Meillä tavataan olla tarkkoja sen suhteen, ettei hävikkiä synny, mutta tänä syksynä ruoan hinnan kivutessa aina vain ylöspäin ja sähkön hinnan huidellessa pilvissä on tarkkuus, mikäli mahdollista, kasvanut entisestään.

Tänä vuonna hyötykasvikuivuri on hurissut pääsääntöisesti öisin, jotta sähkönkulutus jakaantuisi paremmin. Kaikki kun tuppaavat käyttämään sähköä päiväsaikaan.

Kuivuri on ollut loistava apu puutarhan sadon säilömisessä. Se kutistaa säilöttävät merkittävästi pienemmäksi ja säilytystiloihin mahtuu enemmän ruokaa kuin vaikkapa umpioimalla, joka sekin on paikallaan osan asioista kohdalla. Tapaan valita sen meidän perheelle parhaan säilöntämenetelmän kullekin tuotteelle.

Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa,
jota luotsaavat Tsajut sekä Korkealan Heikki.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.

Kuivuriin on tänä vuonna päätynyt enimmäkseen kesäkurpitsaa ja tomaattia sekä muutaman kerran yrttejä, jotka monesti kuivatan sitomalla sopivaksi nipuksi ja ripustamalla kattoon koukkuun. Tämä säästää myös energiaa ja kukkaro sekä luonto kiittävät.

Kesäkurpitsaa tuli tänä vuonna ihan mukavasti, reilu 20 kg päätyi kuivattavaksi ja muutama kilo syötiin ihan suoraan kasvimaalta. Tänä kesänä kasvihuonekurkkua tuli sen verran mukavasti, että söimme kesällä pääsääntöiseti niitä ja kesäkurpitsaa jäi nyt enemmän talvivarastoihin.

Myös kirsikkatomaattia kuivatin, sillä pääsato avomaalta kypsyi melkein kerralla, joten käsissä oli yhtäkkiä reilu 12 kg tomaattia kasvihuoneen tomaattien lisäksi. Alunperin olin ajatellut umpioivani kirsikkatomaatteja, mutta koska monta asiaa sattui taas tapahtumaan yhtäaikaa piti säästää aikaa ja umpioiminen tomaattien kohdalla sai tänä vuonna jäädä ja ne päätyivät kuivuriin. (Tomaattien kuivatuksesta voit lukea tarkemmin täältä.)

Kurpitsaa talveksi

Kurpitsa kasvoi tänä kesänä aivan erinomaisesti. Toisin kuin pavut ja herneet. Niistä ei kannata edes puhua. Mainitsen kuitenkin, että pulmaa oli niin itämisessä kuin kasvussakin ja tuntuu, että harmaita hiuksia tuli tukko kaupalla lisää, kun näitä pohti. Parempi oli keskittyä niihin, jotka onnistuivat kuin hakata päätä seinään sellaisen kanssa, joka ei ottanut sujuakseen. Ensi kesänä uusi yritys.

Kesäkurpitsojen lisäksi meillä kasvoi tänä vuonna spaghettikurpitsaa, baby bearia, halloweenia sekä isoa keltaista kurpitsaa.

Kurpitsojen hyvä puoli on siinä, että ne säilyvät vallan erinomaisesti myös tällaisessa kellarittomassa kodissa eivät tarvitse selvitäkseen tilaa vaikkapa jääkaapista. Olen kokeillut välillä mm. spaghettikurpitsan säilyvyyttä ja esimerkiksi viime keväänä viimeinen yhä täysin kunnossa oleva kurpitsa syötiin huhtikuussa. Kellarin puuttuessa ja rajallisten kylmätilojen kanssa sitä arvostaa suuresti sellaista satoa, joka säilyy suunnilleen huoneenlämmössä. Meidän kurpitsat viettävät talvea pitkälti pahvilaatikoissa. Osa ihan huoneenlämmössä ja osa sellaisessa välitilassa, jossa lämpötila vaihtelee hiukan säiden mukaan, mutta pysyttelee 14-20 asteen välillä.

Tämän vuoden sato on alla olevassa kuvassa. Kaiken kaikkiaan saatiin 31 kurpitsaa ja erittäin ränsistyneissä köynnöksissä on vielä pari aika pientä spaghettikurpitsaa, jotka jätettiin vielä poimimatta, sillä ajatuksella, että kasvavat jos kasvavat, mutta jos eivät ja paleltuvat tai putoavat syystuulella, niin menetys on aika olematon. Toivotaan parasta. Kurpitsat ovat aina sellaisia yllättäjiä. Joskus tuntuu, ettei yhtään ole kasvamassa ja sitten yhtäkkiä köynnöksestä löytyykin kurpitsa.

Puutarhassa yksi parhaita asioita onkin se yllätyksellisyys. Koskaan ei tiedä varmasti, kuinka kuluva kesä tulee menemään. Tulee iloisia ja vähemmän iloisia yllätyksiä, mutta aina yllätyksiä.

Siemeniä talteen ensi kesälle

Syksyn lehtien kirjavoittaessa maiseman alkavat ajatukset kääntyä ensi satokaudelle. Uusiin taimiin, siemeniin ja siihen, mitä olisi järkevintä kasvattaa. Mikä tuottaisi juuri sinä kesänä sen parhaan sadon, mistä tulisi perheelle eniten syötävää,

Tänä vuonna terästäydyin siemenomavaraisuuden suhteen ja kurpitsoiden sekä tomaattien lisäksi myös krassin ja samettikukan siemeniä on tallessa. Ensi kesänä ajattelin kerätä muitakin siemeniä talteen sillä maailman epävakaus ja hintojen nousu saavat miettimään asioita eteenpäin. Omavaraisuus on erittäin tärkeä asia niin koko maan kuin ihan yksilön tasollakin. Jonkinlainen varautuminen on itsekullakin paikallaan ja jokaiselle se todennäköisesti tarkoittaa hiukan eriasioita.

Muutama huoli ensitalvesta ja pari ajatusta aurinkopaneeleista

Ensi talvi huolestuttaa niin nousseiden ruokakulujen kuin mm. sähkölaskun osalta. Myös peletin riittävyys on iso huoli — kotimme sattuu lämpiämään sillä ja ilman pellettiä napsahtaa poltin sähkönpuolelle ja sähkölasku sen myötä entistäkin huimempi.

Ensi kuussa meille tulee aurinkopaneelit ja ilmalämpöpumppu, mutta talvella eivät paneelit paljon sähköä tuota. Keväällä auringon taas noustessa korkeammalle ja lumien sulaessa alkavat aurinkokennot todella näkyä pelätyssä sähkölaskussa positiivisella tavalla. Tämän myötä uskallan ehkä avata kasvihuoneenkin huhtikuussa ja pääsemme sen myötä nopeammin nauttimaan kesäisistä vihanneksista.

Aurinkopaneeleista olemme haaveilleet reilusti yli 10 vuotta. Tuntuukin uskomattomalta, että ne vihdoin katolle saadaan. En olekaan tainnut koskaan aiemmin olla yhtä innoissani pankkilainasta!

Myös nämä omavaraistelevat blogit osallistuivat yhteispostaukseen ja kertoivat kuulumisistaan:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/ekomaku/

Nina Sointu https://ninasointu.com/blog/kaverille-kanssa

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/09/suuntana-omavaraisuus-9-ekologisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/09/siemenet-talteen.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/09/suuntana-omavaraisuus-osa-9-ekologisuus.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21706

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maailma-meidän-jälkeemme

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/09/omavaraisuutta-vuodelle-2022-syyskuu.html

Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/09/syyskuun-ensimmainen-maanantai.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/09/unelmana-omavaraisempi-elama-havikin.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/09/05/syyskuu-22-ekologisuus

The post Säilöntää ja ekologisuutta sekä muutama ajatus aurinkopaneeleista appeared first on LUOMULAAKSO.

