikka löytyisikin, voi olla, ettei yhteistyökumppani pysty syystä tai toisesta joustamaan jokaisen tarpeen mukaan. Piirit ovat monella alalla pienet ja vain se auttaisi yhteistyöverkostojen kehitystä, että Suomessa valmistettuja tuotteita menisi enemmän kaupaksi. Yhdessä voimme siis auttaa.

Juuret Laitilassa ja ylpeä siitä

2017-04-16T10:35:00.001+03:00

Vielä hyvin tuore yritykseni Suosiva Oy syntyi laitilalaiseksi samoin kuin minä itse. Olenkin viime aikoina pohtinut mitä oma ja yritykseni kotipaikkakunta vaikuttavat yrityksen tulevaan identiteettiin. Tuleeko yritykseni dna:han mukaan ripaus omien esi-isieni ja monien hienojen laitilalaisten yritysten perimää? Onko yritykseni jo syntyessään laitilalaisena osa jotain suurempaa, joka laittaa tekemään asiat hieman eri tavalla ja ohjaa vaikeina aikoina oikeaan suuntaan?

Halusimme tai emme, kotipaikkakuntamme jättää meihin jokaiseen omat jälkensä. Se miten ajattelemme, miten puhumme ja jopa mitä vastaan kapinoimme, kumpuaa niistä asioista, joita olemme ympärillämme kokeneet. Ja näin ollen voi olla, että se mistä tulemme, määrittää myös sitä mihin olemme menossa.

Monesti kuulee puhuttavan siitä, miten ihmisiä vaivaa juurettomuus ja epätietoisuus omaan identiteettiin vaikuttavista asioista. Elämä on nopeatempoista ja tulevaisuuden suunnitelmatkaan eivät ole välttämättä kovin pitkälle tiedossa. Kirjoitin jo viime vuoden puolella yhteisöllisyyden merkityksestä ja siitä, miten tärkeää on tuntea kuuluvansa osaksi jotain suurempaa (klik klik). Koti ja lapsuuden maisemat ovat monelle se pysyvä kiinnekohta, joka saa olon välittömästi turvalliseksi.

Omat juureni ovat niin vahvasti Laitilassa, että niiden ylös repimiseksi tarvittaisiin todella järeää maansiirtokalustoa. Oma tyttäreni on syntyperäinen laitilalainen kuten minäkin. Samoin ovat äitini, äidinäitini, äidinäidinisäni, hänen isänsä, isänisänsä ja isänisänisänsä. Joo, ei jaksa luetella pidempään, sillä lista jatkuisi vielä pitkään. Onneksi verta on saatu aina välillä sukuun toiselta puolelta jostain muualta, muuten homma alkaisi mennä turhan arveluttavaksi.

Esi-isäni ovat viljelleet yhden tavallisen suomalaisen tilan maita satoja vuosia ja vaikkei pieniä peltotilkkuja enää sukumme viljelekään, on sama kallioinen mäki edelleen olemassa ja mikä parasta jälleen jopa asuttuna. Yhtä lailla vielä hyvin tuore yritykseni on laitilalainen ja tulee sitä aina myös tavalla tai toisella olemaan, vaikka ympärillä tapahtuisi kuinka suuria asioita. Myös yrityksen juuret on lyöty Laitilan kivikkoiseen maaperään ja tämä asia ei muutu, vaikka oksat ulottuisivat kuinka kauas naapurin puolelle.

Mitä sitten tarkoittaa olla laitilalainen? Laitilahan on kuitenkin oikein kaupunki, vaikka suurempien kaupunkien asukkaiden mielestä katukuva saattaa hieman poiketa siitä, mitä yleisesti liitetään kaupunkimaisuuteen. Jos siis tulet Laitilassa mopoauton ohittamaksi niin paina hieman lisää kaasua, mutta varo, ettet törmää traktoriin tai ruohonleikkuriin. Myös kaupungin ainoissa liikennevaloissa kannattaa pysyä tarkkana. Laitila on elänyt pitkään maanviljelystä ja tekee sitä tietysti osittain edelleen, vaikka kaupungin elinkeinoelämä onkin hyvin monipuolinen. Laitilan sijainti teiden risteyksessä on omiaan pitämään kaupungin yhteydet kunnossa. Voikin hyvin sanoa, että kaikki tiet vievät Laitilaan.

On loppujen lopuksi vaikea selittää, mistä tekijöistä laitilalaisuus muodostuu. Voisin koittaa tehdä siitä reseptin niin etenkin kaikki laitilalaiset voivat hetken sitä maisteltuaan kertoa maistuuko se oikealta. Eli miten olisi tällainen:

Alkuun ripaus oikein rehellistä junttiutta, mutta sillä kuuluisalla positiivisella tavalla.
Sitten laitetaan päälle teelusikallinen luannikkuutta. Sitä sellaista, että jutustelu voidaan hyvin aloittaa ilman tervehdyksiä tai kohteliaisuuksia.
Lisätään hyppysellinen juroutta. Tämän jälkeen on hyvä muistaa sekoittaa ensimmäisen kerran.
Kun on sekoitettu kunnolla, heitetään kulhoon oikein desilitra jämptiyttä ja korostetaan sen vaikutusta vielä oman ja tunnistettavan murteemme vahvoilla painotuksilla.
Nyt ei tarvitse keitosta sekoittaa välissä, sillä omintakeinen laitilalainen huumori käynnistää kemiallisen reaktion, joka sekoittaa automaattisesti kaiken kaikkeen.
Lopputulos viimeistellään vielä vähän omahyväisellä tietoisuudella siitä, että täällä on oltu ja pärjätty kauan, sillä onhan esi-isämme asuttaneet samaa aluetta jo ajanlaskun alusta alkaen.

Niin Laitilasta, laitilalaisista ihmisistä kuin laitilalaisten yritysten hienoista tuotteistakin kannattaa nauttia riittävän usein ja mielellään hyvässä seurassa. Herkimmät muistakaa laittaa kypärä päähän!

