Nauran auringolle

Remontti on alkanut

2019-11-25T20:19:00.000+02:00

Remonttityömaalta iltaa! Tuttuahan tämä on, jo vuosien ajan silloin tällöin ollaan eletty "keskellä remonttia". Nyt siis ollaan taas siinä tilanteessa, vaikkei kovin paljoa pitänyt olla tehtävääkään. No pienessä tilassa kaikki suunnitelmat ja puuhat muuttuvat suuriksi, kun ei ole tilaa siirtää tavaroita paikasta toiseen ja koko kämppä räjähtää heti, kun jotain aloittaa.

Ensin päätimme aloittaa katosta, tai mies tutki mitä sille pitäisi tehdä. Ikävä kyllä siitä lähti aika paljon pintaa vain hiemankin raaputtamalla. Päätimme, että kittaamme vain pahimmat kolot ja jätämme sen maalaamatta. Itse asiassa kittipaikat sulautuivat täydellisesti kattoon, ja siitä tuli yllättävänkin siisti ilman maalia.

Seuraavaksi mies alkoi rouhia viemärireikää uutta keittiötä varten. Toisella puolella on kylppäri, ja siinä välissä sellainen hormittunneli, jossa pystyviemäriputki on. Onnistui hyvin!

Välissä purimme lisää huonekaluja - tässä oli iso vanhanaikainen kirjahylly, josta halusimme eroon. Heti alkoi olkkaripuoli näyttää paljon tilavammalta!

Vanhan keittiön puolella alkoi tässä vaiheessa näyttää jo tyhjemmältä kun reunakaapit oli siirretty. Me siis päätimme käyttää näitä vanhoja kaappeja, koska ne ovat ihan hyvänkuntoisia. Tuunaussuunnitelma on tehty..

Tähän tulee uusi keittiö!

Miehen tekemästä reiästä meni myös vesiputket ja sähköputki liesituulettimelle.

Myös vedenlämmitin siirrettiin uuden keittiön alakaappiin. Ennen se oli kaukana suihkusta, ja sai odottaa tosi kauan, ennen kuin tuli lämmintä vettä. Oli muuten jännittävä vaihe siirtää tuo lämminvesivaraaja - se oli tosi painavakin. Ihme kyllä letkut pitivät heti, jopa vieressä ollut sementtisäkki pysyi kuivana!

Meillä on jo uusi liesi ja liesituuletin hankittu. Tiskiallaskin oli, mutta ikävä kyllä se oli halki ja joudumme palauttamaan sen.

Päätimme laittaa tasoon laattaa, ja seiniin myös. Ne on jo hankittu ja mies on niitä parvekkeella rälläköinyt. Kohta päästään liimaamaan niitä ja tulee valmista pintaa, kivaa!

Viime keväänä löysimme kadulta roskiksen läheltä tämän upean kaapin, raahasimme sen sisään ja mies pesi sen perusteellisesti parvekkeella. Minä maalasin sen nyt punaiseksi, ja siihen tulee vielä kivoja kuvioita, laitan valmista kuvaa kunhan se valmistuu.

Ja Sirillekin kuuluu tosi hyvää! Sillä on juuri nyt juoksut menossa, joten se haluaisi olla tosi paljon ulkosalla ja etsiä sopivia sulhasehdokkaita. Se on kotiutunut tänne tosi hyvin. Jos se keväällä vielä hieman jännitti parvekkeella, niin nyt se nauttii siellä kyllä täysin olostaan. Sirillä on nyt omat IG-sivut, jos haluat seurata: @chihuahua_siri

Heippa taas, ensi kerralla ehkä taas jo ollaan pidemmällä!

Roadtrip Espanjaan

2019-11-05T17:17:00.000+02:00

Heippa hei Matkatar täällä taas pitkästä aikaa! Olemme jälleen palanneet Espanjaan talveksi, mutta kerronpa tällä kertaa meidän matkastamme tänne kännykkäkuvin höystettynä. Oli nimittäin erilainen matka tällä kertaa, tulimme omalla autolla ajaen. Tarvitsemme sitä täällä ja nyt meillä on ensimmäistä kertaa parkkitilaakin.

Meillä oli mukana nuorimmaisemme Erika, sillä hän oli samalla tulossa tapaamaan Espanjassa vaihto-oppilaana olevaa poikaystäväänsä.

Ajoimme auton ensin Travemündeen menevään laivaan. Mikäs siellä oli hytissä loikoillessa ja välillä syömässä käymässä. No, hieman puuduttavaakin se oli, rahtilaivat ovat aika tylsiä. Onneksi olimme laivalla vain yhden yön.

Siri tietysti oli mukana matkalla, kuten ennenkin. Se ei ollut millänsäkään hytissä, olihan siellä sohva missä kelliä (ja isipapan massu). Sirin (ja muiden koirien) pissittäminen oli järjestetty niin, että tietyssä kohtaa ulkokantta oli noin 1m+1m kokoinen hiekkalaatikko, jossa koirat tekivät tarpeensa. Ensin epäilimme miten se mahtaa onnistua, koska kannella tuuli kovasti -ja oli tietysti ihan märkääkin. Meidän hienohelma kun ei huonoista sääolosuhteista piittaa. Yllättävän hyvin se kyllä pissi laatikkoon, tosin vain yhdet pisut kerrallaan. Siksi veimme sitä ulos useita kertoja päivässä.

Laivasta tultuamme - oli jo pimeä myöhäinen perjantai-ilta - ajoimme suoraan Schweriniin Saksassa. Olin etukäteen varannut sieltä hotellihuoneen meille kolmelle ja Sirille. Siksi Shcwerinistä, koska siellä asuu eräs skypekaverini, jonka kanssa olen harjoitellut saksaa, ja halusin nähdä hänet, sekä kauniin Schwerinin linnan.

Schwerinin vanhin rakennus 1600-1700 lukujen vaihteesta...Fachwerkhäuser...<3

Näkymät tuomiokirkon tornista Schwerinin kauniiseen pikkukaupunkiin

Kauaa emme voineet Schwerinissä olla, sillä moottoritie kutsui jo. Olimme sopineet olevamme saman päivän iltana Münchenissä. Siellä asuu ystäviämme monen vuoden takaa, jolloin olin työharjoittelijana siellä. Asuin vanhemman pariskunnan luona, ja loppukesästä mieheni tuli sinne myös lapsikatsaamme kanssa. Olemme pitäneet yhteyttä müncheniläisiin ystäviimme näiden vuosien aikana, ja he ovat olleet vieraanamme myös Suomessa.

Marienplatz

Löysimme perille myöhään illalla, ja meitä odotettiinkin jo lämpimän kurpitsakeiton kera. Oli tosi mukavaa vaihtaa jälleen kuulumisia. Suunnitelmissa oli yöpyä heillä 2 yötä, joten pääsimme seuraavana päivänä pyörimään Münchenin keskustaan.

Veimme tytärtä myös kurkkaamaan kuuluisaan Hofbräuhausiin, jossa on upeita kattomaalauksia. Paikalla on aina aitoja nahkahousubaijerilaisia juomassa olutta ja syömässä brezeleitä, sekä tarjoilijattarilla on dirndlmekot päällä. Viimeksi kävimme täällä brezeleillä, mutta tällä kertaa haimme brezelimme rauhallisemmasta paikasta.

Münchenistä jatkoimme matkaa Sveitsiin Geneveen. Sinnekin oli päivän ajomatka ja hotelli varattu etukäteen. Paljoa emme ehtineet Genevestä nähdä, koska jatkoimme matkaa jo heti aamusta. Tarkoitus oli yrittää ehtiä Ranskan kautta Vilanovaan Espanjaan saakka saman päivän aikana.

Sää ei vaan sinä päivänä ollut ollenkaan suosiollinen. Itse asiassa saderintama vain synkkeni synkkenemistään ja alkoi myös ukkostaa. Epäilimme joutuvamme yöpymään matkalla, koska matkanteko hidastui aikalailla.

Myöhemmin kuulimme uutisista, että tuo sade-ukkosmyrsky oli ollut tosi vaarallinen, ja useita henkilöitä oli kuollutkin, teitä poikki ja autoja siellä täällä. Onneksi selvisimme!

Pääsimme nimittäin ajoissa Vilanovaan, oli mukavaa kun roadtrippimme oli ohi -niin hauskakin se samalla oli. Seuraavana päivänä kävimme rannalla ja näimme mitä tuhoja myrsky oli saanut aikaan. Meri myrskysi edelleen, ja vettä oli rantakadulla saakka.

Nuoret tapasivat toisensa, ja Erika oli meillä vielä viisi päivää. Nyt hän on jälleen Suomessa ja meidän kaikkien normaali arki alkanut.

Olemme aloitelleet jo remonttia täällä, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla!

Seesteistä syksyä!

Bloggaajatapahtumassa

2019-09-10T19:41:00.000+03:00

Osallistuin viime lauantaina Päijät-Hämeen bloggariyhteisön eli Päijätblogien kanssa Lahti Love - Rakkaudesta juhliin meille järjestämään tapahtumaan. Se järjestettiin EANA -Centerin kosmetoligikoulun tiloissa, jossa meille tehtiin myös käsihoitoja tai huulimeikkejä.

