Lankatarinoita

Muuttoilmoitus

2010-12-27T16:58:00.003+02:00

TERVETULOA UUTEEN BLOGIINI!

Ulkoilua ja rakentelua

2010-05-13T21:16:00.006+03:00

Tunnun taas aloittaneeni jo perinteeksi muodostuneen kesätauon niin neulomisessa kuin blogipäivityksissäkin. Neuleet etenevät laiskanlaisesti. Jos vanhat merkit pitävät kutinsa, niin elo-syyskuun aikana puikot alkavat taas suihkia ahkerammin. Älkää siis ihmetelkö, jos täällä päin on hiljaisempaa kesäaikaan :)

___

Tänään sen sijaan olin viettämässä mukavaa kesäpäivää toisenlaisten käsitöiden parissa. Kristiina muutti saareen kesäksi, ja olin apuna pystyttämässä leiriä.

Tapasimme - minä, Kristiina, ja Kristiinan poika Ville - hyvissä ajoin ennen yhtätoista Helsingin Vuosaaressa Kalkkihiekantorin laiturissa, josta Norsöline liikennöi Kaunissaareen. Saaressa on myös pienvenesatama, mutta vuoroliikenne saareen alkoi tämän kevään osalta tänään klo 11.

Matka taittui sumutorvien soidessa, näkyvyyttä ei ollut kuin parikymmentä metriä. Onneksi tutka toimi ja pääsimme turvallisesti perille. Sääkin onneksi kirkastui ja meillä oli oikein lämmin ja aurinkoinen saaripäivä.

Kaunissaaren laituriin kiinnityttyämme purimme tavarat (melkoisen kuorman!) ja ryhdyimme kuljettamaan niitä kohti Kristiinan leiripaikkaa. Tuo etualalla oleva sininen laukku oli muuten täynnä lankoja ja puikkoja... :)

Aikaisempina vuosina Huvila on seissyt maapohjalla. Tänä vuonna rimahima sai lautalattian. Pohjan osaset olivat saaressa odottamassa, meidän tehtävämme oli koota niistä lattia. Ensimmäiseksi asetettiin pohjan runko paikalleen (huomatkaa kätevät ruuvattavat jalat, joilla pohjan korkeutta voi säätää).

Rungon päälle laitettiin kuvassa taka-alalla näkyvät lattialaatat, sen jälkeen lautapohjalle nostettiin teltan runko ja kuvassa etualalla näkyvä telttakangas.

Koska teltta on lautapohjan päällä, ei sen helmaa kiinnitetty perinteiseen tapaan kiiloilla maahan. Sen sijaan helmaan tehtiin reikiä, joihin vahvikkeiksi laitettiin purjerenkaat. Purjerenkaiden läpi pujotettiin nyöri, joka kiinnittyy pohjan reunaan.

Ja valmista tuli! Ensimmäistä kertaa kaikki olimme tällaista rakennelmaa tekemässä, mutta homma onnistui oikein hyvin. Kristiina oli monta asiaa miettinyt valmiiksi ja työn edetessä tarkensimme suunnitelmia kun todella näimme, miten projekti eteni. Nyt teltta on tukevasti paikallaan ja tuollainen lautapohja vaikutti vallan mainiolta. Sadevesi virtaa sen alla kastelematta tavaroita, pohja on tasainen nukkua ja säästääpä se maaperääkin kulutukselta.

Aika kului nopeasti, ja Ville ja minä lähdimme takaisin kohti mannerta. Kristiina jäi vilkuttamaan Kaunissaaren laiturille kun vuorovene otti kurssin kohti Vuosaarta. Paljon leiriin jäi vielä puuhaa, mutta oli hyvä fiilis jättää Kristiina viettämään kesää, kun tiesi, että se tärkein eli ~~runsas lankavarasto~~ suoja sadetta ja tuulta vastaan oli kunnossa! Ja kunhan kesä tässä etenee, niin aion kyllä mennä saareen päiväksi tai pariksi "neulontatapaamistakin" viettämään :)

___

Kiitos, Kristiina ja Ville, mukavasta ulkoilupäivästä!

Pajunkissojen aikaan

2010-04-10T13:11:00.002+03:00

Pääsiäinen oli ja meni, mutta pajunkissat ovat yhä ajankohtaisia. Ullan Pajunkissa-pipo on ollut tekolistallani jo pidempään, joten nyt ajattelin tehdä itselleni kevätpipon varastoistani löytyneistä Rowanin Wool Cotton-keristä.

Pajunkissa-pipo
(aloituksessa 68 s, korkeussuunnassa kolme mallikerran toistoa)
Lanka: Rowan Wool Cotton (50 % merinovillaa, 50 % puuvillaa), n. 35 g
Puikot: 4,0 mm
Koko: parivuotiaalle sopiva

Päänympärykseni on isompi kuin myssyn ohjeessa mainittu, joten loin pipoa varten 68 silmukkaa ohjeenmukaisen 60 silmukan sijaan. Silti päähine näytti jo tekovaiheessa arveluttavan pieneltä. En kuitenkaan viitsinyt purkaa (varsinkaan kun luennolla huomaamattomasti yritin neuloskella), perheestä kun löytyy pienempiäkin naisenpäitä. Piposta tulikin sopiva puolitoistavuotiaallemme! Aika hyvin, kun kuitenkin lisäsin naisen kokoon 8 silmukkaa ja tein kolme mallikerran toistoa korkeussuunnassa naisen pipon ohjeen mukaisesti. Lanka oli sama kuin Ullassa mainittu, puikkojen koko samoin. Kysymykset mallitilkusta sivuutan sopimattomina :)

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kyllä pienellekin naiselle kaunis kevätpipo on tarpeen. Kahdesta kerästä (yht. 100 g) lankaa jäi vielä 65 g jäljelle, joten saatan saada itsellenikin pipon. Wool Cotton oli pehmoista, mallineule mukavan yksinkertainen ja myssy valmistui joutuisasti.

Nyt kirjaan tavoitteekseni saada keskimmäisen lapsen villatakki vihdoin valmiiksi. Jostain syystä olen vältellyt sitä jo pidemmän aikaa, vaikka paljoa ei enää olisi neulottavana. Lankakin on pehmoista kuin mikä, joten takille olisi varmasti keväällä/kesälläkin käyttöä vaikkapa t-paidan tai topin päällä. Ehkä tällainen julkinen haaste itselle tuottaa tulosta?

Uusi munija

2010-04-03T01:17:00.010+03:00

Pari vuotta sitten virkkasin isommille lapsille pääsiäistipuset - pienimmäinen ei silloin ollut vielä syntynytkään. Tipuja voisi käyttää munanlämmittiminä, mutta meillä nämä ovat pesiytyneet rairuohon sekaan. Siellä ne munivat pikkuruisia suklaatäytteisiä munia, yleensä aina sillä aikaa kun lasten huomio on kiinnittyneenä muualle...