Suomessa valmistettujen tuotteiden valikoima alkaa hahmottua

2017-04-09T10:25:00.001+03:00

Olemme etsineet toimittajia Suomessa valmistettujen tuotteiden tavarataloomme nyt noin kuukauden. Etenemme hitaan varmasti pala kerrallaan ja kuten vanhoissa Kyllitädin piirustuksissa, kokonaiskuva alkaa muodostua pikkuhiljaa tasoittain. Kerroin joskus aiemminkin, miten tavassani työskennellä aihetta aletaan lähestyä useasta eri suunnasta ja lopulta pyritään päätymään ehjään kokonaisuuteen.

Tavaratalomme tuotevalikoimassa ehjä kokonaisuus tulee tarkoittamaan aivan ensimmäisenä sitä, että jokainen myymämme tuote on valmistettu Suomessa ja myymiemme tuotteiden valmistus työllistää pääasiassa suomalaisia tai Suomessa asuvia ihmisiä. Sen suhteen ei tehdä kompromisseja. Tämän lisäksi on tietysti tärkeää, että jokainen tuote tuo mahdollisimman paljon lisäarvoa ostajalleen. Jotta kokonaisuus olisi eheä, eivät tuotteet saa myöskään olla liian kaukana muista saman päätuoteryhmän tuotteista. Emme halua antaa liikaa sellaista vaikutelmaa, että meillä on myynnissä monenlaista, mutta todellista valinnanvaraa ei kuitenkaan ole juuri mistään. Alussa joutuu siis punnitsemaan tarkkaan, mitkä tuotteet ovat sellaisia, että ne täytyy heti saada mukaan muodostamaan valikoimamme runkoa.

Ilmoitin edellisellä viikolla, että etsimme toimittajia kauppaamme (linkki). Tämän lisäksi olen kontaktoinut mielenkiintoisia suomalaisia valmistajia yksitellen. En ole ollut valmistajiin yhteydessä niinkään välttämättä missään tärkeysjärjestyksessä, vaan siten, että saisin rakennettua valikoimaa ikään kuin kerroksittain. Kun olen joltain valmistajalta saanut tuotteita mukaan, olen miettinyt mikä olisi seuraava sopiva palanen, joka auttaisi kokonaisuuden muodostumisessa.

Tässä vaiheessa, kun ei ole näyttää valmistajille mitään upeaa kauppaa ja ei pysty pröystäilemään suurilla myyntiluvuilla, joutuu myös väkisinkin sen asian eteen, ettei meille edes haluta myydä. Hyviä syitähän siihen voi olla miljoonittain. Tämä asia pitää tietysti hyväksyä ja siirtyä nopeasti eteenpäin.

Kun tarkoituksemme on yleisesti parantaa Suomessa valmistettujen tuotteiden löydettävyyttä ja nostaa suomalaisia valmistajia esille, on varsinkin aluksi ensiarvoisen tärkeää, että valmistajat myös haluavat tulla kauttamme esille. Niin vaihtoehtoja kuin rajoittavia tekijöitäkin on paljon, joten liikaa energiaa ei kannattane käyttää näin alussa niiden maanitteluun, jotka eivät halua aidosti olla mukana. Ihan näin yksioikoista se ei tietenkään aina ole. Kun tuote on kannaltamme riittävän mielenkiintoinen, haluan lähes kaikin mahdollisin keinoin poistaa niitä esteitä, jotka saavat valmistajia epäilemään yhteistyömme järkevyyttä.

Varsinkin näin alussa tuotevalikoimaa kasattaessa yksi tärkeä huomioon otettava asia tietysti on se, minkälaisia tuotteita on tarkoituksenmukaisinta verkossa myydä. Verkkokaupan pitäisi pystyä antamaan asiakkaalle tuotteista riittävät tiedot ostopäätöksen tueksi, jotta ostopäätös syntyy ja jotta se tekee asiakkaan iloiseksi ja onnelliseksi. Tämän lisäksi pitää tietysti pohtia tarkkaan esimerkiksi tuotteiden kuljettamiseen ja varastointiin liittyviä asioita.

On toki paljon tuotteita, joiden osalta ostaminen on verkossa jopa helpompaa kuin se kivijalkamyymälässä onkaan. Enkä usko, että täysin oikea lähestymistapa tuotevalikoiman kasvattamiseen olisi suoraan vaikeimmin käsiteltävien tuotteiden jättäminen pois valikoimasta. Tavoitteemme on kuitenkin tarjota kaupassamme löytämisen elämyksiä. Aluksi pitää tietysti yrittää myös olla hieman armollinen itselleen. Jos ihmiset ovat niin mukavia, että ottavat kauppamme omakseen ja alkavat suosimaan ostoksissaan meillä myytäviä Suomessa valmistettuja tuotteita, on vähän haastavampiakin tuotteita helppo lisätä valikoimaan myöhemmin. Ja kuten aikaisemminkin kerroin, tämä matka vasta alkaa kauppamme avaamisesta.

Tasapainoilua oman pään sisällä

2017-04-02T09:51:00.002+03:00

Monessa suhteessa alkaa olo tällä hetkellä olla hyvin innostunut. Asioita tapahtuu paljon ja mikä parasta, pääasiassa asiat etenevät positiiviseen suuntaan. Sanomattakin lienee selvää, että haluaisin yrityksellemme hyvän ja lentävän alun. Tämä siltikin, että kaupan todellinen kehittäminen tietysti vasta alkaa sen avaamisesta.

Näköjään ilmoitus siitä, että joku aikoo alkaa myymään pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita, kiinnostaa ihmisiä. Hyvä niin, sillä sitä tietysti olen alusta asti toivonutkin. Ulkopuolelta tuleva kiinnostus aiheuttaa kuitenkin myös monenlaista pohdittavaa oman pään sisälle. Miten paljon keskeneräistä taideteosta kannattaa esitellä? Ja miten paljon siitä edes osaan vielä tässä vaiheessa kertoa niin, etten tule luvanneeksi jotain, mikä ei toteudukaan?

