Oluenystävän blogi

Alko 80v. - Suomalaiset pienpanimo-juhlaoluet 1/2

2012-02-08T23:43:00.002+02:00

Alko täytti 80 vuotta (hip hurraa...) ja tämän kunniaksi 10 suomalaista pienpanimoa teki juhlaoluensa Alkon hyllyille ihmisten nautittavaksi. Joitakin oluita on kuitenkin jo tavattu ja maistettukin entuudestaan, mutta ei siis Alkossa. Nyt on siis ainutlaatuinen tilaisuus tutustua eri pienpanimoihin (& niiden parempiin tuotoksiin), minkä tuotteita ei ehkä ole aiemmin päässyt maistamaan esim. saatavuutensa puolesta. Hinnat ovat tutun turvallisen korkeat, mutta hei, ei näitä joka päivä putiikin hyllyillä näekään.

Tulen käsittelemään pikaisesti jokaisen näistä oluista kahdessa osassa, koska blogistillakaan ei ole niin kova viinapää, että kynä pysyisi muitta mutkitta kädessä vaikkapa yhdeksännen kohdalla...

Kukko Pils - Suodattamaton Juhlavuoden Kellariolut 5,5%

Kellaria ei ole, joten tyydyin nauttimaan tämän tylsästi olohuoneessa. ;) Olut on samean oranssisen keltaista, kuten odottaa saattoi ja vaahto köykäisenlainen. Tuoksussa huumaa tuo suodattamattoman pilsin tuoreen yrttisen ruohoinen humalointi, sekä hiivaisuus, mikä on melko hedelmäinen. Hienoista lantaisuutta/tallisuutta on myös tuoksussa. Keskitäyteläistä kamaa. Maku on reiluhkon katkeraa ja erottuu hienosti edukseen normi-kukko pilsistä. Lopputulema: Katkeran hedelmäinen pils, minkä raikkautta kuitenkin maun ja tuoksun hienoinen tallimaisuus kuitenkin hieman karsii. Hyvä olut.

Stadin Panimo American Amber IPA 6,5%


Nykypäivän luultavasti käytetyin työkalu vaaravyöhykkeellä.

Yksi Stadin Panimon miljoonista IPA:leista. Olut on ulkoisesti erittäin kaunis. Tuoksussa reilusti makeaa toffeista mallasta, sekä havuisen pähkinäistä humalaa, ehkä vähän sitrustakin. Jotain diasetyylimäisyyttä/voisuutta saattaa livahtaa nenuun myös. Maussa huomaa ensi kertaa palaneen maltaisuuden, mikä kuitenkin istuu olueen ihan hyvin. Kuten äskeinen, myös tämä on erittäin katkera (80IBU), mutta tyyli olikin IPA. Keskitäyteläistä tämäkin. Lopputulema: Katkera, mutta myös paahteisen maltainen IPA. Enemmän brittiläinen kuin jenkkiläinen india pale ale. Hyvä, mutta mielestäni kuitenkin hieman keskinkertainen olut.

Marsalkka IPA 5,2%

Seuraava juhla-IPA lasiin Saimaan juomatehtaalta. Ulkonäkö lähes kuin lagerilla, ei siitä sen enempää. Jostain syystä näistä juhlaoluista moni on IPA, ehkäpä vain tyylin yleisen mahtavuuden vuoksi? Tuoksussa sitä samaa tallimaisuutta kuin suodattamattomassa Kukossa. Ei kuitenkaan niin rapsakka kuin lager, vaan kypsemmän alemainen. Humalointi on melko brittityylin puinen ja maltaisuus pähkinäinen. Katkeruus on tässä aika mietoa. Kuiva olut. Suutuntuma kevyen keskitäyteläinen. Lopputulema: Vankka keskitienkulkija. Olisikohan itse Marsalkka Mannerheim ottanut tämän omakseen vai vain sylkäissyt kylmästi pois..?

Huvila X-Porter 7%

Vähän taukoa tästä IPAilusta ja lasiin kaatuu Malmgårdin panimon Huvila X-Porter. Tuoksussa voimakasta tervaisuutta, mitä löytää joistain skottiportereista enemmän. Tuoksussa porterille tyypillisiä paahteisia aromeja runsaasti ja odotukset kasvavatkin tässä vaiheessa kiitettävästi. Paksua huttua ja ukko kiittää. Maku ei petä sitten piiruakaan. Ihan kuin oluessa olisi kauraa, mutta ei sitä ainakaan ole ilmoitettu(?). Aivan mahtava monipuolinen suomalainen portteri ja tämä bloggari suositteleekin tätä ihan kenelle tahansa. Sinisen Fazerin kanssa tuntuu sopivan. Lopputulema: Sehr gut!

Stallhagen India Pale Ale 6%

...And IPA For All. Eli humalamehussa jatketaan jälleen. Tämä olut onkin jo vanha tuttu. Tällä kertaa ollaan yhdysvaltalaistunnelmissa, eli eksoottista makeaa hedelmää löytyy. Suutuntumaltaan olut on täyteläistä. Maku on katkera, mutta *vetin maukas. Ahvenat näyttää mistä kala pissii, selvästikin. Hieman jopa raskas olut, mutta onhan tämä Stallareitten lanseerama slow beer, eli hitaasti nautiskeltava olut. Lopputulema: Hieno suomenruotsalainen IPA. Tästä tykkää sekä Sven, että Pekka.

Hetken ahdistus...

2012-01-24T01:07:00.003+02:00

Kuten olette varmaan huomanneetkin, blogi on ollut jäissä jo hieman aikaakin. Syykin on aika yksinkertainen; Reittaamisen tuoma ahdistus. Eli selkokielellä sanoen, pakollinen analysointi jokaisen uuden oluen kohdalla vie miehestä mehut, harrastuksesta terän, nautinnon oluesta ym. ym. ymmärrätte pointin.

En tietenkään ole harrastusta lopettamassa, sillä jo ajatustasolla se kuulostaa mahdottomuudelta.

Aionkin palata blogissa alkuperäiseen systeemiin, eli kuvailen vain olutta sen hetkisillä ajatuksilla ja jätän pisteytyksen kokonaan pois. Myös Olutopas.infon puolella. Tuntuu myös osittain pahalta olla se lopullinen tuomari, joka vain kylmästi pisteyttää jonkin oluen paskaksi, mikä taas on varmasti jonkun suosikki. Hienovaraisemmin voi vaan sanoa ettei tämä olut nyt vain ole omaan makuun ja myös tietenkin selittää miksi. Kaikilla on omat makumieltymykset ja monelle jo pelkkä kuvailu oluesta ilman pisteytystä antaa mielikuvan, kannattaako kyseinen olut edes ostaa testattavaksi. Huono pisteytys jollekin oluelle taas saattaa hyvinkin estää jotakuta edes ostamasta tätä olutta, vaikka oikeasti saattaisi pitääkin siitä, esim. sokkotestissä. Tämä edistää mielestäni paremmin olutkulttuuria Suomessa, kuin perinteinen, kylmähkö pisteytysjärjestelmä.

Koska haluan yksinkertaistaa olutharrastustani, myös arvioiden englanniksi vääntäminen saa jäädä. Eipä näitä käännöksiä(Jope äänellä "väännöksiä") tosin hirveästi siunautunutkaan...

Olutharrastaja nautti tätä postausta kirjoittaessaan Foster's-olutta, mikä on yleisesti melko huonosti pisteytetty ja jopa yleisesti haukuttukin, mutta tämän kyseisen harrastajan makuhermoihin se osuu melkolailla mukavalla tavalla. Hyvää jo alkanutta ja hieman aikaa jo kulunuttakin vuotta 2012 kaikille oluen ystäville ja kippis & skål!

