Mega Metal

Cause for Effect "Progressive And Minimalist Recording" (omakustanne)

2011-05-15T19:13:00.000+03:00

01. Forester 031
02. Servitor
03. Classic Galaxy
04. Not Ok Radioactive Situation
05. Slug Situation
06. Hypnoconsultism
07. Headless 200
08. Diplomat 6
09. Apparatus
10. Multism
11. L=22
12. M=24
13. Reactor 4
14. The Pulsator
15. Thermo Saurén
16. Euro-Sys
17. Compact Mutineer
18. Compact Pioneer
19. Compact And Impact
20. Prosedure Has Started
21. Iron Repertuary
22. Brutal Prog And Post Minimalist
23. Decimation
24. To Open The Door
25. Aerolimited Pistol

Total playing time: 19:31

www.causeforeffect.org
Facebook

Cause for Effect on duo-muotoisena aina esittänyt musiikkia, josta voin rehellisesti sanoa ymmärtäväni erittäin vähän. Tämä ei kuitenkaan haittaa niin millään tavalla kuuntelua ja mikä parasta, CfE:n musiikista tulee takuuvarmasti aina hyvälle tuulelle. Ei niinkään siksi, että sen lyhyet, tyypillisesti alle minuutin mittaiset tekniset fuusio-jazz-grind örähtelypöräytykset kuulostavat hassuilta, vaan lähinnä siksi, että kaksikko osoittaa kuinka musiikkia voi lähestyä ja tehdä täysin kokonaisvaltaisen omaehtoisesesti rajoja rikkoen. Näennäisen yksinkertaisesti, mutta silti erittäin monimutkaisesti aina kansitaiteista ja sanoituksista lähtien.

Viime vuonna ilmestyneeneltä "Progressive And Minimalist Recording" EP:ltä on puukorvan kymmien kuuntelukertojen jälkeenkään turha yrittää erottaa biisejä toisistaan, mutta alle 20 minuuttia on joka tapauksessa erittäin sopiva annos ajattelee sitä sitten kokonaisuutena tai 25 erillisenä kappaleena.Siinä missä äänimaailma tuntuu aiempia julkaisuja huomattavasti lämpimämmältä, selkeämmältä ja erottelevammalta, tuntuu taas itse musiikki menneen entistä kiharemmaksi, käsittämättömämmäksi, mutta myös monimuotoisemmaksi. "0+1=01" -albumilta tutun "Neutral Metron" kaltaisia minihittejä ei tältä minijulkaisulta ikävä kyllä kuitenkaan löydy, ja astetta kuuntelijaystävällisempi ja tarttuvampi materiaali olisikin ollut tervetullutta.

Vaikka periaatteessa onkin aivan sama mitä julkaisua orkesterilta kuuntelee, puolustaa EP silti paikkaansa nykyajan homogeenisten ja mitäänsanomattomien julkaisujen aikana. DIY-asennetta kun ei koskaan voi olla arvostamatta tarpeeksi.

Päivää piristävät ilmaiset näytelataukset yhtyeen kotisivuilta

Arvosana: MMM+

Osta Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Septicflesh "The Great Mass" (Season of Mist) 20.4.2011

2011-04-18T19:41:00.000+03:00

CD, CD+DVD, LP sekä kirjamallinen spesiaaliversio 2CD+DVD

01. The Vampire From Nazareth
02. A Great Mass Of Death
03. Pyramid God
04. Five-Pointed Star
05. Oceans Of Grey
06. The Undead Keep Dreaming
07. Rising
08. Apocalypse
09. Mad Architect
10. Therianthropy

Total playing time: 43:35

www.septicflesh.com
http://www.facebook.com/septicfleshband

Tekstin kirjoittaminen vuonna 1990 aloittaneen kreikkalaisen Septicfleshin kahdeksannesta täyspitkästä on viivästynyt pahasti, mutta syyttää ei voi lähes täysin sanattomaksi jättävää musiikkia, vaan ainoastaan omia kiireitä ja inspiraation väliaikaista katoamista. Orkesterin täysin uniikki musiikki on ollut rakasta aina alkun "Mystic Places for Dawn" (1994) ja "Esoptron" (1995) -albumeista lähtien jopa siinä määrin, että 90-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkupuolella saakka tuli toimittua yhtyeen virallisten kotisivujen luojana ja ylläpitäjänä.

"The Great Mass" on levy, jollaista ei ole koskaan tehty metallin puolella, ainakaan lähellekkään yhtä onnistuneesti. Etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana moni poppoo on kokeillut taitojaan sinfonisen metallin parissa aina power metalista black metaliin ja yrittänyt jopa liittää oikeita sinfoniaorkestereita osaksi omaa musiikkiaan, mutta harva siinä on kuitenkaan kovinkaan kummoisesti onnistunut. Äärimetallin puolella Dimmu Borgirin turhaan parjattukin "In Sorte Diaboli" (2007) oli jo oikeinkin hyvä kaikessa "soundtrackmaisyydessään", mutta Septicfleshin uutukaiseen verrattuna se jää joka saralla täysin lähtöruudukkoon

Levy on niin soundeiltaan kuin totetukseltaankin todella massiivinen ja jyhkeä kuultavaa, jossa laajalti mutta äärimmäisen tyylitietoisesti niin sävelletyt kuin sovelletut orkestraatiot ovat täysin olennainen osa musiikkia. Levy ei kuitenkaan sorru missään vaiheessa pompöösimäiseen ja tyhjänpäiväiseen isotteluun, vaan sen täydellisesti balansoiva metallinen puolikin on ajoittain melkoiseen piiskaukseenkin yltyvää, uhkaavan tummaa ja jylhää äärimetallia, joka pääsee myös ylpeilemään hienoilla melodioillaan ja monipuolisuudellaan. Sinfoniaorkesterin ja bändin välillä vallitsee täydellinen sovituksellinen symbioosi, jollaisesta em. maailman tunnetuin ja myyvin black metal -yhtye voi vain unelmoida niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Kiekko ei sisällä tippaakaan ällömakeaa karkkia tai juustoa, vaan aitoa ja maistuvaa asiaa koko 43+ minutiin keston ajan.

Myös albumin erikoisversiot puolustavat paikkaansa paremmin kuin hyvin. Mukana tuleva bonus DVD sisältää nimittäin mm. 5.1 miksauksen koko albumista, joka hyvinkin saattaa nostaa kuuntelukokemuksen kokonaan uudelle tasolle olettaen, että sopiva kotiteatterilaitteisto taloudesta löytyy. Myös tyyriin puoleinen kirjamallinen spesiaaliversio paljastuu sisällöltään erittäin kiinnostavaksi:
This limited collector's art book includes music scores by Christos Antoniou, and artworks, photographs and paintings from Seth Siro Anton for SEPTICFLESH. It is printed on high quality paper with a full colour cover and a dust jacket with different image that unfolds to a 98cm x 55cm poster with cold foil printing. The second CD is exclusive to this edition and contains the orchestral versions of the following songs, recorded by the FILMharmonic Orchestra of Prague:

1. The Vampire from Nazareth
2. A Great Mass of Death
3. Mad Architect
4. Pyramid God
5. Oceans of Grey
6. The Undead Keep Dreaming
7. Apocalypse
8. Five-Pointed Star
9. Persepolis

"Persepolis" originally appears on 2008's "Communion" album. The choirs of its orchestral version are sung in French, and other languages such as Italian and German can be heard on this bonus CD.

Kun orkesterista löytyy sekä täysin oman tunnistettavan tyylinsä luonut taitelija sekä klassista säveltämistä opetellut virtuoosi, noussee nämä yhtyeen tunnusomaisiksi nousseet elintärkeät elementit entistä paremmin tukemaan kokonaisuutta juurikin tällä erikoisjulkaisulla. Hintansa väärti uskon vahvasti.

"The Great Mass" on albumi, joka osoittaa vääräksi "sitten 90-luvun alkupuolen ei metallissa ole tehty juurikaan mitään uutta ja todella innovatiivista" -teesini. Levy on tulevaisuuden klassikko jo ilmestyessään.

Levy kuunneltavissa viikon ajan Infernon nettisivuilla ja taustalukemiseksi voi suositella Matti Riekin tekemää 4.5/5 arviota, joka on alunperin ilmestynyt Infernon numerossa #85/2011.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Year of the Goat "Lucem Ferre" MCD (Van Records) 11.5.2011

2011-04-13T19:10:00.001+03:00

1. Of Darkness
2. Vermillion Clouds
3. Dark Lord
4. Lucem Ferre

Total playing time: 21:24

www.sureshotworx.de/index.php?pg=1824

Tummemmista 60- ja 70-lukujen musiikillisista syvyyksistä ja salatieteistä ammentava uusi tulokas Year of the Goat tuntuu heti ensijulkaisullaan tietävän tasan tarkkaan mitä ja ennen kaikkea miten se itseään ilmaisee. Coven ja Black Widow sekä muut psykedeelisetkin aikalaiset ovat yhtyeelle ilmeisen tuttuja eikä Black Sabbath ja Pentagram vieraita ole nekään.

