Linjamiehet

Yrityksen persoonallisuushäiriö / Corporate Personality Disorder

Ville — Tue, 21 Feb 2012 10:12:00 +0200

Ansiokkaassa artikkelissaan Logoa vaihtamalla parempiin päiviin (HS Talous 18.2.2012) Jyrki Iivonen kertoi metsäyhtiöiden itsepetoksesta designin avulla.

Yritykset ilmaisevat erityislaatuisuuttaan visuaalisella identiteetillä. Se on yrityksen minäkuva, jolla se erottautuu kilpailijoistaan ja jonka tulee näkyä kaikessa viestinnässä, niin yrityksen sisällä kuin ulkopuolella.
Visuaalisen identiteetin suunnittelu ei ole pelkkää logojen (nimen kirjoitusasu) ja liikemerkkien (esim. Metsä Groupin hirvikuvio) vaihtamista. Sen uudistamiseen pitäisi ryhtyä vain ja ainoastaan, kun yritys todella uudistuu tai huomaa, että sen visuaalinen ilme on vanhentunut, eikä vastaa nykyistä toimintaa, tavoitteita tai kokoa.
Uudistusta varten yrityksen tulee tietää, mikä se on ja mihin se on menossa. Graaﬁsen ilmeen suunnittelijan on päästävä ylimmän johdon ”pään sisälle” ja ymmärrettävä yrityksen arvot, toimintaperiaatteet ja strategia, joista hän voi kiteyttää tarkoituksenmukaisen visuaalisen kokonaisidean.
Visuaalista identiteettiä ei rakenneta eikä muuteta hetkessä. Sen arvo perustuu tunnistettavuuteen, merkityksellisyyteen, muistettavuuteen, johdonmukaisuuteen sekä kestävyyteen.
Designpesua ja pintaestetiikkaa tilaava yritys on epärehellinen sekä itselleen että maailmalle. Rehellinen suunnitteluprosessi taas opettaa yritykselle olennaisia asioita siitä itsestään. Se on kuin liiketaloudellista psykoterapiaa, joka selkeyttää yrityksen paikan ja olemassaolon tarkoituksen.

Iivosen kritisoimat yhtiöt, monien muiden yritysten tavoin, tekevät juuri päinvastoin. Ne hämärtävät minä- ja julkikuvaansa joko tietoisesti tai tahattomasti. Visuaalisen identiteetin uusiminen ei auta yritystä, jonka itsetuntemus on hakusessa.
Hyvä graafinen suunnittelu on visuaalista tarinankerrontaa ja mielikuvien hallintaa, mutta ei satua. Se on vahva kilpailuetu vain perustuessaan toteen.

Ville Tietäväinen
Kuvittaja, graaﬁnen suunnittelija

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 21.2.2012

Corporations seem to be changing their visual identities in yearly basis. This is an article published in Helsingin Sanomat -newspaper about the meaning and ethics of corporate identity, which has obviously been widely forgotten.

Graaﬁkon 12 kuolemansyntiä / 12 Steps on the Road to Hell

Ville — Mon, 20 Feb 2012 10:03:00 +0200

1. Suunnittele pakkaus, joka näyttää hyllyllä itseään suuremmalta.
2. Suunnittele hitaalle, tylsälle elokuvalle mainos, joka saa sen näyttämään kevyeltä komedialta.
3. Suunnittele viinitilalle vaakuna, joka vihjaa, että tilalla on pitkä historia.
4. Suunnittele kansi kirjalle, jonka seksuaalista sisältöä pidät vastenmielisenä.
5. Suunnittele matkamuistomitali, jonka materiaali on peräisin WTC-rakennuksista.
6. Suunnittele mainoskampanja yritykselle, joka on tunnetusti syrjinyt vähemmistöjä rekrytoinnissaan.
7. Suunnittele pakkaus lasten muroille, joiden tiedät olevan ravintoarvoltaan vähäisiä ja ylisokeroituja.
8. Suunnittele T-paitamallisto valmistajalle, joka käyttää lapsityövoimaa.
9. Suunnittele myynninedistämiskampanja ruokavaliotuotteelle, jonka tiedät olevan toimimaton.
10. Suunnittele mainos poliitikolle, jonka uskot ajavan yleisesti haitallisia asioita.
11. Suunnittele esite kaupunkimaasturille, joka kaatuu helposti hätätilanteissa ja jonka tiedetään aiheuttaneen 150 ihmisen kuoleman.
12. Suunnittele mainos tuotteelle, jonka jatkuva käyttö voi johtaa kuolemaan.

