Matleenan maailma

Niagara Falls

2019-06-22T03:02:00.000+03:00

Aamulla nautimme perusaamiaisen Albanyssä ja käänsimme auton keulan kohti seuraavaa varsinaista kohdettamme Niagara Fallssia. Ajoaika oli hulppeat viisi tuntia, muutamalla pysähdyksellä. Olimme varanneet majoituksen Super 8 motellista Canadan puolelta, koska sieltä näkymä putouksille oli kuulemma parempi kuin Usan puolelta. Muut kriteerit hotellien valinnalle ovat olleet koko reissulla ilmainen parkkipaikka, aamupala, wifi ja uima-allas. Mutta aina tulee yllätyksiä - tällä kertaa se, että hotellissa oli kyllä uima-allas, mutta ei vettä. Canadassa kun ei kuulemma altaita täytetä kuin kesällä...

Ensi töiksemme lähdimme katsomaan tien toisella puolella olevaa Niagara puistoa. Minä olin niin innoissani ja vaikuttunut tulevasta, että halusin heti ponkaista kaapelihissillä katselemaan näkymiä Niagara joensuistoon, vaikkei itse putouksista vielä ollut tietoakaan. Illalla kävimme vielä syömässä hyvässä japanilaisessa ravintolassa.

Pasi kävi jo illalla lenkillä katsastamassa putoukset, minunkin piti lähteä mukaan, mutta lapselle iski vatsatauti. Tämän vuoksi koko Niagarn putokuset jäivät hieman pintaraapaisuksi, kun jouduimme seuraavana päivää niitä useammassa kokoonpanossa katsastamaan. Itse halusin kävellä noin neljän kilometrin matkan putouksilta takaisin hotellille, että sain samalla ihailla Canadan taloja ja istutuksia.

Koska emme koko porukalla päässeet hotellihuonetta pidemmälle, niin päädyimme vaihtamaan hotellia Usan puolelle uima-altaan perässä. Allas virkisti potilaankin ja ilta meni mukavasti pulatessa. Illalla kävimme vielä pika pikaa Pasin kanssa katsomassa putoukset iltavalaistuksessa.

New York

2019-06-19T05:00:00.000+03:00

Tänään karistimme kotimaan - ja etenkin oman pihan - pölyt jaloistamme ja suuntasimme kohti uusia seikkailuja. Tällä kertaa Amerikan valloituksemme alkoi New Yorkista. Pitkällisen pohdinnan ja pähkäilyn jälkeen päädyimme Finnairin suoraan lentoon. Ja kahdeksan tuntia kuluikin kuin siivillä, lähinnä elokuvia katsellen.

Saavuimme New Yorkiin paikallista aikaa iltapäivällä, siis ikään kuin pari tuntia lähtömme jälkeen. Maahantulomuodollisuudet, autovuokraamoon hakeutuminen ja hotelliin etsiytyminen ottivat aikansa, emmekä illalla jaksaneet enää kuin pyörähtää lähikuppilassa iltapalalla. Kun sitten painoimme päät tyynyihin, olimme valvoneet jo lähes kellon ympäri.

Hotellin olimme varanneet Brooklynista, sillä perusteella, että sieltä olisi kätevä matka hurauttaa metrolla cityyn ja autolle ilmainen parkkipaikka. Expedian sivuilla luvattu ilmainen parkki ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan pysäköiminen maksoi 30 dollaria/vrk. Hotelli oli siisti, huone pieni, mutta siisti. Meillä oli kaksi tuplasänkyä. Petivaatteet olivat muhkeat ja puhtaat. Äänieristys oli melko heikko ja aamulla viiden aikaan alkoi musiikki kuulua - ilmeisesti työntekijöiden toimesta. Aamiainen oli ihan ok ja riittävä, parasta olivat vohvelit.

Tsekkaa hotellimme tästä

Sää New Yorkissa oli kuuman kostea. Lämmintä riitti, mutta ilma oli sumuinen. Hakeuduimme lähimmälle metropysäkille, josta oli suora linja Manhattanille. 40 minuuttia myöhemmin nousimme maanpinnalle Sixth Avenuen ja Avenue of Americaksen kulmassa ja suuntasimme ensimmäiseen kohteeseen Empire State Buildingiin. Sumuisen ilman hyvä puoli oli se, etä jonoja ei ollut, mutta huono puoli se, ettei mitään näkyvyyttäkään. Näin ollen emme maksaneet pääsystä huipulle vaan ihmettelimme rakennusta muuten vaan ulkoa ja sisältä.

Täältä jatkoimme kävellen kohti Time Squarea ja Broadwayta.

Broadwayn jälkeen meillä oli vuorossa Vapaudenpatsas. Sen näkemisessä päätimme hyödyntää ilmaista lauttaa Manhattanilta State Islandille. Satamasta nappasimme hodarit evääksi ja State Islandilla kävimme kahvilla.

