Kulinaarimuruja

Kiukkuinen kiinalainen kalmari

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Mon, 23 Nov 2009 18:03:00 +0000

Kun marraskuun ruokahaasteen teemaksi paljastui tulisuus, tiesin olevani pulassa. En nimittäin ole ärhäköiden pöperöiden ylin ystävä. Lempeä polte on toisinaan ihan jees , mutta liekehtivät chiliöverit eivät ole meikäläisen juttu.

Mutta sitten mieleen pullahti yksi kiinalaisista lemppareistani, friteerattu chilimustekala. Kulinaarimurulassa sitä ei ole aiemmin tehtykään, joten jopa olikin aika korjata tilanne.

En ole ihan varma, onko pääraaka-aineen poliittisesti korrekti kutsumanimi mustekala vai kalmari. Lontoonkieliset käyttävät hänestä nimitystä squid, mistä tykkään kovasti. Tykkäämiseni kasvaa eksponentiaalisesti, kun tykötarpeesta kehkeytyy spicy squid.

Kiinalaisten keittokirjojeni syövereistä oikeanoloista ohjetta ei löytynyt, joten oli ryhdyttävä kuukkeloimaan. Hakusanojen deep fried spicy squid ja deep fried salty squid aikaansaamia osumia tovin läpikäytyäni päätin tuunata Kylie Kwongin reseptiä.

Kalmaria kalastin kalikoiksi pakastettuna Vii Voanista etten sanoisi edullisesti: kilohinta oli alle 7 euroa. En tosin pilkkonut sulaneita kavereita rinkuloiksi kuten Kylie teki, vaan leikkasin mötkäleistä vähän ronskimpia palasia.

Yleensä squidin kanssa tarjoillaan korkeintaan soijapohjaista kastiketta, joka tekee jumalattoman suolaisesta syömästä järjettömän suolaista. Kaipasin kalmarin kylkeen makeampaa soossia, johon bongasin oivan ohjeen britti-Voguen blogista.

Eksperimentit onnistuivat erinomaisesti! Mikäli lopputulosta vertaa Helsingin Kampin keskuksen Empire Plazasta saatavaan melko autenttisen makuiseen kamaan, niin tällä päästään aika lähelle. Siellä squid serveerataan kuitenkin ilman soossia, joten väittäisin oman tekeleeni vetävän pidemmän korren.

Tarvitset:
700 g mustekalaa
1 rkl kuivattuja linnunsilmächilejä
desin vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
5 dl auringonkukkaöljyä
3 isoa punaista chiliä

Dippikastikkeeseen tarvitset:
2 linnunsilmächiliä
2 valkosipulinkynttä
1½ dl riisiviinietikkaa
150 g ruokosokeria
1 rkl kalakastiketta
kevätsipulia

Tee näin:
Sulata kalmarit hyvissä ajoin ennen kokkailun aloittamista. Jos olet onnentyttö tai -poika, niin käytössäsi on hetki sitten merestä nostettua tavaraa, jonka joku muu on jo putsannut.

Tee ensin kastike. Poista chileistä siemenet ja leikkaa jäljelle jäävät osat viipaleiksi. Kuori ja pilppua myös valkosipulit.

Sekoita chili- ja valkosipulisilppu kattilassa etikan, sokerin ja kalakastikkeen kanssa. Anna seoksen kiehua kunnes sokeri on sulanut ja nesteestä on tullut hivenen siirappimaista.

Pilko kevätsipulin varsi tarjoiluastiaan tai -astioihin ja kaada kastike sipuleiden päälle. Anna jäähtyä sen aikaa, kun työstät squidit syömäkuntoon.

Taputtele sulaneista kalmareista liiat nesteet pois. Leikkaa kalmarit auki pitkiltä sivuiltaan ja pilko puolikkaat reiluiksi suupaloiksi.

Murskaa kuivatut chilit atomeiksi haluamallasi tavalla (itse käytin Oliverin Flavour Shakeria, joka on aikuisten oikeesti emäkätevä). Sekoita chilipöly, jauhot ja suola esmes isossa pakastepussissa.

Halkaise isommat chilit ja poista niistä siemenet. Leikkaa chilipuoliskot vielä kertaalleen pituussuunnassa kahtia.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.

Laita maustejauhopussiin muutama kalmarinpala kerrallaan. Hölskyttele pussia niin, että palat jauhottuvat kauttaaltaan. Jauhot tarttuvat paremmin, jos nilviäiset eivät ole rutikuivia.

Poimi kalmarinpalat pussista, ravistele niistä pois irtojauhot ja tipauta kuumaan öljyyn kypsymään. Kattilaan ei kannata laittaa kerrallaan kauhean isoa satsia, ettei öljy jäähdy liikaa.

Paista kutakin satsia korkeintaan pari minuuttia, sillä kalmari kypsyy nopeasti. Poista palaset kattilasta reikäkauhalla talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päälle valumaan.

Kun olet uppopaistanut kaikki kalmarit, heitä hetkeksi öljyyn myös isommista chileistä leikkaamasi suikaleet. Poimi ne kattilasta reikäkauhalla ja imeytä ylimääräiset öljyt paperiin tai pyyhkeeseen.

Dippaa kalmari- ja chilipaloja makeankipakkaan soossiin ja anna lämmön vaikuttaa! Feelin' hot hot hot?

Hiljentymistä lihapadan äärellä

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sat, 21 Nov 2009 10:53:00 +0000

Tannoisesta elokuvakokemuksesta höpsähtäneenä hankin keittokirjahyllyni täydennykseksi Julia Childin, Simone Beckin ja Louisette Berthollen teoksen Mastering the Art of French Cooking (suom. Ranskalaisen keittiön salaisuudet), joka osoittautui aivan hillittömän mielenkiintoiseksi luettavaksi!

Tenho alkaa kirjan ensimmäisestä lauseesta ja sen jälkeen sitä ahmii kuin kiehtovinta kiemurajuonista romaania: "Tämä kirja on tarkoitettu sellaisille ruuanvalmistajille, joilla ei ole kotiapulaista, mutta jotka toisaalta voivat tarpeen tullen jättää mielestään talousarvion, vyötärönmitan, aikataulut, lastenruuat ja toimintansa vanhempana, autonkuljettana ja perheenäitinä sekä kaiken muunkin, mikä voisi häiritä sitä iloa, mitä ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian."

Taitaako tuon nyt paremmin sanoa?

Leffan näkemisestä saakka on to do-listan kärkipäässä ollut burgundinpata, boeuf bourguignon. Ohje löytyy edellä kehutun kirjan sivulta 278. Tein tosin ainoastaan puolikkaan annoksen, koska syöjiä oli vain kaksi.

Tuhdin padan alle tarjoilin ihanaa ankanmaksaa paahtoleivillä viikunahillokkeen ja vihreän salaatin kera. Salaatin kostutin oliiviöljystä, sitruunan mehusta, sormisuolasta sekä tryffelillä maustetusta balsamicokastikkeesta sekoitetulla soossilla.

Ruokajuomahankinnoista vastanneen illallisvieraani hatarasta ajantajusta (miten voisikaan muistaa viinakauppojen menevän lauantaisin kiinni jo kuudelta?) johtuen olimme pakotettuja huuhtelemaan ankka-alkupalat alas varastosta löytyneellä portilla hunajaisen sauternesin sijasta. No, elämä on.

Padan painikkeeksi ryystimme bourgognen tilalla italialaista punaviiniä. Jonkun äidin tekemän jälkkärin kanssa joimme calvaa.

Mutta onhan siinä oikeasti jotain hupaisaa, että kun kaupat lauantaina iltakuudelta sulkeutuvat, niin voit ostaa viiniä seuraavan kerran vasta maanantaiaamuna. Pian vapautuvat sunnuntaiaukiolot tuskin vaikuttavat alkoholimyymälöihin - vai vaikuttavatko?

Äärimmäisen kätevänä emäntänä olin tietty hankkinut pataan loroteltavan viinin ajoissa. Siitä jäi kivasti ruoantekojuomaa kokillekin.

Mesdames Child, Beck ja Bertholle kertovat kirjassaan, että padan kanssa on tapana tarjota keitettyjä perunoita ja voisia herneitä. Kulinaarimurulassa lihahöystön kyljessä syötiin siis puikulapottuja sekä oikeella voilla ja sormisuolalla terästettyjä pakasteherneitä.

Tarvitset:
100 g possunkylkeä
lorauksen oliivöljyä
500 g naudan paahtopaistia
porkkanan
sipulin
suolaa
mustapippuria
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl täyteläistä, nuorta punaviiniä
4 dl lihalientä
1 rkl tomaattipyreetä
valkosipulinkynnen
tuoretta timjamia
laakerinlehden
persiljaa koristeluun

Haudutettuihin sipuleihin tarvitset:
14 salottisipulia
persinjanoksan
laakerinlehden
muutaman timjaminoksan
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
desin lihalientä
suolaa
mustapippuria

Paistettuihin herkkusieniin tarvitset:
1 rkl voita
lorauksen oliiviöljyä
200 g mahdollisimman pieniä tuoreita herkkusieniä

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 225-asteiseksi.

Leikkaa possunkylki viipaleiksi ja viipaleet muutaman sentin pätkiksi. Älä heitä kamaraa pois. Kuutioi paahtopaisti noin viiden sentin mittaisiksi palasiksi.

Paista possunpalat (myös kamara) vaaleanruskeiksi öljyssä uunin- ja liedenkestävässä padassa liedellä. Poimi lihapalat padasta reikäkauhalla toiseen astiaan.

Kuumenna öljy ja possunrasva liki savuavaksi. Ruskista lihat muutama paahtopaistikuutio kerrallaan huolellisesti kaikilta kanteiltaan. Siirrä ruskistetut lihapalat possujen kanssa samaan astiaan odottelemaan.

Viipaloi porkkana ja sipuli. Ruskista ne pataan jääneessä rasvassa.

Pane lihat takaisin pataan. Lisää suolaa ja mustapippuria, sekoita ne lihojen joukkoon pataa ravistelemalla. Sirottele lihojen päälle myös jauhot ja ravistele pataa niin, että lihapalat jauhoittuvat.

Pane pata ilman kantta uuniin noin kymmeneksi minuutiksi. Ravistele pataa välillä, että jauhot ruskistuvat ja lihat rapeutuvat joka puolelta. Ota pata pois uunista ja vähennä lämpö 160 asteeseen.

