Passion for Addiction

Syksyn ensimmäinen

2011-09-01T23:06:00.000+03:00

No nyt täytyy pahoitella aiempien postausten avautumisen määrää ja sitä, etten taas ole hetkeen mitään naputellut. Hiljaisuus menköön pienimuotoisen masennuksen piikkiin, joka johtuu syystä, että en tosiaan niitä töitä ole vieläkään saanut. Päätin kuitenkin, että joko huomenna tai viimeistään maanantaina käyn kyselemässä yhdestä liikkeestä vielä paikanpäältä, jos eivät palkata tahdo, niin jos edes työharjoitteluun pääsisi. Mutta nyt saa riittää nämä työhöpötykset taikka masennun taas kokonaan. :D

Ei mutta, niin se elokuu sitten hujahti ohi ihan huomaamatta taas. En jotenkin ehtinyt edes tajuta ja nyt on jo syyskuun ensimmäisen päivän ilta. (Ja ikäväkyllä, BB pyörii tuossa taustalla.) Sää on vihdoin alkanut olemaan vähän syksyisempi, ainakin lämpötilan suhteen ja muutaman päivän tässä on jo sadellutkin ihan kivasti.
Mähän todellakin toivon sateista syksyä, toisaalta, rakastan myös niitä kirkkaita ja vähän kirpeitä syyspäiviä, sellaiset kun on niitä parhaita päiviä koiran kanssa lenkkeilyyn. Sateiset syyspäivät taas ovat omiaan rentoihin koti-iltoihin villasukat jalassa ja kaakaomuki kädessä ja kynttilöitten valossa leffaa tai sarjaa katsoessa.

Mutta syysfiilistelyistä päivän tapahtumiin.
Oli aika karmiva päivä tänään, jouduin käymään asioilla toisella puolella Vantaata ja 45 minuutin bussimatkat ei ihan sujuneet niin kuin piti. Menomatkalla matka jäi kesken, kun jäljellä oli noin 15minuuttia perille.. Enkä onnistunut pitämään sisälmyksiä sisällä asti ja jouduin odottamaan toista bussia. Paluumatka sujui toki vähän paremmin, mutta ei sekään mukavaa ollut, kököttää 45 minuuttia bussissa ja toivoa, että ehtii kotiin asti ennen kuin vatsa päättää taas tyhjentyä.
Matkapahoinvointiako? Ei toki...
Sitäpaitsi, sain huonoja uutisia, ja joudun alkaa selvittelemään vuoden 2009 asioita nyt. Kotiin pääsin kuitenkin niin myöhään, että päätin hoitaa sen, todennäköisesti rasittavan, puhelun vasta huomenna. Toivottavasti onnistun saamaan asiat helposti järjestykseen.

Jokatapauksessa, taitaa jäädä taas hieman tylsäksi tämä postaus. Toisaalta, ennen kuin lopetan tämän tähän, tahtoisin kaikkien kiinnittävän HUOMIOTA tähän, mitä seuraavaksi kirjoitan.
Eli yksinkertaisesti tukeakseni yhtä lempi bloggaajaani, eli Mungolifen Annaa, linkitän tähän yhden neidin omista postauksista, koskien Superupee -vaateliikettä/nettikauppaa.
Kyseisen liikkeen omistaja on osoittautunut asiattomaksi ja melkolailla ammattitaidottomaksi, ikävä kyllä. Suosittelen, että käytte lukemassa Annan postauksen aiheesta ja päätätte itse, tahdotteko tukea ihmistä, joka ei arvosta työtä, jota (suositummat) bloggaajat tekevät mainostaessaan heidän bisnestään, ihmistä, joka ei arvosta ihmisiä blogien takana. En lisää tätä linkkiä itseni takia, vain ihan yleisesti ihmisille tiedoksi ja toivon, etten tällä luo kyseiselle ihmiselle lisää julkisuutta ja näin ollen asiakkaita.

Postauksen kevennykseksi lisään tähän kollaasin, jonka värkkäilin tässä hetki sitten harjoitellessani Polyvoren käyttöä. Kollaasin pohja oli siis valmis ja tutustuin tähän kyseiseen sivustoon vasta ihan äskettäin, enkä osaa käyttää sitä vielä kovinkaan hyvin. Mutta harjoitus tekee mestarin!

Kollaasin inspiraationa oli haaveilu siskon ensi kesän häistä, että millaisen asun mahtaisin sinne pukea, kerran olen morsiusneitona ja saanut kunnian suunnitella koko juhlan. Tällaiseen pikaiseen tulokseen tulin tänään, asusteet eivät ikäv kyllä tähän kollaasipohjaan mahtuneet.

Nyt sitten siirryn vielä tapittamaan yhden jakson Gossip Girlin kolmatta tuotantokautta. Voiko jostain sarjasta oikeesti pitää näin paljon? Ehkä se johtuu siitä draaman määrästä... Ja ehdottomasti New Yorkista.
Seuraavaksi taidan kaivella käsiini kirjaston perukoilta englanninkielisiä GG kirjoja, kun ei noita ole varmaan puoliakaan suomennettu vielä.. Tai vaihtoehtoisesti odottelen niiden käännösversioita ja aloitan samaisen kirjailijan Gossip Girl - The Carlyles sarjan.

Kun ei niin ei

2011-08-25T14:16:00.000+03:00

Ajattelin vain tulla kertomaan, että meni sekin työpaikka sitten sivusuun.

Ai että olenko turhautunut? Tarviiko sitä edes kysyä. Musta ei ole opiskelemaan täyspäiväisesti, joten olisi aika must päästä töihin. En tahdo hakea paikkoja, mistä tiedän, etten niissä viihtyisi, siltikään mun hakukriteerit ei ole kummoiset. Töitä vaan en kuitenkaan saa.

Pahoittelen avautumista, näinkin pienessä muodossa, mutta uskokaa pois, puolen vuoden etsiminen ja yrittäminen turhauttaa ja pahasti, kun mitään ei tapahdu. Olisi edes suhteita jonnekin, mutta kun ei niin ei.

Syksy

2011-08-25T12:53:00.000+03:00

Heippa vaan!
Harrastin pari päivää hiljaiseloa taas, ihan vaan koska ei ollut oikein mitään kummempia, paitsi tiistain työhaastattelu, jonka asun kuvat yritän hiljalleen siirrellä koneellekin. Täytyy kyllä myöntää, että olisi se haastattelu paremminkin voinut mennä. Jännitin niin paljon, että jäädyin heti ensimmäisessä kysymyksessä; onneksi haastattelijat tarkensivat kysymystä ja pääsin alkuun.

Tällä hetkellä jännittää ihan... suoraan sanottuna vitusti. Tänään on se päivä, kun sieltä luvattiin soitella ja ilmoittaa, miten kävi, sainko työn vai en. Huojennus oli ainakin se, etten herätessäni sähköpostia tarkistaessa joutunut toteamaan, että hylkäysviesti olisi siellä ollut.

Nyt vain sitten odotellaan, koska puhelin soi. Ja voin kertoa, että tämä neiti tahtoo sitä työtä niin paljon, ettei saanut yöllä jännitykseltään nukuttua ja heräsi jo ennen kuutta ihan pirteänä. En tosin vaivautunut nousemaan ennen seitsemää, milloin N:kin repi rankansa irti patjasta. Ja vähän ennen kahdeksaa mä jo sitten sammuinkin vihdoin ja sain nukuttua vajaa neljä tuntia.

