Lankatarinoita

Kiitos, Joulupukki! (Sisältää myös mietteitä uudelle vuodelle)

2010-01-03T21:20:00.005+02:00

Joulupukki muisti minua ja perhettäni mukavilla lahjoilla. Joukossa oli muutama käsitöihin liittyväkin:

Tämä kerä putkineulosta oli pakattu pallon muotoiseen pakettiin. Uteliaisuus pisti minut avaamaan paketin ensimmäisten joukossa, sillä kumma kyllä en arvannut sen sisältöä! :) Lahjaan kuului myös virkkuukoukku ja ohje virkatun korin valmistamiseen. Aionkin tästä tehdä korin, jossa joulun aikaan voi pitää vaikkapa namusia esillä.

Pitkulaisesta paketista löytyi tämä söötti metallirasia. Kuvassa voisi hyvin olla äitini koulutyttönä 1950-luvulla, ainakin valokuvien perusteella!

Rasiasta paljastui neulojan tarvikkeita: pieniä neuleisiin kiinnitettäviä nallen ja käden muotoisia puisia merkkejä, joissa on teksti "Hand Made", kaksi ihastuttavaa puista nappia (liekö Joulupukki lähettänyt tontun asioille Puu ja putuka poodiin? :) ), välikokoisia sukkapuikkoja lempipituudessani eli 15-senttisinä, silmukkamerkkejä, kirjoneuleiden pikkulankakeriä varten pidikkeitä (nuo kalan muotoiset), isoja "hakaneuloja" lepäämässä olevia silmukoita varten (niitä oli kaksi, mutta toinen on jo kiinni työssä) sekä liukuestetassuja villasukkiin tai -töppösiin kiinnitettäviksi. Kaiken kaikkiaan kiva ja monipuolinen setti.

Nuoremman tyttären pehmeä paketti taas piti sisällään tuiki tarpeellisen ja toivotun villatakin! (Neulojan lapsella ei ole...) Pukki on teettänyt nutun alihankintana tyttären kummitädillä, ja se on myös kummitädin omaa suunnittelua. Kivasti yhdistyy kaarrokkeen pitsineule raidalliseen alaosaan. Koko on tismalleen hyvä - siis passeli juuri nyt, mutta sen verran väljä, että menee pitkään - ja hihojen napakat resorit ovat erityisen käyttännölliset.

Kiitos, isosisko, Kristiina ja Tintin Joulupukin avustamisesta!

_____

Uutta vuotta on eletty ja fiilistelty muutama päivä. Tänä vuonna aion käsitöiden saralla keskittyä rentoon ja stressittömään tekemiseen. Ei määräpäiviä, ei tiukkoja tavoitteita, vaan fiiliksen mukaan neulomista. Muussa elämässä kun riittänee niitä kiireitä ihan riittävästi. Pari juttua yritän kuitenkin pitää mielessä - ei liikaa keskeneräisiä neuleita yhtä aikaa, eikä holtittomia lankaostoksia. Nämäkin lähinnä siksi, että molemmat aiheuttavat stressiä :) Ja blogiin yritän kirjata muistiin valmistuneet työt langankulutuksineen, jos vaikka loppuvuodesta jonkin koosteen haluaisin tehdä.

Pieniä, mutta tarpeellisia

2009-12-31T15:34:00.006+02:00

Joulu oli - ja meni. Nopeasti. Pienimuotoisesti kotinurkissa pyhät vietimme (mitä nyt tietysti ulkoilimme mm. Korkeasaaressa tonttupolulla - suosittelen muuten talvista eläintarhaa lämpimästi, tonttuja bongaillen jaksaa pienempikin kulkija kävellä pitkät matkat ja usein myös kissapedot ovat hereillä), ja kivaa oli. Vähän toki jäin kaipaamaan sellaista pysähtymistä ja hiljentymistä, pienten kanssa kun päivät ovat vauhtia täynnä. Pari kävelylenkkiä tosin tein yksinäni ja karkasinpa läheiseen kirkkoon joulukonserttiinkin jouluyönä miehen valvoessa lasten unta.

Joulupukki muisti minua muutamalla neuleaiheisella lahjallakin, mutta en ole muistanut ottaa niistä vielä kuvia. Palaan asiaan lähiaikoina. Joulupukille joka tapauksessa kiitos niistä!

Joulun molemmin puolin neuloin lapsille sukkia ja lapasia, todelliseen tarpeeseen. Miten voikaan olla mahdollista, että joka talvi sukka- ja lapaslaatikot kärsivät pahoista puutteista? Luulisi, että pienimmäiselle olisi isommilta periytynyt läjä sukkia, mutta niin vain ne ainoat löytyneet olivat jo jäämässä pieniksi. Isommat sen sijaan kaipasivat peruslapasia rukkasten alle.

Sukat 1-vuotiaalle
Lanka: Gjestal Maija, n. 30 g
Puikot: 3,0 mm

Kuopuksen sukkiin neuloin reilut varret, melkein polvisukat näistä tuli. Pysyvätpä sääret lämpöisinä, vaikka villahaalarin lahkeet lähtisivät nousemaan pulkkamäessä. Sukkien värityksestä pidän kovasti, aika perinteisen oloinen väriyhdistelmä.

Lapaset melkein 4-vuotiaalle
Lanka: Gjestal Maija, n. 30 g
Puikot: 3,0 mm

Tammikuussa 4 vuotta täyttävä tytär elää vaaleanpunaista kautta. Onneksi muutkin värit kelpaavat (mm. isoltaveljeltä perityt siniset ja vihreät vaatteet), mutta vaaleanpunainen aiheuttaa niin ihastuneita huokauksia, että ihan vain niitä kuullakseni tein hempeät kokonaan vaaleanpunaiset lapaset. Näissä on "tavallinen" peukalokiila, ja peukku on tuolla sivussa eli lapaset voi vetää kumpaan käteen vain (helpottaa pukemista).

Lapaset 6-vuotiaalle
Lanka: Gjestal Janne, n. 45 g
Puikot: 3,5 mm

Kuusivuotiaan lapasiin kokeilin nk. intialaista peukalokiilaa. Törmäsin siihen ensimmäistä kertaa, kun minulla oli kirjastosta lainassa Eva Maria Lesznerin kirja Kirjokintaita ja -myssyjä. Kirja palasi kirjastoon jo aikapäiviä sitten, ja nyt löysin muistini tueksi hyvät ohjeet netistä. Intialaista kiilaa käyttäen oikean ja vasemman käden lapaset ovat selvästi erilaiset, mutta ehkäpä eskarilainen jo osaa selvittää, kumpaan käteen kumpikin lapanen kuuluu. Kiila oli ihan kiva tehdä, luultavasti teen lapasia useamminkin tähän tapaan.

