Kulinaarimuruja

Lanttu sydän salvia

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 21 Jan 2012 17:31:00 +0000

Vuoden ensimmäisen ruokahaasteen aiheena ovat lanttu tai nauris sekä yrtit. Haasteen tykötarpeita yhdistää se, että ne ovat peräkkäisten vuosien nimikkovihanneksia.

Lanttulaatikottoman joulun jälkeen lanttu oli juureksista se, joka puhutteli minua enemmän. Universaalissa yrttilotossa keltaisen mollukan kaveriksi arpoutui suloinen salvia, joka on rosmariinin ja tillin ohella yksi suosikkiyrteistäni.

Valitut ainekset yhdistämällä sain aikaiseksi hirmu herkullisia salviavoissa paistettuja lanttukuutioita.

Mielestäni salvian ja lantun maut sopivat yhteen tosi nätisti. Ohjeen mukaisesta annoksesta riittää kalan tai lihan kanssa nautittuna kahdelle tai pelkiltään syötynä reiluksi iltapalaksi yhdelle lanttufanille.

Salvialantut olivat oiva lisuke paistetuille ahvenfileille, jotka maustoin ainoastaan kepeästi suolalla. Yksinkertaista, mutta pirun hyvää!

Tarvitset:
200 g lanttua
vettä
20 g voita
12 salvianlehteä
suolaa

Tee näin:
Kuori ja kuutioi lanttu.

Keitä lanttukuutioita vedessä noin 10 minuuttia. Kuutioihin saa jäädä puruvaraa, älä siis kypsennä niitä muhjuksi.

Sulata voi pannulla. Lisää mukaan hienonnetut salvianlehdet sekä keitetyt lanttukuutiot.

Paista lanttuja salviavoissa muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla ja tarjoa heti.

Pakkassoppaa

noreply@blogger.com (Jaana) — Mon, 16 Jan 2012 17:20:00 +0000

Ihanaa, että eteläiseen Suomeenkin saatiin vihdoin ihan oikea talvi! Kirpeä pikkupakkanen ja jalkojen alla narskuva lumi ovat niin paljon mukavampia asioita kuin räntäsade ja loskassa kahlaaminen.

Kylmät kelit vaativat kuumat ruoat ja tämä papusoppa on siitä kiva, että sen kiukkuisuutta voit säädellä omaan makuusi sopivaksi. Vegeversion siitä saa jättämällä starwars-eläimen jauhetun lihan pois.

Käytin keittoon GoGreenin kidneypapuja ja kikherneitä. Toki kuivatuistakin saisi makoisaa syötävää, mutta kikkareiden liottelemiseen ei ole aina aikaa ja nälkä ei lue lakia. Tykkään gogreeneistä myös niiden kartonkipakkauksten vuoksi.

Tätä kannattaa tehdä vaikka vähän isompikin kattilallinen, sillä sapuska vain paranee uudelleen lämmitettäessä. Ja vuodenajalle tyypillinen sää jatkuu vielä ainakin muutaman päivän ajan ♥

Tarvitset:
250 g naudan jauhelihaa
öljyä
sipulin
punaisen paprikan
230 g kidneypapuja
230 g kikherneitä
1 l vettä
3 rkl korianterisoossia
(suolaa)
(savustettua Aji Cristal-chilijauhetta)

Tee näin:
Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja ruskista siinä jauheliha.

Kuori sipuli ja suikaloi se. Leikkaa myös paprika suikaleiksi.

Valuta ja huuhtele pavut sekä kikherneet.

Lisää jauhelihan joukkoon sipulit, paprikat, pavut, kikherneet, vesi sekä korianterisoossi.

Anna kiehua miedolla höngällä vartin verran. Tarkista maku ja lisää suolaa sekä chiliä makusi mukaan.

Vihreää korviketta

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 15 Jan 2012 13:55:00 +0000

Aioin tässä eräänä päivänä tehdä guacamolea. Ostoksilla ollessani muistin kerätä koriini muut tykötarpeet, mutta avocadonperhanat unohtuivat hyllylle.

Kauppareissun jälkeinen toivioretki lähi-Siwaan oli pettymys, sillä putiikin avocadot osoittautuivat kivikoviksi. Päätin siis valmistaa guacamolea ilman avocadoa ja työstämästäni korianterikastikkeesta tulikin törkeän hyvää!

Käyttämäni savustettu Aji Cristal-chilijauhe sopi loistavasti yhteen korianterin kanssa. Aji Cristal tuntuu vahvuudeltaan meikäläiselle optimaaliselta chililtä, sillä sen maussa on myös muita sävyjä kuin pelkkä hullu tulisuus.

Tämä soossi on todella monikäyttöistä. Ohjeen mukaisesta satsista riitti kastikkeeksi lohipalalle, dipiksi maissilastuille, makuaineeksi munakkaaseen ja jauheliha-papusoppaan sekä useamman aamiaisvoileivän mehevöittäjäksi.

Tarvitset:
puskan korianteria
rasian kirsikkatomaatteja
2 valkosipulinkynttä
½-1 dl auringonkukkaöljyä
suolaa
savustettua Aji Cristal-chilijauhetta

Tee näin:
Laita korianterit (myös varret), puolitetut tomaatit ja kuoritut valkosipulinkynnet blenderiin.

Surraa ainekset muhjuksi ja lorota samalla joukkoon öljyä, kunnes soossin koostumus on mieltymystesi mukainen.

Mausta suolalla sekä haluamallasi määrällä chiliä.

The Fonz

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 14 Jan 2012 21:22:00 +0000

Vähän nolottaa postata peräkkäin kaksi Kädenvääntölästä pöllittyä sapuskaa, vaikka sainkin blogin valtiattarelta siihen luvan.

Nyt ylistysvuorossa on huikea pekoni-rucolasalaatti, jonka originaaliohjeen kerrotaan olevan peräisin Jamie Oliverin keittokirjasta Alastoman kokin onnenpäivät.

Jo opuksen nimestä tulee kieltämättä lapsuus mieleen. Oi niitä aikoja, jolloin siltä toiselta televisiokanavalta tuli lauantaisin Happy Days. Sitä aina ennen saunaa uskollisesti tuijotettiin ja Ameriikan meininkiä ihmeteltiin.

Omassa kyökissäni puolitin reseptin yhden hengen satsiksi. Lisäksi vaihdoin timjamin rosmariiniin, koska sitä oli kaapissa toisin kuin timjamia. En lisännyt sipuliseokseen suolaa, sillä pekoneista pannulle tirissyt rasva oli jo aika suolaista.

Tämä salaatti on yksinkertaisesti loistavaa! Se on ikään kuin pollajukeboksin kylkeen annettu napakka nyrkinisku, joka saa lempparibiisin soimaan päässä ja suun sanomaan heyyyyyyy!

Tarvitset:
5 viipaletta pekonia
pienen punasipulin
oliiviöljyä
½ rkl kuivattua rosmariinia
½ dl pinjansiemeniä
pari kourallista rucolaa
lorauksen balsamiviinietikkaa
parmesaania

Tee näin:
Paista pekonit pannulla rapeiksi ja nosta ne lautaselle.

Kuori ja lohko sipuli.

Lorauta pannulle pekonista jääneiden rasvojen kaveriksi tilkka öljyä. Kuumenna rasvat ja lisää joukkoon sipulit, rosmariinit ja siemenet. Paista seosta keskilämmöllä silloin tällöin sekoitellen kunnes sipulit karamellisoituvat.

Sekoita kulhossa sipuliseos, paloitellut pekonisiivut ja rucola. Mausta lirauksella balsamiviinietikkaa.

Kumoa lautaselle ja viimeistele parmesaanilastuilla. Syö heti.

Kuningatartahna

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 03 Jan 2012 15:12:00 +0000

Otsikolla en tällä kertaa viittaa mihinkään makeaan mustikka-vadelmaviritelmään, vaan ihanaisessa Kädenvääntöä-blogissa tuotekehiteltyyn mykistävän herkulliseen artisokkatahnaan.

Olen tehnyt möhnää muutamaan otteeseen ja joka kerralla auringonkukkaöljyyn säilötyistä Pirkka-artisokansydämistä. Niiden lisäksi tarvitaan vain valkosipulia ja pippuria. Lyhyen tykötarvelistan lisäksi tahdas on vielä maailman helpointa valmistaa.

Pirkka-artisokansydämet ovat yksi niistä syistä, joiden vuoksi vielä silloin tällöin pitää kantaa rahojaan Keskon kassaan. Niitä muita syitä ovat juureslastut ja rukiinen pähkinäjogurtti. Kulinaarimurula suosittelee pitkin hampain.

Mutta erityisesti tätä tahnaa kannattaa kokeilla. Se maistuu mielettömän hyvältä ja karkoittaa flunssan sekä vampyyrit!

Tarvitset:
purkin Pirkka-artisokansydämiä
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria

Tee näin:
Nouki artisokat purkista (älä heitä öljyä menemään!) ja kuori valkosipulinkynnet.

Sauvasekoita artisokat ja valkosipulit muhjuksi.

Kaada artisokkapurkista hissukseen öljyä tahnan joukkoon, kunnes sen koostumus alkaa miellyttää silmää ja suuta.

Mausta pippurilla ja that's all folks!

Vuodenvaihde ilman nakkeja

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 01 Jan 2012 18:17:00 +0000

Minkäköhän vuoksi uutena vuotena syödään nakkeja ja perunasalaattia? Olen pohtinut asiaa aiemminkin, mutta ainakaan perunasalaatin osalta en ole tähän perinteeseen löytänyt tyhjentävää selitystä.

Minä lahopää unohdin viime vuoden puolella nakit kauppaan. Salaattitarpeet tuli kyllä hankittua, mutta sitä piti varioida ilman nakkeja syötäväksi niistä aineksista, joita varastosta sattui löytymään.

Synnytin siis ihan vahingossa vahvasti kreikkalaisvivahteisen halloumi-perunasalaatin, joka oli kerrassaan täydellistä syötävää flunssapöpön vaivaamalle hahmolleni eilen. Kaiken lisäksi shampanja sopi kivasti salaatin kyytipojaksi.

Tähän salaattiin sopivat varmastikin millaiset oliivit tahansa, mutta jääkaapissa olleet kalamatat toimivat ainakin ihan älyttömän hyvin. Koska oliiveissa, kapriksissa ja halloumissa on reilusti suolaa, ei sitä tarvitse enää soossiin lisätä.

Tarvitset:
500 g kiinteitä perunoita
pienen sipulin
kourallisen kalamata-oliiveja
½ dl kapriksia
paketin halloumia

Kastikkeeseen tarvitset:
puolikkaan sitruunan mehun
½ dl oliiviöljyä
loraus lientä kaprispurkista
mustapippuria

Tee näin:
Kuori ja keitä perunat.

Sekoita kastikeainekset keskenään. Kuutioi kypsät potut, kun ne ovat vielä lämpimiä. Pilko myös sipuli pieneksi silpuksi.

Laita perunakuutiot ja sipulisilppu kulhoon. Kaada joukkoon kastike ja sekoita hyvin. Anna maustua huoneenlämmössä noin tunnin ajan.

Kuutioi juusto ja paista kuutioihin nätti pinta pannulla tilkassa öljyä.

Poista oliiveista kivet. Pilko oliivit muutamaan osaan.

