Onnelasta

Se on täällä =D

2012-05-29T10:48:00.001-07:00

Nykyään blogi sijaitsee osoitteessa www.onnelasta.fi.

Käy poikkeamassa! Blogi on vasta alkutekijöissään mutta kannattaa jäädä odottamaan päivityksiä. =)

Väliaikatietoja

2012-04-03T11:44:00.000-07:00

Onnela on siirtymässä pois Bloggerista, kokonaan uudelle palvelimelle. Uutta blogia julkaistaan Wordpress-julkaisualustalla ja uusi osoitekin on jo hankittu.

Osa vanhoista ohjeista tulee myös uudelle sivustolle ja lisäksi toki vanha sivusto säilyy ainakin jonkin aikaa teidän ilonanne.

Tällä hetkellä tilanne on se, että tarvittavat esivalmistelut on tehty ja nyt on blogin ulkoasu työn alla. Informoin teitä heti, kun uusi sivusto on julkaistu.

Se, mitä uutta sivusto tuo tullessaan, jääköön vielä teille arvoitukseksi =D Paljon uusia ominaisuuksia on kuitenkin luvassa. =)

Terkuin
Evelynn

Pizzataikina

2012-02-25T18:00:00.001-08:00

Omatekoinen pizza on monen kotikeittiön klassikko, tuttu jo lapsuusajalta. Jokainen herkuttelija täyttää pizzan itselleen mieluisilla täytteillä ja siksi koen niiden suhteen ohjeistuksen olevan tarpeeton. Mutta, viidakkorumpu on kumissut viestiä kyökeistä; tilausta pomminvarmalle pizzapohjaohjeelle olisi! Vastauskuminaa rummutukseen tulee tässä.

Hyvä ja oikeaoppinen pizzapohja on ohut mutta mehevä ja reunoilta rapea. Onnistunut pizzataikina syntyy hienojakoisilla vehnäjauhoilla, tuoreella hiivalla, raikkaalla vedellä sekä sopivalla määrällä hyvää rasvaa. Taikinan tulee vaivata huolellisesti jotta siihen saadaan riittävästi ensisijaisen tärkeää sitkoa ja napakkuutta.

Itse taikinan kohottaminen ei ole välttämätöntä, mutta sen työstämistä pohjaksi helpottaa, jos taikinaa muotoillaan ensin ja annetaan levätä ennen kaulintaa.

Parhaat pizzat täytetään reilusti mutta silti kohtuudella; näin myös pohja kypsyy eikä muutu vetiseksi. Täyttäminen aloitetaan pizzakastikkeesta, sitten laitetaan juustoraaste ja seuraavaksi varsinaiset täytteet, joiden päälle voi vielä halutessaan ripotella kevyesti juustoa ja lisätä valkosipulimurskaa. Paisto tapahtuu lyhyessä ajassa ja korkeassa lämpötilassa. Jos uunissa on kiertoilmaominaisuus, sitä kannattaa ehdottomasti käyttää.

Minun käyttämäni pizzataikinan ohje on Myllyn Paras Durumvehnäjauhopussin kyljestä. Nimenomaan kyseisiä jauhoja käytän aina myös taikinan valmistukseen.

Ohjeesta tulee pohja joko yhdelle pellilliselle tai kahteen keskikokoiseen pyöreään pizzaan.

3 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
50 g margariinia (80%) tai voita
(vaihtoehtoisesti !½ dl öljyä)
3 dl durumvehnäjauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva sekä lisää suola. Alusta taikinaan puolet jauhoista, lisää rasva ja sitten loput jauhot. Vaivaa taikina hyvin...

...koneella;

käytä taikinakoukkua. Anna koneen pyöriä pienellä teholla kunnes taikina ei enää tartu koukkuun eikä astian reunoille.

...käsin;
ota taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle. Vaivaa lujilla otteilla huolellisesti.

Valmis taikina on napakka, kimmoisa ja lujasitkoinen yhtenäinen massa.

Aloita taikinan työstäminen pizzapohjaksi muotoilemalla sitä

jo hieman haluamaasi muotoon. Jätä sitten se lepäämään

noin 15 minuutiksi.

Nyt taikina on jo hieman kohonnut ja siksi sitä

on huomattavasti helpompi kaulia.

Kaulitse taikina mahdollisimman ohueksi,

aivan parin millin paksuiseksi.

Liian ohut taikina ei kuitenkaan saa olla, ettei

se repeä.

Huom. Jos kaulinta jostain syystä epäonnistuu,

"myttää" taikina ja aloita alusta toisen kuvan

ohjeiden mukaisesti.

Ohenna vielä hieman reunoja sormin painelemalla.

Tämän jälkeen voit täyttää pizzan.

Paista pizzaa 250 C:ssa koosta riippuen noin

7-9 minuuttia pienemmät

8-12 minuuttia isommat.

Hirvivaara

2012-02-25T17:59:00.002-08:00

Täytekakkujakin on viime aikoina tullut tehtyä, kuvia pitäisi vaan päivitellä tänne. Muunmuassa kastekakkuja on taiteiltu pikkuruisille pojille. =)

Tänä viikonloppuna tein täytekakkua pyynnöstä "for good old mate" Jannelle. Toiveina oli jotain metsästykseen liittyvää ja itse halusin hommaan mukaan Jannelle sopivaa hjuumoria.

Lopputulos näkyy tässä... Pohjana perus 4 m sokerikakkupohja, toisessa välissä vadelmamousse ja toisessa perinteisesti vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Päällä vaahtokarkin makuista massaa, koristeluissa käytetty myös tavallista sokerimassaa. Kuvan otin kaiken arjen kiireen keskellä ilman sen suurempia asetteluja, hmph...

Onnea vielä täälläkin Jannelle!!!

Hot Pople

2012-02-21T11:41:00.000-08:00

Näin talvisäällä isompia ulkoilijoita lämmittää mukavasti kupillinen kuumaa, marjaista Hot Poplea, joka nimensä mukaan sisältää herkullista Pople -mustikkalikööriä.

Mustikoiden lisääminen juomaan on vähän samankaltainen makuasia kuin mantelit ja rusinat glögissä; toiselle ehdottomasti ilman ja toiselle tottakai kyllä!

2 dl karpalomehua

4 cl Pople Blueberry -likööriä

(mustikoita)

Kuumenna mehu. Kaada likööri kupin pohjalle ja lisää lämmin mehu. Sekoita. Lisää halutessasi muutama mustikka juomaa koristamaan. Nauti!

Ruisleipäkoulu osa 4: Leipominen

2012-02-21T11:12:00.002-08:00

Ruisleipäkoulu saa nyt viimeisen osansa ja monta päivää kestäneiden esivalmistelujen jälkeen on aika ryhtyä tositoimiin. Kun on tehty onnistuneesti hapatin sekä juuri, on aika leipoa itse taikina.

Tässä kohtaa lienee syytä muistuttaa, miten paljon taikinassa käytetyt jauhot vaikuttavat valmiin leivän makuun. Siksi suosittelen käyttämään tuoreita jauhoja. Itse suosin lähiruokaa tässäkin ja ostan lähimmän myllyn erinomaisia ruisjauhoja.