Kaada pataan niin paljon viiniä ja lihalientä, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää tomaattipyree, valkosipuli, timjami, laakerinlehti sekä possun kamara. Kuumenna pataa liedellä, kunnen neste alkaa pulpahdella.

Peitä pata kannella ja kypsennä ruokaa uunissa noin neljä tuntia. Valmistele padan kypsyessä sipulit ja sienet.

Kuori salottisipulit. Sido persiljasta, laakerilehdestä ja timjaminoksista maustekimppu.

Pane sipulit kattilanpohjalle yhtenä kerroksena. Lisää mukaan yrttikimppu, voi, öljy ja lihaliemi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Anna sipuleiden ässehtiä hissukseen noin 40 minuutin ajan. Voit lisätä kattilaan lihalientä, jos nestettä uhkaa haihtua kypsyttelyn aikana liikaa.

Sipuleiden ei tulisi ruskistua ja niiden pitäisi säilyä ehjinä. Poista maustekimppu ennen sipuleiden lisäämistä pataan.

Puolita herkkusienet. Kuumenna voi ja öljy paistinpannussa. Kun voi lakkaa vaahtoamasta, lisää sienet pannulle.

Paista sieniä ravistelemalla pannua noin viiden minuutin ajan.

Paistuessaan sienet ensin imevät rasvan itseensä. Hetken kuluttua rasva punkee takaisin sienten pintaan ja ne alkavat ruskistua. Ota pannu pois liedeltä heti, kun sienet ovat hieman ruskistuneet.

Kun lihat ovat muhineet uunissa kypsiksi, kaada padan sisältö kulhon tai kattilan päälle asetettuun siivilään. Huuhdo pata.

Nouki lihapalat ja pekonit siivilästä takaisin pataan. Levitä haudutetut sipulit ja paistetut sienet lihojen päälle.

Keitä siivilöityä lientä kattilassa muutaman minuutin ajan. Kerää mahdollisesti pintaan nouseva rasva pois.

Tarkista kastikkeen maku. Kaada soossi pataan lihapalojen, sipuleiden ja sienten joukkoon. Silppua ruoan koristeeksi kourallinen persiljaa. Bon appétit!

Bonde i Tölö

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sun, 15 Nov 2009 18:11:00 +0000

Pitkin syksyä Talonpojan tori-yhdistys on järjestänyt nimeään kantavia myyntitapahtumia täällä Helsingissä. Pari viikkoa sitten iskuryhmämme ehti viimein tekemään tiedusteluretken Töölöntorille hyvänmakuisin tuloksin.

Ensimmäisenä kauppakassiin sujahti Rikkilän Leivän kiviuunissa paistettua arinaruisleipää sekä Kaesan Kotileipomon poro- ja lohipiirakoita. Porotäytteiset piirakat olivat aika pliisuja, mutta ruiskuorinen lohikala oli oivallista syötävää.

Kiinnostavimmat hankinnat tein lammaskojulla. Ostin pötkän lammaspasteijaa, joka on etiketin mukaan valmistettu Porin ammattioppilaitoksessa (?) sekä Yläneellä Rantalan tilalla säilykepurkitettua lampaanlihaa.

Myös juu-juu-juustossa löytyi, joten mukaan tarttui Tilsit-tyyppistä juustoa Mäkelän Tilajuustolasta sekä leipäjuustoa ja paistettua juustoa Paavolan Kotijuustolasta.

Oikeaoppisin tapa nauttia leipäjuustosta lienee juustopalojen sekoittaminen kahvin joukkoon. Itse tykkään myös virallisesta turistiversiosta, jossa juusto kiehautetaan epäortodoksisesti kermassa ja syödään sitten hillojen kanssa.

Superhyvää hillasäilykettä on Napapiiri Organicsin sokeriton hillo, joka valittiin viime vuonna vuoden luomutuotteeksi.

Rikkilän ruisleipä osoittautui järjettömän hyväksi. Erityisen toimiva kokonaisuus syntyi arinaleivästä, Mäkelän Tilsitistä ja vissykurkuista. Porilainen maksamakkarakin oli maukasta, mutta sen koostumus oli jotenkin kummallinen. Maksiksen kaverina ruisleivän päällä kokeilin kesäkurpitsapikkelsiä, eikä makuyhdistelmä ollut ollenkaan pöllömpi.

Tämän vuoden puolella talonpojat ovat Töölöntorilla vielä kahtena lauantaina (5.12. ja 19.12.) klo 9-15 välisenä aikana. Sieltä voit käydä hakemassa vaikka lantut laatikkoon, mutta luomukinkku kannattaa tilata Hakkaraiselta.

Kyläluutana Keski-Suomessa

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Tue, 10 Nov 2009 17:14:00 +0000

Piipahdin pari viikonloppua sitten kokoontumisajoissa Uuraisilla ja Jyväskylässä. Oli aivan älyttömän kiva tavata varhaiskeski-ikäistyviä tovereita lapsineen ja vanhempineen. Ja erityisen antoisaa oli istahdella valmiisiin pötypöytiin!

Uuraisilla natustelimme kuohujuoman kanssa ihania mädillä, sipulilla ja smetanalla täytettyjä krustadeja. Tarjolla oli myös salaattia kylmäsavuporosta sekä tuorejuustotäytteistä graavilohirullaa. Nomnomnom.

Ehtoinen emäntämme oli myös haudutellut ystävämme kokkaavan puoliskon ohjeistuksella kermaista ja valkosipulista kanapataa, jossa oli myös herkkusieniä. Höyryävässä eväässä oli hyödynnetty grillattua broileria ja se muistutti etäisesti toveri -stjtr-:n reseptillä tehtyä sapuskaa. Makoisia pöperöitä ovat molemmat.

Hyvinjuhlitun yön (älysin onneksi painua pehkuihin ennen kuin punaviinit vaihtuivat väkeviin) jälkeen edessä oli siirtyminen Jyväskylän sykkeeseen. Siirtymää viivästyttivät perin ikävästi hautajaiset ja häät, joihin osallistuva kansa ylikuormitti paikkakunnan taksikapasiteetin täysin.

Transportaatiosumpussa oloa liudensi maailmankaikkeuden mageimmista lennostolaseista nautittu Riga Black Balsam, joka oli raakaöljymäisestä ulkomuodostaan loistavasti meikäläisen suuhun sopivaa. Ja jos noita ylijäämäpikareita sattuu löytymään, niin niitä otetaan tällä taholla edelleen innolla huostaan :-)

Jyväskylässä lihapatojen lisäksi pöytään kannettiin muhevaa katkarapusalaattia, jossa oli äyriäisten lisäksi ainakin pastaa, kurkkua, herneitä sekä rutkasti tilliä. Salaatin kastikkeen pääasiallisiksi tykötarpeiksi paljastettiin kerma ja majoneesi, joten I rest my case.

Ennen paluutani Isolle Kirkolle nautiskelimme natiivien kanssa läksiäislounasta mukavassa Old Brick's Innissa. Chorizo ja lammasmakkara kera jumalaisen haudutetun hapankaalin sopivat huterahkoon olooni kuin nenä naamaan.

Miljoonat kiitokset kestityksistä asianosaisille! Ensi syksynä mennään sitten sinne sieniretkelle?

Prenikka ja paljastuksia

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sun, 08 Nov 2009 15:46:00 +0000

Sain joku aika sitten Kirjeitä keittiöstä-blogin Pinealta päheen ruotsinkielisen prenikan. Kiitokset siitä!

Sen lisäksi minut haastettiin kertomaan itsestäni seitsemän vähemmän tunnettua asiaa.

1. Tykkään tiskaamisesta.

2. Kokkailin jo neljä-viisivuotiaana erilaisia ruokia kotiväelle (erikoisin kokeilu lienee maksamakkarakikkareilla koristeltu annos raparperikiisseliä). Tikkukirjailin ruokalistatkin, joten opin samalla puolivahingossa myös kirjoittamisen alkeet.

3. Mielestäni paras tapa viettää sateista kesäpäivää on lukea Eeva Tenhusen Kuolema savolaiseen tapaan-dekkaria ja syödä samalla voi-Edam-kurkku-päällysteisiä voileipäkeksejä. Kuvassa viimekesäisiä sadepäiväeväitä.

4. En tunnusta kuuluvani puhtaasti joko tumman suklaan tai maitosuklaan koulukuntaan vaan fanitan liki varauksetta kaikenlaisia suklaita.

5. Olen maustenatsi. En pidä yhtään siitä, että sapuskat maustetaan liian monella mausteella, jotka eivät pahimmissa tapauksissa soi ollenkaan yhteen toistensa kanssa. Arvostan puhtaita perusmakuja ja vähemmän on enemmän.

6. Syntymäpäivät eivät tunnu miltään ilman täytekakkua! Kuvassa olen ekan synttärikakkuni kimpussa vuonna 1971.

7. Kärsin keskivaikeasta Restaurant City-addiktiosta ja rakastan pelin uusimpia ominaisuuksia.

Sääntöjen mukaan minun pitäisi jatkaa prenikan jakamista ja pyytää uusia inehmoja kertomaan salaisuuksiaan. Mielestäni kaikki aktiivisesti blogiaan päivittävät tyypit ovat ansainneet tunnustuksen ja paljastusmeemiä saa jatkaa vapaasti. Over and out.

Otapas tästä ja vetäses tuo!

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sun, 01 Nov 2009 07:40:00 +0000

Perjantaina Kulinaarimurulassa vietettiin Popedan etkoja Pyhäinpäivän hengessä kera halloweenmäisten syömien ja juomien.

Meininki oli reilu ja aika riensi kuin hirvi, joten normaalioloissa kävelymatkan päässä olevalle keikkapaikalle pitikin suoriutua taksilla. Toisaalta autokyyti saattoi olla ihan hyväkin ratkaisu, sillä olisimme saattaneet eksyä reitillä oleviin baareihin...

Pirskeruokana tarjoilin erilaisilla möhnillä päällystettyjä leipiä. Saaristolaislimpusta stanssattujen pyörylöiden päällä oli sinihomejuustosta ja maustamattomasta tuorejuustosta sekoitettua tahnaa sekä mädistä, salottisipulisilpusta, smetanasta, suolasta ja maustepippurista tehtyä seosta, joka valui kammottavalla tavalla leipäkiekkojen reunojen yli.

Paistetuista vakuumipatongeista leikattujen viipaleiden päälle lätkin raastetusta yrtticheddarista ja maustamattomasta tuorejuustosta tehtyä levitettä. Osalle patonkisiivuista sivelin tapenadea ja kruunasin ne helmimozzarellapalleroilla.

