Koivulahden blogi

Hyvitysmaksuasiaa: Kuka riistää ketä?!

2011-12-18T23:04:00.000-08:00

Taas ovat hyvitysmaksuasiat monilla kielen ja mielen päällä. Kaikilla puolilla pöytää näyttäisi olevan ihmisiä, jotka kaikki luulevat että heitä jotenkin riistetään.

Ei ihme, sillä niinhän tässä juuri tapahtuukin - kaikkia riistetään! ;-)

Kuluttaja ei ymmärrä miksi hänen pitäisi maksaa hyvitysmaksua ostaessaan tyhjiä levyjä Suomesta, jos hyvitysmaksuosuuden kerran voi säästää ostamalla levyt esim. Saksasta (varsinkaan jos tarkoitus on tallentaa lomakuvia ja muuta ei tekijänoikeuden alaista materiaalia).
Kauppiaat eivät ymmärrä miksi heidän bisneksensä tuhotaan, kehittelemällä erilaisia maakohtaisia lisämaksuja, jotka kannustavat ihmisiä siirtymään jatkossa entistäkin enemmän verkko-ostamiseen ulkomailta (joka jo ennestään on kauppiaiden suurin murhe).
Lauluntekijät eivät ymmärrä, miksi kuluttajat ja kauppiaat eivät arvosta heidän työtään edes sen vertaa, että myöntäisivät heillä olevan jatkossakin oikeus palkkioon jo tekemästään työstä.

Miten hitossa näin on päässyt käymään? Ja mistä nyt rahassa mitattuna on oikeastaan kyse?

Pointti on siinä että kun lainsäätäjä ei pysynyt tallennuslaitteiden teknisen kehityksen mukana, hyvitysmaksun tuotto romahti parissa vuodessa 12 miljoonasta 6,5 miljoonaan euroon!

Tämä on paljon rahaa etenkin niiden pitkän linjan biisintekijöiden pussista, joita saamme kiittää kaikesta siitä musiikista mikä levyillä jatkuvasti soi. On väärin, että heiltä on nyt viety pois tämä tulon lähde, jonka vuoksi ovat vuosia uurastaneet. He ovat siis jo tehneet töitä tuon rahan eteen ja nyt sen on annettu kahdessa vuodessa romahtaa melkein puolella!

Eläkettähän Teostotulo ei kerrytä - ja kun hyvitysmaksutulo on aina ollut se Teostotulojen kaikkein passiivisin (muuttumattomin) osa, niin tilanne on vähän sama kuin jos duunarien eläkkeitä olisi yhtäkkiä päätetty leikata.

Olen itse sitä mieltä, että hyvitysmaksu on tähän päivään kovin kankea malli tuon loven paikkaamiseen, mutta on silti tärkeää että tuota lovea nyt edes hetkellisesti koitetiin tilkitä ulottamalla maksua hieman laajemmalti eri laitteisiin. Nyt 15.12.2012 tehty päätös, oli kuitenkin laiha lohtu kaikille osapuolille.

Pitkässä juoksussa (tämäkin on minun mielipiteeni), kaikkien tahojen kannalta helpompi, reilumpi ja yksinkertaisempi tapa taata lauluntekijöille saman kokoinen tilipussi jatkossakin, olisi yksinkertaisesti se että kevennettäisiin lauluntekijöiden verotusta. Silloin ei tarvitsisi riistää sen paremmin kuluttajia kuin laitekauppiaitakaan ;-)

Biisintekijät kuitenkin ovat kuitenkin niin pieni veroryhmä, että jos "käyttökorvauksia" (eli Teosto ja Gramex -tuloa) alettaisiin jatkossa verottaa samoin kuin pääomatuloa (eikä kuten palkkaa, niin kuin nyt), niin sillä ei Suomen kansantalouteen olisi juuri minkäänlaista vaikutusta.*

*Siihen se kuitenkin vaikuttaisi, että itku ja poru hyvitysmaksuista loppuisi välittömästi. Samalla loppuisi myös parkuminen kaikkia muita ammattikuntia köyhemmistä (=eläkkeettömistä) vanhuudenpäivistä.

PS: Lauluntekijöiden verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta on ollut ennenkin juttua mm. täällä.

{EAV:04d6613d811de317}

Hyvitysmaksut ovat kätevä keppihevonen hinnankorotuksille!

2011-12-12T00:03:00.001-08:00

Minun boikottilistalleni pääsivät juuri äsken ainakin Veikon Kone, Expert, Musta Pörssi ja Tekniset.

Tämän Aamulehdessä 12.12.2011 olleen mielipidekirjoituksen perusteella nimittäin vaikuttaa siltä, että Arni Ekholm, Markku Saranpää, Kari Karipuu ja Leena Havikari sekä Seppo Kokkola* aikovat käyttää mahdollista hyvitysmaksun laajempaa ulottuvaisuutta keppihevosena lähes 20% hinnankorotuksille ja vipuvartena YT-neuvotteluille!

PS: Jos nyt luonnoksena oleva asetus toteutuu, se merkitsi kuluttajalle sitä, että uuden älypuhelimen hinta kallistuisi muistin koon perusteella jopa 1,5-4€. Tämä selkeästi edellyttää 20% hinnankorotuksia?! Ja hyvitysmaksuthan ovat turhia, kun ne menee vaan sinne teostomafian pohjattomaan kassaan, eikös juu?!

Suurin osa hyvitysmaksuvaroista tilitetään suorina korvauksina oikeudenhaltijoille. Loppuosa käytetään oikeudenhaltijoiden yhteisiin tarkoituksiin mm. tukina LUSESin eli Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön kautta!

Kiitos vaan: Veikon Kone, Expert, Musta Pörssi ja Tekniset. Kiitän myös tulevien ex-työntekijöidenne puolesta! ;-)

*On siinä oikein viisasten kerho: Kehtaavatkin suoltaa moista propagandaa ja oikein ryhmätyönä! :D

Nopea kysely liittyen mieltymyksiisi livemusiikin saralla!

2011-08-08T05:49:00.000-07:00

Luovimmillaan päihteiden vaikutuksen alaisena?

2011-07-28T12:00:00.000-07:00

Aina silloin tällöin ihmettelen joidenkin taiteilijatuttavieni höpinöitä siitä, kuinka he ovat tulleet luoneeksi jonkin äärimmäisen hienon ja upean teoksen pienessä punaviinipöhnässä, ilman että he itsekään tietävät kuinka ovat sattuneet pääsemään aikaansaatuun lopputulokseen.

Itse teen luovaa työtä aina selvin päin. Olen kyllä kokeillut punaviiniä (sekä olutta ja tiukkaa viinaakin) luovuudenvoiteluaineena, mutta mitä enemmän olen humalassa, sitä hirveämpää kuraa paperille tarttuu.