Yksi tapa säilöä talveksi kirsikkatomaatteja on kuivaaminen. Kuivaaminen on kohtuu vaivaton ja nopea varsinaisen aktiivisen työajan osalta, sillä hyötykasvikuivuri (tai uuni) tekee sen aikaavievimmän työn.

Olen kokeillut kuivattaa tomaatteja niin, etten poista sisältä siemeniä ja nestettä ja siten, että olen ne poistanut. Suosittelen ehdottomasti jälkimmäistä tapaa, sillä se tekee merkittävän eron kuivatusakaan ja säästää näin energiaa. Veden kuivattaminen on tunnetusti hidasta.

Kirsikkatomaattien kuivatus hyötykasvikuivurissa

1. Leikkaa kuivatusritilälle sopivan kokoinen pala leivinpaperista. Tomaatit saattavat ilman leivinpaperia jäädä tosi tiukasti kiinni kuivatusritilään.

2. Pese ja puolita kirsikkatomaatit.

3. Poista sormin siemenmassa tomaatin sisältä kulhoon myöhempää käyttöä varten.

4. Asettele puolikkaat leikkauspuoli ylös päin kuivatusritilälle. Älä täytä liian tiiviisti. Se estää lämmön kierron ja pidentää kuivatusaikaa. Kokeilemalla oppii parhaiten oman kuivurinsa parhaat niksit.

5. Kuivata 55-65 asteessa. Kuivatusaika riippuu niin käytetystä lämmöstä kuin siitäkin, miten mehukkaita tomaatit sattuvat olemaan. Itse kuivatan usein n. 60 asteessa. Aikaa kuluu yleensä noin 10-14 tuntia.

6. Pussita tai purkita kuivuneet, jäähtyneet tomaatinpuolikkaat itsellesi sopiviin annoksiin. Itse pussitan — mikäli suinkin mahdollista — sellaisiin annoksiin, jotka kuluvat taloudessamme noin 3 käyttökerralla, jotta pussiin jäljelle jäävät tomaatit joutuvat mahdollisimman vähän ja lyhyeksi aikaa ilmalle alttiiksi.

Kuivatut tomaatit voi myös jauhaa. Näin tarvittava säilytystila pienenee ja käsillä on erittäin helposti käytettävää jauhetta mm. kastikepohjiin, keittoihin tai vaikkapa taikinoihin. Toki puolikkaita voi jauhaa myös tarpeen mukaan.

Älä unohda käyttää siemenmassaa hyödyksi

Älä unohda käyttää hyödyksi tomaateista poistettua siemenmassaa. Se sopii yhtälailla kastikkeisiin, keittoihin, taikinoihin tai vaikkapa osaksi smoothieta. Massa säilyy hyvin muutaman päivän kylmässä, mutta itselläni ainakin tätä tulee sen verran paljon, että sitä riittää pakastettavaksi asti. Massa pakastuu helposti vaikkapa tyhjässä, pestyssä maitopurkissa.

The post Kirsikkatomaattien kuivatus hyötykasvikuivurissa appeared first on LUOMULAAKSO.

Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa,
jota luotsaavat Tsajut sekä Korkealan Heikki.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.

Kasvihuone ja tuleva kasvihuoneen raato

Kasvihuoneen raato, siis ne osat, jotka ovat kohtalaisessa kunnossa talvisen myrskyn jäljiltä, odottavat ensi kevättä. Riittävän hyvässä kunnossa olevia kappaleita on noin puolikkaan kasvihuoneen verran. Niistä olisi tarkoitus rakennella ensi keväänä jonkinlainen kasvihuone vanhaan koiratarhaan.

Paikassa on kohtuu hyvä lämpökertymä eikä pihassa oikein parempaakaan paikkaa tuolle ole. Parasta kuitenkin on, etteivät ihan kaikki osat päädy roskiin vaan ne voi hyödyntää. Raatokasvarissa olisi tarkoitus kasvattaa ehkä myskikurpitsaa ja jos kokeilisi myös munakoisoa niin toiseen kasvihuoneeseen jäisi enemmän tilaa tomaateille, kurkuille ja paprikoille. Onneksi on talvi aikaa pohtia vaihtoehtoja. Ja vasta tuleva kasvihuonekausi todella kertoo olivatko ideat hyviä

Nykyinen kasvihuone on ollut erittäin hyvin toimiva tänä kesänä. Tuuletus oli helpompi saada toimimaan, kun ei ollut viime kesän tapaan tappavaa pitkää hellejaksoa. Tomaatit ja kurkut ovat kypsyneet, samoin munakoisot. Paprikoissa on varsin hyvänlaisesti hienoja vihreitä paprikoita, jotka toivottavasti ehtivät punastua odottamiksemme herkkupaloiksi.

Kirvahyökköyksiä on koettu yksi jos toinenkin. Ne kohdistuivat lähinnä munakoisoihin ja pahimpina hetkinä raahasin puskan ulos, suihkutin kylmällä vedellä ja kannoin takaisin. Myös ihan sormipelillä liiskailtiin mönkiäisiä. Onneksi ei mennyt kauaa kun ratsuväki eli leppäkerttu saapuivat avuksi ja pistelivät nuo maanvaivat parempiin suihin.

Leppäkerttujen avusta huolimatta tekemistä on riittänyt aamusta iltaan ja välillä pidempäänkin.

Lavatarha kukoistaa

Lavatarha on ihanan vihreä tänä kesänä. On ollut ihanaa katsella kasvien kasvamista töiden lomassa ja samalla on saanut maistella mansikan jos toisenkin. Amppelimansikat ovat nimittäin viihtyneet erinomaisesti altakasteluruukuissa paahteisella pihallamme. Toivon niin, että mansikat selviävät talvesta. Ajattelin kokeilla varmistaa asiaa sillä, että istutan ne syksymmällä maahan.

Muuriaukeaksi ja linnan pihaksi kutsumallemme alueelle saatiin tänä vuonna pieni kaarisilta, jonka yli on helppo kulkea. Sillan altahan menee betoninen vesikouru (tuttavallisemmin aqueduct) joka halkoo lavatarhan alueen kahtia ja on ärsyttänyt minua suuresti jo parisen vuotta. Mutta sitten muistin Marko Paanasen, joka jo vuosia sitten sanoi jotain siihen suuntaan, että jos ei voi peittää/poistaa/häivyttää, niin korosta. Ja tuostahan se ajatus sitten lähti ja nyt aqueduct on jopa ihan rakas osa lavatarhaa. Se on oivallinen paikka altakasteluparvekelaatikoille, joissa tänä vuonna kasvoi tomaattia. Ensi vuonna ehkä jotain muuta.

Alueelle on näin loppukesästä pysyvänä somisteena tikkaat. Ilman niitä ei nimittäin onnistu enää kasvavien kurpitsoiden rönsyjä oikomaan ja ohjailemaan.

Lavatarhan reuna-alueelta alkava pölyttäjäpenkki (pölyttäjäpenkistä voit lukea lisää mm. täältä) on tänäkin vuonna uuttunut osaksi hyötypuutarhaa. Vestellin biopuhdistajan aiemmin aika hyödytön soraympyrä sai ympärilleen useamman suuren kukkalautasen ja pesuvadin. Niissä on tänä kesänä kasvanut varsin hyvällä menestyksellä kesäkurpitsaa. Paikka on hiukan suojassa tuulelta ja aurinko paistaa juuri tähän päähän pölyttäjäpenkkiä varsin kiitettävästi. Aika täydellinen paikka kasvaa kesäkurpitsoille.

Köynnöstävät kurpitsat ovat venyneet säleiköissä ja yksi jättikurpitsaa karkasi jo alkukesästä lavasta maahan, luikerteli hyvän matkaa ja viikonloppuna huomasin, että se paraikaa kiipesi pitkin puun runkoa yhdessä kärhön ja kelloköynnöksen kanssa. Autoin sen alas ja nyt se toivottavasti pitää jalkansa tukevasti maassa eikä kurottele korkeuksiin.

