Pennie's - based on true story

Tähän väliin kuulumisia.

2012-02-12T21:27:00.006+02:00

Updating...

Vihdoin pakkaset hellittäneet ja alan pikku hiljaa olla itsekin paremmassa kunnossa! Pientä kipuilua vielä ollut, heikko olo... Kuitenkin päästy taas hevosten ja ratsastajien kanssa vauhtiin.

Voody oli torstaina tunnilla erään taitavan aikuisratsastajan kanssa. Aiheena pohkeenväistöt loivalla kiemuralla ja samalla haettiin ratsastajien istuntaa ilman jalustimia. Eilen juoksutin Voodyn liinassa käyttämällä vyötä ja piuhoja, jotta sain venytystä eteen-alas. Ruuna oli oikein pirteä ja ehdotteli koko ajan vaan laukkaa. Tänään oli minulla vaihteeksi todella vetelä olo, mutta onnistuin ratsastamaan Voodyn kuitenkin (sen jälkeen aika menikin vain nukkuessa, kun olin superväsy). Aluksi juoksutin taas liinassa alkuverkat, sitten asettelin kentälle yhden puomin ja kiipesin selkään. Aluksi käynnissä puomia isolla ympyrällä, sitten samaa ravissa. Ideana oli saada hyvä lähestyminen yksinäiselle puomille, useampi olisi toki ollut helpompaa. ;) Lisäsin vielä käyntisiirtymisen ympyrä toiselle sivulle, jotta sain reaktionopeutta.

Laukat menin ensin uraa pitkin, kulmia ja suoristuksia. Sitten palasin taas ympyrälle ja tähtäiltiin siinä puomille. Jospa uskaltautuisin hyppäämään sillä joku päivä! Olen sivusilmällä katsellut sille estesatulaakin... Lopuksi menin vielä ilman jalustimia - rasittaa noi mun jalat, kun ne ei aina suostu olemaan hiljaa. Tämä nyt meillä kaikilla "muotivirhe". :D Kuten jo aikaisemmin olen sanonut, Voody alkaa nyt olla jo siihen suuntaan kun haluan. Hieman "raskas" kädelle ja nopea jalalle, hakee hyvin alas. Laukannostot ravista parantuneet. Se alkaa olla entistä enemmän unelmien heppa! Kyselin Pinkiltäkin tuntia tälle viikolle, mutta eivät kalenterit mätsänneet... :/ Ehkä myöhemmin onnistuu! Illalla Minna tuli hieromaan ja TENSsaamaan vielä Voodyn. Voodysta on ihanaa, kun kaulan lihaskönttejä hierotaan! Huomenna kevyt käyntipäivä, tiistaina Hanne tulee tunnille.

Biitti on nyt ilmoitettu Ypäjän ponioripäiville, vaikka vähän epäilenkin ettei se vielä pääse läpi. Mennään kuitenkin kokeilemaan! Se on ilmottu myös ratsastuskokeeseen, jonka hoitaa Biittin ykköskuski Hemu. Molempien shettispoikien viime kauden kisatulokset tuli lähetettyä shettisyhdityksen Aktiivikäyttöponi -kilpailuun - katsotaan tuleeko menestystä! Parin viikon kuluttua on taas tuomarikokous, johon olen osallistumassa sekä 3.-4.3. Helsinki Horse Fair -messut, johon talliporukkaa lähdössä. Siellä myös ponijalostustapahtuma, joka kuuluu tuomarikoulutukseen. Kuuntelemaan rakennearvosteluja...

Olen pikkuhiljaa saanut meidän toimintaa kehitettyä eteenpäin. Ensin SRL:n hyväksyntä, valmentajan paperini ja nyt uusimpana tallin oman ratsastusseuran perustaminen! Rekisteröintihakemus jätetty ja odotetaan hyväksyntää. Sitten haku SRL:n seuraksi! Tällä kaudella taidetaankin sitten edustaa itseämme, eli Playsson Ridersia! :) Lyhenne on vielä keksimättä... Seuran ensimmäinen iso homma on järjestää loppukesästä shetlanninponien SM-kilpailut, tosin ei meillä - kenttä niin pieni.

Tässäpä kuulumisia, kehitetään taas uutta!

Peukku pystyyn FB:ssä!

2012-02-10T15:19:00.003+02:00

Käykää tykkäämässä meistä Facebookissa - suunnitteilla sinnekin arvontoja! Löydät meidät haun kautta Palomaan Ponitalli / Playsson Equestrian tai klikkaamalla alla olevaa painiketta! Kiitos!

Pikeuria tarjolla!

2012-02-10T10:22:00.002+02:00

Lukijakilpailu 170 kohdalla.

170 täynnä, kipuaminen kohti 180:tä alkanut! KIITOS TUHANNESTI! Tämän kertaisena palkintona on luvassa Pikeuria, en ole vielä päättänyt mitä varastosta kaivan. :) Säännöt on nyt hieman erilaiset, hylätään hetkeksi arvontakone. Perustele kommentissasi miksi sinun pitäisi saada Pikeur -palkinto? Itsesääli ja nuoleskelu sallittua. :D Osallistumisaikaa on 25.2. asti.

Hurraa heppapupat!

2012-02-09T22:09:00.005+02:00

Ystävältäni aikoinaan opittu lainasana; heppapuppa = innokas hevostyttö

Dressy Rider kyseli blogissaa hyvistä hevostenhoitajista, joten muotoilen vastaukseni postausmuotoon. Tämä on kunnianosoitus ja kiitos teille kolmelle heppapupalle, Roosalle, Mantalle ja Aliisalle, tähänastisesta taipaleestamme! :)

Olen hevosurani aikana törmännyt useisiin tekopyhiin selkäänpuukottajiin, jotka esittävät kaveria ja sen jälkeen kun ovat saaneet haluamansa, kääntävät takin. Onneksi meille on nyt tallille kasautunut hyvä porukka juuri sopivia ihmisiä! Heppapuppia meiltä löytyy useita ihania, mutta osa on syystä tai toisesta vaan ahkerampia. Kaikki kolme edellä mainittua tyttöä aloittivat meillä pikkupikkutyttöinä käymisen ratsastustunneilla. Ovat käyneet melkein siitä asti, kun yritystoiminta alkoi. On ollut hienoa seurata kuinka tytöt ovat kehittyneet ja kasvattaneet taitojaan sekä itsetuntooaan. Vielä hienompaa on, että heihin voi luottaa. Se on tärkeä ominaisuus heppapupissa.

Roosa ja Playsson kisoissa.

Ikä on heppapupassa tärkeä ominaisuus. Minkä ikäiseen heppapuppaan voi sitten luottaa? Meidän luottopupat ovat 13-15 vuotiaita. Tietenkään en anna heidän täysin ominpäin toimia, mutta valvottuna saavat hoitaa sovitut tallihommat. Kun olen kipeä tai tunnit on peruttu pakkasen takia, tytöt käyvät liikuttamassa ja kävelyttämässä poneja. Meillä ei pääse vinkumalla ratsastamaan, vaan ratsastus täytyy ansaita. Silloin saatan myöhemmin pyytää ponien kyytiin, kun tarve vaatii. Paljon on puhuttu heppapupista, jotka vain hinkuvat ratsastamaan - töistä viis. Kannataa olla tietty kuri ja säännöt! Jos niitä ei noudateta, voi etsiä uuden heppapupan, joka osaa toimia oikein. "Ennen vanhaan" puunattiin varusteita, taluteltiin hevosia, siivottiin tallia, ratsastettiin rähjäisimmillä ravureilla - mitä vain, kunhan sai olla hevoshommissa! Ratsastus ei ole pääasia tässä harrastuksessa. Nuorille täytyy näyttää ja opettaa lajin kaikki puolet.

Kisoissa vanhemmat tytöt ovat olleet korvaamattomia! Kun heitä neuvoo alusta pitäen menettelemään oikein, he vastaavat "aikuista heppapuppaa" eli heppakurppaa. Viime kaudella minulla oli heppapuppiamme mukana kisoissa ja valmennuksissa, mm. kahden päivän reissulla Ypäjällä. Eikä heitä haitannut ollenkaan ahtautua hevosautoon, kaatua kauppakassin kanssa pyörällä tielle ja nukkua 10 neliön mökissä. :D Saati hakea helteellä poni Turusta... Ensi kesänä varmasti uudet seikkailut!!

Topi ja Manta.

Heppapupan tulee myös olla omalla tyylillään nöyrä. Olla kohtelias toisia ratsastajia ja heppapuppia kohtaan, reilu hevosille ja muistaa kiittää lopuksi, sillä minäkin kiitän avusta päivän päätteeksi. Sanallisen kiitoksen lisäksi lahjon heppapuppiani säännöllisin väliajoin hevostapahtumien lipuilla, vaatteilla jne. :) Lisäksi olen kuljettanut heitä korvauksetta kisaamaan ja muualle.

Heppapupat ovat yleensä nuoria ja monella hevosenomistajalla on asenne, ettei heidän kanssa voi tai saa ystävystyä. En itsekään nosta heitä samalle tasolle ikäisteni ystävien kanssa, mutta silti heihin on kaverisuhde. Auktoriteetti tulee kuitenkin säilyttää, varsinkin kun on lisäksi valmennussiden. Samalle teinitasolle ei kannata vajota. ;) Keppiä ja porkkanaa!

Pitäessäni ponikerhoa, huomaan kuinka tärkeää lapsille on saada puhua hevosista ja muista päivän polttavista puheenaiheista aikuiselle. Ponikerhossa kasvaa tulevaisuuden heppapuppia ja ammattilaisia hevostenhoitajia. Heppapupille painotan aina, että koulu ja läksyt tulee hoitaa ensin. En halua orjapiiskurin mainetta vanhempien keskuudessa ja jos tallille menee myöhempään, kyyditsen tytöt kyllä kotiin. He eivät ole töissä tallilla, vaan apulaisia. Hevosala on kasvava luonnonvara ja suomalaisille hevostenhoitajille on aina töitä. Hevostenhoitajan ammattitutkinto on hyvä ja samalla voi lukea ylioppilaaksi kaksois- tai kolmoistutkinnolla.

Aliisa ja kesäponi Voida.

Pitäkää heppapupista ja vanhemmista hoitajistanne kiinni! Olkaa reiluja, palkitkaa ahkerat ja kouluttakaa uusia hevostyttöjä! Jonain päivänä he ovat hevosen omistajia ja muistavat teidät positiivisesti. Siinä on tilaisuus taas uusille heppapupille! Näin käynyt myös minulle aikoinaan. Sain tilaisuuksia, joista olen oppinut uutta. Lopuksi Mantan video tallipäivästä (mukana meidän 4v. villikkotamma):

Esteratsastuksen lajiominaisuuksia.