_____

Vuosi vaihtuu taas pian. Toivotan kaikille blogini lukijoille mukavaa ja stressitöntä neulevuotta 2010!

Me käymme joulun viettohon...

2009-12-23T22:23:00.003+02:00

Iloista ja onnellista joulun aikaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2010!

Limaa päähän, öljyä jalkoihin

2009-12-14T17:19:00.005+02:00

Nämä pari pikkutyötä lämmittävät minua pakkasen yllätettyä:

Virkattu peruspipo
Lanka: Hjertegarn Lima (100 % villa), n. 70 g
Koukku: 5,0 mm

Pipo valmistui jo jonkin aikaa sitten, samalla mallilla kuin lastenkin pipot. Lima oli minulle lankana uusi tuttavuus. Ihan kiva peruslanka, mutta kutittaa kyllä otsaa. Silti tämä päähine on ollut ahkerassa käytössä - tykkään väristä ja mallista, lisäksi pipo on mukavan lämmin.

Perussukat
Lanka: Online Supersocke 6-fach Wellness II-color, n. 85 g
Puikot: 3,0 mm

Viikonloppuna valmistuneet sukat puolestaan siirsivät minut "funktionaalisten sukkalankojen" aikakauteen - lanka on siis aloe veralla ja jojobaöljyllä käsiteltyä. Mukavan pehmeää lankaa, mutta en mitenkään erityisesti ihastunut. En ole huomannut pehmentävää vaikutusta kantapäissäni, ja luulenkin, että paremman tuloksen saa rasvaamalla jalkansa ja vetämällä sukat päälle. Jos kivoja värejä osuu kohdalle, saatan toki ostaa öljylankaa toistekin - ei tässä langassa mitään ihmeempää vikaakaan varsinaisesti ollut. Tavoilleni uskollisena annoin langan raidoittaa sukat vapaasti, värejä kohdistamatta. Langan paksuudesta kyllä pidän, tämä kuusisäikeinen lanka on siis suunnilleen Novitan Nallen tai Gjestalin Maijan vahvuista.

Lisää lämmikettä palelevalle opiskelijalle

2009-11-24T23:06:00.004+02:00

Viikonloppuna sain valmiiksi käpälänlämmittimet - opiskelutarkoituksiin kuten huivikin:

Hiirikäden lämmittimet (ohjeessa siis vain oikean käden lämmitin, vasen tehty peilikuvana)
Lanka: Gjestal Maija, alle 40 g
Puikot: 3,0 mm

Lämmittimet ovat hyvät paitsi tietokonetyöskentelyssä (näppäimistön ja hiiren kanssa), niin myös perinteisemmin kynällä kirjoitettaessa. Juuri se kohta, johon kynä nojaa (etusormen sivu), on paljaana, joten kynästä saa hyvän otteen. Perinteisissä kynsikkäissähän myös siinä kohdin on otetta huonontavaa villaa. Myös puikoista saa pidettyä helposti kiinni, testattu on :)

Olivat nopeat ja helpot tehdä, hoitavat hyvin asiansa, suosittelen!

Ei tullut lukunuttua, tuli huivi

2009-11-19T22:21:00.004+02:00

Opinahjossani on kiva, valoisa kirjasto, jossa on suuret ikkunat. Suurien ikkunoiden haittana on kuitenkin vetoisuus, eikä palellessa ajatus oikein tahdo juosta. Ajattelin ensin neuloa jonkinlaisen lukunutun itselleni, mutta päädyinkin neulomaan huivin:

Heidetuch
Lanka: Oü Aade Lõng nr. 8/2 (100 % villa), n. 150 g
Puikot: 4,5 mm

Huivin malli on perinteinen tanskalainen. Ohjeen ostin Saksasta Dorothealta. Huivi on muodoltaan tuollainen sydämen mallinen, ja ideana on sitoa huivi nauhojen avulla kiinni selästä, jolloin se pysyy hyvin paikallaan työskenneltäessä (minun tapauksessani kirjoittaessani ja lukiessani). En saanut kuvaajaa valoisaan aikaan kanssani ulos, mutta Dorothean sivuilla on hyviä kuvia, erityisesti tanskalaisesta Den Gamle By-museosta otetuissa kuvissa näkyy huivin käyttötapa hienosti.

Huivista tuli aika mainion kokoinen. Olin hieman huolissani, että siitä tulee liian iso, mutta se on juuri sopivan kokoinen, jotta käsivarret pääsevät hyvin liikkumaan. Huivi aloitettiin niskasta ja se on kokonaan ainaoikeinneuletta. Päättely tehtiin i-cord-päättelyllä, ja reunasta tulikin sen ansiosta varsin siisti.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun neuloin liukuvärjättyä virolaista villalankaa, enkä enää ihmettele näiden lankojen suosiota! Isohkoilla puikoilla neulottuna lopputulos on kuohkea, ja ainakin näin pesun jälkeen huivi on yllättävän pehmeä - ei kutita läheskään niin paljoa kuin Noro-Baktukseni. Tiedän, mitä ostan itselleni tuliaisiksi, jos/kun joskus taas Tallinnaan matkaan. (Tiedän, kyllähän näitä lankoja saa Suomestakin, mutta siinä ei ole samaa tunnelmaa ;-) )

Seuraava projekti on opiskeluun sopivien käpälänlämmittimien neulominen - siellä kirjastossa todellakin on ajoittain vilu!

Mustasukkaisuutta

2009-10-31T20:49:00.004+02:00

Tein miehestäni perjantai-iltana mustasukkaisen (vieläpä aivan tahallani!).

Perussukat kokoa 41
Lanka: Gjestal Maija, aika tarkkaan 100 g
Puikot: 3,0 mm

Vaan olisiko minun pitänyt pahastua siitä, että hän päästi Maija Gjestalin aivan iholle, otti jopa yöllä sänkyymme mukaan (Maija kuulemma lämmitti niin mukavasti)?

Tänään kuitenkin olimme näin sopuisasti nauttimassa kauniista syyspäivästä (vaikka Maijakin oli mukana):

Minun ja mieheni teemukit - Maijalle tee ei maistunut

Harmaita hiutaleita

2009-10-29T20:45:00.007+02:00

Vielä ei Helsingissä ole lumipeitettä, mutta virkkailin heijastinlangasta tällaisia harmaita hiutaleita:

Ohuesta, kaksinkertaisesta heijastinlangasta 2,0 mm:n koukulla virkattuja kuvioita. Kuvioiden malleja löysin kirjoista: 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin (Melody Griffiths) ja Beyond the square: Crochet motifs (Edie Eckman). Tämä kuva on otettu ilman salamaa.

