Minun Tampere 2040

Tampere liikennevallankumouksen jälkeen

2014-12-31T02:48:00.000-08:00

Tampereella on väännetty liikenteestä vuosikymmeniä. Molemmat viime aikojen suurimmat poliittiset kamppailut - rantaväylän tunneli ja ratikka - koskevat nekin liikennettä.

Keskustelu on pitkään pyörinyt eri liikennemuotojen ja -hankkeiden välisessä kisassa. Mutta entä jos Tampereen tulevaisuus näyttääkin pitkällä aikavälillä ihan toisenlaiselta?

Liikennepolitiikka on perustunut oletukseen autoilun jatkuvasta ja toistaiseksi päättymättömästä kasvusta. Tiet on mitoitettu yhä kasvaville automäärille.

Monissa länsimaissa - ja vähän meillä Suomessakin - alkaa kuitenkin olla merkkejä autohuipun saavuttamisesta [http://www.orastynkkynen.fi/?p=5142]. Autohuipun jälkeen autoilun kasvu taittuu ja voi kääntyä jopa laskuun.

Nykyään liikenne on jakautunut tiukasti eri kulkumuotoihin: omaan autoon, jalankulkuun, bussiin, taksiin. Tulevaisuudessa liikenne saattaa muuttua enemmän palveluksi, jossa olennaista on tulos - siirtyminen paikasta toiseen - ei kulkumuoto.

Bussin kuukausilipun tai oman auton omistamisen sijaan voikin ostaa liikennepaketin, jolla saa tietyn määrän joukkoliikenne- ja taksimatkoja. Liikenne alkaa muistuttaa enemmän nykyisiä kännykkäpaketteja, joissa kuluttaja saa tietyn siivun puheluita, tekstiviestejä ja dataa.

Auton omistamisen ikiaikaista asemaa saattaa horjuttaa myös jakamistalous. Euroopan taksikuskit ovat jo lakkoilleet vertaistaksipalvelu Uberin takia.

Jos Uber tai vastaavat ratkaisut rantautuvat Tampereelle, kenestä tahansa autoilijasta voi tulla taksikuski - ja toisaalta monilla oman auton tarve vähenee.

Teknologia mullistuu myös liikenteessä. 2040-luvulla tuskin enää ajellaan paljon nykyisenkaltaisilla polttomoottoriautoilla. Tilalle ovat tulleet lataushybridi- ja sähköautot sekä monenlaiset biopolttoaineet.

Pieniin kuljetuksiin saattaa tarjoutua uusi vaihtoehto nelikoptereista. Verkkokaupan pakettia ei välttämättä toimitakaan kotiovelle enää pakettiauto, vaan automaattiohjattu pienoiskopteri.

Automaattiohjaus tulee ennemmin tai myöhemmin myös autoiluun. Kun inhimillisen virheen osuus vähenee, romahtavat liikenneonnettomuudet - ja moukkamainen liikennekulttuuri, kuten suojatiesäännön järjestelmällinen rikkominen.

Automaattiautot voivat merkitä kaikkein suurinta mullistusta liikenteeseen ja yhdyskuntarakenteeseen. Jos autot muuttuvat automaattisiksi, kannattaako enää jokaisen kodin käyttää ikiomaa autoa tunti ja seisottaa sitä parkkipaikalla loput 23 tuntia päivässä? Mihin tarvitaan omaa autoa, jos lähimmän automaattiauton voi hälyttää vuorokauden ympäri muutamassa minuutissa?

Jos ikiomista autoista siirrytään yhteisiin automaattiautoihin, pärjätään nykyistä huomattavasti pienemmällä automäärällä. Sillä aikaa, kun itse istun toimistolla enkä enää tarvitse autoa, se ehtii kuljettaa välillä Maria, Tuomasta ja Fatimia.

Jos autojen määrä romahtaa murto-osaan, samoin käy pysäköintitilojen tarpeelle. Terveisiä vain kaikille, joiden mielestä kannattaa investoida miljoonia euroja uusiin maanalaisiin pysäköintihalleihin.

Tulevaisuuteen liittyy toki paljon epävarmuuksia. Jotkin kehityskulut etenevät ripeästi, toiset verkkaisesti. Osa lupaavista teknologioista osoittautuu myöhemmin kupliksi, toisaalta tilalle saattaa tulla uusia yllätyksiä.

Varmaa kuitenkin on, että 2040-luvun Tampereella liikenne näyttää monessa suhteessa hyvin toisenlaiselta kuin nykyään.

Oras Tynkkynen, kansanedustaja ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.

Hyvää ja menestyksekästä vuotta 2015!

2014-12-29T02:17:00.001-08:00

Tilaisuuksissa löydettiin tavoitteita

2014-12-19T05:23:00.002-08:00

Kaavan tavoitevaiheessa järjestettiin yhteensä kymmenen erilaista tilaisuutta asukkaille, erityisryhmille ja elinkeinoelämälle. Tilaisuuksissa oli mukavasti osallistujia. Esille nousi ehdotuksia muun muassa joukkoliikenteen, asumisen, esteettömyyden ja elinkeinoelämän edellytysten kehittämiseksi.

Neljä alueellista tilaisuutta järjestettiin yhteistyössä Alue-Alvareiden kanssa. Tilaisuuksissa keskityttiin aina kyseisen kantakaupungin alueen (länsi-, etelä-, kaakkois- ja koillinen) käsittelyyn. Tulosten perusteella voidaan todeta, että asumisessa arvostetaan erityisesti viihtyisyyttä, rauhallisuutta, luonnonläheisyyttä, omaleimaisuutta ja lähipalveluita. Toiveet menevät myös ristiin; osa toivoi väljyyttä ja osa asuinalueiden tiivistämistä. Palveluiden suhteen toivottiin erityisesti yhteisiä maksuttomia julkisia tiloja, monitoimitaloa, uimahalleja ja lähipalveluiden säilyttämistä.

Pyöräilyn ja joukkoliikenteen kehittämistä toivottiin

Virkistäytymis-teemassa toiveissa korostui yhtenäiset virkistysreitit sekä rantojen parempi hyödyntäminen. Liikkumis-teemassa nousi vahvasti esiin pyöräilyn ja joukkoliikenteen kehittäminen. Pyöräilyn suhteen toivottiin mm. yhtenäisiä, sujuvia pyöräreittejä ja parempaa kunnossapitoa. Joukkoliikenteen osalta toivottiin bussiyhteyksien parantamista. Myös lähijuna seisakkeineen mainittiin monessa palautteessa.

Nuoret ja vanhat mukana vaikuttamassa

Nuorison sekä vanhus- ja vammaisneuvostojen työpajoissa keskityttiin kyseisen ryhmän näkökulmiin. Nuorten keskuudessa teema harrastaminen ja vapaa-aika keräsi eniten palautetta, joskin kaikki muutkin teemat synnyttivät paljon ajatuksia. Toivottiin monipuolisesti erilaisia harrastuspaikkoja sekä hengailupaikkoja. Ikääntyneet nostivat esiin mm. yhteisöllisen asumisen sekä yhteiset tapaamispaikat ja -mahdollisuudet. Vammaisneuvostossa puhuttivat esimerkiksi palveluiden ja virkistysalueiden saavutettavuus kävellen ja joukkoliikenteellä.

Harrastusryhmien työpajassa nousi esiin mm. ajatus siitä, että kaupungin pienet hukkatilat, kuten pienet rakentamattomat tontit, pitäisi ottaa hyötykäyttöön esimerkiksi harrastusryhmille. Elinkeinoelämän työpajassa keskusteltiin mm. liikenteestä, pysäköinnistä, keskustan elävöittämisestä ja kivijalkakauppojen toimintaedellytysten turvaamisesta.

Palaute ja kehittämisehdotukset hyödynnetään

Syyskuun 27.päivänä järjestettiin Vanhalla kirjastotalolla Minun Tampere 2040 -päivä. Päivässä oli esillä kaavan tausta-aineistoja ja siellä haastateltiin vaikuttajia. Päivässä oli monenlaista tekemistä ja tutustumista koko perheille.

Työskentely asukkaiden ja muiden osallisten kanssa on ollut antoisaa ja olemme saaneet paljon laadukasta palautetta ja kehittämisehdotuksia. Niitä hyödynnetään kaavan tavoitteiden muodostamisessa. Seuraava jalkautuminen osallisten keskuuteen tapahtuu syksyllä 2015, jolloin esitellään kaavaluonnosta. Toivottavasti tapaamme silloin! Siihen asti jaamme tietoa www-sivuilla, Facebookissa ja blogissa.

Kirjoittanut: Mirka Härkönen, apulaisosastopäällikkö, Sito Oy

Mitä Tampere voisi oppia tulppaanimaalta?

2014-11-09T22:02:00.000-08:00

Monipuolinen luonto lähellä kaupunkia, lukuisat harrastusmahdollisuudet, ruokakauppojen laajat valikoimat ja rauhallisuus olivat ennen Hollantiin muuttoa itsestäänselvyyksiä, mutta saivat Tampereelle palaavan perheemme tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja kotoisaksi.

Kahdessa vuodessa Haag ehti kuitenkin näyttää omat parhaat puolensa. Hollannista jäin erityisesti kaipaamaan monipuolista, vaivatonta ja tiheää julkista liikennettä, kattavaa ja sujuvaa pyörätieverkkoa, OV-chipkaartia, museumkaartia, huikeita kulttuurisia elämyksiä ja huvittelumahdollisuuksia sekä rentoa, välillä jopa satumaista elämänmenoa.

1 Maanlaajuinen matkakortti ja museokortti helpottavat elämää

Iloisia uutisia: Suomeen on tulossa sekä maanlaajuinen matkakortti että museokortti. Waltti-matkakorttihankkeessa on mukana 9 ELY-keskusta ja 22 kaupunkia, myös Tampere. Waltilla voi alkuvaiheessa matkustaa busseissa. Kun mukaan saadaan vielä junaliikenne ja liityntämatkat lentokentille, matkustaminen helpottuu oleellisesti.

Hollannissa yhteinen matkakortti on arkipäivää. Lähes jokaisen hollantilaisen ja pitkäaikaisen turistin lompakosta löytyy OV-chipkaart, jota voi vinguttaa halki maan niin bussissa, ratikassa, metrossa ja junassa kuin randstadrailissa, junan ja raitiovaunun välimuodossa. OV-chipkaart leimataan lukijalaitteessa matkan alkaessa ja uudelleen sen päättyessä. Tällöin kortilta veloitetaan maksu matkan pituuden mukaan. Matkakortin voi hankkia henkilökohtaisena tai anonyymina, jolloin sitä voi käyttää vuorotellen useampi perheenjäsen tai vaikkapa Suomesta kylään saapunut yövieras.

Reissuun voi Hollannissa lähteä ilman etukäteissuunnitelmaa ja lipunvarausta, kunhan matkakortilla on tarpeeksi rahaa. Myytävänä on myös kerta- ja matkailijalippuja. Korttia voi ladata asemilla ja ruokakaupoissa. Jos myöhästyy suunnitellusta yhteydestä, peliä ei ole vielä menetetty, sillä pian tulee seuraava vuoro. Junissa on oma osasto pyörillä, pyörätuoleilla ja lastenvaunuilla matkustavia varten.