Minulle flow* on sitä että kaikki aistini terästäytyvät vielä entisestäänkin ja tuntuu että pystyisin hetken aikaa mihin tahansa, mutta kaikki huomioni on kuitenkin täysin jakamattomana keskittynyt vain siihen mitä olen tekemässä.

Jos olen nauttinut alkoholia, aistini turtuvat eivätkä mitkään ajatukset tunnu kirkkailta. Sen sijaan että alkoholi toimisi voiteluaineena, se tekee työskentelystäni tahmean ja vaikean tuntuista.

Jossain määrin kadehdin niitä taiteilijoita jotka ovat luovimmillaan silloin kun ovat 'juhlakunnossa'. En ole itse koskaan päässyt fiilistelemään taiteilijaelämää siinä muodossa kuin millaiseksi sitä usein romantisoidaan. Minä kun joudun skarppaamaan että saan jotain järkevää aikaiseksi.

Toisaalta olen lohduttautunut sillä, että omalla kohdallani ei onnistuminen ehkä (ainakaan niin usein) ole muistuttanut vain tapahtumasarjaa jossa sokea kana sattumalta löytää jyvän :D

Ehkä se antaa paremmat edellytykset onnistumiseen jatkossakin?

* Flow-sana muuten määritellään Wikipediassa varsin paljon samaan tapaan kuin miten sen itsekin määrittelisin. (Csíkszentmihályin kahdeksasta osatekijästä, etenkin kolmoskohta selittänee osaltaan, miksi joidenkin on helpompi inspiroitua juopuneena!)

Vihannin kunnan pienestä Alpuan kylästä kumpuaa rokkia!

2011-06-13T12:56:00.000-07:00

Dimtonea ei voi ehkä sanoa tämän ajan omaperäisimmäksi bändiksi, mutta se kuulostaa siitä huolimatta erittäin hyvältä allekirjoittaneen korvassa.

Harvasta bändistä voi sanoa että se olisi jo syntyessään mainstreamia, vaan näitä poikia kuunnellessa syntyy helposti mielikuva siitä, että he olisivat jo pidemmän aikaa kiertäneet isoja lavoja.

Totuus on kuitenkin hieman toinen, sillä bändi on pistetty pystyyn vasta tämän vuoden tammikuussa (!)

Yhtyeen kaikki jäsenet ovat kotoisin Vihannin kunnan pienestä Alpuan kylästä, jonne he edelleen kokoontuvat soittelemaan mahdollisimman usein. Tähän mennessä on tehty pari keikkaa ja pari demoraitaa.

Vaikuttaa siltä että tuossa on nyt jokin kliksahtanut paikoilleen ihan tosissaan ja odotankin mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Toivottavasti pojat päätyvät joskus keikkaamaan Turkuunkin, että pääsen katsastamaan livenä!

Kokoonpano
Henri Arvola - vokaalit/basso
Miika Arvola - kitara
Marko Ahola - rummut

Muutama linkki
Facebook: https://www.facebook.com/pages/Dimtone/209315019087542
Soundcloud: http://www.soundcloud.com/dimtone
MySpace: http://www.myspace.com/dimtone
YouTube: http://www.youtube.com/user/dimtoneband

Kalevalarunosta räppiin - hyvä pössis!

2011-04-02T12:41:00.000-07:00

Olin 10-11.3. vetämässä Laululyriikkapajaa* Raisiossa Vaisaaren koulun ysiluokkalaisille, yhdessä Miikka Laihisen sekä Janus ja Anna Hanskin kanssa.

Ensimmäisenä päivänä tehtiin tajunnanvirta- ja musiikista inspiroitumisharjoituksia, pohdimme eri musiikinlajien eroja, kerättiin listaa niiden keskeisimmistä tunnusmerkeistä ja kirjoiteltiin sitten stereotypioiden pohjalta muutamia lyriikoita.

Seuraavana päivänä jatkettiin työstämällä niitä (ja muita tekstejä) oikeiksi, soiviksi ja 'esityskelpoisiksi' biiseiksi, ryhmissä Annan ja Januksen avustuksella. Lopputulemana oli kahdeksan(!) uutta laulua, joista valtaosa (oikeastaan kaikki) oli vieläpä varsin hienoa kuultavaa.

Nuorten kyky heittäytyä ja sukeltaa eri maailmoihin, luoda nopeasti uutta ja inspiroitua, teki minuun suuren vaikutuksen. Energiataso 15-vuotiailla on aivan toista kuin aikuisilla! Siellä oli hyvä pössis!

Tarkempaa raporttia löytyy Musaston blogista >>>
Kuvamateriaalia työpajasta Raision kirjaston Facebook-sivulta >>>

* Laululyriikkapaja oli jatkoa Kalevalarunosta räppiin -hankkeelle, joka on osin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rahoittama ja jota koordinoi Raision kaupunginkirjasto.

Mitä tarkoittaa "kustantaja" lehti-alalla?

2011-02-04T04:04:00.000-08:00

Sain vanhaan musiikkialan terminologiaa käsittelevään kirjoitukseeni, täysin musiikkialaan liittymättömän kysymyksen, mutta tulin ajatelleeksi että miksen auttaisi miestä mäessä, kun siihen on kerran mahdollisuus.

Osaisiko joku teistä viisaista, kauniista, fiksuista ja filmaattisista lukijoistani vastata tähän visaiseen kysymykseen?

Hei!

Lehtipuolella kustantaja-sana on vallan villissä käytössä. Etsin instanssia tai lähdettä, josta selviäisi kustantajan ja julkaisijan ero ao alalla. Toivotonta. Osalla lehdistä on mediatiedoissaan vain jälkimmäinen, osalla molemmat. Joillakin kustantajaksi mainitaan henkilö (vaikka on selvää, kuten esim Iltasanomien tapauksessa, ettei Kari Kivelä sitä henkilökohtaisesti tai jonkin oman firmansa rahoin kustanna), joillakin firma.

Sori, ettei viestini soi lainkaan! Tahtoisin kuitenkin jeesiä: Josko sinä löytäisit lehtipuolen kust & julk -nimikkeiden tarkan määrittelyn jostain. Ja kertoisit minulle?

PS: Mututuntumaltakin saa arvauksia heittää. Ovat kai nekin sentään parempia kuin ei mitään :D

Lauluntekijän verotus sukkaa!

2011-01-27T09:49:00.000-08:00

Taannoisen hyvitysmaksubolemiikin aikana ja jälkeen, on tullut mietittyä jonkun verrankin tekijänoikeuskuvioiden lainsäädännöllistä puolta.

On erittäin valitettavaa, että biisintekijät (en tarkoita muusikoita, ne ovat eri asia) ovat niin tolkuttoman pieni vähemmistöryhmä, ettei sen ääni kuulu eduskunnassa(kaan) vaikka kuinka huutaisi*. Korjattavaa olisi nimittäin paljon! Lisäksi harhaluuloja ammatin harjoittamisen helppoudesta on liikkeellä enemmän kuin laki sallii (..tai siis oikeastaan: salliihan se)!