2012-02-07T21:10:00.007+02:00

Joku henkilö toivoi estepainotteista postausta - tässä tulee!

Minkälainen on hyvä esteratsukko?

Ratsukolla on paljon yhteisiä ominaisuuksia erillisinä urheilijoina. Erityisesti heillä tulee olla rohkeutta ja epäröimättömyyttä. Ratsastajalla tulee olla hyvä kyky ennakoida tilanteita, ratsastaa jokaista hevosta tason ja yksilöllisyyden mukaan ja kyky toimia nopeasti eli korjata virheet. Hyvä fyysinen kunto ja paineiden sietokyky kuuluvat kilparatsastajan ominaisuuksiin. Kehonhallinta, vahvat jalka- ja selkälihakset. Ratsastajan tulee pystyä toimimaan kilpailutilanteessa. Tähän liittyy myös ns. estesilmä, taito ratsastaa rata "etukäteen".

Ominaisuuksia voi kehittää monella eri tavalla. Taitoa ratsastamalla paljon erilaisia hevosia, psyykkisellä valmentautumisella, näkemällä oppimisella ja ratsastettavilla harjoituksilla. Haastavien ratsastustehtävien lisäksi kannattaa ratsastaa tapapainoa ilman jalustimia tai harrastaa vapaa-ajalla kuntourheilua. Siihen kuuluu myös terveellinen ruokavalio ja elämäntavat.

Mielestäni Jessellä & Bambella on hyvä estefysiikka.

Estehevosen tulee - kuten muidenkin kilpahevosten - olla terve ja omata hyvä kestävyys. Tämä tarkoittaa fyysistä ja psyykkistä sietokykyä kilpailusuorituksissa. Kaikki tietävät, millaista on matkustella hevosen kanssa, joka ei pysty olemaan rauhassa vierailla paikoilla. Esteratsulla on monia jalostukseen liittyviä tarpeita; ketteryys, rakenne ja liikkeet. Rakenteeseen kuuluu vahva takaosa ja kinnernivelet sekä pitkät jalat. Liikkeiden puolesta pitäisi löytyä vahva, kimmoisa ja elastinen laukka sekä hyvä ponnistusvoima. Hevosen tulee myös sopia halutulle tasolle, eli on kapasiteetiltaan oikea. Sillä pitää olla "estepää". Jos ratsastaja pystyy ratsastamaan heikompia hevosia, olisi toivottavaa, että hevosellakin olisi "kyky" pelastaa heikompi ratsastaja. Tärkeintä on kuitenkin ratsukon yhteistyö.

Estehevosen ominaisuuksia voi taas parantaa sillä, että hevosella on oikea koulutus ja oikeat harjoitteet sekä treenaus ja ruokinta. Pitkällä aikavälillä omaisuuksiin vaikuttaa jalostus (esim. luonne) ja mahdollinen suku sekä rakenne.

Ratsukon yhteistyö kehittyy säännöllisellä harjoittelulla ja peruskunnon ylläpidolla. Siihen kuuluvat puomitehtävät, mäkitreeni, erilaiset hyppy- ja lähestymisharjoitukset ja ehkä tärkeimpänä kilpailukokemus. Ratsastajan ja hevosen keskeinäisen luottamuksen saa pilattua nopeasti teettämällä ratsastajalle liian vaativia korkeuksia tai liian pitkiä ja vaikeita ratoja. Sama koskee, jos tehtävät ovat hevosen tasoon nähden liian vaativia tai hyppyjä tulee liikaa yhteen treenikertaan.

Taidot radalla

Asia mikä tuntuu suomalaisilla esteratsastajilla olevan hukassa on verryttely. Verkassa otetaan 50 hyppyä kesähelteellä ja sitten ihmetellään kun ei poni kulkenut. Verryttelyaikataulu tulee siis suunnitella huolella. Mikä on omalle hevoselle riittävä? Pari kolme hyppyä per suunta ja este? Kun sitten lähdetään kilparadalle haluamme tehdä parhaimman mahdollisen suorituksen. Suorituksen pitäisi olla rento, tasapainoinen sekä saada ratsastettua tiet ja rytmi oikein. Ratsastajan tulee ratsastaa ongelmitta suhteutetut, sarjat, pidemmät välit, kaarteet sekä eri estetyypit- ja materiaalit.

Jatketaan ensi kerralla siitä, miten voi edellä mainittuja harjoitella!

Tasapaino on yllättävän vaikea asia...

Sieltä ja poikittain.

2012-02-05T16:03:00.004+02:00

Viikonsisäiset tapahtumat jaossa.

Olen viettänyt kovin vapaata viikkoa, kiitos järkyttävien pakkasten. Meillä ollut -24-32 astetta pakkasta yötä päivää, joten luonnollisesti valmennustunnit ja muut systeemit peruuntuivat. Maanantaina kävin pitämässä ponikerhon, jossa tutustuttiin vähän rotuihin ja askarreltiin julisteita. Vanhemmat tytöt opiskelivat englannin hevossanastoa. Illalla olin vielä taidekurssilla jatkamassa grafiikan painamista.

Pakkanen herättää aina keskustelua sekä hevos- että koirapiireissä. Missä asteessa on vielä turvallista ja järkevää treenata? Ammattilaiset, kuten Piia Pantsu, ovat sanoneet, ettei yli -15 pakkasessa tehdä kuin kevyttä harjoittelua. Mielestäni niin kauan kuin itse tarkenee, voi ratsastaa käyntiä ja hölkkäpätkiä, mutta ei rasittaa. Tähän sitten vedetään aina ravihevosten treenaaminen mukaan, johon täytyy sanoa, että itsepähän tietävät mitä tekevät. Keskiverton kilparatsun fysiikka kun ei ole samalla tasolla kuin starttaavan ravurin. En usko, että kova pakkanen on hyväksi keuhkoille, lihaksille tai silmän sarveiksalvoille. Kaikki tehkööt hevostensa kanssa mitä haluavat, mutta oma on se, etten altista hevosiani kovalle fyysiselle rasitteellee yli -15 asteen pakkasessa. Se koskee myös valmennustuntien pitoa, en halua että ratsastajat paleltavat itsensä. Enemmän pakkasajatuksistani voi lukea viime talven postauksesta. Onneksi nyt on luvattu lauhtumista!

Mun uusi Hello Kitty -lompakko ja Voodyn dralon. :D

Tytöt käyneet ponien kanssa kävelemässä pitkin viikkoa, mutta yleisesti ottaen ollut kovin iisiä... Tiistaina päätimme lähteä maastoon; minä Voodylla ja Manta & Aliisa Puten ja Tessan kanssa. Ja eikös en ainoan kerran vuodessa, kun päätän lähteä maastoon tulee heti alkumetreillä takaa tukkirekka! Meillä ei onneksi kukaan hevosista ole kovin säikky, mutta varauksella oltiin liikkeellä - Voodyn toka maastoreissu meillä. "Ja sitten tytöt hölkkää..." Ravattiin tien pätkä seuraavaan risteykseen, jossa rekka pääsi lopulta ohi. Loppulenkin menimme omassa takametsässä polkuja ristiin rastiin. Mahtavasti lunta, tuli hyvää hankitreeniä! Reippaan puolen tunnin jälkeen oli jo varpaat jäässä.

Tänä viikonloppuna piti olla Pia Varjosen valmennuskurssi, mutta yllättäen sekin peruuntui kylmän takia. Varasin jatkopaikan maaliskuun kurssille ja ilmoitin Jessenkin. Pinkki kutsui tulemaan tunnille aikaisemminkin jo! Eilen lauantaina kävimme katsomassa pienellä porukalla elokuvissa Hulluna Saraan -leffan, joka oli OIKEASTI suomalaiseksi pätkäksi hyvä ja hauska! Suosittelen näkemään! Etenkin Ville Virtanen ja LOST-tähti Emilie de Ravin oli loistavia! Leffan jälkeen kävimme hoitamassa vielä hieroja-Minnan hevoset sisään, lomittamassa kipeänä olevaa perhettä. :)

Taudista puheen ollen, olen ollut koko viikon lievässä flunssassa, mutta nyt se iski todella! Aamulla heräsin kauheaan oloon, kurkku on kipeämpi eikä henki kulje. Lisäksi oikea silmä oli muurautunut kiinni - jostain oli hyökännyt yöllä silmätulehduskin! Voi prkele sanon minä! Eipä ole pahemmin tarvinnut tänään tehdä mitään, ei ole yhtään voimia ja heikko happi. Jesse ja äiti hoitaneen tallihommat. Toivottavasti ensi viikolla saa asioita hoidettua ja töitä tehtyä. Ratsastajatkin varmasti tahtovat jo ratsaille!

Esittelyssä: puoliveriset.

2012-02-03T13:01:00.009+02:00

Esittelysarjan kolmas osa ja 200. teksti!

Esittelyvuorossa puoliveriset ja muut sekarotuiset hevoset! Näitä meiltä löytyy varmaan eniten... Itse en omista kuin kaksi ja puoli, joten eiköhän mennä suoraan asiaan!

- VOOD RIVER eli Voody

Voody on hevonen, joka rikkoi kolmannen kerran "osta vain yksi hevonen per vuosi" -sääntöäni... Mutta ehkä se on hieman lievempi rikos, koska myin yhden poiskin. Voody on syntynyt 8.5.1999 ja on rodultaan FWB eli suomalainen puoliverinen. Ellin myötä kiinnostuin FWB-rodusta eikä nyt ollut tarvetta vaihtaa. Voody on Sebastian Nummisen kasvatti, mutta on kovin pakotettu koulupuolen ratsuksi. (Ei olla vielä kokeiltu hypätä, toim. huom.) Aikasemmin se on tunnettu lempinimellä Ripa, mutta se on enemmän Voodyn näköinen mielestäni.

Voody on luonteeltaan hyvin herkkä ja se tihrustaa itkua vähintään kerran päivässä. Ikävintä on naapurikarsinan inha tamma, johon palataan myöhemmin. Voody hakee lohtua painamalla pään syliin ja nuuhkimalla naamaa. Se on sellainen "anteeksi, että olen olemassa" -tyyppinen. Kuten arvata saattaa, se on hyvä käsitellä, hoitaa, kengittää ja kuljettaa. Maastossa oleminen pelottaa, oli yksin tai kavereiden kanssa, mutta siihenkin on vaan totuttava. Ratsastettaessa voi kentän nurkissa olla jotain jännittävää, tämä ilmenee yleensä vain hoviratsastajan kanssa. Itse uskallan sillä mennä vaikka ilman jalustimia tai satulaakin. Ei ongelmia.