Taikinaan tarvitset:
1 rkl suolaa
n. 14 dl ruisjauhoja

1. Lisää juureen suola. Alusta sitten joukkoon ruisjauhoja sen verran, että taikina on kiinteää ja "napsahtelee". Valmis taikina muotoituu helposti sileäpintaiseksi, yhtenäiseksi mytyksi.

Jos joku kaipaa tarkempaa desilitramäärää, voin sen ensi kerralla leipää leipoessani mitata - tämä tietysti voi helpottaa ensikertalaista, jolla ei vielä ole tuntumaa taikinan sopivaan rakenteeseen.

2. Tee sitten terävällä veitsellä ristikkäiset viillot taikinan pintaan. Ripottele päälle ruisjauhoja ja peitä kulho liinalla taikinan kuivumisen estämiseksi.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa n. 2-4 tuntia eli kunnes viillot ovat kunnolla avautuneet.

Entisaikaan sanottiin, että tekemällä risti taikinan pinnalle, se siunattiin. =)

3. Tässä on minun leipätaikinani kolmen tunnin jälkeen. Nyt se on valmista leivottavaksi.

4. Jaa taikina kolmeen samankokoiseen osaan. Muotoile pala kerrallaan sileäpintaisiksi, korkeahuippuisiksi limpuiksi. Paina sitten kevyesti huppua hieman alas.

Muotoilussa voit käyttää apuna esim. kulhoa, jota vasten taikinaa on todella helppo työstää haluttuun muotoon.

5. Nosta leivät leivinpaperien päälle. Anna niiden kohota, kunnes pinta on repeillyt verkkomaiseksi.

Kuvan leipä on kohonnut noin puolitoista tuntia ja suunnilleen samanverran tarvittiin vielä lisää (huoneenlämmössä).

6. Paista leivät 225 C:ssa noin tunnin ajan. Kypsä ruisleipä on hyvin kohonnut, kauniin ruskea ja pohjaan kopautettaessa kumisee kunnolla.

Peitä vastapaistetut leivät liinalla kuoren pehmentämiseksi. Jäähtyneet leivät kannattaa säilyttää muoviin käärittynä, jolloin ne eivät kovetu. Tällä tavoin säilytetty leipä kestää hyvänä useamman päivän, se ei homehdu niin helposti kuin hiivaa sisältävät leivät. Monen mielestä hapanleipä onkin parhaillaan muutaman päivän vanhana.

Hapanleivän voi mainiosti myös pakastaa.

...Eihän se niin vaikeaa ollut, eihän? =)

Boysenmarja-mustikkapiirakka

2012-02-20T13:28:00.003-08:00

Olen aivan myyty erilaisille variaatioille marjapiirakoista, ne ovat melkeinpä liian simppeleitä että niitä tulee leivottua turhankin helposti omaan makeannälkäänsä :D Näin kävi myös viime sunnuntaina, kun pidettyäni pientä taukoa makeista leivonnaisista alkoi sokerinhimo kasvaa ylitsepääsemättömäksi ja päiväkahville piti jotain herkkua saada.

Pohjan päälle poimin yleensä marjoja ja tällä kertaa hyödynsin Citymarketin pakastealtaasta kerättyä satoa. Marjapakasteiden joukosta löytyi lapsuuteni suosikki, boysenmarja, jonka häviämistä Fazerin marjapiiraista olen katkerana joutunut seuraamaan...

Aromikas boysenmarja sai kumppanikseen kotimaisen, lempeän mustikan. Se jättää sopivasti tilaa boysenmarjoille, jotka osuvat mukaviksi sattumiksi sinne tänne mustikoiden lomaan. Pehmeät marenkipilvet kruunaavaat kokonaisuuden.

Boysenmarjaa en ole muuten nähnyt käytettävän yhdessäkään leivontablogissa (jos joku tietää niin linkit kiinnostavat ehdottomasti). Onnelassa aiotaan kuitenkin puuttua tähän epäkohtaan lähiaikoina jo toistamiseen, joten jääkäätte odottavalle kannalle... =)

Pohja:
½ annosta perusmurotaikinaa

Päälle:
200 g boysenmarjoja
3 dl mustikoita
3 rkl Maizena-pikasuurustetta / perunajauhoja
2 rkl hillo- ja marmeladisokeria

Marenkipilvet:
1 valkuainen
2 rkl sokeria

1. Valmista murotaikina oman ohjeensa mukaisesti. Ota siitä pieni pala talteen päällistä varten. Painele isompi taikinapala halk. n. 28 cm olevaan piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 175 asteessa 7 minuuttia.

2. Ripottele esipaistetun pohjan päälle yksi ruokalusikallinen maizenaa. Jaa boysenmarjat tasaisesti pohjan päälle. Lisää sitten mustikat.

3. Sirottele marjojen päälle 2 rkl maizenaa ja sokeri (myös hillosokeri käy). Murusta pienempi taikinapala piirakan pinnalle. Paista piirakkaa 20 minuuttia.

4. Piirakan paistuessa valmista marenki. Vaahdota valkuainen ja sokeri kovaksi vaahdoksi, laita se pussiin ja leikkaa pussinkulmaan suurehko aukko. Pursota piirakan päälle marenkipilviä. Laita vielä uuniin noin viideksi minuutiksi eli kunnes marenki on saanut kauniin rusehtavan värin.

5. Anna piirakan jäähtyä ainakin vähän ennen sen leikkaamista.

Ps. Tuotevinkkejä;

Ruisleipäkoulu osa 3: Juuri

2012-02-20T11:44:00.003-08:00

Kun hapatin on valmis tai hankittu muualta, voidaan tehdä juuri.

Silloin, kun valmistaa hapanleipää hapattimen teosta alkaen, kannattaa jatkaa taikinan työstämistä samassa kulhossa, jossa hapatin on tehty. Tiesitkö, että innokkaimmat hapanleivän leipojat säilyttävät kaapissaan erityistä astiaa leipätakinaa varten - näin 2000-luvulla se voi olla muovia, mutta entisajan puisten kiulujen tapaan sitäkään ei pestä, ainoastaan ylimääräinen taikina kaavitaan reunoilta pois. Ja ei, se ei homehdu, juuri edellä mainitusta syystä ja siitä johtuen, että astia säilytetään kosteudelta suojattuna.

1 osa hapatinta

1 litra vettä

n. 6-7 dl ruisjauhoja

1. Lämmitä vesi n. 30 asteiseksi. Liota joukkoon hapatin ja sekoita joukkoon voimakkaasti vatkaten ruisjauhot.

Hyvä juuri on sakean vellimäinen seos ja se alkaa kuplia hyvinkin pian.

Peitä astia jälleen liinalla ja jätä lämpimään paikkaan lepäämään noin 18-24 tunniksi, riippuen siitä kuinka taikina kuplii ja miten hapanta leipää haluat.