– Milton Glaser (suomennos V. T.)

1. Designing a package to look bigger on the shelf.
2. Designing an ad for a slow, boring ﬁlm to make it seem like a lighthearted comedy.
3. Designing a crest for a new vineyard to suggest that it has been in business for a long time.
4. Designing a jacket for a book whose sexual content you ﬁnd personally repellent.
5. Designing a medal using steel from the World Trade Center to be sold as a proﬁt-making souvenir of September 11.
6. Designing an advertising campaign for a company with a history of known discrimination in minority hiring.
7. Designing a package aimed at children for a cereal whose contents you know are low in nutritional value and high in sugar.
8. Designing a line of T-shirts for a manufacturer that employs child labor.
9. Designing a promotion for a diet product that you know doesn’t work.
10. Designing an ad for a political candidate whose policies you believe would be harmful to the general public.
11. Designing a brochure for an SUV that flips over frequently in emergency conditions and is known to have killed 150 people.
12. Designing an ad for a product whose frequent use could result in the user’s death.

– Milton Glaser

Haltiattaret / The Good Fairies

Ville — Thu, 16 Feb 2012 18:03:00 +0200

Perheemme pyydettiin sukulaiskummiksi, ja minut määrättiin tekemään nimiäiskortti. Ydinperheemme sai toimia Disney-mukaelmassa haltiakummeina. Etsin Prinsessa Ruusunen -elokuvasta sopivan ruudun ja vaihdoin haltiakummeille tyylinmukaiset sukunäköiset kasvot.
Pastissia tehdessäni huomasin, millä huikealla pieteetillä yksittäinen 1/24 sekunnissa häipyvä välähdys oli toteutettu: johdonmukainen muotokieli, jäntevät viivat ja täydellinen fuskaamattomuus pienimmissäkin yksityiskohdissa. Elokuvan jokaisen ruudun voi pysäyttää katseen ja analyysin kestäväksi tauluksi.

Replacing the good fairies with my family revealed the immense care of details in the original Disney animation The Sleeping Beauty.

Maus Angoulêmessa / Maus in Angoulême

Vesa — Tue, 31 Jan 2012 14:55:00 +0200

Käväisin tammikuun lopussa Angoulêmen mainioilla sarjakuvamessuilla Ranskassa. Matkan kohokohta oli Art Spiegelmanin retrospektiivi (lyhyt video näyttelystä, bd Angoulême), jossa myös suoraan julkaisukokoon piirretyt originaalit 1986–1991 julkaistusta huikeasta Mausista. Holokaustista ja natsivainoista kertova sarjakuvaromaani Maus ansaitsee kyllä kaikki vuosien aikana saamansa kehut.
Spiegelman on muutakin kuin Maus, sen paino vain tuntuu hukuttavan muut työt alleen. Häiskä on työskennellyt myös kuvittajana, näyttelyssä oli esillä esim. New Yorker -lehdelle tehdyt erinomaiset kansikuvitukset.
Spiegelmanin kuratoima amerikkalaisen sarjakuvan retrospekiivi oli päräyttävä, esillä valtava määrä originaaleja, mm. Winsor McKay, George Herriman, Chris Ware ja Carl Barks

I visited the Angoulême comics festival in France at the end of January. The highlight was the retrospective of Art Spiegelman (short vid by bd Angoulême), and in the show, the original artwork of the Maus. The graphic novel masterpiece about the holocaust deserves every bit of the high praise it has received.
Spiegelman is, of course, more than just the Maus, but it often feels that it overshadows everything else he’s done in his career, including the wonderful New Yorker covers that were also present in the exhibition.
In another building, a Spiegelman personal tribute to comic book greats with a vast selection of original works by Winsor McKay, George Herriman, Chris Ware and Carl Barks, to name a few.

