Pentujen aiheuttama alkuhuuma venyi sitten vähän ajateltua pitemmäksi, mutta vihdoin sain aikaiseksi päivittää tänne kuulumisia ja kuvia. (Osasyynä venähtämiseen olivatkin nuo kuvat, niiden koneelle siirtäminen ja edes jonkunlaiseen julkaisukuntoon saattaminen on niin työlästä, kun olen siinä tuhottoman hidas.)

Omena siis synnytti torstaiaamuna 22.8. hieman yllättäen, laskettuun aikaan olisi ollut vielä joitain päiviä. Synnytys oli mennyt hyvin ja Omena oli ollut heti perillä siitä, mitä pitää tehdä. Se onkin hoitanut äidinhommiaan tosi hienosti. Pentueessa on 4 pentua, 1 tyttö ja 3 poikaa. Muutaman kerran olemme pentuja käyneet katsomassa ja silittelemässä, ja kyllähän ne ovat aivat ihania. Sen enempää höpisemättä, kuvat puhukoot puolestaan:

Kyllähän pennut toki liikkuvatkin jo paljon, mutta nukkuvia pentuja on niin paljon helpompi kuvata. Enkä mä kyllä oikein malta kuvailla silloin, kun pennut on hereillä, silloin niitä tulee vain ihasteltua ja syliteltyä. Viimeksi käydessä päästiin mukaan antamaan pennuille jauhelihaa, toivotaan, että Nikon kameraan olisi tallentunut siitä joku otoskin.

Jos joku nyt sai kovan pentukuumetartunnan, niin Annelta Silverjoyn kennelistä voi tiedustella, vieläkö pentuja on vapaana.

Kääpiösnautseri Nanni metsäretkellä © Niko Paulanne - www.nikopaulanne.com

Kääpiösnautseri Nanni metsäretkellä © Niko Paulanne - www.nikopaulanne.com

Kääpiösnautseri Nanni metsäretkellä © Niko Paulanne - www.nikopaulanne.com

Kääpiösnautseri Nanni metsäretkellä © Niko Paulanne - www.nikopaulanne.com

Hau-hau-hauskaa viikonloppua kaikille!

Edellisestä pidemmästä kirjoittelustani on kulunut aika lailla aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtumaan. Aloitellaan uusimmilla kuulumisilla eli juhannuksen mökkireissun tapahtumilla. Olimme perinteisesti juhannuksen tienoon reissussa, ensin minun kotipuolessani Pieksämäellä ja sitten itse juhannuksen Paltamossa Nikon sukulaisten luona. Yhtä lailla perinteisesti koirien juoksut, varsinkin Omenan parhaat päivät, sattuivat juuri juhannukseksi, mikä rajoitti harmillisesti mökkielämän viettoa. Olisi kivaa, jos koirien voisi antaa hömpötellä vapaasti mökin pihapiirissä, kun seutu on rauhallista eivätkä Nanni ja Omena yleensä lähde kovin kauaksi meistä. Nyt aika kuitenkin kului melko lailla mökin sisällä tai tarkan silmälläpidon alla pihalla. Tämänkertaiset kuvatkin kertovat siis lähinnä koirien pääasiallisesta juhannusohjelmasta, nukkumisesta.

Palasimme mokkireissulta juhannuksen jälkeen, ja heti tiistaina Omena lähtikin sitten uuteen reissuun, nimittäin sulhasiin. Nyt sitten jännätään, onko pentuja tulossa, vielähän siitä ei päällepäin mitään huomaa. Huomion- ja hellyydenkipeys on kyllä valtavaa, vaikka etukäteen ihmettelimmekin, onko sen mahdollista jotenkin lisääntyä, mutta näköjään kyllä. Tarkempaa tietoa Omenan mahdollisista tulevista pennuista voi kysellä Annelta Silverjoyn kennelistä.

Keväältä ovat jääneet kertomatta Omenan viimesimpien näyttelyiden tulokset.

13.4. Omena kävi Tallinnan voittaja 2013 -näyttelyssä saamassa EH:n, se oli liikkunut kehässä huonosti. 14.4. Vaasassa meni mukavammin, sieltä tuomisina ERI SA NUO1 FinnSieger-piste PN4 varaSERT. Näiden näyttelyiden jälkeen Omena jäikin tauolle kasvattamaan nyt toki jo nypittyä turkkiaan, ja tauko jatkuu nyt sitten toivottavasti pitempäänkin.

