Nina Chydenius

OLEN MUUTTANUT!

2013-10-22T23:53:00.001-07:00

HEIPPA KAIKILLE!

Minun ajatuksiani voi nykyään lukea Fitalandian sivuilta. Suosittelen sivua muutenkin, koska sieltä voi saada aika kivasti treenimotivaatiota ja vinkkejä itselleen. :)

Eli: http://www.fitlandia.fi/

Syksyn hurmaa

2013-09-19T23:46:00.003-07:00

Viikot ovat hurahtaneet kovaa vauhtia. Finnkampenin jälkeen tuli viikon kestävä väsymys. 14.10.2013 puolimaratonin juokseminen tuntui mahdottomalta idealta ja parin päivän kevyen, mutta takkuisen harjoituspäivän jälkeen, laitettiin harjoitusohjelma jäihin. Harjoitukseen lähteminen oli vaikeaa ja harjoituksen toteuttaminen oli takkuista sekä vielä harjoituksen jälkeenkin olo oli huono. Minun nyrkkisääntö tämän kaltaisiin tilanteisiin on ollut, että jossain vaiheessa pitää tuntua hyvältä. Hyvä tunne pitää olla joko ennen treeniä tai treenin aikana tai sitten edes treenin jälkeen. Nyt kuitenkin sitä tunnetta ei löytynyt missään vaiheessa. Päätimme valmentajani kanssa yhteisymmärryksessä keventää ohjelmaa ja se tuntui oikealta ratkaisulta. Loppuviikon harjoittelin ilman harjoitusohjelmaa ja perjantaina nautin pitkästä aikaa hyvistä viineistä ja mahtavasta seurasta. Se teki terää irtautua juoksun arjesta. Lauantaina pidin ihan hyvillä mielin lepopäivän, mutta se meni tosin urheilun katsomisessa. Sunnuntaina juoksukaverini Heini ehdotti pitkää lenkkiä ja se kuulosti mielekkäältä, joten sunnuntaina juoksin rauhallisen 26km hyvässä seurassa jokaisesta askeleesta nauttien. Illalla oli kuitenkin jotenkin rauhaton olo ja menin vielä rauhalliselle pyörälenkille. Olin laittanut ihan normaalit olovaatteet päälle, etten innostuisi, mutta Suunto Ambit mittaili ”salaa” matkaa ja siitä tuli ihan hyvän pituinen lenkki. Tiedän, että se oli tyhmää, mutta voin kertoa, että tuo kyseinen pyörälenkki oli vuoden paras pyörälenkki! Tosin pyöräni ei ole hyvä, mutta se ei haitannut menoa. Sunnuntain jälkeen huomasin, että ajatukset pyörivät vielä puolikkaan ympärillä ja tuo yksi kevennetty viikko teki henkisesti tehtävänsä. Palasimme takasin alkuperäiseen suunnitelmaan ja pidämme puolikkaan kuitenkin harjoitusohjelmassa. En tosin ota mitään paineita siitä ja harjoittelen tällä hetkellä suurimmaksi osaa hauskuuden ja nautinnon vuoksi.

Ihanainen Sanni juoksukaverini on taas palannut juoksupiireihin toden teolla ja hänen seurastaan olen nauttinut kovasti. Olen niin iloinen, että hän on muuttanut Helsinkiin ja päättänyt panostaa taas juoksuun. Olen myös niin innoissani tästä tulevasta harjoituskaudesta. Minulla on ihania juoksuystäviä sekä aivan mahtava valmentaja.

Yksi minun syksyn lempijuoksuharjoituksista oli keskiviikon mäkitreeni Kirsin kanssa. Sen päivän aamu 10km oli ollut nihkeä ja unta olin taas saanut huonosti, mutta kaikki jotenkin kääntyi kun pääsin verkan jälkeen juoksemaan mäkiä kaatosateessa. Oloni oli vahva ja juoksu tuntui lennokkaalta. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Nuo hetket ovat niin arvokkaita. Se tunne, kun kaikki tuntuu mahdolliselta ja helpolta. Ne ruokkivat juoksunälkääsi ja motivaatiotasi. Etenkin kun huonoja juoksupäivä sattuu eteen. Se hyvä juoksutunne on takaraivossa, ja sitä tunnetta voi joka päivä hakea ja toivoa. Se ei kuitenkaan tule joka päivä, mutta aina saa toivoa.

Syksyn haaste on kylläkin ollut ylimenokauden ajoittaminen. Minä en koe väsymystä eikä minua satu mistään. Tosin minun kuntohuippuni oli kesäkuussa ja sen takia olisi järkevää ehkä levätä, mutta mutta… Monet pitävät ylimenokauden nyt, mutta kun minä olin suunnitellut jo alkukaudesta juosta puolikkaan syksyllä ja sen jälkeen vasta pitää ylimenokauden. Näillä näkymin aion pysyä tuossa suunnitelmassa. Se tuntuu oikealta. Tuo viikon kevennetty osa ratakauden jälkeen oli kuitenkin hyvä juttu. (harjoittelin kyllä 7 kertaa tuolla viikolla, mutta määrällisesti vähän) Viikko kevyttä antoi minulle sopivasti aikaa palautua henkisesti pitkän ratakauden jälkeen, mutta kuitenkin se oli niin lyhyt, että juoksutuntuma pysyi. Hyvä niin, koska minä aion juosta sunnuntaina kovan treeniviikon päätteeksi maantiekympin harjoitusmielessä. Menen sinne samoissa fiiliksissä kun Aktia-cup osakilpailuun, eli rennosti. En ole pitkään aikaan harjoitellut määrällisesti näin paljon, joten saa nähdä miten paljon se vaikuttaa kovaan kympin vetoon.

Tänään on tosin vain yksi 15km ja loppupäivä menee kandin parissa. Hyvä päivä kaikin puolin.

P.S. Eilen teimme muuten omatekoista suhsia Sebun kanssa. Se oli niin hyvää, mutta ensi kerralla haen kyllä soijat, merilevät, inkiväärit, wasabit ja riisit sekä kaiken muun japanilaisesta erikoiskaupasta.

Remonttireiska

2013-09-04T03:07:00.000-07:00

Syksy on nytt toden teolla täällä ja sen kunniaksi olen tehnyt kaikenlaista remonttia. Olen esimerkiksi sisutanut kotona, suunnitellut harjoitus- ja kouluvuoteni sekä pitänyt kiinni minun uudesta toimivasta ruokavaliosta. Voin erittäin hyvin ja energiaa riittää vielä muuhunkin. Tässä samalla uudistin myös blogini ulkonäön, koska se tarvitsi kovasti uutta näköä. Mitäs pidätte?

Juoksu on ollut ja on erittäin mielekästä. Harjoitukset ovat kulkeneet ja mistään ei satu. Ratakausi on valitettavasti nyt loppumaisillaan, mutta yhden kilpailun minä vielä juoksen. Minut valittiin mukaan Suomi-Ruotsi maaotteluun, joka on aivan super mahtavaa! Siellä juoksen 10 000m. Olen siitä erittäin iloinen, koska en ole saanut juosta tänä kautena kunnollista kymppiä. Kalevan Kisoissa olisi ollut saumaa, mutta flunssa vei voimani. Näen tämän nyt minun tilaisuutena juosta niin kovaa kun lähtee ja paketoida kausi sen jälkeen pakettiin. En keksi parempaa tapaa lopettaa kautta kun näin.

Tänään olin ensimmäistä päivää koulussa ja se olikin ihan kivaa. Oli ihana nähdä kavereita ja tuttuja. Kandiluentokin oli ihan ok. Haha.

Ravitsemus ja viime viikko

2013-08-25T23:58:00.002-07:00

Ruokavalion tasoittaminen näkyy ja tuntuu aivan järkyttävän hyvin minun juoksussa. Joka ikinen harjoitus on ollut mieluisa. Vaikka välillä jalat ovat olleet nihkeät, kovan treenin jälkeen, nautin silti, koska minulla on tasaisesti energiaa. Rakastan juoksua. Tällä hetkellä juoksen kevyet lenkit mieluiten keskuspuistossa nauttien rauhasta, luonnosta ja omasta kehostani. Sykkeet ovat ennätysmatalat ja tunne mahtava!

Olen myös ehtinyt tehdä tehollisia harjoituksia josta 15x300m ja 3x5x200m ovat painautuneet parhaiten mieleen. Fiilis on ollut molemmissa hyvä ja askel on tuntunut helpolta. Toki tuo 15x300m hölkkäpalautuksella on kova, mutta minulle tuo hölkkäpalautus sopii, koska sitten ajat pysyvät kuosissa.