Toisaalta haluan tietysti kertoa riittävästi, jotta saan ihmiset kiinnostumaan. Jotta halutunlaisen kaupan rakentaminen onnistuisi, tarvitsemme mukaan riittävän määrän kiinnostavia tuotteita sekä tietysti myös niitä ostavia asiakkaita heti alusta alkaen. Tämän vuoksi meidän pitää pystyä kertomaan riittävän monelle olevamme olemassa ja samalla saada oikeat ihmiset vakuuttumaan siitä, että olemme rakentamassa sellaista juttua, jossa todella kannattaa olla mukana.

Moni yrityksemme ympärillä tällä hetkellä näkyvä asia saattaa vaikuttaa hieman kotikutoiselta. Se johtuu ainoastaan siitä, että jotkut asiat ovat juuri sitä miltä ne näyttävät. Kukaan markkinoinnin ammattilainen ei ole vielä kertonut miltä meidän pitäisi näyttää, kuulostaa tai tuoksua. Toisaalta ainakaan vielä ei olla siis menetetty palaakaan inhimillisyydestämme.

Kuitenkin tietyt eteen tulleet asiat ja mahdollisuudet ovat saaneet myös ajattelemaan sitä, että onko jo nyt mahdollista menettää joitain mahdollisuuksia sen vuoksi, että ei olla valmistauduttu markkinointityöhön riittävän hyvin ja riittävän varhaisessa vaiheessa. No, aina on omat kasvot, joilla esiintyä. Eikös ne ole iso nenä ja leveä virne, jotka jäävät parhaiten ihmisten mieleen?

Etsimme toimittajia Suomessa valmistettujen tuotteiden verkkotavarataloon

2017-03-27T13:27:00.002+03:00

Nyt on tullut aika lopettaa kuuman puurolautasen ympärillä pyöriminen ja ilmoittaa, että etsimme toimittajia ensi kesänä avattavaan verkkotavarataloon, jossa myydään ainoastaan Suomessa valmistettuja tuotteita.

Tavoitteemme on rakentaa verkkokauppa, josta asiakkaalla on mahdollisuus löytää Suomessa valmistettu tuote muualla valmistetun tilalle. Tämän tavoitteen toteutuminen vaatii tietysti laajaa ja monipuolista valikoimaa, joten toivomme, että saisimme mahdollisimman monta toimittajaa/valmistajaa mukaan. Jos kiinnostut tarjoamaan tuotteitasi meille, voit olla varma ainakin siitä, että rakkaat tuotteesi ja taidonnäytteesi voivat päätyä arvoiseensa seuraan. Toisen Suomessa valmistetun tuotteen viereen.

Ehdottomat vaatimuksemme tavaratalomme tuotteille ja niiden valmistajille liittyvät tuotteen kotimaiseen valmistukseen sekä laatuun. Tämän lisäksi tulemme esittämään muutamia toivomuksia, joita sitten sovelletaan jokaisen mukaan lähtevän toimittajan tilanteeseen parhaiten sopivalla tavalla. Tiedämme, että se, mikä on toiselle paras tapa toimia, voi olla toiselle painajainen. Ja päinvastoin.

Meitä kiinnostaa erityisesti nostaa suomalainen valmistaja kauppamme keskiöön, joten haluaisimme myös ideoida monia asioita yhdessä.

Miltä tämä kuulostaa? Jos uskot, että edustamasi yritys täyttää asettamamme ehdottomat vaatimukset ja olisit edes vähän kiinnostunut kuulemaan lisää, niin laita viestiä osoitteeseen toimittajaksi@suosiva.fi. Otamme sinuun yhteyttä.

Suosiva Oy on laitilalainen yritys, jonka tavoitteena on parantaa Suomessa valmistettujen tuotteiden yleistä löydettävyyttä verkossa. Olemme rakentamassa verkkotavarataloa, jossa myydään vain ja ainoastaan Suomessa valmistettuja tuotteita ja tavoiteaikataulu kaupan avaamiselle on ensi kesä. Hieman lisää yrityksen taustoista voi lukea tästä.

Oppiminen on avain ymmärrykseen... ja kasvuun

2017-03-26T12:43:00.001+03:00

Jos ajatellaan kapeasti vain tätä nyt käynnissä olevaa projektiani, voidaan sanoa, että se alkoi täysin nollasta. Mukana olivat tietysti henkilökohtainen elämän varrella takkiin tarttunut osaaminen ja kova halu oppia uusia asioita. Hyppäys uuteen oli kuitenkin niin suuri, että vastaan on tullut todella paljon niitä asioita, joiden opettelu on pitänyt aloittaa täysin alkeista. Tämänkin päivän vietän koulun penkissä tutustumassa kuvankäsittelyn saloihin.

Yritystä ollaan siis rakentamassa ja töitä sen eteen on nyt paiskittu seitsemän kuukautta ja se ensimmäinen tilipäivä on edelleen hyvin kaukainen haave. Joskus kuulee vanhojen yrittäjien tarinoivan siitä, miten yrittäjän tuntipalkkaa ei kannata edes laskea. Se on monella tapaa varmaan näinkin, mutta niin en haluaisi asiaa kuitenkaan ajatella.

Mikä hinta on kertyvillä kokemuksilla? Entä opituilla asioilla? Palkinto hyvästä työstä voi olla jotain paljon suurempaa kuin maallinen mammona. Toisaalta siihenkin jotkut pääsevät kiinni joskus vuosien päästä, kun paljon aikaisemmin tehty hyvä työ ja viisaat päätökset alkavat tuottaa hedelmää.

En ole maailman järjestelmällisin ihminen. Teen yleensä asioita pääministerin tavoin iteroimalla. Itse asiassa nämä kirjoituksetkin syntyvät niin, että kirjoitan vähän sinne ja vähän tuonne. Lopuksi sitten ihme tapahtuu ja lauseista muodostuu jonkinnäköinen kokonaisuus. Näin se toimii lähes kaikessa muussakin. Olen päätöksissäni nopea silloin, kun joku asia tuntuu oikealta. Se puolestaan vaihtelee paljonkin, miten kauan kestää, että asiat alkavat oikealta tuntua.

