Liikunnanvihaaja

Pori Roller Derby

2013-11-26T14:43:00.000+02:00

Siitä ei ole kauaakaan kun joku kysyi onko Porissa mahdollista harrastaa roller derbyä, ja silloin ei ollut mutta NYT ON! Meillä täällä Tampereella aikoinaan rullailun aloittanut Sorje laittoi tuulemaan ja perusti Pori Rolling Brigaden, joka tällä hetkellä etsii pelaajia, tuomareita ja nasuja. Eli mikä tahansa rooli kiinnostaakin, otapa yhteyttä rohkeasti. Ei tarvitse osata vielä luistella, seura opettaa omansa.

Tampereella sunnuntaina!

2013-11-25T14:37:00.001+02:00

Melkein naurattaa kertoa tätä ajankohtaa TRD:n kotijoukkuescrimmagelle, koska se on sunnuntaiaamuna 1.12. klo 9:30. Niinpä. Normaalisti minua ei saisi edes sorkkaraudalla kairattua sängystä irti tuohon aikaan sunnuntaina, mutta nyt on riittävän hyvä syy. Ja arvostaisin kovasti, jos paikalle raahautuisi muitakin aamu-unisia.

Jaa miksi? Siksi, että tulevana sunnuntaina pelataan Tampere Roller Derbyn ihka ensimmäinen kotijoukkuematsi, Vaakon Nakit vs. Pynsän Munkit, ja samalla ratkeaa kumpi joukkue saa kumman nimen. Pelipaikka on Hervannan Vapaa-aikakeskus ja ovet aukeaa klo 9:30, peli alkaa 10:00.

FB-tapahtuma löytyy täältä KLIK!

Ilmainen tapahtuma kyseessä eli kaikille vapaa pääsy, tulkaa juomaan aamukahvit ja syömään pynsän munkit katsomoon, niin ei aikainen herätyskään tunnu ihan niin pahalta. Nimittäin munkkia on tarjolla.

Polvien kondromalasia ja tähystysleikkaus

2013-11-18T18:04:00.002+02:00

Leikkauksesta on nyt täsmälleen kaksi viikkoa, ja ajattelin että nyt voisi olla sopiva aika kertoilla operaatiosta, sikäli yleinen vaiva kyseessä että saattaa kiinnostaa muitakin polvivaivaisia.

Kondromalasia (chondromalacia) tarkoittaa kansankielellä rustonpehmentymätautia, joka yleensä on nuorten (teini-ikäisten) urheilijoiden vaiva. Osalla (minulla) kuitenkin rustot eivät älyä kovettua kolmeenkymppiin mennessä, vaan vaiva tulee mukana todennäköisesti hautaan asti. Kondromalasiasta kärsivällä rustot eivät kestä kovaa tärähtelevää liikuntaa, vaan ne murskautuvat, jolloin pahimmillaan polvesta puuttuu kokonaan ns. iskunvaimentimet. Voitte kuvitella kuinka mukavalta esimerkiksi juokseminen tuntuu, kun reisiluun ja polven välistä puuttuu rustot. Myös kyykyt ja hypyt ovat täysin poissuljettuja kivun ja tuskan vuoksi, minulle kyykkyjäkin pahempi oli tasajalkahypyt portaissa joita alkulämpissä meidän liigassa usein tehdään. Ei herranjumala että se sattui, täräys ja jysäytys tuntui siltä kuin reisiluut kalahtaisivat kirskuen yhteen sääriluiden kanssa. Mutta koska kivunsietokykyni on melkoinen, tein näitäkin hyppyjä ihan viimeisille viikoille ennen leikkausta asti. (Välillä mietin kuinka järkevä neuvo tuo perinteinen "tee oman kivunsiedon rajoissa" on, koska minä pystyisin varmaan juoksemaan tarvittaessa vaikka jalka poikki).

Minun kohdallani kondromalasia ilmeni juoksuharrastuksen aloituksen jälkeen, ilman sitä olisin saattanut elää loppuelämäni tietämättä tuon taivaallista polvissani piilevästä vaivasta. Liikunta pitää sinut terveenä? Just joo. Juoksin aluksi kovalla alustalla (asfaltti) ja mietin että mikähän hitto on kun lenkin jälkeen polvet tuntuvat vähän jänniltä, kuin olisi kasvukipuja. Puolen vuoden kipittämisen jälkeen alkoi aivan käsittämätön rutina aina kyykistyessa, ja lempparein saliliikkeeni eli kyykyt oli pakko lopettaa. Roller derbyä tietysti harrastin hampaat irvessä, koska siitä ei luovuta. Luisteluhan sinällään oli tosi hyvää ja polviystävällistä liikuntaa, mutta jeez sentään jos kaatui polvilleen parikin kertaa treenien aikana, niin seuraavat päivät kuluivat turvonnein ja jomottavin polvin. Opettelin systemaattisesti kaatumaan kyljelleni, paitsi peleissä, missä oli pakko fall small.

Viimeinen niitti ennen kuin päätin että leikkaus on ihan oikeasti pakollinen, oli polvien lukko-oireet, jotka olivat tosi mielenkiintoisia esimerkiksi autoa ajaessa tai fillaroidessa. Siinä vaiheessa menin hattu kädessä lääkärin ja sanoin että jotain tarttis varmaan tehdä. Yleensä kondromalasiasta kärsivän käsketään ensisijaisesti vahvistaa reisilihaksia, jotka tukevat polvea, ja osalla tämä auttaakin. Mutta minulla on derbyn takia todella vahvat reidet (vaikka itse sanonkin), eikä puolen vuoden täsmäreisijumpasta ollut mitään hyötyä. Lukittuminen, turpoaminen ja kasvukipumainen kolotus vain paheni.

Joten sitten se oli leikkauksen paikka. Tähystys tehtiin molempiin polviin kerralla, koska halusin niin, en todellakaan ala kärsimään kahta toipilasaikaa ja sairauslomaa. Kertarysäyksellä kävely tietty kärsii hetkellisesti enemmän, kun painoa ei voi laskea kummankaan jalan varaan, mutta silti se on parempi kuin peräkkäiset leikkaukset ja jumalattoman pitkä aika puolikuntoisena.

Toivoin leikkausajan niin, että pystyin pelaamaan 2.11. roller derbyn SM-cupissa parit pelit (loppuun asti sata lasissa, onpahan sitten jotain leikattavaa), ja heti maanantaiaamuna klo 7:30 ilmoittauduin sairaalaan. Rauhoittavat kehiin (olen täysin paniikissa piikkien suhteen, joten sain suht tehokkaat rauhoittavat tuhertaessani itkua saman tien kun hoitaja tuli minua noutamaan), leikkaussaliin, selkäydinpuudutus (tätä jännitin kaikken eniten, niin että meinasin oksentaa kauhusta aamulla, mutta onneksi olin niin tillin tallin lääkkeistä että en muista koko puudutuksesta mitään), ja sitten homma käyntiin.