Aluksi saimme tervetuliaisjuomat, ja sitten lähdimme kiertelemään meille järjestettyjä pisteitä 3-4 hengen ryhmissä.

Tässä tyynyillä saimme kasvojumppaohjeita hauskan Method Mirar -menetelmän mukaisesti ja samalla saimme kuulla Heleä by Bella Artista -kauneushoitolan ekotuotteista. Tarjolla oli mm. tassuvoidetta perheen karvaisille jäsenille!

Pääsimme myös hauskaan origamitaitteluun Origami-kurki -yrittäjän opastuksella. Teimme perinteiset kurjet, mutta vaikka kuinka näytin pysyväni matkassa mukana, jotenkin kävi niin, että loppuvaiheessa minun kurkeni olikin mennyt ihan pieleen...pöö.

Kosmetologikoulun puolella halusin kokeilla vaaleanpunaista huulipunaa, koska en ole sitä koskaan kokeillut! En ole muuten ikinä ollut toisen meikattavana, ja se tuntui hassulta. Harmi kyllä roosanvärinen huulipuna ei sopinut yhtään minulle, mutta osasin sen vähän aavistaakin.

Meille oli hyviä tarjouksia tuolta, meikeistä, sisustustuotteista ja kosmetologipalveluista. Ostinkin pari meikkijuttua, ja ajattelin vielä käväistä jossain vaiheessa värjäyttämässä kulmat.

Via Deco on muuten somistevuokraamo, mistä voi vuokrata koristeita juhliin ja tapahtumiin. Heilläkin oli meille järjestetty tutustumispiste, ja saimme itse suunnitella somisteet haluamaamme juhlaan. Me koristelimme parini kanssa vastaanottopöydän vieraille hääjuhlaa varten.

Lopuksi maistelimme sisustuskahvila Wanha Justiinan meille järjestämiä herkkuja. Siellä en olekaan vielä käynyt, mutta siellä on kaikkea ihanaa vintage-tyyylistä sisustustavaraa verkkokaupassa!

Oli muuten namia nuo kirsikkatomaatit -ilm. sisus kuorittu pois, tilalle mozzarellaa ja basilikanlehti. Taivaallinen yhdistelmä!

Kuulutko mihinkään bloggaajayhteisöön tai oletko muuten vaan tavannut muita bloggareita? Minä olen yllättävän monia "kanssabloggareita" tässä vuosien aikana tavannut, ja se on aika jännää.

Kivaa loppuviikkoa, CU next time!

Vielä fiilistelyä Barcelonasta

2019-08-11T13:36:00.002+03:00

Kuukausi takaperin olin Barcelonassa käymässä mieheni kanssa. Nyt kun ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että syyssateet tekevät tuloaan, on kiva julkistaa muutama helteinen kuva Barcelonasta.

Itse asiassa kävimme keskustassa vain kerran, juuri lähtöpäivänämme, jolloin kävimme kahvilla paikallisen ystävämme kanssa.

Tuntui jännältä kävellä näitä niin tuttuja katuja. Huomata, mikä on muuttunut ja mikä on ennallaan. Putiikkeja oli vähän vaihtunut, joku uusi kahvila tullut tai jossain talossa oli aloitettu remontti. Barcelona elää koko ajan, myös itse kaupunki eikä vain siellä liikkuvat ihmiset.

Tottakai keskikesällä oli paljon porukkaa liikkeellä (pääosin turisteja), mutta kun malttaa poiketa kaikkein suosituimmilta kaduilta, löytää ihan yhtä hienoja juttuja ja pääsee helpommin vaikka kahville tai syömään.

Hasta la proxima vez, Barcelona!

Rentouttavalla rantalomalla

2019-07-15T14:53:00.000+03:00

Terkkuja kuumasta Espanjasta! Oli todellakin rentouttava viikon loma miehellä ja minulla. Jätin läppärinkin kotiin, joten oli siinäkin mielessä helpompaa. Tuli luettua useita kirjoja, pelattua korttia, käveltyä, -ja tietysti uitua paljon!

Läheinen rantakatumme oli arkisin -etenkin aamusta rauhallinen. Päivän mittaan alkoi porukat lähteä rannalle ja lounaalle ravintoloihin. Huomasimme, että ihmisiä oli reilusti enemmän kuin talvella, mutta viikonloppuisin ranta vasta olikin aika täynnä paikallisia lapsiperheitä! Oli hauska huomata ero talven ja kesän välillä.

Puutarhuri on hoitanut hyvin yhtiön puutarhaa, sillä kaikki oli niin vehreää. Sieltä löytyi myös ihania kukkia, kuten tämä tosi korkea kukka -mikähän sen nimi on? Sopii ainakin mekkooni.

Toiseen suuntaan parvekkeelta katsoessa näimme eräänä päivänä miehen palmupuussa. Hän sahasi kuivuneita alalehtiä pois.

Suosituimmilla rannoilla oli myös uimavahteja. He olivatkin tosi tarkkana, sillä parina päivänä oli tosi kovat aallot ja punainen varoituslippu liehui rannalla. Uimareita oli silloinkin, mieskin kävi syvemmällä aaltojen seassa sukeltamassa, mutta minä matalammalla virkistäytymässä.

Läheisellä luonnonsuojelualueella olevan kävelysillan alla jokin lintu hautoi munia. Ei ehtineet vielä poikaset kuoriutua.

Ihana aurinko! Lähes joka päivä oli noin 30 astetta lämmintä. Hieman liian kuuma pitkiin kävelylenkkeihin, mutta muuten kiva kun ei tarvinnut kannella villapaitaa mukana edes illalla.

Oli kivaa palata virkistäytyneenä kotiin, syksyllä taas näillä näkymin palaamme Kataloniaan -ja aloitamme tohinalla suunnittelemamme remontin.

Matkustatko sinä jonnekin ulkomaille tänä kesänä vai oletko Suomessa?

Mukavaa loppuviikkoa!

Blogin päivitystä

2019-07-02T12:13:00.000+03:00

Hei taas piiitkästä aikaa! Parin kuukauden blogitauko on tehnyt hyvää. Olen miettinyt mihin haluaisin tätä blogia viedä -vai haluanko ollenkaan. Myönnän, että lopettaminenkin on käynyt mielessä. Toisaalta on kovin kiva itsekin tutkia omaa elämää välillä blogin kautta taaksepäin, ja muistella mitä kaikkea on tullut puuhattua. Vähän harmittaa kun parin ekan vuoden postauksista on kuvia kadonnut Blggerin päivitysten myötä ties minne, mutta ei voi mitään.

Olen nyt miettinyt, että keskittyisinkö enemmän esimerkiksi johonkin yhteen aihealueeseen, vai jatkanko edelleen hieman samalla "sillisalaattilinjalla". Eli kirjoittelen minun, mieheni ja pikku chihuahuamme Sirin asumisesta Suomikodissa sekä Espanjassa. Tekemistämme retkistä, kiinnostavista kulttuuripläjäyksistä, tapahtumista jne. Ja välillä valokuvauksestakin, joka on ollut ykkösharrastukseni jo useamman vuoden ajan, (maalausinspiksen odottaessa edelleen tuloaan)...

Toistaiseksi taidan jatkaa samalla linjalla, mutta uudistelen blogia tässä hissukseen. Tein pikaisesti uuden bannerinkin -se saa nyt mennä jonkin aikaa.

Ja koska Espanjan asuntomme (ático en Barcelona) ei ole enää Barcelonan ytimessä, vaan 50km eteläänpäin, keskityn nyt enemmän itse Katalonian alueeseen. Tuo välilehtikin, josta löytyy Barcelonan keskustakotimme postaukset, poistuu kohtapuoliin. Alan kerätä uutta kotiamme varten uutta välilehteä, ja sieltä voi sitten seurata mitä siellä tapahtuu.

Kesällä aika on kulunut tosi nopeasti -liiankin nopeasti. On ollut paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa niin perheen kanssa kuin harrastustenkin parissa. Puutarhassa on kukkinut tänä kesänä erityisen upeasti, tulppaaneja tuli enemmän kuin koskaan ja pioneita myös. Ne tosin nuupahtivat aika pian. Yllätys oli, että omenapuunkukkia ei tullut tänä vuonna juuri lainkaan. Emme sitten taida saada omenoitakaan, mikä on vaihteeksi helpotuskin, -jää se mieletön omenarumba loppukesästä pois välillä!

Juu, katsellaan miten tässä innostuu taas bloggailusta. Piipahdamme miehen kanssa parin päivän päästä Vilanovassa uudessa kodissamme, tekee mieli nähdä miltä siellä kesällä näyttää!

Palaillaan, ja nauttikaa kesästä!

Kesäaika alkaa

2019-03-31T20:36:00.000+03:00

Meillä on ollut täällä Vilanovassa ensimmäinen yövieras. Tyttäreni Noora tuli viiden päivän visiitille. Harmi vain hänellä oli myöhäinen lento -joka vielä myöhästyi aikataulusta, joten julkisilla kulkuneuvoilla ei enää päässyt yöaikaan tänne saakka. Taksillakin olisi ollut liian pitkä, ja siten kallis matka matkustaa.

Ratkaisuna mieheni vuokrasi auton ja oli tyttöä vastassa kentällä silloin yöllä. Olihan siitä sitten sellainen etu, että pääsimme päivisin tutustumaan lähiympärisöön laajemmin kuin kävellen tai potkulaudoilla.