Pööjuhlien serviisissä on oltava tietenkin myös matosalaattia! Minä tein sen karamellivärillä vihreäksi värjätyssä vedessä keitetyistä spaghetinpätkistä, Korpelan kinkkusuikaleista, cashewpähkinöistä, kidneypavuista ja punaisesta pestosta.

Pötypöydän paraatipaikalla olivat hirvittävän promillepitoiset Bloody Maryn aivot, jotka hyydytin erikoismuotissa litrasta tomaattimehua, puolesta litrasta vodkaa, yhden sitruunan mehusta, 18 liivatelehdestä sekä W-soossista, Tabascosta, suolasta ja mustapippurista.

Hyytelöaivot jakoivat juhlakansan mielipiteitä. Pureskeltuna tatina maistuikin aika julmalta, mutta jos hyydykebiitin antoi liueta suussaan kaikessa rauhassa, niin makuelämys vastasi drinkin nestemäistä versiota.

Makeaa natusteltavaakin oli tarjolla. Kurpitsavaahtokarkit olivat melkein liian söpöjä syötäviksi!

Laku- ja toffeetoukkien sekä vadelmaesanssisten pikkuaivojen kavereiksi askartelinpaskartelin perinteisistä Omareista ja mantelilastuista katkenneita sormia, joiden teko-ohjeet bongasin muistaakseni ammoin Pirkka-lehden paperiversiosta.

Sormien tekeminen oli yllättävän helppoa. Ensin pehmensin kahdesta kermakaramellista pallon, josta muotoilin sormen. Kynnelle koversin veitsellä sopivan kolosen, jonne sitten asettelin mantelilastun varo-varovasti. Lopuksi tein vielä nivelkohtaan pieniä viiltoja.

Boolina toimi pikkuisen reippaammilla mitoilla sekoitettu satsi Valkovenäläistä (5 dl kahvilikööriä, 5 dl vodkaa ja 2½ litraa maitoa). Asettelin viinakipon jäillä täytettyyn pesualtaaseen, jossa iloliemi pysyi ihanan hyisenä ja vähän liiankin helposti juotavana.

Kulhoa koristamaan jäädytin muovihanskassa karamellivärillä vihreäksi tuunattua vettä. Hanskan poistaminen kohmeisesta kourasta oli hankalahkoa, mutta lämpimän veden avulla sain kuin sainkin muovikuoren irtoamaan.

Varsinaisina viilentäjinä olleista jäistä kuuluvat isot kiitokset alakerran kuppilaan. Suurkiitokset myös kaikille mörrimöykyille mukavasta seurasta ja oukkidoukki!

Haastehistorian haastavin haaste

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Fri, 23 Oct 2009 04:22:00 +0000

Olin suunnitellut osallistuvani leffaruokahaasteeseen söötin Kaunotar ja kulkuri-klassikon inspiroimalla lihapullaspaghetilla. Tykötarpeet hankittuina ja testaaja syömäkylään kutsuttuna havaitsin, että samalla sapuskalla oli jo ehditty ilmoittautua kisaan.

Pullissa käyttämäni liha oli possua sekä Piinan Annie Wilkesin hengessä spamia eli Ameriikan sikanautasäilykettä. Ohjeeni olisi siis ollut erilainen kuin piemontelaisilla, mutta päätin silti pläänäillä haasteruokaa vielä tovin.

Ryhdyin siis kelailemaan muita elokuvia, joissa italialaisella ruoalla on keskeinen osa. Mieleen tuli Mafiaveljet-pätkän vankilakokkaussessio, jossa valkosipulista leikellään partaterällä läpinäkyviä viipaleita, jotka sitten pannulla sulavat kuumaan oliiviöljyyn.

Kummisedässä syödään paljon kaikkea hyvää, esimerkiksi cannoli-leivonnaisia. Yksi laatikollinen herkkukääröjä meinaa unohtua autoon, johon Rocco ja Clemenza tappavat Paulien. "Leave the gun. Take the cannoli."

Amerikanitalialaisista naisista kolmessa polvessa kertovassa Household Saints-leffassa korttipelin panokseksi asetetaan tytär, jonka sitten voittaa lihakauppias, jolla on myynnissä mahtavan näköisiä makkaroita. Nuorikolta ruoanlaitto ei oikein meinaa onnistua, eikä täydellistä italialaista safkaa duunaava anoppi helpota Catherine-paran elämää ollenkaan.

Ruoka on merkittävässä roolissa myös I Love You to Death-pläjäyksessä, jossa pizzeriaa pyörittävä häntäheikki jää kiinni syrjähypyistään ja tuohtunut vaimo yhdessä äitinsä kanssa yrittää listiä ukon ruokkimalla häntä pastakastikkeella, johon on lisätty rauhoittavia.

Siitä ajatus luiskahti Almodovarin uran alkuaikojen upeaan teokseen Naisia hermoromahduksen partaalla, jossa Pepa terästää satsin gazpachoa aikamoisella määrällä unilääkkeitä.

Espanjasta aasinsilta johti Meksikoon ja hurmaavaan Suklaata iholla-elokuvaan. Suklaamielleyhtymät puolestaan synnyttivät muistikuvia Pienestä suklaapuodista ja Charlie and the Chocolate Factorysta.

Tässä vaiheessa alkoi tulla nälkä, joten paistoin huikopalaksi vihreitä tomaatteja ohjeella jonka bongasin blogista, joka on lainanut nimensä tästä itkettävän ihanasta rainasta.

Seuraavaksi päähäni pälkähti elokuvia, joissa syödään hyvin kyseenalaisia asioita: Kokki, varas, vaimo ja rakastaja, Delicatessen sekä hulvaton Eat the Rich, jossa porvareista tehdään jauhelihaa. Puhumattakaan muutaman vuoden takaisesta Kotikatsomon helmestä, Gourmet Clubista.

Ajatuksissa olivat Pulp Fictionin hampurilaiset, viiden dollarin pirtelöt, veriset pihvit sekä Julesin ja Vincentin aamiaiset.

Myös kiinalaiset pöperöt puhuttelivat, olisin voinut imeä vaikutteita sellaisista mahtielokuvista kuin Ilon ja onnen tarinat, Hääjuhla tai Syö, juo, mies, nainen.

Kotimaisesta tarjonnasta kävin läpi Suomisen perheen Hildan työstämät hernekeitot ja lätyt sekä parhautta puhtaimmillaan edustavien Komisario Palmujen ompeluseurapullat.

Luonnollisesti myös Kaurismäkien tuotokset tuli tutkittua tiheällä kammalla. Niistäkin olisi löytynyt toteuttamiskelpoisia syötäviä.

Salonkikelpoisipia esimerkkejä ovat lounaalta yli jäänyt annos nakkikastiketta ja perunamuusia (Mies vailla menneisyyttä), Dubrovnikin, räkälän ja ravintola Työn tarjoomukset (Kauas pilvet karkaavat) sekä Nikanderin pannulla paistama mättö, jossa on ainakin makkaraa, maksalaatikkoa ja munia (Varjoja paratiisissa). Ja tietenkin Arvottomien calvados, jonka kanssa tulee päivän salaatti!

Vaikka valinnan varaa olisi ollut älyttömästi, päätin olla tylsä ja toistaa itseäni tekemällä ratatouillea, jonka muotoon sain innoituksen samannimisestä loistopiirretystä.

Yritin näpertää safkasta originaaliversion näköispainosta aika puolivillaisella menestyksellä. En uskaltanut leikata vihneksistä tarpeeksi ohuita siivuja, mutta seuraavalla kerralla olen kyllä rohkeampi.

Vaikka lopputulos oli kaukana elegantista viipalekeosta, olivat maut kuitenkin erittäin kohdallaan. Tällä kylmänä nautittavalla Egonkaatoratikalla siis mennään kohti lokakuun haastetta niin että heilahtaa!

Tarvitset:
punaisen paprikan
kesäkurpitsan
munakoison
tomaatteja
oliiviöljyä
valkosipulinkynnen
suolaa
mustapippuria
Herbes de Provence-seosta

Tee näin:
Lämmitä uuni 200-asteiseksi.

Laita paprikat uunipellille ja uunista grillivastukset päälle. Paahda paprikoita kunnes niiden kuoret ovat mustanpuhuvia. Laita paprikat hetkeksi esmes pakastuspussiin, se avittaa kuorien irtoamista.

Viipaloi kesäkurpitsa ja munakoiso samanlevyisiksi viipaleiksi. Tomaateista voit leikata hieman paksumpia siivuja (ne kun tuppaavat muhjaantumaan joka tapauksessa).

Laita viipaleet uunipellille ja paahda niitä 10-15 minuuttia.

Kuori valkosipulinkynsi. Murskaa se ja sekoita murske öljytilkkaan.

Irroita paprikoista kuoret. Ota kuorettomista paprikoista stanssilla (tai pienellä juomalasilla) pyörylöitä.

Vuoraa kahvikuppeja tuorekelmulla. Penslaa paprikapyörylät sekä muut kasvisviipaleet valkosipuliöljyllä.

Asettele paprikapyörylä kupin pohjalle. Lado kuppiin vuoron perään eri kasvisviipaleita ja ripottele viipaleiden väliin suolaa, pippuria ja yrttiseosta.

Täytä kuppeja kunnes ainekset (tai kupit) loppuvat. Laita valmiit kupit noin tunniksi jääkaappiin muotoutumaan.

Nosta tuorekelmuviritelmä varovasti pois kahvikupista. Asettele vihannestorni lautaselle kupin pohjalla ollut puoli ylöspäin. Nauti rapeakuorisen maalaisleivän ja hyvän leffan kanssa.

Maistuiskos naurispiiras?

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sun, 18 Oct 2009 11:55:00 +0000

Postilootasta äskettäin lopsahtaneessa Glorian Ruoka&Viini-lehdessä oli ohje, jota piti päästä kokeilemaan välittömästi. Saanko esitellä, hurmaava Tarte Tatin nauriista.

Ensin kyllä hieman ihmettelin reseptiin kirjatun sokerin suurta määrää. Epäilin myös sitä, ehtivätkö nauriit pehmetä noin lyhyessä kypsennysajassa.

Huoleni olivat kuitenkin täysin turhia. Nauriista tuli ihania ja koko tortusta herkullinen, mutta jotenkin hämmentävän perverssi versio originaalista Tarte Tatinista.