Polvistani oli löytynyt kondromalasian lisäksi myös toinen ongelma, mediaalinen plica, joka tarkoittaa eräänlaista nivelkalvopoimua, joka ärtyy/tulehtuu ja minulla ilmeisesti hankasi jotain reisiluun osaa. Se poistettiin samalla, kun rustonkappaleetkin.

Heräämössä ihmettelinkin sitten seuraavaa näkymää, muumio in da house.

Muumiositeitä piti sietää pari päivää, ja ne olivat sangen piinaavia päiviä, koska olisin halunnut raapia kutisevia jalkoja 24/7. Sairaalasta hivuttauduin ulos keppien avulla, enkä tuntenut juuri mitään koska lääkitys oli vissiin aika voimissaan edelleen. Tuska iski vasta kotona, kun en osannut päättää kumpi on isompi tuska, selkäydinpuudutuksen jälkeinen päänsärky vai jomottavat polvet.

Parin päivän päästä siteiden alta kuoriutui tosi kauniit turvonneet alienpolvet, ja jääpussit olivat edelleen ystävä.

Kahden viikon jälkeen leikkauksesta on jäljellä enää pienet mustelmat ja 6 kappaletta puolen sentin viiltojälkeä, mutta nekin paranevat kohisten. Samoin kävelykykyni on suhteellisen ok, eli voin kävellä pieniä arkisia matkoja miettimättä polvia juurikaan. Särkyä aiheuttaa lähinnä jalan vääntäminen ja paikoillaan istuminen, mutta kuulunee asiaan ja joka tapauksessa olen onnekas että paraneminen on edennyt näin hyvää tahtia.

Sairauslomalla olin tasan kaksi viikkoa, joista ensimmäisen täysin kuolleena (lähinnä sen päänsäryn vuoksi) ja toisella viikolla aloin kävellä muutaman kymmenen metrin matkoja ilman tukea. Hikihän siinä hiihtäessä tuli, mutta samalla ilo oli valtavaa. Polvien jäätävä rutina jäi leikkauspöydälle, ne eivät mene lukkoon vaikka tekisin mitä, ja kokonaisvaltainen olo on ihanan kevyt. En pysty vielä istumaan risti-istunnassa, joka on minulla maailman luontaisin asento olla, eli se vielä vähän kiristää pipoa, jos nyt jotain valitettavaa pitää löytää. Mutta aika näyttää koska olen jokaisella mittarilla täysin kunnossa, ja koska pääsen kokeilemaan ensimmäisen kerran juoksumattoa. Voi sitä riemua jos pystyn juoksemaan vielä, vaikka se pirulainen tähän syypää onkin. On ihan mahdollista että en pysty, mutta toivo elää joka tapauksessa. Myös kyykyt siintävät jo horisontissa, niitä odotellessa. Derby joutuu odottamaan niin kauan, että voin pudota polvilleni ilman kyyneleitä, mutta ehkä siihenkään ei mene liian pitkään.

All in all, vitsi miten iloinen mieli on tällä hetkellä, kun syksymmällä tuntui siltä että koko maailman seinät kaatuivat päälleni kun kaikki liikunta sattui, ja maailman paras roller derbykin aiheutti vain vääränlaista tuskaa ja kiukkua omia polvia kohtaan. Nyt puhaltaa ihan eri tuulet Amurissa.

Well hello my little friends!

2013-10-30T16:11:00.000+02:00

Muutamasta "missä sä oot, senkin asshole bloggari" -kommentista päätellen osalla on ollut ikävä, awww. No mut hei nyt on hyvä tehdä tyylikäs (?) paluu, kun parin päivän päästä (4.11.) todennäköisesti kuolen sairaalapetiin piikkikammoihini, sillä eniten pelkäämäni asia lopulta toteutuu. Joudun polvileikkaukseen, ja molemmat polvet kerralla, huppista heijaa. I hate my life.

Hienoa tietty jos leikkauksen jälkeen voisin taas juosta (kyllä, oikeasti on ikävä sitäkin laatua tuskaa) ja kyykätä ja kävellä portaita, mutta mahdollisuutena on toki myös se että voin heittää edellä mainituille hyvästit pysyvästi. Mutta ei siitä sen enempää, voin ruikuttaa aiheesta sitten maanantain jälkeen diapamihöyryissäni lisää.

Nyt keskitytään siihen, että tulevana lauantaina Helsingissä pelataan roller derbyn SM-finaali jeee! Minäkin pelaan jeee! Jos tältä kauhupaniikkijännitykseltäni pystyn, enkä pyörry jo lämmittelyissä! Ai miten niin tarkoituksella säädetty leikkausaika ^^ Ole hyvä, ja tule paikalle:

Skädämsködömwhaaaaat? Manselainen ei tajua. No mut enivei, Pasilassa pelataan ja siellä nährään eiks je! FB-tapahtuma täällä KLIK!

Mitätäällätapahtuu?

2013-08-19T15:56:00.000+03:00

Ihan vaan pikaviestinä jos joku sattuu tänne eksymään ja ihmettelee että kaikkee siirtyy Evitasta tänne vanhaan bloggeriin ja mitäs tää ny muka o, niin kesän aikana tuli ikävä päätös Evita-lehden kannalta, kun se päätettiin YT-neuvotteluiden päätteeksi lopettaa ja tämän kuun numero jää sitä myöten viimeiseksi. Joten tästä jatkumona myös Liikkis pakkaa luistimensa ja kypäränsä, ja muuttaa takaisin vanhaan tuttuun osoitteeseen. Kiitos paljon Evitalle, oli kivaa!

Vallan mukavaahan se on olla taas täälläkin pitkästä aikaa, paitsi että blogger on muuttunut reilun vuoden aikana niin paljon, että en osaa käyttää sitä enää. Joten anteeksi, jos täällä on kaikki ihan sekaisin ja viturallaan. Hienosäädetään sitten kun muutto on ensin hoidettu.

Blogiparka on muutenkin ollut täysin hunningolla viime kuukaudet, kun sen emäntä on yrittänyt selvitä kiireistään toisaalla, pahoittelut siitä. Mutta tästä eteenpäin jatketaan fiilispohjalta ja rennoin rantein, ei ressiä! Syyskuusta eteenpäin täällä voi tapahtua mitä vaan tai sitten ei tapahdu.