Heijastinlangan kanssa piti hieroa jonkin aikaa tuttavuutta ennen kuin sen työstäminen onnistui. Lanka oli aika jäykkää ja katkeili helposti vähänkään tiukemmassa paikassa. Yksinkertaisena tulos oli aivan liian löperö minun makuuni, joten virkkasin kuviot kaksinkertaisella langalla. Mielestäni näihin sopi parhaiten tuollaiset melko tiiviit virkkausmallit, kovin herkät ja pitsiset mallit jäivät nekin turhan lötröiksi. Vanhaa kunnon yritys - erehdys - muutama ärräpää-menetelmää käyttäen onnistuin kuitenkin saamaan muutaman kokolailla onnistuneen hiutaleen aikaiseksi.

Salaman kanssa hiutaleet näyttävät tällaisilta:

Heijastavat siis ihan kivasti, vaikkakin täytyy todeta, että yleensä heijastintestien voittajaksi selviytyy se perinteinen kovamuovinen prismaheijastin. Silti uskon, että nämäkin lisäävät huomattavasti näkyvyyttä pimeässä.

Hiutaleet lähtivät postin matkassa keväällä blogissani haasteeseen osallistuneille, toivottavasti niistä on teille iloa ja hyötyä! Ja muistakaahan kaikki muutkin käyttää heijastinta!

Kansainvälisyyttä

2009-10-22T21:25:00.008+03:00

Törmäsin keväällä kivaan virkattuun peittotilkkuun. Krochet Krystal jakaa ohjettaan yahoo-ryhmän välityksellä. Maksuna ohjeesta Krystal pyytää lähettämään vähintään yhden virkatun tilkun hänelle (joko musta- tai valkotaustaisena), hän sitten yhdistelee tilkkuja peitoiksi ja lahjoittaa valmiit peitot hyväntekeväisyyteen.

Lähetin omat kolme tilkkustani jo kesällä Amerikkaan:

Jokin aika sitten Krochet Krystalin sivuille ilmestyi paljon kuvia hänen saamistaan tilkuista, mukana myös omat tilkkuni!

Metka tunne nähdä omat tilkkunsa toisen blogissa kaukana täältä. Minneköhän tilkut lopulta päätyvät? Tai missä mahtavat olla SPR:lle lähteneet neuleet, tai kaaospeitto? Toivottavasti ovat käytössä!

Muotitietoinen

2009-10-16T18:28:00.002+03:00

Yleensä lämpenen uusille neulemalleille hitaasti, mutta nyt olen muotitietoinen: minullakin on Baktus!

Baktus
Lanka: Noro Silk Garden 2*50 g
Puikot: 5,0 mm

Susun huivi sai minutkin tarttumaan kahteen jo useamman vuoden varastoissa marinoituneeseen Noro Silk Garden-kerään. Tähän malliin lanka sopi mielestäni hyvin - väriliu'ut tulevat näkyviin, ja kahdesta kerästä tuli riittävän kokoinen huivi. Baktukseni menee kaksi kertaa kaulan ympäri ja vielä saa pienen solmun tehtyä.

En ihmettele, että malli on niin suosittu. Huivista tulee varsin käyttökelpoinen, ja se on helppo tehdä ohjetta välillä vilkuilematta!

Syksy on tullut

2009-10-07T17:44:00.004+03:00

Blogini hyppäsi lahjakkaasti kesän yli. Sain nimittäin tuhannen taalan paikan toteuttaa pitkään kyteneitä opiskeluhaaveitani, ja blogi jäi pahasti pääsykokeiden ja muiden asiaan liittyvien tohinoiden jalkoihin. Itse asiassa käsityötkin jäivät taka-alalle hetkeksi, mutta täällä ollaan, ja käsitöitäkin taas tehdään - ainakin hissuksiin.

----

Kylmien säiden koitettua muistin jälleen SPR:n keräyksen ja päätin hyödyntää minulle tarpeettomia lankoja pipoihin. Samalla ajattelin opetella virkkaaman pipon (neulonta on ollut se läheisempi laji minulle, mutta kyllä koukkukin tarvittaessa pysyy kourassa). Ja täytyy myöntää, että alan ymmärtää pipopoikia: näiden tekeminen on oikeasti ihan nastaa.

Peruspipo virkaten (kiinteillä silmukoilla).
Aloitus päälaelta, lisäyksiä joka kerros 5 kpl kunnes pipon ympärysmitta on sopivan kokoinen, sitten suoraa kyytiä kunnes pipo peittää korvat.

Samalla reseptillä kuin edellinenkin.

Kaksi ensimmäistä pipoa tosin jää perhepiiriin, esikoinen vihjaisi haluavansa harmaan pipon, ja sitten keskimmäinen ilmoitti haluavansa pipon, jossa on vaaleanpunaista ja violettia. Onneksi jämälangoista löytyi molempia värejä (ja vieläpä merinovillaisina, keskimmäinen kun on kovin kutiavaa sorttia). Ehkäpä vielä pikkuriikkisellekin (tai mikä pikkuriikkinen tämä nyt enää on, kymmenen kilon rajapyykki on ohitettu ja käveltykin on jo toista kuukautta) virkkaan oman myssyn, mutta sitten rupean massaluentojen ratoksi virkkailemaan varastolankoja pois hyvään tarkoitukseen! Käväisinkin jo Vihreässä Vyyhdissä hommaamassa sopivat tarvikkeet, eli surinapuisen virkkuukoukun kokoa 6,0 mm. Ei kilise luentosalin lattialle pudotessaan!

----

PS. Knitter's Almanac-projekti voi huonosti. Itse asiassa koko kirja on kateissa. Nyt kuitenkin laitoin opiskelut etusijalle. Helmikuun neule on kyllä ollut ahkerassa käytössä :)

Tilkkusia

2009-03-22T15:31:00.007+02:00

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen kevätpäivä. Sain avattua "neuleterassikaudenkin" tältä keväältä - pihalla nimittäin sattui olemaan leikkiseuraa lapsille, niin mikäpä siinä oli neuloessa auringonpaisteessa lasten puuhia seuraillen. Silloin tällöin tosin vielä piti käsiä taskuissa lämmitellä - hmm, olisiko tämä syy tehdä kämmekkäät itselleni?

_____

Palojen virkkaaminen lasten torkkupeittoihin on todellakin addiktoivaa. Jos voisin päättää tekemisistäni muusta maailmasta välittämättä, niin luultavasti viettäisin päivät pitkät tilkkusia virkaten. Nyt perheen vaatimukset kuitenkin rajoittavat harrastukseni illan ja yön tunteihin. Neulominen (kun kyseessä on yksinkertainen neule) kun minulta onnistuu työhön katsomatta, mutta virkkaaminen ei. Siksi se ei sovi ulkoilutekemiseksikään (jos niiden tenavien perään pitäisi pystyä katsomaan siis).