Tuborg Julebryg

2011-12-01T22:29:00.001+02:00

Eroa edelliseen Koffin jouluolueen on tanskalaisuus, lakritsin käyttö, tärkkelyksen käyttämättömyys ja että alkoholia on pikkuisen vähemmän,eli 5,6%. Jo pelkästään tuosta tietää, että tämä on parempaa. Laivaltahan tätä saa, jos mietitte että erikoisen näköinen purkki bloggarilla tällä kertaa.

Vaatimattoman näköistä kullan ruskeaa olutta vähäisellä vaahdolla. Tuoksussa toffeista mallasta, lakritsia hieman, sekä ruohoista "tuborgmaista" humalaa. Talon makua siis.

Suutuntuma on kevyt ja sopivan hiilihappoinen. Maku on yllättävän raikas. Vaikka toffeisuutta löytyy, niin olut ei missään nimessä ole makea. Normaalia reilumpi humalointi antaa mukavasti särmää olueen, kuin myös lakritsikin. Loppu on jopa katkera. Unohda jo kuitenkin jäähtynyt maito ja keksi, tarjoa mieluummin pukille vaikka tätä illan hämärässä. Saattaa olla, että pääset jopa rekiajelulle..?

Pisteet 3 tonttulakkia viidestä

Sinebrychoff Jouluolut 6%

2011-12-01T20:55:00.001+02:00

Aika "korkata" ensimmäinen Sinebrychoffin tämän vuoden jouluolut näin joulukuun 1. päivänä. Lapparin version jo hyväksi totesinkin, tälle en ehkä niin kovia odotuksia asettaisi viime vuosiin vedoten. 6% Tumma lager ja etiketissä vähän joulua, niin yksinkertaista se on.

Mukana on taas tärkkelystä, mikä ei vain kolahda minun ajatusmaailmaani. Ulkonäöltään olut on ihan kivan näköinen, eikä siinä sen kummempia, vaahto tosin katoaa aika pian. Tuoksussa siirappisen makeaa mallasta, aavistus humalaa, hieman suklaista otetta eikä siitä oikeastaan muuta kuvittelekaan löytävänsä.

Melko kevyt suutuntuma ei yllätä/häiritse millään tavoin. Maussa ei tällä kertaa löydy pahviaromia, mitä tärkkelys saattaa aiheuttaa. Pojot siitä. Muuten maku on melko perustylsä tumma lager, jossa onneksi on sentään joitain piirteitä saksalaisista bock-oluista. Alkoholi ei maussa vaikuta.

Tämä voisi olla parempaa, vaikka tällä kertaa jo ihan juotavaa onkin. Nyt voin suositella puhtaalla omatunnolla tätä joulupöytään ruokajuomaksi, mutta kyseisestä pöydästä on sitten parempi löytyä myös joitain muitakin joulu-/jouluisia oluita.

Jos kappaleesi on Leevien "Jouluaattona Kännissä", niin this is for you, babe.

Pisteet oli viimeksi 20/50 pahvisuuden vuoksi, mutta tällä kertaa ne voisi olla vähän paremmat. Heitetään lonkalta sellainen luku kuin 23/50.

Midtfyns Chili Tripel

2011-11-24T21:01:00.001+02:00

"Årets ølnyhed 2009" 604:sta uutuus-tanskalaisoluesta. Tanskalaiselta Midtfynsin panimolta on tullut maisteltua hyviä sekä hieman huonompiakin oluita. Tälle kun on jonkinlaista meriittiäkin annettu, niin toiveet heräävät siitä paremmasta.

Chili Tripel on tyyliltään nimensä mukainen ja prosentteja löytyy 9,2%. Chilioluita ei nyt niin hirveästi markkinoilla ole ja ne mitä on, tai mitä olen maistanut, niin yleensä liioittelee huomattavasti tulisuudellaan. Sanon sen jo tähän alkuun, että ei tämäkään mikään suuta polttava olut ole - ei sinäänsä, tuskin sellaisesta hirveästi nauttisikaan. Polte pysyköön ruoissa tästäkin eteenpäin.

Olut on samean punaruskeaa kohtalaisella vaahdolla, mikä katoaa kuitenkin melko nopeasti. Tuoksu on melko makea. Siitä erottuu vahvasti belgihiiva, piparkakkuista mausteisuutta, kuivaa taatelista hedelmäisyyttä, sekä hieman tyyliin kuuluvaa pippurista alkoholia.

Suutuntuma on melko paksu, mikä ei ehkä ihan täysin miellytä tripelissä. Hiilihappoisuus matalahko. Maltainen maku on vielä sokerisempaa kuin tuoksu, mutta melko miellyttävä. Chilihän tunnetusti voimistaa makuja sopivasti annosteltuna, niin tässäkin. Olut on hyvin vahvan makuista ja päällimmäiset maut ovat samat kuin tuoksussa jo löydetyt. Maku on vähän kuin sekoitus belgidubbelia ja tripeliä. Ei siis ihan "puhdas" tripel nykystandardeilla.

Sanotaan nyt näin, että chilin ystävänä olen kuitenkin hieman pettynyt tähän olueen, sillä toivoin itse asiassa edes jonkinlaista pienen pientä poltetta, mutta sitä nyt ei saanut tälläkään kertaa. hyvä olut silti ja kannattaa maistaa jos mahdollisuus siunaantuu. Saatavilla Arkadian Alkosta.

Pisteet 35/50 (7-3-7-3-15)

Haandbryggeriet Dobbel dose - Norwegian Double IPA

2011-11-20T18:00:00.001+02:00

Dobbel dose on yksi tämän norjalaisen pienpanimon onnistuneimmista oluista. Tämä on toinen kerta kun olutta pääsen maistamaan. Olut on tyyliltään tupla-IPA, mutta ei perinteiseen amerikkalaiseen tyyliin. Käytetyt humalat ovat Euroopasta ja mausta löytyy raikkaan hedelmäisten humala-aromien lisäksi myös mallasta ja belgityylistä pippurista hiivaisuutta. Alkoholia on runsaasti, 9%, mutta ei sitä ainakaan erikseen maista. Runkoa tuo kyllä olueen valtavasti ja suutuntuma onkin hyvin täyteläinen. Hiilihappoa on ehkä hitusen liikaa, eikä edes erittäin reilun vaahdonkaan kaataminen paljon auta.

Melko makea makupaletti on yksinkertaistettuna trooppisen hedelmäisen IPAn ja belgialaisen tripelin (pippuriset kuten Westmalle ja Chimay) sekoitus. Jälkimaku on pitkä ja hyvin katkera.

"I denne doble IPA'en bruker vi all den humlen vi får plass til i kokekjelen.." -lause ei ole tyhjästä temmattu, sillä oluessa on kyllä niin paljon humlea, että jos tästä ei tule humalainen olo niin ei sitten mistään. Arkadian Alkosta tätä saa tällä hetkellä ja tietenkin olutravintoloista.

Pisteet 39/50 (8-4-8-3-16)

Ørbæk Julebryg Jingle Bells

2011-11-19T01:03:00.001+02:00

Tanskalaisen, ehkä hieman typerähkösti englanniksi nimetyn jouluoluen Jingle Bellsin paluu Alkoon. Muistaakseni olut oli viimeksi 0,75l isossa pullossa, mutta nyt se on puolen litran putelissa. Olut on tyyliltään tumma ja mausteinen belgi(tyylinen)ale 7% vahvuudella. Olen tämän viimeksi haukkunut 33/50 pisteen arvoiseksi ja avainkohtia arviossa oli mausteisuus, mietous ja yleinen innottomuus.

