Jalbe Travels

Uudet sivut

2019-08-08T19:45:00.002+03:00

Suomi 101 vuotta!

2018-12-07T09:28:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tein videon valokuvista, jotka olen ottanut kauniista kotimaastamme. Meille suomalaisille puhdas luonto ja hanasta juotava vesi tuntuvat välillä jopa itsestäänselvyyksiltä. Tänne tulevat ulkomaalaiset monasti ihmettelevät koskamatonta luontoamme, miten koko maa ei ole kansallispuistoa. Kuvissa konkretisoituu, miten vaihtelevaa ja koskematonta luontomme on.

Unstad-Eggum - Vaellus keskiyön auringossa lampaat seurana

2018-12-01T18:58:00.001+02:00

Lofooteilla yövyimme Unstadissa. Taitaa olla maailman pohjoisimpia kolkkia, jossa pääsee lainelautailemaan. Surffaamisen lisäksi siellä on paljon muutakin tehtävää.

Eräänä yönä päätin lähteä patikoimaan Unstadista Eggumiin. Miltei 7km suuntaansa pitkä reitti kulkee rinteessä meren pauhatessa alapuolella.

Matkalla voi ihailla keskiyön aurinkoa käytännössä kokoajan ja maisemat on jotain sanoinkuvaamattoman kaunista keskiyön auringon antaessa omaa hienoa valoaan.

Lampaat reitin varrella Unstadista Eggumiin lähdettäessä.

Lisäkseni reitillä oli pari muuta porukkaa. Lampaita tuli aina aika ajoin vastaan. Lampaiden vuoksi onkin syytä muistaa sulkea matkan varrella olevat portit.

Lampaat ovat niin tottuneita retkeilijöihin, etteivät juurikaan vaivaudu väistämään. Ihan leppoisan oloisia kuitenkin olivat ohittaessani…

Lampaat eivät paljoa vaeltajista hetkahtaneet.

Reitti kulkee siis rinteessä polkua pitkin. Unstadista lähtiessä reitti kulkee lammashaan läpi ja rinteeltä on hienot näkymät Unstadin rannalle.

Muistathan sulkea portin, etteivät lampaat pääse karkuun!

Reitiltä oli upea näköala Unstadin rantaan. Jokunen surffarikin lahdella odotti täydellistä aaltoa, kameran zoomi ei riittänyt tallentamaan heitä!

Edeltävinä päivinä oli satanut runsaasti, joten paikoittain reitti oli liukas. Niinpä sinne kannattaakin lähteä kunnon jalkineet jalassa. Jyrkimmissä kohdissa sai otettua rinteeseen laitetusta ketjusta tukea.

Ehkäpä reitin kulkeminen olisi voinut tuntua haasteellisemmalta, jos kärsisin korkean paikan kammosta - polun vieressä oli ajoittain jyrkkiäkin pudotuksia meren pauhatessa alapuolella. Jonkin verran kiipeämistä tuli reitin mennessä rinnettä ylös alas.

Reitti kulki ajoittain jyrkässä rinteessä, rankkasateessa voisi joissain kohdissa hieman hirvittää.

Puolimatkan kiviranta - katso tarkkaan, minne reitti tästä jatkuu!

Suunnilleen parin kolmen kilometrin jälkeen reitti tulee kivirannalle. Monet pitävät siinä taukoa. Tässä kohtaa kannattaa katsoa tarkkaan, minne reitti jatkuu.

En edelleenkään tiedä, oliko reittiä rannalta merkitty mitenkään. Tuli kuitenkin valittua varmaan lampaiden tekemä polku, joka yllättäen päättyi jyrkänteen reunaan.

En olisi enää halunnut palata takaisin, joten selvitin, pääsisinkö ylempänä kulkevalle oikealle reitille jotain kautta. En varmaankaan ollut ainoa, joka näin oli joutunut tekemään. Niinpä pienen tarkastelun jälkeen huomasin heinikossa kenkien kuvista muovaantuneet ”rappuset”, joita pitkin pääsi jyrkähkö rinnettä kapuamaan vallan mainiosti!

Umpikuja.

Lähempänä Eggumia polku muuttuu selkeästi loivemmaksi. Vieressä on jyrkät vuoret, mutta polku itse menee tasaisempaa pätkää pitkin.

Hieman helpottaa!

Osuupa matkan varrelle pieni purokin, jonka yli pääsee helposti kiveltä kivelle hyppimällä.

Tämän puron ylitys kävi helposti!

Loppumatkasta reitti on jo vallan helppokulkuista pientä hiekkatietä pitkin. Ennen Eggumia kulkee reitti vielä viehättävän pikkujärven rannan tuntumassa.

Hieno veistos - sivusta ilmeinen ihmisen profiili, mutta edestä katsottuna kasa rinkuloita päällekkäin. Taustalla siintää Eggum.

Polun vieressä oli viehättävä pieni tunturijärvi jyrkkien huippujen ympäröimänä.

Eggum on pieni kalastajakylä, jonne moni tulee katsomaan ja kuvaamaan keskiyön aurinkoa. Siellä on myös saksalaisten Toisen Maailmansodan aikana rakentama tutka-asema Borga. Parasta antia kuitenkin oli reitin varren upeat maisemat.

Long time no seen

2018-11-24T12:29:00.001+02:00

Pitkästä aikaa!

Aloin suunnitella uuden blogin perustamista ja muistin vanhat Kuuban Herrat -blogini, jota en ole päivittänyt vuosiin. Havannalaiset pitkäturkit ovat yhä tiiviisti elämässämme. Määrä on vain kasvanut. Berniherran nukuttua pois muutama vuosi sitten kunnioitettavassa yli 10 vuoden iässä, ei enää isoa koiraa ole taloudessamme ollut. Täällä asuu tällä hetkellä edelleen Mocca, Rico ja Fidel. Uusia persoonia viime näkemämme jälkeen on Castro, Raul, Shotti, Finski ja Vili.

Uudessa blogissa lähdetään matkalle ja seikkaillaan niin koti- kuin ulkomaan kamaralla. Havannamme ovat ahkerasti matkassa mukana ja myös vilahtavat reissujutuissa.

Stay tuned... Instagramistakin pääset reissuun etsimällä #jalbetravel.

