Maailmanherran Monologi

Sirkus

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Thu, 19 Jan 2012 15:04:00 +0000

kahva istuu käteen
terä on taottuu uudelleen
hyväksymme syntyneemme vainajina
emmekä enää taistele naisille naisista

Pitkä kesä

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Wed, 14 Dec 2011 15:07:00 +0000

Olisimme voineet elää
tuhansien vuosien sijaan
miljoonia vuosia
syöden lihaa, juoden olutta
uiden, metsästäen
ilman digikameroita
kahvia
Mustanaamiota
valinnan vaikeutta joutilaisuudessa
heimo on aina liikkeessä
aiheuttamatta taantumaa
huonot vuodet ovat luonnonlaki
ei riistaa,
tukala kuumuus,
pitäisi tehdä sadetanssi
antaa vanhusten kuolla
soutaa kanootilla alajuoksulle etsimään rehevämpiä metsästysmaita
sillä kenelläkään ei ollut legitimiteettiä maahan.
kanta pysyi aisoissa
elämä oli niin lyhyttä että jaksoimme vielä syntyä uudelleen

Turun vesinokkaeläin

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Fri, 25 Nov 2011 14:12:00 +0000

voitin raaputusarvalla 2 euroo
Vittujee!
ostan keissin kaljaa!
ostan jaloviinaa!

Ihmisyyden kiero puu

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Thu, 24 Nov 2011 23:33:00 +0000

Valehtelit aina

Puhuit vain minusta

olisin ostanut sinulle lahjaksi sukkapuikot
mutta mitä antaa sille jolla on jo eläimiä?
kai uskon silti
jos lopettaa itselleen valehtelun
niin mitä on jäljellä

Vaikeuksista on vaiettava

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Mon, 21 Nov 2011 04:02:00 +0000

Et kuuntele ääntäni

Tahtoisin kertoa
näyttää kuinka

lausuttu muuttuu todeksi
huolettomat
vaietut asiat
ne ovat sinun
kuten minäkin

Kenraali saapuu käskynjakoon

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Wed, 16 Nov 2011 13:34:00 +0000

Kenraali herää myöhään
napittaa henkselit
pala suklaata
manttelin päälle
puolikas kahvi
kuljettaja avaa oven autossa on lämmin
Kenraali yrittää lukea
raportin lauseet muodostavat kirjaimia
hän sulkee silmänsä
melkein torkahtaa
vain veri vie historiaa eteenpäin
bunkkerin pihalla
silmät särmistyvät
vain veri vie historiaa eteenpäin

Kolmas tie

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Thu, 20 Oct 2011 12:31:00 +0000

Spede Pasasen Suomi
Muammar Gaddafin Libya
suuria visioita ja kauniita naisia
molemmilla riitti pokkaa ja sutjauksia
historia ei kuitenkaan tiedä näiden kahden diktaattorin
olleen veriveljiä
Speden Pähkähullu Suomi
oli Gaddafin suosikki raina
humoristina hän ymmärsi viihteen päälle
ei muuten nyrkkeilyä olisi kielletty liian väkivaltaisena
mutta Pasasen kaaduttua golf-kentälle
Eversti päätti lähteä saappaat jalassa

Elämäni myöhemmät vaiheet

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Wed, 12 Oct 2011 12:08:00 +0000

---aikoinaan....
Uhrasimme joskus juureksia
tyttöystäväni oli vegaani
sellainen saatanan palvoja joka ei voinut syödä
kuin kuumaa kiljua
Olisin hänetkin kyllä vaihtanut hamppukassiin kaupungilla
lopulta tylsistyin tyhjien pulllojen kilinään
siirryin kolinaan
Leikkasin hiukset ja menin oikeisiin töihin

....sittemmin----
Heräsin kiinalaisen vierestä
koiran ja puolikkaan lapsen kanssa

Muuten olen sitä mieltä, että Suomen siirtomaavalta on tuhottava

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Fri, 07 Oct 2011 10:50:00 +0000

Dandyt ovat neitejä
kukka on pähkinää tärkeämpi
uskottavuus riisutaan pukiessa pikkutakin lisäksi farkut
casual ei tarkoita maaseutua
tyylistä kun puhutaan
kannattaa kuunnella herraa
jonka mielestä laardi ei ole arvonimi

Kolmas huvilatie

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Thu, 06 Oct 2011 22:53:00 +0000

Älä urputa
Haluut sä olla koira vai koiranruokaa?
tässä kaupunginosassa kusetamme me
Kusetamme
niin rankasti
että raavaista miehestäkin tulee
litsarinarttuja

Bemarin sijaan sukkapuikot

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Wed, 05 Oct 2011 12:16:00 +0000

Partiopojat valtasivat kerran mattolaiturin
nyt saarta uhkaavat puskutraktorit
uimarantaa kaavoitus,
mutta
kuka muka suojelisi aluetta paremmin
kuin miehet jotka saivat silloin, niin daijuun
niin daijuun että
heistä tuli isänmaan sankareita?