Maple Latte

2012-02-19T12:30:00.001-08:00

Kahvinystäviä hemmotellaan näin pakkaspäivien keskellä ihanaisella Maple Lattella, jossa maistuu täyteläinen espresso ja taivaallinen vaahterasiirappi.

Olen viime aikoina innostunut pitkästä aikaa taas tästä vaahterasiirapista. Se on aivan jumalaista esimerkiksi jälkiruokien kastikkeena sekä lettujen tai amerikkalaisten pannukakkujen kera. Kehotan ehdottomasti kokeilemaan! Olisi myös kiva kuulla, mihin kaikkeen te vaahterasiirappia käytätte. =)

1 annos

1 rkl vaahterasiirappia
1 dl espressoa (tai vahvaa kahvia)
0,75 dl kuumaa maitoa

Päälle:
kermavaahtoa
vaahterasiirappia

Kuumenna maito. Valmista espresso. Kaada vaahterasiirappi mielellään esilämmitetyn kupin pohjalle. Lisää espresso ja viimeiseksi kuuma maito. Koristele kermavaahdolla ja valuta päälle vielä hieman vaahterasiirappia. Nauti!

Ruisleipäkoulu, osa 2: Hapatin

2012-02-18T13:24:00.002-08:00

Hapatin on koko ruisleipätaikinan sydän. Sen käyttö perustuu siinä muodostuneiden bakteerien hyväksikäyttöön; niiden toimimisen tuloksena syntyy maito- ja etikkahappoa, hiilidioksidia, alkoholia sekä erilaisia makuaineita. Hyvä hapatin on ehdoton edellytys leipätaikinan onnistumiselle. Jos hapatin ei toimi, ei leivistäkään tule kunnollisia; ne eivät kohoa ja jäävät helposti paitsi litteäksi myös raa'aksi.

Normaalisti hapatin otetaan talteen seuraavaa kertaa varten aina kulloinkin tehdystä taikinasta, mutta kun valmistat hapattimen tällä ohjeella, voit pakastaa sen mitä et heti käytä. Kun taas haluat leipoa ruisleipää, ota hapatin sulamaan hyvissä ajoin (esimerkiksi edellisenä iltana jääkaappiin). Tällöin sinun ei tarvitse säästää hapatinta taikinasta niin kauan kuin sinulla on sitä pakastimessasi. Voit tietysti myös jakaa "ylimääräisiä" hapattimia omasta leivästä haaveileville tutuille. =)

2 viipaletta ruisleipää
1 litra vettä
5 dl ruisjauhoja

1. Irrota leipäviipaleista kuoret tarkasti ja murenna sisusosat korkeareunaiseen kulhoon. Käytä hapattamalla valmistettua eli täysin hiivatonta, mielestäsi hyvän makuista leipää.

2. Kuumenna vesi n. 30-asteiseksi, kaada leipämurujen päälle, sekoita ja odota, että leipä on pehmennyt. Veden lämpötilaa ei tarvitse mitata, riittää, kun voit kokeilemalla sanoa sen olevan kädenlämpöistä tai hieman lämpimämpää. Liian kuumaa se ei kuitenkaan saa olla, sillä tällöin voi tapahtua ns. palamista ja käymisreaktio ei pääse edes alkamaan.

3. Lisää sitten voimakkaasti vatkaten 3 dl ruisjauhoista. Itse käytän tähän kierrevispilää. Vispilän voi jättää kulhoon, koska hapatinta pitää kuitenkin sekoittaa säännöllisesti.

4. Peitä kulho ohuehkolla puuvillaliinalla ja jätä vielä pieni "ilmanottoaukko". Nosta kulho lämpimään paikkaan.

Meillä kulho on talvella takan läheisyydessä. Siinä riittää lämpöä käymisen ylläpitämiseksi, joskin pitää varoa ettei kulho pääsee kuumenemaan liikaa.

5. Sekoita silloin tällöin, saa vatkata melko voimakkaastikin. Happi edesauttaa happamuuden muodostumista.

6. Toisena päivänä lisää 1 dl ruisjauhoja, sekoittele välillä. Tarkkaile taikinan kuplimista. Hirveän voimakasta se ei välttämättä vielä ole, mutta siitä pitäisi olla selviä merkkejä. Jos taikinaan ei muodostu yhtään kuplia, on käyminen pysähtynyt ja tällöin se tulee saattaa uudelleen käyntiin. Tämän voit tehdä nostamalla taikinan lämpimämpään paikkaan. Laske vaikka lämmintä vettä tiskialtaaseen ja nosta kulho sinne.

7. Kolmantena päivänä lisää vielä 1 dl jauhoja, hyvin vatkaten.

8. Neljäntenä päivänä hapatin on valmis. Se kuplii kunnolla ja tuoksuu voimakkaasti happamelta (ei kuitenkaan pilaantuneelta...)

9. Jaa hapatin neljään osaan, joista yksi aina tarvitaan yhteen annokseen leipätaikinaa. Loput hapattimet voi pakastaa tulevia käyttökertoja varten.

Ota huomioon, ettei hapattimen valmistuminen välttämättä vie tuota täyttä neljää päivää. Paljon on merkitystä mm. lämpötilalla, joka voi vaikuttaa siten että hapattuminen käy nopeammin.

Ruisleipäkoulu osa 1: Perusteet

2012-02-17T22:48:00.003-08:00

Hapanleipä eli hapattamalla nostatettu ruisleipä on ehdottomasti suomalaisten perinneleipomusten aatelia. Ennen vanhaan sitä on valmistettu "joka torpassa" ja perimätieto kertookin, että kerran viikossa on ollut perinteisesti leiväntekopäivä. Puisessa taikinatiinussa valmistettiin hapanleipätaikina, josta leivotut leivät paistettiin leivinuunissa. Taikinatiinua ei muuten tosiaankaan pesty joka kerta, vaan ainoastaan "raapattiin" ylimääräinen taikina astian reunoilta ja sitten astia sai jäädä kuivamaan ja odottamaan että se jälleen otetaan käyttöön. Näin hapan "asui" tiinussa ja siitä oli hyötyä seuraavilla kerroilla leipää leivottaessa.

Paitsi että hapanleipä on maukasta, se sopii myös niille, joiden ruokavaliossa ei saa olla lainkaan hiivaa. Toiseksi, se on terveellistä runsaan kuitupitoisuutensa vuoksi. Lisäksi täysrukiinen hapanleipä päihittää mennen tullen ns. ruissekaleivät, joissa osa jauhoista on vehnää. Vehnäjauhon lisäämistä taikinaan on perusteltu sitkon parantamisella, mutta hyvällä ohjeella ruisleipä onnistuu vallan mainiosti ilman hyppysellistäkään vehnäjauhoja.

Ajatus hapanleipäohjeen julkaisemisesta blogista lähti aivan yksinkertaisesti monen tavallisen kotileipurin toiveesta tehdä hyvää ruisleipää itse. Täsmäohjetta ensikertalaiselle on kuitenkin ollut hyvin vaikeaa löytää ja koska hapanleivän valmistus kotioloissa on aikalailla häviävä kansantaito, ei ole kovin monella ollut mahdollisuutta päästä käytännön oppiinkaan hapanleivän tekoa opettelemaan. Teidän iloksenne Onnelassa onkin vuosien varrella kantapään, suomalaisen sisun sekä tietysti koulussa opitun kautta luotu ruisleipäohje, joka sopii kuvauksiin vaiheiden selkeys, onnistumisen todennäköisyys ja erinomainen maku.