Osin Griftegård-jäsenistöä sisältävä YotG ei ole mitenkään raskas saati hidas bändi, vaan jopa vaikutteidensa aikakaudelle tyypilliseen tapaan näinnäisen kepeä, jota luomumainen tuotanto korostaa oivasti. Erittäin tyylilitajuisesti sävelletyt ja soitetut kappaleet pohjautuvat nimenomaan rockiin, josta löytyy myös progressiivisia sävyjä kuten "Vermillion Clouds" hyvin osoittaa. Ei kuitenkaan ole epäilystä, etteikö
musiikki vetoaisi nimenomaan metallisteihin siinä missä tunnetuksi aiemmin jo itsensä tehneet Graveyard, The Devil's Blood tai Witchcraft, joiden suuntaan voi halutessaan vertailukohtia vetää.

Tunnetasolla taas musiikissa on kiehtovan tumman melankolista ja syleilevää tunnelmaa, jota voi halutessaan kuvailla alan piireissä trendikkäällä occult-sanalla. Bändi kuitenkin kuulostaa sen verran aidolta ja hyvältä, että puheet trendien perässä juoksemisesta voi unohtaa ihan suosiolla jo lähtökuoppiin. Vaikka minijulkaisun kolme varsinaista kappaletta, joista yksi on muuten kevyesti alkuperäisen pesevä lainaversio Sam Gopalin 60-luvun lopussa säveltämästä ja Lemmyn tulkitsemasta "The Dark Lord"-kappaleesta, sekä levyn päättävä lyhyehkö "Lucem Ferre" -instrumentaali ovatkin keskenään varsin erilaisia, muodostavat ne silti erittöin eheän ja monipuolisen kokonaisuuden ilman ainuttakaan heikkoa lenkkiä.

YouTube tarjoaa maistiaista yksinkertaisen huikeasta "Of Darkness" -avausraidasta, joka on samalla levyn ehdoton hitti. Solisti Thomas Eriksson osoittaa biisissä olevansa hieno tulkitsija ja sama vahva linja jatkuu myös levyn muissa kappaleissa.

"Lucem Ferre" on saatavana kalliihkon MCD:n lisäksi myös MLP:nä. Täyspitkää on luvattu vuodelle 2012 ja tämän julkaisun perusteella odotukset muodostuvat suuriksi. Suomesta Year of the Goatin tai muiden vastaavien retro-yhtyeiden ei voisi kuvitellakaan tulevan, ikävä kyllä.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Pentagram "Last Rites" (Metal Blade) 13.4.2011

2011-02-22T16:24:00.003+02:00

CD ja LP

1. Treat Me Right 2:32
2. Call the Man 3:49
3. Into the Ground 4:21
4. 8 5:01
5. Everything's Turning to Night 3:18
6. Windmills and Chimes 4:32
7. American Dream 4:32
8. Walk in the Blue Light 4:59
9. Horseman 3:38
10. Death in 1st Person 4:01
11. Nothing Left 3:36

Total playing time: 44:19

Edellisestä "Show 'em How" -studiokiekosta onkin ehtinyt vierähtää jo kelpo tovi, vaikka ei Pentagram koskaan kaikista aktiivisin yhtye levytysrintamalla olekaan ollut. Erinäisiä kokoelmia sen sijaan on lykätty markkinoille niin ettei laskussa tahdo pysyä ja levy-yhtiötkin ovat vaihtuneet taajaan. Uusi koti on nyt löytynyt ehkä hieman yllättäenkin Metal Bladelta ja doom friikkien sekä narkkien odotukset palkitaan huhtikuun puolivälissä. Suurin ilouutinen monelle lienee Victor Griffinin paluu kitaran varteen, onhan herra ihme kyllä yhä elävän vokalistilegendan Bobby Lieblingin kanssa luonut ne kaikista klassisimmat Pentagram veisut.

Vaan kylläpä doom veteraanien uutukainen onkin korville miellyttävää kuunneltavaa. Soundit kuulostavat samaan aikaan sekä ajattomilta, leppoisilta että lämpimiltä, mutta myös helkutin jyhkeiltä etenkin mitä rytmiryhmään tulee. Myös muhkea kitarasoundi on melkoista mannaa eikä kokonaisäänimaailmaa ole onneksi lähdetty lyttämään, vaan ilmavuutta ääripäiden välillä löytyy oikein mukavasti. Herra Lieblingin tunnistettava ja kuulas ääni on edelleen täysin kunnossa, vaikka luulisi rankahkon eletyn elämän jättäneen siihen jälkensä. Kappalemateriaalista ei vikaa tahdo löytyä sitten millään ja levyltä on jo nyt helppo nostaa useampikin kappale kaikkien muiden Pentagram-klassikoiden joukkoon. Ytimekkäästi nimetty "8" nousee heti ensikuunteluilla muita päätä korkeammalle surumielisen tunnelmansa ja upean melodiansa ansiosta tinkimättä kuitenkaan missään vaiheessa raskaasta lanauksesta. Viisun soidessa kylmät väreet ovat joka kerta taattu paukkuu ulkona kipakat pakkaset tai ei.

"Last Rites" on kauttaaltaan raskas, monipuolinen ja ilahduttavan vanhankantainen levytys, joka juuri siksi kuulostaa niin tuoreelta ja ajankohtaiselta kuin vain voi. Näin sitä perinteistä heavy/doom metalia soitetaan nuoret! Toivottavasti Nomen est omen -fraasi ei päde albumin kohdalla, sillä sen verran elinvoimaiselta bändi yhä edelleen vaikuttaa vielä 40 vuotta perustamisensa jälkeenkin.

Pentagram keikalla Helsingissä 24.4. ja paikkana Korjaamo. Liput taitavat olla tosin myyty jo lippuun, joten pahoittelut niille jotka eivät liparetta tajunneet ajoissa lunastaa.

EDIT: Bobby Lieblingin omasta webbikaupasta löytyy joka fanipojalle ja tytölle taatusti mielenkiintoisia Pentagram tuotteita.

EDIT pt 2: Esimakua "Treat Me Right" kappaleesta Metal Bladen sivuilla

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Amon Amarth "Surtur Rising" (Metal Blade) 30.3.2011

2011-02-16T20:53:00.001+02:00

CD, limited edition CD+DVD, 2LP ja deluxe edition CD+DVD

01. War Of The Gods
02. Töck's Taunt - Loke's Treachery Part II
03. Destroyer Of The Universe
04. Slaves Of Fear
05. Live Without Regrets
06. The Last Stand of Frej
07. For Victory Or Death
08. Wrath Of The Norsemen
09. A Beast Am I
10. Doom Over Dead Man

Total playing time: 48:40

www.amonamarth.com
www.myspace.com/amonamarth
www.twitter.com/amonamarthband
www.youtube.com/amonamarthofficial
www.facebook.com/AmonAmarthBand

Amon Amarthin nimi tuli tutuksi jo hyllyynkin jostain syystä päätyneellä "Once Sent from the Golden Hall" (1998) -debyytillä, mutta suurempaa vaikutusta se ei kuitenkaan tehnyt. Sama linja jatkui myös neljällä seuraajalla, mutta kasvaneesta tunnettavuudesta ja kehuista huolimatta viisari ei vain tahtonut värähtää. Jotain hienoa yhtyeelle kuitenkin tapahtui vuonna 2006 julkaistulla "With Oden on Our Side", sillä se pisti veren virtaamaan myös genitaalialueella siihen malliin, että punainen vinyyli oli hyllyyn saatava. Yhtyeen leppoisaa karvaturpavokalistia Johan Heggia tuli myöt tuolloin jututettua Inferno #41:een. Vaan eipä pettänyt paria vuotta myöhemmin julkaistu "Twilight of the Thunder God" -kiekkokaan, mutta mikä parasta: ei kahta ilman kolmatta. Maaliskuun lopussa julkaistava "Surtur Rising" on edellä mainitun kolmikon paras ja vahvin kokonaisuus.