Ruudun takaa

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Tue, 04 Oct 2011 11:02:00 +0000

Kerroit että olet kadonnut
niin lähellä,
löytäisin kyllä jos etsisin
jossain tuolla lasin takana
katoat ihmisumuun

Isot miehet, pienet pyssyt

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Thu, 29 Sep 2011 11:21:00 +0000

Mies haluaa aina mauserin
onhan onnellisuus lämmin ase
ja aseiden käyttö
rajaa pojat miehistä

Tuumillakaan ole niin väliä
kun nainen on tuttu eikä salainen,
ilman metsästyksen huumaa

Kevätsiivous

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Thu, 29 Sep 2011 10:29:00 +0000

Löysin tänään
kymmenen pientä purkkia täynnä onnellisuutta
puolihuolimattomasti piilotettuna
kellarin nurkkaan
sisältö oli kuitenkin ruvennut käymään
se haisi kitkerälle tiedolle
täytti taloni huonolla ololla

Paluu mantereelle

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Tue, 27 Sep 2011 07:49:00 +0000

sain tyttöystävältäni diapeteksen
kukaan ei uskonut vaikka itse olin varma
siksi en saanut edes pestiä aaveilaivaan
päätin lukkiutua majakkaan
harhaanjohtamaan aarrelaivoja karille
haaksirikkoutuneen miehistön kieli oli käsittämätöntä
jotain ne mölisivät ja osoittelivat kuin neekerit Conan-tarinoissa
itsekin olen barbaari: juon viskini väärästä lasista jäiden kera
kaipaan kyllä kuistia,
riippumattoa sekä iltapäiväkahveja

Lähtisitkö kanssani rannalle?

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Fri, 23 Sep 2011 07:59:00 +0000

Oi kyllä!
Se olisi hartain toiveeni
siitä huolimatta
kiertelen taloasi
lähetän ruusuja,
jäätelöpaketteja
jotka sulavat kuin sydämeni

Elämää betonihelvetissä

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Thu, 15 Sep 2011 12:56:00 +0000

Asioilla on tapana järjestyä. Vauvanvaatteet roskalaatikossa.

Viherkuningatar

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Tue, 13 Sep 2011 18:15:00 +0000

kitkerillä sanoilla täytetyt
kuuratun koivun makean mahlaiset huulet
kirsikkaposket
kesäsilmät,
sateen jälkeinen usva
Timotein häivähdys hiuksissa
huumaava kuin,
tiivistetty, talteen poimittu keskikesän apilaniitty
Olisinpa puutarhasi syreeni,
istuisit varjossani

Kuusenkerkkäsiirappia

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Fri, 09 Sep 2011 11:26:00 +0000

tuo tyttö on jo valmis tappaja,
Lapsuudenystävä, unelmoi liikaa
minusta
lisää sokeria sisaret, ja siirappia
haluan elämästäni makean kevään
sekä tuon söpön tytön minihameessa
joka ei pyytele koko ajan anteeksi

Kosken kesyttäjä

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Thu, 01 Sep 2011 18:07:00 +0000

Istuin kosken rannalla, pehmeällä ruohikolla puiden varjossa. Veden pinta kimalteli auringossa kauniina ja lämpimänä kuin neidon hymy. Kauempana vaahtoava vesi pyöritti joutilasta vesimyllyä, joka muistutti ajasta, jolloin koski oli ollut vielä voimissaan eikä nykyisen kaltainen puro.

Otin Lucky Strike -askin ja sytytin savukkeen. Katsoin kuinka savuvana haihtui hitaasti raittiiseen ilmaan. En ollut nähnyt Emmareettaa kuukauteen – ehkä niin oli vain hyvä. Ei meillä ollut mitään yhteistä. Yhdessä asuminen taloudellinen ratkaisu, ei romanttinen. Jotenkin kaikki vain karkasi käsistä.

Kuulin hiljaista laulua. Käänsin katseeni myllylle ja näin keltaiseen kesämekkoon pukeutuneen tytön. Aurinko paistoi myllyn takaa, joten en nähnyt oliko hän hyvänäköinen. Tyttö istui ruohikolla myllyn edessä ja hyräili Meiran laulua, kuitenkin lopettaen huomatessaan minut. Hän nousi ylös ja lähti kävelemään minua kohti.