Näyttelyreissu Miesten kesken

2012-05-27T19:12:00.001+03:00

Aurinko on hellinyt koko viikonlopun. Ihanaa oli eilen, ku tarkeni pesun jälkeen kuivatella ja laittaa koirat ulkona. Olin oikein varustautunut tämän päiväiseen Järvenpään näyttelyreissuun perehtymällä oikein ajan kanssa miten järkkärilläni saisi parhaat liikekuvat, hankkimalla uuden kuvankäsittelyohjelman ja muistikortin, johon olisi tilaa räpsiä minkä sielu sietää. Sovittuna oli, että koirat laitettuani voin syventyä kuvaamiseen ja mies hoitaa molempien esityksen. Kuinka ollakaan poikamme sai oksennustaudin ja oli korkeassa kuumeessa ja niin voipunut, että tällä kertaa lähti mies habaneerojen kanssa keskenään näyttelyyn. Aamulla kampailin koiria valmiiksi ja niin starttasivat matkaan erinäisin evästyksin tietenkin: - häkkituulettimen saa tästä päälle, laita tämä matto häkin päälle niin saat kammattua siinä, laita päivänvarjo näillä nippusiteillä kiinni häkkiin, muistathan laittaa Fidelin jakauksen viä uudelleen ennen kehään menoa ja käy turkki läpi tällä harjalla... - Joo-joo, ja jo näkyi Fordin perävalot.

On muuten paljon isompi jännitys vain olla kotona ja odottaa puhelimensoittoa ja tuloksia. No soihan sen lopulta ja ihan hienosti oli mennyt. Fidel JUN ERI-1 SA ja kiri vielä paras uros -kisassa neljänneksi. Ricokin mukavasti AVO ERI3, vaikka tämä pari on viimeksi ollut keskenään näyttelykehässä puolitoista vuotta sitten. Hienot arvostelut saivat molemmat. :)

Fidel: "Well bodied for age. Excellent size, reach if neck, head proportions and coat. Well set ears. Correct topline and loin. Well angulated, moves well."

Rico: "Excellent size and body proportions. Would want more laid back shoulder and better angulation in front. Breed typical head. Well set eyes and ears. Correct topline. Moves well behind and side, loose in front."

Kotona nautiskelivatkin koirat sitten loppupäivän pihamaan varjopaikoissa lekotellen. Saivatpa vielä melkoista päänvaivaa Berniherran saatua herkkuluun. Siinä oli habaneeroille puntaroitavaa, miten pääsisi moisesta herkusta osingoille Piidulan ratkaistua turvapaikkaongelman asettautumalla keskelle lamoherukoita. :D

Hmm, mites tuohon luuhun pääsisi käsiksi???

Etsitään, olisko jäänyt mitään herkkua tähteeksi!!!

Sisänäyttelyistä sertijuhlaan!

2012-05-17T17:40:00.000+03:00

Äitienpäivän aatto vietettiin kauden viimeisessä sisänäyttelyssä Tampereen Messukeskuksessa. Tampere KV-näyttelyyn oli ilmoitettuna 66 havaa, jotka tuomaroi pitkänlinja all-rounderi Bo Skalin. Lähdimme matkaan Fidelin ja Ricon kanssa. Yöllä oli satanut ja ajattelimme nopeasti pissattaa koirat jo hieman kuivahtaneella asfaltilla. Vaan ei ollut tarpeeksi kuivahtanut ja koirat saivat kasteltua koko mahanalusensa. Voi kauhistus sitä näkyä! Onneksi oli aikaa turkin kuivattelemiseen ja hyvinhän herrat loppupeleissä vetivät.. Ensin junnuna oli Fidelin vuoro. Bo Skalin piti Fidelistä todella paljon ja herra liiteli isohkon junioriluokan erinomaiselle hopeasijalle kera SA:n. Arvostelu kuului näin:

" Nice head with good expression. Correct eyes. Good neck. Good angulation. The croup is a little too much in level. Very good level. Good attitude in the ring."

Ricosta tuomari totesi heti huomaavansa, että tämä kaveri on vanhaa perinteistä linjaa. Tuo perinteinen linja oli ilmeisesti herran mieleen ja Rico sijoittui avoimen luokan kolmanneksi mukavalla arvostelulla:

"Good size. Very nice male, except the head, it should have a longer forehead. Good neck. Correct forechest. Good angulation. Correct croup. Moves very well. Good breadtype. Excellent coat. Could have a little more pigment on the nose."

Paras uros kisasta Fidel sitten karsiutuikin, mutta olipa mukava seurata kun ystäviämme kiri koirineen hienoille sijoille.

Helatorstaina otettiin auton suunnaksi Tuomarinkartano ja Helsinki ry. Havannat tuomaroi Saija Juutilainen. Tällä kertaa olin ilmoittanut kehään vain Fidelin ajateltuani, etten keskellä työviikkoa ehdi kahta koiraa laittamaan. Onneksi oli kerrankin ilmoittautuessa järkeä päässä, kun myöhäänhän siinä silti meni. Rico sai kuitenkin nautiskella paikanpäällä turistikoirana. Nyt oli Fidelin päivä! Hyväntuulinen habaneero pusutti ensin tuomarin pöydällä. Jatkoi sitten varmoja liikkeitään suorastaan lennellen junnuluokan voittoon ja sijoittui vieläpä paras uros-kisassa hopealle. Kun paras uros oli valio, niin Fidelin serti-tili oli avattu! Ja mikä upeinta, Fidelin Stella-sisko tykitti nartuissa samoille sijoille saaden myös ensimmäisen sertinsä! Lopuksi sisarusparvi esiintyi vielä Bannera's kasvattajaryhmässä Tankin kanssa. Kasvattajaryhmä oli toinen kera KP:n, tuomari oli kovasti ihastunut näihin iloluontoisiin havannankoiriin. UPEA PÄIVÄ!

" 1v. mittasuht. erinomainen juniori, hieno sukup. leima. Oikeat pään mittasuhteet ja kaunis iloinen ilme. Vahva täysi purenta. Hyvä pigmentti, hyvä kaula, pitkä hyvä rintakehä, hyvät kulmaukset ja suorat raajat. Hyvä häntä, lupaava karvapeite, oikean laatuinen. Liikkuu vetävällä askeleella. Säilyttää linjansa erinomaisesti."

Ulkonäyttelykausi avattu Raumalla 6.5.2012

2012-05-09T22:04:00.001+03:00

Sunnuntaina vei tie Raumalle, jossa havannankoirat arvosteli hiljattain rodun arvosteluoikeudet saanut Jussi Liimatainen. Lauantaina ei hyvältä näyttänyt, kun oli todella koleaa ja vihmoi vettä. Koska havakehä alkoi niin aikaisin, ajelimme jo lauantaina Raumalle. Majoituttuamme hotelliin, lähdimme katselemaan kaupunkia. Ja oi mikä ihastuttava pikkukaupunki Rauma onkaan! Wanha Rauma puutalokortteleineen on todella viehättävä. Kävimme syömässä hyvin. Tulipa siinä jälkiruuaksi nautittua kuoharit Macaron-leivosten kera ihastuttavassa, erittäin viehättävästi sisustetussa Café Salissa. Sitten vielä koirien kanssa lenkille kanavan rantaan ennen nukkumaanmenoa.
Näyttelyaamu valkeni aurinkoisena. Lähdimme hyvissä ajoin paikalle, niin koirille jäi aikaa nuuhkia tunnelmaa ja vielä relatakin teltassa. Ja hyvinhän jätkät veti! Ekaksi astui kehään Fidel Miehen esittämänä ja pikku-ukkomme liiteli junioriluokan ERInomaiseen voittoon kera SA:n.