Sää oli poutaantunut ja nyt aamulla päälle vedetty huppari oli jo liikaa ja aurinkolasit puuttuivat. Mutta kun pääsimme takaisin Manhattanille olikin taivaanrantaan kerääntynyt synkkiä pilviä. Lähdimme kävellen kohti Brooklyn Bridgeä, kun sade alkoi. Vettä tuli aivan kaatamalla, mutta se ei haitannut, kun pääsimme kulkemaan koko matkan sateensuojassa toisen sillaa alla. Lapsille ostettiin katukauppiaalta New York-lippikset.

Sade laantui sopivasti. Tarkoituksenamme oli käydä vielä 9/11 muistopaikalla, mutta lasten jalat tekivät topin. Niinpä metroilimme hotellimme ja hetken levähdyksen jälkeen lähdimme syömään lähikuppilaan. Koko päivän metroreissut oli tehty 30 taalan metrolipulla, josta yksi matka jäi käyttämättä. Vasten ennakkotietoja lapset matkustivat metrolla ilmaiseksi.

Seuraava aamu oli edellistä sateisempi ja säätiedotus lupasi ukkosta ja myrskyä. Pasi ehdotti että kävisimme vielä hyvän sään aikana eteläkärjessä Long Islandilla ja lähtisimme sieltä sitten kohti seuraavaa määränpäätämme Albanya.

Central Park oli kuitenkin vielä näkemättä ja Pasi suostui kuin suostuikin ajamaan vielä sitä kautta vaikka se tiesikin ajoa läpi koko kaupungin ja Manhattanin! Itseltäni ei olisi onnistunut, mutta Pasia ei liikenne tuntunut kauhistuttavan ja hän työntyi suveneeristi sekaan ja pääsimme päämääräämme. Ja kuin taikaiskusta Long Islandilla alkanut sade taukosi ja saimme vieläpä ilmaisen parkkipaikan Central Parkin reunalta!

Central Parkissa vierähti useampi tunti. Lähtiessä otimme taas hodari-tyyppistä evästä ja sitten alkoi ajomatka kohti Albanya.

Albanyn hotelli oli lasten mielestä yliveto! Telkkari, joka tuli kaapista toi Aapolle mieleen presidentin sviitin ja iltauinti altaalla kruunasi kokemuksen. Oikeasti kyseessä oli ihan tuikitavallinen Days Inn.

Mission Bay

2015-12-27T08:13:00.000+02:00

Tänäänkin oli rantapäivä, mutta ei laineilla lautaillen.

Tarkoitus oli käydä ensin vähän kävelyllä ja kaivaa sen jälkeen uintikamppeet esille, mutta lopulta lenkki Pacific Beachin rantaa pitkin venyi lähes kymmeneen kilometriin eikä puhtia muuhun enää riittänyt.

Rannalla nuokkui vielä muutama joulukuusikin.

Illalla lähdimme Pasin kanssa käyttämään pukinkontista löytyneen mukavan lahjan. Saamastamme briiffauksesta huolimatta emme kai täysin uskoneet, minkälaista on elokuvissa käynti Amerikan malliin, sillä kävimme etukäteen syömässä. Tosin ei japanilaisessa ruuassakaan moittimista ollut.

Sen jälkeen sitten elokuviin, jonne me tyydyimme ottamaan mukaan vain kahvit, limut ja popparit. Mutta salissa olisi ollut mahdollista nauttia elokuvan katselun lomassa koko illallinen - joko itse noudettuna tai paikalle tarjoiltuna - juomineen kaikkineen! Melko lokoisan asennonkin sai säädettyä :)

Ocean Side

2015-12-26T08:10:00.000+02:00

Tapaninpäivän vietimme rannalla. Ajottaista kylmää tuulta lukuunottamatta päivä oli lämmin ja rohkeimmat uskaltautuivat mereenkin.

Ocotillo Wells

2015-12-25T08:09:00.000+02:00

Joulupäivänä miesväki otti suunnan kohti aavikkoa ja vietti päivän hietikolla kurvaillen.

Jouluaatto

2015-12-24T07:59:00.000+02:00

Aamulla lasten herätessä takan luukut olivat auki ja kuusen alus täynnä lahjoja. Piinaa hieman helpotti se, että joulusukat sai sentään avata heti aamusta.

Aamupäivällä kävimme Pasin kanssa pyöräilemässä ennen joulupuuroa.

Ja puuron jälkeen koko sakki tietenkin joulusaunan puutteessa altaaseen lillumaan.

Ja vihdoin oli ilta. Jollekkin sen kruunasi kinkku ja toisille joulun kunkku oli pukki runsaine lahjoineen.

Lake Poway

2015-12-23T07:51:00.000+02:00

Piparkakkutalo saatiin pystytettyä ennen joulua, mutta ilo oli lyhytaikainen: seuraavana päivänä talo oli romahtanut (vaikka ei ole edes maa järissyt).

Aatonaattona lähdimme kiertämään Lake Powayn. Maastossa riitti haastetta niin isommille kuin pienemmille pyöräilijöille ja etenkin niille, jotka pyöriä pukkasivat!

Kaikki selvisivät kuitenkin kierroksesta kunnialla ja pukin tuleminen on taas vähän lähempänä...

Santa´s Village in Poway

2015-12-21T06:59:00.000+02:00

Eilen illalla kävimme laulamassa "Kauneimmat joululaulut" suomalaisten kanssa

ja sen jälkeen ajelemassa ja katselemassa jouluilmeen saaneita katuja.