Tyttö seisoi edessäni ja tuijotti minua. Hän oli todella vaalea ja pitkä, ehkä jopa minua pidempi. Kevätperhosten värisen mekon helma ulottui nilkkoihin, paljastaen sileät varpaat. Suorat hiukset valuivat pitkälle selkään, mutta kiinnitin huomiota ennen kaikkea hänen silmiinsä. Ne olivat luonnottoman vaaleat ja vailla pupilleja, ilman niitä hän olisi voinut olla Image-lehden kannessa. Tyttön tuijotus oli niin jäätävää ettei hän voinut olla sokea.

”Moi?”
”Hei”, tytön ääni värisi kuin kylmässä. Olin hetken sanomatta mitään kunnes jatkoin.
”Kuka sinä olet?”
”Sitriina Koski. Viihdytkö sinä täällä?”
”Täällä? Ai koskella? Kyllä, käyn täällä aina kesäisin.”
”Olen huomannut”, Sitriinan tyhjä tuijotus alkoi ärsyttää minua.
”Ai. Istukaa toki alas.”
”Kiitos. Minäkin olen täällä melko usein.”

Hiljaisuus. Sytytin uuden tupakan. Kieltämättä Sitriina oli kaunis, vaikka olikin erikoisen näköinen.

”Mitä sinä teet?”
”Minäkö? En mitään erityistä, vaeltelen täällä ja uin.”
”Samoin, tosin syksyllä palaan taas yliopistoon.”
”Ah, yliopisto. Minäkin olin siellä kerran. Minusta piti tulla professori.”
”Olit? Jätit kesken?”
”Niin, tavallaan.”
”Minusta piti tulla kääntäjä mutta päädyinkin lukemaan käytännöllistä filosofiaa. Mitä tarkoitat että tavallaan jätit kesken?”
”Niin. Tavallaan”, Sitriina hymyili niin että etuhampaat näkyivät.

Opiskelu oli selkeästi huono puheenaihe. Iltakin alkoi viilentyä auringon mentyä pilvien taakse.

”Minun täytyy varmaan lähteä. Pitää tehdä ruokaa ja muuta.”
”Ei se mitään. Näemme täällä taas huomenna.”
”Huomenna? No jos luoja suo.”

Kotona en kuitenkaan jaksanut tehdä ruokaa, vaan kaadoin itselleni lasillisen rommikolaa. Tarkoitukseni oli seuraavana päivänä mennä pelaamaan koripalloa, mutta Sitriina vaivasi mieltäni. Tunsin outoa vetoa tuota koskella tapaamaani neitoa kohtaan.

En ollut kauhean yllättynyt, kun löysin itseni koripallokentän sijaan kosken rannalta. Kaskaat sirittivät ja keskikesän aurinko antoi parastaan. Nojasin puunrunkoa vasten ja etsin katseellani Sitriinaa. Pian näinkin tämän tulevan myllyltä. Hän istuutui viereeni. Keskustelimme aamuyöhön asti.

Niin kului kuukauden päivät. Heräsin, söin aamiaista ja menin koskelle. Päivä päivältä Sitriina muuttui avoimemmaksi ja ujous karisi pian lopullisesti. Hän nauroi ja laski leikkiä, mutta opiskeluistaan tai menneisyydestään hän ei kertonut mitään. Vaikka hänen hiuksensa olivat aina hivenen kosteat, en saanut häntä lähtemään uimaan, vaikka kuinka yritin suostutella. Kesän lopussa huomasin rakastuneeni tuohon vettä pelkäävään söpöön tyttöön.

Kesän viimeinen päivä. Auringonsäteet olivat kuin entisen rakastajattareni hymy, niin kauniita mutta vailla todellista lämpöä. Istuin tavallisella paikallani toivoen ettei tämä koskaan päättyisi. Näin Sitriinan ja kävelin vastaan syleilläkseni, mutta Sitriina tyrkkäsi minut pois.

”Kävellään rantaa pitkin niin kerron sinulle totuuden”, hän sanoi.
”Mitä tarkoitat?”

Sitriina ei vastannut, vaan alkoi laulaa. Hän lauloi kauneimmalla äänellään maailman kauneimman laulun. Laulu täynnä surua, rakkautta ja epätoivoa. Laulu täydellisestä miehestä ja tämän petoksesta. Laulun, joka sai minut rakastamaan tuota olentoa kiihkeämmin kuin ketään muuta, mutta tuntemaan samalla suunnatonta surua Sitriinan puolesta.

”Minä olen rusalka. Minä hukutan ihmisiä. Luontoni tahtoi hukuttaa sinutkin, mutta jostain syystä päätin toisin. Toivoin että rakkaus murtaisi kirouksen, mutta olin väärässä.”

En tiennyt mitä sanoa. Rusalka. Taruolento.

"Olen pahoillani. Minä olen viaton kiroukseeni. Minua rangaistaan toisen synneistä."