Keväällä urakoin myös Nannin nypinnän kanssa, ja ihan uteliaisuuttani kirjailin twittertilillemme ja Facebookiin, kuinka kauan Nannin trimmiin kaikkiaan kuluu aikaa, sillä kuten aiemminkin todettu,  työskentelyni on aika hidasta ja Nanni varsinainen saippuapala trimmipöydällä. Tulokseksi tuli, että trimmaaminen vaati kuusi trimmauskertaa ja aikaa kokonaisuudessaan 9h 25 min, josta yhden kerran ja 2h 15 min Nikokin joutui osallistumaan urakkaan pitelemällä Nannia kiinni. Ihan tyytyväinen olen kyllä lopputulokseen, vaikka kuvaamattahan se toki jäi. Ehkä vähän saa käsitystä noista mökkikuvista, vaikka onhan se jo vähän päässyt repsahtamaan.

Loppukevättä ja alkukesää varjosti Pepin sairastuminen. Pepiltähän oli leikattu nisäkasvaimia kahdesti, viimeksi alkuvuodesta. Toukokuussa Pepin kaulalla alkoi tuntua patteja, ja kun ne eivät hävinneet vaan tuntuivat kasvavan, kävimme eläinlääkärissä, missä vahvana epäilynä oli lymfooma. Jatkotutkimuksia olisi toki voinut tehdä ja solusalpaajalääkityksen aloittaa, mutta emme niihin halunneet lähteä, vaan päätimme yrittää antaa Pepille mahdollisimman mukavan loppuelämän ja olla valmiita vaikeaan päätökseen, jos kipuja alkaisi olla. Aivan liian nopeasti päätöksen hetki sitten tuli, ja kauniina kesäkuisena päivänä Peppi nukkui pois luotamme. Välillä sitä vieläkin odottaa, että se köpöttelisi katsomaan, sattuisiko avautuvasta jääkaapista löytymään sillekin jotain syötävää. Kyllä talo on tyhjempi ilman Peppiä.

Isäntä ja koiruudet Vangasjärvellä (c) Riikka

Viime viikon vietimme hiihtolomaa, ja alkuviikosta kyläilimme vanhempieni luona, koirat tietysti olivat myös mukana isälläni. Isäni asuu kerrostalossa, joten hihnalenkkiharjoittelua tuli taas runsaasti, kun monta kertaa päivässä käytiin uusia hajuja haistelemassa. (Kotonahan koirien kanssa käydään hihnalenkeillä vain harvakseltaan, pihamme on aidattu ja koirat ulkoilevat pääsääntöisesti pihalla vapaina.) Pepillä oli edelleen tötterö päässä, joten itsekseen kolmen koiran lenkittäminen ei oikein ottanut onnistuakseen – yhtenä iltana kyllä sitäkin kokeilin, mutta Peppi tökki tötteröllään toisia niin paljon, että se kerta jäi ainoaksi.

Nanni Vangasjärven jäällä (c) Riikka

Tarkoituksemme oli käydä isäni kanssa pilkillä niin, että koiratkin olisivat päässeet järvelle hömpöttämään. Sää oli kuitenkin kovin pilvinen ja tuulinen, joten siitä ajatuksesta jouduimme luopumaan. Onneksi pilvet rakoilivat yhtenä päivänä sen verran, että pääsimme suojaisampaan lahdenpoukamaan koirien kanssa jäälle kävelemään, niin ne saivat edes vähän juoksennella vapaina. Siinä ei paljoa tötterökään vauhtia hidastanut.

Uupunut lomalainen Omena (c) Riikka

Loppupään lomasta vietimme kotona laiskotellen, paitsi Omena, joka viime viikonloppuna reissasi Tallinnaan näyttelyihin. Lauantaina Omenalla meni hienosti, NUO ERI SA PN2 ja SERTI, sunnuntai oli vähän vaatimattomampi päivä tuloksella NUO ERI2 SA  PN3. Hienosti mennyt reissu kuitenkin.

Tämän viikkoa olen taas ollut töissä, joten arki on ollut normaalimpaa. Peppi on tosin edelleen joutunut käyttämään tötteröä, kun haava on parantunut niin hitaasti.

Nanni heräilee hammasputsin jäljiltä (c) Riikka

Parempaan päin se kuitenkin koko ajan menee, pian varmasti saadaan jo luopua koko tötteröstä. Nanni puolestaan kävi perjantaina hammaskiven poistossa. Alkuperäinen rauhoitusannos ei oikein purrut, vaan Nanni oli sitkeästi hereillä, kun eläinlääkäri tuli sitä hakemaan. Eläinlääkäri olikin joutunut antamaan sille hieman lisää rauhoittavaa ja vielä hieman nukutusainettakin. Ei siis ihme, että se oli sen jälkeen koko illan aivan pökkeröinen. Alkuun se lepäili pyyhkeen alla alakerrassa ja vähän jaloiteltuaan se sitten pääsi sylissä yläkertaan ja lempipaikalleen sohvalle isännän ja emännän väliin. Siinä oli hyvä nukkua rauhoittavat pois, ja aamulla se olikin ihan oma itsensä.