Asioille on yleensä hyvä antaa uusi mahdollisuus ja tähän uskon tämänkin oluen kohdalla.

Lasissa saman näköistä kuin viimeksikin, eli "kuravelliä" nopeasti haihtuvalla vaahdolla. Tuoksussa edelleen esiin vahvimpana tulee kanelinen mausteisuus ja sitten vasta mallas, hiiva, kirsikkaista hedelmäisyyttä, sekä siirappia. Suutuntuma on tällä kertaa hieman täyteläisempi, vaikka enempikin saisi olla. Hiilihappoisuus mukavasti kurissa. Maku on mielestäni parempi kuin viimeksi, tai siis että sitä on enemmän. Maukas kirsikkaisuus on enemmän esillä ja mausteisuus tuo vain sopivasti joulun tunnelmaa, eikä vie ajatuksia yleensä pöntön äärellä suoritettavalle karskimmalle ulosannille. Kaiken tämän taustalla on hieman keskinkertainen, makea tumma belgiale siirappineen, maltaineen ja hiivoineen. Alkoholi on esimerkillisen piilossa (sokeri tekee ihmeensä jälleen).

Viimeksi tuli siihen tulokseen, että olut olisi omiaan enemmänkin jouluruoan kanssa nautittuna kuin yksinään, mutta kyllähän tuopillinen tätä nyt alas menee sellaisenaankin, kun tarkemmin ajattelee (muttei kyllä enempää).

Olut oli karvan verran parempi kokemus tällä kertaa ja uskallan antaa ostosuosituksen, varsinkin sokerisen makeiden kirsikkaoluiden ystäville. Pisteitä voisin ehkä korottaa jonkin pojon, mutten taida tehdä sitä kuitenkaan vielä. Katsotaan ensin, saako Tanskan pojat jouluoluelleen sitä innostavuutta hieman lisää seuraavina vuosina ja onko olut oikeutettu olemassaololleen loppuen lopuksi.

Mikkeller Santa's Little Helper 2011

2011-11-16T00:43:00.001+02:00

Arvaatko, minkä päällä pullo lepää?

Olen tässä vähän yrittänyt vältellä vielä jouluoluista kirjoittelemista, sillä onhan vielä marraskuu, mutta välillä sitä ankaralla itsekurilla varustettu (olisikin) olutharrastajabloggarikin hairahtaa...

Viimeksi vuonna 2009 tuli nautittua tätä kyseistä lientä. Olut siis melko vakiolistaus Alkon jouluoluissa. Viime vuonna en muistaakseni pulloakaan ostanut, vaikka olut onkin hieman eri reseptillä liikenteessä joka vuosi. Oo:n pisteistä päätellen en ihan hirveästi menettänytkään. '09 Versiosta on kuitenkin tullut tykättyä ihan 41/50 pisteen arvoisesti, millaista pistettä näyttää saaneen tämä uusikin versio Olutoppaassa, joten pitihän tätä nyt tänä vuonna ostaa viimeistään uudestaan. Pullokoko on pienentynyt 0,75:sta puoleen, eli 0,375 litraseen. Harmillisesti litrahinta on vastaavasti noussut. No onneksi sentään kultaharkkoja ei vielä tarvitse valtion putiikkiin viedä vastikkeeksi oluesta.

Tyyliltään Santa's Little Helper on mausteinen tumma belgisoppa Mikkellerin konnankoukuilla varustettuna ja vahvuutta löytyy sopivat 10,9%. Pullon ulkoasu on lähes saatanallisen jouluinen ja saattaa siten päätyä jopa jonkun pahaa aavistamattoman kerran-vuodessa-Alkossa-vierailevan-täti-ihmisen ostoskoriin oluthyllyjä nopeasti ohittaessa. Eikä sekään väärin ole.

Olut on hyvin tummaa ja vaahto komea. Jo tuoksusta tietää, että ei tämä ainakaan pettymys ole. Voimakas siirappinen mallasmatto minkä päällä jouluisia mausteita, anista, havuista humalaa ja jopa hieman Mikkeller Black:stä tuttua soijaista palanutta kumia (mutta vain pienen pieni ripaus). Suutuntuma on täyteläinen, mutta ei paksu ja hiilihappoa oikein sopivasti.

Mausta tulee ensimmäisenä mieleen pippurinen Rochefort 10 doupattuna havuisella humalalla. Tällainen vertaus on kunnia oluelle kuin oluelle.

Kuten Rochessa, myös tässä maku on erittäin hyvässä tasapainossa ja kaikista eri makuelementeistä saa nauttia vaivattomasti. Tavanomaisen belgi-quadrupelin makupaletin lisäksi löytyy sopivassa suhteessa havuista humalaa, sitruksista hedelmäisyyttä, palaneen paahteista kahviaromista mallasta, sekä mausteisuutta. Poissaolollaan loistaa alkoholi. Makeusaste aika medium. Maku kuivaa loppuun asti ihan kohtuullisen hyvin. Oluen nauttimisen voi aloittaa aivan hyvin jo n. 8 asteisena.

Tämän tyyliselle oluelle pullokoko on enemmän kuin riittävä. S'sLH'11 on vakuuttava olut ja uskoisin, että se olisi pienissä annoksissa kotonaan joulun lihaisammassa pöydässä, vaikka viinin tilalle. Hyvin valmistettu lammaskin saattaisi sopia tämän kanssa mainiosti.

Pisteet 42/50 (8-4-9-4-17)

Stadin Panimo Single Hop Series Chinook & Centennial

2011-11-09T14:50:00.000+02:00

Stadin Panimo on perustettu jo vuonna 1998, mutta oluiden saanti on melko paikallista, joten nämä oluet ovat minulle vasta ensikosketus panimoon. Kampin K-marketista oluet bongasin ja harmillisesti huomasin vasta myöhemmin, että molempien pullojen päiväys on jo ovella, toinen jo n. viikon päässä. Olisi saanut olla edes jonkinlaisessa alennuksessa *kele... Oluessa, missä humala on pääosassa toivoisi olevan aika tuoretta. Mutta näillä mennään nyt tällä kertaa. Arvosteltavat oluet ovat panimon "Single Hop"-sarjaa, eli oluissa on käytetty vain kyseistä etiketissä mainittua humalaa. Oluet ovat pullokäyviä pintahiivaoluita. Kyseiseen sarjaan kuuluu useita oluita.

Chinook Pale Ale 4,7%

Olut on hyvin samean tummahkon oranssista ja vaahto aika vaatimaton, mutta melko pysyvä. Tuoksusta huomaa jo humalan parhaimman terän laantuneen, mutta kyllä sieltä sitä yhä löytyy. Eksoottisen kiwimäisen ja sitruksisen greippisen aromihumalan rinnalla makean toffeista mallasta ja jotain golden alemaista sitruunaisen yrttistä otetta. Suutuntuma on vetisen ja keskitäyteläisen välissä sekä runsaan hiilihappoinen, mikä kuitenkin toimii hyvin tässä oluessa.

Hedelmäinen maku on aika lailla tuoksun kaltainen, vaikka pieni mietous tökkiikin (prosentit). Makeutta ei ole häiritsevästi, vaan humala päihittää maltaan yhä katkeruudellaan. Pientä tympeyttä on aistittavissa maussa, mutta menee varmaan päiväyksen piikkiin. Maku kuivuu loppua myöten hienosti, ja katkeruutta riittää kitalaessa vielä oluen loppumisenkin jälkeen. Kaikenkaikkiaan maistuva olut ja tuo Chinookia hyvin esille yhä, vaikka parasta ennen onkin jo kuuden päivän päästä. Nopea ja nautittava olut janoon.