Pilkkakirjeen taiteilijoista näpytteli ansiokkaasti jopa gurujen guru. Tämä meidän pienen pieni lauluntekijöiden ryhmä tietysti niputtui automaagisesti samaan joukkoon kuin muutkin taiteilijat. Se on täysin luonnollista, kun meitä on kerran niin vähän. Ei meitä kukaan huomaa.

Etenkin sitä on paheksuttu monelta taholta, että me biisintekijät kehtasimme korottaa äänemme yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujen puolesta. Hyvitysmaksukuvio ei minunkaan mielestäni toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta allekirjoitin vetoomuksen silti. Miksi? Koska mulle ei sovi, että mun palkkapussista otetaan rahaa pois. Joiltakin tekijöiltä hyvitysmaksun poistaminen, olisi vähentänyt teostotuloa jopa prosentuaalisesti todella paljon.

Normaalien tekijänoikeuskorvausten kerääminen (radiosoitosta, keikkaesityksistä ja musiikin käyttämisestä liiketoiminnan edistämiseen / -mainontaan) on kuitenkin mielestäni ihan oikein.

Se mikä koko systeemissä sen sijaan todella sukkaa, on se että Suomen lain puitteissa* lauluntekijän on todella vaikea tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Kaikin tavoin pyritään estämään se, että hän tulisi työllään toimeen.

Tässä muutamia suurimpia epäkohtia:

1. Toiminta on yrittäjämäistä ammatinharjoittamista, mutta esim. matkakorvauksia ei saa vähennettyä verotuksessa

2. Biisintekijä maksaa teostokorvausten osalta veroa liikevaihdosta (ei tuloksesta kuten yrittäjä)

3. Biisintekijän tekijänoikeustuloa ei veroteta kuten pääomatuloa, vaan kuten palkkaa (aivan kuin tekisi saman biisin yhä uudelleen joka vuosi)

4. Se muuttuu kuitenkin pääomatuloksi välittömästi kun biisintekijä kuolee (wtf... lauluntekijä maksaa omista biiseistään veroa sitä enemmän mitä tienaa, mutta kun hän kuolee niin perikunta maksaa veroa vain 28%. Valtio kannustaa siis biisintekijöitä itsemurhiin?)

5. Tekijänoikeustulo ei kerrytä eläkettä (ylempään kohtaan viitaten, sen varmaan oleteteaan olevan turhaa).

Nämä kun saataisi korjattua, niin mekin olisimme yrittäjien kanssa edes vähän samalla viivalla ja voitaisiin lopettaa kaikki typerät apurahakuviot ja mun puolesta vaikka se Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksukin!

* Näistä asioista on kyllä puhuttu vuosikausia, mutta ketään muuta ei kiinnosta kuin lauluntekijöitä itseään, eikä mitään siis myöskään tapahdu.

* Kaikissa maissa laki ei ole yhtä hankala sillä esim. Irlannissa tekijänoikeustuloa verotetaan samoin kuin marjanpoimintaa meillä, eli ei ollenkaan.

MIKAEL VARIS = Suomen kovin bluesmies

2011-01-14T10:28:00.000-08:00

Törmäsin ensimmäistä kertaa Variksen musiikkiin, kun joku viskasi FaceBookiin linkin "Kiinan tyttärii" nimiseen kappaleeseen. Se oli rakkautta ensi kuulemalta (sekä Varikseen että ko. biisiin).

Toisen kerran törmäsin Varikseen kun joku puolituttu jossakin rupesi vouhkaamaan, siitä kuinka oli löytänyt tajuttoman rohkeita blues-raitoja jostain mikseri.netin uumenista. Pienen keskustelun jälkeen kävi ilmi, että kyse oli taas samasta kaverista. Myöhemmin kuuntelutin Variksen biisejä muutamilla omilla tuttavillani ja kaikki olivat sitä mieltä, että näissä kappaleissa on jotain ja totesin että mies ansaitsee ainakin hieman palstatilaa, jollei muualla niin sitten edes täällä =)

Mistä Varis-projekti lähti ja milloin se alkoi?
Mikael Varis synty tarpeesta konseptille, jolla esittää mun suomenkielistä materiaalia. Alunperin mä ideoin suomenkielistä materiaalia koko bändille, mut se idea tipahti nopeesti kyydistä. Mä halusin karsitumman ilmaisumuodon. Tän hetkisen muodon se sai noin 2007 paikkeilla.

Alotin "mies ja kitara"-pohjalta vuosituhannen vaihteessa. Sen aikanen viritelmä kanto nimeä "Suomi-Projekti". Biisejä oli kokonaiset kolme kappaletta. Suomi-Projektin "Varjossa"-biisi soi yhdellä tamperelaisella rullalautafilmillä. Juttu jäi kuitenkin aika nopeesti taka-alalle, koska tunsin vahvasti, että asiaa pitää kypsytellä. Ja muut viritelmät tuntu sillon vievän etusijan. Mut missään vaiheessa en ideaa kuitenkaan hylänny. Tunsin vaan, että se tulee vielä vastaan sit ku aika on kypsä.

Muutamii vuosii myöhemmin sit idea alko taas puskeen pintaan. Muutamien kokeilujen ja kovan pohtimisen jälkeen homma alko hahmottuun ja Varis sai siipensä. Kipinää lisäs toinenkin tamperelainen rullalautaleffa, jossa soi Varis. Vuodesta 2006 Varis on ollut enemmän ja vähemmän aktiivisena.

Millaisissa muissa projekteissa vaikutat?
Soitan baritonikitaraa ja laulan "Galaxy Ridersissa". Se on toinen hitaasti kypsyvä, entinen terapiabändi. Nykyään kai jo ihan oikee bändi! Muita ei välttämättä niin mainitsemisen arvosia viritelmiä on täysin improvisoitua meteliä vääntävä "Verikosto". Ja kokeellinen, blackmetallista ja stonerista ammentava sooloprojekti "Risti". Ristiltä on tulossa jonkinlainen omakustannejulkasu lähiaikoina!

Miten biisit syntyvät?
Mulla ei oo mitään selkeetä tapaa. Biisit syntyy hetkestä. Oon monesti noussu keskellä yötä pistään jotain ideaa talteen. Tai luikahtanu duunissa johki nurkkaan hymiseen jotain melodiaa puhelinmuistioon. Joskus biisi saattaa syntyy ihan vaan satunnaisen soittelun ohessa. Pyrin myös pistään talteen kaikki teksti-ideat. Tekstit on yleensä todellisiin fiiliksiin ja tapahtuumiin pohjaavia. Se on jonkunlaista tunteiden ja ajatusten purkua. Oikeestaan musiikin teko kokonaisuudessaan on mulle jonkinlaista terapiaa. Pakollista. Mä olen valinnut lyriikan muodoks puhekielen. Sellanen perinteinen suomalaisten laulujen runollisempi ulkoasua tuntuu musta todella kornilta ja teennäiseltä tässä sisällössä. Mä laulan mielummin asioista mihin mulla on joku todellinen kosketus ja suurinpiirtein niin kuin ne mun suusta muutenkin tulis.