Talven verran treenaamme nyt kuntoa ja lihaksia, jotta pääsisimme ensi kesänä kilpailemaan koulua aktiivisesti. Voody osaa vaativan tason liikkeet, mutta on vielä kovin ruosteessa ja vaatii lisää massaa. Myös eteenpäinpyrkimyksen ja ryhdin kanssa on töitä. Tarkoituksena olisi päästä useammin valmentajien silmän alle, kuten Marikan ja Pinkin. Tavoitteena on aloittaa HeB-HeA luokista ja katsoa riittääkö rahkeet VaB:hen. Pitää ottaa huomioon, etten todellakaan ole syntyperäinen kouluratsastaja!

Pari linkkiä; Voody Sukupostissa ja YouTubessa.

- DOPPSTONE eli Topi, Töple tai Pöple

Topi on syntynyt 28.5.1997 ja rodultaan tilasto, mutta lasken sen heikoin perustein myös puoliveriseksi. Sen isä on täysiverinen, Cajus Aminoffin edemennyt kenttäratsu Rant xx. Emä puolestaan on tavallinen lämminverinen. Topin ostin "melkein" oppikirjan mukaan, eli kuvan perusteella niin, että se tuotiin pihaan. Oli kuin jouluaatto, kun ensimmäisen kerran kiipesin satulaan. Onneksi en pettynyt, kyseessä oikein mukava ja sympaattinen hevonen!

Topi on ikuisuusprojekti, joka on mieleltään, osaamistasoltaan ja fysiikaltaan ihan 4-5 -vuotiaan tasolla. Suurin ongelma sen kanssa oli se, ettei sitä oltu ratsastettu tarpeeksi pyöreäksi. Ruuna kulki siis korkeassa ryhdissä, pää pystyssä, selkä alhaalla ja alakaula pullottaen. Lisäksi siltä puuttuu ravissa järkevän tahdin säilyttäminen. Se ei silti lähde käsistä, keuli tai pukittele. Topista ei siis ole kouluratsuksi, mutta se onkin parhaimmillaan maastossa ja esteillä. Estehevoseksi sen hankinkin, kuitenkin selkäni on eri mieltä enkä voi sen kanssa tehdä sitä mitä haluaisin. Hyppääminen on minulta nyt täysin loppu, jos haluan kävelykyvyn säilyttää.

Kävimme keväällä yhdet estekisat, joissa vauhtia riitti... Ne olivat Topin ensimmäiset viralliset kilpailut, 14-vuoden iässä! Kesällä olimme myös Piia Pantsun valmennuksessa, joka meni hienosti! Toiselle päivälle emme voineet osallistua, jälleen kerran pahan selkäkipuni takia. Tällä hetkellä Topi on kevyesti opetuskäytössä osaavilla ratsastajilla, lähinnä yksäreillä. Lisäksi olen harkinnut sille uutta vuokraajaa eikä ole mahdotonta, että myisinkin sen oikealle ihmiselle. Topi kun on superhauska tapaus!

Lisää linkkejä; Topi Sukupostissa ja YouTubessa.

- BLUEBERRY SKY eli Bambe

Bambe on Saksasta tuotu puoliverinen (tilasto), arvoitu syntymävuosi 1999. Ostin sen syksyllä 2007 tarkoituksena tehdä siitä itselleni estehevonen. Koeratsastuksessa ei kuitenkaan tullut "sitä" fiilistä, sitä että tämä olisi Se Oikea. Äitini halusi sen jokatapauksessa meille ostaa, joten kaupat tehtiin. Kuten jo aluksi aavistelin, ei meidän yhteistyö toiminut halutulla tavalla. Niihin aikoihin Jesse tuli kuvioihin ja alkoi pyynnöstäni ratsastaa Bambea. Heillä synkkasi hienosti, joten lahjoitin Bamben hänelle. Minulla oli silloin jo Naape ratsastettavana ja kisattavana ja se riitti minulle hyvin! Olen siis Bamben toinen omistaja, joskin se hiljainen osapuoli, sillä minulla ei ole tarvetta puuttua Jessen ja Bamben treenaamisiin. Tosin välillä on pakko avata suu ja neuvoa... :)

Bambe on kovin tammamainen ja luonteeltaan kuumanpuoleinen. Se ei ole helpoimpia hevosia hoitaa tai käsitellä. Bambe ei ole vihainen, mutta osaa uhkailla takakavioita heiluttelemalla. Välissä se on oikea enkeli, pitää halailemisesta ja rapsuttelusta. Ratsastaessa se lämpiää helposti, hyppää kovaa ja korkealta. Maastossa kulkee kyllä, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Bambe ei kertakaikkiaan ole kovinkaan simppeli ja joku sen varmasti määrittelisikin ongelmahevoseksi... Meillä sen kanssa on kuitenkin mennyt ihan hyvin!

Lisäksi meiltä löytyy ex-hevoseni SALLY III DK eli Salli tai Muori. Salli on 19.6.1995 syntynyt DWB-tamma, eli tanskalainen puoliverinen. Se on monen mutkan kautta nykyisin Jessen omistuksessa. Salli on arvonsa tunteva vanha rouva, joka nuorena tyttönä hypännyt isoja luokkia ja mm. 150 cm radan treeneissä Ville Kulkkaan kanssa. Salli tekee opetustöitä ja treenailee Jessen kanssa koulua.

Loppuun linkki; Bambe ja Salli YouTubessa (VANHA!!) ja Salli Sukupostissa.

Kuolaimet.

2012-02-02T13:06:00.006+02:00

Toivepostausten purku jatkuu...

Minulta kyseltiin myös kuolaimista ja kuolainvalinnoista. Käyn nyt vähän läpi suosikkikuolaimiani ja miksi/miten niitä käytetään! Minusta ongelmia ei ratkaista kovempaa kuolainta vaihtamalla, vaan ensin selvitetään syy (hampaat, selkä, jalat vai kuski) ja sen jälkeen mietitään tarvitseeko kuolaimiin tehdä muutoksia vai pitääkö opetella ratsastamaan paremmin, esim. istunnalla. Ilman kuolaimen kokeilua ei kannata lähteä suoraan valmennukseen tai kisoihin!

Nivelkuolain ja kolmipala

Kaksi peruskuolainta on nivelet ja kolmipalat. Jos meille tuleva hevonen ei heti vaadi erityistä kuolainta, ratsastan aina "koekierroksen" jommalla kummalla näistä kuolaimista. Siitä saa hyvän käsityksen, miten rehellisesti hevonen reagoi pidätteisiin ym. Varsinkin, jos koulupuolelle tähdätään, tulisi ratsun toimia mahdollisimman simppeleillä kuolaimilla. Se kertoo myös ratsastajan taidoista; vaikuttamisesta istunnalla ja tasaisella tuntumalla.

Nivelkuolaimessa on pyörivät kuolainrenkaat. Nivelkuolaimen tulee olla oikean mittainen, toisin sanoen riittävän lyhyt ja ylös tuleva. Silloin se ei käänny kitalakea kohti. Niveliä on eri paksuuksia ja niiden vahvuudesta on eri mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että mitä paksumpi, sen pehmeämpi. Ohutta n. 10 mm niveltä voidaan käyttää esim. kankisuitsituksessa bridong -kuolaimena.

Kaksinivelinen kuolain eli kolmipala huomattavasti pehmeämpi, sillä siinä hevosen kielellä on enemmän tilaa. Se sopii hevoselle, jolla on matala ja/tai suora kitalaki.

Baucher eli varsinivel

Baucheria käytän hevosilla, jotka vaativat hieman paremmin kontroilloivaa kuolainta. Baucherista muodostuu vähäinen vipuvaikutus, sillä poskihihnat kiinnittyvät eri renkaisiin kun ohjat. Ohjat pääsevät kuitenkin liikkumaan renkaassa vapaasti. Ylävarsi tehostaa kuolaimen kääntävää vaikutusta, eli asettaminen helpottuu. Baucher on myös sallittu koulukilpailuissa.

Oliivi- ja D-kuolaimet

Näiden kuolaimien vaikutus on verrattavissa niveliin, sillä erolla, että kuolainrenkaat eivät pyöri eli ohja "stoppaa". Näin ollen vaikutus on nopeampi ja ne ovat hellemmät suupielille. Oliivikuolain sopii hyvin koulutreeneihin, D-kuolaimen otan, jos innostun hyppäämään. D-kuolaimesta löytyy myös kuparirolleri versio, joka sopii hevosille jotka esimerkiksi purevat kiinni esteelle lähestyessä tai joka ei nosta päätään ajoissa. D-kuolaimesta (ja bristolista) tulee lisäksi lievä vipuvaikutus. Kuparirullat edistävät syljeneritystä.

Pessoa

En juurikaan käytä erikoisia tai vahvoja kuolaimia. Kuulun kuitenkin niihin kiisteltyihin hevosihmisiin, jotka suosivat pessoa -kuolainta. Pessoa on verrattavissa olympioihin, mutta niistä puuttuu yksi rengas. Pessoa on käytössä lähinnä silloin, kun kyydissä on nuoria ratsastajia. Kilpailutilanne tai reipas maasto ovat sellaisia tilanteita.

Pessoaa voi käyttää kahdella vipuvaikutuksella eli normaalissa kuolainrenkaassa tai alemmassa pikkurenkaassa. Tarvittaessa kuolainrenkaat voidaan yhdistää toisiinsa deltaohjalla. Pessoaa (ja olympiaa) suositellaan käytettäväksi leukaremmin kanssa, mutta makunsa kullakin. Remmiä on hyvä käyttää silloin, kun on vain yhdet ohjat, silloin varsi ei pääse kääntymään ja painamaan nivelosalla hevosta kielestä. Pessoan miinuspuoli on se, että se on vaikutukseltaan vahva, mutta hidas.

Yllä mainittujen vempaiden lisäksi käytän muitakin satunnaisia kuolaimia, kuten kumista niveltä/D-kuolainta, kankia, fullcheekiä ja hyppyaikoina tuli ratsastettua waterfordilla sekä hyvin lyhyen ajan gägeillä. Pelhamit ja hackamore eivät kuulu sanavarastooni. Ne, jotka niitä käyttävät, tietävät toivon mukaan syyt niiden käyttöön. Kovien kuolainten käyttöön oikeuttaa vain se, että on taitava ratsastaja ja osaa niitä käyttää sekä osa-aikaisesti silloin, kun ratsukon (tai muiden) turvallisuus sitä vaatii. Kovia kuolaimia ei tule yhdistellä apuohjien, kuten gramaanien kanssa.