Eilinen 3x5x200m meni hyvin mutta vaihtelevasti. Minulla oli hieman vaikeuksia löytää se oikea rento mutta kova juoksu. Ensimmäinen ja toinen sarja oli hakemista, mutta viimeiselle sarjalle löysin sen oikean fiiliksen ja silloin ajatkin olivat oikeat. Kirsi oli katsomassa harjoitusta, joka teki harjoituksesta vielä mukavamman. Sitä paitsi minulla oli vielä verryttely seuraa. Harjoitus oli kerta kaikkiaan erittäin hauska. Uskon, että tulen löytämään tuon oikean fiiliksen myös tulevissa kisoissa.

Torstaina on ensimmäinen kilpailu harjoitusjakson jälkeen. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin onnellinen ja iloinen. Tunnen että olen kasassa. Olen henkisesti nyt todella vahvoilla. Nautin jokaisesta päivästä. Onhan minulla ollut näitä tuntemuksia hetkellisesti aiemminkin, mutta tämä eroaa niistä koska tämä hyvänolon tunne on pitkäkestoista ja tämä pohjautuu ammattilaisen apuun. Kiitos Kirsi! Häneen luotan 100%.

Syysajatuksia

2013-08-19T22:49:00.001-07:00

En ole pitkään aikaan puhunut Kiriringistä, mutta se on kuitenkin joka päivä mielessäni. Monestakin syystä. On ollut aivan mahtavaa huomata Kiriringin kautta, että Suomessakin ihmiset jaksavat ja haluavat tukea urheilijoita. Kiitos Kiriringin olen saanut niin paljon apua monella eri tasolla. Minun päätavoitteeni oli saada taloudellista tukea, mutta Kiririnki-projekti antoi vielä enemmän. Toki olen erittäin kiitollinen, että sain tavoitteeni reilusti ylitettyä, mutta yksi hieno homma, mitä en ollut odottanut, oli nämä ihanat ihmiset, johon olen tutustunut! Se, että joku uskoo sinuun on kullan arvoista! Minun pitkä kamppailu ravinnon kanssa on vienyt voimia. Jojoilu ravinnon kanssa on syönyt tuloksia ja mieltä. Välillä uskoni on hiipunut olemattomiin, mutta kiitos teidän olen jaksanut jatkaa, vaikka välillä on tehnyt mieli antaa periksi. Sitä en ikinä aio muuten tehdä, mutta välillä vain on niitä heikkoja hetkiä…

Nyt koen, että minä olen saanut oikeat välineet onnistumiseen. Kiitos kuuluu teille kaikille! Iso kiitos kuuluu toki perheelleni ja valmentajalleni Kirsille ja entiselle valmentajalleni Kimmolle. Mutta ilman teitä tsemppaajia ja tukijoita en olisi tässä näillä mielin. Ongelmia tulee mutta niistä pääsee yli!

Nyt voin rehellisesti sanoa, että uskon itseeni 100% ja uskon omaan onnistumiseen. Annan itselleni mahdollisuuden onnistua. Rio, here I come!

Minä toivon koko sydämelläni tsemppiä kaikille ja uskokaa itseenne! Jos usko hiipuu, puhukaa ihmisten kanssa. Ystävät ovat suuri voimavara jota kannattaa arvostaa.

Iso kiitos kaikille ja ihanaa syksyä!

-Nina

Syksy 2013 on toivoa ja iloa täynnä!

2013-08-18T07:31:00.001-07:00

Aikaa on kulunut viime päivityksestä jo jonkin aikaa, mutta mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kalevan Kisojen jälkeen olin vain pettynyt kympin keskeytykseen. Siitä seurasi viikko raivokasta (niin ei kylläkään lukenut harjoitusohjelmassa) harjoittelua, jonka kruunasin 5000m:n kilpailulla. On se mieletöntä, miten minä joskus toimin. Minulla oli kova tarve päästä paikkaamaan kuoppa, minkä olin kaivanut itselleni Kalevan Kisoissa, ilman syytä. Uskallan väittää, että toipilaana kukaan ei voi juosta kymppiä ja vitosta hyvin, jos niiden välissä on vain yksi päivä.

Harjoitukset Kalevan Kisojen jälkeen olivat tehokkaita ja henkisesti tärkeitä, mutta ne eivät valitettavasti auttaneet palautumisessa. Sen seurauksena tuo ”paikkaus-vitonen”, jonka vedin, ei ihan kulkenut. Yllätys yllätys.. Alkuvauhti oli oikea ja voittaminen on aina kivaa, mutta loppuaika oli kyllä melkoinen floppi. Väsyminen tuli jo 2-3km:n kohdalla. Jälkikäteen on helppoa sanoa, että olisin pitänyt kuunnella Kirsiä ja juosta tuohon kohtaan reipas/Vk ja iskeä vasta Hämeenlinnan tähtikisoissa…. Mutta turha jossitella sen enempää. Hihi.

”Paikkaus-vitosen” jälkeen otin järjen käteen ja kevensin tahtia. Nyt tuntuu juoksu erittäin hyvältä ja odotan innolla seuraavaa kovaa harjoitusta ja kilpailua! Kiitos Kirsi, että sait minut taas tajuamaan homman nimen.

Ja niin, nyt vaihtui Nike PUMAAN! KIITOS KIITOS KIITOS! :)

P.S. Tästä tulee niin hyvä syksy!

P.P.S. Onnea kaikille, jotka ovat kilpailleet hyvin! HYVÄ SUOMI!

Kalevan Kisat

2013-07-29T23:46:00.002-07:00

Lapinlahden 3000 metrin jälkeen sairastuin. En ole siitä sen kummemmin puhunut koska en halunnut antaa sairaudelle lainkaan tilaa. Maanantaina makasin sängyssä koko päivän ja tiistaina koitin jo jalkoja, mikä ei ollut järkevää. Keskiviikkona lähdin verkalle ja se tuntui yllättävän hyvältä, mutta siihen se sitten jäikin. Lyhyt verra vei kaikki voimat ja loppupäivä meni levätessä. Sovittiin Kirsin kanssa, että jos olo on vielä yhtä huono torstai iltana, en juokse vitosta. Olo kuitenkin parani torstaina ja päätin lähteä äidin kyydissä Vaasaan. Matka teki tehtävänsä ja Vaasaan tulo piristytti. Tampereen kohdalla päätin, että nyt olen 100% terve. Se olikin ihan hyvä veto, enkä sen jälkeen miettinyt huonoa oloa. Kentälle päästyäni torstai iltana fiilis nousi entistä enemmän kiitos muiden urheilijoiden ja hyvän kelin. Oli ihana olla Vaasassa ja nähdä yu- kavereita ja tuttuja! :)

Yö meni hikoillessa ja pyöriessä. Onneksi kisa oli illalla, joten ehdin vielä lepäillä päivällä. Kisaan menin luottavaisin mielin. Olo oli siinä vaiheessa erittäin hyvä. En tiedä olinko saanut itseni "psyykattua" oikein, mutta olo oli vahva. 5000 metrin kilpailussa tavoitteena oli mitali. Kärki lähti kuitenkin niin kovaa, että tajusin siinä, että jos siihen mukaan lähden, jään matkan varrelle. Päätin sitten taistella nelossijasta. Elinan kunto oli minulle arvoitus, joten en sitten uskaltanut riskeerata ja jäi hänen kanssa juoksemaan. Viimeisen kierroksen vedin sitten kovaa ja nelossija oli minun. Paras sijoitus minulle Kalevan Kisoissa! Jippii!! Koen, että se tuli helpolla. Näin jälkikäteen minua toki harmittaa, etten vetänyt aivan täysiä mutta samalla luulen, että se oli kuitenkin järkevää miettien minun alkuviikkoa. Siinä olisi voinut käydä myös niin, että olisin hyytynyt kovemmalla vauhdilla. Olen siis tyytyväinen minun 5000 metrin juoksuun ja erittäin iloinen Minnan puolesta joka voitti kyseisen matkan! Onnea Minna!

Kisan jälkeen sain nukuttua 2.5 tuntia. Sen jälkeen menin aamupalalle ja aamupalan jälkeen sain onneksi nukuttua 4tuntia. Onneksi. Loppupäivä meni rennosti. Yksi verra ja pyörähdys kentälle katsomaan 3000metrin esteiden taistelua. Se oli huikea kisa! Onnea Sandralle, Oonalle ja Mintulle! Hyvä tytöt! Lauantai iltana alkoi sitten taas heikottaa, mutta sitä en ajatellut sen kummemmin.