Eilen Omena kävi taas näyttelyreissulla, tällä kertaa Eurassa ja sieltä tuloksena olikin sitten NUO ERI SA PN1 SERTI ja VSP! Ekat pokaalitkin on siis nyt saatu, pitänee ruveta rakentelemaan niille ja ruusukkeille jotain paikkaa, että saa ne esille. Ensi kuussa Omenalla on luvassa vielä kaksi virallista näytelyä, ja voipa olla, että minäkin intoonnun sen johonkin mätsäriin viemään, jos sitä vaikka itsekin alkaisi treenata kehässä pyörimistä. Nyt se olisi helppoa, kun koira on valmiiksi siistissä turkissa. Mutta niistä lisää, jos niihin innostun. Tänään jos vaikka lähtisi metsähömpötykselle, kun on niin komea ilmakin.

2013-02 Peppi ja töttörö (c) http://www.nikopaulanne.com

Pari viime viikkoa Peppi on joutunut liikuskelemaan tötterö päässään. Pepillä alkaa olla jo ikää (se täyttää syksyllä 11 vuotta) ja niinpä sillä on nyt jo toista kertaa harmia nisäkasvaimista. Kasvaimet leikattiin pois pari viikkoa sitten, jonka jälkeen Pepillä oli viikon antibioottikuuri ja tikit kymmenen päivää. Tikkejä poistettaessa haava oli vielä vähän ärtynyt, joten Peppi joutui syömään toisenkin kuurin ja tötterön kanssa kulkeminen jatkuu nyt vielä muutaman päivän kuurin jälkeen.

Leikkausta seurannut ilta Pepiltä meni tokkuraisena nukutuksesta toipuessa, kovasti se välillä yritti jaloilleen, mutta jalat eivät millään meinanneet kantaa. Ekan yön Niko nukkuikin Pepin kanssa alakerrassa, kun rappusten kiipeämisestä yläkertaan ei olisi tullut yhtään mitään. Alkuun liikkuminen tötterön kanssa oli muutenkin kovin hankalaa, Peppi törmäili joka paikkaan ja jäi jumiin, kun ei hoksannut peruuttaa, vaan yritti sinnikkäästi puskea eteenpäin. Rappuset varsinkin olivat kenkkuja, samoin pihalla liikkuminen, molemmissa kun olisi pitänyt nostaa päätä, ettei tötterö koko ajan olisi ottanut kiinni. Nyt, kun harjoitusta on jo aika lailla, ei tötterö enää menoa juurikaan hidasta. Ainoastaan omalle sohvapaikalle pääsemiseen Peppi tarvitsee edelleen apua, sinne hyppäämistä se ei ole edes yrittänyt.

Tällä hetkellä tötteröstä onkin varmaan enemmän harmia muille kuin Pepille itselleen. Pepin korvat kutisevat ilmeisesti erityisesti öisin, ainakin silloin yritys rapsuttaa niitä on kovimmillaan – tuloksena valitettavasti vain kauhean äänekäs tötterön rymistely, mikä kyllä pitää huolen siitä, että koko talo herää. Pahimpien rapsutuskohtausten aikana olenkin noussut ja käynyt itse rapsuttamassa Peppiä korvien takaa, sitten ovat kaikki voineet jatkaa rauhassa unia.

Tötterö päässä ei myöskään oikein saa kuonoaan kunnon lähihaisteluetäisyydelle mistään, mutta sehän ei estä Peppiä yrittämästä. Niinpä se laukkuihin, kenkiin, lumipenkkoihin jne törmäilyn lisäksi tökkii tötteröllään sekä Nannia ja Omenaa että meitä, meitä yleensä aika imakasti takaapäin pohkeisiin. Täytyy sanoa, että se tekee aika kipeää, vaikkei kovin kovasta muovista olekaan kyse. Pepin tökkiminen ja tötteröstä lähtevä kolina ovat johtaneet myös siihen, että Nanni suhtautuu Peppiin tosi varovasti ja välillä jopa pelokkaasti. Pahin paikka ovat portaat, joita Nanni ei meinaa uskaltaa nousta ylöspäin lainkaan, ilmeisesti se pelkää, että Peppi tulee nurkan takaa tötterö päässä vastaan. Täytyy toivoa, että pelko haihtuisi tötteröstä eroon pääsemisen jälkeen, muuten käy elämä hankalaksi talossa, jossa eletään kolmessa kerroksessa.

