La Mimmiita

DIY ristipistotaulu häälahjaksi

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 21 Aug 2016 18:25:00 +0300

Eilen karkeloitiin ystäväni ja hänen miehensä hääjuhlia. Häälahjojen valinta toisille tuottaa aina minulla harmaita hiuksia, ehkä siksikin, että olen itse aika ronkeli lahjojen saaja. :D Toki olen hyvin kiitollinen kaikista saamistani lahjoista, mutta ne tuppaavat jäämään kaapin perukoille, elleivät ole mieluisia. Tykkään kuitenkin tehdä itse lahjoja ja arvostan paljon myös muiden itse tekemiä. Kun kutsussa vielä mainittiin, että myös itse tehty pieni ja persoonallinen lahja on tervetullut, uskalsin lähteä suunnittelemaan omaa tuotantoa.

Suunnitelmat olivat aluksi kovin korkealentoiset ja olin aikeissa neuloa tai virkata ison koko perheen peittävän torkkupeiton. Sitten muistin, että meillä on 8kk ikäinen ikiliikkuja kotona, eikä aika todellakaan olisi riittänyt sellaiseen maratonsuoritukseen! Joten mietintämyssy meni uudelleen päähän.

Kutsukortissa oli kiva teksti "ALL OF ME LOVES ALL OF YOU", joka kuultiin myös parin hääbiisissä eilen. Ajattelin, että no tuopa olisi kiva ikuistaa jotenkin, esimerkiksi tauluksi. Luonnostelin kutsutekstin kaltaisilla fonteilla kirjaimet ruutupaperille ja päätin valita ristipiston kässälajiksi tällä kertaa.

Harmaa pellavakangas on Ikeasta ja kirjontalangat Lankamaailmasta. Kangas ei todellakaan ollut mikään ristipistokangas, joten kirjaimien pistely oikeisiin kohtiin tuotti välillä tuskaa! Pellavakangasta mulla oli jo valmiina kotona, mutta kirjontalankojen värit valitsin hartaasti siten, että kaikki taulun värit sointuisivat hyvin hääparin sisustukseen. :)

Harmaa puolikas pompomitarra on myös Ikeasta ja valkoinen pitsiteippi Teippitarhasta. Handmade with love -tarra on yhdestä ihanasta liikkeestä Köpiksestä. Puisen kehyksen löysin ihan Prismasta. Oli muuten jokseenkin välkkyä kuvata taulu vasta sitten, kun olin sen jo pakannut sellofaaniin ja koristellut! Sellofaani kun nimittäin heijastaa niin ikävästi, mutta näillä mennään! Lahjan kanssa olin todella ajoissa ja se oli valmis ja paketoitu melkein kuukautta ennen häitä. Sitten muistin eilen tuntia ennen juhliin lähtöä, että hitto, kortti unohtui! Perus. :D Onneksi löytyy kotoa jos minkämoista askartelukamaa ja hätävarakorttikin saatiin lahjaan mukaan.

DIY röyhelöpyllypöksyt ja tuunattu body

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 31 Jul 2016 21:44:00 +0300

Tulipa vietettyä vahingossa reilun parin kuukauden blogitauko. Kuvissa näkyvällä henkilöllä on todistettavasti osuutta asiaan. :D Meidän Tappinen kun on nykyään sen verran vilkas kaveri nousemaan paikkaan kuin paikkaan ja yliarvioimaan omaa kyvykkyttään liikkumiseen. Joten kaikki aika tuntuu menevän perässä juoksemiseen ja käden sujautteluun takaraivon ja laattalattian väliin! Siinä yksi syy käsitöiden hetkittäiselle vähenemiselle. Niin ja kesä tietty! :)

Mun raskauden myötä harmaa-vaaleanpunainen-asteikolle pehmenneet ja jähmettyneet aivoni ovat rakastuneet myös suosittuihin vauvojen Newbie-vaatteisiin. Joka hiivatun facebook-kirpparilla niitä halutaan ja niistä maksetaan käytettynä ihan uuden veroisia hintoja. Vähän kipeetä mun mielestäni, joten päätinpä tehdä itse ultimate Newbie-suosikit eli röyhelöpyllyt!

Kaavoitin jälleen kerran pöksyt itse olemassa olevien pöksyjen mallilla. Ovat siis kahdesta kappaleesta ommellut, niin kuin nämä suositut baggypäntsitkin. Paitsi tietysti myös vyötärökaitale. Mulla oli muutaman metrin verran tuollaista pitsiä varastossa, joten päätin sen hyödyntää näihin. Venytin trikoota ommellessa ja siten pitsit menivät hieman röyhelölle. Olisivat saaneet olla enemmänkin röyhelörypyssä, mutta tällainen tästä nyt vaan tuli sitten. (Kuvat ovat hieman tärähtäneitä, koska niin on kohdekin...) :D

Body on perus henkkismaukkiksen harmaa, jonka tuunasin vanhalla pitsiliinan palasella. Samasta liinasta kuin tämä pellavatopinkin kaulus. Tässä on yllättäen samaa wanna-be-Newbie-henkeä kuin pöksyissäkin. :) Tarttis harrastaa enemmänkin tuota perus bodyjen tuunausta, on niin kivaa ja nopsaa! Tosin kohta me ei kai enää olla body-ikäisiä, joten se siitä. :D

Oli muuten hitoksen vaikeaa löytää kuvausta varten noista meidän matoista kohtaa, jossa ei olisi puklua! Onneksi on sekin vaihe jo eletty ja matot saa laittaa pesuun. Terkkuja vaan vauva-arjesta! :D

Wannabe Odd Molly virkattu neuletakki

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 8 May 2016 23:04:00 +0300

"Mieti! Mä säästän yli 300 euroa kun teen tämän itse!" Näin hehkutin miehelleni, kun keksin virkata itse tämän himoitsemani Odd Mollyn Shelley neuletakin. Miehen mielestä en säästänyt yhtään rahaa - päinvastoin, tuhlasin sen reilu 30€ mitä langat maksoivat. Näkemyseroja... :D

Nämä oddmollyt ovat olleen pitkään jo kuolaamisen kohteitani. Tuo alkuperäinen neuletakki löytyy myös Bypiasin verkkokaupasta, josta sen alunperin bongasinkin. Koska vanhempainvaapalaisen kukkaronnyörit ovat tiukalla, enkä muutoinkaan perusta vaatteista niiden merkkien takia, päätin jälleen kerran tehdä merkkivaatteesta oman versioni. Tämä kuvien pellavatoppihan on myös näitä wannabe-vaatteitani. :)

Tihrustin alkuperäisen Odd Mollyn neuletakin kuvista mallia ja lisäksi otin mittoja omasta kaapista löytyvästä bleiseristäni. Kyseinen tekniikka toimi ihan mainiosti ja tästä jakusta tuli mielestäni ihan hyvä. Oman neulejakkuni malli ei ole ihan niin napapaita ja hihatkin ovat pidemmät kuin alkuperäisessä. Tällaiseen neuleeseen kannattaa muuten jättää hieman venähtämisvaraa eli tehdä se alunperinkin hieman liian lyhyeksi.

Jakku on virkattu pylväillä ja kaikki reunat virkkasin vielä harkkoreunaisilla pylväsryhmillä ympäri. Reunukset eivät ole ihan alkuperäisen näköiset, mutta ei ole väliksikään. Tein neulejakkuun vielä tuommoiset hämytaskut, joiden funktio on olla ihan koristeina.

Lankana käytin Novitan Cotton Bamboota ja sitä meni hieman vajaa 11 kerää. (Ihan arviolta olin ottanut reissuun mukaan juuri oikean määrän lankaa. Jei! :D) Virkkuukoukku oli numeroa 3,5. Simpukkaiset napit ovat Eurokankaasta.

Mun piti kirjoittaa tälle ohje, mutta sitten en vaan jaksanut. :D Muutenkin vähän epäreilua olisi tehdä vain S-koon ohje. Julkaisin tähän kuitenkin ottamani kuvat jakun kappaleista. Näistä näkee vähän osviittaa miten kannattaa aloittaa suunnittelu, jos tällaisen päättää tehdä. Nuo etu- ja takakappaleen nuolet indikoivat niitä kohtia, joihin virkkasin kauluksen kiinni. Kirjoitin ylös myös kappaleiden aloituspylväiden määrät.

Tämä oli mun äitienpäivä- ja syntymäpäivälahja itselleni tänä vuonna. Tekisi mieli tehdä tämä sama myös valkoisena ja harmaana. Niin kiva siitä tuli. :)

Vauvan helppo haaremihousuhaalari

noreply@blogger.com (Johanna K) — Fri, 6 May 2016 23:45:00 +0300

Tämä haaremihousuista johdetulla kaavalla tehty haalari on osoittautunut oikein oivalliseksi kesävaatteeksi. On tarpeeksi väljä ja ilmava, sekä mun mielestä muutenkin kivan hiawathamainen sulkineen. Vai pitäisikö tytön kohdalla puhua Auringonkukasta? Kovin aurinkoiselta tämä kuvan kaveri kyllä näyttää. :D

Piirsin haalarin kaavan siis sen helpon haaremihousun perusteella. Kaavan pohja on sama, mutta jatkoin pöksyjen sivulinjaa suoraan ylöspäin ja yläosa on myöskin ihan suora linja. Lahkeitten leveyteen lisäsin puoli senttiä, koska haaremihousut olivat hivenen kisakireet meidän reitevälle ja pohkeikkaalle neidille. :)

Kangas on Bloomecopenhagenin ja tämäkin Majapuulta tilattu. Haalari muodostuu siis kahdesta samanlaisesta kappaleesta, jotka ovat suorakulmion muotoisia, paitsi poislukien tuo haarakaarre. Lahkeensuut ompelin kumilankaa alalankana käyttäen, joten toimivat kivasti ilman resoria.