Auh.

2013-08-15T01:00:00.000+03:00

Ihmiseksi, joka ei taivu siltaan eli kaarelle taaksepäin senttiäkään, on melkoinen saavutus kaatua näin:

Voi pojat että jysähti. Mutta tästä linkkuveitsimahalaskusta päätellen minulla selvästi on mahdollisuuksia saavuttaa vaikka kuinka huikea silta, vaikka kuvittelin ettei ole. Fiilikset kerätessäni itseäni lattialta oli pitkälti että aissss... ooh silta.. aissss... mutta ooh silta!

Ps. kyllä, olin jammeri, ja kyllä, I suck at it. Mutta silti, SILTA!

Pps. itsensä piirtämisen hyvä puoli on se, että voi rustata itselleen paremman ahterin ja kapeamman uuman. Ha.

Rakkaudesta harrastukseen

2013-08-14T15:38:00.000+03:00

Tulevana sunnuntaina 18.8. klo 12-15 Tampere Areenalla järjestetään paljon odotettu Tampere Roller Derbyn Open Skate, FB-tapahtuman löytää täältä KLIK!

Luvassa on näytösottelua (jos niinkun tulevat fresarit eivät jo valmiiksi ole innoissaan että kohta mekin tuolla noin...), luistimien vapaata testailua meidän liigalaisten hellässä opastuksessa ja offskate-treeni koko porukalle, eli sekä meille että yleisölle! Jee, pääsee treenaamaankin jo heti! Tästä treeniosuudesta johtuen paikalle kannattaa tulla sisäliikuntakamoissa.

Samalla voi tulla tutustumaan tuomarointiin, NSO-toimintaan ja mikä parasta, myös miestenjoukkue Tampere Rollin`Bros etsii uusia pelaajia joukkoonsa. Eli myös äijät, tervetuloa.

Mukana myös derbykauppa Gearcheck!

Open skaten kautta on mahdollista hakea syksyn fresarikurssille, ja se on pitkälti ainoa tie päästä pelaajaksi.

Miksi roller derby? Rankkaa urheilua, takuuvarmat hikikuolemat, 50 uutta kaveria heti kerrasta, riemastuttavaa oman kehityksen seuraamista, rautaiset reidet, eikä tarvitse enää miettiä miten vapaa-aikansa kuluttaisi, kaikki stressi jää kentälle, nauramista, hauskanpitoa ja tavoitteellista duunia sopivassa suhteessa. Meillä on Tampereella niin sekalainen porukka eri ikäisiä ja taustaisia ihmisiä, että voi ihan suoraan unohtaa pelaajastereotypiat. Sulassa sovussa toisiaan hittailevat niin muotibloggarit (krhm), opettajat kuin insinööritkin, puhumattakaan hoitsuista, terveydenhoitajista ja ravintolatyöntekijöistä. Tulkaa ja ihastukaa.

Ps. Huomioikaa, että alaikäraja on 18 vuotta.

Pps. aika monella Suomen liigalla on tällä hetkellä Open Skate -tapahtumia, tsekkaa oman kotikaupunkisi joukkueen tilanne jos roller derby kiinnostaa. Ne mitä äkkiä bongasin niin Joensuussa 20.8., Kouvolassa 21.8., Seinäjoella 27.8., ja Turussa 31.8.

Automaattinen luonnos

2013-08-14T00:08:00.000+03:00

Tapahtumien yö kuvina

2013-08-11T18:06:00.000+03:00

Voi vitsi. Olen vieläkin ihan fiiliksissä torstaisesta Tapahtumien yöstä, mikä huikea menestys Laukontorin näytösotteluilla! Meidät oli nostettu torstaina oikein kuvan kanssa Moroon, ja olipa jopa Aamulehden kannessakin tekstimainintana että illalla urheillaan roller derbyn parissa. Hyvä Tampere! Ehkä tämä kaupunki pikkuhiljaa alkaa heräämään muihinkin lajeihin kuin vain lätkään.

Laukontorille kertyi jengiä täyslaidallinen ihmettelemään roller derbyn saloja ja eipä siinä muuta kuin tussia käsivarsiin, ryhmähali kehiin ja game on!

Asfalttiin piirretty rangaistusboxi oli kovin symppis:

Minähän en keuhkotautini kanssa pelannut, mutta räpsin sitten parisen sataa valokuvaa horojen muistoalbumiin.

Jammerien loikkien kuvaaminen on parasta, ne naiset nimittäin venyvät uskomattomiin suorituksiin ja näyttävät välillä jopa lentävän. CH, lentävä jammeri.

Harmi vaan peruskamerani ei ihan riitä pysymään jammerien vauhdissa...

Kira aina lähentelee vastapuolen jammereita :D

Toivottavasti ensi vuonna uudelleen, oli mahtavaa!

Arjen arvostus huipussaan

2013-08-05T18:50:00.000+03:00

Melkein kuukauden valkoisen jauhon puputtaminen näkyi ja tuntui, sain 2,5 kiloa loman aikana lisää elopainoa, ja suoraan sanottuna voin melko huonosti. Ei sen vuoksi, että pari kiloa tuntuisi tässä pituudessa juuri missään, mutta se olo. Mässyvuosien aikana sitä tottui oloon jotenkin niin hyvin, että sitä piti normaalina. Nykyään ruokavalion kulkeutumisen väärille laduille huomaa heti, ja siitä haluaa myös eroon mielellään heti. Turvonnut ja väsynyt ameebafiilis kun ei ole kovin toivottava olotila.

Em. johtuen on ollut suorastaan taivaallista syödä normiruokia, vaikka hetken aikaa se juustokakuissa uiminenkin tuntuikin juhlalta. Mutta liika on liikaa joka tapauksessa. Tässä parin viime viikon herkkuja, naminam!

Olen ihan erityisen onnellinen (lue: tippa linssissä luokan onnellinen) luonnonjogurtista ja tuoreista marjoista, niin taivaallista! Ja sanoisin että tämä on aika paljon sellaiselta henkilöltä, joka eli vuosia ihan jäätävän huonoilla safkoilla ja rakasti vain ja ainoastaan hampurilaisia. Vannon käsi sydämellä että tämä ei ole mitään täydellisyyshakuista blogimölinää, vaan ihan totista totta. Uskaltaisin melkein sanoa, että ruokaremppa on vihdoin mennyt jakeluun meikäläisellä ihan oikeasti.

Ja tänään käydään niiden 2,5 kilon kimppuun liikunnallisissa merkeissä, hei vaan Pyynikin portaat, höyryveturi saapuu iloksenne taas!