Myös muurissa kasvaa nyt kurpitsaa, kun köynnös oli sujauttanut itsensä yhden valuharkon reiästä. Onneksi tähän saa sidotuksi riippumaton kurpitsaa tukemaan.

Lavatarhan alueelle saatiin tänä kesänä uusi, parempi raparperipenkki. Toinen vanhoista olikin aivan liian kuivassa paikassa. Siirsimme sieltä raparperit uuteen paikkaan ja kasvu hurahti saman tien käyntiin. Raparperit voimistuvat ihan silmissä. Sen verran pienet puskat tänä vuonna kuitenkin ovat, että hyödynsin tyhjän multatilan ja istutin joukkoon loput istukassipulit.

Tänä vuonna pakastimeen meni jo 10 kg raparperia ja tämän uuden pläntin myötä määrä kasvaa ensi vuonna huimasti. Toivotaan, ettei talvi muuta asiaa.

Ensi kesänä pitäisi päättää oreganomaan sijainti. Se ei ole tuntunut löytävän omaa paikkaansa kunnolla uudessa lavatarhassa ja paikka onkin seurannut jo kohta täyden ympyrän. Tänä kesänä on kuitenkin virinnyt ajatus jos toinenkin ja voi olla, että ensi kesänä muuttavat lopulliseen sijaintiinsa niin oregano kuin ruohosipulitkin.

Uusi portti

Kun muutimme tänne noin 15 vuotta sitten rakensimme aidan ja erittäin nopeasti portin, joka pitäisi meidän jätti suuren koiramme pihassa. Portin piti olla ihan vain väliaikainen. Se kun ei ollut kauneudella pilattu. Kestävä se kuitenkin oli ja ajoi asiansa, vaikka hiukan haastava olikin käyttää.

Tänä vuonna huomattiin kuitenkin, että puuosat alkoivat jo olla vähän väsyneet ja aikaa nähneet. Siinäpä hyvä syy rakentaa uusi.

Ensi suunnitelmat olivat jokseenkin maltillisia. Portti ja sille pylväät. Valetaan jalat, jotta on tukevampi. Siinähän se. Mitäpä ihminen muuta tarvitsisi.

Mutta kuten niin usein ennenkin, viaton idean heitto ilmaan ja homma karkasi lapasesta ennen kuin oli ehtinyt edes kunnolla alkaa.

Selattiin netissä linnojen laskuporttien kuvia. Juteltiin torneista, pohdittiin materiaaleja, rakennusaikaa ja hintoja.

Ja niin siinä kävi, että homma paisui ja paisui, mutta positiivista on, että nyt portin lisäksi on rakenteilla myös säilytystilat lehtiharaville ja muille vastaaville. Ja tästä eteenpäin meidän on myös helpompi juhlapäivinä liputtaa ja pimeänajan piristysvalotkin ovat saamassa mukavan paikan.

Millainen tästä sopasta oikein sitten syntyy? Siitä lisää syksymmällä uuden postauksen myötä. Meillä kun nuo suunnitelmat elävät, niin mitäpä niitä tarkemmin ruotimaan ennen kuin on valmista.

Välillä on myös hyvä istahtaa alas ja nautti kasvihuoneelta lavatarhaan päin avautuvasta kesäisestä näkymästä. ensi kesänä saadaan ehkä lavatarhan aluea valmiiksi. Ehkä.

Myös nämä omavaraistelevat blogit osallistuivat yhteispostaukseen ja kertoivat kuulumisistaan:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2022/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/08/rinnakkaiseloa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/08/pihan-elaimet-vahentaa-satoa.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2002-osa-8/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/08/suuntana-omavaraisuus-osa-8-luonnon.html

Caramellia https://caramellia.fi/elokuu2022/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-ja-maatiaislajit

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/07/suuntana-omavaraisuus-8-monimuotoisuus.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/08/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/08/01/elokuu-22-monimuotoisuus/

The post Kasvihuone, lavatarha ja lapasesta lähtenyt portti appeared first on LUOMULAAKSO.

Tänä vuonna päätin jättää keskiosan aika tyhjäksi. Haaveilin nimittän saavani levittää sinne joogamattoni aamuisin. Ja tällä ajatuksella päätin edetä.

Kasvatuslaatikoiksi valikoituivat jo viime vuonna harmaat lihalaatikot. Niistä oli silloin hyvä tarjous ja niitä oli helppo nostella. Lisäksi ne ovat elintarvikemuovia.

Tänä vuonna lisäsin vanhan mullan joukkoon lannoitetta ja kompostia. Sekoittaminen oli aavistuksen hankalaa juuri noiden laatikoiden kantoreikien myötä, joten kaivoin kaapista MacGyverin tapaan ilmastointiteipin ja teippasin kolot umpeeen. Nyt ei tarvitse enää pelätä heittelevänsä multia pitkin lattioita.

Lihalaatikoiden pohjassa on reiät ja mieheni nikkaroi laatikkoriveille omat ”kukkalautaset” suojapeitteestä ja vajaakanttisesta laudasta. Näin ei vesi valuu pitkin kasvarin lattiaa, johon tänä keväänä laitoin palan terassimattoa, jotta tuuli ei huhtikuussa puhaltanut kylmää suoraan kasveille. Matto on myös mukava jalan alla ja kasvihuone muuttui taas asteen verran viihtyisämmäksi.

Viime kesänä tomaatit ja kurkut kasvoivat hyvin ja kiipesivät naruja pitkin. Tänä vuonna en naruja halunnut laittaa ja kipeä polvikin kiitti, kun ei tarvinnut paljon kyykistellä. Kaivoin varastosta metalliset kepit ja laittelin ne tomaateille. Kurkku puolestaan pääsi kiipeilemään metallitukisäleikköön. Ensi kesäksi sille tulee ehkä erilainen ratkaisu. Idea syntyi keväällä, mutta aika oli sen verran kortilla, että toteutus sai siirtyä ainakin ensi vuodelle. Kesä se on silloinkin.

The post Kasvihuoneen sisustus appeared first on LUOMULAAKSO.

Omat 5 luottokasviani kasvimaalle ovat kohtuu vaivattomia viljellä ja lisäksi ne antavat yleensä hyvän sadon ja ovat helppoja säilöä ja jokaista näistä voi kasvattaa jonkin sortin astiassa. Meillä kovassa käytössä lavatarhan lisäksi ovat mm. paljut, pesuvadit ja parvekelaatikot.

Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa,
jota luotsaavat Tsajut sekä Korkealan Heikki.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.

Kurpitsat

Kurpitsat ovat jo vuosia olleet suosikkejani.

Spaghettikurpitsa on kohtuu varma kesästä riippumatta ja sen yksi parhaita puolia on kasvutapa.

Meillä se kasvatetaan nykyisin aina säleikössä ja tämän ratkaisun myötä eivät kurpitsat vie paljon tilaa. Moni kurpitsa (mm. halloween, myski) kasvaa köynnöstäen ja tätä ominaisuutta hyödyntäen olen saanut ei niin kauhean suurelle kasvimaalleni paljon lisää kasvatus tilaa. Huononakin kesänä spaghettikurpitsa ja Halloween-kurpitsa tuottavat ihan mukavan sadon. Harsojen käyttö kylmimpinä jaksoina auttaa myös.

Myös kesäkurpitsa kuuluu lempparikurpitsoihini. Se kasvaa nykyisin pääasiassa altakastelevassa parvekelaatikossa, suuressa ruukussa tai pesuvadissa. Kesäkurpitsa on myös kohtuu viljelyvarma, etenkin jos kylmänä kesänä käyttää harsoja.