Kädentiet jätin vain auki ja käänsin nurjalle puolelle saumanvarat. Toimii muuten tosi hyvin ihan perus ompelukoneen siksak trikoon ompeluun. Ei ole mun mielestäni mitenkään hölmön näköinen, vaikka aluksi pelkäsinkin niin. Pääntieksi ompelin nauhakujat ja pujottelin niihin pätkät mustaa trikookudetta. Olalla on siis kiinnitysrusetit.

Minulla ei ole ompelukonetta täällä Espanjassa mukana, vaikka niin voisi kuvitella näistä postauksista. :D En vain ole saanut aikaiseksi tätäkään haalaria blogiin ennen kuin nyt. Ajattelin, että on varmaan aika naputella tämäkin, koska laitoin tämän haalarin ja ne haaremihousutkin jo myyntiin Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirppikselle. Tein nämä kummatkin housut jo ennen lähtöä ja ovat jo aikas naftit pituudeltaan. Eli jos joku kaipaa tyttövauvalle kokoa 62-68, niin kliks vaan tuonne kirpparille! Nuo pöksyt ja tämä neulottu jumpsuit + oheisasusteet ovat siellä myynnissä lauantain 7.5.2016. :)

Wannabe-Bypias pellavatoppi pitsikauluksella

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 24 Apr 2016 19:35:00 +0300

Mun vaatetyylini on viime aikoina mennyt yhä enemmän kohti sellaista herkkis-rustiikkisen-vanharoosa-tylsän-harmaata, jota nyt näkee todella paljon joka puolella. Toisaalta vähän tylsää massaa, mutta mikäs siinä jos ite tykkää! :) Tätä tyyliä edustaa aika hyvin Bypias-liikkeen vaatteet, joita olen kuolaillut jo jonkin aikaa. Äitiysvapaalaisen budjetilla ei vaan ostella mitään satasen toppeja ja useamman satasen neuleita. Onneksi on kuitenkin näppärät kädet ja toimivat aivot! :D Itse kun tekee, niin saa edullisemmalla - siis tällaisia merkkivaatteita ainakin.

Bypiasin kantava voima on pellava vaatteiden materiaalina. Mä myös olen viimeisen parin vuoden aikana hurahtanut pellavaan ihan täysin. Se on jotenkin kiva vanha perinteinen materiaali, jota ei joitakin vuosia sitten osattu arvostaa lainkaan. Pellava on selvästi kokenut uuden tulemisen ja itse hankin ensimmäiset pellavaiset petivaatteet pari vuotta sitten. Silloin tilasin vahingossa liian suuret tyynyliinat, joita hampaat irvessä käytin jonkin aikaa. Myöhemmin meni hermo ja tilasin uudet oikean kokoiset. Olisin tietysti voinut pienentää vanhat, mutta kun mies käyttää kahta tyynyä, niin ajattelin, että onpahan sitten samaa sarjaa kaikki. Tuo toinen ylisuuri tyynyliina jäi siis tyhjän pantiksi kaapin perukoille.

Bypiasin pellavatopin himoissani mietin kuumeisesti, että mistä saisin superedullisesti pellavakangasta - ja nimenomaan tuommoisen vanhan roosan värisenä. (Vinkki muuten sinne bypiioille, että teiltä uupuu tämä väri valikoimastanne... ;)) Kunnes muistin tuon hyljätyn pellavatyynyliinan!

Pellavakangashan on usein aika koppuraa uutena, mutta tämän tyynyliinan oli jo pehmentänyt useat käyttökerrat, pesut ja kuivausrumpuaminen. Ihan täydellinen kangas siis! Ja riitti muuten justinsa eikä melkein. :) Alkuperäisenä tarkoituksenani oli ommella valmis pitsi topin alareunaan, kuten alkuperäisessäkin on. Muistin kuitenkin, että kätköistäni löytyi 3 kappaletta (olisikohan käpypitsistä ?) pitsiliinaa. Silppusin pari liinaa ja sain askarreltua niistä pitsikauluksen toppiin. Nimenomaan ASKARRELTUA. Visio oli nimittäin leikata ja ommella kaulus 4:stä kappaleesta, mutta lopulta tarvitsinkin 6 erillistä kappaletta, jotta sain topin ja sen kauluksen asettumaan nätisti.

Piirsin jonkinlaiset kaavat olemassa olevan toppini perusteella. Etu- ja takakappale ovat muutoin identtiset, paitsi etukappaleessa on edessä keskellä yksi laskos. Tämä topin malli on muuten hirveän anteeksiantava raskaudesta ja sektiosta muistoksi (TOISTAISEKSI!!!) jääneelle maharöllykälleni. Kyllä, tällaisellakin vinkuheinällä voi nimittäin olla sellainen! Minä olen puoliksi savolainen ja niin ovat taatusti umpikierot geenit ja aineenvaihduntanikin. Kaikki ruoka tulee muuten läpi, paitsi jokaikinen sokeri- ja vehnäjauhohippunenkin imeytyy tasantarkkaan vyötärölleni. Tätä ilmiötä ei muuten ainakaan hidastanut 34-vuotiaana raskautuminen... Jotain hyvääkin sentään! Nimittäin nuo kuvan farkkushortsit menivät vihdoin jalkaan. :D Jotain edistystä on siis tapahtunut.

Unohtuu se röllykkäkin, kun tällaista rakkauvvenhetelmää saa pidellä sylissään. ❤ Ja ennen kuin kukaan ehtii mitään kommentoimaan, Tapi oli auringossa ehkä minuutin ja senkin kasvot suojassa. Pihalla hän hengailee aina joko vaunuissa verhon suojassa tai nurtsilla sammakkoteltassaan (kuva löytyypi instasta.) :)

Pellavaisten Bypian vaatteiden lisäksi olen himoinnut myös heidän hipahtavia käsikorujaan. Koska kuitenkin yritän säästää tällä hetkellä kaikessa mahdollisessa, ostin semisti samantapaisen käsikorun täältä Torreviejan perjantaimarkkinoilta muutamalla eurolla. Nuo kaksi makeanvedenhelmikorua tein itse jostain Vanhan Porvoon putiikista ostamistani helmistä. Helmet maksoivat muistaakseni jotain 8€ tms. Sandaalit ovat Ipaneman. Heillä on ihan mielettömän ihania flipfloppeja, jotka ovat vielä yllättävän mukaviakin jalkaan.

Tähän täysin kierrätysmatskuista tehtyyn toppiin onkin hyvä lopettaa tämä Vaatevallankumousviikko. Jälleen kerran voin todeta, että #imademyclothes! :)

Helppo villapaita feat. Vaatevallankumous

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 17 Apr 2016 20:42:00 +0300

Tällä postauksella huitaisen kaksi ikuisuusprojektikärpästä tapetille. Nimittäin tämän ihan ultimate lemppari villapaitani ja Vaatevallankumouksen. Tämän helpon villapaidan neuloin aikanaan kyllä varmaan viikossa, mutta sen blogiin saattamisessa meni perus kaksi vuotta! Olen kuvannut tämän ainakin neljä kertaa, mutta jostain syystä se on jäänyt postaamatta tänne. Toinen ikuisuusprojektini on ollut kirjoittaa Vaatevallankoumouksesta ja osallistua siihen omalla tavallani.

Vaatevallankumous eli Fashion Revolution haluaa muistuttaa meitä kaikkia kolmen vuoden takaisesta Rana Plazan vaatetehtaan romahtamisesta Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Vaatevallankumouksessa ihmiset eri puolilla maailma näyttävät, että me haluamme vaateteollisuudelta lisää vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Me kysymme vaatemerkeiltä “Who Made My Clothes”, eli kuka minun vaatteeni on tehnyt, ja osoitamme, että haluamme tietää. Instagramissa voi osallistua häshtägillä #WhoMadeMyClothes. (lähde)

Mites tämä villapaita sitten liittyy Vaatevallankumoukseen? No minä haluan osallistua vallankumoukseen omalla tavallani - näyttämällä, että "I made my clothes". Eli kun tekee itse oman vaatteensa, niin tietää tasan tarkkaan kuka sen on tehnyt. Yleensä omatekemiä vaatteita myös huoltaa paremmin ja käyttää enemmän. Se useimmiten on kai ainakin tavoitteena. :) Nykyään materiaalit maksavat mannaa ja itse tehty vaate harvoin on edullisempi kuin uusi. Ellei sitten tee uusiomateriaaleista. Silti itse tehtyä vaatetta arvostaa enemmän kuin muutamalla eurolla halpisketjun alerekistä mukaan tempaistua.

Haastankin siis kaikki teidät kädentaitajat postaamaan itse tehtyjä vaatteita instagramissa häshtägillä #imademyclothes (löytyy siis jo valmiiksi muutakin tuolla tägillä). Lisäksi haastan teidät pohtimaan sen (ja muidenkin itse tehtyjen) vaatekappaleen materiaalien alkuperää! Sitä ei aina nimittäin tule mietittyä. Tämän villapaidan langat ovat Kerästä ja Isageria merkiltään. Muistan hämärästi, että langat maksoivat yhteensä noin 80€, mutta olen käyttänyt tätä villapaitaa ihan tajuttoman paljon! On siis todellakin ollut sen rahan väärti.

Itse olen koulutukseltani vaatetusalan Vestonomi ja työskentelin aikanaan yli 10 vuotta vaatetusalalla, mm. ostoassistenttina. Siinä tuli nähtyä kaikenlaista ja kummasti oppi arvostamaan niin kotimaassa tuotettua kuin itse tehtyäkin. Nykyään harva on valmis maksamaan kotimaisuudesta tarpeeksi paljon extraa, joten Suomen vaatetusteollisuus on päässyt kuivumaan kasaan aika pahasti. Se on yksi syy, miksi halusin tuoda esille tämän vallankumouksen.

