Kulinaarimuruja

Sen voi melkein jo maistaa...

noreply@blogger.com (Jaana) — Wed, 16 May 2012 21:49:00 +0000

Vajaan kuukauden kuluttua Suomi ja Helsinki liittyvät osaksi kansainvälistä ruokaketjua, kun ihan ensimmäinen Taste of Helsinki-tapahtuma käynnistyy.

Taste of London-ravintolafestivaalit järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja nyt Taste-kaupunkeja ovat myös Edinburgh, Dublin, Amsterdam, Rooma, Milano, Johannesburg, Kapkaupunki, Dubai, Auckland, Melbourne ja Sydney. Ensi vuonna bileet laajenevat ainakin Pariisiin ja Brisbaneen.

Kaikkien Taste-tapahtumien ideana on koota joukko paikallisia huippuravintoloita hetkiseksi samaan paikkaan kokkaamaan nimikkoannoksiaan, joista festarikansa voi sitten valita omat suosikkinsa ja muodostaa niistä itsensänäköisen menun.

Taste of Helsingin annoskoot ovat maisteluun sopivia ja niiden hintahaarukka on 4-6 markkaa (kyllä, festarivaluutta on markka ja yhden markan saa yhdellä eurolla). Juomien hinnat vaihtelevat neljästä kahdeksaan markkaan.

Tapahtuma-alueelle pääsystä peritään myös kynnysraha. Sitä pystyttiin alentamaan, kun Taste of Helsinki liitettiin osaksi World Design Capital-hanketta ja se sai Musiikkitalon kupeessa sijaitsevan Kansalaistorin maksutta käyttöönsä.

Korviini on hinnan laskusta huolimatta kantautunut ihmettelyä Taste of Helsingin "älyttömistä pääsymaksuista." Itse en kyllä kritiikkiä allekirjoita, sillä rahoille saa mielestäni vastinetta.

Tehdäänpäs laskuharjoitus. Ostat 25 euron hintaisen lipun, joka sisältää pääsymaksun ja 10 markkaa käyttörahaa. Sen lisäksi lunastat festaripankista vielä 20 eurolla markkoja. Nyt rahaa on kulunut 45 euroa ja käytössäsi on 30 markkaa.

Sillä saat alkupalan Murusta (5 mk), pääruoan Juuresta (6 mk) ja jälkkärin Demosta (4 mk). Vuokrauspisteesta saat käyttöösi Riedelin lasin (7 mk) ja siihen juomapisteeltä pari kaatoa viiniä (8 mk). Yhteensä 30 markkaa. Ja 2 markkaa saat vielä takaisin, kun palautat viinilasin.

Kaltaiselleni ahkeralle ravintolasyömärille Taste of Helsinki antaa mahdollisuuden nyppiä rusinat pullasta, kun samalle aterialle voi valita lemppariravintoloidensa valikoimista juuri ne ruoat, joista tykkää eniten. Miksei muka possua voisi syödä alku-, pää- ja jälkiruoaksi?

Harvemmin ulkona syöville henkilöille Taste of Helsinki on loistava tilaisuus tutustua erilaisten ravintoloiden tarjontaan yhdellä istumalla, jonka jälkeen kynnys mennä suunmukaisinta murkinaa tarjoavaan paikkaan madaltuu kummasti.

Uskon, että festivaaliketjun lenkkinä houkuttelemme takuulla Suomeen ja Helsinkiin lisää ruokaturisteja. Taste of Helsingin kautta puhtaisiin makuihin luottavan suomalaisen ruoka- ja ravintolakulttuurin ilosanomaa saadaan leviämään entistä laajemmalle jakelulle.

Katolta saarihyppelylle ja takaisin

noreply@blogger.com (Jaana) — Wed, 16 May 2012 15:38:00 +0000

Eilen osallistuin Soppa-Hannan ja muutaman muun bloggaajan kanssa Kämp Groupin kesäravintolakierrokselle.

Aloitimme retken ravintola Palacesta. Kymppikerroksen terassilta oli viehkot näkymät kevätauringossa kylpevään Helsinkiin.

Palacen katolla nautimme kuplajuomaa sekä sormisyötäviä. Graavattu siika saaristolaisleivällä oli hirmu hyvää.

Ensimmäinen saarikohteemme oli Särkässä, jonne veneily Kaivopuiston rannasta kesti huimat viisi minuuttia.

Ravintola Särkänlinna sijaitsee 1700-luvulla rakennetun linnoituksen tiloissa, joissa on ollut ravintolatoimintaa 1920-luvulta saakka.

Ravintolasalissa on kalteva lattia, jota pitkin ennen muinoin on kuulemma vieritelty tykinkuulia varastosta lähemmäs ampumapaikkaa. Lattian kaltevuustaso tuntuu varmasti myös painavia tarjottimia kanniskelevien tarjoilijoiden reisilihaksissa sen verran, ettei tarvitse töiden jälkeen mennä pumppiin.

Särkänlinnassa maistelimme näytteitä ravintolan menulta, jonka hintojen havaitsimme Hannan kanssa olevan ihan kohtuullisia omillekin kukkaroille.

Lankun eteläpäädyssä oli tarjolla muhevaa Viinitarhurin juustoa päärynähillokkeella...

...sekä mielenkiintoista sokerisuolattua ankkaa.

Uudet perunat olivat vielä italialaisia.

Siianmätiä, smetanaa ja punasipulia, joka oli kypsytetty jotenkin, eikä ollut niin pistävää kuin raaka sipuli.

Sitruunainen silakka sekä tuhkalla ryyditetty lohipastrami maistuivat omassa suussani alkupalasetistä parhaimmilta.

Lämpimänä makupalana oli savulohta korvasienikastikkeella. Lohi oli jopa kaltaiselleni savufriikille ehkä karvan verran liian savuisaa. Tuhti Priorat tosin leikkasi kalan savuisuutta ja sopi muutenkin sen kyytipojaksi yllättävän hyvin.

Tykästyin ravintola Särkänlinnan miljööseen kovasti, ja sinne voisi palata loppukesästä rapujen merkeissä. Järjestävän seuran edustajat tosin kertoivat, että kesäviikonloppuisin paikka on pullollaan hääväkeä, joten pöytävaraus kannattaa tehdä varmasti arki-illalle.

Seuraavaksi siirryimme mantereelta kolmen minuutin matkan päässä olevaan Liuskasaareen, jolla sijaitsee ravintola HSS Boathouse. Veneessä oli kätsyt pyllynalustyynyt.

Liuskaluodolla oli niin nättiä, että sieluun sattui.

Sen sijaan Boathousen menun maistiaiset eivät tehneet kovin suurta vaikutusta. Sekä kuha maissipyreellä että grillattu härkä vihreällä Béarnaise-kastikkeella tarjoiltiin meille kylminä ja lisukekorvasienissä ratisi hiekka. Hyh hyh.

Myöskään sitruunavanukas ei saanut minua syttymään, vaikka normaalisti olen aika happamien asioiden ystävä. Ilmeisesti yksilön savu- ja sitruunakiintiöt voivat sittenkin täyttyä?

Suklaakakkusysteemi mangosorbetilla sen sijaan oli oikein maistuva päätös mukavalle kevätretkelle, jonka kruunasi aivan upea sää.

Sikamaisia jämiä

noreply@blogger.com (Jaana) — Mon, 14 May 2012 19:07:00 +0000

Lähden torstaina jääkiekkopakolaiseksi Dubliniin, joten nyt on aika hyötykäyttää kaikki mahdolliset pilaantumisuhan alla olevat tykötarpeet.

Työstin löydöistäni äsken huomisen lounaan. Raaka-aineissa oli parin viikon takaisista kiinalaisista ruokaorgioista saakka rentoutuneita kevätsipuleita, nahkeahko inkiväärin kantapala sekä eilisen possufestin viimeinen kyljys.

Tähteiden lisäksi laitoin evääseen valkosipulia, soijaa, tilkan seesamiöljyä sekä kokojyvänuudeleita. Jää nähtäväksi, miltä jämäpossunuudelit maistuvat, sillä ylijäämäkyljyksessä oli vielä kohtuullinen kerros kermaista haudutussoossia.

Tarvitset:
kokojyvänuudelikiekon
lorauksen öljyä
palan inkivääriä
valkosipulinkynnen
jämäkyljyksen tai jotain muuta lihaa
lirauksen seesamiöljyä
lorauksen soijaa
kevätsipulia

Tee näin:
Keitä ja valuta nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan.

Pilko inkivääri ja valkosipuli atomeiksi. Leikkaa liha suikaleiksi.

Kuumenna öljy pannulla. Freesaa inkivääriä ja valkosipulia hetki öljyssä.

Lisää lihasukaleet ja nuudelit pannulle, sekoita hyvin. Mausta seesamiöljyllä ja soijalla.

Lisää lopuksi joukkoon pilkotut kevätsipulit.

Ruokabloggaajat taikovat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi. Linkkivinkit sekä lista tempauksessa mukana olevista blogeista löytyvät kampanjan Facebook-sivulta.

Ihan kiva, mutta...

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 13 May 2012 15:58:00 +0000

Käymme säännöllisen epäsäännöllisesti ulkoruokailemassa parin entisen työkaverini kanssa. Viimeisin treffipaikkamme oli ravintola Karljohan (Yrjönkatu 21), jonka ohi tulee käveltyä liki päivittäin, mutta jossa ei ole ikinä aiemmin tullut käytyä.

Enpä kyllä tiedä, tuleeko Karljohaniin mentyä toiste. Kaikki oli periaatteessa ihan OK, mutta se jokin puuttui. Vika täytyy olla ravintolassa, koska seura oli jälleen kerran ensiluokkaista - kiitokset siitä asianosaisille!

Alkupalaksi valitsin Taleggio-juustolla kuorrutettuja etanoita chorizovoissa. Annos vaikutti paperilla paljon paremmalta kuin miltä se maistui.

Alkudrinksuksi ottamani Jansz Tasmania Vineyardin kuohuviini toimi mukavasti etanoiden kaverina.

Pääruoaksi söin naudankieltä, joka oli ihanan mureaa. Sen kanssa tarjoiltu piparjuurikastike ei ollut kyllä piparjuurta nähnytkään. Perunamuussi oli mennyt pikkuisen liisteriksi ja seurueemme kaikkien ruokailijoiden lautasilla oli samoja lisukevihanneksia.