Valomeri oli aivan käsittämätön ja tällä kertaa kuvatkaan eivät riitä tunnelmaa jakamaan! Valojen lisäksi monissa pihoissa tarjoiltiin kaakaota ja pientä purtavaa, oli lauluja, joulupukkeja ja ulos viritettyjä screenejä, joissa pyöri esimerkiksi "Frozen". Nyt ollaan varmaan amerikkalaisen joulunvieton ytimessä!

Tuskin olin toipunut edellisestä, kun tänä iltana vierailimme "Joulupukin talossa" (noin viidensadan muun kanssa). Melkein parikymmentä vuotta on paikallinen pariskunta sisustanut koko talonsa jouluiseksi ja avannut ovensa vieraille - aivan ilmaiseksi! Kaikki lapset saivat lahjan, joulumuori jakoi karkkikeppejä, pukin kanssa pääsi kuvaan... Paitsi että itse talo oli hämmästyttävä (en päässyt kuin ovelta kurkkaamaan - pelkkä autojono alkoi noin kilometrin päästä ja ihmisjono paikan päällä oli monta sataa metriä) niin myös täällä oleva ihmismäärä jaksaa ihmetyttää. Amerikassa on todellakin kaikki suurta ja suuri eleistä!

Kotona palaa iltaisin takassa tuli ja kuusi on koristeltu heti Halloweenin jälkeen joulukuun alussa.

http://www.thekeystosandiego.com/santas-village-poway/

Coronado

2015-12-20T06:11:00.000+02:00

Tämä viikonloppu kului suurimmaksi osaksi Coronadossa jalkapallokentän laidalla kannustusjoukoissa.

Lauantain pelin jälkeen kävimme ensin karkkikaupassa

ja sitten rannassa Coronado-hotellilla kävelemässä. Hotellilta löytyi viihdettä joka lähtöön...

Vastarannalla siintää Meksiko.

Coronadossakin talot olivat saaneet jouluisen ilmeen, mutta huomattavasti hillitymmän, kuin mantereen puolella.

Muutenkin riitti katseltavaksi kauniita taloja ja pihoja.

Surffailua San Elijossa

2015-12-18T08:00:00.000+02:00

Jos säätiedotukseen on uskomista (toivottavasti ei ole!), niin tänään oli tiedossa lomamme lämpimin päivä. Se täytyi tietenkin hyödyntää, joten suuntasimme koko porukalla päiväksi rannalle.

Nimipäiväsankari Aapo hyppäsi elämänsä ensimmäistä kertaa surffilaudalle.

Rannalta lähdimme vasta auringon laskiessa.

Disneyland

2015-12-17T08:52:00.000+02:00

Saimme Annalta ja Shekharilta lahjaksi liput Disneylandiin ja ne tuhlasimme tänään! Tämä Californian Disneyland on se aito ja alkuperäinen, itsensä Walt Disneyn ideoima teemapuisto, joka juhlii tänä vuonna 60-vuotispäiviään. Disneyland on yksi Californian suosituimpia turistikohteita, jossa vierailee päivittäin noin 60 000 vierasta. Sekaan siis!

Ensimmäiseksi hyppäsimme alueen ympäri kiertävän höyryjunan kyytiin.

Juna-ajelun jälkeen lähdimme kävelemään pitkin pääkatua ja jäimme kadun reunaan odottamaan jouluparaatia. Ja kun paraati sitten alkoi, se oli todella näkemisen arvoinen! Tutut satuhahmot seurasivat toisiaan loputtomana virtana. Lillille kohokohta oli tietenkin Frozenin Elsan näkeminen.

Paraatin jälkeen jatkoimme kulkua Ruususen linnalle ja sen kautta Fantasylandiin. Jonoja joka paikkaan luonnollisesti oli, mutta ei kuitenkaan kohtuuttoman pitkiä. Kävimme koko porukalla katsastamassa "Pinocchio´s Daring Journey" ja "Snow White´s Scary Adventures". Molemmat olivat sukelluksia satuihin, jotka olemme lukeneet useampaan kertaan kannesta kanteen. Myöhemmin illalla jonotimme vielä Aapon kanssa "Peter Pan´s Flight" sillä aikaa kun Lilli ja Pasi kävivät ajelemassa karusellissa ja lentämässä Dumbon kyydissä. Peter Panin lento oli koko 40 minuuttia kestävän jonotuksen arvoinen, kun pääsimme lentämään yli Lontoon kattojen kohti Kolmatta tähteä ja kaartelemaan Mikä-mikä maan yläpuolella.

Koko porukalla ajelimme pikku veneillä läpi eri maiden joulun vieton "It´s a small world" laitteessa.

Tämän jälkeen suuntasimme Mickey´s Toontowniin, josta löytyivät Ankkalinnan asukkaiden kodit. Kotosalla olivat tänään Mikki, Minni, Pluto ja Hessu.

Illan pimetessä syttyivät sadat jouluvalot ja alkoi päivän toinen paraati. Kävimme vielä veneillä kiertämässä pienoismallien keskellä "Storybook Land Canal Boats" ja nautimme satumaisesta tunnelmasta.