Viime pääsiäisenä kuopus oli vielä niin pieni, että nautti kaiken ravintonsa nestemäisenä eikä osannut kaivata omaa tipua. Tänä vuonna piti kuitenkin virkata yksi munija lisää:

Ohje: Novita 2/2003
Lanka:Hjertegarn Cotton nr. 8 (oranssi ja keltainen), Sandnes Mandarin Petit (punainen), yht. 12 g
Koukku: 3,0 mm

Helppo ja yksinkertainen malli, nopea virkata. Saa nähdä, osoittautuuko tämä tipu yhtä hyväksi munijaksi kuin nuo vanhemmat lajitoverinsa.

Toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää ja rentouttavaa pääsiäisen jatkoa!

Ohivuotoa

2010-03-13T21:03:00.004+02:00

Monen muun lailla minäkin osallistun sytomyssykeräykseen (jos et vielä tiedä, mistä on kyse, niin keräyksen käyntiin polkaisseiden Matleenan ja Seijasiskon blogeista löytyy lisää tietoa - itse osallistun asuinalueeni mukaisesti HUS:n keräykseen, jota emännöivät Sanna, Kristiina ja LeenaH). Kysehän on kivoista, kutittamattomista päähineistä, jotka suojaavat, mutta eivät turhia hiosta kesähelteelläkään. Juuri sellaisia tarvitsevat pienet tytötkin, totesi perheen nelivuotias. Siispä sytomyssyjen ohessa syntyi kesäpipot kummallekin tyttärelle:

Tyttöjen kesäpipot
Lanka: Schachenmayr Catania (100 % puuvillaa), oranssia 35 g, vihreää 40 g
Koot: oranssi puolitoistavuotiaalle (päänympärys n. 48 cm), vihreä nelivuotiaalle (päänympärys n. 51 cm)
Koukku: 4,0 mm

Tällä samalla, helpolla mallilla olen nyt mieltynyt myssyjä keräykseenkin tekemään. Aloitan päälaelta virkkaamalla renkaaseen kahdeksan pylvästä. Lisään jokaisella kerroksella tasaisin välein kahdeksan pylvästä, kunnes pipon päänympärys on sopiva. Sen jälkeen virkkaan pylväitä haluttuun korkeuteen saakka. Lopuksi teen yhden kerroksen kiinteitä silmukoita (tukevoittaa reunaa sopivasti) ja viimeistelen reunan kerroksella rapuvirkkausta.

Yksinkertaisia, kuten tekijänsäkin. Mielestäni silti ihan toimivia. Näitä piposia nyt siis virkkailen neulomisten ohessa kunnes kyllästys iskee - sitten etsin jonkun toisen mallin :)

Uusi, onnistunut yritys

2010-03-06T19:14:00.009+02:00

Tällä kertaa taivas oli sininen ja jäiden seassa mahtui kulkemaan

Tallinnan reissumme tammikuussa jäi jääolosuhteiden takia tyngäksi, mutta emmehän me Kristiinan kanssa moisesta lannistuneet. Kun varustamo tarjosi korvausmatkaa kaivoimme kalenterimme esiin ja haarukoimme molemmille sopivan päivän. Eilen sitten otimme kurssin kohti etelää.

Yhtään en kuitenkaan ollut viisastunut viime kerran sattumuksista - jälleen mukanani oli puolivalmis sukkapari, joka valmistui kärkikavennuksia lukuunottamatta matkan aikana. Jos olisimme taas viettäneet päivän laivalla, olisi lanka armotta loppunut kesken. Olen ilmeisen kovapäinen, kun en kerrasta oppinut! Siis, muistiin itselle: varakerä lankaa reissuun aina mukaan :)

Matkasukat ovat ihan perusmallia, mutta kantapäihin otin vinkkiä Niken ohjeesta (linkki PDF-Datei). Kantapää on siis mallia tiimalasi, mutta siihen tehdään pieni lisäyskiila antamaan lisätilaa kantapään kohdalle.

Sukat omaan käyttöön
Lanka: 65 grammaa ohutta sukkalankaa, josta vyöte oli kadonnut - luultavasti Onlinen Supersockea
Puikot: 2,25 mm

En suoraan seurannut Niken ohjetta, koska se oli kärjestä aloitettavalle sukalle ja nämä sukat neuloin varresta alkaen. Idean kuitenkin otin häneltä.

Kantapään käännöksen yläpuolelta voi (ehkä?) nähdä lisätilakiilan. Kirjavassa langassa erottuu hävyttömän huonosti tällaiset yksityiskohdat :/

Tällä kertaa sää kuitenkin suosi matkaamme ja nämä sukat riittivät matkatekemiseksi. Aurinko paistoi, eikä pakkastakaan ollut kuin muutama aste. Karnaluks oli itsestäänselvä kohde. Edellisen kerran kävin siellä pari vuotta sitten, joten oli mukava mennä katsomaan, mitä uutta tarjontaan oli tullut. Huovutusneulan pidikettä olin paitsi, ja sellaisen myös löysin. Lisäksi mukaan tarttui mm. valovirkkuukoukku - josko se olisi hyödyllinen kapine kun odottelee lasten nukahtamista iltaisin?

Parin välietapin (Liann Lõngadin ja Virukeskuksen kirjakaupan) kautta päädyimme Vanhaan kaupunkiin, jossa varsinaiset suosikkini sijaitsivat. Olinhan näistä jo Kristiinalta aikaisemmin kuullut, mutta en ollut ikinä itse käynyt: Pronksi Lõngapood ja Puu- ja Putuka Pood.

Pronksi Lõngapoodin valikoimassa oli paljon kivoja lankoja - sellaisia peruslankoja, joista pidän. Valikoimaan oli hiljattain tullut mukavan oloinen sukkalanka, jota ostin pari kerää kokeiluun:

Lanka on sekoitelanka, koostumus 80 % villaa, 20 % polyamidia. 100 g:n kerässä on 350 m lankaa. Värejä oli runsaasti, ja osaa väreistä vielä odoteltiin (ainakin sinistä oli vielä luvassa). Jos lanka osoittautuu käytössä hyväksi, voisin hyvin neuloa itselleni villapuseron tästä langasta. Punaisesta langasta onkin jo sukka aloitettu.

Sukkalangan lisäksi ostin Pronksi Lõngapoodista huivilankaa:

Nämä kaksi vyyhteä Aade Lõngin yksisäikeistä villalankaa (100 g = 800 m) matkasivat mukanani Suomenlahden tälle puolen. Suunnitteilla on huivi itselleni, mutta malli on vielä hakusessa. Elizabeth Zimmermannin Pi Shawl on yksi vaihtoehto (EZ:n tapaan huivista ei ole yhtä ainoaa versiota, mutta ajattelin jotain aika pelkistettyä versiota). Myös Hilary Smith Callisin Citron Shawl on alkanut viehättää (tekisin sen tosin alkuperäistä ohjetta suuremmassa koossa). Mietintä on vielä käynnissä, joten otan mielelläni vastaan vinkkejä kauniista, selkeistä ja melko helppotekoisista (=matkatekemiseksi sopivista) huiveista!