Lähdin Nooran kanssa heti alkupäivinä Barcelonan keskustaan shoppailulle. Sinne menimme junalla, ja matka Francian asemalle kestää tunnin. Oli kivaa kierrellä putiikeissa, ja käydä syömässä kasvispaellaa Plaza Reialilla.

Ikävä kyllä Noora sairastui aika pian tämän jälkeen, hänellä oli kurkku tosi kipeä ja tosi väsynyt, hieman kuumeinenkin olo. Auton kanssa sitten teimme pieniä retkiä lähimaastoon mutta kokopäiväretkiä hän ei enää jaksanut. Aika paljon käveltiin ja lököiltiin ihan vaan rannallakin. Mikä tietysti lomalaiselle oli rentouttavaa.

Auton kanssa kiertelimme nättejä lähikyliä tutkimassa ja Pantà de Foix -järvellä ja linnalla kävimme myös. Alueella on siis Foix -joesta tehty pato, ja järven (siis patoaltaan) rannalla söpö vanha linna.

Alueella on paljon viinitiloja, joiden kasteluun joki on alunperin padottu. Nykyään siellä pesii paljon erilaisia vesilintuja ja muita vesieläimiä, jonka vuoksi alue on luonnonpuistona.

Linnan pihalla oli teräksestä leikattuja teoksia, jotka esittivät kuvaavasti muinaista keskiaikaista kylää.

Paikan keskiaikainen linna oli komea nähtävyys. Sisälle sinne ei päässyt, mutta sinne järjestetään tilauksesta opasretkiä. Söimme pikku eväät tuolla aukiolla ihanassa aurongonpaisteessa ja jatkoimme matkaa.

Aikamme täällä etelän auringossa päättyy taas "tältä keväältä" ja palaamme huomenillalla Suomeen Keltaiselle tuvalle aloittamaan kesäaikaa.

Uusi kotimme jäi siihen pisteeseen, että tyhjensimme lähes kaikki turhat ja meille tarpeettomat tavarat täältä, ja kartoitimme kunnolla, mistä aloitamme syksyllä palatessamme remonttia tekemään.

Kivaa kevään jatkoa!

Karnevaali

2019-03-10T22:20:00.000+02:00

Karnevaaliaika alkaa olla pikku hiljaa ohi Espanjassa. Kävimme katsomassa kulkuetta Cubellesissa. Siellä on vajaa 15 000 asukasta, joten odotimme aika pientä ja vaatimatonta kulkuetta.

Vaan olipas komea! Paraatissa kulki varmaan 40-50 erilaista vaunua, joissa tanssijoita ja musiikkia. Ihmettelimme, että eikö kulkueen loppupää tule koskaan. Ei tosiaan hävennyt yhtään Barcelonan kulkueelle.

Aika kului mukavasti ihmetellessä ja kuvatessa. Tälläistä taas tällä kertaa.

Elämää auringon mukaan

2019-03-01T23:23:00.001+02:00

Aurinko herättää viimeistään yhdeksältä, mutta yleensä kahdeksan jälkeen alkaa tulvimaan valoa sisään sen verran, että tekee mieli nousta jo ylös. Terassille paistaa yhdeksältä jo lämpimästi ja pääsemmekin sinne usein aamupalalle.

Olemme saaneet jo aika hyvin roudattua tavaraa ja huonekaluja täältä kämpästä pois. Onneksi peitot, tyynyt, lipastot, tuolit ym. tuntuvat hyvin tekevän kauppansa dyykkareiden keskuudessa tuolla roskisten luona. Kiva huomata miten pieni kämppä alkaa tuntua tilavammalta sitä mukaa kun ylimääräistä tavaraa lähtee pois.

Karnevaaliaika näkyy kaupunkikuvassa

Nämä kuvat ovat Vilanova i la Geltrún keskustasta, se on ihan nätti pikku kaupunki. Kävimme siellä eräänä päivänä tutustumassa ja löysimme myös persoonallisen ravintolan, jossa söimme herkullisen Menu del dian.

Terassillemme paistaa aurinko aamuyhdeksästä iltapäivälle noin viiteen saakka. Jos olemme kotona, meillä on ovi koko ajan auki ja tuntuu kivalta kun lämmin terassi on olkkarin jatkeena.

Auringon laskiessa tulee kuitenkin viileää ja laitamme oven kiinni ja ilmalämpöpumpun jälleen yöksi päälle. Illan ja yön aikana se kierrättää ilmaa ja kerää vettä pikku huoneistostamme ison pönikän verran, joskus jopa ylikin, huh!

Juu, Espanja on kostea maa ja ilmalämpöpumppu on täällä tosi tärkeä. Onneksi meillä oli täällä tosi hyväkuntoinen sellainen valmiina.

Olipa rapussamme pikku vesivahinkokin. Näimme miten ulko-oven edessä oleva lätäkkö kasvoi päivä päivältä ja vesi alkoi valua jo kadulle saakka. Tarkkaavaisena remppamiehenä mieheni yritti saada selville mistä se vesi oikein tuli, ja epäilikin, että ensimmäisestä kerroksesta, joka on kyllä tyhjänä tällä hetkellä.

Kun kukaan ei näyttänyt tekevän asialle mitään, otimme vuodosta kuvia ja kävimme pari päivää sitten taloyhtiömme isännöintitoimistossa (jep, meillä on nyt sellainenkin!) kertomassa vuodosta. Siellä tiedettiin jo asiasta ja putkimies oli kuulemma jo tulossa tutkimaan asiaa.

Mieheni kävi kiinnostuneena putkimiehen juttusillakin ja auttoikin häntä välillä. Oli kuulemma vaan joku liitin hajonnut tuossa talon reunan vieressä, onneksi ei ehtinyt tulla suurempaa vahinkoa kellekään.

Meillä on useampi kilometri matkaa lähimpään suurempaan markettiin, joten keksimme, että tilaamme kerran viikossa sieltä satsin ruokaa ja täydennämme sitten tuoretavaralla kävellen tai potkulaudoilla muina päivinä.

Tosi kätevä systeemi, paitsi nyt tuli jokin sekaannus maksukorttien kanssa ja saimme täsmälleen samanlaisen tilauksen kahtena päivänä peräkkäin! Tarkoittaa sitä, että huomenna täytyykin tehdä paljon ruokia valmiiksi pakastimeen ja että salaattia ja hedelmiäkin saa nyt syödä urakalla, heh!

Eräänä päivänä jätimme Sirin kämpille ja lähdimme kävelemään rantaa pitkin Vilanova i la Geltrún suuntaan. Tuohon rannalle ei voi ottaa koiraa mukaan, koska tuossa vasemmalla puolella on luonnonsuojelualue ja siellä pesii lintuja.

Olikin tosi ihana reitti, vähän harmitti kun kamerasta loppui akku heti alkureitillä. Näimme auringonpalvojia, kalastajia ja perheitä, jotka olivat piknikillä.

Kevät on täällä jo aika pitkällä ja se tuntuu mukavalta. Tämä jännä rauhallisuus täällä tuntuu edelleen myös kivalta. Itse asiassa kerran viikossa käymme suurinpiirtein Barcelonan keskustassa, ja silloin huomaa aikamoisen eron entiseen: siellä on paljon meteliä, pahoja hajuja, hälyä, ihmisiä ja tungosta...

Toki mitä sieltä eniten ehkä kaipaan, on ne kauniit talot, historia, arkkitehtuuri ja patsaat...ja se kiva Ciutadellapuisto. Oli kivaa kun joka kävelylenkillä tuntui, että pitää kantaa kameraa mukana koska aina näki jotain kuvattavaa.

Siri tuntuu nauttivan myös täällä olostaan ja lähettää teille kaikille terkkuja!

Nyt niitä kuvia...ja kuulumisia muutenkin!

2019-02-13T22:59:00.000+02:00

Moni on jo odottanut, ihmetellyt ja kysellyt, että mitä meille kuuluu ja miten meidän asunnon hankinnalle kävikään. Oltuamme kaksi kuukautta Suomessa palasimme siis viikko sitten Espanjaan. Meillähän oli tiedossa jo uusi asunto täältä -mutta koska kauppoja ei oltu vielä lyöty lukkoon, en halunnut vielä mitään tietoja tai kuvia laittaa teillepäin. Mutta nyt kerron kaikki hihii!

Jotkut siis jo tietävät (Instan tm. kautta), että myimme kesällä Barcelonan keskustakämppämme, ja nyt ostimme uuden Katalonian-kodin 50km Barcelonasta eteläänpäin ihan rannan tuntumasta. Viime viikolla teimme varsinaiset kaupat, vuokrasimme pakettiauton ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme sekä suuntasimme kohti etelää. Matkalla näimme huikeita maisemia, koska ajoimme rantakatua emmekä ihan sitä nopeinta tietä.

Ostimme asuntomme vanhalta pariskunnalta, ja he jättivät lähestulkoon kaiken tänne. Kämppä on periaatteessa siisti, mutta kun saimme roudattua omat tavaramme (vaatteita, työkaluja, tuoleja...) niin se on ihan täynnä tavaraa. Joka paikassa on vanhusten kasarityylisiä huonekaluja, astioita, muovikukkia, liinavaatteita...