Jaoimme pullon itävaltalaista Esterházy Pinot Noir Classicia, joka osoittautui oivalliseksi kieliviiniksi.

En ole oikeastaan koskaan lämmennyt ajatukselle tarjoilla crème brûléen kanssa jätskiä tai sorbettia, koska onnistunut crème brûlée on loistojälkiruoka ihan ilman mitään lisukkeita.

Karljohanissa tarjolla olisi ollut crème brûlée omenasorbetin kanssa. Hmph. Koska mieleni teki jotain pientä raikasta, jaoimme toveri T:n kanssa jälkiruokaelementit siten, että hän sai crème brûléen ja minä sorbetin, joka oli (ylläripylläri) ihan ookoo.

Kaikki syömiset ja juomiset (lasi kuohuvaa sekä kolmasosa punkkupullosta) maksoivat noin 60 euroa. Hintataso on siis vähintäänkin kohtuullinen ja ruoatkin perushyviä, mutta silti paikasta jäi vähän valju filis.

Vuosikertarisotto

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 13 May 2012 14:34:00 +0000

Bongasin tämän omena-sinihomejuustorisoton ohjeen Ilta=Sanomista jo kolmisen vuotta (!) sitten, jolloin kirjasin reseptin luonnokseksi Bloggeriin. Risotto on siis ollut to do-listalla varsin pitkään.

Herkkua kannatti kyllä odottaa, sen verran maukasta tavaraa sain tänään aikaiseksi. Seuraavalla kerralla tosin laitan tähän ruokaan jotain tuhdimpaa juustoa, sillä nyt käyttämäni Regina Blu oli ehkä pikkuisen liian pliisua. Omenaksi kannattaa valita joku makea lajike.

Siiderinä minulla oli Stowford Pressiä. Lorottelin sitä myös paistinpannulle, jolla kypsensin risoton kanssa tarjoilemani Säästöpossun ihanat kyljykset. Siiderin lisäksi kyljysten haudutusliemessä oli kermaa, Dijon-sinappia, suolaa ja mustapippuria.

Risottoon tarvitset:
sipulin
50 g voita
3 dl risottoriisiä
3 dl kuivaa omenasiideriä
7 dl kasvislientä
150 g sinihomejuustoa
omenan
(suolaa)

Tee näin:
Silppua sipuli.

Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulisilppu sekä riisit siinä.

Kun riisit ovat muuttuneet hieman läpikuultaviksi, lisää siideri.

Anna riisien pöhistä keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes siideri on imeytynyt niihin.

Lisää kattilaan kuumaa kasvislientä pienissä erissä koko ajan sekoittaen.

Kun riisi on kypsää, lisää joukkoon sinihomejuusto sekä raastettu omena.

Tsekkaa suola ja lisää sitä tarvittaessa.

Kylässä isomummon kaimalla

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 08 May 2012 19:30:00 +0000

Olin pari viikkoa sitten muutaman muun ruokabloggaajan kanssa Kämp Signéssä (Pohjoisesplanadi 29, 2. kerros) tutustumassa Sami Tallbergin tiimin valmistamiin herkkuihin. Kulinaarimurujen lisäksi ainakin Suolaa ja hunajaa- sekä Dinner 4U2-blogeista löytyy tarinaa tästä leppoisasta tilaisuudesta.

Äyriäisten kanssa on kuulemma pitänyt pikkuisen lipsua, mutta muuten Kämp Signéssä luotetaan puhtaisiin, suomalaisiin raaka-aineisiin, joiden tuottajat tunnetaan suurinpiirtein nimeltä. Kyökissä kokataan samanlaisista tykötarpeista, joista oman mummoni Signe-äitikin varmasti aikoinaan valmisti ruokaa.

Kämp Signéssä käytetään myös runsaasti villiyrttejä, joiden tunnetuksi tekemisessä Sami on uranuurtaja Suomessa. Itseopiskelun ja reseptiikan kehittelyn luonnollisena jatkona hän on kunnostautunut myös villiyrttikeittokirjailijana.

Alkuun saimme maistella jumalaista possun kasslerista tehtyä Ilmajoen "kinkkua", joka peittosi maullaan kaikenmaailman patanegrat ja prosciuttot mennen tullen. Tarjolla oli myös vinkeitä hapatettuja porkkanoita.

Varsinaisesta alkuruoasta löytyi paljon kiehtovia makuja. Raitajuuria ja Saloniemen vuohenjuustoa oli ryyditetty voikukanlehdillä (joita on kuulemma melko hankala työstää maukkaiksi) sekä tosi vahvasti sitruunaruoholta maistuvilla, takavuosien Twin Peaks-sarjasta tutun douglaskuusen neulasilla. Törkeän hyvää!

Lajitoveri tarkkailee douglaskuusinäytettä.

Välikeitoksi meille tarjoiltiin aivan ihanaa koivunmahlaista ja kallioimarteista maa-artisokkakeittoa.

Pääruokana oli paistettuja ahvenia, hernepyreellä maustettua emmervehnää, suutuntumaltaan jännää isomaksaruohoa, vuohenputkea ja villiruusuvinaigrettea.

Jälkkäriksi söimme tuhtia suklaakakkua yllärijäätelöllä, jonka pääraaka-ainetta yritimme maistellen arvailla. Omaan suuhuni jätski maistui hiukan teemäiseltä ja pikkuisen karvaalta, joten veikkasin tykötarpeeksi piharatamoa. Pieleen meni.

Kämp Signé oli erittäin viehättävä tuttavuus, jonne tulee varmasti mentyä ihan omalla rahallakin. Hinnat eivät nimittäin olleet mitenkään tähtitieteellisen korkeita, vaikka sitä vähän niin kuin olettaisi, kun ravintola toimii tuommoisen vähän fiinimmän hotellin yhteydessä.

Oivallisen dinnerin päätteeksi kävimme vielä Pumpkin Jamin Marin ja hänen Käsimallinsa, Viva ciabattan Aleksin sekä Ilo-kilpikonnan kanssa bissellä ja maistelemassa Ameriikan tuliaissuklaita.

Hävikkiherkkupaloja

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 06 May 2012 17:07:00 +0000

Ihanaakin ihanamman parsa-parmesaanipiiraan tykötarpeista jäi yli pari lehtitaikinalevyä sekä Mascarpone-juustoa.

Toissaviikonlopun kiinalaisia ruokaorgioita varten ostamiani kuivattuja pilvenkorvasieniä oli pussin pohjalla vielä jokunen. Keittiössä kummitteli myös vapun kalasafkoihin hankitun tillin nuupahteleva haamu. Lisäksi löytyi sipulia, suolaa ja mustapippuria.

Liotin sienet ja silppusin ne atomeiksi. Samat temput (ilman liottamista) tein tillille ja sipulille. Sekoitin kaikki silput juuston kanssa tahnaksi, jonka maustoin suolalla ja pippurilla.

Taikinalevyt leikkasin pitkittäin kolmeen osaan ja syntyneet suikerot edelleen kolmeen osaan. Lusikoin emähyvää tahnaa taikinapaloille, joita paistoin 225-asteisessa uunissa vartin verran.

Sienisuupaloista tuli aika makoisia, mutta kukahan nämä loput nyt sitten söisi?

Ruokabloggaajat taikovat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi. Linkkivinkit sekä lista tempauksessa mukana olevista blogeista löytyvät kampanjan Facebook-sivulta.

Parsaa tuplajuustolla

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 06 May 2012 12:30:00 +0000

Parsa on ihanaa! Kotimaista satoa toiveikkaana odotellen otin parsakauteen pienen varaslähdön jo viime viikolla ja tilasin Makumakusta espanjalaista luomuparsaa.

Ilmeisesti myös Brittein saarilla parsaa pukkaa jo, sillä BBC Good Foodin taannoisessa uutiskirjessä hehkutettiin uusimpia parsareseptejä.

Niiden joukosta löysin maukkaan oloisen ohjeen, jota päätin kokeilla heti kun ehdin. Tänään lopulta vääntämäni parsa-parmesaanipiiras osoittautui ihan järisyttävän hyväksi.

Juustohullua mieltäni lämmitti se, että piiraaseen tulee sekä Mascarponea että Parmesania. Iloiseksi yllätyksekseni löysin vielä ässäketjun marketista luomu-Mascarponea! Parmesania on saanut luomuna jo pitkään.

Sen verran tuunasin engelsmannien ohjetta, että raastoin juustoseokseen sitruunan sijasta limen kuorta ja mielestäni se komppasi tosi kivasti sekä basilikan että juustojen makuja. Lime oli näet hyvää vauhtia kovettumassa ja se piti käyttää ennen sen muuttumista hävikiksi.

Piiraaseen käyttämistäni valmiista lehtitaikinalevyistä (niin, kätevämpi emäntä olisi toki tehnyt taikinan itse) jäi pari lätkää yli. Koska sulatettuja pakastelaattoja ei kannusteta pakastamaan uudellen, niin tein jämistä pieniä suupalajuttuja, joista lisää omassa postauksessaan.

Tarvitset:
4 lehtitaikinalevyä
6 rkl Mascarponea
40 g Parmesania raastettuna
3 rkl silputtua basilikaa
limen kuoren raastettuna
suolaa
mustapippuria
350 g parsaa
oliiviöljyä

Tee näin:
Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Sekoita juustot, basilika ja limen kuoriraaste. Mausta tahna suolalla ja pippurilla.

Vuoraa pitkulaisen vuoan pohja ja reunat taikinalevyillä. Levitä juustoseos taikinapohjalle.

Pätki parsat siten, että nuppupäinen pätkä jää hiukan vuoan leveyttä lyhyemmäksi. Lado nuppupätkät sievään riviin juustoseoksen päälle.

Pilko loput parsanvarret ja ripottele pieniä parsakiekkoja nuppupätkien väliin. Pirskottele lopuksi parsojen päälle hieman oliiviöljyä.

Paista piirasta 25-30 minuuttia.

Syö haaleana parmesaanilastujen kanssa.

Doggie bagin uusi elämä

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 05 May 2012 06:23:00 +0000

MTT:n Foodspill-tutkimushankkeen puitteissa tehty selvitys paljasti, että suomalaisissa kodeissa heitetään roskiin täysin syömäkelpoisia asioita jopa 160 miljoonaa kiloa vuodessa. Siis 160 MILJOONAA kiloa. Järjetöntä!