Ruisleipäkoulun seuraavissa osissa on mahdollisimman tarkasti havainnollistettu vaihe vaiheelta, kuinka valmistat maukasta hapanleipää, aivan alusta asti omassa keittiössäsi!

Ps. Ruisleipäkoulun kirjallisen osuuden loistavana apuna on ollut opiskeluaikainen kirjani, Ruoanvalmistuksen taito (Aho-Leskinen).

Mustikkamarmeladit

2012-01-25T12:42:00.002-08:00

Monessa blogissa on esiintynyt erilaisia niin ihania itsetehtyjä marmeladeja, että pakko oli viimein itsekin kokeilla - varsinkin kun kaikissa on hehkutettu, kuinka helppoa niitä on itse valmistaa!

Raaka-aineeksi valitsin mustikan, joka paitsi on mielettömän terveellistä, myös ainakin pikaisen googlettamisen perusteella vähemmän marmeladeissa käytetty. Toisekseen mulla on makea muisto kymmenen vuoden takaa, jolloin eräältä maatilatorilta tulin kerran ostaneeksi pussillisen aivan ihania mustikkamarmeladeja - pieniä, pehmeitä ja maku oli peräisin oikeasta mustikasta.

Oma marmeladiohjeeni poikkeaa hieman monista muista ohjeista paitsi tekotavaltaan, myös reseptiikaltaan. Monet ohjeista sisälsivät paljon vettä ja sokeria mutta vain murto-osan maun tuovaa ainesta kuten marjaa. Näissä nyt sitten huomiota on kiinnitetty siihen, että marjaa olisi mahdollisimman paljon ja sokeria taas kohtuullisesti (ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin karkkiresepti).

Agar agarin käyttöä ei muuten kannata tosiaankaan turhaan pelätä, sen nimi turhaan kantaa mukanaan kaikua vaikeuksista keittiössä. Jos et ole ennen agaria kokeillut, suosittelen tekemään sen nyt! Ennen marmeladiohjeen testaamista voit tutustua agariin hyydyttämisainetutoriaalissa.

7 dl mustikoita
1½ rkl agar-hiutaleita
½ dl vettä
1 - 1½ dl hillo- ja marmeladisokeria

1. Laita agar-hiutaleet turpoamaan veteen 10 minuutiksi.

2. Hienonna mustikat sauvasekoittimella ja paseeraa sose.

Laita sose kattilaan, kuumenna miedolla lämmöllä ja

lisää sitten sokeri. Sekoittele, kunnes sokeri on sulanut

ja lisää sitten agar-hiutaleet. Jatka seoksen lämmittämistä

noin 10 minuutin ajan eli kunnes se on selvästi saostunut.

3. Kaada valmis marmeladiseos leivinpaperilla vuorattuun

vuokaan tai muuhun sopivaan astiaan.

Huomioithan, että seos on hyvin kuumaa, joten myös

hyydytykseen käytettävän astian tulee kestää kuumuutta.

Itse käytin mikronkestävää muoviastiaa, josta valmis

marmeladi irtoaa helposti.

Anna seoksen hyytyä mielellään ainakin kaksi tuntia.

4. Irroita hyytynyt marmeladimassa astiasta ja leikkaa

se terävällä veitsellä kuutioiksi. Voit myös ottaa siitä

kuvioita piparimuotilla.

Anna marmeladien kuivahtaa muutamasta tunnista

seuraavaan päivään ja sokeroi ne vasta sitten.

Muuten sokeri karkkien pinnalla voi alkaa sulaa.

Hienojakoisemmalla Siro-sokerilla saat kauneimman

lopputuloksen.

Säilytä valmiit marmeladit kannellisessa rasiassa.

Ne pysyvät hyvinä noin pari viikkoa, jos ei niitä ole

siihen mennessä jo syöty ;)

Valkosuklaa-puolukkaunelma

2012-01-22T03:41:00.001-08:00

Alavalintaani lienee kiittäminen siitä, että mulla on ilo törmätä erilaisiin valmistuotteisiin, joista voi ammentaa ideoita Onnelan keittiössä sovellettaviksi "tein iha ite" -herkuiksi. Viimeisimmäksi maistelin Fazerin ihanaa valkosuklaa-puolukkakakkua, joka sytytti kipinän valmistaa tuotteesta oma kotoinen versio.

Ihan samanlaiseen lopputulokseen "mallikappaleen" kanssa ei päästy eikä ole tarkoituskaan, mutta monia yhdistäviä tekijöitä kyllä löytyy; muromainen pohja ja mehevä puolukkainen täytekerros sen päällä, täyteläinen valkosuklaamousse ja valkosuklaalastujen ja puolukoiden viimeistelemä pinta.

Pohja:
185 g Wilhelmina-keksejä (1 pkt)
50 g voita

Puolukkatäyte:
200 g puolukkahilloa
1 dl puolukoita
2 liivatelehteä

Valkosuklaamousse:
5 dl kevytvispiä
300 g valkosuklaata
3 liivatelehteä
1 rkl vettä
(sokeria niin halutessa)

Koristelu:
100 g valkosuklaata
Kuivattuja puolukoita

1. Valmista keksipohja tämän ohjeen mukaisesti.

Laita pohja jääkaappiin kovettumaan.
Huomaa, että Wilhelminat ovat itsessään aika rasvaisia, eikä voita siksi

laiteta yhtä paljon kuin esimerkiksi tavallisia kaurakeksejä käytettäessä.

2. Kuumenna hillo kattilassa. Sulata joukkoon liivatelehdet

(muista, liotus kylmässä vedessä 10 minuuttia, purista kuivaksi).

Sekoita hyvin ja kaada keksipohjan päälle jättäen reunat tyhjiksi.

Ripottele pinnalle puolukat ja anna hyytyä kylmässä tunnin ajan.

3. Vatkaa vispi kuohkeaksi vaahdoksi.

4. Sulata sitten valkosuklaa, katso tarvittaessa ohje.

Sekoita valkosuklaa varovasti nostellen vaahdon joukkoon.

5. Kuumenna vesitilkka mikrossa kiehuvaksi ja sulata siihen jälleen liotetut

liivatelehdet. Kaada seos ohuena nauhana valkosuklaavaahdon joukkoon.

Sekoita hyvin.

6. Kaada massa vuokaan puolukkatäytteen päälle.
Anna hyytyä mielellään seuraavaan päivään
(kuitenkin vähintään neljä tuntia).

7. Irrota hyytynyt kakku vuoastaan teräväreunaisen veitsen avulla

ja nosta tarjoilualustalleen.

8. Rouhi valkosuklaasta lastuja - tässä juustohöylä on kätevä apu.

Jos haluat hienompijakoista, käytä raastinrautaa.