Toivon, että Tampereen julkinen liikenne on tulevaisuudessa nykyistä tiheämpää ja vaivattomampaa. On alueita, joihin on työlästä ja raskasta matkustaa usealla bussilla. Tampereelle suunniteltu ratikkalinja on kallis investointi, mutta toteutuessaan todellinen vaihtoehto autoliikenteelle kuljettaessaan suuren joukon ihmisiä nopeasti paikasta toiseen. Junayhteys lentokentälle tekee Tampereen seudusta nykyistä helpommin saavutettavan.

Museokortti lisää museokäyntejä

On todella ilahduttavaa, että Suomen museoliitto on ottamassa vuonna 2015 käyttöön maanlaajuisen museokortin. Mallia korttihankkeeseen Suomi on ottanut Hollannin ja Sveitsin museokorttisysteemeistä. Hollantilaisella museokortilla pääsee rajattomasti 400 museoon kautta maan. Miljoona museokävijää käyttää museumkaartia 6,4 miljoonaa kertaa vuodessa.

Molemmissa maissa idea on sama: maksamalla vuosimaksun pääsee rajattomasti kaikkiin järjestelmään liittyneisiin museoihin vuoden ostohetkestä. Museot.fi-sivuston mukaan Suomessa on 904 museota. Rekisteröityminen järjestelmään on nyt käynnissä. Tampereen ja Pirkanmaan museoiden kävijämäärät ja tulot kasvavat kortin myötä varmasti, kun matkailijat vierailevat samalla reissulla monessa museossa ja säästävät kortin ostamalla rahaa.

Museokortin hinnaksi on suunniteltu 50—54 euroa. Alankomaissa hinta on samansuuntainen, 54,95 euroa, johon lisätään kertaluonteinen rekisteröitymismaksu 4,95 euroa. Hollannissa on käytössä myös 27,50 euron hintainen alle 18-vuotiaiden kortti. Tällainen nuorisokorttivaihtoehto lisäisi oleellisesti myös suomalaisten lapsiperheiden museokäyntejä.

Oma kokemukseni hollantilaisesta museokortista on erittäin myönteinen. Kävimme lastemme kanssa lukuisia kertoja mielimuseoissamme, eikä koko museota tarvinnut kiertää kiireellä läpi, vaan jotakin saattoi jättää seuraavaan kertaan. Kynnys poiketa uuteen museotuttavuuteen ohikulkumatkalla oli matala.

2 Pyöräilystä on tehty helppoa ja kannatettavaa

Kuningaskunnassa pyöräilijä on tien kuningas. Punaiset pyöräkaistat erottuvat selkeästi auto- ja kävelyteistä, pyöräilijöillä on omat liikennevalot ja etuajo-oikeus ajaa jopa yksisuuntaisella tiellä vastakkaiseen suuntaan ja kääntyä oikealle, kun muu liikenne seisoo punaisissa valoissa. Juna-asemien edustojen pyöräparkit ovat täynnä pyöriä ja junan pyörävaunuun voi ottaa pyörän mukaan. Rotvallit eivät menoa hidasta, koska niitä ei ole.

Pyöräily on hollantilaisille luonnollinen tapa liikkua, kuin kävelyn toinen muoto. Pyöräily opitaan jo äidinmaidossa, kun vauvat kulkevat pyörän kyydissä kantoliinassa tai ohjaussarvien väliin tai laatikkopyörään asetetussa vauvanistuimessa.

Pyöriä on joka lähtöön ja ne ovat todellinen vaihtoehto auton hankinnalle. Lapsia ja eläimiä voi kuljettaa perhetandemeilla, laatikkopyörillä ja perävaunuilla. Taakkapyörässä kulkee kolmekin lasta, kun asettaa vauvanistuimen ohjaussarvien väliin ja taakse tavallista pidemmälle tarakalle vaikka kaksoset peräkkäin tuplaistuimeen. Lähes kaikkien pyörien etuosassa on jykevä kori, joten lastenistuimet eivät estä vaikkapa kauppakassin tai repun kuljettamista. Saatavilla on myös erityisiä kuljetuspyöriä, joissa on pitkä tarakka isoa kuljetuslaatikkoa varten edessä tai takana.

Suomessa alkaa olla useampia erilaisten laatikko- ja taakkapyörien nettikauppoja ja Tampereen katukuvassakin hurahtelee jonkin verran erilaisia perhepyöriä. Tampereella pyöräilijät ja kävelijät saattavat kokea toisensa vihollisiksi, koska joutuvat väistelemään toisiaan. Kaistojen jakaminen ja leventäminen poistaisi tämän ongelman. Kaupunkimme olisi aidosti pyöräilymyönteinen, jos se muuttaisi rakennettaan kaikille liikkumismuodoille sopivaksi, tekisi pyörän vuokraamisesta entistä helpompaa, lisäisi vuokravalikoimaan lastenistuimet ja jos tänne saataisiin vielä oma erikoispyöräliike. Tehdään Tampereesta avoin kaikille kulkemisen muodoille!

3 Taianomaisia elämyksiä jopa 80 sentillä

Tampereella on kaksi laitosteatteria, lukuisa joukko pieniä teattereita, musiikki-, elokuva- ja teatteritapahtumia, museoita ympäri maakuntaa, elokuvateattereita, Tampere-talo, Särkänniemi, Viikinsaari. Miten jo olemassa olevia mainioita puitteita voisi vielä parantaa?

Hollannista voisi ottaa oppia museoiden ja käyntikohteiden moninaisuudessa. Alankomaiden museot ovat erityisiä paitsi maan rikkaan maalausperinteen, myös elämyksellisyyden ja interaktiivisuuden ansiosta. Utrechtin junamuseossa vanhojen junien kyytiin saa luvan kanssa kiivetä, kokeilla vipuja ja painella nappuloita. Kuulokkeet korvilla voi tehdä auditiivisen kävelyretken vanhalle asemalle museoon rakennetun kaivoskylän halki. Piha-alueella lapset pääsevät pienen höyryjunan kyytiin, ja uskaliaimmat voivat kokeilla simuloitua aikamatkaa tai kummitusjunan kyytiä.

Nordwijkin Space Expossa pääsee tutkimaan lattialla makaavaa avaruusalusta tai kokeilemaan, miltä simuloitu venäläisen avaruusraketin lähtö tuntuu. Valtavassa pienoismaailma Madurodamissa voi tutustua kerralla koko Hollantiin ja kulttuurimuseo Museonissa roomalaisten aikaan rakentamalla advedukteja, soutamalla viikinkilaivalla ja pelaamalla lukuisia historiallisia ja moderneja pelejä. Museonin vieressä majailee 3D-elokuvateatteri Omniversum, jonka koko auditorion kokoiset valkokankaat saavat aikuisenkin haukkomaan henkeään.

Eftelingin huvipuisto Tillburgissa on satumainen elämys. Perinteisten huvilaitteiden ja satuhahmojen patsaspuiston lisäksi voi nauttia teatterista ja uskomattomista kiertoajeluista halki keijukaisten unimaailman ja Fata Morganan, jossa robotiikalla toimivat nuket herättävät kangastuksenomaisen kaupungin henkiin. Heikompaa voi hirvittää, kun paatti lipuu 10 metrisen jättiläisen jalkojen välistä. Illan hämärtyessä väreillä, tulella ja musiikilla leikkivä vesishow huipentaa illan.

Yksi on kuitenkin yli muiden: pienoisrautatie-harrastajien ylläpitämä Stoomgroep West Zuiderpark, tuttavallisemmin Zuiderparkin junapuisto. Kyyti pienoishöyryjunalla halki puiston maksaa aikuiselta 1 euron ja lapselta 80 senttiä. Hollannissa on erityisen paljon vapaehtoisuutta, ja harrastajat rakentavat ja ylläpitävät tämänkin puiston raiteita, vaunuja ja koneistoja pääosin omalla vapaa-ajallaan.

Löytyisikö Tampereelta yhtä innokkaita junaharrastajia avaamaan vastaavan puiston vaikkapa Viinikan tulevaan perhepuistoon? Voisiko Särkänniemeen lisätä ripauksen taikapulveria Fata Morganan laivamatkan tyyliin? Olisiko Särkänniemen planetaariolla tai Finnkinolla innostusta alkaa näyttää kunnon kalansilmäperspektiivin 3D-elokuvia Omniversumin lailla? Mahtuisiko Pirkanmaalle pikkulasten ja vähän isompienkin takuuvarma suosikkimuseo, interaktiivinen junamuseo — esimerkiksi Vapriikin sisäpihalle?

Tanja Juvani, toimittaja

Asui perheineen Haagissa keväästä 2012 joulukuulle 2013

Viihtyisä kestävien matkaketjujen kaupunki

2014-10-20T00:21:00.001-07:00

Toiveeni on, että Tampere on vuonna 2040 kestävien matkaketjujen kansainvälinen esimerkkikaupunki, yksi viihtyisimmistä kaupungeista maailmassa sekä Suomen toinen kansainvälisesti tunnettu kaupunki.

Olen kiertänyt tutkimusprojekteissa eri maissa – erityisesti Euroopassa – ja tutkinut kaupunkien kehitystä erityisesti liikkumisen näkökulmasta. Tähän mennessä vastaani ei ole tullut monta Tamperetta kauniimpaa kaupunkia. Koskimaisema on vertaansa vailla, Keskustori on uljas kauniine rakennuksineen ja entiset teollisuuslaitokset on restauroitu hienosti niin, että vanha teollisuuskaupungin leima on säilynyt katukuvassa. Palauttamalla keskusta autoilta ihmisille Tampereesta on mahdollista tehdä äärimmäisen viihtyisä ja vetovoimainen kaupunki, joka sykkii elämää ja jossa kauppa kukoistaa. Siihen päästään kokonaisvaltaisella liikennejärjestelmäsuunnittelulla, jossa mahdollistetaan keskustan saavutettavuus eri kulkutavoilla mutta keskustassa autoliikenne ei dominoi.

Yhdyskuntarakenteeltaan Tampere on kuin suoraan joukkoliikennesuunnittelun oppikirjasta. Maankäyttö on keskittynyt nauhamaisesti muutaman käytävän varteen, jolloin joukkoliikenteellä on valtava potentiaali. Liikennejärjestelmä tulee Tampereella suunnitella niin, että sen selkärankana ovat kestävät matkaketjut. Joukkoliikenteellä, pyörällä tai kävellen tai niitä yhdistelemällä täytyy voida tehdä matka paikasta A paikkaan B kilpailukykyisesti autoiluun nähden. Tietyillä vyöhykkeillä, kuten keskuksissa ja asuinalueilla, autoliikennettä täytyy rajoittaa niin, että kestävä matkaketju on henkilöautoa nopeampi ja vaivattomampi vaihtoehto. Siihen vaaditaan laadukkaat joukkoliikenneyhteydet (mieluiten raiteella), Hollannin ja Tanskan tasoiset pyöräilyväylät, viihtyisät kävelyreitit sekä ihmiskeskeisesti toteutetut ketjujen linkkikohdat, jotta matkojen ketjuttaminen on liityntäpysäköinteineen helppoa ja vaivatonta.

Tampere on syytä kytkeä globaaliin fyysiseen internetiin suorien lentojen kautta entistä paremmin. Se on olennainen asia Tampereen seudun kilpailukyvyn kannalta. Kehitteillä oleva AiRRPort-hanke on äärimmäisen kannatettava, sillä sen kautta Tampere paitsi pääsee kiinni globaaliin verkkoon myös näyttää kansainvälisesti suuntaa lentoliikenteen edistämisessä.

