MC Lifestyle - Motoristin verkkokauppa

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kevyiden moottoriajoneuvojen verosta

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Sat, 14 Jan 2017 18:38:00 +0000

Sipilän hallitus on tuonut esityksen eduskunnalle kevyiden moottoriajoneuvojen verosta ja laiksi ajoneuvoverolain 21 ja 57 §:n muuttamisesta. Hallituksen esitys on luettavissa valtiovarainministeriön sivuilta: http://bit.ly/2iMBd04.

Esityksen perustelut ovat puutteellista, monin osin virheellistä sekä sekavia - sanoisinko että lain valmistelu on ollut puutteellista ja hyvin ylimalkaista. Suurimmat ongelmat esityksestä löytyy sieltä mitä ei ole vaivauduttu tutkimaan sekä yksi puhdas laskuvirhe - eikö valtiovarainministeriössä osata laskea arvonlisäveroa oikein?

MC Lifestylen lausunnon voi lukea kokonaisuudessaan täältä:
http://www.mc-lifestyle.com/mpvero.html

Mitä tehdä kun öljynsuodatin pyörii, muttei irtoa?

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Fri, 01 Jul 2016 10:49:00 +0000

Ensimmäisenä tietenkin tulee mieleen että suodattimen jengat ovat menneen talven lumia - tuskin kuitenkaan. Ongelman syy on todennäköisesti siinä että suodatin on vedetty liian kireälle, jolloin runko-osan ja "kansilevyn" välinen prässätty sauma vetää tyhjää. Ongelma voi ilmentyä myös halppis-suodattimien kanssa, vaikka suodatin olisi kiristetty oikeaa momenttiin. Miten tämmöinen suodatin irroitetaan?

suolista suodatin, eli peltisakset käteen, irroita pohja ja
poista pientä väkivaltaa käyttäen suodattimesta kaikki sisuskalut
ota pitkät ja tukevat kärkipihdit sekä miljoona-avain ja
pyöritä suodatin öljykanavien reijistä auki

Liitteenä video irroitusoperaatiosta.

Moottoripyörällä Alpeille

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Wed, 01 Jun 2016 09:15:00 +0000

Passo dello Stelvio - Italia

Kun mieli vetää tienpäälle ja lajina on moottoripyörät, niin on Euroopassa kaksi paikkaa, missä silmä lepää ja ajo maistuu: Norja ja Alpit. Kun pikkupoikana isot pojat kertoivat alppiteistä ja niiden huikeista ylityksistä, on selkäytimeen jäänyt pieni haave päästä koittamaan omalla pyörällä serpojen taikaa. Ensimmäisen kerran se tapahtui vuonna 2005 ja siitä asti ollaan oltu koukussa, joka vuosi on pitänyt päästä takaisin - vaikka väkisin.

Alpit voidaan karkeasti jakaa ilmastoltaan pohjoiseen lauhkeaan lehtimetsäilmastoon, toisaalta alppien eteläinen puoli kuuluu välimeren ilmastoon, joka on kuivaa ja helteistä. Niinpä Alpeilla onkin tarjota kaikkea keliä mitä taivas voi antaa; lunta, räntää, vettä sekä kuivaa ja kovaa hellettä.

Itä-länsi suunnassa Alpit voidaan jakaa kolmeen osaan: Läntiset ranskan merialpit, Sveitsin Keski-Alpit sekä Itäiset Alpit, kuten Itävallan Tirol sekä Italian Dolomiitit. Merialpit ovat korkeimpia ja samalla karun jylhiä. Itävallan Tirol on yhtä nurmikenttää, kun Italian Dolomiitit ovat täynnä yksittäisiä vuorimassiiveja. Slovenian Koillis-Alpit ovat luonteeltaan matalampia ja metsäisempiä - omalla tavallaan hienoja nekin.

Bled - Slovenia

Minne Alpeille kannattaa suunnata? Tekisi mieli sanoa että ihan minne tahansa, mutta tässä muutamia helmiä; aloitetaan koillisesta. Slovenissa, Alppien juurella on pieni kylä nimeltä Bled - Slovenian helmi. Kuvankaunis Bled sopii hyvin esimerkiksi Saksan läpiajon päätteeksi parin päivän lepopaikaksi.

Toinen oivallinen Alppimatkan aloituskohta voisi olla myös Itävallan Grossclockner, jossa noustaan leveää ja helposti ajettavaa tietä aina 2504 metriin. Grossclocknerilla on upeat maisemat - sekä nousun että laskun puolessa välissä on käymisen arvoisia paikkoja. Nousun loppupuolella on ns. biker point -näköalakukkula, josta näkee koko nousun. Laskun puolella kannattaa poiketa Pasteterze-jäätikölle.

Passo Sella - Italia

Seuraava kohde voisi olla kylä nimeltä Arabba, joka on keskeisellä paikalla Italian Dolomiitteja. Arabbasta kannattaa tehdä tukikohta, josta voi käydä “tyhjällä” pyörällä visiittejä lähiseudun serpoille. Ensimmäisenä kannattaa ajaa Arabban lenkki, jossa on neljä ylitystä: Campolongo (1875 m), Grödner (2121 m), Sella (2244 m) sekä Pordoi (2239 m). Ja luonnollisesti kannattaa ajaa lähialueelta löytyvä Passo de Giau, joka on kuin kaksi kilometriä korkealle vievä moottorirata.

Livigno on Italian veroparatiisi keskellä Alppeja. Tämä verovapaa alue on perustettu sotien jälkeen tukemaan ongelmallisen alueen taloutta. Nykyään se on suosittu hiihtokeskus ja kesällä nämä sadat hotellit ja majatalot ovat tyhjillään, eli laadukkaita ja edullisia yösijoja olisi tarjolla.

Livignosta käsin on helppo käydä ajamassa Alppien hienoimmat nousut: Passo dello Stelvio, 2758 m - alppiteiden klassikko. Stelviolle pääsee kolmea eri reittiä, itäisellä nousulla on jopa 48 neulansilmämutkaa. Muita käymisen arvoisia paikkoja ovat Passo Gavia (2621 m) sekä läheiset Sveitsin puoleiset ylitykset.

Col du Calibier - Ranska

Merialppien ehdoton kuningas on Ranskan Col de la Bonette (2802 m), joka on Euroopan korkein kohta, jonne asfalttia pitkin pääsee. Bonetten lähellä on lukuisa määrä huippuhienoja ylityksiä kuten urheilullinen Col de Vars (2108 m), mykistävän hieno Col d’Izoard (2360 m) tai vaikkapa syheröiden syherö Monacon rallista tuttu Turinin erikoiskoe.

Hotel Villa Flori, Como - Italia

Jos Alppien kiertely rupeaa väsyttämään, niin toki Italiasta löytyy leppoisia lomakohteita isojen järvien rannoilta. Italissa on kolme isoa järveä, joista kuuluisin on Garda-järvi. Ikävä kyllä se on vuosien saatossa “kulunut” turistirysäksi.

Gardasta länteen on seuraava iso järvi - lago di Como, jossa toki on paljon turisteja, mutta ei vielä haitaksi asti. Järvi ranta-alueineen on kovinkin tutustumisen arvoinen kohde. Käymisen arvoisia paikkoja ovat Bellagion vanhat kadut sekä Moto-Gutzzin museo Mandello di Lariossa.

Italian isoista järvistä läntisin on Maggiore-järvi, jonka pohjoispää on Sveitsin puolella. Maggioren ranta on täynnä upeita huviloita ja rantabulevardeja. Hotellit ovat kalliita, mutta pienellä vaivalla löytyy myös kohtuuhintaisia yösijoja.

Italiassa ja Ranskassa on korkea hintataso, eli jokseenkin sama kuin Suomessa. Saksassa on hivenen halvempaa ja Itävallan hintataso on noin 10 % matalampi kuin Suomessa. Myös Slovenian hintataso on matala, mutta ei niin matala kuin muun Itäblokin alueella.
Yösijan Alpeilla kustantaa tyypillisesti kahden hengen huoneessa 50 - 150 €/yö, keskihinnan ollessa noin 80 €.
Bensiini maksaa saman verran kuin Suomessa tai se on hivenen edullisempaa.

TOP 5 alppiylitykset:

Col de la Bonette (2802 m), Ranskan merialpit.
Passo dello Stelvio (2758 m), Dolomiitit.
Grossclockner (2504 m), Itävalta.
Arabban lenkki (2244 m) + Giau, Dolomiitit.
Col d’Izoard, Ranskan merialpit.

Jussi & Mirka Rajaniemi

Urkki ja rautaperseajo, osa III

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Sat, 12 Mar 2016 06:11:00 +0000

Salo ja pitkä tauko

ABC-liikennemyymälä, Salo
klo. 00:15

Kello on vartin yli puolen yön kun saavun Saloon ABC-liikenneasemalle. Takana on 1152 km ja aikaa on noin 7 tuntia 45 minuuttia ajaa Kokkolaan 460 km, eli keskinopeudeksi pitäisi tankkauksineen saada noin 60 km/h - taidan pitää vähän pidemmän tauon.

Tuntuu todella hyvältä istua rauhassa ja juoda kahvit sekä syödä sämpylä. Oikaisen vähän sohvalle ja se suorastaan kutsuu jäämään pidemmäksi ajaksi. Puhelimen akku oli mennyt tyhjäksi ja luonnollisesti olin unohtanut latausjohdon kotia. Käyn ostaa uuden kaapelin ja pistä sen ja GoPro-kameran lataukseen. Pihalla tarkistan UK:n öljyt ja silmäile onko mitään löysällä. Öljyä ei ole kulunut tipan tippaakaan ja kaikki on muutenkin OK. Jokohan olisi aika jatkaa matkaan?

Ulkona on todella upea keli. Aurinko on juuri painumassa taivaanrantaan, on 22 astetta lämmintä ja pilvetön taivas luonnon ollessa upeimmillaan. On tämä lounais-suomi kaunista katseltavaa, kun näin hiljalleen ajelee moottoritietä pitkin.

Tasaisella Suzuki rullaa kepeästi 90 km/h ja ylämäkeen otan aina aerodynaamisen "sikiöasennon" ja niissäkin mennään samaan nopeutta. Turkuun tultaessa seurailen E18-tien kylttejä pitkin Raisioon ja sieltä 8-tielle - nyt ollaan tosissaan kotimatkalla! Turun ja Laitilan välillä on paljon tietyömaita ja se hidastaa huomattavasti matkaa. Tosin tie on täysin tyhjä ja tietyömaat ovat lähinnä mukavaa huvitusta UK:n ilmatyynymäiselle jousitukselle.

Laitila klo. 02:09

Tuorila, Merikarvia
klo. 03:48

Laitilassa käyn Shellillä tankilla ja on todella hyvä fiilis. Kilometrejä on takana 126 ja bensiiniä meni 3.96 litraa. Laitilan jälkeen ohitan kaksi rekka-autoa ja Suzukin tuntuu olevan vedossa. Se menee todellä kepeästi 90-95 km/h ilman mitään kyyristelyitä, toki ylämäkiin vauhti hivenen hyytyy. Olisikohan niin että sisäänajo alkaa olla suoritettu.

Poriin tultaessa pohdin käynkö tankilla vai tykitänkö suoraan Merikarvialle. En osaa arvioida matkaa, enkä viitsi virittää vauhdissa navigaattoria. No bensiini riitti hyvin Tuorilan ST1:lle ja bensiiniä meni 4,36 litraa ja ajomatkaa 127 kilometriä. Tankatessa pohdiskelen ja tutkin matkan riittävyyttä. Pohdiskelun tuloksena päätin ajaa Seinäjoen kautta. Matkan varrella olen muutaman kerran ajanut harhaan ja Malmin tankkauskaan ei mennyt ihan putkeen, eli mittarissa on oletettavasti kilometrejä enemmän mitä varsinaisessa mittauksessa tulee olemaan.

Seinäjoelle

Tuorilasta jatkan muutaman kilometrin 8-tietä pohjoiseen ja käännyn 661-tielle Isojoelle. Metsän siimeksessä kylmä ja kostea ilma hiipii kropan läpi mutta tie on hieno! Jopa Urkin voimavaroilla tätä tietä on ilo "kanttailla". Hakkuuaukioiden kohdilla aurinko alkaa pilkistelemään ja ajofiilis on kohdillaan - kylmyydestä huolimatta.

Tuorilan ST1:ltä Isojoelle ei tullut ketään vastaa ja eipä tuo Isojokikaan vielä ollut heränyt. Maisema muuttuu metsästä pelloiksi ja aurinko paistaa 100 % suoraan taivaan rannasta silmille eikä tässä kohti aurinkovisiiristä ole mitään iloa. Tuntuu siltä kuin silmät räjähtäisi päästä ja on pakko pysähtyä tien laitaa odottamaan viideksi minuutiksi että silmät tottuu kirkkauteen.

Ei aikaakaan kun Kauhajoki tulee vastaan. Muistelen että Kurikan ja Seinäjoen puolessa välissä on huoltoaseman ja mittailen mielessäni että sinne pitäisi juuri ja juuri päästä tankille. Bensiini ei millään riitä ajamaan yhdellä tankkauksella Kokkolaan, joten sama käydä tankilla ennen Seinäjokea.

ABC Seinäjoki,
klo. 05:39

Vähän ennen Kurikkaa pääsen pakettiauton peesiin ja Suzuki laulaa peesissä kepiästi 100 km/h. Yhtäkkiä tie sukeltaa kohti joen uomaa ja kuin varkaen vauhti kiihtyy paketti auton peesissä aivan uusiin lukemiin. Ylämäessä vilkaisen GPS:n Max-lukemaa: 106 km/h - mieletön nato-ohjus!!!

Meikäläinen hymyilee kuin jakoavain ja päästelen tyytyväisenä sen ainoan ST1:n ohi mitä tässä lähimain on... Bensiini mittari on vajonut 1/2 senttiä punaisen alueen alapuolelle ja GPS-näyttää että Seinäjoen ABC:lle on matkaa vielä 12 km - voi hemmetin hemmetti, nyt meni koko homma puihin. Katselen GPS:stä huoltoasemia - ei näy, niin ei näy. Laske mielessä miten lähelle pitää päästä että ehdin työntää urkin huoltoasemalle aikataulun puitteissa.

Mutta niin kävi että bensiini riitti kuin riittikin Seinäjoen ABC-liikenneasemalle. Vedolle tuli mittaa 138 kilometriä ja bensiiniä meni 5,06 litraa, eli sinnehän jäi vielä 1,4 desiä bensiiniä! Tässä vaiheessa aika painaa päälle ja täytän tankin piripintaan ja ei muuta kuin heti takaisin tien päälle.

Kohti maalia - Kokkola

Seinäjoella GPS-näyttää matkaa oleva 145 kilometriä, eli välillä joudutaan tankkaamaan jossain vaiheessa. Kello on 5:50 eli aikaa näyttäisi olevan riittävästi - 2 tuntia 10 minuuttia. Tankkaukseen menee paperitöineen 10 minuuttia ja ajoaika 80 km/h keskinopeudella 1 h 49 minuuttia eli marginaalia jää noin 1/2 tuntia - hyvältä näyttää.