Pisteet 34/50 (7-3-6-3-15)

Centennial Pale Ale 4,5%

Centennial on kirkkaampi kuin Chinook ja vaahtoakin muodostuu enemmän. Tuoksu on vähäisempi ja muutenkin mitättömämpi kuin Chinookissa. Aavistuksen viljaisen toffeista mallasta, hieman pahvia ja jotain kukkaisen yrttistä ja ruohoista humalaa siellä taustalla. Suutuntuma on samaa luokkaa edellisen kanssa, mutta hiilihappoisuus on maltillisempaa. Maku on myös melko pettymys. Ensinnäkin se on melko mieto (typerä 4,7% "berliinin muuri", "pahuuden raja" ym..), mutta itse Centennial-humalalajikkeen aromi ei vaan ole niin hyvä. Ruohoisen kukkaista herkkua, mutta sitten hieman viemäriä myös, ei niinkään hyvä asia enää. Sitruksista otetta hyvin vähän. maltaista makeutta ei juurikaan. Hieman tuhkaisuuttakin. Katkeraa tämä kyllä on, mistä pidän. Tulee mieleen jotkut tanskalaiset ei-niin-hyvät pale alet.

Etiketin mainostamaa raikkautta en tästä löydä kirveelläkään ja maku ei ihan natsaa omiin nystyröihin, joten minulle tämä jää loppuen lopuksi aika mitättömäksi olueksi. Chinook oli omaan makuun paljon enemmän.

Pisteet 25/50 (4-4-5-3-9)

Centennialista huolimatta minulle jäi positiivinen kuva panimosta ja täytyypä käydä siellä ihan paikan päällä joskus, kun satun taas kulmille. Niin ja olisi näitä olusia kiva ostella täältä omiltakin kulmilta... :)

Lapin Kulta Luomu Jouluolut

2011-11-06T12:29:00.002+02:00

Hartwall on ottanut uuden lähestymistavan tämän vuoden jouluoluelleen, mikä on vain hyvä asia, sillä edellisten vuosien jouluolut hukkui hieman massaan persoonattomuutensa takia. Tämän vuoden jouluolut on täyttä luomua, sekä mitään tärkkelyksiä ei ole käytetty. Vahvuudeltan olut on 4,6% ja tyyli on wieniläinen lager (tumma).

Olut on punertavan, tumman ruskeaa vaahdolla, mikä säilyy kohtalaisen hyvin. Olut suositellaan nauttimaan Hartwallin mukaan hieman lämpimämpänä, mutta itse aloitan ihan suosiolla jääkaappilämpötilasta lagereiden kanssa. Tuoksu ei ole niin imelän makean maltainen, kuin mihin on tottunut näiden kotimaisten jouluoluiden kanssa. Tuoksussa löytyy jouluista, hieman hapahkoa limppua, ruohoista humalaa, sekä aavistus toffeetakin. Suutuntuma on aika hiilihappoinen, joten vaahtoa voi kaataa reilumminkin.Vetistä joululappari ei missään nimessä ole, vaan jopa lähes keskitäyteläistä.

Maku jatkaa tuoksun lupaamaa linjaa hienosti, ja pitkästä aikaa suomalaisen ison panimon jouluoluesta voi aidosti nauttia. maku on puhtaan maltainen (kiroan tärkkelyksen syvimpään helv*ttiin) ja humalaakin löytyy ihan kitalakea kutittelemaan asti. Jos jotain huonoa oluesta pitää sanoa, niin lämmettyään tarpeeksi siihen alkaa tulla aavistus viemärimäistä piirrettä, mutta ei mitenkään haitallisen paljon.

Muilla isoilla panimoilla tulee olemaan vaikeaa päihittää tämä olut joulun sesongin alla. Täytyy kyllä antaa tunnustus Hartwallille, hyvän jouluoluen olette tehneet. Mikä parasta, tämä on hinnaltaan aika mitätön verrattuna laatuun. Minun jouluolutsesonki alkoi mukavasti tämän oluen parissa.

Pisteet 26/50 (5-3-5-3-10)

Jouluoluet Alkossa 2011

2011-11-01T21:23:00.000+02:00

Tällassii jouluöölei olis sit tarjol tänä vuan. Hinnatkii varmast kohrallaan, ainaki vähä rikkampien miälest kuitenki...

Suomi:

Koff Jouluolut 6% 0.33l 1,73€

Laitilan Kievari Talvi Savuruis 5,3% 0.5l 3,87€

Stallhagen Julbock 6,8% 0.5l 4,60€

Stallhagen Winter Porter 7% 0.5l 5,06€

Malmgård Arctic Circle Ale 7,3% 0.5l 4,99€

Tanska:

Mikkeller Santa's Little Helper 2011 10,9% 0,375l 6,19€

Mikkeller From Via To (Fra Via Til) 8% 0.75l 10,91€

Svaneke Jule Spektakel 8% 0.5l 6,02€

Ørbæk Jingle Bells 7% 0.5l 4,18€

Norja:

Nøgne Ø Underlig Jul 6,5% 0.5l 6,33€

USA:

Anchor Christmas Ale 2011 5,5% 0,355l 3,49€

Samuel Adams Winter lager 5,5% 0.355l 3,38€

Saksa:

Aventinus Weizen-Eisbock 12% 0.33l 3,98€

Ayinger Winter-Bock 6,7% 0.5l 3,84€

Ayinger Weizen-Bock 7,1% 0.33l 3,24€

Erdinger Schneeweisse 5,6% 0.5l 3,67€

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock 6,5% 0.5l 3,58€

Englanti:

Fuller's Old Winter Ale 5,3% 0.5l 3,71€

Viro:

Saku Porter 6,9% 0.5l 3,40€

Espanja:

Estrella de Navidad 5,5% 0.33l 2,29€

Belgia:

Liefmans Cuvée Brut 6% 0.375 4,89€

N`Ice Chouffe 10% 0.75l 8,99€

Westmalle Trappist Dubbel 7% 0.75l 9,49€

Arvosteluja & uudelleenmaisteluja alkaa tippumaan blogiin pikkuhiljaa joulun lähestyessä. Näiden lisäksi toki maitokaupoistakin löytyviä joulun helmiä arvioidaan. Ensivaikutelma listasta on aika plääh ja samaa vanhaa, mutta onhan siellä jotain ihan kivoja uutuuksia ja joskus hyvää ei kannatakaan vaihtaa. Lista voisi silti olla pidempi ja hinnat matalampia...

McAuslan St. Ambroise - pari olutta panimolta

2011-09-30T16:08:00.001+03:00

Kyseiseltä kanadalaispanimolta on nyt tullut testattua 3 eri olutta ja voisi jotain raportoidakin. Yksi niistä löytyi Kupittaan Cittarista ja loput nautittiin Uudessa Apteekissa.

Griffon Ale Rousse on ensikosketukseni kanadalaiseen olueen, lopultakin. Oikein aleakin vielä, ja hyvä niin. Olut on brown/red alea ja prosentteja 4,5% - onhan tämä maitokaupasta kuitenkin bongattu. Kuitenkin hieman yli 4€ hinta pienestä pullosta sai kyllä harrastajankin pohtimaan taas hyllyllä ostaako sittenkään, mutta kun kerran Kanadasta asti...

Olut on melko tumman kuparinruskeaa vähäisellä vaahdolla. Tuoksu antaa ilmoille diasetyylistä toffeemallasta, puista/pähkinäistä humalaa ja karhunvatukkaa/marjaisuutta. Melko selkeä brown ale kyseessä siis. Tuoksu on kuitenkin tyylikkäästi tasapainossa ja erottaa oluen "halvasta" brown alesta.