Lisää perunoiden ja sipuleiden joukkoon hieman jäähtyneet juustokuutiot, oliivit sekä kaprikset. Sekoita hyvin.

Tikkuja silmässä

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 01 Jan 2012 14:31:00 +0000

Näin vuoden vaihtuessa on tapana muistella menneitä, joten vilkaistaanpas myös Kulinaarimurulan taustapeiliin. Jos vuotta 2011 pitäisi kuvat yhdella sanalla, se olisi "täysi". Siihen on mahtunut mielettömästi tapahtumia, reissuja, ravintoloita, uusia ruokabloggaajatuttuja ja tietenkin hyvää ruokaa.

Blogini saavutti muuten viime viikolla kunnioitettavan viiden vuoden iän ja samoihin aikoihin ylittyi myös 500 postauksen rajapyykki!

Tammikuussa 2011 Kulinaarimurulassa muhiteltiin possun niskaa kokkaavien siskojen ohjetta varioiden. Tuloksena oli ihana pakkaspäivän pataruoka, josta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa silloin aikoinaan. Kiitos ohjeesta näin jälkikäteen!

Rohkaistuin myös tekemään kotioloissa Farangin taivaallista karkkipossua ja treffasimme bloggaavien lajitovereiden kanssa tahnaisissa merkeissä Muulinkolossa.

Helmikuussa piipahdimme ystävättäreni kanssa Tukholman risteilyllä ja perillä kohteessa söimme hyvin ja kävimme ihastelemassa Xi'anin terrakotta-armeijaa. Näyttelyssä oli myös terrakottapossuja!

Lisäksi vietimme ruokabloggaajaporukassa tosi mukavan lauantaipäivän shampanjaa maistellen ja kimppakokaten. Kotikeittiössä valmistin rumaa mutta helkkarin hyvää risottoa mustastamakkarasta.

Maaliskuussa juhlittiin sitten meikäläisen syntymäpäiviä sekä Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman päätösbileitä Heurekassa. Siellä pääsin jututtamaan lapsuuden sankariani Jaakko Kolmosta!

Rivon näköisillä tuunatuilla kalakukoilla tuli osallistuttua Helkan Keittiön järjestämään moderniin perinneruokakilpailuun ja Tampereella kävin teatterireissulla sekä syömässä.

Huhtikuun kohokohta oli Lontoon retki, jonka teemana oli kuninkaallisen häärekvisiitan hankinta. Valitettavasti puolet William & Kate-snapsilaseista särkyi kuljetuksen aikana.

Lontoossa vietimme aikaa mahtavalla Borough Marketilla. Kotimaassa pääsin nautiskelemaan hyväntekeväisyysjäätelöä kotiinkuljetettuna.

Pääsiäisenä tein lampaanpotkan kaveriksi huikean hyvää lisuketta ruusukaaleista, parsasta ja kirsikkatomaateista Voita ja sokeria-ohjelman ohjeistuksella. Tästäkin kokemuksesta kertominen on jäänyt muiden juttujen jalkoihin.

Ensimmäinen Ravintolapäivä näki päivänvalon toukokuussa. Sää suosi tapahtumaa ja se ylitti uutiskynnyksen useissa medioissa.

Toukokuussa vuodatin ilon kyyneleitä hääkisastudiossa ja hankin järkyttävän ähkyn euroviisubakkanaaleissa.

Kesäkuussa tuli syötyä hirmuisesti uusia perunoita ja kotimaista kalaa. Myös raparperisesongista otin paljon irti.

Kesäkuussa osallistuin "ruokabloggaajien luokkaretkelle", kun matkasimme retrobussilla Sinebrychoffin tehtaille. Siellä maistelimme monenlaisia juomia ja kokosimme hampurilaisia burgeribuffan aineksista, joista mieleenpainuvin oli kekseliäs pekonimajoneesi.

Eräässä toisessa bloggaajatilaisuudessa kuulin auringonvalolla toimivasta kenttäkeittiöstä, kotirintamalla iloitsin Kannaksessa aloitetusta ruokatarjoilusta ja hikoilin makkarantekotalkoissa.

Heinäkuussa rakastuin Pariisiin ja reissusin kotimaassakin.

Elokuussa yksi pitkäaikaisista toiveistani täyttyi päästessäni syömään Nomaan. Vuoden (ellei jopa koko tähänastisen elämäni) paras ateria! Köpiksessä oli muutenkin mukavaa.

Suomeen palattuani pähkäilin, että mitä ihmettä voisi tehdä väkevistä viineistä ja työstin satsin eksölenttiä pekonihilloa.

Järjestyksessään toisesta Ravintolapäivästä kirjoittamani postaus aiheutti Kulinaarimurulaan häkellyttävän kävijäpiikin ja lähes sata tyyppiä jakoi juttun Facebookissa.

Syyskuussa hämmentelin chili con carnea Jamie Oliverin reseptillä, mutta en muistanut kertoa syömän hyvyydestä täällä blogissa.

Syksyn tullen kävin Tallinnassa, vaihdoin työpaikkaa, kerroin hurmaantumisestani Keith Armstrongiin ja Maximilian Riedeliiin. Keittelin myös hulppeaa toffeeomenahilloa ja väänsin makoisia mustatorvisieniravioleja Kokkikoulu Espassa.

Lokakuussa pääsin Silakkamarkkinoiden raatiin maistelemaan kilpailuun ilmoitettuja maustekaloja ja silakkaherkkuja. Se oli janottava kokemus! Raadin kuva on lainattu She's Got the Beat-blogista.

Lokakuussa olin myös Kluuvin Kauppahallin avajaisissa, söin poroa, vietin pikkujouluja parinkymmenen ruokabloggaajan kanssa, työmatkailin Wienissä ja voitin ruokahaasteen laatikkosalaatilla.

Marraskuussa nautin herkullisesta viikonlopusta ystävättäreni luona Brysselissä ja yksi hänen hurmaavasti haukottelevista koiristaan vei sydämeni ♥

Emämaan ravintolakokemukseni vaihtelivat täydellisistä täysin epäonnistuneisiin. Lisäksi tuli leivottua useampaan otteeseen suussasulavia lantturieskoja sekä käytyä messuilla ja Oulusa.

Joulukuussa valmistin pekonijallua ja lopputuotos oli nätisti sanottuna erittäin mielenkiintoinen. Aromissa on aistittavissa ainakin savua, pekonia ja lihalientä.

Ihan loppuvuodesta kävin kylässä Jyväskylässä, maistelin viinejä ja vietin muutenkin todella makeaa elämää. Joulua juhlin pienimuotoisesti ja epäperinteisesti.

Näillä eväillä on hyvä matkata kohti uuden vuoden uusia ruokaseikkailuja!

Juustolautapeli-ilta

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 31 Dec 2011 17:45:00 +0000

Vuoden loppumetreillä taisin saada hankittua itselleni uuden addiktion, Carcassonnen. Peliin jo pitkään koukussa olleet kaverini vihkivät minut sen saloihin pari päivää sitten ja nyt olen voittanut jo muutaman iPad-matsin konetta vastaan treenatessani. Kiitos opettajille!

Pelikoulutusillan huikopalaksi katoin juustoa, keksejä sekä ihan huippuhyviä parmesaanikeksejä (en suosittele rasvaisia asioita kammoaville). Keksien kanssa hörpimme glögiä viime joulun alennusmyynneistä hankkimistani tonttumukeista.

Mahtikeksien ohjeen saattoi tietoisuuteni Pumpkin Jamin Mari. Ekan kerran maistoin keksejä oululaisissa pileissä, jonne niitä oli valmistanut Peruspöperölän Virpi. Onpa hienoa, että hyvät reseptit lähtevät heti kiertoon!

Tarvitset:
150 g parmesaania
150 g voita
2½ dl vehnäjauhoja
munan
pinjasiemeniä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Raasta parmesaani.

Sekoita huoneenlämpöiseen voihin jauhot ja noin kaksi kolmasosaa juustoraasteesta.

Muotoile taikinasta kaksi paksuhkoa pötköä. Kääri ne kelmuun ja anna levätä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Leikkaa pötköt noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Nosta viipaleet leivinpaperoidulle uunipellille.

Voitele keksit kevyesti vatkatulla munalla ja ripottele niiden pinnalle loput juustoraasteesta sekä pinjansiemeniä.

Paista keksejä uunissa noin 10 minuutin ajan.

Kolmen kuukauden kuppilat

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 31 Dec 2011 11:47:00 +0000

Nyt on päässyt käymään niin, että en ole saanut aikaiseksi raportoida ravintolaruokailuistani sitten syyskuun eli tästä tulee pitkä postaus.

Tapahtumatalo Bank (Unioninkatu 20)

Lokakuun alkupuolella kouluttauduin Bankissa ja pääsin testaamaan paikan lounastarjonnan pariin kertaan.

Ensimmäisenä päivänä menin vähän sekaisin salaattibuffan runsaudesta ja keräsin lautaselleni aikamoisen läjän fetaa, marinoituja munakoisoja ja muuta hyvää. Diiliin kuulunut porkkanasosekeitto tuntui salaattisatsin jälkeen lähestulkoon ylensyönniltä.

Toisella lounaalla älysin koota tarjottimelleni sopivan määrän tavaraa. Paistettu hauki kantarellikastikkeella oli namia.

Bank vaikutti pistokokeiden perusteella erittäin kelvolliselta lounas(seteli)ravintolalta.

Namaskaar Express (Forum pohjakerros, Mannerheimintie 20)

Työpöydän sijainnista johtuen Forumin ruokintapaikkoja tulee nykyään koluttua melkoisesti.

Eräillä lounastreffeillä erehdyimme naapurikorttelissa duunissa olevan ystäväni kanssa ottamaan Namaskaarista perus-palak paneerin lisäksi naan-leipää ja lassit hintaan 10,40 euroa. Hyvää oli mutta ähky tuli!

Picnic (Forum pohjakerros, Mannerheimintie 20)

Muistan silloin tällöin täyttää oman boksini kotitekoisilla eväillä ja roudailla niitä työlounaiksi, mutta joskus täytyy turvautua ostopalveluihin.

Annoin Picnicin nuudeli-katkarapusalaatille mahdollisuuden, mutta se oli aika pahaa. Erityisesti teollisen makuisen soossin syöminen kävi luonnolle.

Salaatti ja vissy maksoivat 11 euroa. Laatuun nähden aika hintavaa. Picnicin salaattien taso nousisi kohisten, jos niiden kastikkeet tehtäisiin itse. Mutta ei taida sopia konseptiin?

Habibi (Forum pohjakerros, Mannerheimintie 20)

Forumin alakerran ruokahelvetin ykkössuosikkini Habibi sen sijaan ei petä salaattirintamallakaan.

Kahdeksalla eurolla voit valita vitriinistä haluamansa salaatin tykötarpeet. Tällä kerralla kippoon päätyi erilaisia marinoituja kasviksia, oliiveja, fetaa, tabboulehia ja hummusta. Tykkään!

Ilves (Urho Kekkosen katu 4-6)

Tavastian viereisessä Ilveksessä aloitettiin lounastarjoilu lokakuussa. Lounasaikaa on venytetty kolmeen ja perjantaisin neljään. Lisäksi perjantain erikoistarjouksena lounasviinipullon saa kympillä. Kuinka kätevää!