Toiveeni tulevaisuuden Tampereen suhteen ei ole utopistinen. Kaikki on käden ulottuvilla. Sen saavuttamiseksi kuitenkin vaaditaan rohkeaa pitkän tähtäimen päätöksentekoa sekä luovaa ja korkealaatuista suunnittelua. Yksi olennainen asia on laaja-alainen kaupungin ja kaupunkiseudun kehittämisstrategia, joka ei jää korulauseiden tasolle vaan on konkreettinen palapelin koko kuva. Sellaisen luominen vaatii pitkäjänteistä työtä, jota ei pitäisi liiaksi sitoa yhden valtuustokauden mittaan. Kun kokonaispaletti on kasassa, sitä lähdetään toteuttamaan osa askel askeleelta. Ei palapeliäkään rakenneta kerralla, vaan pala palalta.

Kalle Vaismaa, tutkimusjohtaja, TkT, TM
Liikenteen tutkimuskeskus Verne, Tampereen teknillinen yliopisto

Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas: Värikäs, avoin ja eläväinen Tampere

2014-09-24T06:20:00.005-07:00

Vuonna 2040 Tampere on kasvanut väestöltään. Alueella asuu noin puoli miljoonaa asukasta ja se on muuttovoittoinen kaupunki. Tampere on monella tapaa vetovoimainen kaupunkikeskus. Tampere pystyy tarjoamaan asukkailleen monipuolisia palveluja. Tamperelaiset voivat nauttia kaupungista ja sen luonnonläheisyydestä.

Pääkaupunkiseudun läheisyys on selkeä vetovoima Tampereelle. Yhdessä Helsingin kanssa se muodostaa selkeän kasvukeskuksen. Tamperelaisilla on kyky ja mahdollisuus tehdä töitä ja nauttia kulttuurista. Kaupunki tarjoaa paljon opiskelijoille ja lapsiperheille, mutta vaurauden myötä kaupungilla on mahdollisuus pitää hyvää huolta myös vanhuksista. Keskustassa liikutaan pääosin ratikalla, pyöräillen ja kävellen. Kevyen liikenteen määrä on kasvanut huomattavasti ja henkilöautoilu on selkeästi vähentynyt.

Rikas, puhdas ja avoin

Vuonan 2040 Tampere on ruokakulttuuriltaan rikas. Kirkolta kirkolle, järveltä järvelle muodostaa vilkkaan alueen, jossa on runsaasti ravintoloita. Tampereella voi nauttia eri maailman keittiöiden ruokaa. Ravintolamaailma on yhdistelmä Amsterdamia, Lontoota, Berliiniä, Helsinkiä ja Tallinnaa. Tampere näyttää tuolloin gastronomian parhaat puolet.

Tampere maistuu herkulliselta ja se tuoksuu hyvältä, sillä Tampereella tuoksuu puhdas ilma. Keskusta on raitiotieliikenteen ja kevyen liikenteen ansioista ympäristöystävällisempi, sillä esimerkiksi pyöräilyyn on panostettu paljon.

Tampereen ilme on avoin. Sama hyvä periaate kuin nykyisinkin, jatkuu. Tampere ottaa muuttajat avosylin vastaan ja siellä yhdistyy hämäläisyyden sekä tamperelaisuuden parhaat puolet. Yhteistyö eri tahojen kanssa ja eteenpäin katsominen ovat kaupungin valtteja, jotka näkyvät myös kaupunkilaisille.

Monien mahdollisuuksien kaupunki

Kantakaupungin asukastiheyttä on nostettava. Tämä täytyisi huomioida rakennettaessa. Lisäksi on panostettava poikkeuksellisella tavalla kevyen liikenteen ja ratikkaliikenteen kehittämiseen.

Tampere on mahtavan mukava asua. Se tarjoaa kaikki keskeiset palvelut, joita tarvitsen. Täällä on kaikki, mutta toisaalta on myös helppo singahtaa maailmalle. Täältä pääsee myös nopeasti ja stressittä matkustamaan myös lentäen. Tulevaisuudessa Tampereelta on myös suora juna/ratikkkayhteys Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Tämä toimii syöttöreittinä myös muulle Suomelle.

Omat lapseni ovat tuolloin aikuisia. Tampere tarjoaa heille mahdollisuuksia, sillä tarjontaa on. Toisaalta, jos he päättävät lähteä maailmalle, niin minun on helppo singahtaa heidän luokseen.

Eläväinen Kulttuurin kehäkatu

Tampereen kulttuurin kehäkatu on elävä, sykkivä ja hengittävä kulttuurikeskus. Se on fyysisesti bulevardi, puutarhakatu, joka kulkee Itsenäisyydenkadulta Tammelaan ja sieltä Siperiaan ja taas Hämeenpuistoa alas Ratinan vierestä aina Tampere-talolle.

Sen varrelta löytyy kaikki keskeinen kulttuuritarjonta. Esimerkiksi teatterit, museot ja konserttipaikat sijoittuvat tälle akselille. Se olisi hieman kuin Wienin kulttuurikehäkatu. Raitiovaunu kulkisi myös kehäkatua. Matkustaminen olisi helppoa. Hop in, hop off.

Eri kulttuurilajit, niin ala- kuin yläkulttuuritkin, kohtaavat alueella. Kaikille on tarjolla jotain. Kulttuuria tarvitaan niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Se on osa perushyvinvointia. Tampere on tuolloin vetovoimainen sivistyskaupunki.

Monipuolinen ja värikäs Tampere-talo

Tampere-talon yhteydessä on hotelli ja Muumilaakso on laajentunut. Tampere-talolla on värikäs ja tiivis yhteistyö eri yhteisöjen kanssa. Se on aina auki oleva kulttuurikeskus. Se tarjoaa runsaasti sekä maksullisia että maksuttomia tapahtumia. Tampere-talo on vähän kuin Lontoon Southbank centre. Se on myös kaksinkertaistanut kongressikävijämääränsä.

Maantieteellisesti Tampere on parhaassa keskiössä. Tuolloin neljä viidesosaa suomalaisista asuu kahden tunnin päässä Tampereelta. Tampereella rakennetaan kulttuurin saralla mielenkiintoisimmat ja jännittävimmät produktiot. Tampere tarjoaa edelleen loistavia tapahtumia ja niihin tullaan sankoin joukoin myös ulkomailta.

Yhdyskuntarakennetta on suunniteltava myös nuorille

2014-09-17T01:37:00.003-07:00

Millainen on Minun Tampere nuorille? Sitä kannattaisi kysyä, sillä heissä kasvaa uusi tamperelaisuus. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kukaan ei koordinoi kaupunkirakennetta kokonaisvaltaisesti nuorten näkökulmasta.

Rantaväylän tunnelipäätöksen alla huomasin, että Onkiniemen skeitti-/bmx –puisto poistettiin vähin äänin. Rata oli alueen lähiliikuntapaikka vuodesta 1997, mihin nuoret kulkivat kauempaakin esimerkiksi Lentävänniemestä. Nyt siitä on vain muistona adressit-sivustolla 23 nimen listaus. Sielläkin silti tiedetään yhdessä kommentissa, että Oulussa osataan tehdä jotain oikein.

Lentävänniemessä on ollut aktiivisia nuoria. He rakensivat aikanaan itse oman radan Niemenrannan kylkeen ja se olikin ahkerassa käytössä. Mutta valitettavasti kun aluetta alettiin rakentaa, se vedettiin matalaksi ensimmäisenä. Tilalla ei ole ollut pariin vuoteen silti mitään vaan tasainen savimaa puhumattakaan, että jotakin korvaavaa olisi rakennettu alueelle.

Nyt kun Niemenrantaa kehitetään, pitäisi nuoret ottaa mukaan ideoimaan, millainen ympäristö mahdollistaa nuortenkin vapaa-ajan harrastamisen tai vain yhdessä olemisen. Nuoria voi ottaa mukaan paitsi ideoimaan ja suunnittelemaan sekä tekemään itse. Somen välineitä kannattaa hyödyntää koska siellähän nuoret ovat. Näin yhdessä aikaan saatu paikka pysyisi myös kunnossa kun se koetaan omaksi.

Ritva Asula-Myllynen, HM

Kehittämispäällikkö
Länsi-Alvarin jäsen
Tampere

"Tammerfors Hotel Central 26/8 1913”

2014-09-05T03:41:00.002-07:00

Postikortti vuodelta 1913, kuvassa Hämeenkatu 24...16.

Kaupungit ovat kaupan, hallinnon ja kulttuurin keskuksia. Kaupungissa asuvat, asioivat ja työskentelevät ne ihmiset, joille on hyötyä elää lähellä ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Väestökasvu on luonnollista houkuttelevalle kaupungille. Kasvun tuoma muutos voi olla hallittua tai hallitsematonta. Etäisyyksien minimointi, kävelyetäisyys on kokonaistaloudellista.

Vuonna 1913 Tampereella oli 40 000 asukasta. Postikortin valokuvassa vasemmasta laidasta lähtien näemme seuraavat rakennukset:

Hämeenkatu 24 oli yksikerroksinen Scala elokuvateatteri (1911). Sen tilalla on nykyään 6-kerroksinen Yhdyspankin talo (1937)
Hämeenkatu 22 edusti jo sata vuotta sitten korkeata rakentamista. Viisikerroksinen Tampereen Osake-Pankin talo (1905-) on edelleen Hämeenkadun katukuvassa.
Kuninkaankadun itäpuolella oli Blomin nelikerroksinen asuin- ja liikerakennus (1906). Tilalla on nykyään 7-kerroksinen entinen Stockmannin tavaratalo (1955). Hämeenkatu 20:n katutasossa on nykyisin mm. ruotsalaisia vaatekauppoja.
Hämeenkatu 18 oli kaksikerroksinen Kangashallien rakennus (1907). Rakennusta korotettiin neljällä kerroksella jo vuonna 1926. Osattiin sitä täydennysrakentamista ennenkin.
Viimeisellä tontilla ennen Keskustoria on Hämeenkatu 16. Vuonna 1913 Hämeenkadun puolella oli vankilarakennus (1873), VPK:n kalustohuone (1888) ja Raatihuone (1890). Vankila ja kalustohalli ovat saaneet väistyä 2–7-kerroksisen Kauppa-Hämeen (1964) tieltä. Raatihuone seisoo edelleen ylväänä Keskustorin laidalla.

Vuonna 1913 Tampere oli kansainvälinen kaupunki. Suomi oli tuolloin vielä osa Venäjän keisarikuntaa. Astrid kirjoittaa Annalle Ruotsin Norrköpingiin, että hän on kulkenut junalla Turusta Tampereelle ja jatkaa illalla Vaasaan. Rautatie yhdisti Tampereen muuhun maailmaan.

Vuonna 2013 Tampereella oli 220 000 asukasta. Mikäli väestökasvu jatkuu edellisten vuosikymmenien mukaisesti, on vuonna 2040 Tampereella lähes 280 000 asukasta. Uskon, että Tampere on vielä silloinkin haluttu paikka elää.

Ville-Mikael Tuominen, projektipäällikkö, raitiotiehanke, Tampereen kaupunki

Yhteisellä tekemisellä tulevaisuuden Tampere!

