1.Ehditäänkö perille sairaalaan? Viiimeksi synnytys kesti tunnin ja meiltä on nyt tunnin matka sairaalaan. Tarjolla on myös vaihtelevan huonoa talvikeliä sekä pikkutietä alkumatkalle.

2.Joudunko menemään hissiin? Ahtaanpaikankammoiselle ajatus sellaiseen kuolemanloukkuun menemisestä on ihan kamala. Se jää kuitenkin jumiin ja happi loppuu. Synnytyssali on 3. kerroksessa ja osasto 8. kerroksessa, joten aika huonoltahan se näyttää. Mutta täytyy nyt kuitenkin pitää vielä toivoa yllä. Toiseen synnytykseen kiipesin 2. kerrokseen ja 20 min myöhemmin olikin jo tyttö maailmassa. Muilla kerroilla olen onneksi saanut olla ihan maantasalla.

3.Pääsenkö heti kotiin? Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja päästäisiin heti kotiin. Saisi toipua rauhassa omissa nurkissa ja oman perheen kanssa.

-Herkut joista on eniten haaveillut raskausaikana:

1.Suklaalaku. Onneksi kaapissa on jo pussi valmiina odottamassa synnytyksen jälkeistä aikaa!

2.Juustokakku ja porkkanapiirakka. Lapset on innokkaita leipojia, joten ehkä näidenkin makuun pian taas pääsee.

3.Italian B.M.T. -subi. Hunajakaurapatongilla ja runsaalla määrällä Southwest-soosia. Nam!

…Okei, tätä listaa voisi kyllä jatkaa hyvinkin pitkään.

-Mitä jää eniten kaipaamaan raskausajasta:

1.Vauvan liikkeitä ja kasvavaa mahaa. Tottakai ja paljon.

2.Sisarusten päivittäisiä haleja, pusuja ja jutusteluja mahalle. Niin suloista.

3.Tätä tunnetta. Kaikista huolista ja vaihtelevista vaivoista huolimatta raskausaika on niin ainutlaatuista ja erityistä aikaa. Ja olen hyvin kiitollinen siitä, että tälle tielle päästiin. Vaikka se olikin paljon vaikeampi kuin aikaisemmilla kerroilla.

Been worring a lot if we will get in time to the hospital when the time comes. And how soon we will get back home from there. Also dreaming about all the food I can eat again soon. But at the same time knowing that I will miss this special time so much. Again.

Pääsin maistamaan Faxea ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten reissullamme Tanskassa ja siitä hetkestä lähtien se on ollut ykköslempparijuomani. Sen jälkeen sitä on raahattu aina Suomeen lomareissuilta ja Tanskassa asuessa oli aina jääkaapissa kylmä Faxe odottamassa. Voiko parempaa ollakaan?

Virvoitusjuomien tilaaminen ulkomailta ei ollut mikään helppo juttu, mutta onneksi kaikki sujui hyvin ja arvokas lasti löysi perille ehjänä ja nopeasti.

Hinta tietysti hieman harmitti, kun kaikkinensa kaksi laatikkoa Faxea tuli maksamaan 70 euroa. Laatikko Faxea maksaa Tanskassa noin 10 euron molemmin puolin ja Saksassa saa yleensä rajakaupoista noin 22 eurolla 3 lootaa. Saksassa mekin yleensä käytiin limua ja karkkeja ostamassa, kuten jyllantilaisilla on tapana. Vaikka saksalaisista pulloista ja tölkeistä ei panttia saakaan, ne on todella helppoa heittää säkissä kierrätykseen genbrugspladsilla.

Ja kyllä, hyvää on! Parempaa kuin edes muistinkaan.

The best package. And after two long years, it tasted even better than I remembered.

Hirveästi ei tullut kuvattua. Mitä muka? Eikä kauheasti tullut kuvia jaettua. Miksi muka? Mutta 13 kuvaa sieltä Instagramista näköjään löytyi ja niistä 9 tykätyintä:

1.Rakas Hippu. Niin valtava ikävä.

2.Parhaat ystävykset Hippu ja Vilma. Vilman lempparia oli aina mennä ihan lähelle Hipun kylkeen nukkumaan. Hipun menetys oli Vilmallekin raskas paikka.

3.Iloa vuoteen toi hartaan toiveen toteutuminen. Vauva.

4.Synttärikukat. Pinkkiä tietysti.

5.Talvinen auringonlasku. Paljon mieluummin katselisin niitä rannalla, lämpimässä.

6.Kesän kukkia.

7.Puolivälin masukuva.

8.Perinteiset vappumunkit.

9.Herkullinen lounasburger.

Oma suosikkikuvani on ehdottomasti: Hippu rannalla.

Tämä vuosi? No, ei ole lähtenyt mitenkään hyvin käyntiin. Vaikka päätin, että tästä tulee vihdoin hyvä vuosi. Onneksi vuotta on kuitenkin vielä paljon jäljellä, joten ehkä kaikki toivo ei ole vielä menetetty.