Jo ensimmäisellä testikerralla kiinnitin huomiota Ilveksen salaattipöydän aneemisuuteen, sitä voisi hiukan petrata. Kaalilaatikko puolestaan oli perushyvää.

Lounasjälkkäri vaihtuu kuukausittain. Lokakuun jälkiruokana oli lettuja ja raparperihilloa. Ihan jees, purkkikermavaahdosta huolimatta.

Myös Ilveksen lounaslasagne on testattu ja perinjuurin syömäkelpoiseksi havaittu.

Sapuskat irtoavat pääsääntöisesti lounarilla, jälkkäri maksaa 3,5 euroa lisää. Ilves on ilman muuta lämpimästi tervetullut lisä työpaikan lähihuudien lounastamoihin.

La Crêperie Tram Café (Mannerheimintie 22)

Kreppiratikka ilmestyi marraskuun alussa Forumin Kukontorille, josta se hetken kuluttua siirtyi nykyiselle paikalleen Forumin ja Lasipalatsin väliin (siinä oli ennen parkissa Camionette).

Ratikassa krepit tehdään kiireettä ja pieteetillä. Kinkku-juusto-halloumi-kirsikkatomaatti-salaattikreppi (6 euroa) oli aivan törkeän hyvä. Seuraavaksi täytyy testata makeita lettusia.

Helkan Keittiö (Pohjoinen Rautatiekatu 23)

Helkan Keittiön järjestämän modernin perinneruokakisan osallistumispalkkioksi saatu illallislahjakortti meinasi mennä vanhaksi, mutta ehdin kuin ehdinkin sen käyttämään.

Menussa sinihomejuustoetanoiksi mainostetussa annoksessa oli mukana myös rutkasti valkosipulia ja minä inhoan tuota makuyhdistelmää! Etanat kirjaimellisesti uivat rasvassa ja juustoa oli annoksessa jopa minun makuuni liikaa. Pointsit paahdetusta ruisleivästä.

Pääruoaksi söin haudutettua vasikanposkea tillikastikkeessa. Poski oli juuri niin mureaa, kuin tuntitolkulla hautunut lihapala voi vaan olla, mutta kastikkeessa tilli maistui ihan liian ujosti.

Jälkiruoaksi tilasin pallon kesänmakuista mansikkasorbettia.

Lahjakortti kattoi kahden hengen syömiset, omalta osaltani juomat (alkudrinkki sekä lasit valko- ja punaviiniä) kustansivat 22 euroa. Ruokien hinnat omalla rahalla maksettaessa olisivat olleet kohtuutasolla nekin.

Helkan Keittiöstä saa ihan kelpo pöperöitä. Siellä soisi kyllä kernaasti käyvän muitakin kuin hotelli Helkan asukkaita. Ilmeisesti paikan lounaat ovat suosittuja?

Fazer Café City Center (Kaivokatu 8)

Lahjakortilla kävin tutustumassa myös lokakuussa avattuun Fazer Caféeseen.

Makkaratalon sisällä on pitkän remontin jälkeen valoisampaa kuin ennen. Mitenköhän hitaasti Makkaratalo muuttuu kansan suussa City Centeriksi?

20 euron lahjakortilla sain itselleni vuohenjuusto- ja kafrulle kanaleivän sekä kahvit molemmille. Söihän niitä ennen kuin selkäänsä otti.

Café Balcony (Messukeskus, Messuaukio 1)

Fazer vastaa ravintoloista myös Messukeskuksessa, jossa hortoilimme ruokabloggaajaporukalla marraskuun puolivälissä pidetyillä maaseutumessuilla.

Annoskateuden ehkäisemiseksi koko porukka otti samanlaiset graavilohileivät. Omissa lohisiivuissani oli tosi paljon ruotoja. Leipä ja hanalappari muovimukissa maksoivat 12 euroa. Se on liikaa.

Wayne's Coffee (Tennispalatsi, Fredrikinkatu 65)

Mielestäni ketjukahviloista Wayne's Coffeella on esimerkiksi Fasua paremman suolaiset syötävät. Waynen bageleita tulee yleensä natusteltua, jos ennen leffaan menoa on luppoaikaa ja hivenen huikoo.

Runsaalla kädellä täytetty savulohibagel ja cappuccino maksoivat yhteensä 11,60 euroa.

Alia (Mustikkamaankuja 1)

Pikaruokaloista pidempään kaavaan. Kävimme Kurpitsa-Marin kanssa eräänä aurinkoisena lokakuisena sunnuntaina Aliassa brunssilla.

Alkupalapöydän kalasaalis. Paistetut muikut ja perinteiset sillit olivat eniten minun mieleeni.

Lihatiskin parasta antia olivat ankka sekä yrttinen lihahyytelö. Feta-punajuurihässäkkä oli taivaallista.

Pääruoaksi nautiskelin vorschmackia kera teemaan passelisti sopivan Saimaan Juomatehtaan Vaalean Marsalkan. Makki on maukasta, mutta jaksoin syödä jättiannoksesta noin puolet.

Juustojen...

...ja kakkujen jälkeen pyörimme sujuvasti Alian mäen alas.

Ruoat, lasi cavaa, pullo olutta ja espresso maksoivat 50 euroa. Täydellistä vastinetta rahoille!

Eat & Joy Kluuvin Kauppahalli (Aleksanterinkatu 9)

Lokakuussa avajaisiaan viettäneestä kauppahallista saa myös aamiaista ja lounasta. Olen aikaa ylpeä siitä, että onnistuin sopimaan varhaiset aamiaistreffit pahimpaan kaamosaikaan kahden myöhäisempää herännäisyyttä tunnustavan daamin kanssa.

Yhdeksän euron hintaisesta aamupalapöydästä saa kauhoa mielin määrin huippuhyvää puuroa lisukkeineen, erilaisia leipiä ja leikkeleitä sekä kahvia tai teetä. Kaikki sapuskat on tehty hallissa myytävistä tuotteista.

KuuKuu (Museokatu 17)

Ennen suklaatastingiin osallistumista söimme seuralaiseni kanssa vähän suolapalaa töölöläisessä korttelikapakassa.

KuuKuussa skagenista on tarjolla kaksi versiota, pienempi ja valtava. Otimme isommat leivät, mikä oli viisas veto tulevia suklaaövereitä ajatellen. Niistä ja lasillisista rapsakkaa Pinot Gris'tä veloitettiin kohtuulliset 29 euroa per nuppi.

KOM-ravintola (Kapteeninkatu 36)

KOM-teatterin Totta-esityksen etkoilla treffasin seuralaiseni naapuriravintolassa. Yleensä siellä tulee syötyä aina samoja sapuskoita, joten päätin valita listalta jotain mitä en ole ennen kokeillut.

Punajuuri-kikhernepihvit olivat nappivalinta. Erityisen hyviltä maistuivat lisukkeina olleet härkäpavut sekä kastike, jossa oli merileväkaviaaria. Ruoka ja lasi viiniä kustansivat 28 euroa.

Virgin Oil (Kaivopiha, Mannerheimintie 5)

Upean Broken Heart Storyn jälkeisessä pizzanhimossa tuli harhauduttua Virgin Oiliin, josta olen joskus saanut hyvää pizzaa.

No en saanut tällä kertaa. Neljän juuston lätty maistui siltä, kuin se olisi pakastettu ja sulatuksen jälkeinen lämmitys olisi jäänyt vähän vaiheeseen. Punkkulasin kanssa se maksoi 26 euroa. Hinta ei ole paha, mutta maku oli. Yak.

Putte's Bar & Pizza (Kalevankatu 6)

Sen sijaan Antto Melasniemen ravintolaimperiumin uudesta osasesta sai hyvää pizzaa. Paikkaa ei ole syksyn mittaan turhaan hypetetty.

Suloisen suolaisessa Putte di Maressa oli anjovista (parhautta!) ja oliiveja. Pizzasta ja oluttuopposesta veloitettiin nimelliset 16,50 euroa. Go Putte!

Kitch (Yrjönkatu 30)

Syksyn mittaan on tullut syötyä muutamia hampurilaisiakin. Retrobaari Kitchissä voisi visiteerata useamminkin ja testata listaa myös tapasten osalta.

Talon nimikkoburgerissa on vuohenjuustoa, tapenadea ja tomaattia. Samalla lautasella köllöttelevät patatas bravas ja chilimajoneesi olivat hitusen liian tulisia minun makuuni. Hintaa hampurilaiselle ja olutmukille tuli 20 euroa. Seuraavalla kerralla osaan välttää chilisoossit.

Primulankulma (Laivurinkatu 10)

Huhut Primulan mahtiburgereista piti käydä todentamassa ennen vaikuttavan Perheenjäsenen kokemista.

Pekonihampurilaisessa oli muhevanmehevää savuisuutta ja potut olivat optimirapeita ja -suolaisia. Brooklyn Lager toimii aina. Peksupurilainen ja pullo olutta irtosivat 21 eurolla. Kaupan päälle saatiin naapuripöydässä istunut Andy McCoy.

Kannas (Eerikinkatu 43)

Kannaksen hampurilaisistakin olin kuullut paljon kehuja, joten ennen pitkää niitäkin oli kokeiltava. En ole siis vieläkään syönyt Kannaksen tarjoomaa läpi!

Chili-pekonihampurilainen (14 euroa) oli muuten hyvä, mutta kipakkuutta oli tässäkin liikaa. Olenkohan tulossa vanhaksi, kun kiukkuiset safkat eivät enää innosta senkään vertaa kuin aiemmin?

Seuralainen piirsi tyypin listaan.

Sitten viime raportin olen testannut ja hyviksi havainnut Kannaksen erinomaiset lihapullat (13 euroa), joiden kanssa tilasin orgastista pottuvoita.

Joulukuussa Kannaksessa aloitettiin läskisoossi-teemaillat. Jatkossa joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina ja tiistaina tarjolla on hissukseen hautunutta sianlihakastiketta ja tietenkin pottuvoita. Emähyvää!

Jälkkäriksi köyhiä ritareita ja mansikkahilloa. Mutta vaihtakaa hyvät kannaslaiset tuo spraykermavaahto itsevatkattuun!

Läskisoossi, ritarit ja tuoppi Sandelsia maksoivat yhteensä vain 20 euroa. Kannattaa tulla maistamaan kauempaakin.

New Bamboo Center (Annankatu 29)

Rospuuttoaikaan ovat maistuneet myös aasialaiset maut. Pikkuinen New Bamboo Center on meininkinsä puolesta melko autenttinen reikä seinässä-tyyppinen ruokapaikka.

Kung Po possu ja tiukka malesialainen kanacurry (yhteensä 20 euroa) lämmittivät mukavasti koleana sadepäivänä. Olutta New Bamboo Centeristä ei saa, koska kiinteistön omistaa raittiusseura.

Empire Plaza (Kampin keskus, Urho Kekkosen katu 1)

Tämä paikka on suosikkini Helsingin kiinalaisista ravintoloista. Ruoat maistuvat samalta kuin Kiinassa ja Empire Plazan puitteissa silmä lepää. Sieltä saa myös dim sumia sekä hot potia!

Paistettuja udon-nuudeleita. Omnom!

Naudanlihaa ja lootuksenjuuria satay-soossissa. Omnomnom!