2014-08-26T00:26:00.001-07:00

Tampereen yleiskaavoitus haluaa toteuttaa kantakaupungin yleiskaavan yhdessä asukkaiden, päättäjien ja eri sidosryhmien kanssa. Nyt tehtävän yleiskaavatyön tarkoituksena on löytää yhteinen näkemys Tampereesta vuonna 2040 ja pohtia myös millä keinoilla haluamamme Tampere voidaan saavuttaa.

Yhteisellä tekemisellä varmistetaan, että tulevaisuuden Tampere on nykyisille ja uusille asukkaille, elinkeinoelämälle ja vierailijoillekin kiinnostava sekä monipuolinen.

Yhteistyö käynnistyy kuluvana syksynä keskusteluilla kantakaupungin tulevaisuuden tavoitteista, joiden pohjalta määritellään myös yleiskaavan tavoitteet. Työ jatkuu kahtena seuraavana vuonna kantakaupunkia koskevalla suunnittelulla.

Yleiskaava on suunnitelma, jossa kiinnitetään huomiota Tampereen kaupunkirakenteen vahvuuksien kehittämiseen ja toisaalta se antaa suuntaviivoja korjaamista vaativille alueille. Vahvuuksia on paljon, ainutlaatuinen sijainti ja maisemat kahden järven välissä, hieno työn tekemisen historia ja nykyisyys, upea kulttuurielämä ja tietenkin me tamperelaiset. Vahvuus on myös kaupunkiimme ennustettu asukasmäärän kasvu sekä sijainti seutukunnan keskellä mutta myös koko Suomea ajatellen.

Korjaamista ja uudistumistakin tarvitaan, eri aikoina suunnitellut ja rakennetut alueet tulevat aikanaan elinkaarensa päähän ja ilman uudistamista ne voivat olla kaupunkirakenteen ongelmakohtia. Uudistamista kaipaa myös toiminnallisuus, vaikkapa liikkumisen tavat ja palvelujen käyttäminen, jotka ovat muuttaneet ja muuttavat muotoaan elämänmenon mukana.

Olemme suunnanneet yleiskaavatyössä voimavaroja aikaisempaa enemmän osallistumisen järjestämiseen, onhan yleiskaavoitettava alue on jo nyt runsaan 200.000 tamperelaisen asumisen, työn/opiskelun ja vapaa-ajan ympäristöä. Tämän takia olemme asettaneet itsellemme määrällisen tavoitteen kohdata vähintään 5 % tamperelaisista työn aikana, mutta toki toivomuksemme on, että osallistujien määrä olisi paljon suurempi.

Asukkaiden lisäksi erilaiset sidosryhmät ja lopulta kaupunginvaltuutetut ovat tärkeässä roolissa. Sen lisäksi, että kaavatyöhön voi osallistua helposti netin välityksellä, järjestämme syksyn aikana yli 20 eri tilaisuutta yleiskaavan ympärille ja tuomme tietoa yleiskaavasta myös suoraan asuntoalueille. Osallistujilta saatava tieto kulkee mukana koko kaavaprosessin ajan ja on päättäjillä käytettävissä 2016 kun uusi yleiskaava on hyväksyttävänä.

Tervetuloa vaikuttamaan Tampereen kantakaupungin yleiskaava 2040 – työssä!

Pia Hastio

yleiskaavapäällikkö, Tampereen kaupunki

Minun Tampereeni 2040: Ihmisen ja ilmaston Tampere

2014-08-14T23:13:00.001-07:00

Vuonna 2040 tulen olemaan melkein 90-vuotias jos olen vielä hengissä. En kuitenkaan osaa ajatella kaupunkia 90-vuotiaan näkökulmasta. Haaveilen kaupungista, joka olisi hyvä sen ikäiselle kuin olen, tai olen ollut.

Haaveitteni Tampere on hyvä kahdelle iille, ihmiselle ja ilmastolle.
Ihmiselle kaupunki on hyvä ainakin seuraavilla tavoilla. Ensinnäkin kaupungissa viihtyy. Vapaa-aikana kaupungissa voi rentoutua muullakin tavoin kuin menemällä ravintolaan, elokuviin tai muuhun maksettuun ajanviettopaikkaan. Rakennetun ympäristön lomassa on henkireikiä, viherkäytäviä ja niiden kautta pääsee keitaisiin, joissa sielu lepää.

Keskustan keskeisen keitaan muodostaa Tammerkosken sekä Pyhäjärven ja Näsijärven rantojen kokonaisuus. Rantatunnelin myötä keskusta on taas yhteydessä Näsijärveen. Kävelyreitit kosken molemmin puolin kulkevat Näsijärveltä Pyhäjärvelle kosken rantaa myötäillen.

Tammerkoskesta on tullut suosittu ja maankuulu ulkoilualue, jossa voi lenkkeillä tai kävellä ja pysähtyä kalastamaan, käydä ulkoilmakonsertissa, piipahtaa monenlaisiin museoihin sekä ravintoloihin ja kahviloihin. Lisäksi Koskipuistossa järjestetään huhtikuusta syyskuuhun kirpputori joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina.

Keskustassa on uimaranta, Eteläpuistossa tai Ranta-Tampellan rannassa, tai molemmissa. Muutkin rannat on kaavoitettu siten, että itse ranta jää yhteiseen käyttöön, vaikka rantojen lähistölle onkin 2000-luvulla rakennettu kerrostaloja. Rannoilla voi oleskella ja järjestää erilaisia tapahtumia. Rantoja myötäilevät kävely- ja pyöräväylät lähtevät keskustasta molempiin suuntiin ja niitä myöten pääsee lännessä Raholaan ja Lielahteen ja eteenpäinkin, idässä Tasanteelle ja Olkahisiin, etelässä Härmälään.

Vanhojen, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten purkaminen lopetettiin 2010-luvulla, kun ymmärrettiin niiden arvo kaupungin tunnelmalle.

Toiseksi kaupungin päättäjät ajattelevat päätösten vaikutusta ihmisten terveyteen. He ovat ymmärtäneet, että kaupungin taloudellekin on parempi pitää huolta terveydestä kuin hoitaa sairauksia. Näin varsinaisen terveydenhoidonkin rahat on saatu riittämään paremmin.

Kaupungin päättäjät ovat ymmärtäneet arkiliikunnan merkityksen terveydelle. Sen lisäksi, että kaavoituksella ja liikennesuunnittelulla on tehty kävely ja pyöräily miellyttäväksi ja houkuttelevaksi, arkiliikuntaa ajatellaan suunnittelussa laajemminkin. Kaupunki laati 2010-luvulla erityisen liikuntakaavan, jossa kartoitettiin arkiliikunnan näkökulmasta kävely- ja pyöräilyreitit, puistot, koulujen pihat ja asuma-alueet, ja laadittiin suunnitelma siitä miten erilaisia ympäristöjä kehitetään paremmin arkiliikuntaa ja samalla terveyttä tukeviksi.

Arkiliikuntaa edistävä ympäristö tarjoaa myös lapsille hyvät mahdollisuudet leikkeihin. Se on lapsille hauskempi ja turvallisempi kuin ennenvanhainen autojen hallitsema kaupunkitila.

Vaikuta alueellisissa työpajoissa!

2014-08-14T00:58:00.001-07:00

Kantakaupungin yleiskaavatyössä on käynnissä vaihe, jossa määritellään kaavan tavoitteet.

Haluamme saada kaavaan eri osapuolten näkemyksiä tulevaisuuden Tampereesta.

Tarkoituksena on pohtia, minkälainen Tampereen tulisi olla vuonna 2040, jotta se on mahdollisimman hyvä paikka asua ja elää. Tämä on tärkeä hetki vaikuttaa.

Alueelliset työpajat ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Niitä järjestetään seuraavasti:

19.8. klo 17.00–19.00 Länsi-Tampereen Kantakaupunki-ilta (Tipotien sosiaali- ja terveysaseman auditorio, Tipotie 4)
21.8. klo 17.00–19.00 Etelä-Tampereen Kantakaupunki-ilta (Hatanpään koulun ruokala, Haapakuja 2)
1.9. klo 17.00–19.00 Kaakkois-Tampereen Kantakaupunki-ilta (Hervannan elokuvateatterin pieni sali, Lindforsinkatu 1)
2.9 klo 17.00–19.00 Koillis-Tampereen Kantakaupunki-ilta (Leinolan koulun ruokala, Sammalladonkatu 1)

Lisäksi järjestämme 27.9. avoimien ovien tilaisuuden Minun Tampere 2040 sekä työpajoja erityisryhmille ja elinkeinoelämälle.

Toivomme ilmoittautumista alueelliseen työpajaan viimeistään kolme päivää ennen tilaisuutta sähköpostitse (maiju.lintusaari(at)sito.fi).

Lämpimästi tervetuloa mukaan tekemään tulevaisuuden Tamperetta!

Tampereella on käynnissä kantakaupungin yleiskaavan laatiminen vuodelle 2040. Yleiskaavalla määritetään kantakaupungin kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueen käyttö yleispiirteisesti: sillä osoitetaan, mihin uusi asuminen, palvelut, työpaikat ja viheralueet sijoittuvat. Yleiskaava halutaan laatia tiiviissä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä asukkaiden, elinkeinoelämän, päättäjien, järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa. Yhteistyöllä saadaan kaikkien osallisten näkemykset huomioiduiksi ja kaavasta tulee yhteinen asia, Minun Tampere 2040.

Kaikille paree Tampere esteettömyyttä lisäämällä

2014-07-07T03:47:00.002-07:00

Esteettömyys tarkoittaa rakennettua ympäristöä, palveluja ja tiloja, jotka eivät erottele ihmisiä heidän toimintakykynsä mukaan. Esteetön ympäristö on välttämätön monille eri tavoin toimimisesteisille ihmisille, joita Suomessa arvioidaan olevan noin kymmenen prosenttia väestöstä. Muille se luo sujuvuutta ja helppoutta toimia.

Usein ympäristön esteet hankaloittavat esim. lastenvaunujen tai raskaiden kantamusten kanssa kulkevien sekä ikäihmisten arkea. Esteettömyyttä ei tulekaan nähdä erityisratkaisuna, vaan kaikkien kansalaisten liikkumista, osallistumista ja toimintaa helpottavana yhteiskunnan luonnollisena tapana toimia. Rakennetun ympäristön tulee tarjota kaikille mahdollisuus elää ja toimia muun väestön keskuudessa. Esteettömyys perustuu ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen. Tällaisen ympäristön toteuttaminen ei aina ole kustannuskysymys, vaan ensisijaisena tekijänä on oikea asennoituminen.

Esteettömyyden moniulotteisuus

Yhteiskunnan esteettömyys tai esteellisyys on nähty näihin päiviin saakka yksilön ongelmana. Tämä näkökulma voidaan kääntää, jolloin käyttäjien sijasta turvaton ja ei-toimiva rakennettu ympäristö tuottaa liikkumis- ja toimimisesteisyyttä. Tällöin toimimisesteisyys nähdään yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin ongelma siirtyy yksilöstä yhteisöön. Olennaista on, että henkilöä ei sopeuteta rajoittavaan yhteiskuntaan, vaan päinvastoin.