9. Viimeistele koristelu ripottelemalla pinnalle kuivattuja puolukoita.

Hätätapauksessa karpalotkin käy. Pakastemarjoja en suosittele, sillä

sulaessaan ne laskevat väriä ja se ei ole estetiikan kannalta suotavaa.

Kuivattuja marjoja löytyy paitsi isompien marketien valikoimista,

myös esimerkiksi Hyvinvoinnin Tavaratalon verkkokaupasta,

täältä, 50 g pussi maksaa 3,49 €.

Kuivatut puolukat sopivat erinomaisesti myös muuhun leivontaan

ja toki naposteltavaksi ihan sellaisenaan. Aito tuote Suomen luonnosta =)

Frödinge Suklaamoussekakku

2012-01-15T07:02:00.001-08:00

"Ole Hyvä ja Nauti kahvin kanssa tai jälkiruuaksi meidän parhaimmasta
moussekakusta.Leivoimme mehukkaan suklaakakkupohjan
jonka peitimme paksulla kerroksella pehmeää ja täyteläistä suklaamoussea.
Kaiken kruunaavat kesäiset vadelmat joita on runsaasti ja suklaiset herkut.
Ihanaa kun haluat helliä itseäsi tai tarjota ystävillesi."

(Tuotekuvaus Frödinge Mejerin kotisivuilta.)

Joskus on mukavaa testata valmiita leivonnaistuotteita ja laittaa kokeilu uteliaisuuden ja helpommalla pääsyn piikkiin. Valmistuotteista voi myös joskus ammentaa ideoita toteutettavaksi omassa keittiössä.

Viimeisimmäksi huomioni kiinnitti melko lailla uusi tuote, Frödingen suklaamoussekakku, joka kieltämättä näytti sen verran herkulliselta, että se oli pakko napata kärryyn ja kuljettaa kassalle asti. Toki tulee jo hankintavaiheessa muistaa, että pakkauksessa olevaan tuotekuvaan ei voi sokeasti luottaa, sillä myyntipakkauksen kuvanhan on tarkoitus olla mahdollisimman houkutteleva ja tällä tavoin paremmin myyvä. Niitäkin esimerkkejä on nähty runsaasti, joissa tuotekuva on johtanut asiakasta harhaan enemmän kuin röyhkeästi.

Tässä tapauksessa kuitenkin kaikki kuvassa näkyvät elementit löytyivät myös pakkauksen sisältä ja näin ollen kakku suorastaan kutsui maistamaan itseään. Hetki piti kuitenkin vielä malttaa, sillä ohjeen mukainen sulatusaika kakulle oli huoneenlämmössä 2,5 tuntia (jääkaapissa 3,5 tuntia). Itse kyllä arvioisin sulatusajaksi riittävän tuon kaksikin tuntia, riippuen hieman huoneen lämpötilasta (kesähelteillä sulaa varmasti vielä nopeammin). Huomaathan, että kakkua suojaava muovivuoka tulee poistaa kakusta ennen sulatusta.

Kakun leikkaamisesta tein sellaisia huomioita, että se onnistuu parhaiten kuumaan veteen kastetulla veitsellä ja silloin, kun kakku on vielä sisältä hieman kohmeinen. Jos haluat siistejä paloja kahvipöytään tarjottavaksi, kannattaa veitsi huuhdella aina yhden palan leikkaamisen jälkeen.

Ensimmäinen lusikallinen hurmaa täysin. Unelmanpehmeä kakkupohja ja täyteläinen suklaamousse vievät kielen mennessään. Kaiken kruunaa ihanan raikas vadelmakastike sekä kokonaiset, vielä hieman kohmeiset marjat, joita päällä on runsaasti kera tummasuklaalastujen. Vadelmainen päällys tasapainottaa mukavasti suklaisen osuuden makeutta ja näin ollen kokonaisuus on herkullisen tasapainoinen ja sen verran viettelevä, että kakkua voi helposti ottaa makeannälkäänsä toisenkin palan.

Kakkua sulamaan otettaessa tulee muuten muistaa sellainen asia, että sula kakku ei kestä koossa hirveän hyvin - siksi kehotan tarjoamaan kakun mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on sulanut.

Pakastekakkukammoa muinoin kokeneelle kokemus suklaamoussekakusta oli "käänteentekevä" ja herätti ajatuksen siitä, miten paljon pakastekakut ovat vuosien varrella kehittyneet parempaan suuntaan. Pakastekakun tarjoaminen kahvipöydässä ei ole enää vain keino selvitä tarjoiluista helpommalla, vaan sillä voi oikeasti tarjota vierailleen mieleenpainuvan makuelämyksen.

Kakku sopii erinomaisesti vaikkapa "tyttöporukalla" nautittavaksi tai miksei itsellekin suklaanhimon tyydyttämisen ensiavuksi - jäisestä kakusta voi terävällä veitsellä leikata vaikkapa palan kerrallaan sulamaan herkuttelua varten. Kakku on myös loistava hätävara ja se säilyy pakkasessa parasta ennen -päiväykseen asti mahdollisia yllätysvieraita varten. Jos säilyy ;)

Onnela suosittelee!

Kallat

2011-11-13T19:56:00.001-08:00

Kallat ovat kauniita, herkkiä ja klassisia kukkia. Ne soveltuvat hyvin esimerkiksi muistotilaisuuskakkuun eivätkä kaipaa sileän kerma- tai vaikkapa kinuskipinnan lisäksi lainkaan muita koristeita.

Itse kokeilin kallojen valmistukseen tarkoitettua settiä, jonka tilasin Have Your Cake and Eat It -nettikaupasta. Tykkäsin kovasti. Muovisista kuivatusmuoteista on apua monessa työvaiheessa. Kuitenkin jos settiä ei ole mahdollista / kiinnostusta ostaa, saman asian ajaa tavallinen sydänpiparimuotti ja leivinpaperista käärityt kartiot (leikkaa leivinpaperista ympyrä, leikkaa halkio keskustaan asti, kierrä kartioksi ja kiinnitä nitojalla aivan sen alareunasta.)

Ohjeet perustuvat osin pakkauksessa mukana tulleisiin ohjeisiin. Settiä muuten saa nyt myös Suomesta, UllanUnelmasta.

Tarvitset:

Valkoista sokerimassaa
Keltaista sokerimassaa
Vihreää sokerimassaa
Kaulinta-alustan ja kaulimen
Sydänmuotin
Ns. kuivatuskartiot
Muotoilualustan
Pallopäisen muotoilutyövälineen
Puisen grillitikun
Siivilän
Sokerikuorrutetta (tuubi) tai elintarvikeliimaa
Keltaista tomuväriä
Vaaleanvihreää tomuväriä

1. Kaulitse valkoinen sokerimassa muutaman millin

paksuiseksi levyksi. Ota siitä kuvio sydänmuotilla

ja nosta se tomusokeroidun muotoilualustan päälle.

Ohenna pallopäisellä muotoilutyövälineellä kuvion

reunoja. Varo kuitenkin levittämästä kuviota liikaa.