Noudatin kiiltävälehtisen aviisin ohjetta melkein pilkulleen, paitsi että kolmen nauriin sijasta minulla oli viisi sööttiä pikkunaurista. En myöskään tehnyt yhtä isoa torttua, vaan väsäsin tykötarpeista kaksi pienenpää blinipannun kokoista leivonnaista.

Kokeile, tämä on loistavaa syysruokaa!

Tarvitset:
5 pientä naurista
50 g voita
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 voitaikinalevyä

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Voitele blinipannujen pohjat ja reunat voilla.

Sekoita sokeri ja suola. Ripottele puolet seoksesta toisella ja puolet toiselle pannulle.

Kuori ja halkaise nauriit. Asettele puolikkaat pannuille (viisi per pannu) leikkauspinta alaspäin.

Kauli taikinalevyjä sen verran, että saat leikattua niistä kaksi hieman blinipannua suurempaa pyörylää.

Asettele taikinat pannuilla olevien nauriiden päälle ja reunoille. Pistele taikinaan reikiä haarukalla.

Nosta pannu kuumalle levylle. Kun sokeri alkaa karamellisoitua (eli ruskistua), nosta pannu uuniin noin varttitunniksi. Tee samat temput myös toiselle tortulle.

Kumoa kypsät piiraat varovasti lautasille. Anna niiden jäähtyä hieman ennen herkuttelua.

Nobody here but us servantless Finnish cooks

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Tue, 13 Oct 2009 17:54:00 +0000

Kävin sitten minäkin katsomassa Julie & Julian, jota on jo arvioitu ainakin Jokapäiväisessä leivässä, Kurpitsamoskassa ja Sillä sipulissa. Yhdyn täysin lajitoverieni näkemyksiin elokuvan hyvää mieltä lisäävästä vaikutuksesta.

Kuva on napattu Sony Pictures-sivustolta.

Julia Child oli minulle ennen rainaa tuttu ainoastaan nimenä, mutta Meryl Streepin mahtitulkinta sai himoamaan lisätietoja daamista. En olisi pannut ollenkaan pahakseni, jos leffassa olisi keskitytty pelkästään hänen elämänsä kuvaamiseen muidenkin kuin Ranskassa vietettyjen vuosien osalta.

Julie Powellin projektista kertovalle rinnakkaistarinalle en kyllä lämmennyt yhteisestä bloggausharrastuksesta huolimatta. Julien hahmo jäi jotenkin latteaksi kiinnostavamman Julian rinnalla.

Tavoilleni uskollisena liikutuin kyyneliin saakka muutamaan kertaan katselukokemuksen aikana. Ensimmäisen kerran silmäni kostuivat heti alussa, kun Julia nuuhkaisee paistettua merianturaa ja huokaa "Butter..." Pystyin niiiin samaistumaan!

Liikuttavia olivat myös ne lukemattomat kohtaukset, joissa Stanley Tuccin hienosti henkiin puhaltama Paul Child tukee vaimoaan pienieleisen suloisesti. Ohessa lempipätkäni, jossa Julia tajuaa, mitä hän todella haluaa tehdä. Lisäys: pätkän alussa saattaa näkyä jonkin toisen elokuvan mainos, voimia!

Suosittelen Julie & Juliaa, jos ruoka merkitsee sinulle muutakin kuin ravintoa. Elokuvasta löytyisi aivan mielettömästi ideoita lokakuun ruokahaasteeseen, mutta minullapa on ollut jo jonkin aikaa mielessäni ihan toisenlainen leffa...

Dippin' The Night Away

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sun, 11 Oct 2009 09:29:00 +0000

Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla rapakontakaisissa ruokablogeissa taajaan ylistettyä lämmintä pinaatti-artisokkadippiä.

Eilen koeponnistus sitten tapahtui, kun serveerasin herkkua alkuruokana kaukaa Vuorimiehenkadulta ja vielä kauempaa Hong Kongista saapuneille illallisvierailleni. Isot kiitokset käynnistänne, oli helkkarin mukavaa!

Pääsapuskaksi paistoin poron sisäfileitä, jotka liekitin ginillä, joka ei lihassa juurikaan maistunut. Olisi varmaan pitänyt ihan rehellisesti marinoida köntsiä viinassa räyhäkkäämmän aromin aikaansaamiseksi.

Poron kera tarjolla oli paahdettuja raitajuuria (ilman sipulia ja timjamismetanaa) sekä kukkakaalipyreetä. Loistava punkku pääruoalle löytyi Deliporon hakupalvelun kautta.

Jälkkärinä oli poltettua kermaa ja hulppeaa jälkiruokaviiniä. Ostin laatikollisen tuota nektaria erään maistelutilaisuuden huumassa viime keväänä. Kuudesta pullosta on nauttimatta vielä kaksi eli ei täällä mitään loppasuita olla.

Mutta takaisin mahtidippiin! Se todella osoittautui maineensa veroiseksi. Tuhtia kamaa ja melko suolaistakin hän oli, mutta ehkäpä juuri siksi myös syntisen hyvää syötävää.

Kuukkeloimalla hakusanoilla spinach artichoke dip saat aika paljon osumia, joista voit etsiä mieleisesi reseptin. Itse varioin kanadalaisesta Closet Cooking-blogista löytynyttä ohjetta. Jätin pois majon ja chilisoossin, kun taas juustojen määrää pyöristin hieman ylöspäin.

Dipin kanssa natustelimme suolakeksejä ja joimme valkoviiniä. Juomavalinta ei osunut ihan napakymppiin, mutta artisokka ja pinaatti ovatkin hankalia kavereita viineille.

Tarvitset:
150 g pakastepinaattia
200 g artisokansydämiä
valkosipulinkynnen
100 g maustamatonta tuorejuustoa
desin smetanaa
desin raastettua Parmesania
desin raastettua Mozzarellaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Sulata ja valuta pakastepinaatit. Pilko artisokansydämet ja valkosipulinkynsi.

Sekoita pinaatit, artisokat, valkosipuli tuorejuuston ja smetanan kanssa. Raasta juustot ja lisää ne seokseen.

Kaada möhnä yhteen isompaan ja muutamaan pienempään uuninkestävään astiaan. Kypsennä uunissa kunnes pinta on saanut kauniin värin. Gootti-Kustaan linjoille ei kannata kuitenkaan lähteä.

On taas se aika vuodesta...

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Wed, 07 Oct 2009 19:16:00 +0000

...kun vietetään Stadin Silakkamarkkinoita. Tukkukauppiailta myytävänsä pyydystäneiden tyyppien lisäksi paikalla on ihan oikeitakin kalastajia, joiden tiskeiltä löytyy makunystyröitä häikäiseviä helmiä.

Tämän vuoden silakkayllätyskilpailun voittanut tyrmäävän hyvä mustaherukkasilakka on sellainen. Korsnäsiläisen Camilla Backlin-Björkqvistin kehittelemä herkku onnnistuu olemaan samanaikaisesti sekä puhtaan silakkainen että addiktoivan mustaherukkainen. Grattis, Camilla!

Voittajan lisäksi hankin aiempien vuosien tapaan ikisuosikkiani punajuurisilakkaa. Tänä vuonna olin kaukaa viisas ja ostin suosiolla kaksi purkkia. Toinen niistä on jo melkein tyhjä...

Kuvassa vasemmalla mustaherukkaa ja oikealla punajuurta. Silakka-alustoina toimivat yltiösöötistä muffinssikokoisesta Gubbe-saaristolaisleivästä leikatut viipaleet.

Facebookin Kulinaarimuruja-sivulta löytyy muutama lisäkuva markkinoiden myrskyisältä avajaispäivältä.

Silakkaspektaakkelihan päättyy vasta lauantaina, joten vielä ehdit mukaan humuun. Sieltä saa savustettuja nahkiaisiakin!

Kuinka vulgaaria!

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sun, 04 Oct 2009 08:05:00 +0000

Eilen väsäsin evästä, johon sain inspiraation käydessäni testaamassa ravintola Allotrian lounasta pari viikkoa sitten muutaman työkaverin kanssa. Sapuskat olivat sen verran vakuuttavia, että sinne tullee eksyttyä iltaruokinta-aikaankin.

Paahdetut punajuuret timjamismetanalla olivat kerrassaan ihastuttavia. Omassa versiossani vaihdoin tosin punajuuret raidallisiin mukuloihin, mutta soossirintamalla en harhaillut kevyempien korvikkeiden leiriin.

Raitajuuri (Beta vulgaris) on Kulinaarimurulassa suhteellisen uusi tuttavuus, mutta välillemme syntyi lämmin ystävyys ensipuraisulla. Timjamin (Thymus vulgaris) suloinen maku sopii myös näiden juuresten kaveriksi vallan mainiosti.

Paahdettujen raitajuurten ja punasipulien kera nautiskelin siis purkillisesta smetanaa, kourallisesta tuoretta timjamia ja ropsauksesta suolaa sekoitettua kastiketta. Aterioidessa tuli pohdittua, että kuinka ihmeessä ruoka voi olla näin hyvää!

Tarvitset:
500 g raitajuuria
2 punasipulia
½ dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
mustapippuria
suolaa
tuoretta timjamia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Kuori ja lohko raitajuuret sekä sipulit.

Sekoita öljy ja hunaja keskenään isossa kulhossa. Mausta seos mustapippurilla ja suolalla.

Lisää kulhoon juurekset ja sipulit sekä muutama timjamin oksa. Hämmentele lohkoja niin, että kaikki saavat osansa öljy-hunajakylvystä.

Kumoa ainekset kulhosta uuninkestävään vuokaan. Kypsennä uunissa noin tunnin ajan.

Jotain vanhaa, jotain uutta

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Thu, 01 Oct 2009 17:28:00 +0000

Silloin tällöin sitä bongaa uuden syömisen, juomisen tai muuten vaan jotain kivaa kyökkiin. Sitten niistä ottaa kuvia, joita ajattelee laittavansa blogiinsa ja kertovansa samalla, mitä löydöistä oli mieltä.

Kun aikansa bongaa ja kuvaa, niin syntyy aineistoa mukavan pituiseen postaukseen. Ohessa siis tilitystä asioista, joihin olen tehnyt tuttavuutta muutaman viime kuukauden aikana.

Kaikki kirsikkainen saa minut erittämään kuolaa, joten kun näin tölkkitolkulla Dr Pepper Cherrya ja Cherry 7 Upia Kampin kookaupassa, niin molempia oli ihan pakko koemaistaa. Vaikka yläseiskan kirsikkalimuun oli lisätty antioksidanttejakin, niin minä diggailin enemmän Dr Pepperista.