Edellisen postauksen peitto keskimmäiselle on kasvanut ihan mukavasti. Nyt paloja on koossa 29 kpl. Tähtään peitoissa suunnilleen kokoon 100 cm * 140 cm, joten tarvitsen tähän peittoon arvioni mukaan 333 kuusikulmiota. 10 prosentin rajapyykki siis jo häämöttää...

"Kaikki sateenkaaren värit" oli esikoisen toivomuksena omalle peitolleen. Tilkkujen malli on isoäidinneliöiden muunnelma, sillä poika ilmoitti varsin vaativaisena, että peiton reunojen täytyy olla tasaiset, ei vinkurat kuten siskon kuusikulmiopeitossa. Paloja on koossa nyt kahdeksan, ja näitä oletan peittoon tarvitsevani 266 kpl. Mukavan pieni luku toiseen peittoon verrattuna.

Nuorimmaisen peittomalli on vielä valitsematta, mutta Helmetistä jo varasin itselleni kirjan "200 Crochet Blocks". Eiköhän sieltä löydy sopiva tilkkumalli.

Kuten kuvista voi huomata, yhdistän palat toisiinsa jo matkan varrella. Tunnen itseni turhan hyvin, tilkkujen yhdistäminen lopuksi voisi osoittautua liian vaativaksi tehtäväksi :D Ja miksikö teen näitä rinta rinnan enkä vain yhtä kerrallaan? Kyllästyin kuuntelemaan "äiti milloin rupeat tekemään mun peittoani?"-kyselyitä...

______

Sitten lopuksi vielä pienellä painettu osuus:

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

Itse osallistuin haasteeseen Käsitöillä kikkailua-blogissa - tosin hieman huomaamattani, kun en lukenut pienellä präntättyä tekstiä :D Päätin kuitenkin lähteä leikkiin mukaan! Mielessäni on jo joitakin ideoita lahjoiksi, joten jos olet halukas saaman minulta paketin, niin jätäthän kommentin lootaan. (Ja jos haluat kommentoida osallistumatta haasteeseen, niin sekin toki käy. Ilmoitathan tämän selvästi kommentissasi.)

Ufo teki mahalaskun

2009-03-18T18:16:00.003+02:00

Ufoprojektini sai hieman nolon lopun: lähetin viimeisen keskeneräinen työni, kaksivuotiaan pitsineuletakin, sammakkolammelle. Siis purkuun. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, sen verran vastenmielistä tahkoamista homma oli alusta alkaen, mutta sisu ei antanut myöten. Lopullisen purkutuomion neuleelle antoi lanka:

Marks&Kattensin Karusellia 4-säikeisenä (solmusta vasemmalle) ja 3-säikeisenä (solmusta oikealle)

Yhdessä lankakerässä oli siis solmu. Eihän siinä mitään, kyllähän solmuja aina silloin tällöin vastaan tulee. Mutta tässäpä oli käynyt niin, että solmusta vasemmalle lanka on 4-säikeistä (kuten kuuluukin olla), solmusta oikealle se on 3-säikeistä (virheellistä). Eli 2/3 kerästä oli selkeästi ohuempaa, ja varsinkin neuloessa jälki oli vallan erilaista. Solmu tuli vastaan jo viime viikolla mutta kuvittelin, että lanka (4-säikeinen osuus) siitä huolimatta riittää. Sittemmin huomasin, että eipä se riitäkään, eli joko menisin ostamaan lisää lankaa tai jättäisin homman sikseen. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Jos kyse olisi yhtään tuoreemmasta ostoksesta niin jaksaisin tehdä asiasta reklamaation, mutta lanka on ostettu useampi vuosi sitten joten tyydyn varoittamaan pahaa-aavistamattomia neulojia näin netitse, että tällaistakin voi näköjään olla. Syksyllähän ihmettelin saman värierän värieroa.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että jos joku neule tökkii näin pahasti, on turha yrittää tahkota loppuun saakka! Ufoja täällä ei enää lentele, ja aion viimeisen ufon mahalaskusta huolimatta onnitella itseäni ja juoda kupposen kuumaa teetä. Jatkossa tavoitteenani on pitää keskeneräisten neuleitten määrä noin kolmessa, ja määrää seuraan sivupalkin listan avulla.

______

Mutta kun ne vanhat ufot siis on saatu pois nurkista, niin heti otan uusia ikuisuusprojekteja työn alle, enkä näitä aio edes seurannassani varsinaisesti pitää. Ensimmäisen alku on tässä:

Tarkoituksenani on virkata kaikille kolmelle lapselleni omat puuvillaiset torkkupeitot. Tästä tullee keskimmäisen lapsen peitto. Tähän mennessä olen peittoon käyttänyt Sandnesin Mandarin Petit'tä, Schachenmayr Nomottan Bambino Bomullia ja Esiton Virkkuulankaa, matkan varrella joukkoon saattaa liittyä joku muukin lanka. Varovaisen arvion mukaan tilkkusia tarvitaan liki 350 jotta peitosta tulee haluamani kokoinen, ja aikaa kuluu varmasti ainakin vuoden verran per peitto. Ehkä sitten kolmen vuoden päästä esittelyssä on kolme valmista peittoa? :D Se hyvä puoli tässä on, että tilkkujen virkkaaminen on tosi koukuttavaa puuhaa.

Arpaonnea

2009-03-12T21:36:00.004+02:00

Onni potkaisi minua Auroran järjestämissä kymppitonniarpajaisissa. Voittoni saapui alkuviikosta:

Kuten näkyy, paketti oli niin kaunis kuin maukaskin! Lanka osui aivan nappiin: minua on viime aikoina sukatuttanut kovasti, joten hyvälaatuinen, nätin värinen sukkalanka pääsee varmasti pian puikoille. Yleensä minulla on aina sukkapari tekeillä, mutta nyt ufoja viimeistellessäni olen pitänyt pientä sukkataukoa. Selvästi jo kaipaankin niiden neulomista! Ja vaikka langan väri kovasti tuntui esikoistakin miellyttävän, niin tästä langasta kyllä teen sukat ihan itselleni :) - Teet ja lakut maistuivat hyviltä, ja pienelle muistivihkosellekin on aina käyttöä!

Lämmin kiitos, Aurora, kevättäni piristäneestä paketista!

Näpertelyä

2009-03-01T17:21:00.013+02:00

Viime aikaiset neulomiset ovat olleet enempi tai vähempi näpertelyä, mutta onneksi tuottoisaa sellaista. Kolme projektia on nimittäin valmistunut.

Ensin neuloin täyden tusinan sormia. Näihin tuli kaksi niistä:

Miehen peruslapaset
Lanka: Novita 7 Veljestä (n. 80 g)
Puikot: 4,0 mm

Nämä peruslapaset olivat pitkään, liki 5 vuotta, peukaloita vaille valmiit. Joskus yllätän itsenikin omalla saamattomuudellani! Mutta nyt pääsevät vielä lämmittämään miehen käsiä kevättalven ajan.