2. Muotoile tikulla juovia lehteen kevyesti pituussuuntaan

painellen ja pyöritellen.

3. Noste sitten kuvio kuivatuskartion päälle.
Paina toinen lehdykkä kevyesti kartiota vasten ja

laita elintarvikeliimaa tai sokerikuorrutetta toiselle.
Kierrä varovasti tämä lehdykkä kartion ympäri ja

liimaa se toiseen kiinni.

Asettele kuvio niin, että kärkeen jää pieni aukko

kukan emiä varten.

4. Kohota nyt hieman tikulla kukan reunoja, jolloin

se saa kallamaista muotoaan.

Anna kukan kuivaa nyt ainakin yhden vuorokauden

ajan.

5. Irrota kuiva kukka muotista.

Ota keltainen tomuväri ja tupsuttele sitä aivan kukan

keskustaan.

6. Ota keltaista sokerimassaa ja muotoile siitä pötkö.

Pötkön pituuden voit mitata käyttämäsi sydänmuotin

mukaan; sen tulisi olla yhtä pitkä kuin väli sydämen kärjestä

ns. halkioon.

Muotoile pötköä kaarevaksi ja kuvioi sen pinta siivilää

vasten kevyesti painelemalla.

7. Laita pieni tippa sokerikuorrutetta pötkön päähän...

8. ...Ja liimaa se kiinni kukan syvennykseen.
Anna kuivahtaa ainakin pari tuntia.

Tässä vaiheessa kartiot ovat taas käteviä, koska kukan

saa sinne tukevasti. Pystyasentoon saat koko komeuden

asettamalla kartion shottilasiin.

Lisäksi kukan emin kuivattamiseksi luonnolliseen

asentoon voit käyttää sen tueksi foliopalaa.

9. Kaulitse vihreä sokerimassa levyksi ja ota tutulla

sydänmuotilla siitä kuvio.

10. Jaa sydän kahteen osaan.

11. Laita tippa sokerikuorrutetta kallan kukan juureen

ja kierrä vihreä kappale siihen kiinni.

Painele varovasti että vihreä osa kiinnittyy hyvin.

12. Tupsuttele kevyesti vaaleanvihreää tomuväriä

vihreän ja valkoisen osan rajan pehmentämiseksi.

13. Muotoile sitten vielä varsi kukalle ja liimaa se

tipalla sokerikuorrutetta kiinni kukan kantaan.

Anna kallojen kuivua mielellään seuraavaan päivään.

Kana-rucolasalaatti

2011-11-06T11:53:00.001-08:00

Rucolan ystäviä hemmotellaan nyt tällä kevyellä mutta

maukkaalla salaatilla, jonka kruunaa lämmin kanafile

ja rapeat ruiskrutongit.

Kana-rucolasalaatti sopii erinomaisesti esimerkiksi

kevyeksi lounaaksi tai naisporukan illanistujaisiin.

Ohjeella tulee n. 4 annosta.

Tarvitset:
1 ruukku salaattia
pala kurkkua
2 isoa tai 3 pientä tomaattia
pieni terttu viinirypäleitä
rucolaa

kanan rintafileetä 1 per ruokailija, mausteita

ruisleipää

1. Revi salaatti kulhon pohjalle. Kannattaa käyttää jotain kaksiväristä lajiketta, saat salaattiin väriä ja näyttävyyttä.

2. Paloittele kurkku ja tomaatit ja puolita viinirypäleet. Laita nämä kaikki salaatin päälle ja lisää sitten reilusti rucolaa.

3. Nostele varovasti annos salaattia jokaiselle lautaselle.Laita kylmään.

4. Valmista nyt ruiskrutongit; kuutioi leipä ja paahda kuutiot pannulla rapeaksi. Ripottele krutongit salaattiannosten päälle.
Huomioi, että krutongit voi valmistaa viikonkin etukäteen!

5. Kypsennä kanafileet pannulla ja mausta ne makusi mukaan. Tai vaihtoehtoisesti käytä jo aiemmin kypsennettyjä fileitä ja kuumenna ne.

Viipaloi fileet ja asettele viipaleet kauniisti salaatin päälle.

Tarjoa heti.

Kakkua Emilialle

2011-11-06T11:22:00.000-08:00

Parahin kollegani Emilia täytti vuosia ja toivoi multa kakkua juhliinsa nyt viikonlopuksi. Aiheena oli iki-ihana Hello Kitty ja sehän sopi mulle mainiosti.

Pohja on pieni, n. 3 munan, käärispohjista taas koottu. Kostutus maidolla, välissä mustikkatäyte ja vaniljavaahto. Päällä vaahtokarkin makuista massaa, koristeet sokerimassaa.

ONNEA VIELÄ KERRAN EMPPUSEIN <3

Late Lammas -kakku

2011-11-03T07:36:00.001-07:00

Rakas poikani täytti syyskuussa 2 v ja sitä juhlistimme pienellä piirillä hiukan jälkikäteen.

Kahvipöytää koristi luonnollisesti täytekakku a' la Onnela. Aihetta mietin kauan mutta se löytyi pojan suosikista, Late Lampaasta.

Onnea vielä kerran äidin omalle murulle <3

Nimiäiskakkua Kiialle

2011-10-29T03:45:00.001-07:00

Pienelle Kiia-tyttöselle pyydettiin multa kakkua nimiäisjuhlaan. Muuten sain aivan vapaat kädet, mutta toiveena oli, että suht simppeliä, ei liian "hörselöistä". Mikä ettei, mukava päästä taas tekemään hieman erilaisilla ohjeilla.

Vauvoja on nyt tullut tehtyä niin paljon, että halusin vaihteeksi jotain muuta. Kiian isoveljen kakkuun tein taannoin koristeet, nalle somisteineen. Miksei siis nallehahmo siskollekin? Halusin muotoilla mahdollisimman symppiksen näköisen nallen ja mielestäni siinä aika hyvin onnistuinkin, pyöreät muodot ja lempeä ilme nallukka sai.

Kukkia en tehnyt tähän kakkuun ollenkaan. Sen sijaan muotoilin sokerimassasta palikat, joihin laitoin syntymäpäivän. Silikonisella kirjainmuotilla taiteilin myös neidin nimikirjaimet. Tuo on musta mielettömän ihana muotti, hävettää vaan hieman, kun taitaa olla oikeasti lasten muovailuvahamuotti :O

Pursotuksissakin halusin välttää mulle tyypillistä hörsellystä, ja päädyin samalla haastamaan itseni missiolla "sileä kermareuna". Ison työn takana oli tämäkin ja oikein supersileään lopputulokseen vaaditaan vielä reilusti harjoittelua. Viimeistelin pursottelemalla pieniä palloja (pursotinpussiin leikkasin vain aukon) reunoille ja päälle sekä ripottelemalla vaaleanpunaista koristesokeria sinne tänne sopivasti :D

Pohja on 4 munan perussokerikakkupohja, kostutus laktoosittomalla maidolla. Sisään piilotin omaan makuuni oikein sopivat vadelmamoussen & mariannevaahdon, joita onneksi jäi sen verran yli että pääsin niiden makuun itsekin :D

Mutta tätäkin kautta toivottelen vielä oikein kovasti onnea koko perheelle pienestä tytöstä ja ihanasta nimestä =)

Haamujengin muffinsibileet

2011-10-29T03:22:00.001-07:00

Halloweenin kunniaksi haamujengi hyppää muhkeiden muffinsien päälle kummittelemaan. Pelästyä ei kuitenkaan kannata, sillä luvassa on ihana, salmiakki-suklainen herkkuhetki, joka jättää kyseistä liittoa tähän asti vastustaneenkin suu auki ihmettelemään; voiko se oikeasti sittenkin toimia!