On suhteellisen käsittämätöntä miten näillä svedupettereillä voi yhä edelleen riittää näin paljon helvetin hyviä melodioita ja riffejä koko albumin verran, sovitustaitoa ja tyylitajua kun ei enää ole tarvinnut ihmetellä aikoihin. "Surtur Rising" on edeltäjiinsä verrattuna astetta ärhäkämpi ja vauhdikkaampi tapaus ja Johanin jo aiemminkin erittäin miehekäs ääni on entistä vakuuttavampi. Hienointa kuitenkin on, että herran ulosantiin on myös hiipynyt korvia erityisesti miellyttäviä lisäsävyjä ja vivahteita, jotka kruunaavat tyylikkään ja monipuolisuuden kokonaisuuden bändin parhaimmaksi.

Jos ette minua usko, niin kuunnelkaa vaikka hieno ja kipakka "Slaves of Fear" tai katsokaa "War of the Gods" -video alta. Surturin nousun myötä nousee myös aina omanlaiseltaan kuulostanut Amon Amarth uudelle korkeammalle tasolle. Heja Sverige!

"Surtur Rising" julkaistaan tavallisena CD:nä, yli neljä tuntia "Bloodshed Over Bochum" materiaalia bonus DVD:llä sisältävänä CD painoksena, tuplavinyylinä (bonuksena Acceptin "Balls to the Wall" laina) sekä massiivisena deluxe edition pakettina, jossa mukana mm. 5,5" korkea Surtur action-figuuri ja CD:llä Accept coverin lisäksi versio Kissin "War Machinesta".

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Blood Ceremony "Living with the Ancients" (Rise Above) 9.3.2011

2011-02-03T14:11:00.001+02:00

CD ja LP

1. The Great God Pan 7:29
2. Coven Tree 4:46
3. The Hermit 2:34
4. My Demon Brother 4:47
5. Morning of the Magicians 6:56
6. Oliver Haddo 8:11
7. Night of Augury 6:02
8. The Witch's Dance 0:40
9. Daughter of the Sun 10:11

Total playing time: 51:36

Facebook
MySpace

Blood Ceremonyn vuonna 2008 ilmestynyt nimetön debyytti ihastutti jo pelkällä kansikuvallaan, mutta onneksi ihastus laajeni välittömästi myös sen musiikilliseen sisältöön. En ollut kiintymykseni suhteen ainut, mm. Imperiumiin arvion rustannut Antti Klemi täräytti 9/10 ja Noisessa Jukka Jääskeläinen antoi kritiikkiä 4/5 -arvosanan edestä.

Toisin kuin levy-yhtiöiden saatekirjeissä yleensä, Rise Aboven sanaseppo ei sorru ylenpalttisiin sanallisiin ylilyönteihin kuvaillessaan musiikkia, vaan tiivistää hyvin niin yhtyeen musiikin kuin historian kahdella paikkaansapitävällä lauseella:

"BLOOD CEREMONY, an infernal marriage of Sabbath riffing and the manic piping of Jethro Tull, play a distinctive style of flute-tinged witch rock. After a mind-numbing study of hundreds of trashy witchcraft films, the group began to pour their energies into crafting songs, transforming their fascination for horror into a profane musical vision."

Myös "Living with the Ancients" antaa osviittaa kansitaiteellaan sisällöstä tai ainakin vihjeen muutoksesta. Niin levyn soundit kuin tunnelmaakaan eivät ole läheskään yhtä utuisia kuin debyytillä, vaan kokonaisuus tuntuu selkeästi harkitummalta, modernimmalta sekä raskaammalta. Uudistunut ilme vaatii hieman totuttelua, mutta jo parin kuuntelukerran jälkeen on selvää että tuttu pohjavire kappaleista kuitenkin löytyy. Niin huilu kuin urutkin soivat mukavaäänisen vokalistin Alia O'Brienin käsittelyssä yhä tutulla tavalla luoden mystistä ilmapiiriä, vaikka niiden käyttö onkin aiempaa tyylitellympää ja huilun osalta myös vähäisempää.

Ei albumi silti helpolla avaudu, mutta vahvistaapa silti kliseen musiikillisesti kasvamisesta ja kehittymisestä. Kaikkia syvälle genreen sukeltaneita hippeilystä parikin askeletta vieraantunut ja tuoreemmaksi muuttunut ote ei ehkä täysin vakuuta, mutta onhan esimerkiksi levyn 10+ minuuttia kestävä ja maaniseksikin kasvava "Daughter Of The Sun" -päätösraita hienoa kuultavaa. Haikailut saavat jäädä, sillä aika entinen ei koskaan enää palaa...

On todella harmi, että sekä Blood Ceremonyn että Ghostin pääsiäiseksi ilmoitetut lämmittelypestit legendaariselle Pentagramille peruuntuivat, mutta toivon mukaan jokin järjestävä taho ymmärtää tahi pystyy BC:nkin Suomen maankamaralle tuomaan harjoittamaan omaa noitasapattiaan.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Witheria "Vanishing Order" (Violent Journey) 2.3.2011

2011-01-27T13:11:00.001+02:00

1. A.T.D.B.T.S. 3:22
2. Obscene Desecrator 3:26
3. The Abyss Within 5:35
4. The Final Hour 4:54
5. The Nameless Beast 5:25
6. Perished In Torment 3:39
7. Bringer Of Chaos 4:42
8. Fire In Black 5:48
9. Timeless 8:39

Total playing time: 45:30

www.witheria.com
www.facebook.com/witheria
www.myspace.com/witheria

Kotimainen Witheria on vaihtanut levy-yhtiöitä jokaisella kolmella julkaisullaan, mutta nykymaailman meininki on karua ja pienten on pakko yrittää. Reilun neljän vuoden takaisesta "Infernal Maze" -debyytistä sanailin Inferno #40/2006:een arvosanalla 3/5 mm. näin:

"Vaikka Witherian musiikin muodostamat partikkelit ovatkin järeitä, oikeanmallisia ja omanlaisiaan, taantuu kokonaisuus väkisinkin hieman tasapaksuksi. Tarttuvuuden kasvattaminen sovituksia ja kestoja hienosäätämällä ja viilaamalla auttaisi paloja loksahtamaan entistä paremmin paikoilleen. Tarvittava taito ja työkalut kun herroilla jo näpeissään on."

Tiedä sitten ovatko palikat loksahdelleet oikeille paikoilleen jo harmillisesti korvien ohi menneellä kakkoskiekolla "Painful Escape" (2009), mutta tällä tulevalla lätyllä ne ainakin alkavat olla juuri siellä missä pitääkin. Mikään ei kuitenkaan ole oikeastaan muuttinut: kansitaide on edelleen vanhaa liittoa ja kaikessa rumuudessaan osuva ja varsin tyylikäs, kappaleet ovat yhä edelleen pitähköjä, musiikissa on edelleen mutkaa ja kiharaa niin riffeissä kuin rakenteissakin ja yleismeininki ärhäkkää thrashia aina välillä death metalin suuntaan vähän kallistuen. Mutta ne pienet erot.

Tuberculosis nimeä tottelevaa vokalistia ei keuhkoihin iskevä bakteerisairaus todellakaan vaivaa, sillä sen verran riskiä, miehekästä ja vaihtelevaa ääntely on aina murinasta, ärhäkkään rähinään ja korkeisiin viiltäviin "kiekauksiin". Yhtyeen pyörä ei uraauurtavia latuja aukaise, mutta pyöriipä vaan tutuilla teillä oikein hyvin ja sehän riittää. Tarttuvaa haastavuutta löytyy läpi koko levyn ja meininki kulminoituu osuvasti jo edellisiltä kiekoilta tutulla tavalla eli massiiviseen ja useita hyvinkin erilaisia osioita sisältävään lähes 9 minuuttia kestävään päätösraitaan. Maistuu siis makialle, vaikka korvakarvat lepattavatkin!

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Sons of Aeon "Promo 2010"

2011-01-25T12:13:00.000+02:00

1. Weakness 6:41
2. Seeds of Destruction 3:25
3. Burden 5:30

Total playing time: 15:36

www.sonsofaeon.net

At the Gates. Heti ensitahdeista on selvää, että jyväskyläläisen Sons of Aeonin pojat ovat tätä mainiota ruotsalaisen melodisen death metalin esi-isäksikin tituleerattua orkesteria kuunnelleet kerran ja toisenkin. Vaan kun soittajilta löytyy paljon kokemusta, vahvaa tyylitajua ja rutkasi hyviä ideoita, muuttuu lopputulos tylsästä apinoinnista hienosti toteutetuksi oman näköiseksi kunnianosoituksesi mestarille.