Päätösten teossa auttavat monesti hyvin paljon myös ulkopuoliset asiat. Kun kokonaisuuden kannalta pitää ottaa huomioon sen tuhat asiaa ja eilisen suunnitelmalta voi tänään mennä alta jo kaikki sitä tukevat asiat, ei välttämättä ole enää kovinkaan kummoinen päätös muuttaa alkuperästä suunnitelmaa radikaalistikin.

Olen jo nyt tehnyt paljon virheitä ja tulen tekemään niitä todennäköisesti jatkossa vielä enemmän. Kun joku pitkään suunniteltu juttu menee peruuttamattomasti pieleen sen vuoksi, että itse jäätyy toteutusvaiheessa, se tietysti vähän kirpaisee. Itselle pitää kuitenkin antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin niillä mitä on. Se on sitä parasta oppia, jota ihminen voi saada.

Kun oppi tulee kantapään kautta, ja saadut osumat eivät ole liian rajuja, ollaan siellä oppimisen ytimessä. Silloin on paras mahdollisuus alkaa oikeasti ymmärtää, mitä ollaan tekemässä ja mitä puolestaan pitäisi tehdä. Virheiden kautta voi aina tehdä pienen matkan omaan itseensä ja ehkä jopa kasvaa pituutta muutaman sentin. Virheiden tekoon ei silti tietenkään kannata pyrkiä, vaan tärkeintä lienee säilyttää jatkuva uteliaisuus uusiin asioihin.

Muutetaan pelin säännöt

2017-03-19T10:19:00.001+02:00

Koko ympäröivä maailmamme pyörii tiettyjen säännönmukaisuuksien mukaisesti. Toiset säännöistä ovat hyvinkin kiinteitä, tai niiden ainakin kuvitellaan olevan. Ja toisia taas muutetaan jatkuvasti. Nyt olisi taas aika kirjoittaa yhden pelin säännöt uudelleen.

Esimerkkejä pelin sääntöjen muuttamisesta löytyy kaikkialta. Kauppa on siirtynyt ja siirtymässä yhä kiihtyvällä tahdilla perinteisistä myymälöistä verkkoon. Myös perinteinen media on saanut huomata, että vuosikymmeniä voimassa olleet säännönalaisuudet eivät enää toimikaan. Mukana pelissä säilyvät vain ne, jotka pystyvät omaksumaan uudet säännöt ja pelaamaan niiden mukaan.

Suomalaisille ehkä kaikista tutuin nopea sääntöjen muuttuminen tapahtui, kun alkuperäiset säännöt luonut Nokia tuli Applen ja Googlen yllättämäksi lähes yhdessä yössä. Tulivat mukavakäyttöiset kosketusnäyttöpuhelimet, joiden käyttö perustui tuhansiin saatavilla oleviin sovelluksiin. Uusien sääntöjen kirjoittajat menestyvät kunnes... No, kuten tiedetään, Nokia päätti vaihtaa kokonaan uudelle pelikentälle.

Valmistavan teollisuuden sääntöjä on muutettu kuluneen sadan vuoden aikana moneen kertaan ja vaikutukset Suomeen ovat olleet voimakkaita. Vielä sata vuotta sitten hehkulamppu saatettiin suunnitella kestämään kymmeniä vuosia. Sittemmin ymmärrettiin, että ei olekaan taloudellisesti kannattavaa valmistaa liian kestävää. Kannattaa valmistaa tuote, joka kestää vain sen aikaa, että se juuri riittää asiakkaalle. Näin saadaan tehtyä tuote halvemmalla ja mikä parasta myytyä tuote samaan tarkoitukseen useammin.

Ehkä vielä merkittävämmät uudet säännöt pelille kirjoitettiin, kun kehittyvistä maista alettiin rakentaa vauraiden länsimaiden suurta tehdasaluetta, jonka eettiset epäkohdat ovat vielä sopivasti poissa silmistä. Samalla ihmiset viimeistään opetettiin siihen, että laadulla ei tarvitse olla mitään merkitystä. Kaupasta saa aina uuden ja kaikki on halpaa. Tämä tietysti edellyttää sitä, että tuijottaa vain yksittäistä hintaa välittämättä siitä, miten usein huonolaatuisen tuotteen joutuu korvaamaan uudella.

Moni on varmaan kuullut tarinan siitä, että monet verkossa halpatyömaissa valmistettuja vaatteita myyvät kaupat heittävät palautetun tuotteen suoraan roskiin. Tuotantokustannuksiltaan arvottomalle tavaralle ei enää kannata tehdä mitään muuta. Jokin on näissä säännöissä pahasti pielessä ja on selvää, että tämä peli kaipaa taas täysin erilaisia sääntöjä.

Peli on tietysti joiltain osin muutettu jo epäreiluksikin. Monissa tuotteissa edellinen sääntömuutos oli niin raju, että jäljelle ei enää jäänyt Suomessa valmistettua vaihtoehtoa. Monelle alalle jäi kuitenkin jäljelle uppiniskaisia yrityksiä, joiden tehtäväksi jäi koko toimialan säilyttäminen Suomessa.

Aivan viime vuosina on ollut nähtävissä muutos kuluttajien ostokäyttäytymisessä. Muotiin on taas alkanut palata halu ajatella itse. Ymmärretään, että omilla valinnoilla pystytään lopulta vaikuttamaan paljon siihen, millaiseksi maailma muuttuu. Jokainen voi muuttaa henkilökohtaisesti omat sääntönsä tai ainakin osan niistä. Vuodessa ei esimerkiksi tarvitse ostaa kymmentä Bangladeshissa valmistettua vaatetta, vaan ne voi korvata yhdellä tai kahdella kotimaisella.

Kun pelin säännöt muuttuvat riittävän monella, syntyy positiivinen kierre, joka voi rohkaista meistä rohkeimpia jopa puhaltamaan jo kuolleiksi julistettuja toimialoja uudelleen henkiin. Miettikääpä sitä, mitä merkitsisi suomalaiselle yhteiskunnalle, jos Suomessa valmistettavien tuotteiden valikoima alkaisi uudelleen kasvaa. Joskus täällä kannatti valmistaa vaikka mitä. Ja kannattaa edelleenkin, jos vain pelin säännöt olisivat hieman erilaiset.