Sunnuntai aamu meni normaalisti ja verryttely tuntui hyvältä. Mutta sitten 10000 metrin kisan alkaessa, minulla ei ollut mitään annettavaa. Se tuntui heti huonolta. Juoksin 5000m ja päätin, että keskeytän jotta palautuisin nopeammin tuosta raastosta. Ennätys- ja mitalijahti jäi, mutta nyt tunnen itseni kuitenkin terveeksi ja olen päätöksestäni tyytyväinen. Kisan jälkeen kaikki neste mitä suuhun laitoin nousi melkein heti ylös. Kehoni ei siis ollut ihan kunnossa. Verryttely meni hieman epämukavammin, kun nesteitä ei enää vatsassa ollut, mutta oksennusrefleksi kuitenkin sanoi muuta. Nam. Onneksi kestävyysnaiset tajusivat tilanteen eikä sitten sen kummemmin reagoinut, kun minun piti välillä pysähdellä. Hahah. Järkevää touhua..? Nå sain kuitenkin verkattua aika hyvin.

Nyt olo on hyvä ja katseet ovat jo seuraavassa kilpailussa. Minulla on palava halu juosta kisoja! Olen kiitollinen, että jalkani ovat kunnossa ja muutenkin kaikki on hyvin. Yksi keskeytys ei minua kaada!

Onnea kaikille Kalevan Kisoissa olleille ja mestareille! Hyviä ja hunoja kisoja tulee, mutta katse on aina eteenpäin!

Eliittikisat

2013-07-22T01:13:00.001-07:00

Mietin kauan, jos jättäisin SavoGamesit kokonaan väliin ja juoksisin turvallisen SFI-kilpailun täällä kotona Helsingissä. Kirsi sai kuitenkin minut järkiini ja lähdin Lapinlahdelle. Heti sinne tultuani olin iloinen tästä ratkaisusta. Minulla oli Jämsän jälkeen kilpailutaukoa ja keskityin vain harjoitteluun. Sen takia kovemman tason kilpailuun lähteminen pelotti. Minulla oli kuitenkin nämä samat asiat edessä Kalevan Kisoissa, joten oli parempi nyt lähteä tekemään yksi valmistava kisa reissu ennen Kalevalaisia. Ei minua tuo juoksu pelota, vain kaikki muu sen ympärillä. Tämä oli hyvä harjoitus ja nyt voin lähteä varmoin mielin Vaasaan juoksemaan.

Kilpailu oli ihan ok. Minulla ei ollut kulkua päällä ja sen takia olen melko tyytyväinen aikaani. En saanut puristettua kaikkea irti ja se harmittaa, mutta nyt olen taas oikeassa kilpailuvireessä. Sain Lapinlahdelta osittain mitä hain, kilpailuintoa ja itsevarmuutta. PB jäi, mutta se(ne) tulee ensi viikolla. Sitä paitsi tutustuin uusiin juoksijoihin, joka on aina erittäin mukavaa! Minä pidän niin kovasti kansainvälisistä kilpailuista, kun tunnelma on niin hyvä ja saa tutustua uusiin ihmisiin.

Nyt keksityn tämän viikon kokonaan Kalevan Kisoihin. Siitä tulee niin hauskaa!

Kesäkuulumisia vol 2.

2013-07-11T23:40:00.001-07:00

Tämä kesä on ollut tähän asti mahtava! Kilpailut ovat menneet hyvin ja suurin osa harjoituksistakin. Jalat ja psyyke ovat suht hyvässä kunnossa. Välillä itseluottamus vajoaa turhan alas, mutta sitten se jotenkin taas nousee. Jämsän jälkeen olen vain harjoitellut. Harjoitukset ovat menneet hyvin, mutta sunnuntain 15x400m:n harjoituksen jälkeen iski tyhjyys. Motivaatio laski vaikka harjoitus meni kovempaa ja paremmin mitä olimme ajatelleet. Siitä seurasi 3 tuskaista kevyttä päivää. Olin aivan puhki. Maanatain ja tiistain harjoitukset menivät kuitenkin hyvin, mutta keskiviikkona päätin pitää levon. Minun ei kerta kaikkiaan tehnyt mieli tehdä mitään. Lepo oli hyvä päätös.

Eilen sain taas juoksufiilikset takaisin. Aamulla oli 6km +8x150m+2km+kevyt jumppa ja illalla kevyt lenkki. Molemmat harjoitukset menivät hyvin. Illalla toisen harjoituksen jälkeen kävin sitten vielä hieronnassa. (Hierojani Emmi on paras!)

Päivä oli kaikin puolin hyvä. Sain aamupäivällä erittäin mielenkiintoisen puhelun, joka nosti minun motivaatiota ja juoksuintoa. Se oli juuri mitä kaipaisin. Illan kevyt lenkki oli myös yhtä juhlaa. Kevyt ja rullaava askel. Mieli lepäsi. Sitä paitsi, yksi mies (lääkäri Helsingin Urheilulääkäriasemalta) kommentoi positiivisesti minun juoksuaskeltani. Välillä toisten ihmisten kommentit ovat kultaa arvokkaammat. Ajoitus oli täydellinen. Kun oma usko välillä loppuu ja tekeminen tuntuu järjettömältä, ulkopuolinen ihminen voi kummasti vaikuttaa. Se on joskus niin pienestä kiinni, mutta tuo puhelu ja Heikin kommentit piristivät minun päivää. Iso kiitos siitä! Minun pitää itsekin jatkossa uskaltaa sanoa ääneen mitä ajattelen, jos vastaani esimerkiksi tulee kaunis juoksuaskel tai hyvännäköiset pohkeet tai jotain muuta vastaava. (Eilen yhdellä hölkkääjällä oli erittäin hienot pohkeet, ja mietin kauan pitäisikö sanoa se hänelle, mutta tunsin itseni tyhmäksi. Ensi kerralla en epäröi!) Suosittelen sitä muillekkin!

Nyt reippaalle lenkille. Minä pyydän ja toivon: ole hyvä päivä.

Kiririnki

2013-07-04T04:38:00.000-07:00

Jippii! Tänään lähetin kaikki Kiririnki jutut postin mukana teille kirittäjille. Toivottavasti kaikki on tyytyväisiä... Koitin valita parhaani mukaan jonkun edes hieman edustavan kuvan minusta.

Noname paidat ovat sika hienot! Taidanpa itsekkin alkaa juoksennella sellaisella, kun Nike ei enää sponssaa. Nyt pitää vaan toivoa, että kaikki kirjeet ja paketit tulevat perille. :)

SUPER HYPER ISO KIITOS VIELÄ KAIKILLE JA HYVÄÄ KESÄÄ! :)

5000m, Jämsä

2013-06-29T23:32:00.001-07:00

Fiilis ja motivaatio oli hyvä ennen starttia. Jalatkin olivat hyvät, mutta vatsani ei. Edellisenä iltana oli ollut pahoinvointia ja sitten aamulla ennen kisaa alkoi kova päänsärky. Herkästä vatsasta johtuen, en uskaltanut ottaa kipulääkettä. Puuro ja laktoositon proteiini juoma oli lauantain ruokavalio, mutta sekään ei sitten ollut tarpeeksi pelkistetty. Näistä oppii. Inhoan vaan, kun energiaa menee väärään asiaan. Onneksi kehoni kuitenkin tajusi kestää koko kisan läpi. Päänsärky ja pahoinvointi unohtui starttilaukaisun myötä, mutta huono olo tuli sitten kahta kauheampana maaliviivan jälkeen. Osin rasituksen takia ja osin vain jonkin muun takia.

Kisa meni kuitenkin hyvin. Juoksin ennätyksen, josta olen tyytyväinen, mutta kuitenkin harmittaa etten juossut kovempaa. Epätasainen alkuvauhti vei voimiani. En saanut otetta matkavauhdistani. Tämä nyt kuitenkin oli ensimmäinen 5000m vuoteen ja edellisenä kertana juoksin 17.16 ja nyt 16.37.14. Onhan siinä ihan hyvä parannus viime vuodesta. Olen tyytyväinen, mutta tuo ei ollut nappijuoksu. Olen kokenut täydellisen juoksun nyt kerran elämässäni ja sellaista fiilistä aion tavoitella joka kerta. Eilen ei ollut sitä fiilistä. Aion kuitenkin nyt iloita uutta ennätystä ja sitä, että olen kunnossa.

Muuten Jämsän reissu oli oikein onnistunut. Oli ihana nähdä tuttuja ja kavereita. Reissusta tuli toki vielä parempi Jossun ja Sebun takia. Jossu on kunnon energia pommi, joka huokuu positiivisuutta ja draivia. Sebu taas on minun rauhani. Aina kun Sebu on paikalla, juoksen hyvin. Voin juosta hyvin ilmankin häntä, mutta hänen läsnäolossaan on sitä jotakin.