Lisätietoja kuolaimista sekä niiden käytöstä löytyy kattavalta sivustolta: http://www.hevosfakta.fi/KUOLAIMET/

Oman tekstin tukena käytetty Jenni Hakosalon lehtijuttua (Pro Hevonen 2/09). Kuvat netin ihmeellisestä maailmasta.

Triplasti palkittuja.

2012-01-31T14:38:00.005+02:00

Lukijakilpailun tulos.

160 lukijaa kasasssa ja ollaan hilkun verran vajaat 170 kappaleesta! Kovaa vauhtia kipuan kohti paria sataa, kiitos!

Tämän kerran palkinto oli siis ylläri ja se on Edward Goddardin este/yleisraippa, jossa hyperhieno neonvärinen kahva. Palkinto arvottiin taas RANDOM.org:in avulla ja voiton vei Jenni S. Jennillä oli niin monta blogia, etten saanut selville minkä niistä linkittäisin... Anyway, laitatko Jenni minulle vielä osoitteesi mailitse (penny@playsson.net), niin pistän pienen paketin tulemaan? :)

Lisäksi haluan antaa pienet kannustuspalkinnot kahdelle mahtavien postausaiheiden antajalle! Söpöt Nicin heppa-avaimenperät (Eskadron -tyyliin) saavat Lammas ja Laura. Laitatteko tekin osoitteenne yo. mailiin? Kiitos!

Seuraavassa arvonnassa lähtee matkaan Pikeuria, joten pysykää messissä!

Kenkien vika.

2012-01-29T21:49:00.004+02:00

Toiminnallisia päiviä.

Pakkanen on sitten tullut, vaikka olin tilannut leudon ja vähälumisen talven! Olen ollut taas menossa koko viikonlopun. Tänään tein Sadun kanssa Voistiossa aamutallin ja otettuani pienet päiväunet lähdin Tuulokseen opettamaan jälleen kivaa 3v. welshtammaa. Valmistelen sitä ohjasajolla keväällä aloitettavaan ratsutukseen.

Illalla liikuttelin Voodyn kevyelti, sillä se oli saatava töihin hieronnan ja sen jälkeisen vapaan jälkeen. Aluksi juoksutin molemmat suunnat liinassa ja sitten kiipesin satulaan. Palatakseni otsikkoon - minulla siis kovassa käytössä superlämpimät moonbootsit, joita ilman en poistu talosta. Niillä on mukava pitää tunnit ja hoitaa tallihommat. Ei palele varpaita! Kirotut saappaat eivät vaan mahtuneet mun ultrapäheisiin Ducan jalustimiin, joten oli pakko tuupata ilman. Mutta olipa tehokasta!

Ollaan nyt muutenkin löydetty Voodyn kanssa jo vähän oikeat napit. Ryhti ja eteenpäinpyrkimys on saavutettu asteittain ja tänään sain aikaiseksi jopa minipienen pätkän "showravia". Toivottavasti ei tule luvattuja -30 asteen pakkasia, että päästään viikon kuluttua Pinkille treeniin ja kisoihin!

Vielä näitä kuvaussessioiden tuloksia...

Eilen oltiin Kirsin ja Jessen (+ muiden tuttujen) kanssa Kyran ja KorKin synttärigaalassa Ruskeasuolla. Ilta alkoi klo 19.30 ja loppui kymmenen aikaan. Kotona oltiin joskus puoli yksi yöllä (ja reippaana 6.30 ylös). Ohjelma oli kovin huumoripitoista showta, mutta mielellään sitä katsoi. Huippuina mm. Marko Björsin ja Janne Berghin Chaplin -teemainen esitys, jossa Bergh teki naistensatulalla piaffit! Mutta AIVAN lyömätön hetki oli nähdä Kyra itse omassa ohjelmanumerossaan! Kauhea taantuma pikku heppatytöksi, mutta kun näki Kyran ekaa kertaa livenä ja vielä samantien yhden käden piruetit! *huokaus* Toivottavasti KorK:in sivuille tulee materiaalia!

Loppuun vielä ihanan virolaisen artistin Iiriksen kappale Melyse:

Ratsastus ja valmennus.

2012-01-27T22:56:00.001+02:00

Toivepostausten purkamista.

Sain paljon hyviä postausaiheita, joita nyt pikkuhiljaa alan käydä läpi. Suurin osa toiveista koski omaa ratsastustani sekä ratsastus/valmennustuntien pitoa. Jotenka yritän selvittää minun ajatusmaailmaani ratsastuksen suhteen!

Kuinka suunnittelet ratsastuskertojasi? Onko sinulla etukäteen suunnitelma? Onko sinulla jonkinlainen kaava, jota toteutat aina ratsastaessasi? Vai menetkö aina vaan fiiliksen mukaan?

Kaikki riippuu paljon siitä, millä ja millaisella hevosella ratsastan. Onko kyseessä oma vai asiakkaan hevonen, ollaanko kotona, vieraalla tallilla vai maneesilla. Ratsastan paljon ympyröillä, sillä olen oppinut vuosien varrella ottamaan niistä hyödyn irti. Ympyrällä saa helpoiten asiat läpi, kuten sisäpohkeen, taivutuksen ja ulkoavut. Saatan ensin ratsastaa verryttelyt uralla ja isolla keskiympyrällä kevyessä ravissa. En juurikaan suunnittele esimerkiksi viikon tarkkoja liikutusohjelmia, koska tiedän aina, että tilanteet muuttuvat enkä välttämättä pysty ohjelmaa noudattamaan. Kalenteriin kyllä merkkaan kuka liikkuu ja milloin.

Kaava löytyy siinä mielessä, että teen asiat aina tietyssä järjestyksessä. Ensin alkukäynnit 10-15 minuuttia, jonka aikana aloittelen jo työt. Sitten kevyttä ravia reippaassa tempossa juurikin ympyröillä ja kaarilla. Sen jälkeen tarvittavat treenaukset harjoitusravissa (avot, sulut, väistöt) ja muutama laukannosto. Kun hevonen on laukannostoilla herätetty, teen laukkatyöskentelyn, joka on varmasti lyhin osuus. Talvisin on turvallisinta laukata isolla linjalla ja tehdä siirtymisiä, sulalla kentällä teen myös vastalaukkoja, vaihtoja ja kulmia. Tämä koskee tietysti vain "valmiita" ja vanhempia hevosia, nuorten ja ratsutettavien kanssa edetään erilailla ja harjoitellaan toivottuja asioita eri tehtävämuodoissa. Niitä varten käyn omistajan kanssa toive- ja tavoitekeskustelun.

Ennen kilpailuja harjoittelen ohjelman palasina ja treenaan hankalia kohtia. En juuri koskaan mene kokonaan ohjelmaa kuin ehkä kerran tai kaksi läpi. Yhdistän tehtävät sitten radalla yhdeksi pätkäksi, sillä tiedän miten hevonen toimii silloin tai jättää toimimatta. Jos olisi jättisuuri kenttä tai maneesi kotona, harjoittelisin varmasti erilailla (meidän kenttä siis n. 20 x 40 m).

Eli en tee yksityiskohtaisia suunnitelmia, mutta ajattelen alkukäyntien aikana mitä voisin tehdä ja mistä olisi sillä hetkellä eniten hyötyä. Ympyröiden lisäksi tykkään eniten ratsastaa pitkiä, loivia väistöjä ja siirtymisiä. Perusratsastusta. Meidän kenttä on suhteessa kovin pieni, joten mitään järjettömän hienoja kuviota siinä ei pysty tekemään. Hion ratsastusta sitten aina valmennustunneilla ja maneesilla käydessä. Oikeastaan minulla on OMAN ratsastukseni suhteen todella huono mielikuvitus!

Kuinka usein ja kuinka pitkiä aikoja liikutat hevosiasi? Pidätkö hevosillasi vapaita tai kevyempiä päiviä?

Meillä eniten liikkuvat opetuskäytössä olevat hevoset ja ponit. Ne tekevät töitä n. 4-6 päivänä viikossa, 1-2 tuntia päivässä (per hevonen). Vapaapäivät ovat niille tärkeitä, silloin ne saavat levätä ja olla rauhassa. Levossa myös lihakset kehittyvät.

"Omat" ratsuni eli mm. ratsutettavat liikkuvat 2-4 kertaa viikossa. Sen mukaan mitä omistajan kanssa on sovittu. Varsinkaan nuorta ei ole järkevä rasittaa montaa kertaa viikossa. Ratsutus kestää hevosesta ja päivän tilanteesta riippuen 30-45 minuuttia, vanhemmilla joskus tunnin verran. Ratsutukseen kuuluu mahdolliset alkuverryttelyt liinassa (= nuorilla energian purku).

Henkilökohtaiset hevoseni Voody ja Topi liikkuvat sen mukaan, kun muiden hevosilta ehdin. Voodyn yritän ratsastaa itse ainakin kolme kertaa viikossa. Muina päivinä käy Voodyn hoviratsastaja tunneilla tai juoksutan sen vielä illalla. Vapaapäiviä sille tulee 1-3 kpl viikossa. Topin kanssa tilanne on huonompi, sillä sen suhteen minulla ei ole kilpatavoitteita. Se on harrasteratsun roolissa. Otan sen välillä osaaville aikuisille opetukseen, joskus sillä käy lainaratsastaja ja pyörittelen sitäkin liinassa. Itse pyrin käymään sen selässä ainakin kerran viikossa, jotta tiedän missä mennään. Pitäisi tsempata sen kanssa... Harvoin ratsastan millään yli tuntia. Päiväohjelman takia ratsastan kerrallaan 30-50 min. Maastossa käy nykyään säälittävän vähän. Olisi kiva käydä useammin ja siitä olisi paljon hyötyä. Mäkien kiipeilyt, metsäpolut, pellot...

Vapaita siis tulee kaikille, mutta en ole koskaan pitänyt hevosillani usean viikon vuosilomaa, kuten toisilla on tapana. Meillä hevoset ovat lyhyitä aikoja laitumella, vaikkakin ovat miltei koko kesän tarhoissa yötkin ulkona. Talvisinkin ratsastusliikunnan lisäksi tarhailuaikaa on 6-11 tuntia päivässä.

Jos hevonen on hyvä ja läpiratsastettu jo 20 minuutin töiden teon jälkeen, niin onko silloin hyvä lopettaa?

Tämäkin on ihan hevos- ja tilannekohtaista. Nuoren kanssa voinkin lopettaa tuolloin, samoin jos edessä on vanhemman kanssa tiukempi kisa- tai valmennusviikonloppu. Muuten en perusta "pikaratsastuksista", sillä jo pelkkä verryttely vie ainakin 15-20 minuuttia käyntien kanssa. Miten siis ehtisi ratsastaa kunnon läpiratsastuksen tuossa ajassa? Mielestäni se vaatii ainakin sen 30-40 minuuttia verkkailuineen. Jos aika on rajallista, niin juoksutus on parempi vaihtoehto. Ratsastus sitten, kun on aikaa keskittyä ja tehdä hyvä treeni. Kaikki ovat tyytyväisempiä!