Asunto on kapea ja pitkä läpitalon huoneisto. Toisessa päässä on keittiö, välissä olkkari ja sen jatkona terassi. Keittiön kaapit on tehty massiivipuusta, mutta niin...mummo mikä mummo. Kaikki tuntuu olevan väärän muotoista tai väristä, mutta hyväkuntoista.

No tottakai meillä on suunnitelmia! Mitään täysremonttia emme aio tähän nyt tehdä, mutta saamme tästä jo sillä paljon käytännöllisemmän, kun ensin roudaamme kaikki ylimääräiset romut pois ja sitten siirrämme keittiön olkkariin ja teemme tähän keittiön tilalle makuuhuoneen. Sillä sitähän meillä nyt ei ole! Olemme nimittäin pari yötä nukkuneet vuodesohvalla olkkarissa. Se oli vanhuksillakin käytössä, sillä tämä oli heilläkin vain loma-asuntona.

Ja toki aiomme tuunata keittiötä, ei sitä ihan tälläisenä oteta käyttöön! Ideoita meillä on jo paljon, samoin joka puolelle muuallekin. Joitain oviaukkoja on siirrettävä, samoin vessan ovi tms. Paljon saadaan aikaan myös ihan maalauksella. Uuteen makkariin tulee seinälle kiinnitettävä taitettava sänky jne...olemme hyvä tiimi yhdessä ideointiin ja tietysti niiden ideoiden toteuttamiseen!

Niin, olkkarin kaappi ja keittiön kaapit ovat täynnä astioita, huh! Niitä olen jo alkanut jaottelemaan poisheitettäviin ja säilytettäviin. Onneksi löytyi ihan käyttökelpoiset lautaset ja lasit. Mukit meillä on omasta takaa, mutta jotain kattiloita ym. joudumme vielä hankkimaan.

Vanhukset kehuivat, että täältä löytyy oikein nimekkään taiteilijan maalauksia kaksi kappaletta. Noh, toinen löytyi ainakin netistä. Mies ainakin ihastui näihin maalauksiin. Entä tuo muovikukka -mitä se vielä tuossa tekee heh?

Niin, parasta tässä uudessa kodissamme on terassi. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän! Miten rentouttavaa on istuskella tuolla, juoda päivällä teetä ja katsella merelle...

...no ainakin melkein. Vasemmalta näkyy meidän "merinäköalamme". No ei ole pitkä matka rannalle.

Ai niin, nuo kivat ruukutkin olivat terassilla valmiina. Tästäkö se minun totaalimummoutuminen alkaa, kun asettelin niihin kämpästä löytämiäni muovikukkia? Minä, jolle kaikenlaiset muovikukat ym ovat aina olleet kauhistus? Itkiskö vai nauraisko? Eipä tuota ilmalämpöpumppuseinää millään taida nätiksi saada sen puoleen...

Meidän talo ei olekaan mikään pikkutalo. Täällä on 8 rappua, ja kaikissa on 3 kerrosta. Puutarha on aika iso ja sieltä löytyy kaikenlaisia kivoja polkuja ja oma koripallokenttäkin! Ainiin ja pyörävarasto! Mummo ja paappa jättivät meille tohkeissaan polkupyörät, mutta pettymykseksemme ne ovat jo parhaat päivänsä nähneet...

Täällä on tosi rauhallista, kotikadulla on hauskoja puita joista tippuu ihmeellisiä papuja.

Ja ranta on tietysti aivan huikea! Ihana rantakatu jatkuu tosi pitkälle ja sitä on kiva kävellä. Jonkun matkan päästä tulee ravintoloita ja baareja.

Uidahan ei nyt tarkene, mutta tuolla näkee kalastajia, lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Oikein tulee rauhallinen olo kun täällä kävelee.

Eli missä nyt asummekaan? Paikan nimi on Vilanova i la Geltrú, mutta asumme sen laitamilla Cubellesin rajalla. Keskustaan on muutama kilometri matkaa...tarkoitus olisi kävellä tätä rantaa sinne joku päivä. Olemme toki siellä kylän keskustassa jo käyneet, ja se on todella kaunis.

Kävimme läheisen Cubellesin keskustassa eilen, ja hämmästyin miten nätti sekin oli.

Niin, kyllä me uskomme viihtyvämme täällä. Sirikin on alkanut kotiutua jo pikkuhiljaa. Se on onnellinen kun pääsi eroon skeittareista ja ylenmääräisestä suurkaupungin hälinästä.

Laittelen lisää fiiliksiä kunhan pääsemme vähän asettumaan tänne paremmin ja tutustumme ympäristöön. Siihen saakka -kivaa kevään odotusta kaikille!

Muutosten vuosi

2019-01-02T12:34:00.001+02:00

Hieman tuulahduksia menneestä vuodesta...

Vuosi 2018 alkoi tavalliseen tapaan Barcelonassa. Oli ehkä normaalia levottomampaa, sillä katalaanit osoittivat usein mieltään vangittujen poliittisten vankien puolesta. Tilanne kosketti meitäkin, ja olimme usein mukana kulkueissa. Ikävä kyllä vangit eivät ole vielä tänäkään päivänä vapautuneet.

Lisääntynyt levottomuus näkyi myös meidän kulmilla. Poliisipartioita liikkui siellä enemmän, ja he jututtivat jatkuvasti kulmilla notkuvia nuorisoporukoita.

Muuten vietimme normaalia arkea omassa kodissamme, ulkoilutimme Siri-koiraamme läheisessä Ciutadellapuistossa ja teimme paljon kivoja retkiä sinne tänne, mm. Ranskan puolelle ja Gironan lähistöön. Jossain vaiheessa mieleen alkoi hiipiä ajatus, että ehkä voisimme tehdä muutakin. Ilmat olivat ajoittain tavanomaista koleampia, omalla terassilla ei aina tarjennut ja yhä lisääntyvä turistimäärä alkoi rasittaa.

Badalonan kaunis Pont Del Petroli -silta

Iki-ihana Carcassonne

Niin, ehkä jopa yllätyimme itsekin lopulta laittaessamme rakkaan àticomme myyntiin. Kuitenkin, oli vahva tunne siitä, että se ajanjakso elämässämme sai jäädä taakse ja kaipasimme jotain uutta. Uusia seutuja, erilaista kotia. Kukkulat alkoivat kiinnostaa kovasti, ehkä joku oma pikku hirsimökki; terassilta upeat näköalat alas laaksoon...pikku puutarha minulle ja juoksutilaa Sirille...

Meitä taisi vähän jännittääkin, että asunto menee saman tien, koska saman tien alkoi olla näyttöjä aika tiheään tahtiin. No vaikka välittäjät tarjouksista välillä vihjailivatkin, ei mitään konkreettista kuitenkaan tapahtunut.

Aiguamolls de l`Emporda

Toukokuuksi palasimme taas Suomeen ja nautimme ihanasta lämpimästä kesästä. Heinäkuussa käväisimme taas Barcelonassa, sillä odottamamme uutinen saapui: ostaja löytyi.

Vuoteen mahtuu tietysti paljon paljon muutakin, pääasiassa kivoja juttuja. Tietysti kaikkein iki-ihanin jymyuutinen on, että miehestäni tuli isoisä, eli pappa. Minusta siis bonusmummu...(bomu? hm) Kaunis kastejuhla oli joulun jälkeen ja lapsi sai nimekseen Helmi.

Mitä odotamme tältä uudelta vuodelta? Katalonia kutsuu jälleen muutaman viikon kuluttua uusin tuulin. Vaikka áticoa meillä ei enää ole, tarinamme auringossa jatkuu hieman Barcelonaa etelämpänä ihan meren rannalla. Odotamme vielä lopullista kaupantekopäivää, mutta se on jo lähes varma.

Ihanaa uutta vuotta teille vielä jäljellä oleville muutamille seuraajille! En lupaa postailla enemmän ensi vuonna, mutta yritän ainakin silloin tällöin kertoa uusista kuvioistamme.

Kauniita paikkoja tutkimassa

2018-11-17T15:47:00.000+02:00

Olemme kierrelleet pitkin Katalonian rannikkoa junalla ja myös ystävämme kanssa autolla. Canet de Mar oli aika huikean kaunis, paljon kauniita historiallisia rakennuksia, perinteistä aitoa kylämeininkiä ja mielettömän ihana ranta.

Itse asiassa kävimme katsomassa tuolla yhtä asuntoa. Ikävä kyllä asunto ei säväyttänyt niin paljon kuin tämä kävelyretkemme keskustan ja rannan tuntumassa. Asunto ei kaukana näistä hienoista paikoista ollut, mutta se oli kovin pimeä ja ihan hotellin vieressä. Ei, me haluamme valon tulvivan ikkunoista sisään. Auringon ja valon vuoksihan me täällä etelässä aina majailemmekin!

Seuraavaan kaupunkiin matkustimme vieläkin vakavammalla mielellä -heh. Varasimme majoituksen kolmeksi yöksi, jotta ehtisimme kunnolla tutustua alueeseen ja käydä jälleen yhdessä asuntonäytössä.