Toisaalta haluan kannustaa ihmisiä myös kartuttamaan kädentaitojaan ja tekemään vaatteita itse. Ei kuitenkaan kannata lähteä kieli pitkällä niiden halvimpien akryyli- ja halpislankojen perään. Langat voivat olla ihan yhtä lailla hikipajoissa tuotettuja, kuin valmisvaatteetkin. Lisäksi kun näkee paljon vaivaa tehdä vaatteen itse, kannattaa ostaa laadukkaita materiaaleja, jotka kestävät sitä ajan hammasta.

Vaatevallankumous alkaa huomenna 18.4. ja jatkuu aina ensi viikon sunnuntaihin 24.4. asti.

Kukkaketo-tilkkutäkki

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sat, 9 Apr 2016 19:10:00 +0300

Terkkuja Torreviejasta eli Espanjan auringon alta! 8-) Tultiin tänne viettämään paria perhekuukautta. Minä kun olen äitiyslomalla ja mies vuorotteluvapaalla, niin tarjoutui mahdollisuus ottaa varaslähtö kesään. Nyt ollaan jo pikkuhiljaa kotiuduttu tänne ja ehtii taas vähän koneenkin äärelle. Ennen lähtöä suurruttelin menemään kieli vyön alla muutamat käsityöt, joita nyt on sitten vihdoin aikaa laitella tänne blogiinkin.

Ensimmäisenä halusin julkaista tämän kesäisen kukkaketoa muistuttavan tilkkutäkin, jonka ompelin meidän Tappiselle - joka täällä Espanjassa kantaa lempinimeä Tapi. :D Halusin ommella kivan piknik-peiton, joka toimisi likalla monta vuotta vielä vauva-ajankin jälkeen. Tilasin nämä Amy Butler -kankaat Nappikauppa Polinkasta ja Kankaita.comista. Polinka on siitä kivempi vaihtoehto, että sieltä saa kankaita 10cm:n siivuina ja pienemmillä postikuluilla. Kankaita.comista joutuu taas ostamaan puoli metriä kerrallaan ja postitus on vähän kalliimpaa ainakin pienemmälle satsille. Tuo punainen kangas on taasen Pip Studion tyynyliinasta silputtu. Ostin joskus sen jostain alesta ihan tilkkutarkoitukseen. Täkin turkoosin reunuksen leikkasin vanhasta lakanasta.

Vinkkivitosena muuten, että kannattaa pestä kankaat ennen palojen leikkaamista. Minä nimittäin tarkasti millimittasin, leikkasin ja siksakkasin palaset, ennen kuin pesin ne. Virhe! Kankaat (kovin yllättävästi) kutistuivat vain toiseen suuntaan, joten jouduin mittamaan kokonaisuuden uusiksi ennen ompelemista.

Mun piti tehdä tehdä tähän täkkiin myös nätit tikkaukset, mutta jotenkin ne eivät ottaneet ihan luonnistuakseen ja päätin, että reunatikkaus saa riittää! Oli vähän kiire ja lyhyt pinna sillä hetkellä. :D Täkin taustana on vanhan päiväpeiton palanen. Kätevää tällain ulkokäytössä, että nurja puoli on musta.

Tässä tilkkupeitto kokonaisuudessaan. Hirmusen ryppynenhän se on, kun ei täällä loma-asunnossa ole silitysrautaa. Vähän häiritsee esteetikon silmää, mutta la vida es - eli elämä on. :)

DIY vauvan aktiviteettilelu vol. 3

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sat, 26 Mar 2016 22:38:00 +0200

Mä olen ihan hurahtanut näihin tee-se-itse vauvan leluihin. Oikeastaan vähän kaikkiin vauvajuttuihin. Ja siihen vauvaankin tietty! :) Kun on työkseen ostellut Kaukoidästä muovileluja sekä syynännyt maahantuontivaatimuksia ja tehtaiden testiraportteja, niin jotenkin osaa arvostaa näitä itse tehtyjä leluja.

Minähän väkersin jo samantapaisen meriheppalelun meidän Tappiselle, mutta halusin tehdä uuden vähän moniulotteisemman version. Toisen aktiviteettilelun tein kaverin vaippakakkuun.

Olen nähnyt lähinnä sellaisia neliskanttisia kuutioita tehtynä. Jossain näin kuitenkin kommentin, että näihin pyramidin mallisiin olisi vauvan helpompi tarttua. Taitaa olla muuten totta, ainakin tämän päiväisen treenin perusteella. Meidän kohta 4kk ikäinen vauva alkoi pari viikkoa sitten tavoittelemaan leluja ja osaa nyt jo hyvin tarttua niihin. Nämä tällaiset aktiviteetti-/tartuntalelut ovat siis kovassa huudossa tällä hetkellä. Tosin tänään opittiin kääntymään selältä vatsalle ja uusi lelu unohtui jo siinä kääntyilytiimellyksessä. Tämä kaveri oppi samantein, että hitto, eteenpäin pääsee myös kierimällä. Äidin täytyy siis jatkossa olla jo tarkempi lattialla lojuvista kässäjutuista. :D

Ompelin tämän pyramidin siis neljästä samankokoisesta kolmiosta. Vuorasin pari sivua sellofaanilla, jotta lelu myös rapisee. Sisällä on suklaamunan lelusäiliö ja sen sisällä riisiä. Mietin ihan kulkusta vaihtoehtoisesti, mutta jotenkin ajattelin, että tuo riisi säästää äitin hermoja enemmän. :D Säiliön ympärillä on sitten vanua.

Kaikki sivut ovat erilaista kangasta. Tässä on ohuessa kaksinkerroin virkatussa puuvillalangassa kolme helmeä. Nuo värikkäät helmet ovat Tigerista.

Tällä sivulla on "peili", jonka ympäröin pitsitarralla ja ompelin lopuksi kiinni kankaaseen. Tilasin Tappiselle arskat reissuun ja tuo "peili" oli kyseisten lasien pakkauksessa taustapahvina. Ei siitä kovin selvästi omaa kuvajaistaan näe, mutta kivasti heijastelee ja kiiltelee kuitenkin.

Tämä sivu on tehty vanhasta käsipyyhkeestä. Ihan vain tekstuurin vuoksi. Kiva hiplailla vähän erilaisia pintoja.

Viimeisenä on tällainen linnun kuva ja siitä lähtee puinen rengas. Tämä rengas näytti olevan juuri sopivan kokoinen pienille nakkisormille. Rengas ja ohuempi pitsinauha ovat Sinellistä. Kiharat nauhat ovat Polinkasta. Paksumpi pitsinauha Löytöliiteristä. Suorat nauhat entisen työpaikan askarteluvalikoimasta. Kankaat ovat osittain samoja kuin edellisissäkin tekemissäni leluissa.

Vauvan helpot haaremihousut (+kaava)

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 20 Mar 2016 21:33:00 +0200

Vauvan saapumisen myötä olen jälleen elvytellyt ompelutaitojani. Vestonomiksi valmistumisen jälkeen olen ommellut lähinnä vain verhoja. Vaatetusalan opinnoissani vihasin eniten kaavoitusta ja sarjomista. Ja ompelua! (Erikoista sinänsä...) Olen kammoksunut erityisesti trikoon ompelua. Kuvittelin, että se olisi jotenkin vaikeaa muka. Nyt voitin kummatkin möröt ja kaavoitin trikoopöksyt vauvalle! Tosin hyvin helpot kahdesta kappaleesta koostuvat haaremihousut - mutta kuitenkin! :)

Tämä Bat girl -kangas on Bloome Copenhagenin ja tilasin sen Majapuulta (näytti just nyt olevan kait loppu). Nämä nykyään tarjolla olevan ihanat trikookankaat ovat mut nimenomaan innostaneet taas ompelemaan.

Halusin kaavoittaa mahdollisimman simppelit ja mukavat pöksyt. Otin malliksi yhdet kaupasta ostetut normaalimalliset housut ja piirsin kaavan niiden mukaan. Tällaiset haaremimalliset pussipöksythän sopivat loistavasti näille pienille vaippapyllyille. Etu- ja takakappaleet ovat ihan samanlaiset ja housut tosiaan muodostuvat vain kahdesta kappaleesta.

Tässä on jonkinlainen kaava näihin housuihin. Meidän Tappinen on tällä hetkellä 64cm pitkä, joten arvioisin näiden olevan noin kokoa 62-68. Pohkeet ovat aika naftit meidän ruoka-aikana kotona olleelle, joten sitä kohtaa voi suurentaa aavistuksen jos käyttäjä on samanmallinen. :)

Otin saumurin äitiltäni lainaan, mutta onnistuin tietysti heti kättelyssä pätkäisemään kreppilangan, enkä osannut sitä enää asentaa oikein. Eilen oli silti pakottava tarve saada nämä heti tässä ja nyt valmiiksi, joten päätin kokeilla ompelukoneen siksak-ommelta. Onnistui ihan loistavasti! Muutenkin näistä tuli tosi kivat. Taidan tehdä useammatkin tällä mallilla. :)

EDIT: Tämän PUOLIKKAAN kappaleen kokonaisleveys on siis 16,5cm.
Resoreiden korkeus on 5cm (saumanvarojen jälkeen valmiina ja kaksinkertaisena). Vyötäröresorin leveys on 36cm - tosin suosittelen tsekkaamaan oman pötkylän masun ympäryksen. :) Lahkeiden resorit ovat 13cm. Nämäkin mitat valmiina ilman saumanvaroja.