Tarkastelun kohteeksi tulee, kuinka pitkälle yhteiskunta on halukas muuttamaan toimintatapojaan ja asenteitaan niin, että toimintaympäristön fyysiset, sosiaaliset ja asenteelliset esteet katoavat. Rakennukset ja kulkuväylät tulee suunnitella ihmistä varten, ei ihmistä rakennuksia varten. Valtakunnallisen vammaisneuvoston pääsihteeri Sari Loijas toteaa, että esteettömyys ja ympäristön toimivuus ei poista vammaisuutta: sokea henkilö on sokea senkin jälkeen, kun risteykseen on asennettu summeriohjaus tai pyörätuolia käyttävä ihminen istuu pyörätuolissa, vaikka rakennukseen johtaisikin luiska. Esteetön ympäristö sen sijaan vähentää huomattavasti vammaisuudesta aiheutuvaa haittaa. Siksi se on arvo sinänsä.

Tavanomaisimmin esteettömyyden yhteydessä tarkastellaan fyysisiä esteitä ja niiden poistamista eli liikkumisesteettömyyttä. Esteettömyys ei ole kuitenkaan pelkästään liikkumiseen liittyvä asia. Mahdollisimman monelle soveltuvia ympäristöjä saadaan aikaan ottamalla suunnittelussa huomioon liikkumisen ohella näkemiseen, kuulemiseen, viestintään ja vaikkapa allergioihin liittyvät näkökulmat. Kun samanaikaisesti otetaan huomioon eri ryhmien tarpeet, ei luoda uusia esteitä joillekin toisille henkilöille. Esimerkiksi suojatien reunakivettömyys on hyvä ratkaisu pyörätuolia tai rollaattoria käyttävälle henkilölle tai pyöräilijälle, mutta se ei sovellu näkövammaiselle henkilölle, koska reunakivi toimii hänelle johdattavana elementtinä. Niinpä toimivalla suojatiellä tulisikin olla reunakivellinen osuus sekä luiskattu osuus suojatien toisessa reunassa.

Väestön ikärakenteen muutos

Väestön ikärakenteen muutos tulee lisäämään vanhusten määrää ja siten esteettömyyden merkitystä myös Tampereen kaupungin palveluja tuotettaessa. Vuonna 2040 Tampereen asukkaista noin neljännesosa on yli 65-vuotiaita. Näin voimakas ikäihmisten määrän kasvu lisää muiden palvelutarpeiden ohella esteettömän ympäristön ja esteettömien palvelujen tarvetta.

Väestön ikääntyminen lisää tarvetta ja vaatimuksia tukea kotona asumista mahdollisimman pitkään. Iäkkäiden ihmisten kotona selviytyminen edellyttää esteettömiä ja muunneltavissa olevia asumisratkaisuja sekä kodin seinien ulkopuolelle ulottuvia itsenäistä selviytymistä tukevaa elinympäristöä ja arkipalveluiden helppoa saavutettavuutta. Ensimmäisenä ikääntyvillä ongelmia tuottavat yleensä mahdollisuudet liikkua portaissa, vaikeuksia voi tuottaa jo ulospääsy omasta kodista. Oman asunnon esteettömyysongelmat ja kerrostalojen hissittömyys ovat yleisiä kotona selviämistä vaikeuttavia ongelmia. Hissi on merkittävä kotona asumista mahdollistava tekijä. Tampereella hissittömissä kerrostaloissa asuu noin 26 000 ihmistä.

Kohti esteetöntä Tamperetta

Jotta eri tavoin toimimisesteisille henkilöille voidaan tarjota mahdollisuus liikkua ja toimia omatoimisesti, tarvitaan parannuksia nykyisiin olosuhteisiin – esteettömiä koteja, asuin- ja liikerakennuksia ja julkisia tiloja, turvallista ja helppokulkuista lähiympäristöä, helposti saavutettavia palveluja sekä esteettömiä ja toimivia joukkoliikenne- ja vapaa-ajanpalveluja. Kaupungin esteettömyysohjelma linjaa, että jo vuonna 2016 Tamperetta voisi luonnehtia esteettömäksi. Vammaisneuvosto totesi jokin aika sitten, että kaupungilla on kyllä oikea suunta, mutta tarvitaan vielä vuosia, että Tamperetta voisi kutsua esteettömäksi, ehkä sitten viimeistään vuonna 2040. Vuoden 2016 tavoitteen voisi päivittää kuulumaan seuraavasti: Tampere on vuonna 2016 huomattavasti esteettömämpi kuin Turku.

Jukka Kaukola, Vammais- ja esteettömyysasiamies,Tampereen kaupunki

Hymyli ja uusi toimintamalli

2014-06-23T00:45:00.000-07:00

Kämmenniemen koulussa 1.-2. -luokilla ja esiopetuksessa on alkanut esi- ja alkuopetuksen yhteistyö. Tätä yhteistyötä kutsutaan uudeksi toimintamalliksi sekä ”Jouskaksi” eli joustava esi- ja alkuopetus. Tähän uuteen toimintamalliin siirrytään Tampereen kouluissa ja esiopetuksessa asteittain lukuvuoteen 2015–2016 mennessä.

Esi- ja alkuopetuksen uusi toimintamalli ei ole väliaikainen kokeilu tai projekti vaan esi- ja alkuopetuksen yhteistyön joustava kehittäminen sisältyy myös uuden opetussuunnitelman perusteisiin, jotka otetaan käyttöön valtakunnallisesti vuonna 2016.

Fyysisten tilojen yhteiskäytön lisäksi yhteistyön painopisteinä ovat mm. toiminnallisuus, tutkiminen, elämyksellisyys ja leikki. Toiminnallisuudesta esimerkkinä pienryhmätyöskentely, ns. ”Hymyli-ryhmät”, joihin kaikki esikoululaiset ja 1-2 -luokkalaiset pääsevät osallistumaan. Hymyli on hauska ja leikkisä hahmo Taikamaan aapisesta.

Hymylitunnit pidetään kerran viikossa. Tunneilla on teemaan suunniteltua toimintaa luokassa tai pienryhmissä. Oppiminen tapahtuu mm. liikuntaleikkien, draamatyöskentelyn, kädentöiden ja yhdessä tekemisen kautta.

Uuden toimintamallin suunnittelussa Kämmenniemessä taustalla vaikuttavat muun muassa päiväkodin johtaja ja rehtorit. Lisäksi mukana suunnittelussa ja toteutuksessa ovat 1.-2. luokanopettajat, resurssiopettajat, koulunkäyntiavustajat, lastenhoitajat ja esikoulunopettajat. Sekä alueen puheterapeutti ja koulun erityisopettajat ovat myös mukana.

Ohessa on oppilaiden näkemys Hymyli -kaupungista. Lapset ovat Hymyli-tunnilla yhdessä rakentaneet Hymyli-maskoteilleen oman kaupungin.

Lielahti - näköalakaupunki

2014-06-12T05:13:00.002-07:00

Lielahden kehittämisestä on valmistunut kaksi vaihtoehtoa: Saaret ja Niemet. Tampereen kantakaupungin yleiskaavatyössä on lähdetty etsimään uuttaa visiota Lielahdelle: alueelle, josta on jo pitkään tavoiteltu Tampereen uutta alakeskusta.

Alakeskukseksi nimitetään yleispiirteisessä maankäytön suunnittelussa keskusta, joka ei ole kunnan pääkeskus. Käytännössä alakeskukset vastaavat pienten ja keskisuurten kuntien keskustoja. Niissä on hyvä tarjonta erityisesti julkisia palveluita, monipuolisesti erilaisia asuntoja ja hyvät yhteydet kaupungin keskustaan. Niissä pitäisi myös olla riittävä määrä työpaikkoja, mutta tämä tavoite jää monesti saavuttamatta.

Nyt voimassa olevaa Pirkanmaan ensimmäistä maakuntakaavaa valmisteltiin 2000-luvun alussa. Samaan aikaan Tampereen kaupunki laati uutta yleiskaavaa Lielahden alueelle, joka oli muuttunut teollisuusalueesta kaupallisten palvelujen keskittymäksi. Näissä prosesseissa nousi esiin ajatus, jonka mukaan Lielahti voisi olla yksi Tampereen alakeskuksista. Aiemmin Tampereen alakeskuksia olivat olleet Hervanta, Linnainmaa ja Tesoma. Lielahden kohdalla tiedettiin jo silloin, että muutos aidoksi keskukseksi vaatii paljon. Tilastollisesti keskuksessa yhdistyvät asuminen, työpaikat, julkiset ja kaupalliset palvelut sekä hyvä joukkoliikenne. Tiukimmilla kriteereillä yhä edelleen vain Hervanta täyttää kaikki vaatimukset. Vaatii siis vuosikymmenien pitkäjänteistä työtä synnyttää kaupunkirakenteeseen uusi vahva alakeskus.

Alakeskuksilla on merkittävä funktio kaupunkirakenteessa. Ne tarjoavat palveluita lähellä asukasta ja kaupunkikeskustaa edullisempaa asumista. Ne mahdollistavat myös hyvät mahdollisuudet ikäpolviasumiseen. Ajatus hierarkisesta keskusverkosta on elänyt suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa lähes koko sotien jälkeisen ajan. Kuitenkin siinä, missä teollisuusyhteiskunta on muuttunut palvelu- ja informaatioyhteiskunnaksi, yhdyskuntarakenne on muuttunut selkeään keskushierarkiaan perustuvasta järjestelmästä monikeskuksiseksi verkostokaupungiksi, minkä pitäisi heijastua myös alakeskusten suunnitteluun. Kriittisiksi kysymyksiksi Lielahden kohdalla nousevat sen kytkeytyvyys yhtäältä ympäröivään yhdyskuntarakenteeseen ja toisaalta myös maakunnan aluerakenteeseen sekä valtakunnalliselle ja seudulliselle liikenneverkolle.

Lyhyesti kaupungin keskustaan

Vahva kaupallinen tausta on hyvä alku Lielahden keskustan muodostamiselle. Kuten keskustojen myös hyvien kauppapaikkojen muodostaminen on vuosien, jopa vuosikymmenten mittainen työ. Lielahdessa tämä työ on jo tehty. Aluekehityksen näkökulmasta Lielahden etuna on sen lyhyt etäisyys kaupungin keskustasta. Ajallisesti lyhyellä etäisyydellä ovat myös kaikki raitiotiehen kytkeytyvät alueet. Mieleen nousee väistämättä kysymys: Mitä oikeastaan merkitsee alueen kehittymiselle se, että se on nopean yhteyden päässä kolmesta yliopistokeskittymästä? Toisin kuin aiempien vuosikymmenien alakeskuksia, Lielahden keskustaa on mahdollisuus kehittää mielenkiintoisena työpaikka-alueena. Tähän antaa raitiotien lisäksi hyvät mahdollisuuden myös sijainti Tampereen sisääntuloväylällä. Raitiotien ja sisääntuloväylän solmukohta mahdollistaa joukkoliikenteen vahvan terminaalin muodostumisen, mikä edelleen tukee mm. alueen kaupallisia palveluja ja edistää koko seudun liikennejärjestelmän toimivuutta. Lielahti onkin täynnä uusia aluekehittämisen näköaloja.

Keskusta ei kuitenkaan ole vain määrällisten asioiden kokonaisuus, mitattu palvelutaso tai asuntotuotanto. Keskustan pitää näyttää ja tuntua keskustalta. Yhä enemmän keskustojen kehittämisessä korostuvat ympäristön laatukysymykset. Hyvä keskusta mielletään visuaalisesti keskustaympäristöksi: keskustakortteleiksi, toreiksi, puistoiksi, miellyttäväksi kävely-ympäristöksi jne.