Miksi teet näitä biisejä?
Oikeestaan itseäni varten. Haluan myös ilmaista itseeni laajemmin, kuin mitä englanniks pystyn. Oon myös pohjimmiltani blueskitaristi, mut en oo enää vuosiin bluesia juurikaan soitellut. Oon aina digaillu vanhoja slide-kitaran taitajia ja myös folkkijuttuja. Ja tää projekti antaa mulle mahdollisuuden soitella taas noita juttuja.

Millaisia tavoitteita hankkeella on?
Emmä tiiä tavoitteista. Mut haaveita vois olla. Mä haluun saada tän paketin kasaan. Tehdä hyvää musiikkia omin ehdoin. Noin yleisesti tavoitteena on yrittää luoda jotain uutta. Yritän kuvastaa omaa aikaani ja ajatuksiani musiikissani. Ja ehkä innostaa jotakuta muutakin yrittämään.

Mitkä ovat tulevaisuudennäkymät?
Variksen suhteen täytyy sanoo, että en tiedä. Homma kuitenkin jatkuu. Se on varma. Noin muuten mä keräilen itselleni sopivia äänitysvälineitä ja tiloja. Yritän kartuttaan taitojani äänittäjänä ja biisin tekijänä. Väännän biisejä ja pukkaan niitä ilmaislevitykseen ja katson mitä tapahtuu. Tulevaisuutta en juuri kovin pitkälle suunnittele. Maali on kuitenki aina hauta.

Tutustu Variksen musiikkiin:
• Variksen musiikkia Mikserissä
• Variksen Facebook-sivu
• Skeittivideo jossa on mm. Variksen musaa

Ai miksi tämä on mun mielestä kovaa kamaa? Siksi että nämä biisit ilmiselvästi lähtee ytimestä, osuu ytimeen, eikä ne kumartele ketään.

Terveiset VR:lle by Ismo Leikola

2011-01-01T07:40:00.000-08:00

Ne jotka minut tuntevat, tietävät että diggailen suunnattomasti Ismo Leikolan nokkelan kantaaottavaa huumoria. Nyttemmin hän on kunnostautunut myös "trubaduurina" esittäen erilaisia pilaversioita tunnetuista suomalaisista lauluista.

Tässä hänen esityksessään tulee hienosti ilmi kuinka hieman kankeastikin melodiaan rytmittyvä teksti voi hyvinkin toimia juuri parhaalla mahdollisella tavalla, kunhan sisältö on tarpeeksi kovaa terästä.

Tässä suora linkki ko. videoon >>>

Julma Isäntä - Kaupunki pysähtyy

2010-12-18T15:37:00.000-08:00

Sain viimeviikon loppupuolella mukavaa joulupostia. Huomasin nimittäin, että posteljooni oli kantanut laatikkooni Julma Isäntä -yhtyeen uuden pitkäsoiton.

Niinkuin jotkut tämän blogin lukijoista ehkä muistavat, tein huhtikuussa 2009 kyseisestä yhtyeestä haastattelun. Tuolloin tämä levy oli vielä suunnitteluasteella, eikä sillä ollut edes deadlinea.

Levyllä on 10 raitaa joista Huoviala on kirjoittanut terävimmällä kynällään seitsemän tekstiä. Yhtyeen kitaristi; Mika Rämä on vastuussa yhdestä tekstistä ja useista sävellyksistä, minkä lisäksi levyllä on pari coveria.

Levyn kappaleista ehdoton suosikki itselleni on levyn kakkosraita "Tapahtumia". Se on jotain sellaista, mitä olisin itse halunnut tulla kirjoittaneeksi:

tapahtuipa mitä vaan ei me koskaan muututa
tai jos muututaan niin suuntaan huonompaan...

...roskapostista sai ilmoituksen
mahdollisuudesta nähdä
jotain muutosta jo huomenna...

...ja hän virittelee pommin
poistaa turmiolan tommin
sä voit itse valita
oletko paikalla

Vastaavasti neljäs raita: "Karhun unella" -kuulostaa mahtavalta livebiisiltä! Pysyköön se keikkasetissä aina ja ikuisesti 'aamen'.

Levylle valitut kaksi Cover-biisiä ovat jo melkein kliseeksi muodostunut "Nousevan auringon talo" sekä edesmenneeltä Juice Leskiseltä harvemmin kuultu biisi: "Rock loppuu kuin seinään", minkä Huoviala tulkitsee hämmentävän uskottavasti. Erehdyin jopa luulemaan sitä poikien omaksi kappaleeksi ;-)

Biisit eroavat edukseen etenkin tekstiensä osalta. Kappaleissa on pureskeltavaa vaikka kuulija ei ymmärtäisi musiikista tuon taivaallista. Hyvää suomenkielistä rokkia kuulee nykyään niin harvoin, että voisi jopa sanoa että joku Radio SuomiPOP on jo ihan senkin vuoksi velvollinen soittamaan tätä!

Verrattuna aiempiin julkaisuihin kehitystä on ilmiselvästi tapahtunut parempaan myös soiton ja sovitusten osalta ja äänite on teknisesti muutenkin ihan kaupallista tasoa.

Suosittelen tätä levyä jokaiselle, joka arvostaa terävää suomenkielistä ilmaisua. Nämä kappaleet eivät ole mitään hömppää, vaan biiseissä puhutaan asioista suoraan, joskin välillä satiirin, ironian tai sanaleikkien ryydittämänä.

Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujen puolesta!

2010-12-06T09:55:00.000-08:00

Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu on tekijänoikeustuloa, joka jaetaan mm. meille biisintekijöille, sitä vastaan että kaikilla on lupa kopioida mm. musiikkia omaan käyttöönsä (maksu on upotettu jokaisen tallennusvälineen hintaan).

Teknologian kehittyessä ollaan kuitenkin tultu siihen että tekijänoikeuksien alaista materiaalia kopioidaan yhä useammin sellaisiin välineisiin, joiden pääasiallinen tarkoitus ei välttämälttä ole ko. materiaalin toistaminen. Harva voi kuitenkaan kiistää, etteikö puhelimen käyttö MP3-soittimen tavoin vastaisi käyttökokemukseltaan oikeaa MP3-soitinta. Eikä musiikin kuunteleminen tietokoneen kovalevyltäkään automaattisesti tarkoita, huonompaa äänenlatua tms.