Miten ratsastustunti rakennetaan? Milloin suunnittelet tunnit, miten ja mitä ajattelet silloin?

Ensin täytyy tietysti miettiä minkälaisia ja tasoisia ratsastajia on tunneilla. Henkilökohtaisesti teen viikottain yhden suunnitelman, josta teen helpomman ja vaikeamman version, joita käytän ratsastajien iän/tason mukaan. Tarvittaessa pystyn aina tunnin aikana siis myös vaikeuttamaan tai helpottamaan tehtäviä. Aihetta vaihdan joka viikko, mutta sama aihe voi tulla uudestaan muutaman kuukauden kuluttua tosin eri tehtävämuodossa. Yhdestä aiheesta kun voi tehdä useita erilaisia harjoituksia. Viikon aiheen saatan kirjoittaa muistiin kalenteriin, kaikkein parhaimmista teen paperiversiot.

Yleensä viikon tuntisuunnitelman/t teen sunnuntaina tai maanantaina. Tiistaina alkaa aina ensimmäiset tunnit. Ne ryhmät tai ratsastajat joilta on syystä tai toisesta jäänyt edellisen viikon tehtävät tekemättä, tekevät ne seuraavalla. Näin ollen pitää pysyä perässä kuka on tehnyt ja mitä, jotta päästään etenemään. Suunnitteluvaiheessa täytyy ottaa huomioon kentän tilanne ja koko. Talvella ei lumessa voi tehdä yhtä reipastempoisia tehtäviä kuin kesällä sulalla hiekalla tai maneesissa. Uskokaa tai älkää, parhaat tuntisuunnitelmat saan aikaiseksi vessakeikalla tai suihkussa... Tästä muodostunut jo vitsi meidän tallilla.

Tunti jaetaan useampaan osaan. Ensin n. 10 minuutin käyntityöskentely, jossa perehdytään päivän tehtäviin helpolla kertoimella. Sitten siirrytään verryttelyyn kevyessä ravissa ja sitä kautta harjoitusravissa saman tai muunnetun tehtävän pariin. Ennen puolta väliä (30 min kohdalla) otetaan välikäynnit. Sen jälkeen laukkaharjoitukset tai pelkkiä siirtymisiä/nostoja ympyrällä. Lopuksi 5-10 minuutin loppuverryttelyt kevyessä ravissa ja sitten 10 minuutin loppukäynnit vapaalla ohjalla. Tuntia pitäessäni minun ei tarvitse enää tuijottaa kelloa juurikaan, se menee jo omalla painollaan. En pelaa minuuttipeliä; jos jollain ratsastajalla on ongelmia, emme lopeta heti kesken vaan vasta sitten kun ollaan tyytyväisiä.

Estetunnit toteutan eri tavalla, silloin mietin tarkemmin ratsastajien ja hevosten tasoa. Harjoitellaanko puomeja, kavaletteja vai hypätäänkö ihan rataa tai isompia tehtäviä? Niissä myös jaksottaminen on erilaista, sillä tehtävät suoritetaan yleensä yksi kerrallaan, jolloin käyntiä tulee enemmän.

Mitä katsot ensimmäisenä ratsukossa ekalla tunnilla?

Ennen paikan päälle menemistä selvitän tietysti ratsukon ongelmat ja tavoitteet. Meille kotiin tuleviin ratsastajiin suhtaudun aina tietyllä varauksella ja annan heille yleensä ensimmäisellä kerralla helpoimmat hevoset. Mutta otetaan esimerkiksi ulkopuolinen ratsukko.

Ensimmäisellä kerralla tehdään yleispäteviä, helppoja perustehtäviä, joiden perusteella näen miten ratsastaja toimii ja miten hevonen siihen reagoi. Kerron miten minä ratsastuksen näen ja mitä haluan ratsastajan tekevän. Miten itse parannan hevosteni ratsastettavuutta. Opetan samalla tavalla, kuin itse olisin satulassa. Sitä kautta lisään mukaan tehtäviä, jotka auttavat ratsukon yhteistyötä. Mietittyäni ratsukkoa viikon verran ehdin hyvin valmistella seuraaville kerroille sopivia harjoituksia. Jos ratsukolla ei ole erityisiä haasteita, käytän samoja aiheita kuin kotioppilaillani.

Oletko sitä mieltä, että kannattaa etsiä se yksi oma valmentaja? Pitäisikö ratsastajan mielestäsi päästä ratsastamaan aina kotivalmentajansa silmän alle?

Jokaisella pitäisi olla joku joka auttaa korjaamaan virheet ja kehuu onnistumisista viikottain. Se joku voi olla oma valmentaja, äiti/isä/puoliso (sellainen, joka tietääkin jotain) tai vaikkapa samalla tallilla oleva kilparatsastaja. Ammattitaitoinen valmentaja tai ratsastuksenopettaja/ohjaaja on tietysti paras vaihtoehto. Viikottainen katsaus on aina hyväksi ja se tuo rutiinia harjoitteluun.

Siltikään minusta ei pidä jumiutua yhden ihmisen mielipiteisiin. On ikävää, ettei monille talleille saa pyytää ulkopuolisia valmentajia, vaan on aina pakko vaivautua lähtemään itse jonnekin. Se syö motivaatiota. Kannattaa käydä kurssimuotoisesti muidenkin tunneilla, varsinkin, jos isoja "nimiä" on saatavilla. Heillä on täysin erilainen tietämys ja näkemys kuin kotivalmentajalla. Vielä parempi olisi, jos kotivalmentaja tulisi mukaan kuulemaan neuvoja toiselta valmentajalta. Se vaan on monelle hankala asia. Vieras valmentaja näkee varmasti sellaisia asioita, joita kotivalmentaja ei (enää) näe.

Meillä kotona vaihtelemme Jessen kanssa säännöllisesti ryhmiä, jotta kumpikin voi korjata toisen "vakiratsastajien" vikoja ja kertoa mielipiteensä. Sen lisäksi meillä käy myös ulkopuolisia valmentajia, joita aina lämpimästi suosittelen meidän ratsastajille. Ja minusta on mukavaa, kun nuoremmat tytöt käyvät kesäisin muualla leireillä - se on myös minulle palautetta. Viime kesänä oma oppilaani voitti ratsastusleirillä olleet estekisatkin ja sai kehuja taidoistaan...

Hohhoh, tulihan taas tekstiä! Kommentoikaa, jos on jotain - täydennän mielelläni!

Bullshit and other stuff.

2012-01-25T23:47:00.004+02:00

Että vaan sellanen tilapäivitys...

Olen tehnyt viimeisen viikon verran töitä kuin pieni eläin! Viimeksi taisinkin siitä jo valittaa... On ollut valmennus- ja ratsutuskeikkoja P-/K-Hämeen alueella sekä Uudellamaalla, lisäksi tallitöitä meillä ja muualla. Päälle vielä kotona omien oppilaiden tunnit ja ratsastettavat hevoset. Kummasti tuli lisää keikkoja sen jälkeen, kun "pääsin" taas ht.nettiin... ;) Nykyään ihmisillä ei ole enää mistään tai kenestäkään tuolla foorumilla hyvää sanottavaa. Tosin en uskokaan netin "asiantuntijoihin"; eiköhän nuo koko neljä vuotta meillä ratsastaneet aikuiset ihmiset tiedä missä käyvät sekä omistajat kenelle vuosien aikana useammankin hevosensa tuovat ratsastettavaksi/täysihoitoon.

Tämän postauksen pääasia pitäisi nyt siis olla Voody, jonka treenit edistyy kohtalaisen erinomaisesti. Hieroja siis kävi ja saatiin tehtäviä ratsastusta varten. Olen juoksuttanut ja peruutellut mäkeen sekä ratsastanut hieman vapaamassa muodossa ja vasta sitten hakenut eteenpäinpyrkimystä/ryhtiä. Kävin rämpimässä käynnillä herra ruunan kanssa vielä hangessakin, tosin 15 minuuttia riitti - kaveri oli jo ihan puhki... (Mukana ollut Playsson oli sitä mieltä, että olisi voitu laukatakin.) Ostin lämpölinimenttiä lapoja varten ja sen geelialustan satulan etuosan alle. KYLLÄ TOIMII! Hoviratsastajani Hannekin sanoi, että eroa alkaa jo olla. Eniten jännittää ensi viikolla, eli helmikuun ekana viikonloppuna oleva Pinkin kouluvalmennuskurssi, jossa Voody majailee kolme päivää. Pe-la on valmennustunnit ja sunnuntaina kilpailuharjoitus, jossa nykäistään KN Special. Toivotaan, että lapa on supervetreä silloin!

Tänään oltiin maneesissa vähän ratsastelemassa... Juoksutin taas alkuverkat, sitten hieman käynnissä ja ravissa puomeja, jotta saatiin askelta venymään. Vähän väistönpoikasia ja laukannostoja sekä kasikolla laukanvaihdon alkeita. Kaveri tekee kovin "estehevosmaiset" vaihdot vielä! :D Tässä nyt sitten sitä ht.netin sahausta ja potkimista (huomatkaa sarkasmi) pienen videon verran:

Loppuviikosta ei onneksi enää mitään erikoista, Voistion aamuvuorot ja mahdollisesti pari keikkaa... Odottelen myös tuleeko Kyran toimistolta uutta mailia, lupasivat olla yhteydessä loppuviikosta erään asian tiimoilta. Lauantaina kuitenkin Kyran & KorKin synttärigaalaan!

P.S. Mun dralonloimi tuli!!

Turha postaus.

2012-01-22T22:42:00.006+02:00

Alias pikapäivitys.

Ensimmäisenä ISO kiitos postausaiheita antaneille! Oikein mielenkiintoisia ideoita, joista aion kyllä ottaa vaarin (tai mummon)! Suunnitteilla on ihan ratsastusongelmiin perustuva asiapostaus sekä meidän puoliveristen esittely, jossa paneudun tarkemmin myös omaan ajatusmaailmaani ja haaveisiin... Käykää katsomassa artikkelivarasto, jossa jo valmiita asiapostauksia > täältä!