Majoitus oli minun mieleeni. Ei mitään luksusta, mutta siellä oli kaikki tarpeellinen. Siellä oli ihanan rauhallista ja mielestäni on aina hauskaa, kun kilpailijat asuvat samassa paikassa. Se luo hieman yhteishenkeä, josta pidän.

Nyt on aika pitää hieman kisataukoa ja keskittyä harjoittelemiseen. Seuraava startti on parin viikon päästä. Juoksen joko 1500m tai 3000m tai molemmat. Sen jälkeen juoksen Kalevan Kisoissa.

Nyt kutsuu puolipitkä lenkki. Huh, mikä väsymys, mutta kyllä se siitä sitten lähtee.

3000m

2013-06-22T14:11:00.001-07:00

Käsittämätöntä. 3000m aikaan 9.27.4. Paransin omaa ennätystä 14 sekuntia. Voitin kisan ja juoksin alusta loppuun aivan yksin. Fiilis oli mahtava. Lähdin kovaa, mutta jotenkin kaikki vain toimi. Juoksu ei ole ikinä ennen tuntunut noin hyvältä. Se oli kun unelma. Keuruun kilpailu oli muutenkin hyvä. Tosi hyvä tunnelma ja paljon hyviä tuloksia.

Maalin tullessani juoksin Sebun luokse ja tuuletin. Aikani oli helpotus ja suuri ilo. Olen niin super duper hyper kiitollinen, että juoksin noin hyvän tuloksen. Olemme Kirsin kanssa hieman pähkäilleet, kun harjoitukset kulkevat yllättävän kovaa, mutta sitten kilpailutulokset ovat junnanneet paikoillaan. Minun uskoni meni kesällä, mutta Kirsi ja Sebu uskoivat minuun. Minun tavoitteeni tälle kesälle oli juosta alle 9.42, mutta nyt voin jo tavoitella aikaa alle 9.25. Usko itseeni on palannut.

Tärkein asia tässä nyt on kuitenkin kiitollisuus. Annan myös itselleni ilon olla ylpeä itsestäni. Olen tehnyt kovaa työtä kaksi vuotta tuloksetta. Nyt se palkittiin. Uskon itseeni ja luulen, että pystyn myös parantamaan minun 5000m:n ja 10 000m:n aikoja.

Suurin ero tällä 3000m:n valmistumisessa minun edellisiin kilpailuihin oli tankkaus. Aion syödä samalla tavalla Jämsän 5000m:lle ja sitten katson, jos se vaikkapa tuottaisi sielläkin tulosta. En toki ota mitään paineita Jämsään. Aion juosta kun viimestä päivää, mutta aion kuitenkin mennä rennoin mielin kilpailuun.

Tuskin maltan odottaa, vaikka jalat ovat nyt väsyneet. Tosin, kyllä ne viikossa ehtii palautua. :)

Iso kiitos myös Pekalle joka huuteli kierrosaikoja ja tsemppasi. Muuten olisin varmaan lähtenyt vielä kovempaa ja hyytynyt totaalisesti. :) Nyt uskallan kuitenkin lähteä tavoittelemaan hieman kovempaa kolmosta ensi kerralla. JipppiiiI!

Kiritys on päättynyt

2013-06-14T23:11:00.002-07:00

Iso kiitos kaikille kirittäjille! Olen niin super kiitollinen teidän avustanne. Kaikkien Kiririnkiläisten kiritys onnistui upeasti. Mahtavaa työtä Ville ja Arto, kun saitte homman toimimaan! Kiitos ja hyvää kesää kaikille! :)

http://www.kiririnki.fi/projects/nina-chydenius

Kesä (kisa) kuulumisia

2013-06-07T00:13:00.003-07:00

Aloitin kisakauden Toukokuun 3000m. Ilma oli täydellinen ja juoksijoista oli saapunut iso kasa paikalle. Olin pitkästä aikaa itsevarma jo aamuverryttelyllä ja hyvä fiilis jatkui saapuessani kilpailupaikalle. Kilpailun verryttely tuntui kylläkin erittäin huonolta, mutta en miettinyt sitä.

Kaikki juoksijattaret olivat melko epävarmoja omasta kunnostaan. Tiesimme kaikki, että Nummela on kovassa iskussa ja Haka-Risku voi yllättää, mutta me loput olimme hieman kysymysmerkin oloisia. Kaikki lähtivät liikkeelle oman tuntuman mukaan ja loppujen lopuksi kisasta tuli minun puolestani melko epätasaisen, mutta hyvä. Hyvä fiilis jäi mutta voimia tuntui myös jäävän valitettavan paljon. Olin neljäs Kaisan jälkeen, joka hieman harmittaa, koska olin vetänyt porukkaa ja Kaisa juoksi kirissä ohi. Kuitenkin olen Kaisan puolesta erittäin erittäin iloinen. Hänen juoksunsa lähtee varmasti taas hyvin käyntiin, heti kun hän saa rohkeutensa juoksuun takasin. Loistava mimmi! Sebunkin kommentoi jälkikäteen, että olipas Kaisan askel älyttömän helpon näköistä. Anna palaa Kaisa, kyllä sinun kunto ja voimat riittää! ;)

Heti kisan jälkeen, suunnittelin uusinta kierrosta. Löysin sopivan ”pikku-kisan” viisi päivää Toukokuun Kisojen jälkeen. Päätimme Kirsin kanssa, että juoksen sen tiistaina ja lauantaina sitten 10 000m. Tiistain 3000m meni kovempaa kun se edellinen. Minun toiseksi paras 3000m aika ikinä. Kilpailu oli noin 30minuuttia myöhässä ja juoksin yksin koko matkan, joten olen jälleen kerran melko tyytyväinen. Harmittaa tosin, ettei vieläkään tullut ennätystä, mutta aion olla kärsivällinen. En olisi viime kesän jälkeen uskonut pääseväni edes samalle tasolle, mitä olin kaksi kesää sitten.

Tosin tuo minun ennätyskesä ja tämä kesä poikkeaa erittäin paljon toisistaan. Silloin kävelin nuoralla koko ajan, ja jostain kumman syystä sain koottua itseni tärkeisiin kisoihin. Nyt olen vuoden verran ”tsempannut” itseni kanssa, ja voin rehellisesti sanoa, että voin hyvin. Pysyvästi. Koen myös, että ansaitsen olla onnellinen. Nautin juoksusta ja nautin elämästä.

Muistutuksia itselleni:

Huippu-urheilijan kuuluu myös elää, vaikka elämä on kontrolloitua.

Hoikka ihminen saa myös syödä herkkuja hyvällä omatunnolla. Etenkin, jos liikkuu. Urheilussa kuuluu laittaa kaiken likoon. ”Kaikki estot pois. ”

Kuuntele kehoasi, se tietää mitä tarvitset.

Tänään keli on pilvinen ja se sopii minulle täydellisesti, koska huomenna juoksen 10 000m. Toivottavasti huomennakin olisi pilvistä ja hieman viileämpää. Tottakai toivoisin, että he jotka ovat tehneet koko viikon töitä saisi nauttia auringosta, mutta jos voisimme kaikki toivoa sellaista 35 minuutin taukoa helteestä huomenna kl 14.00-14.55…?

Tämä kesä on jo nyt paljon parempi, kun viime kesä. Ja kesä on vasta alkanut! Jippii! Minulla on muuten viikko aikaa vielä Kiriringissä… Tarvitsen juuri sinun apauasi!

Ratakauden avaus

2013-05-30T22:46:00.002-07:00

3000m: 9.45.43

Kierrosajat:

1: 200m: 38,3

(400m) 2: 77.2, 3: 77.6, 4: 78.9, 5: 78.7, 6: 78.8, 7: 80.1, 8: 74.8

Kilpailu oli kaikin puolin hyvä. Minulla oli jo aamulla todella hyvä tuntuma, kun olin saanut kasvatettua hyvää fiilistä ja itseluottamusta jo melkein viikon. Tässä tilassa urheilijan pitäsi olla 365 päivää vuodessa ja 24/7, mutta en ole vielä pystynyt siihen. Nyt tilanne on kuitenkin se, että olen löytänyt itselleni hyvän rytmin. Aion vetää koko kesän samalla rytmillä. Tosin yöunet ovat vielä melko huonot, mutta siinne mahtuu kuitenkin hyviäkin öitä.