Tämän vuoksi olisi tärkeää ulottaa Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu myös näihin tallennusvälineisiin, kuitenkin huomattavasti pienemmällä prosentilla kuin vaikkapa CD-levyn kanssa.

Mikäli yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua ei uloteta kaikkiin tallennusvälineisiin, se tulisi (ja voidaan) lakkauttaa kokonaan, jolloin yksityiskäyttöönkin kopiointi muuttuisi rikolliseksi. Tämä on kuitenkin se huonompi vaihtoehto, joten allekirjoittakaa tämä Adressi yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujen puolesta.

Samalla kun tästä asiasta vouhkataan muutenkin, niin haluan todeta, että yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun jakoperusteita tulisi ehdottomasti tarkistaa: Ainakin jos se on totta, että nämäkin kansalta kerätyt rahat jaetaan kaupallisten radiokanavien soittojen suhteessa!

Eikö näitä tallennusvälineitä käytetä juurikin siitä syystä, että ei tarvitsisi kuunnella soittolista-kuraa? Eivätkö ihmiset käytä niitä siksi että he haluavat itse päättää mikä korvissa soi? Tämän hetkisessä jakoperusteessa ei siis ole päätä eikä häntää!

- Pliis, sanokaa mulle nyt joku että näitä korvauksia EI tilitetä tällä perusteella!

EDIT:

Koska ellekirjoitusten tulva ei ole vielä osoittanut laantumisen merkkejä, Adressin allekirjoitusaikaa on jatkettu esi sunnuntaihin (12.12.2010) asti.

Lasse Wikman kertoo sanoittamisesta

2010-11-15T08:00:00.000-08:00

Löysin Bambuserista haastattelun, jossa iskelmäsanoittaja Lasse Wikman kertoilee työtavoistaan sanoitusprosessin aikana. Voit katsoa sen tästä.

Haastattelussa Lasse sanoo olevansa tarkka tavujen kanssa, tekevänsä 80 prosenttisesti tekstiä sävellettäväksi, kirjoittavansa harvemmin sanoituksia valmiiseen melodiaan ja näkevänsä tarinat kuvina.

Näin se kai meillä nuotinlukutaidottomilla yleensä menee ;-)

Teostossa ollaan ihan pihalla!

2010-10-27T09:38:00.000-07:00

Säveltäjät ja sanoittajat Elvis Ry:n puheenjohtaja Janne Louhivuori meni avaamaan sanaisen arkkunsa ja mainitsi Savon Sanomille, kuinka muusikot huijaavat Teostokorvauksia omiin taskuihinsa biisintekijöiden kustannuksella. Heti perään Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä kiirehti vakuuttamaan että ohjelmistoväärennökset eivät ole vakava ongelma.

Täh! Olen puulla päähän lyöty! Miten ihmeessä merkittävintä tekijänoikeusjärjestöämme voi johtaa henkilö, joka on noin pihalla todellisesta tilanteesta? Ja millaiseen argumentointiin hän tuossa sortuukaan:

Teosto tilittää vuosittain suomalaisille musiikintekijöille yli 40 miljoonaa euroa tekijäkorvauksia. Keikkakorvaukset ovat tuosta potista noin viisi prosenttia. Suurin osa meidän korvauksista menee oikeaan osoitteeseen, sanoo Sipilä.

Mikä tässä argumentoinnissa mättää?
- Sipilä perustelee osoitteen oikeellisuutta sillä että rahaa tilitetään niinkin paljon kuin 40 miljoonaa!

Onko kellekään tullut mieleen se, että miksi live-keikoista tuleva korvaus on ylipäätään niinkin pieni kuin viisi (5) prosenttia?

Kysymykseen ei ole vaikea vastata: Törmään itsekin vähän väliä keikkamuusikoihin, jotka eivät ole eläissään tehneet yhtään ainoaa esiintymisilmoitusta Teostoon! Osalla ohjelmatoimistot tekevät ne heidän puolestaan ja osalla ei kukaan. Kerran kun muistutin erästä tällaista kaveria raporttien tekemisestä, tämä pelästyi ja kysyi että eikö ravintoloitsija suutu ja pidä häntä kielikellona kun Teostosta korvausvaade rapsahtaa laatikkoon!* :D

Ne harvat joka ymmärtävät Teosto-asioista jotain, vetävät tietenkin välistä! Esiintymisilmoitusten oikeellisuuttahan ei voi juuri mitenkään valvoa, niin kauan kuin Teosto ottaa raportteja vastaan ainoastaan yhdeltä taholta kerrallaan.

Ongelma ratkeaisi jos ilmoituksen voisi tehdä rinnan useampikin henkilö: Esim. keikkajärjestäjä, biisintekijä tai joku muu, voisi myös antaa näkemyksensä saman keikan sisällöstä (oikeastaan tämä olisi ainoa keino validoida, onko sisältö sinne päinkään).

Siinä Sipilä on kuitenkin oikeassa, että suurin ongelma eivät tosiaan ole nämä huijarit, vaan ne jotka eivät tee raportteja lainkaan. Tähänkin ongelmaan olisi hyvin yksinkertainen ratkaisu: Tarvitsisi vain säätää, että raportin tekijä (tai tekijät yhteisesti) olisivat oikeutettuja saamaan esim. 5% siitä Teostotulosta, jonka ko. esityskerta tuottaa.

Markkinataloudessa markkinatalouden tavalla. Eikös vaan ;-)

*Arvatkaapa miten pitkään jouduin vakuuttelemaan trubaduuri-paralle, että Teosto kyllä hoitaa asian niin ettei muusikko joudu välikäteen (enää en ole ihan varma).

Lauluntekijä Vesa Salmi kertoo biisintekoprosessista

2010-10-18T07:48:00.000-07:00

Lappeenrannassa järjestettiin nyt lokakuussa ensimmäinen Lauluntekijäin_ilta. Itselläni oli sen verran sormet pelissä, että suunnittelin tapahtumalle logon ja julisteen.

Illan lauluntekijänä oli tällä kertaa Vesa Salmi, jonka kappaleissa on tyypillisesti melko jänniä ja vähän kiellettyjäkin aiheita. Oheisessa pätkässä hieman biisinäytteitä ja väleissä biisintekoprosessin pohdintaa muutamaltakin eri kantilta.

http://www.youtube.com/watch?v=f8s_i64FxyM

Pätkä on pitkä, mutta on siinä paikoin asiaakin ;-)
Vesa Salmen musiikkiin voit tutustua MySpacessa.

Millainen levy kestää aikaa?

2010-10-10T08:00:00.000-07:00

Esitin otsikossa mainitun kysymyksen intohimoiselle vinyyliäänilevyjen keräilijälle Olli Valtoselle*. Tässä hänen näkemyksensä asiaan:

Mielestäni hyvässä biisissä, jota jaksaa kuunnella aina vaan uudestaan, tulee olla rakenteellisesti eri osia, melodisuutta ja mielenkiintoiset sanat, varsinkin jos laulukieli on kotimainen.