Suklaa-salmiakkimuffinsit
14 kpl

150 g margariinia
1 dl sokeria
2 munaa
200 g maitosuklaata
1 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
14 kpl suklaa-salmiakkinappeja (Cloetta)

1. Valmista muffinsit Dumle-muffinsiohjeen mukaisesti.

2. Koristele jäähtyneet muffinsit esim.
- värjäämättömällä kermavaahdolla pursottaen siitä pilviä muffinsien päälle
- värjätyllä kermavaahdolla
- lakritsivaahdolla
ja tietysti sokerimassahaamuilla.

3. Herkkuhetki halloween-henkeen voi alkaa!

Ps. Suklaa-salmiakkinapit löytyvät tällaisessa rullassa;

Haamut

2011-10-28T07:29:00.001-07:00

Joskus kaipaa yksinkertaisia mutta silti hauskoja koristeohjeita, jotka soveltuisivat toteutettaviksi lasten kanssa. Nämä pelottavan suloiset sokerimassakummittelijat ovat todella helppoja tehdä pienilläkin käsillä ja lopputuloksena on paitsi lauma haamuja myös onnistumisen tunnetta siitä, että on tehnyt jotain "ihan itse".

Lisäksi nämä haamut syntyvät täysin ilman sen erikoisempia työvälineitä - kaulin ja ihan tavalliset piparimuotit riittävät. Kurkista kaappiin, minkälaisia muotteja sinulla siellä on ja toteuta haamut sen mukaan. Mustalla sokerimassalla tai vaikkapa lakritsiströsselillä voi luoda haamuille mitä erilaisempia ilmeitä - tässä pääsee taas pienen ihmisen luovuus laukkaamaan!

Tarvitset:
Valkoista ja mustaa sokerimassaa
(tai mustaa pikeeriä, lakritsiströsseliä tms.)
Kaulimen
Piparimuotteja

1. Kaulitse sokerimassa ohuehkoksi levyksi.
Ota siitä kuvioita piparimuotilla.

2. Halutessasi muotoile haamuja esimerkiksi leikkaamalla

osa kuviosta pois. Tässä leikattu molemmilta sivuilta

palat pois niin, että haamulle jäisi kummittelevat kädet

ja pää.

3. Aseta kuviot kuivumaan tasaiselle alustalle noin

vuorokaudeksi.

Vasemmanpuoleinen kuvio on tehty siipimuotilla,

löytyy esim. täältä.

4. Muotoile mustasta sokerimassasta (tai strösseleistä

tai pikeeristä) kasvonpiirteet haamuille. Ilmeitähän voi

olla mitä monituisempia, surullisia sekä iloisia. =)

Ja nyt haamujengi on valmis hyppäämään vaikka

kakkuun =)

Syntymäpäiväkakku missi-Olgalle

2011-10-27T16:25:00.001-07:00

Luonnollisesti työporukassa on ollut tapana muistaa syntymäpäiviä ja iloisia perhetapahtumia. Nyt oli vuorossa kollegamme Olgan syntymäpäivät, joita juhlittiin peräti kahdella kakulla - toisen sankarimme teki itse ja toisen tein minä.

Halusin tietenkin tuoda kakkuun persoonallisuutta - sitä saatiin esiin koristelussa sankarimme yksin suosikkikukkasin, sisäpiirivitsillä sekä ripauksella blingblingiä.

Salaisen tiedustelun kautta sain selville, että Olga pitää tummanpunaisista ruusuista - niitä kasvoikin kakun päälle iso rykelmä. Sisäpiirivitsi löytyy "missinauhasta" ja kaiken kruunaa kullan kimalle peräti kolmessa eri muodossa. Nauhassa näkyvä säihke on syötävää glitteriä, jonka tilasin Englannista Have your cake and eatistä.

Pohja on kääretorttulevyistä koottu (n. 8 munan riittoisuus), kostutus maidolla ja välissä kinuskitäyte sekä kotimaiset pakastevadelmat. Päälle keitin kinuskin ja reunoilla Flora Vispi vanilliinikreemijauheen ryydittämänä.

ONNEA vielä täälläkin meidän omalle Missi-Olgalle =)

Vadelmamousse & mariannevaahto

2011-10-26T13:41:00.001-07:00

Minulta pyydettiin ohjeita Peetu Vernerin ristiäiskakussa mainittuihin täytteisiin. Tässä siis vastaus pyyntöön ja ohjeet kakussa olleille vadelmamousselle ja mariannevaahdolle.

Mariannevaahto

(liivatteeton)

3,5 dl Flora vispiä (kermakin käy)

3 rkl kaakaojauhetta

1 pss Marianne-karkkeja (220g)

Murskaa karkit (valmis Marianne-rouhekin toki käy) esimerkiksi laittamalla ne muovipussiin ja naputtelemalla kaulimella ne hienommaksi. Vaahdota vispi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon siivilöity kaakaojauhe sekä karkkirouhe.

Täyte riittää halk. 26 cm olevaan kakkuun yhteen väliin. Kun annat kakun levätä muutaman tunnin jääkaapissa, täyte hieman hyytyy sen verran flora vispin ja kaakaojauheen ansiosta, että se pysyy täysin kasassa ilman liivatettakin - sopii siis myös sen käyttöä vältteleville.

Vadelmamousse

3,5 dl kermaa

500 g vadelmia (pakaste)

2 dl sokeria (noin, maistele)

4 liivatelehteä

1 rkl vettä

Jos käytät ulkomaisia pakastevadelmia, aloita niiden keittämisestä; laita vadelmat kattilaan ja lisää 2 rkl vettä (ettei marjat vahingossakaan pala kattilan pohjaan). Kiehauta seosta n. 5 minuutin ajan niin, että se kuplii. Tässä ajassa mahdolliset bakteerit kuolevat ja lisäksi seoksesta haihtuu hieman nestettä. Soseen on annettava jäähtyä hyvin ennen käyttöä - siksi se sopii valmistettavaksi jo edellisenä päivänä.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 10 minuutiksi. Vaahdota kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon vadelmasose ja sokeri varovasti nostellen. Kuumenna vesitilkka ja liota siihen mahdollisimman kuivaksi puristetut liivatelehdet. Kaada seos ohuena nauhana vadelmavaahdon joukkoon ja sekoita varovasti mutta huolellisesti.