Kurpitsat on helppo säilöä pakastamalla, kuivattuna tai vaikka pikkelöitynä, mutta spaghettikurpitsa ja Halloween kurpitsa säilyvät helposti huoneenlämmössä useamman kuukauden.

Uuden-Seelannin pinaatti

Uuden-Seelannin pinaatti kuuluu ehdottomasti joka vuotisiin kasvatettaviin. Se on viljelyvarma ja kasvaa helposti säleikössä. Viihtyy paahteessa, mutta elelee hyvin ja tuottavasti myös kylmempänä kesänä. Säleikössä kasvatettuna se säästää valtavasti tilaa kasvimaalla.

Pinaatti on helppo säilöä kuivaamalla tai pakastamalla ja sen käyttö onkin erittäin monipuolista, sillä pinaatti sopii melkein kaikkeen.

Pavut

Pavut muistan kasvimaalta jo lapsuudenkodistani. Pensaspapuja kasvatettiin aina ja ne menestyivät erittäin hyvin, vaikka maa oli savistakin savisempi. Nykyisin keväät ovat usein vähän konstikkaita ja siksi tapaan esikasvattaa niin pensaspavut, ruusupavut kuin salkopavutkin. Kasvuun lähtö on varmempaa, kun kasvimaalle istuttaa pienen taimivauvan, joka on huomattavasti vähemmän herkkä sään vaihteluille kuin kylvetty siemen. Tämä on kantapään kautta opittua, sillä yksi kesä kulvin pavut kolmasti ennen kuin kylmä ja märkä alkukesä antoi periksi ja lämpö herätteli kolmannen kylvön pavut kasvuun. Aloitettuani taimikasvatuksen on papusato ollut aina taattu eikä siemen enää mätäne maahan, vaikka alkukesä olisi kylmä ja sataisi kaatamalla. Taimikasvatusvaihe on nopea ja helppo sekä säästää aikaa, hermoja ja siemeniä sekä tietenkin rahaa. Lisäksi pavut saavat mukavan spurtin satokauteen.

Pavut ovat helppoja säilöttäviä. Meillä ne yleensä pakastetaan, koska pidämme pavuista siten aivan erityisen paljon.

Kaalit

Kaaleista osa on vähän konstikkaita, koska ne maistuvat vähän turhankin hyvin yhdelle jos toisellekin pienelle öttiäiselle. Tästä syystä olen päätynyt panostamaan lähinnä kyssäkaalin ja lehtikaalin kasvatukseen, sillä ne maistuvat pikkuöttiäisille aika paljon huonommin kuin vaikkapa keräkaali.

Molemmat ovat viljelyvarmoja ja tuottavat mukavasti satoa. Molemmat tapaan myös taimikasvattaa (ja aika ajoin ostan taimia myös REKO-tuottajilta), sillä näin ne saavat hyvä alun satokauteen.

Molemmat on myös helppo säilöä, niin kuivattuna kuin pakastettunakin, mikäli satoa ei tule syödyksi kokonaan tuoreena.

Sipulit

Sipulit ovat ajoittain hiukan konstikkaita. Ainakin meillä. Joskus ne kasvat aivan loistavasti ja sitten eivät millään. Olen tullut siihen tulokseen, ettei sillä oikeastaan ole niin väliä.

Pitkin kesää napsin ruokiin ja pakastimeen sipulien varsia. Niinpä sipuli tuottaa huonona vuonna pelkkiä herkullisia varsia, joita tykkään käyttää melkeinpä missä vain! Hyvänä kesänä saan sitten niin varsia kuin varsinaisen sipulinkin. Loistava lopputulos kävi kummin tahansa.

Sipulinvarret (ja ruohosipuli) ovat helppo säilöä pakastamalla tai vaikkapa kuivaamalla, jos haluaa säästää pakastin tilaa.

Myös nämä omavaraistelevat blogit osallistuivat yhteispostaukseen ja kertoivat kuulumisistaan:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/perunamaa/

Kakskulma http://kakskulma.com/ensi-kesana-meilla-syodaan

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/04/huhtikuu.html

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/04/viisi-varmaa-kasvia-kasvimaalle.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/04/suuntana-omavaraisuus-osa-4-elainten.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-4/(opens in a new tab)

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/04/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-4.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/04/huhtikuun-ensimmainen-maanantai.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/teurastus-ja-muita-asioita-farmilta

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21605

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2022/04/omavaraisempaa-elamaa-2022-osa-1.html

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/itselle-kasvattaminen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/04/unelmana-omavaraisempi-elama-kasvimaan.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/04/04/huhtikuu-22-kasvien-top-5

The post 5 luottokasviani kasvimaalle appeared first on LUOMULAAKSO.

Mietin ensin, kirjoitanko tämän postauksen ylipäätään ja teksti odottikin hyvän tovin luonnoksissa ennen julkaisua. Tulin siihen tulokseen, että haluan tämän kirjoittaa ja julkaista, sillä tuntematomienkin ihmisten kommentit ja viestit voivat satuttaa ja loukata syvästi.

Epäkelpo ekoäidiksi

Minulle on kerrottu, etten voi olla luomuihminen (mitä se sitten onkaan), koska kannatan rokotteita ja annan antaa niitä vielä lapsillenikin. Rokotteet ovat kuulemma myrkkyä ja kukaan oikeasti asioita tiedostava ei niitä huoli. Ei ainakaan tätä viimeisintä.

Myös nimimerkkini on vääränlainen. Somessa käyttämäni Luomulaakson Maria on kuulemma ristiriidassa sen kanssa, että kannatan rokotuksia ja annan rokotuttaa lapseni.

Minusta tämä johtopäätös on kertakaikkisen outo. Onko nyt todella niin, että jos ostan luomumaitoa ja muuta luomuruokaa niin kaupasta kuin suoraan tuottajaltakin ja luotan mahdollisimman pitkälle luonnonmukaisiin keinoihin omassa puutarhassani, niin en voi kannattaa rokotteita? Ei kai nyt sentään! En edes ymmärrä, miksi tällainen vastakkainasettelu halutaan saada aikaan.

Eivät tiede ja luomu sulje toisiaan pois. Ei luomu tarkoita kivikaudelle palaamista eikä tieteen hyödyntäminen luomun hylkäämistä. Jos näin pitäisi ajatella, niin palaamme ajassa taaksepäin sellaisen määrän vuosia, ettei ole tosikaan. Tuskin meistä kukaan haikailee esimerkiksi kivikauden keskimääräistä elinikää, joka oli noin 20 vuotta tai 1700-luvun Euroopan elinikää, joka puolestaan oli noin 35-40 vuotta. 1900-luvulla päästiin jo 50 ikävuoteen. (Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01025)

Koemme rokotukset tärkeiksi, sillä rokotus suojaa ottajaansa sekä myös koko yhteiskuntaa, kun saadaan riittävä rokotekattavuus. On se aika mukava juttu, että enää ei ole pakko kuolla tavallisiin lastentauteihin tai vammautua rokottamattomuuden seurauksena lopuksi iäksi niin kuin vielä oman mummini ollessa lapsi. Meille arkea ovat myös influenssarokotukset, sillä perheessä, jossa on pitkäaikaissairauksia, ei tavallinen flunssakaan ole ihan leikinasia vaan vie pahimmillaan aina sairaalaan saakka — tai jopa hautaan.

Rokotuksista voi tulla sivuvaikutuksia niin kuin kaikesta, mutta tämä onkin se kohta, jossa punnitaan niin hyötyjä kuin haittoja. Nykykeskustelu tuntuu olevan tässä suhteessa varsin värikästä enkä niihin oikeastaan välitä osallistua, sillä ne eivät tunnu koskaan johtavan mihinkään rakentavaan lopputulokseen.