Lähdin tänään kilpailemaan luottavaisin mielein, mutta puolessa välissä usko tippui vaikka juoksu tuntui hyvältä. En tiennyt lainkaan omaa kuntoani, koska se on riippunut niin paljon miten olen onnistunut syömään ja nukkumaan ennen kilpailua. Nyt tosin ruokailut olivat menneet hyvin ja unta olin saanut riittävän paljon. (5h kisäyönä+ 20min päikkärit) Yöt ennen sitä olivat olleet 6.5tunnin-7.5tunnin välissä. Heräilyt kolmen tunnin välein ovat rasittavia, mutta en enää stressaa siitä. Tuosta kisan viimeisestä kierroksesta päätellen, uskon kuitenkin pystyväni parempaan. Nuo keskimmäiset kierrokset tuntuivat juoksun aikanakin liian hitaalta. Nyt pystyn kuitenkin hieman hahmottamaan oman kisakunnon. Ja tästä rytmistä aion pitää kiinni. Uskon sen tuottavan tulosta.

Tästä on erittäin hyvä jatkaa eteenpäin! :)

Kesää kohti

2013-05-23T13:39:00.002-07:00

Olisin toivonut aloittavani ratakauden jo lauantaina, mutta keskitymme valmentajani kanssa vielä pariin kovaan viimeistelevään harjoitukseen. Kovat harjoitukset ovat menneet mielestäni hyvin. On kuitenkin vaikea sanoa sen enempää, koska en ole aiemmin juossut näin lyhyitä ja kovia vetoja.

Huomenna on luvassa tuttu ja turvallinen 8km vauhtikestävyys (VK). Hieman (lue: paljon) pelottaa, kun viimeiset kolme päivää ovat olleet hyvin tukkoisia, vaikka olen vain juossut kevyttä. Toki ruokavalion muutos ja huonot yöunet vaikuttavat palautumiseen, mutta minun on vaikea uskoa, että ne olisivat ainoat syyt huonoon kulkuun. Oloni on muuten hyvä ja luottamus alkaa taas kasvaa. Huominen saa mennä omalla painollaan, vaikka toivoisin unelmajalkoja huomiseksi, mutta jos niitä ei ole tarjolla vedän sitten tahdonvoimalla tuon kovan 8km pätkän.

En ole vielä päättänyt missä aion juosta sen. Olen nyt puolen vuoden aikana juossut melkein kaikki kovat pitkät vedot epätasaisella, mutta nyt tekisi mieli juosta tasaisella. Ihan vain sen takia, että saisin lennokkaamman fiiliksen ja kovemmat kilometri väliajat. Tyhmä ajatella, mutta tänään juostessani sykkeet olivat jo pelottavan korkealla hitaissa vauhdeissa. En ihan ymmärrä miksi, koska jalat tuntuivat hyviltä. Jos sykkeet näyttävät aivan hassuja huomenna, aion juosta VK:n sykkeitä seuraillen enkä vauhtia.

Hyvää yötä!

Pois heikolta jäältä

2013-05-18T09:16:00.000-07:00

SM-maastojen jälkeen sairastuin toden teolla, joten treenit vaihtui lepoon. Lepäsin kaksi päivää, mutta sen jälkeen hermot petti. Koin olevani tarpeeksi terve. Keskiviikkona juoksin 2x8km kevyttä, joka tuntui ihan hyvältä. Hengitys oli vaikeaa, mutta jalat tuntuivat ihan hyviltä.

Torstaina oli jo luvassa kovaa. Aamulla juoksin kevyen 9km ja jumppasin. Sekin tuntui hyvältä, mutta illalla sitten oli hyvin epävarma olo. Oliko järkeä juosta 2x10x200m kovaa tai pitäisikö vielä levätä, kun räkä vain valuu..? Kirsi oli seuraamassa treeniä ja päätimme, että otan vedon kerrallaan. Ensimmäiset 5 vetoa tuntui ihan hyviltä, mutta sen jälkeen lähti koneistoni kunnolla käyntiin. Juoksin Tatun kanssa, joka samalla helpotti ja vaikeutti tilannetta. Olisin kaivannut enemmän tilaa, kun en pystynyt tunnustelemaan niin selvästi oloa, mutta tämä oli hyvää harjoitusta. Ja sitä paitsi seurassa harjoittelu on aina hauskempaa! Kymmenen vedon jälkeen kiristin ja nautinto kasvoi. Nuha vaivasi ja hengitys oli raskasta, mutta jalat olivat hyvät. Juoksu oli helppoa.

Torstai harjoituspäivästä tuli kokonaisuudessaan melko raskas, kun tein kunnon verryttelyt alkuun ja loppuun. Perjantaina vedot ja määrä tuntui jaloissa ja silloin juoksin hyvin nihkeän 16km. Illan pidin vapaata. Pelkäsin vielä sairastuvani uudestaan, mutta flunssa jäi onneksi taakseni. Kiitos siitä!

Tänään aamulla tein terävän puntin, alku- ja loppuverkkoineen sekä hyppyineen. Se oli hauska treeni, mutta kokonaisuus oli uuvuttava. Ajatus päivän toisesta treenistä, joka oli 8km+6x60m, tuntui jo raskaalta, mutta ONNEKSI Mikaela pelasti treenin ja periaatteessa koko päivän.

Ruokavalion muutoksen myötä, minulla on välillä ollut hyvin väsynyt olo. Ja silloin on todella vaikea lähteä juoksemaan, edes kevyttä lenkkiä kuten tänään. Nyt kuitenkin sain mahtavaa seuraa ja juuri oikean vauhdin alle sekä positiivista energiaa häneltä. Hän on niin täynnä energiaa, aitoutta ja positiivisuutta. Yhteinen harjoitus muutti minun koko päivän. Olen niin kiitollinen, kun pystyn puhumaan hänelle niin rehellisesti. Ihana ihminen kerta kaikkiaan! Lopputulos oli minun kohdalla 11km sisältäen n. 6x n.60m rullaukset ja Mikaela juoksi 20km, sisältäen nuo samat rullaukset. Uskon, että molemmat hyötyi toistemme seurasta. Hyvä niin!

Miksi onnistuminen iltapäivän harjoituksessa oli niin tärkeää, oli koska tänään heti aamusta tuntui, että olin eksynyt hyvin ohuelle jäälle. Kun tämä tunne iskee, voi pienikin virheliike pilata koko päivän tai pidemmänkin aikaa. Se on hirveää, kun tiedostan tunnetilan niin hyvin ja yritän yleensä tehdä kaikkeni, etten ratkeaisi vääriin päätöksiin. Joskus se on vain niin vaikeata nähdä oikean ja väärän ero.

Tänään Mikalean kanssa harjoittelu oli kuitenkin iso rykäisy pois heikolta jäältä, paksumman jään päälle. Olen vielä jäällä, mutta kiitos Mikaelan voin nyt itse kävellä oikeaan suuntaan, kun tiedän missä se heikoin kohta on. Hyvä treeni ja seura teki tänään tehtävänsä! Hyvää lauantaita kaikille!

Juoksujuttuja

2013-05-15T22:17:00.000-07:00

Nyt alkaa keho taas tuntumaan omalta. Tässä on mennyt noin kuukauden verran jossain oudossa huurussa, mutta nyt se alkaa helpottaa. Herään vain kerran yössä, mutta saan kuitenkin nukuttua vähintään 7 tuntia yössä. Nuo aiemmat kolmen tunnin yöunet eivät riittäneet alkuunkaan ja se sekoitti muutenkin koko päivä järjestelmän. Näin on selvästi mukavampaa elää.

Olen muutenkin taas päässyt terveiden kirjoille. 4-5päivää kestänyt flunssa kiristyi SM-maastojen jälkeen, mutta onneksi se lähti pois kahdella lepopäivällä. Eiliset treenit tuntuivat melko hyviltä, mutta kyllä minä pelkäsin, että keho ei vielä olisi ollut valmis 16km:n juoksuille. Pienellä riskillä mentiin, mutta tänään olo on onneksi normaali.

Kohta menen ulkoilemaan ja illalla on luvassa 2x10x200m. Odotan innolla jo tuota kovaa treeniä. Kirsi on mukana katsomassa ja sitä paitsi minulla on juoksuseuraa Kirsin toisesta valmennettavasta. Kovan treenin taustahommat eivät tuosta paremmaksi voi muuttua. Ennen sitä, juoksen kuitenkin nyt aamulla 7-8km kevyen verryttelyn. Siitä aion nauttia täysin siemauksin. Plantaari ei vaivaa eikä minulla ole missään mitään kipua. Se on hieno tunne.