Olemme nyt siis unohtaneet tontit, kukkulanrinteet ja liian suuret remonttikohteet. Viime aikoina olemme mieluummin kiinnostuneet suht. hyväkuntoisista kerrostalokämpistä, joista pitäisi löytyä kuitenkin kunnon parveke. Mieluummin rauhallisella alueella, muttei silti tylsällä. Hyvät marketitkin pitäisi olla kävelymatkan päässä, ja junarata. Paljon on vaatimuksia, etenkin kun hintakaan ei saisi päätä huimata.

Niin, tämän kuvankauniin paikan nimi on Calella ja se on reilun tunnin junamatkan päästä Barcelonasta. Juna kulkee ihan rannassa, oli ihana istua kasvot rantaan päin ja katsella rantanäkymää junasta. Ehdimme kolmen päivän aikana hyvin tutustumaan paikkaan ja yritimme saada tuntumaa siihen, millaista siellä olisi asua pidempään.

Calellan lähistöllä on ihania rantapoukamia, jotka suorastaan huutavat piknikkiretkeä!

Kiipeilyseinä kivassa paikassa

Calellassa on paljon hyviä puolia, joita tietysti näissä kuvissakin esittelen mielelläni. Meri lähellä, sopivankokoinen kaupunki, hyviä patikkareittejä lähellä. No joo, huonoin puoli ehkä on, että kesäaikaan siellä liikkuu sellaisia biletysturisteja sankoin joukoin...

Toisaalta mitä se haittaisi, mehän olemme etsimässä majapaikkaa talvea varten...!

Se kämppä mitä kävimme katsomassa -ihastuin siihen heti. Ulkoapäin talo oli aika rähjäisen näköinen, mutta kun näin asunnon, se ei haitannut enää yhtään. Se oli todella hyvin pidetty ja siisti, missään ei haissut pahalta ja tilaakin oli hyvin. Sitäpaitsi seinällä oli ihan minuntyyliseni ryijy, jonka olisin niin halunnut, voih!

Mies jopa teki asunnosta tarjouksen, mutta ehtipä joku muu tarjota enemmän. No, näitä sattuu.

Maanantaina olemme menossa katsomaan taas jotain ihan muuta...siitä sitten joskus!

Täällä muuten satoi ihan älyttömästi kahtenä päivänä. Kukkulat ja tiet olivat täynnä isoja ja pieniä puroja, ja vettä suihkusi kohinalla ylhäältä. Isoja lohkareita oli tippunut teille ja tiet olivat monin paikoin sortuneet. Onneksi sade hellitti jo, mutta aurinko ei ole vielä näyttäytynyt. Ihmeellistä, sitä on tottunut näiden kahdeksan vuoden aikana, ettei Barcelonassa juuri sada, mutta tänä syksynä on kyllä satanut koko vuoden tai kahden sateet kerralla...

Viikonlopun jatkoja,

Tutustumista uuteen ympäristöön

2018-10-28T21:42:00.001+02:00

Täällä kukkuloilla päivät kuluvat verkkaiseen tahtiin. Heräilemme aamulla kahdeksan-yhdeksän kieppeillä, lähdemme viemään Siriä lenkille ja nuuhkimme raikasta metsän tuoksua mikä täällä kukkuloilla leijuu. Autoja kulkee harvakseltaan, ja melkeimpä ainoat äänet ovat koirat. Lähes kaikissa taloissa on koira tai kaksi ja ne todella osaavat vahtia puutarhojaan!

Joillain olen kuullut olevan kukkokin, aika kivalta kuulostaa kun se kiekuu. Kissoja on tietysti myös ja niitä tulee välillä tiellä vastaan kerjäten rapsuttelua.

Vielä eivät ole polut käyneet liian tutuiksi vaan aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää. Eräällä kadulla asuu irtokoira Sam -sillä on kyllä omistaja, mutta sen nukkumapaikka on portin ulkopuolella. Se lähtee matkaamme aina kun menemme siitä ohi. Aluksi Siri pelkäsi sitä, mutta nyt se on jo siihen tottunut ja haluaisi kiertää aina lenkin uuden ystävänsä kotikadulta.

Sitten tietysti on niitä villisikoja, kuten Instagram-seuraajani ovat jo huomanneet!

Luonto kukkii edelleen aika kivasti, monenvärisiä kukkia löytyy sieltä täältä. On kuitenkin kellastuneita lehtiäkin, syksyn tuntua on ilmassa. Nyt on ollut jopa ihan koleaa pari päivää, alle kymmenen astetta päivällä.

Tuollaisia ihme hedelmiä näkyi kasvavan jossain puussa, olisivatko viikunoita?

Viime viikolla kun oli ihana kesäinen sää, lähdimme lähikaupunkiin Sant Cugattiin. Sinne on tosi lyhyt matka tästä junalla. Mies on siellä ollut aiemmin, mutta minä en kunnolla. Vaikutti oikein söpöltä ja siistiltä pikku kaupungilta. Nimenomaan siistiltä, täällä ei näkynyt roskia missään, ei myöskään asunnottomia eikä kerjäläisiä niinkuin Barcelonassa.

Löytyi hauska simpukkatalo -tavallisen muotoinen, mutta seinät oli päälystetty simpukoilla! Varmaan aika kestävää materiaalia.

Vanhan luostarin ympäristössä on hyviä ruokapaikkoja, ja mekin jäimme sinne lounaalle. Löysimme paikan, joka tarjosi Menu del dia -annoksia, ja saimme ihan hyvää syötävää alkupaloineen, pääruokineen ja jälkkäreineen.

Lounaan jälkeen kiersimme luostarin ympäristöä ja nautimme auringosta.

Sitten taas palasimme majapaikkaamme Les Planesiin.

Kävin muuten perjantaina Barcelonan keskustassa -sinnehän pääsee näppärästi myös junalla tästä parissakymmenessä minuutissa. Juna vie ihan keskustaan saakka. Heti noustuani junasta tuli vastaan mieletön ihmismassa, meteli ja hulina. Pyörin kaupungilla asioita hoitaen muutaman tunnin ja olin ihan poikki ja suorastaan ahdistunut. Ei, ei ole ikävä keskustan kotiamme!

Toisinaan kierrellessämme näemme myytävänä olevan kiehtovan tontin tai talonrähjän, ja mietimme edelleen, olisiko siitä meille seuraava kohde. Tavallaan leikittelemme ajatuksella. Vaan lopulta olemme tulleet aina samaan päätökseen, että ei, se juna taisi mennä jo. Täällä ovat tonttien hinnatkin nousseet niin pilviin...

Tälläisiä tällä kertaa, mukavaa ensi viikkoa kaikille!

Pieni tervehdys Keltaiselta tuvalta

2018-10-13T18:14:00.000+03:00

Hei taas, mitä kuuluu? Blogi on ollut huilimassa pitkään. Kesä tuli ja meni ja nyt ollaan jo syksyssä -vaikkei joka päivä ole uskonut, kun on ollut ihan kivoja kelejä. On ollut ihanaa olla puutarhassa vain paitahihasillaan haravoimassa, niin on hyvin tarjennut.

Syksyn myötä olemme miehen kanssa jälleen pakanneet kimpsumme ja kampsumme Keltaisellta tuvalla ja suunnistamme parin päivän päästä Barcelonaan. Kivaltahan se tuntuu, vaikka toki myös erilaiselta kun ei ole sitä "ihan omaa tukikohtaa" siellä, sitä johon jo ehti jo kiintyä. Tällä kertaa vuokraamme huoneen läheltä sitä paikkaa, minne meillä oli keväämmällä suunnitelmissa rakentaa mökki. Kauniilla kukkuloilla keskustan ulkopuolella viihtyy varmasti.

En tiedä miten blogin käy, ei ole tuntunut enää niin tärkeältä kirjoittaa tätä. Ennen kuvasin niin paljon blogia varten, nyt vain itseäni varten, ja osin myös muille. On edelleen hauska lukea omia vanhoja blogijuttujaan, etenkin matkoilta ja retkiltä. Sellaisia juttuja oli kiva tehdä.

Jotenkin vaan en tänä kesänä enää jaksanut ottaa kuvia samoista aiheista: puutarhasta, kukista, remonteista ym. Kaikenlaista on kuitenkin taas tapahtunut Keltaisellakin tuvalla, esim, nyt talomme remontti on yläkertaa myöten valmis, sieltähän puuttui listat ym pientä.

Ihanaa syksyä kaikille, toivottavasti aurinkoa riittää mahdollisimman pitkään, niinkuin näissä kuvissa. Seuraavaksi ehkä jatketaan Kataloniasta!

Saarella rentoilemassa

2018-08-31T16:19:00.001+03:00

Meillä oli kaksi viikkoa sitten tapaaminen ystäviemme kanssa ihanassa paikassa Suomen rannikolla. Ystävämme asuu rauhallisella saarella ja hänellä on koti uskomattoman kauniilla paikalla.

Siellä sielu lepäsi ihaillessa maisemia, ilmakin suosi jälleen. Uimme, saunoimme, söimme hyvin...oli kyllä rentouttavaa.

Laiturilta oli puolentoista metrin pudotus mereen. Ystävältämme oli tippunut matto veteen ja mieheni oli sankari kun sukelsi pohjasta parin metrin syvyydestä sen maton. Se kyllä haisi tosi pahalta ja oli vähän värjääntynyt pohjaliejuissa, mutta ehkä siitä vielä maton saa.