No siitä sitten kai tuumi Rico ottaa revanssin; seisoi kehässä hyvässä ryhdissä ja mikä parasta liikkui niin lennokkaasti ja ilolla, että ekaa kertaa pentukehien jälkeen sain juosta mukana pysyäkseni! Niinpä Rico kipitti avoimen luokan voittoon ERInomaisella SA:lla!!!

Siinä olikin uusi tilanne perheessä: molemmat koirat PU-kehässä. Hyvin vielä sielläkin jaksoivat. Rico tippui nippanappa palkintosijoilta ja Fidel oli PU-4 saaden ensimmäisen vara-sertin.

Paras uros -kehä

Kun kerran koirille pitää tulla näyttelystä hyvät vibat, pääsivät he narttujen kehän alkaessa telttojen taa hieman kuraiselle nurmikolle temmeltämään, kunnes ystävämme tuli vihjaisemaan, että "Älkääs antako sen Fidelin tuollain sotkea itseään, koska kohta on ROP-juniorikehä". No ei muuta kuin ukkeli äkkiä takaisin pöydälle ja pikapuhdistus mahan alta kuivuneita ruohonkorsia poistellen. Fidel oli päässyt vauhtiin ja tsemppasi itsensä ROP-Junioriksi! Mikä hienointa - VSP-Juniori oli Fidelin ikioma ihastuttava Stella-sisko, joka oli lisäksi upeasti narttujen kolmas vara-sertin kera!

ROP- ja VSP-juniorisisarukset!

BIS-Juniori -kehässä Fidel jaksoi myös esiintyä hienosti, mutta tällä kertaa karsiutui jatkosta.

Fidel: "Kooltaan ja mittasuhteiltaan hyvä uros. Hieman kapea, mutta lupaava nuoren koiran pää. Hyvä pää ja oikea ylälinja. Eturinta saa kehittyä. Hyvä rungon malli ja raajat. Hyvä häntä. Reippaat iloiset liikkeet."

Rico: "Hyvä rungonmalli ja mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Pigmentti saisi olla vahvempi. Hyvä kaula, ylälinja ja hännän kaari. Erinom. eturinta ja runko. Eturaajat saisi olla suoremmat. Hyvin kapea takaa. Ryhdikkäät liikkeet. Taka-askel saisi olla paremmat."

Mukava päivä siis! Kiitos kaikille kehänlaitalaisille seurasta!

Kankaanpää ry 22.4.2012

2012-04-22T18:17:00.002+03:00

Erkkarin jälkeen uni maistoi ja aamulla jälleen kohti uusia seikkailuja. Vuorossa Kankaanpään ryhmänäyttely ja tuomarina Markku Kipinä, pitkäaikainen koiraharrastaja ja rakenteen päälle ymmärtävä tuomari. Koirat mitattiin, mikä on tänä päivänä hyvä asia. Ensin maskuliininen parivaljakko Fidel ja Tosimies astuivat kehään. Parivaljakon työskentely alkaa näyttää jo hyvältä ja hienosti olivat JUN-ERI2! Tuomarilla ei ollut Fidelistä muuta huomautettavaa kuin, että hän tarvitsee hieman aikaa kehittyäkseen ja todella hyvä koira on tuloillaan sen jälkeen.
"Erinom. koko ja mittasuhteet. Vahva runko ja eturinta. Ulkokierteiset eturaajat. Hyvä ilmeinen pää, jossa oikeat linjat. Hyvät silmät ja purenta. Turkki tuloillaan lupaavasti. Hyvä häntä. Liikkuu ryhdikkäällä, hyvällä askeleella - löysyyttä edessä." Fidelin säkäkorkeus 27cm.

Ricon oli tänään tyytyminen laatusanaan H. Meinasipa iskeä paniikki ennen kehää. Menin junnuluokan aikana vessaan ja tiesin nuorten luokassa olevan vain yhden uroksen. Vessan oli jonoa ja niinpä en huomannut ovessa lukevaa lappua: "Älä lukitse, koska lukko menee jumiin". Siinä sitten aloin miettimään, kun kuulin jonkun lukevan ovessa olevaa lappua. Totta tosiaan. Kun oli aika lähteä ulos, ovi ei auennut. Mietin siinä, että ymmärtääkö Tosimies kehästä tullessaan vaimon olevan vessassa ja ottaa Ricon kanssaan kehään. Rupes kiukuttaan ja potkaisin ovea - ja Sesam! Se aukeni. Siellä oli vielä tuomarin tarkoissa käsissä junnuluokka menossa ja ehdin suorastaan loistavasti! :)
Ricon arvostelu kuului näin: "Melko kevytrakenteinen. Kooltaan ja mittasuhteiltaan erittäin hyvä uros, jolla saisi olla selvempi sukupuolileima. Hyvin kulmautunut edestä - avoimempi takaa. Lyhyehkö kuono-osa. Hyvä purenta. Pigmentti saisi olla voimakkaampi. Hyvä häntä. Pitkähkö hyvälaatuinen turkki. Liikkuu hyvällä taka-askeleella. Lyhyt, löysä etuaskel." Ricon säkäkorkeus 26cm.

Tästä jatketaan treeniä ja seuraava näyttely onkin ulkonäyttely. Kesä saapuu siis!

Havannalaisten erkkari

2012-04-21T19:19:00.001+03:00

Ensi kertaa Havannalaisten erkkarissa. Kello oli soittamassa tuntia aikaisemmin kuin työaamuna. Hyvä oli, että jäi aikaa olla paikalla ennen kehiä. Samaa kaavaa jatkettiin eli Mies esitti Fidelin ja Rico oli minun seuranani Per Svarstadin arvosteltavana. Molemmat pojat saivat ERInomaisen ja vaikka kilpailuluokasssa putosivatkin, oli arvostelut todella mukavaa luettavaa.

Fidel: JUN-ERI
"Bra storlek. Maskulint hund. Bra uttryck. Bra hals och rygg. Bär svansen rak. Utmärkt kropp, passande benstomme. Bra vinklar. Rör sig bra. Bra pälsad."
eli
"Hyvän kokoinen. Maskuliininen koira. Hyvä ilme. Hyvä kaula ja selkä. Kantaa häntänsä suorana. Erinomainen runko. Sopiva luusto. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyväturkkinen."

Rico AVO-ERI
"Bra storlek, passande hund. Mörka ögon. Bra uttryck. Fin överlinje. Välburen svans. Bra kropp. Utmärkt benstomme. Bra päls. Goda rörelser. Väl i ordninggjord."
eli
"Hyvä koko, oikeanlainen koira. Tummat silmät. Hyvä ilme. Hyvin kannettu häntä. Hyvä runko. Erinomainen luusto. Hyvä turkki. Hyvät liikkeet. Hyvin laitettu."

