Muun muassa laulujen sanat, elokuvat, kirjat, televisiosarjat, uskonto ja filosofia kertovat käytännössä, mihin uskomme. Nämä yhteiset uskomuksemme muokkaavat visiotamme hyvästä elämästä. Presidentti ja kansanedustajat vain heijastelevat sitä, mihin uskomme. He eivät kuitenkaan pysty kääntämään maailmaa ylösalaisin. He voivat antaa sysäyksen muutokseen, mutta he eivät pysty muuttamaan kaikkea.  Valtio ei voi pelastaa meitä syntiemme seurauksilta. EU:ssa ihmiset ovat joutuneet heräämään tähän totuuteen. Se on ollut rankka herätys.

Maat eivät muutu siten, että valtiot tai kansainväliset instituutiot heilauttavat suurenmoisia käsiään. Maat koostuvat miljardeista ihmisistä ja taloudet koostuvat näiden ihmisten välisistä kohtaamisista. Todellinen muutos tapahtuu ihmisissä ja juuri näissä tavallisissa ruohonjuuritason kohtaamisissa ja tekemisissä. Toisin sanoen tarvitsemme parempia arvoja ja uskomuksia. Tarvitsemme parempaa kulttuuria. Tarvitsemme parempaa ymmärrystä siitä, mikä on hyväksi ja mikä ei ole hyväksi. Sanon edelleen: valtio ei voi suojella meitä syntiemme seurauksilta. Niinistö, Väyrynen tai Biaudet eivät voi pelastaa Suomea. Ainoastaan suomalaiset voivat.

Vauras ja hyvinvoiva yhteiskunta edellyttää oikeanlaista kulttuurillista ympäristöä. Korruptoituneet maat ovat taloudellisesti köyhiä maita. Erittäin yksilökeskeiset länsimaat ovat monesti henkisesti erittäin köyhiä maita. Kukoistava yhteiskunta löytyy kulttuurista, jossa luottamus, rehellisyys, keskustelu, vastuunkanto ja ihmisten välinen kunnioitus vallitsevat.

Kulttuuri on myös menestyvän yrityksen salaisuus. Monet yritykset kyllä puhuvatkin arvoista. He käyttävät paljon aikaa yrityksen arvojen muodostamiseen. Näin oli myös Enronin laita. Enron oli amerikkalainen megayhtiö, jonka johtajat joutuivat vankilaan. Enron oli yhtiö, joka meni petoksesta johtuen konkurssiin. Tiedätkö, mitä luki Enronin arvoissa? Ne olivat: rehellisyys, kommunikaatio, kunnioitus ja erinomaisuus. Ei näitä arvoja oikeasti Enronissa arvostettu. Ne olivat kivannäköinen julkilausuma. Yrityksen todelliset arvot paljastuvat nimittäin siinä, mitä yrityksessä oikeasti tapahtuu eli kenet ylennetään, kuka saa kiitosta ja kuka saa lähteä. Yrityksen arvot näkyvät siinä, mitä taitoja ja toimintaa työntekijöiden keskuudessa oikeasti arvostetaan. Organisaatiokulttuuri ei ole julkilausuttuja arvoja. Organisaatiokulttuuri on todellisuudessa elettyjä arvoja. Usein huomiomme kiinnittyy vain supertähtijohtajiin tai nerokkaisiin strategioihin. Väitän, että yrityksen todellinen ja kestävä kilpailuetu on kuitenkin vahva ja terve organisaatiokulttuuri. Mutta älä minua usko. Ota vaikkapa selvää, mitä Zappoksen toimitusjohtaja Tony Hsieh tai huippukonsultti Tom Peters sanovat aiheesta.

Lopulta kyse on arvoista, asenteista ja uskomuksista, jotka eivät ole vain kauniita julkilausumia vaan arjessa todeksi elettyä elämää. Kyse on kulttuurista. Mutta ei politiikkakaan turhaa ole. Presidentti, kansanedustajat ja muu valtiovalta muovaavat uskomuksiamme. He vaikuttavat kulttuuriin. Siksi aion muuten äänestää näissä vaaleissa – ja myös jatkossa.

Kirjoittaja: Ville Saarikalle

Ensimmäisen 5 minuutin aikana täyttyvät kaikki hyvän puheenaloituksen kriteerit. Al Gore vieläpä yhdisti taidokkaasti puheensa aloituksessa kohdat yksi ja kaksi:
1. Humiliaatio eli nöyrä aloitus ja kohteliaisuus yleisöä kohtaan, jolla saadaan ihmiset pitämään sinusta (”joka itsensä alentaa, se ylennetään”)
2. Kevennys, jolla saadaan porukka rentoutumaan ja hyvälle fiilikselle
3. Hyvä johdanto itse asiaan (tämä osio jää viiden minuutin videopätkässä valitettavasti kesken)

Aloituksesta näkyy myös miten tärkeää ennen puhetta on tehdä kotiläksyt kunnolla. Gore oli valmistautunut huolella, ottanut selvää kohdeyleisöstään - ja sen huomasi. Itselläni oli mielenkiintoinen tehtävä toimia Al Goren puheen briiffaajana ensimmäistä kertaa jo esittämämme kutsun yhteydessä, kun hän harkitsi vastausta kutsuumme. Toden teolla suunnitteluun paneuduttiin reilun kuukauden verran ennen tapahtumaa sekä vielä kasvotusten ennen puhetta. Molemmat osapuolet käyttivät valmisteluun aikaa ja miettivät asioita huolella. Prosessi oli yhtä aikaa sekä mielenkiintoinen että jännittävä.

Vaikka olenkin seurannut monien puhujien valmistautumista seminaareihin, täytyy sanoa, että Goren valmistautuminen oli vielä eri asteella kuin kenelläkään muulla tähän asti. Gore halusi tietää kohdeyleisöstä, sen toiveista ja meidän näkemyksestämme puheen tavoitteesta niin paljon kuin mahdollista. Tässä meidän roolimme hoidettiin huolellisella kyselylomakkeella ja puhelinpalavereilla hänen henkilökohtaisen neuvonantajansa kanssa.

Hyvässä retoriikassa eivät täyty vain "taidokkaan puhumisen" elementit. Hyvään retoriikkaan kuuluu myös se, että sisältö on kohdallaan. Jari Sarasvuo intoutuikin arvioimaan omassa seuraavan päivän puheenvuorossaan Al Gorea puhujana hänen kokemuksensa mukaan maailman parhaaksi. Myös yleisö arvosteli seminaarin palautelomakkeella Al Goren puheenvuoron koko seminaarin parhaaksi. Puheen sisältö oli rautaakin kovempi. Asiat perusteltiin huolellisesti ensin faktoihin pohjautuen. Sitten faktat perusteltiin vielä faktoihin ja tutkimukseen pohjautuen. Myös tätä olen oppinut arvostamaan. Monissa puheissa "tutkimustiedon" lähteet ovat hukassa ja todellisuudessa suusta tulee ulos tunteenomaista tietoa.

Gore käytti hyväkseen tutkimustietoa, tarinoita, kuvia, videoita ja herätti ihmisissä tunteita. Tekstiä hänen slidensa eivät sisältäneet lähes lainkaan. Lähinnä vain vaikuttavia kuvia. Kuten Les Brown oli aiemmin saman päivänä kertonut koulutuksessaan vaikuttavasta puhumisesta: "People forget 90% of what they hear, but we have an emotional memory."

Monesti tuntuu siltä, että meillä puheissa vikana on ennen muuta liiallinen asiakeskeisyys. Kuitenkin vain tunnetasolla vaikuttaminen saa ihmisen todella toimimaan vaikeiden asioiden parissa. Vain vaikututtaminen tekee puheesta merkityksellisen - ilman puheen synnyttämää toimintaa, se on hyödytön. Juhana Torkki toteaa osuvasti kirjassaan Puhevalta: ”Tosiasia on, että meillä ei osata pitää puheita. Puheet ovat kuivia ja elottomia, niissä ei ole voimaa, ei väriä, asia on yhteyttä tärkeämpi. -- -- puhe ei ole asiasta käsin nouseva esitelmä, vaan päämäärästä käsin rakennettu vaikutusyritys.”

Yksi puheen tärkeimmistä, ellei tärkein, elementti on lopetus. Ärsyttävimmillään puheen lopetus voi olla sellainen, että puhe vaan jatkuu ja jatkuu. Puhuja käytännössä jo sanoi klousaavan linensä, mutta jää edelleen mumisemaan samaa epämääräistä lopetussanomaansa uudelleen ja uudelleen. Kaikki meinasivat jo nousta penkistään ensimmäisen jälkeen, mutta puhe jatkuikin vielä 5 minuuttia. Ei näin. Parhaimmillaan puhe loppuu ytimekkäästi ja jopa yllättäen korkeimpaan kohtaansa.