1.5 viikon päästä avaan ratakauden! Niin ihanaa päästä radalle! Aloitan raastomatkalla, 5000m. Se on mielestäni ehkä rankin matka, jota voi juosta. Joten tässä on nyt 1.5 viikkoa aikaa päästä oikeaan mielentilaan. Tästä päivästä lähtien, en enää ajattele, etten pystyisi tai jaksaisi. Minä pystyn ja minä jaksan. Ei kukaan voi juosta tai tehdä tuloksia, jos usko itseensä on nollassa. Hyväksyn tämän hetken kuntoni ja aion nauttia siitä, että saan treenata ja kilpailla. Olen harjoitellut niin hyvin mitä olen pystynyt. Tosin jotkut treenit ovat menneet liian kovaa, mutta muuten olen ollut aika täsmällinen. Olen ollut kaksi kertaa kipeä joulukuun ja toukokuun välissä. Molemmilla kerroilla, tervehdyin parilla lepopäivällä. Heikkouteni treenikaudella on ollut vähäinen uni ja vaikeudet ruoan kanssa. Ne ovat minun suurin haasteeni, mutta tunnelin päässä on nyt valoa. Unen laatuni ja määräni ovat nyt toivottavasti parantuneet luonnollisin keinoin pysyvästi ja se auttaa suuresti myös ruokarytmiäni. Minä en aio hätiköidä näiden asioiden kanssa. Minä yritän nyt saada koko homman toimimaan pysyvästi.

Kesä on aivan ovella, mutta nyt todellakin tuntuu, että tästä tulee hyvä kesä. Usko on ollut kateissa liian kauan, mutta nyt kun olen löytänyt sen en aio menettää sitä.

SM- Maastot

2013-05-14T21:58:00.001-07:00

Kun heräsin kisa-aamuna, flunssani oli mennyt pahempaan suuntaan. Nenä oli tukossa ja aamulenkki menin sumuisessa olossa. 4km:n kohdalla päätin, että tämä saa riittää. Vedin parin avaria joka helpotti hieman jalkoja, mutta pää oli aivan tukossa. Hieman kauhistutti tuo aamun olo, mutta halusin kisata enkä etsiä syitä miksi en voisi kisata.

Aamulla totesin Sebulle, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko olen kipeä tai terve. Päätimme, että tänään olen terve. Niin minä sitten ignoreerasin koko homman. Otin Buranan, söin aamupalaa ja aloin keskittymään kisaan.

Sain luotua melko itsevarman olon ennen kisaa. Kisajärjestelyt olivat täydelliset minun silmissä. Koko homma toimi ja kun noin hyvät ovat järjestelyt, fiilis nousee entistä enemmän. Iso kiitos siitä! Reitti sopi myös minulle. 3x2km:n pätkä. Pari lyhyttä mäkeä joka kierrosta kohden, joten se sopi oikein hyvin. Jos maastojuoksut olisivat aina tuollaisia, voisin jopa tykätä siitä. Sunnuntain kisa oli hauska ja oli ihanaa nähdä kaikki juoksuystävät!

Harmittelen tosin Suvin puolesta. Hänen olisi pitänyt saada juosta. Se on niin väärin, että jalka murtuu päivää ennen kisaa jossain verryttelyssä. Miten voi olla niin huono tuuri? Isot tsempit Suville!

Mielestäni kisa onnistui hyvin. 7 sija kovassa kilpailussa. Minun tavoitteeni oli päästä 10 parhaan joukkoon, joten olen erittäin tyytyväinen tästä. Mutta tärkein asia, mikä jäi käteen oli se fiilis. Sain hivenen juoksu- itseluottamusta takasin. Tuntemus haluaa kasvaa ja se tarvitsee lisää kisoja. Nyt arvostan taas omaa tekemistäni enemmän. Valitettavasti kehoni antoi sitten kisan jälkeen periksi. Sunnuntain iltana oli jo erittäin heikko olo ja maanantaina oli kunnon räkätauti. Lenkit vaihtui lepoon. Tiistaina oli sama homma. Tänään lenkille lähtö, tuntuu jo melkein mahdolliselta. Ajattelin, että voisin lähteä hieman verryttelemään ja tunnustelemaan.

Haluaisin niin juosta nyt koko ajan, mutta nyt pitää olla maltillinen. Ensi viikonloppuna on 5000m joten siihen mennessä haluan olla 100% kunnossa. Kisaintoni on takaisin! JIPPII!!

Kevät

2013-05-08T00:08:00.001-07:00

Blogikirjoittelut ovat jääneet vähiin. Sorry! SM-maanteiden jälkeen olen harjoitellut melko tehokkaasti. Määrät ovat olleet paljon vähäisemmät mitä viime vuonna, mutta tehot ovat olleet sitä korkeammat. Minulla on valitettavasti koko kevään aikana ollut pieniä vaivoja jaloissa ja vatsassa. Tosin, ei mitään sen vaarallisempaa, mutta tämän kevään jälkeen olen päättänyt, että ensi sykysnä minun pitää mennä leikkauttamaan jalkani. Se ei kertakaikkiaan parane. Se vaikeuttaa juoksua ja sen iloa. Olen kuitenkin oppinut elämään kivun kanssa, mutta se ei ole hauskaa.

Vappupäivää edellisenä sunnuntaina, vedin kovia mäkiä ja sitten vappupäivänä juoksin radalla MK- treenin. Suunnitelmissa oli juosta PM-maastot viime lauantaina, mutta kehoni ei ollut palautunut edellisistä kovista treeneistä ja jalkani oli sen verran kipeä, joten kisaaminen ei ollut oleellista.

Kisavalmistautumisen sijasta vesijuoksin ja kävin hierojalla. Lauantaina tein vain korvaavia treenejä ja tiukan puntin. Se oli oikea ratkasu. Sitä paitsi olin ystäväni huoltajana Helsinki City Runissa. Se oli hauskaa, vaikka minua kyllä harmitti kun en itse juossut. Minulla on hyvin vaiketa olla juoksutapahtumissa, jossa en itse juokse. Jotenkin tuntuu väärältä.

Sunnuntaina juoksin sitten 10.5 km:n VK:n mäkisessä maastossa pienen juoksutapahtuman yhteydessä. Juoksutapahtuma oli hauska ja se ”pakotti” minut juoksemaan VK:n maastossa. Illalla jalka tuntui vielä hyvältä, joten kävin verkkaamassa ystäväni kanssa. Vatsani meni tosin aivan sekasin VK:sta, kun olin tyhmänä syönyt saalaattia edellisenä iltana, mutta lenkki onnistui kuitenkin. :)

Nyt viikonloppuna on SM-maastot. En tiedä mitä ajatella niistä. Menekö vain juoksemaan tai jatkanko harjoituskautta vielä ratakauteen asti? Olisi hauska osallistua, kun osallistujia on aivan järjettömän paljon, mutta maastojuoksu ei ole minun kuntoiselle niin hauskaa. Kaipa sitä vain pitää lähteä starttiviivalle ja juosta niin hyvin, mitä oma kunto sallii. Mielummin juoksisin maantiejuoksun.

Rastlös vol 3

2013-04-23T11:00:00.000-07:00

Kolmen päivän kevyt jakso loppu!

Lauantain sm-puolimaratonin jälkeen, oli treeni ohjelmassa luonnollisesti kevyitä palauttavia päiviä. Sunnuntaina kävin Heinin kanssa juoksemassa. Minulla oli 10km ohjelmassa ja Heinillä 12km. Lauantain juoksu tuntui lihaksissa ja näkyi hieman sykkeessä, mutta muuten oli virkeä olo. Heinin seura teki lenkistä mahtavan. Saimme yhdessä spekuloida lauantain juoksua. On ihana saada jutella hyvällä omatunnolla juoksusta. Siinä se meidän lenkki vierähtikin aivan liian nopeasti. Itse olisin halunnut jatkaa, mutta olin järkevä ja lopetin, kuten Kirsi oli suunnitellut. Lenkin jälkeen menin hierojalle. Plantaari oli hirmu kireä sekä kylkiluiden välissä olevat lihakset. Se vatsakipu, joka minua nyt on vaivannut on siis lihasperäistä. Luulin, että se oli väärästä tankkauksesta, mutta nuo lihakset olivat hyvin kireällä. Jännä juttu.