PS. onko muilla kesäkiloja, vai pysyykö pirkot täydellisessä kurissa myös lomalla?

Tapahtumien yönä tapahtuu

2013-07-30T16:15:00.000+03:00

Hei Tampere, 8.8. eli reilu viikon päästä Tapahtumien yönä Tampere Roller Derby järjestää (sään salliessa) parit näytösottelut Laukontorilla, eli sinne vaan katsomaan jos roller derby kiinnostaa. Samalla voi saada hyvää potkua lähestyvää Open Skatea (18.8.) varten, vink vink!

FB-tapahtumasta löytyy lisätiedot: KLIK! Mutta noin tiivistetysti, peliajat klo 20:00 ja 21:30, ja ilmaista lystiähän tämä.

Se, kun löysin itsestäni kateellisuuden siemenen

2013-07-27T12:07:00.000+03:00

Minä en ole kateellinen, oikeastaan juuri mistään asioista. On ihan se ja sama jos joku on kauniimpi, menestyvämpi, rikkaampi tai mitä lie sitä nyt yleensä tavoittelemisen arvoisena pidetäänkään, ei liikuta minua. Kuitenkin, kesälomareissulla jouduin tunnustamaan itselleni, että pitkästä aikaa tipahdin hetkeksi vihertävään soppaan kun kävelin sisään LA Derby Dollsien Doll Factoryyn. Tyypeillä on jumaliste OMA tehdas keskellä LA:ta, missä on sekä kalteva derby rata (banked track), että flat track. Jos olin alkuun sitä mieltä, että Cheese Factoryn ovet olivat taivaan portit, joudun vaihtamaan taivasta tällä erää Doll Factoryyn. Massiivinen tehdashalli piti sisällään em. kaksi pelirataa, oman fanikamakaupan, rutosti hienoja seinämaalauksia, monen sadan ihmisen katsomot ja jättimäiset pelaajakortit katossa. Ja keikkalavan ja bilesalin ja ja ja...

Itse tapahtuma oli nimeltään TwentyWonder, ja kyseessä oli LA Derby Dollsien emännöimä hyväntekeväisyystapahtuma yhdessä DSALA:n (Down Syndrome Association of Los Angeles) kanssa. Parhaiten tapahtumaa kuvaa sanalla festarit.

Ilta alkoi all-star matsilla, mitä odotin itse eniten, koska en ole ennen nähnyt kaltevaa rataa. Banked track roller derbyssä oli hieman eri säännöt kuin mihin itse olen tottunut, siinä esimerkiksi yksi jami kesti vain minuutin, ja jos sai rangaistuksen, se mentiin istumaan vasta jamin loputtua, ei kesken jamia. Ylipäänsä peli eteni vauhdilla, se tuntui melkein kuin flat track derbyltä pikakelauksena.

Mutta katsokaa itse, tässä pikku videopätkä kyseisestä pelistä. Jostain syystä tosin videolla kaikki näyttää jotenkin latteammalta kuin tosi elämässä, mutta ei anneta sen häiritä.

[youtube]https://www.youtube.com/watch?v=mHp_Nv9NH6Q[/youtube]

Luulen, että jos meillä olisi vaihtoehtona kalteva rata, tai perus flat track, minut saisi kairata sorkkaraudalla irti kaltevan radan kaiteesta jos mielisi saada meikää pelaamaan enää tasaiselle. Kaltevalla radalla peli kulkee eteenpäin huumaavalla vauhdilla, kukaan ei hinuroi taaksepäin ja tekemisessä oli kunnon meininkiä. Jos joku asia ärsyttää WFTDA derbyssä (mitä siis me pelataan), niin se, että säännöt mahdollistavat taktisen puljauksen radalla taaksepäin, ja lisäksi myös täysin pysähtyneen pelin. Booooring.

Roller derbyn lisäksi iltaan kuului musiikkia, stand uppia, sirkusta, taikureita, burleskia ja mikä parasta, meksikolaista showpainia. Lucha VaVoom laittoi pystyyn suhteellisen huikean shown, enpä äkkiä muista että olisin nähnyt mitään noin hysteeristä vähään aikaan.

[youtube]https://www.youtube.com/watch?v=VWgzJ2o3ICo[/youtube]

Oli aika mahtava päätösviikonloppu lomareissulle, ja mikä tuuri että TwentyWonder osui juuri sille lauantaille, kun olimme kaupungissa.

Nukkumatti

2013-07-24T14:16:00.000+03:00

Eh.. huomenta vaan. Mitäs minä sanoin, alitajuntani säikähti eilistä uhkaustani aamulenkistä ja tattadaa, nukkumisongelma korjattu. Nukuin kuin tukki kymmeneen asti. Toisaalta hommaan saattoi vaikuttaa myös eiliset iltatreenit, joista selvisin ihme kyllä hengissä. Hetkittäin ei siltä tuntunut, kun kaavin itseäni sadannen kerran lattiasta ylös (vinkiksi vaan muillekin liigoille jos haluatte "vähän lämpöjä päälle" kuten Ruhoranta huomautti, ottakaa sellainen 7 minuutin setti täysillä luistelua, niin että pillin vihellyksestä kaikki sukeltaa mahalleen ja heti takaisin ylös ja luistelu jatkuu, ja vihellysten määrä riippuu ihan valmentajan sadistisuudesta). Myönnettäköön, että olen käyttänyt tätä valmentajana itsekin, koska siinä nyt vaan tulee hiki ja koko kroppa saa hommia, mutta se on silti perin inhottava drilli.

Sellainen hieno juttu eilen kuitenkin tapahtui, että tunsin olevani treenien jälkeen ensimmäistä kertaa ihan oikeasti hereillä reissusta palaamisen jälkeen, olen kulkenut monta päivää kuin sumussa! Ja tässä tätä kirjoitellessa tuntuu siltä, että ajatus vihdoin liikahtaa blondin pään sisällä johonkin suuntaan, ihanaa.

Tosin ruumiillisesti olo ekojen treenien jäljiltä on pitkälti seuraava:

Kuva.

Mutta tästä uuteen nousuun, tunnelin päässä on taas valoa!