Al Gore lopetti puheensa ihmisen omaa tuntoa kolisuttelevaan moraalis-hengelliseen kysymyspariin. Hän viittasi ensin John F. Kenedyn puheeseen vuodelta 1962: "We shall put a man on the moon, not because it is easy, but because it is hard." ja jatkoi: "Kun tulevaisuudessa ilmastokatastrofi on totta, meidän lapsemme tulevat kysymään meiltä kysymyksen. Onko se kysymys ”WHAT were YOU thinking - Mitä ihmettä te ajattelitte?” vai ”Kuinka löysitte moraalisen rohkeuden ravistautua irti siitä ajatuksesta, että mitään ongelmaa ei ole, ja ryhtyä toimiin?”" Puhe loppui siihen. Ja yleisö oli vaikuttunut.

Voit lukea tiivistelmän Al Goren puheesta seminaarin tiivistelmälehden sivuilta 18-19. Löydät tiivistelmän täältä »

Yksi 2012 Nordic Business Foruminin pääpuhujista on Al Goren entinen vastaava puheenkirjoittaja Valkoisesta Talosta. Lue Daniel Pinkistä lisää täältä »

Kirjoittaja: Hans-Peter Siefen

Nykyisestä maailmanmenosta voisi päätellä, että maailmantalouden kohtalo ratkaistaan Washingtonissa, Brysselissä tai Kreikassa. On selvä asia, että noissa maisemissa tehdään merkittäviä päätöksiä. Kuva on kuitenkin vääristynyt. Työpaikat, vauraus ja hyvinvointia edistävät innovaatiot eivät synny virkamiesten konttoreissa eivätkä valtion elvytysohjelmissa. Meillä on ympärillämme suuri joukko huippuyliopistoissa koulutettuja ekonomisteja ja älykkäitä poliitikkoja, jotka yhdestä suusta julistavat: ”Luodaan työpaikkoja. Laitetaan talous kuntoon. Meidän täytyy saada lisää työpaikkoja!” Ongelma vain on, että hyvin harva heistä on koskaan luonut ainuttakaan työpaikkaa. Ja heidän käsissään on maailmantalous? Tämähän on kuin yrittäisin neuvoa, kuinka rakentaa avaruusraketti! Se ei luonnistuisi. Minä en osaa.

Liike-elämän ihmiset luovat työpaikkoja. Jos he ovat olleet bisneksessä taitavia, todennäköisesti heillä on myös hyvät tulot ja varallisuutta. Kyse on rikkaista, joskus jopa likaisen äveriäistä yrittäjistä. Tarvitsemme kipeästi lisää investointeja ja työpaikkoja päästäksemme eteenpäin. Mistä nämä investoinnit ja työpaikat sitten tulevat? Vastaus on: rikkailta ja yrityksiltä. Jotkut ovat hiukan toisilla linjoilla. Aivan hiljattain eduskunnan puhemies Heinäluoma korosti MTV3:n mukaan ”oikeudenmukaisen” verotuksen merkitystä. Viesti oli selvä: hyvätuloisten on maksettava enemmän, muuten maailma kaatuu.

En ole anarkisti. Kyllä poliitikot ovat paljon hyvääkin tehneet. Mutta vallanhimo ja naiivi maailmanparantaminen joskus sokaisevat. Julkisella rahalla tapahtunut talouden elvyttäminen piristää lyhyellä tähtäimellä, mutta se ei ole kestävä tapa ratkaista asioita ja jättää tuleville polville laskun maksettavaksi. Energiajuomilla ei nimittäin väsymystä pitkässä juoksussa hoideta. Ennemmin näin tuhotaan tulevan hyvinvoinnin edellytyksiä kasvattamalla valtion velkataakkaa. Taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen on varmasti ihan vilpittömästi pyritty valtion kirstun avulla. Poliitikoilla on ollut hyvä tahto. Auttaminen ei ole kuitenkaan mielestäni enää kovin vastuullista, jos apu tulee kalliin ja byrokraattisen koneiston läpi jättäen vain lisää velkaa tuleville sukupolville. Vilpittömät pyrkimykset eivät takaa hyviä lopputuloksia.

Tarvitaan tuloja, jotta voidaan maksaa menoja. Tarvitaan kasvuyrityksiä, jotta saadaan työpaikkoja. Tarvitaan rikkaita, jotta saadaan investointeja. Mitä poliitikot voisivat tehdä? Minulla on todella yksinkertainen ohje: antakaa rikkaiden olla rauhassa. Valtio suojelee tehokkaasti köyhyyttä vähentämällä kannustimia työntekoon, riskien ottamiseen, yksityiseen sijoittamiseen, omistamiseen ja varallisuuden kasvattamiseen. Työpaikka on paras lääke köyhyyteen ja tuo lääke ei tule oppineiden virkamiesten suunnitelmista vaan yksityiseltä sektorilta kovan työn ja luovuuden tuloksena.

Rikkaiden yksityiset sijoitukset luovat pitkällä tähtäimellä työpaikkoja ja talouskasvua, ei valtion holtiton rahankäyttö. Antakaamme siis rikkaiden olla rauhassa. Poliitikot ovat tarpeellisia, mutta suutari pysyköön lestissään ja eläköön varojensa mukaan. Jos lakeja ja veroja muutetaan jatkuvasti, valtion velkaa kasvatetaan ja ympäristö pidetään epävakaana, niin kuinka kukaan uskaltaa investoida liiketoiminnan kasvuun? Yrittäjät uskaltavat, ja kapitalistit. Siksi tarvitsemme heitä, ehkä enemmän kuin koskaan. Poliitikot voivat toki auttaa – jättämällä heidät rauhaan.

Kirjoittaja: Ville Saarikalle

Ykköspaikan listalla nappasi Harvardin professori Clayton M. Christensen. Hänet tunnetaan laajasti yhtenä maailman jotavista innovaation ja kasvun asiantuntijoista. Mielenkiintoisena vinkkinä: kannattaa perehtyä ensi kesän Elinkeinoelämän foorumiin Helsingissä, johon Clayton on saapumassa pääpuhujaksi.

Mielenkiintoisena poimintana nostettakoon esiin myös vielä nuori Daniel Pink, joka oli noussut tällekin listalle maailman suurimpien ajattelijoiden joukkoon, sijalle 23. Nordic Business Forum 2012 -seminaariinkin tuleva, varapresidentti Al Goren entinen puheenkirjoittaja ja kirjailija, Pink on ollut viime vuosina todella nousussa! Valkoisen talon jälkeen hän on myynyt miljoonia kirjoja, ja juuri kaksi viikkoa sitten Forbes listasi miehen ajatukset "Year's 7 Most Powerful Ideas" -listalleen sijalle kaksi. Pink keskittyy tutkimuksessaan, kirjoissaan ja luennoissaan erityisesti motivaatiotutkimukseen.

Tekijät puuttuivat!

Kuten todettu, yksi asia listassa jätti allekirjoittaneen kylmäksi. Lista ei sisältänyt käytännössä yhtään yrittäjää tai yritysjohtajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoiden todelliset toteuttajat hyvin pitkälti puuttuivat listalta. Lähes kaikissa aikaisimmissa listoissa korkeimmilta kärkisijoilta on löytynyt mm. Bill Gates, GE:n legendaarinen luotsaaja Jack Welch, tulevan 2012 Nordic Business Forumin tähti Sir Richard Branson, Steve Jobs ja Jeff Bezos. Listalta ovat löytyneet myös mm. Michael Dell, Donald Trump ja Jefferey Immelt. Nämä miehet ovat paitsi aikamme suurimpia bisnesajattelijoita, myös mikä vielä tärkeämpää, ajatusten toteuttajia. Nyt heitä ei ole enää listalla lainkaan. Poliitikkoja listalta on löytynyt harvoin: ainoana omiin silmiini listoilta tarttuneena Al Gore.

Thinkers 50 -listaus julkaistaan joka toinen vuosi ja se syntyy äänestyksen sekä asiantuntijaraadin työn kautta. Pohjakriteereinä asiantuntijaraadin työssä olivat vuonna 2011 ideoiden omaperäisyys, ideoiden käytännöllisyys, esitystapa, kirjallinen viestintä, seuraajien uskollisuus, bisnesäly, kansainvälinen näkemys, tutkimuksen kurinalaisuus, ajatusten vaikutukset ja "gurutekijä".