Nyt tässä jännittäessä mä yritän mutustaa aamupalaksi Kellog'sin All bran muroja, rakastan niitä missä on jukurtti kuorrute, ja sitten jaksaa odotella iltapäivään, että tuo meidän uusi astianpesukone saadaan toimintaan.
Jjep, ihan oikein. N kävi isänsä kanssa vihdoin eilen hakemassa ja maksamassa meidän viikko sitten tilaaman astianpesukoneen, pöytämallisen. Se mahtui juuri ja juuri tuonne meidän allaskaappiin, minimaaliseen keittiöön. Pienellä kikkailulla se kuitenkin paikalleen upposi. Liitin vaan on tässä asunnossa ilmeisesti liian vanha, joten ei saatu sitä heti toimintaan eilen, mutta tänään N ja isänsä käyvät jonkun adapterijutun siihen ostamassa.
Pääsen vihdoin eroon tiskivuorista! Ja N lupasi ostaa mulle kunnollisen, ison ja puisen leikkuulaudan tuohon tiskipöydälle, että mä voin kunnolla tehdä ruokaa. Keittiössä kun ei mahdu tällä hetkellä kovin kokkailemaan, joudun tulemaan olohuoneen puolelle pesukonekaapin/pöydän ääreen. Sitä on vaikea selittää mistä tossa oikein on kysymys, kun en aiemmin moisiin ole törmännyt.

Onneksi vielä ei ihan olla näin pitkällä.

Mutta vielä ennen kuin palaan lukemaan muita blogeja, on pakko mainita, että toissapäivänä käydessäni koiran kanssa pihalla, ilmassa tuoksui ensi kertaa syksy. Pieni kirpeys ja tuulen vireen viileys, putoavat lehdet ja hieman omenainen tuoksu ilmassa kertovat mulle, että kesä alkaa ihan tosissaan olla ohi. (Vaikka ei siltä kyllä tuolla ulkona tällä hetkellä näytäkään, 23 astetta lämmintä ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta.) Vähän tämä kesä nyt meni hukkaan jotenkin, en saanut aikaiseksi tehdä mitään kesäjuttuja kunnolla ja nyt sitten on edessä taas masentavan pitkä talvi. No, mun moka. Ens kesänä eri tavalla!
Sitäpaitsi, syksy on ehkä kaikista ihanin aika lenkkeillä koiran kanssa.

Ehkei sittenkään ja työhaastattelu.

2011-08-22T12:51:00.001+03:00

Poistin tämän blogin joku aika sitten. Tarkkaa syytä en osaa määritellä, todennäköisesti siksi, että tuntui, ettei mun elämässä ole tällä hetkellä menossa paljon mitään. Turha siis kirjoittaa.
Olen kuitenkin joutunut toteamaan, että sitten, kun jotain ihan oikeasti tapahtuu, olisi kiva jakaa se ihmisten kanssa.

Ensimmäisenä esimerkkinä voisin mainita erään 'koulutustapahtuman', missä kävin. Olisi ollut kiva esitellä päivän asu, joka keräsi mun osalle huomiota paljon enemmän kuin yleensä ulkopuolisilta. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään huomionhakuinen asu, vaan pyrin pukeutumaan melko klassisesti mustaan kynähameeseen ja valkoiseen paitaan. En osannut arvaillakaan, että sellainen asu keräisi niin paljon ulkopuolisten huomioita.

Toiseksi esimerkiksi, kun kirjoittelin aiemmin työnhausta ja siitä kuinka epätoivoista se mulla on ollut, mm. omien valintojeni takia, olisi ollut sittenkin kiva päästä kertomaan, että pääsin vihdoinkin työhaastatteluun. Vielä sellaiseen paikkaan, minne ihan tosissaan tahdon töihin.

Puhelu tuli keskiviikkona viiden aikaan iltapäivällä, kun istuttiin N:n kanssa iltaa kotona ja katsottiin yhtä mun lempisarjaa. Pienimuotoisen puhelinhaastattelun jälkeen soittaja kutsui mut parin päivän päästä ryhmähaastatteluun. Tosin, tämä kyseinen ryhmähaastattelu ei ollut haastattelua nähnytkään. Kyseessä oli enemmänkin testi, kuinka tulisimme pärjäämään työssä, meille annettiin tehtävä (jonka työntekijät joutuvat päivittäin suorittamaan) ja se piti suorittaa tietyssä, lyhyessä ajassa. Sen jälkeen meille ilmoitettiin, että he soittelisivat parin tunnin päästä uudestaan ilmoittaen kullekin, pääsimmekö varsinaiseen haastatteluun. Olin lähes varma, ettei testi sujunut tarpeeksi hyvin.
Ehdin sopivasti haastattelupaikalta, Helsingin keskustasta, kotiin ja aloittelemaan muuten rauhallista päivää hyvän kirjan parissa, kun noin puolitoista tuntia haastattelun jälkeen puhelin soi. Sain kutsun varsinaiseen haastatteluun!

Tämä varsinainen haastattelu on siis mulla edessä huomenna. Nyt jo hermostuttaa. Olen yrittänyt tässä nyt vähän tutustua yritykseen entistä paremmin siltä varalta, että haastattelija kysyy tietojani. Aiemmin vierailemassani koulutustapahtumassa saimme hyvää materiaalia työnhausta, joten sitäkin varmasti käyn läpi tänään, että pärjäisin huomisessa haastattelussa hyvin ja saisin paikan. Tuskin kunnolla valmistautuminen ainakaan haittaa huomista. Pyrin kuitenkin kaiken valmistautumisen keskellä tänään vielä rentoutumaankin koti-spa mielessä.

Kerrottakoon siis vielä, että kyseessä olisi myyjän/asiakaspalvelijan työ eräässä tunnetussa vaateliikeketjussa. Tällaisesta työstä olen haaveillut ihan pienestä pitäen ja ensimmäisen haastattelun 'testi' osoitti mulle vain entistä paremmin, miten paljon tulisin tykkäämään tuosta työstä ja tahdon saada paikan tällä hetkellä niin paljon, että sekoan varmaan ensi yönä, kun yritän saada unta.

Toivottakaa mulle onnea!
Sillä nyt mä lähden tästä maalaamaan itselleni pikaisesti silmät ja lähden koiran kanssa hoitamaan muutamia asioita keskustaan, minkä jälkeen omistaudun koti-spa meiningille ja työhaastatteluun valmistautumiseen.

Ja kyllä, pyrin kirjoittamaan mahdollisimman usein, vaikka sitten blogimasennus iskisikin.

Sisustuspäivitystä ja Päivän asu

2011-08-01T22:24:00.000+03:00

Eilinen sisustuspaniikki johti koko päivän kestäneeseen riehumiseen. Kellarikomeroon katosi 2 pahvilaatikollista tavaraa, pieni keittiön pöytä (jotai ei tullut käytettyä kuin tavaroitten kasaamiseen) ja ylimääräinen mikro.
Tuo keittiönpöytä saa uuden käyttötarkoituksen sitten isommassa kodissa, tulevaisuudessa. Tehdään siitä pieni baaripöytä.
Lisäksi huonekalut vaihtoi paikkaa. Järjestys toimii tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin aiemmin, sillä saatiin aikaan yhtenäinen istuma-alue, kun yhdistettiin meidän kaksi sohvaa.

Tänään sitten N kaiken lisäksi kävi hakemassa meille uuden, isomman television (46"). Eipä tule ainakaan ongelmaa enää sen suhteen, etten näkisi tekstitystä.

Vielä sisustuksen suhteen olis kuitenkin tehtävää, tarvitaan niitä vaaleita mattoja (tai edes yksi) ja lisää koritsetyynyjä ja niiden päällisiä, sekä se luonnonvalkoinen huopa ja lisää verhovaihtoehtoja. Lisäksi makuuhuoneeseen se päiväpeitto. Muuten hankitaan sitten minimaaliseen kylpyhuoneeseemme uusi kaappi. Nyt siellä on vain sellainen muovinen hyllykköhärpäke, joka ei ikinä pysy siistinä, eikä se näytäkään yhtä hyvältä kuin puuta ja lasia olevat. Keittiöönkin, siis siihen lähes yhtä pieneen kuin tuo niin sanottu kylppäri, kaivataan lisää säilytystilaa, minkä vuoksi sinne pitänee hankkia sellainen vähän kenkähyllyn tyylinen hyllykkö, koska kovin korkeaa sinne ei voida ikävä kyllä laittaa. Tällä hetkellä joudun säilyttämään kuiva-aineita puisen penkin päällä ja pahvilaatikoissa.