Maanantai oli treenin kannalta hyvin haastava. 60 minuuttia vesijuoksua, eikä mitään muuta. Se oli henkisesti hyvin raskas päivä. Ehdotin uintia vesijuoksun sijaan, mutta Kirsi aavisti, että silloin treeni ei olisi jäänyt kevyeksi. Niin paljon aggressioita tuo lauantain kisa toi tullessaan, joten olisin vetänyt ”raivo-treenin”. En vetänyt. Vesijuoksin se 60 minuuttia ja nousin ylös altaasta. Olen hyvin ylpeä itsestäni. Hihihi...

Tänään aamulla juoksin kevyen 9km:n ja sen päälle jumppasin, kuten sovitusti. Illan 7km tuntui niin kevyeltä. Vauhti oli hieman kovempi kun normaalisti, mutta olo oli hyvä, joten annoin tuon lenkin mennä hieman fiilispohjalla. Keskivauhti oli 4.43min/km. Kiva sade lenkki tuli tehtyä hyvällä ja energisellä fiiliksellä. Tosin sykevyö näytti jotain ihan omaa. Jos sykevyön pesee hunosti eikä sitä kostuta kunnolla, lukemat ovat väärät ja epätasaiset.

Huomenna ohjelmassa on 6km+ 3x6x100m+ 2km ja illalla 7km:n kevyt lenkki. Torstaina ohjelmassa on 15km:n reipas. Odotan innolla tulevia harjoituskisia! Haluasin tottakai jo kisata ja juosta maksimia, mutta se ei nyt ole soveliasta. 1.5 viikon päästä juoksen Helsyn pm- maastot. Jippii! Nyt odotan jo niitä, vaikka maastojuoksu ei ole minulle mitään herkkua. Haluasin vain kisata, vaikka ratakausi alkaa vasta kuukauden päästä.

Nåniin, nyt on sm-maantien pettymykset käsitelty ja mieli on vakaa. Tästä on hyvä jatkaa treenejä.

SM-maantiet

2013-04-21T06:15:00.000-07:00

Huh, kerron siitä joskus toiste. En jaksa vielä puhuakaan siitä. Tai jaksanpas. Se oli hirveää alusta loppuun. 3km:n kohdalla kylkiluiden kohdalla alkoi tekemään kipeää, se säteili vatsaan. Kipu kesti koko loppumatkan. Uusi tunne ja sen lisäksi oli vielä jano. Fiilis aivan älyttömän huono ja jalat tyhjät. Miksi se huono päivä piti tulla juuri lauantaina?

Mutta ensin, MEGA ONNITTELUT KAIKILLE HYVIN JUOSSEILLE NAISILLE JA MIEHILLE! VEDITTE KOVAA! HYVÄ TE! :)

Ja takasin pohdiskeluun. Treenit ovat kulkeneet ja muutenkin on mennyt hyvin. Torstaina aloin hermoilemaan ja se vaikutti valitettavasti minun ruokailuun. Ruokahommat meni to-pe pieleen. Olen niin älyttömän pettynyt itseeni. Miksi minun piti pilata koko itseluottamus ruoan takia? Olen juossut 3 vuotta ja joka kerta kun lähden kisatilanteeseen, iskee hirveä paniikki enkä tiedä miten syödä. Se loppuu nyt tähän.

Nyt minulla on vihdoinkin sotasuunnitelma. Kiitos Kirsin. SM-maastoihin en halua mennä juoksemaan, mutta menen kuitenkin harjoitellakseen juuri näitä tilanteita. Minä panostan ja tulen juoksemaan kesällä 3000m, 5000m ja 10 000m, mutta kun minä ne juoksen tiedän tasan tarkkaan miten tankata. Uskokaa tai älkää, mutta se on ollut se suurin haaste minulle ennen kisoja.

SM-maastot hermostustuttavat tarpeeksi, joten silloin saan harjoitella sitä. Olisin itse halunnut juosta maantiekympin, jossa menen rennoin mielin liikenteeseen ja silloin ruokailutkin toimivat. Nyt tosin jätän maantiekympin väliin ja juoksen SM-maastot.

Siellä ajattelin juosta niin kovaa, etten jaksa kävelläkään maaliin tultua. Tuo lauantain kisa tuntui niin tyhmältä. Jalat olivat tyhjät, mutta maaliin tultua en ollut kuolemaisillaan eikä oksettanut. Siltä se pitäisi tuntua. En saanut itsestäni irti. Mitään. Kyseinen fiilis oli viime vuonna Jämsän Kestävyyskarnevaaleissa. Silloin oli aivan sama tilanne. Nukuin huonosti, hermoilin ruoan suhteen, ja psyyke huono. Tosin viime vuonna olin huonossa kunnossa, mutta viime kesän kuntoon nähden, Jämsän kymppi oli pateettinen. Juoksin vain, ilman mitään tunnetta. Kuten eilen.

Hohhojaa. Mutta kuten sanoin. Tuo jäi viimeiseksi kerraksi. Minun valmentajani ymmärtää tilanteen ja hän ymmärtää myös miten paljon nämä epäröinnit vaikuttaa minun juoksuun. Luotan häneen ja me saamme tämän yhdessä hänen kanssaan toimimaan. Olen harjoitellut hyvin ja olen levännyt. Viimeiset päivät ennen kisaa meni sitten pipariksi. Olen nyt hyväksynyt asian ja jatkan tästä eteenpäin. Jos juoksen kisan vielä huonosti hyvän tankkauksen jälkeen hyväksyn 1.21.14 ajan puolikkaalla, mutta en ennen sitä. Se jää nähtäväksi. Nyt jätän puolikkaan taakseni ja keskityn tulevaan. Olen pahoillani epäsosiaalisuudesta. Tulokseni riipaisi vain niin pahasti sydäntäni. Ennätyksenhän minä juoksin, mutta sitä juoksu tunnetta ei voi selittää. Välillä se tuntui aivan hölkältä. Sitähän se kai olikin… Jessus.

Nå juoksin maaliin, kasvoin ihmisenä, sain suurimmasta heikkoudesta otteen ja nyt VIHDOINKIN sain aseet sitä vastaan. 3 vuotta siinä kesti.

KIRIRINKI LYHYESTI

2013-04-19T00:42:00.003-07:00

-Kiririnki on suomalainen urheiluun suunnattu yhteisörahoituspalvelu.

-Maailmalla crowdfunding-nimellä tunnetun yhteisörahoituksen tarkoitus on antaa kaikille mahdollisuus osallistua itselleen tärkeän hankkeen rahoittamiseen.

-Palvelu, joka pyrkii muuttamaan suomalaista urheilukulttuuria ja tapoja, joilla urheilijat keräävät itselleen rahoitusta myymällä fanituotteita kannustajilleen.

-Kiriringin kautta pääset mukaan fanittamiesi urheilijoiden taustajoukkoihin rakentamaan heidän menestystään. Sinä valitset urheilijan, jota haluat tukea. Ja mikä parasta, Kiriringissä fanituotteista maksamasi summa menee suoraan urheilijalle ilman välikäsiä.

Kiriringin urheilijat Chydenius, Lindfors, Mattila, Toivo, Silander Martikainen.

-Palvelun ylläpitoon varaamme vain 10 % kokonaissummasta. Kiririnki on siis täysin uudenlainen kanava fanien ja urheilijoiden kohtaamiseen, ja toimintaan yhteisen tavoitteen puolesta.

-Kiriringissä kaikki urheilijat esitellään heidän omilla nimillään ja tiedoillaan julkisesti. Käynnissä olevan projektin aikana kerätty rahamäärä ja nimensä julkaisseet fanit päivittyvät reaaliaikaisesti urheilijan sivulla, ja ovat aina kaikkien nähtävillä.

Minun tavoitteeni ja sen tämänhetkinen tilanne.

-Rahoittajat eli kirittäjät esiintyvät palvelussa omilla nimillään, mutta yksityishenkilö voi kirittää myös anonyymisti.

-Kullakin Kiriringin urheilijalla on selkeä tavoite, johon hän kerää rahoitusta.

-Tavoite puolestaan määrittelee rahasumman, joka asetetaan projektille. Minimitavoitesumman voi aina luottaa olevan realistinen, sillä vain täyttyneestä rahoitustavoitteesta urheilija saa rahaa.

-Kiriringissä kirittäjä kannustaa urheilijaa ostamalla fanituotteen.

-Fanituotteet ovat urheilijan itsensä luomia ja niiden laatu vastaa aina kirittäjän antamaa rahasummaa. Sen lisäksi, että pääset kirittäjänä mukaan urheilijan tukijoukkoihin, saat konkreettisen tuotteen rahoituksestasi.

-Urheilijan sivulta löytyvät fanituotteet lähtevät kirittäjille heti projektin tultua päätökseen. Kiriringin maksutapahtumat kirittäjiltä urheilijoille välittää perinteisiä pankkeja korvaava Holvi. Holvi on Finanssivalvonnalle rekisteröity maksupalveluiden tarjoaja.