Vuoden 2011 Thinkers 50 -listan TOP 10:

1. Clayton M. Christensen, Harvardin professori ja kirjailija (mm. The Innovators' Dilemma)

2. W. Chan Kim ja Renée Maborgne, professorit INSEAD business schoolissa ja kirjailijat (Blue Oceans Strategy)

3. Vijay Govindarajan, professori Tuck School of Business'ssa Dartmouthissa, kirjailija, tunnettu erityisesti ajatuksestaan käänteisestä innovaatiosta (eng. reverse innovation)

4. Jim Collins, entinen Stanfordin professori ja kirjailija (Kestäväksi Kehitetty, Hyvästä Paras ja uusimpana Great by Choice)

5. Michael Porter, Harvardin professori ja Five Forces Frameworkin kehittäjä. Viimeaikoina maailmaa erityisen paljon on puhuttanut myös hänen Harvard Business Reviewin artikkelinsa shared value -ajattelusta.

6. Roger Martin, Joseph L. Rotman School of Managementin dekaani ja kirjailija (mm. Fixing the Game)

7. Marshall Goldsmith, valmentaja ja kirjailija (mm. What Got You Here Won’t Get You There)

8. Marcus Buckingham, konsultti ja kirjailija (mm. First, Break All the Rules ja Now Discover Your Strengths)

9. Don Tapscott, kirjailija (Wikinomics: How Mass Collaboration Changes Everything and Macrowikinomics: Rebooting Business and the World)

10. Malcolm Gladwell, kirjailija (mm. The Tipping Point, Blink, and Outliers)

Katso koko Thinkers 50 -listaus täältä. »

Yksi mielenkiintoinen poiminta on vielä tehtävä Guru Radar "-varjolistalta": Chip ja Dan Heath.  Heidät myös palkittiin "Thinkers50 Future Thinker Awardilla". He ovat kirjoittaneet viime vuosina pari todella mielenkiintoista kirjaa: Made to Stick ja Switch. Heistä kuullaan vielä.

Euroalueen tilanne puhutti

Tilaisuuden tiimellyksessä tiedotusvälineet eivät malttaneet olla kysymättä paikalla olleilta maailman johtavilta ajattelijoilta heidän ratkaisujaan ja mielipiteitään euro-alueen kriisistä. Katso mm. Vinjay Govindarajan ajatukset alla olevasta videosta.

Kirjoittaja: Hans-Peter Siefen

Yhtenä menestyksen avaimena hän pitää hyvää johtamista. Kun hän avaa johtamisfilosofiaansa hiukan enemmän, niin valtavan menestyksen takana paljastuvatkin pehmeät arvot. Bransonin mukaan johtajan tulee olla erittäin hyvä ylistämään ihmisiä. Hän ei usko kiukutteluun, maltin menettämiseen ja arvosteluun. Päinvastoin. Yleensä ihmiset tietävät tehneensä väärin eivätkä tarvitse siinä lainkaan johtajansa apua. Kollegoita tulisi sen sijaan avoimesti ylistää, koska silloin he kukoistavat. Jos hommat eivät työntekijältä oikein tahdo luonnistua, niin etsi ensiksi yrityksen sisältä sopivampia työtehtäviä hänelle. Älä ole heti potkimassa pellolle.

Olen samaa mieltä Bransonin kanssa. Ulkoiset palkkiot ja tunnukset toimivat. Yksistään pelkkä sisäinen tuli riittää vain harvalle meistä. Tarvitsemme tunnustusta, huomiointia ja arvostusta. Vaikka henkilön ego olisi kuinka pieni tahansa, niin silti arvostuksen antaminen ja huomioiminen virkistää. Asialla on toinenkin puoli. Jos meitä pidetään itsestään selvyyksinä eikä meille osoiteta mitään arvostusta, niin lopulta epäitsekkäinkin meistä tuntee pettymystä sisimmässään. Ulkoinen tunnustus ja ihmisten arvostava huomio tuskin on kovin monen kohdalla pääasiallinen syy tehdä jotakin, mutta huomiointi toisten taholta on kuin kaataisi bensaa intohimon liekkiin.

Teatterinäyttelijällä on työhönsä varmasti vahva sisäinen intohimo. Mutta ajattele näyttelijä ilman aplodeja. Opettaja tekee työtään varmasti kutsumuksesta. Mutta ajattele opettaja, jonka työtä oppilaat eivät arvosta ja jota vanhemmat jopa moittivat. Muusikko nauttii työstään. Mutta hän nauttii myös aplodeistaan.

Myös rahallisissa palkkioissa on paljolti kyse arvostuksen periaatteesta. Yksistään rahalliset palkkiot vinouttavat työn luonteen. Ihmiset pyrkivät tekemään rahallisten palkkioiden ohjauksessa mahdollisimman vähän saadakseen mahdollisimman paljon. Sisäinen intohimo ja motivaatio ovat siksi todella tärkeitä. Mutta ulkoisissa palkkioissa on kyse paljon enemmästä kuin rahasta. Ulkoiset palkkiot viestivät siitä, että työntekijän ponnistuksia on arvostettu ja ne eivät ole jääneet huomioimatta. Bonukset hyvistä suorituksista koskettavat työntekijää aidosti. Kun nykyisin paljon puhutaan sisäisen motivaation merkityksestä, ei kuitenkaan tulisi unohtaa, että ulkoiset bonukset ovat oikeasti enemmän kuin vain rahaa. Ne ovat yritykseltä mitä tärkein tapa viestiä arvostuksesta työntekijää kohtaan.

Jaa runsaasti ylistystä. Älä pihtaile kiittämisessä. Silloin alaisesi kukoistavat. Anna rohkeasti ulkoisia bonuksia. Palkitse rahallisesti. Se ei ole lyhytnäköistä, sillä se ei kosketa ainoastaan työntekijää ulkoisesti – se koskettaa myös sisäisesti. Arvostuksen antaminen koskettaa sydäntä. Sydänten koskettaminen on tärkeää. Me kaikki haluamme, että meidän sydäntämme kosketetaan. Sinä joka kosketat, sinä olet johtaja. Muista siis huomioida ja arvostaa.

P.S. Richard Branson vierailee Suomess Nordic Business Forum 2012 -seminaarissa 20.9. - 21.9. Lisätietoja seminaarista löydät täältä >>

Kirjoittaja: Ville Saarikalle

Kirjoittaja: Ville Saarikalle

Harvard Business Review haastatteli hiljattain Disneyn (maailman suurin mediayhtiö) toimitusjohtajaa Robert A. Igeria. Herra Iger on radikaali optimisti ja hän on saanut yhtiössään paljon aikaan. Kun Iger aloitti, oli yhtiössä vaikeat ajat. Muutos tapahtui, kun Iger sai ihmiset Disneyssä uskomaan itseensä. Pian tämän jälkeen myös ulkopuoliset alkoivat uskomaan yhtiöön.

Igerin omassa elämässä usko omiin kykyihinsä ja haasteisiin tarttuminen on vienyt hänet käsittämättömän pitkälle. 23 -vuotiaana hänelle todettiin, että hän ei ollut ylennettävissä. Iger uskoi itseensä ja halusi osoittaa pomon olevan väärässä. Sillä tiellä hän on edelleen. Optimistinen elämänasenne ja haasteeseen tarttuminen on näyttänyt kantaneen melkoisen pitkälle.

Kun yritykset etsivät uusia johtajia, tuskin kukaan ehdottaa: ”Oletko kiinnittänyt huomiota tuohon nuoreen lupaukseen? Hän on todella vainoharhainen ja näkee uhkia koko ajan joka puolella. Hän on todellinen lupaus!” Päinvastoin! Iger on todennut johtajasta: ”Sinun täytyy olla optimisti. Et voi olla pessimisti. Kun tulet töihin, sinun on osoitettava innostusta ja henkeä.”

En puhu sokeasta ja sokerisesta myönteisestä ajattelusta. Tarkoitan ennemmin energistä uskoa omiin kykyihin, potentiaaliin ja luottamusta omiin ideoihin. Jos näitä ei ole, me emme mene eteenpäin, talouskasvua ei synny, verotuloja ei kerry ja työpaikat jäävät tulematta. Ilman optimismia olemme pulassa. Toivo on 100 %:sen ilmaista talouden elvyttämistä! Kun optimismia ei ole, yrityksiä ei synny, hyviä ideoita ei uskalleta toteuttaa, loistavia ihmisiä ei palkata ja tarpeelliset investoinnit jäävät tekemättä. Kuulostaa aika paljon maailman nykyiseltä tilanteelta?