Pronksi Lõngapoodin vieressä oli myös keramiikkaa ja virolaisten käsityöläisten tuotteita myyvät kaupat. Kannattaa vilkaista nekin, jos niille kulmille sattuu.

Pienen matkan päästä löytyi Puu- ja Putuka Pood, josta löysin kauniita tamminappeja:

Ei näille napeille vielä ole sijoituskohdetta, mutta eiköhän sellainen aikanaan ilmesty. Kauniita nappeja on aina hyvä olla varastossa.

Samalla sisäpihalla Puu- ja Putuka Poodin kanssa sijaitsevaan kahvilaan menimme kierroksemme lopuksi herkuttelemaan:

Tämä ei paljon sanoja kaipaa, kuva puhukoon puolestaan :)

Moni paikka jäi näkemättäkin. Satamassa piipahdimme vielä Sadamarketin yläkerran villalankakaupassa, josta ostin huovutuskokeiluja varten pikkupussin erivärisiä villatuppoja (näkyvät huovutusneulan ja valokoukun kanssa samassa kuvassa). Kuusi tuntia maissa ei ole kovin pitkä aika. Seuraavalla kerralla voisi vaikka keskittyä Vanhan kaupungin tarjontaan ja jättää muita paikkoja vähemmälle. Ja kunhan pienimmäisemme on vähän isompi, olisi kiva tehdä parinkin päivän reissu Tallinnaan neulojaseurassa!

___

Kiitos, Kristiina, todella mukavasta päivästä ja oppaana toimimisesta!

Töppöskaverit

2010-02-12T16:32:00.011+02:00

Ensinnäkin kiitokset runsaista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Punainen setti on ollut käytössä ja todettu lämpimäksi nyt pakkasten jälleen kiristyttyä.

Pakkastalvi on myös korostanut laminaattilattiamme kylmyyttä. Kun vielä 1950-luvulla rakennettu kerrostalomme (parin vuoden takaisesta ikkuna- ja parvekeremontista huolimatta) vetää, pitää sisälläkin mielellään jotain villaista jalassa. Villasukkien vaihtoehdoksi huovutin itselleni töppöset Fritidsgarnista.

Huovutetut töppöset (Käspaikan ohjeella)
Lanka: Sandnes Fritidsgarn, n. 150 g
Puikot: 6,0 mm
Huovutus: kirjopesu 60 °C, linkous 800 kierrosta/minuutti

Testikäytössä tossut kuitenkin osoittautuivat huiman liukkaiksi sen laminaatin kanssa. Onneksi muistin saaneeni joululahjaksi Regian silittämällä kiinnitettäviä jarrutassuja:

Tassut kiinnittyivät suuremmitta ongelmitta, varsinkin sen jälkeen, kun uskalsin luottaa villan eristävään kykyyn eli ihan paljaalla kädellä tossun sisältä painoin kiinnityskohtaa silitysrautaa vasten. Silityslaudan päälle tossua ei nimittäin saanut niin sileäksi, että jarrutassu olisi joka kohdasta kiinnittynyt. Tassut ovat sopivan nahkeat olematta kuitenkaan tahmeita.

Mutta jos jollain (kuten tossulla) on tassut, niin täytyyhän sillä olla silmätkin!

Silmiä ostin pussillisen pari vuotta sitten Karnaluksista Tallinnassa käydessäni. Lasten askarteluihin, tiedättehän ;)

Vielä on jäänyt vähän epäselväksi, ovatko nämä kaverit pystyasennossa kulkevia hattivattien sukulaisia:

Vai pikemminkin mäyräkoirien tapaan maassa matavia otuksia:

Taitavat muuttaa muotoaan tilanteen mukaan - ja lämmittävät samalla jalkoja mukavasti!

Langat on tehty neulottaviksi

2010-02-06T16:27:00.007+02:00

Useampi vuosi sitten ostin Tampereella pidettäviltä Suomen Kädentaidot-messuilta kolme vyyhtiä pehmoista, paksua Araucanian Nature Woolia. Lankavarastojani järjestellessäni tulin siihen tulokseen, että ihanatkin langat on tehty neulottaviksi, mitäpä niitä hyllyssä hautomaan. Syntyi lämmin, viininpunainen setti.

MarioMyssy

Lanka: Araucania Nature Wool Chunky (100 % villaa), n. 85 g
Puikot: 5,5 mm

Jatan MarioMyssy on jo klassikko, joten pitihän sitä kokeilla minunkin. Hiukseni ovat usein jonkinlaisella myttyrällä - tähän myssyyn mahtuu nutturakin. Kiva ja nopea malli neuloa, ja vaikka myssy muuten saattaisi vähän valua silmille, niin kerrankin rilleistä on iloa - sangat toimivat myssystopparina!

Peukalokiilalliset peruslapaset

Lanka: Araucania Nature Wool Chunky (100 % villaa), n. 75 g
Puikot: 5,5 mm

Lapaset ovat ihan perusmallia. Peukaloista tuli aavistuksen turhan leveät ajatteluvirheen seurauksena, mutta menevät näinkin. Jos pakkaset uudestaan kiristyvät, niin näiden alle mahtuu hyvin toinen lapanen sisään lämmikkeeksi.

Nappikaulaliina

Lanka: Araucania Nature Wool Chunky (100 % villaa), n. 160 g
Puikot: 5,5 mm
Nappi: Joulupukilta

Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä loppulangasta yksinkertainen, napilla kiinnitettävä kauluri. Lankaa oli kuitenkin yllättävän paljon jäljellä, ja halusin käyttää sen loppuun. Niinpä neuloin 2o, 2n-joustinta niin pitkälle kuin lankaa riitti. Nappiajatukseen olin jo ehtinyt kiintyä, joten tuloksena on kaksi kertaa kaulan ympäri kiedottava nappikaulaliina.

Tykkään. Paremmassa käytössä langat nyt ovat kuin sisustuselementtinä lankahyllyssä!

Arkisukat ystävälle

2010-02-03T09:04:00.002+02:00

Ystäväni perheineen oli meillä viikonloppukylässä puolitoista viikkoa sitten. Jossain välissä tuli puheeksi, että ystäväni talvisaappaisiin villasukat eivät oikein tahdo mahtua, paksut villasukat ainakaan. Muina neulojina kyselin, minkä kokoiset villasukkien pitäisi olla, jos vaikka joskus sellaiset ohuet neuloisi. Ja kun kyläilijöiden auton perävalot olivat kadonneet näkyvistä, syöksyin sukkalankalaatikolleni tekemään tutkimuksia. Päädyin harmaaseen Onlinen Supersockeen - harmaa kun on sellainen neutraali perusväri, villasukkiin varsinkin.