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana joutunut seuraamaan muutaman koronatartunnan saaneen ystäväni kamppailua hengestään niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Siis sellaisten ihmisten, jotka ovat samaa ikäluokkaa kanssani eikä heillä ole perussairauksia. Osa nuorempiakin. Ihmisten, joiden ei normaalisti kuvittelisi päätyvän sairaalaan tai joutuvan elvytettäväksi jonkin sellaisen vuoksi, jota jotkut somessa kutsuvat vain nuhaksi.

Muutama sana neurokirjosta

Tänä päivänä vielä lisään tähän, että en myöskään välitä saada viestikansiooni kerrontaa siitä, että lapsiemme autismikirjo johtuu juuri siitä, että olemme heidät antaneet rokottaa. Tämä väite on muuten jo aikaa sitten todettu vääräksi. (Mitä haittoja MPR-rokotteella voi olla? ja toinen linkki Harhakäsityksiä rokottamisesta )

En myöskään kaipaa kommentteja siitä, että lapsillamme on käytössä lääkkeitä, niin kuin monessa muussakin perheessä, jossa on neurokirjondiagnooseja. Jos et ole joutunut katsomaan esimerkiksi touretikkoa kivuliaiden ticsien kourissa, et ehkä ymmärrä asiaa kunnolla, mutta yritä luottaa siihen, että lääkityspäätös on aina harkittu ja lapsen parhaaksi. Ennen aloitusta on punnittu niitä hyötyjä ja haittoja.

Ja mikäli kuulut niihin, jotka epäilevät lasteni elinkelpoisuutta, niin tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että moni kuuluisa henkilökin on mm. autismikirjolla, esimerkiksi Sir Anthony Hopkins ja Greta Thunberg. Ovat hekin onnistuneet elämäänsä elämään ja tuoneet iloa ja hyvää koko maailmaan, joten ehkäpä minunkin lapsillani on vielä toivoa.

Jos haluat aidosti tietää, mitä autismikirjo, ADHD, Touretten syndrooma ja OCD ovat ja mistä ne johtuvat, suosittelen tutustumaan niin Autismiliiton, ADHD-liiton kuin Suomen Tourette- ja OCD-yhdistyksen sivuihin. Niissä on oikeaa, ajantasaista ja luotettavaa tietoa. Ja kyllä, neuropsykiatristen diagnoosien kanssa on mahdollista elää onnellista elämää.

Mikäli koet yllä kuvatun kaltaisen viestin lähettämättä jättämisen ylitsepääsemättömän vaikeaksi, niin ole hyvä ja selaa postausteni ohi. Saat toki olla eri mieltä kanssani, mutta jos viestisi tarkoitus on haukkua, parjata ja loukata, niin ole hyvä ja jätä väliin. En aio jatkaa keskustelua asiasta. Sovitaan vain suoraan, että olemme eri mieltä asiasta ja kuljetaan omiin suuntiimme. Näin olemme varmasti molemmat onnellisempia.

Mitä Luomulaakso on?

Luomulaakso on luomu/ekoblogi. Se on blogi, jossa rokotetaan lapsia ja annetaan heille lääkkeitä.  Luomulaakso on blogi ihan tavallisesta erityislapsiperheen arjesta, jossa tutustutaan ihaniin uusiin luomutuotteisiin ja kipaistaan välillä luomutilalla. Meidän arjessamme syödään enimmäkseen luomua kreetalaisella twistillä, mutta ei noudateta niin minkään valtakunnan muotidieettejä ja lapsetkin ovat saaneet pienenä välillä purkkiruokaa. Viljelemme osan vuoden vihanneksista kotona, keräämme villivihanneksia ja ekoilemme siellä, missä se tuntuu meidän erityisarjessamme toimivalta. Itse näen, että arkemme on enemmän sellaista isoäidinaikaista elämää höystettynä nykymukavuuksilla.

Ja vielä: Luomu tarkoittaa luonnonmukaista, valvottua tuotantotapaa. Se ei tarkoita rokotteiden vastustamista, rokottamatta jättämistä tai lääketieteen ja tieteen väheksymistä.

Postauksen kuvissa mm. puutarhamme satoa ja meidän ”elinkelvottomat” nuoremme katkomassa tienvarrelta lupiineja yhteiseksi hyväksi.

The post Epäkelpo ekoäidiksi appeared first on LUOMULAAKSO.

Sen sijaan purkasimme osan vanhan koiratarhan aidasta, koska sitä ei enää tarvittu, mutta samalla tuskailin kuinka kurjaa oli jättää se pyörimään nurkissa. Sitten syntyi idea.

Jo useamman vuoden olin haaveillut hyönteishotelliseinästä, mutta toistaiseksi se oli jäänyt muiden kiireiden vuoksi tekemättä.

Talomme loputtoman pitkä ja ankea valkoinen seinä oli minusta aina ollut todella kurjan näköinen ja sitä se oli vieläkin, vaikka viime kesänä rakennetun lavatarhan harkkolaatikot ja raudoitusverkkosäleiköt näkymää paransivatkin. Näistä ajatuksista idea lähti liikkeelle.

Pääsiäisviikonloppuna koiratarhan verkko purettiin ja sille rakennettiin kehykset. Mittaa verkkopätkällä oli n. 8 metriä x 1,90 metriä. Tulimme rakentaessa siihen tulokseen, että verkko oli parasta leikata kahdeksi neljän metrin pätkäksi, sillä 8 metriä oli aika vaikea käsiteltävä. Ja painavakin puuosineen.

Niinpä seinälle nousi pian kaksi verkkoa, joiden ympärille oli rakennettu kehykset. Päätypuut ulottuivat räystäältä maahan saakka ja ne ruuvattiin räystään alle sopiviin kohtiin kiinni. Maahan saakka ulottuvat jalat toivat lisätukea ja niiden väliin rakennettiin vielä kukkalauta parvekelaatikoille.

Sitten olikin jo aika ripustella hyönteishotelleja, joita olin jo useamman vuoden keräillyt nurkkiin odottamaan projektin alkua. Ja tokihan hotelleja rakentaa itsekin niin halutessaan ja ehtiessään.

Hyönteishotelliseinä kuin pieni kaupunki

Vielä kesäkuussa eivät asukkaat olleet uuden uutukaiseen kaupunkiimme löytäneet. Joskus se vie kuulemma aikaa. Joidenkin lähteiden mukaan jopa pari vuotta, mutta monesti keskikesän kieppeillä ja sen jälkeen alkaa kotipesän etsijöitä ilmaantua.

Toivottavasti uudet asukkaat pitävät kukkalaatikoihin valituista pensaskrasseista, kehäkukista ja muutamista ruusupavuista. Ensi kesän istutuksiakin on jo suunniteltu ja silloin taidamme laittaa somisteeksi jotain muuta, mutta tarkempi suunnitelma on vielä kesken.

Keväällä valmistunut kasvihuone mahdollistaa kuitenkin isomman taimikasvatusmäärän, joten kukkien kasvattaminen ei pitäisi olla ongelma.

Seinällä on viitisen kymmentä ötökkähotellia ja pihassa tällä hetkellä yhteensä noin seitsemänkymmentä hotellia. Viimeistään ensi kesänä laitellaan pystyssä olevaan koira-aitaan lisää hyönteishotelleja.

Toivoisinpa jokaisessa pihassa huomioitavan ötököiden tarpeita. Eteenpäin pääsee jo sillä, että jättää edes pläntin nurmikkoa leikkaamatta, ylläpitää puutarhakompostia, istuttaa pölyttäjäystävällisiä kasveja, ei käytä myrkkyjä pihassa, rakentaa/ostaa hyönteishotellin tai useammankin ja kiikuttaa vaikkapa sisään eksyneen öttiäisen takaisin ulos.

Luonnonmonimuotoisuutta on tärkeää vaalia ja siinä auttaa se, ettemme hävitä pienten öttiäisten elinympäristöjä vaan vaalimme olemassa olevia ja koetamme tehdä niitä lisää.