Loput kymmenen sormea neuloin näihin:

Malli: Knotty Gloves
Lanka: Sandnes Lanett (n. 65 g)
Puikot: 2,5 mm

Palmikkokuvio on ihan nätti, mutta jotenkin Knottyt ovat kumman malliset ainakin omaan käteeni. Varsi on melko pitkä ja kuvio peittyy helposti hihan alle. Lisäksi ranneosan yläpuolelle jää löysää.

Jos joskus vielä neulon tämän mallin, niin aloitan peukalon huomattavasti aikaisemmin ja joko kavennan silmukoita pois joustinneuleosuuden jälkeen ja/tai otan pienemmän puikkokoon käyttöön siinä vaiheessa. Nyt nämä menevät aarrearkkuun odottamaan jotakuta isokätisempää käyttäjää (kenties päätyvät Joulupukin konttiin?). Vaikka ihan hetkeen en kyllä aio uusia Knottyja tehdä, tai muutakaan mikä sisältää sormien neulomista ;-)

Lopuksi vielä kiinnitin napit vauvan takkiin:

Malli: Practically Seamless Baby Sweater on Two Needles (Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac)
Lanka: Artyarns Supermerino (n. 140 g)
Puikot: 4,0 mm

Takki on siis neulojan almakan helmikuun neuleita ja olen siihen varsin tyytyväinen. Lanka on pehmoista ja sitä oli mukava neuloa. Päädyin tähän nappivaihtoehtoon edellisen postauksen kommentoijien enemmistön saattelemana. Nämä napit kyllä väritykseltään sopivat takkiin erinomaisesti. Kooltaan jakku lienee suunnilleen 6-9 kk:n ikäiselle vauvalle sopiva - liki nelikuiselle vauvallemme se on vielä väljä, vaikka päällä pysyykin kun hihoja kääntää.

Neuloin takin muuten ihan ohjeen mukaan, mutta tein hihat pyöröneuleena, jolloin takista tuli täysin saumaton. Takki siis neulottiin ylhäältä alas päin: ensin luotiin kaula-aukon silmukat ja neulottiin kaarroke, sitten jatkettiin osalla silmukoista + kainalon kohdalle luoduilla uusilla silmukoilla hihat, minkä jälkeen poimittiin jäljelle jääneet silmukat ja neulottiin vartalo-osa. Lankojen päättelyiden jälkeen takki olikin sileyttämistä ja nappien ompelua vaille valmis. En ihmettele tämänkään Elizabeth Zimmermannin neulemallin suosiota.

Maaliskuussa Knitter's Almanac ehdottaa kirjoneulepaidan neulomista otsikolla "Difficult Sweater (Not Really)". Aion toteuttaa sen lapsen kokoisena.

______

Ufoprojektini kannalta sormien neulomien oli varsin kannattavaa - kaksi "punaista neuletta" valmistui! Pian (tarkemmin sanoen kahden parivuotiaan kokoa olevan hihan neulomisen jälkeen) saan heittää hyvästit ufoseurannalleni:

Ufotilanne 1.3.2009

Nappikysymys

2009-02-19T16:41:00.008+02:00

Blogin hiljaisuudesta huolimatta täällä voidaan hyvin - itse asiassa paremmin kuin aikoihin, kun kolmisen kuukautta kestänyt infektiokierre on vihdoinkin katkennut.

Helmikuun neule on loppusilausta vaille valmis, napit enää puuttuvat. Nyt minulla on kuitenkin valinnan vaikeus: kummat kuvan napeista ovat mielestäsi paremmat?

Ylemmät napit ovat mielestäni mukavamman malliset, simppelit kantanapit. Alempien väri kuitenkin miellyttää minua ehkä enemmän. Tässä napit vielä lähikuvassa - lumihiutaleet neuleen pinnalla ovat aitoja, eivät lankaan kuuluvia:

Kummat siis?

______

Hyödynsinpä minäkin muuten halpaa puntaa. Tämän laatikon sisällöstä voi lukea enemmän tuoreen ompelublogini puolelta - tervetuloa sinnekin! Tiedättepä, mitä puuhaan, jos neuleet eivät näytä edistyvän ;-)

Helmikuu alkoi

2009-02-02T22:53:00.005+02:00

Helmikuu alkoi, mutta tammikuun neule on edelleen nk. vaiheessa. Asia ei minua suuremmin yllätä, onhan neulepusero kuitenkin melko suuritöinen ja lisäksi neulomiset ovat olleet enempi tai vähempi jäissä viimeiset pari viikkoa. Onnistuin nimittäin jostain sieppaamaan keuhkoputkentulehduksen ja heti perään silmätulehduksen.

Jatkan January Aran Sweaterin työstämistä hiljalleen, mutta samalla nappaan puikoille myös February Baby Sweaterin. Langoiksi valitsin varastoistani Artyarnsin Supermerinoa - käsinvärjättyä pehmoista ihanuutta:

Helmikuussahan Knitter's Almanac esittelee useammankin neuleen (vauvan takin, housut, myssyn, parikin peittoa), mutta taidan tyytyä tämän neuletakin tekemiseen. Ja sen on parasta valmistua helmikuun aikana, sillä muuten UFO-projektini ei salli minun maaliskuussa aloittaa enää uusia neuleita :D

Ufotilanne 2.2.2009

______

Lisäilin tuonne sivupalkkiin muuten yhtä jos toista jonka arvelen olevan huviksi ja hyödyksi joko itselleni ja/tai blogini lukijoille. Siellä on mm. lista tekeillä olevista neuletöistä, seuranta lankamäärän kehityksestä, joitain hyviä linkkivinkkejä jne. Lisäilen uusia juttuja sitä mukaa kun mieleen tulee/törmään johonkin kiinnostavaan.

______

Aurinkoisia talvipäiviä kaikille, nautitaan pitenevistä päivistä!

Sekalaisia asioita

2009-01-16T20:57:00.007+02:00

Raportti reilun viikon ajalta:

I

Minut ja nuorempi tyttäreni yllätettiin iloisesti eilen paikallisessa neuletapaamisessa! Kävimme syksyn ajan tapaamisissa ahkerasti (kun vauva vielä köllötteli kohdussa) ja pienen tauon jälkeen olemme taas alkaneet piipahdella paikalla (vauva vain on siirtynyt kantoliinakyytiin). Eilen meille ojennettiin kuvan ihastuttava tilkkupeitto, jonka neuleiltalaiset olivat yhteisvoimin tehneet! Peitto lämmittää sekä vauvaa että äidin sydäntä kovasti, kiitos teille tilkkuja neuloneille! Hyvin piditte salaisuuden, pääsitte todellakin yllättämään minut. Pakkanen kiristyi tänään sopivasti, ja peitto onkin jo havaittu toimivaksi vaunulenkillä :)

______

II

Lyyti haastoi minut "kuutosmeemiin". Meemin säännöthän ovat:

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Säännöistä aion noudattaa kohtia 1 - 3 ja 6; kohdat 4 - 5 hyppään yli. Jos joku kuitenkin haluaa meemiin osallistua, niin napatkaahan mukaanne! Monessa paikassahan tämä onkin jo kiertänyt.