Minulle vesistöjen pohjaliejut ovat aina olleet jotenkin ällöttäviä, en voisi kuvitellakaan astuvani paljaalla jalalla liejuiseen pohjaan, ties mitä öklöjä liejumonstereita siellä majailee.

Seuraavana päivänä teimme patikkaretken lähiympäristöön. Oli kyllä komeat näköalat ja mukava käppäillä siellä.

Minulla oli mukana uusi pikkukamerani, Nikon 1 J5. Hommasin sen isomman järkkärini rinnalle, sillä etenkin pidemmillä retkillä tai vaikka matkoilla on halvemmalle ja kätevästi mukana kulkevalle kameralle käyttöä. Ensivaikutelma on ollut ihan positiivinen, sillä saa nopeasti tilannekuvia ja pienestä koostaan huolimatta se ei ole mikään muovinen lelu. Kuvalaatu ei isompaan täyskennoiseen riitä, muttei sen tarvikkaan.

Näen aina tuolta blogin Facebook -sivuilta kun joku käy kurkkimassa onko tullut uusia postauksia...ilmeisesti kuulumisiamme siis odotellaan. Juu on tosiaan ollut into edelleen bloggailuun kadoksissa, mutta laittelen aina jotain juttuja kun aikaa ja intoa löytyy.

Matkoja on tiedossa ainakin jo yksi: lähdemme kahden viikon päästä Pietarissa käymään, ihan pikaisesti vain. Edellinenkin reissumme sinne oli aika nopea, mutta toivottavasti ehdimme jotain sentään tutkia. Ainakin meillä on hyvä opas, nimittäin velipuoleni asuu siellä.

Flunssa lähti mutta tuli mokoma pari päivää sitten takaisin ja taas nenä valuu ja päätä jomottaa. Ei ole yhtään kivaa, etenkään kun aloitin juuri treenailemaankin taas tauon jälkeen...

Ainiin omppuja meillä piisaa enemmän kuin koskaan (ja minun mielestäni ne ovat parempiakin kuin koskaan) joten, saa tulla hakemaan hih!

Ihanaa viikonloppua ja syyskuun alkua, palataan taas kuulumisiin kun keretään!

Kuvaamassa Sopenkorven Kesannolla

2018-08-08T20:30:00.000+03:00

Hauskoja nämä henkilökuvaukset, joissa olen saanut olla nyt tänä kesänä mukana. Olin Sopenkorven Kesannolla kuvaamassa juuri ennen Barcelonan matkaa. Kesanto on jännä rouhea paikka, jossa voi järjestää tapahtumia ja konsertteja. Pitkät graffitein maalatut seinät tuovat paikalle oman ilmeensä ja siellä oli monia mielenkiintoisia kuvauspaikkoja.

Malli: Heli Saarnisalo

Punahiuksinen malli: Taru Mänttäri

Malli: Jenny Pylväläinen

Oli taas hauskaa vaikka olikin hieman hämärä ilma. Minä yritin tarkennella käsitarkenteisella objektiivilla eikä meinannut tulla mitään. Suurin osa kuvista olikin epätarkkoja, mutta jotain tarkkojakin sentään. No, opin taas lisää henkilökuvauksesta ja mallin ohjauksesta, oli kivaa. Kuvan editointi on haastavaa sekin mutta hissukseen sitäkin tässä opetellaan lisää.

***

Niin palasimme jo Suomeen Barcelonasta. Siri oli ihan onnessaan, silläkin oli ollut meitä ikävä. Näillä näkymin menemme sinne takaisin lokakuussa niinkuin normaalistikin, mutta olemme vähemmän aikaa. Jouluakin olisi tarkoitus viettää vaihteeksi Suomessa. Mutta ei vielä joulua mietitä, nyt nautitaan vielä kesästä!

Sain vaan jostain pahan kesäflunssan jota olen tässä yrittänyt parannella jo pari päivää...

Oletko sinä säästynyt flunssalta tänä kesänä?

Muuton jälkeinen elämä

2018-07-31T21:28:00.001+03:00

Mieli on vaihdellut vuoropäivin. Milloin harmittaa, että laitoimme ihanan Barcelonan asuntomme myyntiin, milloin on tuntunut helpottavalta. Omistaminen ei enää tunnu hyvältä -sitä on tavallaan sidottu samaan asuntoon. Olisi höpsöä olla menemättä sinne kun se on olemassa. Lähiympäristöt on nähty jo niin moneen kertaan eikä niillä ole enää uutta annettavaa.

Muutto meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti. Tyhjensimme vuorotellen kaapeista sen mitä halusimme säilyttää (ja tietysti omat vaatteemme ym) ja loput vain jätimme sinne. Emme ajatelleetkaan ottavamme mukaan esim. astioita tai isoimpia huonekaluja, ja ostaja halusikin, että jätämme sohvan ja pesukoneen ja jääkaapin+muut kaapit.

Näimme ostajan vasta notariaatissa maanantaina. Hän oli viisikymppinen paikallinen naishenkilö, joka ei asunut kaukana meiltä. Tosi mukavan tuntuinen. Uskomme, että hän tulee hyvin toimeen entisten naapureidemme kanssa.

Moni ihmetteli miten saimme tavaramme pois kämpästä. Kuljetimmehan kuitenkin aikamoisen määrän liinavaatteita, pari isoa matkalaukkua ja eteisen ison penkin pois. Tuosta olkkarin ranskalaisen parvekkeen kautta saimme ne alas. Sieltähän kaikki isommat on kämppään tuotukin. Joko mies on ne vetänyt köydellä ylös tai remontin aikana tilasimme nostolavan, joka nosti kaikki levyt ja kaappitarvikkeet sisään.

Uusimmille lukijoille, jotka ihmettelevät miksemme rappukäytävästä niitä vieneet, kerrottakoon vielä että tästä kapeasta käytävästä ei todellakaan mahdu kuin 50cm:n kassi tai vastaava.

Notariaatti oli tosi hienossa rakennuksessa, niinkuin ne aina täällä tuppaavat olemaan. Ihan en sentään jatkuvasti kehdannut kännylläni kuvia räpsiä, mutta tästä rappukäytävästä oli kyllä pakko ottaa. Pitäisi yrittää päästä sinne joskus kunnon kameran kanssa, oli se kyllä niin hieno.

Nyt olemme siis kaupoista lähtien ottaneet rennosti ja asustelleet täällä kukkuloilla ystävämme luona. Tänään kävimme uimassa Badalonan rannalla ja puhelimmekin jo että niin menemme sinne huomennakin.

Barcelonassa on ikävä taksien suurlakko. Kaikki taksit protestoivat Uber-taksien laillistamista vastaan ja ovat siksi lakossa. Ne on pysäköity suurimmille teille joka puolelle niin, ettei kunnolla pääse mistään liikkumaan.

Nyt täytyy keksiä sitten konsti miten päästään perjantaina lentokentälle. Eihän me koskaan juuri taksia käytetä, mutta kun tiet on tukossa ja meillä on tosi aikainen lento. No, eiköhän me joku reitti keksitä.

Päätimme jo, että vaikka emme täältä enää asuntoa ostaisikaan, tulemme käymään Barcelonassa joka vuosi. Ja mielellään pidempiä aikoja, kyllä me niin tänne olemme juurtuneet ja täällä oleviin ystäviimme kiintyneet.

Tunteiden myllerryksessä

2018-07-27T01:01:00.001+03:00

Terveiset kuumasta Barcelonasta! Ilma ei juuri muuttunut kun tänne tulimme, onhan Suomessakin nyt ennätyshelteet. Juu, tupsahdimme tänne maanantaina, ja syyn moni lukija on jo varmaan Instan kautta viimeistään arvannutkin.

Àtico -asunnostamme on nyt lopulta tehty hintatarjous, jonka hyväksyimme. Kävimme juttelemassa kiinteistönvälittäjän kanssa ja hän sanoi, että oli aika vaikea myytävä tämä asunto juuri noiden mahdottoman kapeiden kierreportaiden vuoksi. Muuten asuntoa on kuulemma kovasti ihasteltu.

Pakkaaminen on jo hyvässä vauhdissa. Jotain ylimääräistä tavaraa on jo heitetty pois ja säästettäviä tuoleja ja koriste-esineitä roudattu ystävien nurkkiin. Hyvässä hengessä hih, mutta toivottavasti ei tarvitse kauaa varastoida.

Tämän isoimman tuolin ostimme 8 vuotta sitten Encantsin kirpputorilta 20-30 minuutin kävelymatkan päästä. Samalla lailla mies kantoi sen silloin sieltä kesäkuumalla ja välillä huilittiin. Nyt hän kantoi sen ystävämme autoon, jonne se juuri ja juuri mahtui. Minä en meinannut enää mahtua kyytiin istumaan muuten kuin tuolin jalkojen väliin.

Tätä kotikatunäkymää ei enää montaa päivää ihailla...

Hauska oli myös tämänpäiväinen metromatkamme. Kannoimme nimittäin yhdet tuolit metrolle, ja veimme ne metrolla Badalonaan saakka. Vähän herätimme hilpeyttä kanssamatkustajissa sekä vartijassa, joka metroasemalla sanoi, ettei ole tälläiseen vielä törmännytkään...