Tällaista siis tällä kertaa sisustuksesta, kuvia ei tänään tipu. Ehkä mä joskus voin latailla teille sitten valmiista kodista kuvia. Mutta vain ehkä. Heh.

Mutta tänään tosiaan jouduin juoksemaan asioilla kiitos oman tyhmyyteni. Onneksi kaikki järjestyi nopeasti ja helposti, parin päivän odottelu ja kaikki on taas kunnossa. Ainakin tietyllä saralla.
Täytyy kyllä myöntää, että yllätyin taas kerran postin järjettömistä hinnoista.. Lähes 8e yhdestä maksikirjeestä, joka painoi n.250g. Netin laskurin mukaan hinnan olisi pitänyt olla puolet vähemmän. Tuli kalliiksi lähettää siskolle tuliaiset. Olisi varmaan pitänyt lähettää pakettina, jos postilla olisi vielä ollut se kesätarjous. Olisi halvemmaksi tullut.

Mutta vihdoin siihen päivän asuun.

Bolero: Seppälä, T-paita: Forever 18, Farkut: Pimkie

Naama ei halunnut näyttää asialliselta noissa kuvissa tänään, joten räpsäisin pikaisesti kuvan yksinkertaisesta meikistä ja ponnarilla olleista hiuksista. Turhaa ehkä, mutta näkyypähän sitten kokonaisuus, vaikka eipähän se ponnari taida sittenkään näkyä ihan kunnolla.

Jotenkin kuvittelin, että ulkona olisi ollut viileä.. Bolero, joka on btw vanha kun taivas, lähti ennen puoltamatkaa päältä ja sulloin sen laukkuun. Vähän harmitti, etten käyttänyt asusteita, paitsi sitä pakollista laukkua, minne kaikki tarpeellinen (kirje, lompakko jne) tiputeltiin. Ja koirakin pankissa ja apteekissa käydessä.

Sisustuspaniikki

2011-07-31T13:48:00.000+03:00

Sain eilen illalla taas sellaisen pienen paniikin, että miksi mulla ei voi olla kaunis koti?
Jostain syystä tämä ei vain mun silmiini näytä nätiltä... Kaikki on haalittu kiireessä ja jos ei kiireessä niin niitä kivoimpia vaihtoehtoja ei tänne saatu, koska ei yksinkertaisesti ole tilaa (edes pienelle divaanisohvalle... masennus). Jotain tänne pitäisi kuitenkin keksiä, että näyttäisi edes vähän kivammalta.

Tuntemattoman syyn takia, meillä ei nämä tummaa puuta olevat kalusteet jotenkin onnistu kovin kivoilta näyttämän.. Johtuu ehkä liian tummista matoista (tahdon vaaleat) tai liian valkoisista seinistä? Tahtoisin maalata, edes yhden tai kaksi seinää, ehkä hyvin vähän ruskeaan/vihreään taittavalla harmaalla..

Jotain tällaista haluaisin tällä hetkellä, kun ei ole vaihtoehtoja huonekalujen väreissä. Yllä olevan kuvan huone on yksinkertainen ja
kaunis. Vielä kun lempivärini on juurikin vihreä. Kuva lainattu Maskun sivuilta.

Varmaan kaikista nopein ja tehokkain keino olisi vähentää tavaran määrää. Mutta kun ei tahdo heittää mitään pois, kaikella saattaa muka joskus tulla vielä käyttöä tai muuten vain ei tunnu oikealta heittää toisilta saatuja tavaroita pois. Meillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi säilytystilaa, että niin paljon saisi pois näkyvistä.

Järjestystäkin pitäisi muuttaa. On vähän tylsä pyytää vieraita tänne, kun ei ole yhtenäistä istumistilaa, vaan aina joku on joko selkä tai kylki toisen kasvoja päin. Sohvia on kuitenkin kaksi. Kunhan joskus tulevaisuudessa saadaan isompi asunto, niin toinen sohva menee kyllä eri huoneeseen. Ja mä aion saada sen divaanisohvan olohuoneeseen. Mutta tämä nyt on vielä ihan turhaa haaveilua, sillä uutta asuntoa ei olla kovinkaan nopeasti saamassa.
Toisinsanoen pitäisi siis tehdä jotain tälle nykyhetkelle, että omasta kodista saisi kauniin. Ideat on vaan vähän hukassa.
Siivoamalla ja tavaroista luopumalla voisi aloitaa, hankkia erilaisia tekstiilejä viemään tätä ruskeutta pois ja hankkia ne vaaleat matot. Ja vaihtaa rottinkilipaston ja pienemmän sohvan paikkoja, että saataisiin se yhtenäinen istumatila.

Millähän tuon N:n saisi ylös ja auttamaan kaiken tämän kanssa?
Ehkä kuitenkin se vaikein kysymys on juurikin tuo!

Viikon Top5

2011-07-30T19:00:00.001+03:00

Tämän viikon Top 5 lista näyttää tältä:

1. Paras biisi: Rosi Golan: Hazy
2. Paras hankinta: Sänky
3. Paras herkku: Brownies by Ilona, josta vielä yksi pala jäljellä. Siis niistä, mitä sain mukaan ryöstää.
4. Paras piristys: Sinkkuelämää.
5. Paras Carrie Bradshaw lainaus: "After all, computers crash, people die, relationships fall apart. The best
we can do is breath and reboot.” - Tämä sopii tähän päivään kuin nenä päähän, vaikka kukaan ei kuollut, eikä suhde päättynyt, saati edes kone kaatunut. Uudelleenkäynnistys ei silti tekisi ollenkaan pahaa kaiken tämän hukkaamisen jälkeen.

Loppuun vielä YouTubesta viikon paras biisi. Tai jos ei paras, niin ainakin nätein.

Kun mikään ei suju

2011-07-30T17:03:00.000+03:00

Tiedättekö niitä päiviä, kun yksinkertaisesti IHAN KAIKKI menee pieleen? No, tänään on yksi sellaisista. Huomasin eilen illalla kotiin tultua, että olen hukannut yhden tärkeän asiakirjan, mutta ajattelin sen olevan vain jossain lipaston laatikossa, enkä muista laittaneeni sitä sinne. Päätin siis etsiä vasta tänään aamulla.

Etsin 2 tuntia, eikä löytynyt. Jouduin soittelemaan vanhemmille asti Rovaniemelle, että sain selviteltyä muutamia asioita, ne kun ei selvinneet ilman vastaavaa asiakirjaa. Onneksi äidillä sattui sellainen mukana olemaan ja nettiyhteyskin on saatu toimimaan siskon luona, missä meidän vanhemmat on tällä hetkellä käymässä.
Asiat kyllä hoituivat, mutta ei siitä kovin hyvä maku jäänyt, kun joutui toteamaan, että on tehnyt jonkun tosi ison laskuvirheen ja koko systeemi menee siksi sekaisin. (No, en mä ikinä ole ollut hyvä matematiikassa...)
Seuraavaksi sitten huomataan, että N on unohtanut lompakkonsa siskonsa luo eilen, kun siellä oltiin iltaa istumassa, eikä saada sitä ihan heti välttämättä takaisin.

Mitähän vielä meinaa mennä tänään pieleen? En jaksaisi pahemmin enää mitään järjettömiä etsintäpartioita tai muuta sähläämistä.

Toki jotain pientä positiivistakin tänään tapahtunut, sillä meidän vanha, pienempi sänky, haettiin tänään pois. Jouduttiin säilyttämään sitä pyöräkellarissa, kun se ei millään mahtunut meidän kellarikoppiin. Onneksi se kesti siellä viikon, eikä lähtenyt omille teilleen.