Friteerattua chilimustekalaa. Omnomnomnom!

Kahden hengen ruoat ja oluet kustansivat noin 60 euroa. Kiinalaisiin ravintoloihin kannattaisi aina mennä pikkuisen isommalla porukalla, jolloin pöytään voisi tilata useampia makuelämyksiä kimpassa maisteltaviksi. Niin ne Kiinassakin tekevät.

Rice Garden (Siltasaarenkatu 12)

Kuluneena syksynä sushiakin on kulunut. Olen huomannut, että tilaan yleensä hyvin samanlaisia juttuja ravintolasta riippumatta. Minäkö muka ruokaurautunut?

Rice Gardenissa vakioiden (lohinigiri ja inari) lisäksi lautaselle valikoitui mäti- ja munakasnigireitä. Syömät + pullo Kiriniä = 27 euroa.

Ichiban Sushi (Kampin keskus, Urho Kekkosen katu 1)

Työpaikan lähisushilasta tulee haettua aika usein lootallinen tavaraa joko myöhäiseksi lounaaksi tai kotiin vietäväksi.

Sushivakioiden kaverina tällä kertaa makeja, joiden sisällä on takuania. Tämä setti maksoi 17,50 euroa.

Aya (Kaivokatu 8, 2. krs)

Makkarataloonkin on avattu uusi sushiravintola, jolla on ilmeisesti sama omistaja kuin Ichibaneilla (ainakin paikat mainostavat toisiaan ristiin). Testasin Ayan matkalla katsomaan Saiturin joulua.

Mehevän avokadoinen California roll täydensi vakiopaloja, jotka maksoivat yhdessä Kirin-pullon kanssa 24,50 euroa.

Että semmoista tällä kertaa. Mites on, haluaisitko jatkossakin lukea ulkoruokintakokemuksistani tällaisia maratooniraportteja vai tykkäisitkö enemmän ravintola per postaus-tarinoinnista?

Pari viiniparitusta ja viinipirujen koston paluu

noreply@blogger.com (Jaana) — Fri, 30 Dec 2011 16:20:00 +0000

Marraskuun loppupuolella sain usean muun bloggaajan lailla kutsun tapahtumaan, jonka teemana olivat chileläiset Cono Surin tuotteet. Viime keväänä tämä nuori viinitalo sai Green Company of the Year-prenikan.

Tastingissa olleista viineistä omaan suuhuni parhaiten sopi Alkon tilausvalikoimasta löytyvä 20 Barrels Pinot Noir.

Ennen maistelua Cono Surin toimitusjohtaja Adolfo Hurtado tarinoi muiden muassa luonnonmukaisista tuhohyönteisten torjuntakeinoista. Mieleeni jäivät erityisesti hanhet, jotka tepsuttelevat hilpeinä laumoina tiluksilla ja syövät muina lintuina pahalta maistuvalla liukastusaineella penslatuista köynnöksistä putoilevia burrittoja.

Ilta päättyi ruokailuun Yumessa (Kluuvikatu 2). Jokaiselle ruokalajille oli etsitty passelit juomat Cono Surin valikoimista.

Alkuun meille tarjoiltiin tonnikalatatakia. En ole ikinä ollut tuoreen tonnikalan ylin ystävä. Tai tuoreen ja tuoreen, meidän leveysasteillamme natusteltava "tuore" tonnikalahan on pakastekamaa kaikki tyynni.

Kysyessäni kalan mahdollisesta sertifioinnista, tarjoilijatar vastasi napakasti, että "kyllä on sertifioitu". Mutta kun niitä sertifikaatteja on kovin monenlaisia. No, sittemmin Yume(kin) on lakannut käyttämästä tonnikalaa annoksissaan, mikä on hieno juttu.

Valjun alkupalan kaveriksi valittu Gewürztraminer oli kyllä hirmuisen hyvää. Sitäkin saa pitkäripaisesta tilaamalla.

Saamamme sushi- ja sashimisatsin perusteella en tulisi Yumeen syömään. Riisi ei maistunut kerrassaan miltään!

Pääruokana ollut rapea ankka oli todella maukasta. Sen sijaan sen lisukesalaatissa oli niin paljon sitruunaruohoa, että se onnistui peittämään ihanan 100-prosenttisen Visión Single Vineyard Rieslingin aromit alleen. Pelkän ankan kanssa viini sopi hienosti.

Jälkkärisorbetti oli mukavan raikasta, mutta lasin pohjalla olleet suussa poksuvat rakeet olivat vähän turhia. Eivätkös ne muutenkin ole vähän ysäriä?

Joulukuun puolivälissä osallistuin Concha y Toron Suomen kotipesässä järjestettyyn illanviettoon, jossa maisteltiin chileläisiä ja argentiinalaisia viinejä.

Siellä oli myös liuta muitakin ruokabloggaajia sekä näköjään 50 % kulttimaineeseen kohonneen Pallolaajennuksen hilpeistä veijareista (tuolla paikan päällä taisin luulla häntä järjestävän seuran mieheksi).

Tilaisuuden konsepti oli mahdottoman kiva. Conchaytorolaiset olivat kattaneet pöytään perinteisiä joulusapuskoita sekä arsenaalin erilaisia viinejä. "Me ei tiedetä yhtään, että mitkä näistä sopivat minkäkin ruoan kanssa, mutta maistellaan", kuului isäntäväen evästys.

Jouluruokailemaan olivat saapuneet myös viime elokuisessa Pirunkellari-tilaisuudessa mukana olleet viinikouluopet Keke ja Pasi. Brittifutiksesta ja muistakin englantilaisista asioista tykkäävän meikäläisen sydäntä lämmitti kovasti, kun Keke kätellessään totesi että "No terve taas!"

Jalkapallolippis pelasti erään anonyymiyttä tavoittelevan ruokabloggaajan bad hair dayn, mutta niin hänen...

...kuin kuvaan kameroineen punkevan toisenkin bloggaajan hymyilevät nassut vilkkuvat illasta taltioidussa rainassa:

Onpas meillä ollut tunnelma kuin Strömsössä ♥

Buffasta löytyi rosollia, sienisalaattia, vihreää salaattia, kinkkua kastikkeineen, lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä keitettyjä pottuja.

Argentiinalainen La Chamiza Malbec osoittautui oivalliseksi yleisviiniksi. Se toimi melkein kaiken muun paitsi sienisalaatin kanssa. Adobe Reserva Gewürztraminer Chilestä maistui rosollin kanssa nautittuna ihan vedeltä!

Juusto-osastolla oli Castelloja, joista puna-valkohomeinen Marquis oli oikein positiivinen kokemus.

Rosollin vedeksi muuttama Gewürztraminer taasen oli yllättävän hyvää luomusinihomejuuston kanssa. Sunrise Carménère paljastui semmoiseksi punkuksi, jota voi lirppiä sujuvasti villasukat jalassa.

Saattaa sisältää pähkinää

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 27 Dec 2011 15:03:00 +0000

Joulunajan jälkkärinä Kulinaarimurulassa syötiin sokeristakin sokerisempaa pekaanipähkinäpiirasta. Pekaanithan ovat niitä pikkuisen vähemmän aivoilta näyttäviä tyyppejä kuin sukulaisensa saksanpähkinät.

Ohjeen bongasin marraskuun loppupuolella paperi-Hesarin ruokasivuilla olleesta artikkelista, jossa piiraan parhaaksi kaveriksi oli paritettu tynnyreissä kypsytetty tawny.

Me kuitenkin nautimme pähkinäherkun kyytipoikana pulloissa ässehtinyttä Ferreira Late Bottled Vintagea. Se sopi hyvin myös juustojen kanssa lirpittäväksi ja pakkauskokokin oli kahdelle hengelle oikein optimaalinen.

Pohjaan tarvitset:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ dl ruskeaa ruokosokeria
2 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
250 g pekaanipähinöitä
50 g voita
2 dl ruskeaa ruokosokeria
1 dl vaaleaa siirappia
vaniljatangon
3 munaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Kuutioi voi ja sekoita joukkoon vehnäjauhot sekä sokeri. Lisää vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi.

Painele taikina pyöreän piirasvuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 15 minuutin ajan.

Pilko puolet pähkinöistä karkeaksi rouheeksi.

Kiehauta voi, sokeri, siirappi sekä vaniljatangosta kaavitut siemenet kattilassa. Kaada täyte kulhoon ja anna jäähtyä kymmenisen minuuttia.

Sähkövatkaa munat yksitellen täytteen joukkoon. Sekoita joukkoon rouhitut pähkinät ja kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Koristele piiras kokonaisilla pähkinöillä.

Paista pähkinäpiirasta 35-45 minuuttia, kunnes täyte on jähmettynyt. Anna piiraan jäähtyä ennen tarjoilua.

Kastanjaa kaaliin ja ankalle alkoholia!

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 27 Dec 2011 14:47:00 +0000

Tänä vuonna joulupäiväpöydän kunkku ja kuningatar olivat ankanrinnat, joiden kanssa tarjoilin hurmaavaa ruusukaali-kastanjahöystöä. Löysin ohjeen koukuttavalta BBC Good Food-sivustolta, missä chestnutsprouttien kerrottiin sopivan mukavasti kalkkunan kaveriksi.

Ei kaali-kastanjasörsseli vastaan yskinyt ankankaan kanssa, joka tosin lipsahti karvan verran liian kypsäksi. Paistoin rintafileitä omissa rasvoissaan ensin pannulla muutaman minuutin per puoli ja sen jälkeen folioon käärittyinä 200-asteisessa uunissa noin kymmenisen minuuttia.

Ennen kypsennystä ankan nahkaan kannattaa tehdä viiltoja ja läväyttää tissit kylmään pannuun nahkapuoli alaspäin. Kun lämpö nousee hissunkissun vaapulavissun, rasva sulaa ja nahka rapsakoituu. Mausteeksi riittävät suola ja pippuri.

Soossin tein keittelemällä kokoon pannulle jäänyttä maukasta ankanrasvaa, kermaa ja omenaviinaa sekä kohtuullisen kokoisen nokareen voita. Kun ei se nyt sitten loppunutkaan (paitsi Valiolta ja Arla Ingmanilta).

Kaali-kastanjahässäkästä tuli huippuhyvää! Muhevaa ruusukaalia olen fanittanut jo kauan, kastanjat puolestaan toivat makupalettiin jännää makeutta.

Veteen säilöttyä kastanjoita myydään ainakin Stockan Herkussa, josta hankitusta säilykepurkista tähän satsiin kului vain puolet. Mitähän kivaa niistä lopuista keksisi?

Tarvitset:
400 g ruusukaalia
50 g voita
1 dl kermaa
150 g kastanjoita
muskottia
suolaa

Tee näin:
Keitä ruusukaalit kypsiksi.

Kaada keitinvesi pois ja muussaa kaalit rouheaksi muhjuksi.

Lisää kaalin joukkoon voi ja kerma. Mausta ripauksilla muskottia ja suolaa.

Sekoita kastanjat muihin aineksiin ja anna niiden lämmetä.

Laatikoton joulu

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 27 Dec 2011 05:09:00 +0000

Tänä vuonna ei tehnyt yhtään mieli niin sanottuja perinteisiä joulusapuskoita, joten Kulinaarimurulassa skipattiin kinkku- ja laatikkorumba kokonaan. Lisäksi lyhyet pyhät edesauttoivat ruokaostoksia pysymään järkevässä mittakaavassa.