Hyönteishotellin ensimmäiset asukkaat

Heinäkuun alkupuolella saimme iloksemme huomata, että hyönteiskaupunkimme oli saanut ensimmäiset asukaansa. Asukkaan tarkempi määrittely saatiin Suomen ötökät-ryhmän avulla, jossa kerrottiin, että kaveri on joko vuohenkellosoukkomehiläinen (Chelostoma rapunculi) tai leinikkisoukkomehiläinen (C. florisomne). Emme varmasti ikinä olleet edes kuulleet moisista, mutta aina oppii uutta.

Eikä mennyt kauaa, kun jo saatiin seuraavia vauvauutisia uudesta hyönteiskaupungistamme. Umpeen muurautuvia putkiloita onkin mukava käydä ihmettelemässä joka päivä ja jos malttaa jäädä viereen istuksimaan saattaa nähdä vaikka mitä uutta!

Kun malttaa pysähtyä ja tarkkailla saattaa nähdä aukoissa myös eläviä toukkia. Iki-ihanan ötökkä-ryhmän kautta opimme, että alla olevan kuvan toukka kuuluu lehtikuoriaisiin ja sen on hotelliin todennäköisesti ruuaksi syntyville jälkeläisilleen kantanut jokin petopistiäinen tai koloampiainen.

Oranssissa kukassa istuva öttiäinen on puolestaan jokin kultiaisiin kuuluva loinen, jolla silläkin on paikkansa ötökkähotellimme asukkaiden kiertokulussa ja se olikin hyvin kiinnostunut kolossa majailevasta toukasta.

Luonto on tulvillaan loputtoman ihmeellisiä ja mielenkiintoisia asioita ja niitä nähdäkseen ei tarvitse välttämättä mennä kotipihaansa kauemmaksi.

Hyönteishotellin rakennusvinkkejä voit katsoa mm. YLEn artikkelista täältä tai Hyvinkään sivuilta täältä

Instagrammin puolella kannattaa kurkata Luomulaakson tiliä ja #LuomulaaksonLuonto. Sen alta löytyy kohtaamiamme luonnon ihmeitä ja kelojen/reelsien puolelta löytyy jo useampi videokin.

The post Hyönteishotelliseinä kuin pieni kaupunki appeared first on LUOMULAAKSO.

Olen aivan innoissani helpoista ja nopeista säilöntäsysteemeistä. En yhtään jaksaisi kaiken ohessa isoja operaatioita kiehauttamisien ja sen sellaisten kanssa. Onneksi niitä ei aina tarvita.

Tällä viikolla meillä on säilötty pääsato sipulinvarsista. Jo aiemmin on pakastettu pieniä määriä, mutta nyt oli aika kerätä vähän isompi erä. Aiemminkin olisi jo voinut, mutta aika ei yksinkertaisesti riittänyt kaiken muun tekemisen ohessa. Hyvin ehti vieläkin ja varret olivat suurimmaksi osaksi kauniin vihreitä ja napakoita niin kuin kuuluukin.

Nyt pakastimessa on hyvänlainen määrä silputtua sipulinvartta talven varalle. Tänään tuli pakastettua noin kilon verran. Varret sopivat niin keittoihin kuin piirakoihinkin ja oikeastaan melkein kaikkeen siltä väliltä. Meillä sitä taitaa mennä eniten erilaisiin ramenkeittoihin, joista yksi lapsista on erittäin innostunut.

Sipulinvarsien ja ruohosipulien helppo ja nopea säilöntä pakastamalla

Pakastaminen on nopeaa ja helppoa. Alla oleva ohje sopii niin sipulinvarsille kuin ruohosipulillekin.

1. Kerää puhtaita, hyväkuntoisia ja napakoita sipulinvarsia. Älä poimi kaikkia varsia sipulista, jotta kasvu jatkuu hyvänä. Itse jätän yleensä ainakin kolme vartta sipuliin. Huuhtele varsia tarvittaessa.

Ruohosipulia kerätessäsi katkaise varret muutaman sentin korkeudelta.

2. Leikkaa tarvittaessa huonot kohdat pois.

3. Paloittele haluamasi kokoisiksi paloiksi saksilla ja pussita tai purkita palat sopivan kokoisiksi annoksiksi.

4. Viilennä pakatut sipulinvarret jääkaapissa noin parin tunnin ajan ja pakasta ne vasta sen jälkeen.

Toki niin sipulinvarret kuin ruohosipulitkin voi säilöä myös kuivattamalla, mutta maku muuttuu siinä aika paljon. Itse pidän enemmän pakastetuista, koska alkuperäinen maku säilyy paremmin.

Varret menevät pakastettaessa aika pieneen tilaan eli pakastimeen saa mahtumaan hyvin myös muuta satoa.

The post Sipulinvarsien ja ruohosipulien helppo ja nopea säilöntä pakastamalla appeared first on LUOMULAAKSO.

Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa,
jota luotsaavat Tsajut sekä Korkealan Heikki.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.

Valmis kasvihuone

Kasvihuone valmistui kutakuinkin toukokuun loppupuolella. Kriikunametsikkö varjostaa aika sopivasti kasvihuonetta enkä ainakaan toistaiseksi ole joutunut varjostamaan sitä lainkaan ja veikkaan, ettei tarvitsekaan. Sen verran kuumia ja aurinkoisia päiviä on paahteisella pihallamme ollut, että kokemusta erittäin aurinkoisista kesäpäivistä on kertynyt varsin mukavasti.

Alppiruusujen kukkiessa kasvihuoneen seutu oli aivan erityisen kaunis. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kaksi siirrettyä alppiruusua selvisivät siirrosta varsin hyvin ja ovat päässeet hyvään kasvuvauhtiin, mikä on erittäin positiivinen asia etenkin toisen kohdalla. Se nimittäin menetti jonkin verran oksia viime talvena lumen vuoksi.

Kasvit ovat kasvaneet hurjasti tuosta hetkestä, mutta vielä ei olla päästy maistelemaan oman maan kurkkuja ja tomaatteja. Raaakileita on kuitenkin paljon niin tomaateissa kuin chileissäkin ja pieniä kurkun alkuja on varmaan tuhat! Voi olla ettei kohta paljon muuta sitten syödäkään

Paprikat kukkivat myös varsin mukavasti ja nyt viikonloppuna ilmestyi munakoisoon ensimmäinen kukka. Ehkäpä nekin innostuvat kohta tuuppaamaan satoa!

Kastelua helpottamaan laitoin kasvihuoneeseen nurkissa pyörineet Blumatin ruukkukastelijat, joita myös lomakastelijoiksi kutsutaan. Ne eivät toki ole Blumatin tippukastelusysteemin veroiset, mutta varsin hyvä lisäapu kuitenkin ja tasaavat kosteutta. Ehkä hankin ensi kesänä oikean tippukastelusysteemin tai sitten en. Katsotaan, miltä tämän kesän jälkeen tuntuu.

Tyhjiin kohtiin kasvihuoneen laatikoita laitoin istukassipuleita. Jos niistä tulee sipuli, niin hyvä, mutta ajatuksena oli enemmänkin saada paljon vihreitä sipulin varsia ihan pakastimeen saakka. Yksi lapsista nimittäin tykkää käyttää niitä ramenkeitossa ja on paljon edullisempaa kasvattaa sipulinvarsia ja ruohisipulia kuin ostaa kevätsipulia tai vastaavaa kaupasta koko talven.  Nämä menevät myös kohtuu pieneen tilaan pakastimessa.

Avomaalla kasvaa paremmin kuin hyvin

Avomaallakin on jonkin verran tomaatteja. Ne kasvavat muurilla aivan erinomaisesti ja alkavat näyttää varsin kauniilta kaartuessaan muurin reunalta. Alla oleva kuva on otettu juhannuksen kieppeillä eli ovat kasvaneet jo lisää tuosta. Raakileita on aivan mielettömän paljon ja toiveet suuresta kirsikkatomaatti avomaalla ovat korkeat.