Olin pakahtua ylitunteeseen. Olin täysin voimaton ja vain toivoin että voisin hyvittää Sitriinalle kaiken.

”Olen pahoillani. Sinäkin olet viaton tähän kaikkeen mutta minä en voi lähteä koskelta mutta rakastan sinua. Se on liikaa.”

Viaton, minäkö? Jos hän vain tietäisi, mutta ehkä tavallaan jokainen on viaton. Sitriina puhui, mutten kuullut enää sanoja. Sitten hän hyökkäsi kimppuuni.

Rusalka tarttui rinnuksiini ja paiskasi minut veteen. Sitriina oli vahvempi kuin hento ulkokuori antoi olettaa ja sai työnnettyä pääni veden alle. Yritin taistella vastaan, mutta väkinäisesti. Olin aivan transsissa. Tuijotin veden läpi Sitriinan kasvoja, odotin hänen kasvojensa muuttuneen vihan vääristämiksi mutta ei, hän oli kuin marmoria. Sitten ilma loppui keuhkoistani. Veden haukkominen herätti alkukantaisen pedon ja aloin vääntelehtiä irti Sitriinan otteesta, mutta tuloksetta. Rintani oli tulessa ja tajuntani alkoi hämärtyä. Sitriina painoi päänsä veden alle ja suuteli minua.

Miehen ruumis ajelehti alavirtaan. Nainen kömpi koskesta rannalle. Hän vapisi ja tunnusteli hiuksiaan, jotka olivatkin täysin kuivat. Nainen vavahti ja ojentautu takaisin veden äärelle ja katsomaan kuvajaistaan, joka kimalteli vedenpinnalla. Kolhojen, persikanväristen kasvojen keskeltä mantelin muotoiset, siniset silmät katsoivat takaisin. Hän parkaisi ja puhkesi itkuun.

****

Tämä oli Risingshadow kesäprojekti tekstini. Olen lopputulokseen melko tyytyväinen vaikka ongelmia oli aikalailla. Pyörittelin eri otsikoita koko elokuun saamatta mistään ideaa kunnes kaksi päivää ennen kuun loppua sain idean luettua Noiturin. Kaksi päivää pohdin tarinan kulkua ja hioin ideaa josta muodostui lopulta kaksi eri tarinaa, jatkoa saattaa siis tulla.

Kun tarina oli pyöritellyt pari päivää päässä se käytännössä kirjoitti itse itsensä. Perinteiseen tapaan aloitin kirjoittamisen kaksi tuntia ennen ajan loppumista ja julkaisin tarinan 23:59. Oikolukua ja hiomista tosin jatketiin salaa seuraavana päivänä.

Tarinan piti olla alunperin laajempi, hiotumpi ja yksityiskohtaisempi. Kirjoittaessa tajusin kolmen sivun olevan rodella lyhyt maksimipituus eikä kahdessa tunnissa hirveästi ehdi kirjoittaakaan. Olosuhteisiin nähden kaikki meni kuitenkin hyvin vaikka kokonaisuus ei toteutunut aiotulla tavalla.

Wikipedia artikkelin lukemin Rusalkoista voi avata muutamia yksityiskohtia.

Odotus palkitaan ruhtinaallisesti

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Mon, 29 Aug 2011 12:51:00 +0000

Odotus palkitaan ruhtinaallisesti

Tulisin mielelläni
mutten saa olla helppo
ehkä voisit olla vähän kauniimpi
tai täyttää jonkun kriteerin
niin olisin aloitekykyinen

fökit

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Sun, 28 Aug 2011 22:43:00 +0000

fökit

Kreisikesä on ohi
siirretty viikko eteenpäin
Turbotalvi tulee
fökit

Hyvää unta

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Wed, 24 Aug 2011 10:58:00 +0000

Hyvää unta

kävelimme sylikkäin
kirsikoiden katveessa
olitko se sittenkään sinä
lempeän unohduksen viitan alla
oli hän vaikka puhuin sinulle
muistelin nojaavan halauksen lämöä

Hyviä yhdistelmiä

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Fri, 05 Aug 2011 08:58:00 +0000

Hyviä yhdistelmiä

Sikarit ja sade
sade ja sikarit
savu, sikarit sekä sade
syanidi, sikarit, savu sekä sade

märkänä lumous haihtuu savuna ilmaan

Haasta minut

noreply@blogger.com (Miikael Kosmos) — Wed, 13 Jul 2011 07:49:00 +0000

Voi sitä paperin määrää
Jos kirjoittaisin teille kaikille
meidän piti pysyä
ystävinä
vihamiehinä
ei tavata enää koskaan
hitaasti eriytyä

pah,
maalaan viestini tuomiokirkon seinään