Liikunnanvihaaja

Tissi!

2012-02-02T18:27:00.000+02:00

Hah varmana sain kiinnostuksenne heräämään otsikon perusteella. Sellasta vaan, että Liikunnanvihaaja pakkasi nyt korkkarinsa ja lenkkarinsa ja muutti Evitan havisevien sivujen suojaan, joten päivittäkää kirjanmerkkinne jatkossa tänne: http://www.evitalehti.fi/blogit/liikunnanvihaaja

Ja sama linkkinä: http://www.evitalehti.fi/blogit/liikunnanvihaaja

Päivitän blogilistan suuntaamaan uuteen osoitteeseen huomenna, etteivät tänään sitä klikkaavat saa sydäriä. Ensin pitää tietysti aina selittää että mikään ei muutu ja minä pysyn ihan samanlaisena räyhääjänä kuin aina ennenkin. Nii. Ja nyt on teidän vuoronne valita joku seuraavista vaihtoehdoista: a) mahtavaa, onnittelut! b) no katotaan ny, toivottavasti et muutu... c) eih, mä en kestä miks kaikki blogit muuttaa indiedaysille! d) oot ihan tymä.

Auh!

2012-02-01T14:26:00.000+02:00

Tämä kuva kertonee tiivistetysti, mitä niskani tuumasi eilen salilla.

Luulin niskani olevan jo parantumaan päin (oikeasti, se ei tuntunut pahalta salille mennessä), mutta ylätaljassa kuuluneen paukahduksen jälkeen totesin että ei sittenkään. Lääkäritäti kertoi tänään niskahartia-alueeni olevan niin pahassa krampissa, että se on sykertynyt ihan vinoon. Hienoa, kertakaikkiaan upeaa. [painokelvotonta manaamista]

Ps. en tiedä kumpi on inhempaa, niskatuska vai sirdaludien aiheuttama krapulainen pöllöolo.

Roller derby Bootcamp28 valokuvat

2012-01-30T09:22:00.001+02:00

No nyt on valokuvia Bootcamp28:sta, kuvat (c) Katri Kallio / Katyh HO Rock!

Fall small.

Meidän omalla refellä Chuck HOrriksella on paras derbynimi ever!

Joku tollanen NSO-pallerokin pääs kuvaan.

Pelaan tätä nykyä derbyä unissanikin, joten varoitan teitä potentiaaliset tulevat freshmeatit, tähän jää koukkuun. Mitä enemmän taidot kasvaa ja pääsee alun yhyy en osaa -turhautumisista eroon, sitä mahtavampaa tämä on! Minä olen vihdoin ylittänyt kuluvan tammikuun aikana bambi liukkaalla jäällä -tuntemukset ja luistimista alkaa tulla ystävät.

Kolmen päivän möyhennys

2012-01-29T16:48:00.002+02:00

Huhheijaa, olihan viikonloppu! Perjantai alkoi joukkueen kuntotestillä (meikä kicks ass lankussa ja kyykyssä näköjään, mutta jätetään noi punnerrukset vaikka mainitsematta köh..). Yllätin itseni jopa riemuitsemasta tästä asiasta. Minä, joka vihaan a) kuntoa b) testiä ja c) etenkin näiden kahden yhdistelmää. Kuntsari tehdään uudelleen joka kuukausi ja tulokset kirjataan ylös, joten näkee kätevästi oman kehittymisensä. Ja tämä on se jee -osuus, haluan nähdä kehitystä! Kuntotestin päälle pakkasin vielä luikkarit laukkuun ja lähdin miehen pallovuorolle rullaamaan eli tuplatreeni perjantaille.

Lauantaina oli roller derby bootcamp Lempäälässä kera muiden kaupunkien derbylikkojen ja johan oli kivaa! Meitä oli ihan valtavan paljon ja oli tosi hienoa nähdä muitakin kuin vain oman joukkueen (nättejä) naamoja. Varsinaisesta (harjoitus)pelistä meidän TRH:n fressareiden piti jäädä ulos, koska minimum skillsejä ei ole vielä suoritettu. Kurjaa, mutta hoidin sitten outside whiteboardia NSO-roolissa eli iliman luikkareita.

Joukkuekaveri ikuisti tuota lauantaita kameran kanssa, laitan kuvia tännekin kun Katri vapauttaa ne jakoon.

Ja tänään oli vielä kahden tunnin tappoderbytreenit ja päälle hyistä avantouintia +1 asteen vedessä, joten voitte varmaan kuvitella miten möyhennetty olo täällä ruudun takana just nyt on. Ihan kuin olisi vedetty makaronina mankelin läpi. Voin sanoa että huominen on 100% varmuudella lepopäivä, olen virallisesti dead (fresh)meat.

Nyt ISO kuppi kahvia kiitos.

20 minuuttia ja kuolema

2012-01-26T12:48:00.003+02:00

Koska ihmiskehon reagointi liikuntaan on minulle täysin tuntematonta aluetta, löydän itseni jatkuvasti pohtimasta kaikenlaisia pienempiä ja isompia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Kuten että mikä tämä reiteni ulkosyrjään ilmestynyt epämääräinen kökkö on, onko minulla syöpäkasvain molemmissa jaloissa?!

Mutta yksi huomio on ylitse muiden. Aerobista liikuntaa (hyi hitto) harrastaessa koen pienen kuoleman täsmälleen 20 minuutin kohdalla (oikeasti kuolen jo aerobisen liikunnan ajattelemisesta, mutta se ei nyt liity tähän). Joka ikinen kerta sama juttu. 17 minuuttia suihkii menemään ihan heittämällä, 18 minuutin kohdalla alkaa epäilys jo kalvaa, 19 minuutin jälkeen alkaa hapen haukkominen, 20 minuuttia ja helvetti on irti! Jalat hapottaa, hengitys korisee, silmät pyörii päässä, liikunta saa kuristusotteen.

Aluksi tietysti hätäpäissäni lopetin aina liikuntaviikatemiehen ilmestyessä ja kuvittelin, että kuntoni oli sitten siinä. Jossain vaiheessa kuitenkin harhaluulosin olevani vähintään Wonder Woman (nuppini varmaan pehmeni pyörtymisen rajamailla) ja selättäväni viikatemiehen juoksemalla sitä karkuun niin lujaa kun pystyn, yksinkertaisesti lisäämällä vauhtia. Ja kas kummaa, parin minuutin jäätävän rimpuilun jälkeen homma tasaantui ja meno jatkui kevyenä ja mukavana. No okei, siedettävänä. Siitä lähtien olen ylittänyt 20 minuutin rajapyykin aina sisulla ja raivolla, mutta siitä huolimatta se on vielä olemassa.