Vaikka vietimme Disneylandissa koko päivän, emme ehtineet nähdä kuin murto-osan ja paljon jäi vielä seuraavalle reissulle.

https://disneyland.disney.go.com/destinations/disneyland/

http://www.mappery.com/map-of/Disneyland-Theme-Park-map

San Diego

2015-12-16T07:44:00.000+02:00

Eilen illalla San Diegoon saapuessamme oli jo myöhäinen ilta ja pimeydessä saimme ihastella/ihmetellä jouluvaloja, joita ei tosiaankaan ole säästelty. Tänään kävimme sitten päivävalossa pyöräilemässä ja tutkailemassa somisteita tarkemmin. Osa joulupukeista/lumiukoista lojuu päivisin tyhjinä pihoilla ja ponnahtaa pystyyn vasta illan tullen.

Osassa pihoista valoihin on yhdistetty myös liikettä ja ääntä.

Joulumieltä nostatettiin lisäksi lasten joululauluilla ja konserteilla ja välillä ehdittiin pulahtaa myös altaaseen.

Santa Monica

2015-12-15T06:43:00.000+02:00

Aamulla kello viisi Liinu pomppasi pystyyn pirteänä kuin peipponen ja halusi lähteä aamupalalle. Kuuden aikaan, kun Pasi lähti tankkaamaan autoa, olisi jäärapa ollut tarpeen, kun mittari oli hädin tuskin plussan puolella. Ja seitsemältä olimme jo viereisessä Dennysissä herkuttelemassa Petteri Punakuonon pannukakuilla ja sitten matka taas jatkui.

Noin tunnin matkalla ensimmäiseen pysähdyspaikkaan Santa Barbaraan maisemat ehtivät jälleen vaihtua arosta aavikkoon ja havumetsästä palmuihin.

Santa Barbarassa joimme kahvit ja katsastimme tuttuun tapaan leikkipuiston ennen kuin matka jatkui Malibuun.

Santa Barbarassa oli jo saanut heittää takit pois päältä ja Malibussa oli aika vaihtaa sortsit jalkaan ja nauttia kesäkeleistä ja rantaleikeistä.

Iltapäivällä saavuimme sitten tämän päivän ja tavallaan koko road tripin päätepisteeseen Santa Monicaan. Ensimmäinen osa lomasta oli ollut vierailu Annan luona, sitten tämä ajomatka pitkin Californian rannikkoa ja tästä jatkamme viimeiselle etapille eli joulunviettoon San Diegoon.

Pacific Coast Highway 1

2015-12-14T06:54:00.000+02:00

Tänään oli sitten aika heittää hyvästit Annan perheelle ja suunnata Nissanin keula kohti etelää. Aapo toivoi matkalle auringonpaistetta ja ei-ruuhkia, ja molemmat toiveet kävivät toteen! Iloisella mielellä suuntasimme siis kohti uusia seikkailuja, ensimmäisenä etappina Monterey.

Montereystä jatkoimme matkaa kohti Carmelia, jossa ensimmäiseksi katsastimme rannan sekä yhden leikkipuiston.

Koska mahat kurnivat ja kello lähestyi puolta päivää, oli Carmelissa sopiva hetki pysähtyä nautiskelemaan maittava lounas. Sen jälkeen kiertelimme idyllisillä kujilla ja ihailimme jouluisia näyteikkunoita. Kauniista somistuksista ja tauotta raikuvista joululauluista huolimatta oma tunnelma on enemmän kesäinen eikä joulun lähestymistä edes muista.

Carmelista jatkoimme rantatietä Pismo Beachiä kohti. Matka tosin eteni äärettömän hitaasti, kun toinen toistaan upeampia maisemia tarjoavat näköalapaikat houkuttelivat pysähtymään.

Vielä ennen auringonlaskua ehdimme nähdä rannalla lojuvat merinorsutkin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Merinorsut

Ja kohta merinorsujen jälkeen minun oli hieraistava silmiäni (enkä hämmästykseltäni saanut edes kameraa kaivettua esille!), kun tienvarrella laidunsi lauma seeproja! Villisioista emme sen sijaan nähneet muuta kuin niistä varoittavan liikennemerkin.

Aurinko laski mailleen ja viimeinen tunti kului pimeäsä ajellessa. Onneksi tiekin suoreni ja rannat madaltuivat ja illan tullen saimme täyttää mahamme ja painaa päämme tyynyihin Pismo Beachissä.

Fremont

2015-12-13T06:23:00.000+02:00

Tarkoituksemme oli jatkaa matkaa kohti San Diegoa, mutta ensimmäinen varsinainen sadepäivä tarjosikin hyvän tilaisuuden pitkittää vierailuamme vielä päivällä. Anna hemmotteli meitä tänä aamuna pannukakuilla, joiden kanssa oli luonnollisesti tarjolla vaahterasiirappia. Sekä tuoreita mustikoita, vadelmia, kermavaahtoa, jugurttia ja erilaisia hilloja.