Valttina järven läheisyys

Lielahden kehittämisen ehdoton vahvuus on kahden kilometrin mittainen osuus Näsijärven rantaa. Ranta-alueelle on madollista rakentaa koteja tuhansille uusille asukkaille, joilla on suora järvinäkymä ja jotka sijaitsevat järven välittömässä läheisyydessä. Voidaan puhua todellisesta näköalakaupungista. Lielahdesta ei myöskään puutu historiallista ulottuvuutta. Korkeatasoinen kulttuuriympäristö sekä vedellinen ympäristö, antavat aivan erityiset lähtökohdan uudelle keskustalle. Uusia alakeskuksia kritisoidaan usein juurettomuudesta. Lielahden kohdalla juuria löytyy – nyt sillä on myös siivet!

Teksti: Karoliina Laakkonen-Pöntys, maakuntakaavoitusjohtaja, Pirkanmaan liitto

Kehittämisvisio

Ekosysteemipalvelut - kaiken takana on luonto

2014-05-23T02:52:00.003-07:00

Ekosysteemipalvelu on käsitteenä herättänyt viime vuosina paljon keskustelua. Täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran kuultuna se särähti korvaan melko pahasti.

Tarkemmin asiaan perehdyttyäni ekosysteemipalvelu-konsepti tarjoaa mielestäni hyvin mielenkiintoisen (ja tervetulleen) näkökulman luontoarvojen ja viheralueiden tarkasteluun ja niiden (taloudelliseen) arvottamiseen.

Ekosysteemipalvelu-käsitteellä tarkoitetaan kaikkia luonnon ihmiselle tarjoamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Ekosysteemipalvelut voidaan jakaa neljään luokkaan: tuotanto-, ylläpito-, sääntely- ja kulttuuripalveluihin. Luonnon tarjoamia tuotantopalveluja ovat esimerkiksi lääke-, ravinto- ja rakennusaineet. Ylläpitopalveluihin kuuluvat esimerkiksi yhteyttäminen ja ravinteiden kierto. Lisäksi luonto säätelee ilmakehän, maaperän ja vesistöjen koostumusta (sääntelypalvelut) ja tarjoaa kulttuuripalveluina mahdollisuuden rauhaan, virkistäytymiseen ja uuden tiedon hankkimiseen.

Luonnon tuottamat hyödyt edistävät ihmisten hyvinvointia monin tavoin. Usein näitä hyötyjä pidetään itsestään selvyyksinä ja etenkin ekosysteemien toiminnan vuorovaikutussuhteet ovat vaikea havaita. Ekosysteemien merkitys ymmärretään vasta kun niiden tuottama hyöty (palvelu) ollaan vaarassa menettää.

Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen riippuvuussuhde on moniselitteinen. Biologisen monimuotoisuuden on todettu edesauttavan ekosysteemipalveluiden tuotantoa ja samalla myös parantavan niiden kykyä vastustaa ja sopeutua luonnollisiin ja ihmisen aiheuttamiin häiriöihin ja muutoksiin.

Ihminen on toiminnallaan muokannut luontoon monenlaisia ekosysteemejä ja ihmisellä on tarve valjastaa ympäristö tuottamaan tehokkaammin (ja entistä tehokkaammin) erilaisia ekosysteemipalveluita.

Ihmisen muokkaamat ekosysteemit, kuten kaupunki ja maaseutu ovat monimuotoisia sosiaalisia, kulttuurisia ja ekologisia kokonaisuuksia joiden toiminnan ymmärtäminen ja niiden tasapainoinen kehittäminen vaativat monialaista lähestymistapaa. Ekosysteemipalvelu-konsepti on kehitetty tukemaan tätä tarvetta.

Kaiken ihmistoiminnan perustana on luonto. Hieman utopistisesti ajateltuna tämän katsontatavan leviäminen laajemmin yhteiskunnan eri tasoille saattaisi mahdollistaa ympäristösuhteemme kannalta nykyistä tasapainoisemman tulevaisuuden.

Ekosysteemipalvelu on tullut Suomessa tutuksi vasta viime vuosina. Ekosysteemipalvelut on kuitenkin huomioitu maankäytön suunnittelussa ja sen vakiintuneissa käytännöissä jo pitkään. Esimerkiksi virkistysalueet, esteettiset arvot, melun ja pölyn torjunta sekä hulevesien käsittely ovat asioita, joita käsitellään useimmissa suunnitteluprosesseissa, vaikkakaan ei ekosysteemipalvelujen nimellä. Myös lainsäädäntö kieltää ympäristön pilaamisen ja edellyttää luonnon monimuotoisuuden suojelua suunnittelussa monin tavoin.

Luonnon monimuotoisuutta on perinteisesti suojeltu sen itseisarvon takia ja suojelun päämääränä on uhanalaisten tai muiden tärkeiksi koettujen lajien ja elinympäristöjen säilyttäminen. Ehkä osin siksi suojelu melko usein on nähty vain haittana taloudelliselle kehitykselle ja tämä ristiriita on monesti kärjistynyt pitkiksi oikeusprosesseiksi. Virkistysalueet on nähty rakentamisen reserveinä, eikä laajojen yhtenäisten viheralueiden merkitystä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille ole ymmärretty ja etenkään ihmisten huolta lähiympäristön virkistysmahdollisuuksien vähenemisestä ei ole otettu kovin tosissaan.

Ympäristötietoisuus on kasvanut viime vuosina, mutta yhä edelleen luonnon ja ympäristön hyötyarvot ymmärretään huonosti. Perinteiset taloudelliset tarkastelut saavat usein huomattavan suuren painoarvon esimerkiksi maankäyttöön liittyvässä suunnittelussa ja päätöksenteossa, ja turhan usein kiinteistön arvon nostaminen rakennusoikeudella nähdään ainoana ja kaikkein tärkeimpänä ja taloudellisesti kannattavimpana tapana kehittää kaupunkiympäristöä.

Hyvinvoivan ja monimuotoisen ympäristön taloudellinen hyöty on monessa tapauksessa kiistaton. Ihminen saa kaiken tarvitsemansa luonnosta, eikä ole olemassa ilman sitä. Puhdas luonto ihmisen ympärillä virkistää ja ravitsee, saastunut vie voimat ja sairastuttaa. Karuimmillaan esimerkit ekosysteemipalveluiden pettämisestä (ihmistoimien takia) voivat olla surullisia. Ihmisiä kuolee likaiseen veden aiheuttamiin seurauksiin päivittäin ja tuhansittain ja pula puhtaasta vedestä on kasvava huolen aihe ympäri maapallon. Suomessa läheisimmiltä voivat tuntua silmänkantamattomiin vihreänä kelluvat levälautat mökkirannassa tai lähimetsien rakentuminen ja virkistysyhteyksien katkeaminen.

Ekosysteemipalvelunäkökulmassa huomioidaan luonnon monimuotoisuuden yhteys ihmisille elintärkeiden ympäristöolosuhteiden ylläpitämiseen ja hyödykkeiden tuotantoon ja sitä kautta sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen elämän mahdollistamiseen. Näkökulma on ihmislähtöinen ja sen avulla luonnon tuottamia hyötyjä voidaan aikaisempia menetelmiä paremmin mitata ja vertailla muiden kunnalliseen päätöksentekoon liittyvien mittareiden kanssa. Toisaalta kaikkia ekosysteemipalveluita ei pysytä mittamaan ja niistä jotkut ovat ehdoton elämän edellytys. Pyrkimys ekosysteemien taloudellisten arvojen mittaamiseen onkin saanut kritiikkiä siitä, että nyt myös ympäristö (ja sen suojelu) pitäisi alkaa näkemään jatkuvan talouskasvun osana, rahallisesti merkittävänä investointina, jonka pitää tuottaa vuosivuodelta enemmän tuloja omistajilleen. Kuka sitä paitsi edes omistaa ekosysteemipalvelut? Huonoimmillaan ekosysteemipalveluajattelu vääristää entisestään jo nykyisin kieroon kasvanutta luontosuhdettamme.

Viime vuosina muutamissa kotimaisissa suunnittelutapauksissa ekosysteemipalvelunäkökulma on otettu suunnittelua taustoittavaksi tai ohjaavaksi lähestymistavaksi, esimerkiksi Lahden yleiskaavan laatimisen yhteydessä, Uudenmaan neljännen vaihemaakuntakaavan viherrakenteen tarkastelussa, Sipoon Sibbesborgin osayleiskaavan suunnittelutyössä, Tampereen Tesoman yleissuunnittelussa sekä myös nyt vireillä olevassa Tampereen kantakaupungin yleiskaavassa.

Suomen Ympäristökeskuksen laatiman EVITA-työn tarkoituksena on ollut tarkastella Tampereen kaupungin ekosysteemipalveluita ja viherrakennetta uusimpien tutkimusten ja paikkatietoanalyysien avulla. Työn laatiminen on ollut eräs Tampereen kaupungin ympäristöpolitiikan tavoitteista ja selvitys on tausta-aineistoa kantakaupungin yleiskaavatyössä.

Selvityksen tulokset ovat mielenkiintoisia, kannattaa lukaista selvitysraportti:

EVITA-loppuraportti

Lähteet:

http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Ekosysteemipalvelut_ja_luonnon_monimuotoisuus/Ekosysteemipalvelujen_tutkimusohjelma

Mari Ariluoman diplomityö 13.11.2012 kaupunki ekosysteemipalvelujen tuottajana.

http://issuu.com/mariariluoma/docs/diplomityo_mariariluoma

Kirjoittaja: Hannu Eerikäinen, kaavoitusarkkitehti, maisema-arkkitehti

Tampereen kaupunki

Näyttelijä Samuli Mujeen Tampere

2014-05-12T10:50:00.001-07:00

Minkälaisena näkee Tampereen nyt ja tulevaisuudessa Tampereen Työväenteatterin näyttelijä Samuli Muje? Kuuntele ja katsele.

Osallistu ja vaikuta!

2014-04-29T23:54:00.002-07:00

Tampereen kantakaupungin yleiskaavan Osallistumis- ja arviointi-suunnitelmasta on mahdollisuus antaa palautetta 5.5.2014 saakka.

http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus/yleiskaavoitus/kantakaupunginyleiskaava2040.html

Rosa Meriläinen: Tampere 2040

2014-04-22T02:24:00.000-07:00

Vuonna 2040 näen Tampereen ylhäältä. Aurinko häikäisee silmiäni, mutta pienestä vihjeestä ystävällinen baarityöntekijä napsauttaa varjon pöytäni ylle. Kiitän häntä ehtymättömästi uudistuvalla murteellani. Käytän muodikasta tampereenkielistä ilmaisua, jota Tammelantorin suomenkiinalaiset mansikanmyyjät alkoivat vastikään viljellä: “kiikii”.

Siemaisen oluttani ja etsin katseellani hieman alempana lepäävää ensimmäisen tornin terassia. Se erottuu hyvin, sillä muuten Tammelan pää on vihreänä. Katot ovat täyttyneet ryytimaista ja kukkapenkeistä. Vain muutama liikehuoneisto ja purettava rakennus ovat jättäneet viherkatot hoitamatta.