Tässä sitten tulee:

1. Vuorokausirytmini on aina ollut vähintäänkin joustava. Valvon helposti turhankin myöhään, mutta koska ympäröivä yhteiskunta elää säännöllisessä vuorokausirytmissä (ja lapsetkin heräävät aikaisin), jää unimäärä helposti liian vähäiseksi. Yritän mennä pari kertaa viikossa ajoissa (kymmenen kieppeillä) nukkumaan, jotta univelka ei kasvaisi liian suureksi. Onneksi kestän väsymystä melko hyvin.

2. Olen kokolailla vannoutunut kerrostaloasuja. Minusta on myös mukava asua paikassa, jossa voin ikkunasta katsella ihmisten menoa - jos asuntoilmoituksessa lukee "rauhallinen sijainti hiljaisen, päättyvän tien varrella" en luultavasti mene katsomaan asuntoa.

3. Pidän junalla matkustamisesta, varsinkin jos olen matkalla yksin. Ohi vilahtavia maisemia katsellessa ajatukset pääsevät virtaamaan vapaasti ja monia parhaista oivalluksistani olenkin saanut junamatkalla. Kun gradun teko aikoinaan tökki, suunnittelin leikilläni, että ostan kuukausilipun välille Helsinki-Oulu ja matkustan päivittäin tuon matkan molempiin suuntiin läppäri sylissäni :)

4. Lempijuomani on tee. En kuitenkaan ole teesnobi (vaikka laadukkaita teitäkin arvostan) - musta, maustamaton perustee on yleisin valintani. Kotona juon useimmiten lähikaupasta saatavaa ceylonia. Kahvia en aivan satunnaisia espressokupillisia lukuunottamatta juo lainkaan, sen sijaan saatan miehen pannusta lorauttaa tilkan vaniljajäätelöannokseeni.

5. Varsinkin suomenkielisessä musiikissa lyriikat ovat minulle tärkeitä. Pelle Miljoonan tuotanto on oletettavasti jättänyt minuun lähtemättömät jäljet (hänen romaaneitaan en kuitenkaan ole lukenut kuin pari). Muunkin kielistä musiikkia kuunnellessani pyrin usein ottamaan sanoista kielitaitoni puitteissa selvää.

6. Neulominen on minulle tärkeä asia (mikä yllätys! ;D ). Yksinkertaisen sukan kutomisella on samantapaiset vaikutukset kuin junamatkailulla (ajatukset saavat vaellella vapaasti), kun taas vaativampi neule vie huomion ja tarjoaa haasteita - ja samalla auttaa unohtamaan ikävät asiat. Neulominen on siis minulle paljon muutakin kuin vain vaatekappaleiden valmistamista.

Siinähän ne kuusi jo tulivatkin täyteen - hyvä niin, etten vallan kaikkia salaisuuksiani paljasta ;-)

______

III

Olen päässyt January Aran Sweaterin makuun. Tässä mentiin pari iltaa sitten, nyt ollaan jo hieman pidemmällä:

Lanka on edelleenkin ihanaa. Puikoiksi valikoituivat 4 mm:n paksuiset pitsi-Addit. Terävä kärki on kätevä lukuisia ristikkäisiä silmukoita tehdessä. Puseron koon valitsin uhkarohkeasti raskauksien välisen kokoni mukaan (satuin löytämään kokomuistiinpanoni ensimmäisen ja toisen raskauden väliltä) - onpa motivaatiota saada paino laskemaan entiselleen (jos kuuluminen sydän- ja verisuonisairaaseen sukuun ei ole riittävä kannustin!).

Kuvassa taustalla on muuten magneetein toimiva teline, jonka avulla voi helposti seurata neulekaaviota. Suosittelen lämpimästi!

______

Toivotan mukavaa viikonloppua, talvisia pakkaslukemia on taas luvassa!

Lahja lampailta

2009-01-07T16:26:00.008+02:00

Joulun aika alkaa olla ohi, joten meillä ei enää tuoksu piparit ja hyasintit vaan tänään postitse saapuneet Knitter's Almanac-projektin tammikuun neuleen langat!

Ahvenanmaanlampaan villasta kehrättyä lankaa Villa Laurilasta

Lanka on ahvenanmaanlampaan villaa, karkeahkoa, rasvaista, tuoksuvaista! Todella sopivaa lankaa ulkokäyttöön tarkoitettuun kalastajaneuleeseen. Vyyhtejä on 10 eli lankaa on yhteensä kilon verran ja toivon vielä tänään ehtiväni keriä vyyhdit (tai ainakin yhden niistä). Puikot jo odottavat, että pääsisivät mallitilkun neulontaan...

______

Aivan toimettomana en sentään ole lankojani odotellut:

Ufoihini lukeutuvat Knottyt ovat edenneet ihan mukavasti sitten viime kerran (jolloin minulla oli vain yksi sormikas tekeillä), eli olen saanut neulottua toisenkin käsineen sormia vaille valmiiksi. Näissä ei toivottavasti enää kovin kauaa mene.

____

Kuten kuvista näkyy, on Etelä-Suomeenkin tullut kevyt lumipeite, kuin joku olisi ripotellut tomusokeria kaiken päälle. Hiihtämiset ja pulkkailut voi vielä unohtaa, mutta reilut pakkaset ovat kyllä jo luistinkentät jäädyttäneet. Minäkin olen pitkästä aikaa vetäissyt hokkarit jalkaani ja nauttinut talviurheilusta! On taas tullut todistettua villaneuleiden ylivertaisuus pakkasessa, ohuetkin villasukat luistimissa lämmittävät todella mukavasti.