Lapset olivat mielissään, kun emme lähteneetkään ja leikkivät koko aamupäivän Sonian huoneessa - Sonian puurtaessa kouluhommien parissa. Lounaan jälkeen sateen hetkeksi tauottua lähdimme hieman haistelemaan raitista ilmaa ja piipahtamaan lähipuistossa.

Toivelistalla oli nähdä haisunäätä, hevonen, pesukarhu sekä pelikaani, joista ei nyt kuitenkaan tullut bongattua kuin hevonen...Joka puun ja pensaan luona riitti kuitenkin ihmeteltävää. Osa puista loistaa syksyn väreissä, samalla kun omenapuut ja sitrukset vielä antavat satoa.

Illalla haimme lähiravintolasta japanilaista ruokaa sekä vietimme leppoisaa koti-iltaa Blokusta pelaten. Suuret kiitokset Annalle perheineen ikimuistoisesta viikosta!

Bodega Bay

2015-12-12T09:10:00.000+02:00

Illalla saapuessamme oli ollut pilkko pimeää ja olimme ainoastaan kuulleet ja haistaneet meren. Mutta tänä aamuna kun heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen paahdettujen bagelsien ja tuoreen kahvin tuoksuun, myös näimme meren! Talo sijaitsee siis kiven heiton päässä jyrkästä rannasta ja nyt saimme nähdä myös aallot, joita Mavericksissä olimme jääneet kaipaamaan.

Kun lähiranta oli katsastettu ja karun kauniiksi todettu, siirryimme klubitalolle. Kyllä kelpaisi myös tällaisellä leikkipaikalla päivänsä viettää ja lapsia leikittää!

Ja totta kai uimaan oli mentävä, kun allas ja (kylmä) saunakin oli tarjolla. Allas oli lämmitetty, vaikka isäntäväkemme ei sitä järin lämpimänä pitänyt...

Piristävän aamu-uinnin jälkeen kävimme katselemassa valaita, joita ei näkynyt, mutta sen sijaan tähän astisen matkan kaikista kauniista näkymistä ehkä kauneimmat!

Ennen kotimatkaa nautimme vielä herkullisen lounaan kalaravintolassa.

Ja kotimatka sujui leppoisasti...

Napa Valley

2015-12-11T08:45:00.000+02:00

Tänään lähdimme matkaan omalla porukalla ja ensimmäiseksi ajoimme Mount Diablolle

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mount_Diablo,

tai tarkemmin sanoen noin kilometrin korkeuteen vuoren rinnettä.

Lähes saman verran olisi ollut vielä matkaa huipulle, mutta pienen kiemuraisen tien ajaminen oli sen verran hidasta ja jopa pahoinvointia aiheuttavaa puuhaa, että tyydyimme tällä kertaa tämän tasoiseen vuoren valloitukseen. Meidän lisäksemme myös useampi pyöräilijä oli ottanut suunnan kohti vuoren huippua ja heidän katselemisensa sai Pasinkin haaveilemaan seuraavasta Californian reissusta pyörän kanssa.

Laskeuduttuamme jälleen takaisin merenpinnan tasolle otimme suunnan kohti vehmasta Napa Valleyta ja sen viinitiloja. Viinin maistelu jäi autolla liikkuessa lähinnä haisteluksi, mutta miljöö oli silti näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Viinitilalta matkaa jatkaessamme aurinko alkoi painua jo mailleen ja tie muuttui jälleen melkoiseksi vuoristoradaksi. Emme palanneet päivän päätteeksi kuitenkaan Fremontiin, vaan majoituimme seuraavaksi yöksi isäntäperheemme loma-asuntoon Bodega Bayhin. Pian meidän jälkeemme myös isäntäväki saapui paikalle ja Anna loihti illalliseksi suussa sulavat calzonet. Ja kun melkein viikko on oltu reissussa, niin mukava oli päästä testaamaan suomalaista saunaakin :) Ja taisipa olla saunan taikaa, kun vihdoinkin lapset nukkuivat aamuun asti lähes heräilemättä!

Mavericks

2015-12-10T07:53:00.000+02:00

Ja sama ylellisyys vain jatkui tänään: Anna jäi lasten kanssa kotiin ja me lähdimme Pasin kanssa kahdestaan reissuun, tällä kertaa tosin autolla. Otimme suunnan kohti surffiparatiisia, Mavericksia. Vaikka matkaa ei ollut kuin pari tuntia, jaksoi luonnon monimuotoisuus ja vaihtelevuus hämmästyttää. Tie mutkitteli ja välillä oltiin laakson pohjalla, jossa tien varsia reunustivat erilaiset farmit: joulukuusi-, kurpitsa-, hedelmä- ja ruusutarhat rinta rinnan. Ja koska joulukuusisesonki on parhaillaan käynnissä, muutakaan joulurekvisiittaa ei oltu säästelty.

Välillä tie taas kiipesi pitkin vuorenrinnettä ja alhaalta avautuivat huikeat näkymät. Välillä ajoimme läpi eukalyptusmetsien, sitten vuoron saivat havupuut ja kohta olimme puuttomalla pustalla. Seuraavaksi tie koukkasi rantaan ja saimme ihailla kallioita ja niihin iskeytyviä aaltoja.