Fidel osallistui vielä Bannera's kasvattajaryhmään ja olivat upeasti 2KP viidestä kasvattaja ryhmästä! Mukana oli kaksikin kameraa, mutta kumpikaan emme tohinoissamme muistaneet kaivaa niitä kassista. Onneksi näitä luottokuvaajia kuitenkin löytyy! Kiitos kuvista, ne ilahduttavat pitkään! :)

Kuva (c) Tia Hoikkala

Kennel Bannera's hienosti 2KP

Lopuksi vielä nyyttärit ystävien kanssa. Skål!

Treeniä mätsärissä

2012-04-09T17:57:00.000+03:00

Synttäripäivän kunniaksi käännettiin auton nokka kohti Humppilaa. Matkassa mukana Rico ja Fidel erkkaria varten treenaamassa. Molemmat pienissä aikuisissa. Tuomarina Outi Lindroos. Toisiaan vastaan ei pojat sentään kisanneet, vaan saivat parikilpailuissaan punaiset nauhat. Fidel otti Miehen kanssa revanssin viikontakaisesta ja voitti ensin punaiset. Lopuksi vielä kolmen tuomarin yksimielisellä päätöksellä Fidel oli Best in Show yli 150 koiran joukosta!!! Tää on Tosimiehen mukaan sitä parasta näyttelytreeniä... :)

Kotona poseerataan ja ihmetellään palkintoja.

On the Road Again

2012-04-02T20:15:00.000+03:00

Maalis-huhtikuun vaihde vietettiin Pohjois-Virossa. Habaneeroista matkaan lähti mukaan Rico ja Fidel, jotka oli ilmoitettu Rakveren kansalliseen näyttelyyn. Tarkoituksena myös että aikuiset pääsee omaan reissuun. Olimme yötä aivan ihastuttavassa Vihula Manor Country Club and Spa -hotellissa. Mies kirjoitti paikasta sivuilleen pitkät pätkät.

Huoneemme oli takakartanossa.

Tarkoituksena oli, että kerrankin koiranäyttelyreissulla olisi aikaa myös relata ja ladata akkuja. Siihen kauniisti entisöity kartanohotelli upeassa miljöössa tarjosi loistavat olosuhteet. Nautiskelimme Span hoidoista, söimme hyvin ja koirat sai lenkkeillä maaseudun ilmaa haistellen.

Kartanon tiluksia

Spa tarjosi täydelliset puitteet rentoutumisille. Tunnelma oli rauhallinen meditaatiomusiikkeineen.

Koirillemme ei sen kummempaa menestystä näyttelystä tullut. Lauantaina tuomarina oli hollantilainen Wim Wellens. Fidel junioriluokan toinen EH:lla, joskin ihan mukavalla arvostelulla: "10 months compact young dog. Pleasing head. Nice dark eyes. Correct ears, correct bite. Better angulated in front that in the back. Well body for age. Nice temperament." Rico puolestaan kilpaili avoimessa luokassa ollen luokkansa erittäin hyvä kolmonen: "2years small dog. A bit feminine in head. Right proportions, friendly eyes. Correct scissor bite. Correct neck and topline. Correct front, a bit steep in croup. Upgoing power on movement. Typical coat"

Näyttelyn jälkeen menimme katsastamaan Rakverea. Yllättävän hauskan näköinen paikka tuo Viron viidenneksi suurin kaupunki. Rakveren linnoituksen lisäksi koirat pääsivät ihmettelemään seitsemän metriä pitkää ja neljä metriä korkeaa Tarvas patsasta. Tuo seitsemän tonnia painava härkä lienee Baltian suurin eläinveistos.

Ilta jälleen spa-hoidoissa rentoutuen ja seuraavana päivänä levänneenä näyttelypaikalle. Ruotsalainen Hans Almgren jakoi kehässänsä nauhoja koko skaalalla tyydyttävästä lähtien. Meidän pojat olivat jälleen erittäin hyviä ellei täydellisiä samoin luokkasijoituksin. Fidel oli "Masculine with typical expression. Nice shape of eyes, strong jaws, good width of skull, good bones, level topline, bit long in body, full of coat, black colour, nice temperament, bit narrow on his front movements, typical hindmovements." Ricon arvostelu oli kokolailla kopio vuoden takaisesta eli tämä mies pitää linjansa: "Prefer slightly bigger eyes, little short foreface, need deeper chest and straighter frontlegs. Level topline, typical hindquarters with lowset hocks, his hindlegs standing under his body. Right frontmovements."

Kaikenkaikkiaan ihana paikka ja rentouttava reissu. Vihulaan tulee lähdettyä muulloinkin.

Maaliskuun aurinkoa

2012-03-26T19:06:00.000+03:00

Maaliskuussa alkoi päivä ihanasti pidentyä ja pääsimme nauttimaan aurinkoisista ulkoilukeleistä.

Habaneerojen retkikunta suuntasi välillä läheiselle pellolle paikallisen maanviljelijän sinne auraamille reiteille. Välillä taasen saimme nauttia läheiselle niitylle tulleesta hankikannosta!

Yin&Yang vauhdissa

Jihuuu!!!

Kiire!!!

Mitäs sitä suotta kävelemään???

Visiitti B&B Ukkoon

2012-03-26T18:52:00.001+03:00

Helmikuussa tulikin Fidel siihen ikään, että oli aika jättää pentuluokat taakse. Seitsemän kertaahan Fidel kävi pentu-luokassa, tuloksena hienosti 6xKP, 2xROP 1xVSP. Siitä siis hyvä jatkaa. Niinpä auton nokka kohti Tuusniemeä jo perinteeksi muodostuneelle reissulle B&B Ukkoon. Tällä kertaa näyttelyyn lähti kaikki kolme habaneeroa. Fidel miehen kanssa kehään, koiramäärä ei itsevarmaa herraa hetkauttanut ja tuloksena JUN-ERI3, hienosti siis ERInomainen luokkasijoitus virallisten luokkien alettua, vaikka aika pentumainen ukkeli kyllä vielä oli muiden junnu-urosten rinnalla: "Urosmainen. Hyvät mittasuhteet, vahva luusto. Urosmainen pää, oikea purenta. Vahva kaula. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Eturaajat saisivat olla suoremmat. Hyvät takakulmaukset. Hyvin kehittynyt runko. Turkki pentumaista. Kevyet liikkeet, ahtaat takaa."

Mocca ja Rico olivatkin sitten avoimessa luokassa ja olivatkin sitten kaverukset peräkanaa. Mocca onnessaan häntää vimmatusti vispaten ja viileä Rikkeli alkuun toisen intoa ihmetellen.

Mitä se antaa sulle?!

Hähää, sainpas!