Viimeiset neljä päivää ollut yhtä lentoa, väsyttää totaalisen paljon! Huomenna "vapaapäivä" eli vain yksi tallilomitus ja ratsutuskeikka (kaksi hevosta) sekä ponikerhon pito. Taidekurssille en jaksa mennä, vaikka se onkin kiva henkireikä. Sitten pitäisi vielä hoitaa oma talli ja ratsastaa pari hevosta kotona... Ajattelin ihmisten hankitreenipostauksista innostuneena viedä Voody lapojansa aukomaan tonne pöpelikköön. Olisi kovasti varustehankintojakin edessä; Voody tarvitsee lämpölinimentin sekä geelistopparin auttamaan lapojen (tai oikeastaan vaan yhden lavan) kuntouttamista. Hieroja-Minna ystävällisesti lahjoitti minulle hienot BackOnTrackin pintelipatjat! Kolme toppaloimea on tilattu yleiseen käyttöön sekä Voodylle omaksi Horseware Rambo Optimo -alusloimi. Loppuisi nyt lumisateet jo, kun ei loimet ehdi kuivua samaa tahtia... Ja missä on mun Eskadronin Trademark draloni, joka tilattiin/maksettiin jo kuukausi sitten?!

Tällasen Rambo -yöpuvun tilasin Voodbeckerille!

Olipa tosi pikapostaus, mutta palataan asiaan vaikka huomenna! Kirjoitustöitäkin riittää; deadline kaatuu päälle, shettisyhdistys haluaa seuraavan valmennustekstin pian enkä ole edes aloittanut! Kuka lomittaisi minua? :)

Kahtasataa kohti!

2012-01-21T15:29:00.003+02:00

Lukijakilpailu!

160 lukijaa kasassa, kiitos paljon! Jälleen on luvassa lukijakilpailu, jonka palkinto on tällä kertaa yllätys, mutta hevosvarusteissa pysytään! Kilpailuun pääsee mukaan vakilukijat kommentoimalla tähän postaukseen "jep" 31.1. mennessä. Pyydän myös teiltä ideoita; mistä aiheesta haluaisitte asiatekstejä lukea?

(Kiitos Sadulle Picnik -linkistä!)

Hela hoito.

2012-01-18T21:55:00.009+02:00

Päivän ohjelmana lihashuolto.

Tänään puolen päivän aikaan meille saapui hevoshieroja Minna Salo tsekkaamaan osan hevosista. Minna on hoitanut meidän hevosia jo monta vuotta ja luotto hänen ammattitaitoonsa on täysi kymppi!

Ensimmäisenä "potilaana" oli Voody, jolla ollut minulle tulostaan lähtien jäykkyyttä oikeassa lavassa ja sitä kautta säteillyt vasempaan puoleen kaulasta. Voody oli luultavasti elämänsä ensimmäistä kertaa hieronnassa ja olikin alkuun kovin varauksellinen. Lihakset kielivät, että ruunalla ollut huonoja satulavalintoja menneisyydessään. Näytin nykyisen koulupenkin ja se oli onneksi Minnankin mielestä hyvä. Voody sai selkään TENS-hoitoa (siitä lisää täältä) sekä hieronnan lapoihin ja kaulaan. Lavat eivät olleet ihme kyllä jumissa ja kotiläksyksi saimme ohjeita treeniin. Verryttelyt tulee hoitaa mahdollisimman usein liinassa juoksuttaen sekä pitää ryhtyä näyttämään typerältä ja peruuttamaan Voodya ylämäkeen... Huomenna lihasten lepopäivä eli vapaa ja sitten perjantaina suuntima maneesille.

Seuraavana oli vuorossa tuntijuhta Tessa, jonka epäilin olevan myös lavoista jumissa. No ei ollut, lavat oli irtonaiset, mutta tälläkin selän lihakset pinkeät. Kiikutin satulan taas näytille ja sekin oli ok. Tessa sai TENS:iä selkään ja ensi kerralla luvassa kokovartalohieronta. :) Viimeisenä oli Salli, jolle sama kuuri, eli TENS:iä selkään 20 min / puoli. Koska edellisestä hieronnasta on aikaa, ensi kerralla hierontaa paremmin luvassa.

Aamupäivällä ratsastin Vespan, josta nyt tässä pieni koostevideo loppuun. Vielä riittää töitä, laukat ei tule niin napista kuin haluaisin ja työmuoto pomppii... Jesse piti tunnit illalla, joten ehdin käydä ratsastamassa Hollolassa yhden kivan nuoren poniruunan. Huomisesta lähtien neljän aamun putki Voistiossa! Parin viikon kuluttua on Pinkin kurssi, johon siis olen ilmoittautunut ja sen viikonlopun päätteeksi harjoituskisat. Ajattelin jonkun been tuupata kokeilumielessä. Ilmoittauduin lisäksi Tepa Sillantien kouluklinikalle, joka tosin vasta maaliskuussa. Pidin siitä viimeksi Ellin kera, joten nyt Voodylla!

En jostain syystä pysty laittamaan Bloggerissa kommentteja, en omiin enkä muiden postauksiin... Working on it! Klikatkaapa taas tuota uutta kyselyä oikealta ylhäältä! Kartoitan lukijoiden statuksia!

(Vespa -video toistaiseksi poissa)

SUURI kuvapostaus.

2012-01-17T15:45:00.005+02:00

Kuvaussessioiden hedelmiä.

Perjantaina 6.1.12 kävi meillä taitava kuvaaja Saara Leutola ottamassa fotoja hevosistamme. Tässä nyt parhaita paloja! Käykää myös katsomassa Saaran blogi täältä. Kiitos!

Friisiläisruuna Vespa.

Ihkuilua by Vood River ja minä itse.

FWB-ruuna Voody the Rimpula.

Poikien yhteiskuva; Manta & Topi sekä minä & Voody.

Manta ja pv-ruuna Doppstone (Topi).

Hemu ja she-ori C.X. Heartbeat (Biitti).

Jesse & Salli.

Ammattitaito koetuksella.

2012-01-15T12:59:00.002+02:00

Missä menee pätevyyden ja pätemisen raja?

Internet on ihmeellinen, kuten tiedetään. Siellä kuka tahansa voi mainostaa itseään ja antaa tuntemattomille sellaisen kuvan itsestään kuin haluaa. Olen seurannut Hevostalli.netin markkinoita sekä nettisivuja ja blogeja ja tullut siihen tulokseen, että kyllä kaikenlaiset ihmiset voivatkin itseään kutsua valmentajiksi, ratsuttajiksi ja kengittäjiksi! Ilman kunnollisia ammattipapereita. "Älä yleistä", kuuluu termi, joten lievennän ilmaisuani. Toki on taitavia ihmisiä, jotka opettavat ratsastajia ja ratsastavat hevosia maksusta eikä heillä ole mitään siihen tarkoitettua ammattitutkintoa. Tiedän heitä paljon. Ei itsellänikään ole vielä ammattiratsuttajan papereita, sanonkin itseäni A-luokan harrasteratsuttajaksi. Kuitenkin papereihin tähtään.

Tästä asiasta olen ennenkin paasannut, joten jatkan mielelläni nytkin. Mutta mitä jos on ihmisiä, joilla ei kertakaikkiaan ole sellaista työkokemusta tai taitoa, jota esimerkiksi nuoren hevosen ratsastamiseen tai ratsastajan virheiden korjaamiseen vaaditaan? Tai viikonloppukurssin käynyt henkilö mainostaa itseään kengittäjänä? Mitä tapahtuu, jos ymmärtämätön hevosenomistaja "palkkaa" sellaisen? Ja yleensä vielä niin sanotusti pimeästi, varsinkin kun heidän hintansa saattavat olla samat tai enemmän kuin oikeasti ammattitaitoisilla. Kuka vastaa, kuten Harjakainen sanoisi? Sanakirja määrittelee näin sanan "ammattitaitoinen": oman ammattinsa (työnsä) hyvin osaava. Toki meitä on moneen junaan; yksi ei pidä samasta tyylistä kuin toinen, jokainen löytää omanlaisensa ihmisen auttamaan. Onneksi.

Ht.netissä on kritisoitu välillä SRL:n I-tason valmentajakoulutusta, jonka myös minä olen käynyt. Sinne on kuulemma helppo päästä eikä se vaadi juurikaan mitään ponnisteluja lupien saamiseen. Jaa, mikähän vika minussa sitten on... Meidän kurssiryhmässä ei ollut yhtäkään koulu- tai esteratsastajaa, joka ei olisi mm. kansallisella tasolla kilpaillut tai omannut muuten vahvaa hevostaustaa. Ryhmästäni löytyi sellaisiakin henkilöitä, kuten Alexandra Malmström, Anne-Mari Pekonen ja Anneli Lillkvist. Tynnyrissä kasvaneet googlaa, jos ei sano mitään. Joten tunsin itseni välillä todella tyhmäksi! Silti hammasta purren... ;) Ja voin kertoa, ettei siellä välttynyt kritiikiltä. Jokainen sai taatusti kuulla rakentavaa palautetta esimerkiksi valmennusnäytteestään. Itse selvisin suhteellisen pienellä määrällä. Näyttö valmentajaluvan saamiseksi tehdään joko Ypäjällä tai sitten valitsemassaan paikassa. Minä tein "kotona" eli lopulta Voistiossa, jolloin pidin estevalmennuksen yhdelle ratsukolle. Näytön vastaanottaa SRL:n valmentaja tai valtuuttama henkilö, minulla hän oli kilparatsastaja/ratsuttaja Salla Varenti. Hintaakin koko riemulle tuli hieman päälle 1000 euroa... Paperit tai ei, negatiivisilta asioilta ei voi hevosmaailmassa välttyä. Varsinkaan, jos olet nuori (nuorihan EI VOI olla pätevä, näin olen kuullut).

Sitten vielä ammattitaitoisesta valmentajasta tai ratsastuksenopettajasta. Eihän ne paperitkaan sitä ammattitaitoa tuo, mutta kyllä paperit suurimmassa osassa tapauksista saadaan sen kokemuksen (eli ammattitaidon) kautta. Kyra on maininnut, että ratsastajan oikea istunta vaikuttaa siihen, että ratsastaja vaikuttaa myös hevoseensa oikein. Ratsastusongelmat voivat siis johtua siitä, että kuskilla on virheellinen istunta. Jonkun pitää siis osata korjata se. Valmentajan tai ratsastuksenopettajan/ohjaajan tulee kehittää itsellensä "virhesilmä", jolla hän pystyy näkemään virheiden perimmäiset syyt ja paneutua niihin. On tärkeää, että opettava henkilö osaa suunnitella tehtävät niin, että ratsastaja ja hevonen selviävät niistä ilman isoja ongelmia. Alussa on varmasti kiva tehdä haastavia tehtäviä, joista kukaan ei selviä... Ratsastus on laji, jossa vaikeaa tehtävää on hankala pilkkoa osiin, kuten muissa lajeissa saatetaan tehdä (esim. tanssi, voimistelu). Helpommista harjoituksista on kuitenkin myös helppo jatkaa itse vaikeaan asiaan. On tärkeää, että asiat opitaan alusta lähtien oikein, vanhaa on hankalaa korvata uudella tiedolla. Ratsastaja pystyy keskittymään vain yhden asian korjaamiseen kerralla, syynä tähän aivojen toiminta.