Ps. totesin eilen, että yksi hyvä motivaatiokeino lorvikatarriin on pukea jouksutrikoot ja toppi päälle jo monta tuntia ennen treenejä, siinä kummasti ryhti oikenee ja velttoilufiilis taantuu, kun päällä on tiukkaa trikoota. Psykologinen vaikutus on ihan selvä, mutta myös se edesauttaa asiaa, että vyötärönauhan päälle kesäloman aikana ilmestyneet humppakahvat saavat suorastaan hinkumaan treeneihin. Toimii, kokeilkaa vaikka. Etenkin kun siskokulta treeneissä tarttuu vyötäröstä ja toteaa että sustahan saa nykyään hyvin kiinni -.- meidän perheessä kun ei asioita juuri kaunistella :D

Kun loma on lusittu

2013-07-23T16:11:00.000+03:00

Huh kuulkaa, nyt vähän jännittää. Olen ollut suunnilleen tasan kuukauden liikkumatta tai luistelematta (urheilumielessä) pätkääkään. Toki reissulla tuli tarvottua välillä aamusta iltaan, mutta hikiliikunnaksi sitä ei kuitenkaan voi sanoa. Tänään on ensimmäiset treenit, jotka (tietenkin) ovat 2 tuntia eli pehmeästä laskusta ei varsinaisesti voi puhua. Tällä hetkellä hengästyn suunnilleen 50 metrin kauppamatkalla, tai siltä se ainakin tuntuu, joten voin vaan kuvitella kuinka miellyttävää tästä tulee (kuin tökkisi silmää hammastikulla -miellyttävää). Huomaan hyvin, että se syvin liikunnanvihaaja on ottanut minussa sen verran otetta pitkästä aikaa, että mietin tässä sohvalla istuessa lähinnä kauhun sekaisin ajatuksin, kuinka voisin luistaa treeneistä. Jotkut ihmiset rakastavat fyysistä kärsimystä, minä en. Luonnollisesti minulla on sen verran selkärankaa että raahaudun rääkkipaikalle ilman muuta, mutta voin kertoa että seuraavasta parista viikosta on liikunnan ilot kaukana. Tai ainakin luulisin, että muutama viikko kuluu ennen kuin totun taas arkeen ja säännölliseen liikkumiseen.

Jos minulla ei olisi joukkuelajia takanani, tälläinen tauko olisi omiaan lysäyttämään minut takaisin sohvalle. Eli jos puurtaisin yksinäni lenkkipolulla ja salilla, olisi ihan mahdollista että taantuisin takaisin vanhoihin huonoihin tapoihini juuri nyt. Se olisi suorastaan todennäköistä. Ymmärrän viimeistä pisaraa myöten niitä ihmisiä, jotka tekevät korjausliikkeen elämässään, mutta jossain vaiheessa repsahtavat uudelleen.

Osaankohan luistella enää ollenkaan....! Taidan luvata lähteä tähän samaan hötäkkään huomenna lenkille, pakko sekin laastari on kiskaista irti mahdollisimman nopeasti. Aamulenkille, koska herään jet lagin jälkimainingeissa joka aamu viideltä pirteänä kuin peipponen!Ja se on kuulkaa meikäläisen kohdalla ainutkertaista, pitänee yrittää ottaa asiasta joku hyöty irti. Tosin, nyt kun päästin tämän lupauksen irti näppiksestäni, luulen että alitajuntani säikähti aamulenkkiuhkauksesta ja nukun huomenna kuin tukki.

Wish me luck!

Tulipahan testattua

2013-07-21T16:27:00.000+03:00

Pääsin eilen testaamaan ystäväni polttareissa tarkkuusammuntaa. Välitön syttyminen!

Osuin jokaisella testaamallani sotilaskiväärillä kerrasta suoraan maaliin (ts. maalilätkä pellon keskellä keikahti kumoon). Yksi massiivinen revolveri taisi olla ainoa mikä ei natsannut, ei haba riittänyt ranteessa pitämään asetta suorassa. Tarkkuusammunta oli mielettömän hauskaa, olisin voinut jysäytellä menemään vaikka koko päivän!

Ignorea asulle, se tosiaan liittyy polttareihin, mutta tarkkuusammunta oli kuitenkin ihan sääntöjen mukaista ja turvallista toimintaa opastuksen kera. Aseisiin ei ampumaradoilla suhtauduta kevyesti, vaan niiden oletetaan periaatteessa olevan aina ladattuja, vaikka lipas olisikin tyhjä ja varmistin päällä.

Kutittelisi vähän päästä kokeilemaan myös skeet-ammuntaa (kiekkoja), ehkä pitää ottaa tämä asia nyt vihdoin pöydälle. Huomautettakoon, että minua ei kiinnosta omistaa aseita, kiinnostuksen kohteena ainoastaan tarkkuusammunta sellaisenaan, puhtaasti urheilulajina. Oli hienoa huomata pystyvänsä täydelliseen keskittymiseen ja rauhoittumiseen, kun oma vuoro tuli. Olen aina ajatellut että olen liian sählä tekemään mitään tarkkuutta vaativaa, mutta olin näköjään väärässä. Löysin sisäisen viilipyttyni.

Itäblokki Ilosaaressa

2013-07-12T12:52:00.000+03:00

Hei Ilosaareen suuntava festarikansa, älkää maistelko perjantaina liikaa, että selviätte lauantaina seuraamaan ilmaista roller derby -matsia Joensuu Rolling Rogues vs. Tammerkosken Taistelurullaluistelijat! Meidän likkoja on siellä sekaisin A- ja B-tiimeistä.

Mehtimäen jäähalli (festarialueen vieressä), klo 12, ilmainen, FB-tapahtumasivu löytyy täältä KLIK! Itäblokki rokrok!

Kun taivaan portit aukesivat

2013-07-04T05:20:00.000+03:00

Ei muuta. I love USA.

Rullaluistindiscossa pienessä jenkkikaupungissa

2013-06-30T06:57:00.000+03:00

Milläköhän tuurilla osutaan vahingossa Carthagen roller rinkin ovelle, kun rullaluistindisco on aukeamassa 5 minuutin kuluttua! Amazing! Omistajaa nauratti kovasti kun meikäläisen silmät levisivät kun tajusin paikan juuri aukeavan, ja aloin hyppiä paikallani että päästäkö mekin luistelemaan päästäänhän?!! Nainen kysyi ihmeissään että eikö meillä Suomessa oikeasti ole rullaluistindiscoratoja, että täällä päin maailmaa se on kuulemma ihan perusjuttuja. NIIN!

Lippu maksoi 5 dollaria, ja siihen kuului luistinten vuokra. Pakko sanoa että kovin näppärät nuo vuokraluistimet eivät olleet, mutta kyllä niillä sen tunnin verran jaksoi sutia radalla parin kymmenen paikallisen teinin kanssa. Disco on vissiin kova sana n. 8-13 -vuotiaiden keskuudessa. Tosin, ei ihme että jenkit ovat niin kovia luistelijoita, kun lapsesta lähtien tahkotaan rataa ympäri miniluistimilla. Muutama muksu veteli sellaisia taidonnäytteitä radalla, että ei herranjestas millaista roller derby materiaalia täällä kasvaa!