Maku on yllättävänkin katkera ja puisen kuiva. Makeaa diasetyylistä/voista toffeeta on kerrankin osattu annostella sopivasti - ei mene yli, eli ei siis okseta heti alkumetreillä vaan tuntuu kuuluvan oikeasti tyyliin tällä kertaa. Maku on hyvin brittiläinen ja skotlantilainen samaan aikaan. Matalista prosenteista huolimatta makua on runsaasti, eikä suutuntumakaan ole sieltä vetisimmästä päästä. Aika pehmeää oikeastaan, mitä kyllä takaetiketissäkin mainostetaan...

Toista kertaa en tätä tule ostamaan, mutta ei tämä pettymyskään ollut. Brown ale ei vaan kuitenkaan kuulu ihan suosikkityyleihin, vaikka Rousse sellaisena ihan maistuva olikin.

Pisteet 32/50 (6-3-6-3-14)

Apteekissa tuli maisteltua peräkkäin panimon hieman belgityylinen blonden ja pale alen yhdistelmä, sekä kaurastout. Ensimmäisen mainitun jälkeen tuli jo sellainen fiilis, että panimo tuottaa tasapaksua jöötiä, mutta kaurastout onnistui kuitenkin pelastamaan tältä virheelliseltä vaikutelmalta. Varmaan parhain, tai ainakin parhaimpia kaurastoutteja, mitä kurkusta alas on tähän mennessä kulkenut.

McAuslan St. Ambroise Pale Ale (5%) on tuoksultaan melkoisen sokerisen makea, hieman yrttinen, sitruksisen humaloitu, jonkin verran belgityylisen hiivaisen hedelmäinen, sekä mallaspohjaltaan keksimäinen. Suutuntuma on reilun hiilihappoinen ja keskitäyteläinen, sekä melko pehmeä. maku jatkaa tuoksun linjaa makealla sokerisuudellaan, mitä onneksi humala jonkin verran kuivaa. Olut on taas ihan ok, mutta niin kovin keskinkertainen, ettei siitä keksi oikein mitään sen kummempaa sanottavaa, joten en edes yritä.

Pisteet 33/50 (7-3-7-3-13)

Mielenkiintoisempi, myöskin 5%, McAuslan St. Ambroise Oatmeal Stout on ulkonäöltään stoutille sopivan mustaa kivan höttöisellä beigellä vaahdolla. Uskomattoman herkullinen tuoksu on makean lakritsitoffeinen, paahteinen, sekä maitoisen kaurainen. Suutuntuma odotetusti on hyvin silkkisen pehmeä, mutta olut saisi kyllä olla täyteläisempi. Maku ei petä, vaikkei ihan ylläkään tuoksun tasolle. Maultaan olut on hieman paahteisempi, kuin useimmat maistamani lajitoverit ja vain yksinkertaisen herkullisen nautittava - ja näin kevytkin vielä prosenteiltaan..! Ei ehkä hirveän monipuolinen, muttei sellaista tässä kaipaakaan. Tässä olisi todellinen "käyttöstout", jos olisi helpommin saatavilla vain. Mahtaakohan kaura sopia mihin tahansa oluttyyliin..?

Pisteet 41/50 (9-4-8-3-17)

Fuller's Red Fox (real ale)

2011-09-30T15:21:00.003+03:00

Riilinä Old Bankin hanasta. 2 Päivää tynnyrin avauksesta. Red Fox on nimensä mukaisesti 4,3% syysale, missä on käytetty paahdettua kauraa antamaan makua, pehmeyttä ja ehkäpä väriäkin. Kaura sopii yllättäen hyvin olueen, enkä vastustele ollenkaan sen olemassaoloa tässäkään oluessa. Tämä vähän hienostuneempi brittiläinen syysale Red Fox onkin ehkäpä jonkin sortin vastalause tälle saksalaisten levittämälle oktoberfest-hömpötykselle... ;)

Olut on kauniin punertavan kuparinen ja vaahtoa on real alelle tyypillisesti reilusti ja kuplatkin vähän isompia. Tuoksu on ehkäpä tuon vaahdon paksuuden vuoksi hieman mieto, mutta kyllä siitä erottaa ne oleellisimmat; toffeista mallasta, hieman paahteisuutta, sekä riilille ominaista hivenen saippuaista hiivaisuutta (?). Suutuntuma on pehmeä, vetisen ja keskitäyteläisen välillä, ja melko hiilihapoton. Maultaan olut on hyvin tuore. Hedelmäisyyttä on mukavasti, vaikka päämakuna onkin makean toffeinen mallas. Paahteinen kaura maistuu juurikin itseltään oluessa ja antaa erittäin miellyttävän lisän muuten aika tavanomaiseen aleen. Fuller'sin eräänlaisena talonmakunakin tuttu tammisen puinen kuiva humalointi löytyy, joten loppuen lopuksi olut on melko monimuotoinen, mutta silti yksinkertaisen nautittava. Voisin tilata ihan hyvin toisenkin tuopillisen tätä.

Pisteet 37/50 (7-4-7-4-15)

Karhu Ruis

2011-09-25T03:13:00.004+03:00

Maistelinkin jo tuossa aiemmin oluen maitokauppaversion, enkä ollut siitä niinkään vakuuttunut. Okei, makua löytyy enemmän kuin perus-Karhusta, mutta harmittavan laimeaa silti. Odotukset tähän vahvempaankaan versioon ei ole siis kovin korkealla. Suodattamattomassa oluessa prosentit 6% ja valitettavasti ohratärkkelystä tässäkin käytetty.

Olut kaatuu lasiin melko tumman ruskeana ja hieman sameana ok-vaahdolla. Tuoksussa selvästi enemmän rukiista otetta, kuin laimeammassa versiossa. Myös hieman pahvista tärkkelystä esiintyy ja makeaa mallasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen keskiverto hiilihappoisuudella. Maussa tulee vahvasti mieleen Karhun Tosi Vahva, mutta ruisleipäisellä happamahkolla otteella, sekä ilman alkoholisuutta. Ei paha. Oluessa on ruista käytetty ja sen myös huomaa. Harmillisesti tärkkelys kummittelee maussakin taustalla, vaikkakin suht' maltillisesti. Jälkimaussa ruisleipä ja mallas, mikä on oiva yhdistelmä.

Karhu Ruis vahvempana versiona on jo ihan maistuva olut ja markkinarako Tosi Vahvan ja III/IV:n välissä on ihan hyvä. MUTTA, jättäkää nyt jo tuo perkeleen ohratärkkelys - täysmallasolut rules!

Pisteet 29/50 (6-3-6-3-11)

Pisteet maitokauppaversiolle 22/50 (4-2-5-3-8)

Asahi Super Dry

2011-09-25T02:30:00.000+03:00

Tiedättehän nuo japanilaiset pärähtäneet mainokset - kyllä, myös tällä oluella on sellainen (ylläolevaa videota klikkaa ollos hyvä). Onhan tämä sentään Japanin myydyin olut ja mainosta kun katsoo, niin ei ihmekään. Asahi Super Dry on siis Alkon uutuusolut, eli yksi lager taas lisää hyllyyn, mutta itse otan tämän ihan mielenkiinnolla vastaan. Olut on vahvuudeltaan tasan viisi prosenttia ja, kuten normaalisti Aasian olusissa, siinä on käytetty raaka-aineena ohramaltaan lisäksi riisiä ja maissia. Nämä antavat oluelle sellaista valkoviinimäistä hapokkuutta ja kuivuutta, mistä ainakin itse pidän lagerissani. Nimi antaa olettaa oluen olevan kuivaa kuin kivi, ja onhan tässä sentään 25 IBUa humalaa (Hallertau). Olut on Tsekissä valmistettu lisenssillä.