Tuomari oli tarkka turkinlaadusta, joten Moccan oli tällä kertaa tyytyminen EH:seen: "4-vuotias, urosmainen. Hyvä luusto. Hyvälinjainen pää. Purenta ok. Hieman jyrkkä lapa, josta tulee lyhyt kaula. Vahva selkä. Riittävät etukulmaukset. Valitettavasti villava turkki, ei rodunomainen. Toivoisin paremmat liikkeet."

Koska Mies oli juuri Fidelin kanssa kehässä saimme handlausapua Tiinalta ja oi kuinka upeasti Rico hänen kanssa esiintyikään - kaverihan oli ihan liekeissä! Tuloksena oli AVO-ERI3: "Erittäin hyvä tyyppi. Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Melko hyvä ilme, lyhyehkö kuono-osa. Purenta ok. Riittävä kaula, vahva selkä. Rungon tulisi kehittyä. Hyvät kulmaukset takana. Hyvät sivuliikkeet, löysät kyynärät."

Rico nauttii!!!

Valoisampaan uuteen vuoteen

2012-03-25T21:53:00.001+03:00

Kotiuduimme reissultamme Uuden Vuoden alla. Mies pääsi kotiin juuri Uuden Vuoden aatoksi. Sen juhlistamiseksi kutsuimme ystäviämme skoolaamaan paremmalle tulevalle ja muutama rakettikin siinä poksauteltiin. Siitä kolmen viikon kuluttua olikin Turussa KV-näyttely, jonne suuntasimme. Fidel oli tällä kertaa hienosti VSP-pentu ja mikä parasta miehen esittämänä, vaikka tämä oli vain kuukautta aiemmin lojunut riikalaisessa sairaalassa. Tuomari Goran Gladic oli myyty Fidelistä ja povasi Fidelille hienoa tulevaisuutta. Arvostelukin oli oikein mukavaa luettavaa: "8months. Correct type. Typical head. Correct bite. Good eyes. Well set ears and tail. In excellent condition. Strong and compact. Lively in movement. Quality coat. Well presented. Very promising."

Ricokin esiintyi tällä kertaa ihan mukavasti ollen AVO-ERI4: "1 year 10 mths. Correct in type. Typical head. Correct bite. Good eye. Well set ears and tail. A little lighter in constitution. Quality coat. Lively in movement. Well presented." Ilmeisesti tuota rotevuutta tuomari olisi Ricolta kaivannut enemmän, kun useaan otteeseen siitä minulle mainitsi "Ooou, too light in body" You have to work for the body".. :)

Pitkästä aikaa!

2012-03-25T21:23:00.003+03:00

On kulunut kauan viime päivityksestä. Näin kevättä kohden ajattelin ryhdistäytyä jälleen tässä blogin päivityksessäkin. Viime päivityksessä siis kerroin kuinka Fidel oli aloittanut näyttelyuransa Lohjan pentunäyttelyssä. Joulukuussa Fidelin ja kaverinsa Ricon tie vei mamman ja Tosi Miehen kanssa Vilnaan, jossa oli kaksipäiväinen KV-näyttely.
Ensin 17.12.11 oli Vilnius Winter -näyttely ja tuomarina Marie Bailey. Tuo herttainen, hieman iäkkäämpi rouva piti kovasti koiristamme. Fidel oli ROP-pentu "very promising"-maininnalla: "Very good figure, Correct bite, good feet, correct topline. Moves very well". Rico kilpaili nuorten luokassa ollen ERInomainen toinen seuraavalla arvostelulla: "Very good figure, correct condition, nice eyes, correct topline, good feet. Moves well". Niinpä Fidel pääsi BIS-pentukehään. Pitkä päivä kuitenkin teki pienelle tehtävänsä ja esiarvostelu kehässä mies sai seisottaa miltei ilmassa kannatellen, kun toinen olis niin mielellään pistänyt maaten. Varsinaiseen kehään mennessä Fidel kuitenkin piristyi. Miten ylväästi ja innoissaan hän ravasikaan estradille musan pauhatessa ja kuuluttaja kuuluttaessa "HAVANOS BISONAS!!!". Se näemmä sytytti kaverin. Vaikka hienosti hän jaksoikin, niin jatkoon ei Fideliä enää valittu. Hauska kokemus kuitenkin!
Seuraavana päivänä Christmas Cupissa havat tuomaroi Dagmar Klein. Fidel jälleen ROP-pentu very promising-maininnalla: "Correct type, good proportions of head, correct body construction, very good bones, good substance. Very nice movements." Rico ei ollut oikein esiintymistuulella pitkän lauantaipäivän jälkeen ja oli tällä kertaa nuorten luokan kolmas saaden erinomaisen kuitenkin: "Correct type, correct headproportions, beautiful eyes, correct body construction. Very good bones. a bit straight shoulder angulation, correct coat, enough correct movement. Very nice temperament."
Tällä kertaa emme jääneet Fidelin kanssa BIS-pentukehään, vaan lähdimme kohti Riikaa, jossa olimme suunnitelleen yöpyvämme yhden yön ennen matkan jatkamista kohti Tallinnaa. Saatuamme auton parkkihalliin ja koirat hotelliin ulkoilutettuamme heidät, lähdimme etsimään mukavaa ruokapaikkaa. Pohdimme hotellilta lähtiessämme, kävisimmekö drinkillä kuuluisassa Sky Barissa ennen vai jälkeen ruuan. Olimme automatkan jälkeen niin nälkäisiä, että päätimme mennä drinkille vasta takaisin tullessamme. Voi kun olisimme päättäneet mennä ensin!

Lähdimme hyvällä mielellä etsiskelemään ravintolaa. Kävelimme kapean yksisuuntaisen tien varrella ja päätimme ylittää sen, koska toisella puolen näkyi joku suositun näköinen ravintola. Katsoimme katua, joka näytti tyhjältä, ja lähdimme yli. Katua ylittäessämme kuului äkisti nurkan takaa kiihdyttävän auton ääni. Pääni kääntäessäni havaitsin, että musta katumaasturi tuli tuhatta ja sataa kohti nurkan takaa. Ilmeisesti kuski ei huomannut meitä ja jatkoi kiihdyttämistä. Huusin miehelleni ja juuri ja juuri sain heittäydyttyä tien toiselle puolen. Ilmeisesti hän ei ollut kuullut ja käveltyään pari askelta jäljessäni hän iskeytyi suoraan autoon ja siitä katuun. Siitä alkoikin sitten toisenlainen Riikan reissu. Mieheni kiidätettiin ambulanssilla Paula Stradina sairaalaan, jossa todettiin kallonmurtuma ja kolme aivoverenvuotoa. Ihmeellisen hyvävointinen hän oli heti tultuaan ambulanssissa tajuihinsa. Oireet alkoivat pahentua oikeastaan vasta vuorokauden kuluttua neurokirurgian osastolla. Suomalaiseen hoitostandardiin verrattuna hoito oli todella ala-arvoista. Mieheni ei kuitenkaan ollut siirtokunnossa, koska pelättiin vuotojen pahentuvan ja niinpä Riikassa oleskelustamme tuli minulla kymmenen päivän mittainen ja miehelläni siihen vielä muutama päivä lisää Suomesta saapuvaa saattavaa neurokirurgia odoteltuaan. Hoito perustuu Latviassa vielä todella paljon omaisiin ja näin ollen vakuutusyhtiö osallistui kuluihin. Ilmeisesti hoidon ala-arvoisuus puheluistani huolimatta vasta todella valkeni heille suomalaisen neurokirurgin saapuessa ja olikin heti todennut, että tästä lähtien kaikki suomalaiset evakuoidaan sieltä välittömästi.