On meillä silti ollut aikaa käydä kävelyilläkin täällä Barcelonassa. On ollut aika outoa kun meillä ei ole täällä nyt Siriä mukana. Tavallaan nautittavaa, mutta on sitä höppänää jo ikäväkin.

Erilaisia tunteita tässä on ollut pinnalla, välillä tosi haikeaa ja sitten taas iloisen odottavaa. Nostalginen fiilis on kuitenkin voimakkain, tähän kahdeksaan vuoteen liittyy niin paljon mukavia muistoja täällä.

Kaikkia kiinnostaa kovasti meidän jatko, ja kyselyjä tuleekin joka puolelta koko ajan. Meillähän oli jo tontti katsottuna tuolla läheisillä vuorilla. Sellainen, joka oli ollut jo vuositolkulla myynnissä, siinä oli perustukset jo tehtynä ja siitä olisi ollut helppo lähteä jatkamaan. Kävi kuitenkin niin hassusti -tai ikävästi, että se tontti meni tässä juuri samoihin aikoihin kun saimme varauksen asunnostamme. Hetken sitä harmittelimme, mutta sitten tulimme siihen tulokseen, että ei voi mitään -ja että ehkä se oli tarkoittettu sitten niin.

Nyt sitten päätimme niin, että odotamme. Katsotaan edelleen mahdollisia tontteja, tai jopa edullisia kämppiä Kataloniasta. Tai sitten otetaan käyttöön Plan B -eli emme tee mitään vaan matkustelemme pidempiä aikoja kerrallaan eri paikkoihin. Toistaiseksi ainakin annetaan ajan vaan kulua ja katsotaan mihin tie vie, eiköhän me jotain kivaa vielä keksitä!

Värikäs taiteilijakoti

2018-07-19T21:08:00.001+03:00

Kerron nyt teille eräästä ihanan erikoisesta pikku mökistä luonnon helmassa. Se on Padasjoella, ja siinä asui 1900-luvun alkupuolella syntynyt taiteilija Enni Id.

Enni luovuus pääsi kunnolla valloilleen vasta 60:nä, kun hänen miehensä kuoli. Hän maalasi kovalevylle, mutta myös huonekaluihin, seinille, oviin, lattioille...talo on päätä huimaavan upea!

Vanhaa puulattiaa peittivät räsymatot, mutta reunoilta näki vähän millaisia kukkakuvioita sieltä löytyy:

Huoneet on todellakin maalattu lähes joka puolelta, ainoastaan kattoon Enni ei halunnut koskea.

Ennillä oli paljon kissoja, ja niistä hän saikin paljon inspiraatioita maalauksiinsa.

Ennin työt ovat upeita, vaikka hänen maalaustarvikkeensa näyttivät aika vaatimattomilta:

Enni oli lapseton, ja nykyään mökin omistaa kyläyhdistys ja taiteen tekijänoikeudet kuuluvat Padasjoen Lions Clubille. Jonkin verran taiteesta on tehty jo tekstiileitä ym, mutta oih minä odotan jotain Ennin kissa- tai kukkapussilakanasettiä!

Miltä näyttää silmissäsi tämä värikäs taiteilijakoti?

Ars Auttoinen 2018 -kiva elämys

2018-07-13T10:38:00.000+03:00

Ihana Suomen kesä jatkuu ja puuhaa riittää niin ettei postailemaan juuri ehdi. Ajattelin kertoa teille kivasta vinkistä minne kesälomalla voi vaikka poiketa.

Meillä oli nimittäin kiva kulttuuripäivä heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Oli ihana aurinkoinen kesäkeli ja lähdimme ajelemaan Auttoisiin päin, -kuten niin monena vuonna jo aiemminkin. Kohteenamme tietysti Ars Auttoinen ja siellä Teemu Salosen ja Komugi Andon näyttely. Se oli jälleen täynnä sadunomaista designia ja herkkää keramiikkaa yhdistettynä hauskaan kitchiin ja kivoihin pikku yksityiskohtiin joka puolella.

Tänä vuonna siellä oli intialainen pop-up ravintola, jonne menimme heti aluksi syömään sillä olimme kovasti nälissämme.

Jälkkäriksi tilasimme Komugin Moctail -baarista kivan raikkaat kesäjuomat:

Ja sitten näyttelyä tutkimaan!

Teemulla oli taas pääasiassa veikeitä lamppuja ja Komugilla maalauksia sekä keraamisia pikkuesineitä. Tuo ylläoleva oli ehdoton lempparini, ja lampuista tämä söpöliini:

Tykkäsimme taas kovasti monipuolisesta elämyksestä. Oli mukavaa samalla vaihdella kuulumisia ja rapsutella kissoja. Tällä kertaa pihamaan kanat olivat piilossa.

Näyttely on auki tämän kuun loppuun jos osuu reitin varrelle!

Me juhlimme tänään muuten kristallihäitä ja sen kunniaksi illalla mennään syömään ja sunnuntaina kesäteatteriin!

Ihanaa kesäistä viikonloppua!

Kantaako siivet

2018-06-30T18:07:00.000+03:00

Hei taas kaikille! Postaustauko on vähän verkkainen, mutta niin se varmaan kesällä on monella muullakin. Aika ei vain tahdo riittää kaikkeen ja mieluummin sen ajan viettää ulkosalla kuin sisällä näpyttelemässä.

Minulla on aika jänniä uutisia -kuten jo viimeksi taisin hieman vihjaistakin. Senkin takia olen ollut hieman kiireinen. Aloitin nimittäin kesäkuun alusta freelancerina, jee! Oli maaginen hetki kun yhdessä miehen kanssa teimme netissä Y-tunnus hakemuksen minulle.

Asia on koko talven hautunut mielessä -tai itse asiassa jo useammankin vuoden on ollut haaveissa, että voisin tehdä jotain työtä kotoa käsin. Silti yrityksen perustaminen on tuntunut liian suurelta haasteelta, enkä ole kokenut pystyväni siihen.

Miehellä on vankka kokemus yrittäjyydestä, ja tiesin että häneltä saisin tukea joka käänteessä. Silti hänkään ei moneen vuoteen suositellut sitä minulle juuri sen kaiken verotushässäkän ym takia. Tämän vuoden alusta kuitenkin tilanne muuttui niin, että nyt voi kokeilla neljän kuukauden ajan eräänlaisena osa-aikayrittäjänä ja katsoa miten homma lähtee etenemään. Silti voin ottaa vastaan "oikeatakin työtä" jos satun löytämään.

Ongelmana oli tietysti myös päättää mitä lähtisin tekemään hih. Minulla kun on monenlaisia taitoja, mutta silti missään en koe olevani ihan huippu. No, Y-tunnus on siitä näppärä, että se mahdollistaa tehdä mitä vaan.

Tämän ensimmäisen kuukauden aikana olen tehnyt kolmea asiaa: ensinnäkin olen ollut parina päivänä maalaushommissa. Näppärää, sillä niitäkään ei minulle riittäisi koko kesälle mutta täytehommina niistäkin tienaa kivasti.

Sitten olen aloittanut lataamaan parhaimpia valokuviani kuvapankkeihin. Toivomuksena saada niitä tietysti sitä kautta myytyä. On vaan kovin aikaa vievää editoida kuvia ja hakusanoittaa ne kunnolla ennen niiden lataamista.

Sitten olen enimmäkseen tehnyt käännöstöitä. Kyllä! Tätä en olisi itsekään uskonut vielä vuosi sitten. Joskus on kyllä elämässä käynyt mielessä, että miten voisin hyödyntää suht hyvää saksankielen taitoani, mutten olisi uskonut että rahkeet riittäisi käännöstöihin. Hyvä ystävämme Barcelonassa on kielenkääntäjä (tai on niitä kaksikin heh) ja hän "koulutti" minua koko talven. Sain häneltä ensin pieniä harjoitustöitä ja hän lähetti ne minulle korjattuna. Niistä opin miten se kääntäminen tapahtuu, ja ymmärsin, että suomen kielen hyvin osaaminen siinä on tosi tärkeää. (juu onneksi äidinkieli, piirustus, englanti ja saksa olivat lemppariaineitani koulussa...) Myöhemmin sain vähän isompia harjoituksia, ja myös englanninkielisiä tekstejä. Erilaisia teknisiä manuaaleja pääasiassa. Ja yllätyin itsekin, miten hyvin pärjäsin. Toki virheitä tulee koko ajan, mutta tuntuu että olen kehittynyt jo nyt paljon siitä kun aloitin. Olen kuitenkin tosi sitkeä ja huolellinen kun jotain lähden kääntämään ja se auttaa paljon.

Eli tässä kuukauden sisällä olen kääntänyt mm. erään saksalaisen bussifirman nettisivuja ja nyt on menossa hauska musiikki app-käännös enkku-suomi. Seuraavaksi toivoisin saavani erään tarjoamani tekstitys-käännöksen, olisi kivaa oppia niitä tekemään.

Onneksi voin aina kysyä tältä kääntäjäystävältäni, jos tulee jokin liian vaikea kohta, ja muutenkin aina riittää kysyttävää.