Faktoista järkyttyi myös Suolaa ja hunajaa-blogin Jonna. Kun hän huhuili muita ruokabloggaajia kampanjoimaan toukokuussa hävikin vähentämisen puolesta, niin ilmoittauduin ilman muuta mukaan.

Ruokapalkalla (jota en ole vielä maksanut) sain houkuteltua tutun graafikon suunnittelemaan kamppikselle logon, josta tuli tosi hieno. Nyt logo koristaa kaikkien mukana olevien blogien Hävikistä herkuksi-teemaan liittyviä vinkkipostauksia.

Linkit näihin kirjoituksiin sekä muihinkin mukaviin juttuihin kootaan tempauksen Facebook-sivulle. Sieltä löytyy myös ajan tasalla oleva lista kamppikseen osallistuvista blogeista.

Itse olen viime aikoina syönyt todella paljon ulkona ja siksi kotikokkailu on jäänyt hiukan lapsipuolen asemaan. Joissakin ravintoloissa annokset tuppaavat olevat sen verran isoja, että lautasen tyhjäksi syöminen on haasteellista.

Massiivisen kokoisia settejä harrastetaan muiden muassa ravintola Kannaksessa, jossa tulee vierailtua kohtuullisen usein sen sijainnin ja jokaviikkoisen musavisan vuoksi.

Viime torstaisen visan etkoilla vahvistimme itseämme Hannan sopan Hannan kanssa metsästäjänleivällä ja hampurilaisella. Tavattoman maukkaista, mutta elämää suuremmista eväistä emme kumpikaan kyenneet suoriutumaan ja jämät olivat hyvää vauhtia muuttumassa hävikiksi.

Metsäsästäjänleivän raato.

Noin puoliksi syöty peksuburgeriateria.

Hävikistä herkuksi-kampanjan reilussa hengessä pyysimme saada jämät mukaan. Hanna tosin unohti omat hävikkinsä Kannaksen kylmiöön, joten minä sain kunnian tuunata uusia aterioita molempien doggie bagien sisällöistä.

Virkistin lautasille jääneitä salaatteja tuoreella kurkulla. Hampurilaissämpylän sekä metsästäjänleivän kateleipäpalat pilkoin kuutioiksi ja paistoin ne rapeiksi voissa. Toimi ihan kympillä seuraavan päivän lounassalaattina.

Ranskalaisista perunoista, pihveistä sekä metsästäjänleivän sienikastikkeesta ja marinoiduista punasipuleista paistelin jämäruokien klassikkoa, pyttipannua. Spydärin pohjaksi freesailin jääkaapista löytyneen nahkeahkon punasipulin puolikkaan ja kruunasin annoksen paistetulla munalla. Ihan törkeän hyvää!

Viime viikolla vierailin niin ikään parin ruokabloggaajakamun kanssa Itiksen Masabissa. Se ei ole tosin koskaan kuulunut suosikkeihini sushirintamalla, mutta Itiksen ravintolassa on sellainen elokuvista tuttu hihna, jolta voi noukkia haluamiaan juttuja. Sitä hihnaa siis lähinnä matkasimme ihmettelemään.

Sinänsä oli todella hienoa huomata, että Masabi on asettanut kunnon sanktiot ruokatuhlareille. Valitettavasti siellä kuitenkin tarjoillaan niin huonoa sushia, että hävikkiä varmasti syntyy jo pelkästään sen vuoksi.

Hihna itsessään oli tosiaankin Masabin parasta antia, koska sillä kiertäneet sushit olivat aika surullisia esityksiä. Riisi oli pahaa ja kylmäsavulohi ei vaan toimi sushin raaka-aineena.

Vaikka melkein kaikki seurueestamme söivätkin kiltisti kaikki hihnalta poimimansa sushisatsit, Kulinaarimurula ei suosittele Itiksen Masabia kenellekään.

Vappumuonaa

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 01 May 2012 15:16:00 +0000

En ole vappukarnevaalien väkijoukoissa viihtyvää tyyppiä, mutta tykkään tähän keväiseen juhlaan kuuluvista herkuista. Aiheesta on tullut mainittua aiemminkin.

Tämänvuotisten vappusyömisten linja oli jälleen kerran hyvin kalaisa. Omatekemät eväät olivat vanhoja tuttuja klassikoita ja uutena juttuna pöytää koristi pikkuruinen voileipäkakku, jonka tehtiin tilaustyönä Chef & Sommelierissa.

Kakun tykötarpeina oli hyödynnetty perinteisesti roskakaloina pidettyjä lahnaa ja särkeä, tällä kertaa savustettuina. Siinä oli myös hienon makuista hauen mätiä, jota ei oikein tahdo saada mistään.

Roskakalavoikkarikakun maku oli ihan mieletön ja ulkoiselta olemukseltaankin se oli nätti kuin ~~sika~~ lahna pienenä! Kakku sopi oivallisesti natusteltavaksi Bouché Père & Filsin Cuvée Blanc de Blancsin kanssa.

Tänä vuonna Kulinaarimurulassa tehtiin tuttavuutta aivan uudenlaisen kuohuviinipullon korkin kanssa. Ensin siitä piti poistaa pullon kaulan ympärille kiedottu muovinen suikale. Sen jälkeen otin pullon pohjasta kiinni ja aloitin varovasti kiertämään korkkia, joka pasahtikin hetimiten valtavalla paineella kohti kattoa. Onneksi ei ollut naama välissä!

Uusiseelantilainen Saint Clair Vicar's Choice osoittautui kyllä hullunhyväksi kuohariksi, jota aion ostaa arvaamattomasta korkista huolimatta uudelleen. Jos joku muuten tietää, mistä tuossa ihmekorkissa on oikein kysymys, niin saa kertoa!

Vappuruokana oli myös katkarapuisaa ceasarsalaattia, johon tein kastikkeen vanhalla luotto-ohjeella. Krutongit salaattiin paistelin jo parhaat päivänsä nähneestä Rezen oliivileivästä.

Lisäksi valmistin gubbröraa tuunatulla reseptillä. Yleensähän gubbröraan käytetään anjovista, mutta mielestäni sillikin sopii möhnään eri hyvin. Nämä oluen kanssa nautitut sillileivät maistuivat ihan kesältä!

Gubbröraan tarvitset:
2 munaa
pienen punasipulin
70 g matjessilliä
50 g maustamantonta tuorejuustoa
reilusti tilliä
valkopippuria
ruisleipää

Tee näin:
Keitä munat koviksi ja anna niiden jäähtyä.

Silppua jäähtyneet munat, sipuli ja sillit pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuutiot tuorejuuston kanssa.

Mausta seos tillisilpulla ja valkopippurilla.

Levitä möhnää ruislepäviipaleille. Leikkaa niistä haluamasi kokoisia ja muotoisia paloja.

Ravintolaturisti New Yorkissa

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 29 Apr 2012 19:38:00 +0000

Tässä vielä muutama ravintolamuisto huhtikuisesta New Yorkista. Näiden reissuraporttien kirjoittamisen huonoihin puoliin kuuluu se, että tulee nälkä ja hirmuinen matkakuume.

Ennen matkaa tein luettelon ravintoloista sekä ruokaan tavalla tai toisella liittyvistä asioista, joihin halusin tutustua. Lisää vinkkejä löytyi paikallisen ystävättäreni käyttööni luovuttamasta Zagatin ravintolaoppaasta.

Joihinkin supersuosittuihin paikkoihin (kuten Per Se) en yksinkertaisesti onnistunut saamaan pöytävarausta. Käyntikohteiden priorisointi oli tuskallista, mutta määräänsä enempää ei vaan pysty syömään vaikka miten mieli tekisi. Listan noin 40 rastista ehdin käydä kolmessatoista.

Ruokaturistiviikkoni ensimmäiset lounastreffit sovittiin Monkey Bariin (60 East 54th Street), josta ystäväni oli kuullut kehuja työkavereiltaan. Paikka oli viehättävä ja nimensä mukaisesti varustettu runsaalla apinarekvisiitalla seinämaalauksista lautasten reunuksia koristaviin kuviin.

Avasin lounaan ja kevään parsakauden grillatuilla parsoilla.

Seuralaisen valitsema possunlihaleipä houkutteli, mutta valitsin silti cobb saladin akuutin homejuustokastikehimon vuoksi. Ja olihan siinä pekonia ja avocadoakin.

Laskun kanssa tarjoiltiin minttusuklaakarkkeja apinakulhosta.

Parina päivänä kävin vähän tuhdimmalla aamiaisella. Ehdoton vierailukohde oli Anthony Bourdainin ranskalaisvaikutteinen Brasserie Les Halles (411 Park Avenue South at 29th Street), joka sijaitsi ainoastaan muutaman korttelin päässä hotelliltani.

Tilasin munakokkelia, pekonia ja paahdettua leipää. Lisäksi lautasella oli aimo keko voissa ja rosmariinissa paistettuja perunoita, jotka olivat järjettömän hyviä. Pekoni oli juuri sellaista kuin sen Bourdainin kuppilassa olettaakin olevan eli ensiluokkaista. Ja se vastapuristettu greippimehu - aah!

Ennen panimokierrosta ravitsin itseäni Cookshopin (156 10th Avenue at 20th street) brunssilla.

Cookshopin drinkkilistalta olin velvoitettu testaamaan pekonivodkasta tehtyä Bloody Mary-muunnelmaa nimeltä Meat Packing Mary, jota koristi viipale savupekonia. Olipa jyhkeä juoma!

Syömäpuolelta valitsin kokkelia pekonilla, karamellisoidulla sipulilla, ruohosipulilla ja ranskankermalla. Sen kanssa oli tarjolla rasvainen biscuit sekä salaattia.

Ravintola, jonne oli ihan pakko päästä, oli April Bloomfieldin perustama Spotted Pig (314 West 11th Street at Greenwich Street), jonka sapuskat on arvioitu yhden Michelinin tähden arvoisiksi.

Spotted Pig on täynnä sikamaisia asioita, mistä luonnollisesti tykkäsin kovasti. Pöytääkään kolmen hengen seurueemme ei tarvinnut odottaa kuin puolisen tuntia.