Uusilla (tai siis ehkä jopa alkuperäisillä) säännöillä pelaavia toki on jo Suomessa paljon. Ja on myös yrityksiä, jotka pyrkivät tarjoamaan pelikentän tälle uudelle pelille. Röyhkeästi lisään ensimmäiseksi ja jälkikäteen oman pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita myyvän kauppani Maammekaupan. Linkki kauppaan löytyy tästä:

maammekauppa.fi

Suomessa valmistettuja tuotteita voi etsiä vaikka näistä listauksista (yritän saada jossain vaiheessa julkaistua listauksia taas lisääkin):

Naisten vaatteet
Lasten vaatteet ja asusteet
Kodintekstiilit
Laukut

Niille, jotka haluavat pelata uusilla säännöillä ja ostaa Suomessa valmistettuja tuotteita oivan pelikentän tarjoavat myös esimerkiksi seuraavat kaupat:

forgetmenot.fi
kaislamyymala.fi
Kotimai.fi
seele.fi
taitaentehty.fi
weecos.com

Nämä kaupat tarjoavat tietysti vielä melko kapean pelikentän ja vain rajatuille kohderyhmille. Samankaltaiset arvot jakavia kauppoja on varmasti monia muitakin. Laittakaapa vinkkejä, niin jatkan listaa mielelläni...

Ensin olivat Suosiva, kuokka ja Jarkko

2017-03-12T08:40:00.000+02:00

Kun pari edellistä viikkoa meni hyvin vahvasti hallinnollisissa hommissa, oli tällä viikolla mahdollisuus ottaa kunnolla etäisyyttä kaikkeen ja vetää keuhkot täyteen Tunturi-Lapin puhdasta ilmaa. Samalla kun suksi liukui hitaan varmasti eteenpäin kauniita Lapin maastoja, liikkuivat paperit ja asiat eteenpäin myös arkisemmissa askareissa. Syntyi Suosiva Oy ja järjestyi rahoitus. Tarina pääsee siis kunnolla esiluvustaan eteenpäin.

Mikä on Suosiva Oy ja miksi se perustettiin? Yrityshän ei perustamisensa jälkeen ole vielä oikeastaan mitään. Vasta suuri määrä työtä, naurua, itkua, hikeä, onnistumisia, virheitä, keskustelua, kohtaamisia, tarinoita ja valvottuja öitä luovat yritykselle sen identiteetin. Helppoa on kuitenkin kertoa miksi Suosiva Oy perustettiin. Se perustettiin, jotta ihmisille voitaisiin yrittää rakentaa paikka, josta voi löytää Suomessa valmistetut tuotteet yhdestä ja samasta paikasta. Se perustettiin, jotta saataisiin välillisesti luotua lisää työtä Suomeen. Se perustettiin, jotta voisin toteuttaa ja elää unelmaani omasta yrityksestä. Se perustettiin myös aivan puhtaasti itsekkäästä ja omahyväisestä halustani yrittää luoda kasvava ja menestyvä yritys.

Keitä ovat sitten ihmiset Suosiva Oy:n takana? Minuthan jo kaikki tunteekin. Ja jos ei tunne niin lunttaaminen on aina sallittua. Sen voi tehdä tästä (kukaan ei huomaa). Jos kuitenkin vielä lyhyesti jatkan esittelyä, niin minä olen se henkilö, jonka unelmien toteuttamista varten Suosiva Oy perustettiin. Toivottavasti Suosivasta tulee siis menestys ja toivottavasti Suosiva pystyy parantamaan Suomessa valmistettujen tuotteiden saatavuutta ja löydettävyyttä merkittävästi.

Olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että sain houkuteltua Suosivan osakkaaksi herrasmiehen, joka vetää aina matalalla profiililla, mutta aina välillä vahinkoja sattuu hänellekin. Viimeksi näin kävi 20.3.2015, kun Laurin asiantuntemus meni vahingossa maapallon ja auringon väliin aiheuttaen osittaisen auringon pimennyksen. Suosivan hallitus se vasta mielenkiintoinen ajatushautomo onkin. Osakkaiden lisäksi hallituksessa istuu, seisoo ja toisinaan makaa aito filosofi ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän ei tosin ole tehnyt päivääkään oikeita töitä, vaan kuluttaa aikaansa omassa yrityksessään kirvesmiehen hommia tehden ja suuria ajatuksia ajatellen. Sopii siis erinomaisesti porukkaan.

Lapio on nyt siis isketty suohon. Ja suusta on jopa purkautunut ähkäisyn sekaiset puoliääneen lausutut sanat: "Ja to...os...ta se alkaa". Tämä suo on todella suuri pelloksi nostettavaksi, mutta toivottavasti mahdollisimman moni lähtee mukaan talkoisiin.

Ilmiö ja miten se luodaan

2017-03-05T08:11:00.002+02:00

Viime viikkoon sattui mukava tilaisuus päästä pitkästä aikaa muutamaksi tunniksi kirjastoon tekemään töitä. Suurimman osan ajasta kirjastossakin tuhrasin läppärin näpyttelyyn, mutta ehdin myös vähän kierrellä kirjahyllyjen välejä.

Nopean suunnistamisen ja muutaman harha-askeleen jälkeen päädyin markkinointiaiheisen kirjallisuuden pariin. Pian huomasin, että sylini oli aivan täynnä kirjoja, joista onneksi tajusin laittaa osan takaisin paikoilleen. Yksi kirja herätti aivan erityisesti mielenkiintoni. Lauri Hilliaho ja Johanna Puolitaival: Ilmiön kaava. Mikä on ilmiö ja miten sellainen synnytetään? Äärimmäisen mielenkiintoista!

Kirjoittajat määrittelevät ilmiön huomiota herättäväksi tapahtumien joukoksi, joka tiivistyy jonkin aiheen ympärille, erottuu selvästi taustastaan ja syntyy, kun tarina leviää tehokkaasti ihmisten välillä ja aktivoi heitä lupauksillaan.