Hermione's Everyday Socks (Erica Lueder) (hieman muokattuna)
Lanka: Online Supersocke 100, n. 70 g
Puikot: 2,5 mm
Koko: 38 - 39

Mallineuleeksi halusin jotain aika yksinkertaista - sellaista, joka ei paksunna sukkaa tarpeettomasti (siksi siis esim. palmikot hylkäsin kokonaan). Osuin Hermione's Everyday Socks-ohjeeseen, joka täytti kriteerit. Kantapäät tein ohjeesta poiketen sileänä neuleena.

Pintaneule on yksinkertaista mutta toimivaa oikeiden ja nurjien silmukoiden vuorottelua. Vähän vaihtelua sileään neulepintaan, mutta sukka pysyy kuitenkin ohuena.

Kärjen silmukoin neulomalla. Eli

etupuikko:
nurin pudota, oikein jätä

takapuikko:
oikein pudota, nurin jätä

Kärjestä tuli siisti, eikä tarvinnut tarttua neulaan.Tarkemmat ohjeet löytyvät esim. Tarjan stitsailuista.

Sukat valmistuivat perjantaina Suomenlahdella ja alkuviikosta jätin ne Itellan huomaan. Toivottavasti ne ovat päässeet perille ja sopivat sekä jalkaan että kenkään!

Lankamatka Tallinnaan (aka ahtojäiden ihastelua)

2010-01-30T09:15:00.007+02:00

Eilen lähdin yhdessä Kristiinan kanssa Tallinnaan päiväreissulle. Ajatuksenamme oli - yllätys, yllätys - vierailla lankakaupoissa, nappikaupoissa, kirjakaupoissa (käsityökirjahyllyjen luona, luonnollisesti) sekä nauttia kuumat kaakaot ja suklaakakun palaset ennen kotimatkaa. Toisin kävi: päädyimme Suomenlahdelle mediatapahtumaksi ja ihastelemaan ahtojäitä.

Mittakaavaa kuvista ei näe, mutta paksuja nuo jäälautat olivat. Etelästä puhaltanut tuuli oli painanut ne Suomen rannikolle.

Matka alkoi aikataulun mukaisesti kunnes noin puolen tunnin päästä laiva pysähtyi. Jäämassat olivat liikaa 15300 kW:n tehoiselle Nordlandialle.

Helikopterin pörrätessä taivaalla arvelimme, että tiedotusvälineetkin ovat tilanteesta kiinnostuneita.

Lunta tuiskutti ja viima oli melkoinen. Me olimme tukevasti jumissa.

Jääpuikotkin jäätyivät tuulessa vinoon.

Suomenlahden jäänmurtajat olivat molemmat useiden tuntien päässä Helsingin edustasta. Omaa alustamme vahvemmat paatit kuitenkin puskivat jäämassan läpi. Useat matkustajalaivat yrittivätkin auttaa Nordlandiaa kulkemalla mahdollisimman läheltä, jotta aluksemme olisi irronnut jäistä. Pariin otteeseen pääsimmekin etenemään joitakin satoja metrejä, mutta sitten vauhti taas tyssäsi ja väylä umpeutui.

Lopulta noin seitsemän tunnin seisoskelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti Tallinnaa Superstarin ja Baltic Princessin ruohittua jäitä tieltämme. Tässä vaiheessa myös pari jäänmurtajaa ja hinaajaa oli lähestymässä Nordlandiaa.

Mitään hätää meillä ei laivalla ollut. Seura oli mitä mainiointa, käsityöt olivat mukana ja ne etenivät joutuisasti. Pieni huoli meillä oli langan riittävyyden suhteen, menomatka kun kesti kymmenen tuntia aikataulun mukaisen kolmen tunnin sijaan. Juuri ja juuri lankamme kuitenkin riittivät. Vaihdoimme vinkkejä neuleisiin liittyen, nautimme varustamon tarjoaman maittavan lounaan ja virvokkeita, seurasimme tilannetta leppoisten monikielisten kuulutusten ja myöhemmin myös TV-uutisten välityksellä, liikutuimme merikarhujen itsestäänselvästä tavasta auttaa pulaan joutunutta kaveria kilpailuasemasta huolimatta. Matkasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli.

Koska laiva viivähti maissa vain puolentoista tunnin verran ja ilta oli jo aika myöhä, typistyi Tallinnan kierroksemme käynniksi Sadamarketissa. Sieltä kuitenkin saimme sitä tärkeintä tuliaista eli liukuvärjättyjä villalankoja. Tässä koko kekomme:

Ja oma osuuteni siitä:

Sateenkaaren väriset langat ovat hieman paksumpaa 6/2 (165 tex x 2) laatua, niistä on suunnitteilla villapusero esikoiselle. Muut vyyhdit ovat ohuempaa 8/2 (125 tex x 2) lankaa, ja niistä aion tehdä huiveja.

Kotilaituriin saavuimme noin kolme ja puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Jäänmurtaja pörräsi ympärillä ja luotsi saatteli meidät perille. Paluumatka sujuikin joutuisasti lukuunottamatta puolen tunnin odottelua satama-altaassa. Jäitä jouduttiin nimittäin siirtelemään laivan ja laiturin välistä pois, jotta alus pääsi kiinnittymään laituriin. Vihdoin yhden maissa olin kotona, väsyneenä mutta onnellisena. Ja mikä parasta: nyt meillä on hyvä syy lähteä pian reissuun uudestaan!

Kiitos, Kristiina, hyvästä matkaseurasta!

Pikkuneuleita miehiseen makuun

2010-01-22T09:03:00.009+02:00

Mies kaipaili pipoa, joka peittää kunnolla korvatkin. Neuloin hänelle Käänteisen:

Käänteinen (Ullaneule 2/2008)

(aloituksessa 160 s)
Lanka: Drops Alpaca (100 % alpakkaa), n. 55 g
Puikot: 2,5 mm

Dropsin Alpaca valikoitui langaksi paitsi lämpimyytensä ja pehmeytensä takia niin myös siksi, että sitä sattui olemaan varastossa. Olen aikaisemmin tästä suosikkilangasta neulonut vain yhden kaulahuivin, mutta huomasin nyt saman kuin silloinkin; ohuudestaan huolimatta Alpaca neuloutuu yllättävän joutuisasti.

Käänteisen voi luonnollisesti myös kääntää:

Tässä siis oikeana puolena 2o, 3n-puoli (näin tummassa langassa ero ei ole kovin selkeä)

Ja käänteen korkeutta säätelemällä saa sitten enemmän tai vähemmän päästään peitettyä, joten korvatkin saa varmasti piiloon:

Huhuu, herra Ilmapallo, minne katosit?

Poika taas toivoi itselleen kaulaliinaa. Totesin aikaisemmin Baktuksen kivaksi ja toimivaksi malliksi, joten kaksi kerää - yksi vihreä ja yksi sininen, omista varastoista nämäkin - Novitan Luxus Cloudia muotoutui sellaiseksi:

Baktus
Lanka: Novita Luxus Cloud (65 % villaa, 35 % bambua), 2 * 50 g
Puikot: 4, 5 mm

Aivan tarkkaan ottaen tämä ei taida olla Baktus, koska tein lisäykset ja kavennukset aina kerroksen lopussa (enkä alussa, kuten ohjeessa). Koska ~~olin laiska~~ ajattelin että huivista tulisi näin hauskan näköinen, neuloin ensin vihreän kerän lisäten silmukoita, ja kun kerä alkoi olla lopuillaan, vaihdoin siniseen kerään ja aloitin kavennukset.