Alkuun söin puoli tusinaa ostereita. Ne olivat pieniä ja sööttejä, mutta silti niissä oli suuri meren maku. Brooklyn Breweryssä valmistettu Six Point John Dory Oyster Stout toimi nilviäisten kyytipoikana hienosti.

Pääruoaksi söin muhevan Roquefort-burgerin jännien kengännauharanskalaisten kanssa.

Pihvi oli paistettu toivomukseni mukaan medium miinukseksi ja juustoa oli juuri sopivasti. Sekä pihvissä että sämpylässä maistui hiiligrilli. Paras burgeri ikinä!

Yksi klassikkokohteista oli Katz's Delicatessen (205 East Houston Street).

As seen on movies.

Kyseessä on juuri se deli, jossa Se Feikkiorgasmikohtaus on kuvattu. Pöytä, jossa Meg Ryan ja Billy Crystal istuivat, on merkitty kätsysti katosta roikkuvalla pahvikiekolla.

En ottanut samaa mitä Sally, vaan valitsin listalta leivän nimeltä Reuben (suolalihaa, juustoa, suolakurkkumajoneesia ja hapankaalia) sekä mukillisen paikan nimikkoalea, joka on pantu - ylläripylläri - Brooklyn Breweryssa. Vadillinen suola- ja hapankurkkuja kuuluu jokaiseen annokseen.

Jaana 0 - Reuben 6.

Tutustuimme New Yorkissa asuvan ystävättäreni kanssa opiskellessamme Kiinassa, joten ruokailu Chinatownissa oli ilman muuta ohjelmassa. Valitsimme paikaksi kantonilaiseen ja hongkongilaiseen keittiöön erikoistuneen Mandarin Courtin (61 Mott Street).

Mopo vähän karkasi käsistä "kevyellä lounaalla", sillä pöytään piti saada kaikkia lemppareita...

...paistettuja nuudeleita ja jiaozeja...

...possua hapanimelässä soosissa ja hongkongilaisittain valmistettuna sekä spicy squidia.

Onneksi massiiviset tähteet sai mukaan doggie bagiin.

Must-paikka oli tietenkin myös No Reservations-sarjan New York-jaksosta bongattu Takashi (456 Hudson Street), jonka listalla on vähän erikoisempia lehmän osia, kuten mahaa, suolta ja sydäntä.

Sinnekin on pikkuisen hankalaa tehdä pöytävarausta, mutta iltamyöhäisen ajankohdan ansiosta minun ei tarvinnut odotella pöydän vapautumista kuin tunnin verran. Käytännössä se tarkoitti kahta pulloa olutta ja baseballin tuijotusta Takashin vastapäisessä pubissa.

Mutta odotus kannatti. Sain paraatipaikan kokkaussaarekkeen luoteiskulmalta.

Alkunapoiksi minulle tuotiin kipakkaa kimchiä, kaalisalaattia misokastikkeella sekä ituja.

Varsinaiseksi alkupalaksi natustelin niin käsittämättömän mahtavan makuista kamaa, että sitä muistellessani liikutun vieläkin. Nori-paloille ja shiso-lehdille oli aseteltu naudan lavan ja kylkipalojen välistä leikattuja ohuita lihaviipaleita sekä merisiiliä. Raa'an herkun päälle laitettiin wasabia, dipattiin soijaan ja syötiin.

Nämä neljä suupalaa ovat ehkä parhaimman makuista ruokaa mitä olen koskaan maistanut. "Päräyttävä" voisi olla oikea termi kuvailemaan kokemusta, jos minulla olisi tapana moista laatusanaa käyttää.

Taivaallisen elämyksen jälkeen tykitys jatkui setillä, jossa oli naudan maksaa, kateenkorvaa, sydäntä, ohutsuolta sekä en-muista-monettako mahaa.

Lehmän osat sai itse grillata haluamansa kypsyisiksi. Vaikka tarjoilija kertoi, että suolen kohdalla ei tarvitse pelätä sen menevän ylikypsäksi, onnistuin syömään ensimmäisen suolenpätkän snadisti raakana. Fiilis oli purkkamainen.

Loppujen suolien annoin kypsyä rauhassa, jolloin niiden koostumus muuttui miellyttäväksi. Muista osista tykkäsin myös, erityisen herkullisia olivat kateenkorva ja sydän.

Lähtöpäiväni lounasta nautimme ystävättäreni kanssa The John Dory Oyster Barissa (1196 Broadway at 29th Street), joka on Spotted Pigin lailla April Bloomfieldin ravintola.

Viimeisen päivän kunniaksi otin tarjoilijapojan rohkaisemana lounasdrinkiksi geeteen, johon tonic kuulemma tehdään paikan päällä. Siinä oli vinkeä punerva väri ja vielä vinkeämpi maku.

Arvoin pitkään ostereiden ja hummerihodarin välillä ja lopulta päädyin jälkimmäiseen. Syntisen hyvää!

Osuimme The John Dory Oyster Bariin samana päivänä, jolloin April Bloomfieldin kirja A Girl and Her Pig julkaistiin. Ostimme signeeratut kopiot ja koska olimme ensimmäiset opuksen saaneet tyypit, ravintolapäällikkö halusi ottaa meistä kuvan "for April".

Paluulentoni sattui olemaan yksi Finnairin teknisen henkilöstön lakon vuoksi perutuista vuoroista, joten koukkasin kotiin Brysselin kautta. New Yorkista Brysseliin lensin Deltalla, joka sijoitti minut istumaan Business Elite-luokkaan. Aika jees.

Shampanjalla pystyi kivasti huuhtomaan pois suoran lennon menetyksen aiheuttaman mielipahan.

Hyvältä lämpöisten pähkinöiden kanssa maistui myös kalifornialainen Meiomi Pinot Noir 2010.

Alkuruokasetin kurpitsasoppa oli maukasta, mutta ankka ja couscous kuivakoita.

Pääruoaksi valitsemani delilautasen liha-osasto oli niin ikään pettymys, mutta rosmariiniravuista pidin.

Jälkkärijuustot olivat melko mitäänsanomattomia. Nakertelin ne kuitenkin ennen kuin säädin istuimeni makuuasentoon ja otin kunnon nokoset ennen aamukahvitarjoilua.

"These go to eleven"

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 22 Apr 2012 14:13:00 +0000

New Yorkin reissuni ehdottomat huippuhetket koin varhaisella illallisella Eleven Madison Parkissa (11 Madison Avenue). Se on yksi seitsemästä newyorkilaisesta kolmen tähden paikasta ja minulle henkilökohtaisesti ensimmäinen kolmen misukan ravintola, jossa olen vieraillut.

Odotukset olivat siis korkealla, kun tepastelin majapaikastani pari korttelia etelään valmiina vastaanottamaan kaiken mitä Daniel Humm joukkoinen haluaa minulle valmistaa.

Tarjolla olleista vaihtoehdoista valitsin maistelumenun, joka sisälsi kahdeksan varsinaista ruoka-annosta. Niiden lisäksi pöytään kannettiin vähintään saman verran jumalaisia amuse-boucheja.

Makumatka alkoi omenateellä ja söötillä suupalalla, jossa oli pekonia ja viiriäisen muna.

Pahvilaatikosta löytyi perinteisen black and white cookien näköinen keksi...

...mutta suklaan ja vaniljan sijasta se maistuikin tryffelille ja parmesaanille.

Näissä luomuksissa oli kampasimpukkaa, piparjuurta ja sinappia sekä palsternakkaa, pikkelöityä daikonia ja seesaminsiemeniä. Älyttömän hyvää.

Seuraavaksi minulta tultiin kysymään, haluaisinko käydä keittiössä. No juu, pitkin hampain :-)

Kyökin puolella minulle esiteltiin paikkoja ja valmistettiin hiilihappojään avulla annos, johon tuli omenasorbetttia ja sitruunalunta. Tämä on ilmeisesti vakio-ohjelmanumero maistelumenun tilanneille. Kuvia keittiöstä ei valitettavasti ole, koska kamera jäi pöytään.

Palattuani pöytään tuotiin tilaamani Quin Quina Crusta-alkudrinksu (Bonal Gentiane-Quinaa, Peychaud’s Bitteriä, Maraschinoa ja sitruunankuorta). Lisäksi sain selailtavaksi viinilistan, joka oli paksu kuin Kalle Päätalon romaani.

Makupalatykitys jatkui rapealla polentatikulla.

Tikkari oli valmistettu kikherneistä ja jogurtista, mausteena oli currya.

Merisiilin mädistä, juuriselleristä ja omenalumesta koottu herkku oli ihan tolkuttoman ihanaa. Tätä lisää ja isommat lusikat!

Seuraava ruokalaji oli tervehdys Staten Islandilta simpukoiden muodossa. Niitä tarjoiltiin chorizo-murujen sekä omenoiden ja perunoiden kanssa. Lisäksi tarjolla oli friteerattua simpukkaa, simpukkamadeleine sekä simpukkalientä. Liemi pysyi lämpinä kuumilla kivillä. Kun kiville kaadettiin vettä, niillä lepäävistä merilevistä levisi pöytään hurmaava meren tuoksu.

Leivän päälle laitettiin lehmän- ja vuohenmaidosta tehtyjä voita sekä sormisuolaa.

Ensimmäinen varsinainen ruoka oli jännää couscousmaista kukkakaalia sekä oliivi- ja appelsiinimurusia.

En halunnut juoda maistelumenun viiden viinin pakettia, vaan valitsin minulle suositelluista juomista lasillisen valkoista (Pichler-Krutzler Grüner Veltliner Klostersatz 2010) sekä lasillisen punaista (Bernard Baudryn Le Clos Guillot Chinon 2009) viiniä.

Seuraava annos piti sisällään hanhenmaksaa ja tattaria. Oih.

Maa-artisokkaa paahdettuna sekä kevyesti paneroituna vesikrassin, piparjuuren ja sinapin kanssa. Ihan parasta! Tämän jälkeen Chef & Sommelierissä syömäni maa-artisokat ovat enää vain maailman toiseksi parhaita ;-)

Ylistin ruokaa tarjoilijallekin ja hän totesi, että annos on listan todellinen underdog ja sitä ei kovin hanakasti tilata. Onneksi on maistelumenu!

Haudutettua hummeria, meyer lemonia, kärtsättyä purjoa sekä mustekalan musteella maustettua äyriäisbisque'a.