Tie on puuduttava. Ensin Seinäjoen "mottoritietä" pitkin Nurmoon, missä liikennevaloista pääsi ajamaan pysähtymättä läpi. Tie on yhtä loivaa mutkaa ja päästelen aivot narikassa kaasupohjassa. Ei vastaan tulijoita, ei ketään - damn boring. Aamun virkeys muuttuu väsymykseksi ja ennen Lapuaa alkaa silmät pilkkimään -niitä olisi niin kiva vähän lepuuttaa. Ajo rasitukset alkaa tuntumaan ja silmäluomet käy niin raskaaksi että on pakko ottaa tauko Laupuan Shellillä - yksi kahvi, munkki ja Red Bull - kiitos!

Shell Lapua

Tauko teki hyvää liikenneturvallisuudelle, mutta ei aikataululle! GPS näytti jäljellä olevaksi matkaksi 118 km ajoajaksi 1 h 28 minuuttia. Kun käänsin Shell:n pihasta 19-tielle, kello näytti lukemaan 6:30, eli aikaa päästä maaliin on 1 h 30 minuuttia - pahalta näytti ja tuntui. Ei auta muuta kuin ottaa sikiöasento ja antaa palaa. Onneksi on iso tie mitä "syöttää" läppä vaaterissa.

Suzuki antaa parhaansa ja mutta vastatuulesta johtuen menee vain vaivoin 90 km/h - alkaa marginaalit käydä aika pieneksi. Edessä on yksi 60 km/h alue sekä Pedersören siltatyömaa, missä "aamuruuhkassa" voi vierähtää 10 minuuttia ja se tankkauskin pitäisi ehtiä tehdä. Pienen pohdiskelun pääteeksi ajattelin vetää Pietarsaaren risteyksen, Edsevö, Nesteelle ja ottaa sieltä papereihin leimat varmuuden vuoksi - ja toivoa että kilometrit riittää. Tässä vaiheessa nimittäin aika ei riitä millään ajaa Kokkolaan asti - kunnes...

Kauhavatien risteyksessä eteen kurvaa rekka-auto, joka antaa turbon viheltää rajoitinta vasten. Rekan peesissä UK:n kaasua saa löysätä about. 75 % ja silti se kelaa kepeästi 95 km/h. Rekka halkoi ilmaa ja imee keveän skootterin mukaan - ai että kun matka alkoi taittumaan ja tämä rekkakuski ei paljon säästellyt, vaan veti rajoitinta vasten aina Uusikaarlepyyn risteukseen asti ja kääntyi Vaasan suuntaan.

Minä käännyin Kokkolan suuntaan pääsen heti tukkirekan peesiin ja matka taittui taas yli 90 km/h nopeudella kohti Kokkolaan. Polttoainemittari näytti sellaisia lukemia että rekan imusta on ollut iloa - nyt mennään maaliin asti ilman välitankkausta ja vielämä maksiminopeudella!

Kovjoen jälkeen aloin pohdiskella miten Pedersören siltatyömaa ohitetaan mahdollisimman nopeasti, mutta se sujui vähintäänkin helposti. Ennen siltatyömaata oli about. 400 metrijono odottamassa valojen vaihtumista vihreä. Kun ketään ei tullut vastaan, niin päästin koko letkan ohi kärkeen ja valot vaihtui sopivasti vihreille, eli koko työmaaruuhkan ohitin pienellä kaasun löysäyksellä :D.

MC Lifestyle
klo. 07:55

Kärjessä olleet rekat jäivät kuin seisomaan ylämäkeen ja ensimmäiset henkilöautot pääsivät ohittamaan allekirjoittaneen vasta Edsevön jälkeen. Loppumatka menikin sitten ihan siivellä sikiöasennossa. Muutama kilometri ennen maalia oli K. Leppäniemi odottamassa ja päästeltiin yhdessä keskustan Shellille tankille.

Pyörän mittari näytti 1706 km ja bensiiniä meni vain 3,63 litraa eli viimeiselle ja pisimmälle etapille tuli matkaa 144 kilometriä. Bensiini-kuitissa kello näytti aikaa 7:48, eli jäihän tässä vielä 12 minuuttia ylimääräistä aikaa - hyvin ehtii töihin aamu kahdeksaksi.

Viimeiselle etapille tuli myös aika mukiin menevä bensiinin kulutus 2,52 L/100 km. En tiedä, mutta 110 cm³ UK saattaa olla pienin ajoneuvo, jolla on nyt ajettuna rautaperseajo -tehkää perässä!

Urkki ja rautaperseajo, osa II

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Mon, 07 Mar 2016 07:30:00 +0000

Joensuu - päivällinen ja tankkaus, 575 km

Joensuu tuli aikanaan vastaan ja päässä laskien olen noin 20 minuuttia etuajassa suunnitelmia. Niinpä käännyn motarille ja sen eteläpuolella poikkean ST1:lle tankkaamaan Suzukia ja kuljettajaa. Matkaa on ajettu noin 575 kilometriä ja päätän tilata roiskeläpän päivälliseksi. Edellisestä rautaperseajosta opin sen ettei kannata vetää kovaa ähkyä tai tulee uni silmään kovin aikaisin, joten syön roiskeläpästä noin puolet ja totta puhuen - ei ollut se ollut mikään kulinaarinen nautinto muutenkaan.

GT, Särkisalmi
klo. 18:03

Kuskin ja ajoneuvon tankkauksen jälkeen läppä vaateriin ja keula kohti etelän lämpimiä tuulia. Keli on tässä vaiheessa jo hivenen parantunut ja lämpömittari noussut 18 asteeseen ja taivas näytti puolipilvistä. Kone laulaa sitä äänetöntä huutoa ja matka taittuu kuin siivellä. Ohitan lähes infernaalisella nopeuserolla kaksi itäisessä periferiassa valmistettua sivuvaunutuotetta ylämäessä. Pakkalassa paikallisessa GT Huoltoasemalla suoritetaan 700 kilometrin pikatankkaus: 4,40 litraa ja taas mennään - nyt ajo maistuu!

Suzuki pelaa, meno maistuu ja vähän ennen Lappeenrantaa pääsen Transpointin rekan peesiin. Tässä rekassa on astetta parempi nopeuden rajoitin kuin muilla rekoilla. GPS:an antoi pitkiä pätkiä lukemaa 99 km/h ja matka taittui kuin siivellä. Lappeenrannassa rekka kääntyy eri suuntaa imu vaihtuu vastatuuleen ja UK kulkee kuin täi tervassa. Vähän ennen Luumäkeä bensiinimittarin viisari kääntyi punaiselle ja oli pakko mennä tankille. 826 km, 4.30 litraa ja tasan 11 tuntia ja 50 minuuttia.

Mikä fiilis! Pahin osuus takana ja 10 minuuttia etuajassa - Karhulassa pidän kunnon ruokatauon ja voisi jopa hivenen oikaista selkää penkillä. Enää kilsa pari ja käännös 26-tielle kohti Haminaa. Kyllä kelpaa - mukavan mutkainen ja mäkinen tie missä UK:lla saa paahtaa kaasupohjossa ... kunnes perä edellä tulee vastaan Audi A4 + peräkärry. Se ajaa 80 km/h ja joka perkeleen ylämäessä nostaa kaasua ja tipauttaa nopeuden 60 km/h.

Ihan tekemätön paikka UK:lle, joka hyytyy ylämäkeen eikä "pimeässä" ylämäessä tohdi ladata ohi. Kypärässä kiehuu ja ärräitä lentelee huolella - saatanan tunarit sanoi UK. Vähän ennen E18 moottoritietä pääsen vihdoin Audin ohi, mutta mitä odottaa moottoritiellä? Tietyömaa, 50 km/h rajoitus ja edessä neljä rekkaa. Kun vihdoin pääsen ABC Amiraalille, on 10 minuutin etumatka muuttunut 15 minuutin aikavajeeksi.

Karhula - suunnaton vitutus ja tankkaus

ABC Amiraali, Karhula - Kotka
klo. 21:01

Ajan tankille, tankkaan 2,44 litraa bensiiniä, kirjaan ylös kilometrit ja tankatun bensiinimäärän, kypäräpäähän ja kurvaan ABC:n pääoven eteen. Kävelen sisään ja ostan kahvin sekä wiener-leivoksen. Hotkaisen ne 30 sekunnissa huuliin, kypärä päähän ja keula moottoritielle. 

Jonkinlainen epätoivo valtaa mielen. Pitäisikö soittaa rouvalle että hommaa huoneen Flamingosta. Toisaalta on aivan sama ajaa Vantaalle ja katsoa mikä on siinä vaiheessa tilanne, joten ei muuta kuin sikiöasento päälle ja urku auki kohti uusia pettymyksiä! 

Moottoritiellä on hiljaista. Jossain vaiheessa Kotkan jälkeen aukeaa saatanalliset säkeet ja Hells Angels liivit vilahtaa ohi vasemmalta kaistalta valtavalla nopeudella - saa sen huonon kuulon ja nivelreuman noinkin. 

Ulkona on yli 20 astetta lämmintä ja urkki kehrää kuin kissa. Kyykötän koko matkan Helsinkiin sikiöasennossa ja kone kelaa tasaista 90 - 95 km/h nopeutta ja välillä venäläiset city maasturit humahtavat ohi mikä saa urkin suorastaa repeämään liitoksistaan. Välillä mennään alamäessä jopa 100 km/h. Aurinko paistaa taivaan rannassa, on lämmintä eikä missään tunnu kolotusta - mikäpä tässä ajellessa. Sipoon kohdalla rupean laskemaan mielessäni aikaa suhteessa nopeuteen tulen lopputulokseen että jos nyt päästää kehä III:lle tätä menoa, niin olen aikataulussa jäljessä 5 minuuttia? Hmm... hymyilen kypärän sisällä taitaa tämä sittenkin onnistua.

Malmi - Helsinki

Malmi, Helsinki
klo. 22:42

Luonnollisesti hirveästä ajamisen ilosta paahdan tietyömaan takia kehä III:n liittymän ohi ja tankkaus tapahtui Malmilla. Bensiiniä meni 4,63 litraa, kilometrejä tuli 127 kappaletta ja aikataulusta ollaan jäljessä noin 5-7 minuuttia. Malmilta seurailin lentokentän kylttejä mukaille kehä III:lle ja siitä sitten Turkuun. Kehä III ajellessa pohdiskelin että olisi ehkä kannattanut ajaa kehä I:n kautta ja niin myöhemmin asiaa tarkistaessa olisi pitänytkin ajaa.

Espoosta sitten 1-tielle ja Suzuki antaa parastaan. Moottoritie on lähes autio ja rekka-autoja on harvakseltaan. Ilta on mitä hienoin. Aurinko laskeutuu hiljalleen taivaanrantaa, usva alkaa nousemaan ja ulkona on 22 lämmintä - on tämä lounais-suomi näin illalla upea kokemus. Kone hurisee tasaista vauhtia ja ajan muutaman rekan kanssa kilpaa.
 
Muuten - rekka-auton UK-haistaa jo kaukaa. Kun rekka-auto tulee perä edellä vastaan alkaa UK:n vauhti nousta. Mitä lähemmäs rekkaa lähestytään alkaa tasainen ilmavirta pyörteilee ja vauhti hiljalleen nousemaan. Noin 1/2 kilometriä ennen rekkaa nousee vauhti tasaisella noin 93-96 km/h ja 100 metrin päässä rekasta mennään jo 98-100 km/h!

"Imutan Suzukilla ihan rekan peräpeiliin ja viime hetkellä vedän vasemmalle kaistalle. Rekka puskee rajoitinta vasten 93 km/h ja minä yritän kutistua mittariston taakse mahdollisimman pieneksi, mutta UK:n vauhti alkaa rinnalla hyytymään ja kun tullaan nupin ilmavirtaan - pysähtyy vauhti kuin seinään". Niin sitä sitten mennään rintarinna kilometrin joskus toisenkin. Vasta kovemmassa alamäessä, ilmeisesti rekan vakionopeudensäädin nostaa hivenen kaasua pääsee UK puskemaan nupin aiheuttaman ilmavirran läpi ja rekka jää kuin seisomaan!

Jatkuu lähipäivinä...

Urkki ja rautaperseajo, osa I

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Fri, 04 Mar 2016 20:52:00 +0000

Rautaperseajo 2015 Suzuki UK110:llä

1.7.2015 Urkki rekkariin

Sain UK:n rekisteröityä, rekisterikilven, vakuutukset sekä USB-liittimen kiinni urkkiin, joten startti on huomenna Kokkolan heinolankaaren ABC-liikennemyymälästä kello 8.00! No ei se niin helposti käynyt...

Illalla katselin vielä reittiä ja säätiedotuksia: aamusta puolipilvistä keski-suomen korkeudelle ja illasta alkaen voimakasta vesisadetta itä-suomeen. Etelä- ja lounais-suomeen luvattiin koko päiväksi yli 20 astetta ja pilvetöntä taivasta. Reitti meni uusiksi - prkl!

Nou hätä, vaihdetaan sitten ajosuuntaa. Eli räpätään urkilla Kalajoen kautta Kajaaniin ja sitten itärajaa alas sateen jäädessä selänpuolelle. Illalla ja yöllä paahdetaan etelä- ja lounais-suomen läpi takaisin Kokkolaan!

2.7.2015 Lähtö

ABC Kokkola
klo. 8:00

Aamulla menen kaupalle hyvissä ajoin ja tarkista öljyt, jarrut, vilkut, valot ja urkin kunnon silmämääräisesti. Sen jälkeen pakkaan kaikki rautaperseajon tarpeet tavaratilaan:

1 L Shell Advance Ultra 10W-40 öljyä
GoPro -kameran vara-akkuineen sekä muistikortteineen
puhelin, lompakko sekä varakäsineet
paperit ja kynät rautaperseajon dokumentointia varten
Leatherman-yleistyökalun
sekä ruuvimeisselin ja kiintoavainsarjan

Jos näillä ei pääse perille, niin sitten jäädään välille! Mukaan "saattajaksi" lähti Juha ja Kimmo, jotka olivat samalla toimivat ajon todistajina. Kimmo lupautui ajamaan Kalajoelle asti ja Juha niin pitkälle kuin perse kestää - tai enintään Kuopioon...

Lomakkeisiin oikea päivämäärä, kellon aika, kilometrit, tankkaus ja tankkikuitti ulos koneesta. Tarkistan vielä kuitin päivämäärän, kellon ajan sekä polttoainemäärän. Numeroin kuitin ja laitoin se kameralaukkuun omaa taskuun ja ei muuta kuin siima kierälle ja keula 8-tielle.

Checkpoint 1 - Kalajoki.