Juttelin aiheesta ystävälleni (sekopää crossarimimmi), joka myös tunnisti kuvailemani tilanteen. Hän kuulemma tekee kevyen palauttelun kuolemavaiheen iskiessä ja jatkaa taas sitten hetken päästä täysillä. Minä voin vannoa, että en todellakaan lisäisi vauhtia uudelleen jos välissä alkaisin himmailemaan, silloin lähtisin kotiin. Minun on pakko tehdä ihan vastakkainen eli lisätä vauhtia ja kärsiä, muuten ei tule mitään.

Mikä tuo tapporaja 20 minuuttia oikein on häh?

Tampere Rollin` Hos videolla

2012-01-25T09:46:00.000+02:00

Tamperelaisen Wave 100 -kanavan vaihtoehtoinen urheiluohjelma HobiHobi kävi kuvaamassa meidän derbytreenejä muutama viikko sitten ja tässä on se nyt on:

Kävi niin ~~onnekkaasti~~ ikävästi, että minä en päässyt kyseisiin treeneihin mukaan. Muistatte varmaan erään bodypump -episodin kun auto jätti pihaan ja jouduin derbyn sijaan pumppiin? Tämä oli se kerta. Kammoan videokameraa niin paljon, että micrani selvästi symppasi minua, päätti tyhjentää akun ja päästi minut jännityksestä.

Päivä jona melkein lähdin liikkumaan

2012-01-24T09:36:00.003+02:00

Niskajumi. Fakta: tarvitsen kävelyä/hölkkää rentoutukseen.

Maanantai. Fakta: tarvitsen puskutraktorin työntämään minut pois sängystä.

Kun niskajumi kohtaa maanantain, maanantai voittaa. En ymmärrä miksi edes yritän taistella vastaan. Siihen on syynsä, miksi maanantai on liikuntakalenterissani merkitty lepopäiväksi.

Eilen oli tarkoitus mennä salille. Minä en ole enää edes pahin lusmuäässi, mutta hei maanantai. Seliseli. Minun piti mennä töihin normaalisti kahdeksaksi, mutta ilta venyi hyvässä seurassa kahteen yöllä ja päätin liukua töihin myöhemmin. Tämä taas aiheutti sen, että meidän talouden ainokaista autoa uhkasi tuplabookkaus. Miehellä treenit illalla, minun piti käydä salilla sitä ennen.

Valuin kotiin viiden maissa (normaalisti olisin tuohon aikaan jo täydessä vauhdissa juoksumatolla), istuin sohvalle ja jumitin. Mies tulee kotiin, märisen jotain sen suuntaista kuin yhyy.. en taida ehtiä enää ja tulee kiire ja siellä on ruuhka ja ja... Mies vilkaisee kelloa ja toteaa hölmistyneenä, että hyvinhän sinä ehdit kun nyt lähdet.

Se katse, joka sohvalta kohdistui kaksipunttiseen:

Miehet, opetelkaa lukemaan tilannetta. Lempeä kannustus on ok, mutta maanantaisin julma totuus ei yksinkertaisesti vetele. Teidät syödään elävältä.

No, mies sitten lähti omiin treeneihinsä ja minä jäin murjottamaan sohvalle. Menee reilu vartti ja ovi käy. Miehen treenivuoro on peruttu. Sitä vahingonilon määrää.... anteeksi pikkumaisuuteni.

Lopputulema: sohva, kaksi maanantaimuffaria, Ben&Jerrys -jätskipurkit ja Captain America -filkka. Herra Amerikka juoksi meidänkin edestä.

Tänään menen salille, maanantai on ohi.

Viikon liikuntapäiväkirja

2012-01-22T17:36:00.000+02:00

VMP.

Niska veti perjantaiyönä niin jumiin, että eilisen elin lääkkeillä ja tänään jouduin olemaan NSO:na derbytreeneissä, ei toivoakaan luistelusta. Että hei vaan taas romu välilevyni. Mutta käytin treeniajan hyödyksi toisella tavalla ja opettelin liikkuvan kohteen valokuvausta, sentäs jotain kivaa!

Se on sitten huomenna lepopäivän sijaan luvassa kunnon hölkkä (tai kävely). Pieni tärinä on ainoita keinoja rentouttaa tuota selkäpuoltani. Koska se nimittäin ON kunnossa viikonloppuun mennessä, kun meillä on derbybootcamp. Vaikka joutuisin hölkkäämään joka ikinen päivä siihen asti.

Ärsytystä salilla

2012-01-20T13:24:00.004+02:00

Kertokaas minulle kuntosalien vakiasukit, onko seuraava tilanne mielestänne ihan ok.

Sali on klo 17 arkipäivänä tupaten täynnä. Salilla on tasan kaksi tankotelinettä (missä voi esimerkiksi kätevästi ladata painoja tankoon ja kyykätä). Nainen x, olkoon vaikka Pirkko, on kyykkäämässä toisella paikalla. Minä vilkaisen selkälaitteelta että Pirkko on nyt kyykännyt jo sen verran paljon, notta hän varmaan kohta lopettaa. Kävelen laitteen viereen odottamaan nätisti vuoroani.

Pirkolla on kuulokkeet korvilla jossa humppa raikaa, joten Pirkolle ei voi puhua. Pirkko ei myöskään ota katsekontaktia tai edes eleellä ilmaise, että huomiosi jotenkin jonottajan. Pirkko lisää painoja tankoonsa ja oho, mitäs nyt. Pirkko lähtee pois laitteelta, jättäen kuitenkin painot tankoon ja omat kamansa kyseiselle paikalle. Salinoobit Niina ja Mona seisovat laitteen vieressä epävarman näköisinä että lopettiko se nyt vai mitä ihmettä. Pirkko menee laitteelle x salin toiselle puolelle, tekee sarjan, palaa takaisin tangolle ja alkaa kyykkäämään. Edelleenkään ei pienintäkään elettä että Pirkko olisi huomannut jonottajia. Sama toistuu muutaman kerran ja pari salinoobia ovat kertakaikkiaan ihmeissään että mitäs tällänen käytös nyt on.

Pirkko hinkkaa ees taas tangon ja laitteiden väliä ihan kuin muita ihmisiä ei olisi salilla olemassakaan. Suoraansanottuna Pirkon toiminta laittoi v*tuttamaan sen verran rankasti, että vedin omat raivoennätykseni kyykyissä.

Jos minä olisin vastaavassa tilanteessa, sanoisin ilman muuta vieressä odottavalle että hei tee vaan tässä välissä, mä käyn tuolla vetään selät välissä. Vai? Olenko liian kohtelias salielämään?

Pari kysymystä tähän loppuun: onko tämä teille kokeneille a) ihan normijuttu ja ok käytöstä salilla vai b) pirkko on m*lkku? Mitä teen ensi kerralla vastaavassa tilanteessa a) annan Pirkon treenata maailmanomistajatyylillä vai b) nyppäsen eukolta kuulokkeet korvista (tai puhallan sen korvaan ja saan taatusti huomion kiinnittymään itseeni) ja kysäisen että voiskos huomioda vähän muitakin? ~~c) potkaisen sitä~~...