Nautaa, ketunleipää, miniperunoita sekä maailman pienimpiä sieniä. Hauskaa oli se, että lehmänpalaa, josta lautaselleni päätynyt siivu on leikattu, käytettiin moikkaamassa minua salin puolella pari ruokalajia aikaisemmin.

Haisevalla Reblochonilla kuorrutettuja pikkupottuja sekä helmisipuleita. Aivan hullunhyvää.

Tässä vaiheessa piti ihan huokaista onnesta. Mahtavasta ruoasta nauttimisen ohella seurasin melkein tippa linssissä kaiken sujuvuutta. Henkilökunta toimi kuin hyvin öljytty kone niin keittiössä kuin salin puolella.

Myös korkeista ikkunoista näkyvä Flatiron Bulding aiheutti läikähdyksiä sielussa, sillä se on mielestäni yksi New Yorkin kauneimmista rakennuksista.

Jälkkärikimaran aloitti Egg Cream, jossa ei ole munia eikä kermaa. Tämä versio valmistettiin kaakaopavun murusilla maustetusta maidosta, appelsiiniöljystä ja soodavedestä.

Juustokakussa oli vuohenmaidosta tehtyä tuorejuustoa, veriappelsiinia ja vaniljaa. Oi nam!

Suklaasorbetin päälle oli ripoteltu reippaasti karamellisoituja suklaakakkumuruja. Sen kanssa tarjoiltu kastike oli maustettu bergamotilla, joten se maistui ihan Earl Grey-teelle. Lisäksi annokseen oli pirskoteltu hieman oliiviöljyä.

Jälkiruokien jälkeen sain uuden rasian, jossa löytyi klassinen suklaan ja vaniljan makuinen mustavalkokeksi.

Espresson seuraksi minulle tarjottiin konjakkia, mutta kun kerroin olevani enemmänkin calvados person, niin lasiini kaadettiin aika koukuttavaa newjerseyläistä omenabrandya. Tätä lähiviinaa piti ostaa pullollinen mukaan Suomeen.

Laskun (tippeineen noin 250 euroa) kanssa pöytään tuotiin vielä suklainen maapähkinävoikeksi ja mukaan aamiaistarpeiksi annettiin purkillinen talon omaa mysliä.

Kulinaarimuruja ♥ Eleven Madison Park

Olutta kolmessa kaupunginosassa

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 22 Apr 2012 10:51:00 +0000

New Yorkin reissullani osallistuin muutaman tunnin pituiselle Beer and Brewery Tourille, joka osoittautui onnistuneeksi retkeksi. Oppaanamme toiminut kaveri oli loistava supliikkimies ja todella hyvin aiheeseen perehtynyt.

Häneltä saimme kuulla, että oluen valmistuksella on pitkät perinteet New Yorkissa: 1900-luvun alkupuolella panimoita oli jopa 120. Panimot olivat pieniä ja olutta myytiin paikallisesti niiden lähistöllä sijaitsevissa puodeissa.

Kieltolain myötä suljetuista panimoista kaikki eivät jatkaneet toimintaansa lain kumoamisen jälkeen. Toimiala alkoi hiipua ja vuonna 1977 New Yorkissa ei ollut enää yhtään panimoa.

1980-luvun lopulla kuiva kausi päättyi ja pitäjään saatiin taas omaa oluentuotantoa ja siitä lähtien valmistajien määrä on kasvanut hitaasti mutta varmasti. Tällä hetkellä New Yorkissa on tusinan verran pienpanimoita ja puskaradion mukaan uusia hankkeita on vireillä melkoisesti.

Panimokierroksemme alkoi vuonna 1996 perustetusta Chelsea Brewing Companysta. Siellä saimme tuhdin tietopaketin oluen valmistuksen tekniikasta sekä maistiaisia Checker Cab Blond Alesta ja Sunset Red Alesta, joista jälkimmäisessä oli minun suuhuni juuri sopivasti humalan makua.

Pienessä nousuhönössä 12 hengen retkueemme astui pikkubussiin, jolla köröteltiin kohti Brooklynia pretzeleitä nakerrellen.

Jotkut Brooklyn Breweryn tuotteista olivat minulle ennestään tuttuja, joten oli kiva päästä käymään sylttytehtaalla.

Brooklyn Brewery lasketaan edelleen pienpanimoksi, vaikka sen toiminta on laajentunut muutaman viime vuoden aikana huomattavasti ja kasvu sen kun jatkuu.

Ravintolassa on käytössä oma valuutta, jota voi vaihtaa infotiskillä. Meille kiertoajaluturisteille puukolikoita jaettiin sen verran reippaalla kädellä, että niillä lunastettujen oluiden tuhoaminen reilun puolen tunnin pysähdyksen aikana oli hiukan haasteellista.

Suomesta tuppaa yleensä saamaan vain Brooklyn Lageria tai Brooklyn Summer Alea, jotka ovat toki oivia oluita, mutta laajempi valikoima olisi hieno juttu. Nyt testasin Brooklyn Brown Alea sekä Brooklyn East India Pale Alea ja tykkäsin kyllä molemmista.

Lirpin bissejä ohjeistuksen mukaan siististi sisätiloissa.

Paikalla oli myös panimokissa, joka on nimetty Brooklyn Breweryn vahvimman (10,3 %) oluen mukaan Monsteriksi.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli brooklyniläinen kuppila nimeltä Spuyten Duyvil, missä harrastimme oluiden ja erilaisten ruoka-aineiden makuparitusta.

Lautasella oli sopressataa, culatelloa, Manchegoa, goudaa sekä kimpale Valrhonan suklaata. Niille paritetut oluet olivat Carton Boat Beer (toimi hienosti salamin kanssa), 21st Amendment Bitter American (ei ollut kauhean hyvää ruoan kanssa, janojuomana loistava), Schneider Edel Weisse (loistopari Manchegolle), Beer Here Dark Hops (en oikein innostunut) ja J.W. Lee's Harvest Ale (mahtavaa suklaan kanssa).

Brooklynista siirryimme Queensiin, missä kohteena oli tsekkiläistä syntyperää edustavan yhteisön ylläpitämä Bohemian Hall & Beer Garden. Paikasta saatavilla tuloilla ylläpidetään tsekkiläistä koulua.

Olutpuutarhassa tykästyin bostonilaisen Harpoon Breweryn rapsakkaan Harpoon India Pale Aleen.

Satavuotiaan Beer Gardenin puitteet olivat kevätpäivän leppoisalle olviretkelle erittäin passelit.

Myös Beer Gardenin hodari sai kymmenen pistettä ja papukaijamerkin muhevan, grillatun makkaransa ansiosta.

Queensista palasimme takaisin Manhattanille ja porukkaa pudoteltiin pois kyydistä pitkin matkaa. Sitkeimmät sissit jatkoivat kiertueen epäviralliselle viimeiselle rastille McSorley's Old Ale Houseen. Itse en jatkoille ehtinyt, sillä illaksi oli jo sovittu muita menoja.

Puraisuja Isosta Omenasta

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 21 Apr 2012 12:01:00 +0000

Vietin reilun viikon ihanan keväisessä New Yorkissa. Yritän nyt tiivistää kaikki upeat makuelämykset ja ruokakokemukset muutamaan postaukseen.

Majoituin Gershwin Hoteliin. Sen sijainti 27th Streetillä 5th Avenuen ja Madison Avenuen välissä oli loistava.

Rakennuksen ulkoseinän jännät hässäkät ovat Stefan Lindforsin käsialaa. Hotellin aulassa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä ja paikan vakiokokoelmasta löytyy muiden muassa Andy Warholin signeeraama Campbellin keittopurkki. Minun huoneeni seinälle oli ripustettu Pablo Picasson kuva.

Gershwinin viereisestä Birch Coffeesta sai hemmetin hyvää kahvia ja söin siellä parina päivänä aamupalaakin. Tässä menossa munakokkelilla ja juustolla täytetty bagel.

Koivukahvilassa hörpin useammatkin tuumailukahvit seuraavia kohteita miettien ja paikan langatonta verkkoa hyödyntäen. Parempi vaihtoehto Starbuckseille, joissa tuli käytyä pariin kertaan Wi-Fin tai luonnon kutsun vuoksi.

Hotellin välittömässä läheisyydessä toimi myös Museum of Sex, jonka ikkunalaudalle viritetty värkki herätti ansaitusti ohikulkijoiden huomion.

Kävimme paikallisen ystävättäreni kanssa museovisiitillä, jota ennen vierailimme sen alakerrassa olevassa baarissa. Tarjolla oli huulten muotoisia suklaita ja jäykkiä drinkkejä...

...joista valintamme kohdistui juomiin nimeltä Spank Me (giniä, kirsikkalikööriä ja Aperolia) ja Devil in a Blue Dress (kuoharia ja mustikkalikööriä).

Lähikulmilta löytyi mukavasti myös pientä purtavaa. Parin korttelin säteellä majapaikasta oli parikin isohkoa deliä.

Delien laareista voi ammentaa haluamiaan kylmiä tai kuumia tuotteita muovibokseihin, joista sitten maksetaan painon mukaan.

Kaukaloiden sapuskat lienevät parhaimmillaan lounasaikaan, illemmalla ne näyttivät jo vähän ällöiltä. Näiden lisäksi deleistä löytyi valmiiksi pakattuja annoksia sekä tilauksesta tehtäviä leipiä ynnä muita eväitä.

Ruskeasta riisistä, lohesta ja avocadosta pöyritellyt rullat olivat ihan OK lounas. Jälkkärinä toimi erittäin optimaalisen kokoinen purkki Benin & Jerryn Raspberry Greek Frozen Yogurt and Fudge Chunkia.

Kohtuuhyviä olivat myös paistetut jiaozit.

Testaamieni deliruokien parhaimmistoon kuului pariloitu kana-mozzarellaleipä, johon otin lisätäytteeksi avocadoa. Ja palan painikkeeksi ei-niin-salaista-pahettani kirsikkakolaa.

Myös Eisenberg's Sandwich Shopista sai oivia smörgareita, josta kelpo esimerkkinä olkoon tämä Egg Salad and Bacon Sandwich. Kuppilan mainoslauseessa kerrotaankin osuvasti, että he ovat kohottaneet newyorkilaisten kolesteroliarvoja jo vuodesta 1929. Arvostan.

Bongasin "kotinurkilta" myös viehkon Beecher's-juustopuodin.