Perille Mavericksiin päästyämme tosin kuulimme olevamme päivän etuajassa: jättiaaltoja olisi luvassa vasta huomiseksi. Aaltojen puute ei kuitenkaan anti-surffareiden päivää pilannut: aurinko paistoi suorastaan kuumasti ja maisemat olivat henkeä salpaavat. Ja nyt kun oltiin kahdestaan reissussa, oli mukava pysähdellä vähän väliä missä mieli teki joko kuvaamaan, katselemaan, lounastamaan tai kahvittelemaan.

Mavericksin jälkeen Santa Cruz osoittautui pienoiseksi pettymykseksi: ainakin tähän aikaan vuodesta ja päivästä rannat olivat autiot ja kaupunki aavemaisen tyhjä.

Kotimatkalla ehdimme vielä koukata punapuumetsän halki. Ja ihmetellä paitsi jylhiä punapuita, hämmästellä myös kesyjä kauriita, jotka eivät säikkyneet sen enempää autoja kuin lauman ympärillä hiiviskelevää kojoottiakaan!

http://www.parks.ca.gov/?page_id=546

Vasta kotimatkalla kymmenen minuuttia ennen perille pääsyä alkoi sade ja juutuimme liikenneruuhkaan. Kotona odottivat paitsi iloiset lapset, myös Shekarin kokkaama maittava intialainen illallinen.

Berkeley

2015-12-09T07:28:00.000+02:00

Kun Sonia oli aamulla saateltu koulutielle, piipahdimme puistossa. Ja kyllä tuntui erilaiselta seisoskella puiston laidalla ja antaa keinujalle vauhtia näissä maisemissa ja tässä ilmastossa kuin Suomessa menneinä kuukausina!

Puistosta kotiuduttuamme saimme Pasin kanssa harvinaisen kahden keskisen vapaahetken, kun Anna lupasi ottaa lapset huomaansa. Tallista löytyi pari pyörää ja niinpä lähdimme niillä tutustumaan Fremontiin. Hetken kuluttua löysimme itsemme ensimmäisen Chaplinin elokuvan syntysijoilta Nilesistä.

http://nilesfilmmuseum.org/#0931002

Pyöräilyä olisi voinut jatkaa vaikka koko päivän, mutta olimme suunnitelleet iltapäiväksi vierailua Berkeleyhin Sebastiania moikkaamaan, joten lounaan jälkeen pakkauduimme jälleen autoon ja suuntasimme sinne. Sebastian opiskelee Berkeleyssä nyt kolmatta vuotta ja niinpä saimme todellisen paikallisoppaan kampusta esittelemään.

San Francisco

2015-12-08T03:20:00.000+02:00

Lilli heräsi aamulla ennen auringon nousua ja ennen kuin me Aapon kanssa vääntäydyimme ylös pehmeistä pedeistämme, olivat Pasi ja Lilli jo vieneet Annan kanssa Sonian kouluun ja tehneet kaupunkikierroksen. Kymmeneltä olimme kuitenkin kaikki pakkautuneet autoon ja valmiina valloittamaan San Franciscon. Tai ainakin kiertämään tärkeimmät nähtävyydet! Ja mikäpä oli maisemia katsellessa, kun Anna ajoi, tunsi paikat ja tarinat ja löysi reitit ja parkkipaikat.

Ensimmäinen nähtävyys tulikin vastaan suunnittelematta, kun kurvasimme Facebookin pääkallopaikalle. Tokihan meidänkin täytyi käydä selfiet nappaamassa, mutta niiden lisäksi Pasi ja Lilli pääsivät myös kunnon kameroiden loisteeseen, kun jokin

- toistaiseksi tuntematon - filmiryhmä tuli haastattelemaan.

Seuraavaksi Anna ajelutti meitä pitkin San Franciscon kauniita - ja kiemuraisia - katuja kohti Golden Gatea. Samalla muistelimme kaikkia näillä nurkilla filmattuja elokuvia ja olo oli kyllä epätodellinen - olemmeko todella täällä?!

Lounaan nautimme sataman kupeessa Hard Rock Cafessa (joka oli Pasilla jäänyt harmillisesti väliin edellisellä San Franciscon reissulla kaksikymmentä vuotta sitten).

Mahat pullollaan olikin hyvä hypätä kaapeliraitiovaunun kyytiin ja huristella katsomaan kenties maailman suurinta piparkakkutaloa. http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/amerikassa-kaikki-on-suurempaa-piparkakkutalotkin/4568728

Lukuunottamatta toinen toistaan upeampia joulukoristeluita, on vaikea muistaa, että joulu tekee tuloaan. Ilmat ovat tähän asti olleet paremmat kuin Suomessa kesällä ja luonnon monimuotoisuus jaksaa yllättää joka kulman takana.

Hei me lennetään!