Saku luisteli kilpaa paikallisten luisteluvirtuoosien kanssa, kaikki kieppuivat radalla yrittäen tehdä hienompia temppuja kuin edellinen. Pojat on poikia näköjään maasta riippumatta.

Minä taas sain ihailijan n. 7-vuotiaasta pikkutytöstä vaaleanpunaisissa luistimissa, hän kävi pariin otteeseen kertomassa minulle että minä olen tosi pretty ja mekkoni on kaunis :D en kestä, mikä söpöliini! Ja muun ajan tämä pikku rullaprinsessa tuijotti minua kentän toiselta puolelta silmät pyöreinä. Ehkä se ei ollut ennen nähnyt amazonia rullilla.

Oli kyllä hullun hauska päätös lauantaille, joskin tuntui perustavanlaatuisen rikolliselta luistella ilman mitään suojia. Mutta maassa maan tavalla.

Suunnitelmat

2013-06-23T17:41:00.000+03:00

Hellou, toivottavasti kaikki selvisivät juhannuksesta, minun suuntani on seuraavaksi rapakon taakse. Huomenna aamulla starttaa kone kohti Chicagoa, ja sen jälkeen cruisaillaan läpi Amerikan mantereen kolmisen viikkoa kestävällä road tripillä. Toisinsanoen, hurraa ja gimme juustokakku. Reissua voi seurata muotiblogin puolella, mutta voihan se olla että jotain aiheeseen liittyvä hupsahtaa tännekin, etenkin kun reissun loppupäässä on luvassa tapahtuma missä päästään katsomaan mm. banked track all-star derbymatsia. Ooh. Eli sellainen "leffoista tuttu" kalteva rata! Ja Venice beachilla meidän vieressä on rullaluistindisco, eli shortisit väpättämään sitten vaan ;)

MITEN fitnesmuikit pystyy..

2013-06-19T16:11:00.000+03:00

.. toimimaan kotkankynsiensä kanssa. Kyllä, raaka yleistys, deal with it.

Minulla on aina ihan lyhykäiset kynnet, koska en jaksa tihrustaa kentän reunalla kuinka, yhyy, kynsi katkesi. Niin peri(avuttoman)naiselliselta kuin kynnen katkeaminen kuulostaakin, tosielämässä se sattuu enemmän kuin Ruhorannan lanaan sut lattiasta läpi -kokovartalotaklaus. Ja se sattuu pitkään! Lisäksi olisi erittäin potentiaalista, että tökkäisin korpinkynsillä itseäni silmään, jos jollain ihmeen kaupalla onnistuisin olemaan ensin katkomatta niitä. Kukaan ei ole niin tapaturma-altis kuin minä. Veikkaan, että jos omalla työterveysasemallani naureskellaan vakkaripotilaiden toilailuille, niin potilas Tapojärvi on siellä listan kärkipäässä. "Tällä kertaa se yritti pelastaa karvamatoa autotieltä ja jäi polkupyörän alle". True story vuodelta -88.

No nyt sitten, kun Ameriikan reissu on käsillä, ja tiedän, että en enää mene derbytreeneihin sitä ennen, uskalsin kokeilla vähän lisämuovia. Lapiomuovikynnet ovat niin ihanan white trash, että ajattelin virittäytyä jenkkitunnelmaan jo etukäteen. Valitsin ihan lyhyet seppäläkynnet, välttääkseni Saksikäsi Edwardismia, ja eikun liimaamaan.

Maltillisen lyhyet blingit WT-kynnet onnistuivat hyvin, ja pari tuntia oli ihan kivaa, kunnes. Kunnes aloin kiskomaan juoksutrikoita ylleni. WTF....! Vaikka miten päin yritin kiskoa kynsiä varoen trikoita ylös (ne ovat t i u k a t, että pysyy ihminen hyllymättä lenkin ajan), puhisin ja yritin kiemurrella makkarankuoriini myös old school style sängyllä selällään, niin ei. Ei niin ei. Puolen tunnin päästä luovutin, ja puin pieruverkkarit ylle. Treeni tuli hoidettua siinä trikoiden kanssa vääntäessä. Eli saanko kysyä miten viimeisen päälle barbiepimpatut fitnessihmiset suoriutuvat tästä tehtävästä? Miten KUKAAN jatkokynsinen selviytyy tästä tehtävästä?

Mutta vaikka edellinen osio oli melkolailla fail, kynsistä löytyi jotain plussaakin, se meni suunnilleen näin:

Kuva.Kuva.

Pitkät kynnet, ei vaan osaa.

Porvoon terveisiä

2013-06-17T15:23:00.000+03:00

Nyt kun olen jotenkuten selvinnyt viikonlopusta, puretaan vähän mitä tapahtui. Tampereen B-joukkue, Howlin` Rolls, matkasi kohtaamaan P-Town Brawlersit jo toista kertaa, edellisestä scrimmagesta on aikaa vasta pari kuukautta. Me lähdimme ilman muuta voittamaan, mutta tällä kertaa sekä Porvoo että rankkuboxi voitti meidät 281-162. Mutta ei se mitään, vastustaja oli niin älyttömän kova että häviö ei kirvellyt liikaa. Ja jatkoilla oli kuulemma sovittu, että kolmas matsi ratkaisee todellisen voittajan, eli nyt sit meidän pikkuhoroilla alkaa todellinen bootcamp-luokan treenaus hah.

[caption id="attachment_656322" align="aligncenter" width="640"] Reisi ja Janey pukkaritunnelmissa ennen peliä.[/caption]

[caption id="attachment_656319" align="aligncenter" width="640"] Aikataulua.[/caption]

Sitten ilonassut kentälle!

[caption id="attachment_656315" align="aligncenter" width="640"] © Marko Niemelä[/caption]

Tampere pelasi muuten hienosti, mutta boxiaikaa oli yksinkertaisesti liikaa. Meidän B-tiimi on kehittynyt ekasta pelistään ihan huimasti, olen niin ylpeä! Peliälyhän kehittyy vain pelaamalla, joten toivokaamme jatkossa paljon peliaikaa. Meillä on kovat jammerit ja fiksut blokkerit, joiden vain pitää hitsautua entistä enemmän yhteen. Mutta kuten sanottu, vasta muodostetun joukkueen hitsaaminen vie aikaa, ja se hitsaus alkaa än-yy-tee-NYT!