Myymälässä on ihan oikea juustola ja juuston valmistusta voi seurata maitotonkkatuoleilla istuskellen.

Kivasti pähkinäinen vuohenjuusto ei ollut hassumpaa...

...mutta ihan täysillä hurahdin jumalaiseen savustettuun sinihomejuustoon.

Ostin molemmista juustoista pienet maisteluiltapalat hotellille. Pakkauksiin tulevista informatiivisista tarroista Beecher's saa minulta mojovat lisäpisteet.

Vartin kävelymatkan päässä hotellilta oli Union Square Park, jonka laidoille pystytetään neljästi viikossa Union Square Greenmarket.

Keskeisenä ideana on tarjota lähialueiden pientuottajille puitteet tuotteidensa myynnille. Toiminnalla on myös koulutuksellisia tavoitteita, ja oman torivierailuni aikana opetuskojulla pyöri parikin koululuokkaa. Lisäksi torilta saa kierrätysvinkkejä ja siellä järjestetään kokkausnäytöksiä.

Salaattia irtomyynnissä.

Hiukan peukalonpäätä suurempia pottuja. En tunnistanut ensimmäistäkään lajiketta nimeltä.

Savukalalle oli piirretty tupakki suuhun.

Pääsiäinen on kuulemma nättien persikankukkaoksien sesonkia.

Gallonatolkulla tajunnan räjäyttävän hyvää omenamehua ja -siideriä.

Nerokkaita omenasiideridonitseja.

Täydellinen omena-aamiainen puistossa.

Puistoruokailin myös Madison Square Parkissa. Sen laidalla on legendaarinen Shake Shack-hampurilaiskioski, jonne kertyy ruuhka-aikoina todella pitkiä jonoja. Kuvan jono on aika lyhyt, odotusaika oli 20 minuutin luokkaa.

Jonotus kyllä kannatti. Juustohampurilainen oli mehevää ja Brooklyn Breweryn valmistama Shackmeister Ale virkistävää. Sen sijaan jätskinomainen vaniljavanukkaasta, suklaahipuista ja toffeesta blenderöity Shackbury Easter Egg Concrete oli yli-imelää.

Madison Square Parkin kulmalla törmäsin eräänä päivänä vastustamattomaan Kimchi Taco-autoon.

Possutacot kimchillä ja pico de gallolla olivat aivan törkeän herkullisia.

Kovasti kehuttuun Má pêche-ravintolaan en onnistunut saamaan varausta, mutta onneksi hokasin paikan Lunch to go-palvelun ja tilasin sen kautta höyrytettyjä possupullia. Ne olivat juuri niin maukkaita kuin epäilinkin niiden olevan.

Possupullalounaani nautin Plaza-hotellin kupeessa ihmetellen samalla alakertaan valuvaa Apple-uskovaisten virtaa.

Reissun ehdottomasti parhaimman hodarin koin Crif Dogs-nimisessä paikassa, jonka olemassaolosta tulin kipeän tietoiseksi nähtyäni Anthony Bourdainin syövän siellä No Reservations-ohjelmansa New York-jaksossa.

Chihuahua-niminen hodari koostui pekoniin kääritystä ja uppopaistetusta nakista, avocadosta, smetanasta ja salsasta. Omnomnomnom!

Makeaakin tuli maistettua. Perinteikkään Ferrara Bakery & Cafen klassikko cannoli oli pienoinen pettymys hiukan liian paksun kuorensa vuoksi. Kahvi oli hyvää ja kirsikkasiirapilla maustettu soodavesi ihanaa.

Bonuksena pääsin jonottamaan kahvilaan kolmen pönäkän amerikanitalialaisen kaverin perässä ja tuntui ihan kuin olisin pudonnut keskelle The Sopranosia.

Testasin myös Magnolia Bakeryn kuulut cupcaket. Kuvassa taaimmaisena näkyvä Caramel oli minun makuuni ihan liian ätläkkää, mutta etualan Vanilla vei kielen mennessään.

Kaupungilla kierrellessä törmäsin tällaisiinkin kuppikakkuihin. Taitavat olla lähinnä sammakoita? Tämä pullapuoti sijaitsi muistaakseni 3rd Avenuella jossain 23th Streetin ja 25th Streetin välimaastossa.

Erään Chelsea Marketin leipomon ikkunassa illisteli puolestaan Angry Birds-leivonnaisia. Lisenssiasiat lienevät kunnossa?

Pääsiäinen oli Ameriikassakin hyvä tekosyy syödä suklaata, mutta liika on liikaa. Yhden Cadbury Creme Eggin vielä vetää, mutta yhden Reese's Peanut Butter Eggin tuhoaminen vaatii kimalaisen aineenvaihdunnan. Uh!

Suomeen saakka tuomieni ostosten joukossa oli vähemmän imeliä suklaita (pekonisuklaata, paria laatua Mast Brothersin suklaata sekä kiekko meksikolaista chilisuklaata), söötti MSG-purkki New Kam Maninsta, April Bloomfieldin uunituore A Girl and Her Pig-kirja sekä Laird'sin mieletöntä omenabrandya.

Brandyyn tutustuin käydessäni syömässä Eleven Madison Parkissa, josta sain mukaani myös purkillisen heidän mysliään. Mutta siitä ja muista formaalimmista ravintolavisiiteistä sekä olut- ja panimoretkestä kerron omissa postauksissaan.

Kaappikokkaajan mahtisalaatti

noreply@blogger.com (Jaana) — Mon, 16 Apr 2012 18:06:00 +0000

Ameriikan ihmemaasta on vihdoin selvitty mutkien kautta kotiin, mutta jotenkin on vaan niin kovin vaikeaa saada elämää asettumaan normirytmiin. Parin viikon paussin jälkeen myös bloggaaminen käynnistyy pikkuisen yskähdellen.

Ennen kuin avaudun New Yorkin kokemuksista ja syömisistä, verryttelen kirjoitussormiani ensin hämmentävällä juusto-pekoniburgerisalaatilla, jonka bongasin Closet Cooking-blogista.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tehdyssä salaatissa on leuhkasti tuplajuusto, mutta minä päätin pärjätä yhdellä. Valkosipulia en käyttänyt, koska unohdin ostaa niitä. Vanhuus ei tule kello kaulassa, vai miten se nyt meni.

Oikaisin myös soossin tekemisessä ja sekoitin kastikeainekset ihan viimeiseksi pannulla, jolloin sain kaikki muhevat maut talteen. Originaalisatsista söi neljä henkilöä, tällä reseptillä syntyy yksi reilu annos.

Ja kyllä: salaatti maistuu ihan hampurilaiselle, varsinkin jos kerää kaikkia aineksia samanaikaisesti suuhunsa. Kolajuoma sopii tälle sapuskalle palanpainikkeeksi paremmin kuin hyvin.

Tarvitset:
2 siivua luomupekonia
puolikkaan maalaisleipäviipaleen
(nokareen voita)
puolikkaan pienestä sipulista
100 g (luomunaudan) jauhelihaa
töräyksen ketsuppia
truuttauksen (mielellään amerikkalaista) sinappia
lirauksen Worcestershire-soossia
suolaa
mustapippuria

Kastikkeeseen tarvitset:
lirauksen punaviinietikkaa
ripauksen ruskeaa sokeria
nökäreen Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
noin kolmasosan jääsalaattipuskasta
kourallisen kirsikkatomaatteja
pätkän maustekurkkua
hyvää, kypsää cheddaria

Tee näin:
Leikkaa pekonit pienemmiksi paloiksi ja paista palat pannulla rapeiksi omassa rasvassaan.

Ota pekonit pois pannulta. Paloittele leipäviipale ja paista kuutiot rapeiksi pekonin rasvassa.

Poista leipäkuutiot pannulta. Jos leipäpalat imaisivat kaiken rasvan, lisää pannulle pieni nokare voita.

Freesaa paloiteltua sipulia pannulla viitisen minuuttia ja lisää joukkoon jauheliha.

Paista liha kypsäksi ja mausta seos ketsupilla, sinapilla, w-soossilla, suolalla sekä pippurilla. Anna ässehtiä sen verran, että liian nesteet haihtuvat.

Poista sipuli-lihaseos pannulta. Lisää pannulle etikka ja anna sen hieman kiehua kasaan. Lisää sokeri ja sinappi. Sekoita hyvin ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Pese salaatti ja tomaatit. Revi salaatti ja puolita tomaatit. Sekoita kastike salaatin ja tomaattien joukkoon.

Laita salaatit ja tomaatit lautaselle. Lisää leivät, jauheliha, pekonit sekä kuutioitu mastekurkku. Raasta koko komauden päälle juustoa. Syö.

Start spreading the news, I'm leaving today

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 03 Apr 2012 04:48:00 +0000

Tänä vuonna jätän lampaat rauhaan ja pashat vääntämättä, sillä vietän pääsiäisen tienoon New Yorkissa.

Edellisen visiitin kyseiseen pitäjään tein aika tarkalleen 10 vuotta sitten. Silloin tuli harhauduttua myös New Jerseyn puolelle, missä kävin ihmettelemässä muiden muassa Tony Sopranon strippiklubi Bada Bingille puitteet antanutta Satin Dolls-nimistä iloliiteriä.

Kuppilan katolla oli mainos, jonka kanssa piti ehdottomasti asettautua samaan kuvaan.

Jännä nähdä, minne kaikkialle tällä reissulla pääsenkään.

Pekonisydänsalaatti

noreply@blogger.com (Jaana) — Mon, 02 Apr 2012 12:58:00 +0000

Lomareissu lähestyy ja nahistumisuhan alla olevien asioiden hyötykäyttö on ollut vahvasti agendalla. To eat-listalle ovat päässeet muiden muassa sydänsalatti, pekoni ja mämmi, jota olen nyt muutaman päivän ajan syönyt aamuin illoin eikä tuokkonen vaan ota ehtyäkseen.

Sydänsalaatille ja pekonille löysin googlaamalla ihan loistavan ohjeen Fanni & Kaneli-blogista. Tuunasin haudutettujen sydänsalaattien originaalireseptiä jonkin verran jääkapista löytyneisiin aineksiin perustuen.

Korvasin myös valkkarin siiderillä, koska en viitsinyt korkata viinipulloa pikku lirauksen vuoksi. Yhdelle salaatille olisi kyllä riittänyt kahta desiä vähempikin määrä sihijuomaa (jolloin sitä olisi jäänyt enemmän ruoan kanssa hörpittäväksi).