Real Snacksin viinietikalla maustettuja punajuurilastuja on varmaan ollut tarjolla jo pitkään, mutta minä testasin niitä vasta männä kesänä. Ja ne olivat parempia kuin mitkään perunalastut ikinä! Viinietikan maku on juuresviipaleissa melko vahva eli etikkaisista asioista tykkääminen helpottaa näistäkin snäkseistä nauttimista.

Porvoon retkellä ostin paikallisesta siirtomaatavaraliikkeestä tummanpuhuvaa Swiss Army-energiasuklaata, johon piilotetut maissihiutaleiden muruset ratisivat hampaissa hyvin jännästi.

Kalevala-näyttelyn jälkimainigeissä hurjaannuin Ateneumin kirjakaupassa imatralaisen Teija Rossin kotiompelemista ihanista pellavapiirakoista. Yhden pikkupiirakkakukkaron ostin kolikkopussiksi.

Kalevalaista henkeä on myös hurmaavassa kahvipurkissa, jonka on Pauligin toimeksiannosta suunnitellut kuvittaja Sanna Annukka. Törppöä on tehty rajoitettu erä (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja sitä on myynnissä ainakin smarketeissa.

Vielä retrommaksi mennään Sinebrychoffilla, missä päätettiin liimata keskiolutpulloihin lapsuudenaikaisia etikettejä 190. olemassaolovuoden kunniaksi. Tuollaisesta pullosta olut nyt vaan maistuu paremmalta.

Sinebrychoffin taidemuseon Punaisessa kellarissa voit muuten käydä tutustumassa Suomen vanhimman panimon mainontaan kautta aikain. Museoon pääsee ilmaiseksi joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona viiden jälkeen.

Habitare09-messujen tilpehööriosastolla höpsähdin koivusta työstettyihin pannunalusiin sekä Ullakkopuodin kätsyihin kattilahattuihin. Tilasin myös eräältä keskisuomalaiselta käsityöläishenkilöltä upean, vähän kalanruotoa muistuttavan huovutetun judeemin, mutta lähetys ei ole vielä saapunut.

Hektisestä elämänmenosta huolimatta ehdin piipahtamaan Stockan Herkun Barcelona-päivillä. Mukaan tarttui anjovis- ja chorizotäytteisiä oliiveja, mielenkiintoista tomaattimarmeladia sekä artisokansydämiä. Makuraportteja seuraa, kun kokkaan ostoksista jotain.

Sananmukaisesti sokerina pohjalla köllöttelee paketillinen vadelmapirtelön makuisiksi mainostettuja Pink Dominoita. Keksit ovat erittäin makeita ja todella esanssisia, mutta ne voisivat sopia esmes juustokakun pohja-aineksiksi.

Maistuis varmaan Madonnallekin?

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sun, 27 Sep 2009 13:47:00 +0000

Kesäkokkausten loputtomalta tuntuvan suman purku jatkuu ja seuraavana postausvuorossa on elokuinen savulohi-ricotta-tomaattipiiras, jota tein luokseni etkoilemaan saapuneille konserttivieraille.

Yksi daameista toi yllärinäpyllärinä muassaan luottokokkinsa väsäämää paistosta, josta en muista oikeastaan muuta kuin että maukasta se oli. TT, saisiko vähän apuja tähän eli mitä me syötiin?

Omaan leipomukseeni inspiraatio löytyi muhevasta savulohen palasta, jonka hankin lähitorilta. Lisäksi jääkaapissa pönötti puolikas purkillinen hölmön nimistä tuotetta, jonka aineksista muut tykötarpeet sitten saivat hahmonsa.

Olen hämmästellyt tätä ääliölästä repäistyä nimeä aiemminkin, enkä jaksa edelleenkään olla ihmettelemättä, miten kukaan on ikinä voinut keksiä sanajonon "Flora ruoka Maku - Italialainen tomaatti & ricotta"?

Raiderissamme oli eväiden ohella vinho verdeä, joka sopi sekä palan painikkeeksi että suunkostukkeeksi höpöttelyn lomassa.

Tarvitset:
paketillisen ruisperunataikinaa
300 g savustettua lohta
2 munaa
100 g Ricotta-juustoa
puolet siitä Flora-purkista
ruohosipulia
kirsikkatomaatteja

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Paista pelkkää pohjaa uunissa noin vartin ajan.

Palastele savulohi esipaistetun pohjan päälle.

Sekoita kevyesti vatkatut munat, juusto sekä maustettu maitopohjainen kasvirasvasekoite keskenään. Lisää joukkoon reilusti ruohosipulia.

Kaada seos lohipalojen päälle. Halkaise kirsikkatomaatit ja töki puolikkaita muiden täytteiden sekaan.

Paista piirasta uunissa noin 20 minuutin ajan. Nauti hieman jäähtyneenä.

Mahat piiraasta pinkeinä oli hyvä siirtyä kivenheiton päähän kokemaan Madonnaa. Ajoituksemme oli loistava ja saimme kelpo paikat anniskelualueelta läheltä screeniä. Jonottaakaan ei tarvinnut kuin hetki punaviiniä.

Laatikko lapsuudesta

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Mon, 21 Sep 2009 15:32:00 +0000

Pelkkä käynnissä olevan kuukauden ruokahaasteen aiheen pohdinta aiheutti mittavia nostalgia-aaltoja, jotka lopulta liplattelivat mummonmökkien rantakiviin.

Isoäitieni ikäiset ihmiset ovat kokeneet ihan oikeaa puutetta, mikä on väkisinkin vaikuttanut heidän kyökkikäyttäytymiseen myös parempina aikoina. Tämän ikäpolven tekemät sapuskat ovat konstailemattomia ja yksinkertaisia - ja ehkä juuri siksi niin maukkaita.

Meillä kotona kokkasi pääsääntöisesti isä ja oivasti kokkasikin. Silti molempien mummien luona tarjoiluissa eväissä oli jotain erityisen mieleenpainuvaa. Kai se liittyy myös siihen, että mummoloissa oli noin yleisesti ottaen aina mukava käydä.

Aikani muisteltuani arvoin useiden pätevien ehdokkaiden joukosta perinteisen perunalaatikon osallistumaan kisaan.

Perunalaatikko on älyttömän hyvää ja sen tykötarpeet ovat hirmuisen halpoja. Lisäksi maustepippurin ja valkopippurin vanhanaikainen yhdistelmä ihastuttaa ensi puraisulla!

Vakuumipekoni ei sitten tässä ruokalajissa toimi, vaan lihan on oltava reilumpaa siansivua. Hae siis possunpalat hallista tai osta marketista tuote, jonka nimi on "kastikelihaa". Siitä voi tehdä läskisoosiakin.

Laatikon kanssa maistuivat etikkaiset punajuuriviipaleet sekä kesäkurpitsapikkelsi. Autenttista retroilua edesauttaa maito ruokajuomana.

Tarvitset:
noin kilon perunoita
sipulin
300 g luomupossun kylkeä
suolaa
maustepippuria
valkopippuria
2 munaa
½ l maitoa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kuori ja viipaloi perunat. Leikkaa sipuli mahdollisimman ohuiksi renkaiksi. Paloittele siankylkisiivut haukkapaloiksi.

Lado laakeaan uunivuokaan kerros perunaviipaleita. Asettele pottujen päälle sipulia sekä sianlihaa. Ripsuttele joukkoon suolaa sekä mauste- ja valkopippuria.

Tee vastaavanlaisia kerroksia kunnes ainekset loppuvat tai vuoka täyttyy.

Älä laita sipulia enää päällimmäisten perunoiden ylle. Pottujen peitoksi sopii mainiosti jokunen pala raidallista lihaa.

Sekoita munat ja maito keskenään. Kaada seosta vuokaan sen verran, että perunat nipin napin peittyvät.

Kypsennä lootaa uunissa noin puolentoista tunnin ajan.

Lammasta leideille

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Tue, 15 Sep 2009 18:40:00 +0000

Allekirjoittaneelle, kommentti-Emmalle ja Apinamuulille on muodostunut traditio, jonka puitteissa käymme säännöllisin väliajoin toistemme luona syömäkyläilemässä. Männä pyhänä oli minun vuoroni kestitä daameja Kulinaarimurulassa.

Edellisessä tapaamisessa sovimme seuraavan kerran teemaksi jälkiruoat. Homma muuntui hovissa ihan normaaliksi etu-pää-jälki-kokonaisuudeksi, joten tarjoilin aluksi hyväksi havaittua fatoushia ja jälkkäriksi niin ikään jo ammoin koeponnistettua pistaasiunelmaa.

Noudatin alkuperäistä kakkuohjetta muilta osin orjallisesti, mutta appelsiininkuoren korvasin limenkuorella. Nyt maltoin myös antaa leipomuksen jäähtyä kaikessa rauhassa, jolloin sen leikkaaminen oli helppoa kuin heinänteko ja kuvakin onnistui.

Pääruoaksi tein lammaspataa interwebistä kuukeltamallani reseptillä. Sapuska osoittautui aivan loistavaksi, vaikka mamoilin jeeraan määrässä enkä laittanut sitä kuin kolme ruokalusikallista neljän sijaan.

Valmistin emmeen tagine-padassa, mistä johtuen harhauduin merkityltä polulta parissa muussakin asiassa. Ruoka sai kuitenkin hautua kaikessa rauhassa reilun viiden tunnin ajan, jonka jälkeen lampaanpalat käytännössä sulivat suuhun.

Lammasherkun kanssa söimme oliiviöljyllä, sitruunanmehulla, tuoreella mintulla, suolalla ja mustapippurilla mastettua bulguria. Juomana meillä oli oivaa portugalilaista punaviiniä.

Tarvitset:
kilon karitsan lapaa
lorauksen oliiviöljyä
3 rkl jeeraa
1 rkl jauhettua korianteria
muutaman ripauksen cayennepippuria
purkillisen tomaattimurskaa
3 dl kanalientä
ison sipulin
4 valkosipulinkynttä
mustapippuria
suolaa
230 g kikherneitä (pakkauksen nettopaino on 380 g)
200 g pinaattia

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Leikkaa lapa pienemmiksi kuutioiksi. Muista pyytää omaa Hakkaraistasi jyräämään luu parista-kolmesta kohdasta katkipoikki, ellet itse omista tarvittavia pilkkomisvehkeitä.