Vuoden 2009 almanakka

2009-01-01T01:07:00.007+02:00

Vuosi on vaihtunut rakettien paukahdellessa. Vaikka aionkin jatkaa ufojen viimeistelyprojektiani, niin uusiakin kujeita on hyvä olla uuden vuoden varalle. Tänä vuonna aion ottaa käyttööni uuden almanakan:

Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac
Kirja, jossa vuoden jokaiselle kuukaudelle on varattu oma neuleprojektinsa

Pidän Elizabeth Zimmermannin neuleajattelusta ja hänen neulekirjansa ovatkin kuluneet käsissäni (kuten kuvastakin näkyy). Ajatus seurata hänen neulojan almanakkaansa vuoden ajan on muhinut mielessäni jo jonkin aikaa (joissain ulkomaisissa blogeissa olen aikaisemmin nähnyt vastaavia tempauksia), ja kun Tanja innostui asiasta myös, niin yhdessä päätimme toteuttaa tämän projektin. Meillä molemmilla tarkoituksena on seurata kirjaa ja sen projekteja väljästi; minulle tärkeintä on oppia uusia tekniikoita ja nautiskella erilaisten neuletöiden tekemisestä. Riittää siis, että toteutan jokaisen kuukauden töistä yhden (esim. helmikuussa saatan toteuttaa vain vauvan nutun ja jättää housut, myssyn ja peiton myöhemmäksi), ja joskus saatan vaikkapa opetella uutta tekniikkaa myssyn tai lapsen neuleen verran, vaikka kirjassa olisikin tehty aikuisen neulepusero. Ja jos joku kuukausi kertakaikkiaan jää väliin, niin sitten jää.

Jos projekti tuntuu mielenkiintoiselta, niin tervetuloa mukaan, joko nyt tai hieman myöhemmin! Laitathan siinä tapauksessa sähköpostia sivupalkissa näkyvään osoitteeseeni. Jokainen voi itse määritellä omat "sääntönsä" (kuinka tarkasti/väljästi kirjaa haluaa seurata), ja jokainen raportoi neuletöistään omassa blogissaan. Kaikilla kuitenkin olisi hyvä olla projektiin osallistuvat blogit listattuina oman bloginsa sivupalkissa.

______

Edellisessä postauksessani totesin, että uuden vuoden uudet kujeet saattavat vaatia lankaostosten tekoa. Päätän siis nyt muuttaa ufoprojektini sääntöjä siten, että vaikka edelleenkin muuten pidättäydyn lankaostoksista, niin Knitter's Almanac-projektiin saan tarvittaessa ostaa uusia lankoja. Pääsääntöisesti yritän löytää langat omista varastoistani, mutta jos sopivaa ei tunnu löytyvän, niin uusienkin lankojen hankkiminen on sallittua. Nyt tammikuun neuletta varten odottelen pakettia Villa Laurilasta...

______

Toivotan blogini lukijoille

ILOA JA ONNEA ALKANEELLE VUODELLE!

Saumaton siksak

2008-12-28T16:15:00.010+02:00

Joulu sujui leppoisasti ja mukavasti, vaikka valmistelut jäivät tänä vuonna varsin vähiin. Loppujen lopuksi sitä ei paljoa kaipaa - kuusi luo tunnelmaa, hyasintit antavat tuoksua, lempiherkut ilahduttavat makuaistia, jouluvalot ja kynttilät valaisevat kodin mukavan hämäräksi ja vielä kun lapsetkin ovat aamuisin nukkuneet normaalia myöhempään aattoillan jännityksen lauettua niin mikäpä tässä on ollut joulua viettäessä!

Nyt välipäivien kunniaksi meitä on hemmoteltu kauniin aurinkoisilla säillä, joten sain perheen pienimmäiselle tekemäni siksak-myssyn kuvattua:

Siksak-myssy vauvalle
Lanka: Novita Wool, n. 30 g
Puikot: 3,5 mm
Ohje: Wool-vyötteen ohje muokattuna

Kuten olen silloin tällöin maininnut, en ole viimeistelytöiden suuri ystävä. Siispä muokkasin tästä mainiosta siksak-myssystä saumattoman version. Jo edellisen myssyn tein ilman takasaumaa eli loin silmukat virkkuukoukun ja apulangan avulla, lopuksi purin apulangan ja silmukoin aloitusreunan silmukat lopetusreunan silmukoiden kanssa yhteen. Tällä kertaa päätin kokeilla tehdä myös päälaen saumattomasti neuloen lyhennettyjä kerroksia Tychuksen tyyliin. Toimi hyvin, ja viimeistelytöiksi jäi vain päätellä muutama langanpää (olkoonkin, että silmukointi kyllä hieman haiskahtaa ompelulta, mutta on kuitenkin siedettävämpää ;-) ). Lisäksi kirjoin pienen kukkasen haalean vaaleanpunaisesta Woolista. Sekä violetti että vaaleanpunainen Wool olivat jämälankoja vanhemmalle tyttärelleni reilu vuosi sitten tekemästäni villaliivistä.

______

Vanhat ufot eivät ole edenneet silmukkaakaan joulun aikana (pitsineuletakin sentään olen jo kaivanut laatikosta näkyville muistuttamaan itsestään). Tämä tilanne on siis siksak-myssyn valmistuttua jälleen voimassa:

Ufotilanne 28.12.2008

Onneksi kuitenkin varasin itselleni oikeuden muuttaa sääntöjäni (se pienellä präntätty kohta :D ), sillä uudeksi vuodeksi kehitteillä on uusia kujeita, jotka vaatinevat käyntiä lankakauppaan...

Taas toivotus hyvän joulun...

2008-12-23T18:19:00.005+02:00

Täällä päin on sairasteltu. Tautiin liittyi kova kuume (liki 40 astetta) ja sen verran sinnikäs tulehdus, että sen taltuttaminen vaati antibiootteja suonensisäisesti (muutaman vuorokauden vietin siis vauvan kanssa tutussa talossa hoidettavana). Neulomiset ovat ymmärrettävästi olleet jäissä pari viimeistä viikkoa, joten viimeistään nyt olen varsin tyytyväinen, että loppuraskauden aikana tein päätöksen, että tänä vuonna autan Joulupukkia muilla keinoin kuin itse lahjoja tekemällä. Tämä joululahjaneulestressittömyys on oikeastaan niin mukavaa, että taidan jatkossakin pitää huolen siitä, että viime tipassa en lahjaneuleita tikuttele! Nyt olen jo saanut itseni kuntoon, joten voin joulupyhinä nautiskella neulomisesta hyvillä mielin :D

Vietimme sunnuntaina ristiäisiä, ja tyttäremme tuore kummitäti toivotti perheellemme hyvää joulua lahjoittamalla meille upean piparkakkutalon. Minä puolestani toivotan nyt kaikille blogini lukijoille tämän kuvan myötä

TUNNELMALLISTA JOULUN AIKAA!