Neuloin Cloudia nyt ensimmäistä kertaa. Se on mukavan pehmeää ja kutittamatonta ja siinä on kiva, himmeä kiilto. Veikkaan, että puserossa saattaisi nyppyyntyä, mutta kaulaliinaan aika sopivan tuntuista. Novitan lankavalikoimat vaihtuvat sellaista vauhtia ettei perässä meinaa pysyä, mutta jos tämä lanka vielä syksyllä palaa lankakarttaan, niin saatan joskus toistekin ostaa. Varastoon en nyt kuitenkaan ala hamstraamaan.

Lumikukkiako?

2010-01-10T15:01:00.008+02:00

Kun itse pitää kirjoista ja käsitöistä, antaa niitä helposti lahjaksikin. Keskimmäinen lapsemme täytti viime viikolla neljä vuotta, ja sai meiltä lahjaksi Myyrä-kirjan sekä pienen pussukan, joka tarjosi käsillä tekemisen iloa.

Pussukassa oli eri värisiä huopalevyjä, joissa oli valmiiksi leikattuja kuvioita, iso muovinen neula ja vaaleanpunaista nahkanauhaa. Yhteensä tarvikkeista saattoi tehdä tusinan verran huopakukkasia. Eilen illalla tytär teki itselleen pidemmän nauhan, joka ylettyy pään ympäri kuin kukkaseppele, ja lyhyemmän kolmen kukan ketjun, jota voi pitää ranteen ympärillä.

Voi sitä tekemisen riemua ja iloa valmiista lopputuloksesta! Vaikka paketti oli aika "valmis", niin kyllä tässäkin käsillä tekemisen makuun pääsi ja sai olla luova värejä yhteen sommitellessa. Nelivuotias vielä tarvitsi vähän apua kukkien teossa, mutta liian vaikea tämä projekti ei kuitenkaan ollut. Isompi lapsi selviäisi hienosti aivan itsekin, ja lopputulos varmaan miellyttäisi vielä koululaistakin.

___

Tämä nyt sitten lienee niitä "muita lankatekniikoita", joita blogin esittelytekstissä mainostan täällä silloin tälloin olevan :)

Kiitos, Joulupukki! (Sisältää myös mietteitä uudelle vuodelle)

2010-01-03T21:20:00.005+02:00

Joulupukki muisti minua ja perhettäni mukavilla lahjoilla. Joukossa oli muutama käsitöihin liittyväkin:

Tämä kerä putkineulosta oli pakattu pallon muotoiseen pakettiin. Uteliaisuus pisti minut avaamaan paketin ensimmäisten joukossa, sillä kumma kyllä en arvannut sen sisältöä! :) Lahjaan kuului myös virkkuukoukku ja ohje virkatun korin valmistamiseen. Aionkin tästä tehdä korin, jossa joulun aikaan voi pitää vaikkapa namusia esillä.

Pitkulaisesta paketista löytyi tämä söötti metallirasia. Kuvassa voisi hyvin olla äitini koulutyttönä 1950-luvulla, ainakin valokuvien perusteella!

Rasiasta paljastui neulojan tarvikkeita: pieniä neuleisiin kiinnitettäviä nallen ja käden muotoisia puisia merkkejä, joissa on teksti "Hand Made", kaksi ihastuttavaa puista nappia (liekö Joulupukki lähettänyt tontun asioille Puu ja putuka poodiin? :) ), välikokoisia sukkapuikkoja lempipituudessani eli 15-senttisinä, silmukkamerkkejä, kirjoneuleiden pikkulankakeriä varten pidikkeitä (nuo kalan muotoiset), isoja "hakaneuloja" lepäämässä olevia silmukoita varten (niitä oli kaksi, mutta toinen on jo kiinni työssä) sekä liukuestetassuja villasukkiin tai -töppösiin kiinnitettäviksi. Kaiken kaikkiaan kiva ja monipuolinen setti.

Nuoremman tyttären pehmeä paketti taas piti sisällään tuiki tarpeellisen ja toivotun villatakin! (Neulojan lapsella ei ole...) Pukki on teettänyt nutun alihankintana tyttären kummitädillä, ja se on myös kummitädin omaa suunnittelua. Kivasti yhdistyy kaarrokkeen pitsineule raidalliseen alaosaan. Koko on tismalleen hyvä - siis passeli juuri nyt, mutta sen verran väljä, että menee pitkään - ja hihojen napakat resorit ovat erityisen käyttännölliset.

Kiitos, isosisko, Kristiina ja Tintin Joulupukin avustamisesta!

_____

Uutta vuotta on eletty ja fiilistelty muutama päivä. Tänä vuonna aion käsitöiden saralla keskittyä rentoon ja stressittömään tekemiseen. Ei määräpäiviä, ei tiukkoja tavoitteita, vaan fiiliksen mukaan neulomista. Muussa elämässä kun riittänee niitä kiireitä ihan riittävästi. Pari juttua yritän kuitenkin pitää mielessä - ei liikaa keskeneräisiä neuleita yhtä aikaa, eikä holtittomia lankaostoksia. Nämäkin lähinnä siksi, että molemmat aiheuttavat stressiä :) Ja blogiin yritän kirjata muistiin valmistuneet työt langankulutuksineen, jos vaikka loppuvuodesta jonkin koosteen haluaisin tehdä.

Pieniä, mutta tarpeellisia

2009-12-31T15:34:00.006+02:00

Joulu oli - ja meni. Nopeasti. Pienimuotoisesti kotinurkissa pyhät vietimme (mitä nyt tietysti ulkoilimme mm. Korkeasaaressa tonttupolulla - suosittelen muuten talvista eläintarhaa lämpimästi, tonttuja bongaillen jaksaa pienempikin kulkija kävellä pitkät matkat ja usein myös kissapedot ovat hereillä), ja kivaa oli. Vähän toki jäin kaipaamaan sellaista pysähtymistä ja hiljentymistä, pienten kanssa kun päivät ovat vauhtia täynnä. Pari kävelylenkkiä tosin tein yksinäni ja karkasinpa läheiseen kirkkoon joulukonserttiinkin jouluyönä miehen valvoessa lasten unta.

Joulupukki muisti minua muutamalla neuleaiheisella lahjallakin, mutta en ole muistanut ottaa niistä vielä kuvia. Palaan asiaan lähiaikoina. Joulupukille joka tapauksessa kiitos niistä!

Joulun molemmin puolin neuloin lapsille sukkia ja lapasia, todelliseen tarpeeseen. Miten voikaan olla mahdollista, että joka talvi sukka- ja lapaslaatikot kärsivät pahoista puutteista? Luulisi, että pienimmäiselle olisi isommilta periytynyt läjä sukkia, mutta niin vain ne ainoat löytyneet olivat jo jäämässä pieniksi. Isommat sen sijaan kaipasivat peruslapasia rukkasten alle.