Derby shorts

2012-01-19T08:51:00.000+02:00

Nyt oli tullut H&M:lle (sekä kauppaan että nettikauppaan) söpöjä minishortseja (7,95e) eli tiedoksi teille kaikille derbytytöille, tankotanssijoille ja ketkä nyt mikroja kaipailevat.

"Vain supersankarit ja derbytytöt voi käyttää pieniä kalsareita isojen kalsareiden päällä." -Dee.

TV-urheilua

2012-01-18T13:55:00.005+02:00

Valveutuneet sohvaperunat ovat saattaneet laittaa merkille kaksi uutukaista ohjelmaa Suomen huikeassa lifestyle-tarjoomassa. Koska olen utelias pikku orava, oli pakko syynätä molemmat.

Jutta ja superdieetit LIV klo 21:00 keskiviikkoisin (uusinta lauantaisin klo 21:00)

Superdieetit keskittyy Jutta Gustafsbergin treenaukseen ja dieettiin Body fitnessin maailmanmestaruuskisoja varten. Mukana hyörii usealle tamperelaiselle tuttuja naamoja, esimerkiksi jäätävän kokoinen lihaskimppu Jari "bull" Mentula. Ohjelmassa seurataan myös erilaisten sivuhahmojen (ikuinen laihduttaja Pia, bikinikisoihin tähtäävä Nora) tekemisiä Jutan valmennuksessa.

Ennakkoasenteeni ohjelmaa kohtaan oli suoraan sanottuna epäileväinen, mutta Jutta olikin iloisen pirtsakka ja mukavan oloinen tyyppi (note to self: älä lue seiskaa tai ainakaan usko niitä journalismin helmiä). Jutan treeniä seuratessa alkoi naurattamaan omat rääpälepainot. Zoomasin neitokaisen treenaavan hartioita 25kg käsipainoilla, itsehän kykenen ehkä n. 5kg painoon.Noh, pohjalta on suunta ylöspäin.

25kg:n painosta tulikin mieleeni eilinen salikeikka. Yritin epätoivoisena saada 25 kilon levypainoa paikalleen jalkaprässiin (voin oikein kuvitella mitä vieressä habaavan megahaban mielessä liikkui säälittävää rimpuiluani katsellessaan), hyvä että jaksoin nostaa sen kaksin käsin ylös! Ja kaikki kruunaantui vielä purkaessani painoja laitteesta pois; sormeni jäi kahden kiekon väliin. Nice. Olisin mielelläni huutanut p*rkelettä niin että ikkunat olisivat särkyneet, mutta en kehdannut. Sen sijaan käänsin valkoisen naamani seinää kohti, purin hampaat yhteen ja tiristin silmiin kihonneet kyyneleet takaisin. Ai stana sentään!

Ai niin Jutta! Ensimmäisen jakson perusteella en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata ohjelman hyödyllisyydestä tavisliikkujalle, mutta itse koin äärimmäisen mielenkiintoiseksi seurata (lue: tirkistellä) noin ääripäätreenaajan harjoittelua. Siitä motivaatiosta voisi tarttua vähän tännekin!

Hei me karpataan TV5 klo 17:00 lauantaisin

Ensinnäkin, kuolin tuolle nimelle. Saan ylipäänsä ihottumaa sanasta karppaus, vaikka varsin pätevä ruokavalio onkin. Mutta sivuutetaan hirviönimi ja ruoditaan itse ohjelmaa. Mainoksessa tv-kokki Sami Garam kertoo opettavansa suomalaisille kuinka karpataan oikein. Ja tälle totta tosiaan on tilausta, josko vihdoin päästäisiin irti siitä älyttömästä karppaaja syö vain voita, pekonia ja kananmunaa -mantrasta ja harhaluulosta. Jos syöt edellä mainitulla tavalla -> et ole karppaaja, olet idiootti.

Ohjelma oli ehkä hieman mitäänsanomaton, mutta toisaalta ihan piristävän tavallinen kaikenmaailman kohutositeevee-tolloilujen jälkeen. Ehen todellakaan katsele huonoa tositeeveetä. Yhtään. Jännä juttu, että kaikki normaalit ohjelmat tuntuvat tylsältä, kun on ensin tuijottanut silmät pyöreinä Rokkarin morsiamen aivan tolkuttomia mediahahmoja.

Mukana ovat karppaajat Anne ja Juha, joiden menestystä ohjelmassa seurataan. Heillä on apunaan lääkäri-Olli, kokki-Sami ja liikuntavalmentaja-Jani, joten luulisi tuolla taustatiimillä oikeaoppisen karppauksen sujuvan. Samalla katsojakin saa ammattilaisten vinkkejä ruudun välityksellä. Tärkein anti HMK:lla oli kuitenkin Samin kotikokkailuvinkit. Luulen, että monella karppauksesta kiinnostuneella homma kaatuu ensisijaisesti ongelmaan mitä tekisin ruuaksi. Samaa salaattia ja rahkaa kun ei jaksa pupeltaa viikosta toiseen, olkoon vaan helppo valmistaa. Joten kannattanee tsekata ohjelma vaikka vain pelkästään tuon kokkicornerin vuoksi. Reseptit tulevat myös nettiin eli klikklik!

Ps. molemmissa ohjelmissa on mukana reilusti ylipainoinen nainen. Minusta on ihanaa, jos kumpikin onnistuu tavoitteissaan päästä normaalipainoon ohjelman aikana. Elän aina ihan täysillä mukana noissa potentiaalisissa onnistumistarinoissa!

Turku roller derby - Open Skate 29.1.!

2012-01-17T14:19:00.001+02:00

Halloo innokkaat uudet derbymimmit, Turun Dirty River Roller Grrrls järjestää Open Skaten parin viikon päästä sunnuntaina 29.1.2012 (jos selviävät hengissä Tampereelta TRH:n bootcampista lauantailta hähä).

Open skate -tapahtumaan kannattaa mennä paikalle vaikka ei olisikaan täysin vakuuttunut derbystä elämänsä harrastuksena, se on maksuton, eikä velvoita mihinkään. Parhaimmassa tapauksessa rakastut mimmeihin sydänjuuriasi myöten ja siirryt kahdeksan rullan päälle in no time. Tyttäret etsivät myös uusia tuomareita eli miehet (ja naiset) paikalle sankoin joukoin!

DRRG:n Open Skaten tapahtumasivu löytyy Facebookista täältä: KLIK!

Daisy #21

2012-01-16T13:21:00.002+02:00

Roller derby -aliakseni Daisy (snadisti räjähtäneenä 2 tunnin treenien jälkeen, kampasin sentään kuvaan hikisen otsatukkani ettette saa sydäriä) lemppari treenivaatteissaan. Raitasukkikset estävät parkettihiertymät, väljä toppi hengittää ja minnihiirimäiset neuleshortsit ovat yksinkertaisesti hauskat.