Kuumenna öljy paistinpannulla ja sekoita siihen jeera, korianteri sekä cayennepippuri. Anna mausteiden lämmitellä tovi öljyssä ja lisää lihat.

Pyörittele lihoja niin että ne kuorruttuvat kauttaaltaan öljy-mausteseoksella. Paista lihoja muutaman minuutin ajan ja siirrä ne tagineen odottelemaan.

Kumoa tomaattimurska pannulle, lisää joukkoon kanaliemi. Hämmennä mukaan pilkotut sipulit sekä valkosipulit ja keittele seosta viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kaada soossi lihojen päälle. Laita taginen kansi paikoilleen ja lykkää eväs uuniin muhimaan.

Kun pata on kypsynyt noin kolmisen tuntia, sekoita joukkoon kikherneet. Puolet herneistä kannattaa muussata haarukalla ennen pataan panoa, sillä muhju suurustaa lientä mukavasti.

Kypsennä pataa uunissa vielä puolisen tuntia. Lisää joukkoon huuhdellut pinaatit ja anna niiden letkeytyä vartin verran.

Tarkista lopuksi maku. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Ruokamuistoja

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sun, 06 Sep 2009 11:35:00 +0000

Bongasin meemin aikoja sitten erään kaverini muistiinpanoista Facebookissa. Päätin kuitenkin postata jutun Kulinaarimurulan puolelle, koska sen teema passaa tänne kuin yhdenkoon perunanpesuhanska käteen.

Meemi sopii osittain mukavasti myös syyskuun ruokahaasteen aiheeseen, joka on lapsuuden paras kotiruoka. Ota siis koppi ja viritä itsesi tenavataajuudelle!

1. Lapsuuden parhaat ruokamuistot, jotka ovat kaivertuneet takaraivoosi?
Hilma-mummon riisipyöröt, heinään kerätyt ahomansikat ja isotädin taikomat koristeelliset voileivät.

2. Lapsuuden karmivimmat ruokapöytäkokemukset?
Olin silloin tällöin naapurin tädillä hoidossa. Kerran siellä oli ruokana jauhelihapihvejä ja herkkusienikastiketta, jota en vaan pystynyt kykenemään syömään. Illalla valehtelin kotona ruoan olleen hirmu hyvää, koska naapurin täti oli niin mukava.

3. Oma all time-bravuurisi?
Kyllä se taitaa hapanimelä sika olla.

4. Jälkiruoka, jota et voi vastustaa?
Lasketaanko juustot jälkkäreiksi? Jos lasketaan, niin ilman muuta juustot. Mitä haisevampi sitä parempi. Jos ei lasketa, niin lasillista nuorta, omenaista Calvadosta on vaikea olla nauttimatta.

5. Kolme ruokalajia erityisen lähellä sydäntäsi?
Kaikki missä on sikaa, sitruunarisotto ja maksakastike.

6. Mihin ruokaan sinulla on viha-rakkaussuhde?
Rusinoihin.

7. Mitä ruokatarvikkeita sinulta löytyy aina kaapistasi?
Pakastimesta pinaattia, chilejä ja pelmeneitä. Kuivareservistä tomaatteja murskana ja paseerattuna sekä tolkuton määrä sipulikeittopusseja. Jääkaapista munia ja fondeja. Ja tietty viinakaapista Jallua.

8. Mitä ruokaa et voi kertakaikkiaan sietää?
No niitä maksalaatikon rusinoita.

9. Onko sinulla omituisia mieltymyksiä, joita muut ehkä katsovat hieman kysyvästi?
Tätä pitää kysyä muilta. Onko minulla?

10. Mitä ruokaa voisit syödä vaikka viikon putkeen?
Lohinigireitä. Ei olisi yhtään vaikeaa!

11. Ikävin ruoka, jota olet saanut tai joutunut syömään jonkun toisen valmistamana?
Semmoiset sapuskat, joissa on liioiteltu mausteiden määrää niin että evään varsinaisten raaka-aineiden makuja ei enää erota, ovat ikäviä.

12. Mausteet, joita ilman et tule toimeen?
Suola ja mustapippuri. Elämä ilman Tabasco Chipotlea voisi olla myös aika kurjaa.

13. Ruokamyrkytykset, jotka muistat vieläkin?
Ensimmäisen sain reilausreissulla Rouenissa vuonna Bono ja olkatoppaus. Söin onnesta soikeana älyttömästi mereneläviä negatiivisessa mielessä ikimuistoisin seurauksin.

14. Ruoka, jota vihasit lapsena, mutta nyt se on herkkuasi?
Sienistä en lasna juurikaan perustanut, mutta nykyään heistä tykkään kyllä.

15. Viimeisin ruoka-ihastuksesi?
Laardileivät taannoisella Puolan retkellä.

Lopuksi haluaisin ilmaista osanottoni Visa Nurmen läheisille. Maailma menetti hyvän ruoan puolestapuhujan ja Kannuvalimo jäi yhtä miestä vajaaksi. Kevyet mullat Visalle!

Kuva on lainattu Hesarin sivuilta.

Etikkasäilöntää ja kiitoksia

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sat, 05 Sep 2009 10:59:00 +0000

Olen viikon verran potenut Tautia-Joka-Ei-Ole-Possunuhaa. Se on syynä myös hiljaiseloon bloggausrintamalla. Lentsun selkä on nyt taittumaan päin, kiitos levon, lääkkeiden sekä valkosipuliyliannostuksen.

Sain ystäviltä ja kylänmiehiltä useita phlunssankaatokikkoja, kiitokset niistä. Minua kehoitettiin lämmittämään Coca-Colaa ja höystämään juomaa tuoreella inkiväärillä. Myös korviin rullatut pelargonian lehdet vaikuttivat vinkeältä vinkiltä :-)

Ja sitten itse asiaan. Joku tovi sitten sain työkaveriltani pussillisen jyhkeitä kesäkurpitsoja. Kiitti Sipi!

Avasin säilöntäkauden jo aiemmin valkosipulisuolakurkuilla, joten tuntui loogiselta jatkaa kurpitsoiden kanssa samoilla linjoilla.

Erittäin etikkaista kesäkurpitsapikkelsiä voi syödä esmes liharuokien lisukkeena tai vaikka (maksapasteija)voikkarin päällä. Pieni määrä voisi toimia myös jonkin kipakan juuston kaverina.

Pikkelsin ovat jo testanneet kanssapolkkaajat, jotka kyläilivät Kulinaarimurulassa viime viikolla. Kiitos käynnistä, te olette ihania! Ja vähänkö Pepa on taas napsinut hienoja kuvia, kamerakateus iskee...

Lupasin oululaisille postaavani pikkelsiohjeen mahdollisimman pian. Toimitusaika vähän venähti, mutta tässä se nyt vihdoin tulee!

Tarvitset:
litran kesäkurpitsaraastetta
sipulin
2 valkosipulinkynttä
3 dl väkiviinaetikkaa
3 dl vettä
400 g sokeria
1 tl suolaa
kannellisia lasipurkkeja

Tee näin:
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Raasta myös valkosipulinkynnet. Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi.

Mittaa etikka, vesi, sokeri ja suola tilavaan kattilaan.

Kiehauta liemi. Lisää kurpitsaraaste sekä sipulit.

Anna pöhistä miedolla lämmöllä, kunnes kasvikset ovat letkeitä ja läpikuultavia.

Purkita pikkelsi kuumana.

Mitä muut edellä...

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sun, 30 Aug 2009 13:36:00 +0000

...niin sitä meitsi perässä. Nyt voit halutessasi fanittaa horinoitani myös Facebookissa, jonne pykäsin lepopäivän ratoksi Kulinaarimuruja-sivun.

Näkyviä jälkiä käynnistäsi saat jättää joko tänne blogiin kommentoimalla tai Facebook-sivun seinälle raapustamalla. Monikanavaisuus on voimaa!

Sivun kuvaksi arpoutui otos parin kuukauden takaisesta tapastelutuokiosta, jolloin laseissa sihisi ihanaa Lambrusco Grasparossaa ja valtakunnassa oli kaikki hyvin.

Kuvassa ylimpäni pienissä kipoissa on espanjalaisia oliiveja, kirsikkatomaatteja ja isoja kapriksia. Niiden vieressä on paria sorttia paahdettuja patonkiviipaleita.

Toisille on lusikoitu keitetystä lampaan kielestä, sipulista ja ranskankermasta tehtyä sekoitusta. Toiset on puolestaan voideltu Mojo Piconilla ja kruunattu villisikasalamilla sekä kapriksilla.

Keskellä pötköttävät juustokimpaleet ovat Manchegoa sekä vuohenmaitojuustoa, jonka nimeä en enää kuollaksenikaan muista. Juustotarjottimella on myös viikunoita viehkoina lohkoina.

Kuvan alaosassa olevalla lautasella on juustotäytteisiä jalapeñoja McCainilta, maailman parasta karitsamakkaraa Hakkaraiselta sekä pienoisen pettymyksen tuottanutta Tulikeppi-nimistä tuotetta Tapolasta.

Luontoa silikonimuoteissa

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Mon, 24 Aug 2009 17:13:00 +0000

Elokuun luontohaasteeseen osallistumiseni venyi kalkkiviivoille, mutta ehdin kuin ehdinkin mukaan.

Metsään en kerennyt, mutta onneksi isä oli käynyt siellä jo aiempina vuosina. Hyödynsin jääkaapin kätköistä löytyneitä suolattuja haaparouskuja, jotka ovat erityisen oivia aineksia maailman parhaaseen sienisalaattiin.

Tällä kertaa en kuitenkaan mennyt sieltä mistä aita olisi ollut matalin. Korotin rimaa snadisti paistamalla silikonivuoallisen sienimuffinsseja.

Tuunasin ihmeellisestä interwebistä löytämääni ohjetta pyöristämällä sienien, persiljan ja voin määrää hiukan ylöspäin pizzamausteen kustannuksella. Kauraleseetkin korvasin juustoraasteella :-)

Lähes täysin kokonaan lahjomaton kahden hengen raatimme natusteli muffinsseja kera iltakaffen ja totesi ne kerrassaan maukkaiksi. Kulinaarimurula suosittelee!

Tarvitset:
200 g suolattuja haaparouskuja
nokareen voita
ruukullisen persiljaa
2 munaa
2½ dl maitoa
1½ dl sulatettua voita
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
reilun desin juustoraastetta

Tee näin:
Liota sieniä yön yli kylmässä vedessä. Aivan suolattomaksi sieniä ei kannata saattaa.

Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Huuhtele sienet ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Haihduta sienistä neste pannulla kevyellä höngällä välillä sekoittaen. Lisää joukkoon nokare voita sekä silputut persiljat.

Sekoita kulhossa kananmunat, maito, voisula ja desin verran juustoraastetta. Lisää joukkoon sieni-persiljaseos.

Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita jauhot muiden ainesten kanssa tasaiseksi taikinaksi.

Nostele taikinaa kahden lusikan avulla muffinsivuokaan. Ripottele joka koloon vielä hiukan juustoraastetta.

Paista uunissa noin puolen tunnin ajan. Anna muffinssien jäähtyä hieman ennen herkkuhetkeä.

Menu à la IKEA

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Mon, 17 Aug 2009 18:05:00 +0000

Kesälomani aikana Kulinaarimurulan keittiössä pääsi käymään niin, että siellä kokattiin kokonainen ateria pelkistä eineksistä! Unfuckingbeliverpool!

Syy moiseen toimintaan löytyy IKEA:sta, tarkemmin sen ravintolan lihapullajonoista. Ne olivat niin järjettömän pitkiä, että olin pakotettu lunastamaan ostoshelvetin ruokaosastolta kassillisen safkaa kotona valmistettavaksi.

Ensin aioin ostaa pelkkiä kötbullar, mutta sitten ruåtsalainen hurmos vei mukanaan ja matkaan lähti myös perunamuusia, kermakastiketta sekä puolukkahilloa. Kun sain niin halavalla...

Kilon (!) lihapullapakkauksen perspuolella oli erittäin selkeät valmistusohjeet useilla kielillä: paistetaan 160-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Myös gräddsåsin työstö oli kuvattu hienosti. Jauheeseen piti vispaaman vettä ja kermaa.

Mutta mutta! Potatismosin kanssa meinasi tulla tenkkapoo, sillä muussipussin mukana ei tullut manuaalia millään kielellä! Bongasin ainoastaan pari ohjeellista kuvaa, joista toisessa kasarin yllä on kaari ja toisessa neliöitä.

Tulkitsin kaaren kermaksi (sitä kun oli vielä desi) ja neliöt voiksi. Desi nestettä ei kuitenkaan riittänyt, joten löysensin muusia vielä tilkalla maitoa ja maustoin sen ripauksella suolaa. Puolikkaaseen pussiin pakastettuja perunahitusia lorottelin siis nestettä vajaat pari desiä.

Ai miltäkö maistui? Pakko myöntää, mutta sapuska oli todella hyvää! Ihan kuin IKEA:ssa :-)

Kansannousu ja muita varsovalaisia asioita

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Sat, 15 Aug 2009 11:32:00 +0000

Taannoinen Puolan reissu osutettiin tarkoituksella samoihin aikoihin Varsovan kansannousun 65-vuotisjuhlien kanssa. Loistavalta oppaaltamme opimme sen, että kansanousu on varsovalaisille vähän samatasoinen juttu kuin talvisota meille suomalaisille.

Vuosipäivänä punavalkoiset Puolan liput liehuivat kaikkialla pääkaupungissa ja väkeä oli liikkeellä sankoin joukoin. Viiden aikaan Rondo Charles'a de Gaulle'alla soitettiin ilmahälytystä ja trumpettia ja seistiin hiljaa ringissä. Turha kai mainita, että karjalainen itkijänaiseni pääsi tuolloin irti?

Ruokapolkkaajan näkövinkkelistä parasta antia juhlapäivässä olivat kaduille kärrätyt lukuisat kulinaarivankkurit, joista sai lunastaa paikallisia herkkuja pikkurahalla.

Ihan ensimmäisenä törmäsimme kwas-kärryihin. Juotavaa ruisleipää oli pakko kokeilla.

Kwas näytti sahdilta ja maistuikin hiukan samalta. Hyvää se oli ja vei mukavasti janon helteisenä päivänä.

Nowy Świat-kadulla taivas sitten aukeni lopullisesti. Toinen toistaan mielenkiintoisempia makupalakauppiaita riitti lähes koko kadun mitalta.

Onko mitään parempaa kuin juusto? On, nimittäin paistettu juusto!

Lampaanmaidosta tehtyjä söpöjä pikkujuustoja kuumennettiin hitaasti hiilloksella...

...ja syötiin karpalohillon kanssa. Ihanaa! Ne maistuivat niin jumalaisilta, että valokuvaaminen meinasi unohtua kokonaan.

Lampaan- ja vuohenmaitojuustoja oli tarjolla usemmassa eri muodossa, savustettuna ja savustamattomana...

...pitkinä luikeroina sekä kauniisti koristeltuina. Yksi tuollainen koristeellinen savujuustoköntsä matkasi kanssani takaisin Suomeen. Matkakumppani puolestaan osti "juustomatoja", ne ovat kuulemma oivallisia napoja oluen kanssa.

Juustojen viereisessä oli myynnissä piparjuurenlehtileipiä. Maistiaisten perusteella jännistä leivästä pystyi kyllä bongaamaan vienon piparjuuren maun.

Ja nyt itse asiaan eli laardiin. Nerokkaat puolalaiset ovat jalostaneet laardista, pekonista, sipuleista ja mausteista smalec-nimistä levitettä, joka on kertakaikkiaan erinomaista.

Tässä tehdään ehkä mainiointa matkalla syömääni evästä, laardileipää. Maalaisleipäviipaleelle levitetään reipas kerroa smalecia ja päälle hapan- tai suolakurkkuja. Yksinkertaista ja ylimaallisen hyvää!

Mutta maassa maan tavalla eli laardileipää tuunaamaan! Perussettiä voi täydentää millä tahansa makkaralla...

...maukkain seurauksin. Taisin retkahtaa näihin leipiin jopa enemmän kuin pierogeihin.

Myös leipien päällä köllöttelevät hapankurkut olivat nannaa. Sain paikalliselta toveriltani pätevänoloisen smalec-reseptin, jota aion ehdottomasti kokeilla. Uskoisin, että valkosipuliset vissykurkut toimivat laardilevitteen kavereina oivallisesti.

Ei nimi firmaa pahenna!

Makkarakojuissa oli tyrkyllä kymmeniä erilaisia lihajalosteita.

Kaikkiin ei hyvällä tahdollakaan jaksanut tutustua, mutta seuraavalla Puolan keikallani (sillä sellainen takuulla tulee) perehdyn paremmin makkaroiden ihmeelliseen maailmaan.

Vuosipäivän hämärtyessä vaelsimme tuhansien muiden tavoin ulkoilmakonserttiin, jossa esitettiin kansannoususta kertovia lauluja. Mukanalaulamista helpottamaan lavan molemmille puolille oli tuotu hervottoman kokoiset screenit, joille sanat heijastettiin.

Laulut olivat koukuttavia, oheisen biisin kertosäe soi päässä vielä Krakovassakin. Warszawskie dzieci, pójdziemy w bój!

Lost in Poland 2009 Tour

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Wed, 12 Aug 2009 18:38:00 +0000

Voi hyvä IHME että on pitänyt kiirettä lomaa lopetellessa ja töitä aloitellessa! Bloggaus on jäänyt tehtävälistan hännille, joten nyt on korkea aika aloittaa juttusuman purkaminen.

Starttaan reissutarinoilla Puolasta, jonne matkasin Kiinan aikaisen opiskelukaverini kanssa moikkaamaan yhteistä ystäväämme. Paikallisväestön edustaja toimi oppaanamme, tulkkinamme ja yleisten asioiden hoitajanamme esimerkillisen upeasti. Dziękuję bardzo, Olgierd!

Retkellämme kävimme Varsovassa (ihastuin) ja Krakovassa (liikaa turisteja) sekä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleireillä, jotka eivät olleet mitään hilpeitä paikkoja. Leirivierailujen jälkeen tilanne vaati vodkaa, josta jorisen lisää myöhemmin.

Ennen vierailua minulla oli kaino aavistus puolalaisesta ruokakulttuurista, mutta kaikkien ihanuuksien maistelu paikan päällä oli aisteja avartava kokemus. Myös tältä matkalta mukaan tarttui keittokirja The Food and Cooking of Poland, jonka kuvituksesta natiivit löysivät parikin asiavirhettä.

Pahiten hurahdin ehkä pierogi-nimisiin pikkupiiraisiin, jotka tarjoillaan yleensä keitettyinä. Ne voidaan myös paistaa keittämisen jälkeen voissa, jolloin pintaan tulee hieman rapeutta. Pirogi-täytteet vaihtelivat, mutta ehdin maistaa ainakin liha-, kaali-, sieni- sekä peruna-juustonyyttejä.

Peruna-juustotäytteiset maistuivat suussani makoisimmilta ja niitä aion yrittää tehdä itsekin. Yllä olevassa kuvassa pötköttelee junassa natusteltuja nyssäköitä, joiden sisältä loytyi kaalia. Oivia olivat nekin.

Puola on punajuurifriikin onnenmaa, missä aatteen värisestä juureksesta työstetään vaikka mitä. Puolalainen borssi, barszcz czerwony, on lihatonta, mutta liemessä uiskentelee uszka-palleroita. Ja keiton kyytipojaksi napataan tietysti vodkaa, josta tuonnenpana hiukan enemmän.

Toinen ihana punajuurisoppa on kylmänä tarjoiltava chłodnik, joka on mitä oivallisinta kesäruokaa. Keitto valmistetaan lisäämällä punajuuriliemeen jogurttia tai smetanaa sekä tilliä tai persiljaa. Sen makua voisi kuvailla sanaparilla nestemäinen rosolli. Omatekoiseen kokeiluun menee tämäkin.

Chłodnikin lisäksi kuvassa näkyy pierogi-vadillinen sekä äijäkokoinen kaalikääryle, gołąbki. Sekin oli kuuleman mukaan kelvollista.

Söimme lähes koko visiitin ajan än äs kotiruokaa, jota ostimme kuppiloista ja erilaisista kojuista. Viimeisenä iltana Varsovassa kävimme illastamassa hieman fiinimmin Ujazdówin linnan yhteydessä sijaitsevassa Qchnia Artystycznassa (Jazdów 2, Warszawa).

Linna puistoineen oli komea ilmestys ja ravintolan pöperöt herkullisia. Söimme hämärästi valaistulla terassilla, joten onnistuneita kuvia sapuskoista ei valitettavasti ole.