Suzuki on painotuore "nollapyörä", joten nyt tehdään kunnon koeponnistus - käytännössä paahdetaan kaasupohjassa koko matka 1609 km! Ansimmäinen etappi Kalajoen ABC:lle on testi numero 1. Jos saa Suzukilla pidettyä yli 80 km/h matkanopeutta, niin rautaperseajoa voidaan jatkaa seuraavaan tarkistuspisteeseen - Nivalaan. Jos Nivalassa on kaikki OK, niin kolmas ja viimenen tarkistuspiste on Kajaani. Jos siinä näyttää että rautaperseajo on mahdollista ajaa, niin sitten ajetaan puoleen väliin ja katsotaan mikä on tilanne - ajetaanko loppuun vai jäädänkö Helsinkiin yöksi.

Alkumatka on semmoista tunnustelua, miten urkki kulkee. Karhi, Himanka ja Kalajoki. Suzuki laukkaa nätisti: ylämäessä vaihti hyytyy alle 80 km/h, mutta alamäessä mennään jo 90 km/h mittarissa ja Kalajoelle päästään aikataulussa. Tässä kohti alkaa huolestuttamaan polttoaineen kulutus. Mittariin tuli 61 kilometriä ja yli 1/2 tankkian on mennyt bensiiniä.

Haen kahvin ja vedän pika pikana yhden suklaapatukan, täytän lomakkeet ja en tankaa, sillä haluan nähdä kuinka pitkälle tankillisella pääsee. Excel-taulukkoon olin merkannut seuraavaksi tankkauspisteen Nivalan Nesteen aseman, joten sinne sitten.

Keula 8-tielle ja muutaman kilomerin päästä käännös 27-tielle kohti Ylivieskaa ja Nivalaa. Suzukin meni 8-tiellä ilmeisesti myötätuulen siivittämänä tasaisella sen 90 km/h, mutta nyt vain vaivoin 80 km/h. Kyyryssä ajellen sen 85 km/h. Jos näin mennään niin tulee pitkä matka. Alavieskassa (90 km ajettu) bensiini mittari valuu punaisen asteikon yläreunaan ja homma alkaa huolestuttamaan - riittääkö bensiini? Ylivieskaan on noin 17 km ja mittari on punaisella...

Välistä Juha kyllästyy hitaaseen etenemiseen ja heittää ohi. Ja minkä vaikutuksen se tekee urkille. Kun edessä ajava prätkä halkoo ilmaan, niiin UK110 repeää liitoksistaa ja se kiskoo alamäessä jopa 95 km/h mittariin! Meillä on vastatuulta ja se näkyy bensiinin kulutuksessa ja nopeudessa. Jos näin mennään niin 23 tunnin päästä tuntuu todella todella pahalta.

Checkpoint 2 - Ylivieska

Ylivieskassa mittariin on tullut 107 km ja bensiiniä meni 3,73 litraa. Eli tämän etapin keskikulutus oli 3,48 l/100 km. Nivalaan oli tankilta noin 25 kilometriä, joten myös sinne olisi päästy nippa nappa eli bensiinimittari ei kerro ihan totuutta. Keskinopeus on kaikesta huolimatta ihan OK ja ajattelin että ajetaan seuraavaan tarkistuspisteeseen Kajaaniin!

Ylivieskasta piiskaan urkin tienpäälle ja Nivala tulee kepeästi vastaan - tuttuja maisemia lapsuudesta. Nivalasta käännytään 28-tielle kohti Kajaania ja liikenneympyrässä ehti harmaa kotilo vetämään omakotiloa perässään - mitenhän mahtaa onnistua karavaanarin ohitus julmalla 9 hevosvoimalla?

Testailin ohitusominaisuuksia. Asuntovaunun imussa sain kelattua varsin lyhyellä kiihdytyksellä 95 km/h mittariin. Karavaanari veti vaunua tasaisesti noin 85 nopeutta niin ylä- kuin alamäessäkin. Kun tietä ei pahemmin tuntenut, niin jättäydyin noin 75 metrin päähän asuntovaunusta ja suoran päässä, ennen mutkaa pistin läpän vaateriin. Voi sitä voiman tunnetta: 81, 82, 83 .... 95 km/h juuri sopivasti kun uusi suora mutkan jälkeen aukeaa - prkl, auto tulee vastaa.

Jättäydy uudestaan perään, kiihdytä kaasupohjassa koko mutkan ajan toivoen että seuraavalla suoralla on riittävästi pituutta ja ketään ei tule vastaa. Tämä toistui 5-7 kertaa kunnes avautui loivasti oikealle vievä mutka jossa oli näkyvyyttä kilometrin verran eikä ketään tullut vastaa! Urkki laukkasi lähes heittämällä - auton rinnalle ja pitkähkön kinnauksen jälkeen myös ohi - voi sitä ilon ja voiman tunnetta! Määä pääääsin sen saaaatanan karavaaaanarin ohi!!!

Siitä se tykitys sitten alkoi ja kaasu pohjassa painettiin Kärsämäelle, missä seuraava tankkaus. Juha halkaisi tietä ja Suzuki puksutti kepeästi hyvää matkavauhtia. Matkaa tälle etapille tuli 102 km ja bensiiniä meni vain 2,48 litraa, eli aika vähällä menee peesatessa.

Checkpoint 3 - Kajaani

Shell Kajaani
klo. 11:57

Kärsämäeltä otettiin keula Kajaania kohti ja tällä kertaa Suzuki halkaisi tuulta ja se näkyy vauhdissa. Kajaaniin tultiin noin kello 12.00 ja ajamme suoraan Shellille tankille. Matkaa kertyi 110 km ja tankkiin meni 3,78 litraa eli kulutus nousi minun vetovuorolla 3,45 litraan satasella. Juhan Honda näyttää kuluttavan soppaa aika kiitettävästi ja hän tuli myös tankille ihan höyryillä.

Shell tarjosi sopivaan välirahaan evääksi Drivers Dog's hodarit, joten ne työnnettiin kolmessa minuutissa naamaan, juodaan kokis ja sanon morot Juhalle, joka suuntasi oman keulan Kuopiota kohti. Itse otin 6-tien ja suuntana on Nurmes.

Tästä alkoi ehkäpä haastavin osuus, sillä UK110:n ei ehkä ole ihan paras vaihtoehto tasaiseen matkavauhdin ylläpitoon ylikuormattuna mäkisellä maantiellä. Takana on vasta 285 kilometriä ja puolivälin tarkistuspisteeseen Karhulan ABC Amiraaliin on vielä tuommoiset 570 kilometriä, eli ei muuta kuin pakoventtiilille töitä ja kaasuläppä nurin.

Vuokatin tien risteyksessä piti tarkistaa TomTom:sta suunta kun sisäisessä kompanssissa oli vähän epävarmuutta. Näitä suunnan tarkistuksia ei saisi tulla yhtään, koska mennään minuutti aikataululla. Tähänkin tuhraantui 3 minuuttia...

ABC Nurmes
klo. 13:45

TV:stä tuttuja kylttejä tulee vastaan, kuten Talvivaara, Rautavaara, jne... Tällä osuudella ei ole oikeastaan yhtään tasaista pätkää, vaan jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Vastatuuli vielä rokottaa vauhtia ja oikeastaan Nurmekseen mennessä en saanut kertaakaan yli 90 km/h nopeutta mittariin ja koko matka piti painaa sikiöasennossa - aika raskasta hommaa.

Kajaani - Nurmes, 123 kilometriä. Bensiiniä meni 4,30 litraa, eli kulutus oli noin 3,5 l/100 km eli kannatti kyyristellä katteen takana! Nurmeksesta käännyn Lieksaan ja sieltä takaisin 6-tielle Joensuuhun. Lieksassa tein pikatankkauksen, koska bensiini ei riitä Joensuuhun asti eikä bensiiniasemista Lieksan ja Joensuun välillä ollut tietoa...

Rautaperseajo 2015 - suunnittelu

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Mon, 13 Jul 2015 18:13:00 +0000

Onhan tuossa jo jokunen vuosi siitä kun ajoin ensimmäisen rautaperseajon. Uusi rautaperseajo on ollut suunnitelmissa pitkään, mutta prätkäalalla yhden vapaapäivän järjestäminen keskellä kesää on lähes mahdotonta. Nyt semmoinen järjestyi pitkän aikaan ja ajoneuvoksi valittiin painotuore Suzuki UK110 -skootteri, jonka moottori pitäisi sisäänajaa samalla reissulla...

Reittisuunnitelma

Alkuperäinen reittisuunnitelma rautaperseajolle

Reittiä pohdittaessa tulisi huomioida ajoneuvon ominaisuudet, keli sekä ajankohta. Ei ehkä kannata lyödä päivämäärä lukkoon 2 kuukautta ennen ajoa vaa mielummin muutama päivä ennen ajoa, jos säät sen salliin. No, allekirjoittaneelle se ei tietenkään käy kun yrittäjä joutuu laittamaan asiat lukkoon jo 1/2 vuotta ennen ajoa, joten rautaperseajo alkaa 2.7. kello 8.00 - satoi taikka paistoi...

Suzuki UK110 on koko Suzukin skootteri-malliston pienin ja sen voimavarat ovat kovin rajalliset. Tehoa on noin 9 hevosvoimaa, pieni 5,20 litran polttoainesäiliö sekä vaatimaton huippunopeus on yhdistelmä, joka luo reitin suunnitelulle omat rajansa. Ei saa olla liian mäkinen reitti ja tulee olla mahdollisuus "luukuttaa" pitkiä pätkiä kaasupohjassa huippunopeudella.

Useiden Excel-harjoitusten jälkeen reitistä muodostui seuraavanlainen: Lähtö Kokkolan ABC-liikenneasemalta kello 8.00, siitä keula 8-tielle ja etelään niin pitkästi kuin tietä riittää: Vaasa, Pori, Turku, Helsinki, Kotka - eli maailman tylsin tie. Tämä osuus olisi pätkä, jonka saisi ajaa käytännössä 750 km kaasupohjassa! Välillä on on muutamia 60-80 km rajoitusalueita, mutta noin 80 % matkasta on 100-120 km/h rajoitusaluetta, mikä toki riittää Suzukille.

Jos vielä tällä osuudella pääsee rekan peesiin, niin keskinopeus tulee olemaan huomattavan korkea. Rekan peesissä polttoaineen kulutus pienenee huomattavasti ja jos tankkausväliä saa vaikkapa 25 % pidennettyä, säästyy helposti 15-30 minuuttia ajassa.

Siitä eteenpäin reitti onkin jo kovempi ponnistus UK110:lle. Kotkasta ajetaan itärajaa pitkin siten että Haminasta Luumäelle, Lappeenranta, Joensuu, Lieksa, Nurmes, Kajaani, Nivala ja varmuuden vuoksi Kalajoen kautta Kokkolaan. Tällä reitillä olisi matkaa noin 1670 km.

En tiedä riittääkö se rautaperseajoon, koska reitti lasketaan lyhyimmän ajoreitin mukaan mutta ei pikkuruisen Suzukin voimavaroilla tuota pitempää reittiä ehdi ajaa. Excel-harjoitusten tulokset kertoi että jos ajon keskinopeudeksi saadaan 80 km/h on ajoaika tälle noin 20 tuntia 40 minuuttia. Jos tankillisella pääsee 100 km, niin tankilla tulee käydä 17 kertaa. Yhteen takkaukseen menee noin 10 minuuttia, joten tankkaamisiin menee 2 tuntia 50 minuuttia eli kokonaisajaksi tulee 23 tuntia 30 minuutia...

Aikataulu on järjettömän tiukka ja siinä on paljon epävarmuuksia, mutta jos hommaan keskittyy on se ainakin teoriassa tehtävissä!

Suzuki UK110 kevariskootteri

Suzuki UK110

Meillä ei sitten viime kevään ole ollut käytettävissä koeajopyörää kypärille, joten Suzuki -koeajopäivän yhteydessä päätettiin tilata Suzukin uusin kevariskootteri tähän hommaan. Sen hinta on 2199 €, eli paljon vähemmän kuin uusi moposkootteri!

Koeajopäivänä ajoin "urkilla" varsin paljon ja kävin koittamassa sillä huippunopeutta 8-tiellä. Parin kilometrin kiihdytyksellä vastatuuleen kone kelasi 82,5 km/h huippunopeuden GPS:n mittariin, eli olettavasti myötätuulessa se menee yli 90 km/h, tasaisella vähän alle ja ylämäessä noin 80 km/h.

Siitä se ajatus sitten lähti - tällähän voisi koittaa rautaperseajoa! Pyörä itsessään on hupanen ajaa, on vain kaasu ja kaksi jarruvipua: etujarru ja takajarru. Sähköstartti, erittäin mukava istuin sekä 20 litran "tavaratila" minne mahtuu eväät ja kaikki välttämättömät tarpeet rautaperseajoon.

Se kulkee kaupungissa kepeästi liikennevirran mukana ja toisin kuin moposkoottereilla, autot ovat kaupungissa lähinnä tien tukkona. Sen ajotuntuma on salamannopea eli se kääntyy ajatusta nopeammin mutkiin mikä tekee ensimetreistä vähän huterantuntuiselta.

Maantieajossa UK110 kulkee vakaasti, eikä sivutuulikaan ota siihen pahemmin kiinni. Ainoastaan isoissa heitoissa huomaa takajousen rajoitteet ja kyyti ainakin tämmöisellä 100 kiloisella jässikällä on "keinuvaa" isoissa heitoissa. UK100:n hallintalaitteet ovat hyvin sijoitettu ja tämmöiselle 175 cm pitkälle juuri oikeissa paikoissa.

Peileistä näkee taakse kaikissa nopeuksissa eikä ne sumene missään kohti tärinästä. Peilin varrella saisi olla vielä 5-7 cm enemmän pituutta, jolloin näkyvyys taakse paranisi vieläkin paremmaksi. Suzukin moottori ei tärise lainkaan, joten moottorin tasapainotus on hyvässä hoidossa ja äänimaailma on hämmentävä, sillä sitä ei ole. Urkin kun laittaa Kokkolan keskustassa käyntiin, niin sitä ei oikeastaa kuule ollenkaan. Ja kaasupohjassakin se on semmoista outoa hiljaista huutoa.

Tuulensuojaan UK110 ei tarjoa muuta kuin jaloille, mutta siihen saatavissa varsin kattava pleksisarja. Se sisältää ison etupleksin sekä käsisuojat. Sitä pohdiskelin, mutta kun tietää että ilmanvastus on pinta-ala kertaa ilmanvastuskerroin, ei isompi pinta-ala ainakaan paranna huippunopeutta...

Moottori on huippuyksinkertainen nelitahtimoottori, jossa on: polttoaineen ruiskutusjärjestelmä, sähköstartti sekä varmuuden vuoksi normaali käynnistyspoljon. Tehoa on vaatimattomasti ja se on selvästi optimoitu osakaasulle kaupunkinopeuksiin, mikä antaa alle 70 km/h noupeuksille mahdollisuuden liikkua ripeästi liikennevirran mukana.

Suzuki koeajopäivä 6.10.