Ulkoiset seikat kuitenkin sikseen ja olutta maistamaan kriittisillä olutharrastajan makunystyröillä.

Ulkonäkö hyvin tyypillinen. Tuoksu on edellä kuvaillun valkoviinimäinen kuivan riisin ja maissin vuoksi. Myös humalaa on aistittavissa. Uskoisin, että ruoan kanssa tämä on omiaan. Maku on yllättäen melko mieto, mutta ihan miellyttävä silti. Suutuntuma kevyt, mutta hiilihappoja ei ole liikaa. Riisi tekee tehtävänsä hyvin ja humalan lisäksi se kuivaa maun oluen nimen mukaisesti ihan hyvin, vaikkei tämä nyt ehkä ihan mikään "super dry" olekaan. Japsit vaan tykkää käyttää ylisanoja. Tosin, dry sana etiketissä on kylläkin lainausmerkeissä ^^). Mallas maistuu myös oluessa mukavasti antaen sen tarvittavan pienen makeuden. Olut on hyvin raikas ja kuivakin, mutta miinukseksi pieni vetisyys ja mietous.

Tuomio oluesta on: ihan ok. Makumaailma vie vahvasti tuohon ihmemaahan Japaniin ja tätä juodessa alkaa tekemään mieli jotain kalaruokaa.. ettei vaan oikein sushia. Kaikista Alkon lagereista suosittelen tämän maistamista, sillä aika erilaista kuitenkin tämän maan kolkan lagereihin.

Pisteet 26/50 (6-2-5-3-10)

Wells Bowman Stout

2011-08-21T20:16:00.002+03:00

Alkosta uutta stouttiakin välillä. Kyseessä brittiläistä matalaprosenttista sellaista (5,2%). Oluessa on kaiken normaalin aineksen lisäksi kauraa ja se on vieläpä pastöroitu. Runsas hiilihappoisuus purkaantuu sopivasti vaahtona, mikä kuitenkin katoaa suurimmaksi osin. Tuoksu on paahteisen maltainen, tumman suklainen, hieman kahvinen ja tupakan tumppinen - aromi, mikä taitaa syntyä käytetystä hiivasta. Kaura antaa aavistuksen miellyttävää maitoisen kaurapuuron aromia Sekä pehmeyttä, mistä pidän. Mieleen tulee kuitenkin makua myöten melko lailla keskinkertainen Meantimen London Stout, vaikka tämä on hieman täyteläisempi. Tosin Meantime on jo lähes vetinen.

En nyt oikein innostunut tästä stoutista. Jotenkin kovin tylsä ja näitä samantyylisiä on maitokaupan hyllyillä kymmenen tusinassa... Alko, 3,78€/0,5l.

Pisteet 34/50 (7-3-7-3-14)

Brewdog Hardcore IPA

2011-07-22T23:47:00.005+03:00

Back in business! Tauot on lusittu ja blogin pito alkaa taas täyttä kaasua (kuin myös musabloginkin). Alko on salakavalasti ottanut valikoimaansa tämän kapinallisen skottilaisen panimon tupla-IPAn. Olutta olen ennenkin olutravintolassa maistellut, mutta muistikuvat ei enää tähän päivään kovin vahvana yltänyt. Oluen jalostuneempaa muotoa, Brewdogin ja Mikkellerin yhteistyöolutta 'I Hardcore You':ta maistelin kuitenkin niinkin kauan sitten, kuin viime viikonloppuna.

HC IPA on vahva olut, 9,2% alkoholia, mutta ei tuollaista "pikkuseikkaa" edes huomaa olutta nauttiessa. Kaikkihan nyt tietävät, että onnistunut tupla-IPA ei ole mitään muuta kuin puhdasta, silkkaa nautintoa - ja sellaistahan tämä melkein onkin. Humala on se ainoa oikea Jumalan luoma kasvi, ja sitähän tähän olueen on upotettu reippaasti meitä kuolevaisia vavisuttamaan. Lopputuloksena on vahvan greippinen, hieman käyneen hedelmäinen, toffeisen maltainen, ja täyteläinen olutnautinto kivalla katkeruudella. Uskomattoman raikas tupla-IPA joka tapauksessa. Ei tietoakaan "tunkkaisuudesta".

No, blogisti sanoo "ihan kiva, mutta ei riitä". Tämän oluen toinen taso on 'I Hardcore You'. Siihen on sekoiteltu tätä ja Mikkellerin 'I Beat You'-olutta. Lopputulos on vain jotain ymmärryksen ulkopuolella. Kaikki tupla-IPAn hyvät ominaisuudet yhdistettynä uskomattomaan eksoottisen trooppiseen hedelmäisyyteen, Mikkellerin lähes lainsuojattomaan imagoon ja Brewdogin tunnusomaiseen greippisen katkeraan otteeseen. Lähtisin vaikka samantien Kukkoon nauttimaan toisen tällaisen herkun, ellei se viime viikonloppuna tilaamani yksilö olisi ollut baarin viimeinen... Todella toivon, että kyseistä tavaraa saadaan lisää kaappiin kylmenemään ja sitä kautta sitten tuoppeihin lämpenemään ja loppuen lopuksi herkkusuihin nautittaviksi pikku hiljaa.

Lopputuloksena sanottakoon, että 'HC IPA' on jo oikein hyvä, mutta 'I Hardcore You' on vielä parempi olut. Maista molempi, niin parempi.

Vaikka hardcore viittaakin tuonne punkin suuntaan, niin oluen "soundtrackina" toimikin tällä kertaa edesmennyt Ultra Bra.

English version coming soon!

Emelisse Imperial Russian Stout

2011-06-19T20:42:00.003+03:00

Eipäs olekaan pitkään aikaan tullut juotua imperial stoutia, siitäkään syystä kun niitä nyt ei niin hirveästi ole saatavilla, mutta nyt vain teki mieli avata tämä hollantilainen sysimustan tyylin edustaja. Olut on melko vahva, 11%.

Tuoksu on hyvin paahteisen maltainen, lakritsinen, aavistuksen nahkainen, sekä sokerisen mustan kahvinen. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen, hieman tahmea, sekä aavistuksen polttava.

Maku onnistuu olemaan melko tasapainoinen, vaikka olut onkin erittäin voimakas. Emelissen IS maistuu itse asiassa juuri siltä kuin imperial stoutin itse ymmärrän; kuiva kuin kivi, paahteinen, lakritsinen, kahvinen, tumman suklainen, sekä melko moniuloitteinen. Ainoa pieni miinus tulee hienoisesta alkoholisuudesta, mikä tosin on ihan ymmärrettävää. Ihme ettei enempää maistu..

Emelisse ainakin osaa panna imperial stoutia, vaikkei panimon barley wine hirveästi vakuuttanutkaan. Tämä herkku on saatavilla vain Arkadian Alkosta, hintaan 4,84€/0,33l.

Pisteet 40/50 (8-4-8-4-16)

I haven't drink an imperial stout for a quite long time, but today I just felt that I must open this bottle of this dutch brewery's version of pitch black style of beer known as imperial stout. It's strong with its 11% of alcohol.
Aroma of strongly roasted barley, liquorice, a little bit of leather, and a sugary black coffee. Mouthfeel is soft, sticky and a little burning.
Taste happens to be nicely balanced although beer is strong. Emelisse IS tastes like typical IS to me; dry as a rock, roasted, licuorice,
black coffee, dark chocolate and it's a quite multi-dimensional. A little minus point comes from a tiny bit of booze in taste, but it's understandable - It's 11% after all. Wonder almost why it doesn't taste more...