2015-12-07T02:55:00.000+02:00

Vuorokausi oli hädin tuskin kääntynyt maanantain puolelle ja silmämme ehtineet painua kiinni, kun oli jo aika avata ne uudestaan. Lilli oli onnistuneesti ennakoinut omat ongelmansa heräämisen kanssa ("Mähän oon yleensä aika ärtysä, jos joudun heräämään kesken unien") ja mennyt illalla nukkumaan matkavaatteet valmiiksi päällä. Niinpä hänet sai nostettua nukkuvana suoraan autoon ja Aapo taas hoiperteli omalle paikalleen puoli nukuksissa. Liikennettä ei juuri ollut ja ympärillä oli säkkipimeää, kun lähdimme ajelemaan kohti kenttää. Neljän aikaan Pasi jätti minut ja Lillin kentälle ja lähti parkkeeraamaan autoa Aapon vedellessä sikeitä. Me ehdimme miesväkeä odotellessa tehdä lähtöselvityksen ja mutustella pientä aamupalaa.

Ensimmäinen lento Tukholmaan oli lyhyt ja meni sananmukaisesti kuin siivillä. Vasta Tukholmassa

odottavan aika kävi pitkäksi, kun meillä oli Arlandassa kahdeksan tuntia ennen seuraavan lennon lähtöä. Turvatarkastuksia oli tehostettu: vähän väliä kuulutettiin ja muistutettiin, ettei laukkuja saa jättää hetkeksikään lojumaan ilman omistajaa ja varsinaisen turvatarkastuksen lisäksi lähtöportilla oli vielä toinen, jossa matkustajia satunnaisesti vedettiin sivuun uuteen tarkastukseen. Pasi sai tämän arvan ja hänet oli tutkittu päästä jalkoihin kämmeniä myöten. Lentomme lähti lopulta tunnin myöhässä.

Kymmenen tuntia ilmassa sujui yllättävän hyvin syöden, elokuvia katsellen ja lopulta pitkät pätkät nukkuen. Vihdoin olimme perillä Oaklandissa - 24 tuntia myöhemmin, kuin olimme kotoa lähtenet, mutta aikaerosta johtuen edelleen samaisena maanantai-iltana.

Tullin läpi pääseminen kesti tunnin verran ja eväsleivät eivät tarkastuksesta selvinneet Amerikan maalle. Mutta lopulta saimme astua kasseinemme tuloaulaan, jossa meitä oli vastassa koko isäntäperheemme. Ja kun Shekar otti ohjat käsiinsä, ei enää nokka kauaa tuhissut! Hetkessä laukkumme oli ladottu autoon ja meidät työnnetty oikeaan autovuokraamoon menevään bussiin. Auto odotti parkissa ja kun Anna oli vielä hommannut lapsille turvaistuimet valmiiksi, ei meidän tarvinnut kuin hypätä kyytiin. Me sullouduimme lasten kanssa takapenkille ja Sebu hyppäsi pelkääjään paikalle navigoimaan ja johdatti oikeaan osoitteeseen. Perillä matkalaisia odotti herkullinen lihapata - joka tosin jäi puolelta porukasta syömättä silmien painuessa väkisin kiinni!

Päivä puistossa

2015-06-29T23:29:00.000+03:00

Illansuussa saavuimme sitten Hampuriin ja hotelliin majottauduttuamme päätimme tehdä pienen kävelyretken läheiseen kaupunginpuistoon. Puisto oli aivan valtava ja sieltä löytyi ruusutarhaa, minigolfia, melontaa, uintia, grillauspaikkaa, leikkipaikkaa ja kaikkea muuta, mitä vain kuvitella saattaa!

Kanit tulivat esiin iltahämärissä!

Ei siis tarvinut kahta kertaa miettiä, mihin suunnata aamulla lasten kanssa Pasin lähtiessä töihin, ja niinpä olimmekin aamulla puiston ensimmäiset leikkijät!

Lounaan jälkeen lähdimme puistossa olevaan luonnon uimalaan ja siellä olimme vielä silloinkin, kun Pasi tuli töistä. Porukalla päätimme käydä vielä melomassa ennen kotimatkan alkua ja teimme reilun tunnin melontareissun ihaillen ja ihmetellen milloin linnunpesiä ja niiden poikasia, milloin kauniita siltoja, milloin joen varrella olevia ravintoloita, katusoittajia ja pikku mökkejä tai vastaantulevia muita vesillä liikkujia!

Lapset nukahtivat saman tien autoon istuuduttuaan ja nukkuivat koko matkan Travemundeen ja vielä lautalle saapuessammekin. Sitten oli valitettavasti herättävä sen verran, että pääsimme hyttiin jatkamaan unia. Lautta lähti kohti Suomea kello 03 ja takaisin kotimaassa olimme reilua vuorokautta myöhemmin!

Vejers Strand

2015-06-26T23:09:00.000+03:00

Legolandista ajoimme suoraan Vejers Strandiin, josta olimme vuokranneet mökin koko viikonlopuksi. Viikonlopun myötä säät senkun paranivat ja sunnuntaina, kun matkaa oli jatkettava Saksaan, oli loman ensimmäinen varsinainen hellepäivä.

Eräänä aamuna heräsimme ennen auringonnousua ja suuntasimme rantaan aarteenetsintään. Pasi oli saanut työkaveriltaan vinkin, että täältä voisi löytää meripihkaa. Simpukoita löysimme ainakin mielinmäärin ja muutamia meripihkaksi mahdollisesti sopivia kappaleita, mutta näiden aitous on vielä varmistamatta.