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Tue, 09 Jun 2015 08:53:00 +0000

Tulevana keskiviikkona on Kokkolassa harvinaista herkkua tarjolla, nimittäin Suzuki tuo uutuudet koeajoon Kokkolan keskustaan! Koeajopäivä 6.10. ja pyörät ovat ajossa aamusta kello 8.00 alkaen aina iltaan asti!

Koeajettavat moottoripyörät:

Suzuki GSX-S1000A
DL1000A V-Strom
GSW250 Inazuma
UK110 Address

Uusi Myymälä - Kokkola

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Tue, 21 Apr 2015 11:34:00 +0000

Kokkolan uusi myymälä on ollut vähän hakusessa asiakkailta. Myymälän näyteikkuna alkaa olemaan valaistusta vaille valmis. Kun ajelette Kokkolan keskustaan Torikatua pitkin, niin tämmöisen kyltin alta uusi myymälä löytyy!

MC Lifestyle, Torikatu 16 LH 26, 67100 Kokkola

Moottoripyörällä Venäjällä

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Wed, 04 Mar 2015 20:34:00 +0000

Karjalan sorahighwayta.

Maailma rakastaa seikkailijaa.

Venäjälle moottoripyörällä. Eikös siellä ole tiet melko huonossa kunnossa? No siksipä juuri. Venäjä on lähellä ja päällystämätöntä tietä on paljon. Majoitusta, syömistä ja polttoainetta saa edullisesti. Matkaenskakuskeille voin suositella Venäjän matkailua, ainakin jos on valmis irtautumaan tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta.

Venäjälle matkaavan täytyy hankkia viisumi. Kertaviisumi oikeuttaa yhteen turistimatkaan ja on voimassa enintään 30 päivää. Viisumi on passin tyhjälle sivulle liimattava tarra. Viisumia hankittaessa tarvitaan passi joka on voimassa vähintään 6 kuukautta matkan päättymisen jälkeen, viisumianomuskaavake täytettynä ja allekirjoitettuna, passikuva ja todistus voimassa olevasta matkavakuutuksesta joka on voimassa Venäjällä. Kopio matkavakuutuskortista ei enää nykyään riitä. Viisumin toimitusaika on yleensä noin pari viikkoa.

Petrooliasema.

Venäjällä on alueita minne turistilla ei ole mitään asiaa, ainakaan ilman lupaa. Tämä täytyy ottaa huomioon kun viisumianomuslomakkeeseen kirjoittelee matkareittiä. Käytännössä viisumi on helpoin hankkia matkatoimiston tai vastaavan kautta, jolloin matkareittikin tulee viilattua niin, että hakemus ei tule kielteisellä päätöksellä ainakaan väärän reitin vuoksi takaisin. Oleskelu Venäjällä täytyy rekisteröidä jos matkan kesto on yli seitsemän päivää. Ainakin hotellissa yöpyessä on mahdollista tehdä rekisteröinti.

Vakuutusyhtiöt tarjoavat ajoneuvovakuutuksiin Venäjä laajennusta joka on suositeltavaa ottaa. Kaskon voimassaolon ehtona saattaa olla vakuutusyhtiöiden hyväksymän lukituslaitteen käyttö tai pyörässä oleva oma ajonestolaite. Rajalla tarvittava, vakuutusyhtiöstä saatava asiakirja on green card, eli kansainvälinen todistus voimassa olevasta liikennevakuutuksesta. Jos moottoripyörä ei ole omissa nimissäsi, tarvitset myös valtakirjan joka valtuuttaa rajan ylittämiseen kyseisellä ajoneuvolla. Pyörän rekisteriotteesta, passista, viisumista ja green cardista kannattaa ottaa kopiot alkuperäisten lisäksi varalta mukaan.

Osa raja-asemista on ympäri vuorokauden auki, osa on öisin kiinni. Käytäntö rajalla on vaihtelevaa. Suomen puolella riittää kun kerran näytät kaikki tarvittavat asiakirjat. Venäjän puolella operaatio alkaa yleensä siitä, että ajat pienelle kopille puomin eteen ja näytät koppalakille passin. Puomi nousee ja pääset ajamaan varsinaiselle asemarakennukselle. Sitten alkaa lippujen ja lappujen täyttäminen. Yleensä lappuja ei ole käännetty Suomeksi. Osa lapuista täytetään kaksin kappalein, eli toinen jää itselle paluumatkaa varten. Asiakirjat tarkastetaan ja passit katsotaan saman talon sisällä kolmessa eri kohtaa. Papereihin lyödään hienoja leimoja. Rajavartijat pyytävät yleensä avaamaan pyörän laukut, mutta harvemmin laukkuja on tarvinut tyhjentää. Rajalla saattaa helposti vierähtää tunti, vaikka jonoja ei olisikaan. Usein passi tarkastetaan vielä kerran kun ajat asemarakennukselta seuraavalle kopille missä puomi. Ja vielä kun olet ajanut muutaman kilometrin niin näet edessä puomin ja koppalakki pyytää passiasi nähtäväksi. Niinkin on käynyt, että pikkukylän motellissa keskellä ei mitään tulee rajavartija aamulla pyytämään passit nähtäväksi koko seurueelta kun olimme menossa aamupalalle.

Silta järven yli.

Karjalan tiekartta on hyvä olla tankkilaukussa mukana. Verraton apu on ollut Automapan ohjelma navigaattorissa, näyttää pienetkin tien tapaiset. Matkaan kannattaa varata perus työkalujen lisäksi renkaan paikkaamisessa tarvittavat välineet. Päällystämättömillä sekä päällystetyillä teillä on paljon maakiviä joita ei aina onnistu väistämään. Myös tasaista hyväkuntoista päällystämätöntä tietä on ajettavaksi. Karjalasta soratietä löytyy ja paljon, liikennettä on vähän. Sillat ovat vaihtelevassa kunnossa. Jos sillasta puuttuu sopivasti tien suuntaisesti lankku tai pari niin siinä on renkaan mentävä aukko. Mutkan takana voi tulla Lada vastaan keskellä tietä tai tukkiauton kyydistä tipahtanutta raakapuuta. Kannattaa tankata aina kun mahdollista. Polttoainetta on melko hyvin saatavilla, mutta joskus vasta pienen etsimisen jälkeen. Tärkeää on tiedostaa oman pyörän toimintasäde yhdellä tankillisella. Normaali käytäntö on, että ensin maksetaan ja sitten tankataan.

Rengashommia.

Ihmiset ovat ystävällisiä ja osa humalassa keskellä päivää. Terve terve on aina joku kättelemässä kun pyörät pysähtyvät. Vanhempi väestö puhuu Suomea yllättävänkin kaukana rajasta. Majoitusta löytyy mökeistä motelleihin ja hotelleihin. Miliisin kanssa ei ole ollut ongelmia. Pyörät on ollut usein vartioidulla parkkipaikalla yön ajan tai ainakin kettingillä köytettynä yhteen nippuun.

Venäjän matkailu kannattaa aloittaa esimerkiksi parin päivän kierroksella Kostamuksen, Vuokkiniemen, Jyskyjärven, Uhtuan ja Pääjärven suunnilla. Venäjän pohjoisin kaupunki Murmansk on myös vierailun arvoinen. Pietari – Murmansk välinen tie on ainakin pohjoisessa hyvässä kunnossa. Voit kuvitella ajavasi jossain Alaskan nurkilla kun pitkäkeulaiset jenkkirekat jyräävät vastaan ja maisema ei ole ihan huonoimmasta päästä. Murmanskista Petsamoon vievä tie numero A138 on päällystetty ja melko hyväkuntoinen. Tieltä poistuminen on kielletty. Murmanskin alueella on ydinkäyttöisten alusten ja sukellusveneiden laivastotukikohtia. Hienoja maisemia ja huonoja teitä löytyy myös Hiipinätuntureilta Kirovskin suunnalta.

Neljä reissua moottoripyörällä Venäjälle peräkkäisinä kesinä ja aloin miettimään jos välillä kävisi jossain muualla. Parin vuoden tauon jälkeen on Karjalan tiekartta alkanut taas olemaan silmien alla yhä useammin ja reittisuunnitelmat hahmottuu. Vielä monta kylää on itänaapurissa kiertämättä.

Jussi Männistö/JP-Liikennekoulu

Arveluttavia lätäköitä.

MP-Messumatka Tukholmaan

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Fri, 02 Jan 2015 11:51:00 +0000

Tukholman MP-näyttely 2015

Kokko MC Club järjestää 23.-25.1.2015 messumatkan Tukholmaan. Matka tehdään linja-auto/laivaristeilynä operaattorin ollessa Viking Line (Helsinki - Tukholma - Helsinki). Linja-auto on sama mitä on käytetty Italian ja Englannin messumatkoilla. Matkalle lähdetään, jos osallistujia on vähintään 50 henkilöä ja matkalle mahtuu 60 henkilöä.

Matka lähtee Kokkolasta kerholta Jungsborkilta perjantaina 23.1.2015 kello 8:30. Laiva lähtee Helsingistä kello 17.30 Ruotsiin ja saapuu Tukholmaan klo. 10.00. Tukholmassa on koko päivä aikaa olla kaupungilla ostoksilla tai moottoripyöränäyttelyssä. Laiva lähtee takaisin Suomeen kello 16.30 ja saavumme Helsinkiin klo. 10.00 ja Kokkolaan saavumme noin 16.00.

Matkan hinta: 100 €/henkilö. Sitovat ilmoittautumiset 15.1.2015 mennessä joko kerholle lähtijälistaan tai soita numeroon 06 822 4656 (iltaisin) ja kännykkään 040 554 7063.

Linja-auton reitti on: Iisalmi - Nivala - Ylivieska (n. 7:30) - Kokkola (n. 8:30) - Seinäjoki - Parkano - Tampere - Helsinki (17:30).

Kahvanlämmittimet

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Tue, 23 Dec 2014 22:20:00 +0000

Thermo-luokan Rukka 3 Finger -ajokäsine.

Moottoripyörän lämpökahvat ovat ehdoton lisävaruste kevään ja syksyn ajoihin. Pyörissä, missä ei ole katetta ohjaamasta kylmää viimaa on käsien paleltuminen iso ongelma. Mitä vaihtoehtoja on olemassa, kun käsiä paleltaa?

Lämpimät ajokäsineet

Niin lämpimät käsineet, se on hyvä vaihtoehto. Rukkan mallistosta löytyy liuta lämpimiä käsineitä, joista Thermo-luokan Rukka Mars ja 3 Finger-käsineet ovat markkinoiden parhaimmat. Ohut käsine ei lämmitä, mutta se antaa loistavan ajotuntuman. Toisaalta lämmin käsine on aina paksu, joten ajotuntuma jää silloin myös huonommaksi. Näin ollen ajokäsine on aina kompromissi ajotuntuman ja lämpotilan suhteen. Hyvät, lämpimät ja vedenpitävät käsineet maksaa 100 € ylöspäin.

Tankorukkaset

Tankorukkaset eli ohjaustankoon asennettavat tuultaohjaavat pussit ovat toinen vaihtoehto. Niiden idea on yksinkertainen kylmä ajoviima ohjataan kokonaan käden yli. Tällöin lämpö jää pussin sisälle ja käsiä ei palele - ohuemmat käsineet riittävät mainioista. Huonona puolena tankorukkasilla on käytettävyys ja saattavat rajoittaa jonkin verran ajoneuvon hallintaa. Sinisalon tankorukkaset maksavat 29 €, eli varsin edullinen ratkaisu kylmille keleille.

Kahvanlämmittimet

Oxford Premium Touring Kahvanlämmittimet

Kahvan lämmittimet voidaan jakaa kahteen ryhmään: lämpökahvoihin ja erillisiin vastuksiin. Lämpökahvoissa lämmitysvastukset on integroitu suoraan tuppee, joten niiden asennus on helppoa. Lämpökahvat lämpenevät nopeasti, koska niiden teho tulee suoraa käsille ja vain pieni osa menee ohjaustangon lämmittämiseen. Luotettavia ja toimivia lämpökahvoja ovat Brittiläiset Oxford Premium Touring lämpökahvat ja Japanilaiset Daytona -lämpökahvat.

Lämpövastusmallista ylivoimaisesti suosituin on Dice Hot Grips -asennusarja, missä liuskemaiset lämmitysvastukset asennetaan kahvan ja ohjaustangon väliin. Vastusliuskojen asennus vaati vähän enemmän asentajalta ja kestävyydeltään ne ei vastaa lämpökahvoja, mutta toisaalta onhan ne 60 % halvempia.

Kahvanlämmittimet ovat yleispätevä keino pitää kädet lämpiminä. Siinä kelissä missä tarvitaan normaalisti Rukka Mars-käsineitä, voi ajaa lämmittimien avulla normaaleilla vuorettomilla välikelin käsineillä. Yhdistelmällä, jossa on tankorukkaset ja kahvanlämmittimet pystyy ohulla käsineilläkin ajamaan pitkiä siivuja pakkasella.

Dice Hot Grip-lämpövastukset

Voitelujärjestelmä ja sen huolto, osa 1

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Wed, 07 May 2014 14:59:00 +0000

Shell Advance Ultra 4T -täyssynteettinen moottoriöljy

Moottoriöljyn tehtävät

Moottoriöljyn ensisijainen tehtävä on voidella moottorin liikkuvat koneen osat. Sen lisäksi öljyllä on moottoria jäähdyttävä tehtävä, sillä se vie kitkan- ja palamistapahtumasta muodostuvan lämmön pois. Samoin se kuljettaa palamistapahtumasta ja mahdollisesti mekaanisesta vauriosta muodostuvat epäpuhtaudet pois liukupinnoilta. Moottoriöljyn neljäs tehtävä on suojella moottoria korroosiolta.

Miksi öljyjä vaihdetaan?

Moottoriöljyn ja suodattimen vaihto on tärkein huoltotoimenpide moottoripyörässä. Moottoriöljyä kierrätetään painekiertovoitelulla moottorissa ja sitä kuluu noin 0,3 - 1,0 % polttoaineen kulutuksesta. Niinpä sen kulutusta tulisi tarkkailla säännöllisesti. Esimerkiksi joka toisella tankkauksella. Moottori voi vaurioitua liian vähäisen öljymäärän johdosta. Normaalissa käytössä mooottoriöljyyn kertyy vettä, polttonainetta, palamisjätteitä sekä moottorin ulkopuolisia epäpuhtauksia.

Vesi

Vettä pääsee moottori useaa reittiä. Korkeassa lämpötilassa vesi höyrystyy ja suurin osa poistuu pakokaasujen mukana, mutta pieni määrä pääsee aina myös männänrenkaiden ohi öljyn sekaan. Kylmissä olosuhteissa ja lyhyillä ajomatkoilla moottori toimii yleensä alilämpöisenä ja vettä alkaa kondensoitumaan moottoriöljyn sekaan.

Tämä öljyemulsio on erittäin haitallista ja se aiheuttaa öljyn vaahtoutumista ja tekee siitä rikkiyhdisteiden kanssa syövyttävää voitelukyvyn ollessa olematonta. Täyssynteettinen öljy sietää vettä jonkin verran paremmin kuin mineraaliöljy, mutta yleisesti vesi öljyssä on huono yhdistelmä.