Kevätoksia ja pääsiäiskakku

noreply@blogger.com (Johanna K) — Tue, 8 Mar 2016 20:25:00 +0200

Meillä juhlittiin viime sunnuntaina meidän ainokaisen 1/4-vuosipäivää. Tosin se 3 kuukautta tuli täyteen jo aiemmin viime viikolla. Oikeasti mä halusin vaan Tappisen kummitätit eli omat kaverini kylään. Niin ja tekosyyn leipoa kakun. :) Olisin järkännyt puolivuotispäivän myöhemmin, mutta kun ei olla juuri silloin Suomessa. Korvattiin ne kemut sitten näillä.

Munaisella teemalla mentiin. Kakun päällä oli suklaamunia ja lisäksi tarjottiin minikarjalanpiirakoita sekä munavoita.

Koska päivisin on vielä toistaiseksi aikaa, niin ehdin askartelemaan myös kevätoksat. Vähän niin kuin virpomisoksia, mutta ei niin pääsiäissidonnaisia kuitenkaan. Ja koska maailmassa ei koskaan ole pastellia liikaa, narsissien ruukkuja toimittaa tuikkukipot ja seassa vipeltää (Tigerin) pastellitipuset.

Viirinauhat askartelin ohuesta puuvillalangasta ja washiteippien palasista. Perhoset on taiteltu erilaisista askartelupapruista. Ohjeen näihin paperiperhosiin sain kummitätiltäni.

Tässä vielä se kaava perhosiin jos jotakuta kiinnostaa. Sitten vaan taitellaan haitariksi nuo osaset. Vartaloksi sidoin metallilankaa ja sarvet on sukkapuikon ympärille kieputettu.

DIY vaippakakku

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 6 Mar 2016 00:00:00 +0200

Kävin tänään toivottelemassa yhdelle kaverilleni hyvät äitiyslomat ja tulevat perheenlisäykset. Laskettuna aikana me kun ollaan jo poissa Suomen kamaralta. Sainpa siinä samalla tekosyyn väsätä kokonaisen vaippakakun! :) Olin himistellyt vaippakakun askartelua jo pitkään ja tässä se nyt on.

Tällain tarkanmarkan äitiyslomalaisena oli hyvä, että melkein kaikki kakun materiaalit löytyivät jo valmiiksi kotoa. Ostin ainoastaan nämä Ikean pikkupyyhkeet (kakun 2. kerros) jotka olen todennut omassa käytössä hirmuisen näppäriksi niin puklu- kuin pyllypyyhkeinäkin. Kakun ensimmäinen kerros on leivottu Muumi- ja Naty-vaipoista. Me muuten oltaisiin haluttu käyttää kotimaisia Muumi-vaippoja meidän Tappisella, mutta käytännön kokemuksen kautta todettiin Natyt ihoystävällisemmiksi. Johtuneeko ehkä muovittomuudesta - mene ja tiedä. Kakun kolmannen eli ylimmän kerroksen tein äitiyspakkauksen kestovaippojen sisälmysosista, jotka meillä jäivät käyttämättä. Niin paljon kuin mun sisäinen ekohippini olisi halunnut kestovaippailla, niin se mukavuudenhaluinen pikkupirulainen vei kuitenkin voiton. Lahjan saaja on kuitenkin päättänyt kestovaipata, joten peukut ja vaipat sinne siis!

Tässä näkyy lähikuvassa tuo kerrosten ympärillä oleva "vyöte". Olen siis päällystänyt pitsiteipillä värillistä paperia. Vähän heikosti erottuu, mutta nättiä oli. :)

Kaikki kakun osaset ovat itse tehtyjä.

Tämä pilvi "sadepisaroineen" on vauvan aktiviteettilelu. Vastaavanlainen edellinen ompelemani Tappisen meriheppalelu on pikkuhiljaa saavuttamassa suosiota, kun kaveri opettelee tarttumaan leluihin.

Tämä on jonkinlainen vaunulelu tmv. Tähden sisällä on helistin ja mustana möykkynä muutenkin kiinnittää kivasti vauvan huomiota. Eikä varmaan lelun saajan äitikään ole pahoillaan värityksestä. :D Vähän piti glitteriäkin saada mukaan hopealangan muodossa. Eli hopeapallero on virkkaamalla päällystetty massapallo.

Tuttinauhan värkkäsin loom bandseista. Kuten tässä edellisessäkin postauksessa.

Sukat on neulottu uudesta Novitan Eco Cotton -langasta, joka on siis valmistettu kierrätyspuuvillasta. Puuvillahan on ihan älyttömän EPÄekologista materiaalia, joten ihastuin heti tähän lankaan parempana vaihtoehtona. (Jos ette usko puuvillasta pahaa, niin miltä tuntuu esim. Araljärven kuivuminen kasaan puuvillan kastelun takia???!!!) OT, mutta suosittelen lukemaan Puuvillan likaisen tarinan! ;)

Ai niin, minähän tein muuten pesutestin tälle langalle. Neuloin Tappiselle samanlaiset sukat ja pesin ne koneessa. Sitten vertasin niitä näihin ei-pestyihin. Eivät menneet pesussa mitenkään pahasti nypyille. Luomu- ja kierrätyspuuvilla kun rähjääntyvät yleensä herkemmin kuin normi puuvilla. Se Vestonomi minussa pääsi taas valloilleen, mutta jatketaanpa eteenpäin... :)

Viimeinen osanen on kypärämyssy, mutta ilman sitä (mun mielestä hölmön näköistä) otsalerpaketta. Puuvillasta tämäkin, koska on kyseessä huhtikuussa syntyvä sankari.

Kirsikkana kakun päällä oli tikkarikortti. Tähän en ollut järin tyytyväinen, mutta tällä mentiin. Paperipilliin askarreltu tähti toimii halpana vauvan aktiviteettileluna sekin. Halvat kun on pienen huvit! :D Kortin toisella puolella toivoteltiin onnea "Sulolle". :)

Sitten kakku sellofaanin sisälle. Tässä jälleen samaista pitsiteippiä kuin niissä kerrosten vyötteissäkin. Tuo handmade-tarra on eräästä tanskalaisesta askartelu- ja sisustuskaupasta ostettu Köpiksen reissulla. (Meinasin seota lopullisesti tuolla kaupassa! Rahapussini onneksi sitä ei ole vielä Suomessa... :))

Vielä vähän paperinarua koristeeksi.

Sitten me vielä ihmeteltiin yhdessä, jotta kylläpä meitin matto ja Tappisen vaatteet mätsäsivät hyvin yhteen vaippakakun kanssa! :D

(Olipa muuten kiva huomata kakun luovutuksen jälkeen, että kameran linssissä on rasvanäpin sormenjälki ja kaikissa kuvissa sumuinen kohta...Perus!)

Virkatut tuttinauhat

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sat, 20 Feb 2016 20:24:00 +0200

Tämä postaus on odotellut lisää tuttinauhoja, mutta eipä niitä ole syntynyt. Kuvittelin nimittäin, että tuttinauhoja tarvittaisiin enemmänkin, mutta näillä on pärjätty ihan hyvin tähän asti. Toinen nauha roikkuu turvakaukalon lämpöpussukassa ja toinen vaunujen toppahaalaripussukassa.

Tämän loom bandseista väsätyn tuttinauhan tein vasta kun synnytys oli jo melkein alkamassa. Piti vaan saada kiireellisesti joku nauha synnytyssairaalaan mukaan. Ihan niin kuin sitä nyt olisi silloin tarvinnut. :D Tämä sopii hirmu hyvin kiireiselle tai lyhytpinnaiselle virkkaajalle. Nämäkin rinkulat ovat työetua. Klipsit ja renkaat tilasin muistaakseni Punahilkasta.

Virkatun tuttinauhan halusin koristella mätsäämään turvakaukalossa kiinni matkustavaan lämpöpussukkaan ja samaa sarjaa olevaan vaunujen sadesuojaan. Nämä kaksi (ja se edellisen postauksen pussilakana) ovat muuten tähän asti olleet ainoat uutena ostetut kalliimmat vauvatarvikkeet. Näitä tilatessani olin viimeisilläni ja hormonit sekoittaneet päätä... :D Kovin kätevä tuo lämpöpussukka on kyllä ollut, kun siitä saa kaukalon turvareleet läpi ja esim. kaupassa kannen irti.

Meidän vaunurattaat ostin käytettynä satkulla käveriltani ja sen säästön vuoksi annoin itselleni luvan vähän panostaa muihin tarvikkeisiin. Sadesuoja on todella kiva piristys hieman elämää nähneille vaunuille. Olen käyttänyt suojaa myös kylmillä keleillä suodattamaan suurinta viimaa ja pakkasta vaunuista. Meni vähän OT:ksi, mutta oli pakko mainita kun niin kovasti tykkään näistä. :)

DIY vauvan aktiviteettilelu ja pinnasängyn reunasuoja

noreply@blogger.com (Johanna K) — Tue, 16 Feb 2016 19:46:00 +0200

Mulla on pienoinen pakkomielle tehdä itse vauvan lelut. Tai muuten vaan ostaa muuta kuin muovisia leluja. Eivätpähän ainakaan sisällä ftalaatteja, bisfenolia sun muuta ei-niin-mukavaa. Erityisesti tässä ikenienteroitteluiässä.