Sanomattakin selvää, että myös soundit, miksaus ja masterointi pitää olla kohdallaan ja sopia biisin luonteeseen… Mielestäni progressiivinen rock, sekä psykedeelisempi folk-musiikki ovat sellaisia, jotka eivät eka kuuntelukerralla vielä paljasta kaikkea, vaan uusia ovia aukeaa vielä monen kuuntelukerran jälkeenkin.

Tietysti musiikin kuuntelemiseen ja siitä nauttimiseen liittyy aina omakohtaisia tunnepitoisia mieltymyksiä, kokemuksia sekä muistoja, jotka nousevat pintaan musiikin soidessa ja jos ne ovat positiivisia ja mukavia, niin jotakin biisiä tai levyä jaksaa kuunnella vuodesta toiseen siihen kyllästymättä.

Musiikkiin syventyneenä voi tehdä todellisia mielikuvitusmatkoja ilman lisäaineita.

Yksi oiva esimerkki ajattomasta ja kuolemattomasta rock-kappaleesta on mielestäni Led Zeppelin yhtyeen Stairway to Heaven niminen biisi, rakenteellisesti hienovaraisesti koko ajan kasvava teos, joka päättyy kliimaksiin! Kipaleessa on kaikki kohdallaan hienoa lyriikkaa myöten, musiikki ja laulu soundi ovat mielettömän kiehtovia ja artistin tulkinta ei jätä kylmäksi ketään, ilmankos se taitaa olla yksi suosituimpia kappaleita useimmissa mediaäänestyksissä vuodesta toiseen.

Toinen esimerkki hienosti kasvavasta rockbiisistä olkoon Lynyrd Skynyrd yhtyeen Free Bird, varsinkin livetaltionti vuodelta 1976 tuottaa mielihyvää itselleni.

Listaan tähän lopuksi muutamia omia kestosuosikkiäänilevyjäni, joita aika ajoin kaivan hyllystäni vinyylisoittimeeni pyörimään… hmm. miksiköhän ne kaikki ovat -70 luvun tuotoksia paria lukuun ottamatta, jotka on -60 luvun puolelta, jolloin vaikutti sellainenkin kokoonpano kuin The Beatles…

• Beatles: Sgt.peppers lonely hearts club band
• CCR: Cosmos factory
• Cirkus: One
• Comus: First utterance
• Donovan: Essence to essence
• Hawkwind: Space ritual
• Hector: Herra mirandos
• Jarno sarjanen: EkaLP
• King crimson: In the court of the crimson king
• Pekka streng: Kesämaa
• Pekka Streng: Magneettimiehen kuolema
• Pink Floyd: Wish you were here
• Renaissance: Turn of your cards
• T.Rex: Electric warrior

*Olli Valtonen vaikuttaa turkulaisessa Kosmos-yhtyeessä, intohimona vinyyliäänilevyt.

http://www.nic.fi/~ovaltone/

http://www.nic.fi/~ovaltone/kosmos/index.htm

Biisien otsikointia ja hakukoneoptimointia

2010-09-27T15:38:00.000-07:00

Päivätyöni puolesta olen joutunut perehtymään jonkin verran hakukoneoptimoinnin saloihin ja tulin ajatelleeksi, josko noita oppeja voisi jotenkin hyödyntää myös biisien otsikoinnissa

Jo Helismaan ja Kärjen ajoista on tiedetty että olisi hyvä jos otsikossa mainittu sana, tai sanapari löytyisi myös itse tekstistä. Mieluiten tietysti kertosäkeistöstä.

Tänäpäivänä otsikon merkitys korostuu hieman eri tavalla, sillä levyjä kuunnellaan enää kovin vähän ja potentiaalinen kuulija selaa useimmin tuhansien biisien valikoimaa jossain Spotifyn, Groovesharkin tai Hitlantiksen kaltaisessa palvelussa. Siellä otsikko on ainoa asia jonka perusteella hän voi tehdä valinnan seuraavasta kappaleesta!

Hyviä (Kärjelle ja Helismaallekin kelpaavia) biisin nimiä ovat mielestäni esim. Hurriganesin: ”RoadRunner” ja Beatlesin: ”Paperbackwriter”. Ne ovat lyhyitä, ytimekkäitä, helposti muistettavia ja tuntuvat kivalta suussa. Lisäksi jälkimmäinen taitaa olla ihan ehta uudissana, jonka ansiosta vaikkapa lyriikat ko. biisin nimellä löytyvät netistä salamana (uudissanalla voi saavuttaa Googlessa yksinvaltiuden)

Mutta riittääkö tämäkään?
Ehkä parhaiten biisin kuulluksi tulemista edistäisi jos biisin nimi olisi sellainen, että kappaleen livetaltiointi YouTubessa tai lyriikat Liramassa sattuisivat potentiaalisesti Googlettajan silmään kun tämä etsii infoa jostakin asiasta joka sattuu olemaan myös ko. biisin aiheena?

Eikö juuri tällainen henkilö olisi kaikkein potentiaalisin diggari kappaleelle?

Vai kuinka?

Riimisanakirja?

2010-08-27T10:51:00.000-07:00

Aina silloin tällöin joku kyselee, mistä löytyisi kunnollinen riimisanakirja. Englanninkielisiä palveluja on pilvin pimein, mutta suomenkielisiä vaihtoehtoja on vain kaksi (jos tiedät muita, kerro siitä palautteessa).

Riimirenki PRO
Heikki Salo ja Petri Oskala julkaisivat jo vuosia sitten Riimirenki -nimisen sovelluksen, jolla pystyi etsiskelemään yksinkertaisimpia riimipareja. Vuoden 2010 alkuun asti se löytyi vielä Heikki Salon omilta kotisivuilta, mutta samalla kun siitä tehtiin PRO-versio, se siirrettiin ELVIS Ry:n työkalupakkiin>>>

Riimirenki on varmasti ihan kätevä apuväline sille joka sitä tarvitsee ja tämä uusi versio on jossain määrin jopa opettavainenkin, sillä ohjelma ilmoittaa mikäli yrität etsiä sillä "epäpuhtaita" riimejä. Ainoa miinus on käyttöliittymän kankeus ja se että sanastoa ei voi itse mitenkään laajentaa.

Lyricmaker 2.0
Ennen Riimirengin syntyä olin itsekin tämän kaltaista sovellusta vailla ja löysinkin lopulta ohjelman nimeltä Lyricmaker 2.0. Ko. softa on idealtaan älyttömän simppeli. Se on oikeastaan vain pelkkä käänteissanakirja, johon määritellään kuinka monta samaa kirjainta sanojen lopussa pitää olla suhteessa sanaan jolle riimejä etsitään.