Veden kertymistä moottoriöljyn sekaan voi ehkäistä käyttämällä moottori käyttölämpötilaan ennen ajoon lähtöä ja ajamalla sillä riittävän kauan, jolloin kondenssi vettä ei muodostu ja vesi höyrystyy pois moottoriöljystä.

Polttoaine

Kylmäkäynnistyksessä bensiini-ilmaseosta rikastetaan voimakkaasti, jotta käynnistyminen helpottuu ja moottori kävisi paremmin kylmäkäyntiä. Osa tästä polttoaineesta kulkeutuu aina männänrenkaiden ohi moottoriöljyyn ja laimentaa sitä. Toistuvat kylmäkäynnistykset ja lyhyet ajomatkat kerryttävät polttoainetta moottoriöljyyn. Silloin kannattaa ottaa tavaksi käydä ajamassa kerran viikossa 1/2 tunnin ajolenkki, jolloin bensiini höyrystyy pois moottoriöljystä kampikammion tuuletuksen kautta.

Palamisjätteet

Moottorin käydessä syntyy aina palamisjätteitä, jotka kulkeutuu moottoriöljyn sekaan. Näistä pahimpia ovat noki, vesi ja rikki. Yhdistyessään moottoriöljyyn, niistä syntyy erittäin voimakkaita happoja mitkä syövyttävät kaikkia metallipintoja.

Moottoripyörissä mustaa lietettä syntyy helpommin kuin esimerkiksi autoissa, johtuen moottoripyörän moottorin korkeammista käyttölämpötiloista. Mineraaliöljy ja kaasupohjassa ajo on huono yhdistelmä, mustan lietteen syntymistä ajatellen, sillä mineraaliöljy "palaa pohjaan" huomattavasti herkemmin kuin synteettinen öljy.

Muut moottorin ulkopuoliset epäpuhtaudet

Parhaimmankin ilmansuodattimen ohi pääsee aina epäpuhtauksia ja niitä alkaa kerääntymään moottoriöljyyn. Painavimmat partikkelit kerääntyy öljypohjaan, kevyemmät partikkelit jää öljynsuodattimeen mutta hienoin ja kevein osa kiertää moottoriöljyn mukana aiheuttaen haitallista kulumista. Siksi ilmansuodatin tulee aina vaihtaa tai puhdistaa öljynvaihdon yhteydessä.

Castrol -moottoriöljyt kaikkiin moottoripyöriin

Moottoriöljylaadut

Voiteluöljyjen laatua voidaan jaotellella niiden valmistusprosessin mukaan. Halvin laatuluokka on raakaöljystä "puhdistetut" mineraaliöljyt, sitten osasynteettiset öljyt sekä korkeimman laatuluokan kemiallisen prosessin avulla valmistetut synteettiset moottoriöljyt. Osasynteettiset öljyt valmistetaan sekoittamalla mineraaliöljyä ja synteettisen öljyä keskenään.

Mineraaliöljy

Mineraaliöljyä valmistetaan raakaöljystä tislaus- ja jalostusprosessin kautta. Käytännössä tämä valmistusprosessi on lähinnä raakaöljyn puhdistusta ja lisäaineistusta. Mineraaliöljyn laatu ja molekyylikoko on epätasaista ja sen hyvyys riippuu enemmän raakaöljyn laadusta kuin valmistusprosessista.

Epätasainen molekyylikoko aiheuttaa enemmän kitkaa, mikä taas näkyy suoraan tehossa ja polttoaineen kulutuksessa. Mineraaliöljyn heikkous on kapea viskositeettialue, joten sitä joudutaan lisäaineistamaan sakeutusainella laajentaakseen viskositeettialuetta.

Täyssynteettinen öljy

Täyssynteettiset öljyt valmistetaan tyypillisesti eteenikaasusta, jota saadaan mm. raakaöljyä tislaamalla. Monimutkaisen valmistusprosessin tuloksena saadaan parasta mahdollista voiteluöljyä halutuilla ominaisuuksilla ja siitä puuttuu kaikki ei toivotut aineosat.

Täyssynteettiset öljyt tarjoavat korkean viskositeetti-indeksin, erinomaisen lämmönsietokyvyn sekä pienen haihtuvuuden. PAO(polyalfaolefiini)-öljyt ovat parasta voiteluöljyä mitä rahalla saa tällä hetkellä.

Osasynteettinen öljy

Osasynteettinen (puolisynteettinen,semisynteettinen, synteettinen teknologia, jne.) moottoriöljy on valmistettu sekoittamalla mineraaliöljyä ja täyssynteettistä öljyä. Ideana on saada kohtuuhintaista öljyä asiakkaille riittävillä teknisillä ominaisuuksilla.

Moottoriöljyn lisäaineet

Öljyn lisäainella on useita tehtäviä, mutta ne voidaan jaka seuraaviin tehtäviin:

sakeutusaineet, joilla parannetaan viskositeetti-indeksiä (VI)
inhilibiitit, eli korroosionestoaineet
puhdistavat lisäaineet
korkeapainelisäaineet
vaahtoamisen estoaineeet

Moottoripyöräöljy vs. autoöljy

Miten MP-öljy eroaa autoöljystä?

Korroosionesto

No ensimmäinen ero tulee käyttöajasta. Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, eli keskimäärin moottoripyörä on talvisäilössä kauemmin mitä sillä ajetaan, kun taas autolla yleensä ajetaan läpi vuoden. Niinpä öljyn korroosionesto vaatimukset ovat totaalisen erilaiset. Moottorin käydessä öljyyn sekoittuu palamissa syntyviä happamia yhdisteitä, mitkä ovat erittäin syövyttäviä.

Näitä happamia yhdisteitä vastaan moottoripyöräöljyihin lisätään enemmän niitä neutraloivia emäsyhdisteitä, millä saadaan aikaiseksi riittävä emäsvaraus talvisäilöä varten. Autossa päivittäinen moottorinkäyttö, isompi öljytilavuus ja tihemmät öljynvaihdot pienentävät korroosioneston tarvetta.

Korkea viskositeetti-indeksi

Viskositetti-indeksillä tarkoitetaan öljyn ohentumistaipumusta lämpötilan noustessa. Matalan viskositeetti-indeksin omaava öljy muuttuu "vedeksi" korkessa lämpötilassa, kun korkean indeksin omaava pysyy öljynä myös korkeissakin lämpötiloissa. Moottoripyöräöljyssä on korkeiden lämpötilojen takia myös korkeampi viskositeetti-indeksi.

Korkea viskositeetti-indeksi on yksi hyvän moottoriöljyn tunnusmerkki. Jos haluat ajaa pyörälläsi kauemmin kuin viisi sekuntia kaasupohjassa, niin viskositteetti-indeksin olisi hyvä olla suurempi kuin 160. Jos et käy radalla etkä huudata moottoria Saksan moottoriteillä, niin 140 on minimi viskositeetti-indeksi mitä öljyltä vaaditaan moottoripyörissä.

Moottorin rakenne

Perinteisesti autossa on erikseen moottoriöljy ja vaihteistoöljy sekä kuivakytkin, kun moottoripyörässä vaihteisto ja kytkin pyörii moottoriöljyssä. Niinpä perusöljyn lisäainepaketti on täysin erilainen autonöljyssä kuin moottoripyörässä.

auton moottoriöljyn tärkeimmät vaatimukset ovat pieni polttoaineen kulutus ja pienet saastepäästöt, joten niissä on panostettu erityisesti kitkan pienentämiseen lisäaineistuksen avulla. Tämä aiheuttaa ongelmia moottoripyörän kytkimelle, joka ei saisi luistaa. Moottoripyöräöljystä puuttuu suurin osa näistä lisäaineista.
moottoripyörän moottorissa sama moottoriöljy pyörii myös vaihteistossa ja kytkimessä, joten öljyyn on lisätty huomattavasti enemmän puhdistavia aineosia kuin autoöljyissä
moottoripyörissä ei ole yleensä isoa öljypohjaa sekä pieni öljytilavuus, joten moottoriöljy kuumenee korkeampiin lämpötiloihin kuin autossa. Siksi moottoripyörän öljyssä vaaditaan korkeamman viskositeetti-indeksin omaavaa moottoriöljyä.
rata-ajossa moottoripyörän öljyn käyttölämpötilat nousevat helposti yli 130 asteen lämpötiloihin. Autoissa näihin lämpötiloihin ei päästä kuin korkeaviritteisissä bensiini turbomoottoreissa.
nopeakiertoisissa moottoripyörän moottoreissa voi venttiilikoineiston pintapaineet nousta yli 2500 MPa:n (25 000 bar), kun auton moottoreissa se on tyypillisesti maksimissaan 1500 MPa. Tämä vaatii paremman kulumisenestolisäaineistuksen kuin auton moottorissa.

Kuinka usein öljyt vaihdetaan?

Tässä vaiheessa kannattaa tutustua moottoripyörän käyttöohjeeseen sen kohtaa huolto-ohjelma. Tyypillisesti öljynvaihtoväli moottoripyörämerkistä riippuen on 1000 - 24 000 km, eli se vaihtelee voimakkaasti. Muuta yleistä sääntöä ei ole kuin että jos moottoriöljyllä on ajettu muutama tuhat kilometriä, niin ne kannattaa vaihtaa kahden vuoden välein. Miksi? Sen verran öljyn emäsvaraus pidättelee käytetyn öljyn happoja ennen kuin ne rupeavat syömään metallia.

Moottoriöljyjen standardit

Moottoriöljyille on olemassa lukuisa määrä standardeja, joista kolme tärkeintä standardia ovat API, ACEA ja JASO. API on amerikkalainen, ACEA on eurooppalainen ja JASO on japanilainen standardi.

API:n laatuluokitukset

API-standardeissa ei ole varsinaisesti omaa laatuluokkaa moottoripyörien öljyille. API-luokitukset ilmaistaan kahdella kirjaimella. Ensimmäinen kirjain kertoo moottorityypin (S=Bensiini moottori, C=Diesel moottori). Toinen kirjain kertoo kuinka uusi standardi on käytössä. Mitä kauempana aakkossissa kirjan sijaitse, sitä uudemman standardin vaatimukset öljy läpäisee. Esimerkiksi API SA täyttää vuoden 1930 standadien vaatimukset ja API SN täyttää uusimman 2010 vuoden vaatimukset.

API-luokitukset ovat taaksepäin yhteensopivia, eli API SN öljyä voidaan käyttää moottorissa, jossa on vaatimuksena API SA öljy. Moottoripyörissä on tyypillisesti vaatimuksena API SG tai SH öljy ja esim. Castrolin moottoriöljyt täyttävät API SL-vaatimukset ja Shellin MP-öljyt API SM vaatimukset.

ACEA:n laatuluokitukset

ACEA:lla ei ole laatuluokituksia moottoripyörille eikä moottoripyörävalmistajat käytä ACEA-luokituksia.

Castrol Power 1 -osasynteettinen moottoriöljy

JASO:n laatuluokitukset

JASO on ainoa standardi, jolla on laatuluokitukset moottoripyörille. Laatuluokkia on kolme:

JASO MB
JASO MA
JASO MA-2

JASO MB -luokitus on tarkoitettu moottoripyöriin, joissa on erillinen vaihteisto ja kuivakytkin. Niinpä MB -luokituksen öljyt sopii esimerkiksi Harley-Davidson moottoreihin. JASO MA -luokan öljyä voidaan käyttää vaihdelaatikossa ja märkäkytkimissä. Uusin JASO MA-2 -luokitus julkaistiin vuonna 2006 ja se on tarkoitettu moderneille moottoreille, joissa on katalysaattori. Tyypillisesti MP-valmistajat suosittelevat vähintään JASO MA -standardin öljyä moottoreihin.

Kaikki nykyiset Shell-, ENI-, Repsol- ja Castrol-moottoriöljyt täyttävät uusimman JASO MA-2 -standardin vaatimukset.

HMEOC-luokitus

HMEOC (High quality Motorcyle Engine Oil Conceltion for Fuel Saving) -luokitus on Hondan kehittämä. Honda esitti vuonna 2008 SEA Asia Groupille uuden laatuluokan ja sen ideana luoda matalaviskositeettinen moottoriöljy, jonka avulla saadaa moottorin sisäisiä kitkoja pienennettyä ja siten alennettua CO2-päästöjä sekä polttoaineen kulutusta.

HMEOC-öljyn perusvaatimuksena tulee täyttää JASO MA/MA-2-luokituksien vaatimukset ja sen viskositeetti tulee olla SAE 10W30. HMEOC-öljyä voi käyttää vain moottoripyörissä, missä valmistaja suosittelee em. luokituksia.

Voiko öljyjä sekoittaa keskenään?

Jos öljyt on tarkoitettu samaan tarkoitukseen ja ne täyttävät samat luokitukset niin kyllä voi. Moottoria ei tarvitse "huuhdella" uudella öljyllä, jos vaihtaa moottoriöljyn laadusta toiseen. Samoin heikompilaatuista mineraaliöljyä voi lisätä moottoriin hätätilassa, jos öljyn vaihto on venynyt niin pitkälle että öljynpainevalo syttyy palamaan - siinä tilanteessa on pääasia että öljyä on riittävästi.

Mineraalia, osasynteettistä vai täyssynteettistä moottoriin?

Nykyaikaisiin moottoreihin ei kannata laittaa mineraaliöljyä sisään, jos osasynteettistä tai tayssynteettistä öljyä on tarjolla. Kauppiaana olen usein kuullut kuinka luistava kytkin alkoi pitämään ja vaihteet menemään pesään kolahtelematta kun vaihtoi synteettisen öljyn mineraaliöljyihin.

Tämä pitää täysin paikkansa. Mineraaliöljyssä on huonompi kitkakerroin kuin synteettisissä öljyissä, joten tottakai se kytkin pitää paremmin. Jos kytkin luistaa synteettisellä öljyllä, niin vika on kytkimessä - ei öljyssä. Samoin sakeutusainella lisäaineistettu mineraaliöljy on paksua kylmänä ja kevyesti kuormitettuna, joten vaihteet menee kivan äänettömästi pesään mutta mitä saatiin tilalle? Huonosti lämpötiloja kestävää ja -voitelevaa moottoriöljyä, joka vanhenee pahimmillaan kaksi kertaa nopeammin kuin synteettinen öljy. Tämän lisäksi polttoaineen kulutus nousee ja tehot laskee.

Jäljelle jää enään osasynteettinen tai synteettinen öljy. Jos ajat radalla tai halkaiset Saksan nopealla tahdilla moottoriteitä pitkin, niin laita aina synteettistä öljyä koneeseen. Samoin, jos moottorina on korkeatehoinen V-mylly kuten Ducateissa tai muuten vain moottorilla on taipumusta käydä kuumana. Kaikissa muissa tapauksissa osasynteettinen moottoripyöräöljy riittää koneen voiteluun.