Vadelmamousse riittää tällä ohjeella halk. 26 cm kakun yhteen väliin. Anna hyytyä vähintään kolme tuntia ennen kuin irroitat kakun vuoasta.

Ruusut - teko-ohje

2011-10-03T02:04:00.001-07:00

Ruusut ovat kauniita, perinteisiä kakunkoristeita ja kuuluvat ehdottomasti juuri niihin koristeisiin, joista kakkuharrastusta aloittelevan kannattaa lähteä liikkeelle.

Ohjeita ruusujen tekoon on netissä lähes yhtä monta kuin on leivontablogejakin, mutta halusin silti vielä nostaa esille oman tapani niiden muotoiluun, koska se poikkeaa aika lailla niistä, joihin itse olen törmännyt. Ehkä joku muukin löytää tämän runsaudenpaljouden keskellä juuri minun tapani itselleen sopivimmaksi ;)

Tarvitset:

Sokerimassaa

(Karkkimassaa)

Eri kokoisia kukkamuotteja (ks. tarkennus ohjeesta)

Pastaväriä

Kaulinta-alustan

Kaulimen

Muotoilualustan ja -sienen

Pallopäisen muotoilutyövälineen

Simpukkapäisen muotoilutyövälineen

Kuivatusalustan / -astioita

1. Värjää sokerimassa haluamasi väriseksi tai käytä valmiiksi värjättyä

sokerimassaa.

Kaulitse massa muutaman millin paksuiseksi levyksi.

Itse käytän koristeisiin enimmäkseen Städterin valkoista sokerimassaa

sen hyvien muotoiluominaisuuksien vuoksi. Ruusuja tehdessä sekoitan

sen karkkimassaan suhteessa 50/50 % saadakseni siitä hieman

elastisuutta muuten helposti murenevaan sokerimassaan.

Mallikuvassa olen käyttänyt värinä Sugarflairin Baby Blueta.

2. Ota ainakin kaksi erikokoista muottia - tässä ruusumuotit

halk. 45 mm ja 60 mm.

Tarkoitukseen soveltuvat hyvin myös omenankukkamuotit tai muut

vastaavankaltaiset viisilehtiset muotit, joissa terälehden pään muoto

on tarpeeksi pyöreä ja lehtien väli tarpeeksi syvä.

3. Ota pienemmällä muotilla kuvio massasta.

4. Laita hieman tomusokeria kuvion alle ja aseta se

muotoilualustalle.

5. Muotoile terälehtiä ohuemmiksi pallopäisellä muotoilutyövälineellä.

Keskustaan ei tässä kohtaa juurikaan kosketa.

6. Lisää sitten melko reilusti tomusokeria kuvion alapinnalle.

7. Laita kuvio muotoilusienen päälle ja paina keskiosaa jälleen

pallopäisellä muotoilutyövälineellä.

8. Muotoile sitten itse terälehtiä; paina varovasti jokaista lehteä hieman

"kuopalle".

9. Tee sitten massasta pieni pötkö kukan keskustaksi; kärjestä kapeampi,

pohjastaan paksumpi ja pyöreämpi.

10. Laita kuvion keskiosaan sekä terälehtiin tipat

elintarvikeliimaa tai sokerikuorrutetta tuubista.

Liimaa sitten pötkö kukan keskustaan.

11. Ala muotoilla terälehtiä keskustan ympärille.
Nosta vaikkapa simpukkapäisellä muotoilutyövälineellä lehtiä yksi

kerrallaan ja paina varovasti pötköön kiinni.

12. Ota aina edellistä vastapäätä oleva terälehti ja muotoile edelliseen

nähden hieman lomittain.

Kun kiinnität lehtiä, huomaa, että ihan ensimmäisiä voit painella hieman

supumpaan ja viimeisiä sitten jättää vähän enemmän auki.

13. Tässä on valmis ruusun keskusta.

Myös jos haluat tehdä ruusunnuppuja, se onnistuu juuri edellä kuvatulla

tavalla, kun vaan muotoilet kaikki terälehdet hiukan enemmän suppu-

maiseksi.

14. Asettele nuput kuivamaan niin, etteivät ne kaadu.

Esimerkiksi muoviset kertakäyttölusikat ovat tässäkin kätevä apu.

Anna nuppujen kuivaa kunnolla, vähintään seuraavaan päivään,

jotta ne kestävät seuraavan vaiheen.

15. Toista nyt vaiheet 1-7 isompaa muottia käyttäen.

Nosta sitten tämä kuvio muotoilusienen päälle, liimaa kuivunut nuppu

sen keskelle ja levitä tippa liimaa jokaiselle terälehdelle.

16. Paina varovasti nuppua ja näin koko kukkaa sientä vasten,

jolloin kukka saa kuppimaista muotoa ja terälehdet kiinnittyvät

kukkaan hyvin luonnolliseen, melko aukinaiseen muotoonsa.

17. Valmis ruusu näyttää tältä.

Asettele ruusu kuivamaan ainakin yhdeksi vuorokaudeksi.
Tarvittaessa voit tukea sitä niin, etteivät lehdet pääse liikaa avautumaan

ja kukka näin ollen "leviä" liikaa.

Kukkaa voit halutessasi sävyttää tomuväreillä tai viimeistellä sen

suihkauksella helmiäissprayta.

Tarvikkeet löydät Leipurin Putiikista;

Sokerimassaa ja karkkimassaa täältä

Kukkamuotit täältä

Pastavärejä täältä

Kaulinta-alustan täältä

Muotoilualustan ja -sienen täältä

Muotoilutyövälineet täältä

Oona-tyttösen 1-vuotiskakku

2011-10-02T14:47:00.001-07:00

Ystäväperheen nuorimmaisen täyttäessä ensimmäisen ikävuotensa, pyydettiin minulta täytekakkua juhlapäivän kahvipöytään. Toiveena oli Mymmeli, josta mulla oli taustatietona että liittyy jotenkin Muumeihin, mutta muuten hahmo oli mulle täysi mysteeri. Siispä taas googlettamaan! Mymmelistä löytyi aika rajallisesti kuvia, mutta lopulta löysin sellaisen, josta saatoin ottaa mallia kakun päälle askarreltavaksi.

Toiveena oli alunperin kaksi kakkua, joihin suunnittelin koristelun niin, että toiseen tulisi maalaus kakun pintaan ja toiseen sitten figuurihahmo. Ja kuinka ollakaan alkuperäinen suunnitelma sai taas väistyä uuden, paremman (?) visioni tieltä - ja lopputuloksena oli kaksikerroksinen, vaaleanpunainen hörhelöunelma, jonka pintaa koristi muotoonleikattu Mymmeli-hahmo. =)

Pohjiksi tein 3 käärispohjaa ja väliin kätkin vadelmamoussea sekä mariannevaahtoa. Päällä on Flora Vispiä, karkkimassaa sekä sokerimassaa kukkakoristeiden muodossa.

Samaisen neitokaisen ristiäiskakut tein muuten myös taannoin, ne löytyvät täältä. =)

Onnea vielä kerran Oonalle! <3