Maanantaille onkin sitten taas kaikkea ylimääräistä tekemistä, mistä ei ennen tätä päivää ollut tietoakaan. Mm. mun täytyy käydä postissa viemässä tuo yksi kirje, koska en ole varma, meneekö se vielä ihan tavallisesta kirjeestä vai onko sillä jo maksikirjeen mitat. Tarkoitus siis lähettää Berliinin tuliaiset siskolle Rovaniemelle, kun tuskin nähdään ihan heti.

Mutta nyt paistamaan kanat ja syömään hyvää ruokaa ja parantelemaan mielialaa Sinkkuelämää jaksojen kanssa. Palaillaan myöhemmin tänään vielä viikon top vitosen kanssa.

Päivän asu

2011-07-30T10:25:00.009+03:00

Oltiin tosiaan eilen illalla N:n siskon ja tämän tyttöystävän luona viettämässä aikaa pienellä porukalla, meidän neljän lisäksi paikalla oli vielä yksi miehen siskon ja tyttöystävän kavereista. Oli tosi kiva, rauhallinen perjantai-ilta. Ja jos totta puhutaan, kävin N:n siskon luona ensimmäistä kertaa, vaikka tämä muuttikin tyttöystävänsä kanssa omaan kämppään jo ennen kuin N alkoi oleskella täällä suurimman osan ajastaan. Tykkäsin niiden kämpästä tosi paljon, ihme, etten muuttunut ihan vihreäksi. Kateudesta siis. Heillä on 60 neliön kaksio, ihan täydellinen sellainen, täydellisen kokoinen keittiö ja kylpyhuone, eteinenkin juuri sopivan kokoinen. Meidän 40 neliön kämpässä kaikki nuo kolme mainittua huonetta ovat ihan liian pieniä.
Mutta työttömänä en voi kun haaveilla isommasta kämpästä. Helsingin puolelta tietysti.
Koko asunto oli ihan superkivasti sisustettu, en valitsisi välttämättä samoja värejä, mutta siellä oli yhdistelty ihan täydellisesti uutta ja vanhaa. Olisin tahtonut viedä sen yhden eteisen pienen penkin ja makuuhuoneen ison tuolin mukanani, samoin kuin sen ihanan, upottavan sohvankin.

Kenelläkään n. 60-70 neliön kaksiota/kolmiota vuokrattavana halvalla?!

Jokatapauksessa ilta oli varsin onnistunut. Vielä vilkaisu päivän asuuni.

Paita: Only, Sortsit: Tally Weijl, Rannerengas: H&M, Kengät: Deichmann

Rakastan noita kenkiä ihan älyttömästi, saavat mun töppöjalat näyttämään pitkiltä ja siroilta. N:kin totesi, että mun jalkani näyttivät todella pitkiltä ja ihmetteli, tahtoisinko oikeasti yhtä pitkät jalat, kuin noissa kengissä ne näyttävät. Ai, että haluaisinko?!
Ja kyllä, asu on vaihteeksi todella yksinkertainen. Johtuen mm. kesän kuumuudesta ja siitä, etten omista vieläkään näitä aivan pakollisia vaatteenparsia, kuten esimerkiksi jakkua, tuubitoppi jne... Kyllä mä ne vielä saan hankittua, niin näätte hieman paremmin rakenneltuja asuyhdistelmiä.

Update

2011-07-29T19:01:00.001+03:00

Tässä huvikseni ajattelin ilmoitella, että lähdetään kohta miehen siskon luokse syömään brownieseja. Jaksanko odottaa? En taida. Pelkkä ajatuskin niistä suklaisista unelmista saa mut lähes kuolaamaan!

Mutta ennen lähtöä mun oli ihan pakko seikkailla helmet.fi:hin ja varata yksi kirja.
Jostain syystä kuitenkaan niitten sivut ei toimineet niin kuin olis pitänyt, niin jouduin valitsemaan painoksen, jota ei hyllyssä ollut ja eräpäiväkin vasta ensi kuun puolella. No, ehdin ainakin lukea tuon keskeneräisen opuksen loppuun sitä odotellessa.
Kyseessä on siis Candace Bushnellin One Fifth Avenue.
Kirjaa ei ilmeisesti ole käännetty suomeksi, sillä en sitä yhdestäkään (netti)kirjakaupasta löytänyt, missä on kuitenkin huomattavasti laajemmat valikoimat kuin normi kirjakaupoissa. Akateemisesta olisi kyllä toisaalta voinut tiedustella... No, kirjastosta sen saa ihan hyvin.

One Fifth Avenue on Bushnellin viides kirja, julkaistu vuonna 2008, pari vuotta ennen Carrie Diariesia. Mulla on odotukset aika korkealla tän suhteen, en ole vielä kertaakaan joutunut pettymään kyseisen kirjailijan tuotantoon. Vielä kun malttaisi odottaa.
Näin kirjasta kirjoitetaan Candace Bushnellin kotisivuilla:
“One Fifth Avenue,” is a modern-day story of old and new money, the always combustible mix that Edith Wharton mastered in her novels about New York’s Gilded Age and that F. Scott Fitzgerald illuminated in his Jazz Age tales. Decades later, Bushnell’s New Yorkers suffer the same passions as those fictional Manhattanites from eras past: The thirst for power, for social prominence, and for marriages that are successful—at least to the public eye. “Here are bloggers and bullies, misfits and misanthropes, dear hearts and black hearts, dogfights and catty squalls spun into a darkly humorous chick-lit saga,” says Publisher’s Weekly."

Just So You Know

2011-07-29T15:15:00.000+03:00

Miksi mä vietän kaiken aikani selaillen nettikauppoja?
Pyörin haaveilemassa jälleen kerran H&M:n sivuilla ja nyt en voi kun todeta, että mun on yksinkertaisesti pakko päästä sinne. Siis kauppaan, en viitsi tilata, kun tilauksen tulemisessa kestää niin kauan.
H&M:ltä löytyis ihan kaikki mitä tällä hetkellä ihan tosissaan tarvitsen:
kynähame, syys-/talvitakki, lyhyt jakku, ballerinat ja väljä, valkoinen pusero (kun ei tätä yöpaitana käytettyä viitsi kovin paljon ulkoiluttaa)...

Kenetköhän sitä saisi mukaan, vai pitääkö yksin lähteä..? Voisi vaikka huomenna yrittää lähteä stadiin katselemaan, josko liikkeistä löytyisi noita.

Mitkä on teidän ihan must -hankintoja tällä hetkellä?

Himotuksia

2011-07-29T10:15:00.015+03:00

Selailin aikani kuluksi Topshopin yläosa ja kynähame valikoimia. Tällaista himoittavaa sieltä löytyi (brittien nettikaupasta)...

1. Scultped Hem Dress by Rare Opulence
- Tämän voisin hyvinkin kuvitella pukevani siskon ensi kesän häihin (mutta kokoani ei tietenkään ole enää).
2. Black Panel Bodycon Pencil Skirt
- Tarvitsen edes yhden, siistin hameen... Mikäli en tilaa Topshopista, niin pitää varmaan lähteä etsimään meidän ketjuliikkeistä.
3. Ivory Cornelli Insert Top
- Tämä vaan oli niin hirmu nätti, että tahdon!
4. Black Embellished Front Vest
- Sama linja kuin edellisessä.
5. Fluorescent Orange Ruched Bandeau Bralet
- Olisi varsin söpö muutamankin topin alla.
6. Khaki Double Buckle Cape
- Täydellinen vielä ei-niin-kylmiin, mutta sateisiin tuleviin syysiltoihin. (Ei, en tahdo syksyn tulevan vielä pitkään aikaan!)
7. Knitted Charcoal Angora Mix Long Cardigan
- Vastaavaa etsinyt jo ihan liian kauan. Olisi käytännöllinen niin syksyllä kuin keväällä, kesällä ja talvella.
8. Open Back Playsuit by Rare**
- Olen vain rakastunut koko ideaan haalareista. Viime kesänä säädin kaverin, mulle ihan liian isoista haaremihousuista haalarit ja se oli rakkautta ensi käyttökerralla.