Jos optimismi sitten muuttaa maailmaa ja on lääke taloudelliseen anemiaan, niin mitä voimme tehdä? Muutos syntyy mikrotasolla, ihmisten keskusteluissa, arjen valinnoissa. Saastuta mieltäsi vähemmän median negatiivisella saasteella ja lue jotakin inspiroivaa. Kiinnitä huomiota vähemmän siihen, mitä et voi kontrolloida ja enemmän siihen, mitä sinä voit kontrolloida. Älä valita. Opettele kiitollisuutta. Rohkaise toisia ja katso, mitä he tekevät taidollisesti ja oikein. Älä kiinnitä niin paljon huomiota toisten virheisiin ja heikkouksiin. Ole armollinen itsellesi. Älä anna väistämättömien epäonnistumisten lannistaa sinua, vaan käytä epäonnistumisia ponnahduslautana yrittää uudestaan taidollisemmin.

Toivo tekee ihmisistä ainutlaatuisia. Pystymme tekemään uskomattomia asioita. Elämämme voi dramaattisesti muuttua. Miksi? Koska meillä on toivoa ja optimismia. Uskomme, että asiat voivat muuttua. Esimerkiksi Google ja Apple ovat täynnä optimistisia ihmisiä, joilla on ollut visio. Joskus noissakin yrityksissä on ollut ensimmäiset päivät. Kun optimistit käärivät hihansa, maailma muuttuu. Toivo muuttaa aineettomat unelmat työpaikoiksi, tuotteiksi ja palveluiksi, verotuloiksi ja maailmaa mullistaviksi innovaatioiksi. Näin on ollut. Ja näin on oleva.         

Kirjoittaja: Ville Saarikalle

Mikä on mielestäsi yleisin tällainen asia liike-elämässä?

Omien havaintojeni pohjalta voin sanoa, että mielestäni se on myynti. Samaan viittaa myös videossa John Paul. Kovin monen menestyvän yrittäjän muista räpiköijistä erottaa juuri tämä tekijä. Menestyvä yrittäjä tekee varsinkin alkuvaiheessa ahkerasti myyntiä, kun taas moni menestymätön yrittäjä välttelee sitä. John Paul DeJoria jatkaa pilke silmäkulmassa, että hän olisi valmis vaikka maksamaan siitä, että saisi lapsilleen mahdollisuuden oppia ovelta ovelle myyntiä. Niin arvokas asia se oli John Paulille itselleen hänen urallaan ja elämässään.

Moni ajattelee, että myynnin voi ulkoistaa. ”Haluan keskittyä niihin asioihin, joista pidän.” Monesti ne ovat asioita, joissa ei tarvitse poistua omalta mukavuusalueelta ja kohdata kieltäytymisiä, mm. ideointia, suunnittelua, tiimiytymistä ja kehitystyötä. Tärkeää, mutta bullshit! Herätys! Ihminen ei ole onnellinen vain tehdessään strategiatyötä ja saadessaan taputusta pään päälle. Ainakin itse tulen onnelliseksi myös itseni ylittämisestä, kasvamisesta ja voidessani auttaa jotakuta. Sitä kaikkea myynti parhaimmillaan on. Myynti on liiketoimintasi ja koko yhteiskunnan käynnissä pitävä voima. Ilman sitä kukaan ei myöskään pääse käsiksi siihen arvoon, jota heille tuotat. Ilman myyntiä liiketoimintasi ei kannata ja siten loppuu.

Professori Alf Rehn kertoo kirjassaan Vaaralliset ideat osuvasti, että sparratessaan ihmisten liikeideoita hän on huomannut, että lähes kaikissa hänen lukemissaan liiketoimintasuunnitelmissa ja -luonnoksissa puhutaan vain mieluisista jutuista, kuten tuotekehityksestä ja strategiasta. Juuri koskaan siellä ei mainita myyntiä ja siitä kysyttäessä ajatellaan, että kyllä sen myynnin voi tehdä joku muu. Rehn toteaa, että tällöin kuitenkin valtava osa luovuudesta jää käyttämättä. Kannattaa muistaa, että useimmiten paras mahdollinen myyjä on yrittäjä itse. Myynnissä voi myös kehittyä uskomattomalla tavalla. Ja kun siinä pääsee vauhtiin, siitä useimmiten todella pitää. Näet tuottamasi arvon siirtyvän asiakkaille käyttöön. Monesti yrityksen avainpelaajan (useimmiten perustaja) kannattaisi antaa jopa toimitusjohtajan paperityöt ja hallinto on muiden tehtäväksi, kuin itse liiketoiminnan luominen ja ihmisten johtaminen.

Kuulin arvostamaltani vanhemmalta yrittäjältä, että hänelle on tullut työhön henkilö vastaamaan myynnistä, joka halusi ehdottomasti tittelikseen ”markkinoinnin suunnittelija”. Mitä tämä mielestäsi kertoo?

Unohda onnellisuuskonsultti, joka kehottaa tekemään vain asioita, joista pidät. Lykätty tarpeentyydytys ja mukavuusalueen laajentaminen ovat rautaa. Ne ovat myös todellista luovuutta.
Mukavuusalueelta ulos! Tunnet eläväsi, kehityt, olet onnellisempi ja missiosi tulee toteutetuksi!

Kirjoittaja: Hans-Peter Siefen

Tällainen ajattelu on suuri väärinymmärrys. Bisnes on todella hieno juttu! Kuinka yritykset sitten menestyvät? Ihmiset vapaaehtoisesti ostavat tuotteita ja palveluja omilla rahoillansa ja saavat vastineeksi yrityksiltä tuotteita ja palveluja. Tämä on mahdollista vain, jos voittoa tavoitteleva yritys miellyttää asiakkaitaan. Jos yrityksen toiminta ei tyydytä asiakkaita eikä näin myöskään tuota voittoa, menee yritys lopulta konkurssiin. Mikäli yritykset voisivat pakottamalla ottaa rahamme, niillä olisi paljon vähemmän mielenkiintoa meidän tyytyväisyyttämme ja tarpeitamme kohtaan. Markkinoiden julmuus pakottaa yritykset tuottamaan voittoa, miellyttämällä ja palvelemalla asiakkaita.

Voiton tavoittelu ajaa yritykset myös toimimaan mahdollisimman tehokkaasti, oppimaan toisilta parhaita toimintamalleja ja luomaan itse uusia innovaatioita. Vaikka yritykset joskus joutuvat irtisanomaan tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä, niin todellisuudessa tuottavuus luo työpaikkoja. Tehokkaasti toimivat yritykset voivat välittää kustannussäästöt kuluttajille edullisempien tuotteiden muodossa. Näin yritykset jättävät meille rahaa enemmän käytettäväksi muualle taloudessa. Yritykset voivat myös itse investoida kustannussäästöt, kenties uudet voitot mielessään, uusiin työpaikkoja luoviin toimintoihin. Ei hassumpaa?

”Minä olen köyhä, koska sinä olet rikas” – ajattelu on juurtunut syvästi meihin. Vauras yrittäjä on leikannut yhteisestä kakustamme liian ison palan ja hän on jättänyt meille muille vain hiukan syötävää. Yrittäjä toimii kuitenkin toisenlaisesta todellisuudesta käsin. Hän ajattelee vaurauden tuottamista ja kasvattamista, rahan tekemistä eikä rahan keräämistä. Onnistuakseen tässä on yrittäjän tarkasti arvioitava ja kuunneltava asiakkaiden tarpeita, toiveita ja haluja. Hän hankkii rahansa tuottamalla ihmisille jotain sellaista, josta he ovat vapaaehtoisesti valmiita jotain maksamaan. Yrittäjä joutuu organisoimaan monia eri toimintoja ja ottamaan riskejä. Hän joutuu yhdistelemään resursseja siten, että kokonaisuus on lopulta jotain enemmän kuin vain osiensa summa. Yrittäjät vievät taloutta eteenpäin ihmisten toiveita kuunnellen. He löytävät uusia keinoja tehdä asioita paremmin. Yrittäjä on sankari. Hän lievittää ihmisten tuskaa, luo työpaikkoja ja auttaa ihmisiä toteuttamaan unelmia.

Bisneksellä on monia jaloja tarkoituksia. Bisnestä ei tulisikaan paheksua ja laittaa eri sarjaan kuin koulutusta, lakia tai vaikkapa terveydenhuoltoa. Yritykset tuottavat meidän elämänlaatuamme parantavia tuotteita ja palveluja. Yritykset tarjoavat ihmisille työtä näin antaen mahdollisuuden huolehtia itsestään ja perheistään. Yritykset luovat omistajilleen vaurautta ja hyvinvointia. Lopulta yritykset myös huolehtivat valtion toiminnan rahoituksesta, että valtio voisi tehdä sen, mitä bisnes ei pysty tekemään. Toivottavasti tulevaisuudessa ymmärrämme bisneksen arvon aiempaa paremmin. Yrittäjäystävällinen ympäristö on nimittäin oivallinen kasvualusta meistä jokaiselle.   