Latviassa ilmeisesti lääkärit ovat tavallista suurempia herroja ja jos heitä ei näy, hoitajat ei liiemmin uskalla tavoitella; esimerkiksi mieheni hoitavaa lääkäriä ei näkynyt ensimmäiseen vuorokauteen lainkaan, eikä kukaan muukaan ottanut kantaa hoitoon, koska "Hänhän on Dr. Putniksin potilas." - ja kyseessä oli siis olevinaan neurokirran "semi-intensive care unit"! Suomessa tuosta saisi potkut ja pääsisi selittelemään tekosiaan Valviralle, ehkäpä raastupaankin. Sen ajan mieheni vain lojui osastolla. Lopulta vaadin saada puhua osaston ylilääkärin kanssa. Hyvin korukielisin lausein kehuin, kuinka on NIIN hienoa, että hän ehtii tavata minut ja mieheni saa olla HÄNEN osastollaan, mutta tämä hoito minua vähän mietityttää, kun mieheni on kadottanut sanoja puheestaan ja on muuttunut todella uneliaaksi. Ja siis meillähän on matkavakuutus ja European Health Insurance Card on myös Suomen KELAsta faksattu sairaalan hallintoon... Sitten alkoi hoito toimia. Otettiin kontrollikuvat päästä ja niissä turvotus oli lisääntynyt, mihin aloitettiin lääkitys. Seuraavana päivänä mies oli jo jalkeilla. Onneksi! Opetuksena siis... Aina euroopassa matkustaessasi pidä matkavakuutuksen lisäksi tuo Eurooppalainen sairausvakuutuskortti mukana. Esim. tuossa sairaalassa eivät kelpuuttaneet vakuutusyhtiön korttia vaan hoito olisi ilman KELAN korttia pitänyt maksaa yksityispotilaana siellä ollessa ja myöhemmin olisi voinut hakea rahoja vakuutuksesta. Kyllä kuitenkin kaiken kaikkiaan on vielä pitkä matka kehityksessä, jos vertaa suomalaiseen sairaanhoitoon. Hygieniataso meidän näkökulmasta on pöyristyttävä. Porukka polttaa röökiä osaston vessassa ja vessan lattiat lainehtii kusesta. Suonensisäinen kanyyli kyllä laitetaan hanskat kädessä, mutta tippapullo on letkutettu steriliteetin turvaavan sinetin läpi, jolloin neste ei enää ole steriiliä, jne., jne... Ruokaa ei edes viitsi mainita... Esimerkkejä on lukemattomia.
Onneksi kaikki lopulta meni hyvin ja Mies on nyt toipumassa. Mutta siis koskaan ei voi tietää, mitä seuraava hetki tuo tullessaan ja pitäisi muistaa elää sen mukaisesti joka päivä!

Lohja Puppy Cup

2011-10-23T22:09:00.000+03:00

Tänään otti Fidel ensiaskeleensa näyttelykehissä hieman yli 5kk iässä. Lohja Puppy Cup ja tuomarina Saija Juutilainen. Fidelillä virtaa riitti kuten aina muulloinkin. Edeltävän päivän ensimmäisten näyttelytreenien perusteella ajattelin, että olis voinut olla enemmänkin riekkumista tiedossa. Lopussa vasta keksittiin, että hei tuossahan olis kilpakumppani leikkiä varten ja vähän haukahdeltiin, mutta muuten nätisti malttoi liikkua. Reipas heppu, eikä turhia jännittänyt. Tuloksena luokkansa 2KP - pojan mielestä tärkein, se POKAALI kotiin viemisenä.

"5kk hyvin kaunislinjainen mittasuhteiltaan oikea, jolla erinom. raajaluusto, hyvät suorat raajat. Urosmainen pää, hyvä purenta ja kuonon malli. Kauniit tummat silmät, hyvin asettuvat korvat, kaunis hännän muoto. Erinom. karvanlaatu. Liikkuu hyvin reippaasti ja iloisesti ja vaivattomasti. Mukava luonne."

Tästä jatketaan hyvillä mielin harjoituksia. Alla muutama kuva, kiitokset Tialle ja Tommille.

Sain myös pari videon pätkää. Onpas hyvä nähdä välillä miltä oma handlaaminen näyttää. Eli summa summarum; kun kerran koira kävelee hyvällä ryhdillä, niin sitä ryhtiä myös mammalle remmin päähän...:-)

Kesän viimeinen näytelmä

2011-09-19T09:27:00.000+03:00

Lauantaina oli vuorossa Tampereen ryhmänäyttely. Kesän viimeinen ulkonäyttely ja kyllähän sitä syksyinen viileys ilmassa oli auringon paisteesta huolimatta. Kentän laidalla saikin hytistä useamman tunnin, sillä havoja oli ilmoitettuna 43 rotutuomari Juha Putkosen arvosteltavaksi. Tarkasti tuomari tutki koirat ja taisipa tulla yksi kesän yksityiskohtaisimmista arvosteluista. Aivan Rico ei Putkoselle kolahtanut ja tuloksena EH. Mielenkiintoista oli se, että kaikki koirat mitattiin. Ricon säkäkorkeus on 27cm eli aivan ihanteellinen ja kuinka monta kertaa onkaan saanut lukea arvostelusta että "pienikokoinen uros"...

"19kk. Erinomainen koko, rungon mittasuhteet, kallo-osa. Lyhyt kuono. Hyvät korvat. Keskiruskeat silmät. P1 ylh. oik. puuttuu. Riittävä kirsupigmentti. Rintakehässä riittävästi massaa. Ulkokierteiset eturaajat. Erinom. karvan laatu. Litteäasent. häntä. Epävakaat etuliikkeet. Riittävästi kulmautuneet raajat. Esiintyy hyvin."

Rico jääkin nyt hetkeksi näyttelyistä tauolle, koska viime aikoina näyttelyissä ei ole oikein virtaskaa esiintymisessä ollut. Niinpä herra saa välillä muita puuhia agilityn merkeissä ja olla mukana Fidelin kannustusjoukoissa, natiaisen aloittaessa pentunäyttelyt.