Fanni & Kanelissa kehoitettiin uunittamaan salaatteja kunnes keittiössä on hyvä tuoksu. Itse koin neuvon ristiriitaisena, sillä omaan nokkaani koko kämppä tuoksui aivan mahtavalta jo pekonien paistuessa pannulla :-)

Tarvitset:
sydänsalaatin
3 siivua luomupekonia
salottisipulin
2 dl omenasiideriä (käytin Magnersia)
lorauksen oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Leikkaa pekonit pienemmiksi palasiksi ja silppua sipuli. Paista pekoneita ja sipuleita pannulla viitisen minuuttia.

Halkaise salaatti pitkittäin ja nosta puolikkaat uunivuokaan leikkauspinnat ylöspäin.

Kaada salaattien päälle pekoni-sipuliseos sekä siideri. Rouhi joukkoon mustapippuria ja suolaa. Pirskottele vielä lopuksi salaateille oliiviöljyä.

Peitä vuoka foliolla. Paista salaatteja uunissa noin puolen tunnin ajan kunnes ne ovat pehmenneet hiukan.

Kolinaa ja pauketta

noreply@blogger.com (Jaana) — Mon, 02 Apr 2012 03:40:00 +0000

Tässä eräänä torstaina olimme Herkku ja Koukun Jytiksen kanssa musavisaetkoilemassa Kolossa (Fredrikinkatu 37). Kokemus oli hämmentävä.

Paikka on pieni, mutta henkilökunta kunnostautui vierailumme aikana sähläämällä kunnioitettavassa mittakaavassa. Astioita putoili vähän väliä niin kyökin kuin salinkin puolella. Jotain paloi pohjaan, joten savua tuuletettiin ulos pitämällä ulko-ovea auki ja tuli vähän kylmä.

Lisäksi tarjoilijatyttönen onnistui avaamaan kuohuviinipullon siten, että korkki lensi minne lie ja skumppaa purskahti hänen päälleen. Neitonen myös flirttaili innokkaasti naapuripöydän miesseurueella ja ainakin minusta tuntui, että ravintolan muut (nais)asiakkaat jäivät vähän lapsipuolen asemaan.

Mutta ruoka oli hintaan nähden maittavaa. Listaan merkittyä päivän menua meille ei tosin muistettu esitellä ja pöytäämme unohdettiin tuoda leipää.

Keittiön tervehdyksenä saimme kuitenkin oivallisen lohitartarin punajuuripyreellä.

Alkuun otin kampasimpukoita. Niiden lisäksi annoksessa oli uppomuna, maissi- ja persiljapyreetä sekä uuden sadon parsaa Hollannista. Nättiä ja maukasta.

Väliruokana tarjoiltiin raikasta omenoista, shampanjasta ja limestä tehtyä granitaa (kuulimme tykötarpeista, kun tarjoilija kertoi niistä naapuripöydän herroille). Kannellinen pikkukuppi oli söötti.

Pääruoaksi söin scampeja ja parsarisottoa. Risotto oli hyvän makuista, mutta riisit olivat jääneet karvan verran raaoiksi. Myös Jytiksen kuhan kaverina oli parsaa, vaikkakin ne olivat unohtuneet lautaselta. Parsat toimitettiin siis jälkijunassa ja nyt niiden kerrottiin tulevan Etelä-Afrikasta.

Jälkkäriksi tilasin jasminteeparfait'n, jonka hallitsevin maku oli lime. Kyllä minä niin mieleni pahoitin valjuista ja mauttomista tuontimansikoista.

Safkat, puolikkaani viinipullosta ja alkudrinksu maksoivat 66,50 euroa. Hinta-laatusuhteestaan Kolo saa kiitettävän arvosanan, mutta asiakaspalvelusta tulee laiskanläksyjä.

Tea for two and two for tea

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 01 Apr 2012 06:36:00 +0000

Kävimme ystäväni kanssa vetämässä snadit sormiruokaähkyt sekä seitinohuet päivähönöt royalravintola Salutorgetissa (Pohjoisesplanadi 15). Siellä on lanseerattu Afternoon Tea-konsepti, joka on jo huomioitu ainakin Gloriassa.

Iltapäiväteetä piti päästä testaamaan jo senkin vuoksi, että edellisestä formaalista teeseremoniasta on kulunut yli kolme vuotta. Omatekoisten skonssien nakertelusta on vielä pidempi aika.

Pöytään kannetun kolmikerroksisen tarjottimen antimet vaikuttivat ensisilmäyksellä melko vaatimattomilta, mutta niiden tuhoaminen osoittautuikin oletettua kovemmaksi urakaksi.

Tarjottimen alimmaiselta tasolta löytyi pikkuruisia Toast Skageneita ja minisandwichejä eri täytteillä: oli kurkku-tuorejuustoa, häränrintaa piparjuurimajoneesilla sekä kananmunaa.

Keskikerroksessa sijaitsivat skonssit, rapeita suklaakeksejä, karpalofinancierit, sekä maailman pienimpiä hedelmä- ja sitruunakakkusiivuja.

Sitruunakakku yllätti intensiivisellä maullaan, mutta skonssien rakenne oli minusta epäonnistunut. Teen ite parempia.

Yläritsille oli katettu äkkimakeita asioita: macaroneja, pieniä suklaabrownie'ta (joita tarjoilija kyllä väitti Rocky Roadeiksi), valkosuklaakarkkeja (joiden rakenne oli rockyroadmainen) ja mustaherukkamarmeladia.

Skonssien kanssa syötiin mansikkahilloa, älyttömän hyvää appelsiini-kurpitsamarmeladia ja Devonshire Creamia. Nam!

Melkoisen kattavalta haudutettujen teelaatujen listalta valitsimme kumpikin pohjoisintialaista tummaa ja hyvää Assam-teetä. Nautimme sen brittiläiseen tapaan maidon kanssa.

Afternoon Tean hinta on 19 euroa per henkilö. Teeaikaan lasillisen ihan kohtuullista Lansonia saa 9 eurolla. Me joimme niitä kaksi eli herkkuhetkelle kertyi hintaa 37 euroa nokkaa kohden.

Kahden hengen iltapäiväteekutsut olivat oikein kiva kokemus. Salutorgetin viehättävä miljöö loi osaltaan tilaisuuteen sopivaa siirtomaahenkistä tunnelmaa.

Perjantai-illan huumaa(va salaatti)

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 31 Mar 2012 19:15:00 +0000

Työviikon jälkeen en nykyään juurikaan hingu riekkumaan baariolosuhteisiin, vaan tahdon laskeutua viikonloppuun ihan vaan kaikessa rauhassa kotona. Just call me middle-aged!

Eilenkin pyörähdin siis marketin ja viinakaupan kautta kotiin ja valmistin iltapalaksi aivan hirmuisen hyvää maalaissalaattia. Ruokajuomaksi hörpin ranskalaista siideriä.

Tästä salaatista on varmasti tasan yhtä monta ohjetta kuin on tekijääkin. Omaan maalaissalaattiini kuuluvat ehdottomina vakiojäseninä kananmuna, krutongit ja pekoni.

Muut tykötarpeet ovat mitä milloinkin. Tällä kertaa niitä olivat tomaatit, kurkku, possuretken saaliille pakastimessa olotilaa anteneet pavut sekä kaprispurkin jämät.

Usein nakkaan mukaan myös oliiveja ja keitettyjä perunoita, mutta eilen nautin perunoista vain kirjallisessa muodossa: Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on loisto-opus!

Salaattiin tarvitset:
5 siivua luomupekonia
viipaleen maalaisleipää
kananmunan
1 dl pakastepapuja
pätkän kurkkua
kourallisen kirsikkatomaatteja
200 g salaatteja (minulla sydän-ja punasalaattia)
1 rkl kapriksia

Kastikkeeseen tarvitset:
1 rkl majoneesia
1 rkl Dijon-kokojyväsinappia
lorauksen kaprispurkin lientä

Tee näin:
Paista pekonit rapeiksi pannulla omassa rasvassaan. Kuutioi leipäviipale ja paista kuutioihin rapsakka pinta pekoneista pannulle jääneessä rasvassa.

Kypsennä munaa kiehuvassa vedessä viiden minuutin ajan. Laita pakastepavut siivilään ja kaada muna keitinvesineen papujen päälle. Huuhtele munaa ja papuja hetkin kylmän juoksevan veden alla.

Viipaloi kurkku ja puolita viipaleet. Halkaise tomaatit.

Pese ja kuivaa salaatit. Revi ne pienemmiksi paloiksi kulhoon.

Sekoita kastikeainekset keskenään. Kaada kastike salaattien joukkoon ja sekoita hyvin.

Kokoa salaatti lautaselle laittamalla alimmaiseksi salaatteja, niiden päälle krutonkeja, papuja, kurkkua, tomaatteja ja kapriksia. Viimeistele annos munanlohkoilla ja pekonilla.

Kuittivoittaja / Kvittovinnare

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 31 Mar 2012 14:28:00 +0000

Maaliskuun kuittihaasteäänestyksessä annettiin määräaikaan mennessä huikeat 159 ääntä. Kaksi kisaajaa keräsi 39 ääntä eli yhteensä puolet koko potista ja kisan voittaja oli pakko ratkaista arpomalla.

Saman äänimäärän saaneet kuitti-inspiraatiot olivat Viva ciabattan fish & chips kumijuustosta sekä silläsipulien mangoiset mämmi-munaleivokset. Kirjailin siis sapuskoiden nimet lippusille...

...jotka taittelin huolella pariin kertaan ja sijoitin Salutorgetin iltapäiväteekuppiin...

...josta ystäväni Mari valitsi silmät kiinni summamutikassa voittajaksi fish & chipsit kumijuustosta.

Onnea Aleksille isolla kauhalla!

Suurkiitokset myös silläsipuleille ja ihan kaikille muillekin haasteeseen osallistuneille sekä heidän huippukekseliäitä innovaatioitaan äänestäneille!

Pallo on nyt heitetty Aleksille, jonka masinoimaa huhtikuun haasteteemaa ainakin minä odotan suurella jännityksellä.