Yrittäjä, tee meille palvelus. Älä lannistu propagandan edessä. Älä lannistu poliitikkojen ja virkamiesten päähänpistojen edessä. Se sosiaalinen, taloudellinen ja jopa hengellinen hyvä, mitä sinä tuotat, on enemmän kuin itse ymmärrätkään. Yrittäjä, sinä olet paljon suuremman hyvän lähde kuin yleensä tunnistetaan. Ole esimerkki ja mentori meille muille. Opeta muitakin itsenäisyyteen ja tuottamaan itselleen oma hyvinvointinsa. Vie potentiaalisi maksimiin saakka ja näytä, mitä tavallisen ihmisen on mahdollista saavuttaa. Toteuta luovuuttasi aiempaa rohkeammin. Kehitä edelleen itseäsi säästäväisyyteen ja opeta samalla muitakin siihen. Ole jatkossakin toiset huomioon ottava mukauttaessasi toimintaasi markkinoiden vaatimuksiin. Toivottavasti bisneksesi kukoistaa, kasvaa ja tuottaa voittoa. Mukavat voitot tarkoittavat, että bisneksesi toimii hyvin. Anna palaa! Kun sinä vaurastut ja bisneksesi kannattaa, silloin muutkin voivat paremmin!

Ohessa mielenkiintoinen ja inspiroiva haastattelu Sir Richard Bransonilta yrittäjyyteen ja hyvän tekemiseen liittyen.

Kirjoittaja: Ville Saarikalle

Artikkelissa maailman asioita havainnollistettiin niin, että kansalaisuudet, kielet ja rikkaudet suhteutettiin sadan ihmisen kesken. Tuloksena oli, että vain 30:llä sadasta on aina tarpeeksi ruokaa.

Läheskään kaikki eivät myöskään saa hengittää puhdasta ilmaa: 32 / 100 hengittää saastunutta ilmaa. 48 / 100 ei voi puhua tai toimia näkemyksensä, vakaumuksensa tai uskontonsa mukaan ahdistelun, vankeuden, kidutuksen tai jopa kuoleman uhan takia. Meille kovin vaikeaa ymmärtää, mutta vain seitsemällä sadasta on tietokone ja vain yhdellä on korkeakoulututkinto.

Kiitollisuus on mielestäni ihmisen onnellisuuden kannalta olennaisin tekijä. Meistä jokaisella, jotka luemme tätä blogi-postausta on asiat monella mittarilla harvinaisen hyvin. Luultavasti paremmin kuin 93 %:lla maailman ihmisistä. Kun muistaa nostaa katseen omasta navasta aika ajoin ja on tietoinen näistä asioista, niin kiitollisuus on paljon helpompaa.

Nämä asiat eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi syntiä tavoitella enemmän. Kiitollisuus ei yleensäkään tarkoita sitä. Jos haluat muuttaa maailman asioita ja tehdä jotain merkityksellistä, on syytä tavoitella enemmän. Maailman rikkaimmat ihmiset ovat monesti samalla myös maailman suurimpia hyväntekijöitä. Kiitollisuus tuo kykyä elää hetkessä, rakastaa ja olla aidosti onnellinen. Ihmiselle onnellisuutta tuo myös kehittyminen ja ennen kaikkea henkinen kasvu. Jos kiitollisuus siitä mitä jo on puuttuu, puuttuu kaikelta pohja. Ilman perustusta on mahdotonta rakentaa kestävää ja hyvää uutta. Kiitollisuus joka hetki on pohja uusien tavoitteiden asettamiselle ja merkitykselliselle työlle. 

Käytän itse oheisia ”uraportaita” yhtenä työkaluna tavoitteiden asettamisessa, kuten käyttää moni muukin. Näitä portaita tulee kuitenkin käyttää niin, että et aseta itseäsi nyt portaiden alapäähän. Olet varmasti kiivennyt elämäsi aikana jo monta porrasta. Aseta siis itsesi portaiden puoliväliin – tai sellaiseen paikkaan, joka tuntuu mielestäsi hyvältä. Kirjoita alemmille portaille itsellesi tärkeitä asioita, joita olet jo saavuttanut, kenties myös asioita, joista olet kiitollinen. Ylemmille portaille nimeä järjestyksessä asioita, joita haluat saavuttaa tästä eteenpäin. Muista: huippu saa olla korkealla!

Kolme ensimmäistä kuvaa ovat peräisin Visual Newsin artikkelista. Löydät alkuperäisen artikkelin tästä.

Kirjoittaja: Hans-Peter Siefen

Ilmeisesti yhdeltä maailman parhaista koulujärjestelmistä on jäänyt opettamatta yksi tärkeä asia. Jos tekemisestä puuttuu intohimo ja aito halu, onko järkeä käyttää siihen asiaan suurin osa elämästään vain sen takia, että on hyvä palkka. Valitettavasti siinä viimeisessä puvussa, jossa poistumme iankaikkisuuteen, ei ole taskuja.

Tuskin on Mikael Granlund miettinyt ulkojäillä, että ryhtyy jääkiekkoilijaksi sen takia että siinä on hyvä palkka ja hyvälle pelaajalle hyvät työnäkymät. Uskon että halu ryhtyä jääkiekkoilijaksi on lähtenyt intohimosta jääkiekkoon. Se on varmasti ollut se siistein juttu mitä on voinut kuvitella tekevänsä.

Tätä samaa toivon kaikilta ja jos voin antaa uusille ylioppilaille yhden vinkin; etsi asia mikä todella on intohimosi ja ala työskennellä sen puolesta. Sinänsä sääli, että koulujärjestelmämme mittapuulla parhaiten menestyneet eivät ole tätä oivaltaneet.

Minulle ja varmasti myös koko tiimillemme yrittäjyys ja yrittäjähenkisyyteen kannustaminen on se siistein juttu mitä tiedämme. Yrittäjyys on myös tapa vaikuttaa meitä ympäröivään maailmaan. Politiikassa kvartaali kestää neljä vuotta. Yrityselämässä kvartaali kestää kolme kuukautta. Mikset perustaisi yritystä joka lähtee ratkomaan oikeasti jotain suuria ongelmia. Uskon että nyt ja tulevaisuudessa yritysten kautta voidaan oikeasti vaikuttaa maailmaan parhaiten.

Jorma Uotinen on sanonut että raha tulee taiteen luokse kun se on tarpeeksi hyvää. Uskon, että sinulle käy samalla tavoin kun seuraat intohimoasi. Jos raha on sinulle edes tärkeää. Monet lähtevät perustamaan yrityksiä nopea exit silmissään. En usko että rahan halu korvaa koskaan intohimoa. Vuokraturvan perustaja Timo Metsola kertoi kuinka hän vain tykkäsi vuokravälityksestä. Monet ihmiset kirjanpitäjää myöten kehottivat Metsolaa lopettamaan hyvän sään aikaan. Hän kuitenkin jatkoi ja tällä hetkellä hän pyörittää 2,5 miljardin asuntovarallisuutta. Hänelle se vuokranvälitys oli vaan se kaikista siistein juttu.

Mikä on sinulle se kaikista siistein juttu? Sitä ei löydä kotona miettimällä se löytyy etsimällä ja kokeilemalla!

Kirjoittaja: Jyri Lindén

On hengen köyhyyttä myydä sellaista, jota ei itse käyttäisi. Se myös vaikuttaa aivan valtavasti myyjän tulokseen. Oletko koskaan miettinyt kuinka moni lehtimyyjä itse tilaa myymäänsä lehteä? Ja vielä pidemmälle vietynä: tilaisiko hän sitä omaehtoisesti itse omilla rahoillaan ilman, että työnantaja maksaisi lehden hänelle? Entä kuinka moni sinulle soittava gsm-liittymämyyjä puhuu itse siviilissä saman operaattorin liittymään kuin mitä myy? Nämä ovat tietysti yksinkertaisimpia esimerkkejä, eri tuotteiden kanssa tilanne on hieman erilainen. Näin on esimerkiksi teollisuustuotteissa. Harva ostaa omalle takapihalleen omaa sellukattilaa. Kuitenkin on syytä miettiä, että mikäli olisin itse työmaan, paperitehtaan, tms. johtaja / omistaja, hankkisinko työmaalle tämän tuotteen, jota myyn, tähän hintaan, jolla myyn sitä? Samaa kysymystä on hyvä käyttää ahkerasti tuotteistuksen ja uusien tuotteiden suunnittelun yhteydessä. Tuote ei mielestäni ole tarpeeksi hyvä ennen kuin se täyttää nämä kriteerit.

