Totesin, etten kadu tekojani. Toiset ajatukseni taasen ovat ne, jotka yritän aina torjua heti alkuunsa, ja epäonnistuessani siinä kadun niitä jälkeen päin. Ehkä Sinäkin voit samaistua tähän tunteeseen. Koet jostakin ajatuksesta, että se on väärin, eikä sellaista olisi ikinä edes pitänyt tulla Sinun mieleesi. Se ei ole mukavaa, se on painajaismaista. Ajatuksiaan, kun on vieläpä lähes mahdotonta yrittää hallita. En yksinkertaisesti voi sille mitään, että vihaan häntä, enkä sitä, että haluan jotain, mitä ei pitäisi haluta. En pysty muuttamaan näitä tunnetiloja, vaikka kuinka tolkutan itselleni, miten paljon helpompaa minun olisi, jos ajattelisin toisin.

Mutta entä sitten, kun mieli alkaa lipua sairaalloisemmille alueille? Jos vaikka ajatuksiin tulisi jatkuvasti tehdä jotain lainkin mukaan kiellettyä? Saako mikään muuttamaan näitä ajatuksia? Iltaisin mietin, mikä minusta on tehnyt tällaisen. Miksi kaltaiseni ainaisesti kunnollisen ja tunnollisen mieli ei ole kunnollinen? Jokin meni pahasti vikaan. Ehkä silloin, kun tein liikaa virheitä ja maailma murjoi minusta tällaisen.

Enkä siltikään kadu mitään.

-sintti4

Minun maailmassani on aina koetettu ns. kunnioittaa ikäihmisiä.
He kun ovat tehneet elämässään jo sen, mitä tämä pieni polvi vasta
etsiskelee.
Minäkin olen omalla kohdallani työni puolesta kolunnut isänmaatamme
pitkin ja poikin. Asuntoni ohi ovat kulkeneet nelostien yörekat Ouluun.
Auranrannat ja hyinen Pohjanlahti syysmyrskyineen, nekin ovat tuttuja.
MUTTA:
Eilen jäin miettimään, mistä nämä mahdollisesti jotain koulujakäyvät
lapsikullat
kasaavat elementtinsä käyttäytymiseen tai käyttäytymisen puutteeseen.
Kouluko ei? Tulin erään tapahtuman jälkeen täysin varmaksi:
ISKÄ( äiti) – oiva opas elämään.
Jos itse esiinnyn korrektisti, odotan sitä myös mahdolliselta
vastapelurilta.
Lojaalia ,aikuismaista käytöstä ei aikuisen ole harrastaa ikärasismia
vanhempaan ihmiseen. Eikä missään olosuhteissa lapsensa kuullen
nimitellä ketään millää halventavilla sanoilla.
Paljon on itsellänikin vielä opittavaa.
Mutta toivon myös teidän vanhempien yrittävän oppia elämää.
Se on tulevaisuudessa eräs lapsenne hyvän elämän peruspilari.
Jos puhuu kaunisti, saa monta kaunista sanaa takaisin.
Oletettavasti kukan ei ole kenenkään tiellä, kaikille riittää aikaa
ja tilaa.
On paikkoja, joissa noudatetaan normeja ja sääntöjä.
Ehdotan isien,äitien ja jälkikasvun tajuavan tämän.
Pyyntö ei käsky , tämäkin on…
Minä ainakin tarpeen tullen annan tilaa, milloin missäkin.
En ole tukkona, vaikka joskus mieli tekisi.
Kunnioittaa omaa työtä, samoin kuin toisenkin.
Sen kun oivallamme, niin kaikki on hyvin.
Luin pyhänä Turun bussissa näistä kännykkä ja nettikulttureista.
Niitten etiketestä.
Koneita ne ovat:
mutta me käytämme niitä.
Soittoäänet julkisissa tiloissa äänettömälle tms.
Ei mitään Marseljeeseja ja Budapestin siltoja.
Tässäpä tätä, kannattaa muuten miettiä itsekunkin
Ja leikkisä kysymys: miten mahtuu 13 aasia kuplaan.
No kuusi eteen ja seitsemän taakse.

Kiitos , että mahdollisesti jaksoitte lukea.

Keskivertoa lyhyempi tapaus, vaaleat hiukset hieman yli olkapään. Siniharmaat silmät, joista kuultaa pelko ja epävarmuus. Oikeassa ranteessa ponnareita ja puuhelmiä. Neuletakkeja, huppareita. Melkein aina huivi kaulassa. (Ja hopeinen rippiristi!) Hieman liian isot farkut (en koskaan löydä sopivia). Ruskeat tennarin tapaiset kengät, liian isot nekin. Maastonvihreä Marimekon olkalaukku, jossa on pieni siili alareunassa. Laukku pursuilee mitä kummallisempaa tavaraa, kirjat ovat siistissä rivissä sen sisällä. Globe Hopen Hellurei-niminen penaali.  Vasemmanpuoleisessa pikkutaskussa silkkinen lompakko (jossa on aina kaakaokupillisen verran rahaa). Vetoketjullisessa taskussa bussikortti, punaisia päänsärkytabletteja, pussillinen salmiakkijenkkiä ja muuta sälää. Mp3soitin ladattuna täyteen musiikkia, surullisia kappaleita, elämää täynnä. Ulos lähtiessäni puen päälleni harmaan villakangastakin ja ison harmaan huivin. Käsiini vedän mustat lapaset.