Jokaiselle työkseen enemmän tai vähemmän opettavalle henkilölle muodostuu oma muotti, jonka mukaan yleensä tuntinsa pitää. Omasta tyylistään mukavasti meille avautui lyhyt aika sitten Jesse blogissaan (hän on SRL:n harrasteohjaaja). Minä aloitan istunnan korjaamisesta, jolloin saan ratsastajan taas aktivoimaan tietyn osan aivoistaan sitä varten. Sitten katsotaan hevosen liikkuminen ja korjataan se paremmaksi. Sen jälkeen lähdetään päivän tehtävän pariin aloittaen ensin käynnissä helpotetusta ja siirtyen pikku hiljaa vaikeampaan sekä raviin. Joskus laukat liittyvät päivän aiheeseen, joskus treenaamme vain nostoja tai siirtymisiä. Lisäksi motkotan koko tunnit kaikesta pienestä mitä vain näen. :D En osaa olla hiljaa, vaikka minulle on kokeneet ammattilaisetkin sanoneet, että säästä välillä ääntä.

Kuinka sitten määritän itseni hevosalan ammattilaisena?

"Opetuksessa keskitytään tasapuolisesti niin ratsastajaan, kuin hevosen oikeanmukaiseen ratsastukseen. Tunneilla tehdään vaihtelevia ja eteneviä harjoituksia. Penina opettaa, kuten ratsastaa eli kertoo mitä ja miten tehdään, vaihe vaiheelta. Estetuntien lisäksi myös koulutuntien pito sujuu.

Peninan syyt opettaa ja valmentaa ovat ne, että hevosen ja ratsastajan yhteistyötä tulee parantaa ja viedä ratsukkoa eteenpäin. Hän myös tukee ja edistää ratsukon kilpailemista ilman paineita. Hyvä valmentaja on vaativa, kannustava, innostava, pitkäjänteinen, persoonallinen ja häneltä löytyy lajisilmää - näitä Penina tunnustaa olevansa."

Kuten Jesse tekstissään sanoo, minustakin pätevän valmentajan, eli ihmisen joka valmentaa ratsukoita kohti kisoja, tulee omata myös omaa kilpailukokemusta. Ei auta, jos on käynyt yhdet naapuritallin harjoituskisojen raviohjelman tai on hypännyt parit 60-70 cm luokat mikäli opetettavat ratsukot tähtäävät HeA:han ja 110 cm tasolle. Tästä olen joutunut juoruajien hampaisiin, sillä minullahan ei kuulemma ole kilpailutuloksia. Niitä kyllä löytyy, mutta ei ihan SM-tuloksiin saakka. En ole koskaan kilpaillut ns. valmiilla hevosella, joten en voi tietää missä olisin, jos olisin saanut sen kymppitonnin hepan heti junnuna. Toistaalta, minulla ei nyt olisi tätä kokemusta eli ammattitaitoa vaikeista ja keskeneräisistä hevosista. Silloin saattaisin olla se, josta joku muu blogissaan valittaa. ;) Wannabe.

Apua, teksti alkaa olla jo siinä mittasuhteissa ettei kukaan kykene lukemaan! Lopuksi sanonkin vain sen, että olkaa vaativia sen suhteen kenet päästätte hevosenne selkään ja ratsastajan ongelmianne korjaamaan! Suosikaa ammattilaisia, eivät he turhaan koulujaan käy tai kokemustaan ole kartuttaneet oikeilla töillä. Tulosta täytyy syntyä jo muutaman kerran jälkeen, edes vähän. Muistakaa kuitenkin, että negatiivinen puhe kirii positiivista nopeammin - mutta kaikkea ei kannata aina uskoa!

Extremeurheilua.

2012-01-13T20:28:00.002+02:00

Kakkoserä pimeyttä vastaan.

Joulukuun lopulla kerroin, kun meillä meni sähköt kesken ratsastustunnit. Ja eikös tänään sama asia uusiutunut! Nyt on tullut niin paljon lunta, ettei sähkölinjat enää kestä! Ensimmäiset kaksi tuntia mentiin niin, että valot oli on/off ja ei siinä mitään, mutta kun nämä pienemmät junnuratsastajat eivät ole vielä niitä kaikkein rohkeimpia ja yksi pelkäsi pimeääkin. Onneksi ponit kympin arvoisia, eivätkä hätkähtäneet. Hevoset näkevät kuitenkin pimeässä meitä paremmin. Eräs tyttö ratsastikin lopputunnin otsalamppu kiinni kypärässä - varmuuden vuoksi. :)

Sähkölaitokselta tuli ilmoitus, että häiriö kestää pari tuntia. Niinpä päädyttiin kolmannen tunnin ratsastajien kanssa siihen, ettei pidetä heidän eli viimeistä ratsastustuntia. Parempi kuitenkin niin, ei satu vahinkoja, jotka pystytään näin välttämään. Ehdin siis hyvin ratsastaa (pieni pimeyden pelko perseessä) pikapikaa Voodyn "diskovaloissa", tehokas 20-30 min ravissa ympyröitä ja väistöjä! ;)

Viikonloppuaamut menee jälleen Voistion töissä, huomenna myös pari valmennustuntia kotona. Sunnuntaina Hollolassa ja Mäntsälässä kaksi ratsutettavaa ponia. Ensi viikon alussa pitäisi tulla myös NE kuvat, eli talven raikkaat ratsastuskuvat suurimmasta osasta hevosista! Julkaisen ne heti, kun saapuvat!

Tältä meillä näytti tänään (taiteilijan näkemys).

Ja voiton vei...

2012-01-13T14:27:00.003+02:00

Lukijakisan voittaja on selvillä!

Arvonta suoritettiin jälleen RANDOM.org:in koneella ja voittajaksi selviytyi bloggaajatiimi nimeltä MML! Tyttöjen blogin löydät täältä. Onnea voitosta!

Palkintona tiimi MML saa siis Eskadronin perusriimunnarun. Laitatteko voittajat osoitteenne minulle mailitse (penny@playsson.net), niin saadaan paketti matkaan? :)

Hyvin lähellä on myös 160 lukijan kilpailu, stay focused!

Jännää.

2012-01-11T22:16:00.003+02:00

...kuten Manta asian ilmaisisi.

En pidä ilman satulaa ratsastamisesta ja se ei mielestäni ole kovinkaan ihmeellinen asia. Minusta se vain on hengenvaarallista ja epämukavaa! No, joka tapauksessa ryhdyin tänään villiksi ja menin Voodylla ilman satulaa. Suurin syy siinä oli se, että tahdoin vähän tehdä jumppaa ruunan lavoille. Toiseksi, en olisi ehtinyt mennä kunnon treeniä.

Kaikesta huolimatta ihmisten pitäisi mennä useammin ilman satulaa, varsinkin minunlaisteni "tätien", jotka pelkäävät putoamista ja itsensä satuttamista. Minulle tuo kammo on tullut lähinnä selkäni rikkomisen jälkeen... Uskallan kyllä hypätä ja mennä nuorten hevosten ynnä muiden vatipäiden selkään, mutta maastoilua ja ilman satulaa menoa vältän. Ei kannattaisi, tasapaino paranee huomattavasti. Enkä usko urbaaniin legendaan, jonka mukaan hevosen selkä vioittuu, jos sillä menee usein satulatta. Ja maastoon en vaan koskaan ehdi, eikä minulla ole siihen sopivaa ratsua (tai on, montakin, mutta ne tekee muita töitä).

Kun Jesse sitten sai minut puntattua kyytiin, ehdotti Voody ensin piehtarointia. Ei onneksi tehnyt niin, vaan ratsasteltiin aluksi ympyrällä taivutellen, eli asettelua sisään ja ulos kylkien kanssa. Hieman väistöjä sekä sitten ravia, jossa yritin pudota pariin otteeseen... En tippunut ja hevonenkin oli aikas hieno! Pari laukannostoa otin, mutta se oli jo aika hurjaa. Varsinkin, kun Voody meni pienen pientä töpölaukkaa peläten, että mamma tippuu hetkenä minä hyvänsä. :) Pitäisikö ottaa tavoitteeksi mennä kerta viikkoon ilman satulaa? Tai kahteen viikkoon? Tai sittenkin kuukauteen... Jos vaan aloitan ensin ilman jalustimia ratsastamisesta!

Minivideo.

2012-01-09T22:10:00.003+02:00

Pieni videonpätkä...

Tässä syy miksi meillä aina loimet täynnä repaleita, riimuista revitty pehmusteet, lukot ja remmit (hyvästi Eskadronin riimu) sekä hevosista löytyy pieniä rupia ja karvattomia kohtia pitkin naamaa ja kaulaa. Mutta ainakin niillä on vissiin kivaa... Putte ja Voody, olkaa hyvät! (Pahoittelut, video pätkii osittain - kännykän kamerassa joku häikkä!)

Kuvapostaus edustusmuodista.

2012-01-06T20:44:00.013+02:00

Eli TOPS and FLOPS.

Ajattelin ilahduttaa teitä kuvapostauksella, jonka aiheena on kuluneiden vuosien kisa- ja edutusmuotini. Jaan kategoriat kahteen; tops and flops, eli siis mielestäni onnistuneet ja vähemmän onnistuneet... :)

TOPS

Vaalean vihreä (sammal) satulahuopa, jossa tummanvihreällä nimi kirjailtu sekä saman sävyinen korvahuppu. Molemmissa kantit huomaamattomat, Horzelta nämä. Kypäräni vaan aivan järkyttävän iso potta ja karsean värinen. Luokkana vissiin 110 cm, Naape ratsuna.

Tummansininen huopa kullankeltaisilla kanteilla ja saman värinen korvamyssy kultaisilla kanteilla. Huovassa vasemmalla kirjailu "Playsson.net". Huomatkaa otsapanta, jossa timanttikirjaimilla ratsun nimi! 110 cm, Naape.

Enkkuviltti on aina onnistunut valinta. Naape ja Ehon kisat.

Perus kouluratsastuslook; kisatakki, valkoiset hanskat ja valkoinen huopa. Ajaton klassikko! Ja palkintojenjakoon valkoiset pintelit! Ellin tokat kisat.

Tässä tarkkaan harkittu värivalikoima; Kyra K:n tummanpunainen neuleliivi ja miltei samaa sävyä oleva Gold Medal -satulahuopa! Vaaleat housut ja T-paita. Ellin kanssa elokuussa kouluklinikalla.