Sukat 1-vuotiaalle
Lanka: Gjestal Maija, n. 30 g
Puikot: 3,0 mm

Kuopuksen sukkiin neuloin reilut varret, melkein polvisukat näistä tuli. Pysyvätpä sääret lämpöisinä, vaikka villahaalarin lahkeet lähtisivät nousemaan pulkkamäessä. Sukkien värityksestä pidän kovasti, aika perinteisen oloinen väriyhdistelmä.

Lapaset melkein 4-vuotiaalle
Lanka: Gjestal Maija, n. 30 g
Puikot: 3,0 mm

Tammikuussa 4 vuotta täyttävä tytär elää vaaleanpunaista kautta. Onneksi muutkin värit kelpaavat (mm. isoltaveljeltä perityt siniset ja vihreät vaatteet), mutta vaaleanpunainen aiheuttaa niin ihastuneita huokauksia, että ihan vain niitä kuullakseni tein hempeät kokonaan vaaleanpunaiset lapaset. Näissä on "tavallinen" peukalokiila, ja peukku on tuolla sivussa eli lapaset voi vetää kumpaan käteen vain (helpottaa pukemista).

Lapaset 6-vuotiaalle
Lanka: Gjestal Janne, n. 45 g
Puikot: 3,5 mm

Kuusivuotiaan lapasiin kokeilin nk. intialaista peukalokiilaa. Törmäsin siihen ensimmäistä kertaa, kun minulla oli kirjastosta lainassa Eva Maria Lesznerin kirja Kirjokintaita ja -myssyjä. Kirja palasi kirjastoon jo aikapäiviä sitten, ja nyt löysin muistini tueksi hyvät ohjeet netistä. Intialaista kiilaa käyttäen oikean ja vasemman käden lapaset ovat selvästi erilaiset, mutta ehkäpä eskarilainen jo osaa selvittää, kumpaan käteen kumpikin lapanen kuuluu. Kiila oli ihan kiva tehdä, luultavasti teen lapasia useamminkin tähän tapaan.

_____

Vuosi vaihtuu taas pian. Toivotan kaikille blogini lukijoille mukavaa ja stressitöntä neulevuotta 2010!

Me käymme joulun viettohon...

2009-12-23T22:23:00.003+02:00

Iloista ja onnellista joulun aikaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2010!

Limaa päähän, öljyä jalkoihin

2009-12-14T17:19:00.005+02:00

Nämä pari pikkutyötä lämmittävät minua pakkasen yllätettyä:

Virkattu peruspipo
Lanka: Hjertegarn Lima (100 % villa), n. 70 g
Koukku: 5,0 mm

Pipo valmistui jo jonkin aikaa sitten, samalla mallilla kuin lastenkin pipot. Lima oli minulle lankana uusi tuttavuus. Ihan kiva peruslanka, mutta kutittaa kyllä otsaa. Silti tämä päähine on ollut ahkerassa käytössä - tykkään väristä ja mallista, lisäksi pipo on mukavan lämmin.

Perussukat
Lanka: Online Supersocke 6-fach Wellness II-color, n. 85 g
Puikot: 3,0 mm

Viikonloppuna valmistuneet sukat puolestaan siirsivät minut "funktionaalisten sukkalankojen" aikakauteen - lanka on siis aloe veralla ja jojobaöljyllä käsiteltyä. Mukavan pehmeää lankaa, mutta en mitenkään erityisesti ihastunut. En ole huomannut pehmentävää vaikutusta kantapäissäni, ja luulenkin, että paremman tuloksen saa rasvaamalla jalkansa ja vetämällä sukat päälle. Jos kivoja värejä osuu kohdalle, saatan toki ostaa öljylankaa toistekin - ei tässä langassa mitään ihmeempää vikaakaan varsinaisesti ollut. Tavoilleni uskollisena annoin langan raidoittaa sukat vapaasti, värejä kohdistamatta. Langan paksuudesta kyllä pidän, tämä kuusisäikeinen lanka on siis suunnilleen Novitan Nallen tai Gjestalin Maijan vahvuista.

Lisää lämmikettä palelevalle opiskelijalle

2009-11-24T23:06:00.004+02:00

Viikonloppuna sain valmiiksi käpälänlämmittimet - opiskelutarkoituksiin kuten huivikin:

Hiirikäden lämmittimet (ohjeessa siis vain oikean käden lämmitin, vasen tehty peilikuvana)
Lanka: Gjestal Maija, alle 40 g
Puikot: 3,0 mm

Lämmittimet ovat hyvät paitsi tietokonetyöskentelyssä (näppäimistön ja hiiren kanssa), niin myös perinteisemmin kynällä kirjoitettaessa. Juuri se kohta, johon kynä nojaa (etusormen sivu), on paljaana, joten kynästä saa hyvän otteen. Perinteisissä kynsikkäissähän myös siinä kohdin on otetta huonontavaa villaa. Myös puikoista saa pidettyä helposti kiinni, testattu on :)

Olivat nopeat ja helpot tehdä, hoitavat hyvin asiansa, suosittelen!

Ei tullut lukunuttua, tuli huivi

2009-11-19T22:21:00.004+02:00

Opinahjossani on kiva, valoisa kirjasto, jossa on suuret ikkunat. Suurien ikkunoiden haittana on kuitenkin vetoisuus, eikä palellessa ajatus oikein tahdo juosta. Ajattelin ensin neuloa jonkinlaisen lukunutun itselleni, mutta päädyinkin neulomaan huivin:

Heidetuch
Lanka: Oü Aade Lõng nr. 8/2 (100 % villa), n. 150 g
Puikot: 4,5 mm

Huivin malli on perinteinen tanskalainen. Ohjeen ostin Saksasta Dorothealta. Huivi on muodoltaan tuollainen sydämen mallinen, ja ideana on sitoa huivi nauhojen avulla kiinni selästä, jolloin se pysyy hyvin paikallaan työskenneltäessä (minun tapauksessani kirjoittaessani ja lukiessani). En saanut kuvaajaa valoisaan aikaan kanssani ulos, mutta Dorothean sivuilla on hyviä kuvia, erityisesti tanskalaisesta Den Gamle By-museosta otetuissa kuvissa näkyy huivin käyttötapa hienosti.

Huivista tuli aika mainion kokoinen. Olin hieman huolissani, että siitä tulee liian iso, mutta se on juuri sopivan kokoinen, jotta käsivarret pääsevät hyvin liikkumaan. Huivi aloitettiin niskasta ja se on kokonaan ainaoikeinneuletta. Päättely tehtiin i-cord-päättelyllä, ja reunasta tulikin sen ansiosta varsin siisti.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun neuloin liukuvärjättyä virolaista villalankaa, enkä enää ihmettele näiden lankojen suosiota! Isohkoilla puikoilla neulottuna lopputulos on kuohkea, ja ainakin näin pesun jälkeen huivi on yllättävän pehmeä - ei kutita läheskään niin paljoa kuin Noro-Baktukseni. Tiedän, mitä ostan itselleni tuliaisiksi, jos/kun joskus taas Tallinnaan matkaan. (Tiedän, kyllähän näitä lankoja saa Suomestakin, mutta siinä ei ole samaa tunnelmaa ;-) )

Seuraava projekti on opiskeluun sopivien käpälänlämmittimien neulominen - siellä kirjastossa todellakin on ajoittain vilu!