Rakastan ihmisiä. Miten kaikki ovat niin erilaisia. Miten joku voikaan kantaa jotakin vaatetta niin hyvin? Kuinka paljon ihmiset miettivät tyyliään?

Voisin istua tuntikausia rautatieasemalla (tai lentokentällä) ja katsella ihmisiä. Imeä itseeni lähtemisen meininkiä ja matkakuumetta. Eri maiden ja kaupunkien tuoksua. Lähteviä junaan kiiruhtavia ihmisiä. Asemalle saapuvia, matkasta väsyneitä ihmisiä. Ihmisiä, jotka tapaavat pitkän ajan jälkeen. Halauksia ja iloisia huudahtuksia. Äitejä komentamassa jälkikasvuaan.

Tällaista tänään. Heippa!

- Jossutin

Minun vuoroni tulee vielä
vielä minut huomataan
tulee päivä jolloin joku näkee
minut sellaisena kuin minä nään

(Egotrippi – Nämä ajat eivät ole meitä varten, muokkasin hieman sanoja..)

Mietin tätä tarpoessani lumisia katuja. Moni tähtinokan ja muunkin menopelin omistaja voisi tehdä ikuisen Uudenvuoden lupauksen.

Opettelisivat ennen seuraavaa rattiin menoa ajataidon perussäännöt. Ja liikennemerkit. Niin villiä menoa Teksasin malliin tämä liikennekulttuuri on,kaukana suvaitsevaisuudesta.

Ken ensin ehti, sen sekamelskan ja rallin keskellä jalankulkija liikkuu monasti henkensä kaupalla. Suojatie ei ole nykyään näille kroisoksille mikään hidaste, yllyke kenties.

Kuka suorittaa seuraavan kaadon, on paras. Toivotan kuitenkin kaikille ONNISTUNUTTA Vuotta, koko vuoden-

jos sen olen hengissä. Kokeile jarruja- pröva bromsarna

jäätynyt merilintu

18.00 – 18.30 Satuhetki pienille

18.30 – 20.30 Kasvomaalausta 4H-Anna

19.00 – 20.00 Ennustaja Lady Von Zira

20.00 – 20.30 Kauhukirjavinkkejä yli 12 v

21.00 – 21.30 Murhamysteeri Johanna Halme

22.00 – 23.00 Ennustaja Lady Von Zira

23.00 – 23.30 Murhamysteeri Johanna Halme (sama esitys kuin 21.00)

18.00 – 24.00 Kauhugalleria

 Tule mukaan!

KiVa Koulu on Opetusministeriön rahoittama hanke koulukiusaamisen vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Hanke alkoi 1.9.2006 ja se toteutetaan Turun yliopiston psykologian laitoksen ja Oppimistutkimuksen keskuksen yhteistyönä. KiVa Koulu -toimenpideohjelmat luokka-asteille 1-3, 4-6 ja 7-9 ovat valmiita valtakunnalliseen käyttöön syksyllä 2009.

Lähde:(http://www.kivakoulu.fi/content/view/14/133/lang,fi/)

Tervetuloa!

Tarpeellisia, viettäkäämme ne.
Nälkäpäivä, lukupäivä ja paljon muita. Päiviä ja viikkoja ja keräyksiä.
Laitan mielelläni roponi auttamaan tarpeessaolijoita.
Sain viestinä seuraavaa:
pyysi lähettäjä minun ottavan kantaa. Tietää maailmanparantajan luonteeni.
Ja minä reagoin tietenkin.
Kysyi tämä lähettäjä:
Vastuusta ja sen toteuttamisesta.
Me sysäämme kasvatuksen alueella vastuuta poliisiin, kouluun ,rehtoriin ja ties
mihin.
Jopa tarkoituksettomiin politiikkoihin.
OPETTAJAT OVAT KAIKESSA TÄSSÄ PAHASSA SAUMASSA.
He kasvattavat  kyvyttömien vanhempien lapsia. toivotonta.
Peruselementit varsinaisilta kasvattajilta pahasti hukassa?
Ja vastuunkanto myös.
Vanhempien siis kuuluu periaatteessa kasvattaa lapsiaan, ei ulkopuolisten.
Ja vanhempien tehtävä on rakastaa lapsiaan.
Kun tämä tajutaan , ollaan askeleen menossa parempaan.
Mikään ei tule itsestään, joku sen kustantaa ja resurssit
ne loppuvat monaalla.
Viettäkäämme siis päivä
näille asioille.
Etsikää vaikka mistä kaapista
hukkaanmenneet vanhemmuudet.
Siinä oiva askare.

Silti toki voimme
hiljentää autojen moottorit
ja pakokaasut
Ja kävellä minkä jaksamme ja kykenemme

Ja piru vie myös
yhden tunnin ajaksi kaikki
nokialaiset äänettömälle.
Siinä syksyn alun hyvää tekoa
ja monen ramadania
Kuittaan
irmaliisa