Sons of Aeonin kokoonpanon yhteyteen olisi helppo liittää sana super, löytyyhän orkesterista pari Ghost Brigade -jantteria kielisoitinten varresta ja rumpali Plutonium Orangesta joka on ex-liitteellä varustettuna tuttu mies myös Swallow the Sunin rumpupallilta. Vokalistin orkesteritaustasta löytyy viimeisimpinä aktiviteetteina Dark Days Ahead sekä Code for Silence ja toisen kitaristin yhteydessä on mainitsemisen arvoista mm. pesti Endstandissä.

Yhtyeen vahvuus piilee tymäkässä menossa, tarttuvissa muttei helposti kuluvissa melodioissa sekä tyylikkäissä sovituksissa, joiden ansiosta erittäin monipuolinen ulosanti on saumatonta ja paikoin yllättävääkin. Pitkähköt yli viisi minuuttia kellottavat veisutkaan eivät tunnu tuottavan bändille vaikeuksia, sen verran hyvin ne kantavat koko kestonsa ajan parhaimpana esimerkkinä kaksikosta päätöskappale "Burden". Vaan hyvin toimii myös ytimekkäämpi, suoraviivaisempi ja kipakampi pieksentä a'la "Seeds of Destruction".

Kolmen kappaleen promo on naseva paketti tätä herkkua, joka etenkin kahden soittoniekan taustan tuntien on mielenkiintoinen ja komea sekoitus vauhdikasta NWOSDM:ää ja Ghost Brigaden vahvaa melankolista ja energistä tunnelmointia mahtavan "Isolation Songs" (2009) -albumin malliin.

Arvosana: MMMM+

Kolmen biisin promo saatavilla yhtyeen omilta sivuilta ilman erillistä korvausta. Lataa nyt, et tule katumaan.

Burzum "Fallen" (Byelobog) 9.3.2011

2011-01-18T15:03:00.001+02:00

digipak CD, clear vinyl LP (ltd to 3000) ja LP

I. Fra Verdenstreet (From The World Tree) 1:03
II. Jeg faller (I Am Falling) 7:50
III. Valen (Fallen) 9:21
IV. Vanvidd (Madness) 7:06
V. Enhver til Sitt (Each Man To His Own, meaning "Each Man Gets What He Deserves") 6:16
VI. Budstikken (The Message) 10:10
VII. Til Hel og tilbake igjen (To Hel And Back Again) 5:57

Total playing time: 47:43

www.burzum.org

Jos vuosi sitten julkaistu Burzumin "paluulevy" "Belus" tuli monille melko puskista, voi sanoa sen vain vuotta myöhemmin ilmestyvän seuraajan "Fallenin" tulevan kaikille täysin pystymetsästä. Infernon toimittajien vuoden 2010 parhaimmaksi ulkomaiseksi levyksikin valittu "Belus" ei varmasti pettynyt pahasti kenenkään odotuksia, vaan oli juuri vähintäänkin niin vahva kokonaisuus ja erittäin oiva "Filosofemin" seuraaja kuin monet uskalsivat toivoa.

Jo pelkkä romanttishenkinen kansi ja vanhan logon hylkääminen antavat osviittaa siitä, ettei Varg Vikernes ole jäänyt täysin toistamaan vanhaa hyvin toimivaa kaavaa. Herran itsensä sanoin:

"Musically "Fallen" is like a cross between "Belus" and something new, inspired more by the début album and "Det Som Engang Var" than by "Hvis Lyset Tar Oss" or "Filosofem". The sound is more dynamic – we mastered the album as if it was classical music – and I was more experimental than I was on "Belus" in all respects. Lyricwise it is similar to the début album, in the way that it is more personal and focuses on existential issues, but the mythological untertone known from "Belus" is still there. I have also included some ambient tracks – a short introduction and a longer conclusion."

Aiempien levyjen tuttu sirisevä "lo-fi" tuotanto ja toistoon perustuva yksinkertainen riffittely ja sen onnistuneesti luoma hypnoottinen tunnelma on tuttua tavaramerkinomaista Burzumia. Musiikin herra Vikernes itse kiteyttää lauselmassaan osuvasti. Levyltä löytyy selkeästi niin "Belusia" kuin kahta ensimmäistä levyäkin sekä myös uudempaa/kokeellisempaa lähestymistapaa, mutta yhtä kaikki lopputulos on silkkaa Burzumia.

Suurin yllätys monelle voi kuitenkin olla entistä pohdiskelevampi ja seesteisempi tunnelma, voisipa joku käyttää jopa adjektiivia lämminhenkinen siinä mitassa kuin se nyt Burzumin kohdalla ylipäätään on mahdollista. Osa syynä tähän on aavistuksen verran lisääntynyt melodisuus sekä useammassakin kappaleessa käytetyt hauraat ja puhtaat lauluosuudet, jotka kuitenkin istuvat täysin luontevasti kokonaisuuteen aivan kuten niitä olisi käytetty alusta alkaen. Tiukimpia puritaaneja nämä pienet mutta merkitsevät muutokset saattavat kummastuttaa kovinkin paljon, mutta levy todellakin myös kuulostaa aiempaa henkilökohtaisemmalta ilman teksteihin perehtymistäkin.

Vaikka albumin harteille ei olekaan ladattu yhtä kovia odotuksia kuin sen edeltäjälle, ei "Fallen" petä missään nimessä vaikka se tullaankin todennäköisesti yllätys ja jännitysmomentin puuttuessa ottamaan vastaan "vain" vahvana lisänä Burzumin julkaisujatkumossa. Yksilöitä sen viidestä varsinaisesta kappaleesta ei esille juurikaan pomppaa, mutta kokonaisuus on kuitenkin vahva eikä heikkoa lenkkiä löydy. "Fallen" onnistuu osoittamaan selvästi, että herra Vikernesillä on edelleenkin paljon uniikkia annettavaa koko BM-genrelle.

Burzumin virallisilta kotisivuilta löytyy muuten mielenkiintoista taustatietoa "Fallen" albumista mm. sen äänityksessä käytetyistä instrumenteista ja laitteistoista.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Crystalic "Persistence" (omakustanne) 2010

2011-01-11T21:16:00.001+02:00

1. Sub-Creatures 05:02
2. Throne of Sin 05:03
3. Wall of Sanity 04:20
4. Vanishing Act 03:03
5. Voiceless Army 04:50
6. Eulogy 02:26
7. Blastbeat of My Heart 06:08
8. The Flame (CD bonus track)
9. New Time 04:53
10. Lord of the Mourn 04:57
11. Too Dark to See 08:53

Total playing time: 53:58

http://www.crystalic.net/
http://mikseri.net/crystalic
http://www.myspace.com/crystalicband

Suotakoon tamperelaiselle Crystalicille "kunnia" blogini ensimmäisestä poikkeuksesta, sillä yhtyeen kakkosalbumi on omakustanne joka ei ole edustamani yhtiön jakelussa toisin kun kaikki aiemmat esittelemäni bändit ja levyt. Avatkoon tämä kirjoitus myös takaportin tulevaisuutta silmälläpitäen: saatan jatkossa satunnaisesti kirjoittaa lisää vastaavista tapauksista, jos ne vain ylittävät oman kiinnostuskynnykseni tarpeeksi reilusti. Etusijalla tulevat aina olemaan ne oman tien kulkijat ja puurtajat, joille kaikenlainen näkyvyys on ansaittua bonusta.

Saman tien pitänee myös lanseerata näitä erikoistapauksia varten jonkin sortin arvosteluasteikko lyömällä lopullinen selkeä niitti tekstille sekä antamaan TLDR-sukupolvellekkin mahdollisuus ymmärtää mistä on kysymys. Asteikko olkoon välillä M-MMMMM eli numeraalisesti 1-5 plussa tarpeen tullen päälle lyöden:

M = Megaton
MM = Megatiivinen
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Crystalicin "pitäkää tunkkinne" -asennetta on pakko kunnioittaa. Kun kehuja keränneen "Watch Us Detoriate" (2007) -debyytin seuraajalle ei järkevää julkaisijaa parissa vuodessa löytynyt, laittoi yhtye kiekon ilmaiseksi jakoon viime syksynä omilla kotisivuillaan (jossa levy on yhä saatavilla). Tempaus oli kannattava, sillä vastaanotto oli varsin muikeaa ja vaatimukset CD-painoksesta pakottivat bändin tekemään sellaisen ja vieläpä bonusbiisillä varustettuna. Levyä onkin rahalla myyty sen verran tässä monessa yhteydessä kuolleeksikin julistetussa formaatissa, että painatuskustannukset yhtye onkin tainnut jo saada takaisin.