Aattona pitäydyin riisipuurossa, siianmätileivissä ja haisevissa juustoissa. Joulupäivänä syömäkyläilemään saapui ystävä kera pienen koiransa ja menu oli suhteellisen simppeli mutta sitäkin herkumpi.

Kalaisen alkupalan kokosin paahdetuista ja voidelluista maalaisleipäkiekoista sekä haukitartarista. Tartarin sekoitin kuutioidusta kylmäsavuhauesta, voissa ja valkoviinissä haudutetusta punasipulisilpusta, smetanasta sekä suolasta ja valkopippurista. Juomana toimi oivallisesti Sparr Pinot Blanc Réserv.

Kinkkuna vetelimme pornaislaista Alhopakan ankanrintaa calvados-kermakastikkeen ja ruusukaali-kastanjahöystön kanssa. Ankka paistui ihan aavistuksen ylikypsäksi, mutta helkkarin hyvää se silti oli. Kyytipoikana oli leppoisaa La Buxynoise Bourgogne Réserve Pinot Noiria.

Juustoina meillä oli ikisuosikkiani Peltolan Blueta sekä Armas-perheen tautisen ihanaa Savu-Armasta ja aivan loistavaa löllövaluvaa Metsuria.

Jälkkäriksi sokerihumalluimme pekaanipähkinäpiiraasta, jossa oli riittävästi voita ja sokeria. Sekä juustojen että piiraan kanssa lirpimme portviiniä.

Tapaninpäivänä tekikin sitten jo mieli jotain ihan muuta.

Suklaaöverit Töölössä

noreply@blogger.com (Jaana) — Fri, 23 Dec 2011 09:03:00 +0000

Jatkan makeiden postausten sarjaa rapsalla suklaatastingista, johon osallistuin Petri's Chocolate Roomissa (Museokatu 11). Erilaisten suklaiden ja niistä valmistettujen herkkujen maistelun ohella tietoisuuteen mäjähti paljon mielenkiintoista aiheeseen liittyvää informaatiota.

Muiden muassa se, että muinaiset azteekit ovat käyttäneet kaakaopapuja rahana. Sadalla pavulla sai orjan tai vaimon, kymmenellä jäniksen. Tai se, että konvehtien täytteenä yleisesti käytetty ganache on syntynyt vahingossa, kun sokerileipurin apupojalta on joskus kauan sitten 1800-luvulla kaatunut kuumaa kermaa sulan suklaan joukkoon (ganache tarkoittaa ranskaksi typerystä).

Tastingin vetäjä Petri Sirén on puuhastellut suklaan parissa yli 20 vuotta. Oman suklaapuodin hän perusti kolmisen vuotta sitten Fiskarsiin ja Museokadun toimipaikka avattiin viime keväänä.

Konvehtien valmistajana Petri on aikamoinen hifistelijä. Laatu on tärkeää ja noin 60 % käytetyistä raaka-aineista on miehen itsensä maahantuomia. Iso osa suklaista on niin sanottuja origin-suklaita eli ne tulevat hyvin rajatulta alueelta tai tietyltä kaakaoplantaasilta.

Kaakaolajikkeitakin on useita. Valtaosa viljellystä kaakaosta on Forasteroa, vivaihteikkaamman makuisen Criollon osuus on vain 0,03 prosentin luokkaa kokonaistuotannosta. Kolmas lajike, Trinitario, on Trinidadissa kehitetty hybridi.

Suklaa valmistetaan kaakaopavuista puristetusta rasvasta eli kaakaovoista, loppupavuista jauhetusta rouheesta sekä sokerista. Valkosuklaassa ei ole lainkaan kaakaorouhetta, maitosuklaaseen puolestaan lisätään maitoa tai kermaa.

Suklaalevyissä ilmoitettu kaakaoprosentti kertoo, kuinka paljon kaakaorouhetta siihen on käytetty (esimerkiksi 64 % tarkoittaa, että rouheen ja sokerin suhde on 64/36).

Kaakaoprosentti ei siis välttämättä ole merkki loistosuklaasta, vaan enemmän merkitystä on kaakaovoin osuudella suhteessa massaan. Jos kaakaovoita on vähintään 40 %, voidaan jo puhua hyvälaatuisesta suklaasta.

Varsinainen tasting aloitettiin kupillisella valehtelematta maailman parasta kaakaota. Sen tykötarpeena oli käytetty venezuelalaista puhdasta usean plantaasin Criolloa eli mistään jokapäiväisestä kaakaosta ei todellakaan ollut kyse.

Maistelulautaselta tutustuimme ensin lusikallisiin kaakaovoita ja -rouhetta. Puhdas kaakaovoi yllätti meikäläisen, sillä se ei maistunut yhtään miltään!

Sitten natustelimme suklaamassanappeja ja sen jälkeen niistä työstettyjä konvehteja. Aloitimme yläriviltä ja etenimme vasemmalta oikealle: raikasta maitosuklaata Madagaskarilta, equatorilaista Forasteroa ja kuivattua mustaherukkajauhetta, uskomaton yhdistelmä kuubalaista suklaata ja minttua Petrin kotipihalta sekä dominikaanista yhden plantaasin tavaraa ja balsamicoa.

Kaksi viimeistä suupalaa oli valmistettu kaakaostakin tutusta Venezuelan Criollosta. Toisessa mausteena oli pistaasia ja toinen oli maustamaton talon tryffeli. Tajuttomia elämyksiä kaikki!

Kun kysyin Petriltä, kuinka paljon suklaata työpäivän aikana tulee syötyä, niin hän vastasi, että teoriassa yksi kappale per laatu riittäisi, mutta laadunvarmistuksen nimissä tuotteita tulee kuulemma testattua vähän enemmänkin.

Valmiit konvehdit säilyvät noin neljä viikkoa ja mahdolliset vanhenemassa olevat namut syödään Sirénien perhepiirissä.

Tänä vuonna ostin muuten kaikki joulukalenterisuklaani Petri's Chocolate Roomista eli kuluvan kuukauden aamuherätykset ovat olleet oikein makoisia.

Sokerihumalahakuiset joulukarkit

noreply@blogger.com (Jaana) — Mon, 19 Dec 2011 09:47:00 +0000

Koska New Yorkin matkani meni mönkään peruutettujen lentojen vuoksi, ehdinkin väsäämään jouluisia juttuja reissua varten varatulla lomaviikolla. Lohtu se on laihakin lohtu!

Anyhow, tällä glögifudgella osallistun myös kuukauden ruokahaasteeseen.

Namuihin käyttämäni glögi oli Loimua, jossa tänä vuonna maistuvat punaviini, karpalo, neilikka ja kaneli. Karkeissa jatkoin juoman makumaailmaa kuivatuilla karpaloilla, jotka toivat pientä kirpakkuutta yli-imelään fudgeen.

Oheinen ohje on sovelma MTV3:n sivuilla olevasta reseptistä. Vegaaniruokavalioon sopivan siitä saa vaihtamalla kerman vaikkapa kaurakermaan, voin öljyloraukseen ja eläinperäisillä tuotteilla kirkastetun viiniglögin omatekoiseen mehuversioon.

Tarvitset:
3 dl Reilun kaupan sokeria
2 dl kermaa
1 dl Loimu-glögiä
50 g voita
1 tl vaniljaesanssia
1 dl kuivattuja karpaloita

Tee näin:
Sekoita sokeri, kerma, glögi, voi ja vanilja paksupohjaisessa kattilassa.

Kiehauta seos ja anna sen kuplia miedolla lämmöllä, kunnes vesilasiin pudotettu seospisara jähmettyy ja siitä pystyy pyörittelemään palleron.

Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon pilkotut karpalot.

Vuoraa pieni vuoka leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Anna jämäköityä ja leikkaa fudgesta haluamasi kokoisia paloja.

Hyvää Jyväskylästä

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 17 Dec 2011 11:37:00 +0000

Joulukuun alussa olin työreissulla Jyväskylässä, jonka ruokapaikoista kyselin vinkkejä kesäisen rengasmatkani jälkeen. Nyt pääsin tutustumaan Figaroon (Asemakatu 4), jota yhdessä kommenteista tuolloin suositeltiinkin.

Ravintola on ilmeisesti ollut olemassa jo pidemmän aikaa, mutta sen omistaja on vissiin vaihtunut lähimenneisyydessä. Paikan viereen rakennetaan parhaillaan viinibaaria, joka avautuu vuodenvaihteessa. Sinne siis seuraavalla Jyväskylän vierailulla!

Figarossa alkuun syömäni vuohenjuustobrulee oli maukasta ja ideana ältsin kiva. Sen kanssa tarjolla oli kirsikkatomaateista tehtyä salaattia ja mielenkiintoista basilikasorbettia.

Pääruoaksi otin pariloitua poronvasan maksaa tummalla valkoviinikastikkeella ja kirpakalla puolukkasabayonilla. Maksa oli kypsennetty juuri sopivasti vienon mediumiksi ja se maistui mielettömältä. Myös lisukkeena ollutta suppilovahverorisottoa olisi voinut syödä saavillisen.

Jälkkärilistalla oli kolmen juuston lajitelma, mutta päätin tyytyä yhteen laatuun. Kermaisen Saint Agurin kanssa siemailin ihanaa Burmesterin Colheita Portoa.

Figaro osoittautui oikein viehättäväksi ruokailupaikaksi. Kulinaarimurula suosittelee ja kiittää Jyväskylän väkeä mukavasta ravintolakokemuksesta sekä loistoseurasta!

Jyväskylästä siirryin viettämään viikonloppua pari pitäjää itään päin. Kummitytön luona perjantain "pieneksi iltapalaksi" katettiin setti juustoja, makkaroita ja oliiveja sekä erittäin suunmukaista katalonialaista valkoviiniä.

Pöydän kunkku oli Le Rustique-kiekko, jota oli lämmitetty folioon käärittynä puolisen tuntia 200-asteisessa uunissa. Leipätikuilla ääntä kohti kauhottu pehmoinen camembert oli aivan törkeän hyvää. Kiitokset kestityksestä myös Savoon!

Belgialaisia asioita

noreply@blogger.com (Jaana) — Sun, 11 Dec 2011 19:17:00 +0000

Pari viikonloppua sitten piipahdin teiniaikaisen ystäväni luona Brysselissä. Reissun tarkoituksena oli juoruta 12(!) vuoden kuulumiset ajan tasalle sekä nauttia hyvistä syömistä ja juomista. Tässä vaiheessa voinen jo todeta, että tavoitteet saavutettiin loistavasti.

En ollut aiemmin käynyt Belgiassa, mutta maan rikkaaseen olutkulttuuriin olen tutustunut sen verran, että tiedän pitäväni lambic-oluista. Tätä hirmu hyvää gueuzea löytyi pikkuisesta kuppilasta, josta piti ostaa jotain akuutin vessakeikan vastineeksi.

Lauantaina suuntasimme St. Catherinen joulumarkkinoille (Place Sainte-Catherine), jotka oli avattu samalla viikolla. Kojuja oli pitkät rivistöt kirkolta maailmanpyörälle ja niissä myytiin ilahduttavan paljon kaikkea jännää syötävää.

Ja tietenkin myös juotavaa. Mekin hörppäsimme mukilliset glöginomaista Glühweinia.