Pelin häviöstä huolimatta me ehdottomasti voitettiin viimeinen jami, kun Porvoon jammeri joutui boxiin ja meidän sokerina pohjalla jammerin pestiä kokeillut ihana Dumbho veteli näyttävästi muutaman kymmenen pistettä Tampereen tilille juuri ennen pelin päätösvihellystä.

[caption id="attachment_656318" align="aligncenter" width="640"] © Marko Niemelä[/caption]

Tuo Arjan sukellusliike on siis luonnollisesti norsu, eli Dumbo. Valmentajakin on suht happy happy joy joy:

[caption id="attachment_656308" align="aligncenter" width="640"] © Marko Niemelä[/caption]

Porvoon Super Maria väkkäröi kentällä ihan miten päin vaan:

[caption id="attachment_656309" align="aligncenter" width="640"] © Marko Niemelä[/caption]

Howlin` Rollsien kapteeni ja MVP-palkinnon saanut CH kokee vähän pusertavaa rakkautta Porvoolta:

[caption id="attachment_656310" align="aligncenter" width="640"] © Marko Niemelä[/caption]

Ja meidän Jabba on päättänyt että tästä muuten mennään läpi:

[caption id="attachment_656312" align="aligncenter" width="640"] © Marko Niemelä[/caption]

[caption id="attachment_656313" align="aligncenter" width="640"] © Marko Niemelä[/caption]

[caption id="attachment_656314" align="aligncenter" width="640"] © Marko Niemelä[/caption]

Sanokaa mun sanoneen, että Porvoosta ponnistaa niin tiukka joukkue, että ei mene kauaa kun Brawlers pelaa Suomen parhaiden joukossa. MVP-palkinnon meiltä saanut Super Maria on ihan käsittämätön jammeri, kuin myös Porvoon muut jammerit.

Ja kuten Kesäklassikossa lauantaina todettiin, hienolla jammerityöskentelyllä voitetaan matseja. Suht eeppinen HRD-KRR ottelu päätyi KRR:n voittoon, vaikka veikkaan että enemmistö katsojista olisi ehkä laittanut rahansa ennen peliä toisin. En mene vannomaan, mutta tämä saattoi olla ensimmäinen kerta kun suomalainen joukkue on voittanut HRD:n A-tiimin. Paljon onnea Kallio! Oma mielipide katsojana oli se, että vaikka Kallion blokkeritkin pelasivat mielettömän taitavasti (ihanaa katsoa kun pelataan loppuun asti eikä luovuteta senttiäkään), jammerityöskentely oli kuitenkin tiukan tasaisen matsin ratkaiseva tekijä.

[caption id="attachment_656320" align="aligncenter" width="640"] Porvoon torilla lähdössä Kesäklassikkoa kohti. Rambohuivi pakollinen, auringonpistos ei ole ystävä.[/caption]

Kiitos paljon armaat Ulvovat Rullat ja kiitos Porvoo, meillä oli niin hauskaa! Mutta kuka voitti jatkot? Minä raahauduin hotellille joskus kolmen maissa, eli siinä vaiheessa kun muut touhusivat jatkojen jatkoja. Vanha eijjjaksa.

Hot Town, Jammer In the City -boutin yhteenveto:

P-Town Brawlers vs. Tampere Howlin` Rolls 281-162

Kunniakirjat Porvoo:

MVP: Super Maria
Best Jammer: Shorty H
Best Blocker: CAPS BLOCK

Kunniakirjat Tampere:

MVP: CH
Best Jammer: Tuho Isa
Best Blocker: DumbHo

Porvoo perjantai, Helsinki lauantai, kliffaa hei

2013-06-13T19:29:00.000+03:00

Minä otan huomenna nokan kohti Porvoota, kun meidän pikkuiset Howlin` Rollsit pelaavan boutin Porvoon P-Town Brawlersia vastaan. Meidän B-tiimillä on ihan erityinen rakkaussuhde porvoolaisiin, koska pelasimme ensimmäisen pelimme ikinä juuri tätä joukkuetta vastaan. Ja hävittiin, mutta oli mielettömän kivaa siitä huolimatta. Tätä huomista peliä voidaan kutsua myös revanssiksi. Mitä se on. Eli siis nyt sit Porvoo, rullat ulvomaan! Minä olen bench eli valmentaja, ja jännitän luonnollisesti kaikkein eniten.

Harmi kyllä tämä on suljettu tapahtuma eli katsomoon ei pääse, mutta jatkobileisiin kyllä! FB-eventin mukaan meidän jatkokekkerit on Player nimisessä baarissa, joten bailabailandos sitten vaan huomenna, on muuten eka kerta kun Porvoon yöhön astelen.

Lisää ilouutisia porvoolaisille, teillä on tulevana maanantaina 17.6. open skate -tapahtuma, missä pääsee testaamaan luistimia ja tsekkaamaan olisko tässä maailman paras laji juuri sinulle. Rohkeasti vaan paikalle, Brawlersit ovat aivan ihania tyyppejä ja siellä on muhimassa niin kova joukkue huh! Tapahtumapaikka on Kokonhalli, ja aika 19-21:00. Muut lisätiedot: KLIK!

No sitten viimeinen asia, näitäpä tänään riittää. Lauantaina on luvassa Helsingissä Väinämöisen kaukalossa Töölössä jotain niin eeppistä, että Tampereen tylleröt eli me matkaamme Porvoosta päivällä suoraan pääkallopaikalle. Nimittäin Kesäklassikko. Tänä vuonna kesäklassikossa on teemana SM-cup, ja vastakkain ovat Turku ja Lahti, ja Helsinki Roller Derby ja Kallio Rolling Rainbow. Tuohon Helsingin omien joukkeiden väliseen mittelyyn saattaapi olla ladattuna pienoista jännitystä (ihan vähän vaan), eli en jättäisi sitä väliin mistään hinnasta.

Kesäklassikko on ilmainen, jos se voidaan pitää ulkona Väinämöisen kentällä, mutta jos sade ajaa pelit Helsingin urheilutalolle, sisäänpääsy on vitosen. Olispa siistiä jos tämä pelattaisi ulkona, koska niissä peleissä on tunnelmaa. Seuraa tiedotuksia tapahtumasivulla KLIK!

Tämä viikonloppu sisältää melko paljon derbyä, ei varsinaisesti huono asia. Tosin itsehän en luistimia ole jalkaani laittamassa, mutta fiiliksessä mukana enivei. Enkä voisi laittaakaan, arvatkaa kuka reväytti reitensä. Jep, minä.