Emelisse IS is a great beer, even when their barley wine wasn't that impressive. You should taste this if only there's a possibility to do that.

Score 40/50 (8-4-8-4-16)

Koff III

2011-06-19T19:53:00.001+03:00

Sinebrychoff's Koff III is one of those many bulkbeers here in Finland and it's a typical 4,5% pale lager. I actually haven't quite like it so much before, but I bought it again for some reason I don't know and it really tastes different than those other bulks. Ok, it is a bit watery and a little thin at mouthfeel, but it got some hops in its taste what is somewhat rare at any bulkbeer of the world. Also it's quite refreshing and pure.

We have this midsummer day (juhannus) or finnish flag day coming in next weekend when we usually go to celebrate it to a cottage, that usually is located near to a shoreline to swim, sauna, drinking, relaxing and just having a good time. For that kind of "action" Koff is a great drink - It's quite neutral, thirst quenching, but haves some taste to it too. And of course it's cheap ;).

Great summer for you too good reader! And don't forget (that would hardly be a problem..) to have some almighty beer every now and then.

Sierra Nevada Bigfoot Barleywine Style Ale

2011-06-11T21:17:00.003+03:00

On mahtavaa päästä nauttimaan taas parin vuoden tauon jälkeen tätä jumalten nektaria! Viimeksi nautin tätä Mallaskukossa vuonna 2008 harrastuksen alkutaipaleella ja oikein hyvin maistui tuolloin. Oikeastaan tuosta asti olen odotellut uudelleen maistelua.

Bigfoot on Sierra Nevadan lippulaivatuote, 9,6 % barley wine. Oluen humalointi on varsinainen taidonnäyte ja se on toteutettu seuraavilla lajikkeilla; Cascade, Centennial, sekä Chinook. Olut onkin kuin sekoitus IPAa ja barley wineä.

Ulkonäkö on todellista kauneutta. Mahtava punertavan ruskea väri isolla ja kuohkealla vaahtopäällä. Tuoksun huumatessa ajatukseni, vaellan jo etiketissä olevaan metsään, missä isojalka luurailee. Hänen on oltava todella mahtava tyyppi, kun tällaista olutta hänen nimissä valmistetaan.

Havuista humalaa, katkeraa greippisyyttä, erittäin miellyttävää toffeista mallasta, sekä hyvällä tavalla potkua tuovaa pipppurista alkoholia. Ei mitään hirveän monipuolista, mutta vain niin pirun tasapainoista.

Suutuntuma on uskomattoman pehmeä, täyteläinen, sekä hieman polttava. Maku ei edelleenkään petä ja tuntuu että lasi tyhjenee ehkä vähän liiankin nopeasti.

Herkullisen toffeinen mallas vie pääosaroolin, kuten barley winessä kuuluukin, mutta humalat lisäävät olueen mielenkiintoa ja lähes minttuista raikkautta joka kulauksella. Lisäksi ne tasoittavat maltaan makeutta, mikä muuten jylläisi valtoimenaan.

Enempää en rupea olutta analysoimaan, vaan haluan vain nauttia lasin lopusta. Aivan mahtava olut! Alko Arkadia, 4,16€/350ml.

Pisteet 44/50 ( 9-4-9-4-18)

It's great to have this godly beer again! Last time I had this was at '08 in a local bar (Mallaskukko) when my tasty hobby was at its first steps.

Bigfoot is Sierra Nevada's "real" flagship beer in my opinion, although they say it's their Pale Ale, which is obviously sold most. Bigfoots hopping is a real work of art and it's done with 3 different hop varieties; Cascade, Centennial and Chinook. Beer really tastes too like a great mix of an IPA and barley wine.

Beer's appearance is really a true beauty itself. Deep reddish brown color with a great foam head. The scent of the beer just takes my thoughts out to the labels forrest, where bigfoot is hiding in the shadows. He/she must be a really great person, since they do beers like this with its name honoured on the label ;).
Pinewoody hops, bitter grapefruit, oh so delicious toffeeish malt and a little bit of peppery alcohol that suits quite well here though.
It's not the most diversity beer we got here, but very well balanced. Mouth feeling is amazingly soft, fullbodied and a little warming also.
The taste won't let you down at this time either and I feel almost like my glass is emptying itself...
Delicious toffeeish malt is taking the lead role here, just as it should be in a great barley wine, but hops takes this beer to a next level and gives it almost a mint like refreshing effect. Hops tame the malts sweetness too.
But I won't analyse this beer anymore because I just want to enjoy last of the beer without writing with a computer at the same time. Bigfoot is an absolutely great beer and if you haven't tasted this already shame on you!

Score 44/50 (4-9-4-9-18)

Blogging in english

2011-06-11T12:48:00.003+03:00

I have wrote this beerblog now for some time already (about 1 1/2 years) and now this crazy idea came to my head, that it could be cool to write posts in english too. There is not much (if any) beerblogs in Finland that writes in english so I just have to try this out.

But just keep in mind that my native language is still finnish so my english isn't perfect, but I will be trying my best ;)

"Oluenystävän blogi" means "beerfriends blog".

My plan will be following: I still write post first in finnish and then translate it afterwards to english.

But now it's time for me to go out and enjoy some nice beer (perhaps even the great SN Bigfoot 2011..) in the warmth of the summer! Specially here, in the northern side of the world,

summertime is very welcomed and waited, since it's most of the time cold and dark.

Here's my first post ever translated in english:

"Baltika 6 (2/20/2010)

First of all I hope you all warmly welcome to read & comment my new beer blog. Mainly I write short beer reviews

to Olutopas.info (finnish "ratebeer") with nick "Timpe", but now suddenly my beery soul wanted to start

a new blog centering around the world of beer. I have also a blog about music where you can find writings about hifi and an album reviews.

Finnish winter at the moment has been very very cold and harsh (Don't come to tell me about climate change here...),

so now we have just one more good reason to enjoy some warming dark beer.

We have here in Finland only one state-owned company named Alko, who is allowed by law to sell drinks containing alcohol

more than 4,7 alc.%. Drinks with alc.% below that can be sold in every stores.

Yes, it's a legal monopoly and have a quite poor selection of beers, but what can you do...

However they have two new stouts in their selections, Belhaven Scottish Stout and stronger guinness (8%) to belgian export,

but one porter too - and that's a Russian's one of the biggest brewerys Baltika's porter, or "number 6".

I have tasted this beer already in Estonia before, and thought it was ok.

honestly it was already a time to get some Russian beer to Alko (our neighbour country and all..).

This fullbodied beer tastes a little bit of black coffee, Dark Chocolate, some alcohol and a bit of some fruity hops.

This beer is nicely balanced and sweetness is no problem here. All in all it's a kinda typical example of baltic porter style,

though Sinebrychoff's Porter takes this russian easily to the back of the sauna and teach it a lesson or two...

Baltika No.6 is an ok porter with a low price tag. It's an average example of the baltic style porter but still there's a lots of better baltic style porters out there. Like Sinebrychoff's Porter that I mentioned already.

Taste it. Taste both of them if possible :).

Score 36/50 (7-4-7-3-15)"

Schneider Weisse TAP2 Mein kristall

2011-06-10T00:44:00.000+03:00

Tästä oluesta tulee kovasti mieleen Rob Zombien biisi "Sick Bubblegum". Purkkaa on mutta jotenkin se on vajavaisen oloista, melkein sairas.. En ymmärrä näitä suodatettuja vehniä, mutta ehkei minun tarvikaan.