Muurilaatikoiden välissä oleva ”kaari” on edelleen vaiheessa. Tosin menneellä viikolla se eteni hiukan, kun saatiin katto osaan rimat mitatuiksi, sahatuiksi ja kiinnitetyiksi.

Viime viikolla kiinnitetyt rimat näyttävät minusta varsin hyviltä tuolla korkealla. Vielä puuttuu seinistä raudoitusverkko ja toivon kovasti, että se saadaan kiinnitetyksi tämän viikon aikana, sillä viimeisetkin kurpitsat olisivat jo kovaa vauhtia nappaamassa siihen kiinni.

Varjoinen vaahterapenkki

Kesäkuussa valmistui suuren vaahteran varjoon kukkapenkki. Lajikevalikoima muotoutui pitkälti sen mukaan, mitä jo oli muutamaa hankintaa lukuunottamatta. Penkkiin hävitettiin myös eri rakennusprojekteista syntynyt ylimääräinen maaaines sekä kerros kompostia.

Vanhan maan päälle laitettiin pahvia. Arvoin kyllä kovasti juuriesteen ja pahvin välillä ja päädyin lopulta pahviin. Toivon, etten joudu ratkaisua katumaan myöhemmin ja jos joudun, niin ei auta muu kuin korjata huonon päätöksen tulokset.  Toivotaan kuitenkin, että tämä ratkaisu lopulta toimii.

Mutkia matkaan toi kesken kaiken maasta löytynyt kimalaispesä. Hetken tuntui, ettei homma voi ollenkaan edetä, mutta keksittiin sitten uusi muoto kukkkapenkille ja rakentaminen jatkui. Pihassa onkin tänä vuonna ollut uskomattoman paljon kimalaisia. Välillä on melkein mahdotonta välttää yhteentörmäys, kun polulla tulee useammasta suunnasta kimalainen vastaan. Tämä on onneksi varsin positiivinen pulma!

Penkin lautareuna on väliaikainen. Vähän myöhemmin tänä kesänä siitä otetaan pois ylimääräinen korkeus ja aikanaan se puretaan pois ihan kokonaan. Jos reunalle on vielä silloin tarvetta ajattelimme käyttää siihen pihaltamme jo löytyviä kiviä. Tälle kesälle projekti oli kuitenkin liian suuri ja laitoimme apureunaksi pätkän lauta-aitaa.

Kukkapenkkiin tehtiin laatoista kulkupolut sekä kohta, johon voimme viedä kukkia ja kynttilän viime marraskuussa kuolleen koiramme haudalle. Kukkapenkki on nimittäin rakennettu ihan haudan kylkeen ja hauta ja kukkapenkki ovatkin nyt sulautuneet ikään kuin yhdeksi.

Koiramme rakasti nukkua kukkapenkissä ja kasvatuslaatikoissa, joten tämä oli enemmän kuin sopiva tapa muistaa maailman hyväsydämisintä ja lempeintä koiramme.

Tämän vuoden kokeilu ja vähän muutakin

Tänä vuonna tehtävää on ollut niin paljon, ettei paljon ole lähdetty kokeilemaan kaikenlaista uutta, vaikka kyllähän tuo taimihomma yleensäkin lähti vähän käsistä tuossa keväällä…. Tänä vuonna ihan ensimmäistä kertaa kokeilussa on ollut fenkoli. Minulle on sanottu, että  salaattifenkolin kasvatus ei ole ihan helppoa. Vähän jännittääkin tuleeko satoa vai ei. Toistaiseksi näyttää ainakin siltä, että fenkolin tillimäisiä lehtiä tulee mukavasti ja on fenkolikin jonkin verran pullistunut, mutta ainakin toistaiseksi pääpaino on lehdissä. Jännittää vähän onnistunko vai en.

Avomaalla erityisen hyvin rehottavat amppelitomaatit, avomaankurkut, kurpitsat, persilja ja tietenkin sipulivarret. Ei toki ole valittamista muussakaan ja olemmekin saaneet ihastella tasaista kasvua niin pirkkanoilla, punajuurilla kuin muillakin. Etenkin kesäkurpitsat ovat tuntuneet rakastavan kesän omituisen kuumia päiviä. Minulle riittäisi reilusti vähempi.

Kesäkurpitsat eivät tänä vuonna päässeet lavaan vaan altakastelevaan parvekelaatikkoon.  Aiempina vuosina olen tavannut kasvattaa niitä ruukuissa, mutta altakasteleva parvekelaatikko on ehkäpä parempi.

Kasvit tuntuvat viihtyvän hyvin ja kastelu on vähän helpompaa vesivaraston vuoksi. Parvekelaatikot menivät myös sopivasti pihaa halkovan betonisen vesikourun (jota perheen kesken kutsumme huviksemme akveduktiksi) päälle, somistaen sen pihaan paremmin kuuluvaksi eivätkä kesäkurpitsat vie erikseen näin edes tilaa. Täydellinen ratkaisu siis kaikin puolin.

Herneet ja pavut ovat venyneet verkkoaidassa varsin kiitettävästi, vaikkakin asiat eivät salkopapujen kanssa ihan putkeen menneetkään ja kolme laatikkoa jäi tyhjäksi, koska pavut eivät yksinkertaisesti suostuneet itämään.  Ensi vuonna sitten kokemusta rikkaampana saadaan ehkä kaikki laatikot täyteen.

Entä ne tekemättömät?

Riippuvat puutarhat saavat tänä kesänä odottaa. Mansikat on istutettu parvekelaatikoihin, mutta muu toteutus saa nyt jäädä. Tulimme nimittäin siihen tulokseen, että laatoitus/muu ratkaisu kulkureiteille on nyt oleellisempi asia, sillä syksyn sateiden myötä lavatarhan ja kasvihuoneen ympärys muuttuu saviseksi luistinradaksi. Ja todennäköisesti emme saa edes kulkureittejä rakennetuksi loppuun, sillä olisi ehkä kuitenkin mukavaa jossain vaiheessa pitää edes vähän lomaakin. Ja takapihaprojekteja emme juuri nyt halua edes muistella.

Parvekelaatikot mansikoineen saavat siis jäädä kuormalavojen päälle odottamaan seuraavaa kesää (tosin syksyllä ne pitää nostaa maahan, jotteivät palellu) ja tänä kesänä edetään laattapolkujen teossa. Tosin osa polusta tulee puusta, koska pihassa on paljon tasoeroja ja sopivan materiaalin valinta kuhunkin kohtaan helpottaa rakennusprosessia.

Myös nämä omavaraistelevat blogit osallistuivat yhteispostaukseen ja kertoivat kuulumisistaan:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-mehilaiset/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/07/uusia-kokeiluja-omavaraistelun-suhteen.html

Kakskulma https://kakskulma.com/uuden-pihan-kasvatuskokeiluja/

Vyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/07/heinakuu-2021.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/tomaatit-vattumaalla-kokeilu.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/07/satokausi-alkoi.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-7/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/07/kokeiluja.html

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2021/07/05/uusia-kasveja-ja-kokeiluja/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/07/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-uusia.html

Caramellia https://caramellia.fi/heinakuu2021/

MetsäHeini https://metsanheini.wordpress.com/2021/07/05/kesan-uudet-tuttavuudet/

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/unelmana-omavaraisempi-elama-uusia.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/kokeiluita-ja-kokemusta-21/

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/07/05/7-heinakuu-uudet-kokeilut-kasvimaalla/

The post Kesäkiireitä ja tunnelmallisia tuokioita appeared first on LUOMULAAKSO.

Tänään oli jälleen se päivä vuodesta, kun osa perheestämme suuntasi kulkunsa kotimme lähellä olevan komealupiiniviidakon kimppuun.