Valokuvausjuttuja kiinnostaisi tehdä myös jossain vaiheessa. Vielä koen, että haluan opiskella itsekseni niitä asioita jonkun verran ennenkuin voisin mainostaa tekeväni kuvauskeikkoja. Sitäpaitsi tajusin, ettei ihan kaikki onnistukaan -minun pitää päästä liikkumaan joko fillarilla tai julkisilla kulkuvälineillä kuvauspaikalle, ja se rajoittaa aika paljon. Muutama passikuvaus on jo varattuna tälle kesälle ja ne voin kyllä tehdä kotoa käsin. Uskoisin kykeneväni myös esim. yo-kuvauksiin tai rippikuvauksiin, mutta häihin en välttämättä haluaisi (vaikka olisi kiva harjoitella sitäkin...) Into oppia lisää on kyllä kova. No, joka tapauksessa portfoliosivut ovat suunnitteilla/tekeillä, ja siitä sekin homma aluksi lähtee.

Tottakai olisi ehkä kiva jossain vaiheessa tehdä myös jotain julisteita tai muuta vastaavaa. Kaikenlaisia ideoita pyörii päässä. Itse asiassa joku verkkokauppa olisi kiva. Nettikin on täynnä kaikkea jännää missä voi myydä tuotteitaan. Mutta, on parempi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja hiljaisina aikoina ideoida muita ja kehittää itseään.

Ainakin olen ollut tosi iloinen tämän ensimmäisen kuukauden. On ollut niin hankala löytää mitään muuta työtä, ainakin kun on vähän tälläinen tilanne, että haluaisi asua kahdessa maassa.

Toivotaan, että töitä riittää ja kaikki menee hyvin, ainakin puhkun intoa vielä tässä vaiheessa!

Maalaisiko vai valokuvaisi?

2018-06-21T21:14:00.000+03:00

Hei taas pitkästä aikaa! Taitaa olla blogihistoriani pisin tauko. No, on tässä ollut puuhaakin, mutta nyt kerron kansalaisopiston lyhytkurssista johon innostuin ilmottautumaan ihan ex tempore kun näin että kolmen illan ulkomaalauskurssista oli mainos meilissä.

Ekalla kerralla kokoonnuimme Orimattilassa Tönnön myllyllä. Juku se on hieno paikka! Sääksi oli luvassa sadetta -mitä se oli ollut jo pitkin päivää. No, meillä oli tuuria ja ainakin aluksi oli ihana aurinkoinen ilma.

Myllystä sen verran löysin tietoa netin syövereistä, että Tönnön koskessa on ollut mylly peräti vuodesta 1586 asti! Tämäkin oli tosi vanha, 1909 rakennettu ja edelleen käytössä oleva. Sisällä oli ihanan näköistä, ihan kuin olisi mennyt elävään museoon.

Minulla oli iso kassillinen piirustustarvikkeita mukana, joten en ottanut kameraa mukaan. (mitä myöhemmin kyllä karvaasti harmittelin...) No, onneksi kännykkä on aina mukana joten sain sentään jotain kuvia!

Asetuin ensin istumaan myllyn vieressä olevalle vanhalle betonisillalle. Itse asiassa se on Suomen vanhin 1910 vuonna rakennettu betonikaarisilta. Ei nyt mikään komistus mutta onpa ollut kauan paikoillaan korvaten vanhan puusillan.

Tosiaan, en ole piirtänyt tai maalannut juurikaan moneen vuoteen. Semmoista paloa siihen hommaan ei ole ollut pitkään aikaan. Valokuvaus on vienyt voiton. Itse asiassa minulla on ollut jänniä kausia elämässäni kun olen joko maalannut intona tai sitten valokuvannut. Siinä vaiheessa kun on alkanut tuntua tuskaiselta, etten osaa mitään, olen vaihtanut toiseen.

Eniten pidän öljyväreistä tai vesiväreistä mutten jaksanut raahata niitä nyt mukaan vaan löysin kaapistani jotain liituja, jotka otin mukaan.

Oli ihana fiilis tuolla keskellä luontoa piirustella, kuunnella lintujen laulua ja ihastella tätä upeaa maisemaa:

Sillan toisellakin puolella oli varsin upeat näköalat:

Aika pian alkoi kerätä tummia pilviä ja maisema näytti entistä hienommalta. Aloin kaivata kameraani -mitä myrskykuvia tuolta olisikaan saanut! Alkoi nimittäin ukkostaa ja sataa ihan kaatamalla -juuri ehdin juosta myllyn sisään suojaan.

Menin myllyn yläkertaan ikkunan ääreen piirtämään uutta näkymää. Oli aika huikea näkymä suoraan koskeen. Takanani mylly vaan hurisi.

Seuraavana päivänä menimme Lahden Pikku-Vesijärvelle maalaamaan. Minulla oli samat liidut mukana sekä myös lyijykynät tällä kertaa. Ilma oli kiva ja siinä kivellä istuessani törmäsin tyttäreeni, hänen poikaystäväänsä ja heidän Tito-koiraan, joka innoissaan hyppäsi syliini.

Myöhemmin törmäsin penkillä vielä tuttuun bloggariin Tainaan, joka oli puistossa valokuvailemassa. Oli kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

Vesiurkuesityksen musiikki lähti jossain vaiheessa käyntiin ja tuli tosi ihana fiilis siinä auringossa istuessani. Klassinen musiikki sopi tosi hyvin puiston tunnelmaan. Tosin mukana oli ilmeisesti jokaiselle jotain sillä sen jälkeen tuli mitä ihmeellisempiä musiikkikappaleita, eikä viihtyvyyteen auttanut lainkaan järven toiselta rannalta kantautuva kahvakuulajumpan meteli.

Tämä joutsen kiersi pikkuveskua koko ajan. (ihme että tämä kuva tuli ihan pienenä vaikken välillä muuttanut asetuksia...kännykamera yöks)

Tänään olisi ollut vielä yksi maalauskerta Mukkulan kartanolla, mutta jätin välistä kun satoi juuri kun olin lähdössä fillaroimaan eikä sitten innostanut enää. Mutta ehkä tästä nyt vähän kipinää jäi tuohonkin hommaan, vaikka huomasin kyllä että noista liiduista en tykkää yhtään. Pastelliliidut on ok ja vesivärit myös.

No, teitä kiinnostaisi tietysti mitä siellä tuli piirusteltua. Itse asiassa en ollut ollenkaan tyytyväinen mihinkään työhön. Ikävä tuli valokuvausta, taidan olla siinä itsevarmempi. Olen vähän kärsimätön näissä piirustuksissa. Tässä yksi sieltä puistosta:

Saa nähdä koska taas kerkeän postailla...itse asiassa olisi jännää kerrottavaa teille...mutta jääköön toiseen kertaan hihii.

Oikein ihanaa Juhannusta kaikille!

Kesäkuun kauniit vihulaiset

2018-06-07T08:35:00.003+03:00

Voikukka on suurinpiirtein kukkinut ja siemenkodat ovat jäljellä. Niin kauniita mitä lähempää katsoo, mtta voi kun niiden siemenet leviävät tuulessa joka paikkaan -ja nurmikossa ne ovat niin ikäviä. Ohikulkiessani revin niitä aina pois mutta kyllä ne silti meinaavat päästä voitolle!

Jos sinun puutarhassa on voikukkia, teetkö niille mitään tai jos niin mitä?

Pieni lintu: Kesäkuu

Herkullista pannaria

2018-06-02T07:50:00.001+03:00

Pakastimesta löytyy vielä viime kesän mansikoista tehtyä hilloa. Pannarin kanssa se on niin parasta. Ja kesällä pannarin voi syödä vaikka ulkona terassilla, mikäs sen ihanampaa.

Teen pannaritaikinan aina ihan vain tuntumalla, ensin vatkaan munat, sitten sekoitan vettä joukkoon, sokeria ja suolaa ja lopulta jauhoja ja ripaus öljyä.

Aamuaurinko paistaa tähän pikkuterassille joten siinä on kiva istahtaa juomaan aina teetäkin.

Tälläisiä lyhyesti tällä kertaa, tänään lähdemme ylioppilasjuhliin Hämeenlinnaan, miten mukavaa.

Ihanaa kesäistä viikonloppua!

Pieni Lintu: Jotain herkullista

Tulppaaneita puutarhassani

2018-05-23T08:53:00.000+03:00

Tulppaanit ovat lempparikukkiani puutarhassa -tai on niitä toki muitakin. Tänä vuonna tuli tulppaaneita enemmän kuin koskaan. Jopa joitain lajikkeita, jotka muina vuosina eivät ole jaksaneet kukkia, löytyy nyt puutarhasta.

Esimerkiksi näitä mustia tulppaaneita sain joitain vuosia sitten eräältä entiseltä naapurilta, mutta ne eivät koskaan ole kukkineet, mikä harmitti minua suuresti. Tänä vuonna tuli yksi kukka ja se on tosi mystisen näköinen:

Nämä lähes valkoiset tulppaanit ovat kuitenkin lemppareitani, ne näyttävät niin kauniin herkiltä. Niitä voisikin hommata lisää. Itse asiassa istutin juuri niiden lähelle uuden valkoisen pionin. Samasta penkistä löytyy valkoista akileijaa ja valkoista varjoliljaa. Ehkä tähän kohtaan nyt on vahingossa tulossa värisuunnitelmaa? Tähän asti on aika sekaisin menneet kaikki.

Huomenna lähdenkin Helsinkiin pikku kukkakurssille. Uskon että tulee hauskaa!

Makrotex/Pieni Lintu: Kukkia