En edes uskaltanut käydä katsomassa kyseisen nettikaupan kenkävalikoimia, olisi varmaan tullut itku, tai vaihtoehtoisesti ihan liian suuri lasku, ja sen jälkeen se itku.

Ei kellään olisi tiedossa liikettä, josta löytäisin suhteellisen laadukkaan, mutta ei-kovin-kalliin kynähameen? Sille kun tosiaan olisi käyttöä, mutta en välttämättä ensimmäisenä viitsisi sitä tilata netistä.

Girls' Nite In

2011-07-28T21:35:00.000+03:00

Tämänpäiväinen ukkonen ei ollut mun ystäväni niin millään tapaa.. Heti herätessä ukkonen tuli lähemmäs ja minä kun tunnetusti pelkään ukkosta, olin aika helisemässä. Kirosin ukkosen siihen paikkaan, sillä oltiin S:n kanssa suunniteltu, että nähdään pitkästä aikaa. Ukkonen meinasi vesittää sitten nekin suunnitelmat. Onneksi S kuitenkin suostui raahautumaan Helsingin keskustasta töittensä jälkeen tänne Vantaalle ja pidettiin kiva tyttöjen ilta. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului mm. Sex and the City maraton, mutta päädyttiinkin vaan juoruilemaan kaikkea mahdollista ja DVD:t jäi boksiin. Oli kuitenkin tosi kiva nähdä tyttöä pitkästä aikaa ja sovittiinkin, että heti kun tällä on seuraavan kerran vapaata töistä, mennään ulos syömään.
Suuntana Ravintola Vapiano, missä eräs ystävämme, K, aloitti vähän aikaa sitten työt. Yritetään järjestää niin, että K on vuorossa sinä päivänä, kun ollaan sinne menossa syömään.

Ukkosen laannuttua päivä oli siis varsin laadukas. Ja tällä kertaa jopa onnistuin jo aiemmin mainitsemassani peruna paistoksessa. Siitä tuli parempaa kuin osasin odottaakaan, ehkä hieman pitempään olisi vielä voinut olla uunissa, että koostumus olisi ollut vielä pehmeämpi. Nälkä vei kuitenkin voiton ja olin tyytyväinen!

Pahoittelen, etten saanut kunnon kuvaa, sillä meidän kämppä on yllättävän pimeä, eikä valaistusta saanut säädettyä mitenkään kummoiseksi. Eikä tämä kuva välttämättä houkuttele, mutta tämä paistos on mitä omiaan paistettujen/grillattujen kanafileitten kanssa. Eikä tätä ole ollenkaan vaikea tehdä:
pussi peruna-sipuli sekoitusta pakastealtaasta, purkki Olympia -sulatejuustoa, kermaa ja suolaa maustamiseen. Näitä kun lisäilee kaikkia sopivassa suhteessa vuorotellen kerroksittain, peruna-sipulisekoitus tietysti kokonaan, vuokaan ja laittaa uuniin n. 175 asteeseen ja antaa kypsyä yli tunninkin, niin saa ihan loistavan lisukkeen kanalle. Suosittelen kokeilemaan!
Itse teen kahdelle tämän, niin käytän 2 pussia peruna-sipulisekoitusta, kokonaisen ison purkin Olympiaa ja kermaa menee vähän päälle 4dl.

Tajunnanvirtaa työnhausta

2011-07-27T19:15:00.014+03:00

Mä olen koko kesän yrittänyt hakea töitä, eikä mistään tunnu löytyvän. Haastattelussakin olin viimeksi joskus huhtikuun alussa, vai onko siitä nyt oikeasti vielä pitempäänkin...

Joka kerta aiemmin, kesätöissä tms, mun hakemuksiani on kehuttu tosi paljon, ja nyt niillä ei pääse enää edes haastatteluun.
Toisekseen, en edes voi hakea kuin jotain kahta kymmenestä, koska vaatimukset on sellaiset, etten niitä täytä. Pistää väkisinkin miettimään, että kuinka huonoja mun huonot valintani loppujenlopuksi olivat.
Koulun jättäminen kesken, kahdesti. Mulla on jäänyt kesken niin amis kuin lukiokin. Opiskelu vaan ei ole mun juttuni nähtävästi, eikä tällä hetkellä ole minkäänlaista motivaatiota lähteä opiskelemaan. Näin ollen en siis hakenut yhteis- enkä täydennyshauissa minnekään. Yritän epätoivoisesti edelleen löytää töitä.

Olenko mä liian vaativa sen suhteen, minne suostun hakemaan ja mitä tekemään?
En tiedä. Mulla on vaatimustasoni, siitäkin huolimatta, että koulutus puuttuu. Enkä suostu tiettyjä töitä tekemään, koska tiedän, etten viihtyisi niissä. Työkokemusta mulla on melko vähän, mutta sitäkin monipuolisempaa se on, kiitos mm. kesätöitten ja amiksen harjoittelujakson.
Ja jos rehellisiä ollaan, en edes vaadi mitään ihmeellisyyksiä, tahdon työn, jonne toisetkin ovat päässeet ilman koulutusta. Työn, johon oppii tekemällä ja johon minulla jo on pohjaa.

Muistan vielä parin vuoden taakse sitä, että lähes kaikki vaativat 18-vuoden ikää, enkä voinut hakea läheskään kaikkialle minne olisin halunnut.
Ja se, että niin moni tahtoo työkokemusta, pätee vieläkin. Mikä mietityttää edelleen, on se, että kuinka meidän tulisi saada työkokemusta, jos meitä ei oteta koskaan töihin ilman sitä työkokemusta? Eihän se työkokemus kartu, kun ei saa mahdollisuutta.

Kai ne työt, joissa viihtyy, on nykyään niin ison kiven alla, ettei niitä meinaa sieltä enää löytää. Pitää vain jatkaa yrittämistä. Kohta varmaan aloitan sen paikanpäällä käymisen ja kyselemisen.. Tahdon niitä töitä, mun päivärytmi on taas ihan hukassa, keskiviikkona elän lauantaita...
Epätoivoisina aikoina tarvitaan epätoivoisia tekoja.

SATC 3

2011-07-27T16:40:00.000+03:00

Bongasin näinkin yllättävän uutisen. [Click Click] Huhutaan, että Sex and the City leffoille tulisi vielä kolmas jatko-osa, mutta leffa perustuisikin, täälläkin mainitsemieni, Candace Bushnellin kirjoittamien Carrie Diaries ja Summer and the City kirjoihin. Toisinsanoen leffassa esiteltäisiin rakastamiemme hahmojen elämää, ennen Sinkkuelämää sarjaa.

Mitä mieltä te olette?

Itse olen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Tykkään todella paljon noista Bushnellin kirjoista, jo ihan siksikin, että ovat hömppää. Pidän niistä siitäkin huolimatta, että ne on suunnattu ehkäpä hieman nuoremmalle sukupolvelle. Toisaalta, taidan vielä olla sitä nuorempaa sukupolvea.
Mutta sitten otetaan huomioon, että tähän leffaan näyttelijät vaihtuisivat, mistä en ole niinkään varma, että pitäisin. Eikä leffa varmastikaan voi yltää samalle tasolle kuin kaksi aiempaa, saati sitten itse sarja.

Lisäksi huhutut korvaavat näyttelijät eivät miellytä mua.
Blake Lively näyttelisi Samanthaa, Elizabeth Olsen Carrieta, Emma Roberts Mirandaa ja Selena Gomez Charlottea.
Elizabeth Olsenista en ole ikinä pahemmin kuullutkaan, mutta kuvan perusteella en näe tätä nuorta naista millään tapaa Carriena. Blake Lively toisaalta voisikin sopia rooliin. Selena Gomez taas... no, sanotaan vain suoraan, että Charlotten roolissa näkisin mieluummin vaikkapa Rachel Bilsonin. Eikä Emma Roberts mitenkään muistuta Mirandaa, ihan jo hiustyylinsä takia.
Enpä tiedä, nämä valinnat eivät tosiaan ole mielestäni ne parhaat mahdolliset. Samanthan rooli voisi kyllä sopia Blake Livelylle, mutta kenestä Carrie? Toisaalta, voihan tämä johtua siitäkin, etten välttämättä tahtoisi nähdä ketään muuta kuin Sarah Jessica Parkerin, Kim Cattrallin, Kristin Davisin ja Cynthia Nixonin näyttelemässä näitä hahmoja.