Pian toivottavasti päästään taas iloisempien kuulumisien pariin. Omena on menossa viikonloppuna näyttelytrimmiin ja sen jälkeen sillä on tulossa kolme näyttelyä, kahdesti Tallinassa ja kerran Eurassa. Niitä odotellen.

Nanni uudenvuodenaattona 2012

Nappisilmän koiruudet näyttävät taas viettäneet loppuvuoden virtuaalista hiljaiseloa. Osittain sysään syytä sille, että syksyn edetessä työmaan pöpökuorma alkoi taas vaikuttaa, ja pitkään olin hieman puolikuntoinen, kunnes sitten sopivasti juuri ennen joulua flunssa pukkasi päälle ihan tosissaan. Aloittelimme siis joululomaa hyvin rauhallisissa tunnelmissa, tai… Minusta oli aika lailla veto poissa, mutta koirista kyllä virtaa löytyi. Omenalla alkoi juoksut vähän ennen joulua, onneksi se sentään suurimmat Nannin kanssa hurjastelutarpeensa oli saanut tyydytettyä jo ennen joulunpyhiä. Seuraavia juoksuja saadaankin sitten odottaa taas puolen vuoden päästä, meillä siis riittää viuhketta niin jouluna kuin juhannuksenakin.

Joulun välipäivätkin menivät huilaillessa, onneksi on tuo aidattu piha, niin koirat saavat ulkoilua ja touhua, vaikka ei aina itse niin jaksakaan ulkoilla. Vaikka täällä oli kyllä aika vilpoisia kelejä joulun aikaan, joten hirveän kauaa ei varsinkaan Peppi ulkona viihtynyt, eikä aina edes lähtenyt nuorempien mukaan pihalle, vaan kävi vain eteisen ovella katselemassa sen näköisenä, että ei kai se emäntä tosiaan luule, että hän viitsi lähteä tassujaan palelluttamaan, kun ei kerran ole hätäkään. Nannia ja Omenaa ei kylmyys niinkään hidastanut, vaan ulos oltaisiin oltu lähdössä aina, kun joku vaan sattui ulko-oven lähellä liikkumaan. Sisälle vaan piti sitten päästä nopeammin, kun tassuja alkoi palella.

Omena uudenvuodenaattona 2012, häkissä on turvallista nukkua

Uusi vuosikin sujui aika rauhallisesti, vaikka paukuttelu alkoikin jo hyvissä ajoin ennen luvallista aikaa. Muutaman kerran piti Omenan ja Nanninkin vähän haukahdella, eikä Omena oikein ulkona viihtynyt, jos paukahtelua kuului (piti paukkuja jopa vähän paeta auton alle turvaan), mutta suurimman osan aikaa koirat kyllä ottivat ihan lunkisti. Paukuttelun jälkeen raketeista oli kyllä Omenalle paljon riemua, siitä oli suunnattoman hauskaa juosta pitkin pihaa löytämänsä pahvisen raketinpalan kanssa, kun emäntä yritti turhaan houkutella sitä luovuttamaan saaliinsa (ei hirveästi tehnyt mieli antaa sen niitä nutustella, ties mitä kaikkia myrkkyjä niissäkin on). Tämänkertaiset kuvat ovat uudenvuodenaatolta, hämärässä kännykkäkameralla otettuja, joten laatu on todellakin sen mukainen. Tein niistä sitten tuollaisia ”vanhahtavan” näköisiä, että kehtasin niitä tänne näkösälle ylipäätään laittaa.

Peppi uudenvuodenaattona 2012, vielä pitkässä turkissa

Tämä vuosi on alkanut turkkipuuhilla. Nannilta leikkasin jalkakarvat aivan lyhyiksi, ettei niihin kertyisi niin paljoa lumipaakkuja (mitäpä se koristekarvoilla liehumassa tekee). Pepin puolestaan parturoin niin päästä, korvista, jaloista, kyljistä kuin mahan altakin lyhyeksi. Raukka ei taida oikein arvostaa uutta, kevyempää karvoitustaan, vaan näillä nollakeleilläkin se käy ulkona juuri ja juuri tarpeillaan kääntymässä. Mutta eipä sitä viitsi pitkässä turkissakaan pitää, kun harjaaminen ei kuulu sen lempipuuhiin, joten turkki kerää vain takkuja.

Kohta puoliin luvassa lienee myös Nannin nyppiminen, ehkä siis seuraavalla kerralla lisää karva-asioita. Siihen asti… Hyvää tätä vuotta!