Fidelillä oli ensimmäistä kertaa rokotukset siinä mallissa, että uskalsi ottaa hänet mukaan näyttelyyn. Ensin hieman jänskätti ja herra katsoi parhaaksi haukkua kaikille. Häkissäkään ei auton ulkopuolella olla oltu koskaan, saati sitten että mamma raahaisi heiluvaa häkkiä pyörien päällä. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun heebo oli jo ihan lungisti rauhoittuneena niin häkissä kuin sen ulkopuolellakin. Havakehän jälkeen käytiin vähän harjoittelemassa kehässä liikkumistakin ja hienostihan mitä tahansa herkkupalan eteen tekevä Fidel liikkui. Vähän nyt välillä piti hyppelehtiä, kun oli kivaa. No se hauskuushan on se pääasia.:-)

Kong-hirmu

2011-09-13T16:12:00.000+03:00

Fidel alias Fido-Dido on vilkas havanna-nuorukainen. Aivan parhaan leikin hän keksi muutama päivä sitten havaittuaan, että telineessä olevasta vessapaperista nykäistessähän tulee kovaa vauhtia paperia lattialle. Vielä enemmän paperia saat irti, jos lähdet juoksemaan vessapaperin pää suussasi pitkin taloa. Miten ihanaa onkaan sitten mutustaa paperisellua syyhyävien hampaiden välissä! Seuraa siis selkeästi Serla-Moccan jalan jälkiä ja perheen jälleen aika opetella laittamaan vessan ovi kiinni. :-)

Olin joskus Moccan pentuaikana Rakkaiden Haukkujen pentukurssilla. Tuolloin kohotin kulmiani istuessani muiden kurssilaisten kanssa ringissä Mocca sylissäni pohtimassa "Oletko viimeisen viikon aikana tuottanut pennullesi stressiä?" ( luulin siis mennessäni meneväni jonkinlaiselle perustottelevaisuus-kurssille). Jälkikäteen ajateltuna ehkäpä tuolla hieman överiltäkin tuntuneella piiri-istunnolla oli tarkoituksena laittaa ihmiset ajattelemaan. No paljon hyviäkin juttuja kurssilta jäi käteen. Esimerkiksi saat juoksuttaa koiraa melkoisesti, että se väsähtäisi. Sen sijaan, jos aktivoit koiraa käyttämään aivojaan, saat koiran simahtamaan huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Tarkoitus ei suinkaan ole, että koira nukkuu aivan puissa kokoajan. On kuitenkin paljon hedelmällisempää antaa pennulle tai aikuisillekin koirille muuta aktiviteettia, sen sijaan että jälkikäteen toruisi "ei saa silputa paperia".

Annoin tänään Fidelille kokeeksi Kongin, jonka sisään olin mössönnyt hieman nakkia. Sisälmys voi olla (ja säännöllisemmässä käytössä kannattaakin olla jotain terveellisempää) raakaa jauhelihaa, maksalaatikkoa, mitä vain mössöä, joka koiralle maistuu. Päättäväinen herrasmies kun on, taisi aluksi tuumia että syön vaikka tuon Kongin kappaleiksi että saan haluamani herkun sisältä. Vaan Kongiapa ei niin vain purra, joten Fidel joutui tekemään hommia herkkunsa eteen. Ja sinnikkäästi muuten puuhastelikin kunnes Kongissa ei ollut herkun rippeitäkään. Sen jälkeen tyytyväisenä voittaja-fiiliksellä pötkölleen. Eli tepsi! Eikä sellusilppua tänään ollut.

Sadonkorjuujuhla

2011-09-04T08:30:00.000+03:00

Läheisiltä viljapelloilta on viljat jo puitu. Sehän on tämän sakin mielestä yhtä juhlaa. Tilaa juosta riittää nyt silmänkantamattomiin. Wanha Herra Piidula tyytyi haistelemaan viereisen metsikön tuoksuja kuubalaisten juostessa ja riekkuessa pellolla taukoamatta.

Jaahas, mitäs sitten?

Tuu Fidel, mä näytän sulle hyvät paikat!

Tiukkaa vääntöä!

Periksi ei anneta!

Seuraavaan paikkaan...

Kyllä Sidoste-sukka kestää!

2011-09-03T15:23:00.000+03:00

Niinhän se on lapsillakin, että usein ne hauskimmat lelut löytyvät arjesta; yksivuotias saa joulupukilta mitä hienompia Brioja ja Legon Duploja, mutta suurin riemu irtoa kattilan kansista ja paistolastoista. Fidelinkin ihastuttavin lelu tällä hetkellä on Miehen roskikseen menossa olleet sukat. Toinen sukka toisen sisälle solmulla sidottuna. Sitä on ihana pureskella, raahata ja ravistella. Moccan kanssa hauska vetoleikki ja 80-luvun sukkamainoksen tyyliin sukka venyi, muttei mennyt rikki. Nyt saa Wubbat, vingut ja vetoköydet levätä lelulaatikossa kun sukat saa kyytiä.

Missä sukka???

Sieniretki

2011-08-30T20:11:00.000+03:00

Näin jokinaika sitten metsässä hyvän kanttarellipaikan. Tänään töiden jälkeen poika ja koirat mukaan ja sienimetsälle. Olin täysin keskittynyt kanttarellien etsimiseen ja pitämään riemuissaan poukkoilevat koirat silmissäni. Yhtäkkiä takaani kuului: "Äiti, onko nuo suppilovahveroita?" No olihan ne! Ja mikä määrä pienellä alueella. Kerrassaan petollisesti sammaleiden sekaan kätkeytyneenä.

Habaneerojemme toiminnan keskipisteessä olemista rakastava luonne tuli taas hyvin esiin. Huudahdellessamme ihastuneina sammalta penkoen, piti heidän toki myös nähdä mikä aarre se siellä on. Nyt on yhdellä mättäällä sienimuhennosta, kun kaikki kolme pyyhälsivät sieni-apajamme päälle penkomaan. :-) Löytyihän sitä vielä muutama kanttarellikin, vaikka suppispainotteinen reissu tulikin...

Sitruunaa hammaskiveen?

2011-08-28T12:45:00.000+03:00

Eilinen tuomari siis huomautti havainneensa useilla koirilla hammaskiveä. Suositti hieromaan sitruunalla, ettei koiraa suotta tarvi viedä rauhoituksessa tehtävään poistoon. Sitruuna kuulemma liuottaa hammaskiveä pois. Vaikka taloudessamme asustaa ahkeria luun pureskelijoita, on jokaisella tullut hieman hammaskiveä kulmahampaisiin. Eläinlääkärimme mukaan tavallisin paikka johon sitä kertyy, vaikka koira ahkerasti luita kaluaisikin.

Niinpä siis tuumasta toimeen ja miehen kokatessa sitruunan loput käyttöön. Kuorella hankaamisesta herrat eivät innostuneet, joten rapsutin kynnellä irti sitruunan hedelmälihaa, jota sivelin kulmahampaiden ienrajaan. Toimi! Tunnin kuluttua huomattavasti puhtaammat hampaat ilman muita toimenpiteitä.