Schneider Weisse on kuitenkin hieno panimo ja jo lähes tämän takia ostin pullollisen tätä matskua. Prosentteja on 5,3% ja olut tosiaan on suodatettu. Eli toisin sanoen kaikki vehnäoluen herkulliset aromit on suodatettu pois..

Tuoksussa löytyy siis jo aiemmin mainittua purukumia, mansikkaista hedelmäisyyttä, hyvin vähäisen banaania, lagermaisen keksimäistä maltaisuutta, sekä pienen pientä yrttisyyttä.

Olut on suutuntumaltaan melko kevyttä ja hieman ohut, mutta hiilihappoja on ihan sopivasti.

Maku seuraa samaa kaavaa kuin tuoksu ja on jotenkin niin sieluton, että hohhoijaa.. Hienoista kitkeryyttä esiintyy myös.

Kyllä tämä ihan juotavaa olutta kuitenkin on, mutta kun nämä pystyy tekemään niin paljon paremmin suodattamattomana. Jälkimaku on kaiken lisäksi vielä hieman vetinen. Ostosuositus vain panimon HC-faneille. Alko 3,48€/0,5l.

Pisteet 29/50 (6-3-6-2-12)

Nøgne Ø Blonde

2011-06-09T23:24:00.003+03:00

Blondia oli kiva katsella. Kello oli noin viisi iltapäivällä ja ulkona paahtava helle. Bongasin hänet kaupasta hyllyjen luota. Ulkonäöltään hän oli kauniin ruskettunut ja päästään täysin vitivalkoinen, vaikkei mikään vetyperoksidi ollutkaan. Vein hänet kotiini urheilullisella Volvo-merkkisellä autollani. Saavuttuamme perille, annoin hänen levätä hetken rauhassa raskaan reissun jälkeen. Tämä helle teki minut uskomattoman janoiseksi. Blondin siinä kauniin viattomasti lepäessä, olin lähes pakotettu hieman nuuskaisemaan hänen parfyymistä tuoksuaan.. Alkoi kovasti tehdä mieli.. jo hieman maistaa.. uskaltaisinkohan..? Työpäivä oli kuitenkin ollut hikinen, sekä kovin raskas ja mielestäni olin kyllä nyt ansainnut tämän blondin. Viimein huuleni koskettivat hellästi blondin sileää, vitivalkoista...

..vaahtopäätä ja juoma kaatui kurkkuuni nopeasti, jättäen jälkeensä kuitenkin nopeasti virkistyneen miehen.

Jokin hieman toisen tyyppinen tarina saattaisi alkaa samoilla sanoilla, mutta tämä kyseinen (tosi)tarina kuitenkin kertoo norjalaisen pienpanimon, Nøgne Ø:n, Blonde nimisestä sekä tyylisestä oluesta. Belgialeista tutumman tyylinen blonde on 4,5%, joten tämä on mahdollista löytää maitokaupoista.

Olut tuo tuoksusta jo heti mieleen belgialaisen blonden, sillä pienellä erotuksella, että tässä on ehkä ripaus enemmän kukkaista humalaa. Olut on suussa keskitäyteläistä ja maltillisen hiilihappoinen. Mukavan pehmeää. Maku ei petä, ei sitten yhtään. Onko tämä tosiaan 4,5%:sta??

makua on yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin vaikkapa 6%:ssa saman tyylin edustajassa. Hienoisen mausteinen belgihiivaisuus, kukkaisen yrttinen humala, sekä hieman karamellisen makean viljainen mallas muodostaa vahvan ja tasapainoisen liiton keskenään, mikä ei pahemmin rakoile. Maku myös kuivaa aivan mahtavasti loppua kohden, vieden mahdollisen janon kyllä mennessään. Täysin ässä-olut, enkä vieläkään täysin usko, että tämä on vain 4,5%. Suosittelen nauttimaan oluen kylmänä auringon paisteessa kauniin blondin kera ;).

Pisteet 39/50 (8-4-8-3-16)

Palm

2011-06-06T21:55:00.000+03:00

Alko otti valikoimaansa tämän belgialaisen suht' bulkin oluen tuossa vähän aikaa sitten. Olen maistanut olutta ennenkin, mutta muistikuvat ovat aika heikot, joten tämä tarttui mukaan. Oluessa on alkoholia 5,4% ja tyylinä belgityylinen amber ale.

Palm on melko kummallinen olut, sillä se on makuprofiililtaan selvästi belgialainen, mutta silti siitä on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Aikamoisen neutraalia belgialea, sanoisin...

Maku on lähinnä leipäisen maltainen, aavistuksen hedelmäinen hiivasta johtuen, hieman sokerisen makea ja hitusen ehkä alkoholinenkin. Humalaa on toki käytetty, mutta ei sitä juurikaan huomaa.

Olut irtoaa Alkosta melko edullisestikin ja näin ollen saattaa toimia ehkäpä parhaiten porttioluena maukkaampiin ja monipuolisempiin belgioluisiin.

Pisteet 25/50 (5-3-5-3-9)

Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager

2011-06-05T21:15:00.002+03:00

Tanskalainen "sopimuspanija" Mikkel Borg Bjergsjø on suunnitellut Burger & Buns L.A. Lagerin Samannimiselle kööpenhaminalaiselle hampurilaisravintolalle. Olut on pantu De Proefilla, Belgiassa. Tyyliltään olut on pils ja vahvuutta löytyy 5%. Tunnetusti Mikkellerin oluet ovat voimakkaasti/reilusti humaloituja, ja yleensä vielä suurella taidolla. Tähän olueen on käytetty jopa 5 erilaista eksoottisen hedelmäisiä ja havuisen raikkaan aromikasta humalalajiketta; Nelson Sauvin, Columbus, Amarillo, Centennial ja Simcoe. Katkeroita on pilsille reilut 30 IBUa.

Harvoin on Mikkellerin oluet blogistia pettäneet ja uskon vahvasti, ettei tämäkään ole mikään poikkeus sääntöön.

Olut on melko tumman punertavan ruskeaa kuohkealla vaahdolla, ja siitä tuleekin enemmän mieleen jokin pale ale kuin pils. Tuoksu on odotetun huumaavan humalainen, kallistuen tällä kertaa enemmän sinne eksoottisten hedelmien suuntaan, kuin sitrushedelmäiseen havuisuuteen. Tuoksu on melko makea.

Suutuntuma paljastaa oluen lageriksi ollen melko kevyt ja reilun hiilihappoinen, mutta toisaalta taas aika raikas. Maku eroaa tuoksusta hieman, sillä se ei ole läheskään niin makea kuin tuoksu antaisi ymmärtää. Eri humalat leikittelevät vuorotellen kielen päällä, alla, sivuissa ja oikeastaan koko suussa tarjoten makuja eksoottisesta makeasta hedelmästä aina kirpeään greippiin asti, sekä päätökseksi antaen loppuen lopuksi vielä pienen puraisun oluen ehdittyä kitalakeen. Maku ei silti yllä ihan tuoksun herkullisuuteen.

Maltaisuus on viljaisen neutraalia ja sopii kokonaisuuteen oikein hyvin.

L.A. Lager on korkeahkosta hinnastaan huolimatta hyvä ostos, ja vaikka tämä onkin tyyliltään tyypillinen jano-olut, niin ei tätä silti kannata ihan janoonsa juoda, vaan muistaa nautiskella eri mauista myös. Alko, 3,95€/0,33l.

Pisteet 37/50 (8-4-7-3-15)