Halusin tehdä meidän Tappiselle tällaisen räpellyslelun, tai mikä se nyt lieneekään suomeksi. Englanniksi google löysi tämmöisiä nimellä "tag toy". Jos tämä olisi oikeaoppinen alle 3-vuotiaan lelu, tällä olisi brodeeratut tai piirretyt silmät - ei blingblintimangit. :) Mutta minäpä luotan omiin ompelutaitoihini ja olen vakuuttunut, että tämä kaveri pysyy kasassa kovemmassakin menossa. Nythän näyttää muutenkin olevan leluissa kovin rendikästä tuollaiset vaaleanpunakiiltoiset "olen reivannut koko yön ja samoilla silmillä aamulla jatkoilta kotiin" -silmät. :D

Hitto, että oli muuten haastavaa tämän lelun ompeleminen. Ensin asettelin ja ompelin nuo "tagit" eli nauhat väärinpäin, eli olisivat jääneet nurjalle puolelle. Sitten purin ja asettelin ne uudelleen. Tällä kertaa eri lailla, mutta silti väärinpäin! Piti ottaaa "ei näin" -kuvat, mutta unohdin. Välillä mietin omaa järjenjuoksuani, että pyörä kyllä pyörii, mutta hamsteri on kuollut... XD

Tilasin ennen Tappisen syntymää pinnasängyn pussilakanan ja tyynyliinan, jotka olivat samaa kangasta olevan pienen pussukan sisällä. Tämän merihepan kangas on leikelty siitä suhteellisen turhasta pussukasta. Silmien strassit ja nauhat ovat Nappikauppa Punahilkasta ja Polinkasta. Osa nauhoista taitaa olla vanhalta työpaikaltani. Lelun sisälmykset ovat vanua ja kaava on omasta päästä luonnosteltu.

Pinnasängyn reunasuojuksen virkkasin trikookuteesta vähän ennen synnyttämään lähtöä. Se oli sellainen pikatekele. Meillä pinnasängyn toinen reuna on laskettu ihan alas, koska pinnis on kiinni omassa sängyssämme. Tarvitsin siis vain yhden reunan sänkyyn. En ole ihan tyytyväinen, mutta tällä mennään. Pinnasänky on muuten meikäläisen vanha. Meinasin sen maalata ensin, mutta jätin kuitenkin tuollaiseksi parhaat päivänsä nähneen näköiseksi - lähes vintageksi! :D

Vauvan neulottu jumpsuit ja pipo

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 14 Feb 2016 19:47:00 +0200

Ennen meidän vauvan syntymää mä ihmettelin ihmisiä, jotka pukevat vauvansa tylsän harmaisiin vaatteisiin. Itse olin varma, että harmaat vaatteet meidän lapsella olisivat yhtä todennäköistä, kuin että ottaisin lääkkeellistä puudutusta synnytyksessä. Miten sitten kävikään? No 7 epiduraalia, 1 spinaali, niiden välissä ilokaasua ja vauvan vaatekaappi täynnä harmaata! Että näin. :D

Mä näin tämän ihanan vauvan jumpsuitin mallin edellisessä eli tammikuun 2016 Suuri Käsityö -lehdessä. Halusin neuloa sen vähän keväisemmällä langalla ja päädyin käyttämään bambuviskoosi-puuvilla-sekoitetta eli Lankamaailman Bommix Bamboota (harmaa ja valkoinen) sekä Novitan Cotton Bamboota (vaaleanpunainen). Ovat samanvahvuisia ja on melkein sama materiaalikoostumuskin. Pyörittelin vaikka mitä värivaihtoehtoja mielessäni, mutta en vain päässyt yli tästä yhdistelmästä.

Lanka oli tietenkin hieman erivahvuista kuin ohjeessa käytetty, joten soveltamiseksi meni jälleen. Seurasin kuitenkin lehden ohjeen koon 68 senttimetrimittoja. Kunnes etukappaleen loppupuolella huomasin että ei jösses, tästähän tulee kisakireä nyt vasta 60cm pitkälle pikkukaverille! Nimeonmaan halusin tähän kasvunvaraa, jotta se olisi sopiva huhti-toukokuussa kun olemme lämpimissä maisemissa. Purin haalaria haaraan asti ja aloitin uusiksi neulomalla lahkeista pidemmät. Otin mallia ostamastani koon 68 collegehaalarista. Tämän valmishaalarin mitat vastasivat lehden kokoa 80! Eli vika ei selvästikään ollut käsialassani tai erivahvuisessa langassa. Oli aika mielenkiintoista soveltaa lehden kokoa 80, valmishaalarin kokoa 68, eri lankaa ja vielä saada kohdistettua hihojen raidat miehustan raitoihin. Mutta onnistuin! :)

Nämä napit muuten ovat vain ulkonäölliset hämyt. Nepparit ovat vaan niin paljon kätsymmät vauvan vaatteissa, että ne vastaavat tämän haalarin kiinnityksestä. Olisin halunnut painonapit, mutta niihin ilmeisesti tarvittaisiin jonkinsortin laite, jota en omista. Lahkeensuut olisivat saaneet olla kaposemmat, mutta näillä mennään. Muutoin olen hirmusen tyytyväinen näihin. :)

Näissä hempsukan vaaleanpunaisissa tunnelmissa toivottelen kaikille hyvää ystävänpäivää! ♥

Tekstiilitussiterapiaa

noreply@blogger.com (Johanna K) — Mon, 8 Feb 2016 23:37:00 +0200

Bongasin joskus viime syksynä Sinellistä tuunattavat aurinkosuojat autoon. Ajattelin, että tulevat tarpeeseen seuraavana kesänä kun takapenkillä tulee matkustamaan meidän vauva. Sittemmin ne suojat jo vähän unohtuivat tuonne askartelukapsäkkien uumeniin. Kunnes eilen nukkumattia odotellessa mieleeni juolahti yhdistää kolme tarpeettomana lojunutta tarviketta - aurinkosuojat, Ikean tekstiilitussit ja aikuisten värityskirja.

Tänään Tappisen (uusi lempinimi, koska on isin mielestä niin kova tapittelemaan...:)) nukkuessa tunnin päikkärit, käytin ajan yksin hiljentymiseen. Piirtelin värityskirjasta läpi erilaisia kasveja ja eläimiä. On muuten ihan tajuttoman meditatiivista hommaa! Mä en ole muutoin oikein syttynyt noille aikuisten värityskirjoille, koska mun mielestä ne kuvat näyttävät niin kauniilta jo simppelin mustavalkoisina, enkä halua pilata niitä tuhrimalla. Sillä olen aivan varma, että tuhrimiselta mun värittely näyttäisi. :D Sain kuitenkin töistä yhdeltä tavarantoimittajalta joululahjaksi sellaisen värityskirjan ja jotainhan sille täytyy keksiä.

Tuo Ikean tussi on aika paksupäinen, joten ihan yhtä kauniita kuvia ei näistä tullut mitä värityskirjassa ovat. Kaukaa näyttävät kuitenkin ihan hyvältä! :D Kun Tappinen on isompi, voidaan sitten yhdessä ihmetellä automatkoilla, että mitä kaikkia eläimiä ja kuvioita tuosta löytyykään. Näitä suojia on Sinellissä myytävässä pakkauksessa kaksi, joten toiselle pitäisi vielä jotain keksiä. Suojat tulevat muuten ihan tarpeeseen pian, kun 7 viikon päästä starttaamme omalla autolla Espanjaan. Hola hola vaan ja aurinkoa odotellessa! 8-)

Tässä vielä blankona tuo aurinkosuoja, Ikean tussit (ovat muuten ihan edukkaat, vain 1,99€) ja se jonkun kaiman rustaama värityskirja.

Pastelliset talvisukat

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sat, 6 Feb 2016 23:04:00 +0200

Kuten tuolla Instagraminkin puolella olen jo kertonut, en aluksi lämmennyt Muita Ihanian talvisukkahaasteesta, mysteerisukista - tai miksi niitä pitäisi kutsuakaan. :) Ai miksi? No koska sisäinen vastarannankiiskini haluaa aina tehdä asiat vähän eri tavalla kuin muut. Kunnes sisäinen laumaeläimeni alkaa määkimään, että sittenkin mää haluun samaa kun kerran kaikki muutkin! Ryhdyin tosin hommaan muutaman päivän myöhässä, koska pari päivää piti harata vastaan ja pari lisäpäivää miettiä sitten värejä. No vihdoinkin nämä ovat valmiit!

Muutama muutos piti tietenkin tehdä, koska niitä nyt vaan pitää aina tehdä. Resorin neuloin kaksi oikein ja kaksi nurin, toisin kuin ohjeessa. Kantapään jälkeen jäi yksi kuvio uupumaan, koska harmaa väri loppui kesken. Mutta hyvä niin! Koska nimenomaan halusin neuloa loppuun vanhoja lankojen jämiä. Lisäksi se oli oiva veto myös siksi, että sain sukista kokoa 36. Seuraavat palkkiraidat neuloin vähän lyhemmiksi. Ihan vain siksi, että kirjoneulominen kiristi sädekehää jo sen verran, ettei enää huvittanut kolmella värillä neuloa samaan aikaan. Tuo kärkiosaa edeltävä kuvio on muuten sama kuin varressa, eli vähän erilainen kuin ohjeessa.