Vaikka maailma onkin tyly ja epäoikeudenmukainen paikka, ei sen saa antaa lannistaa. Jos lauloi Irwin elämisestä vaikka vaan piruuttaan, sopii sama asenne myös äänilevyjen julkaisemiseen. Periksi ei anneta perkele!

Debyyttiin verrattuna yhtyeen musiikki on jalostunut entisestään ja saanut enemmän omaa ja monipuolisempaa ilmettä. Vaikka aiemminkin hienosti toteutettu Death-fanitus on yhä edelleen kuultavissa, voidaan nykyään puhua pikemmin vaikutteista kuin suorasta kunnianosoituksesta. Osatekijänä tähän on epäilemättä myös tunnistettavan ja uniikin takakireän äänen omaavan ja debyytillä laulaneen Jarno "Frank" Moberg vaihtuminen Heinosen Lasseksi, jonka keuhkoista lähteekin varsin monipuolista ja tyylikkäästi musiikkin sopivaa ja sitä laaja-alaisemmaksi kasvattavaa ääntelyä.

Crystalicin suurin vahvuus ja salaisuus on sen erittäin tyylitajuiset ja idearikkaat sävellykset. Yhtyeen tekninen osaaminen ja soitannollinen ulosanti on sulassa sovussa hyvistä ja tarttuvista runsaasti kuuntelua kestävistä melodioista rakennetuissa kappaleissa, joissa on runsaasti niin sisäistä kuin välistäkin vaihtelua. Biisit osaavat olla rajuja, helliä tai sekä että. Termittämällä "Persistence" on teknistä/progressiviista melodista death metalia, mutta Crystalicin tapauksessa nämäkin termit tuntuvat liian rajoittuneilta.

Antakaa hyvät ihmiset suomalaiselle laatutyölle mahdollisuus ja ladatkaa kiekko vaikka ensiksi yhtyeen kotisivuilta ja kun olette vakuuttuneet sen hyvyydestä, sijoittakaa roposenne fyysiseen julkaisuun. Hyvän musiikin kuunteleminen kun kannattaa aina.

Arvosana: MMMM

Osta CD suoraan bändiltä tai Levykauppa Äxästä

Rotten Sound "Cursed" (Fullsteam) 16.3.2011

2011-01-11T15:58:00.003+02:00

1. Alone 0:58
2. Superior 1:28
3. Self 1:23
4. Choose 1:49
5. Hollow 2:48
6. Ritual 1:45
7. Green 0:49
8. Machinery 1:10
9. Power 1:09
10. Plan 1:24
11. Declare 2:48
12. Addict 2:19
13. Exploit 1:35
14. Terrified 2:23
15. Scared 1:21
16. Doomed 2:29

Total playing time: 27:38

http://www.rottensound.com
http://www.myspace.com/rottensound
http://www.facebook.com/RottenSoundOfficial

Jos "Rotiskojen" alkupään mini ja täyspitkät julkaisut olivatkin yhtä tappoa underground skenessä, nostivat äärimäisen ankarat "Murderworks" (2002) ja "Exit" (2005) koko grindcore-genren suomalaisen suuremman yleisön tietoisuuteen olemalla yhtä murhaa. Pienimuotoista irtiottoa ja rajojen rikkomista yrittäny "Consume to Contaminate" EP (2006) jäi tavoitteestaan eikä seurannut tylsähkö "Cycles" -täyspitkäkään (2008) ollut lähelläkään napakymppiä. Viime vuonna julkaistu tribuutti-EP "Napalm" ei puolestaan osviittaa tulevasta linjasta antanut.

Parin vuoden raivon kerääminen tuntuu tehneen nelikolle hyvää. Maaliskuussa maailmalla Relapsen ja Suomessa Fullsteamin kauttava julkaistava "Cursed" on tuttuun tapaan ääriankara mutta kiehtovan groovaava kiekko, joka musiikillisesti on katsantokannasta riippuen joko yhtä lähellä tai kaukana kahdesta ensimmäisestä kuin kahdesta seuraavastakin albumista. Julman äänen omaava Keijo "G" Niinimaa kuvaa itse levyä näin:

"Levyltä löytyy normaalin kaahauksen lisäksi paljon raskaita hetkiä, joiden jälkeen turpaanveto tuntuu entistäkin ankarammalta. Sanoituksellisesti "Cursed" jatkaa siitä, mihin sen edeltäjä jäi. Siinä missä "Cycles" (2008) käsitteli nykyihmisen typeryydestä johtuvaa tuhoa, käydään uudella albumilla kiinni tuhon syihin, eli inhimillisiin heikkouksiimme. Niistä on ammennettu kuusi kirousta selittämään jatkuvia katastrofeja, joita kylvämme ympärillemme."

Erityisesti albumissa miellyttää sen positiivisella tavalla roisi ja rupinen soundimaailma, joka on paljon velkaa 90-luvun taitteen Ruotsi DM tuotoksille. Saman genren vaikutus kuuluu myös aiempaa selvempänä itse musiikissa, seikka joka on myös pelkästään positiivinen asia. 27 minuuttia on oikean kokoinen annos tätä mättöherkkua ja lisääkin on helppo haluta.

EDIT: "Self" -video lisätty

Esimakua levystä saa 26.1. julkaistavalla kahden biisin "Curses" CD-singlellä, jota saa luonnollisesti Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta aivan kuten tulevaa CD ja LP formaateissa julkaistavaa täyspitkääkin.

Silent Stream of Godless Elegy "Návaz" (Season of Mist) 19.1.2011

2011-01-05T15:30:00.002+02:00

1. Mokoš (Earth Mother) 6:20
2. Zlatohlav (Golden Head) 4:49
3. Skryj hlavu do dlaní (Hide Your Head Into Hands) 7:31
4. Přísahám (Promise) 5:15
5. Slava 4:01
6. Sudice (The Fate) 3:39
7. Dva stíny mám (I Have Two Shadows) 4:18
8. Pramen, co ví (Thinking Spring) 6:46
9. Samodiva (Fay) 5:51

Total playing time: 48:30

http://www.ssoge.com/
http://www.myspace.com/ssoge

Metalliskribentin urani alkupuolella 90-luvun puolivälin jälkeen, aikana jolloin ilmaisten levyjen saaminen oli vielä hienoa, kiikutti posti Tšekeistä peräti kaksikin levyllistä samalta Silent Stream of Godless Elegy -orkesterilta arvioitavaksi muinaiseen nettilehteen: "Iron" (1996) sekä "Behind the Shadows" (1998). Olivatpa vielä oikein puumerkkinsä kanteen raapustaneet pyynnöstäni. Doom metalin diggailuni oli tuolloin saavuttanut jo huippunsa, mutta muistikuvieni mukaan kohtuullisen mallikkasta joskaan ei mitenkään erityisen unohtumatonta tunnelmallista fiilistelyä suurijäsenisen orkesterin levyiltä kuului.

Nyt lähes 13 vuotta myöhemmin tilanne on muuttunut ja vieläpä reilusti parempaan suuntaan. Edelliset pari levyä ovat menneet tyystin ohitse ja aikaakin on kulunut edellisestä minijulkaisusta viisi vuotta ja täyspitkästä peräti seitsemän. Liekö "Návaz" -kiekkoa (suomeksi "amuletti") kypsytetty kaikessa rauhassa ajan kanssa vai ei, mutta erittäin mukavaa kuunneltavaa uusi albumi kumminkin on ja tyylikäs lisä uuden levy-yhtiön Season of Mistin muutenkin pääosin laadukkaaseen julkaisulistaan.

Naisvokalisti Hanka Nogolovan ja miehisestä ääntelystä vastaavan Pavel "Hrnec" Hrncirin korvia miellyttävät äänet sointuvat erittäin hyvin yhteen eikä kyse ole onneksi mistään Kaunotar ja Kulkuri asetelmasta, sillä örinää ei levyllä kuulla. Kaksikko tuo myös oman pienen eksotiikan lisänsä musiikkiin laulamalla omalla äidinkielellään. Levy soljuu eteenpäin rauhallisesti ja sujuvasti, jos nyt ei puhtaasti doom metalin hengessä, niin ainakin sen suuntaisesti ja sieltä ammentavana. Levyllä on myös selkeästi aistittavissa slaavilaisia melodioita ja rytmejä, vaikka mistään varsinaisesta folk metalista ei SSOGE:n yhteydessä voikaan puhua. Kun biisien olennaiseksi osiksi on vielä sävelletty ja sovitettu äärimmäisen tyylikkäästi runsaasti erilaisia akustisia soittimia mm. jousia, huiluja ja dulcimeria, on lopputulos oikein onnistunut, monipuolinen ja ennenkaikkea tasapainoinen kokonaisuus jota on ilo kuunnella kerta toisensa jälkeen.