Mustasukkaisuutta

2009-10-31T20:49:00.004+02:00

Tein miehestäni perjantai-iltana mustasukkaisen (vieläpä aivan tahallani!).

Perussukat kokoa 41
Lanka: Gjestal Maija, aika tarkkaan 100 g
Puikot: 3,0 mm

Vaan olisiko minun pitänyt pahastua siitä, että hän päästi Maija Gjestalin aivan iholle, otti jopa yöllä sänkyymme mukaan (Maija kuulemma lämmitti niin mukavasti)?

Tänään kuitenkin olimme näin sopuisasti nauttimassa kauniista syyspäivästä (vaikka Maijakin oli mukana):

Minun ja mieheni teemukit - Maijalle tee ei maistunut

Harmaita hiutaleita

2009-10-29T20:45:00.007+02:00

Vielä ei Helsingissä ole lumipeitettä, mutta virkkailin heijastinlangasta tällaisia harmaita hiutaleita:

Ohuesta, kaksinkertaisesta heijastinlangasta 2,0 mm:n koukulla virkattuja kuvioita. Kuvioiden malleja löysin kirjoista: 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin (Melody Griffiths) ja Beyond the square: Crochet motifs (Edie Eckman). Tämä kuva on otettu ilman salamaa.

Heijastinlangan kanssa piti hieroa jonkin aikaa tuttavuutta ennen kuin sen työstäminen onnistui. Lanka oli aika jäykkää ja katkeili helposti vähänkään tiukemmassa paikassa. Yksinkertaisena tulos oli aivan liian löperö minun makuuni, joten virkkasin kuviot kaksinkertaisella langalla. Mielestäni näihin sopi parhaiten tuollaiset melko tiiviit virkkausmallit, kovin herkät ja pitsiset mallit jäivät nekin turhan lötröiksi. Vanhaa kunnon yritys - erehdys - muutama ärräpää-menetelmää käyttäen onnistuin kuitenkin saamaan muutaman kokolailla onnistuneen hiutaleen aikaiseksi.

Salaman kanssa hiutaleet näyttävät tällaisilta:

Heijastavat siis ihan kivasti, vaikkakin täytyy todeta, että yleensä heijastintestien voittajaksi selviytyy se perinteinen kovamuovinen prismaheijastin. Silti uskon, että nämäkin lisäävät huomattavasti näkyvyyttä pimeässä.

Hiutaleet lähtivät postin matkassa keväällä blogissani haasteeseen osallistuneille, toivottavasti niistä on teille iloa ja hyötyä! Ja muistakaahan kaikki muutkin käyttää heijastinta!

Kansainvälisyyttä

2009-10-22T21:25:00.008+03:00

Törmäsin keväällä kivaan virkattuun peittotilkkuun. Krochet Krystal jakaa ohjettaan yahoo-ryhmän välityksellä. Maksuna ohjeesta Krystal pyytää lähettämään vähintään yhden virkatun tilkun hänelle (joko musta- tai valkotaustaisena), hän sitten yhdistelee tilkkuja peitoiksi ja lahjoittaa valmiit peitot hyväntekeväisyyteen.

Lähetin omat kolme tilkkustani jo kesällä Amerikkaan:

Jokin aika sitten Krochet Krystalin sivuille ilmestyi paljon kuvia hänen saamistaan tilkuista, mukana myös omat tilkkuni!

Metka tunne nähdä omat tilkkunsa toisen blogissa kaukana täältä. Minneköhän tilkut lopulta päätyvät? Tai missä mahtavat olla SPR:lle lähteneet neuleet, tai kaaospeitto? Toivottavasti ovat käytössä!

Muotitietoinen

2009-10-16T18:28:00.002+03:00

Yleensä lämpenen uusille neulemalleille hitaasti, mutta nyt olen muotitietoinen: minullakin on Baktus!

Baktus
Lanka: Noro Silk Garden 2*50 g
Puikot: 5,0 mm

Susun huivi sai minutkin tarttumaan kahteen jo useamman vuoden varastoissa marinoituneeseen Noro Silk Garden-kerään. Tähän malliin lanka sopi mielestäni hyvin - väriliu'ut tulevat näkyviin, ja kahdesta kerästä tuli riittävän kokoinen huivi. Baktukseni menee kaksi kertaa kaulan ympäri ja vielä saa pienen solmun tehtyä.

En ihmettele, että malli on niin suosittu. Huivista tulee varsin käyttökelpoinen, ja se on helppo tehdä ohjetta välillä vilkuilematta!

Syksy on tullut

2009-10-07T17:44:00.004+03:00

Blogini hyppäsi lahjakkaasti kesän yli. Sain nimittäin tuhannen taalan paikan toteuttaa pitkään kyteneitä opiskeluhaaveitani, ja blogi jäi pahasti pääsykokeiden ja muiden asiaan liittyvien tohinoiden jalkoihin. Itse asiassa käsityötkin jäivät taka-alalle hetkeksi, mutta täällä ollaan, ja käsitöitäkin taas tehdään - ainakin hissuksiin.

----

Kylmien säiden koitettua muistin jälleen SPR:n keräyksen ja päätin hyödyntää minulle tarpeettomia lankoja pipoihin. Samalla ajattelin opetella virkkaaman pipon (neulonta on ollut se läheisempi laji minulle, mutta kyllä koukkukin tarvittaessa pysyy kourassa). Ja täytyy myöntää, että alan ymmärtää pipopoikia: näiden tekeminen on oikeasti ihan nastaa.

Peruspipo virkaten (kiinteillä silmukoilla).
Aloitus päälaelta, lisäyksiä joka kerros 5 kpl kunnes pipon ympärysmitta on sopivan kokoinen, sitten suoraa kyytiä kunnes pipo peittää korvat.

Samalla reseptillä kuin edellinenkin.

Kaksi ensimmäistä pipoa tosin jää perhepiiriin, esikoinen vihjaisi haluavansa harmaan pipon, ja sitten keskimmäinen ilmoitti haluavansa pipon, jossa on vaaleanpunaista ja violettia. Onneksi jämälangoista löytyi molempia värejä (ja vieläpä merinovillaisina, keskimmäinen kun on kovin kutiavaa sorttia). Ehkäpä vielä pikkuriikkisellekin (tai mikä pikkuriikkinen tämä nyt enää on, kymmenen kilon rajapyykki on ohitettu ja käveltykin on jo toista kuukautta) virkkaan oman myssyn, mutta sitten rupean massaluentojen ratoksi virkkailemaan varastolankoja pois hyvään tarkoitukseen! Käväisinkin jo Vihreässä Vyyhdissä hommaamassa sopivat tarvikkeet, eli surinapuisen virkkuukoukun kokoa 6,0 mm. Ei kilise luentosalin lattialle pudotessaan!