Kaikista onnellisin olen kuitenkin tuosta kantapäästä! Tämä oli ensimmäinen kerta kun neuloin kantapään tuolla tavoin ja siitä tuli niin ihanan siisti! Tai siis edellisen kerran olen neulonut villasukat itselleni 22 vuotta sitten. Juu-u, suutarin lapsilla kenkiä ja neulojalla sukkia ja silleen... Väreinä oli silloinkin muuten harmaa, liila ja vaaleanpunainen. Mikään ei siis ole värimieltymysten suhteen muuttunut. :)

Vitsit mä olen onnellinen näistä! Tuli tosi kivat. Ja oli kiva, kun joku saneli ohjeen. :D Hampaita jouduin vähän kiristelemään, kun ei tuo kirjoneulominen ole ihan mun ominta kenttääni. Itse asiassa neuloin näitä ja yhtä raitaneuletta vuorotellen. Aina sen mukaan kiristikö pollaa vai ei. Pari kysymystä mulla kyllä olisi. Ensinnäkin miten nämä pitäisi saada paljaaseen jalkaan niin, että joku harovarvas ei ole langanjuoksussa kiinni? Ja kuka tulisi päättelemään mun langanpäät? :D

Samikset - eli vauvan helppo villatakki (+ohje)

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sat, 16 Jan 2016 19:59:00 +0200

Mä en ole niitä ihmisiä, jotka hiihtelevät kylillä samanlaisissa tuulipuvuissa kumppanin kanssa. Mutta mä olen nähtävästi niitä äitejä, jotka pukevat lapsensa samanlaisiin vaatteisiin kuin itsensä. Mä kuvittelin myös olevani niitä tyyppejä, jotka tykkäävät värikkäistä vaatteista lapsilla. Alla näkyvä kuva todistaa kuitenkin, että mä olen haksahtanut pahemman kerran harmaaseen. Niin kuin liian moni muukin! Eli päädyin nähtävästi jossain hormonihouruissani neulomaan vauvalle harmaan ja helpon ainaoikein samisvillatakin. Tuo minun versioni villatakista löytyy myös täältä.

Kirjoitanpa poikkeuksellisesti vähän ohjettakin tähän neuletakkiin kun niitä aina kysellään. Kun kerrankin saan aikaiseksi blogattua heti kun teos on valmis ja muistankin jotain.

Meidän tyttö on tällä hetkellä 58cm pitkä ja tämä villatakki näyttää olevan ihan ok kokoinen, jopa hieman reilu tällä hetkellä. Eli väittäisin neuleen kooksi noin 62. Menee varmaan vielä isommallekin, 68 kokoon asti ainakin. Tuossa kuvassa ei näytä ihan niin reilulta kun luonnossa on.

Lanka: harmaa Novita Nalle + vanha roosa (Geum) Eden Cottage
Puikot: 4 + Koukku: 3

Takakappale: Luo 48 silmukkaa. Neulo ainaoikein 83 kerrosta. Päättele pääntietä varten keskimmäiset 16 silmukkaa. Sen jälkeen neulo olat vuorotellen. Päättele vielä pääntien vierestä 4 silmukkaa niin, että 1s aina 2 kerroksen välein (8 kerrosta lisää). Olalle jää 12 silmukkaa. Yhteensä 91 kerrosta. (Parittomalla kerrosmäärällä oikealle puolelle jää näkyviin se siistimpi alareuna.)

Etukappaleet: Luo 26 silmukkaa. Neulo ainaoikein 77 kerrosta. Päättele reunasta pääntieksi yhteensä 14 silmukkaa kerroksen välein (eli 14 kerrosta lisää). Olalle jää 12 silmukkaa. Viisas tekee samalla napinlävet - minä en. Tein vaikeimmaan kautta eli venyttelemällä reiät jälkikäteen.

Hihat: Luo 26 silmukkaa. Neulo ainaoikein yhteensä 50 kerrosta. Lisää aina 12 kerroksen välein molemmissa reunoissa yhdet silmukat. Eli lopussa on 32 silmukkaa. Päättele.

Yhdistä kappaleet. Virkkasin vielä pääntiehen, hihojen ja helman reunoihin piparireunukset. Jokaisessa "pipariaallossa" on 5 pylvästä. Ompele napit.

Loppuhuomautuksena tuosta Novitan Nalle-langasta, että on vähän karkeaa materiaalia. Huomasin vasta neuloessa, että vitsit tämä ei ole kyllä mitään vauvalankaa. Yleensä mulla ei villalangat paljon kutise, mutta nyt raavin langanjuoksusormea koko ajan. En tietenkään voinut enää lopettaakaan, kun kotoa ei löytynyt muuta meleeratun harmaata lankaa ja inspis oli päällä. Ohje kuitenkin toimii varmaan muilla suht saman vahvuisilla langoilla. Onneksi me pidetään tätä neuletta bodyn päällä niin materiaali ei niin haittaa.

EDIT: Ohjetta korjattu 27.9.2016

Nimiäiset + nimiäismekko + kutsukortit + kummitodistukset

noreply@blogger.com (Johanna K) — Wed, 6 Jan 2016 19:54:00 +0200

Viime lauantaina vietettiin meidän Minionin nimiäisiä. Tai nimi kaverilla on ollut jo rakenneultrasta lähtien, eikä se kenellekään mikään salaisuus ole ollut ainakaan enää syntymän jälkeen. Haluttiin, että lapsi saa itse päättää uskontonsa tai siihen kuulumattomuutensa aikuisena, joten päätettiin olla ristimättä kirkollisesti. Tästä huolimatta lapsosemme sai kuitenkin kummitätit tai läheiset aikuiset tai miksi heitä haluaakaan kutsua. Itselläni on aina ollut läheiset välit kummitätiini ja samaa halusin myös omalle jälkikasvullemme. En pidä kummeja muutenkaan itsestään selvänä lahjakoneena, vaan lapselle - ja meille - tärkeinä ja läheisinä ihmisinä.

Halusimme kuitenkin juhlistaa nimeä ja lasta, joten päätimme järjestää nimijuhlat. Siellä kerrottiin etunimen taustasta ja paljastettiin toinen nimi, joka oli hieman erikoisempi, mutta sitäkin merkityksellisempi meille. Skoolattiin ja syötiin herkkuja. Jaettiin ja luettiin kummitodistukset ääneen. Lapsen pappa eli mieheni isä lauloi "Ystävä sä lapsien" ja "Mä olen niin pienoinen". En ole mitenkään kirkkovastainen, vaikka en siihen enää kuulukaan. Joten nuo laulut olivat kaunis lisä mielestäni. Lisäksi toinen mummu luki vielä runon.

Tässä kuvassa itse päivänsankari. Ikää on kertynyt huimat 1 kuukausi ja 1 päivä.

Nimiäismekon tein itse. Tuo pitsikangas on peräisin viime kesäisestä häämekostani, joka vilahti edellisessä postauksessa. Mekossa oli mielestäni vähän hölmöt 3/4-trumpettihihat, jotka silppusin ja ompelin tähän mekkoon. Riittivät muuten justiinsa! Tämän mekon yläosa on virkattu ja ruusukkeenkin väkersin pitsinauhasta ja vanhoista koruista puretuista helmistä. Mitään materiaaleja ei tarvinnut lähteä kaupasta hakemaan. Varsinainen kierrätysmekko siis. Ja vielä käsin ommeltu! Kun olisi ollut astetta hankalampaa ommella koneella tuollaista reikäpitsikangasta.

Kutsukortit täytyi luonnollisesti väsätä itse. Mulla oli korkealentoisia suunnitelmia näidenkin suhteen, mutta päädyin vähän alittelemaan sitä matalinta aitaa nopeimman kautta. No tulipahan tehtyä itse kuitenkin.

Kummitodistukset väsäsin kummitäteille itse nekin. Tottakai. Todistusten tekstissä kummit lupasivat tukea lasta kasvamaan ennakkoluulottomaksi, valoisaksi, ystävälliseksi, empaattiseksi ja vastuuntuntoiseksi ihmiseksi. Kuunnella ja neuvoa elämän myrskyissä ja myötätuulissa. Lisäksi jokaisen kummin kohdalla oli henkilökohtaisia lupauksia. Kuten mm. lupaus opastaa täydellisen seinän maalaamista, täydellisen kakun leipomista, hokkareilla luistelua, kuinka pukeudutaan eläinkuoseihin tyylikkäästi, reissataan pienellä budjetilla ja kuinka ollaan "vouk". :)

Tarjolla oli mm. munakasmuffinsseja a.k.a möttösiä, pororullia, salaattia, gluteenitonta ja vähäsokerista porkkanakakkua (paitsi vain 1dl sokeria!), sekä sen kakku-kummin tekemää täydellistä kakkua. :) Perinteistä poiketen ja vanhempaa väkeä uhmaten meillä ei ollut tusina-astiasarjaa, vaan herkut syötiin sekä kahvit ja viinit juotiin näteistä kertisastioista. Toivomuksena oli myös, että turha pukupönöttäminen unohdettaisiin ja dress code oli ennemminkin rennon kasuaali.

Vuosi Kaksituhattajaviisitoista

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 3 Jan 2016 16:14:00 +0200

Tulipa pidettyä pieni power paussi blogista. Tällä kertaa tosin vain reilu kuukausi ja hyvästä syystäkin. 1.12.2015 syntyi nimittäin työnimi minioni - nyttemmin lempinimi väiski tai hattivatti eli rakas lapsemme. Koin raskausajan jokseenkin raskaaksi ja synnytyksen vieläkin työläämmäksi. Sanottakoon, että synnytys (eli ne kivuliaat ja säännölliset supistukset) kestivät yhteensä viisi ja puoli vuorokautta. Kyllä!!! Kaikki piti olla hyvin, mutta lopulta synnytystä käynnisteltiin oikein urakalla ja lopulta oltiin kiireellisessä sektiossa. Onneksi kaikki oli vauvalla koko ajan hyvin. Äidilläkin fyysisesti. Henkinen puoli olikin jo toinen juttu. Onneksi loppu hyvin ja kaikilla kaikki hyvin so far. Alla kuvassa se kaiken vaivan arvoinen lopputulos - ja viime vuoden paras oma tuotos. ♥ Tässä me harjoitellaan äitille hymyilemistä... :)

Sitten siihen varsinaiseen vuoden 2015 alkuun. Me oltiin juuri kotiuduttu miehen kanssa Meksikon reissultamme. Siellä päätettiin, että mennään tulevana kesänä vähin äänin naimisiin ja pidetään vain yllärigrillijuhlat kavereille. Oltiin myös päätetty muutama muukin juttu. Nimittäin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Ja mä olin päättänyt, että aloitan päivätyön ohella Ravintoneuvojan opinnot Terveysopisto Saluksessa. Ai niin ja että lähdetään kesällä kiertämään Eurooppaa omalla autolla kolmeksi viikkoa. Siinähän sitä jo olikin! :)

Viime keväänä La Mimmiita -blogi oli siis edelleen tauolla ja keskityin ruoka- ja terveysjuttuihin ja uuden blogini (jossa myös tuo kuvan "minttupuffettien" ohje) päivittelyyn. Ehdin käymään yhden Saluksen kurssin kun huomasinkin olevani raskaana. Sen jälkeen lamaannuttava raskauspahoinvointi vei kaikki voimani ja opiskelu jäi tauolle. Kykenin hädin tuskin käymään töissä ja sielläkin toimin ihan puolilla valoin.