Terveyspirtelön testausta - resepti numero 1

2013-06-12T23:39:00.000+03:00

Eipä tässä, kiitos resepteistä, testailut käyntiin. Tänään valitsin ekan kommentoijan eli Petran viherpirtelöreseptin ja tein sen perusteella kauppalistan.

"Jos uskallat, kokeile kiivinmakuista pirtelöä. Siihen tulee yksi kuorittu sitruuna, yksi banaani ja yksi hapan omena, sekä yksi kypsä avokado, sopivasti (kourallinen?) auringonkukansiemeniä ja pinaattia maun mukaan. Lisäksi vielä vähän vettä ja tehosekoittimella niin sileäksi kuin mahdollista. Juodaan pillillä. Jos jäähdytät ainekset jääkaapissa, se vähentää salaattimaisuutta vielä entisestään. Resepti on moniin muihin pirtelöihin verrattuna aika tuhti, mutta setistä riittää kahteen kertaan tai yhdeksi kunnon ateriaksi. Jos kokeilet, kerro mitä tykkäsit :)"

Ja minähän kerron.

Silppusin blenderiin pinaattia, puolikkaan omenan, yhden avocadon, yhden banaanin ja puristin puolikkaan sitruunan mehut perään + vettä ja sitten menoks surrrurrr. Auringonkukan siemeniä ei ollut, mutta mukaan hulahti vahingossa pari sitruunan siementä kyllä, kai nekin lasketaan.

Todiste siitä, että inhokkipinaattia oikeasti on pohjalla:

Yyyyy kakkosvaiheessa alkoi epäilyttää, inhan näköinen vihreä massa se siellä odotti juojaansa. Tämä ällötysreaktio on kyllä todellakin ihan vain minun päässäni, joku henkinen lukko iskee jarrut pohjaan kun tarjolla on kylmää vihreää mosk... pirtelöä.

Mutta kun laitoin silmät kiinni ja totesin että pohjanmaan kautta, niin sehän oli hitsi vieköön oikeasti ihan jees! Kirpeä ja raikas, ja samalla täyttävä. Eikä pinaatti maistunut läpi yhtään. Jee! Tästähän saattaa jopa tulla jotain. Erityisen hienoa olisi löytää joku ei-banaania-sisältävä herkullinen resepti, mutta epäilen että sitä saan kyllä etsiä todella kauan. Mutta katotaan, seuraavalla kerralla joku muu teidän resepteistä kokeiluun, kiitosta vaan niistä.

Vihreitä pirtelöitä?

2013-06-11T19:34:00.000+03:00

Minulla on ongelma. Todennäköisesti tämä on vain pääni sisällä, mutta se estää todella tehokkaasti vihreiden pirtelöiden juomisen. Ravintoterapeutti katsoi läpi viikon ruokalistaani ja totesi että siihen pitäisi ehdottomasti lisätä vihreää. Tarkoittaen jotain yököttävää salaattimurskapirtelöä purps... Salaatti sellaisenaan menee ilman muuta, I love it, mutta soseutettuna, ei saakeli... en voi sietää kylmiä alkukeittojakaan, ne ovat kerta kaikkiaan epäilyttäviä. Kylmä kurkkukeitto, hrrrrh. On ihan luonnotonta juoda vihreää asiaa, siinä lasissa kuuluu olla vaaleanpunaista tai sinertävää.

Kuva.

Minulle tulee ikuisesti näistä vihreistä pirtelöistä mieleen eräs Sinkkuelämää -sarjan vanha jakso, missä Samantha oli ihastunut uuden terveysravintolan tarjoilijaan Smithiin ja pakotti itsensä syömään ilta toisensa perään kyseisen raflan "upeita herkkuja". That`s me, paitsi että yritän tehdä vaikutuksen urheudellani lähinnä itseeni.

Kysymys kuuluu, juotteko te näitä ah niin terveellisiä juomia vai salaatti salaattina? Ja jos juotte, mikä on resepti?

Korkea step-up, polvea tukevien lihasten täsmäliike (ja hanurin)

2013-06-09T21:54:00.000+03:00

Kun uikutin näitä sököjä polviani K3:n Juhanille, sain käskyn alkaa tekemään jatkossa korkeita step-uppeja. Tämä liike kuulemma treenaa tehokkaasti vastus medialista, joka on polven tärkeimpiä tukilihaksia. Aluksi ihan kehon omalla painolla, koska noh, polveni eivät kestä lisäpainoja, mutta jos joku teistä omaa terveet polvet, niin siitä vaan kahvakuulaa käpälään tai tankoa niskaan kun tekniikka on ensin hallussa.

Salilla apuvälineenä toimii pari steppilautaa päällekäin, tai penkki. Itse löysin Pyynikinrannasta ihan täydellisen korkean portaan tätä varten, eli ohi kipittäessä pysähdyn aina tekemään polvitreenin portaille ja heti perään ravaan kyseiset kilometriportaat ylös, ja voin kertoa että kuolema tulee.

Ideana se, että hidas nousu tehdään yhdellä jalalla ihan läheltä penkkiä/porrasta/lautaa ylös, niin että toisella jalalla ei auta yhtään (ei ponnisteta vauhtia), antaa etureiden tehdä töitä. Ylhäällä lantion ojennus, ja sitten sama toiseen suuntaan eli paluu takaisin maahan. Polvet ja varpaat eteenpäin, ei saa taipuilla sivuille. Itse mietin nousuja tehdessä että pidän ns. koko paketin kasassa, eli vatsan/selän tiukkana, niin että olo on hallittu kauttaaltaan.

Havainnollistamiskuva nitisevälle parveketuolille, joka ei ihan ole se turvallisin vaihtoehto, mutta kuitenkin.

8-10 toistoa kerrallaan per koipi ja sitten vaihto, 3x molemmilla jaloilla. Pidän treenattavan jalan koko ajan ylhäällä, en laske sitä toistojen välissä korokkeelta maahan. Ja näitä tehdään useamman kerran viikossa. Että katsotaan mitä polvi tästä tykkää, josko olisi syksyllä vähemmän nariseva. Tällä hetkellä ainakin etureisi on koko ajan ihan tulessa, ja sivuefektinä myös arse. Eli liike tuntuu myös takamuksessa, mikä sopii minulle oikein hyvin.

Siitä vaan testaamaan jos reisien ja arseen täsmätreenaus innostaa. Tämä tuntuu olevan polville huomattavasti armollisempi verrattuna kyykkyihin, sillä kyykkyjä en kestä yhtään. Polvet toki rutisevat step-upeissakin, mutta kipua ei tunnu, eikä lukkiutumisen tunnetta. Että näillä mennään.