Pitääpä muistaa ottaa vastaava treenivaatekuva loppukeväästä, aion nähdä paljon enemmän (lihas)massaa reisissä. Ja hauiksen! Olin ihan ihmeissäni kun viime viikolla pumpin jälkeen näin piiiiikkupikku vilauksen potentiaalisesta lihaksesta käsivarressani, ooh. Jos haballani olisi nimi (no en tietenkään ole nimennyt habaani, mitä te oikein luulette) se olisi Pipsa.

Vaatteista puheenollen, odotan tällä hetkellä kesän mikroshortsien rantautumista kauppoihin, niistä saa ihan täydellisiä treenikuteita. Muistaakseni ainakin H&M:llä on joka kevät jotain trikoisia virityksiä hehkuvissa väreissä. (En ymmärrä itseäni, himoan jostain syystä urheiluvaatteiksi ihan sairaita neonvärejä! What`s wrong with me?!)

Anteeksi muotibloggariuteni, en voi tälle mitään. Joskus on vaan pakko jauhaa vaatteista.

Viikon liikuntapäiväkirja

2012-01-15T15:55:00.006+02:00

Tyypilliseen tapaan viikon liikunnat julki. PT:ni Juhani neuvoi keskittymään tällä erää punttikseen ja derbyyn, ja vähentämään juoksua, ettei toinen syö toiselta tehoja. Että jos ihmettelette mihin pitkät juoksuni ovat kadonneet, tässä syy. Lisäohjeena myös pitää punttiksen jälkeen välipäivä.

Tänään derbyssä polvi tuntui ikävältä, mutta ei derbyn vuoksi vaan se oli jo lähtiessä jännän tuntuinen. Pitää kiinnittää extrahuomiota kyykkäyksissä, ettei vahingossa venkoile väärin.

Olen alkanut nyt lähiaikoina saada kommenttia lukijoilta, että heidän mielestään liikun liikaa (normaalisti 5 päivänä viikossa) ja vaikutan pakkomielteiseltä, joten sanon sanottavani nyt sitten julkisesti kaikille. Damn right olen "pakkomielteinen", haluan olla helvetin hyvä derbyssä ja se vaatii vaivannäköä paljon! Ei minua voi verrata tavisliikkujaan tässä mielessä, koska tavoitteenani on päästä pelaamaan oikeassa urheilujoukkueessa. Eli jos tämä ei ollut vielä kaikille selvää pässinlihaa, niin nyt on? Minun pakkomielteeni vain ei ole luokkaa haluan olla sikalaiha ihihiii vaan se tarkoittaa treenimotivaatiota ja halua kehittää itseään tasosta nolla reippahasti ylöspäin. Kutsutaan tätä pakkomiellettä mielummin korkeaksi motivaatioksi. Toki olen tässä alussa aika kahvilla, kun en ole koskaan liikkunut, mutta siinä tämän blogin idea onkin. Tavismössön tutustuminen rankkaankin liikuntaan. Eniten saan varmasti tehdä töitä asenteeni suhteen, koska pohjimmiltani olen sohvaperuna 4 life.

Ihan p*skana 24/7

2012-01-14T16:27:00.003+02:00

Yksi perusjuttu, joka on saapunut elämääni liikunnan aloittamisen myötä, on jatkuva tuska. Olen koko ajan jostain päin vartaloa muussattuna ja tämä ei edes liity roller derbyyn. Derbyvammat ovat erilaisia kuin liikuntavammat. Derbyn jäljiltä voi olla lonkka sinisenä ja arkana, mutta ne ovat rehellisiä mustelmia. Liikuntavammat taas ovat jomottavia lihaksia, niveliä ja muuta epämääräistä auts -tuntemusta ympäri kroppaa.

Ajalla ennen liikuntaa olin ainoastaan selkätuskainen, nyt olen kokovartalotuskainen. Mutta sellainen mielenkiintoinen (ja ihana) huomio, että selkäni ei ole enää vanhaan malliin kipeä. Lapoja pystyy liikuttamaan ja lihakset ovat irtonaisia (silloin kun ne eivät ole treenistä arkoina) eli kyllä hemmetissä tämä liikkuminen on alkanut vaikuttaa. Mahtavaa! En halua enää yhtäkään sairaslomaviikkoa siksi, että pää ei käänny.

Tavallaan vaan naurattaa tämä olotila (kuin olisi hakattu), joka on muuttunut normaaliksi. Nykyään minulle on normaalia, että tiedostan vartaloni eri osia lihastuskan perusteella. Kertokaas minulle himoliikkujat, meneekö tämä ikinä ohi? Onko edessä tuskaton tulevaisuus vai tätäkö se sitten on?

Pump it pump it pumppumppump

2012-01-12T10:57:00.001+02:00

Jepaa, hengissä ollaan! Ojentajani tosin eivät ole.

Eilen oli erinäisten sähellyksien jälkeen vihdoin aika sen paljon pelkäämäni bodypumpin. Kävelymatkalla salille katselin kaihoten O`Harasin lämpöistä sisätilaa ja Hesen kutsuvia ikkunoita, mutta sain silti ohjattua askeleeni kohti Sykettä. Sykehän on vanha hääkuntoon 2009 -salini, eli tuttu mesta. Silloinkin tosin pysyin turvallisen kaukana ryhmätunneista ja kulutin vain salia. Osa kyseisen paikan hauskuutta on sen sijainti 5. kerroksessa, jonne porukka huristelee aina tyylikkäästi hissillä (minä myös). Siinä vaan nyt on jotain pervoa, että ei kävele salille mentäessä portaita.

Tuntuu ehkä vähän huijaukselta kehuskella käyneensä ryhmäliikuntatunnilla, kun kaikki kanssaliikkujat olivat omia työkavereita. Kyseessähän on työnantajani järjestämä privaattitunti aina kerran viikossa, ei yleinen tunti. Paikanpäällä minulle selvisi, että samaisella vakiajalla tullaan jatkossa vetämään bodypumpin lisäksi erilaisia tunteja aina venytyksistä mahdollisesti kahvakuulaan, eli voi olla että joudun keskiviikkoisin repimään itseni suoraan derbystä tuonne. Jos siis luvassa on joku lupaava tunti kuten se kahvakuula (tämä oikeasti kiinnostaa, vaikuttaa sopivan rankalta).