Touko-kesäkuussa olo alkoi onneksi helpottamaan, koska edessä oli meidän vihkiminen ja se Euroopantourneehäämatka. Noinkin kasuaaleissa tunnelmissa (yllä) mentiin naimisiin Tampereen maistraatissa yhden todistajakaveripariskunnan läsnäollessa. Niistä yllärigrillipippaloista mulla ei tietenkään ole yhtään kuvaa. Tyypillistä.

Heti vihkimisen jälkeen parin päivän päästä suunnattiin auton nokka kohti parempia kesäkelejä. Reitti meni Ruotsin, Tanskan, Saksan, Ranskan, Espanjan, Ranskan, Belgian, Hollannin, Saksan, Tanskan, ja Ruotsin kautta Suomeen. Reissussa oltiin yhteensä 19 päivää ja ajettiin 6950 kilometriä. Kerettiin me silti nautiskelemaan välietapeistakin ihan riittämiin. Yllä oleva kuva on napattu Amsterdamin kaduilta.

Keväällä muhun otettiin yhteyttä Kauneus&Terveys-lehdestä. Olivat löytäneet mun toisen blogini ja sitä kautta olivat kiinnostuneita haastattelemaan mua maidottomasta, viljattomasta ja sokerittomasta ruokavaliostani. Haastattelu tehtiin jo maaliskuussa, kuvattiin heinäkuussa ja juttu ilmestyi sitten syyskuussa. Sittemminhän mun ruokavalioni lipsui aika lailla. Raskaushormonit kun poistivat nivelreumani oireet enkä tarvinnut enää niin tiukkaa ruokavaliota sairauteni vuoksi. Siitähän se jopo sitten lähtikin keulimaan motarilla. Toivottavasti pian saan taas itseni ruotuun ja jos sita kautta innostuisin jatkamaan opiskeluja ja tuota Jungle Jo -blogiakin. Katsotaan...

Tuolla reissussa ryhdyin virkkaamaan pitkillä automatkoilla peittoa vauvalle. Se oli piiiiiiitkästä aikaa ensimmäinen tuotos ja vuoden 2015 kokonaan ensimmäinen. Elokuusta lähtien tämä blogi alkoikin taas päivittymään.

Seuraava valmis käsityö oli vauvan haalari. Edelleenkin se on liian iso, vaikka vauva on kasvanut 52 sentistä ja 3920 grammasta noin 57 senttiin ja 5000 grammaan kuukaudessa. Muistan mainita joka kerta kaikille, kuinka OHJE oli pielessä - en minä. :)

Kesällä ehdin tuunailemaan myös vauvalle kehdon. Kehto on toiminut oivallisena päiväunipaikkana kun alakerran olohuone-keittiö-tilassa hengataan kuitenkin kaikki päivät. Hirveästi ei tosin ole enää kasvunvaraa tuossa petipaikassa.

Kehdon lisäksi meidän olohuoneen kalustoon kuuluu nykyään myös tuunattu leikkikaari. Näistä roikkuvista kavereista panda on muodostunut ei niin yllättäen suosikiksi. Erottuuhan se väritykseltään ehkä parhaiten ja pitää vielä ääntäkin.

Vauvalle tein vielä pari kypärämyssyä, lapaset ja sukat. Täällä ja täällä. Ihan sanon vaan taas noista ohjeista, että ovat nuo myssytkin liian isoja vielä. Vaikka kumpaistakin pienensin ohjeesta ja vaaleanpunaisen tein vielä ohuemmasta langasta kuin suositeltu. Eikä meidän lapsen pää ole sitä pienintä sorttia. Tästä eteenpäin luotan edelleenkin omiin ohjeisiini enemmän kuin valmiisiin. No hard feelings vaan Novitan ohjeita laativille.

Tämä Loihdi-askartelusarja jäi myös hyvänä muistona viime vuodesta. Tätä me työstettiin päivätöissä meidän tuotepäällikön kanssa ja molemmat oltiin kovin innoissaan. Valitettavasti mun kyseinen määräaikainen työni vaan päättyi äitiysloman myötä. Nyyh! Eli mulle saa ensi kesän jälkeen tarjota töitä - erityisesti jos ne liippaa askartelua tai käsitöitä! :D

Syyskuussa aloitin jo joulukorttiaskartelut ja niitä syntyi paria eri sorttia - tossusia ja porosia.

Joulusuklaita pakkasin tämmöiseen pussukkaan.

Joululahjat oli paketoitu tähän tyyliin.

Ja joulukuusi oli rakennettu tänä vuonna oksista.

Ehdinpä kesän ja syksyn aikana neulaisemaan myös itselleni parit villatakit.

Kuten tämän ihanan huurteisen värisen.

...ja tämän harmaa-vanharoosaisen. Josta muuten teen tällä hetkellä päinvastaisella värityksellä vauvan neulemekkoa.

Lahjaksi väsäsin kuppikakkuja, pipareita ja teepusseja valmiin lasten teesetin kylkiäisiksi.

Blogissa vuoden viimeiseksi käsitöiksi jäivät nämä hyväntekeväisyyteen virkatut pannunaluset. Näihin onkin hyvä lopettaa vuosi. Vaikkakin oikeasti mä olen kyllä jatkanut neulomista, virkkaamista ja ompeluakin näiden jälkeen. Valmista ei kuitenkaan ole tullut kuin vasta tämän uuden vuoden puolella. Osa on perinteisesti vieläkin kesken. :)

Innolla odotan uutta vuotta, vaikkakin tuskin se voi enää vuotta 2015 mieleenpainuvammaksi muodostua. Tai mistä sitä tietää - mutta epäilen! On meillä onneksi taas jotain mitä odottaa. Varattiin nimittäin Espanjasta kämppä huhti- ja toukokuuksi. Jeiiii! Tästä kiitos Suomen valtioille, joka mahdollistaa palkallisen vanhempainvapaan, sekä miehen työnantajalle, joka mahdollisti miehelle vuoden vuorotteluvapaan. Toivottavasti saadaan siellä vietettyä kivaa perheen laatuaikaa. Ja neulottua ja virkattuakin tietty. :)

Hyvää tekeviä trikookuteisia pannunalusia

noreply@blogger.com (Johanna K) — Wed, 18 Nov 2015 19:53:00 +0200

Canelipuu ry sekä Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogin Laura ovat yhdessä haastaneet kädentaitoisia bloggaajia ja blogien lukijoita auttamaan Intian vähäosaisia lapsia käymään koulua. Miten se sitten tapahtuu? Jokainen voi lahjoittaa haluamansa määrän tekemiään käsitöitä Lauran kautta Canelipuulle. Käsityöt myydään Teurastamon joulumyyjäisissä ja tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Canelipuun kautta. Lisää Canelipuun toiminnasta ja lahjoitusten kohteesta voi käydä lukemassa heidän nettisivuiltaan.

Olin tietenkin heti messissä! Onhan kehittyvien maiden lasten koulutus havaittu olevan paras mahdollinen tapa poistaa köyhyyttä maailmassa. Tuntuu myös aika kivalta tehdä jotain konkreettista pelkän rahan lahjoittamisen sijaan. Toki sekin on tarpeen ja mahdollista myös tässä hyväntekeväisyyskohteessa.

Haastan siis teidät kaikki mukaan osallistumaan! :) Toki ymmärrän, että kaikilla ei välttämättä ole aikaa, vaikka halua olisikin. Itse kulutan tällä hetkellä aikaani kotona odottelemalla pikku minionia syntyväksi, joten resursseja onneksi löytyi tähänkin projektiin. Halusin silti tehdä jotain nopsasti valmistuvaa, sillä en voi tietää koska tulee lähtö sairaalaan kun laskettu aikakin on jo ensi viikon lopulla. :) Virkkasin oman korteni kekoon trikookuteisilla pannunalusilla. Näihin ei huvennut kuin yksi ilta ja muutama TV-ohjelma siinä sivussa.

Kaikkiin pannunalusiin löytyi materiaalit kotoa joten oma rahallinen sijoitukseni on vain postikulujen maksaminen.

Värit ovat yllättäen hyvinkin itseni näköisiä ja makuisia. :) Eivätköhän silti miellytä myös potentiaalisia asiakkaita.

Olen virkkaillut näitä pannunalusia ennenkin. Ovat mainio joululahja muuten, tai miksei tuliaisenakin. Sydämen muotoisia alusia virkkailin joskus ystävänpäivälahjaksi kavereilleni.