Jos vaihteiden kolahtelu ahdistaa, niin vaihda jäykempään öljyyn. Yleensä MP-valmistajat suosittelee 10W-40 moottoriöljyä moottoripyöriin, mutta vaihtamalla se esim 15W-50 öljyyn loppuu kolahtelut ja vaihteen menee iloisen äänettömästi ja pehmeästi pesään voitelun siitä kärsimättä.

Linstrands Coolly Fleece -takki

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Wed, 29 Jan 2014 20:35:00 +0000

Lindstrand Coolly Fleece -takki

Jos jotain ruotsalaiset osaa, niin ainakin fleece-takin ne osaa suunnitella. Kauden 2014 uutuus pohjautuu viime vuonna julkaistuun ja super suosituksi tulleeseen, Woolly Fleece-huppariin. Rakenteeltaa ja materiaaleiltaan Coolly on muuten sama, mutta huppu on jätetty pois jolloin se soveltuu paremmin ajotakin alle lämpövuoren korvikkeeksi.

Lindstrans Coolly Fleecen pinta on tyylikästä villakudosta, jonka alle on laminoitu tuulenpitävä polyester kangas. Sisäpuolella on lämmin fleece-vuori. Takki on samalla lämmin ja erittäin tyylikäs. No mihin tämä takki soveluu? Kylmälle kelille. Ajoit sitten autolla tai moottoripyörällä tai vaikkapa takkatulen äärelle.

Kolmikerroksinen Villa/Polyester/Flece laminaatti
Säädettävä hihan- ja helman kireys
Unisex XS–3XL
Hinta: 129 €

Tuote on tilattavissa heti verkkokaupasta:
http://www.mc-lifestyle.com/1380093/509505-woolly-hood-jacket-huppari/

Sinisalo Tie Ajopuku

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Sat, 23 Mar 2013 10:32:00 +0000

Paljon on Tenojoessa vettä virrannut ja siitä kun L-Fashion osti Sinisalon muutama vuosi takaperin. Vasta tälle kaudelle saamme ensimmäistä kertaa maistaa heidän suunnittelemia Sinisalo-ajopukuja. L-Fashionin alkuperäisenä ajatuksena lienee se että he tarvitsevat pykälän halvemman malliston Rukkan Premium ajopukujen rinnalle - idea on loistava ja tässä on ensimmäinen versio aiheesta.

Sinisalo Tie ajotakki

Hinnoittelun puolesta Tie-ajotakki (229 €) kuuluu selvästi ns. alemman keskiluokan ajotakkien joukkoon, mutta jos katsoo työn laatua, niin se kyllä kuuluu ylempään keskiluokkaan. Saumat on tikattu millin tarkasti suoraan ja kahteen kertaa - ihan kuin Rukkan puvuissakin.

Materiaalivalinnat taas viittaavat alempaa keskiluokkaan. Takin pintamateriaali on valmistettu lujasta 450 denierin polyesterista ja kyynärpäissä on 1000D vahvikkeet. Vedenpitävänä kalvona takissa toimii Sinisalon oma kalvo, jonka saumat on teipatut - eli vedenpitävyyden kanssa ei varmasti tule ongelmia. Takissa on luonnollisesti irroitettava 60 g lämpövuori, jonka alla on hengittävä verkkovuori. Kesähelteitä varten takin etupuolella on tuuletusaukot.

Takissa on kolme taskua etupuolella sekä yksi vedenpitävä sisätasku. Vyötärön ja hinansuiden kiristys toimii tarranauhalla ja hinhan napeilla - toteutus vaikuttaa tutulta Rukkan ajopuvuista. Takin kauluksessa on mielyttävä neopreenireunus, mutta ei yhtä korkea kuin Rukkan puvuissa. Luonnollisesti takissa on CE-hyväksytyt olka- ja kyynärsuojat.

Takista on saatavissa kahta eri väriä: musta/punainen ja suosittu musta tehosteväreillä. Todennäköisesti takin suunnittelussa on ollut mukana sama mallimestari, koska se istuu samalla tavalla päälle kuin Rukkan puvut. Jos olet tottunut käyttämään L-kokoista T-paitaa, niin osta L-kokoinen takki.

Sinisalo Tie Takin hinta on 229 € ja se on tilattavissa heti verkkokaupasta tai myymälästä.

Sinisalo Tie ajohousut

Tie-ajohousut ovat toisinto takin kanssa. Niissä on samoja rakenteita kuin Rukkan ajohousuissakin; tarrakiinnitteiset henkselit, taskujen sijoittelu ja asento sekä tuuletusaukot reisissä. Laatuvaikutelma on sama kuin tie-takissakin - erittäin laadukkaat tuplatikkaukset, mutta materiaalivalinnoilla on saatu hinta pudotettua 179 euroon.

Pintamateriaalinan käytetään samaa 450D polyesteriä ja polvissa on 1000D vahvikkeet. Kalvona toimii Sinisalon oma kalvo, jossa teipatut saumat varmistavat vedenpitävyyden pitkissäkin sessiossa. Housuissa on irroitettava 60 g lämpövuori sekä pitkä yhdysketju, jolla se saadaan yhdistettyä Tie-ajotakkiin.

Sinisalo Tie ajopuku

Sinisalo Tie-ajopuku on loistava veto F-Fashionilta ja voisi sanoa että tavoitteissa on onnistuttu. Puku on laadukkaasti tehty ja hintapuoli on siitä huolimatta saatu kohdalleen - suosittelemme tätä pukua kaikille, jotka tarvitsevat laadukkaan, mutta edullisen puvun katu- ja matkakäyttöön.

Kevättä rinnassa - mopoa huoltamassa!

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Mon, 11 Mar 2013 18:26:00 +0000

Rukka Mark -ajotakki

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Fri, 22 Feb 2013 06:00:00 +0000

Rukka Mark-ajotakki

MC Lifestyle julkaisi yhdessä Rukkan kanssa uuden edullisen Mark GTX-ajotakin. Takki on sitä taattua Rukkaa - loistava istuvuus, erittäin hyvä laatu yhdistettynä huippumateriaaleihin. Takin pintamateriaalina toimii kauttaalta MC hyväksytty Cordura-kangas, joka on 500 Denierin vahvuinen. Olka- ja kyynärpäissä on tupla kerros Corduraa.

Veden pitävyydestä vastaa Z-liner Gore-Tex kalvo ja siitä on viiden vuoden takuu - ihan niin kuin koko tuotteellakin! Omasta kokemuksesta voin sanoa että Rukan puvun kanssa ei tarvitse pelleillä sadepukujen kanssa. Luonnollisesti takissa on irttoitettava 60 gr tikkivuori eikä Rukan tavaramerkistä eli neopreenikauluksesta ole luovuttu tässäkään mallissa.

Takkissa on vyötärön ympäri kulkeva yhdistysketju, jolla voidaan liittää ajohousut takkiin kylmällä kelillä. Tämä poistaa vedon tunteen ja pitää lämmön ajopuvun sisällä. Rukka Focus -ajohousu kuuluu samaan sarjaan Mark-ajotakin kanssa. Takin sisäpuolella on kaksi vedenpitävää taskua sisältäen erillisen paikan puhelimelle sekä kolme ulkotaskua.

Cordura-kuitu

Mark-ajotakissa on hengittävät Rukka RVP Air suojat olka- ja kyynärpäissä ja ne täyttää prEN 1612-1 2003 CE normin vaatimukset. Takkiin voidaan päivittää joko Rukkan iskusta kovettuvat olka-, kyynär- tai selkäsuojat tai vastaavat Forcefieldin suojat.

Uutuuden hinta 459 € ja Mark-takkia on heti saatavissa myymälästä tai verkkokaupasta.

Akun huolto ja talvisäilytys

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Wed, 20 Feb 2013 17:01:00 +0000

Yleistä akun säilytyksestä

Lyijyakulle syväpurkaus on myrkkyä ja se lyhentää sen elinikää merkittävästi. Syitä latauksen purkaantumiselle voi olla useita: akun itsepurkaus, korkea lämpötila, virtavuoto MP:n sähkölaitteissa ja lyhyet ajomatkat.

Akun itsepurkaus

Yuasa YT12B-BS

Akku purkaantuu hiljalleen itsekseen koko ajan. Esimerkiksi täyteen ladattu perinteinen lyijyakku, jota säilytetään 25 asteen lämpötilassa menettää 50 % varauksestaan reilussa kahdessa kuukaudessa, mutta myös akun tyypillä on tähän vaikutusta. Esimerkiksi huoltovapaa akku purkaantuu saman verran noin neljässä kuukaudessa. Parhaiten akun itsepurkautumista voi ehkäistä säilyttämällä sitä viileässä lämpötilassa (5 - 10 astetta), mikä pienentää se itsepurkautumisnopeutta merkittävästi. Perinteinen lyijyakku menettää vain 25 % varauksestaan neljässä kuukaudessa, jos sitä säilytetään 5 asteen lämpötilassa.

Itsepurkaus kiihtyy latauksen purkautumisen ja ajan myötä. Viileässä säilytetty akku purkaantuu ensimmäisten viikkojen aikana noin 7 mA:n vauhdilla, kun jo 2 kuukauden kohdalla purkautumisnopeus on jo 30 mA. Mitä usemmin akku on syväpurkautunut, sitä nopeampi on myös itsepurkautumisvauhti.

Lämpötila

Ulkolämpötilalla on iso merkitys akun purkautumiselle. Kylmän moottorin käynnistys aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä vetää isonkin akun tyhjäksi, vaikka akun itsepurkaantuminen onkin silloin hitaimmillaan. Tällöin on tärkeää että akku saa lataantua riittävän pitkällä ajoreissulla. Jos ajo koostuu useista parin kilometrin työmatkoista, niin sen lataustila laskee hiljalleen. Niinpä pyörällä kannattaa työviikon päätteeksi käydä ajamassa tunnin parin ajolenkki tai laittaa se lautakseen. Akku tykkää kun pyörällä ajetaan - niin omistajakin!

Toisaalta helteinen keli nopeuttaa akun itsepurkausta ja pyörän pitkä seisotusaika on akulle myrkkyä. Akku itsepurkaantuun 25 asteen lämpötilassa kaksi kertaa nopeammin kuin 10 asteessa. Jos mahdollista, säilytä kovilla helteillä pyörää viileässä autotallissa.

Virtavuoto

Nykyaikaisen moottoripyörän sähkölaitteen syövät akkua hiljalleen. Mittariston kello, ajotietokoneen muistit, varashälyttimet ja muut lisävarusteet kuluttavat virtaa - milliamppeerri milliamppeerilta, vaikka avaimet ovat taskussa.

Virtavuoto on helppo mitata yleismittarilla. Sijoittamalla yleismittari akun miinusnavan ja maakaapelin väliin pyörän virtojen ollessa katkaistuna saa mitattua todellinen virrankulutuksen. Esimerkiksi jos 12 Ah:n akku purkaantuu 15 mA:n viralla, on se tyhjä kuukaudessa.

Perinteisen lyijyakun säilytys

Normaali lyijyakku ei tarvitse kovin suurta huomiota talvisäilytyksen osalta. Ensimmäinen kysymys kuuluu: kuinka usein akku kannattaa ladata talven aikana? Yuasan vastaus on selkeä. Kerran kuukaudessa. Mikä on paras säilytyslämpötila? Viileässä, 5 -10 asteen lämpötilassa. Kannattaako akku irroittaa pyörästä talvisäilytyksen ajaksi - kannattaa.

Akkulaturi

Moottoripyöräakun latauksessa ei kannata käyttää autolaturia, joka lataa akkua liian suurella virralla. Sopiva latausvirta MP-akulle on alle 1 A. Esimerkiksi nykyaikaiset ylläpitolaturit lataavat akkua ensin hyvinkin suurella virralla ja akun varauksen noustessa latausvirtaa pienennetään. Useimmilla moottoripyöräakuilla maksimi latausvirta on 1,2 A ja suositus alle 0,8 A.

Ylläpitolaturi on akkukauppiaan paras kaveri, joka "hoitaa" asiakkaan akun vaihtokuntaoon parissa-kolmessa vuodessa. Itse suosittelen ja käytän ylläpitolaturia akun lataamiseen, mutta en jättäisi akkua talveksi ylläpitolaturin taakse "hoitoon". Ylläpitolaturin huolettomuus ja ylilatauksen esto on ominaisuuksia, jonka takia kannattaa maksaa 10-20 euroa enemmän laturista.

Lyhyesti ohjeet

Irroita akku pyörästä talvisäilytyksen ajaksi
Säilytä akkua 5 - 10 asteen lämpötilassa
Lataa akku kerran kuukaudessa täyteen
Jos ajat kylmillä ajokeleillä tai lyhyttä kaupunkiajoa, niin lataa akkua säännöllisesti

Näillä ohjeilla akku kestää 3-5 vuotta, pois lukien isot V-moottorit joiden käynnistys "kuluttaa" akkua huomattavasti nopeammin. Esimerkiksi allekirjoittaneen Ducatissa mikään akku ei ole kestänyt 3 vuotta pidempää.

Uusi Scottoiler Tiger 800 Kit

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Mon, 18 Feb 2013 17:38:00 +0000

Scottoiler julkaisi tälle kaudelle uuden version Scottoiler vSystem-järjestelmästä, joka on suunniteltu erityisesti Triumph Tiger 800 ja 800 XC -moottoripyörille. Teknisesti se on täysin sama kuin normaali vSystem, mutta mallikohtaisen asennusohjeen ansiosta se on helpompi asentaa ja kaikki asennustarpeet on suunniteltu Tigeriin yhteensopivaksi.

Uutuuden hinta 169 € ja sitä on saatavissa heti verkkokaupasta!

Tienaa Rukka Athos -ajotakki!

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Wed, 31 Oct 2012 10:57:00 +0000

Rukka Athos -ajotakki

MC Lifestyle on panostanut aina verkkokaupan toimintaa. Verkkokaupan uusinta versiota on kehitetty pitkään ja hartaasti. Uusi versio otetaan käyttöön vuoden vaihteessa ja ensimmäinen testiversio on julkaistu!

Sivua testataan joulukuun 15.

päivään asti. Sen jälkeen sitä viimeistellään pari viikkoa ja otetaan käyttöön. Tässä vaiheessa tarvitsemme asiakkaiden apua vikojen etsimiseen ja tässä vaiheessa otamme vielä vastaan kehitysehdotuksia siitä miten verkkokaupasta saisi entistä paremman!

JOTEN ALOITAMME BUGIEN TAPPOKILPAILUN!

Kilpailun palkinnot ovat mittavia. Paras bugien löytäjä saa palkinnoksi upouuden Rukka Athos -ajotakin, jonka arvo 499 EUR! Toiseksi paras bugien löytäjä saa itsellee joko haluamansa Mottowear ajofarkut tai Forcefield-selkäsuojan. Kolmanneksi parhas ansaisee itsellee Scottoiler vSystem -ketjunvoitelijan. Näiden lisäksi 4 ja 5 sijalle sijoittuneet saavat itsellee AC BIKE -huoltopukit!