Ilmiön synnyttäminen on juuri sitä mitä haluaisin tehdä. Haluaisin luoda lumipallon lailla kasvavan ja vyöryvän ilmiön, joka kasvaisi niin suureksi, että edes heinäkuun aurinko ei pystyisi sulattamaan sitä. Voisiko Suomessa valmistettujen tuotteiden suosimisesta olla laajaksi ilmiöksi ja mitä ilmiön synnyttäminen ja ylläpitäminen vaatisi? Tätä pitää miettiä hieman tarkemmin.

Palataan takaisin Hilliahon ja Puolitaipaleen ilmiön kaavaan. Se on loppujen lopuksi yksinkertainen ymmärtää, mutta varmasti erittäin vaikea toteuttaa ilman, että kaikki taivaan kappaleet ovat juuri oikeilla paikoillaan. Eli kaava kuuluu seuraavasti:

Tarinoi intohimo
Sytytä innostujat
Värvää vahvistajat
Juurruta ja uudista

Ilmiön taustalla on yleensä tarina, joka on helppo ymmärtää ja ennen kaikkea muistaa. Tarinat kiinnostavat ihmisiä, ne herättävät tunteita, viihdyttävät ja niillä on usein sosiaalista merkitystä. Ilmiön taustalla olevaa tarinaa levittävät yleisimmin tavalliset ihmiset, media ja tietysti ilmiön rakentaja itse. Hyvät tarinat rakentuvat usein hyvin samanlaisten yleisten helposti ymmärrettävien tarinan muotojen ympärille. On Daavidin ja Goljatin välisiä kamppailuja, on tuhkimotarinoita ja on tarinoita, joissa kuningas muuttuu kerjäläiseksi. Tarinalla on yleensä sankari, johon samaistua ja tietysti vihollinen, josta on helppo olla pitämättä.

Tarinat lähtevät leviämään vain, jos niiden ensimmäinen yleisö saadaan innostumaan niistä ja levittämään tarinaa eteenpäin. Ilmiön rakentajan onkin löydettävä juuri oikeat ihmiset, joihin ilmiön tarinat ja lupaukset erityisesti purevat, ja saatava heidät mukaan. Hilliaho ja Puolitaival toteavat, että parhaimmillaan innostujat ovat joukko ihmisiä, jotka ovat oikealla tavalla verkottuneita, innokkaita ja aktiivisia ja joiden tarpeisiin ilmiön lupaukset tehokkaasti vastaavat. Nämä ensimmäiset innostujat ovat ilmiön syntymiselle kaikkein tärkein joukko, mutta heidät on myös vaikeinta saada lähtemään mukaan, koska uuden asian puolesta meuhkaaminen on heille merkittävä sosiaalinen riski.

Ilmiö kaipaa paisuakseen taakseen auktoriteettia, joka vahvistaa ihmisten mielipidettä ja toisaalta vapauttaa ihmiset syvälliseltä ja omatoimiselta ilmiön taustojen tutkimiselta. Tällainen mielipidejohtaja voi tapauksesta riippuen olla pienestä porukasta löytyvä "heimopäällikkö", jonka mielipiteille nyökkäillään painokkaimmin. Se voi olla tunnettu arvojohtaja, kuten suosittu julkisuuden henkilö, asiantuntija tai vaikka poliitikko. Hyvin usein mielipiteitä vahvistava taho on media, jolle mielenkiintoiset ilmiöt ovat himoittuja jutunaiheita. Ilmiön vahvistajalle erityisen tärkeitä ominaisuuksia ovat laaja ja/tai keskeinen kuulijakunta, arvostus yhteisön parissa sekä sitoutuneisuus ja oma into ilmiöön.

Se, että on onnistunut luomaan ilmiön ei tietenkään tarkoita sitä, että ilmiö välttämättä kestäisi kovinkaan pitkään. Pysyäkseen hengissä ilmiön pitäisi paitsi ruokkia olemassa olevien kannattajien innostusta myös innostaa aina uusia ihmisiä. Maailmaa muuttavat ilmiöt on ensin pitänyt saada vaikuttamaan ja jäämään mieliin. Niiden pitäisi muuttaa pysyvästi yhteiskuntaa ja kulttuuria. Tällaiseen juurtumiseen voi johtaa se, että ilmiön ympärille on saatu materialisoitua jotain pysyvää ja käsin kosketeltavaa tai sen ympärille on saatu luotua oma sanasto ja käsitteistö. Myös ilmiön ympärille rakentuvat perinteet auttavat ilmiön juurtumisessa.

Ok, nyt on referoitu 150 sivua muutamaan kappaleeseen. Kaikki on varmaan vielä mukana. Miten tämä kaikki sitten saataisiin vietyä käytäntöön? Millaiseksi pitäisi käsikirjoittaa tarina, joka nostaisi Suomessa valmistetun tuotteen suosimisen ilmiöksi asti? Onko pieni tai vähän suurempi suomalainen valmistaja hyvä Daavid tai tarinan supersankari? Entä miten suuri pitää ylikansallisen yhtiön olla, että se käy Goljatista tai tulta syöksevästä lohikäärmeestä? Olisiko lapsityövoiman käyttö ja huonot työolot sittenkin vielä tehokkaampi vihollinen?

Pitäisi siis löytää joukko niin innokkaita, verkottuneita ja aktiivisia asiaan uskovia ihmisiä, että ilmiö lähtisi heidän kauttaan leviämään ja elämään omaa elämäänsä. Kuinka paljon ylipäätään on meitä, jotka kiertävät kaupan vielä sen ylimääräisen kerran ympäri siinä toivossa, että Suomessa valmistettu vaihtoehto sittenkin löytyisi? Ja miten nämä potentiaaliset innostujat saisi motivoitua hommaan? Mitä he haluavat palkinnoksi vaivannäöstään?