It was a horrible year. It took so much. Hopefully this is finally a better one.

Oli niin hiljaista, kun joulupukki kopisteli ovella, mutta Hippu ei ollutkaan ensimmäisenä ilmoittamassa asiasta ja ottamassa tulijaa vastaan.

On niin outoa, joka ikinen päivä, kun tärkeä osa elämästä on poissa.

Kaiken surun lisäksi jouluun mahtui myös iloa ja perinteitä.

Mutta itselläni eniten oli läsnä syvä kaipaus.

First Christmas without Hippu was really hard. Christmas was her favorite time of the year.

Vielä viikkojenkaan jälkeen sitä ei pysty ymmärtämään, hyväksymään. Pieni rakkaani on poissa.

Missing my little love so much.

Hippu rakastaa pehmoisessa rantahiekassa kierimistä ja mummon kanssa lounastamista.

Viimeisen vuoden aikana Hipun kunto on kuitenkin muuttunut hyvin vaihtelevaksi. Joinain päivinä liikkuminen ja seisominen on vaikeaa, toisinaan taas tassu nousee melko normaaliin tapaan. Myös kuulo on heikentynyt, mutta se on vaan helpottanut arkea ääniaran koiran kanssa.

Vaikka Hipulla onkin jo paljon ikää, tulivat vanhuuden vaivat aika yllättäen ja ryminällä. Toivottavasti saisimme hänet pitää vielä pitkään ja pääsisimme yhdessä reissaamaan ja seikkailemaan. Ja rannalle nauttimaan.

Our dog Hippu turned 17 years this month. Her favorite things are rolling on the soft beach sand and eating together with grandma.  

Toiveissa oli ulkohäät veden äärellä ja hevoskyyti. Ja sellaisen hääpäivän saimmekin. Ilma oli hiukan tuulinen, mutta muuten ihan kaunis eikä satanut. Hyvää ruokaa, pientä ohjelmaa ja sukulaiset. Häämatkalla emme koskaan käyneet, mutta haaveissa on että vielä joskus pääsen näkemään Pariisin. Ja se voi olla se meidän häämatka.

1. hääpäivä, vuosi 2007

Tehtiin retki meidän hääpaikalle. Esikoinen oli ihan pieni vauva vasta.

2. hääpäivä, vuosi 2008

Ensimmäinen ja ainoa kerta, kun ollaan vietetty hääpäivää ihan kahdestaan. Ollaan muutoin aina juhlittu päivää koko perheen voimin. Saatiin lahjaksi lahjakortti Naantalin kylpylään, joten käytiin siellä pulikoimassa ja yövyttiin hotellin laivassa.

3. hääpäivä, vuosi 2009

Tehtiin taas lasten kanssa reissu meidän hääpaikalle.

4. hääpäivä, vuosi 2010

Perhereissu hääpaikalle. Tuon jälkeen siellä ei ole tullutkaan käytyä.

5. hääpäivä, vuosi 2011

Viikonloppureissu Vaasaan ja käynti Wasalandiassa.

6. hääpäivä, vuosi 2012

Päiväretki Poriin ja Yyterin rannalle.

7. hääpäivä, vuosi 2013

Päiväretki Särkänniemeen.

8. hääpäivä, vuosi 2014

Koko perheen viikonloppureissu Turkuun.

9. hääpäivä, vuosi 2015

Päiväretki kauniiseen Koldingiin. Juhlapäivän herkut tottakai bagerista ja hyvät ruuat oman kylän pizzeriasta, joka on edelleen lempparipaikkani.

10. hääpäivä, vuosi 2016

Kaikista näistä kuudestatoista hääpäivästä, on juuri tämä jäänyt kaikkein rakkaimpana mieleen. Tehtiin päiväretki Koldingiin, syötiin hyvää ruokaa kivalla terassilla ja haettiin jälkkäriksi italialaista jätskiä. Myöhemmin vielä bagerista hiukan lisää syötävää juhlapöytään.

11. hääpäivä, vuosi 2017

Asuttiin silloin pohjoisessa, joten suunnattiin päiväretkelle Ouluun. Syötiin hyvät terassiburgerit ja käytiin Nallikarin rannalla jätskillä.

12. hääpäivä, vuosi 2018

Päiväretki Naantaliin. Hyvät ruuat veden äärellä ja kaupungin kiertelyä.

13. hääpäivä, vuosi 2019

Merkkipäivälounaalle Naantalin kylpylään.

14. hääpäivä, vuosi 2020

Rantapäivä lempparirannallani Nymindegabissa. Ehdottomasti toiseksi paras vietetyistä hääpäivistä! Missään ei sielu lepää samalla tavalla kuin Tanskan länsirannikolla raikkaan merituulen puhaltaessa. Toivottavasti taas pian olisi hääpäiväohjelmassa merenranta. Ja mieluiten auringonlaskun aikaan.