Mutta se pumppi. Ensinnäkin meidän ohjaaja oli aivan ristuksen hyvännäköinen mimmi, jonka reidet huolisin itselleni anytime! Ei ihme, että sakki jaksaa sykkiä ryhmäliikuntatunneilla, jos mielessä häämöttää lupaus samanlaisista lihaksista kuin ohjaajilla grau. TiinaH oli toki juuri sellainen superiloinen liikkaohjaaja kuten liikkaohjaajat aina, mutta paljon sympaattisempi kuin kauhumuistikuvani 15 vuoden takaisista ohjaajista. Kyllä, häpeäkseni on myönnettävä, että olen teininä käynyt ryhmäliikunnassa, ei ollut tuolla pöndellä paljon muutakaan tekemistä. In Viiala we had this new thing called stepaerobic! (Taisin juuri hieman oksentaa suuhuni, anteeksi).

Ihanareisinen ohjaaja kertoi aluksi ettei kannata liioitella painojen kanssa, ja minä uskoin. Lähinnä koska minulla ei ole lainkaan käsilihaksia, joten milläs pumppaisit. Ja sitten alettiin jonkun ysärihumpan tahtiin askelkyykyt tanko niskassa. HA! Fantsua! Jostain ihme syystä rakastan askelkyykkyä sen kaikissa variaatioissa ja kelasin, että eihän tää nyt niin kauheeta olekaan. Mutta sitten siirryttiin maastavetoihin, kulmasoutuun (yhyy au mun selkä) ja kaikista pahinta, ojentajiin. Ei hyvänen aika sentään mikä polte käpälissä, olin ihan valmis ryömimään ovesta ulos tai anelemaan takaisin kyykkyjä!

Pumpin hyvä puoli (huomaatteko, käytän sanaa hyvä yhdistettynä pumppiin) on se, että kaikki liikkeet tehdään lähes paikallaan tönöttäen punttien ja tangon kanssa, ilman pakkoa nolata itseään erinäisillä askelsarjoilla. Oikeasti, minulla on hyvä rytmitaju, mutta ihan jäätävän huono koordinaatio ja erityisesti muisti askelkuvioiden osalta. Se lähenisi jo piilokamerafarssia, jos minut laitettaisiin askelkuvioita vaativalle tunnille. Että voi sitten jokainen tykönään miettiä miten kaunista katsottavaa oli meikäläisen stepit ja kumppanit nuorena.

Olin hartiasarjojen kesken täysin valmis heittämään ohjaajaa levypainolla, kun neitokainen sadannen kerran hihkui mikrofoniinsa että tämä on sitten viimeinen sarja, lupaaaaan! Koska näitä viimeisiä seurasi aina vielä tusina sarjaa päälle. Huijari prkl.

Jos sulkapallo aiheutti päivän velttokäden, niin koskahan tämä ojentajatuska mahtaa loppua... kattellaan ensi viikolla. Muuten olen kuitenkin ihan iskussa, joten ehkä tästä puolen vuoden liikuntarykäyksestä on ollut jotain iloa.

Liikunnanvihaajan painava mielipide bodypumpista: varsin pätevä tunti harjoittaa kunnolla suuria lihasryhmiä niille, jotka eivät jaksa hinkata yksinään salilla. Erityisesti jos on tapana vähän lusmuta kun muut eivät näe. Pumppitunnilla ei todellakaan lusmuta ohjaajan haukankatseen alla, ei vaan kehtaa. Painot voi valita itse, eli haban kasvaessa lisää rautaa niskaan ja haastavuus säilyy. Yksinkertainen perustunti, ei tarvitse pelätä askelsarjoja tai pirkkoaerobiccia. Minä tosin en menisi edelleenkään yleiselle tunnille, koska ilmeisesti pelkään ihmisiä. Mutta noin työporukan kesken se oli ihan jees. Joojoo, oli se ihan jees, myönnetään.

Eih, bodypumppiin sittenkin

2012-01-11T17:29:00.001+02:00

Miksi!!!! Auto päätti nyykähtää pihaan --> en pääse hervantaan derbytreeneihin --> sen sijaan voin ihan hyvin tarpoa kävellen sykkeelle bodypumppiin. Voi £$@$!! No ni myöntäkää, kuka pumppifanaatikko kävi ropeltamassa meidän pirssiä?! Joku liikuntajumala taitaa tosissaan haluta meikäläisen sinne hemmetin tunnille ärh.

Flow Drinks urheilujuomat

2012-01-11T15:31:00.004+02:00

Olen aina pitänyt urheilu- ja palautusjuomia vähän turhanpäiväisenä höpöhifistelynä. Ja sitä ne sohvaperunalle olivatkin, sitä kun ei hirveästi tarvitse palautusjuomaa Sinkkuelämää -maratonin jäljiltä. Paitsi jos on kiskonut vahingossa maratonin aikana pullon punaviiniä, on heseateria seuraavana päivänä mitä parhain korjaussarja. Mmmm...

Kröh... hesestä takaisin urheilujuomiin. Kun syksyllä toistuvasti tein kuolemaa monen tunnin derbytreeneissä, opettelin ensin syömään kunnolla ennen urheilua (kaurapuuroa nam nam) ja sen lisäksi kehiin tuli yllättäen myös urheilujuoma. Tarkemmin sanottuna suomalainen Flow Drinks -urheilujuoma, jota sain testiin helsinkiläiseltä kilpakeilaajalta, Kira Kerbsiltä. Neitokainen laittoi viestiä että hän rahoittaa urheilua ja opiskelua pienimuotoisella jälleenmyynnillä ja että tämä on parasta sporttijuomaa ever, haluanko kokeilla. No tottakai halusin, en varmaan olisi ikinä uskaltanut mennä kaupasta ostamaan keskenäni hifihifijuomia!


"Flow Drinks on suomalaisten ravintoasiantuntujoiden kehittämä, luonnon omia tehoaineita hyödyntävä juomakonsepti, joka on suunniteltu auttamaan pitkäkestoisissa, keskittymistä vaativissa suorituksissa sekä palautumisessa."

Juomia on moneen eri tarkoitukseen ja rasitustasoon, kuten tietysti urheilulajejakin. Kira suositteli minulle Boost -juomaa derbyyn ja Endurancea juoksuharjoitteluun. Tuolla ohjeella olen mennyt ja voin rehellisesti sanoa, että elämänlaatu parani huomattavasti, kun pitkäkestoinen liikunta ei muutu tunnin jälkeen tuskatakkutaipaleeksi. Että jotain merkitystä tuolla nesteytyksellä on myös tälläiselle tavisliikkujalle. Tällä hetkellä pidän aina pari puolen litran pulloa boostlantrinkia mukana yli tunnin treeneissä.

Lue ainesosaluettelo Flown sivuilta täältä.

Puolen litran tiivistepullosta tulee 5 litraa valmista juomaa.

Green Apple nousi heti ultimate suosikkimaukseni, ja sitä seuraa Cranberry. Tosi kiva että urheilujuomasta on tajuttu tehdä hyvänmakuisiakin versioita, joita tekee oikeasti mieli juoda kesken treenien.