Hyvä päivä!

2013-04-16T19:36:00.002-07:00

Eilen päivä oli lähes täydellinen kaikin puolin. Ärsykkeitä, uusia haasteita ja kokemuksia tuli kasoittain. Sitä paitsi sain uusia tuttavuuksia ja sain myös koko härdellin keskellä nähdä perhettäni ja ystäviäni sekä syödä hyvää ruokaa. Mitä ihminen vielä tarvitsee?

Nåniin, ensimmäinen mainimisen arvoinen asia on, että harjoitukset tuntuivat jäätävän hyviltä. Onnistuneen Kiririnki lanseeraus tilaisuuden jälkeen lähdin suoraan treeneihin. Kamat vaihdoin Kisiksessä ja siitä lähdin verkkaamaan pari kierrosta Töölönlahtea ympäri (n.4km). Sen jälkeen lähti päivän päätreeni tosissaan käyntiin: 8x45sek mäet, hölkkä palautuksella. Keli ei ollut mitenkään erikoinen ja olo ei nyt ollut maailman paras, mutta mäet oli juostava ja nuo ajatukset unohtaa. Helppoa. Niinpä lähdin juoksemaan mäkeä ylös.

Yllättäen, jalat olivat erittäin hyvän tuntuiset. Verra oli enteillyt hyvää, mutta kovat vedot ovat eri asia kun verra. Verra voi tuntua todella huonolta tai hyvältä ja sitten kova juoksu voi tuntua aivan erilaiselta yhden treenin aikana. Onneksi tänään verra sekä vedot tuntuivat hyviltä. Askel tuntui terävältä ja vahvalta, katupöly vaikeutti hieman hengittämistä, mutta ei liian paljon. Vedot olivat juuri sopivan rankkoja. Vetojen jälkeen juoksin loppuverraa hieman päälle 2 km. Kokonaisuudessa juoksin 10km. Harjoitus oli lyhyt, mutta tehokas. Pituudeltaan koko ihanuus kesti vain 52minuuttia, joten tässä puhutaan nyt hyvin lyhyestä harjoituksesta.

Syy tähän on, että SM-puolimaraton juostaan lauantaina, joten harjoitusten pituudet ja määrät ovat tällä viikolla hyvin vähäiset. Hyvä niin. Nyt uskallan levätä ja ottaa chillisti, koska tiedän olevani kunnossa. Jos itseluottamus ja fiilis on huono päädyn tekemään ylipitkiä ja liian kovia treenejä. Spontaanit kovat treenit eivät palvele ketään. Onneksi niitä on minulla puolen vuoden sisällä kertynyt vain muutama. (Ennen ne olivat viikoittaisia)

Takasin päivääni. Aamupäivätreeni toi mukanaan fyysisiä ja henkisiä haasteita. Treenin jälkeen fiilis oli mahtava ja minä iloinen. Lähdin kotiin syömään ja siitä kouluun. Koulussa menin erittäin hyvälle luonnolle ja sen lisäksi ehdin vielä pitää kahvittelu tuokin ystäväni kanssa, ennen toista treeniä.

Päivä on niin erikoinen. Olin jotenkin niin innoissani aamun Kiririnki lanseeraustilaisuudesta ja sen tuomista uusista asioista ja tuttavuuksista, niin koko päivä meni sen energian voimalla. Kaikki luisti eteenpäin niin hyvin ja onnistumisia tuli kaikessa tekemisessäni. Oli ihana tiedostaa onnistumisen tunne siinä hetkessä, kun se tapahtui. Ymmärsin arvostaa sitä. Mahtava ja ruokkiva tunne! Carpe diem!

Päivätreeni meni yllätys yllätys kuin unelma. Mietin jo, että onkohan minun rakas Suunto Ambit kello rikki, kun sykkeet ovat niin matalat, mutta uskon vain, että kevennetty viikko on tuottanut hedelmää. Jee! Lenkin puolessa välissä satuin bongaamaan yhden tutun selän. Selän, jota en kuitenkaan juoksupiireissä ole ennen nähnyt. Selkä oli kuitenkin erittäin tuttu. Se oli äitini selkä ja hän oli myös lenkillä! Bongasin hänet kaukaa, joten ehdin tutkia hänen askelluksen ja asennon. Olin aivan sanaton. Mamma aloitti noin puoli vuotta sitten juoksemisen ja hän on siitä lähtien juossut 3-4kertaa viikossa. Hän aloitti nollasta ja nyt näin omin silmin mihin hän oli tullut. En voi muuta sanoa, että VAU! En voinut uskoa, että hän juoksi niin nätisti ja oikein. Kukaan ei ole ikinä opettanut häntä ja hänen golf-taustalla, en olisi uskonut, hänen juoksevan niin hyvin! Olen niin ylpeä ja liikuttunut! Hänen vahva puoli on tietenkin se, että hän on hyvin kevytrakenteinen ja pieni, joten juokseminen oli heti luontevaa hänelle. Kaikilla ei ole niin hyvä alkutilanne. Mutta jos esimereksi on ylipainoa tai jotain muuta, niin sen voi nähdä vain haasteena ja mahdollisuutena päästä suurempiin muutoksiin ja tuloksiin. Älä anna periksi!

Äitini heikkous on hänen selkänsä. Se voi jämähtää, jos se kylmettyy. Kaikilla on siis jokin heikkous, mutta se ei ole mikään syy olla tekemättä asioita. Melkein kaikki voivat juosta tai hölkätä. Joten usko itseesi, laita lenkkarit päälle ja lähde kokeilemaan! Aloita vaikka kävely-hölkällä.

Äiti kohtaaminen lenkkipolulla oli siis uusi ja aivan mahtava kokemus. Juoksimme yhdessä hetken, mutta minun olisi jo pitänyt kääntyä ennen kun sain hänet kiinni, mutta tämä oli erikoisuus tilaisuus ja koin, että yksi extra lenkki kilometri ei nyt SM-puolikasta pilaa. Erottuamme, hymyilin koko matkan. Olin niin iloinen!

Kappiksen Unisportiin takaisin päästyäni, hyvä fiilis vain jatkui. Sieltä päädyin isäni luokse syömään spontaanin illallisen isäni, äitipuoleni, siskopuoleni sekä isäni ystäväpariskunnan kanssa. Seura ja ruoka oli erinomaista! Isälläni oli edellisenä päivänä ollut synttärit, ja olimme julistaneet sitä jo silloin ja minulla oli suunnitelmana pitää syntymäpäiväpuhe illalliskutsuissa, mutta pupu meni pöksyyn. En uskaltanut. Tässä tuli uusi tilaisuus ja otin kiinni siitä. Pidin puheeni isälleni, joka liikuttui siitä. Olin kiitos koulun retoriikka kurssin oppinut ajattelemaan rationaalisesti, tunteikkaan puheen keskellä, joten pysyin melkein koko puheen aikana yhtenä kappaleena. Se oli haastava ja uusi kokemus, mutta hyvin antoisa. Isäni sanoi, että se oli hienointa mitä hän ikinä oli kuullut joten koin, että tilanne meni hyvin. Isäni on minun enkeli ja esikuvani. Hieno mies!

Päivä rullasi niin hienosti, niin tässä vaiheessa en edes pelännyt minkään enää pilaavan sitä. Ilta meni Sebun kanssa rennoissa tunnelmissa. Söin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvällä omatunnolla hampurilaisen. Olenhan minä niitä syönyt, mutta olen aina tuskaillut huonon omatunnon kanssa. Nyt omatunto oli puhdas ja ruokailuhetki nautinnollinen. Edistystä!

Tämän kaiken jälkeen, en edes ole ehtinyt kertoa koko Kiririnki lanseeraustilaisuudesta, joka sai koko päivän niin hyvin käyntiin. Siitä kerron seuraavalla kerralla, koska sen kertomiseen haluan myös laittaa aikaa. Lyhyesti vain. Tilaisuus onnistui hyvin, porukka aivan mahtava ja koko joukkorahoitussysteemi on erittäin hyvä juttu! Tähän minä uskon. Usko sinäkin! ☺

JA ISO KIITOS KAIKILLE KIRITTÄJILLE! Kiitos kun uskotte minuun! Olen niin super iloinen, että koko Kirinrinki projekti on lähtenyt hyvin käyntiin. Kiitos, että mahdollistatte sen!

CHECK THIS OUT! :)

2013-04-15T10:53:00.003-07:00

http://kirikiri.herokuapp.com/projects/nina-chydenius