Tänään emme kuitenkaan ajankäyttösyistä ehtineet kaivaa ainoatakaan juurakkoa pois, mutta kukinnot katkottiin ja pussitettiin. Nyt nuo kotoperäisiltä lajeiltamme tilaa vievät ryökäleet eivät pääse leviämään lisää. Jos ehdimme ja jaksamme, niin kaivamme myöhemmin myös juurakoita pois, jotta kasvit vähenisivät ja ehkäpä lopulta häviäisivät ja ojan piennar olisi jälleen pullollaan erilaisia niittykukkia. Onneksi niitä yhä on, mutta jos lupiinit jatkavat leviämistään ei mene kauaa kun niittykukat tuolla kohtaa ovat vain muisto.

Lupiinit lakoon tänäkin vuonna

Tänään olimme katkontapuuhissa kolmisin. Kaksi vanhinta lasta ja minä heiluimme tovin puutarhasaksien ja säkkien kanssa ohi kulkevien ihmisten ihmetellessä puuhiamme.

Tällä kertaa ei kukaan edes kommentoinut kukkien poistoa ja sanonut, että ne ovat kauniita ja pitäisi jättää siihen. Toki ymmärrän ajatuksen.

Luulenpa, että aika monen kodin puutarhassa on lupiini kasvanut ja moni on varttunut aikuiseksi lupiinien kukintojen värittäessä tienvarsia.

Siniset, vaaleanpunaiset ja valkoiset kukinnot olivat minustakin hurjan kauniit ja kuvittelin aina, että sitten joskus nappaisin noita tummia, kypsiä siemenkotia lapsuudenkotini pihalta mukaani ja kylväisin värikkäänä loistavia kukkia omaankin pihapiiriini.

No, vuodet toivat tietoa ja mieli muuttui. Enää en haaveile kukkivista lupiinimetsiköistä vaan yritän kaikin voimin pitää nuo kasvit poissa pihastamme ja sen lähistöltä.

Mitä vikaa lupiinissa sitten on?

Lupiini tuotiin Suomeen alun perin 1800-luvulla Pohjois-Amerikasta ja sen jälkeen se onkin tehokkaasti levinnyt ympäri Suomen. Yksi kasvi tuottaa satoja siemeniä, joten leviäminen on tehokasta ja nopeaa ja kasvutapa tukahduttava kotoperäisille kasvilajeillemme.

Lupiini rehevöittää kasvupaikkaa ja syrjäyttää kotoperäiset niittykasvimme kuten kissankellon ja päivänkakkaran.

Ongelmana on sekin, että lupiini ei kelpaa monille hyönteisille ravintokasviksi ja täten vaikeuttaa myös kotoperäisten hyönteistemme menestymistä. Esimerkiksi erilaiset päiväperhoset eivät voi komealupiinia käyttää ravinnokseen. Onkin huomattu, että lupiini vaikuttaa huonolla tavalla moniin eri hyönteisryhmiin kuten perhosiin, kovakuoriaisiin ja muurahaisiin.

Huomioitavaa on myös se seikka, että lupiinien siitepöly sisältää alkaloidia, joka on myrkyllistä ja voi haitata mm. kimalaisten lisääntymistä.

Tuossa siis monta hyvää syytä lähteä katkonta- ja kaivuupuuhiin. Jos kasvit eivät ole omalla tontillasi kysy lupa kunnasta/maanomistajalta. Näin mekin teimme neljä vuotta sitten ja kunta lupasi, että saamme tältä pätkältä lupiineja poistaa.

Jokainen meistä voi tehdä jotain sen eteen, etteivät lupiinit valtaisi tilaa enää enempää tai jopa vähenisivät.

Entäpä jos jokainen meistä ottaisi vastuulleen pätkän tienreunaa?

Mitäpä jos edes osa meistä alkaisi todenteolla niittämään ja/tai kaivamaan lupiinikasvustoja maasta? Tai edes vain estäisi siementämisen, jotta lupiinien voittoisa leviäminen saataisiin estetyksi?

Tiedän, että moni pitää taistelua lupiineja vastaan jo mahdottomana, mutta jos mukaan saataisiin paljon ihmisiä ei tilanne olisi lainkaan niin mahdoton, sillä kun jokainen tekisi asian eteen jotain, olisi tilanne jo ihan toinen eikä kenelläkään olisi kohtuutonta kuormaa.

Muutos nykyiseen olisi merkittävä jo pelkästään siten, että uusien kasvustojen syntymistä alettaisiin estää. Ja itse tuumin, että jos joka vuosi niittäisi kasvin matalaksi ja pikku hiljaa poistaisi osan jo olemassa olevista, niin jonain vuonna lupiineja ei enää olisi.

Näinä muutamana vuonna tekemämme työ on tuottanut jo tulosta. Vuonna 2017 saldo tämän päiväiseltä alueelta oli kuusi jätesäkillistä (kirjoitin siitä täällä), kun tänä vuonna keräsimme tuosta samasta kohdasta enää yhden eikä lupiineja ole enää lainkaan toisella puolella tietä, kuten oli aiemmin. Työtä riittää vielä tulevanakin vuonna ja varmasti sen jälkeenkin, mutta tuntuu aika huimalta, että omalla suhteellisen pienellä panoksella on saanut tämän aikaiseksi. Yksi säkki kuuden sijaan on hieno juttu!

Auttaisitko sinäkin kotoperäisiä lajejamme selviytymään?

Uskon, että meidän jokaisen lähistöllä on jokin alue – tienvarsi, niitty tai jokin muu alue – jonka lupiinit ovat vallanneet tai valtaamassa. Mitäpä jos pidettäisiin yhdessä huolta kotoperäisistä lajeistamme ja kävisimme kaikki yhdessä tuumin taisteluun lupiinia vastaan. Emme ehkä saa sitä enää koskaan kokonaan pois, mutta jo leviämisen hillitseminen ja se, että lupiini ei leviäisi uusille tienvarsipätkille ja niityille olisi iso asia.

Soitto vain omaan kuntaan/kaupunkiin tai maanomistajalle (riippuen kenen mailla lupiinit kasvavat) ja homma saadaan yleensä nopeasti alkuun, sillä moni kunta katsoo hyvinkin suopeasti tällaista toimintaa ja jotkin kunnat jopa tarjoavat välineet vieraskasvien poistoon ja osa jopa kuljettaa säkitetyt kasvijätteet maksutta pois. Moni maanomistajakaan ei pistä pahakseen, jos talkoovoimin saadaan alueita vapaiksi lupiineilta tai muilta vieraslajeilta.

Monena kesänä on järjestetty ja järjestetään yhä monilla alueilla mm. paikallisten järjestöjen kautta tienvarsien, niittyjen ja muiden alueiden raivaamista vieraslajeista. Kannattaa tutustua oman alueen toimintaan ja mennä mukaan! Ja aina voi laittaa omaakin projektia pystyyn, jos alueella ei sellaista vielä ole!

Komealupiinin hävittämisestä voit lukea lisää Vieraslajit.fi-sivustolta.

Lähde mukaan lupiinitalkoisiin! #LuomulaaksonLupiinitalkoot

Vieraslajeista kannattaa tutustua Vieraslajit-sivustolla ja opetella yleisimpien vieraslajien tuntomerkit. Mm. jättipalsami ja jättiputki kuuluvat ei-toivottujen kasvien listaan ja jättiputken torjunnassa on syytä olla hyvin varustautunut, sillä kasvi sisältämä kasvineste reagoi yhdessä auringonvalon kanssa ja iholle joutuessaan neste voi aiheuttaa hyvin vakavia palovamman kaltaisia oireita, silmistä puhumattakaan.

The post Lupiinit lakoon tänäkin vuonna appeared first on LUOMULAAKSO.