Summa summarum, urheilujuomasta on paljon hyötyä jos meinaa sykkiä hiemankin pidempää aikaa kerrallaan (sokeritasapainon ja energiatason ylläpito). En tässä juuri keksinyt pyörää tarkoituksella uudelleen vaan yritän vakuuttaa muutkin kaltaiseni ei-himourheilijat siitä, kuinka paljon miellyttävämpää liikkuminen on kun jaksaa, jaksaa ja jaksaa.

Flow Drinks tiivisteitä myyvät liikkeet löydät täältä, mutta halvimmalla (17-18e tiivistepullo+postarit) saa suoraan Kiran kautta (kira.kerbs(ät)hotmail.fi) eli mailia vaan siihen suuntaan.

Haha saved!

2012-01-10T14:53:00.002+02:00

Ei sittenkään bodypumppia, yrityksen tarjoamat tunnit siirtyivätkin keskiviikoille, jolloin ne menevät päällekkäin roller derbyn kanssa. Voi harmi. Nyyhkis.

(Piru, minkä lajin minä nyt nykäisen hihasta, kun joku uusi pitää olla kokeiltuna tammikuun loppuun mennessä!)

Viikon liikuntapäiväkirja

2012-01-09T10:54:00.002+02:00

Viime viikon treenitilastoa. Maanantaina oli uuden lajin testaus numero yksi eli sulkapallo, ja tällä viikolla tulee sitten toinen laji eli god damn bodypumppi. Varautukaa wääwää -postaukseen.

Torstaina ensimmäistä kertaa tosissaan vedetty punttis tuntuu reisissä vieläkin. Palautumista ei varsinaisesti helpottanut perjantai-illan Off-skate -treeni, jossa vedettiin koko tunti pitkälti pelkkää kyykkyä. Päälle vielä 2h derbyilyt lauantaina ja olin virallisesti kuollut. Derbytreeneissä tuo reisien kipu oli jotain ihan jäätävää, hyvä että pystyin jalkojani liikuttamaan aluksi, mutta onneksi lämpenemisen jälkeen seurannut tunnottomuus toi hymyn huulille. Jos normaalitila ennen lämpöjä oli se, että tuntui kun joku olisi iskenyt puukkoja reisiin jokaisella askeleella, luistelusta tuli lopulta jo todella riemukasta. Ihana ihana turtuminen!

Ja sen jälkeen seisoin avannossa reisiä myöten niin kauan, että en tuntenut enää yhtään mitään. Syväjäädytys nam.

Kuulostaa melko terveeltä touhulta tämä urheilu... mutta laitan toivoni siihen, että kohta kroppa tottuu tuohon saliin ja nämä överituskat ovat takanapäin.

Eih, ryhmäliikuntaa

2012-01-08T20:18:00.002+02:00

Voi kettu. Työnantajani päätti alkaa rääk.. hemmottelemaan alaisiaan yhteisillä... wait for it... ryhmäliikuntatunneilla! Ihanaa, bodypumppia!

"Kai sinäkin Niina tuut torstaina mukaan eiks je?"

"Mhhmm (voi helvetti, olenko mahdollisesti maininnut että juuri torstaisin minulla ei ole treenejä?) tota noin.. pitää kattoa kalenteria (menisikö läpi jos sanoisin että äitini murtuneen ranteen leikkaus on juuri torstaina, vai muistaako joku että se oli jo vuosi sitten?)...

Ja kas näin pääsen testaamaan tulevalla viikolla toista uutta lajia, Sykkeen bodypump -tuntia. Sweet. Not. Pitäkää kiinni neonvärisistä hikinauhoistanne, meikä lähtee ryhmäliikkumaan!

(Oikeasti on hienoa, että työnantaja kannustaa urheilemaan. Mutta silti. Ryhmäliikunta.)

Ps. ooh, vihdoinkin banneri!

Kuntosalitreeni

2012-01-06T12:27:00.000+02:00

No nih, eilen kävin sitten ensimmäistä kertaa testaamassa kuntosaliohjelmaani. Ei luoja mitä säätöä. Minulla ei edes ole ohjelmassa mitään hifihifilaitteita joista pitäisi tajuta erilaisten nippelien vääntelyt ja kääntelyt, mutta kun en saanut edes käppänäasentoon säädettyä god damn selkälihaspenkkiä ylös! Puhisin ensin aikani kyseisen rotiskon kimpussa, sitten lähdin naama punaisena mieheni luokse juoksumatolle että tuu ny jumaliste tekeen jotain tolle laitteelle. Saku naureskellen ruuvasi jotain namiskaa ja tadah, säätö oli siinä. Vannon, että tein ihan samanlailla aikaisemmin mutta ehei... se laite oikein halusi että nolaan itseni kaikkien edessä prkl.

GoGolla on kettumaisen selkäpenkin lisäksi yksi iso ongelmakohta. Siellä on ns. muskelimasapuoli toisessa päässä, jossa kaapin kokoiset äijät ja supertrimmatut mimmit nostavat rautaa. Toisesta päästä taas löytyy tyttöpainot. MUTTA. Kaikki penkit ja tangot ovat muskelimasapuolella! Arvatkaa kuinka kivaa on mennä näillä makaronikäsillä kokeilemaan ensimmäistä kertaa penkkipunnerrusta tai tankokyykkyä SINNE. Tiedän tiedän, ketään ei salilla kiinnosta muiden tekemiset, mutta sanonpahan nyt kuitenkin ääneen sen mitä varmasti suurin osa vasta-alkajista ajattelee. Sitä haluamattaankin tiedostaa ympäristönsä ja saa kriisin omasta epävarmuudestaan. Nyt se on sanottu, so shoot me.

wadap...

Minulla on sellainen vallitseva luonteenpiirre, että inhoan epävarmuutta. Haluan tietää mitä teen, jos ympärillä on muita ihmisiä jotka tietävät mitä tekevät. Ehkä se on jonkinlainen suojamekanismi jolla yritän minimoida erilaisia kommelluksia, koska niitä tuntuu riittävän ihan omasta takaa. Minä olen se, joka kävelee katutolppaa päin täpötäyden terassin edessä. Kyllä, näin on käynyt.

Mutta vaikka eilen kriiseilinkin joka asian kanssa, tein silti kaikki liikkeet ja nyt olen k i p e ä. Kuin lihanuijalla hakattu. Tästä se kai sitten lähtee.

Painoista

2012-01-05T09:12:00.006+02:00

Moni oli kysellyt millä painoilla vedän saliohjelmaa läpi. Vastaus on että en vielä tiedä, se selviää tänään. Hyvin pienillä mitä ilmeisemmin, koska kun yritin lauantaina nostaa 20 kg tankoa maasta ylös, nytkähdin yllättyneenä takaisin tatamiin. Epäilen tosin, että joku vitsikäs on raaputtanut yhden nollan kilomäärän perästä pois... en kai minä nyt noin pulkannaru voi olla! Vai voinko? Taidan olla.