Mitä te pidätte tästä huhutusta roolijaosta?

Ihmettelen myös sitä, miksi pyritään tekemään elokuva, jossa kaikki neljä naista ovat yhdessä, sillä ensimmäinen kirja, Carrie Diaries, ei sisällä muita kuin Carrien, joka vasta toisessa kirjassa, Summer and the City, tutustuu ensin Samanthaan ja sitten Mirandaan. Charlottea ei näy kuin jälkimmäisen kirjan viimeisillä sivuilla.

Kyseessähän ei, ehkä onneksi, ole mikään varma uutinen. Jää siis nähtäväksi, toteutuuko tämä huhuttu Sex and the City 3, vaiko ei.

Mielipiteitä saa toki heitellä tulemaan!
Menisittekö itse katsomaan pätkän teattereihin, mikäli tämä toteutetaan, vai katsoisitteko tyttöporukalla omalta sohvalta? Miellyttääkö roolijako? Jos ei, kenet korvaisitte ja kenellä?

Tytön puute sairastuttaa miehenalun?

2011-07-26T20:34:00.001+03:00

Tässä lukiessani lempiblogieni uusimpia postauksia, törmäsin linkkiin erääseen todella pöyristyttävään artikkeliin.
Kyseinen artikkeli on siis julkaistu Aamulehden sivuilla, puheenaiheena. Kyse on kai siis jostain kolumnin tapaisesta, mutta vaikka teksti perustuukin kirjoittajansa mielipiteisiin, tulisi mielestäni sen silti pohjautua faktoihin.
Voitte käydä lukemassa artikkelin TÄSTÄ, mikäli ette sitä jo ole lukeneet. Lisäksi samaiseen blogiin, josta tämän artikkelin löysin, oli linkitetty Aamulehteen lähetetty lukijapalaute ja sen vastaus. Pääsette lukemaan ne TÄÄLTÄ. Palaute on hyvin jäsennelty ja perusteltu ja olen yksinkertaisesti kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Mutta voiko päätoimittaja todellakin vajota niin alas, mitä hänen vastauksensa osoittaa?

Palataan vielä itse artikkeliin. Käytännössähän kirjoittaja (Markus Määttänen) syyttää nuoria naisia kaikista veritöistä, jotka on tehty nuorten miesten toimesta. "Jos Auvinen, Saari tai Breivik olisivat saaneet vähän seksiä ja edes välillä jonkun tyttöystäväkseen, kenestäkään heistä ei olisi tullut joukkomurhaajaa." Määttänen kirjoittaa.
"Ratkaisevin puute, joka kullakin kolmella joukkomurhaajalla lyhyessään elämässään on ollut, on naisen puute. Breivikin ihmissuhteista ei ole toistaiseksi paljastunut muuta kuin, että hänellä on äiti. Olisi ihme, jos häneltä löytyisi tyttöystävä. Ei ollut Auvisella eikä Saarellakaan."
Olisi mielenkiintoista tietää, mihin nämä väitteet perustuvat?
"Lopuksi ei voi muuta kuin esittää vetoomuksen kaikille nuorille naisille: menkää puhumaan ja tekemään tuttavuutta ujojen, syrjään vetäytyvien hiljaisten nuorten miesten kanssa. Se pelastaa heidät, ja joissain tapauksissa myös kymmeniä muita." Käytännössä Määttänen siis haluaa, että nuoret naiset kantavat erityistä vastuuta syrjäytyvistä nuorista miehistä ja jakavat pillua (pahoittelen sanavalintaani) vain siksi, että näin niistä nuorista miehistä ei ehkä tule massamurhaajia.
Määttäsen väitteet ovat yksinkertaisesti loukkaus naisia, kuten myös eräässä mielessä miehiä kohtaan. Ei kai kukaan voi tosissaan olettaa, että näitten tekojen takana on pelkkä seksin puute? Edes rakkauden puute ei yksinään riitä, näihin veritöihin tarvitaan aina jotain muutakin taustalle.

Lisäksi tahtoisin ihmisten huomioivan sen, että MIKSI, näillä miehillä, jotka ajautuvat tekemään näin hirvittäviä asioita, ei ole sitä tyttöystävää. Ensinnäkin, he tunnustautuvat ihmisvihaajiksi, miksi ihmisvihaaja haluaisi tyttöystävän, ellei löydä toista ihmisvihaajaa, enkä siltikään nää täysin järkevää syytä seurustelulle, miksi ihmisvihaaja seurustelisi. Toisekseen, itsesuojeluvaisto. Kolmanneksi, nämä ihmiset ovat itse, vapaaehtoisesti valinneet jonkinasteisen eristäytymisen muista ihmisistä.

Välillä ei voi kuin miettiä, mikä näitä ihmisiä vaivaa? Markus Määttäsen kirjoitus on yksinkertaisesti todella huonoa journalismia ja toivon, ettei meidän tarvitsisi moista enää sietää. Herra voisi tästedes tarkistaa faktansa ennen kuin jakaa omaa mielipidettään sen sijaisena, tai vaihtoehtoisesti jättää journalismin kokonaan kollegoille, jotka hallitsevat määritelmän Hyvä Journalismi.

Mutta minä lopetan tämän paasaamisen tähän, koska mulle hiipii sellainen tunne, etten pysty tästä aiheesta, ainakaan tällä hetkellä, kirjoittamaan kovin selkeästi ja jäsennellysti. Käykää siis lukemassa Aamulehden artikkeli ja lisäksi Tommy Lindgrenin lukijapalaute ja Aamulehden päätoimittajan, Jouko Jokisen, vastaus kyseiseen palautteeseen

Loppuun vielä lisätäkseni osanottoni Norjan veritöiden uhreille ja menetettyjen omaisille, toki myös koko kansalle. Toivotan kaikille voimia jaksaa eteenpäin.

Bedtime Stories

2011-07-25T22:13:00.001+03:00

Miten teidän maanantai sujui?
Mulla päivä meni ihan kivasti, vaikka herääminen olikin yhtä tuskaa, eikä siivoaminen houkutellut niin yhtään.
Mutta tänään ainakin saatiin sänky haettua ja piti lähteä shoppaamaan tarpeeksi isoja lakanoita. Ja onnistuin tietysti valitsemaan lakanat, jotka on vaan just ja just oikeen kokosia, eikä varmasti pysy paikoillaan koko yötä. No, on sellaisilla ennenkin menty.
Nyt harmittaa, ettei tässä kuussa ole varaa shoppailla. Me kun tarvittaisiin uusi, isompi päiväpeite ja kasa koristetyynyjä, että mä olisin tyytyväinen tuohon. Muutenkin tahtoisin laittaa tätä kämppää, mutta kun se ei ole mahdollista. Meillä on N:n kanssa niin paljon tavaraa ja lähes kaikki sellaista, mitkä on hankittu kiireellä ensimmäiseen omaan kotiin.
No, ehkä sitten kun päästään hankkimaan isompaa asuntoa. Ainakin sen aion sisustaa just niin, kuin itse haluan.

Sisustuksessa, kuten pukeutumisessakin mun silmääni miellyttää mustan ja valkoisen kontrasti. Valkoinen tekee niin helposti tilan tuntua ja mustalla ja muutamilla korostusväreillä saadaan pois kliinisyys, mitä pelkkä valkoinen aiheuttaisi.
Tykkään myös jollain tapaa hieman modernimmasta sisustuksesta, mutta en kuitenkaan perusta liian kulmikkaista linjoista, tahdon sisustukseen pehmeyttä ja kauniita yksityiskohtia. Tässä muutamia netistä löytämiäni kuvia, joista näkyy hyvin, mutta ei kuitenkaan täydellisesti millainen mun makuni on.