Truth to be told? -näyttely / -exhibition

Vesa — Sat, 14 Jan 2012 17:41:00 +0200

Pohjoismainen kiertonäyttely Truth to be told? käsittelee arabimaailmaa poliittisissa piirroksissa. Näyttely on esillä Päivälehden museossa Ludviginkatu 2–4:ssä 5. 2. 2012 saakka.

”Suomalaiset voivat röyhistää rintaansa. Varsinkin Lasse Rantasen ja Ville Tietäväisen piirrokset ovat graafisesti näyttelyn huippuja.” – Harri Römpötti, HS

Vanhan kertausta / Revisiting Old Stuff

Vesa — Tue, 13 Dec 2011 20:13:00 +0200

Hankin uuden kameran, edellinen oli jo tehtävänsä tehnyt ja kai tässä välissä tekniikkakin on kehittynyt. Päätin kuvata muutamia vanhoja valokuviani uusiksi paremman resoluution toivossa ja uuteen kamerarunkoon tutustuakseni. Varsinaisesti kuva itsessään ei juuri parane uudelleen ottamalla, vitsi onkin siinä että kuinka suurena sitä voi nyt tarkastella ja vielä löytää uusia yksityiskohtia.
Vasemmalla ylhäällä alkuperäinen kuva (helmikuulta 2010), oikealla uusi. Alhaalla osasuurennos uudesta kuvasta, tuota ilmassa lentävää rupua riittää liki loputtomiin.

I purchased a new camera, the previous one was at the end of it's service and I guess the technology had made some leaps, too. I decided to reshoot some of my old photographs in hope of better resolution and learning to use the new equipment. Now, the photo itself doesn't necessarily get thet much better with this, the catch is in the vastly improved number of details.
Top left is the original (from Feb 2010), right is the new one. Below a detail of the new one, that flying stuff just goes on and on.

Tintti

Vesa — Mon, 28 Nov 2011 10:34:00 +0200

Kadonneen aarteen metsästäjät sai ensi-iltansa vuonna 1981. Elokuvaa verrattiin tarinankuljetukseltaan useasti Tintti -sarjakuvaan, vertailu oli jopa niin voimallista että itse Hergé loihe lausumaan että Steven Spielberg olisi sopiva mies ohjaamaan Tintistä elokuvaversion. Miehet keskustelivat asiasta ja sopivat tapaamisenkin, mutta valitettavasti Hergé kuoli ja projekti jäi kesken. Kului kolmekymmentä vuotta ennenkuin Spielberg lopulta teki Tinttinsä.
Mietin vain, että jos Indiana Jonesia kerran verrattiin Tinttiin, niin miltä hahmojen yhdistäminen olisi näyttänyt...

Back in 1981 when Raiders of the Lost Ark was released, it was compared to Tintin comics. Even Hergé himself pointed Steven Spielberg worthy of directing a Tintin movie. Unfortunately Hergé passed away and the project got cancelled. It took Steven Spielberg thirty years to return to the project and finish the Tintin movie.
I wonder...

Nauru lyhyestä ilosta

Ville — Fri, 25 Nov 2011 17:47:00 +0200

Pertti Jarla löysi opiskeluaikana itsensä yhdessä Mikko Huuskon, Solja Järvenpään ja Jukka Tiluksen kanssa tiivistämässä liian pitkiksi kokemiaan kotimaisia sarjakuvaeepoksia. Seurauksena syntyi kaksi riemukasta Valitut Sarjat -lehteä, joista jälkimmäisessä taideluomani Linnut ja Meret kristallisoitiin ja kohotettiin sille kuuluvalle tasolle.
Takavuosien haastattelussa Jarla lupaa jatkoa: ”Nyt on kuulkaa jotain 1,5 % valmiina matskua Valittuja Mangoja varten. Ilmestyy ehkä tänä vuonna tai ensi. Nää ei oo mitään nopeita juttuja!” Sittemmin Fingerporin luojajumalan velvoitteet ovat vieneet aikaa miehen muilta kulttuuriteoilta.