Mutta sama se, vaikka tällä hetkellä olisinkin rimpula mikkihiiri, en aio olla sitä kuuden kuukauden päästä. Voin kirjoitella painoja tännekin, päivän huumoriannos tulee siinä katettua.

Ikävää väliaikaista takapakkia tähän salitreeniin saattaa aiheuttaa ainoastaan eilen sattunut pikku äksidentti, kun olkapääni muljahti selän puolelle ympäri derbytreeneissä. Vinkkinä vaan että ei kannata blockaustreenissä jarruttaa samaan aikaan, kun joku nimeltä mainitsematon (terkut vaan rakkaalle siskolleni stana) päättää samaan aikaan antaa sinulle vauhtia pakan läpi rynnimiseen. Lopputuloksena on töksähdys ympäri, parketin tuijottelu lähietäisyydeltä ja käden kääntyminen jännittävään asentoon. Käsijuttu oli kyllä tasan oma vikani, koska tarkoitus ei ole kaatua helikopteriasennossa oli tilanne mikä tahansa.

Nyt käpälä tuntuu suhteellisen hyvältä, ainoastaan kyynerpään nostaminen olkalinjan yli vihloo. No, ei haittaa ainakaan kyykkäystä illalla.

Hei ja yksi positiivinenkin juttu tämän vinkuvinkupostauksen loppuun! Mieheni sanoi eilen illalla minulle jotain uskomattoman motivoivaa. Viuhdoin paljain säärin olohuoneen ja keittiön väliä etsiessäni hampurilaisi... porkkanoita rouskuteltavaksi ja sitten se tuli: sulla on tosi urheilullisen näköiset jalat nykyään. HA! Edes kerran tuo pörröpää osaa sanoa jotain oikein, normaalien mmm sulla on ihanan pehmoinen masu -juttujen jälkeen. Nainen on juu pehmoinen ja ihana, mutta sitä ei sanota ääneen jos talon rouvashenkilö on pikertänyt vuoden ilman herkkuja. Ettäs tiedätte.

Roller derby Suomessa - mitä missä miten

2012-01-03T16:17:00.006+02:00

Hurjan moni on ollut kiinnostunut millaista roller derby on harrastuksena, joten heitetään kehiin pieni esittely ja omat kokemukset. Huomio, kirjoitan tämän sitten todellakin omasta näkövinkkelistäni ja olen harrastanut lajia vasta syksystä asti eli täysi keltanokka vielä.

Tampereen Open Skate. Kuva TRH:n sivuilta, kuvaaja Marko Niemelä.

Yleisesittely:

Suoran wikilainauksen mukaan roller derby on Yhdysvalloissa 1920-luvulla syntynyt kontaktilaji. True dat. Pääsääntöisesti kyseessä on naisten laji, miehet ovat mukana lähinnä tuomareina. Suomessa pelataan ovaalilla flat trackilla eli tasaisella radalla, mutta jenkeissä myös kaltevalla banked trackilla. Roller derby -ottelu (bout) on jaettu kahteen 30 minuutin jaksoon, jotka koostuvat max. 2 minuutin eristä eli jameista. Jamin aikana radalla on molemmista joukkueista (jos joukkueet ovat täysilukuisia) jammer (pikakiituri pisteidentekijä) ja neljä blockeria, jotka sotkevat vastapuolen pelikuvioita, yrittävät estää vastustajan jammerin etenemistä ja tietysti auttavat omaa jammeria. Yksi blockereista on pivot eli ns. kapteeni. Pakassa otetaan vastaan ja jaetaan iskuja eli hittaillaan sekä estetään omalla vartalolla (sääntöjen puitteissa) vastapuolta.

Tampereen Open skate, kuvaaja Marko Niemelä.

Yksinkertaisesti kerrottuna molempien joukkueiden blockerit luistelevat tiiviissä ryhmässä (pack, pakka) radalla eteenpäin ja yrittävät estää toisen joukkueen jammeria pääsemästä läpi. Ensimmäisenä pakasta rikkeettä läpi sujahtanut jammeri saa lead jammer -statuksen (voi lopettaa jamin koska haluaa ja estää aika tehokkaasti vastapuolen jammeria tekemästä pisteitä) ja toisella kierroksella alkaa napsimaan pisteitä ohittaessaan vastapuolen pelaajia pakassa. Pisteitä alkaa ropisemaan vasta kun jammeri(t) tulevat pakkaan toisen kerran. En ala kirjoittamaan tähän sääntökirjaa uudelleen, hifihifistely alkaa yleensä kiinnostamaan vasta kun joku teistä hyppää oikeasti mukaan derbyporukkaan.

Kovaa urheilua:

Vaikka derbyilyyn liittyykin kaikenlaista perusurheilulle epätyypillistä toimintaa kuten näyttävä pukeutuminen ja raflaavat derbynimet, on ihan turha kuvitella ettei hommassa hikoile tai tarvitse kuntoa. Mielestäni meidän oma tuomarimme kommentoi asiaa hyvin: kaikenlaiset ihmiset hyväksytään mukaan ja jos haluaa käyttää urheillessa irtoripsiä ja tyllihametta, senkun käyttää, ulkoinen habitus on sivuseikka. Derbyn yksi hienoin puoli onkin mielestäni vapaus olla ja näyttää miltä haluaa, kukaan ei dissaa ketään leveyden, pituuden tai irtoripsien vuoksi. Suvaitsevaisuus kunniaan.

Ottelut kuitenkin pelataan tosissaan ja treeneissä keskitytään teknisten taitojen lisäksi lihaskuntoon ja kestävyyteen. Derbyn voi aloittaa rapakuntoisena (minä!) mutta kannattaa ottaa heti alkuun asenne että kyseessä on oikeasti rankka urheilu, joka imee mehut kovakuntoisestakin. Eli liikkumaan kannustetaan myös treenien ulkopuolella. On paljon kivempaa rullata kun jaksaa sykkiä ensimmäisen vartinkin jälkeen.

Pukeutuminen ja varusteet:

Koska lajin luonteeseen kuuluu välillä lattian ihmettely lähietäisyydeltä, suojavarustus on massiivinen. Sekä harjoitellessa että pelatessa derbymimmillä on aina: kypärä, hammassuojat, kyynärsuojat, rannesuojat ja polvisuojat. Aina. Suojien tarpeen kyllä ymmärtää, kun muksahtaa pari kertaa luikkareilla ympäri. Suojien lisäksi tarvitaan tietysti luistimet (quad skates), tässä omat kaunokaiseni:

Uu beibit.