Intiaanikesän näytelmiä

2011-08-27T20:00:00.000+03:00

Mahtava intiaanikesä iski viikonlopuksi. Lauantai-aamuna kohti Tervakoski KV:ta. Mukaan lähti poika, joka harvemmin on malttanut lähteä koiranäyttelyyn. Ei kuulemma ollut viimeinen kerta kuultuaan että yhtä hyvät herkkuteltat on muissakin näyttelyissä.

Mukaan oli ilmoitettu 40 havaa, jotka arvosteli itävaltalainen Uschi Eisner. Vanha pitkänlinjan bernikasvattaja, joka useammin nähty bernikehässä, tuntui olevan selvillä miltä havaneesinkin pitäisi näyttää. Hajukoira Rico bongasi loistavan tuoksun kehästä ja seisottaminen oli hieman tuskaa. Liikkuminen sujui tällä kertaa iloisesti. Hyvin miellyttävä, puhelias tuomari, joka todella kohteli ystävällisesti arvosteltavana olevia koiria. Uschi huomautti havainneensa useilla koirilla hammaskiveä ja jakoi kernaasti esittäjille ohjeita kuinka sitä saa pois ilman nukutusta: Jos koira ei suostu syömään luita, tulisi hänen mukaansa hampaisiin sivellä sitruunaa, joka sulattaa hammaskiven pois. Ricon sijoitus oli erinomaisella NUK4:"Kleinerer Rüde, gute Kopfproportionen, Scherengebiss, gerader aber sehr weiche Rücke. Winkelungen in Ordnung. Gut getragene Rute, gute Bewegung, schönes Haarkleid".
Eli
"Pieni uros. Hyvät pään mittasuhteet. Saksipurenta. Suora, mutta erittäin joustava selkä. Hyvät kulmaukset. Hyvin kannateltu häntä, hyvät liikkeet, kaunis turkki".

Kerrassaan paahtava päivä. Kotiin tultua lähdimmekin pojan kanssa uimarannalle. Voi hyvinkin olla, että oli viimeisiä uimarantakelejä tänä vuonna. Rannallakin puissa alkoi jo olla ruskan värejä, silti ilma kuin heinäkuulta.

Lepopäivä

2011-08-21T14:58:00.000+03:00

Pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, jolle ei ole sovittuna mitään ohjelmaa. Ei töitä, eikä muitakaan menoja. Nukuttiin pitkään. Koirat kyllä herättivät pissalle seitsemältä. Siinä silmät ristissä pihalla seistessä mietin triathlonistejä, jotka olivat jo varttia aikaisemmin aloittaneet urakkansa Triahtlonin EM-kisoissa. Takaisin sänkyyn ja unenpäästä kiinni. Nuorinkin lauman jäsen on jo hiljalleen oppinut, että aamulla tässä talossa nukutaan kun saadaan. Aamuisin Fideliä tosin hemmotellaan ja hän saa käpertyä väliimme. Tavallisesti siihen lämpöön havannantaimi vielä torkahtaakin. Muutama tunti vielä unta ennen ylösnousua.

Keittiössä poika valmisteli jo aamupalaa. Ei kun pöytää kattamaan samalla valvoen toisen munan ja pekonin paistoa. Täytyy sanoa, että täydellistä tuli! 9-vee kertoi pitävänsä rapeiksi paistetuista pekoneista ja sitä ne kyllä oli - ei liian kuivia, vaan juuri sopivan rapsakoita. Siinä nautiskellessani aamukahvia, rupesin kuulostelemaan olohuoneesta korviini kantautuvaa puuhastelua. Siellähän musta hurrikaani purki pitkien unien antamaa energiaa olkkarin mattoon. Ilmeisesti oli päättänyt kuubalaisella tempperamentillä voittaa tuon moninkertaisesti itseään suuremman maton ja oli onnistunut raahaamaan sen eteiseen asti. Tää jätkä on sissi!:-)

Sainpas sen!!!

Piru vie, hampaita syyhyttää!

Eipä sitten muuta, kuin metsään purkamaan energiaa. Wanha metsänkävijä Piidula mukaan habaneerojen bodyguardiksi ja matkaan. Samoiltiin lähimetsässä ja koirat nauttivat vapaudesta. Välillä luoksetulon harjoittelua ja taas sai viilettää. Liekö Mocca yrittänyt karistaa turkistaan risuja juoksemalla, kun sellaista rallia juoksi välillä pitkin poikin. Fidel reippaana pentuna pysyi hyvin mukana ja uteliaana tutki uusia hajuja.

Mamma, me tullaan!

Jippii, en ehdi pysähtyä!

Jotain todella mielenkiintoista siellä oli kulkenut, kun kaikki haistelivat niin hartaina pitkin poikin. Milloin ilmaa, milloin maata.

Kerrankin kaikki habaneerot samassa kuvassa...

Täällä on kaikkea kivaa!

Mocca on niin onnellinen, kun hän menee metsälle...

Yin&Yang

2011-08-18T16:21:00.001+03:00

Fidelin kotiuduttua tuntuu, että välillä pihassa käy musta-valkea pyörremyrsky. Ystävystyttyään nuo lauman nuorimmat ovat tiivis parivaljakko, jotka jaksavat innostua kerta toisensa jälkeen pihalla riekkumisesta.

Vauhti on niin kovaa, että kunnon riekkuminen on sallittua vain pihamaalla. Olisikos kaverukset päättäneet treenata itseään timmiin kuntoon syksyn koitoksiin, kun painia ja spurttailua ympäriinsä voisi välillä jatkua miltei loputtomiin? Fidel tuntuisi syövän minkä eteensä saa. Energiaa kuitenkin kuluu noihin Yin & Yangin askareisiin siihen malliin, että lihomaan ei pääse. Riekkumisen jälkeen levähdetään ja siihen kasaan mahtuu hyvin pehmeäluonteisempi Moccakin mukaan.

Jokainen kuubalaisemme on hieman erilainen luonteeltaan. Kuitenkin jotain samaa ilveilevää ilakointia löytyy kaikista. Varmastikin tietyt luonteenpiirteet ovatkin tehneet sen, että nämä aristokraatit ovat hyvinkin porukkahengellä liikenteessä. Kotiin tullessa on kolme nappisilmää ovella vastassa tiiviinä rintamana ennenkuin saa ulkovaatteita otettua pois. Mocca tuulettaa kahdella tassulla seisten, Rico hakee leluja tulijalle näytettäväksi ja Fidel viuhtoo välissä minkä ennättää. Vaikka Mocca loikoilee mieluummin terassilla tassut kohti taivasta nuorempien painiessa, on hän tiiviisti porukassa mukana talon vahtimispuuhissa - kävi se sitten aidan välistä kurkkimalla tai rappusilta tähyillessä.