Markkinabändin tuubansoittajallakin oli viinilasi kädessään, ettei jano päässyt keikan aikana yllättämään.

Lumoavalle quichetiskille jumituimme joksikin aikaa. Ostimme pari piiraan puolikasta seuraavan päivän aamupalaksi.

Makkarataivas.

Juustotaivas.

Etanamyyjän tarjoomukset näyttivät mahdottoman houkuttelevilta...

...mutta kallistuin kuitenkin herkuttelemaan ostereilla ja shampanjalla. Toimiva yhdistelmä, ei sille mitään mahda.

Lähtiessämme talsimaan Grand Placelle päin, vastaan tuli toinen toistaan hervottomampia vohvelikioskeja. Juuri silloin ei kuitenkaan makeahammasta kolottanut, joten nämäkin jäivät testaamatta.

Keskustakierroksen viimeinen rasti oli Manneken Pis, joka oli yllättävän pieni kaveri. Patsas oli visiittini aikaan puettu jonkinmoiseen kreikkalaiseen sotilasunivormuun (linkistä avautuvassa lehtijutussa on asusta parempi kuva).

Pissaavan pikkupojan hahmolla myydään suklaata kaikissa sateenkaaren väreissä.

Pissapoika suklaatonttuna.

Kotimatkalla pysähdyimme syömään ravintolaan nimeltä l’Esprit de Sel Brasserie (Place Jourdan 52-54) ja minä sain vihdoin simpukoita! Moules marinières ja alsacelainen Pinot Blanc maistuivat mielettömiltä.

Loppuilta menikin sitten sohvilla makoillen ja koiria rapsutellen. Kyläpaikassa on kolme komeaa koiruutta, joista höperöin ja hellyydenkipein osaa avata vierashuoneen oven ja punkea viereen kerjäämään huomiota.

Kolmikko odottaa hännät vispaten aamupalaa, kuvassa äärimmäisenä oikealla on henkilökohtainen herätyskelloni ♥

Ihmisaamiaiseksi oli edellisenä päivänä joulumarkkinoilta ostettuja quicheja. Toisen puolikkaan täytteenä oli pinaattia ja toisessa oli neljää eri juustoa. Droooool!

Piirasövereiden jälkeen läksimme tihkusadetta uhmaten kulman takana olevan Place Jourdanin sunnuntaimarkkinoille. Vihannestorilla oli normaalin punasikurin lisäksi myynnissä myön lonkeromallista tavaraa.

Hassuja keltaisia porkkanoita. Kuvassa ylävasemmalla vertailun vuoksi normiporkkanoita.

Belgiassa sienikausi jatkuu edelleen.

Miksei meilläkin myytävissä sitrushedelmissä ole lehtiä tallella? Ne näyttävät mukavilta.

Torilta olisi saanut grillattua kanaa. Tipu pakattiin pussiin yhdessä alaritsillä kypsyneiden pottujen ja sinne valuneen rasvan kanssa.

Pâtétaivas.

Tymäkän oloisia kakkuja.

Lounaan haimme pitäjän todennäköisesti kuuluisimmasta frittipaikasta, Maison Antoinesta (Place Jourdan 1).

Frites paistetaan kahdesti ja tarjoillaan paperitötteröstä erittäin reilun majoneesiplöräyksen kanssa. Majoneesin lisäksi valittavana on toistakymmentä erilaista dippiä, joita voi ostaa päälleturautuksen sijasta pienissä purkeissa.

Antoinen frittien kanssa on lupa mennä Place Jourdania reunustaviin kuppiloihin.

Rasvaisia belgianperunoita ja olutta - täydellistä dagen efter-sapuskaa!

Tuliaisiksi en jaksanut roudata konvehteja, mutta purkillisen Godivan suklaa-hasselpähkinälevitettä ostin lentokentän herkkukaupasta. Saman putiikin juustohyllystä tarttui mukaan luostarissa valmistettua Orvalia sekä lupaavasti lemuavaa Bou d'Fagnea.

Ensikokemuksn perusteella Belgia ei vaikuttanut lainkaan hullummalta maalta, sinne tulee takuulla mentyä uudelleen! Ja taas tuli lisämotivaatiota ranskan opiskeluun...

Harkittuja katkarapuja?

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 10 Dec 2011 17:20:00 +0000

Joskus minuun iskee ihan käsittämätön katkarapujen himo. Tällaisia tilanteita varten olen pyrkinyt pitämään näitä pieniä vaaleanpunaisia ihmeitä varalla pakastimessa.

Himo heräsi viimeksi eilen, mutta hartaasta jenkkikaapin alaosan penkomisesta huolimatta mitään ei löytynyt! Onneksi on lähi-Siwa, mistä valkosipulisen katkarapukastikkeen tykötarpeet olivat ostettavissa.

Kaupan pakastealtaalla rapujen alkuperätietoja silmäillessäni hokasin, miksei kotona ollut jemmapussia. Olen jo jonkin aikaa kulkenut kaupoilla muassani WWF:n taskukokoinen kalaopas, jossa kylmien merialueiden katkoille näytetään keltaista valoa eli niiden käyttöä tulisi harkita.

Tällä kertaa hätä ei lukenut lakia, mutta jatkossa pitää kyllä yrittää etsiä varastoon MSC-sertifioituja katkarapuja, joita oppaassa kehoitetaan suosimaan.

Mutta onko niitä? Joki- tai täpläravuista tehtyjen pakasteiden tai säilykkeiden löytäminen on varmasti mission impossible?

Tarvitset:
180 g pakastekatkarapuja
salottisipulin
1-2 valkosipulinkynttä
nokareen voita
2 dl kermaa
valkopippuria
suolaa

Tee näin:
Sulata katkaravut.

Pilko sipuli ja valkosipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Sulata voi pannulla ja freesaa sipuleita siinä hetken verran. Lisää kerma ja kiehauta seos.

Anna soossin kiehua kasaan miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi joukkoon sulaneet katkaravut ja anna niiden lämmetä

Mausta kastike pippurilla ja suolalla. Tarjoile soossi esimerkiksi persiljalla maustetun pitkäjyväisen riisin kanssa.

Vähän parempi ravintolakokemus

noreply@blogger.com (Jaana) — Sat, 10 Dec 2011 13:13:00 +0000

Pari päivää epäonnistuneen Dining Experiencen jälkeen sain osakseni hemmottelua koko rahan edestä ja enemmänkin. Vein ystäväni hänen "27-vuotissynttäreidensä" kunniaksi illastamaan jo aiemminkin erinomaiseksi todettuun ravintola Chef & Sommelieriin (Huvilakatu 28).

Keittiön tervehdyksenä meille tuotiin söpöjä sieni- ja etanatikkuja, jotka olivat ihan mahdottoman hyviä. Ei etanoitakaan tarvitse aina peittää juustolla ja tappaa valkosipulilla.

Alkumaljoiksi kilistelimme Vall Dolina Brut Nature Reservaa, joka toimi mukavasti ruokajuomana parin ensimmäisen ruokalajinkin kanssa. Chef & Sommelieristä saa myös paikan päällä hiilihapotettua vesijohtovettä, joka hakkaa vossit ja sanpellegrinot mennen tullen.

Aloitin menun sellerillä ja pähkinöillä, joita oli lautasella ainakin pyreenä, hyydykkeenä, friteerattuna ja rouheena. Vakaana juurisellerifanina tykkäsin tästä kovin, mutta siitä huolimatta synttäritytön ottaman Anteron kalalautasen lahnaherkut aiheuttivat pikkuriikkistä annoskateutta.

Seuraavaksi söin Raviolo di Magron, jonka täytteenä oli salottisipulia, mangoldin lehtiä Majvikistä ja omatekoista ricottaa. Ihanaa! Myös seuralainen huokaili tyytyväisenä maa-artisokka-annoksensa äärellä.

Pääruoaksi valitsin Hauhalan pakkosyöttämätöntä hanhea ja juureksia. Punajuuriviipaleella pötkötteli viipale kivipiiraa, täydellisen roseeksi kypsennetty siivu rintaa sekä koipi-reisilihoista pyöritelty pallero, joka oli täytetty lempeällä hanhenmaksamoussella ja sen jälkeen uppopaistettu. Ihan törkeän hyvä kokonaisuus!

Hanhen kaverina siemailin Blaufränkisch-rypäleistä tehtyä itävaltalaista punkkua. Seuralainen valitsi kuhansa (kuulemma parasta kuhaa, mitä hän on konsanaan syönyt) kyytipojaksi lounaisranskalaista Petit Manseng-rypäleistä valmistettua viiniä.

Chef's table-paikoiltamme oli suora näköyhteys keittiöön, jonne tulikin vilkuiltua vähän väliä. Vieruskavereitamme olivat myös juustot, joista vanha tuttu Peltolan Blue suli suuhun ja ennestään tuntemattomasta Mouhijärven Herkkujuustolan huikeasta Metsurista tuli kertamaistamisella uusi suosikki. Juustojen kera lirpimme jumalaista portviiniä.

Ennen jälkiruokaa pääsimme ihmettelemään sitruunaomenasta ja puolukkasta tehtyä sorbettia. Keskuudestamme melkein kadonnutta sitruunaomenakantaa ollaan elvyttämässä ja geenipankissa sekä silläsipulien pihassa on omenapuuntaimia kasvamassa.

Pöytää varatessani kerroin syntymäpäiväteemasta ja esitin toivomuksen yllätysjälkkäristä. Luvattu "jotain kivaa" oli aivan täydellinen yhdistelmä tummaa suklaata ja maitosuklaata eri muodoissa, kahvia sekä konjakissa marinoituja luumuja. Oih!

Suklaaunelmassa käytetty kahvi oli naapurikorttelin Kaffa Roasteryn paahtamaa shakisoa. Se on sekoitus etiopialaisista alkuperäislajikkeista ja ehdottomasti kokeilemisen väärti.

Suklaa ja shakiso otettiin Chef & Sommelierin listalle aika pian vierailumme jälkeen. Oli tosi kivaa päästä testaamaan sitä etukäteen, mutta kovasta yrityksestä huolimatta emme koko prototyyppiä jaksaneen syödä. Ja doggie bag tuli mieleen vasta ratikkapysäkillä.

Kahvien jälkeen nautimme vielä digestiiviksi fingerporilliset Finbyssä valmistettavaa Verkstrand´s Bitteriä. Jytyä kamaa!

Tiedän synttärisankarin lukevan blogiani, joten lahjan tarkkaa hintaa en voi paljastaa. Muille lukijoille vihjaan sen verran, että kolminumeroinen loppulasku alkoi ykkösellä eli laatuun nähden Chef & Sommelier on varsin kohtuuhintainen paikka.

Iso kiitos kaikista herkuista ja todella mukavasta tunnelmasta vielä tätäkin kautta Sasulle & kumppaneille! Keep up the good work!

Vähän huonompi ravintolakokemus

noreply@blogger.com (Jaana) — Wed, 07 Dec 2011 17:41:00 +0000

Marraskuun alussa minä ynnä muut elokuiset nomankävijät osallistuimme aika suurin odotuksin Dining Experience-tapahtumaan. Se järjestettiin Adams-saliin (Erottajankatu 15-17) muutaman päivän ajaksi rakennetussa pop-up-ravintolassa.