Kuriositeettina mainittakoon, että kotimaassaan bändi on isompikin nimi kymmenien tuhansien levymyynnillä mitattuna ja vuosituhannen alkupuoliskolla pari paikallista Grammyakin pokanneena artistina. Mikseipä muuallakin tämän uuden taideteoksen myötä.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Falkenbach "Tiurida" (Napalm) 26.1.2011

2011-01-03T13:15:00.000+02:00

digipak CD bonuskappaleella

1. Intro 01:38
2. ...Where His Ravens Fly... 07:25
3. Time Between Dog and Wolf 06:01
4. Tanfana 05:32
5. Runes Shall You Know 05:59
6. In Flames 07:53
7. Sunnavend 05:51
8. Asaland (bonus track) 04:06

Total playing time: 44:25

http://semivivus.proboards.com/

Falkenbachin ainoalla jäsenellä Vratyas Vakyasilla ei ole tainnut olla juurikaan musiikillista annettavaa viimeisen reilun viiden vuoden aikana, sillä edellinen "Heralding - The Fireblade" -albumi ilmestyi jo syksyllä 2005. Vaan hiljaahan sitä pitää olla, jos sanottavaa ei ole. Hiljaisuuden aika on ohi ja levy-yhtiön tiedotetta siteeratakseni "vuosien odotuksen jälkeen Midgardin yllä kajahtaa taas Thorin vasaran Mjöllnirin aiheuttama jyrinä sekä Odinin korppien raakunta mikä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: uuden Falkenbach-albumin julkaisua"

Folk/viikinkimetalli on genre, jota on äärimmäisen vaikea tehdä uskottavasti ja hyvin. Toimivaan lopputulokseen kun ei oikein riitä, että sotketaan naamaa maalilla, poseerataan kuvissa muovimiekkojen kanssa ja varioidaan hiukan Patakakkoksen tunnusmelodiaa kappaleesta kappaleeseen. Falkenbach on kuitenkin "...En Their Medh Riki Fara..." (1996) -debyytistään lähtien pystynyt pitämään rimansa jatkuvasti korkealla ja luomaan tunnelmallista ja tyylikästä folk-vaikutteista viikinkimetallia, joka on kaukana kliseisestä ja karmeaakin karmeammasta tina- ja säkkipilleillä vingutetusta (saksalaisesta) kaljafolkista. Vaikka tämä yhden miehen yhtye ei koskaan ole pyrkinyt luomaan mitään autenttista saati puhtaan akustista folk-musiikkia, ovat nämä elementit ja vaikutteet upotettu tyylikkäästi ja tasapainoisesti rauhallisesti etenevään metalliseen ulosantiin.

"Tiurida" (engl. "Glory") ei yllätä millään tasolla muttei myöskään petä mikäli aikaisemmista levyistä on yhtään pitänyt. Kahdeksan kappaleen muodostama kokonaisuus on vahva eikä joukosta erotukaan yhtään kappaletta yli muiden, mikä tässä tapauksessa on pelkästään hyvä asia. Falkenbach on monessa suhteessa mutta etenkin tunnelmaltaan Bathoryn viikinkilevyjen hengenheimolainen, vaikka yhtä jylhältä se ei kuulostakaan. Eväät underground-piirejä suuremmaksi pikkulegendaksi sillä kuitenkin on olemassa.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Alghazanth "Vinum Intus" (Woodcut) 1.1.2011

2010-12-30T10:59:00.002+02:00

digipak CD ja 2LP (helmikuu 2011)

1. A Living Grave
2. With a Thorn In Our Hearts
3. Only the Reflection Bleeds
4. Under the Arrow Star
5. Our Ascent of the Tower
6. Wine Within
7. For Thirteen Moons
8. Triunity
9. The Way of the Scales

Total playing time: 54:39

http://www.alghazanth.com/

Alghazanthin lähes kolme vuotta sitten ilmestynyt viides albumi "Wreath of Thevetat" nosti bändin tasoa rutkasti ylöspäin ja oli samalla yksi vuoden 2008 kovimmista levyistä. Levyn majesteetillinen ja jylhän repivä tunnelma toi erittäin vahvasti mieleen 90-luvun puolivälin kultakauden, jolloin kosketinvetoista mutta intensiivistä black metalia osattiin vielä tehdä sortumatta liialliseen juustoisuuteen. Lähes lampaan lailla monien arvostelijoidenkin näkemykset seurasivat toisiaan mm. Soundi 4/5, Noise 4/5, Imperiumi 8/10 ja Korroosiokin 4.5/5. Parhaiten asian kiteytti kuitenkin Vertigon Kari Koskinen 4/5 arviossaan:

"Omaperäisyytensä puolesta Alghazanthin koskettimilla vahvistettu ja paikoin varsin majesteettiseksi yltyvä mättö ei ole kovinkaan kummoista, mutta sävellykset ja sovitukset ovat sitäkin komeampia. Aggressiivisen rähinän ja melodioiden välinen tasapaino on harvinaisen tyylikkäästi kohdillaan. Temponvaihtelut, sopivasti annostellut pehmeämmät mausteet ja vankka tekninen toteutus nostavatkin Wreath Of Thevetatin yhdeksi alkuvuoden kovimmiksi yllättäjiksi."

"Vinum Intus" pystyy lunastamaan sille ladatut odotukset, mutta samalla se onnistuu myös yllättämään. Tummia sävyjä runsaasti maalailevat koskettimet ja monipuolisuudellaan mielenkiintoa ylläpitävät pitkähköt kappaleet ovat selkeää jatkoa edeltäjälleen, mutta samalla yhtye on laajentanut tyylikkäästi musiikillista ilmaisuaan mm. orkestraatioin ja muutamalla muulla säästeliäästi käytetyllä pienellä jipolla aina akustisista kitaroista viuluihin. Yllättivintä levyssä kuitenkin on sen aiempaa kepeämpi surumielinen tunnelma ja lähestymistapa, jonka intensiteetti on kuitenkin yhtä vahva kuin aiemmin kontrolloidusta aggressiosta ja vihasta ammennetut fiilikset. Hyvänä kiteytettynä esimerkkinä tästä toimii "With a Thorn In Our Hearts", vaikka se on samalla myös albumin erilaisin ja eniten esiin ponnahtava raita:

Jalkalasi kouraan ja punaista viintä kitusiin "Vinum Intusin" tahtiin, sillä se on aitoa, vahvaa, tunnerikasta ja sofistikoitunutta BM:ää myös niille, jotka eivät genrestä ehkä muuten niin perusta.

Markkinointikikkana 1.1.11 julkaisupäiväksi asetettua levyä ei uudenvuodenpäivänä kaupoista saa pyhäpäivästatuksesta johtuen, mutta vuoden ensimmäisellä viikolla kyllä. Osta siis Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Omnium Gatherum "New World Shadows" (Lifeforce) 9.2.2011

2010-12-29T13:22:00.008+02:00

01. Everfields 9:17
02. Ego 4:07
03. New World Shadows 6:00
04. Soul Journeys 4:54
05. Nova Flame 4:10
06. An Infinite Mind 5:43
07. Watcher Of The Skies 4:17
08. The Distance 3:59
09. Deep Cold 9:29

Total playing time: 51:57

http://www.omniumgatherum.org/
http://www.myspace.com/omniumgatherum
http://www.facebook.com/omniumgatherumband

15-vuotistaivallustaan ensi vuonna viettävä kymiläinen Omnium Gatherum ei koskaan ole onnistunut väräyttämään viisariani. Kahdella ensimmäisellä albumilla suurimpana esteenä oli vokalisti Filppun monotonen ärsyttävä kärinä ja Pelkosen Jukan tartuttua mikin varteen seuraavilla kahdella levyllä taas kaikki kuulosti periaattessa hyvältä, mutta lopputulos oli kuitenkin aina vain pelkkä ihan kiva.

Syyskuussa 2008 ilmestynyt "The Redshift" pisti suomalaisia metallikriitikoita aika lailla polvilleen mm. Inferno 4.5/5, Imperiumi 9.5/10, nyt edesmennessä Korroosiossa 4/5, V2.fi 4/5 samoin myös Vertigon arviossa. Äityipä Antti Mattila Soundin arviossa myös kehumaan kiekkoa mm. Omnium Gatherumin ensimmäiseksi kauttaaltaan onnistuneeksi albumiksi.