Toisin kuin Riimirenki, Lyricmaker 2.0 ei ota kantaa riimien puhtauteen, mutta se on hurjan nopea ja sanastoa voi itse laajentaa. Lataa Lyricmaker>>>

Käyttöönotto vaatii kuitenkin hieman kikkailua, sillä Lyricmakerissa ei ole suomenkielistä sanastoa oletuksena lainkaan.

Voit kuitenkin korvata suomenkielisellä sanastolla vaikkapa ohjelman espanjankielisen sanaston, eikä sitä sanalistaakaan tarvitse omasta päästä repiä kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen "Nykysuomen sanalista" -kattaa lähes 95 000 sanaa (sisältäen taivutusmuodot) ja se on julkaistu GNU LGPL -lisenssillä! Lataa täältä>>>

Mikään sanoituskone kumpikaan "riimisanakirja" ei tietenkään ole ja parhaat oivallukset syntyvät loppujen lopuksi omassa päässä. Kummastakin työkalusta voi kuitenkin olla apua silloin, kun jää tekstinsä kanssa jumiin tai haluaa muuten viedä ilmaisuaan uusille urille.

Ajan myötä sanakirjan hyöty joka tapauksessa minimoituu kun se sanasto alkaa tulla yhä tutummaksi. Ennen pitkää oma pää toimii nopeammin ja intuitiivisemmin kuin kone - näin ainakin itsellä.

Miksi teet sitä mitä teet?

2010-07-28T00:24:00.000-07:00

Ainoa keino välttyä motivaatio-ongelmilta on varmistaa että tekemälläsi työllä on tarkoitus.

Spotify rikkoo lauluntekijöiden moraalisia oikeuksia!

2010-06-27T10:21:00.000-07:00

Ruotsalaissyntyinen Spotify vaikuttaa monessa suhteessa kertakaikkisen hienolta palvelulta! Sen käyttäjällä on pääsy erittäin kattavaan biisivalikoimaan ja soitosta maksetaan tekijöille korvausta hieman samaan tapaan kuin kaupallisissa radioissa (eli sen mukaan paljonko biisi soi suhteessa palvelun saamiin mainostuloihin).

Hienointa Spotifyssa on se, että sen käyttö kaikkine soittolistatoimintoineen on helpompaa kuin monien laittomien viritysten. Siksi se on jo varteenotettava haastaja sellaisillekin (valitettavan suosituille) palveluille kuin LimeWire tai eMule. Normaalin käyttäjän näkökulmasta huonoja puolia on oikeastaan vain se, että Spotifyn saamat lisenssit eivät (ihan vielä) kata aivan kaikkia maita.

Näin biisintekijänä en kuitenkaan voi olla kiinnittämättä huomiota erääseen toiseen epäkohtaan: Nimittäin siihen, että Spotifyn hakutoiminto tuntee ainoastaan kappaleiden esittäjät, ei niiden tekijöitä! Tekijätietoja ei lue myöskään albumin lisätiedoissa eikä missään muuallakaan Spotifyn palveluympäristössä, vaikka Suomen tekijänoikeuslaki sitä edellyttäisi.

Tarkalleen ottaen laissa lukee että jos teoksesta valmistetaan kappale tai teos saatetaan yleisön saataviin, tekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

Voi olla, että Ruotsissa vastaavaa lakia ei ole (tai sitten ruotsalaisilla on huonommat tavat?), mutta se ei tarkoita sitä että Spotify voisi jättää tämän seikan noin vain huomiotta! Mielestäni Teoston ja erityisesti Elvis Ry:n olisi välittömästi puututtava tähän epäkohtaan, vaatimalla Spotifya kehittämään palveluaan tältäkin osin sellaiseksi, että se täyttää Suomen lain asettamat kriteerit.

Ollaanhan me lauluntekijät aika vaatimatonta porukkaa, mutta täytyy sitä nyt sentään tämän verran pitää oikeuksistaan kiinni :)

Jari Aaltosen (astetta raflaavampi) saatekirje

2010-05-05T08:28:00.000-07:00

Half & Half -yhtyeen tiukkaakin tiukempi basisti Jari Aaltonen julkaisi huhtikuun lopulla soolosinkkunsa: Älä yritä muuttaa minua.

Yllättäen kävikin niin, että promolätyille oli jos jonkinlaista kysyntää. Niitä tuupattiin (ehkä vähän turhankin anteliaasti) sinne tänne, sillä seurauksella että niitä jäi radioille postitettavaksi enää kourallinen.

Mikä neuvoksi, kun varsinainen tarkoitus oli kumminkin saada biisille radiosoittoa?

- Istuimme hetkeksi alas ja pohdimme eri vaihtoehtoja: Lisälevyjen painattaminen tuntui liian työläältä ja kuoretkin osoitteineen olivat jo pöydällä odottamassa. Hinku päästää tuotos maailmalle oli kova, eikä projektin venyminen ollut mikään vaihtoehto.

Jossain vaiheessa päähämme pälkähti pöhkö idea rahan* lähettämisestä radiokanaville. Mitäpä jos yksinkertaisesti lahjoittaisimme kanaville sen verran rahaa, että niillä on varaa käydä lataamassa biisimme musiikkikaupasta?

Lopputuloksena syntyi oheinen, astetta raflaavampi, saate: Jari Aaltosen saate (PDF)

*Lähetimme kuhunkin kohteeseen yhden euron.

Sanavarasto ja ilmaisun tuoreus

2010-03-28T04:15:00.000-07:00

Yksi ikuisuusongelma kirjoittajalle on tuoreiden ilmausten puute ja varsinkin kaikessa mitallisessa tekstissä (kuten laululyriikassa), tahtoo tekstin sekaan väkisinkin uida kuluneita riimejä ja kauhtuneita kielikuvia.

Omalla tavallaan monet niistä puolustavat paikkaansa, koska moni asia on yksinkertaisesti kiteytetty niissä todella hyvin. Ja kun kirjoittaja tietää mitä on sanomassa, voi kulunutkin ilmaus tuntua juuri silloin varsin ilmaisuvoimaiselta. Kuulijan korvassa tilanne on kuitenkaan harvoin sama, koska liikakäytön seurauksena mikä tahansa juttu laimenee.

Vanhoihin kliseisiinkin on silti mahdollista puhaltaa eloa, esim. avaamalla niihin uusia merkityksiä: Mitä jos ”tähtivyöllä” tarkoittaisikin asustetta? Tai mitä jos ikävän viillettyä rintaa, päähenkilö joutuisikin käymään lääkärissä? Tai entä jos silmät loistavat kuin tähdet, syystä että ko. henkilö onkin pöllyssä?

Tällaiset muunnokset ovat hauskoja ja saavat usein hymyn huulille. Vakavammalla puolella sen sijaan olisi usein hyvä miettiä, voisiko asiat kertoa ihan kokonaan toisin. Jos sydämet lyövät samaan tahtiin, niin voisi yhtä hyvin sanoa että ne hakkaa stereona. Tai jos päähenkilö ei saa eilistä takaisin, niin voi olla tehokkaampaa kertoa että koko viime vuosi meni hukkaan.