15. hääpäivä, vuosi 2021

Ensimmäistä kertaa koskaan hääpäivä vierähti ihan vaan omissa nurkissa. Mansikkakakulla herkuttelua ja uima-altaassa uimista.

16. hääpäivä, vuosi 2022

Tuulinen ja sateinen päivä. Ohjelmassa ihan vaan omissa nurkissa möhkimistä. Ja herkuttelua.

Entä ensi vuonna? Toivottavasti jotain ihan muuta. Elämyksiä. Seikkailuja. Niitä on niin kovasti kaivannut.

It was our 16^th wedding anniversary last week. Didn’t do much as the trend has been the last two years. My favorite past anniversary things have been a trip to beautiful Kolding and a beach day at the Nymindegab beach. Hopefully next year brings some new adventures.

Duolingo osoittautui kuitenkin sen verran mukavaksi sovellukseksi, että sen ääreen tulee palattua yhä uudelleen oppimaan. Eri kielivaihtoehtojakin on sen verran paljon, että varmaan jossain vaiheessa tulee aloitettua myös jonkin toisen kielen opiskelu. Esimerkiksi ranskan tai italian.

Nyt viimeisen reilun vuoden ajan on tullut opiskeltua Duolingolla päivittäin. Siitä on tullut rutiini, jota on ollut ihan helppo ylläpitää kiireisenäkin päivänä. Sen verran lyhyt pätkä päivästä kuitenkin, viikossa vähän yli tunti. Toki harjoituksia voi päivässä tehdä ihan niin ison kasan kuin haluaa. Duolingo on ollut mukava lisä myös lasten kieltenopiskelussa, esimerkiksi ruotsissa.

Itse käytän Duolingoa ihan vaan pintapuolisesti, koska se on riittänyt minulle. Muunkinlaista sisältöä olisi, kuten pelirahalla ostettavia asioita. Kilpailuhenkinen voi koittaa nousta liigatasoja eteenpäin tai lisätä tutun kaverilistalle ja seurata myös hänen opiskelujensa etenemistä. Vaikka Duolingo onkin ilmainen, saa halutessaan myös oikealla rahalla ostettua siihen lisäsisältöä.

Tehtävät ovat monipuolisia ja niitä on tullut hiljalleen lisääkin.

Välillä opeteltavat lauseet saattavat olla ihan hassuja tai outojakin. Mahtaako niitä koskaan oikeasti edes tarvita?

Viikoittain saa sähköpostiin koosteen oppimisestaan ja miten on sujunut verrattuna pariin viime viikkoon.

Mitä on opiskelusta toistaiseksi jäänyt käteen? Tuntuu että paljonkin. Tottakai uutta kieltä olisi helpompi oppia, jos saisi elää sen ympäröimänä ja sitä kuulisi koko ajan. Mutta sanasto on ainakin karttunut ja puhetta ymmärtää hiukan paremmin. Lausuminen on edelleen hankalaa. Duolingossa puhe on hyvin selkeää ja osassa tehtävistä voi kuunnella puheen vieläkin hitaammin, rauhallisesti sana kerrallaan. Aina kun ajattelee, että nyt vihdoin ymmärtää hienosti puhetta ja menee innoissaan kuuntelemaan tanskankielistä radiota, on saanut kyllä karvaasti pettyä. Aito jutustelu on paljon epäselvempää kuin puhe Duolingossa ja siinä on hankala koittaa pysyä mukana. Mutta paremmin sekin on alkanut sujua. Eteenpäin on menty.

Radion ja Duolingon lisäksi tanskaa on koittanut opetella myös lukemalla tanskankielisiä lehtiä. Välillä ehkä hiukan hidasta puuhaa, mutta on mukava tietää mitä sinne suunnalle kuuluu. Vanhoille kotikulmille. Jokapäiväisellä Duolingo-rutiinillani on ollut myös tärkeä tehtävä pitää yllä toivoa. Uskoa siitä, että tulevaisuus vielä täyttää ne unelmat joita sydämessään kantaa.

I have been studying Danish for a quite some time now. Mostly with Duolingo, but also by reading newspapers and listening to the radio. And well, I have still a lot of work to do. I’ve learned new words and my reading is getting better, but speaking is still so hard. And trying to understand what people are saying. It really isn’t what is written! Understanding one word here and another word there isn’t always enough to give you a clue what is happening. But maybe some day and with a very short sentence.

Lötköpötkö-varaston kasvattaminen oli hitti, vesipyssyistä nyt puhumattakaan. Ja aurinkokin paistoi.

Avulias Facebook myös iloisesti muistutteli, kuinka kivaa olikaan kaksi vuotta sitten juhannuksena. Legolandeilua ja Milka-jätskiä!

This years midsummer celebrations included some swimming and good food.