Alexander Darwin

Lasse — Thu, 24 Nov 2011 20:42:00 +0200

Darwinismi ymmärretään usein vahvempien elojäämiseksi. Tätä soveltaen jouduimme todistamaan seuraavaa: ”I think that the euro is essentially a darwinistic currency. It is a question of survival of the fittest”, lausui Alexander Stubb. Paljastiko samalla jotain itsestään?
Miten olisi äänioikeus vain AAA-kansalaisille?

Alex naureskeli ja naljaili joskus julmastikin tovereiden fyysisistä piirteistä tai siitä, ettei heillä ollut samanlaisia merkkivaatteita kuin hänellä itsellään.
Helsingin Sanomat, NYT-liite 2009

Rajaviivoja / Borderlines

Ville — Fri, 18 Nov 2011 13:33:00 +0200

Kirjasäätiö diskasi sarjakuvakirjani Näkymättömät kädet Finlandia-kilpailusta. Olen iloinen ennakkotapauksen jälkeisestä sarjakuvan ja kirjallisuuden rajakeskustelun heräämisestä. Analyyttisesti perusteltuja vastauksia esitettyyn kysymykseen ”miksi sarjakuva ei voisi kilpailla muun kirjallisuuden kanssa” ei vain ole näkynyt.
Kirjasäätiölle riitti perusteeksi hylkäämiselle pelkkä sarjakuvan termi. Sarjakuvaa omaan kuoppaansa paaluttavissa vastineissa onkin keskitytty terminologiaan, ei itse kiintoisaan asiaan: mikä yhdistää ja erottaa sarjakuvaa ja muuta kirjallisuutta?

HS:n kirjallisuusbloginsa keskustelussa valintaraadin puheenjohtaja Hannu Marttila puhuu sarjakuvaromaani-käsitteen naurettavuudesta ”…koska se on samalla kertaa yritys ’nostaa’ sarjakuvan arvostusta ja todiste sarjakuvaväen huonosta itsetunnosta.” En tiedä, keihin Marttila viittaa sarjakuvaväellä.
Finlandia-kisaan kirjani ilmoitti WSOY, joka halusi havahduttaa sarjakuvapiirien ulkopuolisetkin tahot näkemään sarjakuvan monipuolisuus. Sarjakuvaromaani-termi periytyy käsitteestä graphic novel, jolla vakava, romaanimittainen sarjakuva erotetaan pienimuotoisesta viihdesarjakuvasta (comics). Termi on ollut käytössä jo lähes 50 vuotta, puolet suomalaisen sarjakuvakirjan historiasta. Olen itse uskonut kirjaani vuosien tekoprosessin ajan, ja WSOY on panostanut arvovaltansa teoksen puolesta. Se kertoo terveestä itsetunnosta.

Suomalaisia sarjakuvia ei julkaista niin paljon, että romaanimittaisille sarjakuvatarinoille syntyisi yhteismitallista kilpailua. Toimittaja Harri Römpötti on oikeassa pahoitellessaan Sarjakuva-Finlandian sillisalaattimaisuutta (HS 16.11.). Koen omankin kirjani olevan lähempänä romaania kuin strippisarjakuvaa tai sarjakuvanovellia.
Römpötin vaatima sarjakuva-alan itsenäisyys kuulostaa komealta, mutta voi tarkoittaa suljettua ja sisäsiittoista piiriä, joka rajaa ulos suuren yleisön kiinnostuksen, ymmärryksen ja arvostuksen. Taiteenalan eristäytyneisyys ei houkuta vihkiytymättömiä löytöretkelle, vaan vahvistaa heidän ennakkoluulojaan, joissa ”sarjakuvamainen” tarkoittaa edelleen ohutta, karrikoitua ja epäuskottavaa.

Sarjakuva on oma taidemuotonsa, mutta samalla kirjallisuutta. Näkymättömät kädet on kirja ja sen sisällöllinen laajuus vastaa romaania. Mitkä syyt tekevät asiallisesta vertailusta liian vaikeata taiteenalojen rajavartijoille? Aito keskustelu voisi avata sekä perinteisestä että sarjakuvakirjallisuudesta jotain uutta ja olennaista.

Graphic novel Näkymättömät kädet (Invisible Hands) was banned from The Finlandia Prize literary competition.