Jos haluatte haasteeseen mukaan, niin käykäähän kurkkaamassa lisäinfoa täältä! :)

Tee-se-itse oksajoulukuusi + joulupaketointia

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sat, 14 Nov 2015 20:36:00 +0200

Joulupuu on rakennettu tänä vuonna hieman ajoissa. Kirjaimellisesti nimittäin rakennettu kelottuneista puunoksista - miehen, porakoneen ja ruuvien avustuksella. :)

Halusin meille tänä vuonna jonkinlaisen "kestoversion" joulukuusesta, koska joulukuussa saattaa olla parempaakin tekemistä kuin aidon kuusen kanssa peuhaaminen ja neulasten siivoaminen. Selailin netissä kaikennäköisiä diy-joulukuusia ja ihastuin eniten oksista koottuun ja valoin varustettuun kuusentapaiseen. Ensin ajattelin tehdä sellaisen seinälle ripustettavan version, mutta en halunnut rei'ittää meidän seiniä sen takia kuitenkaan. Päädyin sitten tuollaiseen rungon omaavaan versioon. Ympärille kieputtelin 20:n kappaleen led-valosarjan, joka riitti sopivasti.

"Kuusi" on tökätty keraamiseen maljakkoon ja tuettu valkoisilla koristekivillä. Suurimman osan koristeita värkkäsin itse. Latvatähti (Prismasta), valkoiset minipompomit (Ikeasta) ja minilasipullot (Sinellistä) on ostettu valmiina.

Myös suurin osa joululahjoista on paketoitu jo valmiiksi. Joulukortithan mä tein jo syyskuussa. :D Korteista on kuvia täällä ja täällä.

Sitä kaikista parasta ja toivotuinta joululahjaa täällä odotellaan edelleen syntyväksi parin viikon päästä... ^_^

Virkatut kuppikakut ja piparit + diy teepussit

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 8 Nov 2015 18:24:00 +0200

Ihastuin Porvoon reissullamme lelukauppa Riimikkoon ja päädyimmekin ostamaan sieltä lasten teesetin miehen kummitytölle syntymäpäivälahjaksi. Koska mulla on nyt kova diy-vaihe meneillään, halusin tuunata teesettiä itse tehdyillä ruuilla. Mikäs sen makoisammin olisi sopinut settiin kuin kuppikakut ja joulupiparit. Lisäsin vielä pienet teepussit mukaan.

Virkatut kuppikakut ja piparit on tehty Blend Bamboo -langasta, joka niin passelisti soveltuu tähän. Kuppikakkujen pohja on tummanruskeaa lankaa (eli suklaata :P) ja päällikuorrutus eri väreillä. Osassa on koristeena "nonparelleja" eli pikkuhelmiä ja toisissa isompia helmiä. Kuppikakkujen pohjalla on pahvista leikattu ympyrä ja ne on täytetty vanulla.

Piparit on virkattu ja sitten koristeltu sellaisella helmiäisvalkoisella tuubitussilla, jota en nyt tarkemmin osaa kuvailla.

Teepussien toinen puoli on valkoista huopalevyä ja toinen on tarrasta. Lankana käytin vaatteista leikeltyä kapeaa satiininauhaa ja "roikottimet" on tarraa molemmin puolin.

Pakkasin kuppikakut ja muut herkut silkkipaperiin ja Tigerista ostettuihin pikkupahvilaatikoihin, joita tuunasin vähän tarroilla.

Kauhian söpöä ja pastellista tuli taas! :)

Tuunattu vauvan jumppakaari

noreply@blogger.com (Johanna K) — Wed, 4 Nov 2015 20:02:00 +0200

Yksi monista vauvanjutuista jonka halusin tehdä tai tuunata itse, oli jumppakaari a.k.a. leikkikaari. Itsekkäistä syistä halusin saada sen mätsäämään sisustukseen. :) Valmislelut ja muut vauvantarvikkeet kun yleensä ovat aika kirkkaanvärisiä - ymmärrettävistä syistä toki lapsen kehitystä ajatellen. En kuitenkaan ajatellut kasvattaa minionia tätä tuijotellen, joten eiköhän lapsesta kasva ihan normaali pastellivärienkin alla. :D

Aluksi mulla oli kova ambitio tehdä jumppakaari ihan alusta asti itse käyttäen esimerkiksi hulavannetta kehikkona. Sitten näin sekä kotimaisissa että ulkomaisissa blogeissa valmiista puisista kaarista tuunattuja versioita ja tulin järkiini. Löysin käytettynä Torista tämän Ikean LEKA-jumppakaaren vitosella ja tein kaupat.

Pohjamaalasin kehikon ja sen jälkeen sudin päälle vielä valkoista kalkkimaalia pari kerrosta. Nuo pyörivät palikat sivuissa maalasin vaaleanpunaisella ja lilalla. Leluja pitelevät nupit maalasin kolmella eri värillä. Sivupalikoihin virkkasin ja kontaktiliimasin vielä erilaisia kuvioita. Uskalsin jopa liimata A-kirjaimen tuohon yhteen palikkaan. Mikäli rakenneultran kätilö tiesi minionin sukupuolen oikein, tulee tulokkaan nimi alkamaan A:lla. :) Jos jotain olen muuten oppinut sambaamisesta ja sambapukujen värkkäämisestä, niin sen, että kontaktiliima on ihan parasta tällaiseen lujaa kiinnitystä vaativaan hommaan! :D *peukku*

Tämä kolmen P:n suora - eli pupu, pinkku ja panda on amigurumityylillä virkattu ihan ilman ohjetta, netin kuvia tuijotellen vain. BlendBamboo -lanka sopii passelisti näihin hommiin. Yhden killuttimen halusin tehdä mustavalkoiseksi, koska vauvat kuulemma parhaiten erottavat tuollaisia jyrkkiä värikontrasteja. Pandan sisällä on vielä extrana helistin.

Vauvan köllöttelypeitto on vielä kesken, joten hätävaraa toimittavat nuo trikookudematot, jotka ovat osa isompaa ikuisuusprojektia. No, on mulla EHKÄ vielä reilu 3 viikkoa aikaa saada valmiiksia loput minionin diy-projektit. Sen verran minioni jo meinaa puskea vatsanahkasta läpi, että saapi nähdä malttaako asua loppuun asti yksiössään. :)

Helppo villatakki vol. 2

noreply@blogger.com (Johanna K) — Sun, 1 Nov 2015 20:10:00 +0200

Olen taas puikotellut yhden helpon villatakin lisää. Ainaoikein isoilla puikoilla neulominen on vaan niin järjettömän terapeuttista! Viikko sitten pääsin ulkoiluttamaan villatakkia Vanhan Porvoon kaduille. Hei siis kuin nätisti nämä villatakin värit mätsäävät tähän vanhaan taloon??!!! ^_^

Mun tämänhetkinen suosikkini vaatteiden värissä on juurikin tuommoinen nätti vanha roosa. Mulla kuitenkin on jo yksi ihana roosa neulottu villapaita, joten päätin tällä kertaa vain tehostaa harmaata neuletta roosalla. Neule on tehty kasin puikoilla ja harmaa lanka on Lankamaailman Eco Alpaca ja väri nro 415. Taskut, hihojen piparireunat ja miehustan rusetin virkkasin Kerän Eden Cottage -langasta. Ihanan huurteisen pastellisia tämä roosa ja muutkin langan värit. Laav it!

Villatakin malli näyttää ehkä vähän hassulta kun tuo minionin yksiö pömpöttää tuossa edessä. :D Olikin vähän vaikeaa jo miettiä mittasuhteita normi kroppaa ajatellen, joten taidan loppuvuoden keskittyä värkkäämään jotain ihan muuta kuin neuleita itselleni.

Haikon kartano ja Vanha Porvoo olivat muuten tosi ihania. Ostin miehelle synttärilahjaksi vähän hemmottelua Haikossa. Siinä samalla sain itse tietysti shoppailtua Vanhan Porvoon putiikeissa. ;)

Tässä vielä lähikuvassa virkattu piparireunainen tasku. Heitin ihan päästäni tuon kuvion kun halusin samaa piparireunaa kuin hihojen suussakin.

Samoin tässä villatakin rusettikiinnitys, joka ei oikein näy kokokuvissa.

Vauvan panda-sukat ja kypärämyssy

noreply@blogger.com (Johanna K) — Fri, 23 Oct 2015 19:23:00 +0300

Näitä minionin tekeleitä syntyy nyt kun aikaa on ja minioni ei taas näytä syntyvän vielä. Noh, toki ihan tällä viikolla ei vielä kannattaisikaan syntyä muuta kuin vaatteita.

Halusin käyttää tätä ihanan pehmoista ja kivan struktuurista Be Sweetin Bambino -lankaa, jota mulle jäi lankakauppani ajoilta. En tiedä saako tätä mistään Suomesta tällä hetkellä, mutta vinkatkaa jos näette tätä tai Bamboo-lankaa jossain. Vihreä Vyyhti myi aiemmin, mutta tällä hetkellä ei taida olla valikoimissa.

Tämäkin kypärämyssy on tehty samaisella Novitan ohjeella kuin edellisenkin postauksen pupu-myssy. Tähänkin vähensin 2 silmukkaa ohjeen koosta 60. Tämän tein ensin ja tässä on vielä tuo "lippa" mukana, koska halusin nähdä ensin kuinka myssy hahmottuu. Mulla kun rupee aina leipomaan kun joudun seuraamaan ohjeita. Kaikki ne kamalat lyhenteet ja sekavalta näyttävät ohjesepustukset! Huh! Mun silmääni ja aivojani miellyttäisi jos ohjeet kirjoitettaisiin selkeämmin esim. ranskalaisilla viivoilla.

Myssyllekin piti tulla pandan korvat ja nassu, mutta sitten en enää jaksanutkaan näiden sukkien jälkeen. Kaiken lisäksi mulla on niin monta uutta rautaa tulessa, että poltteli päästä tuunaamaan jo seuraavaa diy-projektia. Perus! :D

Olen siis virkannut nuo mustat yksityiskohdat ja kiinnittänyt ne sukkiin jälkikäteen. Sukkaosa on valkoista villalankaa, koska halusin näistä lämpimät.

Ja eikun seuraavan projektin ääreen! :)