Otin alkupalaksi silliä smetanaisen sipuli-omenasalaatin ja uusien pottujen kanssa. Domberelainen seuralaiseni söi verimakkaraa punajuurihillokkeen ja piparjuurikastikkeen kanssa.

Pääruoaksi valitsin placek po węgiersku eli röstin tyyppisiä perunalettuja. Niiden kera tarjoiltiin savulohta, smetanaa sekä mielenkiintoista wasabikaviaaria. Matkakumppani puolestaan nautti pääruoaksi merianturaa shampanjasoossissa.

Annokset olivat sen verran reiluja, että kuittasimme jälkkärit makeilla drinkeillä. Röyh.

Varsinaisille ruokatoreille en Puolan keikalla suoriutunut. Varsovan kaduilla törmäsin kuitenkin useampaan otteeseen moniin hedelmä- ja vihneskauppiaisiin. Poikkeuksetta liki kaikilla oli tarjolla paahdettuja auringonkukan siemeniä, jotka myytiin kokonaisina kukintoina. Which was nice.

Armoitettu oppaamme osoittautui kahvin suhteen perin nirsoksi. Hänelle kelpaa vain varsovalaiseen tapaan pihautettu sumppi, jota taapersimme juomaan kahvilaan nimeltä Olczak i Syn (ul. Solec 50, Warszawa).

Kahvilalla ja sen yhteydessä olevalla leipomolla on pitkät perinteet ja vakiintunut asiakaskunta, jota paikassa vilisikin koko sen ajan kun siellä istuskelimme.

Omistaja on ansioitunut ja diplomein palkittu sokerileipuri. Lisäksi hän on voittanut muutaman vuoden takaisen kisan, jossa piti kehitellä Varsovan vanhan nimikkoleivoksen (kuvassa oikealla) tilalle uusi (vasemmanpuoleinen).

Uusi leivos oli kyllä namia (kaurakeksin tyyppinen pohja, suklaavaahtoa, karpalohilloa ja megalomaanisen kokoinen marenkikruunu), mutta sen syöminen oli supervaikeaa. Vanha leivos puolestaan lohkesi ainoastaan lievää voimakkaampaa väkivaltaa käyttäen ja maistui suklaalle, kermalle sekä rommille. Molempi parempi.

Mitä ilmeisimmin puolalaiset suhtautuvat makeisiin syömisiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Käytännössä se tarkoittaa imelyysasteen kohoamista seuraavalle tasolla.

Hyvänä esimerkkinä makeasta elämästä toimii söötistä lehmäkääreestä kuoriutunut MUUUcia-merkkinen suklaa-vaniljajäde, jonka syömisen jälkeen jouduin ponnistelemaan saadakseni yhteensokeroituneet huuleni irti toisistaan.

Tässä varsovalaisesta hyperkauppakeskuksesta bongattu jäätelölaari, jossa myytiin muiden muassa eri maiden mukaan nimettyjä makuja.

Suomea edusti kunniakkaasti herkku nimeltä White Dream.

Vihdoin muutama sananen vodkasta. Picasso on todennut, että 1900-luvun kolme upeinta asiaa ovat blues, kubismi ja puolalainen vodka. Myös paikallisen toverimme mukaan puolalainen vodka on maailman parasta, enkä näe mitään syytä olla Pablon ja hänen kanssaan eri mieltä.

Krakovasta löysimme vodkataivaan *pökr* Szambelanissa (Bracka 5, Kraków) voi testailla eri tavoin maustettuja vodkia sekä vodkapohjaisia liköörejä. Kaupassa on myös melkoinen valikoima eri muotoisia ja kokoisia lasipulloja, joihin voi ostaa mielestään taikajuomaa.

Puolalaisissa junissa ei tarjoilla alkoholipitoisia virvokkeita. Tämä tajusimme kolkutellessamme Varsovasta Krakovaan, joten paluumatkaa varten varasimme pienen lekan loistavaa karpalovodkaa.

Ystävältämme lahjaksi saamista Puolan kuninkaiden kuvilla koristelluista snapsilaseista matkapullon antimet maistuivat ja vaikuttivat juuri niin kuin pitikin. Na zdrowie!

Kotiin saakka kannoin Szambelanista marjaista karpalo- ja kipakkaa pippurivodkaa sekä lempeää persikkalikööriä. Lisäksi roudasin tuomisiksi pullolliset elämänpehmoista perunavodkaa ja digestiivimäistä żołądkowa gorzkaa.

Eiköhän tällä ryyppyarsenaalilla järjestä parikin puolalaista illallista :-)

CCC

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Tue, 28 Jul 2009 14:39:00 +0000

Ynnäilin tuossa juttujani yhteen ja jos oikein laskin, niin tämä on 300. postaukseni. Aika rientää kuin hirvi!

En olisi kaksi ja puoli vuotta sitten bloggaamista aloitellessani uskonut, että tästä kehkeytyy näinkin pitkäikäinen harrastus. Tai no olisin, jos väittäjä olisi ollut tarpeeksi hanakka.

Mutta sitä en aavistanut, että täällä kävisi näin paljon väkeä. Jos tahti jatkuu entisenlaisena, niin 200 000 visiitin rajapyykki lepattaa suvituulessa lähiaikoina.

Ja millaista porukkaa Kulinaarimurulassa kyläileekään!

Bloggauksen kautta kaveripiirini on laajentunut ja olen saanut kunnian tutustua valloittaviin typpeihin. On kiva että olette olemassa!

Sitten on synnintunnustuksen aika: olen ihan hirmuisen laiska lukemaan Kulinaarimurujen sähköpostilootaa. Kiitos kuitenkin kaikille sinne kirjoitelleille ja anteeksi etten ole viesteihin juurikaan reagoinut.

Pyöreän lukeman varjolla onkin oiva tilaisuus vastata yhteen saamaani viestiin, jossa pyydettiin listaamaan blogistani lempparireseptien top vitonen. Kas tässä, ole hyvä!

5. Leväperäiset sämpylät
Ihanasti mereltä maistuvat muhkusämpylät ja graavilohi olivat pistämätön parivaljakko.

4. Yhden Tähden Jallupullat
Kaiken muun hyvän lisäksi kullanruskea Jaloviina toimii hienosti myös lihapullien kastikkeessa. Aikuisten oikeesti.

3. Marttatahna
Uudenmaan Marttojen eräältä kokkauskurssilta vakiosuosikiksi jääneen loistavan levitteen tekeminen onnistuu keneltä vain.

2. Kiinalainen klassikko
Monen yrityksen ja erehdyksen kautta oikean makuiseksi hiottu sapuska on herkku, johon tulee himo.

1. Valkosipuliset etikkakurkut
Rapeat kurkut ovat säilöosaston ehdotonta parhautta! Ja nyt on myös paras mahdollinen aika näiden tekemiseen :-)

Kuumia tipuja

kulinaarimuruja@gmail.com (Välispiikki) — Mon, 27 Jul 2009 10:14:00 +0000

Jo jonkin aikaa on tehnyt mieli kokeilla, kuinka silloin tällöin paikallisessa natustellut hot wingsit onnistuisivat kotioloissa.

Viime viikolla tartuin kanoja siivistä ja ryhdyin testamaan. Lisäksi hankin myös koipia, koska niissä on siipiä enemmän lihaisia paloja.

Perusteellisella kuukkeloinnilla uskoni kastikkeen tärkeydestä vahvistui ja tilasin Poppamieheltä pari pullollista juuri sopivan stydiä Texas Pete Original Hot Saucea.

Monissa ohjeissa painotettiin, että kastikkeen rasvan tulisi olla nimenomaan margariinia eikä missään tapauksessa voita. Syytä moiseen en ymmärtänyt ja siksi sulattelinkin soossiin voita ihan hyvän maun nimissä.

Useissa amerikkalaisissa resepteissä valmistusprosessi oli kolmivaiheinen. Ensin kanabiitit olisi pitänyt pakastaa, sen jälkeen paistaa uunissa ja lopuksi vielä uppopaistaa öljyssä!

Vaikka pakastuksen ja friteerauksen ansiosta nahkasta olisi ohjeiden mukaan tullut extra crispy, keskityin omassa eksperimentissäni pelkästään broilerinpalojen nuketukseen.

Varmistaakseni nahkan rapsakkuuden kylvetin lihat ennen uunitusta hunajaisessa liemessä, jolla myös penslailin paloja kypsennyksen aikana. Lopputulos ei varmasti ollut yhtä ritisevän rapea kuin friteeratessa, mutta ihan hyvä kuitenkin.

Hot drumsticks & wingsien lisukkeena tarjoilin perinteitä kunnioittaen varsiselleritikkuja ja homejuustodippiä, jota varten murustelin yhden Aura-kolmion kahteen purkilliseen kermaviiliä.

Lisäksi katoin pöytään kolmannen veroluokan olutta sekä riittävästi serviettejä. Ohjeen mukaisesta satsista kaksi ihmistä söi itsensä ähkyyn ja jämiäkin jäi.

Tarvitset:
8 kpl maustamattomia broilerin koipia
8 kpl maustamattomia broilerin siipiä
noin desin öljyä
2 rkl hunajaa
savusuolaa

Kastikkeeseen tarvitset:
100 g voita
85 g Texas Pete Original Hot Saucea

Tee näin:
Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Huuhtaise broilerin palat vedellä ja kuivaa ne. Laita lihat muovipussiin.

Sekoita öljy, hunaja ja savusuola. Kaada seos muovipussiin lihojen päälle ja solmi pussi kiinni. Puristele ja hölskyttele pussia niin, että kaikki siellä olevat lihat saavat osansa liemestä.

Asettele koivet ja siivet leivinpaperoidulle uunipellille. Ota pussiin jäänyt hunajaliemi talteen.

Paista lihoja uunissa 1½-2 tuntia. Penslaa lihapaloja paistamisen aikana hunajaliemellä sekä pellille valuneilla nesteillä.

Siirrä kypsät biitit laakeaan astiaan, jossa on kohtalaisen korkeat reunat.

Sulata voi ja sekoita siihen chilikastike. Kaada soossi broileripalojen päälle. Yritä syödä sotkematta.

Syömäseuralaisen puolueeton tuomio oli, että "helvetin paljon parempaa kuin alakerrassa." Omasta mielestäni lähikippolan kastike ja minun soossini olivat yhtä hyviä, mutta meitsin lihoista tuli mehevämpiä.