Tiloissa toimi myös Design POP UP Store. Pikkuisen haiskahti siltä, että tavaramyyntiin satsattiin enemmän kuin ruokaan, sillä lista ostettavista tavaroista löytyi menun välistäkin.

Illalliskokemusta myytiin entisen tähtikokin, kasvisruokiin erikoistuneen Jouni Törmäsen nimellä. Jounin henkilöhistoriaan voit perehtyä esimerkiksi Reseptitaivas.comin blogijutussa, jossa ratsastetaan surutta Ravintolapäivä-konseptillakin.

Kuten sanottu, odotukset olivat korkealla ja kasvismenu kiinnosti kovasti. Alkunapot (joita syödessä meidän oletettiin hiplailevan myymälässa olevia tuotteita) olivat aika herkkuja: gnoccheja, sipuli- ja paprikaleipiä sekä MUMMia.

Pöytään päästyämme alkoi odottelu. Viinipakettia aktiivisesti kaupitellut hovi ilmeisesti vetäisi rypäleen sieraimeensa, kun valitsimmekin kolmeen pekkaan pullon sancerrelaista. Viiniä tuli nimittäin parinkymmenen minuutin kuluttua, vettä vasta erikseen pyydettäessä vähän myöhemmin.

Janon lisäksi meillä oli myös huutava nälkä, joten kolmen vartin odottelun jälkeen pöytään kannetut kurpitsa-kastanjakeitot katosivat kipoista aikamoista vauhtia. Soppa oli hyvää, muttei mitenkään mullistavan erinomaista.

Sitten odoteltiin taas useampi kotvanen, ennen kuin saimme ihmeteltäväksemme pinaatti-yrtti-vuohenjuustopaistoksen kera hummuksen, punajuuri-fenkoliraasteen ja tahinisoossin. Lautaselle olleet yksittäiset elementit olivat ihan OK, mutta eivät ne oikein yhdessä toimineet.

Floppien floppi oli aterian pääruoka, Jounin kasviscouscous. Annoksen mielikuvituksellisin osuus lienee ollut couscousin haudutusnesteeseen lisätty kaneli.

Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut reilut kaksi tuntia ja olimme menun puolivälissä. Päätimme lusia Waiting Experiencen katkeraan loppuun saakka ja pyysimme tarjoilijalta nätisti, voisimmeko saada jäljellä olevia ruokia syötäviksi hiukan nopeammassa tahdissa.

Loppupuoliskon aloitti palanen saaristolaisleipää ja viipale Vilho-juustoa puolukan ja hunajan kanssa. Vaikka Vilho onkin tolkullista juustoa, niin tämä oli aika väsynyt esitys, joka ei vaan jaksanut innostaa.

Ensimmäinen makea jälkiruoka oli hervottoman kokoinen omenalehikäinen vaniljajäätelöllä ja tyrnismetanalla. Se oli nätti, vain vähän palanut (eniten tarjoilijoita hoputtanut seurueemme jäsen sain vielä pahemmin palaneen tortun), maukas ja aivan liian iso. Yli puolet jäi syömättä.

Kakkosjälkkäri, muheva tarte au chocolade fondante, näytti säälittävältä elämää suuremman omenahässäkän jälkeen. Vaikka suklaaleivonnaisen maku oli reilusti kokoa suurempi, ei siitäkään enää ollut menun pelastajaksi. Pannukahvit jätimme suosiolla väliin.

Ikäväkseni on myönnettävä, että Jouni Törmänen Dining Experience oli suurin ruokapettymys ikinä. Olisin odottanut 148 euron menusta (plus osuuteni viinipullosta 20 euroa) edes yhtä wow-elämystä, mutta niitä en valitettavasti päässyt todistamaan.

Pääsyyllinen huonoihin fiiliksiin oli kuitenkin käsittämättömän hidas tarjoilutempo. Kun mainitsimme asiasta kyökistä salin puolella piipahtaneelle keittiömestarille, hän tuntui olevan tapahtuneesta aidosti pahoillaan. Nihkeä hovimestari sen sijaan kuittasi kritiikkimme toteamalla "Eikö teillä ollut mitään puhuttavaa toisillenne?" Kiva, kiitos, moiiii!

Noh, kokemushan se on huonokin kokemus. Seuraavaksi kerronkin sitten täysin päinvastaisenlaisesta päivällisestä...

Jaloviinahommia

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 06 Dec 2011 13:20:00 +0000

Tänä vuonna en ehdi hirveästi valmistella joulueväitä, mutta pari mielenkiintoista juomaa laitoin äsken ässehtimään. Molempien pohjana toimii yhden tähden Jaloviina, jota myös Sheriffiksi kutsutaan.

Toisen mausteviinan olemassaolo iski kipeästi tietoisuuteeni parin viikonlopun takaisella Oulun reissulla, kun huomasin jalluvertteriä (natiivit hoi, onko tämä oikea kirjoitusasu?) mainostettavan eräässä ravitsemusliikkeessä. Harmikseni tuote oli loppunut, joten en päässyt sitä maistamaan.

Onneksi kanta-asukit ystävällisesti valistivat, että snapsin saa synnytettyä uuttamalla Jaloviinaan Werther's Original-karamelleja. Nyt 26 kermakarkkia liukenee hissukseen noin neljään desiin viinaa ja Nuoren Wertherin Kärsimysjallu testataan joulunpyhinä.

Toisen jalon viinan tuunausvinkin sain Viva ciabatta-blogin leipuriherralta. Pekonijallun on IHAN PAKKO olla hyvää, sillä jos kahta loistoainesta sekoittaa keskenään, ei lopputulos voi olla läpeensä pahaa. Eihän?

Pekonijalluun tarvitset:
12 pekoniviipaletta
4 dl Jaloviinaa*

Tee näin:
Paista pekonit ja anna niiden jäähtyä.

Laita peksut ja Jallu tiiviiseen kannelliseen astiaan. Jemmaa astia pimeään huoneenlämpöiseen paikkaan kahdeksi viikoksi.

Nouki pekonit pois viinasta ja laita astia pakastimeen. Kun rasva on jähmettynyt, tee siihen pieni kolo ja lorota viina reiästä ulos.

Valuta juoma suodatinpussin läpi. Nauti taskulämpimänä.

Pulla on parasta lohturuokaa!

noreply@blogger.com (Jaana) — Wed, 30 Nov 2011 04:58:00 +0000

Ja se on nyt ehdottoman virallinen totuus, lausuipa THL pullan ravintoarvoista mitä tahansa!

Marraskuun ruokahaasteessa annetuista 174 äänestä peräti 41 kohdistui Chocochilin hurmaavalle omena-kookosbostonille.

Palkintopallisijoille pääsivät Herkku ja Koukun maapähkinävoi-mokkapalat 17 äänellä sekä Casio e Pepen syksyinen lihapata juuresmuusilla ja puolukkahillolla 16 äänellä.

Paljon onnea Chocochilin Elinalle ja suurkiitokset joka ikiselle kisaajalle sekä heidän hulppeita sapuskoitaan äänestäneille! Ruokabloggaava kansanosa jää nyt henkeään pidätellen odottamaan joulukuun haasteen aihetta.

Yhtä juhulaa Oulusa

noreply@blogger.com (Jaana) — Tue, 29 Nov 2011 21:11:00 +0000

Piipahdin toissaviikonloppuna moikkaamassa oululaisia ystäviä, joita ihmisellä ei voi olla liikaa. Perinteiseen tapaan reissusta kehkeytyi tälläkin kertaa melkoinen gurmeeturnee.

Lunta Oulussa ei ollut, mutta hallin kulmalle oli jo pystytetty joulukuusi. Kaupunnilla puhuttiin, että siitä olivat vastuussa paikkakunnalla Pepsi-mainosta filmaamassa olleet japanilaiset.

Perjantaina illastin loistoseurassa viehkossa ravintolassa nimeltä Uleåborg 1881 (Aittatori 4-5). Paikka sijaitsee yhdessä Kauppatoria reunustavista varastomakasiineista ja siellä kokataan ruokaa kauden aineksista.

Keittiön tervehdys oli sievä kupillinen lempeän makuista palsternakka-fenkolikeittoa.

Alkuruoaksi otin harvinaista herkkua: poron kateenkorvaa porkkana-inkiväärikastikkeella ja kahvilla maustetulla smetanalla. Ihan hirmu hyvvää!

Paahdettu poronkare sen sijaan oli pienoinen pettymys upean alkupalan jälkeen. Poro sinänsä oli ihan loistavaa ja maa-artisokkaohrattokin oikein maukasta, mutta kokonaisuutena pääruoka oli mielestäni illan heikoin lenkki.

Jälkkäri puolestaan oli ihanaa. Pikkuisen riettaan näköinen mesimarjasorbetti kruunasi paahtomarengilla kuorrutetun maustekakun, joka kellui karamellikastikkeessa. Oi nam!

Sapuskat alkudrinksuineen (kotimaista Shaman Spiritsin valmistamaa Bothnia Bay-perunaginiä!) ja normaaleine ruokajuomineen maksoivat karvan verran yli 90 euroa. Kulinaarimurula suosittelee!

Dinnerin jälkeen kuvittelimme olevamme nuoria ja virkeitä ja jaksavamme notkua vielä baarissa. Yksien puoliväkisin nautittujen juomien jälkeen annoimme väsyähkylle periksi ja painuimme pehkuihin.

Lauantaina skippasin hotelliaamiaisen ja steppailin aamuruokittavaksi Uleåborgin naapurissa sijaitsevaan Pannukakkutaloon (Aittatori 9), josta olin kuullut kovasti kehuja.

Enkä turhaan, sillä valitsemani juusto-pekonipannukakku oli hervottoman kokoinen ja makuinen! Tulin siitä sen verran täyteen, että nautin lounaani suodattamattoman siiderin muodossa Oluthuone Leskisessä (Kirkkokatu 10) jutellen samalla mukavia vienosta kankkusesta kärsivän kafrun kanssa.

Kuuden kieppeillä läksin luvan kanssa kuokkimaan oululaisten ruokabloggaajien pikkujouluihin, joista on jo ansiokkaasti raportoitu isäntäblogin lisäksi myös Pastanjauhannassa sekä Peruspöperölässä.

Pöytä pantiin insinöörikeittiössä koreaksi useaan otteeseen. Ensi hätään tarjolla oli savuporo- ja siianmätisuupaloja, suolaisia vaahtokarkkeja, pikkuriikkisiä club sandwichejä, piparisia Rocky Roadseja, sinihomejuustohyrriä sekä ihan taivaallisia parmesaanikeksejä. Oma panokseni kestitykseen koostui chorizosalsasta ja maissilastuista.

Kauniimpia kuvia syömistä sekä niiden ohjeita löytyy edellä linkitetyistä blogeista.

Ruokahuoltopotin räjäytti lopullisesti isäntänä toiminut (diplomi-)insinööri, jonka sous-vide-kypsennetyn lehmäbiitin lähtöpaino oli liki kolme kiloa. Mutta ei se vielä ollut valmis...

...vaan lihan pintaa piti vielä tohottaa julman kokoisella liekinheittimellä parvekkeella otsalampun valossa. Toisena valomiehenä toimi herra Peruspöperö, kuvaajana herra Pastanjauhaja ja meno oli kuin kaivosmiesten pikkujouluissa!