Tunnen piston sydämessäni, sillä omat yrttini ovat jälleen kuolleet kuivuuteen. Olin yrittänyt istuttaa chiliä ja persiljaa, mutta unohtanut koko projektin jo seuraavana päivänä. Ehkä voisin vihdoin myöntää, ettei minusta ole viherkaton hoitoon ja luovuttaa oma neliöni jollekin muulle meidän rappukäytävästä – jollekin, jonka kuopsutusvietti ei ole yhtä teoreettista lajia kuin minulla.

Levitän toisen kerroksen aurinkovoidetta kasvoilleni, vaikka purkki lupaa sadan prosentin suojan koko päiväksi. Markkinamiesten lupauksiin ei pidä luottaman jos haluaa säilyttää terveytensä. “Sadan prosentin suojasta” huolimatta olen ruskettunut. Siitä lähtien kun pirkanmaalainen naiskeksijä Malala Makkonen lanseerasi tietokonenäytön, joka toimii mainiosti myös kirkkaassa päivänpaisteessa, olen työskennellyt ulkona.

Juuri tänään olen saanut toimitettua viidennentoista romaanini käsikirjoituksen Euroopan menestyneimmälle kustannusosakeyhtiölle Teokselle, jonka graafikkotiimi on ollut visuaalisesti kunnianhimoisen sähköisen kirjan edelläkävijöitä jo 20-luvulta asti. Olen todellakin ansainnut olueni, joka on pantu rakkaudella aivan kivenheiton päässä.

Oluen jälkeen jonotan hissiin ämpärihumalaisten Guggenheim-turistien kanssa ja huokaisen: “Koska ne oikein keksivät sen teleportaatiolaitteen”! Kadulle päästyäni en sitä enää murehdi. Tässä kompaktissa kaupungissa matkat taittuvat jalan. Harvoin olen niin kiireinen, että tarvitsisin raiteita tai kuljetinta. Jos saan valita – ja minähän saan – menen aina mieluummin ylös- kuin eteenpäin. Ja ylös minut vie seuraavan tornitalon hissi. Suoraan terassille, josta avautuu vavisuttava näkymä kimaltelevalle Näsijärvelle. Järvelle, jota ei voi 3D-tulostaa.

Tampere on kaiken keskellä

2014-04-09T13:21:00.003-07:00

Vuoden 1960 lokakuun alkuun en ollut tiennyt Tampereesta muuta kuin sen, että se kuului Suomen kolmen suurimman kaupungin joukkoon. Ensimmäinen kokemus tästä kauniista kaupungista oli, kun matkustimme vastavihittynä parina Kouvolasta tulevaan kotikuntaamme Kurikkaan.

Ajoimme kaupungin keskustan läpi, koska rantatietä ei silloin vielä ollut. Tämä Tampereen läpi ajaminen tuli meidän perheelle vuosikymmenien ajaksi jokavuotiseksi tavaksi. Aina kun kesälomat alkoivat, suuntasimme auton kohti Kymenlaaksoa. Vietimme lomat Elimäen mummulassa.

Lapset (syntyneet 1964 ja 1969) odottivat saapumista Tampereelle ja kilpailivat kumpi ennemmin huomaa ortodoksisen kirkon. Se oli merkkinä siitä, että matkamme oli puolivälissä.

Yleensä ajoimme aina pysähtymättä kaupungin läpi. Aristelimme silloin alkuun liikennettä. Vuosien kuluessa kaupunki tuli helpommaksi ajaa ja ehdimme huomata miten kaunis kaupunki on. Lapsien kasvaessa leikki-ikäisiksi, oli kerran kesässä käytävä Särkänniemen huvipuistossa.

Myöhempinä vuosina, taisi olla 1980-luvulla, olin muutaman kerran täällä Tampereella työhöni liittyvillä kursseilla ja silloin suunnistimme Pohjolan kadulta keskikaupungille iltaisin. Mieleeni ovat jääneet Tammelan tori, tuomiokirkko ja tietysti Hämeenkadun mukulakivet ja monet kauppaliikkeet. Ehkä kaikkein vaikuttavinta olivat kosken rannoilla sijaitsevat vanhat, punatiiliset tehdasrakennukset korkeine savupiippuineen ja Hämeensilta vaikuttavine patsaineen.

Vuoden 1990 -luvun alkupuolella poikamme muutti Tampereelle, ensin opiskelemaan ja sitten perustettuaan sekä perheen että oman yrityksensä, tuli Tampereen lähikunnista hänen vakituinen asuinpaikkansa. Parin muuttamisen jälkeen tuli nuorelle perheelle vakituinen asuinpaikka Teiskon Kämmenniemestä ja sehän kuuluu Tampereen kaupunkiin. Ajoimme usein Kurikasta Kämmenniemeen, jossa meitä tarvittiin apuna lastenhoidossa. Ja vaikka ei olisi tarvittukaan, keksimme usein aihetta ajella lastenlapsien luokse.

Näiden ajomatkojen aikana suunnittelimme monesti, että jospa muuttaisimme tänne kauniiseen Hämeeseen. Olisimme silloin lähempänä meille niin tärkeitä lastenlapsia. Se yhteinen haave jäi kuitenkin toteutumatta, kun mieheni kuoli vuonna 2003, mutta minulle se tuli entistä tärkeämmäksi.

Suunnittelin viettäväni loppuelämäni Tampereella ja hyvin pian aloin toteuttaakin tätä suunnitelmaa.

Ensin vuokrasin kaksion Kalevan kaupunginosasta, koska halusin testata omaa viihtyvyyttäni. Paikka tuntui hyvälle ja seuraavan vuoden aikana etsin omaa asuntoa. Olin ihan varma, että Tampere tulee olemaan kotikaupunkini seuraavat vuodet. Koti löytyi Tammelan kaupunginosasta, läheltä toria.

Tämä muutto pohjanmaalta sujui mielestäni yllättävän helposti ja mietin, että johtuiko se siitä, että karjalaisena olen muuttanut paikasta toiseen useasti, joten sopeutumista ole tullut harjoiteltua.

Vaikka nyt muutin vanhana ja yksin Tampereelle, tuntui se oikealle ratkaisulle. Kurikka oli kotipaikkani 44 vuotta ja sinne jäi monia ystäviä, joita tapaan silloin tällöin, mutta täällä ovat lähellä poikani ja hänen perheensä eikä tyttärenikään kaukana ole. Kuvioihin on tullut uusia ystäviä ja lenkkikavereita.Tampere on kaiken keskellä.

Koska Tampere on yliopisto- ym. oppilaitosten kaupunki, asuu täällä paljon muualta Suomesta tulleita opiskelijoita, joista useat jäävät pysyvästi tänne asumaan. Erilaisten ihmisten lisäksi tämä kaupunki on kaunis, paljon kukkaistutuksia ja puistoja. Myös harrastusmahdollisuudet ovat hyvät.

Mitä toivoisin ympäristöni suhteen muutoksia tai parannuksia? Lähinnä toivon, ettei tätä Tammelan kaunista kaupunginosaa rakennettaisi liian tukkoiseksi. Arvostan sitä, että täällä on säilytetty vanhoja tehdas- ym. rakennuksia. Lisäksi toivon että täällä säilyvät nykyiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa, esimerkkinä Kaupin urheilupuisto.

Minä viihdyn Tampereella, sillä minulle Tampere on kaiken keskellä.

Kirjoittanut: Maila Hietikko-Kaukola

Kantakaupungin yleiskaavoitukseen halutaan laaja vuorovaikutus

2014-04-03T00:15:00.000-07:00

Yhdyskuntalautakunta päätti kokouksessaan tiistaina 1.4.2014 asettaa Tampereen kantakaupungin yleiskaava 2040 -työn osallistumis- ja arviointisuunnitelman (OAS) nähtäville. Vuorovaikutusprosessin tavoitteena on, että 5 prosenttia tamperelaisista eli 11 000 asukasta osallistuu työhön. Suunnitelma on nähtävillä 5.5.2014 saakka.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta saa tietoa kaavatyön tavoitteista ja työhön ajatelluista vaikuttamisen mahdollisuuksista sekä siitä, miten työtä voi seurata. Nähtävillä olon aikana voi antaa palautetta suunnitelmasta, esimerkiksi vuorovaikutuksen riittävyydestä. Kantakaupungin osayleiskaavatyö on niin laaja, että se koskee kaikkia kaupunkilaisia.

Nyt on mahdollisuus antaa palautetta osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta.

Lue lisää Tampereen kaupungin tiedotteesta

Tampereen keskustan yleiskaavaluonnokset Malttius ja Valttius käsittelyyn

2014-03-30T23:08:00.004-07:00

Samaan aikaa kantakaupungin kehitämisen kanssa kulkee Tampereen keskustan kehittäminen.

Tampereen keskustan yleiskaavasta on valmistunut kaksi luonnosvaihtoehtoa, nimeltään Malttius ja Valttius. Nimet kuvaavat maltillisesti kehittyvä keskustaa (Malttius) ja voimakkaasti kehittyvä keskustaa (Valttius).

Lue lisää Tampereen kaupungin tiedotteesta.

Millainen on Tampere vuonna 2040?

2014-03-26T13:49:00.000-07:00

On aika rakentaa tulevaisuutta. Tampereen kantakaupungin yleiskaavan 2040 suunnittelutyö on alkanut. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on valmistunut ja tulossa nähtäville. Suunnittelutyössä halutaan ottaa kaupunkilaiset ja muut osalliset vahvasti mukaan kehittämään tulevaisuuden Tamperetta.

Yleiskaavalla määritellään maankäytön suuret linjat yleispiirteisesti. Se on kaupungin tahdon mukainen alueiden käytön suunnitelma, jossa sovitetaan yhteen eri intressejä. Yleiskaavalla osoitetaan muun muassa asumisen, palveluiden, työpaikkojen ja viheralueiden sijainti. Sillä ei kuitenkaan ratkaista yksittäisten rakennusten sijaintia tai julkisten palveluiden tulevaisuutta.

Tervetuloa mukaan tekemään tulevaisuuden Tamperetta!

Lue Tampereen kaupungin tiedote

Tampere, meidän kaupunkimme

2014-03-26T13:32:00.000-07:00

Lämmin ja kaunis kesäinen aamu. Dieselveturi vie vaunujaan tasaisen turvallisesti eteenpäin. Ilman täyttää puheensorina, odotus ja kuiskaukset, jotka on lausuttu vain yhdelle ihmiselle. Kuiskaukset, jotka vain toinen kuulee. Maailman tärkeimmät ja kauneimmat sanat ja lauseet.

Käsi kädessä katsomme junan ikkunasta ulos. Tasainen ja yksitoikkoinen maisema väistyy tuoden horisonttiin autoja, taloja ja tehdasrakennuksia. Vilkasta elämää ja rytmiä, jonka vain ihminen saa aikaan. Junan vauhti hidastuu hidastumistaan ja junan kuulutus kertoo seuraavan pysähdyspaikan, Tampereen rautatieaseman. Katseet kohtaavat, jännittynyt ja odottava hymy karehtii meidän molempien huulilla. Kädet puristavat tiukemmin toisiaan. Vihdoinkin olemme perillä.