Kun vaihtoehtona on todella kulunut kielikuva tai suora ilmaisu, valitsen useimmiten jälkimmäisen, koska se menee poikkeuksetta paremmin kuulijan kaaliin, eikä kuulosta niin kornilta. Vaihtoehtoisesti koitan miettiä kokonaan uutta ilmaisutapaa jos tyylilaji sitä vaatii, sillä esim. perinteisessä suomalaisessa iskelmässä kovin suora ilmaisu särähtää helposti korvaan.

Oleellista on kuitenkin itse tiedostaa, milloin liikkuu liiankin tutuilla vesillä: Hyvä apu siihen on Matti Huhdan kirjoittama Laululyriikan fraasikirja, jossa on lueteltu yleisimmin suomalaisissa lauluissa esiintyvät emäkliseet ja kartoitettu niiden taustoja asiantuntevasti ja hauskalla tavalla.

Kokonaan uusia ja varmasti vähemmän kuluneita ilmauksia (ja sanoittajalle elintärkeää, uutta sanavarastoa) voi kartuttaa mm. selailemalla verkossa Urbaanisanakirjaa. (Niille jotka kirjoittavat englanniksi, on olemassa myös englanninkielinen versio: Urbandictionary.)

PS:
Hyvää pääsiäistä =D

Epäkaupallinen lähestymistapa myy paremmin?

2010-03-19T09:46:00.000-07:00

Törmäsin nettisurffailuni lomassa Santeri Salosen blogikirjoitukseen, siitä kuinka (varsinkin internetissä) epäkaupallinen lähestymistapa (kaupallisellakin sisällöllä) tuottaa usein huomattavasti parempia myyntituloksia kuin perinteinen markkinointipuhe.

Salosen mukaan aivot käyvät ylikierroksilla suodattaessaan yrittäjän itsekehua ja käyttökokemuksesta tulee kokonaisuudessaan huono.

Lisäksi Googlekin pitää sisältöä höttönä kun kehusanat ovat niin yleisiä, minkä seurauksena taas hakukonesijoitukset jäävät alhaisiksi. Sivujen konversio-astekin on kuulemma parempi jos tekstisisältö pysyy objektiivisena.

Onko nyt siis niin, että innovaatiofirmojen ja mainostoimistojen pitäisi ottaa mallia suomalaisten taiteilijoiden nöyrästä ja maanläheisestä tavasta tuoda itseään esiin?

Mikään kaupallinenhan ei voi olla hyvää. Eihän?

Laululyriikkakurssi hiihtolomalla Turussa!

2010-02-15T09:59:00.000-08:00

Sanataidekoulu Kratin Laululyriikkakurssilla inspiroidutaan äänistä, pallotellaan sanoja, ihmetellään melodioita ja pohditaan laulutekstien dramaturgiaa, muotoa ja ilmaisua eri tyylilajeissa. Tavoitteena on oppia sanoittamisen keskeisimmät työkalut ja tekniikat, mutta pitää myös hauskaa!

Kurssin aikana teemme paljon käytännön harjoituksia, joista suoriutuminen ei edellytä aikaisempaa musiikillista taustaa. Kurssi on kaikille avoin ja sisältää 10 (45min.) oppituntia. Ota mukaan paperia, kynä ja ennakkoluuloton asenne.

Kouluttajina toimivat Arita Peuraharju ja Samuli Koivulahti.

Hinta

Nuoret 15€

Aikuiset 40€

Aika

KE 24.2.2010, klo 12.00-16.00

TO 25.2.2010, klo 11.00-16.00

Paikka

Kirjan talo

Linnankatu 24
20100 Turku

Ilmoittautumiset

samuli.koivulahti@gmail.com

Musiikkikoulutus ja sen tulevaisuus

2010-02-13T05:27:00.000-08:00

Olin mukana Turun konservatoriolla 11.2 järjestetyssä ”Tulevaisuusverstaassa” jossa pohdittiin tämänhetkisiä ongelmia musiikkialan koulutuksessa ja yritettiin miettiä keinoja, joilla tilannetta voitaisiin parantaa.

Yksi suuri asia näytti olevan työelämävastaavuuden puute ja koulutusten kapea-alaisuus: Useita puheenvuoroja käytettiin siitä kuinka esim. kitaransoitonopettajaksi valmistuvan henkilön pitäisi ymmärtää soittamisen ohella (nykyistä enemmän) myös pedagokiikan päälle.

Toinen selkeä ongelma tuntui olevan oikean oikean tekemisen puute. Siinä missä kaikilla muilla aloilla ammattikoulutukseen kuuluu pakollisena neljä kuukautta työharjoittelua, niin muusikon ammattiin voi ilmeisesti valmistua varsin olemattomallakin käytännön kokemuksella (?)

Keskustelua käytiin myös siitä, pitäisikö musiikkialan koulutusta muokata siten, että se vastaisi enemmän työelämässä jo olevia tarpeita, vai pitäisikö taideopetuksen olla tällaisesta markkinavetoisesta ajattelusta vapaata?

Itse käytin tilaisuudessa useita puheenvuoroja musiikkialan markkinointikoulutuksen puolesta ja yritin saada ilmoille näkemystäni siitä, ettei ongelma ole ainoastaan se että muusikoita koulutetaan kortistoon, vaan siinä että managerit ja keikkamyyjät loistavat poissaolollaan!

Etenkin marginaalimusiikin breikkaaminen markkinoilla vaatii tuekseen roppakaupalla markkinointiosaamista ja sen synnyttämiseksi pitäisi luonnollisesti myös kouluttaa väkeä!

Parhaita tilaisuudessa kuulemiani ajatuksia oli jossain sivulauseessa (vitsinä) pilkahtanut idea oppilaitosten välisestä yhteistyöstä jo ammattikoulutasolla: Markkinointipuolen merkomiopiskelijat voisivat myydä keikkoja musiikkiopiston esiintyjäopiskelijoille, samalla kun AV-puolen oppilaat huolehtisivat grafiikoista ja myynnintukimateriaaleista :D

Puhetta oli myös sosiaalisiin medioihin jalkautumisesta ja yksi oma ehdotukseni oli että musiikkikoulut alkaisivat tuottamaan opetusvideoita Youtubeen. Ne toimisivat toisaalta oppilaiden itseopiskelumateriaaleina ja toisaalta myös viraaleina tehden oppilaitoksia samalla tunnetuksi.

Kaiken kaikkiaan tilaisuudesta jäi hyvä fiilis ja uskon että ainakin pieniä muutoksia alan koulusnäkymiin on luvassa! Millaisia parannuksia sinä toivoisit?