Tärkeää olisi tavoittaa myös riittävän auktoriteetin omaava arvojohtaja sanomaan riittävän suurelle joukolle, että hei tämä Suomessa valmistetun tuotteen ostaminen (ja myyminen) on kova juttu. Mutta kuka olisi tässä tapauksessa hyvä arvojohtaja? Voisiko se olla nykyinen presidentti tai yleisön haltuun ottava räppäri? Entä kuuluisa urheilija tai sosiaalisessa mediassa runsaasti seuraajia kerännyt asiantuntija? Tärkeintä ei ole ilmiön vahvistajan absoluuttinen tunnettuus, vaan se, että arvojohtaja pystyy seisomaan ilmiön takana oikeasti ja uskoo siihen. Aiheesta pitäisi saada myytyä medialle niin kiinnostava tarina, että media ei voi muuta kuin tarttua syöttiin ja alkaa rummuttaa tarinaa eteenpäin.

Olisiko Suomessa valmistetuille tuotteille mahdollista rakentaa oma "koti", joka muistuttaisi ilmiöstä pysyvästi ja saisi ihmiset palaamaan ilmiön pariin aina uudelleen? Tarinan sankarit pitäisi ainakin saada tuotua kaikki yhteen paikkaan. Monia hienoja perinteitäkin Suomessa valmistettujen tuotteiden ympärille saisi varmasti luotua. Aihe ansaitsisi hyvinkin oman liputuspäivänsä.

Nyt on kaava sekä paljon hyviä kysymyksiä valmiina. Täytyy varmaan vielä puhaltaa ne taivaan kappaleet oikeaan asentoon. Ja ennen sitä luen vielä tietysti Ilmiön kaavan ajatuksella loppuun...

Kielikuvia - Unelmoinnista unelman elämiseen

2017-02-26T09:03:00.001+02:00

Tämä viikko on ollut kiireinen niin kuin viikot yleensäkin. Kiireen syy on ollut vaan hieman erilainen ja paljon kutkuttavampi kuin normaalisti. Asioiden mennessä riittävän konkreettisiksi, alkaa aikaakin vaan yhtäkkiä kulumaan. Kun hommat on pitänyt saattaa pitkän hieromisen jälkeen oikeasti maaliin saakka ja vielä julkiseksi, on yksityiskohdillekin halunnut antaa painoarvoa. Tällä viikolla laitoin ensimmäisen kerran jalan uhmakkaasti jyrkänteen reunan yli. Vielä sen jalan saa toki vedettyä takaisin, mutta kuitenkin.

Joku voisi puhua kaapista ulos tulemisesta, mutta sanotaan vaikka niin, että seuraavan kahden viikon aikana joku muukin vaivaa päätänsä sen asian kanssa, että voiko liikeideani kantaa ja kannattaa. Nyt ei auta muu kuin odottaa tuomiota. Joskus raha ratkaisee.

Ensi viikko se vasta mielenkiintoinen saattaa ollakin. Voi olla, että silloin jo kurkistetaan kielekkeen alle tosimielellä. Valjaat tosin pidetään vielä tukevasti kiinni. Aletaan olla hyvin lähellä sitä hetkeä, kun unelmointi viimein loppuu ja unelman eläminen alkaa. Tai ainakin osa siitä. Toivottavasti helmikuun vaihtuminen maaliskuuksi tietää yhtä ylimääräistä hommaa Patentti- ja rekisterihallituksen tytöille ja pojille...

Tämä kirjoitus saattaa vaikuttaa hieman epämääräiseltä. Se johtuu ihan vaan siitä, että asiat on helpompi laittaa rivien väliin silloin, kun ei halua luvata liikoja. Mielelläni toki kertoisin suuret suunnitelmani, mutta liian moni asia on vielä muiden käsissä. Täytyy siis edetä vielä rauhassa pienen sumuverhon takana. Sumun hälvettyä voi nähdä kauas.

Omakuva

2017-02-19T09:53:00.002+02:00

Lapsille usein opetetaan, että on fiksua aina tervehtiä ja esitellä itsensä reippaasti ennalta tuntemattomille ihmisille. Aikuisilta tämä oppi kuitenkin aina välillä unohtuu ja saatamme tyytyä kuittaamaan näinkin hyvän käytöstavan vain epämääräisellä murahduksella. Nyt kun olen jo pitkään kirjoitellut satuja tähän blogiin, jota ainakin periaatteessa on mahdollista lukea myös minua paremmin tuntematta, ajattelin, että reipas esittäytyminen olisi viimeinkin paikallaan.

Okei, lähdetään ihan alusta. Synnyin laitilalaiseksi toukokuussa 1984 päivänä, jonka toiseksi merkittäväksi tapahtumaksi Wikipediassa nostetaan Arvo Aallon valinta Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajaksi. Niin kuin usein on tapana, olin syntyessäni perheen nuorin lapsi. Lopullisessa järjestyksessä päädyin kuitenkin keskimmäiseksi. Kaipa sekin on minua jotenkin muokannut. Mene ja tiedä.

Lapsuuteni kului monipuolisesti urheilua harrastaen. Olen niin vanha, että vielä minun lapsuudessani kaikki urheilu ja liikunta ei tapahtunut ohjatusti. Eniten ehkä myöhempiä urheilullisia kiinnostuksen kohteita ohjasi se, että kotiovelta jääkiekkokaukaloon oli matkaa alle sata metriä. Myöhemmin olen kymmenvuotiaana pitämästäni liikuntapäiväkirjasta löytänyt mm. yhdeltä sunnuntailta merkinnät: luistelua 4 tuntia + luistelua 5 tuntia. Rapsakkaa! On sentään maltettu käydä syömässä välillä. No, jääkiekkoa pelaten meni se nuoruuskin, vaikka silloin muistettiin syömisen lisäksi myös pitää huolta nestetasapainosta.