Esimerkiksi oman tuotteemme, valmentautumisen ja itsensä kehittämisen, kanssa tämä kysymys on aivan ehdoton. Tuotteemme on yksinkertaisesti sellainen, että sitä on mahdoton myydä, jos ei omakohtaisesti aidosti koe sen arvoa. Monta kertaa pitäessäni rekrytointihaastatteluja kaikki kulminoituu yhteen kysymykseen: Oletko meidän asiakkaamme? Oletko aktiivisesti itse valmentautunut jo historiassasi? Miksi ihmeessä haet meille duuniin jos et itsekään ole meidän asiakas, tai edes valmentaudu muualla? TÄRKEÄ tarkennus kysymykseen on vielä: oma kustanteisesti, omasta pussista ja oma ehtoisesti ilman työnantajalta tulevaa määräystä? Kun seuraavan kerran rekrytoit – tai haet uutta työtä – muistahan pohtia myös tätä asiaa. Se on myös oman työviihtyvyytesi ja tuloksesi kannalta absoluuttisen tärkeä tekijä.

Kirjoittaja: Hans-Peter Siefen

Otetaanpa kuitenkin tavoitteeksi tasainen tulonjako, ihan oikeudenmukaisuuden nimissä. Kyllä sekin onnistuu. Rakennetaan sellainen talous, jossa aivan kaikkea mahdollista tekemistämme kontrolloidaan valtion toimesta äärimmäisen tarkasti. Näin varmistamme sen, että kukaan ei pääse nousemaan toisen yläpuolelle. Toisaalta näin varmistamme myös sen, että kukaan ei pääse tippumaan kelkasta. Virkamiesarmeija tulisi melkoisen kalliiksi ja yksilönvapaus olisi täysin vieras käsite. Pääsisimme nauttimaan ehdottomasta ja täydellisestä kontrollista. Kaikki tienaisivat yhtä paljon, joten kaikki olisi ihan hyvin?

Voimme myös antaa ihmisten käyttää lahjojaan, aikaansa ja muita resurssejaan tahtomallaan tavalla ja tämän jälkeen tasoittaa tuloerot veroilla ja tulonsiirroilla. Tämä olisi hiukan rennompi reitti taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Riippumatta siitä, mitä saavutat tai teet, lopulta kaikki tasataan verojen ja tulonsiirtojen avulla. Lopputuloksen kannalta yksilön toimilla ei olisi siis mitään merkitystä. Kenelläkään ei olisi taloudellista vastuuta omasta elämästään. Valintojamme ohjaisi tieto siitä, että verojen ja tulonsiirtojen jälkeen jokaisella olisi kuitenkin lopulta aivan yhtä paljon. Tällaisessa yhteiskunnassa ei ainakaan olisi paljon jaettavaa. Tuskin pyhimyksiä sentään niin paljon riittäisi, että he vastikkeettomasti itse siitä hyötymättä elättäisivät puoli valtakuntaa ja loisivat ympärilleen hyvinvointia.

Tuloerojen tasoittaminen vaatisi oikeastaan jokaiselle henkilökohtaisesti räätälöityä verotusta ja tulonsiirtoja. Vain tällä tavoin voitaisiin huomioida kunkin ansiot suhteessa yksilöllisiin elämäntilanteisiin. Tällainen järjestelmä vaatisi erittäin vahvaa valtion ohjausta ja kontrollia jokaisen yksilön elämässä. Lopulta täydellinen oikeus kuitenkin koittaisi. Älykkäät, sosiaalisesti lahjakkaat, kauniit ja komeat tai muuten geneettisesti etuoikeutetut saataisiin vihdoinkin reilusti samalle viivalle meidän tavallisten kuolevaisten kanssa. Ulkonäkö, tunneäly, älykkyysosamäärä, ehjä lapsuus ja sosiaaliset taidot voitaisiin tasoittaa korkeammalla veroprosentilla ja tulonsiirroilla. Valtio kohtelisi ihmisiä eriarvoisesti esim. sukupuoleen, perhetaustaan tai geneettisiin ominaisuuksiin perustuen. Jokaisenhan pitää oikeudenmukaisuuden nimissä olla samalla viivalla?

Elämä on monella tapaa rajallista. Jotkut saattavat onnekkuuttaan ansaita kohtuuttomasti ja joillekin on vain annettu aika huonot kortit. Meidän tehtävämme ei ole ottaa onnekkailta, vaan auttaa onnettomia. Valinta yksilönvapauden ja valtiokontrollin välillä on ainakin minulle aika helppo tehdä. Vapaan ihmisen mahdollisuudet ovat aivan rajattomat. Kun meissä oleva potentiaali pääsee irti, syntyy yrityksiä, työpaikkoja, hyvinvointia ja kaikilla on parempi olla. Herkästi siinä rytinässä on moni ansainnutkin aika mukavasti. Oikeus tehdä vapaasti valintoja on upea oikeus.

Suurin tuloero taitaa olla se ero, joka on hyödyntämättömän inhimillisen potentiaalin ja hyödynnetyn potentiaalin välissä. Tuota hyödyntämätöntä potentiaalia taitaa aika paljon sittenkin olla, itse kussakin meissä. Raha on tietysti vain yksi mittari. Eikä varmasti se kaikkein tärkein. Uskon, että meidän omilla valinnoillamme on lopulta tuloihimme paljon suurempi vaikutus kuin poliitikoilla. Kuten Les Brown sanoo: ”It’s YOU!”

Lue myös Villen kirjoituksen ensimmäinen osa tästä.

Kirjoittaja: Ville Saarikalle

Tuloerojen taustalla on monta erilaista tarinaa. Esimerkiksi erilaisten ikäluokkien välillä on suuria tuloeroja, mutta se ei ole epäoikeudenmukaista. Eläkkeellä olevilla ihmisillä on usein pienet tulot, mutta he ovat pitkän työuran ansiosta maksaneet talot, autot, huonekalut jne. Tällaisessa tilanteessa ihmisen ansiotulot heijastelevat huonosti hänen todellisia tulojansa. Samoin opiskelijat ovat köyhiä, mutta he saavat todennäköisesti vastineeksi opiskeluajastaan tulevaisuudessa tuloja, joista tällä hetkellä keski-ikäiset nauttivat. Hieno juttu muuten, että keski-ikäiset tienaavat. Usein he maksavat asuntolainoja, autolainoja, lasten harrastuksia ja muuta mukavaa. Hyvätkään tulot eivät aina heijastele todellisuudessa käytössä olevia varoja.

Myös ihmisten valinnoilla on vaikutusta heidän tuloihin. Jos ihminen valitsee elää yksin, vaikuttaa se luonnollisesti hänen mahdollisuuksiinsa hankkia tietynlainen auto, asunto jne. Perheellisellä ihmisellä lasten lukumäärä vaikuttaa siihen, mitä hankituilla ansioilla voi tehdä. On koteja, joissa molemmat vanhemmat luovat uraa ja tuovat leipää pöytään. Toisaalta toisissa perheistä vain toinen vanhemmista tuo perheeseen tuloja. Jotkut haluavat tehdä lyhyempää työviikkoa ja lomailla enemmän, mutta toisaalla eräät painavat pitkää päivää ja lomailevat vähän. Tuhlaaja käyttää kaikki rahansa siinä, missä toinen säästää tuloistaan osan ansaitakseen tulevaisuudessa hiukan enemmän. Toinen valitsee pienet tulot rakkaalla kotipaikkakunnallaan, kun toinen muuttaa kaupunkiin suurempien ansioiden houkuttelemana. Joku huimapää riskeeraa sekä varansa että aikansa yrittäjänä ja onnistuessaan ansaitsee huomattavia summia. Ei ole epäoikeudenmukaista, jos ihmisen valinnoilla on seuraamuksia.

On aivan totta, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia ja toiset vain sattuvat olemaan onnekkaampia. Mutta on myös totta, että heikommassakin asemassa olevalla ihmisellä on yleensä hyviä vaihtoehtoja ja vastuu valinnoistaan. Olen itsekin joutunut vaikeisiin tilanteisiin, täysin omista valinnoistani johtuen. Olen ollut laiska, käyttänyt rahaa typerästi, ollut piittaamaton ja tehnyt virheitä. Onneksi niistä olen jotain oppinutkin. Pelkkä aiheesta puhuminen tuntuu olevan joillekin tabu. Ympärillämme on vain uhreja ja syyllisiä. On helppoa syyttää köyhyydestä ja työttömyydestä ahneita ja itsekkäitä yrityksiä. Varmasti sitä on paljon ollutkin, pankkikriisi viimeisimpänä esimerkkinä.

Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva. Yleensä esitämme köyhyyden moraalisena ongelmana rikkaille ja voimakkaille. Tahdomme suojella köyhiä uhreja todistelemalla heidän täydellistä syyttömyyttä. Köyhyys on tila, johon on vain ajauduttu hallitsemattomien luonnonvoimien pakottamana. Varmasti näitä tapauksia on paljon. Jos kuitenkin tämä on koko kuva, miten on mahdollista, että itsekin tunnen yrittäjiä, joilla olisi töitä tarjolla vaan ei halukkaita tekijöitä? Voisiko olla niin, että kaikki hommat eivät yksinkertaisesti kiinnosta? Olenpa tuntenut työttömiäkin, joille työttömyys on ollut ihan vapaaehtoinen valinta.  

Elämä ei ole aina kovin yksinkertaista. Ei ole vain syyllisiä ja uhreja. Faktojen takana on erilaisia tarinoita. Hyvät aikomukset eivät aina johda hyviin lopputuloksiin. Onni täällä vaihtelee. Silti yksilön vapautta tehdä valintoja ja velvollisuutta ottaa vastuuta valinnoistaan tulisi kunnioittaa. Olisi moraalisesti väärin, jos ihmisten valinnoilla ei olisi vaikutusta heidän ansioihinsa. Aina taloudellinen eriarvoisuuskaan ei ole epäoikeudenmukaista.

Lopulta oikeastaan merkittävä osa tuloeroista selittyykin taloudellisella oikeudenmukaisuudella. Verotuksen tulisikin rohkaista meitä yrittäjyyteen, itsensä kehittämiseen ja eteenpäin menemiseen. Työllisyys, innovaatiot ja hyvinvoinnin kasvu ovat parasta lääkettä köyhyyden torjunnassa, ei tasaisempi tulonjako.

Kirjoittaja: Ville Saarikalle

Fiilis on aika mieletön. Tapahtuman rakentaminen alkoi toissa talvena, ja nyt se lähenee jo kovaa tahtia. Vaikka itse sen tässä maanantai-illan fiiliksissäni sanonkin, kyseessä on varmastikin kovin liike-elämän seminaari koskaan Suomessa. Sen tekee paitsi ainutkertaisen kovatasoiset puhujat, myös kaikkensa tähän panostava järjestäjätiimi JA varsinkin seminaarin mahtavat osallistujat. Yrittäjiä ja avainhenkilöitä todella mielenkiintoisista organisaatioista ihan joka puolelta Suomea – hiukan lähimaistakin. Mukana on johtoa ja avainhenkilöitä monista Suomen suurimmista yrityksistä, johtoa kauppakamareista ja muista yrittäjäjärjestöistä (sekä Suomesta että Virosta), innovaatiokeskuksista, ministeriöistä, yliopistoista, ammattikorkeakouluilta, kunnilta ja kaupungeilta, paljon yrittäjiä ja avainhenkilöitä pk-yrityksistä, mikroyrityksistä, ja - mistä ennen kaikkea olen ylpeä - paljon myös itseään aktiivisesti kehittäviä yksityishenkilöitä. Jopa opiskelijoita. Te todella olette tulevaisuuden kantava voima.

Olemme saaneet SAMAAN PAIKKAAN KAHDEKSI PÄIVÄKSI kokoon jo 1500 verkostoitumishaluista ja itsensä ja oman organisaationsa kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä, jotka todella haluavat, että heidän tekemisillään on merkitystä! Paikkoja on vielä jäljellä hieman vajaat 300, joten yhteisluku tullee olemaan 1800. Kaksi päivää, inspiroivien luentojen lomassa olevine taukoineen ja illan viettoineen, on aika hyvä ja riittävä aika tutustua todella moneen uuteen liiketuttavuuteen – jopa ystävystyäkin. Yksi iltapäivä ei sitä vielä aina ole.

Verkostoitumista helpottaaksemme olemme ottaneet tapahtumaan käyttöön kaksi uutta tapahtumainnovaatiota: Bisneslounaan ja mBrlla –verkostoitumistyökalun. Uusi verkostoitumistyökalu on meillä ensimmäistä kertaa koekäytössä nyt keskiviikkona Business Summit –seminaarissamme.

Jyväskylä on myös aikamoisen hieno ja mielestäni juuri oikea paikka järjestää tämä. Sijainti on keskeinen ja kulkuyhteydet hyvät. Matka ei ole liian pitkä tuli sitten Oulusta, Rovaniemeltä, Helsingistä, Haminasta tai vaikka Maarianhaminasta. Se on siinä keskellä. Esimerkiksi juna tuo juuri seminaaripaikan viereen. Junan ovelta on 100 metrin matka seminaariin. Jyväskylässä on myös tunnetusti valtavasti osaamista mm. bioenergiaan liittyen, joka on huipputasoa koko maailmassa. Kaupungissa on poikkeuksellisen hyvä itsensä kehittämisen vire. Jyväskylän kaupunki rakentaa jopa Human technology -brändiä, jossa mekin haluamme olla mukana.

Puhujat

Olen hiljattain käynyt tapaamassa / kuuntelemassa molempien seminaarimme pääpuhujien puheet. Viime syyskuussa vierailin Saksassa Al Goren tähdittämässä huippuseminaarissa ja nyt helmikuussa tapasin Les Brownin yhteisen palaverin merkeissä Orlandossa. Samana päivänä Lesillä oli myös setti isolle joukolle Yhdysvaltalaisia farmaseutteja. Täytyy sanoa, että nyt on kyllä tulossa kaksi mieletöntä puhujaa. Les on listattu aikanaan jopa viiden maailman parhaan puhujan joukkoon. Ja iän karttuessa mies on vaan entisestään parantunut! Nyt 66-vuotiaana hän on lavalla niin ilmiliekeissä, että sitä on vaikea kuvailla. Les on todella inspiroiva ja opettavainen luennoitsija. Teimme Lesin kanssa tapaamisemme yhteydessä myös haastatteluvideon, suosittelen sen vilkaisemista hänen esiintymistään odotellessa!

Al Gore puolestaan on mies, joka ei paljon esittelyitä kaipaa. Tämä Yhdysvaltain varapresidentti palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 2007, vuotta ennen Martti Ahtisaarta. Vuonna 2007 myös Al Goren tähdittämä dokumenttielokuva ”An Inconvinient Truth” voitti kaksi Oscaria. Gorella on myös äärimmäisen vankkaa bisneskompetenssia. Hän toimii johtokunnan jäsenenä Applella ja Googlen Senior Advisorina. Hän on myös mm. Emmy-palkitun televisiokanavan Current TV:n ja sijoitusyhtiö Generation Investment Managementin hallituksen puheenjohtaja ja vieraileva professori Tennesseen yliopistossa.

Jo ennen kuin kukaan oli nähnyt Saksassa Gorea lavalla, seminaarisalin tunnelma muuttui täysin. Pelkästään se, että ihmiset hänen puheenvuoronsa lähetessä selvästi aavistivat hänen saapuneen jo paikalle, nosti fiiliksen kattoon. Ja puhe ei pettänyt. Se oli järisyttävä! Myös Jari Sarasvuo sanoi viime vuonna, kun kerroin hänelle Al Goren saapumisen varmistumisesta, että hän oli juuri käynyt New Yorkissa Al Goren setissä. Al Gore oli viime syksynä New Yorkissa yhtenä World Business Forumin pääpuhujana. Jari on melko monta puhetta kuullut, mutta hän sanoi, että Al Goren puhe tuossa tapahtumassa oli hänen paras kuulemansa puhe koskaan. Tulossa voi siis olla melkoinen lataus Jyväskylässä tänä syksynä! Uskomatonta, että se kaikki tapahtuu tosiaan Jyväskylässä.

Muut puhujatkaan eivät paljon tästä kaksikosta kalpene. Puhujalista on täynnä maamme kysytyimpiä, kansainvälisestikin kysytyimpiä suomalaisia nimiä: mm. Anssi Vanjoki, Alexander Stubb, Pekka Himanen, Alf Rehn, Jari Sarasvuo ja Bruce Oreck.

Kävin itse ensimmäistä kertaa yrittäjille suunnatussa bisnesseminaarissa vuonna 2003, juuri aloitettuani yrittäjänä. Onnekseni se oli todella hyvä, mukaansa tempaava ja inspiroiva tapahtuma, muuten en ehkä tekisi sitä mitä nyt teen. Uskon, että tämä seminaari tulee olemaan sitä myös aika monelle osallistujalle.