Mattilan kanssa on oltava sen verran eri mieltä, että helmikuun 2011 alussa julkaistava lähinnä metalcoreen ja muuhunu moderniin metalliin keskittyvän Lifeforcen pomon Stefaninkin vakuuttanut "New World Shadows" on minusta vasta ensimmäinen OG-kiekko, joka todella toimii ja on kaikin puolin onnistunut. Levy avataan ja suljetaan yli yhdeksänminuuttisilla veisuilla, mikä puolestaan kertoo jo jotain kovasta uskosta omaan materiaaliin ja sävellyksiin. Vaan mikä ettei, kun tyylilajiksi bändi itse on ehkä hieman pilke silmäkulmassakin määritellyt "adult oriented death metal" tai kuten kitaristi Markus Vanhala itse levystä toteaa:

"Tämä levy on se mikä tämän bändin olisi pitänyt tehdä jo 15-vuotta sitten kun aloitettiin bändihommat, olisi päästy suoraan asian ytimeen! Levyllä kun summautuu eeppisin, melodisin sekä tarttumapintaisin että parhain albumikokonaisuus jonka OG on vielä tähän ikään mennessä veistellyt kasaan. Eeppistä aikuisrokkiprogea puettuna pohjoiseen melodisen death metalin kaapuun."

Suomalaiskansallista melankoliaa sisältävät melodiat ovat läpi levyn ainakin sen verran hienoja ja tyylikkäitä, että osa niistä kelpaisi myös AOR:ksi ja kun tukena on vielä kekseliäs riffittely, virtaa kokonaisuus vahvasti kuin Kymijoki konsanaan. Sen verran monipuolista meno jo kuitenkin alkaa olla, että laulupuolellakin toivoisi kuulevansa entistä laaja-alaisempaa äännähtelyä. Levyn miksannut ja masteroinut Dan Swanö toki laulaa luikauttaa tunnistettavalla äänellään muutamat puhtaat vokaalisuoritukset levylle, mutta tasapainon vuoksi enemmänkin moisia mielellään kuuntelisi.

"New World Shadows" on sen verta komiaa ja korvaa miellyttävää kuunneltavaa, että ihme on jos se ei saa vähintäänkin yhtä hyvää vastaanottoa kuin edeltäjänsä niin kriitikoilta kuin ostavalta yleisöltäkin.

EDIT: Uunituore "Soul Journeys" -video katseltavissa:

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä (saatavilla myös eksklusiivinen CD+paita setti!), Fanzonelta, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Bullet "Highway Pirates" (Black Lodge) 9.2.2011

2010-12-28T12:53:00.007+02:00

CD ja LP (limited edition with 60x90 size poster)

01. Highway Pirates 4:51
02. Back on the Road 4:00
03. Stay Wild 2:46
04. Blood Run Hot 2:51
05. Fire And Dynamite 4:34
06. Down And Out 3:40
07. Knuckleduster 2:56
08. Heavy Metal Dynamite 3:55
09. Citylights 4:01
10. Into the Night 5:46

Total running time: 39:20

http://www.bullet.nu/
http://www.myspace.com/bulletsweden

Syyskuussa 2008 julkaistu "Bite the Bullet" ei Imperiumin Starbuckia lukuunottamatta oikein vakuuttanut härmäläisiä kriitikoita (mm. Noise 3/5 & Korroosio 1/5), mutta allekirjoittaneelle kiekko kolahti kovaa ja samaa voi sanoa myös Sauna Open Air 2009 keikasta sekä yhtyeen rumpalin Gustav Hjortsjön kanssa nautituista huuruisista jälkilöylyistä ("This booze is called Noble Spirit aka Sheriff you know"). Kiekko oli täynnä toinen toistaan raskaammin rokkaavia ja tarttuvampia kipaleita, kuten "Bite the Bullet" (jonka videolle ei muuten yksinkertaisesti voi olla hihittelemättä kerta toisensa jälkeen) tai "Dusk til Dawn". Kiekko pistää yhä edelleen ropan nykimään tilanteessa kuin tilanteessa.

Taito tehdä perusarvoja kunnioittavaa, tanakkaa ja toimivaa AC/DC-henkistä perusrokin ja vanhan liiton heavy metal-hybridiä ei Bulletilta ole kadonnut kolmannella "Highway Pirates" -levylläkään mihinkään. Verrattuna aiempiin levyihin yleissoundi on astetta siistimpi ja kappaleet enemmän heavy metal kuin rock, mutta 10 kappaleen ja alle 40 minuutin kokonaisuus on silti naseva, vauhdikas ja räyhäkäs yhtyeelle tutulla tavalla. Edellisen levyn hittien tasolle ei albumilta tunnu nousevan yksikään ralli, mutta eipä joukosta mitään floppejakaan löydy. Keskinkertaisimillaankin Bullet on kuitenkin hyvä ja kun komeudun kruununa on vielä vokalisti Hell Hoferin kireä ja uniikki Brian Johsnon henkinen lauluääni, on kokonaispaketti tiukasti kasassa.

Siinä missä varsin suurta suosiota Suomessakin nauttiva Airbourne on omiin korviini liian puleerattu, heppoinen ja parfymoitu, haisee urpoiluun asti vietyä heavy asennetta hönkivä Bullet juuri oikealla tavalla hielle, oluelle ja nahalle puhumattakaan rankasti rokkaavista kappaleista jotka tarttuvat lanttuun kuin täi tervaan.

Tarina albumin nimen takana on varsin hauska ja mainitsemisen arvoinen:

"On July 31 2009, Bullet’s drummer Gustav Hjortsjö was hanging around backstage at the Sävsjö Festival. Suddenly he noticed a familiar face in the crowd: Saxon’s legendary singer Peter “Biff” Byford. Gustav was determined not to let this chance go missed. He approached Mr Byford and explained that the singer just had to make a guest appearance on Bullet’s next album.
- Maybe, Byford replied. What’s the name of the album?
Gustav had no idea. Bullet was still touring to support their “Bite the Bullet” album, and hadn’t really thought a whole lot about the next album.
- But which song do you want me to appear on then, Biff continued.
In a state of panic Gustav mumbled the first reasonably rock’n’roll orientated title he could come up with:
- “Highway Pirates”.
About 40 seconds into the brilliant hard hitting title track you can now hear Biff Byford’s contribution: a wolf whistle."

Vaikka joulu jo tuli ja meni, niin Bulletilla on tarjota mitä oivin lahja vaikkapa ensi vuoden pukinkonttiin: Bullet puukengät. Kotona tosin odottaa jo yhdet Saulit ja muutamat muut lipokkaat, mutta kyllähän näillä komeata olisi kopistella menemään.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Lifelover "Sjukdom" (Prophecy) 16.2.2011

2010-12-27T12:49:00.001+02:00

1. Svart Galla 04:28
2. Led by Misfortune 03:07
3. Expandera 03:49
4. Homicidal Tendencies 01:44
5. Resignation 03:37
6. Doften Av Tomhet 05:03
7. Totus Anctus 03:51
8. Horans Hora 06:19
9. Bitterljuv Kakofoni 04:14
10. Becksvart Frustration 04:28
11. Nedvaknande 02:51
12. Instrumental Asylum 04:52
13. Utdrag 03:17
14. Karma 04:30

Total playing time 56:10

http://www.lifelover.se/
http://www.myspace.com/lifeloverband
http://www.facebook.com/lifeloverofficial

Vajaan kolmen vuoden odottelun jälkeen saadaan seuraaja loistavalle "Konkurs" -kiekolle, joka "vammailluelementeistään" huolimatta hellyytti Serpentin antamaan reilusti "perus-Jerryä" paremman arvosanan Imperiumin arviossa mm. seuraavin kehuin:

"En osaa tarkkaan sanoa mikä Konkursissa niin viehättää: sen outous, omaperäisyys, genrejaosten sekoittaminen vai ne kaikki yhteensä, mutta jotain piinaavan hyvää siinä kaikkiaan on. En usko, että levyn materiaali iskee todellakaan jokaiseen siitä kiinnostuvaan, mutta osan kohdalla uskallan väittää lopputuloksen yllättävän positiivisesti."

"Konkurs" julkaistiin muuten vasta uusiksi Prophevyn toimesta tupla-CD:nä, jonka kakkoskiekon täytteenä on aikoinaan hyvinkin rajoitettuna kasettipainoksena yhtyeen ainut kahden biisin "Promo 2005" demo/promo.

Viime vuonna julkaistu "Dekandens" EP osoittautui musiikillisesti selkeäksi välityöksi. Ei minijulkaisua nyt varsinaisesti voi huonoksi haukkua, mutta edeltäjänsä kaltaista ja bändille tyypillistä yllätyksellisyyttä, tarttuvuutta ja masentavan vahvoja tunnetiloja siltä ei kuitenkaan löydy.