Roller derbyn aloittaminen on yleensä harrastuksen kallein osuus, kun pitää hankkia kaikki varusteet kerralla. Fiksu ottaa tietysti heti aluksi myös vakuutuksen, joka kattaa erilaiset haaverit ja mahdolliset sairaalakeikat. Sen jälkeen rahan palaminen on kiinni itsestä, haluaako ostaa paremmat renkaat, uudet toe stopit, värikkäät kengännauhat, käsivarsinauhat, kustomoida kypärän tai vaikkapa uusia treenivaatteita. Että rahaa saa halutessaan kulumaan, mutta oman seuran vuosimaksun lisäksi ei ole pakko tuhlata tiliään juuri muuhun.

Varusteita voi käydä ihmettelemässä esimerkiksi suomalaisessa roller derby kauppa Jam in the Boxissa. Itse ostin aloittelijapakettini sieltä, hinta oli vajaa 300e. Erikseen ostin Intersportista vain hammassuojat. Sittemmin olen hankkinut uudet Poison-rullat eBaysta ja vaaleat toe stopit ruotsalaisesta SwedeVixista.

No ne vaatteet. Suurin osa tytöistä treenaa topissa, shortseissa ja trikoissa / sukkahousuissa (kuin jumppakamat). Vastoin sitkeitä mielikuvia derby ei todellakaan ole kevyttä verkkosukissa keikistelyä, sen voi jokainen todeta kun vetää pari tuntia rullien päällä. Periaatteessa vartalonmyötäiset vaatteet ovat yksinkertaisesti käteviä, koska polvisuojien vetäminen paksujen verkkareiden päälle olisi hieman hankalaa. Vaatteet voivat tottakai olla hauskoja ja leikkimielisiä, virallisia pukeutumissääntöjä oman joukkueen treeneissä ei (meillä ainakaan) ole. Esimerkiksi joukkuekaverini huikeat "full bush" -tekstillä varustetut mikrot aiheuttivat paljon riemua. Pääasia kuitenkin, että treenivaatteissa on helppo liikkua.

Itse rullaan useimmiten juoksutrikoissa tai sukkiksissa ja mikroissa (hameessa, jos loput kamat ovat pyykissä). Nyt on vihdoin kierrätysmahdollisuus reikäisille sukkahousuille, hurraa!

Suojaus kunnossa.

Miten pääsee mukaan:

Vaikka laji on ollut Suomessa vasta muutaman vuoden, ympäri maata löytyy jo useita roller derby -joukkueita, google laulamaan josko juuri sinun paikkakunnallasi olisi porukka kasassa. Tässä muutama seura listattuna (laittakaa kommenttiboxiin lisää jos löytyy):

Tampere Rollin` Hos (jee hyvä me)
Helsinki Roller Derby
Kallio Rolling Rainbow
Joensuu Rolling Rogues
Lahti Roller Derby
Kouvola Rock n Rollers
Jyväskylä Roller Derby
Turku Dirty River Roller Grrrls

Huomatkaa, että roller derbyn ikäraja on 18v. (en tiedä onko Suomessa alaikäisille omaa toimintaa).

Useimmiten seurat järjestävät ilmaisia Open skate -tapahtumia, jossa laji esitellään, halukkaat saavat kokeilla luistimia ja voivat ilmoittautua Freshmeat Training Periodille. Ota yhteyttä suoraan haluamaasi seuraan ja kysy miten uusien pelaajien rekry toimii.

FTP-jaksolla opetellaan perustaidot aina pystyssä pysymisestä hallittuun kaatumiseen. Tampereella mukaan pääsivät 2011 syksyllä kaikki halukkaat, eikä lähtötasoa ollut, mutta esimerkiksi Helsingissä järjestetään karsinnat. Käytäntö on kuitenkin täysin kiinni seurasta joten edelleen, kysykää suoraan siitä porukasta jonne olisitte menossa. FTP:n jälkeen voi liittyä seuraan ja alkaa harjoittelemaan coachin ohjauksella minimun skills -testejä varten. Kun minimumit on suoritettu, pääsee mukaan peleihin.

Meidän omassa FTP-porukassa oli yksi, joka oli ostanut luikkarit muutama kuukausi etukäteen ja opetellut luistelua ulkona itsekseen, mutta suurin osa ei ollut koskaan ennen rullaillut. Minä esimerkiksi nyöritin luistimet jalkaan ensimmäistä kertaa vasta Open skatessa (ja lensin heti komiasti perssiilleni auts). Sanoisin, että jos tietää harrastuksen ehdottomasti olevan se oma juttu, kannattaa ilman muuta ostaa aloituspaketti jo reilusti etukäteen ja harjoitella itsekseen ennen virallista FTP:tä. (Huom! ulkokäyttöön kannattaa hankkia erikseen rullat ja laakerit). Kun FTP alkaa, jokaisella on oltava luistimet ja suojat.

Miehet (toki naisetkin): tuomareita tarvitaan aina, rohkeasti kyselemään mukaan tuomarikoulutukseen!

Minä itte: olen viihtynyt mielettömän hyvin Tampereen porukassa. Neidit ovat kivoja, treenaus on sopivan haasteellista ja kannustavaa, onnistumisen riemu valtavaa. Minulta on tainnut jäädä väliin vain muutama hassu kerta treeneistä tässä kuukausien aikana (treenit 3 x vko) ja se kertoo osaltaan kuinka kiva harrastus on kyseessä (liikunnanvihaaja vihaa nykyään paljon vähemmän liikuntaa). Että jos linjoilla on tamperelaisia derbystä kiinnostuneita, kannattaa ehdottomasti uskaltautua mukaan syksyllä.

Muuta:

* Todennäköisesti unohdin puolet asioista mitä piti selittää, eli kysykää kommenttiboxissa lisää. Jos haluat jutella virallisen tahon kanssa, ota yhteyttä suoraan haluamaasi seuraan.

* Tampere Rollin` Hosien seuraava FTP-jakso järjestetään syksyllä 2012, mutta sitä ennen lajiin pääsee tutustumaan kevään ja syksyn Open skate -tapahtumissa.

* Valtavasti lisää tietoa roller derbystä löytyy lajijärjestö WFTDA:n (Women`s flat track derby association) sivuilta.

Uusi laji: sulkapallo

2012-01-03T08:49:00.001+02:00

Koska ohjelmaani kuuluu kahden "uuden lajin" testaaminen tammikuun loppuun mennessä, laitoin tuumasta toimeen. Eilen hurautettiin armaan siskon kanssa Syssyn sulkikseen ja eiku kentälle. Koska me olemme molemmat ihan paskoja kyseisessä lajissa, tuli tuota kyykkyyn-ylös -treeniäkin ihan mukavasti.

Pic or it didn`t happen.

Viimeinen vartti tosin alkoi mennä lähinnä hysteeriseen nauramiseen, kun molemmille ilmaantui velttokäsi. Tiedättehän, tottumattoman käpälä ei enää tottele käskyjä. Velttokäsi jatkuu vielä tänään, ja koen suuria ongelmia pitää kahvikuppia kädessä.