Erilaiset viat on pisteytetty seuraavasti:

100 pistettä - vakava tietoturvaongelma

80 pistettä - lievä tietoturvaongelma

20 pistettä - selkeä toimintovirhe

10 pistettä - väärä laskutoimitus tilauslomakkeessa

5 pistettä - sivu puuttuu

2 pistettä - kirjoitusvirhe

Testauskaupasta puuttuu suurin osa tuotteista ja niiden tekstit ovat "huuhaata", eli niistä ei saa kirjoitusvirhepisteitä! Kaikki virheet tulee jättää tälle facebook-sivulle: http://www.facebook.com/MCLifestyleTestaus

Verkkokaupan prototyyppi löytyy osoitteesta: http://beeta.mc-lifestyle.com

Teitkö nämä virheet ajovarustehankinnoissa?

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Mon, 17 Sep 2012 07:07:00 +0000

Laadukas ajotakki kestää ja
antaa parhaimmat ajofiilikset!

Ostin niin kalliin moottoripyörän, ettei ollut varaa ostaa muita ajovarusteita kuin kypärä.
Ostamalla 500 -1000 € halvemman moottoripyörän ja sijoittamalla rahat ajovarusteisiin saat 100 % paremman ajonautinnon. Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen!
Ostin liian ison kypärän
Uuden kypärän tulee istua päähän kuin valettu ja tuntua tiukalta jokapuolelta. Toisaalta se ei saa ahdistaa eikä painaa yhdestä ja samasta kohdasta - esimerkiksi otsasta. Uuden kypärän sisusta antaa aina periksi ensimmäisten käyttöviikkojen jäkeen. Liian iso kypärä ei ole turvallinen ja se on epämiellyttävä käyttää maantienopeuksissa.
Ostin ajotakin torikauppiaalta "halvalla"
Todennäköisesti maksoit siitä liikaa. Torinahka-ajotakkeja saa Pakistanista 10-15 eurolla, mutta ne ei ole oikeita ajotakkeja. Niistä puuttuu yleensä CE-hyväksytyt olka- ja kyynärsuojat ja niiden saumoissa ei ole kolminkertaista tikkausta. Toritakit on tehty tyypillisesti 0,8 mm lehmän nahasta, kun ajotakissa tulee aina käyttää vähintään 1,0 mm nahkaa ja strategisissa paikoissa tulee nahkakerroksia olla 2-3 kpl.
Ostin Gore-Tex ajotakin 150 €:lla, eikä pitänyt vettä kuin sisäpuolella ja oli vielä kuuma!
Et ole ostanut Gore-Tex-takkia, vaan ajotakin, jossa on Gore-Tex-tyyppinen vedenpitävä kalvo. Aito Gore-Tex-kalvo pitää vettä ja on hengittävä muihin vedenpitäviin kalvoihin verrattuna. Aitoja Gore-Tex-ajotakkeja löytyy esim. Rukkan valikoimista alk. 399 € ja niillä on 5 vuoden takuu.
Ostin halvat ajovarusteet ja moottoripyörän, kun halusin kokeilla onko moottoripyöräily minun juttu!
Eiköhän se moottoripyöräharrastus jää siihen ensimmäiseen vesisateeseen, kun huonot kamppeet vuotaa kuin seula ja pyörä jäi tien poskeen käyntihäiriöiden takia. MC Lifestyle vuokraa laadukkaita ajovarusteita ja moottoripyöriä kokeilua varten. Ajotakin ja -housut saa 50 €:lla viikonlopuksi ja moottoripyörä maksaa 150 € päivältä ilman kilometrirajoituksia!
Ostin halvan kypärän, kun ajan niin vähän kesässä
Kypärä on moottoripyöräilijän tärkein ajovaruste ja kun suhteuttaa sen siihen tietoon, että keväisin tapahtuu eniten MP-onnettomuuksia vähäisen ajokokemuksen takia, niin kannattaako tässä kohti säästää?
Nahkaa vai tekstiiliä?
Nahka on kaikissa olosuhteissa mukavampi vaihtoehto kuin tekstiili - paitsi vesisateella. Suomen kesässä sataa aina jossain päin Suomea, joten kannattaa harkita molempia: vedenpitävät housut, nahkatakki ja sadetakki sadekuurojen varalle - hyvä kompromissi kaikille keleille.

Gore-Tex on laadun, vedenpitävyyden
ja hengittävyyden tae

Nilkoissa vetää!
Ajohousujen tulee aina olla oikean mittaiset. Hyvä nyrkkisääntö oikealle lahkeen pituudelle on se kun seisot suoraan sukkasillaan ja housun lahje on 1-2 cm kantapään alla ja polvisuojat roikkuu polven puolessa välissä.
Nilkat kastuu!
Vaihda pitkävartisiin ajosaappaisiin tai osta ajohousut riittävällä lahkeen pituudella.
Ostin 250 €:n ajotakin ja se kesti vain 3 vuotta!
Niinpä, laatu maksaa. Vuosien kokemus kertoo että keskimäärin kengissä, ajotakeissa ja -housuissa 100 €:lla saa vuoden käyttöikää. Eli 300 €:n ajotakin odotettu käyttöikä on 3 vuotta. Vastaavasti 700 €:n ajohousujen odotettu käyttöikä on 7 vuotta. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta näin se yleensä menee. Rukka-ajotakit ja Daytona-ajosaappaat ovat poikkeus tässä säännössä - ne kestää huomattavasti pitempään.

Rautaperseajo - 24 tunnin tuskafestari?

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Fri, 06 Jul 2012 19:03:00 +0000

Tästä on ollut puhetta jo vuosia. Jussi JP Liikennekoulusta on jo useampana vuotena kysynyt mukaan - 24 tunnin kestävyysajoon. Ajatuksena on ajaa tuhat mailia eli 1609 kilometriä yhden vuorokauden aikana. Monta kertaa olen jo sanonut alustavasti kyllä, mutta varsinaisen rautaperseajon ajankohta ei ole lopuksi koskaan sopinut töiden kanssa kohdalleen - sitä se MP-alan yrittäjyys teettää.

Kesällä ei ole aikaa itse ajella lainkaan, ja viime vuosina kesän ajot ovat jääneet alle 1000 kilometriin vuodessa. Vihdoin tänä vuonna useampi palikka loksahti kohdalleen. Tammikuussa palkkalistoille tullut Joonas lupasi hoitaa myymälän lauantaina, joten pääsin kesälomalle!

Kesäloma 36 tunnissa!

No mitä tuossa ajassa saa aikaa? No sinä aikana voi käydä kahdesti saunassa, nukkua 2,5 tuntia ja käydä Norjassa ajaen 2097 kilometriä, josta noin 1200 km vesisateessa! Jussi oli suunnitellut reittiä alustavasti ja lopullinen suunnitelma oli varsin selkeä:

lähtö Kokkolan ABC:lta 30.6. kello 9.00,
ensimmäinen tankkaus Pudasjärvellä (277 km),
sitten Rovaniemen kautta Sodankylään (279 km),
Sodankylästä Kittilän kautta Muonioon (166 km),
Muoniosta Enontekiön kautta Kautokeinoon Norjaan (153 km),
Kautokeinosta kurvailtiin Karasjoen kautta Utsjoelle (239 km),
pikatankille Ivaloon ja sieltä takaisin Sodankylään (317 km),
josta ajeltaisiin Kemijärven kautta Rukalle Jussin mökille (224 km).

Riippuen navigaattorista matkaa tulisi 1651 - 1669 kilometriä, eli reilusti yli tuhannen mailin verran.

Valmistautuminen

Rautaperseajoon valmistautuminen alkoi luonnollisesti tutustumalla IBA:n (Iron Butt Association Finland) WWW-sivuihin, jossa on kuvattuna kaikki rautaperseajot ja meidän suunnitelmissa oli ajaa SS1000 eli Saddle Sore 1000. Ensimmäinen huomiotava asia on se että rautaperseajo on kestävyysajo, ei nopeusajo - eli tässä ajossa kysytään kovaa häntäluuta, ei otsaluuta.

Pyörän valinta

BMW F800 GS:llä mennään!

Meiltä löytyy tallista Ducati ST4S ja Ducati Monster sekä firman vuokrapyörä BMW F800 GS. Koska BMW on ollut jatkuvassa menossa eikä muutenkaan ole ollut mahdollista ajaa sillä, niin ajatuksena olisi hurauttaa RP-ajo BMW:llä, jos se on vapaana 30.6 - 1.7., muutoin homma hoidettaisiin vanhalla sotaratsulla eli Ducati ST4s:llä.

Ducati on mitä parhain matkapyörä ja sillä on jo 8 vuoden aikana kelattu mittariin rapiat 70 000 huoletonta kilometriä ympäri Eurooppaa. Pyörä on kiireiden takia seissyt pari vuotta jokseenkin käyttämättömänä autotallissa, joten se vaati "mittavat" huoltotyöt ennen käyttöönottoa - uusi akku paikalle, viisi litraa uutta bensiinä tankkiin ja katos kun lähti laakista tulille!

Toisaalta kun rupesi näyttämään juhannuksen jälkeen, että BMW olisi tulevana viikonloppuna vapaana, niin päätin varata sen itselleni ja siirsin Ducatista USB-liittimet, kännykkätelineen sekä lämpöliivin sähköpistokkeen BMW:lle - eihän sitä tiedä millaista keliä on luvassa. BMW oli jo huollettu Kuvan Moottoripalvelun toimesta viime syksynä, joten sille ei tarvinnut tehdä muuta kuin vaihtaa loppuun ajettujen renkaiden tilalle uudet Metzeler Tourancet. Noh, nyt sitten BMW:llä mennään vaikka akkoja sataisi taivaalta...

Kaikkeen kannattaa varauta - eihän sitä ikinä tiedä

Koska oltiin "poikaporukalla" liikkeellä, oli laukkutilaa vähintäänkin riittävästi. BMW:ssä on kolme kovaa Givin laukkua ja tilaa on yhteensä 125 litraa yhdelle miehelle - eli ihan mitä tahansa mahtuu mukaan.

Ajopuvuksi valitsin uskollisen 2005 vuosimallin Rukka Armax -ajopuvun, joka on palvellut vähintäänkin riittävästi. Puku on todistanut toimivuutensa niin talvipakkasilla kuin Nevadan suola-aavikon superhelteissä ja onpa sillä ajettu yli 1000 km kaatosateessakin Euroopan halki - voiko sitä parempaa matkakumppania enää olla?

Viikkoa ennen matkaa ei näyttänyt sään osalta kovin hyvältä. Lappiin luvattiin kaatosateita ja luntakin olisi jossain vaiheessa loppuviikkoa luvattuna. Niinpä toiseen sivulaukkuun valikoitui mukaan varmuuden vuoksi Rukka Goethe -kelkkapuku 200 g vuorilla - ei ainakaan tarvise paleltua jos pitää yli 2000 km ajaa kaksiasteisessa vesisateessa.

Käsineiksi valikoitu kevyet mutta vedenpitävät Eska Tour WP -tekstiilikäsineet sekä välikelin Rukka Apollo sekä lämpimät Rukka R-Star -ajokäsineet. Tällaiselle retkelle kannattaa varautua kaikkeen - helteeseen, kylmään sekä molempiin veden kanssa.

Alusasuna toimi erittäin hengittävä Forcefieldin Base Layer -alusasu sekä tuulenpitävä Tornado+ -kerrasto. Armas-puvun lämpövuoret jätin suosiolla kotiin - jos tulee oikeasti kylmää, niin vedetään kelkkapuku päälle. Ajojalkineen virkaa pitää edelleen uskolliset Daytonan Gore-Tex kengät - mitäpä hyviä joka vuosi vaihtamaan. Näiden lisäksi varmuuden vuoksi tuli mukaan Alpinestarsin sähköllä lämmitettävä liivi sekä Rukkan Windstopper-huppu vuosimallia 2004 - sama huppu löytyy edelleen Rukkan mallistosta eli hyväksi on sekin todistettu.

Navigoinnista vastaa iPhonen TomTom Europe kartastolla

Näiden lisäksi kannattaa tietysti ottaa mukaan kamera ja jokin navigaattori sekä kartat. Jussi oli varustautunut Garmin navigaattorilla sekä lapin kartalla. Minä taas olen jo vuosia navigoinut pelkästää puhelimen navigaattorilla ja olen hyväksi todennut iPhone-puhelimen sekä TomTom-navigointiohjelmiston yhdistelmän. TomTom Europe -kartasto kattaa koko Länsi-Euroopan ja se maksaa 59,90 €. Näiden lisäksi puhelimessa on asennettuna luonnollisesti ilmainen Facebook-sovellus sekä Sports Tracker -ohjelmisto ajetun reitin seurantaan.

Mikäpä siinä pitkää ajoa ajaessa, kun voi lähetellä ajosta tiedotteita kavereille Facebookilla, seurata ajon keskinopeuksien toteutumista ja väliaikatietoja Sports Trackerilla TomTom:n hoitaessa navigoinnin taustalla. Ja jos on tylsää, niin sitten katsoa iltauutiset Ylen Areenasta - miten niin hifistelyä...

Jos nälkä iskee

Pitkä, pahimmillaan koko 24 tuntia kestävä ajo on kova rasitus elimistölle, joka vaatii varsin paljon energiaa. Hyvällä kesäkelillä moottoripyöräily kuluttaa noin 170 kilokaloria tunnissa, kun taas kylmällä kelillä voi energiankulutus tästä nousta helposti 300 kilokaloriin tunnissa. Eli äkkiä laskettuna energiaa tähän projektiin tulee kulumaan 4100 - 7200 kilokaloria. Se vastaa 4,0 - 7,5 tunnin kestoista hölkkälenkkiä - ei mikään kevyt ajolenkki!

Tarvitaan siis paljon energiaa, mutta toisaalta ruokaa ei kannata ahmia suuria määriä kerrallaan ettei uni yllätä - huono homma sekin. Minulla oli selvä toimintastrategia tämän suhteen. Joka toisella tankilla syötiin energia pitoinen ruispalaleipä kaikilla lisämausteilla + kupillinen kahvia ja joka toisella banaani + juotavaa. Viimeiset aamuyön tunnit vedettiin mysli/suklaa pohjaisten energiapatukoiden ja kolajuoman voimalla - hyvin jaksoi!

Toisaalta tämmöinen pitkäkestoinen rasitus vaatii hyvää kuntoa ja sitä ei paranna ainakaan allekirjoittaneen intohimoinen liikuntasuoritusten välttely - ja sen kyllä huomasi ajosuorituksen päätyttyä. Ihan jokaista lihasta ja niveltä kolotti - monta päivää! Eli ei lainkaa haittaisi että kroppa olisi timmissä kunnossa. Eikä tuo reilu ylipaino paranna BMW:n suoran ajoasennon aihettamaa painetta häntäluuhun. Ajon jälkeen tuntui kuin häntäluu olisi turvonnut sentin joka suuntaan! Se on itse aiheutettua - ei voi valittaa.