"Sjukdom" on onneksi kuitenkin "paluuta vanhaan hyvään Lifeloveriin" ja varsin vahva seuraaja "Konkurs" -levylle. Kohtalaisen monen pyörityskerran jälkeen aivan samalle tasolle se ei kuitenkaan tunnu yltävän, mutta erittäin vahvasta kokonaisuudesta silti on kysymys. Inferno-lehden Matti Riekki ehti levyblogissaan sanomaan levystä mm. näin:

"Ruotsalaisen Lifeloverin vaikuttajaosasto ei ole muuttunut perinpohjaisesti, vaikka edelliseen Konkurs-levyyn (2008) nähden edetäänkin hieman raisummin ottein."

Oman kuulemani perusteella sanoisin, että Lifeloverin soundi on kyllä astetta rouheampi, mutta sävellyksesti parin asteen verran jalostunut bändi on saanut oikeat napit menettämättä kuitenkaan piiruakaan ahdistuneisuudestaan. Tauti on nyt diagnosoitu entistäkin tarkemmin, mutta kavereilla ei ole yhä edelleenkään halua parantua siitä, ainoastaan oppia tulemaan toimeen sen kanssa entistä paremmin. Ahdistuksesta voimaa kuten Kumikameli aikoinaan taannoin lauloi.

Viimekeväinen rumpali- ja ties minkä ongelmien takia peruuntunut Lifeloverin Firebox Metal Fest -keikka harmitti, mutta eiköhän bändi Suomessa vielä nähdä ensi vuoden aikana. Sellainen kutina munaskuissa tuntuisi olevan.

Digipak CD:n lisäksi "Sjukdom" on saatavilla myös vinyylinä (gatefold limited to 500 with poster) sekä 1000 kappaleen rajoitettuna metalliboksina (black tin boxset with Lifelover engraving and including syringe, Lifelover razor, barbed wire, torn piece of cloth with Lifelover logo (patch-like) and a set of postcards.)

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Dukatalon "Saved by Fear" (Relapse) 5.1.2011

2010-12-23T14:11:00.003+02:00

1. Pai's 6:24
2. Run 5:09
3. ZX 6:23
4. Vagabond 5:41
5. Saved by Fear 3:26
6. Electric Site 9:09
7. Gate of Mind 6:08
8. Mekonenet 4:31

http://www.myspace.com/dukatalon

Melkoisen rouhealla otteella ja soundeilla rouhii israelilaisviisikko Dukatalon menemään debyyttitäyspitkällään, joka toista vuotta sitten julkaistaan ainoastaan Israelissa, mutta joka nyt ansaitusti saa paremman näkyvyyden ja saatavuuden Relapsen toimesta.

"Saved By Fear" -kiekon voi pienellä varauksella tiputtaa sludge-kategoriaan, vaikka levy ei hitainta, räkäisintä, ahdistavinta ja junnaavinta genretyyppiä edustakkaan. Groovea kyllä piisaa ja riittävästi tarttuvuutta myös niille, jotka eivät jumitusgenren ylimpiä ystäviä ole. Hengähdystauon kokonaisuuteen antaa levyn puolivälistä löytyvät lyhyt akustinen instrumentaali, vaikka ei 46 minuuttia tätä herkkua missään nimessä liikaa ole. Riskisti efektoituja huutovokalisointeja käytetään muutenkin äärimmäisen säästeliäästi läpi levyn eli pikemminkin kipakkana mausteena kuin perusraaka-aineena ja hyvä näin.

Lätty kelpaisi omaankin levyhyllyyn, mutta harmi vain ettei tarjolla ole kuin pelkkä CD-versio. Onneksi julkaisu on sentään midprice-hintainen. Jos meikeläisen kirjallinen "hehkutus" ei vakuuta, voi kokeilla uskoa omiin korviinsa: "Saved By Fear" on kuunneltavissa kokonaan streamina Decibel magazinen blogissa yhtyeen jäsenten kommenttien kera.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Supersoundsin kovimmat raskaat 2010

2010-12-22T13:51:00.000+02:00

Tässäpä lista julkaisujärjestyksessä kuluneen vuoden 2010 kovista ja hyvistä "raskasjulkaisuistamme" jotka ovat soittimessa varsin taajaan viihtyneet.

CHARRED WALLS OF THE DAMNED: S/T (5/2010)
FEAR FACTORY: MECHANIZE (6/2010)
IHSAHN: AFTER (7/2010)
WOUNDED KINGS: THE SHADOW OVER ATLANTIS (8/2010)
LAPKO: A NEW BOHEMIA (10/2010)
BURZUM: BELUS (10/2010)
VAASANKATU SS: MUMMOKEIKKA 7" (15/2010)
ALCEST: ECAILLES DE LUNE (15/2010)
LES DISCRETS: SEPTEMBRE ET SES DERNIÈRES PENSÉES (15/2010)
ROKY ERICKSON & OKKERVIL RIVER: TRUE LOVE CAST OUT ALL EVIL (16/2010)
ENOCHIAN CRESCENT: NEF.VI.LIM (17/2010)
DANZIG: DETH RED SABAOTH (25/2010)
LANTLOS: .NEON (25/2010)
NACHTMYSTIUM: ADDICTS: BLACK MEDDLE PT. II (26/2010)
KVELERTAK: KVELERTAK (26/2010)
SISTER SIN: TRUE SOUND OF THE UNDERGROUND (30/2010)
ENSLAVED: AXIOMA ETHICA ODINI (39/2010)
HAIL OF BULLETS: ON DIVINE WINDS (42/2010)
MONSTER MAGNET: MASTERMIND (43/2010)
KYLESA: SPIRAL SHADOW (43/2010)
WINO: ADRIFT (43/2010)
GHOST: OPUS EPONYMOUS (44/2010)
ELECTRIC WIZARD: BLACK MASSES (45/2010)
ATHEIST: JUPITER (45/2010)
DEATHSPELL OMEGA: PARACLETUS (45/2010)
AGALLOCH: MARROW OF THE SPIRIT (48/2010)
SEVENTH WONDER: THE GREAT ESCAPE (48/2010)
GOD DETHRONED: UNDER THE SIGN OF THE IRON CROSS (50/2010)

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Onslaught "Sounds of Violence" (AFM) 2.2.2011

2010-12-22T10:30:00.002+02:00

CD/digipak/gatefold LP

01. Into The Abyss (Intro) 1:01
02. Born For War 5:55
03. The Sound Of Violence 4:05
04. Code Black 6:22
05. Rest In Pieces 4:43
06. Godhead 4:50
07. Hatebox 4:52
08. Antitheist 6:32
09. Suicideology 5:13
10. The End Of The Storm (Outro) 1:31
11. Bomber (bonus track) 2:51
12. Angels Of Death (digipak bonus track)

http://www.onslaughtfromhell.com/
http://www.myspace.com/onslaughtuk

Onslaughtin kolmen vuoden takainen laiskanpulskea "Killing Peace" paluulevy ei juurikaan vakuuttanut oikein millään tasolla, vaan nytpä lähtee ja livakkaan. Liekö Sy Keeler poppoineen alkanut käymään Conrad Lantin kuntosalilla vai mitä, mutta miellyttävän kipakkaa ja tarttuvaa yhtyeen viides albumi on.

"Sounds of Violence" on millään tasolla turha alkaa vertailemaan alkuaikojen klassikkoiksi nostettuihin kahteen albumiin "Power from Hell" (1985) ja "The Force" (1986), mutta silti siinä yhdistyy maukkaasti vanhemman liiton thrash-piiskaus modernimpaan otteeseen ja vieläpä juuri oikeassa suhteessa.

Tämän kiekon perusteella yhtyeen livekunnon voisikin mennä katsomaan, sillä viime toukokuussa Tampereella järjestetyssä Masters of Metal -tapahtumassa esintyneen Onslaughtin vetovoima ei riittänyt saamaan ruhoa paikalle. Alustavan tutustumisen perusteella voi jo nyt villisti veikata, että "Sounds of Violence" taistelee tiukasti top 5 paikasta vuoden 2011 thrash-levyt kategoriassa.

Ai niin, löytyypä CD ja LP-versioilta (digipakin ostajat saavat vielä kaupan päälle yhden bonarin "Angels of Deathin") bonuskappaleena lainaversio Motörheadin "Bomber"-kipaleesta, jossa kitaraa kurittaa itse Phil Campbell (Motörhead) ja äänijänteitään Thomas "Angelripper" Such Sodomista. No mikä jottei, kelpo versio kuten alta voi kuunnella ja katsella.

ONSLAUGHT - Bomber (Motörhead Cover)

AFM Records | Myspace Music Videos

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.