Teimme ensimmäisen yhteisen matkamme teini-ikäisinä ja se suuntautui Tampereelle. Olimme rakastuneita ja kaikki näytti vaaleanpunaiselta, jopa Näsinneula ja Särkänniemi. Kesä oli ikuinen ja odotusta täynnä. Mitä silloin näkikään muuta kuin toisensa? Mitä muuta halusi nähdä? Tuolla matkalla ei kiinnittänyt huomiota arkkitehtuuriin tai ympäristöön tai edes toisiin ihmisiin. Rakastuneena turistina Tampereella, mutta nähtävyydet jäivät vähälle katsomiselle. Mielen sopukoihin ja sydämeen jäi kuitenkin pysyvästi lämmin kesäpäivä, liikenteen humina ja ihmiset ympärillämme, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi kaupunkiinsa. Tunsimme omistavamme kadut, rakennukset ja koko kaupungin. Kaikki oli täydellistä, käsi sopi toisen käteen täydellisesti, elämä ja tuo päivä näytti meille nuorille rakastuneille parhaat puolensa, antoi meidän olla onnellisia ja pitää toisistamme kiinni.

Rakkautemme matka oli kuitenkin määrätty toisenlaiseksi. Elämä kuljetti meidät erillemme. Silti Tampere jäi elämään mielissämme, tietämättämme ajattelimme tahoillamme, että Tampere on ja tulee aina olemaan ”meidän kaupunkimme”. Oli kyseessä sitten lyhempi visiitti tai pidempi pysähdys, niin joka kerta muistot piipahtivat tuossa nuoruusvuosien päivänmittaisessa matkassa. Muistot toivat meidät aina takaisin tuohon kesäiseen päivään, jolloin omistimme kaiken. Joskus muistot tekivät kipeää, toisinaan ne saivat sydämen täyttymään lämmöllä ja toivolla, lempeällä kaipauksella.

Polkumme eivät kuitenkaan vieneet meitä lopullisesti pois luotamme. Kohtalo kuljetti meitä toisiamme kohti ja löysimme toisemme uudelleen, yli 20 vuoden jälkeen. Tuona hetkenä vuodet hävisivät välistämme ja saamme taas pitää toisiamme kädestä, omistaa kaiken. Mihin muualle voisimme matkustaa ensimmäiseksi uuden elämämme ja yhteisen matkamme kunniaksi kuin Tampereelle? Muuta vaihtoehtoa ei edes tullut mieleemme. Tampere on ja tulee aina olemaan kaupunki, jossa saamme rakastaa. Kaupunki, joka toivottaa meidät aina tervetulleeksi. Kaupunki, jossa on meille aina kesä.

Nyt katsoimme kaupunkia hieman eri silmin. Edelleen rakastuneiden ihmisten silmillä, mutta nyt näimme myös kauneuden, joka löytyy kaupungista ja sen ympäriltä. Nyt pysähdymme katsomaan ja nauttimaan. Haluamme tuntea Tampereen hiljaisuuden ja sykkeen, jotka elävät sulassa sovussa, ilman kiistaa. Liekö elämänkokemus tuonut mukanaan kyvyn nauttia elämästä ja sen pienistäkin vivahteista? Osaamme tarttua hetkeen, löytää sen kauneuden. Vuodet ovat opettaneet meitä ymmärtämään ja löytämään elämästämme tärkeimmät ja kauneimmat asiat. Ja edelleen on kuitenkin ripaus vaaleanpunaista. Väriskaalamme on laajentunut ja syventynyt, mutta edelleen siellä on vaaleanpunaista.

Kuinka upeita ovatkaan keskustan vanhat rakennukset, Tammerkoski ja vihreys! Talvella rytmi rauhoittuu, mutta kaupungin henki ja sielu vain lepäävät, keräävät voimiaan herätäkseen jälleen uuteen kukoistukseensa, ottaakseen ihmiset omikseen. Entä vesistöt, jotka kaupunkia ympäröivät? Ei ole rauhoittavampaa näkyä ja tunnetta kuin järvimaisema, joka elää omaa rytmikästä, rauhoittavaa elämäänsä suoden tuulen mukana virkistävän viilennyksen iholle, jota aurinko hyväilee.

Kaupungissa on hyviä ravintoloita ja kahviloita. Ne sulkevat lempeästi sisäänsä, tarjoavat tilaisuuden levähtää ja nauttia hetkestä. Antavat luvan keskittyä toisiimme tai katsella ympärillemme ihmisvilinään. Keskustan hyvinhoidetut viheralueet antavat tilaisuuden nauttia luonnon kauneudesta keskellä kaupunkia. Ne kuuluvat katukuvaan, Tampereen sydämeen.

Tampere on eläväinen ja vivahteikas kaupunki, joka tarjoaa kaikille jotain, niin turisteille kuin asukkaillekin. Tampere antaa kaikille mahdollisuuden päättää, mitä jokainen siltä haluaa. Meille Tampere tulee aina olemaan rakkautemme kaupunki. Se ei tule koskaan muuttumaan miksikään muuksi.

Tampereen keskustaa ja kantakaupunkia kehitettäessä toivoo, että nämä kaikki nämä uniikit asiat, jotka tekevät Tampereesta juuri Tampereen, säilytetään. Sillä on niin voimakas sielu ja se tarjoaa niin vahvan tunteen jokaiselle asujalleen sekä kävijälleen. Kehitys ja eteenpäin katsominen eivät toivottavasti tarkoita sitä, että vanhaa tuhotaan uuden tieltä. Vuosi 2040 tuntuu olevan ikuisuuden päässä, mutta tuolloin eläkeläisenä aiomme edelleen käydä meidän kaupungissamme. Käsi kynkkää, hetkessä kiinni ja rakastuneina. Vanhoja aikoja muistellen, mutta päättäväisesti uusia hankkien. Yhdessä.

Kirjoitus: Marika & Antero, Tampere-turistit

Minun Tampere 2040

2014-03-26T13:07:00.001-07:00

Minkälainen maailma on vuonna 2040? Työmatkoista 70 prosenttia tehdään polkupyörällä. Omaa autoa ei tarvita, koska vuokra- tai yhteiskäyttöautoja sekä joukkoliikennettä voi käyttää kohtuuhintaan. Suurin osa autoista on itseohjautuvia. Etä- ja virtuaalityö on lisääntynyt. Se on helpottanut työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Töitä tehdään kuitenkin yhtä paljon kuin aikaisemmin, vaikka vähemmälläkin työllä tulisi toimeen. Sähköisiä palveluita saa 24/7 ja osa sähköisistä välineistä on kiinni ihmisen kehossa.

Maailman ensimmäisenä maana Suomessa on luovuttu tupakoinnista kokonaan. Myös ruokailutottumukset ovat muuttuneet ja nyt tunnistettavia ruokia tarjotaan vain kerran viikossa järjestettävänä oikean ruuan päivänä. Muina päivinä tarjotaan muun muassa lihalle vaihtoehtoisia proteiininlähteitä, kuten jauhotoukkia ja palkokasveja. Kerrostaloissa tyypillinen ruuanhankintatapa on yhteisöviljelyverkostot. Lisäksi ruokaa kasvaa katoilla ja pihoilla, ja sitä voi ostaa rahan lisäksi omalla työajalla. Yhteisöllisyys kukoistaa muutenkin. Kansalaiset kantavat vastuun toisistaan ja ovat kiinnostuneita toisistaan, mikä saa aikaan innovaatioita, osallisuutta ja hyvinvointia.

Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan Suomessa on asukkaita lähes 6 miljoonaa, Tampereella noin 225 000 ja Tampereen kaupunkiseudulla 430 000. Ikääntyneiden määrä on kasvanut voimakkaasti ja 23 prosenttia Tampereen kaupunkiseudun asukkaista on yli 65-vuotiaita. Muistisairaiden määrä on vähintään kaksinkertaistunut nykyisestä. Maapallolla on väkeä 8,9 miljardia ja Kiina on maailman suurin talousmahti. Alkuperäisten luonnonvarojen hinta on moninkertaistunut ja materiaalien kierto on lähes 100-prosenttista. Ilmastonmuutos on jatkunut radikaalisti huonompaan suuntaan ja saasteet ovat suuri ongelma. Maata kohti liikkuva aiemmin tuntematon asteroidi iskeytyy maahan. Jos se osuisi Tampereelle, se kykenisi tuhoamaan koko kaupunkiseudun.

Nämä ovat vain ennusteita, ja nähtäväksi jää, mitkä niistä toteutuvat. Yleiskaavassa on varauduttava myös tilastokeskuksen ennusteita voimakkaampaan kasvuun. Ennusteiden toteutumiseen voidaan myös vaikuttaa nyt käynnistyvällä Tampereen kantakaupungin yleiskaava 2040:llä. Yleiskaava-alueen rajana on pohjoisessa Näsijärvi ja Näsijärven Hangaslahdesta alkaen valtatie 9. Muilta osin kaava-alue rajautuu kuntarajoihin. Alueen kokonaispinta-ala on 167 km² ja väestömäärä noin 213 000 henkilöä, mikä on 98 prosenttia koko Tampereen väestöstä.

Uutta yleiskaavaa tarvitaan, koska väestö lisääntyy, elinkeinoelämän kehittymisen edellytykset tulee turvata ja kaupungin tulee toteuttaa asetetut päästövähennystavoitteet. On myös tärkeää, että liikkumisen kokonaisvaltainen uudistaminen voidaan kytkeä uudella tavalla arjen palveluiden saavutettavuuteen. Tähän liittyy joukkoliikenteen roolin vahvistaminen. Lisäksi yleiskaavalla luodaan kokonaiskäsitys alueiden käyttötarkoituksen muutoksille. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi teollisuus- ja työpaikka-alueiden muuttamista asuinalueiksi.

Yleiskaavalla määritetään kunnan kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueen käyttö yleispiirteisesti. Yleiskaava osoittaa kaupungin oman tahdon alueiden käytön järjestämiseksi ja sovittaa yhteen paikallisia intressejä, joita alueiden käyttöön kohdistuu. Yleiskaavalla osoitetaan, mihin uusi asuminen, palvelut, työpaikat ja viheralueet sijoittuvat. Yleiskaavalla ei sen sijaan ratkaista esimerkiksi yksittäisten rakennusten sijaintia tai yksittäisten julkisten palveluiden tulevaisuutta.

Tampere on Suomen suurimpia kaupunkeja, jonka keskusta-alue on sekä maakunnan että seudun pääkeskus. Tampereen seutu on pääkaupunkiseudun jälkeen suurin kaupunkiseutu ja Suomen kasvava kakkoskeskus. Tampereen kehityssuuntien määrittäminen ennakoivasti ja huolella on siis erittäin tärkeää. Yleiskaava halutaan laatia tiiviissä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä asukkaiden, elinkeinoelämän, päättäjien, järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa. Yhteistyöllä saadaan kaikkien osallisten näkemykset huomioiduiksi ja kaavasta tulee yhteinen asia, Minun Tampere 2040. Lämpimästi tervetuloa mukaan vaikuttamaan kaavan sisältöön!

Kirjoittanut: Mirka Härkönen, vanhempi konsultti, Sito Oy

Minun Tampere 2040 on myös Facebookissa

2014-03-18T07:12:00.002-07:00

Minun Tampere 2040 on myös Facebookissa www.facebook.com/minuntampere2040. Sosiaalisen median sivuilla löytyy ajankohtaista tietoa Tampereen kantakaupungin yleiskaavatyöstä. Vaikuta yleiskaavatyöhön ja keskustele.

Tykkää Minun Tampere 2040 Facebook -sivusta ja saat uusimmat tiedot suoraan uutisvirtaasi.