Lähtö lauantaina kello 9.00 Kokkolan ABC:lta

IBA:n säännöissä sanotaan selkeästi että rautaperseajo alkaa aina tankkauksesta ja se päättyy tankkaukseen. Eli aloitusajankohta ja lopetusajankohta näkyy tankkauskuitista. Minulla kuitissa oli lukemat 30.6.2012 09:03, eli perillä Rukalla pitäisi olla seuraavana aamuna kello 09:03 mennessä.

Matka alkoi varsin ripesti ja reitti Pudasjärvelle oli varsin simppeli. Tasaisella matkavauhdilla tylsää 8-tietä ensin Ouluun, josta käännyttiin Kuusamon tielle. Reitillä pysähdyttiin kerran, kun allekirjoittaneen polttoainekanisteri meinasi tipahtaa. Keli oli lähes täydellinen kestävyysajoon - puolipilvistä ja lämpöä 16,5 astetta.

Tankkaus Pudasjärvellä.

Pudasjärvi - Napapiiri

Pudasjärven ABC:lle tultiin 12:18 ja matkaa oli kertynyt trippimittariin 277 km. Sports Trackker ilmoitti keskinopeudeksi 85,23 km/h - eli ihan kivasti oli tultu. ABC Koillisportin bensiinimittareiden kanssa oli ongelmia. Allekirjoittaneen automaatti ei tulostanut kuittia eikä Marcuksen ja Matsin kuitissa olleet päivämäärät täsmänneet. ABC:n henkilökunta selvitti asiaa ja kohta kaikilla oli tarvittavat kuitit oikeilla kellonajoilla mukana. Tässä vaiheessa jokainen hivenen tankkasi energiaa ja allekirjoittaneen ensimmäinen leipä pääsi tuulensuojaan.

Pudasjärvellä tuhraantui hivenen liikaa aikaa kuittien selvittelyyn, mutta toisaalta reitti Rovaniemelle oli hyvää tietä, jossa oli koko matkan 100 km nopeusrajoitus eli eteneminen oli ripeää. Rovaniemeltä käännyttiin Sodankylää kohti ja Napapiirillä pidettiin noin 30 minuutin tauko. Ajokeli oli mitä loistavin! Nappiirillä oli mittariin kertynyt 160 kilometriä lisää ja reitti ajettiin 86 km/h keskinopeudella. Se on jännä miten paljon menee aikaa Rovaniemen keskustan liikennevaloissa.

Metzeler Z8 ja 6500 km!

Sodankylässä rengasongelmia

Napapiirillä pidettiin pitkähkö tauko, mikä näkyi keskinopeuden romahduksena. Kun Sodankylän Shellillä piirtyi kellon ajaksi 16:26 ja matkamittariin 119 kilometriä oli pitkästä tauosta johtuen keskinopeus tipahtanut 69 km/h vaikka Sports Tracker ilmoitti ajonkeskinopeudeksi 94 km/h. Rautaperseajossa taukojen kanssa pitää olla tarkkana!

Sodankylässä Mats teki tylyn havainnon. KTM:n vasta 6000 km ajettu Metzeler Z8 oli kovasti kuluneen näköinen. Tarkempi silmäily osoitti että kankaan olivat pullistuneet näkyviin, eli tällä renkaalla ei rautaperseajoa kyllä ajeta loppuun asti. Kolmen vartin etsimisen jälkeen todettiin ettei Sodankylästä rengasta saa, joten Matsin osalta tämä ajo on ohi.

Meidän matka jatkui kohti Muoniota ja sinne mentiin Kittilän Levitunturin kautta. Tie oli hyvässä kunnossa ja matka taittui reippaalla vauhdilla. Vettä tuli koko matkan ja Muoniossa oli enää 6 astetta lämmintä - kahvanlämmittimet ja lämpöliivi oli täysillä, mutta ei se tahtonut riittää. Rukka Apollo -ajokäsineet olivat liian kylmät näihin olosuhteisiin vaikka vettä pitivätkin - täytyi turvautua R-Star-hanskoihin.

Muoniossa tauolla

Kautokeino, Norja

Muoniosta matka jatkui Enontekiön kautta Norjaan Kautokeinoon. Rajalla pysähdyttiin lyhyelle kuvaustauolle ja Kautokeinossa oli tankkaus. Se on jännä miten maisema muuttuu heti Suomen ja Norjan rajalta kaurummaksi ja kumpuilevammaksi.

Suomen ja Norjan raja

Kautokeinossa oli taas tankkauksen paikka ja tässä vaiheessa pyörän trippimittari näytti lukemaa 875 km eli puoliväli oli ylitetty! Sade loppui, mutta tuntureilla tuuli kohtuullisen kovasti - onneksi tässä lajissa on vastatuuleen totuttu.

Kautokeinosta suunnaksi otettiin Karasjok ja tie oli upea! Tätä oli ilo puotella ja siihen riitti ihan hyvin Norjan 90 km/h nopeusrajoitukset - noin 129 km todella upeaa mutkapätkää eikä maisemissakaan ollut moittimista. Voin suositella lämpimästi - varsinkin kun tässä vaiheessa lämpötila nousi 13 asteen tuntumaan ja sade loppui!

Karasjoki tarjosi 15 minuutin evästauon Rica Hotellin pihalla. Sieltä suunnattiin Utsjoelle ja tien virkaa toimitti nopea E6:n, joka polveili Tenojoen varressa Norjan puolella. Suomen puolella menee tie 970, joka päättyy suoraan Utsjoelle. Se on ehkä hivenen maukkaampi moottoripyörille, mutta nyt on liian tiukka aikataulu nautiskeluun.

Utsjoki - Ivalo

Utsjoki, Tankilla

Utsjoella oli seuraava tankki ja takana oli jo 1114 km! Jussi ja minä tankattiin ensimmäisenä ongelmitta, mutta Marcukselta jäi kuitti saamatta automaatista. Niinpä hän joutui käydä lähibubissa ostoksilla, jotta saisi todisteen käynnistään Utsjoella.

Tie Utsjoelta on Inariin aivan upeassa kunnossa ja maisemat ovat mitä upeimmat! Varsinkin kun tie polveilee tunturijärvien ja Inarinjärven rannoilla - hienoja mutkapätkiä ja maisemia. Tämän takia kannatti ajaa 1100 km. Ivaloon saavuttiin hyvällä keskinopeudella kello 03:03 ja matkaa oli siinä vaiheessa taivallettu 1276 km, eli meillä olisi teoriassa noin 6 tuntia aikaa ajaa 333 km.

Maisemaa Inarin ja Ivalon väliltä

Väsymys iskee

Tankilla Ivalossa

Ennen Ivaloa allekirjoittaneella ei pahemmin väsymys iskenyt. Saariselän jälkeen alkoi kropassa tuntua matkan rasitukset - kolotusta siellä, särkyä täällä. Noin 30 km ennen Sodankylää tuli nälän tunne, sitten vilu ja kohta kylmät väreet ravistelivat koko kroppaa. Elimistö selvästi siirtyi vararavinnon käyttöön ja sitähän allekirjoittaneella riittää... Sodankylässä tankattiin kuljettajat viimeisillä eväillä ja energiapatukoilla. Pyöriin tuupattiin tankki täyteen, sillä näillä bensiineillä päästää jo perille Rukalle - viimeisen etapin pituus on 224 km! Tässä vaiheessa kello näytti 05:06 eli meillä oli neljä tuntia aikaa päästä Kemijärven kautta Rukalle.

Heti Sodankylän jälkeen matka pysähtyi porotokkaan, jossa oli älytön määrä hoipertelevia vasoja. Jussi ottaa kuvia ja vaadit yrittää paimentaa vasojaan tieltä huonolla menestyksellä. Vasta kun Akrapovic päästää matalan törähdyksen saavat vasat jalat alleen ja alkavat koomisesti hyppelemään lepikon puolelle.

Tämän episodin jälkeen iskee alle kirjoittaneelle totaalinen "kuoleman väsy". Silmät rupeaa pilkkimään ja alkaa armoton taistelu unta vastaa! Tämän jälkeen tunti tolkulla jatkunut kylmyys tekee parhaansa ja taas kylmät väreet menee läpi kropan. Ei auta lämpöliivi, ei kahvanlämmittimet eikä Rukka R-Star-käsineet.

Onneksi etapin puolessa välilissä, Kemijärvellä, tulee maagiset hohtavat kirjaimet vastaan: ABC Liikennemyymälä - avataan kello 06:00 ja kello näyttää 06:05!!! Ei muuta kuin määrätietoisin ottein pyörä parkkiin, oikeasta sivulaukusta kelkkatakki ja vasemmasta kelkkahousut mukaan. Sisällä suorinta tietä lastenhoitohuoneeseen ja kostean kylmät ajokamppeet muovikassiin ja rutikuiva 200 g vuorilla oleva kelkkapuku päälle! Ai että sitä tunnetta, kun lämpöä alkaa tulvimaan kylmettyneille jäsenille - ihan sormia pistelee. ISO kuppi tuoretta kahvia kiitos!

Allekirjoittanut ei ole oikein koskaan pitänyt näistä tuulipukukansan ABC Liikennemyymälöistä, joissa jokainen Toyota mies syö S-maustettuja ruokia, Dalla-S-pullia ja S-kahvia. Tehdään tässä tapauksessa poikkeus - Kiitos, kerrankin oli ABC-paikallaan!

Rukalle

Loppumatka menikin sitten siivellä. Oli mukava cruisailla viimeinen satanen mittariin, kun lämpöä tulvi kroppaan - jopa niin paljon, että piti sammuttaa lämpöliivi ja kahvanlämmittimet. Katos kun liika lämpö on kuin unihiekkaa ripottelisi silmille. Muutenkin Rukaa kohti sade heikkeni, mutta kylmää oli edelleen. Lämpötila oli tässä vaiheessa 8 astetta.

ABC Ruka tarjosi pieniruokaisille ajoneuvoille viimeisen annoksen kello 08:09, eli me oltiin tien päällä melko tarkkaan 23 tuntia 6 minuuttia ja mittariin kertyi kaikkiaan 1655 km! Tämän jälkeen viimeisenä hommana oli ajontodistaja lomakkeeseen kaksi todistajaa. Todistajat löytyivät Rantasipi Rukahovin respasta ja keittiöstä. Siinä sitten turistit ihmetteli aamiaspöydässä että ketä hittoja noi ovat, kun paskasissa ajokamppeissa haahuilee keittiöhenkilökunnan pakeille!

Rautaperseajo suoritettu ja 1655 km takana!

Mitä lysti maksaa?

Ei paljon mitään. Pyörän vuokra kustansi noin 200 €, bensiini 153 € ja ruoat juomineen noin 50 €, eli pyöreästi noin 400 €.

Mottowear Espada CT ja Cora CT -ajofarkut

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Mon, 27 Feb 2012 07:25:00 +0000

Espada CT

Ajofarkkurintamalla kaudella 2012 saa perinteiset Kevlar-vahvistetut ajofarkut rinnalle uutta teknologiaa. Siinä missä perinteiset ajofarkut on valmistettu farkkukankaasta, johon ommeltu Kevlar-vahvikkeet polviin ja takamukseen on uusinta uutta Cordura Denim -kankaasta tehdyt ajofarkut.

Cordura Denim -farkkukangas on huomattavasti heikompaa materiaalia kuin Kevlar-kangas, mutta toisaalta se on 8 kertaa kestävämpää kuin perinteinen farkkukangas. Niinpä uudet CT-sarjan ajofarkut ovat housuina kokonaisuutena turvallisemmat City-housut kuin Kevlar-farkut, missä Kevlaria on käytetty ainoastaan strategisesti tärkeissä paikoissa, kuten polvissa, kyljissä ja takamuksessa.

Moni kysyykin että mihin ajofarkkuja tarvitaan, sillä eihän niillä voi vetää lippoja 100 km/h:n vauhdissa? Ei tietenkään ne ole rata- tai touring-housuja, vaan ne on jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja kaupunkihousuja. Ne antava suojaa pienissä lipoissa kaupunkinopeuksissa, mutta silti käyttömukavuudeltaan ne vastaavat tavallisia farkkuja.

Cora CT

Eli kun lähdet aamulla töihin tai vaikkapa cruisaileen kaupungille, niin riittää että paiskaat rotsin päälle ja menoksi! Helteellä ajofarkut ovat parhaimmilla, sillä niissä ei ole tuulen- ja vedenpitävää kalvoa joka tekee normaaleista ajohousuista vähintäänkin tukalia käyttää.

Mottowearin ensimmäiset Cordura Denim -ajofarkut ovat naisten Cora CT ja miesten Espada CT -mallit, joiden rento leikkaus ja hyvä ulkonäkö sopii jokapäiväiseen käyttöön niin töissä kuin tienpäällä. Molemmissa housuissa on CE-hyväksytyt polvisuojat, joiden korkeutta voi säätää. Samoin Espada-housuissa on säädettävä lahkeenpituus.

Espada CT

Rukka Vauhti -ajopuku

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Wed, 22 Feb 2012 06:52:00 +0000

Rukka Vauhti -ajopuku

Rukka hakee Vauhti-uutuudellaan nuorempaa asiakaskuntaa, niinpä se on ulkoisesti vähemmän "äijämäinen", mutta silti teknisiltä ominaisuuksiltaan erittäin laadukas kokonaisuus. Puku on rakennettu 500D Corduran ympärille ja vedenpitävyydestä vastaa Z-liner Gore-Tex performance Shell -kalvo.

Takissa perinteinen vetoketju on korvattu Gore Lockout Closure "minigrip" -vetoketjulla, joka sulkee takin taatusti vedenpitäväksi. Rukka käyttää Vauhti-puvussa uusia iskustakovettuvia D3O Air -suojia olka-, kyynär- ja polvisuojissa sekä selkäsuojana.

Loput puvun ominaisuuksista onkin sitä taattua Rukka-laatua. Neopreni kaulus magneetti kiinnityksellä, irroitettava lämpövuori (60 gr) taskulla, hihojen väljyyden säätö, housu- ja takki yhdistettävissä vetoketjulla sekä housujen Air Cushion System -kosteuden poisto kuumilla keleillä.

Vauhti-ajotakin hinta on 639 € ja housun 469 €. Vauhti-ajotakit on jo myynnissä MC Lifestylen myymälässä ja verkkokaupassa.

Uutuus Held Shina Lady nahkatakki

noreply@blogger.com (-jrajaniemi) — Thu, 09 Feb 2012 09:55:00 +0000

Muodikas Held Shina -nahkatakki on valmistettu pehmeästä lehmän nahasta ja se istuu tyylikkäästi päälle. Kaulus voidaan nostaa korkeaksi kylmillä keleillä ja suojina toimii d3o:n pehmeät iskusta kovettuvat suojat.

valmistettu nahkatakki
100 % polyester-vuori
5 ulkoista taskua, 2 sisätaskua
klassinen leikkaus
d3o-suojat olka- ja kyynärpäistä
yhdistettävissä vetoketjuilla housuihin
koot: 34-46
OVH: 329 €

Held Shina-nahkatakki tulee myyntiin maaliskuussa.