----

PS. Knitter's Almanac-projekti voi huonosti. Itse asiassa koko kirja on kateissa. Nyt kuitenkin laitoin opiskelut etusijalle. Helmikuun neule on kyllä ollut ahkerassa käytössä :)

Tilkkusia

2009-03-22T15:31:00.007+02:00

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen kevätpäivä. Sain avattua "neuleterassikaudenkin" tältä keväältä - pihalla nimittäin sattui olemaan leikkiseuraa lapsille, niin mikäpä siinä oli neuloessa auringonpaisteessa lasten puuhia seuraillen. Silloin tällöin tosin vielä piti käsiä taskuissa lämmitellä - hmm, olisiko tämä syy tehdä kämmekkäät itselleni?

_____

Palojen virkkaaminen lasten torkkupeittoihin on todellakin addiktoivaa. Jos voisin päättää tekemisistäni muusta maailmasta välittämättä, niin luultavasti viettäisin päivät pitkät tilkkusia virkaten. Nyt perheen vaatimukset kuitenkin rajoittavat harrastukseni illan ja yön tunteihin. Neulominen (kun kyseessä on yksinkertainen neule) kun minulta onnistuu työhön katsomatta, mutta virkkaaminen ei. Siksi se ei sovi ulkoilutekemiseksikään (jos niiden tenavien perään pitäisi pystyä katsomaan siis).

Edellisen postauksen peitto keskimmäiselle on kasvanut ihan mukavasti. Nyt paloja on koossa 29 kpl. Tähtään peitoissa suunnilleen kokoon 100 cm * 140 cm, joten tarvitsen tähän peittoon arvioni mukaan 333 kuusikulmiota. 10 prosentin rajapyykki siis jo häämöttää...

"Kaikki sateenkaaren värit" oli esikoisen toivomuksena omalle peitolleen. Tilkkujen malli on isoäidinneliöiden muunnelma, sillä poika ilmoitti varsin vaativaisena, että peiton reunojen täytyy olla tasaiset, ei vinkurat kuten siskon kuusikulmiopeitossa. Paloja on koossa nyt kahdeksan, ja näitä oletan peittoon tarvitsevani 266 kpl. Mukavan pieni luku toiseen peittoon verrattuna.

Nuorimmaisen peittomalli on vielä valitsematta, mutta Helmetistä jo varasin itselleni kirjan "200 Crochet Blocks". Eiköhän sieltä löydy sopiva tilkkumalli.

Kuten kuvista voi huomata, yhdistän palat toisiinsa jo matkan varrella. Tunnen itseni turhan hyvin, tilkkujen yhdistäminen lopuksi voisi osoittautua liian vaativaksi tehtäväksi :D Ja miksikö teen näitä rinta rinnan enkä vain yhtä kerrallaan? Kyllästyin kuuntelemaan "äiti milloin rupeat tekemään mun peittoani?"-kyselyitä...

______

Sitten lopuksi vielä pienellä painettu osuus:

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

Itse osallistuin haasteeseen Käsitöillä kikkailua-blogissa - tosin hieman huomaamattani, kun en lukenut pienellä präntättyä tekstiä :D Päätin kuitenkin lähteä leikkiin mukaan! Mielessäni on jo joitakin ideoita lahjoiksi, joten jos olet halukas saaman minulta paketin, niin jätäthän kommentin lootaan. (Ja jos haluat kommentoida osallistumatta haasteeseen, niin sekin toki käy. Ilmoitathan tämän selvästi kommentissasi.)

Ufo teki mahalaskun

2009-03-18T18:16:00.003+02:00

Ufoprojektini sai hieman nolon lopun: lähetin viimeisen keskeneräinen työni, kaksivuotiaan pitsineuletakin, sammakkolammelle. Siis purkuun. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, sen verran vastenmielistä tahkoamista homma oli alusta alkaen, mutta sisu ei antanut myöten. Lopullisen purkutuomion neuleelle antoi lanka:

Marks&Kattensin Karusellia 4-säikeisenä (solmusta vasemmalle) ja 3-säikeisenä (solmusta oikealle)

Yhdessä lankakerässä oli siis solmu. Eihän siinä mitään, kyllähän solmuja aina silloin tällöin vastaan tulee. Mutta tässäpä oli käynyt niin, että solmusta vasemmalle lanka on 4-säikeistä (kuten kuuluukin olla), solmusta oikealle se on 3-säikeistä (virheellistä). Eli 2/3 kerästä oli selkeästi ohuempaa, ja varsinkin neuloessa jälki oli vallan erilaista. Solmu tuli vastaan jo viime viikolla mutta kuvittelin, että lanka (4-säikeinen osuus) siitä huolimatta riittää. Sittemmin huomasin, että eipä se riitäkään, eli joko menisin ostamaan lisää lankaa tai jättäisin homman sikseen. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Jos kyse olisi yhtään tuoreemmasta ostoksesta niin jaksaisin tehdä asiasta reklamaation, mutta lanka on ostettu useampi vuosi sitten joten tyydyn varoittamaan pahaa-aavistamattomia neulojia näin netitse, että tällaistakin voi näköjään olla. Syksyllähän ihmettelin saman värierän värieroa.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että jos joku neule tökkii näin pahasti, on turha yrittää tahkota loppuun saakka! Ufoja täällä ei enää lentele, ja aion viimeisen ufon mahalaskusta huolimatta onnitella itseäni ja juoda kupposen kuumaa teetä. Jatkossa tavoitteenani on pitää keskeneräisten neuleitten määrä noin kolmessa, ja määrää seuraan sivupalkin listan avulla.

______

Mutta kun ne vanhat ufot siis on saatu pois nurkista, niin heti otan uusia ikuisuusprojekteja työn alle, enkä näitä aio edes seurannassani varsinaisesti pitää. Ensimmäisen alku on tässä:

Tarkoituksenani on virkata kaikille kolmelle lapselleni omat puuvillaiset torkkupeitot. Tästä tullee keskimmäisen lapsen peitto. Tähän mennessä olen peittoon käyttänyt Sandnesin Mandarin Petit'tä, Schachenmayr Nomottan Bambino Bomullia ja Esiton Virkkuulankaa, matkan varrella joukkoon saattaa liittyä joku muukin lanka. Varovaisen arvion mukaan tilkkusia tarvitaan liki 350 jotta peitosta tulee haluamani kokoinen, ja aikaa kuluu varmasti ainakin vuoden verran per peitto. Ehkä sitten kolmen vuoden päästä esittelyssä on kolme valmista peittoa? :D Se hyvä puoli tässä on, että tilkkujen virkkaaminen on tosi koukuttavaa puuhaa.