FLOPS

Sori Tiina, mutta tämä huopa vaan oli karsea! :D Sinapinruskea ja samanvärinen kirjailu sekä tietysti samanlaiset kantit. YÄK! En käyttänyt kuin pari kertaa Tiinan mieliksi... Naapen kanssa Riksun kisoissa, Karvamopo kuvasi.

Loput kamat olleet pesussa vai MIKSI tällä kerralla vaalea satulahuopa ja tummat korvamyssyt?! Hyvä kuva ainakin, luokkana 100 cm ja muistaakseni 4 vp.

Tämä ei onneksi ollut minun valintani; erisävyiset myssyt ja huopa! Teemun kanssa Korpparin kisoissa, luokkana 90 cm.

Ideani oli hyvä; vaaleankeltainen T-paita ja beiget housut. Satulahuopa vaan ei ollut YHTÄÄN samaa sävyä ja oli vielä korostunut pinttyneillä mustilla raidoilla satulan kohdalla...

Loppuun vielä ULTIMATE TOP:

Tiinan kanssa rataa kävelemässä. Kuinka monta Kingsland -tuotetta kuvasta löytyy? :)

Pari supertehokasta päivää.

2012-01-05T22:31:00.005+02:00

...ja muuta jännittävää.

Vuosi vaihtui, kuten jotkut ovat ehkä huomanneet. Maanantai oli yleinen vapaapäivä meidän mäessä, mutta tiistaina kirittiin. Ratsastin aamusta Vespan ja se oli hetken sisäpohkeesta keskustelun jälkeen oikein miellyttävä. Jesse meni Ramseksella, joka pitkästä aikaa osasi käyttäytyä eikä keksinyt mitään erikoista. Päivällä pidin yhden yksärin, jossa ratsuna toimi Salli. Kuski sai muorin toimimaan aika hienosti, alkoi olla jopa yhteistyöhaluinen loppua kohti!

Minä ja vanha eukko pari vuotta sitten.

Alkuillasta oli toinen yksäri, jossa uhrina oli Manta ja Topi. Olen Töpseä laittanut oppilaille aika nihkeästi, mutta ajattelin, että Manta saakoot tilaisuutensa. Ja hyvinhän se meni! Tyttö on kehittynyt huomattavasti vuoden aikana ja sai meidän kuumakallen pysymään kontrollissa! Taisi olla ratsastaja myös itse kovin tyytyväinen...? ;) Töplelle tuli hiki, hyvä niin! Jesse piti vielä viimeisen tätien tunnin, jolla Hanne ja Voody kuulemma löysivät toisensa (Hannen sanojen mukaan). Loistava uutinen!

Tuntien jälkeen tytöt vielä ratsastivat sekä juoksuttivat Playssonin ja Lotan, joten kaikki kynnelle kykenevät tuli liikutettua. Riston kanssa ollut muutaman viikon ongelmia - tai ei Riston vaan sen kavioiden. Se kun ei millään suostu pitämään kenkiä jalassaan! Kengittäjä sai käydä joka toinen päivä lyömässä kengän takaisin ja kaviot alkoivat olla aika huonossa jamassa. Riston omistaja kävi tänään tallilla toisen kengittäjän kanssa, joka laittoi takaisiin popot. Toivon mukaan ne nyt pysyvät! Etusiin ei kenkiä saanut, joten ajelin Wahlsténille Lahteen ja ostin sille tossut (ja sain -20 % alennusta)! Odotetaan, että kaviot kasvaa ja sillä aikaa päästäisiin tekemään taas töitäkin... Risto on niin söpö töppöstensä kanssa! :D

Ennen Riston kenkäshöytä ratsastin kevyesti Voodyn, joka oli ihan jees. Kenttä kovin mielenkiintoinen, joten aika meni taivutteluun ja siirtymisiin ympyrällä. Välissä siivosin tallia ja sitten kuudeksi menin Voistiolle tallikokoukseen. Liekö enää salaisuus, että minulle tarjottiin sieltä töitä ja teen nyt "kakkostallimestarin" hommia aamuvuoroina. Joten minua näkee useammin Voistionkin suunnalla... Ihmiset ovat ihmetelleet, miten aikani riittää kaikkeen; ei se riitäkään ja riittää, kun osaa koordinoida. :)

Itse otettu otos; Pöhö-Penina ja Viehko-Voody.

Kokouksesta ajelin takaisin kotiin ja pidin vielä yhden kolmen ratsukon tunnin klo 19-20. Pistin heidätkin taivuttelemaan ympyrällä ja muuta mukavaa. Muita ei tälle päivälle ollutkaan, huomenna sitten sitäkin enemmän... Meillä huomenna myös ihan palkkakuvaajan kuvaukset, teetän kunnon ratsastuskuvia muutamasta hevosesta! Saatte sitten nähdä lopputulokset, kun saan kuvat konkreettisesti kouraan! P.S. Ilmoittauduin myös Voodyn kanssa Pia Varjosen helmikuussa olevaan valmennusviikonloppuun! Odotan innolla!

See ya later, alligator!

Vuoden eka lukijakisa!

2012-01-02T23:04:00.003+02:00

Let's go!

Olisi taas onnekkaalle palkintoa jaossa, onhan lukijoita nyt 150 kpl kun hetken asiasta kitisin! Tällä kertaa palkintona Eskadronin riimunnaru; ohut versio, normilukko ja värinä kirjava pinkki-musta-valko-vihreä.

Näkyy tuossa -^ läjässä.

Osallistumaan pääset, kun kommentoit tähän "jep" 13.1. mennessä! Ja jos et ole vielä lukija, et voi osallistua, joten LIITY meihin! :D

Mitä uutta meille?

2012-01-02T18:35:00.008+02:00

...ja samalla pieni kirjapostaus.

Vastaus otsikon kysymykseen on "ei juuri mitään". Ollaan treenailtu hevosia sen mitä kelit on antaneet periksi, niin omassa kuin oppilaidenkin ratsastuksessa. Odottelen hevosautoon uusia nastarenkaita, jotta pääsisi maneesille. Ramseksen laitoin joulutauon jälkeen takaisin myyntiin. Sillä ollut jo kaksi miltei valmista kauppaa, ostajat vaan häviää kummasti eri syin kun paperit pitäisi tehdä. Se on vielä kovin projektihenkinen, joten jos joku etsii edullista ja lupaavaa laatuhevosta laitettavaksi - täältä löytyy!

Voodyn kanssa ilmoittauduttiin Ypäjän sennumeetingin varausjonoon. Varmat paikat kun näköjään jo aikoja sitten menneet, vaikka luulin olevani ajoissa... No, jos joku peruu niin meille olisi sitten valmennusleiri luvassa kesäkuussa! Muuten ollaan kotona tehty perusharjoituksia ja aikaisemmin vinkumani asiat eteenpäinpyrkimys sekä ryhdikkyys ovat huomattavasti parantuneet! Luottoratsastajani Hanne on sillä mennyt pari kertaa, joten olen päässyt näkemään myös miten se liikkuu noin maasta katsottuna. Hyvin on mennyt ja aina vain hienommin, kunhan Hannekin pääsee sisälle miten Voody toimii. Ainakin Hanne kehui kovin potentiaaliseksi! Kun vaan onnistuisin vielä saamaan siitä järkevää videopätkää joskus tahi kuvia... Hei lisää lukijoita kaipaillaan! Blogi pyörii 150 rajalla, mutta eiköhän se 200 mene vielä rikki?

Mutta sitten itse asiaan! Ajattelin, että tänään kerron hieman kirjoista. Olen maailman huonoin kirjaihminen; luen vähän ja lähinnä vain pakolliset asiat. Ala-asteella luin puoli vuotta yhtä kirjaa, josta piti tehdä esitelmä (ko. kirja katosi myös mystisesti pari kertaa)... Vanhemmiten olen alkanut kuitenkin haalia kirjoja ja lähinnä nimenomaan hevoskirjoja. Ostelen niitä alennuksista sekä kirpputoreilta. Ne on kovin hyödyllisiä pätemiseen, lapsien opettamiseen (ponikerho) sekä itsensä sivistämiseen. Tässä parhaimmistoani:

Ensimmäiseksi minulla on natural horsemanship eli narunpyörittely-, huuhaa- ja henkevyyskirjoja hyvin vähän. Nämä kolme. Niistä voi halutessaan opetella hevosen luonnollista käyttäytymistä sekä sen sellaista, sitä kuitenkaan tämän enempää vähättelemättä. Paras noista on Hevosten elekirja, joka sisältää 100 elettä kuvineen ja humoristisine selityksineen!

Sitten löytyy rotu- ja tietokirjoja, joissa selitetään lähinnä mikä on hevonen. Tarpeellista tietoa, kun haluaa ottaa kopioita kahdellekymmenelle innokkaalle ponikerholaiselle. Selkeitä kuvia ja tekstejä sekä perustietoa harjoista karsina puhdistamiseen. Keskimmäinen on vuodelta 1978, sitä en ota kovin tosissani...

Tästä pääsemme opetuskirjoihin. Oikealla on jokaisen ratsuihmisen raamattu ja aapinen eli Kyra ja ratsastuksen taito. Joku pölli multa ekan kirjani, piti ostaa uusi. Täti Kyrklundin kirja sisältää kaiken oleellisen, muuta ei tarvitse osata. Keskellä englanninkielinen ratsastuksenohjaajan opas, joka varmasti hyödyllinen jossain Walesin ylängöillä. Sen on tehnyt The British Horse Society and The Pony Club. Reunassa vielä ruokinta- ja hoito-opus hevoskouluajoilta. Muita opetuskirjoja ei juuri tarvinnut.

Lajikirjoja hankin silloin tällöin, jos eteen osuu. Nämä kolme ovat vanhoja, joista suurin aarre oikealla oleva suomalainen esteratsastuskirja vuodelta 1980. Siellä paljon nimiä, jotka nykyään toimivat valmentajan roolissa tai muissa viroissa (Gordin, Wegelius jne.). Ohuemmat kirjaset ovat täsmätietoa erikoisemmista "lajeista", kuten tässä juoksutus ja ohjasajo. Englanniksi nämäkin.

Lopuksi vielä yksi lastenkirja! Tämän olen saanut joskus ihan pienenä. Se on tarina pojasta, joka on töissä hiilikaivoksilla ja siellä hänen apunaan on pieni poni (oletettavasti shettis) nimeltä Pikkuhepo. Tarina ei ole kovin pitkä eikä pääty yltiömäisen onnellisesti. Mieleen tulee Hevoshullun Lena Furbergin sarjakuvat. Kauniisti kuvitettu pieni kirja!

Mikä on sinusta paras hevoskirja?