Näköjään yksi noista kuvista onnistui jotenkin sössimään itsensä ja huomasin sen vasta nyt. Mutta ehkei se teitä haittaa, jos itsekin sen ehkä kestän. Mitä mieltä te olette valkoisesta päävärinä sisustuksessa?

Nyt mä viimeistään tiedän, millaiseksi laitan makuuhuoneen meidän uudessa kämpässä, sillä tuo ainoa kuva noissa kollaaseissa, joka on makuuhuoneesta, vastaa aikalailla mun unelma makuuhuonetta, vaikkakin kattokruunut todennäköisesti eivät eksy mun asuntoni kattoon heti ensimmäisenä, ainakaan makuuhuoneeseen.

Carrie Bradshaw

2011-07-24T21:34:00.004+03:00

Kaikki varmaan jo tuntevat Carrie Bradshawn, HBO:n hittisarjan (Sex and the City) päähenkilön? Sarja itsessään on aivan loistavaa viihdettää, sopivasti hömppää höystettynä upealla muodilla ja (epätoivoisella) rakkaudella.

Sarjan hahmoista suosikkini on Carrie, koska loppujenlopuksi tähän naiseen on helppo samaistua. Carrie tekee virheitä, ihan niin kuin me muutkin ja löydän itsessäni jotain samaa kuin Carriessakin on.

Mutta ehkä parasta Carriessa on tämän tyylitaju.
Myönnettäköön, että Ms. Bradshaw tekee toisinaan ylilyöntejä valintojensa suhteen, mutta yleensä Carrien tyyli on mitä inspiroivin. Carrien tyyli on niin monipuolinen ja muuntautumiskykyinen, eikä jämähtänyt yhteen tiettyyn muottiin. Carrie uskaltaa kokeilla ja pystyy kantamaan hieman oudommatkin asuyhdistelmät tyylillä ja itsevarmuudella.

Carrien tyylissä ei ole pelkästään kyse kauniista vaatteista ja asusteista, vaan hauskuudesta ja vapaudesta pukeutua miten itse ikinä haluaa. Carrien tyyli on pukeutumista itseään varten ja olemista välittämättä siitä, mitä muut ihmiset mahtavat ajatella. Vasta sen jälkeen on kyse niistä kauniista vaatteista ja asusteista. Carrien tyyli on ehkä hieman yliampuva, yli 10 sentin piikkikorot kioskilla käydessä, mutta juuri se tekee Carriesta niin loistavan pukeutujan. Carrie kantaa vaatteensa aina asenteella ja itseluottamuksella.

Neiti Bradshaw rakentaa tyylinsä kokeilemalla mitä erilaisimpia yhdistelmiä, toisinaan jopa yleisen luulon mukaan sopimattomia. Tästä syystä tulee toisinaan huteja, mutta silti Carrien päällä näkee vain naisen itsensä näköisiä vaatteita. Kokeilun lisäksi Carrien tyyliin kuuluvat erikoiset yksityiskohdat ja asusteet, jotka erottuvat massasta.

Sitä paitsi… Oletteko te nähneet Carrien kenkä kokoelman? Siitä tuskin tarvitsee sanoa yhtään mitään. Antaisin vaikka toisen käteni, jos saisin yhtä kattavan kenkäkokoelman.

I Like My Money Right Where I Can See It - Hangin' In My Closet

2011-07-24T17:53:00.002+03:00

Arvatkaa mitä? Sain sen vihdoin tehtyä! Nimittäin kuvattua kaikki Berliinistä shopatut vaatteet ja kengät. Joten olkaapa hyvä:

Kaikki kengät: Deichmann

Kengät ja laukut: Deichmann

Topit: Pimkie

Jostain syystä Rico tahtoi tulla makoilemaan jokaisen kuteen päälle, eikä näistä kahdesta saanut kuvaa, missä karvahirmu ei olisi ollut.

Vasemmalta oikealle.
Toppi: Pimkie, Toppi/Tunika: Vero Moda, Farkut: Pimkie

Vasemmalta oikealle.
T-paita: New Yorker, Toppi: Forever18, T-paita: New Yorker

Ylhäältä alas, vasemmalta oikealle.
Sortsit: New Yorker, T-paita: Forever18, Toppi, Pimkie, Sortsit: TallyWeijl

Hupsi! Tuonne on eksynyt tuo valkoinen perustoppi kahteen kertaan.
Kollaaseista puuttuvat mekko ja toppi, jotka näkyivät jo aiemmissa päivän asu -postauksissa, jotka linkkasin vielä tuohon.

Kolmessa kuvassa näkyy muuten meidän n. 9 kuukautinen koira, Rico, sekarotuinen pikkukarvahirmu. Muistan, miten en jaksanut odottaa, että saataisiin hassu kotiin viime talvena, se oli kirjaimellisesti rakkautta ensisilmäyksellä.
Ollaan myös harkittu toisen koiran hankkimista N:n kanssa, Mittelspitz yritetään saada jostain, mutta vasta, kun mäkin olen saanut töitä ja ollaan löydetty isompi kämppä ja muutettu.

Ja otsikon lausahdushan kuuluu itse Carrie Bradshawlle.

Viikon Top5

2011-07-23T23:02:00.003+03:00

Sunnuntai on ihan kohta täällä ja viikko hurahtanut silmien ohi lähes huomaamatta. Keräilin tässä lauantai-illan huviksi listan oman viikkoni parhaista jutuista.

1. Paras sää: Sade(kuuro). Mä olen jo pitkään kaivannut kunnollista sadetta, enkä sitä kyllä vieläkään saanut, mutta ainakin sitä vettä tuli enemmän kuin aikaisemmin tänä kesänä hetken aikaa.
2. Paras ruoka: Kanasalaatti Tein tänään kanasalaattia tällä ohjeella, vain vaihtaen paprikat tomaattiin ja kastikkeen jouduin jättämään pois, koska kaupasta ei löytynyt sweet chili -dippipussia.
3. Paras blogi: Cavan blogi. Cava on tällä hetkellä mun suosikki bloggaaja, joka palasi juuri Turkin lomaltaan. Aivan mahtava blogi, kannattaa käydä lukemassa.
4. Paras uutinen: Starbucks laajenee Suomeen. Nyt tiedetään, mistä tämän tytön bongaa ensi vuoden alussa; Helsinki-Vantaan lentokentän toisesta Starbucksista, kunnes ne saavat avattua kahvilan muuallekin!
5. Paras sitaatti: "Life gives you lots of chances to screw up, which means you have just as many chances to get it right." - Carrie Bradshaw

Tarviiko viides kohta sen enempiä selittelyjä? Mä olen vannoutunut Bradshaw fani, jos näin rumasti kehtaa sanoa. Carrien hahmo vaan yksinkertaisesti kolahtaa ja kovaa, en voisi ikinä saada tarpeekseni tästä naisesta.

Toivottavasti teillä oli kiva viikonloppu ja vielä hyvä sunnuntai edessä!

10 Himotusta

2011-07-22T23:10:00.001+03:00

Seikkailin tylsyyttäni Nelly.com:ssa ja huomasin himoitsevani sieltä vaikka mitä.

1. Rakastuin tuohon, koska se jättää hartiat paljaiksi, ja tuon resorin vuoksi ei edes samantien valu takaisin ylös.
2. Olen jo pitempään haikaillut läpikuultavan tunikan perään, mutta vastaan ei ole kävellyt varteenotettavia. Tuo olisi kuitenkin ihan täydellinen.
3. Tuon topin selkä on yhdellä sanallasanottuna upea.
4. Lisäpituus ei koskaan ole haitaksi (kun tämä varsi on vain 150 senttiä lyhyt), ja kiilakorot on aina mukavat.
5. Näitä olen etsinyt tälle kesälle olemattomin tuloksin.
6. Eikä kaksi olisi siis ollenkaan liikaa.
7. Vanhat bikinit on häthätää ostettu, ennen viime kesän lomareissua, onhan ne ihan kivat, mutta nämä eye-candyt olisi aika nam.
8. Statement shoes. Turkoosi on ihana väri.
9. Mun täytyy hankkia jostain clutch, leopardikuosikin uupuu kokoelmista.
10. Eläinkuosit ylipäänsä.