Possuretkellä

noreply@blogger.com (Jaana) — Thu, 29 Mar 2012 16:33:00 +0000

Eilen kävimme pitkästä aikaa hakemassa puolikkaan luomusian määrämittoihin paloiteltuna Kiven Säästöpossusta.

Itse asiassa possuvarastomme ehtyivät jo viime syksynä, mutta luomulihan kysynnän hurjan kasvun vuoksi meille luvattiin potsisatsi vasta maaliskuun lopuksi. No, hyvää kannattaa odottaa.

Eikö teksti näy? Klikkaa kuva suuremmaksi!

Nyt olimme kaukaa viisaita ja varasimme seuraavan sianpuolikkaan ensi syyskuuksi. Hieno homma, että säästöpossut menevät kaupaksi!

Tällä kertaa paloittelutoiveemme oli melko kyljyspainotteinen. Näissä kyljyksissä on runsas, hyvänmakuinen rasvakerros, eikä mitään parin millin nimellistä valkoista reunusta.

Ihan ensimmäisellä retkellämme pari vuotta sitten panostimme eväisiin melkoisella pieteetillä, mutta eilen ruokahuolto hoitui kätsysti kuuluisalla, retrohkon oloisella Nummelan Autogrillillä.

Harvalta snägäriltä nimittäin saa porilaiseensa zeddaria!

Kyytipoika jahtimakkaralla, pekonilla ja zeddarilla. Tämän syömisen jälkeen suussa maistui nakkikioski koko loppuillan. Gnaah!

Jaoimme sianpuolikkaan kolmen huushollin kesken. Tyytyväisin kaikista taisi olla yhden ruokakunnan karvakaveri, joka sai tuliaisiksi pussillisen possunkorvia ja leikkuuroippeita. Wilho on onnenpoika ♥

Itse nettosin kinkkubingossa 11,5 kiloa kaikkea hyvää: kyljyksiä, kinkkurullan, luullista lapaa, potkan, paahtokylkeä, kassleria, jauhelihaa sekä sorkat halkaistuina. Hintaa tälle lihaläjälle kertyi 63 euroa.

Ken näiden herkkujen makuun on päässyt, hän ei konsaan enää suojakaasuun pakattuihin rypsiporsaisiin koske!

Taudistatoipumissapuskaa

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 27 Mar 2012 14:09:00 +0000

Räkätauti iski sitten vihdoin meikäläiseenkin vieden muassaan hajuaistin, äänen ja ruokahalun. Muutamat viime päivät olen elänyt inkiväärillä terästetyllä teellä ja luonnonjogurtilla.

Tänään jogurtti ja inkivääri loppuivat, mutta samalla katosi myös kuume. Ääni toki on edelleen hyvin bonnietylermäinen (möreystasoltaan siis, en minä osaa laulaa).

Kaikkein parasta oli se, että alkoi tehdä mieli kahvia ja vähän tuli nälkäkin. Kauppaan en tohtinut lähteä örisemään, joten piti turvautua niihin tykötarpeisiin, joita residenssistä sattui löytymään.

Löytyi mausteita, öljyä, sipuleita, valkosipulia, chiliä, riisiä, tomaatteja ja avocado. Syntyi flunssariisiä. Maistui aika hyvälle. Jälkkäriksi kahvia. Elämä voittaa.

Tarvitset:
sipulin
2 valkosipulinkynttä
2 linnunsilmächiliä
2 rkl öljyä
½ rkl jeeraa
½ rkl jauhettua korianteria
1½ dl pitkäjyväistä riisiä
3 dl vettä
puoli rasiaa miniluumutomaatteja
avocadon
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet. Halkaise chilit ja poista siemenet sekä sisäpuolen vaaleammat osat. Silppua loppuchilit atomeiksi.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannusssa. Sekoita jeera ja korianteri kuumaan öljyyn ja anna ässehtiä hetki. Lisää sipulit, valkosipulit ja chilit. Freesaa seosta viitisen minuuttia.

Lisää pannulle riisi ja sekoita hyvin muihin aineksiin. Kun riisit alkavat olla läpikuultavahkoja, kaada vesi pannulle. Anna kypsyä keskilämmöllä noin vartin verran. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Leikkaa tomaatit kahteen osaan ja pilko avocado kuutioiksi. Sekoita puolikkaat ja kuutiot kypsään riisiseokseen ja anna niiden lämmetä hetki. Syö.

Kuittihaasteen äänestys

noreply@blogger.com (Jaana) — Mon, 26 Mar 2012 14:35:00 +0000

Maaliskuun kuittihaasteeseen ilmoittautui kymmenen erittäin mielenkiintoista innovaatiota. Joukossa on mukavasti sekä vanhoja kisakonkareita että ensi kertaa osallistuvia.

Äänestysloota on tällä kertaa tuossa vasemmassa reunassa ja se poistuu siitä 30.3.2012 klo 23:59.

Tutustu kilpailusapuskoihin ja äänestä suosikkiasi!

Perinteinen silakkalaatikko

Banaani-gorgonzolasouffle

Kirsikkainen suklaakeksi-leipävanukas

Fish&chips kumijuustosta

Pink Lady-palvikinkkupannukakut

Pizza Prosciuotto

Kampawienerit

Kuittifocaccia

Mangoiset mämmi-munaleivokset

Tartar-pihvit ja perunasalaatti

Kahden hengen blogimiitti

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 25 Mar 2012 10:25:00 +0000

Alkuviikosta treffasimme silläsipulien Merituulin kanssa - yllätyspyllätys - syömisen merkeissä Luomossa (Vironkatu 8). Edellisen kerran vierailin paikassa ennen sen tähtiaikoja, joten päivitysvisiitti olikin jo paikallaan.

Keittiöstä meitä tervehdittiin mainiolla amuse-bouche-triolla. Ankankoipiconfit-makupala, vinkeän näköinen mustekalatikkari sekä ankanmaksamacaron olivat hurmaavan hyviä.

Tarjolla olleista kolmen, viiden ja seitsemän lajin menuista päädyimme viiteen sapuskaan. Täyttä viinipakettia emme ottaneet, vaan toivoimme yhtä tai kahta valitsemiimme ruokiin sopivaa valkoviiniä.

Suositellut Casa de Mourazin Air 2010 Antonio Lopes Ribeiro (luomuviini) sekä Francois Raveneaun Chablis Grand Cru Valmur 2007 toimivatkin oivallisesti. Lisäksi lipittelin tilkan jälkiruokaviiniä, jonka nimeä en kyennyt enää rekisteröimään.

Ensimmäinen varsinainen ruoka "Mozzarella & Passion" hieman säikäytti, sillä se oli meidän molempien mielestä aika pliisu ja mitäänsanomaton.

Onneksi seuraavana tarjoiltu "Hummeria ja rapeaa possua" palautti uskomme. Hummerivaahto kirjaimellisesti suli suuhun ja tuli sellainen fiilis, kuin olisi hengitellyt hummerin makuista ilmaa. Vaahdon alle oli piilotettu makoisia hummerin ja possun palasia. Myös retiisit olivat hyviä.

"Bortch" oli ehkä henkilökohtainen suosikkini. Taivaallisen murea lammas toimi täysillä rapeiden kelta- ja raitajuurien sekä punajuurihyytelön ja smetanalumen kanssa. Tätä olisi voinut syödä ämpärillisen!

Ennen pääruokaa saimme suunpuhdistajaksi mustikkagranitaa wasabinökäreillä. Jännä makuyhdistelmä, mutta minun suuhuni granita oli pikkuisen liian kylmää. Tuntui että koko suu puutui ja jäätelöpäänsärky oli lähellä.

Tässä yhteydessä pitänee vielä tunnustaa, että onnistuimme molemmat sotkemaan valkoisen pöytäliinan mustikkatahroilla. Anteeksi luomolaiset!

Pääruoka "Whitefish Umami" oli puolestaan loistavaa. Siika oli pehmoista olematta kuitenkaan muhjua. Myös ensinäkemältä vähän kummastuttanut kalan lötterö nahka maistui ihanalta. Lisukkeena oli erittäin suunmukaista savustettua munakoisoa sekä sieniä.

Ihan parasta annoksessa oli umamiliemi: siihen topattu merileväleipä oli herkkujen herkkua! Luomon leivistä tykkäsin eniten juuri leväleivästä, mutta myös sitruunafocaccia ja pestosämpylät maistuivat.

Esijälkkäriksi lusikoimme ananassorbettia. Se oli raikasta, mutta sorbetin alla olevaan tahnaan jemmattuja poksurakeita ilman olisin pärjännyt. Suussa ritiseviä rakeita ja minua ei ole luotu ystäviksi.

Varsinainen jälkiruoka "Xococoulant a la minuit" niin sanotusti räjäytti pajatson. Lautasella olevaan kuumaan teräslieriöön kaadettiin löysää taikinamassaa ja munakelloon ajastettiin kolmen minuutin kypsymisaika.

Kellon piipattua lieriö poistettiin ja sieltä paljastui viehättävä löllösuklaakakun ja suklaavanukkaan minikokoinen risteytys. Sen kavereiksi kauhottiin hämmentävää kukkakaalikastiketta ja maitosuklaajätskiä. Kerrassaan erinomaista!

Snadissa ähkyssä ratikkapysäkille kävellessä ihmettelimme Merituulin kanssa niitä harhaluuloja, joiden mukaan Michelin-tähditetyissä paikoissa ei muka saisi vatsaansa täyteen. "Annoksissa on kaksi heinää ristissä ja se maksaakin sitten satasen" lienee yleisin väittämä Luomon kaltaisista paikoista.

Fine dinig-ravintoloiden ideana onkin tarjota elämyksiä, ei aakkosasemilta saatavia tankkausaterioita. Useasta pienestä annoksesta muodostuu kokonaisuus, joka on parhaimmillaan ilotulituksen kaltaista tykitystä kaikille aisteille. Ja kyllä siinä sivussa nälkäkin lähtee.

Luomossa sai tälläkin kertaa kokea samanlaisia hienoja hetkiä kuin syksyllä 2009. Geetee, ruoat, kaksi lasia viiniä ja tilkka kolmatta maksoivat 106,50 euroa. Ei mitenkään tolkuttoman kallista, mutta ei ihan jokaviikkoista hemmotteluakaan.

Tsekkaa myös Merituulin raportti mukavasta ja maistuvasta dinneritapaamisestamme. Isot kiitokset vielä Luomon väelle loistosapuskoista!