Hinnan olemme pyrkineet pitämään mahdollisimman järkevänä. Vertailun vuoksi: New Yorkin tapahtuma kustantaa noin 2000 USD + verot / osallistuja. Saksan seminaari, jossa olin, oli hinnaltaan 1250 € + alv ja Al Goren ollessa Milanossa viime vuonna lippujen hinnat olivat 1800 € + verot. Meidän koko kaksipäiväinen seminaarimme maksaa 795 € + alv. Nyt voimassa on vielä varhaisen tilaajan hinta 690 €. Se on rahaa, mutta olen täysin vakuuttunut, että tämä raha on investointinsa arvoinen. Nämä puhujat, tämä konsepti ja ne 1800 ihmistä ovat varmasti bisneksenkin kannalta kannattava kokonaisuus.

Kiitos kaikille jo ilmoittautuneille. Nähdään Jyväskylässä!
 

Lisää tietoa Tuottava vastuullisuus –seminaarista löydät täältä.

Kirjoittaja: Hans-Peter Siefen

Lottorivejä jaettiin ilmaiseksi hymyssä suin ja ystävällisellä asenteella – ja kyllä vain, ne eivät olleet vanhaksi menneitä kuponkeja, vaan kyseisen lauantain kierroksen ihka oikea ja validi lottorivi!

Lottokupongin taustalla oli Lasse Männistön vaalimainos ”Valtion velkaa ei hoideta lottoamalla.” Lasse muistuttaa viestissään sunnuntaista (vaalipäivä) ja siitä, ettei valtion taloutta rakenneta onnenkantamoisten varaan.

Vaalimainoksia kertyi kaupungilla käsiimme luonnollisesti paljon muitakin. Suurin osa niistä joutui valitettavasti paperikoriin, mutta arvaat varmaan mikä niistä pysyi Mikolla tallessa?

LOISTAVA VAALIMAINOS! Ja kuitenkin hinnaltaan vain 0,08 € / kpl + taustalle liimattu tarra. Tarra luultavasti on jopa kalliimpi kuin itse lottorivi. Ja silti tuntemattomalta saatu lottorivi on ihmisen alitajunnassa niin arvokas, ettei sitä kukaan heitä paperikoriin, vaan säilyttää sen visusti tallessa. Se kaivetaan uudelleen esiin lauantai-iltana – juuri ennen sunnuntain äänestyspäivää.

Hyvää työtä Lasse ja kampanjaryhmä! Olin itse tästä vaalimainoksesta niin fiiliksissäni (vaikken sitä itse saanutkaan), että jos olisin kuulunut Helsingin vaalipiiriin, pelkästään tämä mainos olisi saanut minut varmastikin äänestämään Lassea. Juuri tällaisia luovia ja myyntitaitoisia kavereita, joilla on hoksottimet paikallaan me tarvitaan. Samaa mieltä vaikutti olevan moni muukin: Lasse keräsi vaaleissa huimat 4866 ääntä!

Alunperin Lasse jäi vaalituloksissa 5 ääntä eduskuntapaikasta vajaaksi, mutta tarkistuslaskennan jälkeen Lasse tuli kuin tulikin valituksi eduskuntaan.

Pienet oivallukset ja luovuus ovat merkityksellisiä. Seuraavan kerran, kun jaat mainoksia tai edustat yritystäsi messuosastolla, muistele tätä Lassen lottokuponkia ja mieti voitko myös itse tehdä jotain joukosta erottuvaa?

Kirjoittaja: Hans-Peter Siefen

Olen seurannut käytyä vaalikeskustelua ja mieleeni hiipi väkisin ajatus: riittääkö todella muutamien prosenttien veronkorotukset pelastamaan meidän isänmaan velkaantumiselta ja jos riittää, niin onko se oikea tapa saada maamme uudelleen raiteilleen. Puolueiden puheenjohtajat kinastelevat siitä mitä veroa pitäisi nostaa ja nostetaanko yksi vai kaksi prosenttia. Hetemäen verotyöryhmässä ei ollut ainuttakaan yrittäjien edustajaa ja sen myös huomaa.

90-luvun lamasta noustiin Nokian, avoir fiscalin ja devalvaation avulla. Viimeksi mainittu tosin aiheutti myös paljon ongelmia monelle yrittäjälle. Teot olivat kuitenkin radikaaleja verrattuna nykyisiin muutaman prosentin viilauksiin, joilla peliä yritetään tällä kertaa pelastaa. 90-luvulla maamme saatiin kuitenkin tönäistyä takaisin kasvun raiteille. Nyt samaa tönäisyä yritetään pienillä prosenttiviilauksilla.

Jotain on tehtävä! Päätin itse alkaa leikkimään ajatuksella: jos minä olisin diktaattori, mitä tekisin? Haastan myös kaikki tämän blogin lukijat samaan leikkiin ja jakamaan ajatuksensa. Päätin tehdä viisi teesiä ja naulata ne tämän blogin aloitukseksi, aivan kuten Martti Luther naulasi teesinsä vuonna 1517 Wittenbergin kirkon oveen ja sytytti ajatuksillaan rutikuivan maan tuleen.

1. Lähteestä riippuen Suomi tarvitsee 50 000-150 000 uutta työpaikkaa talouden tasapainottamiseksi. Antaisin jokaiselle suomalaiselle mahdollisuuden palkata avustajan hoitamaan kiireisiä asioita kuten kaupassa käyntiä, ruohonleikkuuta, lasten hakemista koulusta tai hoidosta jne. Tässä ei sinänsä olisi mitään uutta, mutta se mikä tekee ajatuksesta kannattavan on se, että jokainen saisi vähentää avustajansa palkan suoraan omassa verotuksessa. Näin saadaan kulutusta kasvamaan ja työttömyyskuluja alas.
2. Tekisin kunnista osto-organisaatioita, joka tarkoittaa kunnallisten palveluiden yksityistämistä. Tämän ratkaisun pääpointti ei ole tehostaminen vaan tavoitteena on tehdä palveluista kilpailukykyisiä  vientituotteita. Meillä on Suomessa maailman paras koululaitos ja silti ruotsalaiset koputtelevat jo ovelle ja tarjoavat tänne yksityisiä koulupalveluitaan. Teesi numero kaksi on kunnallisista palveluista kilpailukykyisiä vientituotteita.
3. Teesin numero kolmen ajatus on ikääntymisestä bisnes. Suomi tulee kohtaamaan ensimmäisenä maailmassa ikääntymisen tuomat ongelmat. Samalla kuitenkin suuret ikäluokat kuluttavat entistä enemmän ja ovat elinvoimaisia pidempään. Tämä tarjoaa loistavan mahdollisuuden  kehittää palveluita ikääntyneille jotka voidaan viedä koko Eurooppaan ja myöhemmin muualle maailmaan. Kiinakin kohtaa samat ikääntymisongelmat vain 20 vuotta meidän jälkeen. Meille tarjotaan mahdollisuutta ottaa etumatkaa. Valtion tulisi olla aktiivisena toimijana rakentamassa kyseisiä vientituotteita.
4. Teesi numero neljä jatkaa samoilla linjoilla kahden edellä mainitun teesin kanssa. Fakta on se, että tarvitsemme rajusti lisää vientiä. Seuraavat suuret omaisuudet tullaan käärimään uusiutuvien energialähteiden ja vihreän kasvun tiimoilta. Meillä on paljon osaamista ja hyvä teknologiaa. Uskon, että Suomella olisi oikeasti edellytykset olla tällä alalla maailman johtava edelläkävijä. Olisi hölmöä olla valtion tasolta asti panostamatta myös näihin mahdollisuuksiin. Teesi numero neljä: vihreästä kasvusta koppi.
5. Ikävää, mutta totta: uutta Nokiaa ei ole näköpiirissä mutta pk-yrityksiin panostamalla saamme myös luotua työtä ja kasvua. Yrittäjä kantaa aina riskin ja tästä riskistä tulisi palkita. Mielestäni paras tapa palkita ja kasvattaa yrityksiä on kannustava verotus. Tarvitsemme uuden avoir fiscalin kaltaisen uudistuksen, joka sysää yritykset samanlaiseen nousuun kuin 90-luvun lamasta noustessa. Kahden prosentin korotus pääomatuloveroon ja verottomien osinkojen poistaminen jo valmiiksi korkeasti verotetussa valtiossa ei kuulosta yrittäjyyttä synnyttävältä politiikalta.

Nämä olivat omat viisi teesiäni. Toivon että sinä naulitset omat teesisi tämän tekstin alapuolelle. Sytytetään yhdessä rutikuiva maa tuleen! Kommentointi ja muu keskustelu myös sallittua!

Jos sinä olisit diktaattori mitä tekisit?

Kirjoittaja: Jyri Lindén