Tässä kuussa kuitenkin ihan turha toivoa, että näitä saisin itselleni tilattua, kaikki rahat kun meni jo Berliinissä. Lisäksi yksikään kollaasin tuotteista ei ole allennuksessa. Jos olisin kahlannut läpi aletuotteet, olisin varmasti sortunut tilaamaan jotakin.

Cookie Dough & Päivän asu

2011-07-22T21:15:00.003+03:00

Hipsittiin N:n kanssa tänään iltapäivällä (herättiinhän me jo 15:30...) keskustassa käymään, koiruuden kanssa, kun miehelle oli tullut postiin paketti. Kävin siinä matkan varrella sitten nopeasti hakemassa kaupasta pakastimen täytteeksi kaksi purkkia Ben & Jerry's Cookie Doughia ja niitten lisäksi vielä litran mansikoita.
Meinasin vaan sulaa sinne matkalle, kun aurinko paistoi ihan pilvettömältä taivaalta ja lämpötila hipoi +30 astetta.

Toppi: New yorker, Shortsit: Tally Weijl, Kengät: Deichmann
Tuossa näkyy vielä tuo topin ihana pääntie.

Lopullinen asu erosi kuvasta sen verran, että kengät vaihtuivat juuri ennen lähtöä. Huomasin, että toissapäivänä käyttämäni kengät olivat silloin hiertäneet tuohon nilkan yläpuolelle haavan, joka oli nyt alkanut mätimään. Inhaa. Kuvassakin näkyy laastari. Päädyin sitten kiskomaan jalkaani viime kesäiset flipflopit, jotka onnistuivat sitten hiertämään ihan pienen rakon jalkapohjaan. (Mikä on aika hassua, sillä käytin noita viime kesänä tosi paljon, eikä ne aiheuttaneet rakon rakkoa, vaan olivat pelastus.)

Tähän kuvaan eksyi sitten vihdoin se rannerengaskin, jota käytin mm. eilen ja tänäänkin se eksyi ranteeseen. Se on kiva. Onnistuin vain Saksassa hukkaamaan toisen noista. Ne myytiin Seppälän alennuksissa kahdestaan, toinen oli juuri tuo hieman leveämpi ja toinen kapeampi, muuten samanlaiset. Kapeampi unohtui Tally Weijlin sovituskoppiin Wilmersdorfer Arcadenissa ja kun huomasin sen ja kävin katsomassa löytyisikö sitä, se oli jo kadonnut. Onneksi tämä leveämpi säilyi!

Mansikoitamansikoita

2011-07-22T00:26:00.003+03:00

Teinpäs tässä illalla vielä jonkinnäköistä mansikkapirtelöä. Eli toisinsanoen sotkin tehosekoittimessa jäitä, mansikoita ja ihan vähän maitoa. Ja kyllä siitä ihan hyvää tuli! Ei yhtä hyvää kuin Bar Berlinissä, mutta hyvää kuitenkin. Lasissakin on vielä vähän jäljellä, ehti vain mokoma lämmetä ja jäämurskakin sulaa, niin ei tuota enää ole niin kiva juoda.

Tumma lasi vähän muuttaa tuon nättiä väriä.

Lisäilin blogini myös Bloglovinin listoille, yritän epätoivoisesti kalastella lukijoita. (:

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Tuplamoka

2011-07-21T22:28:00.002+03:00

Huomasin just, että onnistuin tänään mokaamaan oikeen tuplasti. Meinaa naurattaa ja vituttaa samaa aikaa.
Ensimmäinen moka tapahtui ruokaa laittaessa, mulla oli ihan liian vähän tuorejuustoa ja ihan liian iso vuoka, lopputuloksena vääränlainen koostumus. No, ihan syötävää se silti oli.

Toisen mokan tein ihan äskettäin työhakemuksia lähetellessä. Tiedänpähän ainakin, että sinne en enää toista kertaa taida olla hakemassa, vaikka tilaisuus tulisikin. Toivotaan, että ne eivät huomaa... Turha toivo. :D No ens kerralla sitten muistan paremmin, ettei toistamiseen käy sama moka.

Lisäksi sitten on vielä tämä sisko-tapaus, jonka häät on tulossa ja jotka mun pitäisi suunnitella. Ongelmanahan on vaan se, että... mitkä on upseerihäät?! Ja kun mä en ikinä ole yksissäkään häissä ollut, niin en tiedä yhtään mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Pitäisi lähteä siellä Rovaniemelläkin käymään, mutta eihän mulla tässä kuussa ole varaa ja ainoa kun olisin kyydillä päässyt niin juuri niille päiville on sitten kaikkea muuta mitä ei voi perua. Suostuisikohan sisko vaikka skypekokoukseen mun kanssa...

Sänkyshoppausta

2011-07-21T18:56:00.002+03:00

Tultiin hetki sitten N:n kanssa sänkyostoksilta. Ei mennyt ihan niin kuin oletettiin. Tarkoitus oli ostaa sänky Sotkasta laskulla, mutta eihän ne edes hyväksy vaihtoehtoa lasku.. Olisi pitänyt hankkia Pohjola pankin kautta luottokortti ja ottaa osamaksulla, niin ettei olisi siltä seisomalta tarvinnut maksaa. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan täyttänyt kriteereitä luottokortin saamiseksi, N on kyllä parin kuukauden päästä 20 ja ollut yli vuoden töissä, mutta ei vielä. Minä työttömänä ja vasta 19 vuotiaana nyt en ainakaan olisi sitä luottokorttia saanut.

Lisäksi sänky, jota ensiksi kokeiltiin (Nea jenkkisänky), joka oli muuten aivan ihanan pehmeä, purr, niin sitä ei löytynytkään varastosta ja niitä olisi saatu lisää vasta kolmen viikon kuluttua. Päätettiin sitten kokeilla meidän kakkosvaihtoehtoa, Piscina Siljaa, joka oli sen satasen kalliimpi ja pussijousineen vähän kovempi. Vaikka ei se ollut kyllä yhtään kova, huomattavasti pehmeämpi kuin tuo meidän nykyinen pieni sänky. Tietysti se oli testauksessa jo kulunut, mutta niinhän se tuleva sänkykin käytössä pehmenee. Piscina Silja oli myös hieman parempilaatuinen ja ylipäänsä kestävämpi, kaiken lisäksi ihan kotimainen. Tämän kanssa kävi vielä niinkin hyvä tuuri, että varastosta löytyi vielä yksi kappale, joka varattiin meille.
Ensi viikon alussa käydään sitten hakemassa, kun saadaan rahat. Vähän harmittaa, olisi ollut niin kiva päästä nukkumaan isompaan sänkyyn, lisäksi N:n isä ajoi meidät turhaan paikalle rekalla. Rekalla siksi, että oltaisiin heti saatu sänky mukaan, mutta kun ei sitä saatu vielä maksettua. Onneksi N:n isä kuitenkin suostui meidät ensi viikon alussa sinne uudestaan heittämään, niin saadaan sänky kotiin.

Lopuksi kuvat päivän asusta. Kuvaan ei ikäväkyllä eksynyt mukaan rannekoru, jonka vielä lisäsin ennen Sotkaan lähtöä.

Mekko: Madonna, Toppi: Pimkie, Kengät: Deichmann, Laukku: Deichmann
Kuvasta puuttuva rannekoru: Seppälä

Pahoittelen jälleen laatua, asunnosta puuttuu täysin sopivan korkuiset tasot, joille asettaa kamera itselaukaisinta varten. Pyrin korjaamaan tilanteen jatkossa! Kengistä saatte paremman kuvan myöhemmin Berliinin shoppauspostauksen yhteydessä.