Lihagöntsästä vuoltiin meheviä viipaleita ja ne lykättiin pitkittäin halkaistun paahdetun ciabattan väliin yhdessä Provolonen, karamelisoidun punasipulin sekä luumuisen BBQ-soossin kanssa. Insinöörin Cheese Steak & Onion with a Xmas Twist oli syntynyt!

Ruoan lisäksi myös juomaa oli riittävästi. Jauhantapajalaiset rakentelivat rosmariinivodkasta jouluisia Cosmopolitaneja.

Koska porukka oli niin rentoa, niin erittäin jäykkien Black Russianien tarjoilu oli hyvin perusteltu toimenpide...

...kuten oli myös Feuerzangenbowle-menetelmällä syntyneen glögin valmistus. Kattilaan taisi päätyä vähintään viittä eri viinaa, mutta lopputulos oli muistaakseni oivallisen makuista.

Syömisen ja juomisen lisäksi illan ohjelmassa oli SingStaria, runsaasti sananmuunnoksia, huikeita ghettoblogisuunnitelmia ja tietenkin Taistelu-Jaskaan tutustumista.

"Minulla on sinulle kaksi neuvoa: pidä turpasi kiinni ja tee minulle voileipä."

Sunnuntaina oloa korjailtiin porukalla Bar & Grill Kauppuri 5:ssä (Kauppurienkatu 5). Aivan emähyvä pekoniburgeri, ranskalaiset majoneesilla, lisuke-coleslaw sekä pari pulloa Brooklyn Lageria paransivat minut paluumatkustuskuntoon. Eikä koko lysti maksanut kuin 25 euroa.

Kylläpä olikin taas kivvaa. Kiitos Oulu 18.-20.10.2011!

Tuhti messupaketti (sisältää häpeämätöntä tuotesijoittelua)

noreply@blogger.com (Jaana) — Thu, 24 Nov 2011 21:31:00 +0000

Lähimenneisyydessä olen siedätyshoitanut keskivaikeaa demofobiaani kaksilla (2) messuilla melkoisen huonolla menestyksellä. Minä ja (ainoastaan ilmaisia maistiaisia metsästävät) väkijoukot emme sovi edelleenkään yhteen.

Lokakuun lopun Viini, ruoka & hyvä elämä-messujen (jos jossain muuten jaetaan palkintoja hölmöimmin nimetyille tapahtumille, niin tämä olisi potentiaalinen voittajaehdokas) kanssa samanaikaisesti järjestettiin myös Kirja-, Musiikki- ja ArtForum-häppeningit.

Miksi, oi miksi Ruokaa ja Viiniä ei muka voisi erottaa omiksi karkeloikseen, kysyypähän vaan nimimerkki ”Vähemmän on enemmän”?

Notkuin messuilla sunnuntaina, koska osallistuin Viini-lehden organiseeraamaan luomu- ja bioviinitastingiin. Luomuviinien luokittelu on ongelmallista, koska yhtenäistä säännöstöä ja termistöä ei ole olemassa. Tulkintatapoja on jo pelkästään EU:n alueella hyvin monenlaisia.

Opin, että luomuviinit ovat luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä paikallisten luomujärjestöjen ohjeiden mukaan valmistettuja.

Bioviinien valmistuksessa noudatetaan luomukriteerien lisäksi Rudolf Steinerin biodynaamisen kalenterin oppeja. Näillä viineillä on oma Demeter-sertifikaattinsa.

Lisäksi on olemassa alkuviinejä, joihin ei lisätä mitään ja joita ei suodateta.

Suomalaisomistuksessa olevan Château Carsinin valkoviini L'Etiquette Grise Cuvée Spéciale oli mukana biotastingissä ja maistelualueella pääsin tutustuman muihinkin tilan tuotteisiin. Semillonista ja Sauvignon Blancista valmistettu Blanc Sec oli taivaallista, myös jälkkäriviini Liquoreux oli herkkua.

Château Carsinin viinejä voi tilata verkkokaupasta ja ne toimitetaan kotiovelle. Helppoa kuin heinänteko, eikä tule edes hiki!

Viinialueella oli paritettu myös viinejä ja perunalastuja. Kyllä, luit oikein. Tavallisille sekä grillimaustetuille sipseille oli omat viinisuosituksensa. Luulin tätä vitsiksi, mutta sipsiviinijampan naama oli ihan peruslukemilla. Öhö-öhö?

Tarjolla oli myös viineillä maustettuja suklaita. Pinot Noir-suklaata olen joskus maistanut, eikä se ollut pöllömpää. Tällä kertaa jätin kuitenkin viinisuklaat hyllyyn...

...ja ostin suklaatuliaisiksi Petri’s Chocolate Roomin ja Valrhonan tuotteita.

Valrhonan valikoimaan on tullut myös Reilun kaupan prenikalla varustettua suklaata.

Fazerin ständillä oli pitkä jono. Jonon päästä sai karkin.

Chilikaupan Nagakiukku-salmiakkinamuja en tohtinut kokeilla...

...mutta samalla tiskillä nuuhkuttelin varovasti mielenkiintoisia chilipurkkeja ja -putkiloita.

Tannisen Chilisen kojulta ostin kipakkaa paprikaista salaattikastiketta, joka osoittautui aivan loistohankinnaksi. Soossia on tullut holvattua oikeastaan kaikkialle muualle paitsi salaattiin.

Chilien ja salaattikastikkeen lisäksi kannoin kotiin muikeaa savucheddaria.

Parmesaani-salamikytkykaupasta en puolestaan innostunut. Juustolohkareveijarit alkavat olla vakiokamaa messuilla kuin messuilla....

...kuten myös fudgekauppiaat. Onko fudge uusi metrilaku?

Fudgelaarin vieressä oli myynnissä brittiläistä unikkoprintattua posliinia. Tuskinpa kipot kuitenkaan olivat Hyacinth Bucket'n suosimaa Royal Doultonia?

Italialaisia elintarvikkeita Suomeen tuovan Transaktor Europan osastolla kiinnostuin tomaattisoosseista. Niitä ja paljon muuta hyvää pitäisi saada kohtapuoliin Tehtaankadulle avattavasta La Tartufata-myymälästä.

Messuilla oli kaupan myös kristallisuolasta tehtyjä gourmet-kokkauslevyjä. Itse sain viime maaliskuussa synttärilahjaksi vastaavasta materiaalista valmistetun suolatiilen, mutta enpä ole vielä ehtinyt sillä mitään kokkailemaan.

Marraskuun puolessa välissä vierailin Elma-maaseutumessuilla. Siellä ihmismäärät olivat siedettävämpiä kuin Viini, ruoka & hyvä elämässä. Ahdistusta liudensi myös ruokabloggaajista koostunut tukiryhmä, joiden kanssa Elmassa kiertelin.

Luomuosastolla oli myynnissä kasvualustoja siitakesienille. Hyvin jännää.

Jollain seurueemme jäsenistä taisi olla tuotteesta ihan omakohtaisia ja positiivisia kokemuksia, mutta silti en langennut pötköä ostamaan.

Lapin Marian osastolla oli niin paljon porukkaa, etten jaksanut jäädä jonottamaan ja kysymään, että mikäs copy se niistä etikettien teksteistä ja interveppisivuista oikein vastaa. Lapin Marian mehuissa ovat maku ja asenne kohillaan!

Aikuisten juomakarsina-alueella testasimme Lapin Kullan joulumarkkinoille lanseeraamaa uutuutta. Humala ja maltaan makeus olivat kausibissessä kivassa balanssissa.

Herttua Hevosta myytiin 400 gramman satseissa.

Hepat jätin hankkimatta, mutta mukaan tarttui kiuruvetisen (vai kiuruveteläisen?) Arctic Milkin ihanaa kuminajuustoa ja Porlammin Osuusmeijerin mustaleimaisesta emmentalista tehtyä sulatejuustoa, joka hakkaa koskenlaskijat mennen tullen.

Testimielessä ostetut kaali- ja lanttupiirakat olivat hirmu hyviä. Makoisilta maistuivat myös karjalanpiirakat, vaikka ne minulle myynyt täti mulkoilikin ikävästi kaupunkilaisakkaa, joka monkuu uunikuumia piirakoita pari tuntia vanhan tavaran sijaan.

Elman parasta antia olivat ilman muuta elävät eläimet. Elikkokierroksella tuli todistettua, että keski-ikäinenkin voi omaksua uusia termejä: nyt nimittäin tiedän, että laamoja ja alpakoita kutsutaan myös kebabeläimiksi (ja ymmärrän miksi).

4-vuotias lapinlehmä Yövilkka ja hänen syyskuun lopulla syntynyt sonnipoikansa Iisoppi olivat kauneinta ikinä! Esittelykyltin mukaan nautaneito on ”äidillinen emolehmä, poikinut kaksi kertaa, kiltti ja rauhallinen nuorisotyöntekijä." ♥

Annista saa kyytöntä maitoa!

Sokerina (vai pekonina?) pohjalla olivat hurmaavat messupossut...

…joita leipä-Aleksi ja soppa-Hanna olisivat mieluusti taputelleet ja rapsutelleet täältä ikuisuuteen.

Lohturuoka(karne)vaalit

noreply@blogger.com (Jaana) — Thu, 24 Nov 2011 08:16:00 +0000

Marraskuun ruokahaasteen aiheena oli lohturuoka, jolle Kati Tervo lanseerasi Hesarin kolumnissaan osuvamman nimen turvaruoka, jota minä kutsuin yodapäissäni erheellisesti myös voimaruoaksi. Noh, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Määräaikaan mennessä kisaan ilmoitettiin hämmentävä määrä toinen toistaan houkuttelevampia reseptejä. Niiden laatijat eivät ole mitään valelääkäreitä, vaan taatusti pesunkestäviä taikinaterapeutteja, joiden ohjeiden mukaisia ruokia syömällä velatkin tuntuvat saatavilta ja vanhakin jo nuortuu!

Näiden 23 herkkuruoan joukosta voit äänestää suosikkiasi tiistaihin 29.11.2011 klo 24:00 mennessä. Jos äänestyksen päättyessä useammalla kisaajalla on yhtä paljon ääniä, voittaja arvotaan heidän joukostaan ISO 9000-standardien mukaisesti.

Anna äänesi, tammikuun vaaleihin Itella kotiinkantaa sinulle uuden!

Pestopasta

Sinihomejuustohyrrät

Lihaperunasoselaatikko a.k.a. muorin loora

Kerroskiisseli

Paahdettua ruusukaalia, valkosipulia, ruskistettua voita ja Grana Padanoa

Maa-artisokkakeitto suppilovahverorouheen kera

Kardemummalla maustetut rikkaat ritarit

Lammas-kaalipata

Kaamoskakku ilman jauhoja ja omantunnontuskia

Kanacurry

Omena-kookosboston

Kreetalainen youvetsi

Mama's macaroni soup

Manteli-kookospallot

Palsternakkakakku

Syksyinen lihapata juuresmuusilla ja puolukkahillolla

Meksikolainen sveitsiläinen enchiladalaatikko

Lohdullinen pyttipannu

Suklaakakku Roquefortilla ja viikunahillolla

Suklaasydämet

Kuorrutettu punasipulikeitto

Munakas

Maapähkinävoi-mokkapalat