Hytisevät sammakot

2008-12-07T14:48:00.006+02:00

Vaikka lumet ovat sulaneet eikä maisema muutenkaan ole kovin talvinen, niin sen verran kuitenkin on pakkasta ilmassa, että sammakot sinertävät viluissaan:

Sammakkopipo (Marsvin)
Lanka: Gjestal Maija, turkoosia ja ruskeaa yhteensä n. 45 g
Puikot: 3,0 mm
Koko: lapsen (5-vuotiaalle)

Ihastuin sammakkopipon malliin heti kun näin Marsvinin neuloman myssyn ensimmäistä kertaa. Pitkästä aikaa oli myös ihan kiva tehdä kirjoneuletta. Pipo sopii hyvin esikoisen talvitakin väreihin. Puikoilta otettuna pipo oli pikkuisen pienen oloinen pojan päähän, mutta perusteellinen kastelu auttoi tälläkin kertaa ja sain päähineen muokattua sopivan kokoiseksi.

Pipoa tehdessäni käytin kahden käden kirjoneuletekniikkaa, jota pidän hurjan kätevänä tapana, kun kerroksella on korkeintaan kaksi väriä käytössä (harvoin minulla useampaa onkaan). Pidempien langanjuoksujen sitominen nurjalla on helppoa tällä tekniikalla. Ideanahan siis on, että toista väriä neulotaan mannereurooppalaisittain (lanka vasemmassa kädessä, minulla yleensä kuvioväri), toista väriä englantilaisittain (lanka oikeassa kädessä, minulla yleensä taustaväri). Langat eivät pääse sotkeutumaan toisiinsa (ellei ole pikkuväkeä tai katteja avustajina...) ja ainakin itselleni myös langankireyden säätely on näin helpompaa.

She Ewe Knitsin sivuilla on kuvallinen opastus kahden käden tekniikkaan, jos joku haluaa opiskella lisää (linkit sivun alareunassa vievät eteenpäin). Itse opettelin tekniikan aikoinani Kate Bullerin kirjasta "The Knitter's Bible".

______

Projektiraportin päivitys:

Ufotilanne 7.12.2008

Punaisten kimppuun seuraavaksi!

Valmista ja aloitettua

2008-12-02T17:23:00.012+02:00

Mies esitti toiveen ohuista, rakkaisiin maihinnousukenkiin mukavasti mahtuvista perussukista lokakuun lopulla. Juuri nämä sukat sitten olivat ne, jotka katkaisivat kamelin selän ja saivat minut aloittamaan ufojen taltuttamisprojektini. Sukat valmistuivat eilen:

Sukat miehelle
Lanka: OnLine Linie 3 Supersocke 100, n. 70 g
Puikot: 2,5 mm
Malli: perussukka (64 s/krs)
Koko: 42

Lanka sukkiin löytyi omista varastoista. Ilahduttavasti mies valitsi sukkalankojeni joukosta viininpunaisen kerän (vaihtoehtoina oli mm. musta ja harmaa). Varsi ja jalkapöytä ovat 3 oikein, 1 nurin-joustinneuletta, kantalappu on vahvistettua neuletta ja kantapään neuloin ranskalaisittain.

______

Yhdeksästä ufosta on nyt siis valmistunut jo kuusi kappaletta, joten minulla olisi sääntöjeni mukaan lupa aloittaa kaksikin uutta työtä. Tyydyin kuitenkin yhteen:

Hetken tauon jälkeen tartuin vaihteeksi kirjoneuleeseen. Turkoosi-ruskea väritys on napattu pojan talvitakista, langat ovat varastoista (mistäpä muualtakaan, kun langanostolakossa yhä olen) löytyneitä Maijoja. Ehkäpä joku tunnistaa pipon mallinkin?

______

Ufotilanne 2.12.2008

Ufotilanne alkaa olla siedettävä, enää kolme vanhaa neuletta on kesken. Nyt pitäisi uskaltaa kaivaa keskeneräinen lapsen pitsineuletakki esille ja tarkistaa, mihin vaiheeseen se viimeksi jäikään - joka tapauksessa se on kovin pähkinä purtavaksi jäljellä olevista. Seiskaveikkalapasten puuttuvat peukut kyllä syntyvät nopeasti ja Knottytkin uskon selättäväni kunnialla (toinen niistä on kokonaan tekemättä, toisesta puuttuu vielä sormet). Saisinkohan tämän ufoprojektin vielä tämän vuoden puolella päätökseen?

Villaa lumessa

2008-11-25T15:53:00.015+02:00

Maisemat muuttuivat talvisiksi täällä Helsingissäkin sunnuntain lumimyräkän myötä (tosin loppuviikoksi onkin sitten taas povattu vettä ja viittä lämpöastetta, joten pian lienee vallan loskaista). Lauantai-iltana neuloin itselleni uuden talvipipon paksusta merinovillasta.

Button-Tab Knit Hat (Em-En)
Lanka: OnLine linie 130 Champ (100 % merinovilla), n. 75 g
Puikot: 5,0 mm
Koko: aikuisen

Piposta tuli tismalleen oikean kokoinen. Ei kiristä, mutta pysyy hyvin päässä. Peittää korvat, mutta ei valu silmille. Lankakin on mukavan tuntuista, kutittamatonta. Myönnän pitäväni enemmän ohuemmista langoista (myös ulkonäöllisesti), mutta silti tästä tuli ihan hyvä käyttöpipo. Sitä paitsi, välillä on kiva tehdä tällaisia nopeita neuleita.

Toinenkin työ on valmistunut, eilen nimittäin päättelin viimeisen langanpään jo kesällä aloittamastani tilkkupeitosta. Tässä peitossahan palat yhdistyvät toisiinsa jo matkan varrella, joten varsinaisia ompelu- tai viimeistelytöitä ei ollut.

Kaaospeitto (Laura Uusitalo)
Lanka: jämälankoja n. 685 g (ainakin Novitan 7 Veljestä, Novitan Jussi, Gjestalin Janne, Helsingin Villakehräämön Suomalainen Sukkalanka, Sandnesin Smart)
Puikot: 3,5 mm
Koko: n. 100 cm * 120 cm

Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä peitosta suurempi, mutta sopivan paksuiset, edes kutakuinkin samaan värimaailmaan sopivat jämälangat alkoivat käydä vähiin. Toisaalta hyvä niin, koska nyt minulla oli hyvä syy jättää peiton tekeminen tähän ja saada yksi keskeneräinen pois päiväjärjestyksestä! Peitosta tuli ihan kiva ja varmasti joskus teen samalla idealla torkkupeiton myös omaan talouteen. Tämä kuitenkin lähtee Vaaka ry:n tilkkupeittokeräykse n mukana maailmalle.

______

Ja tässä siis mennään tällä hetkellä. Viikonloppuna vihreä valo paloi hetken aikaa (nappipipon valmistumisen ajan), mutta sammui pian. Kaaospeiton valmistuminen sammutti lisäksi yhden punaisen merkin. Neljä ufoa yhdeksästä "enää" jäljellä! Langanostolakko pitää yhä...

Ufotilanne 25.11.2008