Aamukahvit rantareissun jälkeen!

Iltapäivällä vuokrasimme pyörät ja poljimme parinkymmenen kilometrin matkan toiselle kehutulle - Hennes Strand - rannalle. Pyöräteitähän Tanskassa riittää, mutta kypäriä ei vuokraamosta löytynyt. Lapsille saimme sellaiset kuitenkin lainattua leirintäalueelta. Itselleni oli yllätys, miten suomaisessa maisemassa pyörätie kulki!

Sunnuntaina emme olisi millään raskineet lähteä aurinkoisesta Tanskasta, joten poikkesimme matkalla vielä kunnon kievariin sekä katsastimme Rømøn saaren.

Kirpparikierros

2015-06-24T22:27:00.000+03:00

Spisestedet Tjebberup - majapaikkamme Holbækassa

Aamulla Pasin täytyi jälleen rientää töihin meidän muiden jäädessä nauttimaan aamiaista viehättävään majapaikkaamme. Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan lampaita - pienessä tihkusateessa - ja tarkistamaan, moneltako bussi ajaisi kylän läpi. Aikataulu osoitti sen tapahtuvan juuri samalla minuutilla ja seuraava tulisi vasta kahden tunnin kuluttua. Ei siis auttanut muuta kuin lastata matkarattaat ja lähteä taivaltamaan kohti keskustaa. Isommalle tielle päästyämme ja matkaa ollessa vielä kolme kilometriä jäljellä, päätin kuitenkin katsoa, kulkisiko tästä useampi vuoro. Ja kuin taikaiskusta bussi tulikin saman tien ja pääsimme mukavasti perille.

Suuntasimme keskustan kautta merenrantaan, jossa söimme urheasti eväät kylmässä tuulessa. Sitten täytyi kuitenkin luovuttaa ja niinpä vietimmekin iltapäivän Holbækan kaupunginkirjaston lastenosastolla leikkien. Siellä tapaamani ruotsalaisnainen kertoi, että Tanskassa kirpparit (loppemarked) ovat yleensä yksityisten autotalleissaan pitämiä kun taas secon-hand-shopit (genbrug) ovat kirkkojen tai muiden järjestöjen ylläpitämiä, ja neuvoi myös tien muutaman viimeksi mainittuun.

Hyytävän kylmä satama

Kirjaston lastenosastolla sai syödä omia eväitä, leikkiä
sekä kokeilla jumppavälineitä.

Nämä kävimme yhdessä katsastamassa, kun Pasi pääsi töistä. Ja nyt kun termit olivat hallussa, kolusimme lasten kanssa seuraavana päivänä Middelfartissa pari lisää. Tarjonta ja yleisolemus vastasi näissä juurikin Suomen Pelastusarmeijaa, Fidaa ja Konttia, mutta harvoinpa olen kirpparilla käynyt mitään löytämättä! Muutamia löytöjä tein nytkin ja lapset olivat mielissään kylkiäisiksi saamistaan pehmoleluista.

Middelfardissa paistoi aurinko ja ehdimme nauttia eväät ja puhallella saippuakuplia satamassa ennen kuin Pasi tuli töistä ja lähdimme Legolandia valloittamaan!

Hotellimme Middelfardissa

Ja näkymät huoneen ikkunasta

Midsommer danske måde

2015-06-23T23:46:00.000+03:00

Vaikka siirtyminen Ruotsista Tanskaan oli nopea ja välimatkakin suhteellisen lyhyt, maisemat kuitenkin muuttuivat. Ruotsissa pientareita hallinneet lupiinit vaihtuivat unikoiksi, laitumilla laidunsivat lehmien tilalta hevoset ja valkoiseksi rapatut talot olivat saaneet päälleen paanukatot. Ja olimme melkein meren rannalla! Ensimmäisessä mahdollisessa paikassa oli tietenkin pysähdyttävä liottamaan varpaita ja keräämään simpukoita.

Kohta aloimme kiinnittää huomiota salkoon vedettyihin Tanskan lippuihin, ylioppilaslakit päässä kulkeviin nuoriin ja sinne tänne kasattuihin risukasoihin. Viimeksi mainittu herätti epäilyksen, joka osoittautui oikeaksi: Tanskassa juhannusta juhlitaan oikealla paikallaan eli tänä iltana! Lisäksi samaan aikaan juhlivat koulunsa päättävät nuoret. Kun olimme heittäneet tavarat majapaikkaamme, suuntasimme saman tien Holbækin rantapuistoon, missä juhannusjuhlat olivat alkamassa. Torvisoittokunta johdatti joukon puistoon ja kokon sytyttämistä odotellessa pyöräilijät esittelivät taitojaan.

Juhannuksessa tuntui yhdityvän suomalaisen juhannuksen ja pääsiäisen vietto, sillä kokon mukana poltettiin noita-akka kuin roviolla konsanaan. Me emme jääneet odottamaan loppuhuipennukseksi luvattua ilotulitusta, vaan lähdimme unten maille. Seitsemän kukkaan jäi tosin keräämättä jo toistamiseen tänä juhannuksena...