Se niistä urheilujutuista. Olen myös käynyt kouluja ja opiskellut. Ylioppilaaksi valmistuin Laitilan lukiosta vuonna 2003. Seuraavan tutkintotodistukseni sain käteeni vähän ennen joulua 2008, kun Satakunnan Ammattikorkeakoulusta minulle ojennettiin tradenomin paperit. Vuonna 2011 tämä lista täydentyi vielä Porissa suoritetulla kauppatieteiden maisterin tutkinnolla. Mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen? Ainakin tieto siitä, että olen elämäni aikana unohtanut mielettömän määrän asioita. Toisaalta, olen myös oppinut, että kaikki ei ole aina sitä miltä se ensin näyttää ja että se ei ole aina oikeassa kuka koviten huutaa.

Koulutus on tietysti hieno asia, mutta vasta työtä tehdessä alkaa oikeasti oppia asioita. Olen toiminut koulunkäyntiavustajana. Olen hikoillut tuotantohommissa. Olen tehnyt kirjanpitäjän työtä niin pienessä kuin isommassakin tilitoimistosta. Olen taiteillut rahoituksen trapetsilla suurehkossa b-to-b palveluyrityksessä. Olen nauttinut suomalaisessa autotehtaassa siitä, että controllerin työnkuvaa ja sen monimuotoisuutta on mahdotonta selittää kenellekään ulkopuoliselle. Olen nauttinut elämästäni tutkimusmatkailijana. Tutkimusmatkailijana? No joo, sellaisenkin nimikkeen jossain vaiheessa itselleni määritin. Seuraava nimikkeeni on yrittäjä, mutta toivottavasti saisin kirjoittaa yrittäjän perään joskus myös sanan onnistuja. Siihen pyritään.

Onnistumiseen vaaditaan aina taustalle hyvä taustatiimi. Minun kohdallani tämä tarkoittaa perhettä eli vaimoa, pientä tytärtä sekä suomenajokoira Armia. Suuria persoonallisuuksia kaikki. Kaksi viimeksi mainittua ovat ajoittain jopa niin suuria päälliköitä, että heitä kutsutaan hellittelynimillä Keke ja Märstisen Pena. Vaimoa ei julkisesti nimitellä.

Halusimme tai emme asuinpaikka määrittää myös ihmistä melko paljon. Olen pikkukylän kasvatti, joka on päätynyt monen mutkan kautta asumaan vielä pienempään kylään. Kylä on niin pieni, että paremmin sitä voisi kutsua ihan vaan metsäksi. Matkan varrella olen asunut pikkukaupungeissa, vähän isommassa kaupungissa ja yhdessä Englannin pahamaineisimmista (tämän kuulin kyllä vasta jälkikäteen) asuinalueista. Sanotaan, että matkailu avartaa, mutta vielä enemmän silmiä avaa asuminen monissa erilaisissa paikoissa. Viihtymään tottuminen saattaa viedä aikaa, mutta aina pitäisi muistaa nauttia niistä oman asuinpaikan hyvistä puolista ja jättää se puutteista valittaminen vähemmälle.

Itsensä esittely jää mielestäni aina jotenkin hieman vajaaksi, jos esittelijä kertoo itsestään vain historian ja sen mitä tekee tällä hetkellä. Kuitenkin mielenkiintoisempaa olisi tietää miten ihminen ajattelee. Mietin miten toisin tämän puolen esille, kun asiaa on kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää välillä itsekin. Lähes jokainen on lapsena päässyt täyttämään Ystäväni -kirjaa. Se olkoon hyvä tapa raottaa sumuverhoa pääni sisään. Eli sitten mennään!

Lempiruoka

Kaikki ruuat, joita on mahdollista syödä siten, että suussa on kerralla monta eri makua.

Lempijuoma

Aamulla piimä, päivällä maito ja illalla vesi.

Harrastukseni

Höntsäkiekko, kaikki ajokoiraan liittyvä, valokuvauksen opettelu ja lukeminen epäsäännöllisesti.

Suosikki jääkiekkojoukkueeni

Rauman Lukko.

Suosikki kirjani

Täällä Pohjantähden alla.

Lempibiisit

Apulanta: Mitä kuuluu?, Hanoi Rocks: A day late, a dollar short.

Maat, joissa olen vieraillut

Ruotsi, Viro, Puola, Saksa, Itävälta, Slovakia, Italia, Kreikka, Turkki, Tunisia, Tanska, Thaimaa, Ecuador, USA ja Englanti.

Kaupungit, joissa olen asunut

Laitila, Rauma, Pori ja Manchester.

Elämässä tärkeää

Läheiset, terveys, virkeä mieli, unelmat ja onnistumisen tunteet.

Hallitsevat luonteenpiirteeni

Iloisuus ja optimistisuus.

Olen parhaimmillani

Tunti heräämisen jälkeen. Päästessäni ideoimaan itselleni tärkeitä asioita eteenpäin.

Minulle on joskus vaikeaa

Nousta esille suuressa ryhmässä. Esittää asiani puhelimessa lyhyesti ja ymmärrettävästi.

Pelkään

Ihmisiä, jotka näkevät vain yhden puolen asioissa ja jotka haluavat kuulla ainoastaan samaa mieltä olevien mielipiteen. Ihmisiä, jotka pitävät kovaa meteliä ottamatta asioiden taustoista selvää. Ajankulumisnopeuden jatkuvaa kiihtymistä.

Minua suututtaa

Turha valittaminen. Se, että kaikki eivät pääse lähtemään elämään samalta lähtöviivalta.

Minua naurattaa

Epäsovinnaisuus, puujalkavitsit, oma tyhmyyteni.

Unelmoin

Siitä, että voin katsoa koko elämäni ajan ihmisiä silmiin. Siitä, että pystyn muuttamaan ihan pienen palan maailmaa. Siitä, että pystyisin tekemään Suomessa valmistetun tuotteen löydettävyydestä helpompaa. Omasta menestyvästä yrityksestä.

Mottoni

Näytetäänpäs nokkakylän pojille.

Tykkään

Vaimostani, Kekestä, äitistä, Märstisen Penasta, muista läheisistäni, ystävistäni ja Tiihosen hapanimelälimpusta.

Tämä esittely löytyy päivitettynä myös Maammekaupan blogista: Kauppiaan esittely - Mikä Jarkko Knuutila on miehiään?